Takaisin

Päätös I-SHaO 16/0104/4 Kirjallinen varoitus

Kirjallinen varoitus                                                                           Itä-Suomen hallinto-oikeus

Irtisanominen yksilöperusteella

Virkavelvollisuuden laiminlyönti                                                     Päätös 16/0104/4

Yhdenvertainen kohtelu                                            

Kohtuullinen aika                                                                            A: 3.5.2016                                                  

                                                                                                            

Opinto-ohjaajana ja kirjastonhoitajana työskennellyt A valitti saamastaan kirjallisesta varoituksesta sekä irtisanomispäätöksestä.

Varoitusta koskevan päätöksen mukaan A oli 18.11.2014 antanut tutkintavangin soittaa A:n toimenkuvaan kuulumattoman puhelun ja tällä tavoin vaarantanut vankilaturvallisuuden muun muassa vangin karkaamisriskin takia. Kahden vangin sellistä oli 7.11.2014 löytynyt noin 30 vankilan kirjaa, joista A oli kirjastonhoitajana vastuussa. A:n laiminlyönti oli työnantajan mukaan vaarantanut paloturvallisuuden. Lisäksi A oli 10.12.2014 herjannut vankien kuullen vankilan henkilökunnan edustajia. A vetosi siihen, ettei muiden virkamiesten samankaltaiseen toimintaan ollut puututtu yhtä ankarasti. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. A:n menettelyä ei kokonaisuutena arvioiden voitu pitää lievänä ja varoitus oli oikeassa suhteessa sen tavoitteeseen nähden. Päätös ei ollut myöskään tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastainen, sillä asiassa ei ollut ilmennyt, että muut virkamiehet olisivat syyllistyneet samankaltaiseen tekokokonaisuuteen kuin A.

Irtisanomispäätöksen perusteluissa oli viitattu varoitukseen johtaneisiin tapahtumiin sekä useisiin muihin tapahtumiin. Hallinto-oikeus totesi, ettei viranomainen voi enää oikeudenkäynnin aikana vedota uusiin irtisanomisperusteisiin päätöksen tueksi. Oikeudenkäynnin kohteena voivat olla vain ne perusteet, jotka on mainittu irtisanomista koskevassa päätöksessä ja joiden johdosta valittajaa on kuultu ennen päätöksen tekemistä. Näin ollen hallinto-oikeus jätti huomiotta vasta hallinto-oikeudelle annetussa lausunnossa esiin nostetut seikat, joista A:ta ei ollut kuultu ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä.

A:ta oli useita kertoja puhuteltu syksyn 2014 aikana muun muassa henkilökunnan herjaamisesta vankien kuullen ja epäasiallisesta käytöksestä vankikontakteissa. A oli saanut 17.2.2015 kirjallisen varoituksen luvattoman poissaolon vuoksi ja A oli laiminlyönyt osallistumisen paloharjoitukseen 18.2.2015. Hän oli myös kieltäytynyt suorittamasta joitain hänelle osoitettuja tehtäviä ja laatinut koulutus- ja kirjastotoimintaa koskevan suunnitelman myöhässä ja puutteellisena. Lisäksi A oli 16.12.2016 laatinut valtakirjan vangin varojen siirtämiseksi toisen henkilön haltuun, mikä työnantajan mukaan vaaransi vankilajärjestystä sekä rikostutkintaa. A oli päätöksen mukaan syyllistymällä toistuvaan virkamiehelle sopimattomaan käytökseen vaarantanut virkamieheltä edellytettävän luottamuksen. A oli jatkanut sopimatonta käytöstään toistuvista puhutteluista ja ohjauksesta huolimatta ja vaarantanut vankilaturvallisuuden.

A:n näkemyksen mukaan valtakirjan laatimista koskevaan irtisanomisperusteeseen ei ollut vedottu kohtuullisessa ajassa. Ottaen huomioon asian selvittämiseksi tarpeelliset toimenpiteet, kuten A:n terveydentilan selvittäminen, hallinto-oikeus katsoi viranomaisen vedonneen kyseiseen irtisanomisperusteeseen kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeuden arvion mukaan valtakirjan laatiminen ei ollut kuulunut A:n virkatehtäviin ja A:n menettelyä oli pidettävä valtakirjan laatimisen osalta erittäin moitittavana. Paloharjoituksiin osallistumisen laiminlyöntiä hallinto-oikeus piti suhteellisen lievänä virkavelvollisuuksien rikkomisena. Myös koulutus- ja kirjastotoimintaa koskevan suunnitelman osalta hallinto-oikeus piti työnjohtomääräyksen laiminlyöntiä yksittäisenä tekona arvioiden varsin lievänä. Kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus totesi, että A oli varsin toistuvasti käyttäytynyt vankilan virkamiehelle sopimattomalla tavalla ja laiminlyönyt virkatehtäviensä asianmukaisen hoidon puhutteluista ja ohjauksesta huolimatta. Näin ollen hallinto-oikeus arvioi, että työnantajalla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A.

Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset.

Lainvoimainen.

Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti

Valtion_virkamieslaki_14_§

Valtion_virkamieslaki_24_§

Valtion_virkamieslaki_25_§

Valtion_virkamieslaki_55_§

Valtion_virkamieslaki_55_a_§

Hallintolaki_6_§