Kirjallinen varoitus                                                                           Helsingin hallinto-oikeus
Varoituksen yksilöinti
Päätöksen perusteleminen                                                                Päätös 15/0785/2
Sopimaton käytös                                                                              A: 7.10.2015

Työnantaja oli antanut henkikirjoittaja A:lle 16.10.2014 kirjallisen varoituksen, jonka perusteena olivat epäasiallinen ja häiritsevä kohtelu kahta virkamiestä kohtaan, mikä oli haitannut myös viraston toimintaa. A oli läimäyttänyt B:tä täysin voimin takapuolelle tämän palvellessa asiakasta asiakastiskillä. Lisäksi A oli lähettänyt C:lle lukuisia tekstiviestejä ja puheluja helmikuusta 2014 lähtien. Viestit olivat sisällöltään ehdottelevia sekä ulkonäköä ja luonnetta arvostelevia. Häiriköinti oli jatkunut kiellosta huolimatta. C oli kokenut tilanteen ahdistavana ja kieltäytynyt palaamasta hoitamaan varsinaista virkaansa siihen kuuluvaan yksikköön. A:n mukaan päätöstä ei ollut perusteltu hallintolain 43§:n ja 45 §:n edellyttämällä tavalla.

Hallinto-oikeuden tuli arvioida, oliko työnantaja täyttänyt selvitysvelvollisuutensa ennen varoituksen antamista, ja kävikö päätöksestä ilmi hallintolaissa säädetyt päätöksen sisältöä ja perusteluja koskevat vaatimukset. Toiseksi hallinto-oikeuden tuli arvioida, voiko virkamiehen käyttäytyminen tulla vapaa-aikana virkamiesoikeudellisesti arvioitavaksi, vaikka virka ei kuulu niihin, joille on lailla asetettu korostunut käyttäytymisvelvollisuus myös vapaa-aikana.

Hallinto-oikeuden mukaan kirjallisen varoituksen tarkoituksena on kohdistaa moite virkamiehen virkavelvollisuuden rikkomiseen tai laiminlyöntiin, ja kiinnittää virkamiehen huomio tämän toiminnan moitittavuuteen vastaisen varalle. Hallinto-oikeus katsoi, että työnantaja oli laiminlyönyt läimäytystä koskevan ajankohdan osalta selvitysvelvollisuutensa. Varoitusta ei ollut voitu perustaa yksinomaan teon kohteena olevan omaan ilmoitukseen, ja näin ollen varoitusta ei ollut voitu antaa läimäytystä koskevan tapahtuman osalta.  Puheluja ja viestejä koskevan häiriköinnin osalta hallinto-oikeus katsoi A:n käyttäytymisen voivan tulla virkamiesoikeudellisesti arvioitavaksi, vaikka A oli ollut sairauslomalla lähettäessään viestejä ja soittaessaan puheluita, koska teot olivat haitanneet työyhteisöön liittyen välittömästi viraston toimintaa. Kirjalliseen varoitukseen oli merkitty ratkaisuun vaikuttaneet seikat ja sovelletut oikeusohjeet. Päätös oli täyttänyt hallintolaissa säädetyt päätöksen sisältöä ja perusteluja koskevat vaatimukset. Hallinto-oikeus katsoi, että koska A:n käyttäytyminen oli ollut virkamiehelle sopimatonta, jatkunut pidemmän aikaa ja kiellosta huolimatta, työnantajalla oli ollut asialliset ja riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus.

KHO 25.10.2017 T 5142: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti
Valtion_virkamieslaki_24_§
Hallintolaki_45_§