Ylijohtaja Tero Meltti:
Valtionhallinnon rakenteita ja tehtäviä uudistamalla kohti vaikuttavampaa toimintaa

Tulevalla hallituskaudella tulisi uudistaa valtionhallinnon virastorakennetta ja tehtäviä yksittäisten hallinnonalatasoisten korjausliikkeiden sijaan. Valtiovarainministeriön virastoselvitystyössä on paikannettu useita kymmeniä ehdotuksia rakenteen kehittämiseksi.

Vaikuttaa ilmeiseltä, että valtionhallinnon palvelulupaus ei voi säilyä nykytasolla, kun valtiontaloutta sopeutetaan voimakkaasti. Vuonna 2025 valtion budjettitalouden henkilöstömenot olivat noin 5,5 miljardia euroa, kun kaikki toimintamenot olivat yhteensä noin 8,4 miljardia.* Turvasektorin osuus valtion henkilöstömenoista oli 40 prosenttia ja 50 prosenttia kaikista toimintamenoista.

Näihin menoihin kohdistuvaa sopeutusta on tehty kuluvalla hallituskaudella reilun 700 miljoonan euron edestä, ja se on kohdistunut pääosin muihin kuin turvasektorin organisaatioihin. Tämä on tarkoittanut useimpien virastojen osalta keskimäärin noin 15 prosentin pysyviä toimintamenosäästöjä. Virastojen tehtävät eivät ole kuitenkaan samaan aikaan vähentyneet, vaan päinvastoin lisääntyneet. 

Hallinnon rakenne on muuttunut, mutta edelleen hajanainen 

Ulkopuolelta katsottuna valtion hallintorakenne saattaa näyttää pysyvältä. Todellisuudessa pelkästään viimeisen kymmenen vuoden aikana on toteutettu vähintään 30 rakennemuutosta. 1990-luvun alussa keskushallintoa purettiin ja tehtäviä yhtiöitettiin, 2010-luvulla yliopistot irtautuivat valtion rakenteesta, ja 2000-luku on ollut erilaisten virastofuusioiden ja aluehallintouudistusten aikaa. Jonkinlaista pysyvyyttä hallintorakenteeseen on tuonut valtioneuvoston ministeriöiden rakenne, joka on pysynyt lähes samana Suomen itsenäisyyden ajan.

Vaikka rakenteen muutos on ollut jatkuvaa, on kokonaisuus yhä monelta osin hajanainen. Virastojen koot ja tehtäväprofiilit vaihtelevat, tiedonhallinta on pirstaleista, ja ministeriöiden ja virastojen välinen työnjako vaihtelee hallinnonaloittain. Esimerkiksi OECD on toistuvasti nostanut esiin saman havainnon – Suomen hallinto on rakenteellisesti hajautunut ja poikkihallinnollinen koordinaatio on vaikeaa. 

Rakenteessa on kysymys tehtävistä 

Valtionhallinnon rakenteita ja tehtäviä on tarkasteltava yhdessä. Ei kahtena erillisenä hankkeena, vaan yhtenä kokonaisuutena, jolla vahvistetaan valtionhallinnon kykyä toimia tehokkaammin ja vaikuttavammin. Rakennekysymyksen rinnalla on tärkeää kysyä, mitä tehtäviä valtion ylipäätään kannattaa hoitaa. Hallinnon rakenteen tulisi tukea mahdollisimman hyvin tehtävien hoitamista.

Tehtävien vähentämisestä ja hallinnollisten prosessien yksinkertaistamisen tarpeesta on puhuttu laajasti, mutta konkreettinen eteneminen erityisesti säädösmuutosten tasolla on ollut hidasta. Seuraavan hallituskauden hallitusohjelmassa tulisi linjata mahdollisimman konkreettisesti karsittavista tehtävistä ja asettaa niille selkeät euro- ja henkilötyövuositavoitteet. Karsiminen ei tarkoita pelkästään mekaanista vähentämistä, vaan tehtävien uudistamista digitalisaatiota ja tekoälyä hyödyntäen.

Samalla on kuitenkin arvioitava kriittisesti, mitkä valtion nykyisistä tehtävistä voisivat olla sellaisia, jotka muut toimivat voisivat hoitaa kustannusvaikuttavammin, ja mitkä tehtävät puolestaan ovat perusteltuja pitää juuri valtion vastuulla. Valtiolle kuuluvat tehtävät liittyvät turvallisuuteen, perusoikeuksiin, merkittävään julkisen vallan käyttöön tai markkinapuutteen korjaamiseen. 

Hyödyt syntyvät vasta toimeenpanossa 

Rakennemuutokset eivät ole ilmaisia. Aiemmat rakenneuudistukset ovat aluksi nostaneet kustannuksia, kun palkkausjärjestelmiä on yhtenäistetty ja muutos itsessään on vaatinut resursseja. Tämä on syytä tunnustaa avoimesti: myös rakenneuudistuksissa investoinnit edeltävät säästöjä.

Varsinainen hyöty syntyy vasta, kun rakenteet aidosti palvelevat toimintaa ja sille asetettuja tavoitteita – ei heti päätöksestä alkaen.

Tero Meltti  
Osastopäällikkö, ylijohtaja

* Kansantalouden tilinpidon luvuin vastaavat luvut ovat: henkilöstömenot 9 miljardia euroa, ostetut tavarat ja palvelut 9,6 miljardia euroa. Lisäksi investointimenot 5,1 miljardia euroa (sis. laskennalliset T&K-investoinnit 2 miljardia euroa) sekä valtionhallinnon maksu- ja myyntitulot noin 2,8 miljardia euroa.