Hyppää sisältöön
Media

Lyhennelmä

A oli ollut viraston palveluksessa 11 vuotta, 21.8.2000 - 31.10.2011, lähes yhtäjaksoisesti. Hänet oli tuona aikana nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen 33 kertaa.

A:n palvelussuhde virastoon oli ajaksi 1.2. - 31.3.2007 sijoittuvan virkasuhteen päätyttyä katkennut yhdeksi vuodeksi. Seuraava A:n nimitys saman viraston virkasuhteeseen oli tehty ajaksi 1.3. - 30.4.2008. Samoin palvelussuhde oli ajaksi 1.7. - 31.12.2008 sijoittuvan virkasuhteen päätyttyä katkennut kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Virkasuhteiden väliin jäävä aika oli niin pitkä, että A:n palvelussuhteen virastoon oli valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetun tavoin katsottava päättyneen 31.3.2007 ja myöhemmin uudelleen 31.12.2008. Koska A ei ollut mainituiksi ajanjaksoiksi sijoittuvien virkasuhteiden osalta esittänyt korvausvaatimustaan säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa virkasuhteiden päättymisestä, hänen oikeutensa vaatia korvausta oli näiden virkasuhteiden perusteella vanhentunut.

Ajoiksi 16.3.2009 - 30.8.2009 ja 1.9.2009 - 22.8.2010 tehtyjen nimitysten määräaikaisuuden perusteena oli nimittämiskirjojen mukaan ollut sijaisuus. Asiassa ei ollut tullut selvitetyksi, etteivätkö A:n nimitykset määräaikaisiin virkasuhteisiin sijaiseksi olisivat olleet riippuvaisia viraston vakinaisten virkamiesten virkavapauksista. Tämän vuoksi ei ollut syytä katsoa, että sijaisuutta olisi käytetty virkasuhteiden määräaikaisuuden perusteena palvelussuhdeturvan heikentämiseksi tai muutoin lainvastaisessa tarkoituksessa. A:n nimittämiseen kyseisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin oli siten ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädetty peruste.

A:n virkasuhteen 23.8. - 31.10.2010 määräaikaisuuden perusteeksi oli nimittämiskirjaan merkitty erinäiset nimetyt projektit. Myös ajaksi 1.1. - 30.9.2011 tehdyn nimityksen määräaikaisuuden perusteena oli ollut eräs projekti, samoin kuin ajaksi 1. - 31.10.2011 nimityksen perusteena oli erään selvityksen tekeminen. A oli vedonnut siihen, että hän oli edellä mainittujen projektien aikana hoitanut viraston pysyviä tehtäviä. Projektien päätyttyä virastoon ei kuitenkaan ollut tarvetta palkata lisätyövoimaa hoitamaan A:n aikaisemmin hoitamia viraston tehtäviä. Tämä tuki viraston väitettä siitä, että määräaikaisten nimitysten syynä oli työn tilapäisyys. Virkamieslautakunta katsoi, että virastolla oli ajalla 23.8.2010 - 31.10.2011 ollut työn luonteeseen liittyvä hyväksyttävä peruste nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen.

Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen.

Valtion_virkamieslaki_9_§_1_mom
Valtion_virkamieslaki_56_§