Valtiovarainministeri Heinäluoma Omistajuus Suomessa -seminaarissa
Arvoisat kuulijat!
Kansantalous on nyt vahvalla kasvu-uralla. Näkymät tälle ja ensi vuodelle ovat hyvät. Tämän vuoden kasvuluvuksi ennustetaan 3,7 prosenttia ja ensi vuodellekin noin 3 prosenttia.
Hallituksen talouspolitiikan peruslinja toimii. Pitkäaikainen tulosopu ja siihen yhdistetyt veroratkaisut ovat luoneet vakautta ja ennustettavuutta. Kotimarkkinat vetävät ja luovat uusia työpaikkoja. Maailmantalouden vahva kasvu luo myös viennillemme aikaisempaa parempaa kysyntää. Taloutemme perusta onkin varsin vahvalla kivijalalla.
Työllisyys vahvistuu kaavaillulla tavalla. Viime vuonna työllisyyden kasvu oli 50 000 henkeä ja tälle vuodellekin ennustetaan 30 000 nettotyöpaikan lisäystä. Hallitus on hyvin lähellä kunnianhimoisena pidetyn työllisyystavoitteen toteutumista. Kokonaisuudessaan Suomessa on luotu runsaan kymmenen vuoden aikana 350 000 uutta työpaikkaa. Työllisyyden parantamisessa olemme Irlannin ohella EU-maiden kärjessä.
Kansantalouden ja valtiontalouden kuva on kokonaisuudessaan varsin hyvä – vanhojen EU-maiden keskuudessa jopa erinomainen.
Valtiovallan tärkeimpiin tehtäviin yritystoiminnan kannalta kuuluu vakaan toimintaympäristön varmistaminen ja tulevaisuuden riskeihin varautuminen.
Yritysten toimintaympäristön parantamiseksi on viime vuosina tehty poikkeuksellisen paljon. Yritysverouudistus ja yhteisöveroprosentin lasku, yritysten alv-alarajan muuttaminen liukuvaksi, yritysvarallisuutta koskeva perintöverotuksen helpotus, varallisuusveron poisto.
Yrittäjien määrä onkin vahvassa kasvussa. Tänään meillä on yrittäjiä noin kuusi ja ? prosenttia enemmän kuin hallituksen aloittaessa.
Tässä tilanteessa kysymys kuuluu, kestämmekö hyviä aikoja? Vai onko niin, että suomalaiset ovat edelleenkin parhaimmillaan silloin, kun ollaan vaikeuksien keskellä, tuulee ja sataa, on ulkoista uhkaa ja jaettavaa on tarjolla tasapuolisen vähän kaikille.
On aihetta muistuttaa, että tähän saakka talouspolitiikkamme suurimmat virheet on aina tehty silloin kun menee hyvin. Joko on saatu aikaan talouden ylikuumentuminen, unohdettu kasvun tulevat pullonkaulat tai käynnistetty perinteinen tulonjakotaistelu ja saatu aikaan inflaatiokehitys ja sitä kautta taittuva kilpailukyky.
Kun taloudessa yleisesti menee hyvin, on pidettävä pää kylmänä. Tämä koskee kaikkia tahoja omistajista työntekijöihin, vaikuttajista päätöksentekijöihin
Vanhan viisauden mukaan seitsemää lihavaa vuotta seuraa seitsemän laihaa vuotta. Oikein toimien voimme lyhentää laihojen vuosien määrää. Mutta suhdannevaihteluista emme ole päässeet. Euroopan nopeinta vauhtia tapahtuva ikääntymisemme on vääjäämätön tosiasia. Elämme pidempään ja olkaamme siitä iloisia – mutta varautukaamme tähän ajoissa..
Työllisyyden ohella hallituksen talouspolitiikan toinenkin keskeinen tavoite – tasapainottaa valtiontalous vaalikauden lopussa – on toteutumassa. Eduskunnan käsittelyssä oleva lisätalousarvio kääntää tämän vuoden alkuperäisen budjetin alijäämän tasapainoon – jopa hivenen ylijäämäiseksi. On kuitenkin syytä huomata, että tämä on ollut mahdollista ennen muuta osinkotulojen hyvän kehityksen takia.
Suotuisan kehityksen taustalla on siis paljon kertaluontoista, eikä tähän olotilaan ole syytä tuudittautua. Tulevat haasteemme ovat sitä luokkaa, että valtiontalouden talouden hyvä hoito ja siihen liittyen valtion velkaantuneisuuden alentaminen on kestävää varautumista ikääntymisen tuomiin valtaviin haasteisiin.
Suurin paine kohdistuu hoiva- ja hoitomenoihin. Tarvitsemmekin nykyistä voimakkaampaa pidemmän aikavälin painopistetarkastelua koko julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi. Kun suurimmat kasvupaineet kohdistuvat vanhustenhuoltoon ja terveysmenoihin, on selvää, että tasapainon saavuttaminen edellyttää menojen kasvun olennaista hillintää myös siellä, missä kysyntä vähenee. Samanaikaisesti tuotantotapoja on kehitettävä ja tuottavuutta parannettava kaikilla sektoreilla. Kuntauudistus on tässä avainasemassa.
Hallituksen tehtävänä on hyvinvointipolitiikan suuntaaminen. Palvelujen tehokas tuottaminen on hajautettu itsehallinnollisille kunnille. Kuntien velvoitteiden ja rahoituksen on oltava tasapainossa ja rahoituspohjan sellainen, että se kannustaa aktiiviseen elinkeino - ja työllisyyspolitiikkaan. Tämän kehityksen tukemiseksi tarvitsemme kuntapalvelujen rahoituspohjan uudistuksen, joka vahvistaa kuntien veropohjaa ja vähentää tukiriippuvuutta valtiosta.
Tarpeelliset uudistukset on toteutettava niin, että valtion finanssipoliittinen liikkumavara ei kapene ja että sopimusyhteiskuntamme vahvuus, tulopoliittinen järjestelmä säilyy ja vahvistuu.
Suomalainen verojärjestelmä on ollut kohtuullisen toimiva. Veroasteemme on kyllä korkea mutta toisaalta yritysten saamat palvelut, tutkimus- ja tuotekehityspanostukset ja infrastruktuuri kestävät kyllä vertailun minkä tahansa maan kanssa. Itse asiassa veroasteemme sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa turhankin huonosti koska monet sosiaalietuutemme ovat veronalaisia. OECD:n arvion mukaan näistä aiheutuu jopa parin prosentin erot veroastevertailuun.
Yritysverotus on kansainvälisesti katsoen varsin kilpailukykyinen ja tämän tavoitteen toteutumista pyrittiin tuoreella yritysverouudistuksella varmistamaan. Yritysverotus on tulevaisuudessakin pidettävä kilpailukykyisenä ja tähän haasteeseen on tarvittaessa oltava valmis reagoimaan nopeastikin. On pidettävä silmät auki ja katsottava mitä maailmalla ja naapureissamme tapahtuu.
Kolmen viimeisen hallituksen verolinjaukset ovat olleet kasvun ja työllisyyden kannalta aivan onnistuneita. Jatkon kannalta olennaista on, että talouden kasvun hidastumisen uhkaan varaudutaan ajoissa.
On syytä avoimesti tunnustaa, että verotuksen liikkumatila tullee lähivuosina olemaan kapeampi kuin mitä nyt olemme nähneet. Tähän vaikuttaa sekä tarve työeläkemaksujen asteittaiseen nostamiseen – osa veronalennusvarasta korvautuu työeläkemaksujen nostolla - että varautuminen ikääntymisen aiheuttamiin menoihin.
Verotuksessa on monenlaisia alentamispaineita ja toiveita. Joudumme kuitenkin tekemään jatkossakin valintoja. On mietittävä, millä keinoilla saamme parhaat kokonaisvaikutukset aikaiseksi. Ja samalla on tunnustettava, että hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee myös rahoituksensa, jotta korkeatasoinen opetus, tutkimus ja ihmisistä huolenpitäminen ovat jatkossakin mahdollisia.
Työllisyyspolitiikan täytyy jatkossakin ohjata verotusajattelua. Näin saamme suurimman talouskasvuvaikutuksen ja voimme jatkaa siinä myönteisessä talouskehässä, josta nyt olemme saaneet nauttia. Työn verotuksen keventäminen luo tilaa työn kysynnälle, synnyttää uusia työpaikkoja ja vähentää työttömyydestä aiheutuvia menoja. Siksi työn verotuksen keventäminen on perusteltua pitää etusijalla, kun veropäätöksiä tehdään.
Työnteon ensisijaisuus ja työnteon kannustavuus on jatkossakin taloutemme menestyksen elinehto.
Verorakenteessa on edelleenkin kehittämisen tarpeita – niin työllisyyden, kasvupolitiikan kuin tulonjaon oikeudenmukaisuuden kannalta. Tiedämme, että yritysten sukupolvenvaihdos on käynnissä ja vähitellen kiihtymässä. Kaikkien etu on, että se tapahtuu mahdollisimman kivuttomasti. Siksi hallitus on tehnyt kevennyksiä perintöverotukseen yritysvarallisuuden osalta. Perintöverotusta Suomessa tarvitaan ilmeisesti jatkossakin, mutta veroon liittyviin kiistattomiin epäkohtiin on tarve puuttua. Uudistuksista on syytä sopia ensi kevään hallitusneuvotteluiden yhteydessä.
Arvoisat kuulijat!
Jo vuosikymmenen korkeana pysynyt vaihtotaseen ylijäämä kertoo sen, että kotimainen säästäminen on suurempi kuin kotimaiset investoinnit.
Säästämisemme siis riittäisi rahoittamaan nykyistä merkittävästi korkeammat investoinnit kotimaassa. Tässä olisi tietysti kenttää ulkomaisille yrityksillekin, mutta väistämättä katse kääntyy sinivalkoisen pääoman suuntaan: teitä tarvitaan.
Kansantaloutemme on onnistunut toimintaansa tehostamalla kasvamaan nopeasti ilman korkeaa investointiastetta, mutta ikuisesti kasvua ei voi pitää yllä ilman investointeja.
Viime aikoina on – aiheesta peräänkuulutettu kotimaisen omistajuuden merkitystä. Suomi tarvitseekin monipuolista ja vastuullista omistajuutta. Pörssiyrityksistä perheyrityksiin, osuustoiminnasta valtion omaan yritystoimintaan. Erimuotoiselle, vahvasti Suomeen sitoutuneelle omistajuudelle on kysyntää.
Omistajien arvot välittyvät yritysten toimintaan myös globaalitaloudessa. Yrityksen kannalta ei ole yhdentekevää, ovatko sen osakkeet nopealiikkeisten, spekulatiivisten argumentein liikkeellä olevien sijoittajien kohteita, vai oman vastuunsa tuntevien omistajien pitkäjänteistä sijoitustoimintaa..
Arvostan suuresti sitä työtä, jota elinkeinoelämän järjestöissä on viime vuosian tehty suomalaisen omistajuuden hyväksi. Suomalaisen omistajuuden neuvottelukunta on lähtenyt omassa työssään paitsi neuvojen antamisesta muille myös oman vastuunsa tunnistamisesta.
Se on hieno asia ja kelpaa esimerkiksi moneen keskusteluun.
SONK on omassa työssään liikkeellä yhteistyön hengessä. Tämän seminaarin kaltainen, avoin pohdiskelu on hieno esimerkki siitä työtyylistä, jota omistajuuden puolesta puhuminen tarvitsee. Valtiovalta on valmis kansanne avoimeen vuoropuheluun. Toivotan työllenne kaikkea menestystä.