Vakaudenhallinta

EU:n talous- ja rahaliitossa (EMU) on tärkeää ylläpitää taloudellista vakautta ja rahoitusvakautta. Tällöin voidaan muun muassa varmistaa, että yhden jäsenvaltion talouden tai rahoitusjärjestelmän kriisiytymisen vaikutuksia muihin maihin voidaan rajoittaa.

Julkisen talouden vakaudenhallinnan kokonaisuus koostuu

• liiallisen velkaantumisen ja talouden epätasapainojen ehkäisemiseen tähtäävästä talouspolitiikan koordinaatiosta ja finanssipolitiikan sääntökehikoista
• kriisitilanteiden hallinnan edellyttämistä toimista.

Kriisinhallintatoimien pääasiallisena tarkoituksena on mahdollistaa jäsenmaiden suorittamat talouden sopeutustoimet ja uudistukset siten, että kriisiin ajautunut maa voi jälleen rahoittaa itseään kestävällä hintatasolla rahoitusmarkkinoilla. Vakausmekanismit tarjoavat maalle rahoitustukea kohtuullisin ehdoin, ja vastineeksi tukea saaneelta maalta edellytetään tarvittavia toimia talouden tervehdyttämiseksi.

Euroalueen jäsenvaltio voi myös pyytää rahoitustukea pankkijärjestelmän vakauden turvaamiseksi. Myös Euroopan keskuspankki (EKP) voi tehdä oman toimivaltansa puitteissa rahapoliittisia tukitoimia.

Rahoitustukeen aina sisältyvä ehdollisuus on sopeutettu käytettävään tukivälineeseen ja voi ulottua ennakkoehtojen täyttämisestä täysimittaiseen talouden sopeutusohjelmaan. Rahoitustuen ehtojen täyttäminen on edellytys rahoitustuen lainaerien maksamiselle. Ehtojen täyttämistä seurataan säännöllisillä väliarvioraporteilla.

Päätökset rahoitustuen myöntämisestä ja lainaerien maksusta tekee euroalueen valtiovarainministereistä koostuva euroryhmä yksimielisesti.

Rahoitustuen myöntäminen

Rahoitustuki myönnetään lainana. Edullisin ehdoin myönnetyllä rahoitustuella voidaan kattaa maan rahoitustarpeita väliaikaisesti, kun kriisiytyneen maan markkinaehtoinen rahoitus olisi kustannuksiltaan liian kallista ja heikentäisi maan velkakestävyyttä entisestään. Korkealla korolla hankittu markkinaehtoinen rahoitus voisi saattaa kriisimaan kierteeseen, jossa maan velkakestävyyden heikkeneminen nostaisi markkinoilta saadun rahoituksen hintaa entisestään.

Rahoitustuen myöntämisen yksi keskeinen tehtävä on vahvistaa markkinoiden luottamusta ja ehkäistä voimakkaita markkinareaktioita. Tällä voidaan ehkäistä tilanteen kriisiytymistä, vähentää tarvetta nostaa rahoitustukilainoja ja nopeuttaa paluuta markkinaehtoisen rahoituksen varaan.

Erityisesti ennakollisen rahoitustuen välineet on suunniteltu tähän tarkoitukseen. Niistä ei ole lähtökohtaisesti tarkoitus tehdä nostoja, vaan vahvistaa markkinoiden luottamusta kyseisen maan kykyyn jälleenrahoittaa velkojaan.

Euroopan vakausmekanismista (EVM) tehdyssä sopimuksessa ja tarkentavissa ohjeissa on määritelty yleisiä ja tukivälinekohtaisia ennakkoehtoja, joiden tulee täyttyä ennen kuin rahoitustukea voidaan myöntää. Ennen ohjelman myöntämistä laaditaan arviot muun muassa tukea hakevan maan julkisen velan kestävyydestä, rahoitustarpeista ja tilanteen muodostama uhka rahoitusvakaudelle.

Arviot tehdään Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Euroopan vakausmekanismin yhteistyönä. Tämän jälkeen neuvotellaan ohjelman sisältämä ehdollisuus.

Ohjelmien toteutus

Rahoitustukiohjelmien myöntämisen yhteydessä laaditaan lähtökohtaisesti yhteisymmärryspöytäkirja (Memorandum of Understanding, MoU), joka sisältää ohjelman edellyttämät uudistustoimet. Rahoitustukea saavan maan edellytetään noudattavan pöytäkirjan ehtoja talouden ja hallinnon rakenteiden uudistamisesta.

Ehtojen noudattamista seurataan säännöllisillä väliarvioraporteilla. Raportit perustuvat Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja Euroopan vakausmekanismin tarkastuskäynteihin tukimaissa. Tarkastuksiin osallistuu myös Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), jos se on mukana rahoitustuen antamisessa.

Jos yhteisymmärryspöytäkirjan ehtoja ei ole noudatettu, rahoitustukiohjelman lainaerien maksua voidaan lykätä tai keskeyttää. Maksua jatketaan vasta, kun maa on ryhtynyt sopeutusohjelman ehtojen mukaisiin toimiin talouden ja hallinnon rakenteiden uudistamiseksi. Lainaerien maksamisen ehtona olevien väliarvioiden hyväksymisestä päättää euroryhmä.

Talouden sopeutusohjelman päättymisen jälkeen maa siirtyy ohjelman jälkeiseen valvontaan, kunnes 75 prosenttia rahoitustukilainasta on maksettu takaisin.

Euroopan vakausmekanismista tehdyn sopimuksen uudistaminen

Joulukuussa 2017 euromaiden päämiehet antoivat euroryhmälle tehtäväksi keskustella Euroopan vakausmekanismin kehittämisestä osana talous- ja rahaliiton syventämistä. Euroryhmä saavutti marraskuussa 2020 sovun EVM-sopimuksen muuttamisesta, ja euroalueen jäsenvaltiot allekirjoittivat muutossopimuksen tammi-helmikuussa 2021.

Suomessa valtioneuvosto antoi kesäkuussa 2021 hallituksen esityksen (HE 99/2021 vp) muutosten hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi. Eduskunta hyväksyi (EV 155/2021 vp) marraskuussa 2021 muutetun sopimuksen ja lain, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Muutettu sopimus tulee voimaan, kun kaikki euroalueen jäsenmaat ovat tallettaneet ratifioimis- tai hyväksymiskirjat.

EVM-sopimukseen tehtävillä muutoksilla vahvistetaan muun muassa velan kestävyyden vaatimusta EVM-tuen ehtona ja parannetaan velkakestävyyden luotettavan arvioinnin edellytyksiä. Velkajärjestelyjen edellytyksiä pyritään kehittämään euroalueella ottamalla euromaiden velkakirjoissa käyttöön vahvistetut yhteistoimintalausekkeet.

Lisäksi EVM:lle annetaan valtuudet arvioida jäsenvaltioiden talouteen ja rahoitusjärjestelmään kohdistuvia uhkia ja EVM:n ennakollisten välineiden ehtoja muutetaan euroryhmän vuonna 2019 sopimalla tavalla. EVM voi myös tarjota pankkien yhteiselle kriisinratkaisurahastolle yhteisen varautumisjärjestelyn, joka on osa pankkiunionin viimeistelyä.

Suomen vastuut vakausmekanismeista ja rahoitustuesta

Suomen vastuut rahoitustuen myöntämisestä koostuvat vakausmekanismien rahoitusrakenteita koskevista sitoumuksista ja Kreikalle myönnetystä kahdenvälisestä lainasta. Suomi maksoi Euroopan vakausmekanismiin noin 1,4 miljardia euroa pääomaa vuonna 2012. EVM:n pääomarakenteessa on lisäksi vaadittaessa maksettavan pääoman osuus, josta Suomen osuus on noin 11,1 miljardia euroa.

Euroalueen maat ovat antaneet takauksen Euroopan rahoitusvakausvälineen varainhankinnalle, joka jatkuu, kunnes sen maksama rahoitustuki Irlannille, Portugalille ja Kreikalle on maksettu kokonaisuudessaan takaisin. Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin myöntämä rahoitustuki käyttää EU-budjettia varainhankintansa vakuutena.

Vakausmekanismien kautta maksettava rahoitustuki synnyttää Suomelle siten epäsuoria vastuita, jotka voivat realisoitua, jos rahoitustukea saaneet maat eivät kykene maksamaan saamiaan lainoja takaisin. Vakausmekanismien rahoitusrakenne kuitenkin pääsääntöisesti mahdollistaa lainaehtojen muutoksia, joiden avulla voidaan pyrkiä muokkaamaan maksuaikatauluja ja lainaehtoja vastaamaan tukea saaneiden maiden maksukykyä ilman suoria vaikutuksia muiden jäsenmaiden vastuisiin.

Euroopan vakausmekanismin sivut