Skip to content
Government and ministries Media

Vaasan hallinto-oikeus 14.12.2017 17/0503/1

Irtisanominen kollektiiviperusteella             
Tuotannollinen syy
Taloudellinen syy
Yhteistoimintaneuvottelut
Toiminnan uudelleenjärjestely            
Uudelleen sijoittaminen
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäynnin viivästyminen
Hyvitysvaatimus

Virasto oli irtisanonut maksatustarkastaja A:n virkasuhteen päättymään 30.11.2015 tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Päätöksen mukaan toimenpiteiden perusteina olivat toimintamenojen merkittävä väheneminen ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien merkittävä väheneminen sekä rahoituksen vähenemisestä johtuvat tehtävien uudelleenjärjestelyt. Asiakirjojen mukaan valtiontalouden säästötoimista johtuvasta ELY-keskusten toimintamenokehysten vähenemisestä arvioitiin aiheutuvan yli 700 henkilötyövuoden säästötarve vuosina 2015 – 2018. Viraston lausunnossa oli mainittu myös lisäleikkauksista. A oli vaatinut päätöksen kumoamista ja vedonnut muun ohella siihen, että työnantaja oli palkannut kaksi uutta henkilöä A:n tehtäviä vastaaviin tehtäviin. Lisäksi A oli vaatinut korvausta oikeudenkäynnin viivästymisestä.

Valtion virkamieslain mukaan irtisanomisen syynä voi olla paitsi virkamiehen työn konkreettinen väheneminen myös viraston työntarjoamisedellytysten väheneminen olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Asiakirjoista ilmenee, että A:n työtehtävät olivat maaliskuussa 2015 vähentyneet aikaisempaan verrattuna. Hallinto-oikeus katsoi, että määrärahojen merkittävän vähenemisen vuoksi työnantaja oli voinut organisoida tehtäviä uudelleen. Viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Asiassa oli siis ollut valtion virkamieslain mukainen irtisanomisperuste.

A oli vedonnut myös siihen, että virasto oli A:n irtisanomisaikana vakinaistanut kaksi määräaikaista maksatustarkastajaa siten, että kaksi tarkastajan virkaa oli perustettu 18.8.2015 ja virkoihin oli nimitetty kaksi henkilöä. Valtion virkamieslain 27 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan perustetta irtisanomiselle ei ole, mikäli irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin eikä viraston toimintaedellytyksissä ole vastaavana aikaan tapahtunut muutoksia. Oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan vakinaistaminen on kuitenkin tietyissä tilanteissa ollut mahdollista tilanteissa, joissa samanaikaisesti toteutetaan irtisanominen tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla. Hallinto-oikeus totesi, että edellä mainitun säännöksen tarkoituksena on estää henkilökohtaisen irtisanomisperusteen verhoaminen kollektiiviseksi perusteeksi. Tässä tapauksessa hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei ollut ilmennyt syytä epäillä viraston määrärahojen merkittävää vähentymistä. Taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanomiselle olivat siten olleet todellisia. Ei siten ollut selvää, että säännöstä olisi tullut soveltaa kyseisessä tapauksessa. Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on katsottu, että vakinaistamisella ei ole ollut ajallista tai asiallista yhteyttä irtisanomiseen esimerkiksi tilanteissa. joissa määräaikaisuudesta huolimatta työntekijän on tosiasiassa katsottava hoitavan pysyviä tehtäviä. Tässä tapauksessa virastossa oli ollut kyse virkamiehistä, joiden osalta määräaikaiselle virkasuhteelle säädettyjen edellytysten ei ole katsottu täyttyvän. Vakinaistamisilla ei ole voitu katsoa olevan asiallista yhteyttä A:n irtisanomiseen. Hallinto-oikeus katsoi, että kyseisten määräaikaisten virkasuhteiden vakinaistamista ei voitu pitää sellaisena edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna menettelynä, joka poistaisi irtisanomisperusteen. Kun vakinaistamiselle oli ollut hyväksyttävä syy, virasto ei ollut myöskään laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvoitettaan.
A oli vedonnut siihen, että oikeudenkäynnin viivästyminen oli aiheuttanut hänelle huomattavia taloudellisia vaikeuksia. Valituksenalainen päätös irtisanomisesta oli tehty 28.5.2015. Valitusaika oli määräytynyt siten, että se oli ollut 30 päivää kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen. A:n valitus oli tullut vireille hallinto-oikeudessa 23.12.2015. Asiassa oli saatu viraston lausunto 9.3.2016 ja A:n vastine 22.6.2016. Hallinto-oikeus katsoi, että tämä asia olisi tullut ratkaista kiireellisenä vuoden sisällä vireilletulosta. Asian olennainen viivästyminen hallinto-oikeudessa oli johtunut pääasiassa hallinto-oikeuden työtilanteesta ja siitä, että A:n asia oli käsitelty samanaikaisesti muiden samantyylisten valitusten kanssa. Hallinto-oikeus määrä oli 1500 euroa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti oli viivästynyt tuomioistuimen tai viranomaisen vastuulla olevasta syystä. Lisäksi yhteismäärää korotettiin 500 eurolla, sillä asia koski A:n toimeentuloa ja oli siten erityisen merkittävä asianosaiselle.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lisäksi valtio velvoitettiin suorittamaan A:lle oikeudenkäynnin viivästymisestä hyvityksenä 2000 euroa. Muilta osin korvausvaatimus hylättiin.

KHO 1.3.2019 T 723: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut valitukseen ratkaisua. Vaatimus hyvityksestä oikeudenkäynnin viivästymisen vuoksi hylättiin muilta kuin hallinto-oikeuden päätöksessä ratkaistuilta osin.

Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti
Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti 1 kohta
Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti
Valtion virkamieslaki 55 § 1 momentti
Oikeudenkäynnin viivästymisestä annettu laki 3 § 1 momentti
Oikeudenkäynnin viivästymisestä annettu laki 4 § 1 momentti
Oikeudenkäynnin viivästymisestä annettu laki 6 §
Oikeudenkäynnin viivästymisestä annettu laki 9 § 2 momentti