Lyhennelmä

A oli työskennellyt käräjäoikeudessa lähes seitsemän vuoden ajan yhteensä kymmenessä määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n määräaikaisuuksien perusteeksi oli ilmoitettu vakinaisen toimistosihteerin vuorotteluvapaa, vuorotteluvapaan jatkuminen, vakinaisen toimistosihteerin virkavapaus, vakinaisen toimistosihteerin sairausloman sijaisuus sekä kaksi kertaa määräaikaisen toimistosihteerin viranhoito toimistosihteerin jäätyä eläkkeelle. Näiden lisäksi A oli toiminut määräaikaisissa virkasuhteissa puhelinvaihteen hoitajana viitenä eri määräaikaisena virkasuhteena. Oikeusministeriö oli päättänyt lakkauttaa puhelujen välityksen kyseisessä käräjäoikeudessa 1.1.2012 alkaen, minkä seurauksena A:n sekä toisen puhelinvaihteessa työskentelevän henkilön työ oli päättynyt.

Valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentin säännös, jonka mukaan nimittämiskirjasta on ilmettävä määräaikaisuuden peruste, on tullut voimaan 1.1.2008. Näin ollen käräjäoikeus ei ollut toiminut lain vastaisesti, vaikka nimittämiskirjoissa ei aikana ennen säännöksen voimaantuloa ollut ilmoitettu määräaikaisuuden perustetta. Perustetta ei kuitenkaan ollut ilmoitettu myöskään tämän jälkeen. Perusteen ilmoittamatta jättäminen ei kuitenkaan sellaisenaan perusta oikeutta korvaukseen. A:n vastaselityksen perusteella kävi ilmi, että määräaikaisuuden peruste oli ollut hänen tiedossaan. Määräaikaisuuden peruste oli ilmennyt A:n nimittämiskirjoista 1.7.2008 lähtien.

A:n määräaikaisten virkasuhteiden perusteena olleet vakinaisen toimistosihteerin vuorottelu- tai virkavapaus sekä myöhempi sairausloma ovat laissa säädettyjä määräaikaisen virkasuhteen nimittämisen perusteita. Samoin on vakinaisen toimistosihteerin eläkkeelle siirtymisen johdosta järjestetty tehtävien väliaikainen hoitaminen määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n määräaikaisuuden peruste puhelinvaihteen hoitajana seurasi siitä, ettei oikeusministeriö ollut antanut lupaa viran vakinaiseen täyttämiseen.

Virkamieslautakunta katsoi, ettei puhelinvaihteen hoitamisessa voinut olla kyse väliaikaisesta tehtävien järjestämisestä ja ettei puhelinvaihteen tehtävien hoitamiseen määräaikaisena vuodesta toiseen ole ollut valtion virkamieslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu viraston toimintaan liittyvää perusteltua syytä. Virkamieslautakunta totesi myös, että korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan 2010:62 katsonut, että virkojen täyttökiellolla ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lain mukaisuutta.

Virkamieslautakunta määräsi käräjäoikeuden maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen enemmälti. (Äänestys 5-3).

Valtion_virkamieslaki_9_§_1_mom
Valtion_virkamieslaki_9_§_2_mom
Valtion_virkamieslaki_9_§_3_mom
Valtion_virkamieslaki_56_§