Takaisin

Päätös HäHaO 17/0398/3 Kirjallinen varoitus

Kirjallinen varoitus                                                                           Hämeenlinnan hallinto-oikeus

Käyttäytymisvelvollisuus                                                                 

Sopimaton käytös                                                                               Päätös 17/0398/3

                                                                

                                                                                                             A: 30.5.2017

                                                                                                                                                        

Virasto oli antanut 23.12.2016 kenttäsairaanhoitaja A:lle kirjallisen varoituksen virkamiehelle sopimattomasta käytöksestä. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toiminut kouluttajana henkilökunnan ensiapukoulutuksessa elokuussa 2016, jossa hän oli esittänyt siveetöntä aineistoa kurssilaisille. Yksi kurssille osallistuneista oli lähettänyt sähköpostitse palautetta kurssista ja todennut muun muassa, että A:n esittämät videotallenteet eivät hänen mielestään olleet aiheellisia. Kaksi kurssilaista oli antanut suullista palautetta, mutta asiakirjoissa ei ollut tarkemmin kuvattu suullisen palautteen sisältöä.

Hallinto-oikeus totesi, että kirjallisen varoituksen perusteita koskevan selvityksen hankkiminen on työnantajan vastuulla. Työnantaja ei ollut ennen kirjallisen varoituksen antamista tutustunut päätöksessä tarkoitettuihin videotallenteisiin sillä perusteella, että videotallenteet sisältävä Youtube-palvelu vaati kirjautumista. A:lle ei ollut tämän jälkeen varattu tilaisuutta toimittaa videotallenteita muulla tavoin työnantajan arvioitavaksi, vaikka A oli ehdottanut voivansa toimittaa videot muulla tavoin työnantajalle. Hallinto-oikeuden mukaan videotallenteisiin tutustumisella olisi tässä tilanteessa ollut saatavissa asian ratkaisun kannalta merkityksellistä selvitystä kirjallisen varoituksen perusteisiin liittyvistä seikoista. Kun aineistoa ei ollut toimitettu myöskään hallinto-oikeudelle eikä sen sisältöä ollut kuvattu tarkemmin työnantajan laatimissa asiakirjoissa, asiassa ei ole edellytyksiä arvioida tallenteiden sisältöä A:n kertomuksesta poikkeavalla tavalla.

Hallinto-oikeus totesi, että asiasta saadun selvityksen perusteella videotallenteet olivat sisältäneet ainakin kaksimielistä huumoria ja vähäpukeisia ihmisiä. A ei ollut tiedustellut esimiestensä kantaa aineiston esittämiseen ensiapukurssilla. A oli vedonnut siihen, että useampi muukin ensiapukouluttajana toiminut virkamies oli esittänyt samoja videoita ensiapukursseilla. A:n muilta kurssilaisilta keräämän kirjallisen palautteen mukaan videotallenteita ei ollut koettu loukkaaviksi, ahdistaviksi tai siveettömiksi. Nämä seikat sekä aiemman kielteisen palautteen puuttuminen tukivat sitä oletusta, että valtaosa A:n pitämille kursseille osallistuneista ei ollut kokenut aineistoa häiritseväksi tai muutoinkaan epäasialliseksi. Tämän vuoksi hallinto-oikeus piti uskottavana sitä, ettei A ollut mieltänyt aineiston olevan sopimatonta henkilökunnan koulutustilaisuudessa esitettäväksi.

Hallinto-oikeus katsoi, että vaikka A:n toimintaa voitiin pitää harkitsemattomana, ei asiassa esitetty selvitys kuitenkaan vakuuttavasti osoittanut A:n menettelyn olleen sillä tavoin moitittavaa, että työnantajalla olisi ollut perusteet antaa hänelle kirjallinen varoitus virkamiehen käyttäytymisvelvollisuuden rikkomisesta.

 

Hallinto-oikeus kumosi päätöksen.

 

Lainvoimainen.

 

Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti

Valtion_virkamieslaki_24_§

Hallintolaki_6_§

Hallintolaki _31_§_1_momentti