Palvelussitoumukseen perustuva korvaus Itä-Suomen hallinto-oikeus
Puolustusvoimat
Neuvontavelvollisuus Päätös 15/0031/4
Suullinen käsittely
Kohtuullistaminen A: 29.1.2015
Virasto oli päätöksellään 3.5.2013 määrännyt A:n suorittamaan virastolle palvelussitoumuksen rikkomisesta aiheettomasti saadun edun korvauksena kolmetoista tuhatta (13 000) euroa. A oli irtisanoutunut palvelussitoumusaikana. Korvausvelvollisuuden taustalla oli se, että valtiolle syntyy kustannuksia opiskelusta.
A:n mukaan hänelle oli annettu virheellistä tai ainakin harhaanjohtavaa tietoa ennen opiskelupaikan ja viran vastaanottamista sekä palvelussitoumuksen tekemistä. B oli A:n mukaan kertonut A:lle, että hänellä olisi siirtymisoikeus toiseen palveluspaikkaan. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa oli riidatonta, että B:llä ei ollut ollut toimivaltaa luvata siirtymisoikeutta sitovasti. A:lla ei siten ollut oikeutta siirtoon B:n lupauksen perusteella. Hallinto-oikeus totesi, että korvausvelvollisuutta ei voida poistaa myöskään yksin ja suoraan luottamuksensuojaperiaatteen perusteella, koska lainvastainen neuvo tai lupaus ei voi saada luottamuksensuojaa. Oikeus katsoi selvitetyksi, ettei B ollut antanut A:lle väitettyä virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa.
Hallinto-oikeus totesi, että A:lla oli ollut viran hakijana selonottovelvollisuus viran ehdoista. Viraston neuvontavelvollisuus ei ollut ulottunut niin pitkälle, että viraston olisi tullut varmistaa A:n ymmärtävän oikein tehtävän ja palveluspaikan vaihtamiseen liittyvät lainsäännökset, viraston määräykset, ja niiden merkityksen palvelussitoumuksen ja siihen liittyvän korvausvelvollisuuden kannalta. Hallinto-oikeus piti uskottavana A:n kertomusta siltä osin kuin A oli kertonut, että hän ymmärsi että hänellä oli siirtymisoikeus. Virasto ei ollut kuitenkaan menetellyt sillä tavoin virheellisesti, että valittajalle olisi syntynyt oikeutettu odotus siirrosta. Korvausvelvollisuuden kohtuullistamista tuki ainoastaan se, että A oli uskonut voivansa siirtyä toiseen palveluspaikkaan ja hänen henkilökohtainen tilanteensa. A:n saama väärä käsitys oli kokonaisuutena hallinto-oikeuden mukaan johtanut A:lle erittäin kielteisiin seurauksiin. Kyseessä ollutta korvausta koskien ei ollut erityissäännöstä, jonka perusteella A:n korvausvelvollisuutta olisi voitu kohtuullistaa. Kohtuullistaminen tuli harkittavaksi hallintolain 6 §:n ja yleisen kohtuusperiaatteen kannalta. Asiassa ei ollut tapahtunut viranomaisen virhettä, joka olisi antanut aihetta kohtuullistamiseen hallintolain 6 §:n ja 8 §:n perusteella sekä perusteen ottaa laajemmin huomioon viranomaisen virheestä valittajalle välittömästi ja välillisesti aiheutuneita seurauksia. Hallinto-oikeus arvioi, ettei korvausvelvollisuutta tullut alentaa pelkästään A:n vilpittömän mielen, taloudellisen menetyksen ja A:n senhetkisten taloudellisten ja henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella. Lisäksi koulutusvirasta maksettua palkkaa oli tulkittava kyseisissä olosuhteissa koulutuskustannuksiksi ja 1 000 euroa kuukaudessa oli hallinto-oikeuden mukaan kuukauden koulutuskustannuksiin nähden siinä määrin alhainen summa, ettei korvauksen perusteena ollutta määrää tullut alentaa. Korvausvelvollisuutta ei siten tullut poistaa eikä kohtuullistaa.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimukset.
Lainvoimainen.
Hallintolaki_6_§
Hallintolaki_8_§
Hallintolainkäyttölaki_74_§_1_momentti
Hallintolainkäyttölaki_74_§_2_momentti
Laki_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_27_§
Oikeusapulaki_22_§
Valtion_virkamieslaki_13_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_23_§_1_momentti
Valtion_virkamieslaki_23_§_2_momentti
Sisäasiainministeriön_asetus_rajavartiolaitoksen_virkamiesten_koulutuskustannusten_korvaamisesta_721/2007_1_§_2_momentti
Sisäasiainministeriön_asetus_rajavartiolaitoksen_virkamiesten_koulutuskustannusten_korvaamisesta_721/2007_3_§