Valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki:
Perustulo, köyhyys ja tekoäly: osa 1
Perustulo alentaisi työllisyysastetta verrattuna järjestelmään, joka velvoittaa ja kannustaa työnhakuun. Matalampi työllisyysaste heikentäisi julkista taloutta sekä palvelujen ja etuuksien rahoitusta.
Perustulo, köyhyys ja tekoäly muodostavat kokonaisuuden, jota tarkastelen kolmessa eri osassa. Tämä kolumni keskittyy perustuloon. Toinen osa käsittelee asumisen kalleuden ja koulutuksen työllisyys- ja köyhyysvaikutuksia. Viimeinen kolumni pohtii tekoälykehityksen huomioimista talouspolitiikassa.
Perustulon eri malleja yhdistää se, että tulon saajan ei enää tarvitsisi olla työmarkkinoiden käytettävissä. Hänen ei tarvitsisi mennä töihin, vaikka töitä olisi tarjolla.
Nyt tarjolla olevia ravintola-, hoito- ja siivoustöitä ei enää tarvitsisi tehdä perustulon vastineeksi. Kela maksaisi varmaan jatkossakin tulottoman vuokran kokonaan kuntakohtaisiin rajoihin asti. Rajat ovat korkeimmat Helsingin seudulla. Yksin asuvalla se on esimerkiksi Vantaalla 694 ja Vihdissä 650 euroa kuukaudessa.
Vuokran maksun päälle tulisi elämiseen vähintään perustoimeentulon verran eli 488 euroa kuussa. Kaksivuotisessa perustulokokeilussa veroton perustulo on 560 euroa kuussa.
On auki, missä määrin perustulo korvaisi tai muuttaisi työttömyysturvaa. Perustulo ja vuokran maksu merkitsisivät yksin asuvalle karkeasti 1 000 – 1 200 euron tosiasiallisia verottomia kuukausituloja ilman velvoitteita. Voisivatko työttömyyden perus- ja ansioturvat tällöin jäädä nykyiselleen kaikkine velvoitteineen?
Osallisuustulossa henkilön pitäisi osallistua esimerkiksi kolmannen sektorin aktiviteetteihin, mutta hänenkään ei tarvitsisi ottaa vastaan työtä tai työllistymistä edistäviä palveluja kuten koulutusta.
Nykyisin työttömän on otettava vastaan työtä ja edistettävä työllistymistään. Kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen hänen on otettava vastaan myös oman alansa ulkopuolisia töitä.
Perustulo ei vähentäisi köyhyyttä
Samansuuruinen perustulo merkitsisi yksille nykyistä parempia ja toisille huonompia tuloja. OECD:n tuore selvitys tarkastelee kahta perustulomallia. Molemmat mallit nostaisivat Suomen etuusmenoja kokonaisuutena. Samalla ne lisäisivät köyhyyttä, sillä perustulo kohdentuisi nykyisiä etuuksia vähemmän köyhimmille.
Pohjoismaissa sosiaaliturva pyrkii ottamaan huomioon ihmisten tilanteiden erilaisuudet. Tämä väistämättä monimutkaistaa järjestelmiä. Niiden yksinkertaistamisen hinta voi olla köyhyyden ja menojen kasvu.
Parin yleisen etuuden yhdistäminen perustuloksi ei yksinkertaistaisi järjestelmää ratkaisevasti. Mitä enemmän syyperusteisuus samalla vähenisi, sitä enemmän syntyisi väliinputoamisia, jos etuusmenot eivät kokonaisuutena saisi kasvaa nykyisestä. Taaskin jotkut voittaisivat ja toiset häviäisivät.
Kaikki voivat hyötyä lähinnä vain, jos uudistukset lisäävät työllisyyttä. Keväällä valmistunut kannustinloukkutyöryhmän raportti esittää selkeän tarkastelun eräistä uudistusvaihtoehdoista.
Perus- ja osallisuustulolla olo lisäisi avoimilta työmarkkinoilta syrjäytymistä
Työttömyys on noussut Suomessa 2010-luvulla työttömyyden keston pidentymisen takia, ei sen takia, että työttömyys kohdistuisi yhä useampaan tai että avoimia työpaikkoja olisi aiempaa vähemmän tarjolla. Perustulo olisi omiaan pitkittämään työttömyyttä, koska tarjottua työtä ei enää tarvitsisi ottaa vastaan.
Sama pätisi osallistumistuloon. Kolmannen sektorin tehtävistä välityömarkkinoilta hyvin harva työllistyy avoimille työmarkkinoille. Siksi perus- ja osallisuustulolla olo edistäisi avoimilta työmarkkinoilta syrjäytymistä. Tätä riskiä lisäisi, etteivät nuo tulot edellytettäisi osallistumista edes työllistymistä edistäviin palveluihin.
Kun vapaa-ajan imu on muutenkin vahva, tehtäisiin nuorille karhunpalvelus, jos luotaisiin näkymä, että ilman osaamista ja työtä saisi rahat asumiseen ja elämiseen. Perustulon varaan jäävä nuori jäisi helposti pysyvästi pienituloiseksi, jolla tulisi olemaan myös pieni eläke. Nuori ei ehkä ensin paljon ajattelisi tätä.
Joku voi väittää, ettei perustulo passivoisi sen enempää kuin nykyiset tuet. Työttömän ei liene vaikeaa nytkään olla saamatta työpaikkaa, jos hän ei halua töihin. Tämä kuitenkin enemmän korostaa kuin vähentää tarvetta kannustaa työtöntä hakeutumaan lyhytaikaisiinkin töihin tai työllistymistä edistäviin palveluihin.
Uusi aktiivimalli kannustaa hakeutumaan työhön ja palveluihin koko työttömyyden ajan
Työttömyysturvan aktiivimalli astunee voimaan 2018 alussa. Se korottaa työttömyyden kolmen ensimmäisen kuukauden (käytännössä 65 työttömyyspäivää) keskimääräistä etuutta 3,5 %. Työhön ja työvoimapalveluihin kannattaa aktiivimallissa kuitenkin hakeutua koko työttömyyden ajan.
Aktiivimalli toimisi tiivistettynä seuraavasti: Jos työtön 65 työttömyyspäivän aikana on 18 tuntia työssä tai 5 päivää työllistymistä edistävässä palvelussa, täysi työttömyysetuus säilyy ennallaan. Jos tätä aktiivisuutta ei ole, etuus alenee seuraavaksi 65 työttömyyspäiväksi 4,65 %.[1]
Perus- ja osallisuustulot alentaisivat työllisyysastetta, mikä heikentäisi julkista taloutta
Työttömyysturvassa on kaksi väistämätöntä tavoiteristiriitaa: 1) etuustason ja työn kannustimien riittävyyden ristiriita sekä 2) työpaikan riittävän etsintäajan ja nopean työllistymisen kannustimien ristiriita. Optimaalinen työttömyysturva pyrkii lievittämään molempia ristiriitoja, perustulo ei kumpaakaan.
Perus- ja osallistumistulot tuottavat matalamman työllisyysasteen verrattuna järjestelmään, joka velvoittaa ja kannustaa hakeutumista töihin ja työn saantia tukeviin palveluihin. Matalampi työllisyysaste merkitsee heikompaa julkista taloutta ja siksi myös heikompia julkisia palveluja tai etuuksia. Väestön ikääntyminen edellyttää kuitenkin korkeampaa työllisyysastetta. Liitteenä oleva esitys valottaa tätä kokonaisuutta.
Martti Hetemäki
valtiosihteeri kansliapäällikkönä
[1] Aktiivimallissa alenema ei kertaannu ja täysi etuus palautuu, jos täyttää edes toisen aktiiviehdoista. Vaikkei kumpikaan aktiiviehto täyty, pysyy työttömyysetuus aina 3,4 % korkeampana kuin kolmen ensimmäisen työttömyyskuukauden keskimääräinen etuus.
Työttömänä tehdystä työstä Kelalle ja työttömyyskassoille menee sama tieto kuin nykyisin. Niille aktiivimalli aiheuttaa, mutta toisaalta tulorekisterin toteutuessa rutiininomaisia tiedon keruu- ja käsittelytehtäviä pyritään vähentämään.
Vuoden 2014 alusta lähtien työtön on voinut ansaita bruttona 300 euroa kuussa ilman, että ansiot vaikuttavat työttömyysetuuden määrään. Moni työtön pystyykin sekä täyttämään aktiivimallin työssäoloehdon (18 tuntia 65 työttömyyspäivän aikana), että samalla säilyttämään täyden etuustason.