Hyppää sisältöön
Media

Lyhennelmä

Vankila oli päätöksellään 10.11.2009 antanut vartija A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen antamisen syinä olivat olleet ulkopuolisen henkilön kuljettaminen vanginkuljetusautossa ja se, että A ei ollut ilmoittanut vankilan johtajalle seikoista, jotka olisivat voineet johtaa A:n saatettavana olleen vangin poistumisluvan keskeyttämiseen.

Asiassa saadun selvityksen perusteella kuljetettavana olleen vangin tyttöystävälle ei ollut myönnetty erityistä, vankilan johtajan antamaa lupaa päästä vanginkuljetusautoon, eikä mikään pakottava seikka ollut edellyttänyt hänen ottamistaan vanginkuljetusautoon. Koska kyse oli ollut vanginkuljetusten turvallisuuden takaamiseksi annetun määräyksen rikkomisesta, varoitusta ei ollut ollut pidettävä tuosta menettelystä kohtuuttoman ankarana seuraamuksena. Edelleen A:n virkatehtäviin vartijana oli kuulunut muun muassa vankien päihteettömyyden valvominen ja rangaistuksen täytäntöönpanon turvallisuudesta huolehtiminen, mistä johtuen A:n oli tullut kyseessä olleissa olosuhteissa ilman erillistä ohjettakin ilmoittaa vangin huumausaineiden käyttöä koskevista epäilyistä vankilan johtajalle. Havainnoista ilmoittaminen poistumisluvan uudelleen harkintaa varten oli ollut tärkeää siitäkin syystä, että vangin huumausaineiden käyttö voi aiheuttaa vaaraa sivullisille, vartijoille ja vangille itselleen. Näistä seikoista johtuen virkamieslautakunta katsoi, että vankilalla oli ollut perusteet varoittaa A:ta virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta.

Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen.

KHO 9.11.2012 T 314: Valitus hylätty. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi myös vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom
Valtion_virkamiesL_24_§
L_rikosseuraamuslaitoksesta_8_§
VanginkuljetusA_21_§
Vankivaunuohjesääntö_5_§
Vankivaunuohjesääntö_23_§