Takaisin

Päätös I-SHaO 15/0073/4 Kirjallinen varoitus

Kirjallinen varoitus

Virkavelvollisuuden laiminlyönti                                                    Itä-Suomen hallinto-oikeus

Virkavelvollisuuden rikkominen

Sananvapaus                                                                                    Päätös 15/0073/4             

Poliisi

Työnjohtomääräys                                                                            A: 26.2.2015

                                                                                              

Poliisilaitos oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A oli tehnyt lisensiaattityön poliisin hallintorakenneuudistuksen Pora I ja Pora II -vaiheista. Varoituksen antamisen aikaan A oli ollut tohtorikoulutettavana ja tehnyt väitöskirjaa hallintorakenneuudistuksen Pora III -vaiheesta. Hän oli samaan aikaan ollut myös pääpoliisiaseman rikoskomisarion virassa. A oli antanut eri tiedotusvälineille haastatteluja liittyen tutkimustyöhönsä. A:ta oli jo aiemmin huomautettu sen johdosta, että hän oli antanut haastattelun poliisin hallintorakenneuudistukseen liittyen. A oli myös saanut työnjohdollisen määräyksen, jossa oli korostettu, että A:n on pitäydyttävä kommentoimasta hallintorakenneuudistusta poliisina ja poliisihallinnon edustajana.

Toimittajien lausumien mukaan A:ta oli haastateltu nimenomaan tutkijana eikä poliisina, vaikka hänen virka-asemansa olikin mainittu. Virka-asema oli kuitenkin mainittu haastatteluissa, koska se oli lausumien mukaan antanut artikkeleille lisäarvoa ja sen pois jättäminen olisi ollut huonoa journalismia. Hallinto-oikeus piti selvitettynä, että A oli antanut haastattelut hallinnon tutkijana, eikä poliisin edustajana. A oli myös ennen haastattelujen antamista korostanut toimittajille asemaansa tutkijana, ja pidättäytynyt kommentoimasta uudistusta poliisin edustajana. A ei ollut siten rikkonut poliisihallinnon tiedottamismääräyksiä eikä siitä johdettua poliisilaitoksen tiedottamisohjetta, eikä myöskään hänelle annettua virkamääräystä.

Hallinto-oikeus totesi, että A:lla oli hänen virka-asemastaan riippumatta perustuslaissa ja yliopistolaissa säädetty oikeus tieteellisen tutkimuksen vapauteen. Valittajalla oli siten oikeus tutkia poliisin hallintorakenneuudistusta, vaikka hän oli samaan aikaan poliisilaitoksen päällystöön kuuluva virkamies. Perustuslaissa säädettyä sananvapautta voidaan rajoittaa ainoastaan laissa säädetyllä perusteella, eikä rajoituksia voida tulkita laventavasti. Virkamiehen sananvapautta tulee arvioida suhteessa valtion virkamieslaissa säädettyihin yleisiin virkavelvollisuuksiin. Hallinto-oikeuden mukaan A oli arvioinut haastattelussa hallintorakenneuudistusta yleisesti nostamatta esille yksittäisiä poliisihallinnon yksiköitä. Asiassa ei ollut tullut ilmi, että A olisi lausunnoillaan aiheuttanut mitään todellista haittaa työnantajalle, poliisihallinnolle tai kansalaisten yleiselle turvallisuudentunteelle. Viranomainen ei ollut myöskään osoittanut A:n menettelyn vaikuttaneen hänen kykyynsä hoitaa virka- tai esimiestehtäviään. Hallinto-oikeuden mukaan A oli haastatteluja antaessaan ollut tietoinen siitä, että hänen virka-asemansa poliisina voi tulla esille. Mikäli A olisi pelkästään tästä johtuen joutunut pidättäytymään antamasta haastattelua tutkimusaiheestaan, tilanne olisi hallinto-oikeuden käsityksen mukaan johtanut perustuslaissa suojatun tutkimuksen vapauden ja sananvapauden rajoittamiseen. Hallinto-oikeus piti siten A:n menettelyä kokonaisuutena arvioiden asianmukaisena. Ottaen huomioon A:n mainitut perusoikeudet ja sen, että A oli virkamääräyksen mukaisesti pidättäytynyt kommentoimasta hallintorakenneuudistusta poliisina ja poliisihallinnon edustajana, A ei ollut laiminlyönyt myöskään työnantajan työnjohtomääräyksiä. Viranomaisella ei siten ollut ollut perustetta antaa A:lle kirjallista varoitusta.

 

Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen.

 

Lainvoimainen.

 

Suomen perustuslaki 12_§_1_momentti

Suomen perustuslaki 16_§_3_momentti

Valtion_virkamieslaki_14_§

Valtion_virkamieslaki_24_§

Yliopistolaki_6_§_1_momentti