Lyhennelmä

A oli vuosina 1996 - 2001 työskennellyt viraston projekteissa määräaikaisissa työsopimussuhteissa sekä tutkimusavustajana ja apulaistutkijana määräaikaisissa virkasuhteissa kausittain. Äitiys- ja vanhempainvapaan jälkeen A oli työskennellyt 1.5.2003 lähtien virastossa tutkijana ja apulaistutkijana perättäisissä määräaikaisissa virkasuhteissa 30.6.2011 asti. Määräaikaisia nimityksiä oli kertynyt yhteensä 56. Ennen vuotta 2008 nimittämiskirjoihin ei ollut kirjattu määräaikaisuuden perustetta. Muutoin perusteeksi oli yhtä vuorotteluvapaan sijaisuutta lukuun ottamatta kirjattu projektiluonteinen työ.

Koska korvausvaatimus ennen 30.6.2003 päättyneiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta oli esitetty vasta 20.12.2011, se oli ylittäessään reilusti virkamieslaissa säädetyn kuuden kuukauden määräajan jätetty virkamieslautakunnassa tutkimatta. Lisäksi virkamieslautakunnalla ei ollut toimivaltaa määrätä korvausta niiltä osin kuin kyse oli määräaikaisesta työsopimussuhteesta. A toimi 6.4. - 31.12.2009 vuorotteluvapaalla olleen virkamiehen sijaisena. Kysymyksessä oli valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu sijaisuus, johon voidaan nimittää määräajaksi. A ei näin ollen tältä osin ollut oikeutettu korvaukseen. Määräaikaisuuden perusteen oli 1.1.2008 tullut ilmetä nimittämiskirjasta. Näin ollen virasto ei ollut toiminut lainvastaisesti jättäessään sen pois ennen lainmuutosta annetuista nimittämiskirjoista.

A oli 53 eri päätöksellä nimitetty joko tutkijan, apulaistutkijan, osa-aikaisen tutkijan taikka osa-aikaisen apulaistutkijan määräaikaisiin virkasuhteisiin. Palvelussuhde oli muutamaa viikon tai kahden kestänyttä keskeytystä lukuun ottamatta jatkunut yhtäjaksoisesti. Keskeytykset olivat kuitenkin olleet niin lyhyitä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ne eivät estäneet korvauksen määräämistä keskeytyksiä edeltävien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella. A:n työtehtävät kuuluivat viraston säännönmukaisiin tehtäviin, vaikka ne A:n mukaan olivat kenttätyöprojektien osalta rahoitettu viraston ulkopuolelta tulleilla varoilla. Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella yksinomaan työn projektimaisuus ja se, että työ on rahoitettu ulkopuolisilla varoilla, eivät osoita, että määräaikaisille virkasuhteille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä syy. Kun A oli nimitetty useilla eri nimityksillä yhteensä noin seitsemän vuoden ajan samankaltaisiin, ja siten pysyväisluonteisiksi muodostuneisiin tehtäviin, työn luonne ei ollut edellyttänyt nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Asiassa ei ollut muutenkaan esitetty laissa tarkoitettuja perusteita määräaikaisuuksille. A:lla oli siten oikeus virkamieslain 56 §:n nojalla maksettavaan korvaukseen.

Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen.

Valtion_virkamieslaki_9_§
Valtion_virkamieslaki_56_§
Muinaismuistolaki_3_§
Muinaismuistolaki_10_§