Lyhennelmä

Poliisilaitos oli päätöksellään 8.11.2010 pidättänyt A:n virantoimituksesta toistaiseksi. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta sakkorangaistukseen. Poliisilaitos oli aikaisemmalla päätöksellään 22.12.2009 pidättänyt A:n virantoimituksesta ja päätöksellään 5.1.2009 poliisilaitos oli vahvistanut tämän päätöksen. Virkamieslautakunta oli päätöksellään nro 60/2010 kumonnut molemmat poliisilaitoksen päätökset kuulemisvirheen vuoksi. Poliisilaitos oli valittanut lautakunnan päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asia on vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. A:n mukaan uutta virantoimituksesta pidättämistä koskevaa päätöstä ei ollut voitu tehdä, koska A oli ollut jo virantoimituksesta pidätettynä poliisilaitoksen päätösten 22.12.2009 ja 5.1.2010 johdosta. Kyse ei ollut A:n mukaan myöskään muuttuneiden olosuhteiden perusteella tehdystä päätöksestä. Lisäksi A:n mukaan päätöksentekoon osallistuneet virkamiehet olivat olleet esteellisiä.

A:n mukaan päätöksen tehneet virkamiehet ovat olleet esteellisiä hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisen yleislausekkeeseen perusteella. Virkamieslautakunta totesi, että lainkohdassa tarkoitetun syyn on oltava ulkopuolisen havaittavissa ja sen puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen tulee olla suunnilleen samanasteinen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa. Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että palautuspäätöksen perusteella uuteen käsittelyyn palautetun asian uudelleen käsitelleet virkamiehet eivät ole esteellisiä. Asiassa on jäänyt selvittämättä, että poliisilaitos olisi tarkoituksellisesti antanut väärää tosiasiatietoa A:n ja apulaispoliisipäällikön puhelinkeskustelun 5.1.2010 sisällöstä. Asiassa on jäänyt myös selvittämättä, että apulaispoliisipäällikkö olisi toiminut vastoin hallinnon objektiviteettiperiaatetta. Päätöksen tehneiden virkamiesten ei voida katsoa tässä asiassa toimineen siten, että heidän puolueettomuutensa on vaarantunut, ja että he siten olisivat olleet esteellisiä osallistumaan asiasta päättämiseen. Virkamieslautakunta totesi, että lähtökohtaisesti asianosaisen oikeussuoja edellyttää kuulemista. Toisaalta kuulemisvelvollisuus ei ole täysin ehdoton, koska siitä voidaan poiketa lain mainitsemissa tilanteissa, esimerkiksi silloin, kun kuuleminen on ilmeisen tarpeetonta.

Kun otetaan huomioon A:n asema poliisimiehenä ja hänen virkatehtäviensä edellyttämä luottamus sekä tuomioon johtaneet teot, A:n saama käräjäoikeuden tuomio on ollut omiaan vaarantamaan luottamusta A:ta ja poliisilaitosta kohtaan. Käräjäoikeuden tuomiolla on edellä lausuttu huomioon ottaen voinut olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa virkatehtäväänsä.

Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen (äänestys 8-1).

KHO 28.12.2012/3724: Valitus hylätty.

Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom
Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_1_kohta
Valtion_virkamiesL_40_§ _4_mom
Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom
PoliisiL_9c_§
HallintoL_6_§
HallintoL_27_§ _1_mom
HallintoL_28_§ _1_mom_7_kohta
HallintoL_34_§ _1_mom
HallintoL_36_§