Lyhennelmä

X oli 21.2.2002 irtisanoutunut päätoimittajan virasta 1.3.2002 alkaen. X ilmoitti 27.2.2002 työnantajalleen, ettei hänen irtisanoutumistaan voida pitää pätevänä ja että hän jatkaa virassaan sairauslomansa päättymisen jälkeen 31.3.2002. Työnantaja ilmoitti X:lle 28.2.2002, ettei nähnyt syytä suostua virkasuhteen jatkamiseen ja että käsillä oli joka tapauksessa ollut virkamieslain 25 §:n mukainen peruste irtisanoa X:n virkasuhde. X:n mukaan hänen irtisanoutumisensa ei ollut pätevä, koska se oli tapahtunut työnantajan taholta kohdistetun painostuksen alaisena ja X:n oikeustoimikelpoisuuden ollessa sairauden johdosta alentunut. X katsoi, että irtisanoutumisesta tehty sopimus oli pätemätön oikeustoimilain 33 ja 36 §:ien mukaisesti. Työnantaja kiisti painostaneensa X:ää eroamaan virastaan, ja totesi tehneensä päätöksen irtisanoutumisen hyväksymisestä 22.2.2002. Väite tahdonmuodostuksen puutteellisuudesta olisi jätettävä tutkimatta virkamieslautakunnan toimivaltaan kuulumattomana. X vaati virkamieslautakuntaa vahvistamaan, ettei virkasuhde ollut päättynyt 1.3.2002. Lisäksi työnantajan tulee korvata oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

Virkamieslautakunta totesi ratkaisunsa perusteluissa, ettei X:n vaatimus kohdistu päätökseen, jolla työnantaja on irtisanonut X:n tai päättänyt muusta asiasta, josta voitaisiin virkamieslain 53 §:n 2 momentin mukaan hakea oikaisua virkamieslautakunnalta. Virkamieslaissa ei myöskään ole säännöstä, jonka nojalla virkamieslautakunnalla olisi toimivalta tutkia, oliko X:n irtisanoutuminen tapahtunut sellaisten olosuhteiden vallitessa, joissa sitä ei oikeustoimilain mukaan olisi pidettävä pätevänä.

Vaatimus jätetään tutkittavaksi ottamatta. Oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään lakiin perustumattomana.

KHO:2003:473
Ei muutosta.

Valtion virkamieslaki 49 §
Valtion virkamieslaki 53 § 2 mom.