Hyppää sisältöön
Media

Vaasan hallinto-oikeus 19.12.2017 17/0523/1

Irtisanominen kollektiiviperusteella
Päätöksen perusteleminen            
Taloudellinen syy                
Toiminnan uudelleenjärjestely
Uudelleen kouluttaminen            
Uudelleen sijoittaminen
Viran siirtäminen
Yhdenvertainen kohtelu 
Yhteistoimintaneuvottelut

Virasto oli irtisanonut erikoissuunnittelija A:n virkasuhteen. Päätöksen mukaan viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentynyt. Viraston toimintamenoihin myönnettävä määräraha oli laskenut vuodesta 2009 vuoteen 2014 17,33 %. Toimintamenojen alentamiseksi virasto oli tehostanut toimintaansa vähentämällä toimikuntien kokouksia, aluetoimipisteitä, ja henkilöstöä. Yhteistoimintaneuvottelujen perusteella virasto oli katsonut, että henkilöstön vähennystarve oli ollut seitsemän henkilöä.

Irtisanomispäätöksen perusteluissa oli todettu, että irtisanomisen perusteista oli neuvoteltu yhteistoimintaneuvotteluissa. Saadun selvityksen mukaan virasto ei kuitenkaan ollut käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa esittänyt tarkempia selvityksiä henkilöstövähennysten kohdentamisen perusteista. Asiakirjojen mukaan mahdolliset irtisanomiset A:n yksikössä eivät olleet olleet neuvotteluissa esillä. 

A oli vedonnut siihen, että viraston päätös oli ollut ennenaikainen, koska väitettyä irtisanomisperustetta ei ollut vielä ollut olemassa. Hallinto-oikeus katsoi, että virasto oli esittänyt riittävän selvityksen siitä, että sillä oli toimintamenomäärärahan pienentymisestä johtuen ollut tarve järjestellä tehtäviään uudelleen. Virastolla oli irtisanomispäätöstä tehdessään ollut oikeus ennakoida määrärahojen vähentymisen vaikutusta mahdollisuuksiinsa tarjota henkilöstölle, muiden muassa A:lle tehtäviä suoritettavaksi. Irtisanomispäätöstä ei täten voitu pitää ennenaikaisena.

Valtion virkamieslaki ei edellytä virkamiehen kuulemista silloin kun virkasuhde irtisanotaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Suomen perustuslakiin sisältyy kuitenkin vaatimus siitä, että jokaisella on oikeus tulla asiassaan kuulluksi. Irtisanomisen kohdentumisen perusteita ja mahdollista uudelleensijoittamista ei ollut käyty läpi A:n kanssa henkilökohtaisesti ennen irtisanomista. A:n kuuleminen oli näin ollen kokonaan laiminlyöty. 

Viraston sopeuttamistoimia koskevan esityksen mukaan viraston palveluksesta irtisanottiin taloudellisista ja tuotannollisista syistä kolme henkilöä. Virasto ei ollut kuitenkaan esittänyt mitään suunnitelmaa, arviointia tai selvitystä siitä, miksi A oli valittu irtisanottavien virkamiesten joukkoon. Näissä olosuhteissa yksittäisen virkamiehen irtisanomisen perusteeksi ei ollut riittänyt pelkästään se, että viraston toimintamenoihin myönnettävä määräraha oli laskenut. Irtisanomisjärjestystä muodostaessaan viraston tulee kohdella virkamiehiä tasapuolisesti. Näissä olosuhteissa virasto ei ollut osoittanut, että sillä olisi ollut taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanomisen kohdentamiseen nimenomaan A:han. 

Valtion virkamieslain mukaan irtisanominen on kielletty, mikäli virkamies voidaan samassa virastossa ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Irtisanomispäätöksessä oli todettu, että virastolla ei irtisanomishetkellä ollut tehtäviä, joihin virasto olisi kohtuudella voinut sijoittaa tai uudelleen kouluttaa A:n. Virasto ei ollut kuitenkaan esittänyt selvitystä siitä, miten mahdollisuutta A:n uudelleen sijoittamiseen tai kouluttamiseen oli selvitetty. Viraston esittämä selvitys A:n virka-asemasta ja tehtävistä ennen irtisanomista oli puutteellinen.
A oli esittänyt, että viraston lakkautetuissa toimipisteissä työskennelleiden henkilöiden osalta oli toteutettu virkasiirtoja. A:n halukkuutta osallistua kyseisiin virkasiirtojärjestelyihin ei ollut lainkaan tiedusteltu. Virasto oli esittänyt, että virkojen siirrot eivät olleet olleet A:n viran tehtävänkuvauksen mukaisia tehtäviä, vaan suunnittelijatason tehtäviä. Valtion virkamieslain mukainen uudelleen sijoittamisvelvollisuus ei kuitenkaan edellytä, että virka johon irtisanomisuhan alla oleva virkamies sijoitetaan vastaisi täsmällisesti aikaisemman viran tehtävänkuvan mukaisia tehtäviä vaan että virka on sellainen, johon virkamies voidaan ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa. Asiakirjojen perusteella virasto ei ollut edes väittänyt, ettei A olisi ollut kohtuudella sijoitettavissa suunnittelijan tehtävään. Virasto ei näin ollen ollut ennen A:n irtisanomista riittävästi selvittänyt mahdollisuuksia A:n sijoittamiseen uusiin tehtäviin viraston palveluksessa tai hänen pätevyytensä lisäämiseksi tarvittavan lisäkoulutuksen järjestämiseen.

Edellä mainituin perustein viraston päätös oli lainvastainen. Hallinto-oikeus hyväksyi valituksen ja kumosi viraston päätöksen, jolla A oli irtisanottu.

KHO 29.5.2019 T 2575: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen. Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta.

Valtion virkamieslaki 11 §
Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta
Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti
Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti
Suomen perustuslaki 6 § 2 momentti