Virkasuhteesta johtuva taloudellinen etuus                     Päätös 14/0027/4

Oikaisuvaatimus                                                                  Kuopion hallinto-oikeus

Viraston lakkauttaminen                                                   A: 6.2.2014

                                                                                          

Virasto B oli päätöksellään 17.10.2011 hylännyt valtion virkamieslain 52 §:n mukaisen oikaisuvaatimuksen, joka oli koskenut A:lle aiemmin maksettua palkanlisää. Virasto oli lopettanut kyseisen palkanlisän maksamisen 1.1.2010 alkaen.

Kuopion hallinto-oikeus oli 29.5.2012 tekemällään päätöksellä kumonnut virasto B:n tekemän päätöksen ja velvoittanut viraston korvaamaan valittajalle 1.1.2010 alkaen maksamatta jätetyn kuukausittaisen palkanlisän. Virasto B oli valittanut päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus oli 22.8.2013 antamallaan päätöksellä kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttanut asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan virasto B oli ollut toimivaltainen antamaan päätöksen valittajan tekemään valtion virkamieslain 52 §:ssä tarkoitettuun oikaisuvaatimukseen.

Saadun selvityksen mukaan oikeusministeriö oli 29.3.2007 valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n 2 momentin nojalla myöntänyt A:lle henkilökohtaisena palkanlisänä 271 euroa kuukaudessa 1.1.2007 alkaen toistaiseksi tai enintään niin kauan kuin päätöksen peruste oli voimassa. Päätös oli liittynyt A:n työmatkakustannusten lisääntymiseen työssäkäyntipaikan siirron vuoksi. Virasto A:n johtaja oli kirjelmällään ilmoittanut A:lle, että oikeusministeriön päätöksellä hänelle maksettu palkanlisä lakkaa 31.12.2009 samalla kun virasto A virastona lakkaa. Virasto A oli yhdistetty virasto B:hen 1.1.2010 lukien. Oikeusministeriön päättämän palkanlisän perusteena oli pidettävä sitä, että valittajan koti oli eri paikkakunnalla kuin hänen työpaikkansa. Asiassa oli riidatonta, että A asui edelleen Nilsiässä ja hänen työpaikkansa oli edelleen Kuopiossa. Päätöksen peruste ei siten ollut lakannut.

Hallinto-oikeus arvioi, että virasto A:n lakkaamisessa ja sulautumisessa virasto B:hen oli kysymys liikkeenluovutukseen verrattavasta tilanteesta. Työnantajan liikkeenluovutuksella tarkoitetaan valtion toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samanlaisena. Vaikka liikkeenluovutusta koskevat valtion virkamieslain 5 e ja 5 f §:t (1548/2011) olivat tulleet voimaan vasta 1.1.2012, voitiin liikkeenluovutukseen liittyvän periaatteen, jonka mukaan virkamiehen palvelussuhteen ehdot säilyvät entisellään liikkeenluovutustilanteessa, arvioida sitoneen valtiotyönantajaa jo ennen mainittujen säännösten voimaantuloa. Hallinto-oikeus katsoi, että valittajalla oli yhä oikeus hänelle oikeusministeriön 29.3.2007 tekemällä päätöksellä myönnettyyn palkanlisään.

Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen ja velvoitti virasto B:n korvaamaan A:lle 1.1.2010 alkaen maksamatta jätetyn kuukausittaisen palkanlisän. Hallinto-oikeus velvoitti virasto B:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

 

Valtion_virkaehtosopimuslaki_5_§

Valtion_virkamieslaki_5_e_§

Valtion_virkamieslaki_5_f_§

 

KHO 23.5.2016 T 2250: Korkein hallinto-oikeus totesi, että lisääntyneiden työmatkakustannusten korvausta oli ministeriön hallinnonalalla yleisesti noudatettujen periaatteiden mukaisesti tarkoitettu maksettavan määräajan. Palkanlisä ei ollut osa virkaehtosopimukseen perustuvaa palkkausta. Palkanlisä ei ollut perustunut myöskään sopimukseen, vaan yksipuoliseen päätökseen, joka oli koskenut A:n virkasuhdetta virastossa A. A:n palkanlisässä ei ollut sen määräaikainen ja tiettyyn siirtymään sidottu henkilöstöpoliittinen tukiluonne huomioon ottaen ollut kysymys sellaisesta palkasta, jota oli tarkoitettu maksettavan virastossa B euromääräisesti samana kuin ennen siirtoa. A:n palkanlisän maksamista koskevaa perustetta ei siis enää ollut olemassa, kun virasto A oli lakkautettu. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta palkanlisään 1.1.2010 lukien.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen pääasian osalta ja saattoi viraston päätöksen voimaan.  A:n valitus hylättiin. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin virasto oli velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa.

 

Valtion_virkamieslaki_52_§_1_momentti

Valtion_virkaehtosopimuslaki_5_§_2_momentti

Hallintolainkäyttölaki_74_§