Maakunta- ja sote-uudistuksen loppuraportointi

Maakunta- ja sote-uudistuksen loppuraportti sisältää kuvauksen uudistuksen valmistelusta vuosina 2015–2019 erityisesti uudistuksen kansallisen valmistelun näkökulmasta. Maakuntien muutosorganisaatioiden mittavaa valmistelutyötä on kuvattu tässä raportissa vain eräiden valmisteluteemojen kautta. Kukin maakunta valmistelee oman loppuraporttinsa, jonka kautta on mahdollista tutustua syvällisemmin maakuntien tekemään työhön maakunta- ja sote-uudistuksen toimeenpanossa (raportit erillisellä sivulla).

Pääministeri Sipilän hallituksen aloittaessa talous- ja rakennepoliittisille uudistuksille oli selkeä tarve. Edellisten hallitusten uudistukset olivat olleet ensiaskelia asian eteenpäin viemiseksi tai sitten uudistukset olivat jääneet toteutumatta muun muassa perustuslaillisten ongelmien vuoksi.

Uudistusten lähtökohtana oli useampien hallituskausien aikana ollut pienempien kuntien ongelmat selviytyä lakisääteisistä tehtävistään. Tätä ongelmaa on useampi hallitus ratkonut muun muassa velvoittamalla kuntia yhteistoimintaan tai kuntaliitoksiin. Kuntien eriytymiskehitys, väestön ikääntyminen, sote-kustannusten kasvu ja kaupungistuminen lisäsivät painetta rakenteellisiin uudistuksiin entisestään.

Kuntien merkittävin menoerä on sosiaali- ja terveydenhuollon kulut. Samalla se on menoerä, jolla kunta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjänä vastaa perustuslaillisten oikeuksien toteutumisesta. Kunnan tulisi turvata maan mittakaavassa yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kuntansa väestölle. Tähän haasteeseen ja ongelma-kenttään myös Sipilän hallitus tarttui. Sote edellä, mutta hallinto perässä.

Vuonna 2015 käynnistyneen maakunta- ja sote-uudistuksen tavoitteena oli tarjota ihmisille nykyistä yhdenvertaisempia palveluja, vähentää hyvinvointi- ja terveyseroja sekä hillitä kustannusten kasvua. Peruspalveluja pyrittiin vahvistamaan ja digitaalisia palveluja hyödyntämään entistä paremmin. Uudistuksen tavoitteena oli lisäksi kuroa umpeen iso osa julkisen talouden kestävyysvajeesta. Hallituksen 10 miljardin euron säästötavoitteesta noin 3 miljardia euroa oli tarkoitus saada sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksista vuoteen 2029 mennessä.

Uudistuksen myötä olisi syntynyt kolmas hallinnon taso, maakunnat. Itsehallinnolliset maakunnat olisi muodostettu nykyisen maakuntajaon pohjalta. Jatkossa 18 maakuntaa olisivat järjestäneet kaikki alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut. Maakunnille olisi siirtynyt myös muita tehtäviä ELY-keskuksista, TE-toimistoista, aluehallintovirastoista, maakuntien liitoista ja muista kuntayhtymistä sekä kunnista.

Uudistuksen lainvalmistelun rinnalla uudistuksen valmisteluun liittyi mittava täytäntöönpanoon valmistautuminen valtakunnallisesti ja alueellisesti. Kaikkineen uudistuksen valmisteluun osallistui arviolta yli tuhat henkilöä. Toimeenpanon tavoitteena oli sekä tukea uuden lainsäädännön mukaiseen tavoitetilaan siirtymistä että toiminnan kehittämistä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Lisätietoja

Hallintopolitiikan alivaltiosihteeri Päivi Nerg, VM ([email protected])
Ylijohtaja Jani Pitkäniemi, VM ([email protected])
Ylijohtaja Kirsi Varhila, STM ([email protected]); johtaja Pasi Pohjola, STM ([email protected])
Ylijohtaja Marja-Riitta Philman, TEM ([email protected])