Helsingin hallinto-oikeus 4.10.2016 16/0745/2

Korvausvaatimus
Hallintoriita    
Kirjallinen varoitus
Nimityskirja            
Määräaikainen virkasuhde
Määräaikaisuuden peruste
Oikeudenkäyntikulut            
Rahoitus
Viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy

A oli nimitetty kolmeen määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 1.6.2008–31.12.2013, jonka jälkeen virkasuhdetta ei ollut enää jatkettu. A toimi 31.12.2008 asti ESR-projektineuvojana ja tämän jälkeen EU-tarkastajana. A vaati työnantajalta 18 kuukauden palkkaa vastaavaa määrä eli 50 383,44 euroa laillisine korkoineen 1.1.2014 lukien määräaikaisten virkasuhteiden perusteettomasta käyttämisestä. Lisäksi A vaati valtiota velvoitettavaksi korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta lukien.

Määräaikaisuuden perusteena oli 1.6–30.11.2008 ollut teknisen tuen väliaikainen projekti ja 1.12–31.12.2008 yksikön virka- ja työjärjestelyjen keskeneräisyys sekä teknisen tuen väliaikainen projekti. Keskeneräiset virka- ja työjärjestelyt olivat johtuneet vuonna 2009 toteutetusta organisaatiomuutoksesta. Määräaikaisuuden 1.1.2009–31.12.2013 syyksi ilmoitettiin teknisen tuen määräaikainen projekti. Määräaikaisuuden kesto määriteltiin Euroopan sosiaalirahaston ohjelmakauden 2007–2013 perusteella. Työnantaja jatkoi ESR:n teknisellä tuella palkattujen määräaikaisia virkasuhteita vuoden 2015 loppuun ohjelmakauden loppuun saattamiseksi lukuun ottamatta A:n ja erään toisen määräaikaista virkasuhdetta, sillä tehtävät ja niihin liittyvät määrärahat olivat vähentyneet.

A ei ollut hoitanut viraston pysyviä tehtäviä vaan hänen määräaikaiset virkasuhteensa olivat perustuneet projekteihin, joiden ohjelmakausi oli ollut määräaikainen. Asiassa ei ollut ilmennyt, että projekteihin liittyvät tehtävä olisivat jatkuneet saman sisältöisinä seuraavalla ohjelmakaudella. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n ottaminen projektineuvojan ja tarkastajan määräaikaisiin virkasuhteisiin oli liittynyt projekteihin ja EU-hankeyksikön organisaatiouudistukseen, joten virkasuhteiden määräaikaisuuksille oli ollut lainmukaiset perusteet. Hallinto-oikeus totesi, että määräaikaisuuden perusteita arvioidaan nimittämishetkellä tiedossa olevien seikkojen perusteella. Näin ollen sillä ei ollut merkitystä, että ohjelmakauden päätöksiä ja maksatuksia oli voitu jatkaa ja osalla määräaikaisista henkilöistä virkasuhde oli jatkunut vuoden 2015 loppuun saakka. Määräaikaisia virkasuhteita ei ollut käytetty lainvastaisessa tarkoituksessa eikä A:lla siten ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

KHO 19.11.2018 T 5352: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. A:n ja viraston vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin.

Valtion virkamieslaki 9 §
Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti