Lyhennelmä

A oli nimitetty virastoon työvoimaneuvojaksi 23 erillisellä nimityksellä yhteensä yhdeksän vuoden ja kuuden kuukauden ajan. Työskentelyjaksojen välissä oli ollut yhdeksän kuukauden ja 20 päivän katkos vuosien 2000–2001 aikana sekä kaksi kuuden kuukauden katkosta vuosien 2003–2004 ja 2007–2008 aikana. Viraston mukaan kaikille nimityksille oli ollut lainmukaiset perusteet.

Virkamieslautakunta totesi, että virkamies voitiin katsoa nimitetyksi toistuvasti peräkkäin silloinkin, kun määräaikaisten nimitysten välinen aika oli enintään 30 päivää. Esitetyn selvityksen perusteella A:n palvelussuhteiden välissä oli ollut kaksi taukoa 12.10.2000–31.8.2001 ja 1.9.2003–31.1.2004. Nämä tauot olivat olleet selvästi yli 30 päivän mittaisia, ja A:n oikeus hakea korvausta 12.10.1998–31.8.2004 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella oli siten vanhentunut. Edelleen A oli ollut 1.2.2004 lukien nimitettynä yhdenjaksoisesti 14 nimityksellä viraston palvelukseen määräaikaisiin virkasuhteisiin 31.12.2010 saakka. Nimitykset 1.2.–31.8.2007 olivat perustuneet virastolle osoitettuihin työllistämisvaroihin, eikä määräaikaisia virkasuhteita siten ollut voitu katsoa käytetyn palvelussuhdeturvan heikentämiseksi. Sillä seikalla, että A ei ollut tullut valituksi viraston vakituisiin virkoihin, ei ollut tämän vuoksi asiassa merkitystä. Myös nimitykset, joiden perusteena oli ollut sijaisuus, olivat olleet lainmukaisia. 

A:lla oli kuitenkin oikeus korvaukseen nimityksestä 1.6.–30.11.2008, kun virasto ei ollut esittänyt nimitykselle muuta perustetta kuin virkojen täyttölupakieltoon perustuneen määräaikaisen täyttöluvan. Korkeimman hallinto-oikeuden 8.10.2010 antaman päätöksen (taltio 2611) mukaan tämä ei ole lainmukainen peruste määräaikaiselle nimitykselle. Nimityksille 5.2.–31.12.2009 ja 1.1.–31.12.2010 ei myöskään ollut lainmukaista perustetta, kun valtion tuottavuusohjelman mukaisella säästötavoitteella ja asianomaisen ministeriön asettamilla rajoilla käytettävissä oleville henkilötyövuosille ei ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. A:lla oli oikeus korvaukseen myös näiden kahden nimityksen osalta.

Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen.

Valtion_virkamiesL_9_§
Valtion_virkamiesL_56_§