Takaisin

Päätös I-S HaO 18/0002/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen

Irtisanominen yksilöperusteella                                 Itä-Suomen hallinto-oikeus

Virantoimituksesta pidättäminen       

Käyttäytymisvelvollisuus                                            18/0002/4

Rikostuomio

Vapaa-aika

Yleinen luottamus viranomaiseen                              A: 5.1.2018

Luottamuspula

Henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos

 

Virasto oli 14.12.2015 irtisanonut vanhempi rajavartija A:n virkasuhteen päättymään henkilökohtaisilla perusteilla kahden kuukauden irtisanomisajan kuluttua ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n 15.2.2015 tehdystä pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta sekä 15. – 17.12.2015 tehdystä ampuma-aserikkomuksesta 100 päiväsakon sakkorangaistukseen. Käräjäoikeuden tuomion mukaan A oli tehnyt ruumiillista väkivaltaa entiselle avopuolisolleen muun muassa repimällä ja raahaamalla tätä tukasta ja potkimalla tätä useita kertoja. Lisäksi A oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta säilyttänyt kahta haulikkoa lukitsemattomassa paikassa asuntonsa vaatehuoneen lattialla. Tuomio oli lainvoimainen ja se oli tullut työnantajan tietoon 16.9.2015. Poliisilaitos oli 25.2.2015 tekemällään päätöksellä takavarikoinut A:n ampuma-aseet ja peruuttanut aseiden hallussapitoluvat toistaiseksi. Poliisin päätöksen johdosta työnantajan komentaja oli 19.3.2015 peruuttanut A:ta koskevan määräyksen toimia rajavartiomiehenä. Tämän jälkeen A oli työskennellyt rajavartioasemalla operatiivisiin tehtäviin kuulumattomissa, pääosin teknisen alan tehtävissä, joihin ei kuulunut julkisen vallan käyttöä. Työnantaja oli 8.2.2016 antamallaan päätöksellä päättänyt jatkaa A:n virantoimituksesta pidättämistä irtisanomispäätöksen lainvoimaiseksi tuloon saakka. A oli vaatinut päätösten kumoamista, ja irtisanomisen muuttamista lievemmäksi virkamiesoikeudelliseksi seuraamukseksi.

Hallinto-oikeus totesi, että sen ratkaistavana oli valitusten johdosta se, onko valittajan irtisanomisella ja virantoimituksesta pidättämiselle sekä sen jatkamiselle ollut lainmukaiset perusteet. Hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa määrätä valittajalle irtisanomisen sijasta muita seuraamuksia kuten kirjallista varoitusta tai päättää hänen määräaikaisesta erottamisestaan.

Hallinto-oikeus totesi, että rajavartiomiehen virassa olevalla on rajavartioston tärkeiden yhteiskunnallisten tehtävien johdosta säädetty erityinen yksityiselämään ulottuva käyttäytymisvelvollisuus. A oli vapaa-ajallaan syyllistynyt vakaviin, toisen ihmisen henkilökohtaista koskemattomuutta ja turvallisuutta vaarantaviin tekoihin. A oli siten selvästi toiminut käyttäytymisvelvollisuutensa vastaisesti. Lisäksi hän oli syyllistynyt ampuma-aserikkomukseen, vaikka hänellä oli tullut virka-asemansa huomioon ottaen olla korostetusti tietoinen ampuma-aseiden säilyttämistä koskevista säännöksistä ja niiden merkityksestä. Koska A oli katsottu sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita, ei hänen enää ollut mahdollista suorittaa rajavartijan lakisääteisiä, voimankäyttövälineistön hallussapitoa ja tarvittaessa voimankäyttöä edellyttäviä virkatehtäviä.

A:lle oli tuomittu teoista tuntuva päiväsakkorangaistus. Käräjäoikeuden tuomion perusteluiden mukaan normaalisti vastaavista teoista olisi seurannut vankeusrangaistus. A:n kohdalla oli tältä osin otettu huomioon se, että vankeusrangaistus olisi ilmeisesti johtanut työpaikan menettämiseen. Näin ollen päiväsakkorangaistus ei ollut osoitus siitä, että A:n tekoa olisi myöskään rikosoikeudellisesti pidettävä vähäisenä. Käräjäoikeuden perusteet eivät ole voineet luoda A:lle oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettua odotusta siitä, etteivät teot voisi johtaa hänen virkasuhteensa päättämiseen virkamiesoikeudellisessa harkinnassa. Syyllistyminen edellä mainittuihin rikoksiin oli ollut omiaan heikentämään luottamusta A:n kykyyn hoitaa virkatehtäviään asianmukaisesti. Teot olivat myös luonteeltaan sellaisia, että työnantaja oli perustellusti voinut katsoa niiden heikentävän julkista luottamusta viranomaiseen. Työnantajan kannalta oli erityisesti otettava huomioon se, että tekojen seurauksena A ei ollut enää ollut tosiasiallisesti kykeneväinen hoitamaan asianmukaisesti kaikkia virkatehtäviään. Vaikka A oli osittain suhtautunut tekoihinsa katuvasti, oli suhtautuminen myös osittain kiistävää. Tämä oli omiaan lisäämään epäluottamusta valittajan kykyyn käsittää virka-asemansa vaatimukset ja toimia niiden mukaisesti myös tulevaisuudessa. Työnantaja oli voinut kokonaisarvioinnin perusteella katsoa, että A:n virkasuhteen irtisanomiselle oli ollut erityisen painava syy.

Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset.

Lainvoimainen.

 

Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti

Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti

Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti

Valtion_virkamieslaki_40_§_1_momentti

Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti

Rajavartioston_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§_1_momentti

Rajavartioston_hallinnosta_annettu_laki_10_§_1_momentti

Rajavartioston_hallinnosta_annettu_laki_20_§_1_momentti

Rajavartioston_hallinnosta_annettu_laki_20_§_2_momentti