Kirjallinen varoitus                                                                           Helsingin hallinto-oikeus
Virkavelvollisuuksien laiminlyönti
Poliisi
Sopimaton käytös                                                                              17/0127/2
Sopimaton kielenkäyttö                                                                    22.2.2017

Poliisilaitos oli antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen mukaan A oli 28.8.2015 puhunut seksistisiä juttuja A:n asiattoman käyttäytymisen kohteena olleelle toimistosihteeri B:lle, joka oli kokenut nämä puheet ahdistaviksi. Puheet olivat johtaneet toimistosihteerin jäämiseen välittömästi sairauslomalle. Päätöksessä oli lisäksi viitattu A:n kanssa aikaisempina vuosina käytyihin keskusteluihin liittyen A:n epäasialliseen käytökseen naispuolista toimittajaa, syyttäjäviraston naispuolisia työntekijöitä ja poliisilaitoksen naispuolisia henkilöitä kohtaan.  Päätöksessä viitattiin myös ylikomisarion 8.3.2013 antamaan kirjalliseen huomautukseen, joka koski A:n sopimatonta käyttäytymistä.

B oli ilmoittanut ylikonstaapeli C:lle puhelimitse, että A oli puhunut hänelle seksistisiä juttuja, jotka hän oli kokenut ahdistaviksi. B oli kuultaessa ilmoittanut A:n puhuneen ”näitä” viimeksi 8.11.2015. Toinen työntekijä oli kuultaessa muun muassa todennut, että ”onhan ne A:n jutut aina sellaisia”, ja että ”ei niitä A:n juttuja aina jaksaisi kuunnella”. B:n esimies oli kuultaessa todennut, että A oli ilmeisesti tervehtinyt heitä sanomalla ”No mitäs mummukat”. Esimies oli myös epäillyt B:n olleen ”liian herkällä”. A oli myöntänyt kutsuneensa 28.8.2015 B:tä ja muita huoneessa olleita naisia tervehdyksellä ”mitäs mummukat” ja kiistänyt samana ajankohtana sanoneensa B:lle mitään seksuaalisuuteen viittaavaa.

Hallinto-oikeus totesi, että asiakirjojen perusteella A:n voidaan katsoa toisinaan käyttäneen epäasiallista kieltä ja A oli myös itse myöntänyt, että hänen vitsinsä ovat joskus kaksimielisiä. A:lle annettu varoitus oli perustunut hänen puheisiinsa 28.8.2015, joiden sisältöä ei kuitenkaan asiakirjoissa yksilöity. Esitetty selvitys ei näin ollen riittänyt osoittamaan, että A olisi varoituksen tarkoittamana ajankohtana käyttäytynyt sillä tavalla epäasiallisesti tai poliisin arvolle sopimattomasti, että kirjallisen varoituksen kynnys olisi ylittynyt. Näin ollen perusteita kirjallisen varoituksen antamiseen poliisilaitoksen antamilla perusteilla ei ollut.

Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen.

Lainvoimainen.

 

Valtion­_virkamieslaki_24_§
Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti
Poliisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§