Helsingin hallinto-oikeus 21.12.2016 16/1012/2

Irtisanominen kollektiiviperusteella
Määräaikainen virkasuhde            
Taloudellinen syy
Päätöksen perusteleminen
Uudelleen kouluttaminen            
Uudelleen sijoittaminen
Toiminnan uudelleenjärjestely
                            
Virasto oli 2.10.2014 irtisanonut A:n erityisasiantuntijan virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Irtisanomispäätöksen mukaan viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet, eikä virastolla ollut sillä hetkellä tehtäviä, joihin A olisi voitu kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. 

Hallinto-oikeus katsoi, että virkamiehen on saatava riittävästi tietoa irtisanomisen perusteena olevista taloudellisista seikoista sekä niistä tosiseikoista, jotka ovat johtaneet hänen valikoitumiseensa irtisanottavaksi. Työnantajan A:lle antamista asiakirjoista ei ilmennyt, miten A:n tehtävät oli järjestelty uudelleen ja millä perusteella A oli valittu irtisanottavaksi. Hallinto-oikeus totesi, etteivät irtisanomispäätöksen perustelut täyttäneet kaikilta osin hallintolaissa asetettuja vaatimuksia. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, ettei irtisanomispäätöstä ole kumottava pelkästään tällä perusteella, koska A oli saanut riittävästi tietoa niistä perusteista, jotka ovat johtaneet hänen irtisanomiseensa. 

Hallinto-oikeus arvioi, että viraston perustoiminnan toimintamäärärahoihin oli muodostunut vaje, jonka kattamiseksi henkilöstömenojen supistaminen oli tarpeen. Näin ollen viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. A:n hoitamien tehtävien katsottiin myös vähentyneen virkamieslaissa tarkoitetulla tavalla kirjastojen yhdistymisen myötä.

Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että viraston määräaikaisia virkasuhteita koskeva hakumenettely oli ollut uudelleensijoittamisvelvoitteen vastainen. Virastossa oli ollut haettavana välittömästi ennen A:n irtisanomista ja sen jälkeen yhteensä 16 sellaista määräaikaista virkasuhdetta, joiden osalta viraston olisi tullut selvittää A:n uudelleensijoittamis- ja koulutusmahdollisuudet ennen tehtävien laittamista sisäiseen hakuun.  Hallinto-oikeus katsoi, että tehtävien tarjoamatta jättäminen A:lle oli tosiasiallisesti johtunut hänen henkilöönsä liittyvistä syistä. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että viraston päätös A:n virkasuhteen irtisanomisesta oli valtion virkamieslain 27 §:n 4 momentin vastainen.

Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen ja määräsi A:lle maksettavaksi 3500 euroa hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä hallinto-oikeudessa.

KHO 16.4.2019 T 1565: Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallintopäätösten perustelemisvelvollisuus koskee myös taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä tehtäviä irtisanomispäätöksiä. Korkein hallinto-oikeus katsoi lisäksi, ettei virasto ole esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi voitu katsoa, ettei A:ta olisi voitu kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa täytettävänä olleisiin tehtäviin.  Korkein hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi myös hyvitysvaatimuksen, sillä se katsoi riittäväksi hallinto-oikeuden määräämän hyvityksen.  

Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta 
Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti 
Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti 
Valtion virkamieslaki 53 § 2 momentti  
Valtion virkamieslaki 55 §
Hallintolaki 44 § 1 momentti 3 kohta 
Hallintolaki 45 § 1 momentti
Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 
Tuomioistuinmaksulaki 6 § 1 momentti 4 kohta 
Tuomioistuinmaksulaki 14 § 3 momentti