Päätös Helsingin hallinto-oikeus 10.11.2023 Nimittämispäätös nro 6467/2023 (diaarinumero 26233/03.04.04.04.03/2021)

 

Asia     
Virkaan nimittämistä koskeva valitus ja oikeudenkäynnin viivästymistä koskeva hyvitysvaatimus

Asiasanat 
Ansiovertailu
Harkintavalta 
Kokonaisarvio 
Menettelyvirhe
Nimittämispäätös
Nimitysharkinta 
Nimitysmenettely 
Nimitysmuistio 
Nimittämismenettely 
Nimityspäätös 
Oikeudenkäynnin viivästyminen 
Päätöksen perusteleminen
Päätöksen syntyminen virheellisessä järjestyksessä

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli päättänyt 11.11.2021 tekemällään päätöksellä nimittää ylitarkastajan virkaan B:n. Päätöksen perusteluiden mukaan virkaan nimitetty B täytti viran kelpoisuusehdot ja B:n koulutus ja työkokemus tukivat viran menestyksellistä hoitamista. Hakemusten ja haastatteluiden perusteella tehdyn kokonaisarvioinnin mukaan B:llä katsottiin olevan parhaimmat edellytykset viran menestyksekkääseen hoitamiseen.

Virkaan nimittämättä jäänyt A valitti päätöksestä ja vaati päätöksen kumoamista. A:n mukaan asiassa oli menetelty virheellisesti, koska häntä ei ollut kutsuttu haastatteluun ja koska ansiovertailu oli suoritettu virheellisesti eikä se ollut ollut tasapuolinen. A oli pidemmän ja soveltuvamman kokemuksensa vuoksi ollut ansioituneempi ylitarkastajan virkaan kuin B. A vaati myös hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä. A oli vedonnut muun ohella siihen, että käsittelyn joutuisuus ei ollut toteutunut ja käsittelyaika oli asian luonteeseen nähden venynyt kohtuuttoman pitkäksi, mikä oli aiheuttanut epävarmuutta A:n virkamiesuran jatkon osalta.

Hallinto-oikeus totesi pääasiaa koskevissa perusteluissaan, että nimityspäätöksestä tai asiassa saadusta selvityksestä ei ilmennyt, mitkä objektiivisesti hyväksyttävät seikat olivat vaikuttaneet siihen, ketkä kelpoisuusehdot täyttäneistä hakijoista oli kutsuttu haastatteluun. Asiakirjoista ilmeni, että valintapäätöksen liitteenä sekä valintapäätöksen valmistelussa oli ollut käytössä ansioyhteenveto, josta oli ilmennyt hakijoiden koulutus sekä olennaiseksi arvioitu työkokemus. Hallinto-oikeudelle oli lisäksi esitetty vertailutaulukko, jossa oli esitetty hakijoiden kelpoisuusehtojen täyttyminen sekä hakuilmoituksessa ilmoitettujen nimityskriteerien yhteispisteet ilman, että kriteerien yhteispisteytystä ja keskinäistä painotusta oli eritelty tai perusteltu. Nimitysmuistiossa oli arvioitu ainoastaan kahden haastatellun hakijan ansioita. 

Hallinto-oikeus totesi, että vasta hallinto-oikeudelle annetussa lausunnossa esitettyä perustelua hakijoilta edellytetyn korkeakoulututkinnon painotuksesta pisteytyksessä ei voitu pitää riittävänä ansiovertailuna. Maininta siitä, että haastatteluun oli valittu hakijat, joiden koulutus ja työkokemus olivat vastanneet hakemusten perusteella parhaiten hakuilmoituksessa mainittuja hakukriteerejä, ei ollut riittävä perustelu valinnoille. Hakijoista, joita ei ollut kutsuttu haastatteluun, esitetty selvitys ei sisältänyt sellaista asianmukaista ansiovertailua, jossa hakijoiden ansioituneisuutta olisi arvioitu soveltaen perustuslain 125 §:n 2 momentissa tarkoitettuja yleisiä virkanimitysperusteita.

Hallinto-oikeus totesi, että viraston päätöksestä ei ilmennyt, millä perusteella haastatteluun kutsutut hakijat oli valittu, miten hakijoita oli tosiasiassa vertailtu keskenään ja minkä vuoksi B:tä oli pidetty perustuslain 125 §:n 2 momentissa säädettyjen yleisten virkanimitysperusteiden perusteella ansioituneimpana kysymyksessä olevaan ylitarkastajan virkaan. Asiakirjoista ilmenevä valintamenettely ei myöskään kokonaisuutena osoittanut, että hakijoita olisi menettelyn kuluessa tosiasiallisesti vertailtu keskenään. Hallinto-oikeus totesi johtopäätöksenä, että valituksenalainen päätös oli edellä sanotun vuoksi kumottava virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. Päätöksen tultua edellä mainitulla perusteella kumotuksi asiassa ei ollut tarpeen lausua A:n esittämistä muista valitusperusteista.

Hallinto-oikeus käsitteli oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan vaatimuksen. Hallinto-oikeus totesi, että kyseessä olevan päätöksen antohetkeen mennessä valitusasian käsittely oli kestänyt noin vuoden ja 11 kuukautta valituksen vireilletulopäivästä lukien. Kun otettiin huomioon se, milloin valitus oli ollut aikaisintaan ratkaistavissa sekä asioiden käsittelyyn tavanomaisesti kuluva aika, oikeudenkäynnin ei voitu katsoa tuomioistuimen vastuulla olevasta syystä viivästyneen vuodella. Hallinto-oikeus totesi johtopäätöksenä, ettei oikeudenkäynnin siten voitu katsoa viivästyneen laissa oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä säädetyllä tavalla. Vaatimus oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä oli hylättävä.

Hallinto-oikeus kumosi päätöksen.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä. 

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallinto-oikeus

Suomen perustuslaki 125 § 2 momentti ja perustuslain säätämiseen johtanut hallituksen esitys (HE 1/1998 vp)
Valtion virkamieslaki 6 § 1 momentti ja 55 § 1 momentti sekä hallituksen esitys muun muassa laiksi valtion virkamieslain muuttamisesta (HE 77/2017 vp), perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (PeVL 42/2017 vp) ja hallintovaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HaVM 8/2018 vp)
Hallintolaki 6 §
Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 3 §, 4 §, 5 § 2 momentti, 6 § 1 ja 2 momentti