Lyhennelmä

Teknillinen korkeakoulu oli 9.5.2007 tekemällään päätöksellä antanut professori A:lle kirjallisen varoituksen. Kaksi A:n alaisuudessa työskennellyttä naispuolista työntekijää (B ja C) oli ilmoittanut kokeneensa A:n taholta epäasiallista kohtelua ja häirintää. He olivat lisäksi pyytäneet esimiehen vaihtoa. A oli muun muassa pyytänyt heitä toistuvasti kahville, halunnut puhua henkilökohtaisista asioista ja lukinnut ovensa aina heidän keskinäisten palavereidensa ajaksi. B oli kääntynyt myös työterveyshuollon puoleen ja hakeutunut pitkälle sairauslomalle. Erään korkeakoulun työntekijän mukaan B oli ollut ylirasittunut ja hänellä oli ollut vaikeuksia hahmottaa, mikä oli totta ja mikä ei.

Koska C:n kokeman häirinnän oli väitetty tapahtuneen vuosina 1999 - 2001, siihen ei ollut vedottu kohtuullisessa ajassa eikä se siten voinut olla varoituksen perusteena. Tästä huolimatta C:n tarinan katsottiin kuitenkin lisäävän B:n tarinan uskottavuutta. A:n B:hen kohdistamaksi väitetystä häirinnästä ei ollut silminnäkijöiden tai ulkopuolisten henkilöiden havaintoihin perustuvaa näyttöä. B oli kuitenkin kiistatta kokenut A:n käytöksen häiritseväksi ja ilmoittanut tästä A:lle. A:n olisi tällöin tullut muuttaa käyttäytymistään. Asiassa katsottiin selvitetyksi, että ottaen huomioon A:n asema nuoremman opiskelijan B esimiehenä A:n oli katsottava käyttäytyneen asemaansa nähden sopimattomalla tavalla. Kirjallisen varoituksen antamiseen oli näissä olosuhteissa ollut lain tarkoittamat perusteet.

Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen.

KHO:2009:225: Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan häirintä ja epäasiallinen käytös voi ilmetä esimerkiksi henkisenä ahdisteluna eikä sen tarvitse täten ilmetä kovin konkreettisena toimintana. Virkamieslautakunnan tavoin korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei B:n kertomusta ollut syytä epäillä. Jotta kirjallinen varoitus voitaisiin antaa, virkamiehen käyttäytymisen tulisi kuitenkin olla myös objektiivisesti arvioiden moitittavaa. B:n kuvaamien tilanteiden tapahtumia ja ajankohtia ei ollut tarkasti yksilöity. B:n antama kuvaus oli viitannut osittain tavanomaiseen työtovereiden kanssakäymiseen, ja asiassa oli jäänyt epäselväksi, mikä oli tehnyt tästä tavanomaisesta kanssakäymisestä sopimatonta. Erään kolmannen osapuolen käsityksen mukaan B:llä oli ollut jaksamisongelmia.

Vaikka oltaisiin voitu katsoa, että A ei ollut aina löytänyt asianmukaista tapaa toimia naisopiskelijoiden kanssa, korkein hallinto-oikeus ei katsonut olevan perusteltavissa, että A:n käytös olisi ollut sillä tavoin moitittavaa, että työnantajan olisi tullut turvautua kirjalliseen varoitukseen. Korkein hallinto-oikeus kumosi teknillisen korkeakoulun päätöksen ja virkamieslautakunnan päätöksen pääasian osalta.

Valtion_virkamiesL_14_§
Valtion_virkamiesL_24_§