Lyhennelmä

Virasto oli 10.3.2008 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A oli yli kahden vuoden ajan tullut töihin liukuma-ajan päättymisen jälkeen. Myöhästymiset olivat olleet viikoittaisia ja vaihdelleet muutamasta minuutista jopa kahteen tuntiin. A:lle oli 16.5.2007 annettu kirjallinen huomautus asiasta. Myöhästymiset olivat jatkuneet A:lle annetun kirjallisen varoituksen jälkeen.

Virkamieslautakunnan mukaan asiassa ei ollut menetelty virheellisesti sillä perusteella, ettei A:lle ollut tiedotettu mahdollisuudesta ottaa luottamusmies mukaan kuulemistilaisuuksiin, koska kyseinen oikeus ei koskenut kirjallisen varoituksen antamista. Lääkärinlausunnon 16.7.2008 mukaan A oli kärsinyt toistuvasta masennustilasta, joka oli vaihdellut oiretasoltaan keskivaikeasta vaikeaan. Masennukseen liittyen A:lla oli esiintynyt yliväsyvyyttä. Lääkärin käsityksen mukaan A oli kuitenkin nykyisellään ollut työkykyinen.

Kun otettiin huomioon se, että työnantaja oli pyrkinyt keskusteluin ja erityistoimenpitein helpottamaan A:n työajan noudattamista, ei kirjallisen varoituksen antaminen ollut A:n laiminlyönnistä kohtuuton seuraamus siitäkään huolimatta, että A sairasti masennusta, joka oli ainakin jossain määrin voinut vaikuttaa A:n kykyyn noudattaa työaikoja. A ei ollut esittänyt perusteita sen väitteensä tueksi, että varoituksen antamisella olisi ollut yhteys palkkaerimielisyyksiin. Virastolla oli täten ollut oikeus kirjallisen varoituksen antamiseen.

Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen.

Valtion_virkamiesL_14_§
Valtion_virkamiesL_24_§