Lyhennelmä

Virasto oli päätöksellään 16.3.2012 irtisanonut A:n talousassistentin virasta. Virasto oli päätöksillään 30.6.2010, 17.9.2010 ja 17.10.2011 antanut A:lle kolme kirjallista varoitusta. A oli tehnyt päätöksistä oikaisuvaatimukset virkamieslautakunnalle, joka oli hyväksynyt oikaisuvaatimukset ja kumonnut A:lle annetut kirjallisia varoituksia koskevat päätökset. Virkamieslautakunta katsoi, ettei varoitusten perusteella olleita seikkoja ollut otettava huomioon myöskään irtisanomisperusteina eikä edes kokonaisarvioinnissa.

A:n laiminlyömä työnjohtomääräys koski A:n sijaistamista vastaanotossa ja samaa asiaa kuin kirjallinen varoitus 17.10.2011. Epäselvyys sijaistamisesta oli tullut työnantajan tietoon jo heti 18.10.2011. Virkamieslautakunta katsoi, ettei työnjohtomääräyksen laiminlyöntiin yksittäisenä tekona ollut vedottu kohtuullisessa ajassa ja kun kirjallista varoitusta koskeva päätöskin oli kumottu. Se voitiin kuitenkin ottaa huomioon arvioitaessa, oliko A:n käytös jatkunut samankaltaisena. Työnantajalta tulevien ilmoitusten kuittaamista koskevien työnjohtomääräysten noudattamatta jättämisen 21. ja 23.2.2012 osalta, virkamieslautakunta katsoi jääneen näyttämättä, että A:lle olisi annettu määräys aina kuitata työnantajalta tulevat ilmoitukset. Asiassa oli jäänyt selvittämättä, että A olisi tältä osin toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti.

Virkamieslautakunta katsoi, että A:n menettelyssä oli ollut kyse yksittäisestä teosta ja totesi, että viranomaisen on noudatettava suhteellisuusperiaatetta. Irtisanomisen perustuessa virkamiehen epäasialliseen käyttäytymiseen, joka oli johtunut osaltaan häneen kohdistuneesta esimiehen epäasiallisesta kohtelusta, irtisanominen voi olla suhteellisuusperiaatteen kannalta kohtuuton seuraamus. Virkamieslautakunta otti päätöksessään huomioon myös eriarvoista kohtelua koskevat väitteet, vaikkei niiden paikkaansa pitävyyden tutkiminen ensisijaisesti kuulukaan lautakunnalle. Lautakunta katsoi, ettei A:ta ollut kohdeltu yhdenvertaisesti muihin viraston virkamiehiin nähden. A:n menettely 18.10.2011 oli ollut erityyppistä kuin 24.2.2012. Kokonaisarviointina A:n menettelyä ei siten ollut pidettävä erityisen moitittavana ja häneen kohdistettu virkamiesoikeudellinen seuraamus oli olosuhteisiin nähden ankaruudeltaan kohtuuton. Virkamieslautakunta katsoi, ettei virastolla ollut virkasuhteen irtisanomista koskevassa päätöksessä mainituilla perusteilla erityisen painavaa syytä irtisanomiseen.

Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi viraston päätöksen.

Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti
Valtion_virkamieslaki_25_§
Valtion_virkamieslaki_66_§
Hallintolaki_6_§
Hallintolaki_36_§
Hallintolaki_45_§