Hyppää sisältöön
Media

Yrittäjämäistä johtamista oppimassa

Työ 2.0

Entrepreneurship Exchange 2015-16

Keväällä 2015 sähköpostiini tuli valtion työmarkkinalaitoksen välittämä kutsu vuoden pituiseen Entrepreneurship Exchange –ohjelmaan (EEX), jossa valtion virkamiehille tarjottiin mahdollisuutta oppia yrittäjämäistä johtamista. Kyseessä oli start up-yritysten ja isojen yritysten välinen yhteistyöohjelma, jossa etsittiin lisäarvoa kummankin toiminnalle. Valtion virkamies osallistuisi ohjelmassa start up-yrityksille muodostettavaan Advisory Boardiin yritysjohtajien kanssa. Ohjelmaan kuului myös muutamia kaikille yhteisiä seminaaripäiviä.

Olen käynyt virkaurani aikana muutamia johtamiskoulutuksia ja omasta mielestäni nähnyt ainakin perusjohtajakoulutuksen annin. Tämä tuntui virkistävän erilaiselta. Samaan aikaan olin miettinyt omaa työuraani: yli kaksikymmentä vuotta valtiolla. Lähes koko työura julkisella sektorilla. Ajallisesti sitova työ, jolloin vapaa-ajallakaan ei juuri ehdi tekemään löytöretkiä uusiin asioihin. Onko oma näkökulmani yhteiskunnasta kaventunut tai jopa vääristynyt? Mitä muualla maailmassa kuin valtiolla mahtaakaan tätä nykyä tapahtua?

Ilmoittauduin kolmen muun valtion virkamiehen kanssa ohjelmaan. Ensimmäinen yhteinen kokoontuminen yritysten ja start upien kanssa tuntui sanalla sanottuna epämukavalta. Aivan kuten kaiken sellaisen uuden opetteleminen, mitä ei aiemmin ole laisinkaan tehnyt. Oli kuin olisin mennyt vieraaseen maahan, jossa puhutaan vierasta kieltä. No, kurssin kieli tosin olikin englanti, mutta siitä ei ollut kyse. Mitä ihmettä kaikki nuo lyhenteet ja termit tarkoittavat? Pukukoodikin vaikutti olevan erilainen kuin valtion tilaisuuksissa. Olin itse halunnut hypätä oman hiekkalaatikkoni ulkopuolelle, mutta alku oli varsin epämiellyttävää. Tuntui, että en osaa sanoa oikein mitään, kun oma sanavarastokin on väärä.

Epämukavuusalueelle hyppääminen alkoi kuitenkin pikku hiljaa pakottaa minut ajattelemaan eri asioita kuin ennen, tai vähintään katsomaan vanhoja tuttuja asioita uudesta näkökulmasta. Advisory Boardimme ryhmäytyi. Meillä oli hauskaa. Advisory boardissa oli viisi jäsentä, muut neljä tunnetuista kotimaisista ja kansainvälisistä suuryrityksistä.

Pääsimme tukemaan kahta nuorta start up-yrittäjää, joiden yritys kasvoi vuoden aikana kolmen hengen yrityksestä seitsemän hengen yritykseksi ja sai uusia asiakkaita ja kasvatti liikevaihtoaan. Nuoren yrityksen vauhti oli yllättävän kovaa. Opin näiltä nuorilta paljon yrittäjän asenteesta. Kaikki on mahdollista, mutta se vaatii paljon työtä!

Opin jotain myös Advisory Boardissa mukana olleista suuryrityksistä. Valtion virastot eivät yleensä ole tunnettuja ketteryydestään, mutta huomasin isojen yritysten kamppailevan samalla tavalla päätöksenteon hitauden ja jopa byrokraattisuuden kanssa kuin me valtiollakin teemme. Väitän jopa, että pienet valtion virastot voivat parhaimmillaan olla ketterämpiäkin kuin suuryritykset. Ei se valtionhallinnon kvartaali aina ole sitä väitettyä kahtakymmentäviittä vuotta!

Opin ohjelmassa paljon ja sain uusia kontakteja. Huomasin, että minulla oli antaa myös neuvoja nuorille yrittäjille, erityisesti johtamisen oppimisessa. Päivitin omaa osaamistani. Huomasin, että 2000-luvun alussa kaikkialla esillä olleet verkostot ovat muuttaneet muotoaan ekosysteemeiksi ja yrityssektorilla panostetaan nyt niiden luomiseen.

Ehkä päällimmäisenä minulle on kuitenkin jäänyt tästä vuoden pituisesta opintomatkasta yrityssektorille mieleen se, miten ns. pehmeät asiat voivat olla ydinasioita yrityspuolella, eivätkä pelkästään HR:n kotkotuksia. Esimerkiksi arvoista puhutaan paljon. Työtekijän on sisäistettävä yrityksen arvot ja toimittava niiden mukaisesti, niiden varaan rakennetaan paljon. Isojen yritysten johtohenkilöt puhuvat uskottavasti luottamuksesta, tunteiden johtamisesta, työtovereiden ja yhteistyökumppaneiden kunnioittamisesta, avoimuudesta, innostamisesta, hierarkioiden purkamisesta. Eikä näistä puhuta vain tavoitteina, vaan näiden tekijöiden avulla yrityksen tuloksen ja toiminnan tuottavuuden osoitetaan paranevan. Pehmeiksi mielletyillä asioilla saadaan aikaan kovia tuloksia. Kyllä meillä valtiollakin näistä samoista puhutaan, mutta käytännön toimenpiteitä pitääkin jo hieman etsiä. Tässäkö suunta myös valtion johtamisen kehittämiselle?

Anne Puonti
linnanvouti
Tasavallan presidentin kanslia

Työ 2.0