Salpalinja

Salpalinja on Suomen itärajalla oleva puolustuslinja, joka rakennettiin vuosina 1940–1941 ja 1944. Salpalinjan maa-alueet palautettiin maanomistajille 1960–1970-luvuilla, mutta valtio pidätti oikeuden alueen rakenteiden hallintaan. Salpalinja siirtyi vuonna 2003 puolustusministeriöltä valtiovarainministeriön haltuun osana valtion kiinteistöhallinnon keskittämistä.

Valtiovarainministeriö on tehnyt päätöksen Salpalinjan linnoitusketjun rakenteiden luovuttamisesta maanomistajille. Ministeriö lähtee valmistelemaan kiinteistöihin liittyvien käyttöoikeuden rajoitusten purkamista toukokuussa 2018. Valtiovarainministeriö on lähestynyt kirjeellä niitä maanomistajia, joiden mailla on käyttöoikeudeltaan rajoitettuja rakenteita. Maanmittauslaitos ottaa yhteyttä maanomistajiin maanmittaustoimitusten järjestämistä varten. 

Tiedotustilaisuuden esitysmateriaali 23.4.

Raportit ja selvitykset

Salpalinjasta on valmistunut Senaatti-kiinteistöjen tekemä selvitys, joka on tuottanut taustatietoa rajoitusten purkamispäätökselle. Selvitys on jatkoa Museoviraston vuosina 2009–2012 tekemälle laajalle inventoinnille. Valtiovarainministeriö tilasi Museovirastolta Salpalinjan puolustusketjun inventoinnin selvittääkseen linnoitteiden laajuuden, sijainnin ja kunnon. Turvaamistoimenpiteiden raportit tulevat tämän sivun kautta saataville 6.5. mennessä.

Salpalinja-selvityksen loppuraportti 2017
Salpalinja, sotahistoriallisten kohteiden arkeologinen inventointi 2009–2012 (raportti avautuu Liitetiedostot-välilehdeltä)
Salpalinjan merkittävimmät kohteet perusteluineen

Käyttöoikeuden rajoitukset kartalla

Kartasta voi tarkastella, millä Salpalinjan alueilla on käyttöoikeuden rajoituksia. Kiinteistörekisteriin kirjatut alueet, joilla on käyttöoikeuden rajoituksia, näkyvät kartalla vihreinä. Vihreät numerotunnukset ovat käyttöoikeusrajoitusten tunnuksia kiinteistörekisterissä. Kartan oikeassa yläkulmassa olevaa symbolia klikkaamalla voi valita erilaisia karttapohjia.

 

Kysymyksiä ja vastauksia

Salpalinjan alueella olevien maiden omistus palautettiin maanomistajille pakkolunastustoimituksissa jo 1960–1970-luvulla. Betonisiin linnoitteisiin ja osin kiviestelinjoihin perustettiin kuitenkin käyttöoikeuden rajoitukset (KOR). Tämä tarkoittaa sitä, että valtiolla on oikeus pitää alueella linnoitteita ja huoltaa niitä sekä käyttää alueella olevia luolia varastointitarkoitukseen. Lisäksi valtiolla on oikeus käyttää alueella olevia teitä.

Valtio osti ja pakkolunasti Salpalinjan alueen maita maanomistajilta puolustuskäyttöön 1940-luvulla. Salpalinja kävi puolustuksellisesti tarpeettomaksi 1960-luvulla, kun Suomi siirtyi linjapuolustuksesta alueelliseen puolustusjärjestelmään. Valtioneuvosto asetti tuolloin eduskunnan toivomuksesta komitean valmistelemaan lakiehdotusta valtiolle hankittujen maa-alueiden luovuttamiseksi nykyisille omistajille. Komitean ehdotuksen pohjalta säädettiin niin sanottu palautuslaki eli laki siitä, että valtio luopuu oikeudestaan eräisiin valtakunnan itäosassa olevan puolustuslinjan alueisiin.


Salpalinja siirtyi puolustusministeriöltä valtiovarainministeriön haltuun vuonna 2003. Salpalinjan rakenteiden hoidosta vastaa Senaatti-kiinteistöt siltä osin, kun rakenteisiin kohdistuu käyttöoikeuden rajoitus. Muilta osin Salpalinjan hoito on maanomistajien vastuulla.


Salpalinjalla ei nykyaikaisen sodankuvan eikä Suomen sotilaallisen puolustamisen periaatteiden näkökulmasta ole enää sellaista merkitystä, että sen yksittäisten kohteiden hallinnointia olisi syytä rajoittaa. Valtio aikoo lakkauttaa käyttöoikeuden rajoitukset ja luovuttaa Salpalinjan alueen rakenteet maanomistajille. Valtiovarainministeriö hakee Maanmittauslaitokselta käyttöoikeuksien rajoitusten purkamista.

Museovirasto on valtiovarainministeriön toimeksiannosta sekä Senaatti-kiinteistöjä, Metsähallitusta, puolustusvoimia, Salpalinjan perinneyhdistystä ja Salpakeskusta kuullen inventoinut linjan vuosina 2009–2012. Työn pohjalta on yhteistyössä edellä mainittujen tahojen kanssa valittu Salpalinjan merkittävimmät kohteet, joiden suojelua pidetään riittävänä linjan valtakunnallisen kulttuurihistoriallisen merkityksen turvaamiseen. Nyt on valmistunut uusi selvitys, jossa Senaatti-kiinteistöt on kartoittanut kunnittain ne kohteet ja kiinteistöt, joissa on käyttöoikeuksien rajoituksia. Nämä molemmat selvitykset ovat antaneet taustatietoa päätökselle luopua käyttöoikeuksien rajoituksista.


Voimassa olevat käyttöoikeuden rajoitukset selviävät Maanmittauslaitoksen pitämästä kiinteistörekisteristä. Rekisteristä voi tilata otteen tai tiedustella asiaa puhelimitse ilmoittamalla omistamansa kiinteistön kiinteistötunnuksen.

Valtiovarainministeriö lähettää kirjeen niille maanomistajille, joiden mailla on rekisteröityjä käyttöoikeuden rajoituksia ja joiden yhteystiedot ovat saatavilla kiinteistörekisterissä.

Kaikki asianosaiset maanomistajat saavat aikanaan Maanmittauslaitokselta kutsun maanmittaustoimitukseen, jossa maanomistajat voivat esittää kysymyksiään ja näkemyksiään.

Lisää tietoa kiinteistörekisteristä Maanmittauslaitoksen verkkosivuilla >

Lisätietoja:

maanmittausinsinööri Ari Mäkinen, Maanmittauslaitos, puh. 040 7792445.


Salpalinjan kohteet eivät ole muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä, vaikka ne onkin sisällytetty Museoviraston muinaisjäännösrekisteriin.

Kanta- ja kenttälinnoitteet on kuitenkin otettava huomioon maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa historiallisesti merkittävinä kohteina ja myös osana kulttuuriympäristöä. Salpalinja onkin huomioitu kaikissa Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntakaavoissa suojelumerkinnöin ja -määräyksin. Kunnat huomioivat Salpalinja-inventoinnin ja sen tarkennukset yksityiskohtaisemmissa kaavoissa (yleiskaava, asemakaava).

On selvää, että etenkin Salpalinjan kenttälinnoitetut osuudet maatuvat ja murenevat ajan mittaan jo luonnon vaikutuksesta. Tämä ei Salpalinjan merkittävimpiä kohteita lukuun ottamatta edellytä maanomistajilta toimenpiteitä. 

Metsähallitus on hallinnoimillaan valtion mailla sitoutunut Salpalinjan merkittävimpien kohteiden suojeluun ja hoitoon.


Salpalinjan merkittävimmät kohteet eli niin sanotut huippukohteet tulee säilyttää ja turvata mahdollisuuksien mukaan alkuperäisessä asussaan.

Korsujen ja luolien nykyistä käyttöä esimerkiksi varastoina voidaan jatkaa. Alkuperäisenä säilyneiden korsujen ja luolien käyttötarkoitusta on mahdollista muuttaa esimerkiksi matkailukäyttöä varten, mikäli se ei vaaranna korsujen luonnetta linnoituskohteina. Lisäksi alkuperäiset rakenteet tulisi dokumentoida ennen muutostöitä.

Muiden Salpalinjan huippukohteiden säilyminen ja käyttö riippuvat ensi sijassa maanomistajien sekä kuntien päätöksistä ja harkinnasta.


Museovirasto suosittelee, että Salpalinjan merkittävimpiin kohteisiin eli niin sanottuihin huippukohteisiin kuuluvien linnoituslaitteiden ympäristössä suoritettaisiin metsätalouden toimenpiteitä saman ohjeistuksen mukaan kuin muinaisjäännöskohteissa. Lisää tietoa metsänkäytöstä ja arkeologisista kohteista on Museoviraston verkkosivuilla.

Salpalinjan huippukohteiden maisemanhoidossa voidaan soveltaa kiinteitä muinaisjäännöksiä koskevia maisemanhoito-ohjeita.

Myös muissa kuin huippukohteissa on luonnollisesti hyvä soveltaa edellä mainittuja ohjeita.

Museoviraston verkkosivut > 


Salpalinjan suojeluun ja hoitoon liittyviä kysymyksiä voi esittää Museovirastolle. Museovirasto ei itse hoida Salpalinjan kohteita. Museovirastolta voi kuitenkin hakea Salpalinjan kohteiden hoitamiseen kulttuuriperintökohteiden hoitoavustusta ja rakennusten entistämisavustusta. Lisätietoa avustuksista on Museoviraston verkkosivuilla.

Hoitoon voidaan soveltaa kiinteiden muinaisjäännösten ja ensimmäisen maailmansodan linnoitteiden hoidon ohjeita soveltuvilta osiltaan (Hiidenkiuas ja tulikukka, opas arkeologisen kulttuuriperinnön hoitoon. Museovirasto 1999; Sirkku Laine 1996: Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Helsingissä. Hoito-ohje. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 1996:4. Helsinki).

Museoviraston yhteyshenkilöt:

Erikoistutkija Veli-Pekka Suhonen, veli-pekka.suhonen(at)museovirasto.fi, puh. 0295336264

Intendentti Helena Ranta, helena.ranta(at)museovirasto.fi, puh. 0295336316


Salpalinjan kohteisiin liittyvät vastuut määrittyvät samalla tavoin kuin minkä tahansa kiinteistön tai rakennuksen omistajan vastuut. Vastuu kiinteistön ja rakennuksen turvallisuudesta on rakennuksen omistajalla. Omistajan pitää huolehtia, ettei hänen omaisuutensa aiheuta kenellekään vaaraa ja että kiinteistön alueella voi liikkua turvallisesti. Turvallinen liikkuminen tulee tarvittaessa varmistaa esimerkiksi varoituskyltein ja mahdollisesti aitaamalla.

Senaatti-kiinteistöt on tehnyt turvaamistoimenpiteitä kohteissa, joissa ne on katsottu tarpeellisiksi.

Turvaamistoimenpiteinä on muun muassa

  • tehty tarvittavat suojakaiteet putoamisvaarojen osalta
  • tehty tarvittavat suojakannet kaivoihin
  • tehty tarvittavat varoituskyltit
  • lukittu kohteet, joissa on turvallisuusriskejä
  • parannettu kulkuteiden turvallisuutta.

Niissä Salpalinjan kohteissa, joissa ei ole ollut käyttöoikeuden rajoituksia, vastuu turvallisuudesta on ollut maanomistajalla. Näin on myös jatkossa.


Haitta tulee hyvittää maanomistajalle ainoastaan silloin, jos käyttöoikeuden rajoituksen purkamisesta aiheutuu merkittävää haittaa tai kustannuksia. Maanomistaja voi ilmaista maanmittaustoimituksen yhteydessä, mikäli käyttöoikeuden rajoituksen purkamisesta aiheutuu hänelle merkittävää haittaa tai kustannuksia. 

Yleisesti Salpalinjan kohteet eivät ole sellaisia, että ne aiheuttaisivat maanomistajalle merkittävää haittaa tai kustannuksia.


Salpalinjan kohteiden kunnostamishankkeisiin on tällä hetkellä mahdollista hakea Museovirastolta kulttuuriympäristökohteiden hoitoavustusta ja sen betoni- ja kivirakenteisille korsuille ja muille kestolinnoitteille rakennusten entistämisavustusta.

Lisää tietoa avustuksista Museoviraston verkkosivuilla >

Kulttuuriympäristökohteiden hoitoavustusten tavoitteena on mahdollistaa niiden kulttuuriympäristön ja -maiseman kohteiden säilyminen, joiden hoitoon ja ylläpitoon ei ole haettavissa tukea muista valtion avustuksista. Etusijalle asetetaan sellaiset hankkeet, jotka varmistavat kohteen historiallisten arvojen ja ympäristön säilymisen.

Hoitoon ja kunnostukseen voidaan hakea myös esimerkiksi EU-rahoitusta.

Lisää tietoa EU-rahoituksesta Euroopan unionin verkkosivuilla >

Kaikenlaisia Salpalinjan kohteita koskevia tietoja voi lähettää Museovirastolle muinaisjäännösrekisterin palautepalvelun kautta. Lisäksi alueesta vastaaviin museoviranomaisiin voi ottaa suoraan yhteyttä.

Muinaisjäännösrekisterin palautepalvelu >


Suositus on, että vaaralliset kohteet, joita ei voida turvata esimerkiksi aidoin tai kyltein, tulisi sulkea tai estää niihin pääsy. 


Salpalinjan kohteita koskevia tietoja voi lähettää suoraan museoviranomaisille tai Museovirastolle muinaisjäännösrekisterin palautepalvelun kautta.

Muinaisjäännösrekisterin palautepalvelu >


Salpalinjan matkailullinen kehittäminen on mitä suotavinta. Salpalinjan matkailutoiminnan asiantuntijoita ovat kunnat, maakuntaliitot sekä jo olemassa olevat Salpatoimijat, erityisesti Salpakeskus.

Salpakeskuksen verkkosivut >


Keskeisiä toimijoita historiallisen tiedon tuottajina ovat Miehikkälässä toimiva Salpalinja-museo ja Virolahden Bunkkerimuseo. Niiden, kuntien sekä Salpalinjan perinneyhdistys ry:n muodostaman Salpakeskuksen verkkosivuille on koottu runsaasti tietoa Salpalinjasta. Perinneyhdistyksen julkaisu Salpalinja – Itsenäisyyden monumentti on tutustumisen arvoinen.

Salpakeskuksen verkkosivut >

Museoviraston käytössä olevat tiedot Salpalinjan kohteista ovat Museoviraston ylläpitämässä muinaisjäännösrekisterissä.

Muinaisjäännösrekisteri >

Hyvän yleiskuvan Salpalinjan historiasta saa myös Salpalinjan linnoitteiden inventointihankkeen loppuraportista Salpalinja, sotahistoriallisten kohteiden arkeologinen inventointi 2009–2012.


Lisätietoja

Maanmittaustoimitukset, Maanmittauslaitos
maanmittausinsinööri Ari Mäkinen, ari.makinen(at)maanmittauslaitos.fi, p. 040 779 2445

Tehdyt turvaamistoimenpiteet, Senaatti-kiinteistöt
kiinteistöryhmän päällikkö Jari Sipilä, jari.sipila(at)senaatti.fi, p. 02058111 (vaihde, Senaatti-kiinteistöt)

Linjan suojelu, Museovirasto
intendentti Helena Ranta, helena.ranta(at)museovirasto.fi, p. 0295 336 316

Puolustusministeriö
osastoesiupseeri Vesa Halinen, vesa.halinen(at)defmin.fi, p. 0295 140 451

Valtiovarainministeriö
neuvotteleva virkamies Pauliina Pekonen, pauliina.pekonen(at)vm.fi, p. 02955 30081

Metsähallitus
erikoissuunnittelija Anu Vauramo, anu.vauramo(at)metsa.fi, p. 0206 394 327

Tiedotteet