Takaisin

Päätös HäHaO 14/0194/3 Kirjallinen varoitus

Kirjallinen varoitus                                                             Päätös 14/0194/3

Sopimaton käytös                                                                Hämeenlinnan hallinto-oikeus

Virkavelvollisuuden laiminlyönti 01203/13/1401

Sairaus                                                                                  A: 19.3.2014             

Alkoholi                                                                               

 

Virasto oli päätöksellään 13.5.2013 antanut kihlakunnansyyttäjä A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Päätöksen perusteluiden mukaan A oli esiintynyt vahvasti päihtyneenä viraston virkistys- ja virkamatkan aikana. Lisäksi A oli laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa sairauslomastaan esimiehille.

Saadun selvityksen mukaan A oli esiintynyt 10. - 13.4.2013 järjestetyn viraston virkistys- ja virkamatkan aikana selvästi päihtyneenä ja muun muassa häirinnyt viraston henkilökunnan seuraamaa sirkusesitystä kovaäänisellä puheellaan. Virkamies on velvollinen noudattamaan esimiehensä työnjohto- ja valvontamääräyksiä myös muiden kuin virkamatkoina korvattavien viraston yhteisten virkistysmatkojen yhteydessä. A:n käyttäytymisen moitittavuutta arvioitaessa oli otettava huomioon se, etteivät tapahtumat olleet sattuneet varsinaisessa kihlakunnansyyttäjän virkatehtäviin välittömästi liittyvässä virantoimituksessa. Virkamieheltä voidaan edellyttää asianmukaista käyttäytymistä myös varsinaisten virkatehtävien ulkopuolella ja etenkin kiinteästi työhön liittyvän vapaa-ajan vieton yhteydessä. Tapauksessa ei ollut kuitenkaan ilmennyt, että A:n käyttäytymisestä olisi aiheutunut sellaista suoranaista vahinkoa työnantajalle, jonka johdosta yleinen luottamus kyseessä olevaa virastoa tai sen johtoa kohtaan olisi voinut vakavasti vaarantua. Vaikka varoituksen antaminen on työnantajan harkintavaltaan kuuluva asia, ei annettu varoitus saa kuitenkaan olla kohtuuttoman ankara seuraamus suhteessa virkamiehen virkavelvollisuuksien vastaisen menettelyn moitittavuuteen. A:n menettelyä oli kokonaisuutena arvioiden pidettävä yksittäisenä tekona niin vähäisenä, että varoitus oli kohtuuttoman ankara seuraamus. A ei ollut saapunut työpaikalleen matkaa seuranneena maanantaina 15.4.2013, ja hän oli ilmoittanut samana päivänä vasta kello 15 jälkeen apulaissyyttäjälle olevansa sairas koko viikon. Kihlakunnansyyttäjän virkatehtävät ovat luonteeltaan sellaisia, että ilmoittamisvelvollisuus on selvästi korostunut. A oli siten menetellyt moitittavasti ilmoittaessaan poissaolostaan vasta iltapäivällä ja menettelyn moitittavuutta oli ollut omiaan lisäämään se seikka, ettei A ollut ollut virkapuhelimestaan tavoitettavissa. Varoituksen peruste katsottiin kuitenkin yksittäiseksi ja siten varoitusta oli pidettävä liian ankarana seuraamuksena A:n menettelyyn nähden. Virastolla ei ollut edellä mainituin perustein ollut valtion virkamieslain 24 §:n mukaisia perusteita kirjallisen varoituksen antamiselle.

Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen ja hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Virasto velvoitettiin A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus enemmälti hyläten suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 1000 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

 

Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti

Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti

Valtion_virkamieslaki_24_§

Hallintolaki_6_§

 

KHO 24.2.2016 T 606: Korkein hallinto-oikeus totesi, että kirjallinen varoitus on hallintopäätös, jolla kohdistetaan moite virkavelvollisuuksien rikkomiseen ja kiinnitetään vastaisen varalle virkamiehen huomio tämän toiminnan moitittavuuteen. Jotta työnantajan toimenpide voidaan todeta perustelluksi, virkamiehen käyttäytymisen tulee objektiivisesti arvioiden olla moitittavaa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A oli menetellyt moitittavasti viraston virkistys- ja virkamatkan aikana sekä matkaa seuranneena maanantaina ilmoittaessaan poissaolostaan vasta iltapäivällä. A ei ollut kiistänyt käyttäytymistään virkamatkan aikana eikä sitä, että hän oli ollut poissa töistä seuraavana maanantaina. Korkein hallinto-oikeus ei pitänyt vasta hallinto-oikeudessa esitettyä väitettä etätyöstä uskottavana. A:n virkatehtävien luonne ja ajankohtaiset virkatehtävät huomioon ottaen ilmoittamisvelvollisuus oli ollut selvästi korostunut. A ei esiintyessään matkan aikana vahvasti päihtyneenä ja laiminlyödessään ilmoittaa poissaolostaan heti aamulla sekä jättäessään huolehtimatta tavoitettavuudestaan ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Hän oli myös laiminlyönyt noudattaa työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Virastolla oli siten ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen sekä pääasian osalta että siltä osin kuin virasto oli velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja 1000 eurolla ja saattoi viraston päätöksen voimaan.

 

Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti

Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti

Valtion_virkamieslaki_24_§

Hallintolaki_6_§