Kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero:
Julkiset hankinnat ratkaisemaan ilmastokriisiä
Julkinen sektori voi kirittää ilmastotoimia kiinnittämällä huomiota hankintojen hiilijalanjälkeen ja käyttämällä sitä hankinnan kriteerinä.
Tänään ilmastolakkoillaan ympäri Suomea. Koululaisten ja muiden lakkoilijoiden viesti on suunnattu ennen muuta meille poliitikoille, sillä meillä on valtaa päättää ilmastonmuutoksen vastaisista toimista. Niissä raha on ratkaisevassa roolissa, eikä tasavallan presidentti Sauli Niinistö puheenvuorossaan YK:n ilmastokokouksessa turhaan korostanut valtiovarainministeriöiden roolia ilmastonmuutoksen ratkaisijana.
Niinistö nosti erityisesti esiin sen, että julkiset hankinnat ovat tärkeä osa ministerin työkalupakkia. Niinistö on oikeassa. Tällä hetkellä julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain yli 30 miljardia euroa. Keskimäärin siis noin puolet kuntien ja valtion verotuloista käytetään yrityksiltä ja järjestöiltä ostettaviin palveluihin ja tavaroihin. Näillä rahoilla voidaan todella vaikuttaa siihen, millaisia tuotteita ja palveluita markkinoilla tarjotaan.
Julkisia hankintoja tehdään kaikkialla julkishallinnossa, mutta meillä valtiovarainministeriössä on tärkeä rooli niiden koordinoinnissa. Sen vuoksi käynnistimme syyskuun alussa ministeriössä Kuntaliiton kanssa yhteistyössä Hankinta-Suomi-toimenpideohjelman. Sillä on tarkoitus vauhdittaa yhdessä muiden ministeriöiden kanssa hallituksen päätavoitteiden toteutumista. Niihin kuuluu eteneminen kohti hiilineutraalisuutta Suomessa viimeistään vuonna 2035.
Hankinnoilla voidaan edistää ilmastokriisin torjuntaa monella tapaa. Yksinkertaisimmillaan julkinen sektori voi valita tuotteita ja palveluja, joiden hiilijalanjälki on alempi. Esimerkiksi kouluissa voidaan suosia vähäpäästöistä lähiruokaa.
Julkisen sektorin kymmenillä miljardeilla voidaan ohjata myös markkinoita. Esimerkiksi ekologisuuteen kannustavilla hankintojen vertailukriteereillä voidaan kirittää yrityksiä kehittämään ilmastomyönteisiä tuotteita. Hiilijalanjäljen mittaamiseen ja minimoimiseen pystyville yrityksille voidaan antaa kilpailutuksissa vuosi vuodelta enemmän pisteitä. Parhaimmillaan tällainen ennustettavuus tarjoaa kumppaniyrityksille intressin ohella aikaa muuttaa tuotantotapojaan ja innovoida uutta, joka luo kilpailuetua tulevaisuuden markkinoilla. Kysynnällä ja keskusteluilla tuotteiden elinkaaripäästöistä on merkitystä. Se on nähty, kun esimerkiksi K-ryhmä ja S-ryhmä ovat luvanneet jatkossa mitata ruokakorien hiilijalanjäljen asiakkailleen.
Metsäteollisuuden tulevaisuuden edellytysten kannalta on tarpeen, että puun käyttöä suunnataan hiilivarastojen kasvattamiseen. Muun muassa puurakentamiseen satsaaminen julkisella sektorilla saattaisi tukea tätä kehitystä. Julkisilla hankinnoilla voidaan paitsi vauhdittaa kotimaista puhdasta yritystoimintaa, myös saada aikaan päästövähennyksiä muualla. Esimerkiksi elektroniikkaa, tekstiilejä ja monia muita tuotteita ei ole aina mahdollista hankkia Suomesta. Niitä tuotetaan usein esimerkiksi Intiassa ja Kiinassa, jossa rakennetaan yhä uusia hiilivoimaloita. Kehitys on mahdollista pysäyttää, jos julkisissa hankinnoissa käytettäisiin elinkaaripäästöjä hankinnan kriteerinä. Ilmastonmuutos on megatrendi, johon tuottajat reagoivat herkästi ja tässä Suomenkin miljardeilla on merkitystä.
Mahdollisuudet ovat suuret, mutta mistään helposta urakasta ei ole kyse. Päästöjen vähentäminen hankinnoissa edellyttää paitsi lainsäädännön myös tuotteiden ja palvelujen elinkaaripäästöjen asiantuntemusta. Kaikkialle ei kannata hosua. Päästöjen kannalta kriittiset päästöt on tunnistettava ja suunnattava toimet ensin niihin. Pienissä kunnissa ja muissa hankintayksiköissä ei voi olla kaikkea vaadittavaa erityisosaamista. Hankintayksiköt tarvitsevat tukea ja helppoja toimintamalleja hankintojen kehittämiseen. Tähän on entistä paremmat mahdollisuudet, kun kuntien ja valtion hankintayhtiöt yhdistyivät kuun alussa yhteiseksi uudeksi Hanseliksi. Samalla Hansel saa valtuudet kerätä tietoja hankinnoista, jotta hankinnoille asetettuja tavoitteita on helpompi mitata ja seurata.
Onneksi julkisten hankintojen kehitystyötä ei tarvitse aloittaa tyhjältä pöydältä. Julkisen sektorin eri toimijat ovat kehittäneet julkisia hankintoja jo pitkään yhdessä yritysten ja järjestöjen kanssa. Uudessa toimenpideohjelmassamme niiden välinen yhteistyö on keskiössä. Se antaa mahdollisuuden luoda ja levittää konkreettisia toimia, joilla tavoitteet muun muassa päästöjen vähenemisestä toteutuvat.
Hankkeessamme ei ole kyse uudesta sääntelystä vaan ennen muuta johtajuudesta. Johtajuus ja halu halua ratkaista tiellä olevia ongelmia ovat edellytyksiä, jotta julkiset rahat saadaan tehokkaampaan käyttöön ja päästöt vähenemään. Työssä on mukana laajasti paitsi valtion ja kuntien parhaita hankinta-asiantuntijoita myös niiden toimivaa johtoa. Luonnollisesti työssä kuullaan myös järjestöjä, tarjoajayrityksiä ja ilmastoasiantuntijoita. Hallituskauden loppuun mennessä Suomen pitää olla edelläkävijä julkisten hankintojen ekologisessa ja sosiaalisessa vastuullisuudessa. Sen eteen teen töitä.
Kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero