Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt Media

Kuntaministeri Sirpa Paateron puhe kansallisen julkisten hankintojen strategian lanseeraustilaisuudessa

Valtiovarainministeriö
9.9.2020 12.15
Puhe
Kuntaministeri Sirpa Paatero

Kuntaministeri Sirpa Paateron puhe kansallisen julkisten hankintojen strategian lanseeraustilaisuudessa Kuntamarkkinoilla keskiviikkona 9.9.2020

Muutokset puhuttaessa mahdollisia. 

--------------------------

Hyvät kuulijat,

Tänään julkaistava kansallinen julkisten hankintojen strategia on tärkeä askel hankintojen kehitystyössä. 

Ensiksi muutama sana siitä, miksi julkisten hankintojen kehittäminen ja niissä onnistuminen on tärkeää.

Suomessa ei ehkä ole riittävästi painotettu sitä, että hankinnat ovat aidosti talouspolitiikan kovaa ydintä. Niihin käytetään parhaiden arvioiden mukaan noin 35 miljardia euroa, mikä vastaa noin puolta kuntien ja valtion yhteenlasketuista verotuloista. Puhutaan sotepalveluista, rakentamisinvestoinneista, kouluruuasta, matkustamisesta, tietokoneista- ja järjestelmistä. Ja niin edelleen.

Miten näiden 35 miljardin käyttöä sitten ohjataan? Usein nostetaan ensin esiin lainsäädäntö. Hankintoja säädellään EU-direktiiviin pohjaavalla hankintalailla, mikä pakottaa julkisen hallinnon yksiköt toimimaan suunnitelmallisesti.

Laki on tärkeä, mutta se ei ratkaise kaikkea, sillä säädökset jättävät liikkumavaraa. Viime kädessä johtaminen ja koordinaatio – satojen hankintoja itsenäisesti tekevien yksiköiden välillä – ratkaisevat, miten hankinnoissa onnistutaan.

Hankintastrategiassa onkin kyse johtamisesta ja organisoinnista – ei niinkään lainsäädännöstä.

Siksi on tärkeää, että koko julkinen hallinto – siis kunnat ja valtio – ovat ensi kertaa sitoutuneet yhteiseen strategiaan. Valtio ja hallitus sitoutuvat siihen ylim-mällä mahdollisella tasolla huomenna tehtävällä valtioneuvoston periaatepäätöksellä.

Johtamisesta ja organisoinnista on ollut kyse myös koronakriisin hoidossa. Koronakriisi on hyvin osoittanut julkisen sektorin koordinoivan roolin, kun terveydenhuollon, koulujen ja varhaiskasvatuksen merkitys on tullut näkyväksi. 

Miljardeja on suunnattu yritysten pelastamiseksi ja kesällä koko Eurooppa oli yhtä mieltä siitä, että julkiset investoinnit ovat välttämättömiä kriisistä elpyessä.
    
Vastavuoroisesti yrityksillä ja järjestöillä on suuri rooli muun ohessa julkisten palvelujen tuottamisessa, investointien toteuttamisessa sekä tavaroiden toimituksessa. Yksityistä ja julkista sektoria on turha asettaa vastakkain, kun menestymme vain yhdessä. 

Julkisen hallinnon pitää antaa tilaa ja vapautta kansalaisyhteiskunnalle ja yrityksille toimia. Toimia mahdollistajana ja luoda edellytyksiä menestykseen. Julkisella hallinnolla on ollut ja tulee olemaan tärkeä koordinoiva rooli hyvinvointivaltiossa.

Kun puhutaan hankinnoista, koordinaatiossa on suuri rooli hankintayksiköitä tukevilla palveluorganisaatioilla – kuten Keino-osaamiskeskuksella ja valtion sekä kuntien yhteishankintayksikkö Hanselilla.

Jotkut tahot ovat nähneet yhteishankintayksiköt tai hankintalain ongelmina pienten yritysten kannalta. 

Asia kun kuitenkin nähdäkseni päinvastoin. Pieniä hankintayksiköitä tukevalla Hanselilla on aivan eri mahdollisuudet tutkia markkinoita, käydä vuoropuhelua toimijoiden kanssa, asettaa sopimusehdot tasapuolisesti ja pilkkoa hankintoja osiin. 

Näin kaiken kokoisilla yrityksillä on mahdollista osallistua. Tästä on myös näyttöä, kun Hanselin sopimustoimittajissa pk-yritysten osuus on noussut viidellä prosenttiyksiköllä edellisvuodesta jo lähes puoleen.

Toisaalta hankintalaki velvoittaa kilpailutuksiin, kun hankintoja ei voi tehdä suoraan vanhoilta tutuilta toimittajilta. Se on uusien pienten yritysten etu, sillä niillä ei ole suhteita, joihin perustaa. 

On myös Suomen kaltaisten pienen kansainvälisestä kaupasta elävän maan etu, että hankinnoissa kohdellaan erimaalaisia yrityksiä tasapuolisesti. Suomalaisia yrityksiä ei saa syrjiä, kun ne tarjoavat palvelujaan tai tuotteitaan vaikkapa saksalaiselle kunnalle tai ranskalaiselle virastolle.

Esimerkiksi kunnassa tai valtion virastoista hankintapäätökset saattavat olla yksittäisten henkilöjen varassa. Siksi tarvitaan Hanselin kaltaisia asiantuntijaorganisaatioita, joilla on aivan eri edellytykset kehittää sopimusehtoja ja toimintamalleja, joilla edistetään talouspolitiikan – tai ylipäänsä politiikan – poikkileikkaavia tavoitteita oli kyse sitten sosiaalista, taloudellisista tai ekologisista näkö-kohdista.

--

Näissä näkökohdissa on kyse ennen muuta vastuullisuudesta ja laadusta. Julkisen hallinnon on toimittava ihmisten arvojen mukaan, jotta siihen voidaan luottaa.

Siksi vastuullisuus on uuden strategiamme ytimessä. Se tarkoittaa sitä, että satsaamalla hankintaosaamiseen saamme veronmaksajien rahoilla enemmän. Halvin hinta ei saa määrätä, kun haetaan vaikutuksia. Vuoropuhelulla, sopimusehdoilla, vertailukriteereillä sekä niiden valvonnalla vähennämme esimerkiksi hiilijalanjäl-keä paitsi julkisella sektorilla myös koko yhteiskunnassa.

Taloudellisten ja ekologisten näkökohtien ohella vastuullisuus huomioi myös sosiaaliset näkökohdat. Viime aikoina on nähty tapauksia, joissa julkisen sektorin käyttämissä palveluissa on laiminlyöty työntekijöiden oikeuksia. Se ei käy.

Hankintastrategian toimeenpanossa tulemme luomaan kuntien ja valtion hankintayksiköille työkaluja ennaltaehkäistä ja puuttua alihankkijoiden ihmisoikeusloukkauksiin niin suomalaisilla kuin ulkomaisilla työpaikoilla. Se luo kilpailuetua vastuullisille suomalaisille yrityksille, ja parantaa siten kaikkien työntekijöiden hyvinvointia.

-- 

Hankintastrategian on siis tarkoitus edustaa muutosta johtamisessa ja organisoinnissa. Sen vuoksi on tärkeää, että kyseessä on ensimmäinen aidosti kansallinen strategia. Sadat ihmiset kuntien ja valtion eri yksiköissä ovat osallistuneet sen valmisteluun, jotta hankinnoista saataisiin enemmän irti. Mukana on ollut niin palveluita tarjoavien yritysten kuin kansalaisjärjestöjen edustajia. 

Olemme koordinoineet työtä valtiovarainministeriön ja Kuntaliiton yhteistyössä. Isoon rooliin on otettu strategisen tason päätöksistä vastaava yksiköiden johto. Julkiset hankinnat voisi olla myös vaaliteema, kun ensi vuonna kuntavaaleissa valitaan uusia päättäjiä.

Olen kiitollinen, että strategian valmisteluun on sitouduttu laajasti. Uskon, että sitoutuminen kantaa myös strategian toimeenpanoon. On tärkeää, että ihmiset kokevat julkisen hallinnon omakseen. Se onnistuu, kun sen rakentamiseen saa osallistua.

Tästä eteenpäin muutos tapahtuu hankintayksiköissä, joissa strategiaa pannaan toimeen. Siksi siihen on kytketty toimeenpanosuunnitelma sekä monipuoliset mittarit, joilla sen vaikutuksia seurataan. Omasta puolestani tehtäväni on varmistaa, että Suomi on hallituskauden päättyessä edelläkävijä hankintojen vastuullisuudessa. Silloin kaikki saamme enemmän.
 

Hallintopolitiikka Sirpa Paatero Valtiovarainministeriö