Lyhennelmä

A oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin 12 kertaa ajanjaksolla 16.2.2004–30.6.2009. A:lle oli kertynyt yhtäjaksoista palvelusaikaa viisi vuotta neljä kuukautta ja 14 päivää. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat perustuneet työn luonteen määräaikaisuuteen.

A:n nimitys 1.1.–30.4.2008 oli tehty 14.11.2007. Kun valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentin säännös oli tullut voimaan vasta 1.1.2008, nimitys ei ollut lainvastainen sillä perusteella, ettei nimittämiskirjassa ollut mainintaa määräaikaisuuden perusteesta. Viimeisin nimitys 18.4.2008 oli tehty ajanjaksolle 1.5.2008–30.6.2009. Nimitys oli tehty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi, eikä se siten ollut virkamieslain vastainen. Käytettäessä työn luonnetta määräaikaisen virkasuhteen perusteena on työn oltava määrällisesti tai ajallisesti rajattavissa. Viraston mukaan A:n nimityksiä tehtäessä ei ollut kuitenkaan ollut etukäteen tiedossa se, kuinka kauan tehtävissä tarvitaan lisätyövoimaa. Virasto ei ollut myöskään selvittänyt tarkemmin sitä, kuinka paljon A:n työtehtävät olivat kokonaisuudessaan vähentyneet esitettyjen syiden perusteella. Virkamieslautakunta katsoi, että virastolla ei ollut ollut perustetta nimittää A:ta kokonaisuudessaan yli viisi vuotta jatkuneisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin, vaikka virastolla olisikin ollut alkuvaiheessa lainmukaiset perusteet määräaikaisille nimityksille.

Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6–3).

KHO 20.12.2012 T 3615: Valitus hylätty.

Valtion_virkamiesL_9_§
Valtion_virkamiesL_56_§