Oikeustapaukset
Tällä sivustolla on valtion virkamieslakia koskevaa oikeus- ja ratkaisukäytäntöä vuodesta 1995 alkaen.
Virkamies voi valittaa valtioneuvoston tai viraston tekemästä päätöksestä lukuun ottamatta valtion virkamieslaissa erikseen säädettyä. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Valtionhallinnon kehittämisosasto julkaisee kotisivuillaan lyhyet ratkaisuselosteet hallinto-oikeuksien sekä vuonna 2013 lakkautetun virkamieslautakunnan päätöksistä. Jos päätökseen on haettu muutosta, ratkaisuselosteen yhteydestä löytyy viittaus korkeimman hallinto-oikeuden antamaan päätökseen.
Yhteystiedot
Sanahaussa käytettävissä oleva asiasanalista
Huomaathan, että sinun on rajattava ensin aihe tai aiheet ennen kuin haku toimii.
Mikäli tiedät tapauksen diaarinumeron, neuvomme ystävällisesti käyttämään Googlen hakutoimintoa. Oikeustapauspankin oma haku ei tunnista diaarinumeroita.
Rajaa aihetta
- Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös Korkein hallinto-oikeus 25.1.2022 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen H203/2022 (diaarinumero 22804/03.04.04.04.03/2021) 1643061600000
Helsingin hallinto-oikeus 6.7.2021 nro H3536/2021 (diaarinumero 20825/03.04.04.04.03/2020) Korkein hallinto-oikeus 25.1.2022 H203/2022 (diaarinumero 22804/03.04.04.04.03/2021) Asia Virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat Esteellisyys Irtisanominen yksilöperusteella Käyttäytymisvelvollisuus Poliisi Virantoimituksesta pidättäminen Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Poliisilaitos oli päätöksellään 21.4.2020 irtisanonut rikosylikonstaapeli A:n valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla virastaan kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Poliisilaitos oli myös katsonut A:n siinä määrin sopimattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. Tämän johdosta A oli valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen irtisanomisajaksi. Irtisanomisen perusteena oli ollut päätöksen mukaan A:n menettely siltä osin kuin hänen oli katsottu ryhtyneen tarkkailutoimenpiteisiin siviilihenkilö B:n pyynnöstä sekä A:n todistajana käräjä- ja hovioikeudessa antamat lausumat. A:n suorittamien tarkkailutoimenpiteiden osalta oli päätöksen mukaan saatu uutta selvitystä, kun valtionsyyttäjä oli syyteharkinnan tehtyään nostanut A:ta vastaan syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytteen teonkuvauksen mukaan A oli sopinut poliisivirkansa menettäneen, rikoksista tuomitun sekä epäiltynä ja syytettynä olevan B:n kanssa siitä, että hän suorittaa B:n pyytämää tarkkailua. Tarkkailuun oli liittynyt se, että A kertoisi B:lle myös siitä, suorittaako jokin poliisiyksikkö salaista tiedonhankintaa B:hen liittyen ja kohdistuen. Tuomioistuimissa annettujen lausumien osalta A:ta puolestaan epäiltiin törkeästä perättömästä lausumasta tuomioistuimessa. A:ta oli kuultu todistajana B:hen liittyvässä oikeudenkäynnissä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Tutkinnanjohtajan mukaan oli syytä epäillä, että A oli todistajan roolissa käräjä- ja hovioikeudessa antanut tahallaan väärän tiedon tietolähdepuhelinten säilytyksestä ja niiden tarkastelusta sekä käynneistään eri sijainneissa. A vaati päätöksen kumoamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen. A:n mukaan poliisilaitoksella ei ollut erityisen painavia syitä A:n irtisanomiselle, eikä päätöstä ollut myöskään tehty lain edellyttämin tavoin kohtuullisessa ajassa. Lisäksi A:n mukaan apulaispoliisipäällikön julkisuuteen antamat lausunnot olivat asiattomasti ohjanneet poliisilaitosta A:ta koskevassa päätöksenteossa. Apulaispoliisipäällikkö oli kommentoinut Helsingin Sanomien artikkeleissa poliisin toimintaa lausumalla ”ettei ainakaan mitään hyvää seuraa siitä, että hovioikeus toteaa poliisin valehdelleen” sekä ”meillä on hyvin yksioikoinen suhtautuminen valehteluun”. Hallinto-oikeus arvioi ratkaisussaan aluksi A:n esittämän väittämän apulaispoliisipäällikön julkisuuteen antamista lausunnoista, joiden perusteella apulaispoliisipäällikkö olisi ollut esteellinen osallistumaan A:n virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen. Hallinto-oikeus totesi, että apulaispoliisipäällikkö oli työnantajan edustajana osallistunut A:n virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen. Kyseiset tehtävät olivat tuomioistuimen mukaan lähtökohtaisesti katsottu kuuluneeksi apulaispoliisipäällikön virkavelvollisuuksiin. Hallinto-oikeus katsoi olevan itsestään selvää, että työnantaja suhtautui vakavasti tilanteeseen, jossa oli aihetta epäillä virkamiehen toimineen epärehellisesti. Näin ollen apulaispoliisipäälliköllä ei voitu nähdä olevan poliisilaitoksen edustajana tiedotusvälineelle antamiensa lausumien vuoksi sellaista ennakkokäsitystä A:n virkasuhdetta koskevasta asiasta, että luottamuksen hänen puolueettomuuteensa olisi voitu katsoa vaarantuneen. Siten apulaispoliisipäällikkö ei ollut hallin-tolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla perusteella esteellinen käsittelemään ja ratkaisemaan A:n virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevaa asiaa. Hallinto-oikeus katsoi lisäksi, että 21.4.2020 tehty valituksenalainen päätös irtisanomisesta oli tehty valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentissa tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa. Irtisanomisperusteen osalta hallinto-oikeus totesi ensin A:n tuomioistuimessa antamista lausunnoista, että A oli ollut poliisimies, jonka oli voitu edellyttää toimivan paitsi omiin virkatehtäviinsä kuuluvissa tilanteissa myös muissa rooleissa, kuten tuomioistuimessa kuultaessa, esimerkillisesti ja luotettavasti. Tähän nähden, ja kun otettiin huomioon hovioikeuden tuomiossa todetut seikat hänen kertomuksensa epäluotettavuudesta, poliisilaitos oli voinut katsoa A:n tällä menettelyllään häntä todistajana tuomioistuimessa kuultaessa vaarantaneen luottamuksen poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Hallinto-oikeus totesi puolestaan toisen irtisanomisperusteen osalta, että jo pelkkä A:n viestittely B:n kanssa oli ollut luottamusta vaarantavaa. A oli toiminnallaan menetellyt poliisin käyttäytymisvelvoitteen ja siten virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Arvioinnissa otettiin huomioon se, että A oli kertonut ulkopuolisena pidettävälle henkilölle poliisin tekemisistä tai tekemättä jättämisistä sekä ainoastaan poliisin tietoon jääväksi tarkoitetuista toimenpiteistä tai havainnoista. Hallinto-oikeus katsoi, että poliisilaitos oli siten myös tämän menettelyn osalta voinut arvioida A:n vaarantaneen luottamuksen poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon sekä työnantajan ja työyhteisön luottamuksen. Johtopäätöksenä hallinto-oikeus totesi, että A:n valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin ja poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n vastainen menettely oli myös kokonaisuutena arvioiden ilmentänyt poliisivirkamiehelle, joka oli itsekin työskennellyt rikostutkinnan parissa, täysin sopimatonta epäluotettavuutta. A:n poliisin arvolle sopimaton menettely oli vakavalla tavalla vaarantanut luottamuksen poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon siten, että päätöksessä todettujen irtisanomisperusteiden oli katsottava täyttävän valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun virkasuhteen irtisanomisen erityisen painavan syyn edellytyksen. Kun lisäksi otettiin huomioon A:n virkasuhteen irtisanomisen perusteena ollut menettely, poliisilaitos oli voinut myös arvioida A:n olevan siinä määrin soveltumaton tehtäväänsä, että hänet oli voitu pidättää virantoimituksesta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO ei myöntänyt asiassa valituslupaa. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti, 25 § 2 ja 3 momentti, 40 § 2 momentti 4 kohta ja 57 § 1 momentti Laki poliisin hallinnosta 15 f § Hallintolaki 6, 27 § 1 momentti ja 28 § 1 momentti 7 kohta Hallintolakia ja hallintolainkäyttölain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) yksityiskohtaiset perustelut Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 13 § 1 momentti ja 97
Päätös Korkein hallinto-oikeus 25.1.2022 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen H203/2022 (diaarinumero 22804/03.04.04.04.03/2021)
Helsingin hallinto-oikeus 6.7.2021 nro H3536/2021 (diaarinumero 20825/03.04.04.04.03/2020) Korkein hallinto-oikeus 25.1.2022 H203/2022 (diaarinumero 22804/03.04.04.04.03/2021) Asia Virkasuhteen... - Korvausvaatimus Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 20.1.2022 Korvausvaatimus nro 22/0020/2 (diaarinumero 02115/20/1401) 1642629600000
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 20.1.2022 Korvausvaatimus nro 22/0020/2 (diaarinumero 02115/20/1401) Asia Valtion virkamieslain 56 §:n mukaista korvausta koskeva hallintoriita Asiasanat Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Tehtävien pysyvyys Työn luonteesta johtuva peruste Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa A oli nimitetty viraston 15 määräaikaiseen virkasuhteeseen 16 vuoden aikana aikavälillä 16.8.2004–4.6.2020, jonka jälkeen A:n virkasuhdetta ei enää jatkettu. Vuosina 2006–2007 ja 2009 A:n virkasuhteissa oli ollut perhevapaista johtuvia katkoksia, mutta 11.8.2009 alkaen hänen virkasuhteensa olivat toistuneet koulun toimintaan kuuluvin kesäkeskeytyksin katkeamatta. A oli nimitetty tuntiavustajan määräaikaiseen virkasuhteeseen tilapäisen työvoiman tarpeen perusteella ajoiksi 11.8.2009–13.6.2010 ja 13.8.2010–12.6.2011 sekä lähiohjaajan nimikkeellä ajaksi 8.8.2011–3.6.2012. Nimittämiskirjoihin oli lisätiedoksi merkitty, että A on nimittämiskirjassa mainitun oppilaan henkilökohtainen avustaja. Tämän jälkeen A oli nimitetty lähiohjaajan määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 10.8.2012–10.6.2013, jolloin nimittämiskirjassa ei oltu ilmoitettu määräaikaisuuden perustetta. A oli nimitetty vielä lähiohjaajan määräaikaisiin virkasuhteisiin ajoiksi 9.8.2013–10.6.2014, 8.8.2014–8.6.2015, 12.8.2015–7.6.2016, 9.8.2016–4.6.2017 ja 9.8.2017–6.6.2018. Kaikissa nimittämiskirjoissa määräaikaisuuden syyksi oli ilmoitettu tilapäinen työvoiman tarve, oppilaan henkilökohtainen avustaja. Nimittämiskirjoissa oli ensimmäistä lukuun ottamatta todettu lisäksi, että määräaikaisuus kestää kuitenkin enintään niin kauan kuin oppilas on kyseisenä lukuvuonna oppilaana A:n työpaikkana toimineessa koulussa. A:n väitteen mukaan toistaiseksi voimassa olevalle virkasuhteelle oli tosiasiallisesti ollut perusteet jo A:n virkasuhteen alusta lukien, joten määräaikaisten virkasuhteiden käyttämiselle ei ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 tai 2 momentin mukaisia perusteita. Lisäksi A kertoi vastaselityksessään ja lisävastaselityksessään, että hänen työtehtävänsä eivät olleet muuttuneet virkasuhteiden vaihtuessa. Hänen hoitamansa työtehtävät olivat olleet pysyviä, jatkuvia ja viraston toiminnan kannalta välttämättömiä. A vaati, että virasto velvoitetaan maksamaan hänelle 18 kuukauden palkkaa vastaava korvaus laillisine viivästyskorkoineen sekä oikeudenkäyntikuluineen. Virasto oli selityksessään vaatinut, että hakemus hylätään perusteettomana. Virastolla oli sen antaman selityksensä mukaan ollut valtion virkamieslain 9 §:n mukainen työn luonteesta johtuva peruste A:n määräaikaisiin virkasuhteisiin. Viraston mukaan henkilökohtaisten avustajien kulloinenkin tarve perustuu kunkin oppilaan yksilöityyn avustamisen tarpeeseen ja opetuksen järjestämisvastuussa olevan kunnan kanssa tehtävään, avustajan työaikaa ja kustannusten jakoa koskevaan sopimukseen. Muutokset henkilökohtaisten avustajien tarpeessa olivat olleet lukuvuosittain merkittäviä ja vaikeasti ennakoitavissa. Tämä johtui kulloisistakin kuntien oppilaspaikkatarpeista ja kuntien ratkaisuista henkilökohtaisten avustajien palkkaukseen. Myös toistaiseksi voimassa olevien virkojen perustaminen henkilökohtaisen avustajan tehtäviin ei ollut viraston antaman selityksen perusteella mahdollista, koska oppilasmäärä vaihteli ja rahoituksesta sovittiin oppilaskohtaisesti. Tästä syystä viraston mukaan määräaikaisten virkasuhteiden käyttämiselle oli ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettu työn luonteeseen ja viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy. Hallinto-oikeus totesi A:n virkasuhteista, että A on toiminut määräaikaisissa virkasuhteissa samassa koulussa 16.8.2004–5.6.2005, 12.8.2005–11.6.2006 ja 11.8.–11.10.2006 sekä 1.2.–1.6.2008. Tämän jälkeen A on toiminut kyseisessä koulussa määräaikaisissa virkasuhteissa 11.8.2009 alkaen 4.6.2020 saakka. A:n palvelussuhde on katkennut 11.10.2006 ja 1.6.2008 päättyneiden virkasuhteiden jälkeen yli vuodeksi. Nämä katkokset palvelussuhteessa olivat hallinto-oikeuden mukaan niin pitkiä, että A:n virkasuhteen oli katsottu päättyneen 11.10.2006 ja 1.6.2008. Valtion virkamieslain 56 §:n 2 momentin mukaan korvausvaatimus on esitettävä hallinto-oikeudelle kuuden kuukauden kuluessa virkasuhteen päättymisestä. A ei siten esittänyt korvausvaatimustaan säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa mainittujen virkasuhteiden päättymisestä, minkä vuoksi hänen oikeutensa vaatia korvausta näiden virkasuhteidensa perusteella oli vanhentunut. Sen sijaan hallinto-oikeus katsoi, että virastolla ei ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua perustetta nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin ajalla 11.8.2009–4.6.2020. Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että A:n tehtävänimikkeen muuttuminen henkilökohtaisesta avustajasta lähiohjaajaksi ja edelleen ohjaajaksi ei muuttanut hänen tehtäviensä sisältöä. A:n työtehtävät eivät olleet myöskään hänen virkasuhteidensa vaihtuessa olennaisesti muuttuneet. Koulun oppilailleen järjestämistä avustajapalveluista ja A:n virkasuhteista vuosina 2009–2020 esitetty selvitys osoitti myös, että työvoiman tarve A:n hoitamissa tehtävissä oli ollut jatkuva. A:n työn luonne ei siten edellyttänyt määräaikaisten virkasuhteiden käyttämistä siitäkään huolimatta, että yksittäisten oppilaiden tuen tarvetta oli tarkasteltu lukuvuosittain. Lisäksi määräajaksi nimittämiselle ei ollut viraston toimintaan liittyvää perusteltua syytä, sillä avustajapalveluiden tarve oli ollut nimenomaan pysyvää. Tuomioistuin katsoi, ettei oppilasmäärän vaihtelu tai avustajapalvelun järjestämiseen liittyvien kustannusten korvaamista koskevat järjestelyt olleet valtion virkamieslain mukaisia perusteita määräajaksi nimittämiselle. A:lla oli näin ollen virkasuhteensa päätyttyä viraston alaisuudessa oikeus valtion virkamieslain nojalla maksettavaan korvaukseen ajalla 11.8.2009–4.6.2020. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 9 § 1, 2 ja 3 momentti, 56 § 1 ja 2 momentti ja 63 a § 1 ja 2 momentti Hallintolaki 59 § 2 momentti Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § ja 100 §
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 20.1.2022 Korvausvaatimus nro 22/0020/2 (diaarinumero 02115/20/1401)
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 20.1.2022 Korvausvaatimus nro 22/0020/2 (diaarinumero 02115/20/1401) Asia Valtion virkamieslain 56 §:n mukaista korvausta koskeva hallintoriita Asiasanat... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös Irtisanominen yksilöperusteella Helsingin hallinto-oikeus 17.12.2021 nro H6519/2021 (diaarinumero 20687/03.04.04.04.03/2020) 1639692000000
Päätös Irtisanominen yksilöperusteella Helsingin hallinto-oikeus 17.12.2021 nro H6519/2021 (diaarinumero 20687/03.04.04.04.03/2020) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Epäasiallinen käyttäytyminen Käyttäytymisvelvollisuus Sopimaton käytös Virkavelvollisuuden laiminlyönti Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Virasto oli päätöksellään 18.3.2020 irtisanonut osastosihteeri A:n palvelussuhteen. Päätöksessä esitetyn perusteella A oli muun muassa laiminlyönyt työvelvoitteitaan ja velvoitteitaan noudattaa työnantajan määräyksiä. A oli myös käyttäytynyt epäasiallisesti työnantajan edustajaa kohtaan. Lisäksi A:lle oli annettu kirjallinen huomautus vuonna 2017 (perusteena luvaton poissaolo ja epäasiallinen käyttäytyminen esimiestä kohtaan), kirjallinen varoitus kesäkuussa vuonna 2019 (perusteena epäasiallinen käyttäytyminen sekä työaikamääräysten noudattamatta jättäminen) ja toinen kirjallinen varoitus lokakuussa vuonna 2019 (perusteena työaika- ja työnjohtomääräysten noudattamatta jättäminen sekä epäasiallinen käyttäytyminen). A kyseenalaisti valituksessaan hallinto-oikeudelle irtisanomispäätöksen perusteluiden oikeellisuuden, kiisti menetelleensä epäasiallisesti ja vaati päätöksen kumoamista. Hallinto-oikeus arvioi A:n menettelyjä aluksi erillään toisistaan. Hallinto-oikeuden mukaan työnantaja oli voinut katsoa A:n poissaoloilmoitusten laiminlyönnin osalta, että A oli saamistaan varoituksista huolimatta menetellyt toistuvasti vastoin valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentissa säädettyjä virkavelvollisuuksiaan. A:lla ei myöskään ollut menettelylleen hyväksyttävää syytä. Hallinto-oikeus katsoi myös, että A oli menetellyt epäasiallisesti ja vastoin valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentissa edellytettyä käyttäytymisvelvoitetta, kun A oli kyseenalaistanut esimiehensä toiminnan oikeutuksen esimiehen selvittäessä poissaoloihin ja työnjohtomääräyksiin liittyvää asiaa. Edelleen hallinto-oikeus katsoi A:n menetelleen valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentissa säädettyjen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Kyseiset menettelyt koskivat muun muassa tilannetta, jossa A oli ryhtynyt työtehtäviensä edellyttämiin toimenpiteisiin vasta työnantajansa kehotuksesta sekä tilannetta, jossa A oli jättänyt työtehtävän esimiehensä kehotuksesta huolimatta kokonaan tekemättä. A oli myös toisessa tilanteessa toiminut vastoin työnantajansa ohjeistusta, ja esimies oli myöhemmin erikseen joutunut määräämään A:n huolehtimaan tehtävän loppuun saattamisesta. Hallinto-oikeus katsoi johtopäätöksenä asiassa, että A:n menettely oli muodostanut kokonaisuudessaan valtion virkamieslain 25 §:n mukaisen erityisen painavan syyn A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Syynä tähän oli viimeisimmän varoituksen jälkeen edelleen jatkunut A:n toistuva työnantajan määräysten noudattamatta jättäminen ja epäasiallinen käyttäytyminen virkamiehenä työnantajan edustajaa kohtaan, vaikka osa virkasuhteen irtisanomisen perusteena olleista tapahtumista olisi yksittäisinä laiminlyönteinä sinänsä ollut vähäisiä. Näin ollen A:n virkasuhde oli voitu irtisanoa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti, 25 § 2 momentti ja 66 § 2 momentti Hallintolaki 6 §
Päätös Irtisanominen yksilöperusteella Helsingin hallinto-oikeus 17.12.2021 nro H6519/2021 (diaarinumero 20687/03.04.04.04.03/2020)
Päätös Irtisanominen yksilöperusteella Helsingin hallinto-oikeus 17.12.2021 nro H6519/2021 (diaarinumero 20687/03.04.04.04.03/2020) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 24.3.2021 Irtisanominen nro 21/0149/2 (Dnro 02061/20/1401) 1616536800000
Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 24.3.2021 Irtisanominen nro 21/0149/2 (Dnro 02061/20/1401) Asia: Valtion virkamiehen virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat: Irtisanominen yksilöperusteella Kuulemismenettely Käyttäytymisvelvollisuus Poliisi Rikostuomio Virantoimituksesta pidättäminen Yhdenvertainen kohtelu Yleinen luottamus viranomaiseen Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Poliisilaitos oli irtisanonut A:n lupasihteerin virkasuhteen virkamiehestä johtuvasta erityisen painavasta syystä. Lisäksi poliisilaitos oli katsonut A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että se oli pidättänyt A:n virantoimituksesta irtisanomispäätöksen tiedoksi antamisesta lukien. Perusteena irtisanomiselle oli käräjäoikeuden A:lle tuomitsema sakkorangaistus kahdesta pahoinpitelystä sekä laittomasta uhkauksesta. Poliisilaitoksen mukaan A oli menettelyllään toiminut virkamieslain 14 §:n 2 momentissa säädetyn käyttäytymisvelvoitteen vastaisesti. Poliisilaitos katsoi, että sillä oli ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin edellyttämä erityisen painava syy A:n irtisanomiseen, sillä uskottavuus ja luottamus viranomaiseen olivat omiaan heikentymään, mikäli lupa-asioista päättävässä asemassa oli väkivaltarikoksista tuomittu henkilö. A valitti irtisanomista koskevasta päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien päätöksen kumoamista sekä poliisilaitoksen velvoittamista korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. A:n mukaan päätös irtisanomisesta oli tehty ennen hänen kuulemistaan, sillä irtisanominen oli ollut ainoa kuulemistilaisuudessa käsitelty seuraamusvaihtoehto. A kiisti menetelleensä tavalla, joka kokonaisuutena arvioiden olisi ollut omiaan heikentämään luottamusta hänen kykyynsä hoitaa tehtäviään asianmukaisesti tai osoittanut hänet soveltumattomaksi hoitamaan tehtäväänsä. Rikos-tuomion perusteena olleet teot olivat tapahtuneet A:n siviilielämässä eikä niillä ollut yhteyttä hänen virkatehtäviinsä. Lisäksi A katsoi, että irtisanominen oli tehty virkamieslain 11 §:n tasapuolisen kohtelun vaatimus sivuuttaen, sillä poliisilaitoksen kaksi muuta virkamiestä oli aiemmin tuomittu rikoksista sakkorangaistuksiin ilman irtisanomisseuraamusta. Valtion virkamieslain 66 §:n 2 momentin mukaan virkamiehelle on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi ennen hänen irtisanomistaan virkamieslain 25 §:n nojalla. A:lle esitetyn kuulemiskutsun mukaan perusteeksi mahdollisille virkamiesoikeudellisille toimenpiteille oli esitetty käräjäoikeuden tuomio. Hallinto-oikeuden mukaan kuulemisen tarkoitus on varata virkamiehelle tilaisuus lausua oma käsityksensä mahdollisen irtisanomisen perusteista. Valtion virkamieslaki tai muu laki ei sen sijaan edellytä, että kuulemistilaisuudessa käsiteltäisiin vaihtoehtoisia seuraamuksia irtisanomiselle. Hallinto-oikeus katsoi siten, että A:ta oli kuultu virkamieslain 66 §:n 2 momentin mukaisesti. Valtion virkamieslain 11 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on kohdeltava palveluksessaan olevia virkamiehiä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole virkamiesten tehtävät ja asemat huomioon ottaen perusteltua. Hallinto-oikeuden mukaan A:n valituksessa viitattujen kahden muun poliisilaitoksen virkamiehen rikostuomiot eivät olleet niiden perusteena olleiden tekojen laadun tai niistä tuomittujen rangaistusten ankaruuden suhteen verrattavissa A:n tekoihin ja niistä saamaan rangaistukseen. Hallinto-oikeus lausui lisäksi, ettei kahden muun tapauksen saamaa mediajulkisuutta voitu pitää osoituksena epäyhdenvertaisesta kohtelusta virkamiesoikeudellisessa seuraamusharkinnassa, sillä viranomaisen toiminnassaan nauttimaa luottamusta tulee arvioida kokonaisvaltaisesti eikä yksinomaan sillä perusteella, onko yksittäisestä tapauksesta tosiasiallisesti aiheutunut viranomaiselle negatiivista julkisuutta. Hallinto-oikeuden mukaan A:ta ei siten voitu katsoa asetetun esittämillään perusteilla eriarvoiseen asemaan poliisilaitoksella aiemmin noudatettuun käytäntöön verrattuna. Valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Lainkohdassa tarkoitettu käyttäytymisvelvollisuus voi ulottua myös vapaa-ajalle. Hallinto-oikeuden mukaan irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon virkamiehiin kohdistuvat erilaiset vaatimukset. Hallinto-oikeus katsoi, että poliisin lupavirkamiehen syyllistyminen väkivaltarikoksiin, joiden perusteella hän ei itse voisi saada lupaa, joiden itsenäinen käsitteleminen ja ratkaiseminen kuuluivat hänen toimenkuvaansa, oli omiaan heikentämään yleistä luottamusta poliisilaitoksen toimintaa kohtaan. A:n tuomion perusteena olleet rikokset olivat laadultaan sellaiset, että hän tekoihin syyllistymällä oli menettänyt uskottavuuttaan poliisilaitokselle kuuluvien lupa-asioiden asianmukaiseen hoitamiseen. A oli rikkonut vakavalla tavalla käyttäytymisvelvollisuuttaan. Hallinto-oikeuden mukaan vähäistä merkitystä kokonaisarvioinnissa voitiin antaa myös A:n asiakaspalvelutilanteessa saamien asiakasta koskeneiden tietojen kertominen eteenpäin, sillä virkamiehen aseman ja tehtävien mukainen käyttäytymisvelvoite edellyttää virkamiehen myös yleisesti pidättyvän kertomasta virkatehtävissään tietoonsa tulleita asiakkaita koskevia tietoja eteenpäin riippumatta siitä, ovatko tiedot erityisen arkaluonteisia taikka salassa pidettäviä. Hallinto-oikeuden mukaan virkamiesoikeudellisessa päätöksenteossa on huomioitava rikollisen teon laatu, vakavuus ja tekoon johtaneet olosuhteet punnittaessa, muodostaako teko perusteen irtisanomiselle. Hallinto-oikeuden mukaan A:n saamaa tuomiota oli pidettävä sakkojen määrä ja käräjäoikeuden tuomion perustelut huomioon ottaen ankarana seuraamuksena. A:n kertomus tekojen taustalla olleista olosuhteista ei antanut aihetta arvioida tekojen virkamiesoikeudellista moitittavuutta toisin kuin poliisilaitos oli tehnyt. Hallinto-oikeuden mukaan poliisilaitoksella oli ollut valtion virkamieslain 25 §:n mukainen erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiseen. Lisäksi poliisilaitos oli voinut katsoa irtisanomisen perusteena olevien tekojen osoittavan A:n siinä määrin sopimattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ole voitu jatkaa, ja pidättää hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus hylkäsi oikeudenkäyntikuluvaatimuksen, koska A:lle oli myönnetty korvauksetta oikeusapua. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti
Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 24.3.2021 Irtisanominen nro 21/0149/2 (Dnro 02061/20/1401)
Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 24.3.2021 Irtisanominen nro 21/0149/2 (Dnro 02061/20/1401) Asia: Valtion virkamiehen virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat: Irtisanominen yksilöperusteella Kuulemismenettely Käyttäytymisvelvollisuus Poliisi Rikostuomio Virantoimituksesta... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 21/0119/2 Irtisanominen 01542/20/1401 1615327200000
Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 21/0119/2 Irtisanominen 01542/20/1401 Asia: Valtion virkamiehen virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat: Irtisanominen yksilöperusteella Kohtuullinen aika Käyttäytymisvelvollisuus Sopimaton käytös Virkavelvollisuuden laiminlyönti Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Rikosseuraamusalue oli päätöksellään irtisanonut A:n vankilan vartijan virkasuhteen valtion virkamieslain 25 §:n perusteella virkamiehestä johtuvasta erityisen painavasta syystä. Päätöksen perusteluiden mukaan A oli käyttänyt fyysistä voimaa vankilan johtaja B:tä kohtaan ja käyttäytynyt siten epäasiallisesti ja virkamiehelle sopimattomasti. Päätöksen mukaan A:n toiminta, käyttäytyminen ja teolleen esittämät perusteet, työyhteisön käyttäytymissäännöt sekä virkamiehen asema ja suhtautuminen tekoon huomioon ottaen A:n tekoa ei suhteessa hänen virkavelvollisuuksiinsa voitu pitää niin vähäisenä, että virkasuhteen irtisanominen olisi ollut liian ankara seuraamus. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista ja myöhemmin myös oikeudenkäyntikulujensa korvaamista viivästyskorkoineen. Valituksessaan ja vastineessaan A kertoi toimineensa virkamiehenä yli 30 vuotta ja suoriutuneensa tehtävistään moitteettomasti, joten irtisanominen varoitusta antamatta oli liian ankara seuraamus tapahtuneesta. A:n mukaan irtisanomispäätös oli tehty puutteellisen ja yksipuolisen käsittelyn perusteella. A katsoi B:n olleen tapahtumaketjussa aloitteellinen ja syyllistyneen siten itse vakavaan virkavelvollisuuksien laiminlyöntiin. Asiassa tuli ottaa huomioon, että B oli laitoksen johtajana työnantajan edustaja. A katsoi menettelynsä tilanteessa olleen hyväksyttyä ja oikeutettua, joten virkamieslain 25 §:n 2 momentissa edellytettyä erityisen painavaa syytä irtisanomiselle ei ollut ollut. Irtisanomista ei A:n mukaan ollut myöskään tehty kohtuullisessa ajassa, sillä irtisanomisilmoitus oli tehty kuusi kuukautta tapahtuneen jälkeen. A:n mukaan irtisanomismenettelyssä oli myös laiminlyöty noudattaa yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteen 2 23 §:n määräystä työntekijän palvelussuhdeturvasta. Vastineessaan A vaati hallinto-oikeutta tekemään asiassa välipäätöksen tai jäädyttämään irtisanominen asian lopullisen päätöksen antamiseen saakka. Hallinto-oikeus hylkäsi välipäätöksellään A:n vaatimuksen irtisanomispäätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä. Valtion yleisen työ- ja virkaehtosopimuksen liitteen 2 23 §:n mukaan luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei häntä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 1 momentin edellyttämää niiden henkilöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa. Hallinto-oikeus totesi, ettei kyseistä sopimusmääräystä kuitenkaan sovelleta luottamusmiehenä toimivan virkamiehen virkasuhteen irtisanomisasiassa, sillä sanamuotonsa perusteella se soveltuu työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa olevaan luottamusmieheen. Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Pykälän 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa saadun selvityksen perusteella A:n oli katsottava menettelyllään rikkoneen käyttäytymisvelvollisuuttaan. Valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaan viranomainen ei saa irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava. Saman pykälän 3 momentti edellyttää irtisanomisen tekemistä kohtuullisessa ajassa irtisanomisperusteen tulemisesta viran-omaisen tietoon. Viraston antaman selvityksen mukaan asian selvittämisen aloittaminen oli pitkittynyt B:n vuosiloman ja sitä seuranneen A:n sairausloman vuoksi. Kuulemistilaisuuden jälkeen asiaa oli selvitetty vielä muilla tavoin ennen irtisanomispäätöksen tekemistä. Hallinto-oikeuden mukaan työnantajalla oli ollut hyväksyttävä syy odottaa sairausloman päättymistä ennen kuulemismenettelyn aloittamista. Työnantajan esittämä selvitys huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoi, että irtisanominen oli tehty kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisperuste oli tullut viranomaisen tietoon. Irtisanomisperusteen erityisen painavan syyn olemassaoloa tuli hallinto-oikeuden mukaan arvioida ensisijaisesti viraston kannalta, mutta seuraamus ei myöskään saanut olla virkamiehen kannalta kohtuuton suhteessa teon moitittavuuteen. A oli ollut yli 30 vuotta Rikosseuraamuslaitoksen palveluksessa, eikä häneen ollut aiemmin kohdistettu virkamiesoikeudellisia seuraamuksia vastaavanlaisesta menettelystä. Tehtäviensä moitteettomasta hoitamisesta lausumansa vastaisesti A oli kyllä saanut yli kymmenen vuotta aiemmin kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksiensa vastaisesta toiminnasta sekä virkavelvollisuuksiensa rikkomisesta, mutta annettu varoitus oli perustunut erilaiseen tekoon eikä sillä ollut ajallista yhteyttä käsillä olleeseen asiaan. Virasto ei myöskään ollut pitänyt perusteltuna A:n pidättämistä virantoimituksesta irtisanomisesta lukien, eli hänet oli arvioitu kykeneväksi hoitamaan vanginvartijan tehtäviään irtisanomisaikana. Hallinto-oikeus katsoi asiassa esitetyn perusteella, että tapahtuneessa oli ollut kyse yksittäisenä ylilyöntinä pidettävästä teosta. Siten A:n virkasuhteen irtisanomista oli pidettävä kohtuuttoman ankarana seuraamuksena, eikä irtisanomiselle ollut ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Hallinto-oikeus kumosi rikosseuraamusalueen päätöksen. Hallinto-oikeus velvoitti rikosseuraamusalueen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallintolaki 6 § Hallintolaki 31 § Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 2 ja 3 momentti
Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 21/0119/2 Irtisanominen 01542/20/1401
Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 21/0119/2 Irtisanominen 01542/20/1401 Asia: Valtion virkamiehen virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat: Irtisanominen yksilöperusteella Kohtuullinen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 28.6.2021 Irtisanominen nro 21/0363/2 (Dnro 00878/20/1401) 1624827600000
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 28.6.2021 Irtisanominen nro 21/0363/2 (Dnro 00878/20/1401) Asia: Virkamiehen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Kohtuullinen aika Käyttäytymisvelvollisuus Luottamuspula Rikosepäily Virantoimituksesta pidättäminen Virkavelvollisuuden rikkominen Yleinen luottamus viranomaiseen Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Poliisilaitos oli irtisanonut A:n vanhemman konstaapelin virkasuhteen virkamiehestä johtuvasta erityisen painavasta syystä, koska tämä oli rikkonut poliisimiehen virkavelvollisuuksiin kuuluvaa käyttäytymisvelvoitettaan ja siten myös virkavelvollisuuttaan. Lisäksi poliisilaitos oli katsonut A:n olevan siinä määrin soveltumaton tehtäväänsä, että se oli pidättänyt A:n virantoimituksesta. Perusteena irtisanomiselle oli A:n epäilty syyllistyminen huumausainerikokseen yleisötapahtumassa, johon hän oli osallistunut vuorotteluvapaansa aikana. Poliisilaitoksen mukaan hänen menettelynsä oli vaarantanut erittäin vakavasti poliisimiehen luotettavuuden, vaarantanut luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen sekä ollut omiaan heikentämään poliisin arvovaltaa kansalaisten keskuudessa. Merkitystä A:n käyttäytymistä arvioitaessa oli annettu lisäksi sille, että A:n virka oli sijoitettuna yksikköön, jossa valvottiin myös huumausainerikoksia. A oli menettänyt tehtävässä edellytetyn luottamuksen, eikä hänellä siten ollut enää edellytyksiä hoitaa poliisimiehen tehtäviä. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista sekä poliisilaitoksen velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen. Valituksen mukaan A:n irtisanomiselle ei hänen toimintansa perusteella ollut valtion virkamieslain tarkoittamaa virkamiehestä johtuvaa syytä tai ainakaan syy ei ollut lainkohdan edellyttämällä tavalla erityisen painava. Epäilty rikos oli enintään sakolla rangaistava, joten irtisanominen oli A:n mielestä kohtuuton seuraus. A:n irtisanominen ei myöskään ollut tapahtunut kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut työnantajan tietoon. Poliisilaitos oli saanut irtisanomis-harkinnassa käyttämänsä esitutkinta-aineiston haltuunsa muutamia viikkoja tapahtuman jälkeen, mutta irtisanomispäätös oli tehty vasta kahdeksan kuukautta tapahtuman jälkeen. Hallinto-oikeuden ratkaistavana asiassa oli, oliko A rikkonut valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentissa ja poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ssä säädettyä käyttäytymisvelvoitettaan tavalla, joka muodosti virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisen painavan syyn hänen irtisanomiselleen. Kyseisen lainkohdan mukaan viranomainen ei saa irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava. Virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n mukaan poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Arvioitaessa poliisimiehen käyttäytymistä otetaan huomioon myös hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa. Hallinto-oikeuden mukaan poliisimiehelle asetettu erityinen käyttäytymisvelvoite ulottuu myös virkavapaan aikaan. Hallinto-oikeudelle esitetystä selvityksestä ilmeni, että käräjäoikeus oli hylännyt A:han kohdistuneen syytteen huumausaineen käyttörikoksesta. Käräjäoikeuden mukaan näyttämättä oli jäänyt, että A:lla oli ollut tietoinen tarkoitus pitää hallussaan huumausainetta. Kuulustelussa A oli kiistänyt tienneensä huumausaineesta ennen tapahtuman turvatarkastusta ja toisaalta samasta rikoksesta epäilty B oli kertonut lainanneensa A:lle vaatteitaan, jolloin B:n omaan käyttöön tarkoitettu huumausaine oli joutunut vahingossa A:n haltuun. Hallinto-oikeudella ei ollut aihetta arvioida tapahtumien kulkua käräjäoikeudesta poikkeavasti. Kun huumausaineen hallussapito ei ollut tietoista, ei A:n voitu huumausainetta hallussaan pitämällä katsoa rikkoneen häntä poliisi- ja virkamiehenä koskeneita käyttäytymisvelvoitteita. Koskien A:n yritystä välttää turvatarkastus ja hävittää huumausaine hallinto-oikeus lausui, että kyseinen menettely oli sinänsä ollut poliisilaitoksen esittämillä perusteilla omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Menettelyn moitittavuutta arvioidessaan hallinto-oikeus otti kuitenkin huomioon tilanteen yllätyksellisyyden ja lyhytkestoisuuden. A:lla oli ollut vain vähän aikaa arvioida valintojensa seurauksia. Hallinto-oikeus piti uskottavana, että A oli käsittänyt huumausaineen löytymisen hallustaan voivan johtaa hänen virkasuhteensa päättämiseen ja joutunut paniikkiin. Harkitsemattomassa toiminnassa oli siten kyse yksittäistapauksesta, jota ei hallinto-oikeuden mukaan voitu edellä esitetyistä syistä pitää siinä määrin moitittavana, että se yksinään olisi muodostanut erityisen painavan syyn irtisanoa A:n virkasuhde. Siten A:n virkasuhteen irtisanomiselle ei ollut virkamiehestä johtuvaa erityisen painavaa syytä. Hallinto-oikeus kumosi poliisilaitoksen päätöksen. Hallinto-oikeus määräsi poliisilaitoksen korvaamaan osan A:n oikeudenkäyntikuluista viivästys-korkoineen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Laki poliisin hallinnosta 15 f § Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 2 ja 3 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 4 kohta
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 28.6.2021 Irtisanominen nro 21/0363/2 (Dnro 00878/20/1401)
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 28.6.2021 Irtisanominen nro 21/0363/2 (Dnro 00878/20/1401) Asia: Virkamiehen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Kohtuullinen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös KHO 23.2.2021 Virantoimituksesta pidättäminen H525/2021 (Dnro 20596/03.04.04.04.03/2020) 1614031200000
Korkein hallinto-oikeus 23.2.2021 H525/2021 (Dnro 20596/03.04.04.04.03/2020) Turun hallinto-oikeus 16.4.2020 20/0080/1 (Dnro 00999/18/1401; 00104/19/1401) Asia: Virantoimituksesta pidättämistä ja virkasuhteen irtisanomista koskevat valitukset Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Kohtuullinen aika Käyttäytymisvelvollisuus Rikosepäily Sopimattomuus Suullinen käsittely Työtehtävien laiminlyönti Virantoimituksesta pidättäminen Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virkavelvollisuuden rikkominen Hallinto-oikeus Hätäkeskuslaitos päätti hätäkeskuspäivystäjä A:n virkasuhteen ja pidätti tämän virantoimituksesta syyteharkinnan ajaksi. A oli Hätäkeskuslaitoksen mukaan laiminlyönyt valtion virkamieslain 14 §:n mukaisen velvollisuutensa virkatehtävien asianmukaiseen ja viivytyksettömään hoitamiseen. A:n katsottiin laiminlyöneen tahallaan velvollisuuttaan vastaanottaa saapuvia ilmoituksia, arvioida ilmoitusten kiireellisyys ja voimavarojen tarve, antaa asiakkaille neuvontaa ja ohjausta sekä välittää ilmoitukset vastuuviranomaiselle. A:n toiminta vaaransi hätäpuhelujen soittajien avunsaannin. Päätös perustui 17.1.−16.4.2018 tehtyihin tarkastuksiin. A vaati hallinto-oikeudessa hallintolain 31 §:ään vedoten, että Hätäkeskuslaitoksen päätös kumotaan riittämättömän selvityksen vuoksi. Valituksen mukaan irtisanomista ei myöskään ollut tehty virkamieslain 25 §:n 3 momentin mukaisessa kohtuullisessa ajassa, kun päätös oli tehty noin seitsemän kuukautta irtisanomisperusteen ilmitulosta. A kiisti menetelleensä tahallisesti ja esitti tarkastuksessa havaittujen ongelmien johtuneen teknisistä vioista hänen työvälineissään. Hätäkeskus oli jo 16.5.2018 pyytänyt poliisia tutkimaan, oliko syytä epäillä A:n syyllistyneen virkavelvollisuuden laiminlyöntiin. Syyttäjä katsoi, että vaikka A oli menetellyt vastoin hätäkeskus-laitoksen operatiivista salityöskentelyohjetta ja siten rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin määräyksiin perustuvaa virkavelvollisuuttaan, teko oli kokonaisuutena arvostellen vähäinen, eikä syytettä siksi nostettu. Hätäkeskus kanteli syyttäjän päätöksestä valtakunnansyyttäjänvirastoon, jossa asia otettiin uudelleen ratkaistavaksi. A:lle oli 29.11.2018 tiedoksi annetussa kuulemiskutsussa ilmoitettu, että syyttäjän tehtyä asiassa syyttämättäjättämispäätöksen hätäkeskus oli päättänyt käynnistää asiassa jatkokäsittelynä virkamiesoikeudellisen menettelyn. A kutsuttiin uuteen kuulemistilaisuuteen 12.12.2018, ja hätäkeskus irtisanoi A:n 19.12.2018. Hätäkeskus vetosi päätöksessään myös siihen, että Vaasan käräjäoikeuden tuomiossa 16.8.2008 vastaajana ollut hätäkeskus-päivystäjä oli tuomittu vastaavasta toiminnasta viraltapantavaksi. Hallinto-oikeus järjesti suullisen käsittelyn ja otti todistelua vastaan. Virantoimituksesta pidättämisen osalta hallinto-oikeus lausui, että hätäkeskus oli kuuntelemalla A:n puhelut sekä selvittämällä A:n ongelmien syyksi esittämien teknisten vikojen mahdollisuutta Tietoliikenne-yksiköstä täyttänyt hallintolain 31 §:n mukaisen selvitysvelvollisuuden. Lisäksi hallinto-oikeus katsoi, että A:n toiminnasta hätäkeskuspäivystäjänä saatu selvitys sekä hätäkeskuspäivystäjän tehtävät huomioon ottaen hätäkeskus oli voinut arvioida, ettei A:lla ollut edellytyksiä hoitaa hätäkeskuspäivystäjän tehtäviä, joten virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaiset edellytykset virantoimituksesta pidättämiseen olivat kyseisessä asiassa täyttyneet. Päätös ei ollut myöskään kyseisessä tilanteessa suhteellisuusperiaatteen vastainen. Irtisanomisen osalta hallinto-oikeus piti näytettynä, että A oli 17.1.−16.4.2018 laiminlyönyt hätä-keskuspäivystäjälle hätäkeskuslain 12 §:ssä säädettyjä tehtäviä jättämällä välittämättä sellaisia tehtäviä, jotka olisi tullut välittää, ja päättämällä näitä tehtäviä hätäkeskukseen kirjaamalla puhe-luita H11-luokkaan (virhepuhelu) sekä jättämällä vastaamatta saapuneisiin puheluihin, katkaisemalla saapuneita hätäpuheluita ja soittamalla järjestelmään kirjautuvia, mutta niin lyhyitä takaisinsoittoja, ettei niihin ole ollut mahdollista vastata. Samalla A oli toiminnallaan tahallaan laiminlyönyt virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaiset velvoitteensa virkamiehenä suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti. Huomioon oli oikeuden mukaan myös otettava muun ohella virkamiehen tehtävät, teko, virkamiehen suhtautuminen tekoon sekä teon merkitys yleiselle turvallisuudelle. Irtisanomiselle oli näillä perustein valtion virkamieslain 25 §:n mukainen erityisen painava syy. Hätäkeskuslaitos oli noin kuukauden kuluttua syyttämättäjättämispäätöksen saatuaan ryhtynyt toimiin A:n kuulemiseksi. Koska esitutkinnassa oli saatu asiaa koskevaa uutta selvitystä ja A olisi voinut rikosprosessin myötä joutua viraltapantavaksi, hallinto-oikeus katsoi Hätäkeskuslaitoksen toimineen valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentissa tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa siitä huolimatta, että se odotti syyttäjän ratkaisua asiassa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Korkein hallinto-oikeus A pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallinto-oikeus Hallintolaki 6 § Hallintolaki 31 § 1 momentti Laki hätäkeskustoiminnasta 12 § Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 2 ja 3 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 1 kohta Korkein hallinto-oikeus Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 111 § 1 momentti
Päätös KHO 23.2.2021 Virantoimituksesta pidättäminen H525/2021 (Dnro 20596/03.04.04.04.03/2020)
Korkein hallinto-oikeus 23.2.2021 H525/2021 (Dnro 20596/03.04.04.04.03/2020) Turun hallinto-oikeus 16.4.2020 20/0080/1 (Dnro 00999/18/1401; 00104/19/1401) Asia: Virantoimituksesta pidättämistä ja virkasuhteen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös KHO 12.5.2021 Virantoimituksesta pidättäminen nro H1634/2021 (Dnro 22361/03.04.04.04.03/2020) 1620766800000
Korkein hallinto-oikeus 12.5.2021 nro H1634/2021 (Dnro 22361/03.04.04.04.03/2020) Helsingin hallinto-oikeus 20.11.2020 nro 20/0950/2 (Dnro 03913/19/1401) Asia: Virkamiehen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat: Irtisanominen yksilöperusteella Käyttäytymisvelvollisuus Poliisi Rikosepäily Sairaus Vapaa-aika Virantoimituksesta pidättäminen Virkavelvollisuuden rikkominen Yleinen luottamus viranomaiseen Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Poliisilaitos oli irtisanonut A:n vanhemman konstaapelin virkasuhteen virkamiehestä johtuvasta erityisen painavasta syystä. Lisäksi poliisilaitos oli katsonut A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että se oli pidättänyt A:n virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Perusteena irtisanomiselle oli A:n vapaa-aikaan ajoittunut epäilty syyllistyminen erinäisiin rikoksiin. Lisäksi poliisilaitos katsoi A:n laiminlyöneen poliisin hallinnosta annetun lain 15 h §:ssä säädettyä velvollisuutta huolehtia kunnostaan sekä rikkoneen saman lain 15 f §:ssä ja valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentissa säädettyä käyttäytymisvelvollisuutta tavalla, joka oli vaarantanut luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon sekä poliisin toiminnan puolueettomuuteen. A:n toimintaa oli pidettävä poliisimiehelle niin sopimattomana, että se muodosti syyn irtisanoa A:n virkasuhde. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista. Lisäksi A vaati poliisilaitoksen velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen. Valituksessaan A kiisti poliisilaitoksen päätöksestä ilmenneet tiedot irtisanomisen perusteena olleista tapahtumista lähes kokonaan ja katsoi siten, ettei poliisilaitoksella ollut ollut valtion virka-mieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä virkasuhteen irtisanomiselle. Asiassa oli tehty syyttämättäjättämispäätös, mikä A:n mukaan osoitti, ettei hän ollut menetellyt moitittavasti eikä siten myöskään virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. A kiisti väitteen kunnostaan huolehtimisen laiminlyömisestä ja katsoi lisäksi, ettei velvoitteen laiminlyönti ylipäätään ollut laillinen irtisanomisperuste. Irtisanomista ei A:n mukaan ollut myöskään toimitettu kohtuullisessa ajassa, sillä irtisanomisperuste oli ollut tiedossa lähes kahdeksan kuukautta ennen irtisanomispäätöksen tekemistä. Irtisanomisperusteen puuttuessa ei A:n mukaan ollut perustetta myöskään viran-toimituksesta pidättämiselle. Asiassa hallinto-oikeuden ratkaistavana oli, oliko A:n katsottava rikkoneen virkavelvollisuuksiaan tavalla, joka oikeutti poliisin irtisanomaan A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. Kyseisen lainkohdan mukaan viranomainen ei saa irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava. Momentin 1 kohdan mukaan tällaisena syynä ei voida pitää ainakaan virkamiehen sairautta, vikaa tai vammaa, paitsi, jos siitä on ollut seurauksena virkamiehen työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen ja virkamiehellä on sen perusteella oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Poliisin hallinnosta annetun lain 15 h §:n mukaan poliisimiehen tulee ylläpitää työtehtäviensä edellyttämää kuntoa ja ammattitaitoa. Pykälää vastaa poliisilain 9 e §, jota koskevassa hallituksen esityksessä (HE 226/2004 vp) todetaan, että kunnostaan huolehtimista koskevan velvollisuutensa laiminlyönyt poliisimies tulee siirtää sellaiseen tehtävään, johon hänen kuntonsa ja ammattitaitonsa riittävät. Hallinto-oikeuden mukaan kunnon ylläpitämisen laiminlyöntiä ei siten voitu pitää virkavelvollisuuksien vastaisena menettelynä eikä sitä siten voitu myöskään ottaa huomioon irtisanomisharkinnassa. Valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n mukaan poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Arvioitaessa poliisimiehen käyttäytymistä otetaan huomioon hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa. Hallinto-oikeuden mukaan poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ssä poliisimiehen käyttäytymiselle asetetaan valtion virkamieslakia ankarammat edellytykset. Sopimaton käyttäytyminen vapaa-ajalla saattaa olla virkasuhteen irtisanomisperuste, mikäli teko osoittaa virkamiehen toimineen vastoin hänelle hänen asemastaan ja tehtävistään johtuvaa käyttäytymisvelvollisuutta. Hallinto-oikeuden mukaan käyttäytymisen arvioinnissa tulee ottaa huomioon teon laatu ja virkamiehiin kohdistuvat erilaiset vaatimukset. Hallinto-oikeus totesi, ettei A:n menettelyn virkamiesoikeudellinen arviointi ollut suoraan sidoksissa sen rikosoikeudelliseen arviointiin. Virkasuhteen irtisanominen ei siis edellytä, että virka-miehen on todettu syyllistyneen rikokseen tai tulleen tuomituksi rangaistukseen. Hallinto-oikeuden mukaan A:n menettelyä oli pidettävä poliisimiehelle sopimattomana jo pelkästään A:n myöntämiltä osin. A:n oli myös katsottava menetelleen tavalla, joka oli ollut omiaan vaarantamaan luotta-musta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A oli siten toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Kuitenkin hallinto-oikeuden mukaan asiassa esitetyn perusteella A:n virka-velvollisuuksien vastainen käytös oli voinut olla seurausta hänen sairaudestaan. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei ollut ilmennyt, että A:n työkyky olisi heikentynyt valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti olennaisesti ja pysyvästi ja että A:lla olisi sairautensa perusteella oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Siten hallinto-oikeus katsoi, ettei poliisilaitoksella ollut ollut virkamieslain 25 §:n 2 momentin edellyttämää erityisen painavaa syytä A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdasta seuraa, että virkamies voidaan pidättää viran-toimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen, jos irtisanomisen perusteena oleva teko tai laiminlyönti osoittaa virkamiehen siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voida jatkaa tai jos virantoimituksen jatkuminen irtisanomisajan voi vaarantaa kansalaisen turvallisuuden. Koska asiassa esitetyn perusteella irtisanomisperustetta ei ollut, ei poliisilaitoksella hallinto-oikeuden mukaan ollut perustetta myöskään A:n virantoimituksesta pidättämiselle. Hallinto-oikeus kumosi poliisilaitoksen päätöksen. Hallinto-oikeus ei lausunut muista valitusperusteista. Korkein hallinto-oikeus Poliisilaitos pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallinto-oikeus Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 1−3 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 1 ja 2 momentti Poliisin hallinnosta annettu laki 15 f § Poliisin hallinnosta annettu laki 15 h § Hallituksen esitys poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 266/2004 vp) 9 c § Hallituksen esitys poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 266/2004 vp) 9 e § Korkein hallinto-oikeus Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 111 § 1 momentti
Päätös KHO 12.5.2021 Virantoimituksesta pidättäminen nro H1634/2021 (Dnro 22361/03.04.04.04.03/2020)
Korkein hallinto-oikeus 12.5.2021 nro H1634/2021 (Dnro 22361/03.04.04.04.03/2020) Helsingin hallinto-oikeus 20.11.2020 nro 20/0950/2 (Dnro 03913/19/1401) Asia: Virkamiehen irtisanomista ja virantoimituksesta... - Kirjallinen varoitus Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 16.3.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0135/2 (Dnro 01651/20/1401) 1615845600000
Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 16.3.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0135/2 (Dnro 01651/20/1401) Asia: Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Luvaton poistuminen Työaikojen noudattaminen Virkavelvollisuuden rikkominen Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa A työskenteli sairaalassa lähihoitajana osastolla, jossa hoidetaan erittäin vaikeahoitoisia potilaita. A työskenteli jaksotyöajan mukaisesti ja hänen ruokataukonsa kuului työaikaan. Työn luonteesta seurasi, että A voitiin kiireellisissä tapauksissa kutsua työtehtäviin myös kesken työaikaan kuuluneiden taukojen. A:n työnantajan tietoon oli tullut, että A:n oli nähty poistuneen kahtena perättäisenä päivänä kesken työpäivän sairaala-alueelta siviilivaatteissa. A ei ollut sopinut poistumisista esimiehen kanssa eikä niistä ollut työaikamerkintää. Toisella poistumiskerralla A oli ilmoittanut toiselle hoitajalle menevänsä syömään. A oli kutsuttu kuulemiseen epäillyistä luvattomista poistumisista virka-aikana. A ei ollut osallistunut kuulemiseen, mutta hän oli antanut tapahtumista kirjallisen selvityksen. Selvityksessä A kiisti ensimmäisen poistumisen. Kyseessä oli ollut lounastauko, jonka A oli käyttänyt aterioimalla autossaan sairaalan parkkipaikalla, ja josta A oli ilmoittanut jollekin sairaalan hoitajista. Jälkimmäisen poistumisen A puolestaan myönsi antaen selitykseksi äkillisen heikentymisen terveydentilassaan, mikä oli edellyttänyt käyntiä apteekissa. A oli ilmoittanut hoitajalle pitävänsä ruokatauon, mutta olonsa nopean huonontumisen vuoksi hän ei ollut voinut ilmoittaa poistumisesta työnantajalle, vaikka olikin tiennyt, ettei poistuminen virka-alueelta ollut oikein ilman ilmoitusta työnantajalle. Selvityksensä mukaan A oli menetellyt, kuten oli menetellyt, koska ei ollut tilanteessa halunnut jakaa tietoa yksityisasiaksi katsottavasta terveydentilastaan muille hoitajille. Sairaalan ylihoitaja oli antanut tapahtumien seurauksena A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena oli, ettei A ollut noudattanut työaikoja, vaan poistunut työaikana luvatta sairaala-alueelta. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista. A piti kirjallista varoitusta tapahtuneeseen nähden ylimitoitettuna ja ankarana seuraamuksena. Kohtuullisempi ja oikeudenmukaisempi seuraamus olisi ollut huomautus. Asiassa hallinto-oikeuden arvioitavana oli, oliko A menetellyt sillä tavalla virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, että johtava ylihoitaja oli voinut antaa hänelle virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Kyseisen lainkohdan mukaan virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan antaa kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeuden mukaan työnantaja ei ollut esittänyt riittävää selvitystä A:n kiistämästä ensimmäisestä työpaikalta poistumisesta. Sen sijaan riidatonta asiassa oli, että A oli jälkimmäisellä kerralla poistunut sairaala-alueelta ilmoittamatta ja ilman esimiehensä lupaa. Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asian-mukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Pykälän 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeuden mukaan asian arvioinnissa oli otettava huomioon A:n virkasuhteen mukaiset tehtävät vaikeahoitoisten potilaiden osastolla sekä luvattoman työpaikalta poistumisen mahdolliset vaikutukset työ- ja potilasturvallisuuteen. A oli vedonnut poistumisensa syyksi terveydentilaansa, mutta hän ei ollut edes väittänyt olleensa asiasta yhteydessä esimieheensä. Hallinto-oikeus katsoi A:n menetelleen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti poistumalla työpaikaltaan luvattomasti ja kenellekään ilmoittamatta. Edellä mainittujen tekijöiden valossa A:n tekoa oli myös pidettävä vähäistä moitittavampana, minkä vuoksi hallinto-oikeus katsoi, ettei kirjallista varoitusta ollut pidettävä kohtuuttomana seuraamuksena siitäkään huolimatta, että kyseessä oli ollut yksittäistapaus. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallintolaki 6 § Hallintolaki 31 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 24 §
Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 16.3.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0135/2 (Dnro 01651/20/1401)
Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 16.3.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0135/2 (Dnro 01651/20/1401) Asia: Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Luvaton... - Kirjallinen varoitus Päätös Vaasan hallinto-oikeus 26.4.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0065/2 (Dnro 00812/19/1401) 1619384400000
Päätös Vaasan hallinto-oikeus 26.4.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0065/2 (Dnro 00812/19/1401) Asia: Valitus kirjallisen varoituksen antamista koskevassa asiassa Asiasanat Huomautus Kohtuullinen aika Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Yhdenvertainen kohtelu Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Käräjäoikeus oli vuonna 2019 hylännyt virallisen syyttäjän A:ta kohtaan väärästä ilmiannosta ajaman syytteen. Kyseisen syytteen hylkäämistä koskevan asian osalta ei ollut aihetta ryhtyä virka-miesoikeudellisiin toimenpiteisiin. Kuitenkin kyseisessä esitutkinta-asiassa asianomistaja B:n puhelimella tehdystä nauhoituksesta poliisivankilassa tämän kiinniottotilanteessa oli ilmennyt A:n menettelystä sellaisia seikkoja, jonka seurauksena poliisilaitos oli antanut ylikonstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perusteluiden mukaan A oli B:n kiinniottotilanteessa poliisivankilassa kiroillut ja käyttänyt toistuvasti B:stä sopimattomia sanoja ja sanontoja, jotka olivat rasistisia ja B:tä kohtaan halventavia sekä tämän ihmisarvoa loukkaavia. Poliisilaitoksen mukaan A:n menettely tilanteessa oli ollut epäasiallista ja poliisimiehen arvolle sopimatonta sekä omiaan heikentämään poliisin arvoa. Siten poliisilaitos katsoi A:n menetelleen poliisimieheltä edellytettävien käyttäytymisvaatimusten vastaisesti. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista sekä enintään huomautuksen katsomista riittäväksi seuraamukseksi tapahtuneesta. Valituksessaan A myönsi kielenkäyttönsä tilanteessa olleen epäasiallista, mutta katsoi kirjallisen varoituksen olleen liian ankara virkamiesoikeudellinen seuraamus ottaen huomioon tilanne kokonaisuutena sekä A:han jo aiemmin asiassa kohdistetut virkamiesoikeudelliset toimenpiteet. Kirjallisen varoituksen perusteena ollutta kielenkäyttöä koskien oli tehty syyttämättäjättämispäätös, jota koskeneessa kokonaisarvioinnissa syyttäjä oli A:n mukaan kiinnittänyt huomiota sopimattoman kielenkäytön lisäksi myös tilannetta edeltäneeseen tapahtumakulkuun, B:n omaan käyttäytymiseen sekä poliisien virkatehtäviin. A:n mukaan samat seikat tuli ottaa huomioon myös asian virkamiesoikeudellisessa arvioinnissa. Lisäksi A toi esiin valituksessaan, että kun tallenteelta ilmenevää kielenkäyttöä ja tapahtumia arvioitiin kokonaisuutena, ei hänen toimintansa tilanteessa ollut sellaista, että häneen olisi tullut kohdistaa enempiä virkamiesoikeudellisia toimenpiteitä, kuin mitä oli jo tapahtunut. Enempien virkamiesoikeudellisten toimenpiteiden kohdistaminen A:han oli ollut A:n mukaan suhteellisuusperiaatteen, tarkoitussidonnaisuuden periaatteen ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. Hallinto-oikeus viittasi perusteluissaan aluksi tapauksen kannalta keskeisiin sovellettaviin oikeus-ohjeisiin. Tämän jälkeen tuomioistuin katsoi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A:n käyt-täytyminen ja sanonnat olivat olleet esitystyyliltään ja sisällöltään epäasiallisia ja sopimattomia ja niitä voitiin pitää rasistisina, halventavina ja ihmisarvoa loukkaavina. Hallinto-oikeuden mukaan kyse ei ollut yksittäisistä sanoista tai sanonnoista, vaan suhteellisen pitkään jatkuneesta tilanteesta. Hallinto-oikeus katsoi, ettei asiaa ollut aihetta arvioida toisin B:n väkivaltaisen ja aggressiivisen käyttäytymisen vuoksi. Hallinto-oikeuden mukaan A:n valituksessa terveydentilastaan tuomat seikat eivät myöskään antaneet aihetta arvioida asiaa toisin. Hallinto-oikeuden mukaan A:n käyttäytymistä tilanteessa tuli arvioida ottaen huomioon hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa. A oli valituksessaan katsonut, että kirjallinen varoitus oli annettu huomattavan pitkän ajan kuluttua sen perusteena olleen tapahtuman jälkeen, mikä tulisi ottaa huomioon virkamiesoikeudellisessa seuraamusharkinnassa. Hallinto-oikeus totesi, että virkamieslaissa ei säädetä, missä ajassa varoitus on annettava sen antamiseen johtaneiden perusteiden tultua työnantajan tietoon. Hallinto-oikeuden mukaan lähtökohtana voidaan pitää sitä, että varoitus annetaan asian laatu ja olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa mainitusta ajankohdasta. Hallinto-oikeuden poliisilaitokselta saaman selvityksen mukaan poliisilaitoksella oli virkamiesoikeudellisissa asioissa käytössä seurantajärjestelmä, jonka pohjalta reagointia aiheuttava tapaus otettiin lainvoimaisen ratkaisun jälkeen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa saadun selvityksen ja poliisilaitoksen lausunnon perusteella poliisilaitos oli voinut antaa kirjallisen varoituksen A:lle vasta sen jälkeen, kun päätös rikosasiassa oli saanut lainvoiman, vaikka tuolloin oli jo kulunut huomattava aika itse tapahtumista. A oli esittänyt, ettei häntä ollut kohdeltu virkamiesoikeudellisessa selvittelyssä yhdenvertaisesti muihin tilanteessa läsnä olleisiin poliiseihin ja poliisivankilan vartijoihin nähden. A oli lisäksi viitannut tapaukseen, jossa virkavelvollisuuden rikkomisesta ja pahoinpitelystä tuomitulle vanhemmalle konstaapelille oli annettu vakava huomautus varoituksen sijasta. Poliisilaitos oli lausunnossaan esittänyt, että kyseisten tilanteessa läsnä olleiden virkamiesten henkilöllisyys on esimiesselvittelyssä, ja mikäli henkilöllisyys kyetään selvittämään, asia otetaan heidän osaltaan käsittelyyn esimiesten toimesta. Edellä todettu huomioiden sekä A:n selvitetty käyttäytyminen tilanteessa, valituksenalaista päätöstä ei hallinto-oikeuden mukaan voitu pitää yhdenvertaisuus- tai suhteellisuusperiaatteen vastaisena. Asiaa ei ollut syytä arvioida toisin myöskään siitä valituksessa esitetystä syystä, että toisessa tapauksessa, joka oli perusteeltaan eronnut käsillä olevasta tapauksesta, oli päädytty huomautuksen antamiseen. A:n katsottiin rikkoneen poliisimiehelle asetettua käyttäytymisvelvoitetta ja toimineen näin ollen vastoin virkavelvollisuuksiaan. Varoitus oli ollut oikeassa suhteessa käyttäytymisen moitittavuuteen, jonka vuoksi poliisilaitoksella oli ollut riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti (433/1999) Laki poliisin hallinnosta 15 f § (873/2011) Laki poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta (841/2006) 1 luvun 4 § 1 momentti Poliisilaki (872/2011) 1 luku 2 § Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 24 §
Päätös Vaasan hallinto-oikeus 26.4.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0065/2 (Dnro 00812/19/1401)
Päätös Vaasan hallinto-oikeus 26.4.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0065/2 (Dnro 00812/19/1401) Asia: Valitus kirjallisen varoituksen antamista koskevassa asiassa Asiasanat Huomautus Kohtuullinen... - Kirjallinen varoitus Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 30.6.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0372/2 (Dnro 00961/20/1401) 1625000400000
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 30.6.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0372/2 (Dnro 00961/20/1401) Asia: Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Vikavelvollisuuden rikkominen Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Koulun rehtori oli antanut apulaisrehtori A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toiminut valtion virkamieslain 14 §:ssä säädettyjen virkavelvollisuuksiensa sekä käyttäytymisvelvollisuuden vastaisesti käyttäytymällä asiattomasti esimiestehtävässään, väheksymällä koulun yhteisiä ohjeita sekä vastustamalla esimiehen määräyksiä. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista. Valituksessaan A katsoi ensinnäkin, ettei hänen väitetty epäasiallinen käyttäytymisensä ollut tullut asianmukaisesti yksilöidyksi kirjallisen varoituksen antamista koskeneessa kuulemistilaisuudessa. A:n mukaan työnantaja ei ollut suostunut keskustelemaan tapahtumista hänen kanssaan. Lisäksi varoituksen antamiseen liittyvissä asiakirjoissa olleet päivämäärävirheet jättivät kuulemistilaisuuden ajankohdan epäselväksi. Toiseksi A katsoi, ettei varoituksen antamiselle ollut perusteita. A kiisti toimineensa virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai laiminlyöneensä niitä toistuvasti. A:n mukaan kyseessä oli ollut yksittäinen ristiriitatilanne, jossa A oli ilmaissut yleisestä mielipiteestä erinneen mielipiteensä erään tilanteen hoitamisesta sekä pyrkinyt edistämään kyseisen asian viivytyksetöntä hoitamista. Asiassa hallinto-oikeuden ratkaistavana oli ensinnäkin kirjallisen varoituksen antamista koskeneen päätöksentekomenettelyn lainmukaisuus. Valtion virkamieslain 66 §:n 2 momentin mukaan virkamiehelle on ennen varoituksen antamista varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Niin ikään hallintolain 34 §:n 1 momentti edellyttää, että asianosaiselle varataan ennen asian ratkaisemista tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Hallintolain 36 §:ssä säädetään, että asianosaiselle on ilmoitettava kuulemisen tarkoitus ja selityksen antamiselle varattu määräaika. Kuulemista koskevassa pyynnössä on tarvittaessa yksilöitävä, mistä seikoista selitystä pyydetään. Hallinto-oikeuden mukaan A:lle toimitetusta kuulemiskutsusta ja sen liitteenä olleesta muistiosta kävi riittävässä määrin ilmi, millä perusteilla A:n käyttäytymistä oli pidetty hänen virkavelvollisuuksiensa vastaisena. Kutsussa kerrottiin mahdollisen varoituksen perusteena olleen toiminnan tapahtuma-aika ja yksilöitiin asiattoman käytöksen sisältöä. Lisäksi A oli toimittanut työnantajalle ennen kuulemista kirjallisen vastineensa ja ottanut kuulemistilaisuuden pöytäkirjan mukaan kantaa omaan käyttäytymiseensä. Edellä mainitun perusteella sekä ottaen huomioon, ettei asiaa ollut A:n valituksessa esittämien seikkojen perusteella syytä arvioida toisin, hallinto-oikeus katsoi, että A:ta oli kuultu riittävästi päätöksen perusteena olleista seikoista ja selvityksistä. Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovet vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Hallinto-oikeuden mukaan varoituksen antamista koskeneessa päätöksessä varoituksen perusteena olleen menettelyn ajankohta ja sisältöä oli yksilöity, minkä lisäksi päätöksessä oli mainittu sovelletut säännökset. Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoi, ettei päätös varoituksen antamisesta ollut synty-nyt kuulemisvirheen eikä perustelujen puutteellisuuden vuoksi virheellisessä järjestyksessä. Toiseksi hallinto-oikeuden ratkaistavana asiassa oli kirjallisen varoituksen antamisen lainmukaisuus. Valtion virkamieslain 24 §:n mukaan virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan antaa kirjallinen varoitus. Saman lain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Pykälän 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeuden mukaan käyttäytymisen asian-mukaisuuden arvioinnissa ratkaisevaa on, onko virkamiehen käyttäytyminen ollut työnantajan odotusten mukaista, kun otetaan huomioon hänen asema ja tehtävänsä. Työnantajan työnjohtovalta pitää sisällään määräysten ja ohjeiden antamisen toimipaikan työjärjestelyjä ja viestintätapoja koskien. A:n asemasta esimiehenä kouluyhteisössä seurasi puolestaan velvollisuus korostetun asialliseen käyttäytymiseen. Hallinto-oikeus katsoi asiassa annetun selvityksen perusteella A:n käyttäytyneen tavalla, joka oli vastoin virkamieslain 14 §:n mukaista käyttäytymisvelvollisuutta, sekä laiminlyöneen hänelle annettujen työnjohtomääräysten noudattamisen. Hallinto-oikeuden mukaan kirjallinen varoitus ei myöskään ollut suhteettoman ankara seuraus varoituksen perusteena olleesta virkavelvollisuuksien vastaisesta menettelystä. Päätös kirjallisen varoituksen antamisesta ei siten ollut lainvastainen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallintolaki 6 § Hallintolaki 34 § 1 momentti Hallintolaki 36 § Hallintolaki 45 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 24 § Valtion virkamieslain 66 § 2 momentti
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 30.6.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0372/2 (Dnro 00961/20/1401)
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 30.6.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0372/2 (Dnro 00961/20/1401) Asia: Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat ... - Korvausvaatimus Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 19.1.2021 Palkkaus nro 21/0004/2 (Dnro 01540/19/1402) 1611007200000
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 19.1.2021 Palkkaus nro 21/0004/2 (Dnro 01540/19/1402) Asia: Valitus valtion virkamiehen palkkausta koskevassa asiassa Asiasanat Korvausvaatimus Palkkaus Palkkasaatava Työaika Varallaoloaika Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa A oli tehnyt virastolle vaatimuksen palkanmaksunsa oikaisemiseksi kolmen vuoden ajalta. A:n mukaan hänen virassaan suorittamansa varallaoloaika kuului kokonaisuudessaan hänen työaikaansa, ja siten virasto oli velvollinen suorittamaan hänelle maksamatta olevia ylityökorvauksia, ylityö- ja iltatyölisiä sekä lauantaityö- ja sunnuntaityökorvauksia. Virasto oli hylännyt oikaisuvaatimuksen. Sen mukaan A:n suorittama varallaoloaika ei ollut työaikaa vaan varallaoloaikaa, josta A:lle oli suoritettu viraston virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta laaditun tarkentavan virkaehtosopimuksen mukainen varallaolokorvaus. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista sekä asiassa vahvistettavan, että hänen virkansa varallaoloaika oli täyteen palkkaan oikeuttavaa työaikaa. Virasto oli velvoitettava suorittamaan A:lle valituskirjelmässä yksilöidyt palkkasaatavat korkoineen. Valituksensa perusteluissa A esitti, että varallaoloaika oli täyteen palkkaan oikeuttavaa aikaa, koska A:n oli oltava varallaoloaikana läsnä työpaikalla. A:n mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) ratkaisukäytännön perusteella työaikalain 40 §:n mukainen mahdollisuus poiketa valtakunnallisella virkaehtosopimuksella työaikalain 4 §:n työaikaa koskevista säännöksistä oli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (työaikadirektiivi) vastainen. EUT oli A:n mukaan lausunut työaikadirektiivin 2 artiklaan sisältyvien työ- ja lepoajan käsitteiden olevan yhteisön oikeuden käsitteitä, minkä vuoksi jäsenvaltiot eivät voineet yksipuolisesti määritellä niiden soveltamisalaa. A viittasi EUT:n ratkaisuihin, joissa työntekijöiden päivystystyö oli luettu kokonaisuudessaan työaikadirektiivissä tarkoitettuun työaikaan silloin, kun työntekijöiden oli oltava läsnä työpaikalla. Lisäksi A viittasi korkeimman oikeuden antamiin ratkaisuihin, joista ilmenevä lähtökohta hänen mukaansa oli varallaoloajan lukeminen työajaksi silloin, kun työntekijä oli tosiasiallisesti ollut samalla tavalla sidottu työhönsä kuin varsinaisia työtehtäviä suorittaessaan. Virasto oli vaatinut hallinto-oikeutta pyytämään työtuomioistuimelta lausunnon tarkentavan virka-ehtosopimuksen tulkinnasta, pätevyydestä ja siitä, johtiko sen määräyksen soveltaminen käsillä olleessa asiassa pakottavan lainsäädännön vastaiseen lopputulokseen. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa, jonka ratkaiseminen edellyttää erityistä työehto- tai virkaehtosopimusolojen tuntemusta, voi tuomioistuin, milloin katsoo sen tarpeelliseksi tai asianosainen sitä vaatii, pyytää asiasta tältä osin lausunnon työtuomioistuimelta. Hallinto-oikeus piti kuitenkin lausunnon pyytämistä tarpeettomana ottaen huomioon päätöksensä perustelut sekä sen, ettei asia koskenut erimielisyyttä tarkentavan virkaehtosopimuksen tulkinnasta. Siten hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen työtuomioistuimen lausunnon pyytämisestä. Asiassa oli riidatonta, että A:n varallaoloaikaa oli pidettävä työaikadirektiivin 2 artiklan määritelmän mukaisena työaikana. Hallinto-oikeuden mukaan lähtökohtana arvioinnissa voitiin myös asiassa esitetyn oikeuskäytännön perusteella pitää sitä, että A:n varallaoloajassa oli ollut kyse työaikadirektiivin tarkoittamasta työajasta. Siten asiassa hallinto-oikeuden ratkaistavana oli, oliko A:lle työaikadirektiivin mukainen työajan käsite huomioon ottaen voitu maksaa varallaoloksi nimitetystä työsuorituksesta muunlainen korvaus kuin varsinaiselta työajalta oli sovittu maksettavaksi. Hallinto-oikeus totesi, ettei työaikadirektiivissä säädetty siitä, millä perusteilla työntekijälle tai virkamiehelle maksetaan palkkaa erilaisilta työntekoon liittyviltä ajoilta. Myöskään EUT:n oikeuskäytännön perusteella työaikadirektiivin ei voitu katsoa olevan esteenä sille, että varallaolojaksolta maksettava korvaus määräytyi muilla perustein kuin sillä, oliko jakso direktiivin perusteella määriteltävä työ- vai lepoajaksi. Hallinto-oikeuden mukaan valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 1 momentista seuraa, että palvelus-suhteen ehdoista on palkkaus mukaan lukien voimassa, mitä niistä virkaehtosopimuksilla on määrätty. Työaikalain 40 §:n 1 momentista puolestaan seuraa, että työaikalain 4 ja 5 §:ssä säädetystä voidaan sopia toisin valtakunnallisella virkaehtosopimuksella. Siten virkaehtosopimuksella on voitu sopia myös työaikalain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetusta, 5 §:n 1 momentissa määritellyn varallaolon ajalta maksettavan korvauksen määräytymisen perusteista. Hallinto-oikeuden mukaan tarkentavan virkaehtosopimuksen varallaoloa koskevia määräyksiä oli siten voitu soveltaa A:n virkasuhteessa. A:lla ei ollut oikeutta vaatimaansa palkkaan lisineen, joten virasto oli voinut hylätä palkanmaksua koskeneen oikaisuvaatimuksen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Valituksessaan A oli vaatinut, että virasto oli velvoitettava korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa sekä asian selvittämisestä hänelle aiheutuneet asianosaiskulut viivästyskorkoineen. Virasto oli niin ikään lausunnossaan vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan viraston oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. Hallinto-oikeus hylkäsi osapuolten vaatimukset hallintolain 64 §:n 1 momentin nojalla, jonka mukaan hallintoasiassa kukin vastaa omista kuluistaan. Hallinto-oikeuden mukaan A:n vaatimus asianosaiskulujen korvaamisesta oli lakiin perustumaton siltä osin kuin se mahdollisesti koski asian käsittelystä virastossa aiheutuneita kuluja. Lisäksi A:n valituksen hylkääminen merkitsi, ettei virastolle määrätty korvattavaksi myöskään oikeudenkäyntikuluja. Viraston vaatimus tuli puolestaan hylätä, koska A:n esittämää vaatimusta ei voitu pitää ilmeisen perusteettomana. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallintolaki 64 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 § Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § Työaikalaki (605/1996) 1 § Työaikalaki (605/1996) 4 § 1 momentti Työaikalaki (605/1996) 5 § 1 ja 2 momentti Työaikalaki (605/1996) 40 § 1 momentti Valtion virkaehtosopimuslaki 5 § 1 ja 6 momentti Valtion virkamieslaki 2 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 57 § Rikosseuraamuslaitoksen virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta tehty tarkentava virkaehtosopimus 10 § Tietyistä työajan järjestämisen seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (työaikadirektiivi) 1 artikla 1 kohta, 2 artikla Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu 11.1.2007 asiassa C-437/05 (Jan Vorel v. Nemocnice Český Krumlov) Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu 4.3.2011 asiassa C-258/10 (Nicuşor Grigore v. Regia Naţională a Pădurilor Romsilva – Direcţia Silvică Bucureşti) Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu 21.2.2018 asiassa C-518/15 (Ville de Nivelles v. Rudy Matzak) kohdat 49 ja 50
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 19.1.2021 Palkkaus nro 21/0004/2 (Dnro 01540/19/1402)
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 19.1.2021 Palkkaus nro 21/0004/2 (Dnro 01540/19/1402) Asia: Valitus valtion virkamiehen palkkausta koskevassa asiassa Asiasanat Korvausvaatimus Palkkaus Palkkasaatava Työaika Varallaoloaika Asian... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 10.3.2021 Virantoimituksesta pidättäminen nro 491/2021 (Dnro 20278/03.04.04.04.03/2020) 1615327200000
Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 10.3.2021 Virantoimituksesta pidättäminen nro 491/2021 (Dnro 20278/03.04.04.04.03/2020) Asia Valtion palvelussuhdeturva Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Kuulemismenettely Oikeudenkäyntikulut Palvelussuhdeturva Toimivallan ylittäminen Virantoimituksesta pidättäminen Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Rikosseuraamusalueen aluejohtaja oli päätöksellään pidättänyt vartija A:n virantoimituksesta valtion virkamieslain 40 §:n 1 momentin perusteella. Kyseisen lainkohdan mukaan virkamieslain 25 §:n perusteella irtisanottu virkamies on pidätettävä virantoimituksesta, jos irtisanomista koskeva päätös ei ole saanut lainvoimaa silloin, kun irtisanomisaika on kulunut loppuun. Virantoimituksesta pidättämistä koskeneen päätöksen perusteluista kävi ilmi, että A oli irtisanottu virkamieslain 25 §:n perusteella virkamiehestä johtuneesta erittäin painavasta syystä, ja että irtisanomispäätöstä koskeneen valitusasian käsittely oli irtisanomisajan päätyttyä ollut kesken hallinto-oikeudessa. A valitti virantoimituksesta pidättämistä koskeneesta päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista. Lisäksi A vaati Rikosseuraamusalueen velvoittamista korvaamaan hänen oikeuden-käyntikulunsa viivästyskorkoineen. A:n mukaan menettely virantoimituksesta pidättämistä koskeneessa päätöksentekoasiassa oli ollut sekä virkamieslain että hallintolain vastainen. A oli saanut hetkeä ennen virantoimituksen pidättämisen perusteista järjestettyä kuulemistilaisuutta apulaisjohtajalta sähköpostin, jossa ilmoitettiin hänen virasta pidättämisestään. A ei siten ollut saanut tosiasiallista mahdollisuutta tulla kuulluksi ennen päätöksen tekemistä. A oli jatkanut työtehtävissään yli 11 kuukautta irtisanomiseen johtavan tapahtuman jälkeen. A:n mukaan myös hänen pitkä virkauransa sekä työllistymisen ja toimeentulon haasteet ennen irtisanomispäätöstä koskeneen asian lainvoimaista ratkaisua puolsivat virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen kumoamista. A:n mukaan päätöksen kumoaminen ei myöskään olisi aiheuttanut vaaraa kenenkään edulle tai asemalle. Valtion virkamieslain 66 §:n 2 momentti edellyttää, että virkamiehelle varataan tilaisuus tulla kuulluksi ennen virantoimituksesta pidättämistä. Hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa rikosseuraamusalueen aluejohtaja oli kertonut, ettei A:lle sähköpostin lähettäneellä apulaisjohtajalla ollut asiassa toimivaltaa, eikä sähköposti ollut siten perustunut toimivaltaisen viranomaisen tekemään päätökseen. Päätösvalta asiassa oli ollut aluejohtajalla, joka oli tehnyt päätöksen virantoimituksesta pidättämisestä vasta A:lle pidetyn kuulemisen jälkeen. Koska valtion virkamieslain 40 §:n 1 momentti edellytti A:n pidättämistä virasta, ei aluejohtajalla myöskään ollut asiassa harkintavaltaa. Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n kuulemisen voitu katsoa tapahtuneen virheellisesti yksinomaan apulaisjohtajan sähköpostiviestin perusteella. Edellä todetun mukaisesti A:n irtisanomisasiassa tekemä valitus oli hänen irtisanomisaikansa päättyessä yhä hallinto-oikeuden käsiteltävänä, eikä irtisanomista koskenut päätös siten ollut saanut lainvoimaa. Näin ollen A oli tullut pidättää virantoimituksesta virkamieslain 40 §:n 1 momentin mukaisesti irtisanomisajan päättyessä. Edellä todetusti aluejohtajalla ei myöskään ollut harkintavaltaa, joka olisi tehnyt mahdolliseksi päättää asiassa toisin. Kun hallinto-oikeus kuitenkin samana päivänä antamallaan toisella päätöksellä oli kumonnut rikosseuraamusalueen aluejohtajan tekemän päätöksen A:n virkasuhteen irtisanomisesta, ei perusteita A:n virantoimituksesta pidättämiselle ollut enää olemassa. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen virantoimituksesta pidättämisestä. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa oli otettava huomioon, että aluejohtaja oli ollut virkamieslain nojalla velvollinen pidättämään A:n virantoimituksesta. Siten annetun ratkaisun lopputuloksesta huolimatta A:n määräämistä vastaa-maan omista oikeudenkäyntikuluistaan ei voitu pitää oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 ja 2 momentin tarkoittamalla tavalla kohtuuttomana. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti
Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 10.3.2021 Virantoimituksesta pidättäminen nro 491/2021 (Dnro 20278/03.04.04.04.03/2020)
Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 10.3.2021 Virantoimituksesta pidättäminen nro 491/2021 (Dnro 20278/03.04.04.04.03/2020) Asia Valtion palvelussuhdeturva Asiasanat ... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös Helsingin hallinto-oikeus 30.4.2021 Koeaikapurku nro 21/0146/2 (Dnro 07358/19/1401) 1619730000000
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 30.4.2021 Koeaikapurku nro 21/0146/2 (Dnro 07358/19/1401) Asia Virkasuhteen purkamista koeajalla koskeva valitus Asiasanat Koeaika Virantoimituksesta pidättäminen Virkasuhteen purkaminen koeaikana Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Virasto oli päätöksellään purkanut A:n määräaikaisen virkasuhteen koeaikana sekä pidättänyt hänet välittömästi virantoimituksesta. Purkamisen syyksi esitettiin A:n toistuva epäasiallinen käytös. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista. A katsoi, ettei hänelle ollut virkaan nimittäessä nimenomaisesti määrätty koeaikaa valtion virkamieslain 10 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla, joten hänen virkasuhdettaan ei myöskään ollut voitu purkaa koeaikaan perus-tuen. Perusteeksi väitteelleen A esitti, että koeaikamääräyksen tuli ilmetä virkamiehelle annetta-vasta nimittämiskirjasta. A:n nimittämiskirjassa ei ollut merkintää koeajasta. Virasto vaati hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa valituksen hylkäämistä aiheettomana. Toissijaisesti virasto vaati hallinto-oikeutta muuttamaan valituksenalaista päätöstä siten, että A:n virkasuhteen purkuperusteeksi olisi todettu valtion virkamieslain 33 §:n mukainen purkaminen ja että virantoimituksesta pidättäminen olisi pysytetty. Vaihtoehtoisesti, mikäli purkuperuste ei olisi täyttänyt 33 §:n edellytyksiä, virasto vaati hallinto-oikeutta muuttamaan virkasuhteen päättämis-perusteeksi valtion virkamieslain 25 §:n mukaisesti irtisanomisen ja pidättämään A:n virantoimituksesta irtisanomisajaksi irtisanomisperusteen ilmentämän tehtävään soveltumattomuuden perusteella. Hallinto-oikeuden mukaan viraston vaatimus päätöksen muuttamisesta oli jätettävä tutkimatta. Sen mukaan asiassa ratkaistavana oli, oliko A:ta määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitettäessä määrätty koeajasta valtion virkamieslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, ja jos oli, oliko A:n virkasuhde voitu koeaikaan perustuen purkaa. Siten hallinto-oikeuden toimivalta asiassa ulottui vain sen selvittämiseen, oliko viraston päätös ilmoitetuilla perusteilla lainmukainen. Hallinto-oikeus myös totesi, ettei valtion virkamieslakiin sisälly esimerkiksi kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 51 §:ää vastaavaa säännöstä tuomioistuimen toimivallasta tutkia virkasuhteen purkamista koskevassa asiassa myös kysymys virkasuhteen irtisanomisen edellytysten täyttymisestä. Siten virkasuhteen purkamista koskevan päätöksen muuttaminen ei hallinto-oikeuden mukaan tullut asiassa lainkaan arvioitavaksi. Valtion virkamieslain 10 §:n 1 momentin mukaan virkamiestä nimittäessä voidaan määrätä, että virkasuhde voidaan enintään kuusi kuukautta kestävän koeajan aikana purkaa. Hallinto-oikeuden mukaan virkamieslaissa tai virkamiesasetuksessa ei ole tarkemmin säädetty, miten koeajasta on määrättävä. Siten hallinto-oikeus lausui A:n väitteelle vastaisesti, että koeajasta oli mahdollista määrätä myös muulla tavalla kuin merkitsemällä koeaika valtion virkamiesasetuksen 16 §:n nojalla annettavaan nimittämiskirjaan. Samalla koeajassa oli kuitenkin hallinto-oikeuden mukaan kyse sellaisesta virkamiehen oikeusaseman kannalta keskeisestä virkasuhteen ehdosta, josta tulee määrätä selkeästi ja yksiselitteisesti nimenomaisen säännöksen olemassaolosta riippumatta. Nimittämispäätöksen valmisteluaineiston perusteella hallinto-oikeus katsoi asiassa näytetyn, että viraston tarkoituksena oli ollut koeajan määrääminen. Lisäksi hallinto-oikeuden mukaan virkasuhteen purkamista koskeneiden kuulemiskirjeiden perusteella oli olemassa viitteitä siitä, että A oli itsekin katsonut olleensa koeajalla. Kuitenkin samanaikaisesti hallinto-oikeus katsoi, ettei virasto ollut esittänyt asiassa selvitystä, jonka perusteella A:n olisi voitu katsoa olleen tietoinen valmisteluasiakirjoista, eikä se myöskään ollut yksilöinyt tapahtumia, joissa koeaikamääräys olisi suullisesti tuotu A:n tietoon. Kun lisäksi otettiin huomioon, ettei A:lla kertomansa mukaan ollut muistikuvaa koeajasta ilmoittamisesta, katsoi hallinto oikeus, ettei virasto ollut osoittanut, että koeajasta olisi määrätty A:ta virkasuhteeseen nimittäessä virkamieslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Siten A:n virkasuhdetta ei myöskään ollut voitu koeaikaan perustuen purkaa. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 51 § Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § Valtion virkamieslaki 10 § 1 momentti Valtion virkamiesasetus 16 §
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 30.4.2021 Koeaikapurku nro 21/0146/2 (Dnro 07358/19/1401)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 30.4.2021 Koeaikapurku nro 21/0146/2 (Dnro 07358/19/1401) Asia Virkasuhteen purkamista koeajalla koskeva valitus Asiasanat Koeaika Virantoimituksesta pidättäminen Virkasuhteen... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös Helsingin hallinto-oikeus 17.8.2021 Koeaikapurku nro H3908/2021 (Dnro 20927/03.04.04.04.03/2020) 1629147600000
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 17.8.2021 Koeaikapurku nro H3908/2021 (Dnro 20927/03.04.04.04.03/2020) Asia Virkasuhteen purkamista koeajalla ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat Koeaika Käyttäytymisvelvollisuus Sopimaton käytös Sosiaalinen media Virantoimituksesta pidättäminen Virkasuhteen purkaminen koeaikana Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Virasto oli päätöksellään purkanut A:n määräaikaisen virkasuhteen koeaikana sekä pidättänyt hänet välittömästi virantoimituksesta. Päätöksen perusteluiden mukaan purkamisen syynä oli ensinnäkin A:n käyttäytyminen, joka oli aiheuttanut useita ristiriitatilanteita työyhteisössä, ja jonka perusteella A:n toimintaa oli pidettävä työyhteisöön soveltumattomana ja virkamiehelle sopimattomana. Toiseksi päätöksen perusteluissa tuotiin esiin A:n julkisella sosiaalisen median tilillään julkaisemat huomiota herättäneet ja kärjekkäät julkaisut ja kommentit, joita virasto piti virkamiehelle sopimattomina. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista. Lisäksi A vaati saamatta jääneiden palkka- ja muiden etujen maksamista täysimääräisenä valtion virkamieslain 55 a §:n nojalla. Valituksessaan A kiisti toimineensa virkamiehenä moitittavasti, mistä osoituksena oli muun ohella hänen työyhteisötaidoistaan ja työsuorituksestaan saamansa hyvä palaute. A:n mukaan virasto oli päättänyt hänen virkasuhteensa syrjivillä ja epäasiallisilla perusteilla muun ohella hänen mielipiteidensä vuoksi. Sosiaalisen median julkaisujen osalta A katsoi, että sananvapaus koski myös virkamiehiä. A kertoi olleensa siinä käsityksessä, että hänen toimintansa yksityishenkilönä sosiaalisessa mediassa oli ollut hyväksyttävää. Koska A:n sosiaalisen median toiminnalla ei ollut yhteyttä hänen virkatehtäviensä hoitamiseen, ei A ollut mielestään rikkonut virkavelvollisuuksiaan. A myös katsoi, että korona-ajasta ja etätyöstä johtuen hänen perehdytyksensä oli ollut puutteellinen erityisesti sosiaalisen median käyttämisen osalta. A myös kertoi suhtautuneensa viraston antamiin ohjeisiin ja kehotuksiin vakavasti, mistä osoituksena olivat hänen tekemänsä muutokset sosiaalisen median profiilien asetuksissa, jotta yhteyksiä hänen yksityiselämänsä ja työelämän välillä ei pääsisi syntymään. Hallinto-oikeus jätti tutkimatta A:n vaatimuksen saamatta jääneiden palkka- ja muiden etujen maksamisesta. Valtion virkamieslain 52 §:n 1 momentista seuraa, että virkasuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta koskeva vaatimus on esitettävä asianomaiselle viranomaiselle, jonka on annettava asiassa päätös. Siten hallinto-oikeus ei ollut toimivaltainen ensi asteena ratkaisemaan kysymystä siitä, oliko A:lla oikeus vaatimaansa taloudelliseen etuuteen. Asiassa hallinto-oikeuden ratkaistavana oli, oliko A:n virkasuhteen purkamiselle koeaikana ollut valtion virkamieslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetut hyväksyttävät perusteet. Lainkohdan mukaan virkamiestä nimitettäessä voidaan määrätä, että virkasuhde voidaan koeajan aikana purkaa. Purkaminen ei kuitenkaan saa tapahtua syrjivillä tai muutoin koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Hallinto-oikeuden mukaan virkasuhteen purkuperusteita koeaikana ei ole valtion virkamieslaissa täsmennetty muutoin kuin edellä mainituin rajoituksin. Hallinto-oikeuden mukaan koeajan tarkoituksena on antaa työnantajalle mahdollisuus arvioida virkamiehen soveltuvuutta tehtävään. Siten virkasuhteen purkamiseksi koeaikana ei edellytetä yhtä painavia perusteita kuin virkamieslain 25 §:n nojalla virkasuhdetta irtisanottaessa tai 33 §:n nojalla virkasuhdetta purettaessa. Riittävää on lähtökohtaisesti työnantajan tyytymättömyys virkamiehen työsuoritukseen tai toimintaan edellyttäen, että purkamisen perusteeksi esitettävä syy on objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä. Hallinto-oikeuden mukaan työnantajalla on asiassa laaja harkintavalta. Kyseinen harkintavalta sekä asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoi, että viraston esittämät syyt A:n virkasuhteen purkamiselle olivat olleet koeajan tarkoitukseen ja luonteeseen nähden asianmukaisia ja riittäviä. Lisäksi hallinto-oikeus totesi, ettei asiassa annetun selvityksen perusteella ollut syytä katsoa purkamisen perusteeksi esitettyjen seikkojen johtuneen A:n perehdytyksen puutteellisuudesta. Hallinto-oikeuden mukaan A ei myöskään ollut esittänyt asiassa sellaista selvitystä, joka olisi osoittanut, että virkasuhteen purkaminen olisi tapahtunut syrjivillä tai muutoin epäasiallisilla perusteilla. Viraston päätös ei siten ollut ollut lainvastainen. Valtion virkamieslain 40 §:n 1 momentin viimeisestä virkkeestä seuraa, että virkasuhteen tultua puretuksi virkamies on heti pidätettävä virasta, vaikkei päätös ole saanut lainvoimaa. Kun A:n virkasuhde oli voitu purkaa koeaikana, oli A virkamieslain 40 §:n 1 momentin nojalla tullut pidättää virantoimituksesta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 10 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 11 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 1 momentti Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti Yhdenvertaisuuslaki 28 § Valtiovarainministeriön alaisen valtion virkamieseettisen neuvottelukunnan suositus ”Virkamies sosiaalisessa mediassa” 15.6.2016
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 17.8.2021 Koeaikapurku nro H3908/2021 (Dnro 20927/03.04.04.04.03/2020)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 17.8.2021 Koeaikapurku nro H3908/2021 (Dnro 20927/03.04.04.04.03/2020) Asia Virkasuhteen purkamista koeajalla ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat Koeaika Käyttäytymisvelvollisuus Sopimaton... - Korvausvaatimus Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 19.1.2021 Palkkaus nro 21/0005/2 (Dnro 01541/19/1402) 1611007200000
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 19.1.2021 Palkkaus nro 21/0005/2 (Dnro 01541/19/1402) Asia Valitus valtion virkamiehen palkkausta koskevassa asiassa Asiasanat Korvausvaatimus Palkkaus Palkkasaatava Työaika Varallaoloaika Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa A oli tehnyt virastolle vaatimuksen palkanmaksunsa oikaisemiseksi kolmen vuoden ajalta. A:n mukaan hänen virassaan suorittamansa varallaoloaika kuului kokonaisuudessaan hänen työaikaansa, ja siten virasto oli velvollinen suorittamaan hänelle maksamatta olevia ylityökorvauksia, yli-työ- ja iltatyölisiä sekä lauantaityö- ja sunnuntaityökorvauksia. Virasto oli hylännyt oikaisuvaatimuksen. Sen mukaan A:n suorittama varallaoloaika ei ollut työaikaa vaan varallaoloaikaa, josta A:lle oli suoritettu viraston virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta laaditun tarkentavan virkaehtosopimuksen mukainen varallaolokorvaus. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista sekä asiassa vahvistettavan, että hänen virkansa varallaoloaika oli täyteen palkkaan oikeuttavaa työaikaa. Virasto oli velvoitettava suorittamaan A:lle valituskirjelmässä yksilöidyt palkkasaatavat korkoineen. Valituksensa perusteluissa A esitti, että varallaoloaika oli täyteen palkkaan oikeuttavaa aikaa, koska A:n oli oltava varallaoloaikana läsnä työpaikalla. A:n mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) ratkaisukäytännön perusteella työaikalain 40 §:n mukainen mahdollisuus poiketa valtakunnallisella virkaehtosopimuksella työaikalain 4 §:n työaikaa koskevista säännöksistä oli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (työaikadirektiivi) vastainen. EUT oli A:n mukaan lausunut työaikadirektiivin 2 artiklaan sisältyvien työ- ja lepoajan käsitteiden olevan yhteisön oikeuden käsitteitä, minkä vuoksi jäsenvaltiot eivät voineet yksipuolisesti määritellä niiden soveltamisalaa. A viittasi EUT:n ratkaisuihin, joissa työntekijöiden päivystystyö oli luettu kokonaisuudessaan työaikadirektiivissä tarkoitettuun työaikaan silloin, kun työntekijöiden oli oltava läsnä työpaikalla. Lisäksi A viittasi korkeimman oikeuden antamiin ratkaisuihin, joista ilmenevä lähtökohta hänen mukaansa oli varallaoloajan lukeminen työajaksi silloin, kun työntekijä oli tosiasiallisesti ollut samalla tavalla sidottu työhönsä kuin varsinaisia työtehtäviä suorittaessaan. Virasto oli vaatinut hallinto-oikeutta pyytämään työtuomioistuimelta lausunnon tarkentavan virka-ehtosopimuksen tulkinnasta, pätevyydestä ja siitä, johtiko sen määräyksen soveltaminen käsillä olleessa asiassa pakottavan lainsäädännön vastaiseen lopputulokseen. Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa, jonka ratkaiseminen edellyttää erityistä työehto- tai virkaehtosopimusolojen tuntemusta, voi tuomioistuin, milloin katsoo sen tarpeelliseksi tai asianosainen sitä vaatii, pyytää asiasta tältä osin lausunnon työtuomioistuimelta. Hallinto-oikeus piti kuitenkin lausunnon pyytämistä tarpeettomana ottaen huomioon päätöksensä perustelut sekä sen, ettei asia koskenut erimielisyyttä tarkentavan virkaehtosopimuksen tulkinnasta. Siten hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen työtuomioistuimen lausunnon pyytämisestä. Asiassa oli riidatonta, että A:n varallaoloaikaa oli pidettävä työaikadirektiivin 2 artiklan määritelmän mukaisena työaikana. Hallinto-oikeuden mukaan lähtökohtana arvioinnissa voitiin myös asiassa esitetyn oikeuskäytännön perusteella pitää sitä, että A:n varallaoloajassa oli ollut kyse työaikadirektiivin tarkoittamasta työajasta. Siten asiassa hallinto-oikeuden ratkaistavana oli, oliko A:lle työaikadirektiivin mukainen työajan käsite huomioon ottaen voitu maksaa varallaoloksi nimitetystä työsuorituksesta muunlainen korvaus kuin varsinaiselta työajalta oli sovittu maksettavaksi. Hallinto-oikeus totesi, ettei työaikadirektiivissä säädetty siitä, millä perusteilla työntekijälle tai virkamiehelle maksetaan palkkaa erilaisilta työntekoon liittyviltä ajoilta. Myöskään EUT:n oikeuskäytännön perusteella työaikadirektiivin ei voitu katsoa olevan esteenä sille, että varallaolojaksolta maksettava korvaus määräytyi muilla perusteilla kuin sillä, oliko jakso direktiivin perusteella määriteltävä työ- vai lepoajaksi. Hallinto-oikeuden mukaan valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n 1 momentista seuraa, että palvelus-suhteen ehdoista on palkkaus mukaan lukien voimassa, mitä niistä virkaehtosopimuksilla on määrätty. Työaikalain 40 §:n 1 momentista puolestaan seuraa, että työaikalain 4 ja 5 §:ssä säädetystä voidaan sopia toisin valtakunnallisella virkaehtosopimuksella. Siten virkaehtosopimuksella on voitu sopia myös työaikalain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetusta, 5 §:n 1 momentissa määritellyn varallaolon ajalta maksettavan korvauksen määräytymisen perusteista. Hallinto-oikeuden mukaan tarkentavan virkaehtosopimuksen varallaoloa koskevia määräyksiä oli siten voitu soveltaa A:n virkasuhteessa. A:lla ei ollut oikeutta vaatimaansa palkkaan lisineen, joten virasto oli voinut hylätä palkanmaksua koskeneen oikaisuvaatimuksen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Valituksessaan A oli vaatinut, että virasto oli velvoitettava korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa sekä asian selvittämisestä hänelle aiheutuneet asianosaiskulut viivästyskorkoineen. Virasto oli niin ikään lausunnossaan vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan viraston oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. Hallinto-oikeus hylkäsi osapuolten vaatimukset hallintolain 64 §:n 1 momentin nojalla, jonka mukaan hallintoasiassa kukin vastaa omista kuluistaan. Hallinto-oikeuden mukaan A:n vaatimus asianosaiskulujen korvaamisesta oli lakiin perustumaton siltä osin kuin se mahdollisesti koski asian käsittelystä virastossa aiheutuneita kuluja. Lisäksi A:n valituksen hylkääminen merkitsi, ettei virastolle määrätty korvattavaksi myöskään oikeudenkäyntikuluja. Viraston vaatimus tuli puolestaan hylätä, koska A:n esittämää vaatimusta ei voitu pitää ilmeisen perusteettomana. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallintolaki 64 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 § Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § Työaikalaki (605/1996) 1 § Työaikalaki (605/1996) 4 § 1 momentti Työaikalaki (605/1996) 5 § 1 ja 2 momentti Työaikalaki (605/1996) 40 § 1 momentti Valtion virkaehtosopimuslaki 5 § 1 ja 6 momentti Valtion virkamieslaki 2 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 57 § Rikosseuraamuslaitoksen virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta tehty tarkentava virkaehtosopimus 10 § Tietyistä työajan järjestämisen seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (työaikadirektiivi) 1 artikla 1 kohta, 2 artikla Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu 11.1.2007 asiassa C-437/05 (Jan Vorel v. Nemocnice Český Krumlov) Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu 4.3.2011 asiassa C-258/10 (Nicuşor Grigore v. Regia Naţională a Pădurilor Romsilva – Direcţia Silvică Bucureşti) Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu 21.2.2018 asiassa C-518/15 (Ville de Nivelles v. Rudy Matzak) kohdat 49 ja 50
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 19.1.2021 Palkkaus nro 21/0005/2 (Dnro 01541/19/1402)
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 19.1.2021 Palkkaus nro 21/0005/2 (Dnro 01541/19/1402) Asia Valitus valtion virkamiehen palkkausta koskevassa asiassa Asiasanat Korvausvaatimus Palkkaus Palkkasaatava Työaika Varallaoloaika Asian... - Korvausvaatimus , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös Korkein hallinto-oikeus 12.2.2021 Virantoimituksesta pidättäminen H276/2021 (Dnro 20705/03.04.04.04.03/2020) 1613080800000
Päätös Korkein hallinto-oikeus 12.2.2021 Virantoimituksesta pidättäminen H276/2021 (Dnro 20705/03.04.04.04.03/2020) Asia Virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat Esteellisyys Korvausvaatimus Kuulemismenettely Päätöksen perusteleminen Tutkimatta jättäminen Rikosepäily Virantoimituksesta pidättäminen Virkavelvollisuuden rikkominen Yleinen luottamus viranomaiseen Hallinto-oikeus Poliisilaitos pidätti 7.5.2018 päätöksellään rikosylitarkastaja A:n virantoimituksesta valtion virka-mieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla esitutkinnan ja mahdollisen rikossyytteen käsittelyn ajaksi toistaiseksi ja kunnes toisin määrätään. Samalla A:lta pidätettiin virantoimituksesta pidättämisen ajalta valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 53 §:n 2 momentin nojalla puolet palkkauksesta. Perusteena virantoimituksesta pidättämiselle olivat A:han kohdistuneet rikosepäilyt virkasalaisuuden ja virkavelvollisuuden rikkomisesta käynnissä olevassa esitutkinnassa. A:n oli syytä epäillä tahallaan palvelussuhteensa aikana oikeudettomasti paljastaneen toimittajille salassa pidettävää tietoa sekä käyttäneen omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi tietoja esitutkintapöytäkirjasta ja siihen liittyvästä esitutkinta-aineistosta, jotka olivat viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 25 ja 26 kohtien mukaan salassa pidettäviä. Poliisilaitos katsoi, että asiassa suoritettavilla tutkimuksilla ja mahdollisella oikeuskäsittelyllä saattoi olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäviään poliisin päällystössä ja rikoskomisariona Rikostutkintayksikössä. Sittemmin Helsingin käräjäoikeus hylkäsi keväällä 2019 antamassaan tuomiossa A:han kohdistuneet syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta ja virkasalaisuuden rikkomisesta, minkä jälkeen myös poliisilaitos kumosi päätöksellään 13.8.2019 A:n virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen mainitusta päivämäärästä lukien. A vaati hallinto-oikeudessa poliisilaitoksen päätöksen kumoamista ja poliisilaitoksen velvoittamista suorittamaan A:lle takautuvasti häneltä pidätetty palkanosa laillisine korkoineen sekä korvaamaan virantoimituksesta pidättämisestä aiheutunut vahinko. A kiisti valituksessa syyllistyneensä tutkinnan kohteena olevaan virkasalaisuuden rikkomiseen paljastamalla toimittajalle tietoja kesken olleesta esitutkinnasta tai virkavelvollisuuden rikkomiseen jättämällä perimättä kopiomaksuja luovutetuista kopioista. Lisäksi yleinen käytäntö oli, ettei kopiomaksuja peritty. Valituksessaan A myös esitti, että poliisilaitoksella ei aiemmin ollut samanlaisissa tilanteissa ryhdytty virantoimituksesta pidättämiseen poliisimiehen oltua rikoksesta epäiltynä, vaikka nämä olivat A:ta korkeammassa asemassa. Menettely loukkasi näin ollen virkamiesten tasapuolisen kohtelun velvoitetta. Päätös oli myös rikosepäilyjen osalta heikosti yksilöity. Poliisipäällikkö B oli yhdessä poliisilakimies C:n kanssa allekirjoittanut 16.4.2018 päivätyn A:n kuulemista koskevan välipäätöksen. A toi kuulemistilaisuudessa esiin näkemyksensä siitä, että B oli esteellinen A:ta koskevan asian käsittelyyn. Taustalla oli A:n aiemmin B:stä tekemä hallintokantelu, jossa pyydettiin selvittämään B:n toiminnan asianmukaisuutta. A:n ja poliisilaitoksen johdon välit olivat muutenkin kärjistyneet tilanteeseen, jossa osapuolet tekivät toisistaan tutkintapyyntöjä ja jännitteet olivat laitoksella yleisessä tiedossa. Tuomioistuinlain 4 luvun 1 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa (586/1996) tai muussa laissa. Valtion virkamieslain 52 §:n 1 momentin mukaan virkamies, joka katsoo, ettei viranomainen ole antanut hänelle virkasuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta sellaisena kuin se olisi ollut hänelle suoritettava, saa, jollei laissa toisin säädetä, kirjallisesti vaatia siihen oikaisua asianomaiselta viranomaiselta. Viranomaisen on annettava asiassa päätös. Tällä perusteella hallinto-oikeus jätti tutkimatta A:n pidätetyn palkanosan maksamista koskevan vaatimuksen ja vahingonkorvausvaatimuksen. A:n vaatimus virantoimituksesta pidättämisestä aiheutuneen kärsimyksen korvaamisesta ei myöskään kuulunut hallinto-oikeuden toimivaltaan. Jääviyskysymyksen osalta asiassa saadusta selvityksestä kävi ilmi, että poliisipäällikkö B ei ollut läsnä A:n kuulemistilaisuudessa tai että B olisi muutenkaan osallistunut kuulemiseen muutoin kuin allekirjoittamalla yhdessä toisen virkamiehen kanssa valittajan kuulemista koskevan välipäätöksen. Näin ollen poliisilaitoksen päätös ei ollut esteellisyyskysymyksen osalta syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Päätöksen perusteluiden osalta hallinto-oikeus lausui, että A ei ollut valituksessaan esittänyt, ettei hänelle olisi ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä varattu valtion virkamieslain 66 §:n 2 momentin ja hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaisesti tilaisuutta tulla kuulluksi. Vaikka A:lle ei ollut kuulemisessa yksilöity riittävän perusteellisesti rikosasiaan liittyviä virantoimituksesta pidättämiseen liittyviä seikkoja, A oli tiennyt, mistä häneen kohdistuneissa rikosepäilyissä oli ollut kysymys. Näin ollen poliisilaitos ei ollut menettelyllään vaarantanut valittajan oikeusturvaa siten, että valituksenalainen päätös olisi perusteluiden puutteellisuuden johdosta kumottava. Hallinto-oikeus katsoi, että poliisilaitoksella oli päätöstä 7.5.2018 tehtäessä valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan mukainen peruste pidättää A virantoimituksesta päätöksessä mainitusta ajankohdasta lukien. Merkitystä hallinto-oikeus antoi rikoskomisariolta ja poliisimieheltä edellytettävälle nuhteettomuudelle ja sille, että rikostutkinta virkasalaisuuden rikkomisesta on sen kaltainen, että sen saatettiin päätöksen tekohetkellä arvioida vaikuttavan rikoskomisarion edellytyksiin hoitaa tehtäviään. Päätös ei ollut ollut suhteeton ja siten poliisilaitoksella oli ollut oikeus pidättää A virantoimituksesta. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Korkein hallinto-oikeus A pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallinto-oikeus Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti Hallintolaki 6 § Hallintolaki 27 § 1 momentti Hallintolaki 28 § 1 momentti 7 kohta Hallintolaki 34 § 1 momentti Hallintolaki 44 § 1 momentti 3 kohta Hallintolaki 45 § 1 momentti Hallintolaki 64 § 1 momentti Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § Laki poliisin hallinnosta 15 f § Tuomioistuinlaki 4 luku 1 § Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 1 kohta Valtion virkamieslaki 52 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti Korkein hallinto-oikeus Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 111 § 1 momentti
Päätös Korkein hallinto-oikeus 12.2.2021 Virantoimituksesta pidättäminen H276/2021 (Dnro 20705/03.04.04.04.03/2020)
Päätös Korkein hallinto-oikeus 12.2.2021 Virantoimituksesta pidättäminen H276/2021 (Dnro 20705/03.04.04.04.03/2020) Asia Virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat Esteellisyys Korvausvaatimus Kuulemismenettely Päätöksen... - Korvausvaatimus , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös Korkein hallinto-oikeus 12.2.2021 Virantoimituksesta pidättäminen H275/2021 (Dnro 20697/03.04.04.04.03/2020) 1613080800000
Päätös Korkein hallinto-oikeus 12.2.2021 Virantoimituksesta pidättäminen H275/2021 (Dnro 20697/03.04.04.04.03/2020) Asia Virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat Korvausvaatimus Käyttäytymisvelvollisuus Poliisi Rikosepäily Rikossyyte Virantoimituksesta pidättäminen Virkavelvollisuuden rikkominen Yhdenvertainen kohtelu Hallinto-oikeus Poliisilaitos oli pidättänyt 7.5.2018 tekemällään päätöksellä rikosylitarkastaja A:n virantoimituksesta valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla esitutkinnan ja mahdollisen rikossyytteen käsittelyn ajaksi toistaiseksi ja kunnes toisin määrätään. Samalla A:lta pidätettiin virantoimituksesta pidättämisen ajalta valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 53 §:n 2 momentin nojalla puolet palkkauksesta. Poliisilaitos jatkoi päätöksellään 20.12.2018 A:n virantoimituksesta pidättämistä uusien aiemmassa päätöksessä esitetyt perusteet. Perusteena virantoimituksesta pidättämiselle olivat A:han kohdistuneet rikosepäilyt virkasalaisuuden ja virkavelvollisuuden rikkomisesta käynnissä olevassa esitutkinnassa. A:n oli syytä epäillä tahallaan palvelussuhteensa aikana oikeudettomasti paljastaneen toimittajille sekä käyttäneen omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi tietoja esitutkintapöytäkirjasta ja siihen liittyvästä esitutkinta-aineistosta, jotka olivat viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 25 ja 26 kohtien mukaan salassa pidettäviä. Poliisilaitos katsoi, että asiassa suoritettavilla tutkimuksilla ja mahdollisella oikeuskäsittelyllä saattoi olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäviään poliisin päällystössä ja rikoskomisariona Rikostutkintayksikössä. Sittemmin Helsingin käräjäoikeus hylkäsi keväällä 2019 annetussa tuomiossaan A:han kohdistunet syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta ja virkasalaisuuden rikkomisesta, minkä jälkeen myös poliisilaitos kumosi päätöksellään 13.8.2019 A:n virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen mainitusta päivämäärästä lukien. A valitti hallinto-oikeuteen poliisilaitoksen päätöksestä jatkaa A:n virantoimituksesta pidättämistä ja vaati, että poliisilaitos velvoitettaisiin suorittamaan A:lle takautuvasti häneltä pidätetty palkanosa laillisine korkoineen, vahingonkorvausta sekä oikeudenkäyntikuluja noin 2 400 euroa. A kiisti valituksessa syyllistyneensä tutkinnan kohteena olevaan virkasalaisuuden rikkomiseen paljastamalla toimittajalle tietoja kesken olleesta esitutkinnasta tai virkavelvollisuuden rikkomiseen jättämällä perimättä kopiomaksuja luovutetuista kopioista. A katsoi, ettei aiheettomilla rikosepäilyillä voinut olla vaikutusta hänen edellytyksiinsä hoitaa tehtäväänsä. Valituksessaan A myös esitti, ettei poliisilaitoksella ollut aiemmin samanlaisissa tilanteissa ryhdytty virantoimituksesta pidättämiseen poliisimiehen oltua rikoksesta epäiltynä, vaikka nämä olivat A:ta korkeammassa asemassa. Toiminta A:n asiassa poikkesi merkittävästi poliisilaitoksen ja sisäministeriön aiemmin noudattamasta johdonmukaisesta linjasta, jossa virantoimituksesta pidättämiseen ryhdyttiin vasta asian esitutkinnan päätyttyä ja esitutkintapöytäkirjan siirryttyä syyttäjälle, joka on päättänyt nostaa syytteen. Menettely loukkasi näin ollen virkamiesten tasapuolisen kohtelun velvoitetta. Poliisilaitoksen olisi valituksen mukaan joka tapauksessa tullut odottaa syyttäjän ratkaisua asiassa ennen virantoimituksesta pidättämisen jatkamista koskevan päätöksen tekemistä. Tuomioistuinlain 4 luvun 1 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa (586/1996) tai muussa laissa. Valtion virkamieslain 52 §:n 1 momentin mukaan virkamies, joka katsoo, ettei viranomainen ole antanut hänelle virkasuhteesta johtuvaa taloudellista etuutta sellaisena kuin se olisi ollut hänelle suoritettava, saa, jollei laissa toisin säädetä, kirjallisesti vaatia siihen oikaisua asianomaiselta viranomaiselta. Viranomaisen on annettava asiassa päätös. Hallinto-oikeus ei voinut siten ensi asteena tutkia tätä vaatimusta. Tällä perusteella hallinto-oikeus jätti tutkimatta A:n pidätetyn palkanosan maksamista koskevan vaatimuksen ja vahingonkorvausvaatimuksen. Tasapuolisen kohtelun osalta hallinto-oikeus lausui, että poliisilaitoksen oli yhdenvertaisuutta ja virkamiesten tasapuolista kohtelua koskevat säännökset huomioon ottaen kohdeltava palveluksessaan olevia virkamiehiä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ollut virkamiesten tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Tässä tapauksessa poliisilaitos oli voinut jatkaa A:n virantoimituksesta pidättämistä. A:n esittämille yhdenvertaisuutta koskeville väitteille ei annettu merkitystä. A:n virantoimituksesta pidättämistä ei myöskään ollut pidettävä päätöksen tekohetkellä suhteettomana seurauksena. Poliisilaitoksella oli siten ollut valituksenalaista päätöstä tehtäessä oikeus jatkaa A:n virantoimituksesta pidättämistä. Hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, että virantoimituksesta pidättäminen olisi tullut lopettaa viipymättä käräjäoikeuden 29.5.2019 antaman vapauttavan tuomion jälkeen ja viimeistään 3.6.2019. Poliisilaitoksen päätös kumottiin siis hallinto-oikeudessa 3.6.2019 lukien ja valitus hylättiin muilta tutkituilta osin. Hallinto-oikeus toimitti asiassa äänestyksen ja hylkäsi A:n valituksen osin äänin 2−1. Eriävän mieli-piteen jättänyt esittelevä jäsen olisi kumonnut poliisilaitoksen päätöksen kokonaisuudessaan ja määrännyt A:lle korvattavaksi 500 euroa oikeudenkäyntikuluja. Muilta osin esittelevä jäsen yhtyi oikeuden enemmistön kantaan. Korkein hallinto-oikeus A pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallinto-oikeus Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti Hallintolaki 6 § Hallintolaki 27 § 1 momentti Hallintolaki 28 § 1 momentti 7 kohta Hallintolaki 34 § 1 momentti Hallintolaki 44 § 1 momentti 3 kohta Hallintolaki 45 § 1 momentti Hallintolaki 64 § 1 momentti Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § Laki poliisin hallinnosta 15 f § Tuomioistuinlaki 4 luku 1 § Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 1 kohta ja 4 momentti Valtion virkamieslaki 52 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti Korkein hallinto-oikeus Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 111 § 1 momentti
Päätös Korkein hallinto-oikeus 12.2.2021 Virantoimituksesta pidättäminen H275/2021 (Dnro 20697/03.04.04.04.03/2020)
Päätös Korkein hallinto-oikeus 12.2.2021 Virantoimituksesta pidättäminen H275/2021 (Dnro 20697/03.04.04.04.03/2020) Asia Virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat Korvausvaatimus Käyttäytymisvelvollisuus Poliisi Rikosepäily Rikossyyte Virantoimituksesta... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös Helsingin hallinto-oikeus 17.12.2021 Irtisanominen nro H6519/2021 (diaarinumero 20687/03.04.04.04.03/2020) 1639692000000
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 17.12.2021 Irtisanominen nro H6519/2021 (diaarinumero 20687/03.04.04.04.03/2020) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Epäasiallinen käyttäytyminen Käyttäytymisvelvollisuus Sopimaton käytös Virkavelvollisuuden laiminlyönti Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Virasto oli päätöksellään 18.3.2020 irtisanonut osastosihteeri A:n palvelussuhteen. Päätöksessä esitetyn perusteella A oli muun muassa laiminlyönyt työvelvoitteitaan ja velvoitteitaan noudattaa työnantajan määräyksiä. A oli myös käyttäytynyt epäasiallisesti työnantajan edustajaa kohtaan. Lisäksi A:lle oli annettu kirjallinen huomautus vuonna 2017 (perusteena luvaton poissaolo ja epäasiallinen käyttäytyminen esimiestä kohtaan), kirjallinen varoitus kesäkuussa vuonna 2019 (perusteena epäasiallinen käyttäytyminen sekä työaikamääräysten noudattamatta jättäminen) ja toinen kirjallinen varoitus lokakuussa vuonna 2019 (perusteena työaika- ja työnjohtomääräysten noudattamatta jättäminen sekä epäasiallinen käyttäytyminen). A kyseenalaisti valituksessaan hallinto-oikeudelle irtisanomispäätöksen perusteluiden oikeellisuuden, kiisti menetelleensä epäasiallisesti ja vaati päätöksen kumoamista. Hallinto-oikeus arvioi A:n menettelyjä aluksi erillään toisistaan. Hallinto-oikeuden mukaan työnantaja oli voinut katsoa A:n poissaoloilmoitusten laiminlyönnin osalta, että A oli saamistaan varoituksista huolimatta menetellyt toistuvasti vastoin valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentissa säädettyjä virkavelvollisuuksiaan. A:lla ei myöskään ollut menettelylleen hyväksyttävää syytä. Hallinto-oikeus katsoi myös, että A oli menetellyt epäasiallisesti ja vastoin valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentissa edellytettyä käyttäytymisvelvoitetta, kun A oli kyseenalaistanut esimiehensä toiminnan oikeutuksen esimiehen selvittäessä poissaoloihin ja työnjohtomääräyksiin liittyvää asiaa. Edelleen hallinto-oikeus katsoi A:n menetelleen valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentissa säädettyjen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Kyseiset menettelyt koskivat muun muassa tilannetta, jossa A oli ryhtynyt työtehtäviensä edellyttämiin toimenpiteisiin vasta työnantajansa kehotuksesta sekä tilannetta, jossa A oli jättänyt työtehtävän esimiehensä kehotuksesta huolimatta kokonaan tekemättä. A oli myös toisessa tilanteessa toiminut vastoin työnantajansa ohjeistusta, ja esimies oli myöhemmin erikseen joutunut määräämään A:n huolehtimaan tehtävän loppuun saattamisesta. Hallinto-oikeus katsoi johtopäätöksenä asiassa, että A:n menettely oli muodostanut kokonaisuudessaan valtion virkamieslain 25 §:n mukaisen erityisen painavan syyn A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Syynä tähän oli viimeisimmän varoituksen jälkeen edelleen jatkunut A:n toistuva työnantajan määräysten noudattamatta jättäminen ja epäasiallinen käyttäytyminen virkamiehenä työnantajan edustajaa kohtaan, vaikka osa virkasuhteen irtisanomisen perusteena olleista tapahtumista olisi yksittäisinä laiminlyönteinä sinänsä ollut vähäisiä. Näin ollen A:n virkasuhde oli voitu irtisanoa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti, 25 § 2 momentti ja 66 § 2 momentti Hallintolaki 6 §
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 17.12.2021 Irtisanominen nro H6519/2021 (diaarinumero 20687/03.04.04.04.03/2020)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 17.12.2021 Irtisanominen nro H6519/2021 (diaarinumero 20687/03.04.04.04.03/2020) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Korvausvaatimus , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös Helsingin hallinto-oikeus 12.4.2021 Irtisanominen nro 21/0131/2 (diaarinumero 06657/19/1401) 1618174800000
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 12.4.2021 Irtisanominen nro 21/0131/2 (diaarinumero 06657/19/1401) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Korvausvaatimus Käyttäytymisvelvollisuus Poliisi Virantoimituksesta pidättäminen Yleinen luottamus viranomaiseen Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Poliisilaitos oli päätöksellään 7.10.2019 irtisanonut konstaapeli A:n virkasuhteen päättymään neljän kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Poliisilaitos oli samalla pidättänyt A:n välittömästi virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Päätöksessä oli todettu, että A oli tuomittu 2.6.2017 tehdystä virkavelvollisuuden rikkomisesta 40 päiväsakkoon. Käräjäoikeus oli katsonut, että A oli käyttänyt hänen omassa kunnianloukkausta koskevassa vahingonkorvausasiassa hyväksi poliisin virka-asemaa, mikä oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Poliisilaitos katsoi, että A:n menettelyn moitittavuutta oli lisännyt se, että A oli aiemmin tuomittu vastaavan kaltaisesta oman edun tavoittelemiseen pyrkivästä virkavelvollisuuden rikkomisesta 60 päiväsakkoon. Poliisilaitos katsoi myös, ettei A:n virantoimitusta voitu jatkaa, sillä hän ei ollut huolimatta vuonna 2015 saamastaan tuomiosta ja sen johdosta tehdystä kuukauden määräaikaisesta virantoimituksesta erottamisesta ymmärtänyt virka-asemansa käyttäytymisvelvollisuutta. Päinvastoin hän oli menetellyt tietoisesti virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. A vaati valituksenalaisen päätöksen kumoamista. A:n mukaan poliisilaitos ei ollut täyttänyt valtion virkamieslaissa tarkoitettua kuulemisvelvoitetta, koska kuulemistilaisuudessa ei tullut ilmi mahdollinen irtisanominen. A:n mukaan irtisanominen oli myös tehty ennenaikaisesti, koska A:n rikosasiassa saama tuomio ei ollut lainvoimainen poliisilaitoksen päätöstä tehdessä. A toi esiin myös, ettei perusteltua syytä hänen irtisanomiselleen ollut. Lisäksi A oli vedonnut valituksessaan luottamuksensuojaan katsoen, että irtisanominen oli toimitettu lievemmän rangaistuksen perusteella, kuin mikä oli A:n aiemmin saaman lievemmän virkamiesoikeudellisen seuraamuksen perusteena. A:n mukaan hänen virkasuhdettaan ei oltu irtisanottu kohtuullisessa ajassa ja ettei poliisi laitos kohdellut häntä tasapuolisesti verrattuna hänen partiokaveriinsa. Hallinto-oikeus totesi aluksi kuulemisvelvoitteesta, ettei asiassa ollut tapahtunut kuulemisvirhettä, sillä A:lle oli tiedotettu kutsussa kuulemistilasuuteen, että poliisilaitos tulee arvioimaan tapahtumien ja seikkojen johdosta tarvetta virkamiesoikeudellisiin toimenpiteisiin ja että mahdollisia virkamiesoikeudellisia toimenpiteitä olisi muun muassa irtisanominen. Lisäksi asiasta oli saatu hallinto-oikeuden suullisessa kuulemisessa rikosylitarkastajan vahvistus. A oli myös itse todennut ääneen suullisessa käsittelyssä, että asiasta voisi seurata irtisanominen. Hallinto-oikeus totesi näin ollen, että kuulemisvirhettä ei ollut tapahtunut ja A:n tietoon oli tullut, että kuulemismenettely oli voinut johtaa hänen irtisanomiseen. Hallinto-oikeus totesi ennenaikaisen irtisanomisväitteen osalta, että poliisilaitoksen päätös ei ollut lainvastainen. Irtisanomisen edellytysten täyttymistä voitiin arvioida käräjäoikeuden päätöksen jälkeen käytettävissä olleen selvityksen perusteella, eikä irtisanomispäätöstä oltu tehty siten liian varhaisessa vaiheessa, kun asiassa ei oltu odotettu hovioikeuden tuomion antamista. Poliisilaitoksella oli hallinto-oikeuden mukaan myöskin valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaisesti erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli toiminnallaan vaarantanut luottamusta poliisin toiminnan puolueettomuuteen ja poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A oli menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti vaatimalla itselleen rahallista korvausta poliisin virka-asuun pukeutuneena poliisilaitoksen tiloissa käydyssä keskustelussa. Lisäksi virkamiesoikeudellista moitittavuutta lisäsi se, että A oli jo aiemmin ollut erotettuna määräajaksi samankaltaisista syistä, mikä asetti hänelle korostetun velvollisuuden kiinnittää huomiota poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Luottamuksensuojaväitteestä hallinto-oikeus totesi, että hallintolain 6 §:stä ilmenevä luottamuksensuojaperiaate ei edellytä, että virkamiesoikeudellinen seuraamus määräytyisi yksistään rikosoikeudellisen rangaistuksen ankaruuden perusteella. Hallinto-oikeus totesi muun muassa asiasta, ettei määräaikaisen virantoimituksesta erottamisen voitu katsoa luoneen A:lle oikeutettuja odotuksia siitä, ettei hänen virkasuhdettaan voitaisi irtisanoa, mikäli hänet olisi tuomittu lievempään kuin 60 päiväsakon sakkorangaistukseen. Virkasuhteen irtisanominen ei ollut siten myöskään luottamuksensuojan vastaista. Hallinto-oikeuden mukaan kohtuullinen aika puolestaan oli viime kädessä ratkaistava tapauskohtaisesti. Hallinto-oikeus arvioi, että käräjäoikeuden tuomiosta irtisanomispäätökseen kulunutta noin neljän kuukauden aikaa ei voitu pitää kohtuuttoman pitkänä aikana. Tapauskohtaisessa arvioinnissa vaikutti erityisesti se, että A:n oma menettely oli osaltaan pidentänyt irtisanomisajan käsittelyaikaa, kun A oli jättänyt noutamatta hänelle saantitodistuksin lähetetyn kutsun kuulemistilaisuuteen. Tasapuolisen kohtelun osalta hallinto-oikeus totesi, ettei poliisilaitos ollut kohdellut A:ta epätasapuolisesti, koska asiasta ilmenevien seikkojen perusteella A:n partiokaveria ei ollut tuomittu asiassa rangaistukseen eikä häntä myöskään oltu tuomittu virkavelvollisuuksien rikkomisesta tai erotettu väliaikaisesti virasta toisin kuin A:ta. Irtisanomisen perusteena ollut teko huomioon ottaen hallinto-oikeus totesi poliisilaitoksella olleen valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan mukainen peruste A:n virantoimituksesta pidättämiselle. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti, 14 § 2 momentti, 25 § 2 ja 3 momentti, 40 § 1 ja 2 momentti, 57 § 1 momentti ja 66 § 2 momentti Hallintolainkäyttölaki 7 § 2 momentti ja 51 § 2 momentti Hallintolaki 6 § Tuomioistuinlaki 4 luku 1 § Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § Laki poliisin hallinnosta 15 f § Hallituksen esitys poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 224/2010 vp) Poliisilain hallituksen esitys (HE 266/2004 vp)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 12.4.2021 Irtisanominen nro 21/0131/2 (diaarinumero 06657/19/1401)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 12.4.2021 Irtisanominen nro 21/0131/2 (diaarinumero 06657/19/1401) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös Helsingin hallinto-oikeus 1.7.2021 Irtisanominen nro H3405/2021 (diaarinumero 20415/03.04.04.04.03/2020) 1625086800000
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 1.7.2021 Irtisanominen nro H3405/2021 (diaarinumero 20415/03.04.04.04.03/2020) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Esteellisyys Irtisanominen yksilöperusteella Kuulemismenettely Käyttäytymisvelvollisuus Sopimaton käytös Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Virasto oli päätöksellään 12.2.2020 irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen mukaan A oli toistuvasti häirinnyt vakavasti muuta työyhteisöä epäasiallisella, uhkaavalla ja loukkaavalla käytöksellä sekä kirjallisin viestein. Häirintä oli jatkunut siitä huolimatta, että esimiehet olivat käyneet A:n kanssa keskusteluja, joissa oli vaadittu häiritsevän käytöksen lopettamista. Lisäksi A:n työnantajan mukaan yksittäinen vuonna 2019 A:n lähettämä sähköpostiviesti, joka oli kohdistettu nimeltä mainittuihin oman työyhteisön jäseniin, oli sisällöltään törkeällä tavalla loukkaava ja riitti jo yksinään täyttämään irtisanomiselle vaadittavan valtion virkamieslain 25 §:n mukaisen erittäin painavan syyn. Viesti oli lähetetty myös viraston ulkopuolisille viraston yhteistyötahoille. Irtisanomisharkinnassaan ja päätöksessään työnantaja oli muutoin arvioinut A:n menettelyä kokonaisharkintana jo pitkään jatkuneen epäasiallisen käyttäytymisen perusteella. A oli puolestaan vaatinut, että päätös kumotaan ja virasto velvoitetaan maksamaan A:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. A:n mukaan hänen tosiasiallinen kuulemisensa oli asiassa laiminlyöty, sillä työnantaja ei ollut halunnut keskustella irtisanomiseen johtaneista tapahtumista ennen irtisanomisen vireillepanoa, eikä muun muassa ollut ottanut vastaan A:n laatimaa kirjallista vastinetta ennen suullista kuulemistilaisuutta. Lisäksi A väitti, että hänen irtisanomistaan koskevassa päätöksenteossa mukana ollut B olisi ollut esteellinen osallistumaan kyseiseen päätöksentekoon, sillä B oli A:n antaman selvityksen mukaan kiusannut jo pidempään A:ta, minkä vuoksi A:n ja B:n välille oli muodostunut hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettu esteellisyysperuste. Irtisanomisen osalta A vetosi olosuhteisiin, jotka olivat johtaneet sähköpostiviestin lähettämiseen, sekä olosuhteisiin, joissa hän oli viestin lähettänyt, sekä tilanteissaan tämän jälkeen tapahtuneisiin muutoksiin. Hallinto-oikeus totesi, ettei A:n kuulemista ollut laiminlyöty. Hallinto-oikeuden mukaan A oli voinut osallistua kuulemistilaisuuteen, ja hänellä oli ollut tilaisuudessa myös lakimiesavustaja. Lisäksi A:lla oli ollut mahdollisuus toimittaa kirjallinen selvitys työnantajalleen etukäteen, ja A oli itsekin todennut vaihtoehdon olevan mahdollinen, muttei ollut sitä tehnyt. Työnantaja oli myös perehtynyt kuulemistilaisuudessa A:n kirjalliseen selvitykseen, ja A:lle oli tuomioistuimen mukaan annettu mahdollisuus nostaa esille tarpeelliseksi pitämiään seikkoja irtisanomisesta ja siihen johtaneista tapahtumista. B:n esteellisyydestä hallinto-oikeus puolestaan totesi, että irtisanomisesta päättäminen katsottiin kuuluvan B:n virkavelvollisuuksiin. Lisäksi B:n menettelyn katsottiin olevan luonteeltaan työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin kuuluvaa menettelyä. Esimiehen ja alaisen näkemyserot työntekoon liittyvistä seikoista hallinto-oikeuden mukaan eivät lähtökohtaisesti muodostaneet esimiehen esteellisyyttä alaisen virkamiesoikeudellisesta asiasta päätettäessä. Näin ollen B:n ja A:n välillä ei tuomioistuimen mukaan voitu todeta olevan sellaista kiistasuhdetta tai muuta olosuhdetta, jonka perusteella objektiivisessa kokonaisarvioinnissa luottamus B:n puolueettomuuteen olisi vaarantunut. Irtisanomisen lainmukaisuutta arvioidessaan hallinto-oikeus totesi, että A:n menettely oli vastoin virkamieheltä valtion virkamieslain 14 §:ssä edellytettyä käyttäytymisvelvollisuutta. A:n lähettämä viesti oli ollut omiaan loukkaamaan useita henkilöitä sekä ulkopuolisille välittyvän käsityksen myötä vaikuttamaan vahingollisesti viraston asemaan työnantajana ja viranomaisena. Viestin lähettäminen oli myös osoittanut A:n harkintakyvyn ja lojaalisuuden työnantajaa kohtaan olevan kyseenalainen. Lisäksi hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n esittämillä seikoilla hänen kokemastaan pitkäaikaisesta työpaikkakiusaamisesta ollut ratkaisevaa merkitystä asiassa, sillä nekään seikat eivät joka tapauksessa olisi oikeuttanut tai tehnyt virkamiesoikeudellisesti anteeksiannettavalla tavalla ymmärrettäväksi A:n viestin lähettämistä. A:n esittämät muut olosuhteet kuitenkin vaikuttivat tuomioistuimen harkintaan, ja hallinto-oikeus totesikin, että viraston oli täytynyt olla selvillä irtisanomispäätöstä tehdessä A:n olosuhteisiin vaikuttaneista seikoista A:n vastineessaan esittämän perusteella. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n menettely sähköpostiviestin lähettämisen osalta oli objektiivisesti arvioiden erittäin moitittavaa ja vastoin A:n virkavelvollisuuksia. Kuitenkin A:n kuvaamat olosuhteet viestin lähettämisen ajankohtana ja olosuhteiden mahdolliset vaikutukset A:n menettelyyn olivat tehneet A:n menettelyn sillä tavoin ymmärrettäväksi, että virkasuhteen irtisanomiselle sähköpostiviestin seurauksena ei voitu katsoa olevan valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä. Virasto oli esittänyt, että irtisanomispäätöksessä kuvatut muut tapahtumat eivät olleet päätösharkinnassa erillisiä tai yksittäisiä irtisanomisperusteita, vaan ne olivat vaikuttaneet kokonaisharkintaan yhdessä sähköpostiviestin menettelyn kanssa. Hallinto-oikeus katsoi, ettei tämänkään seikan osalta asiaa ollut syytä arvioida toisin, vaan A:n virkasuhteen irtisanomiselle ei ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 1 § ja 3 § Asiakirjojen julkisuudesta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 22 § 1 momentti Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 57 § 1 momentti ja 95 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti, 25 § 2 ja 3 momentti ja 66 § 2 momentti Hallintolaki 27 § 1 momentti ja 28 § 1 momentti
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 1.7.2021 Irtisanominen nro H3405/2021 (diaarinumero 20415/03.04.04.04.03/2020)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 1.7.2021 Irtisanominen nro H3405/2021 (diaarinumero 20415/03.04.04.04.03/2020) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös Helsingin hallinto-oikeus 5.7.2021 Irtisanominen nro H3485/2021 (diaarinumero 20419/03.04.04.04.03/2020) 1625432400000
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 5.7.2021 Irtisanominen nro H3485/2021 (diaarinumero 20419/03.04.04.04.03/2020) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Työtehtävistä suoriutuminen Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Virasto oli päätöksellään 25.2.2020 irtisanonut toimistosihteeri A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla johtuen erityisen painavasta syystä. Päätöksen mukaan työnantajalla oli ollut erityisen painava syy irtisanomiseen, koska A ei suoriutunut tehtävistään, vaikka niitä oli vuodesta 2016 lähtien useampaan otteeseen tarkastettu hänen suoriutumistaan vastaavaksi ja vaikka työnantaja oli vuosien 2018 ja 2019 välisenä aikana huomauttanut ja varoittanut häntä virkavelvollisuuksiensa laiminlyönnistä ja antanut hänelle useita tilaisuuksia korjata hänen menettelyään. Työnantaja oli katsonut, ettei uuden varoituksen antaminen ollut riittävä seuraamus, sillä tilanne ei ollut aiemman puuttumisen perusteella pidemmällä aikavälillä korjaantunut. Työnantaja oli lisäksi arvioinut, ettei sellaisia tehtäviä ollut tarjolla, joita A:lle olisi voitu tarjota tai joista A olisi voinut suoriutua riittävän hyvin määrällisesti ja laadullisesti. A:n mukaan päätös oli kumottava, sillä päätös oli tehty vaillinaisin ja osin väärin perustein. Hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan, että valituksenalainen irtisanomispäätös oli perustunut siihen, ettei A ollut suoriutunut tehtävistään valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaisesti, vaikka niitä oli useampaan otteeseen tarkistettu vuodesta 2016 lähtien. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa saadusta selvityksestä myös ilmeni, että työnantaja oli tarkistanut A:n tavoitteita alaspäin, ja tästä huolimatta A ei ollut suoriutunut työtehtävistään tavoitteiden mukaisesti. Lisäksi asiassa ei tuomioistuimen mukaan muutoinkaan ilmennyt, että työnantaja olisi laiminlyönyt huolehtia A:n tilanteen riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä. Johtopäätöksenään hallinto-oikeus katsoi, ettei valituksenalainen irtisanomispäätös ollut valituksessa esitetyin perustein lainvastainen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti, 25 § 2 momentti ja 57 § 1 momentti Hallintolaki 31 § 1 momentti Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 13 § 1 momentti
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 5.7.2021 Irtisanominen nro H3485/2021 (diaarinumero 20419/03.04.04.04.03/2020)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 5.7.2021 Irtisanominen nro H3485/2021 (diaarinumero 20419/03.04.04.04.03/2020) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Päätös Helsingin hallinto-oikeus 2.7.2021 Irtisanominen nro 21/0201/2 (diaarinumero 05901/19/1401) 1625173200000
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 2.7.2021 Irtisanominen nro 21/0201/2 (diaarinumero 05901/19/1401) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Huomautus Työtehtävien laiminlyönti Työaikojen noudattaminen Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Virasto oli päätöksellään 30.8.2019 irtisanonut A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaisen virkamiehestä johtuvan erityisen painavan syyn perusteella. Lisäksi virasto katsoi A:n moitittavan käyttäytymisen oletettavasti jatkuvan irtisanomisaikana, minkä seurauksena virasto oli vapauttanut A:n työtehtävien hoitamisesta irtisanomisajaksi välittömästi päätöksen tiedoksiannosta lukien. Päätöksen perusteluissa oli muun muassa mainittu A:n epäasiallinen käyttäytyminen, työtilojen siivoamatta jättäminen ja työpuhelimen vaihtamatta jättäminen huolimatta työnantajan määräyksistä, luvattomat poissaolot ja poissaolojen vaillinainen ilmoittaminen, työaikojen rikkominen ja kokonaisharkinnassa huomioon otettavat aiemmat huomautukset ja varoitukset. A vaati päätöksen kumoamista ja virkasuhteen palauttamista. Vaihtoehtoisesti A vaati 12 kuukauden palkkaa vastaavaa määrää vahingonkorvauksena, mikäli virkaa ei olisi voitu palauttaa. Hallinto-oikeus ei tutkinut A:n vahingonkorvausvaatimusta viitaten tuomioistuinlain 4 luvun 1 §:ään hallinto-oikeuden toimivallasta. Perusteluksi päätöksen kumoamiselle A oli esittänyt, että irtisanomisessa oli kysymys kostosta ja vastatoimesta. Väite perustui siihen, että irtisanomismenettely oli käynnistetty A:n mukaan sen jälkeen, kun A oli vuonna 2017 tehnyt esimiehensä häneen kohdistuvasta pitkäaikaisesta työpaikkakiusaamisesta kantelun aluehallintovirastoon. Lisäksi A katsoi, ettei irtisanomiselle ollut muutoinkaan erityisen painavaa syytä. Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että A:n oli vastatoimia koskevaa asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä esitettävä selvitystä seikoista, joihin hänen vaatimuksensa perustuivat. Jos esitettyjen selvitysten perusteella voitiin olettaa vastatoimien kieltoa rikotun, vastapuolen oli kumotakseen oletuksen osoitettava, että kieltoa ei ollut rikottu. A oli hallinto-oikeuden mukaan esittänyt tarkemmin perustelemattoman väitteen irtisanomismenettelyn käynnistämiseen johtaneista seikoista. Tähän nähden, ja kun otettiin huomioon A:n virkasuhteen irtisanomiseen johtaneista seikoista saatu selvitys, hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut A:n esittämän selvityksen perusteella eikä muutoinkaan ilmennyt, että vastatoimien kieltoa olisi voitu olettaa rikotun. A:n virkasuhteen irtisanomista ei siten pidetty vastatoimena sille, että A oli tehnyt kokemastaan epäasiallisesta kohtelusta kantelun. Hallinto-oikeus katsoi irtisanomisperusteiden osalta, että A oli toistuvasti menetellyt vastoin valtion virkamieslain 14 §:ssä säädettyjä virkavelvollisuuksiaan noudattaa työnjohto- ja valvontamääräyksiä ja käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Tämä johtui hallinto-oikeuden mukaan siitä, että A oli jo aiemmin saamistaan varoituksista ja huomautuksista huolimatta menetellyt hänelle annettujen määräysten vastaisesti käyttäytymällä epäasiallisesti, jättämällä noudattamatta poissaolojen todentamisen ohjeita ollen siten luvattomasti poissa työstä, rikkomalla työaikamääräyksiä sekä laiminlyömällä työtilansa siivoamisen ja työpuhelimensa vaihtamisen. A oli lisäksi välittömästi viimeisimmän määräyksen jälkeen muun muassa jättänyt ilmoittamatta poissaoloistaan, vastannut epäasiallisesti esimiehensä viesteihin ja jättänyt noudattamatta hänelle määrättyä päivittäistä työaikaa. A oli hallinto-oikeuden mukaan laiminlyönyt työaikaa koskevia määräyksiä vielä saatuaan tietää työnantajan harkitsevan hänen virkasuhteensa irtisanomista. A oli myös laiminlyönyt hänelle annetut työtehtävät, joiden tekemiseen hänelle oli nimenomaisesti järjestetty aikaa. Hallinto-oikeus totesi, että A:lla ei voitu katsoa olleen esittämistään syistä estettä työtilan järjestelytehtävän suorittamiselle ollessaan virantoimituksessa. Kun lisäksi otettiin huomioon A:lle vuosina 2012–2018 annetut huomautukset, varoitukset ja määräykset ja niiden sisältö, oli A:n pitkän ajan kuluessa samankaltaisena toistunut menettely osoittanut sellaista piittaamattomuutta työnantajan antamia määräyksiä sekä virkatehtävien hoitamista kohtaan, että virastolla oli ollut virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Hallinto-oikeuden mukaan A:n menettelyn ilmentämään piittaamattomuuteen nähden virkasuhteen irtisanomista ei A:n pitkä virkaura tai muut valituksessa esitetyt seikat huomioon ottaen voitu pitää kohtuuttomana seurauksena hänen menettelystään. Valituksenalaista päätöstä ei ollut syytä muuttaa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti ja 25 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslakia ja valtion virkaehtosopimuslain muuttamista koskeva hallituksen esitys (HE 291/1993 vp) Yhdenvertaisuuslaki 16 § ja 28 § Tuomioistuinlaki 4 luku 1 §:n (842/2020) Valtioneuvoston kanslian ministeriöiden työaikaohje (VNK/1049/31/2016)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 2.7.2021 Irtisanominen nro 21/0201/2 (diaarinumero 05901/19/1401)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 2.7.2021 Irtisanominen nro 21/0201/2 (diaarinumero 05901/19/1401) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös KHO 28.9.2021 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen nro H3356/2021 (diaarinumero 21092/03.04.04.04.03/2021) 1632776400000
Helsingin hallinto-oikeus 1.3.2021 nro 21/0078/2 (diaarinumero 04827/19/1401) KHO 28.9.2021 nro H3356/2021 (diaarinumero 21092/03.04.04.04.03/2021) Asia Virkamiehen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Kohtuullinen aika Rikosepäily Virantoimituksesta pidättäminen Virkavelvollisuuden rikkominen Yleinen luottamus viranomaiseen Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Virasto oli päätöksellään 25.7.2019 valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin perusteella irtisanonut A:n vankilan apulaisjohtajan virasta, koska A oli päätöksen mukaan toiminut virkamiehen käyttäytymisnormien ja esimiesasemansa vastaisesti. Lisäksi työnantaja oli menettänyt luottamuksensa häneen, ja hänen teot olivat olleet omiaan vaarantamaan yleisen luottamuksen viranomaisen toimintaan. Irtisanomisen perusteena oleva teko osoitti A:n olevan siinä määrin soveltumaton apulaisjohtajan tehtävään, että hänet oli valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan perusteella pidätetty virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Valituksenalaisen päätöksen perustelujen mukaan A oli rikkonut velvoittavaa työnjohtomääräystä, koska hän oli ollut tekemisissä vangin kanssa ja antanut vankia koskevia tietoja vastoin työnantajan nimenomaista kieltoa. A:n menettelyä oli pidettävä törkeänä, sillä A oli samaan aikaan ollut epäiltynä vastaavanlaisista rikoksista ja hän oli antanut tietoja samalle henkilölle, jota käräjäoikeuden käsittelyssä ollut rikossyyte oli koskenut. Tietoja saanut henkilö oli ollut epäiltynä vakavista rikoksista, ja hänet oli irtisanottu poliisin virasta jo aikaisemmin tuomittujen rikosten vuoksi. Vaikka A oli kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin ja hovioikeus oli kumonnut syytteet, se ei poistanut päätöksen mukaan sitä tosiasiaa, että A ollessaan epäiltynä rikoksista oli toiminut tavalla, joka oli aiheuttanut epäilyn uusista samanlaisista rikoksista, ja siten hänen katsottiin niissä olosuhteissa jatkaneen virkavelvollisuuden rikkomista. A:n tekemän valituksen mukaan päätös oli kumottava ja virasto oli velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Kysymyksenasetteluksi hallinto-oikeudelle asiassa tuli se, oliko virastolla ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Mikäli erityisen painavan syyn edellytys täyttyi, oli asiassa lisäksi ratkaistava, oliko A:n irtisanominen tehty valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentissa edellytetyssä kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut viranomaisen tietoon. Lisäksi asiassa oli tarvittaessa ratkaistava, osoittivatko irtisanomisen perusteena olevat teot A:n olevan siinä määrin soveltumaton apulaisjohtajan tehtävään, että hänet oli voitu pidättää virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Irtisanomisen edellytysten täyttymisestä hallinto-oikeus totesi, ettei se, että hovioikeus oli hylännyt syytteet ja valtionsyyttäjä oli jättänyt syytteet nostamatta, estänyt virkamiesoikeudellisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Vaikka A:n ei katsottu toiminnallaan syyllistyneen rikoksiin, oli sitä, että hän oli vireillä olleen rikosasian käsittelyn aikana vastoin työnantajan nimenomaista määräystä hoitanut useammalla yhteydenotolla vangin asioita vankilan ulkopuolisen henkilön kanssa, pidettävä erittäin moitittavana. Asiaa ei ollut arvioitava toisin sillä perusteella, että yhteydenpito oli mahdollisesti tapahtunut vangin suostumuksella, eikä myöskään sillä perusteella, ettei A itse kokenut vangin avustamista ongelmaksi. Hallinto-oikeuden mukaan A:n oli viraston virkamiehenä tullut kaikissa tilanteissa toimia siten, ettei tutkintavankeuden toimeenpanon ja rangaistuksen täytäntöönpanon tarkoitus eikä virkamiehen puolueettomuus vaarantunut. Tämä käyttäytymisvelvoite koski erityisesti virkamiehen toimintaa suhteessa muun muassa tuomittuihin. Hallinto-oikeus katsoi ottaen huomioon A:n aseman, että A:n toiminta oli ollut omiaan vaarantamaan hänen kykynsä hoitaa vankilan turvallisuudesta vastaavan apulaisjohtajan virkatehtäviä siten puolueettomasti, ettei vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon tarkoitus vaarantunut, ja siten vaarantamaan luottamuksen A:ta kohtaan viraston virkamiehenä ja esimiehenä. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n toiminta muodosti kokonaisuutena arvioiden valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisen painavan syyn vankilan turvallisuudesta vastaavan apulaisjohtajan virkasuhteen irtisanomiselle. Koska irtisanomisen edellytykset täyttyivät, asiassa ei ollut tarpeen arvioida, olisiko A:lle tullut irtisanomisen sijasta antaa kirjallinen varoitus. Asiassa ei ilmennyt, että virasto olisi kohdellut A:ta toisin kuin muita viraston palveluksessa olevia tai olleita virkamiehiä oli vastaavissa olosuhteissa kohdeltu. Irtisanomisen laillisuutta ei ollut myöskään syytä arvioida toisin A:n pitkän virkauran, asian saaman julkisuuden ja mahdollisten A:n yksityiselämään ulottuvien vaikutusten perusteella eikä työn ulkopuolisten seuraamusten, kuten tulevien työllistymismahdollisuuksien heikkenemisen johdosta. Irtisanomista ei voitu pitää kysymyksessä olevissa olosuhteissa suhteettoman ankarana seuraamuksena. Hallinto-oikeus antoi johtopäätöksensä myös siitä, oliko irtisanomispäätös tehty kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus katsoi, että tapauksen olosuhteissa työnantajan harkinnassa oli ollut, odottiko se rikosepäilyjen ratkaisemista ennen kuin päätti A:n irtisanomisesta irtisanomisen perustuessa toisaalta työnantajan nimenomaisten määräysten rikkomiseen ja toisaalta siihen, että rikosprosessien aikana esille tullut A:n toiminta oli ollut omiaan vaarantamaan luottamuksen A:n kykyyn hoitaa virkatehtäviään puolueettomasti. Virasto oli irtisanonut A:n alle kuudessa kuukaudessa tiedon saamisesta irtisanomisen perusteena olleista vuoden 2016 tapahtumista ja alle kuukaudessa hovioikeuden ja valtionsyyttäjän ratkaisuista rikosoikeudellisissa menettelyissä. Tästä syystä A:n irtisanominen oli siten tehty valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentissa tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus katsoi lisäksi, että A:n irtisanomisen perusteena ollut toiminta oli myös osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että virastolla oli ollut valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan mukainen peruste A:n virantoimituksesta pidättämiselle välittömästi irtisanomisen jälkeen. Viraston päätös ei ollut lainvastainen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO ei myöntänyt asiassa valituslupaa. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki14 § 1 ja 2 momentti, 25 § 2 ja 3 momentti, 40 § 1 ja 2 momentti sekä 57 § 1 momentti Valtion virkamieslain 25 §:n 2 momenttia koskevat hallituksen esityksen (HE 291/1993 vp) yksityis-kohtaiset perustelut Laki Rikosseuraamuslaitoksesta 8 § Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain hallituksen esityksen (HE 92/2009 vp) lain 8 §:ää koskevat yksityiskohtaiset perustelut Hallintolaki 6 § ja 7 § 2 momentti Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §
Päätös KHO 28.9.2021 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen nro H3356/2021 (diaarinumero 21092/03.04.04.04.03/2021)
Helsingin hallinto-oikeus 1.3.2021 nro 21/0078/2 (diaarinumero 04827/19/1401) KHO 28.9.2021 nro H3356/2021 (diaarinumero 21092/03.04.04.04.03/2021) Asia Virkamiehen irtisanomista... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös Helsingin hallinto-oikeus 5.7.2021 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen nro H3487/2021 (diaarinumero 21143/03.04.04.04.03/2020) 1625432400000
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 5.7.2021 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen nro H3487/2021 (diaarinumero 21143/03.04.04.04.03/2020) Asia Virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat Esteellisyys Luottamuspula Poliisi Irtisanominen yksilöperusteella Rikosepäily Kohtuullinen aika Virantoimituksesta pidättäminen Kuulemisvirhe Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Poliisilaitos oli päätöksellään 5.6.2020 irtisanonut rikosylikonstaapeli A:n valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin ja 14 §:n 2 momentin sekä poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n nojalla poliisilaitoksen rikosylikonstaapelin virasta kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. A oli myös katsottu siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. Tämän vuoksi A oli valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen irtisanomisajaksi. Poliisilaitoksen päätös perustui muun muassa siihen, että A oli ollut useiden vuosien ajan osallisena rikosprosesseissa, joissa hän oli ollut rikoksesta epäillyn asemassa. Lisäksi päätöksen arvioinnissa vaikutti A:n pitkä historia rikoksista tuomitun B:n alaisena ja hänen lähipiiriinsä kuuluvana poliisimiehenä. A oli muun muassa pitänyt tiiviisti yhteyttä B:hen osoittaen yhä lojaalisuutta B:tä kohtaan tämän taustastaan huolimatta ja vieraillut vuonna 2016 B:n kanssa ammattirikollisen luona A:n ollessa tuolloin aiemman rikosepäilyn vuoksi virantoimituksesta pidätettynä. A vaati päätöksen kumoamista tai että kurinpitorangaistuksena irtisanomisen sijasta A:lle määrättäisiin varoitus taikka hänet erotettaisiin määräajaksi virantoimituksesta. A oli hallinto-oikeudessa esittänyt, että valituksenalaisen päätöksen toinen allekirjoittaja, apulaispoliisipäällikkö Y, oli ollut esteellinen osallistumaan A:n virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen. Hallinto-oikeus totesi esteellisyydestä, että hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen keskeinen tehtävä on turvata asian käsittelyn objektiivista puolueettomuutta eli erityisesti yleistä luottamusta menettelyn objektiivisuuteen ja riippumattomuuteen. Pelkästään asianosaisen epäluottamus virkamieheen tai viranomaisen toimintaan ei vielä perustanut esteellisyyttä kyseisen lainkohdan perusteella, vaan luottamuksen vaarantumiselle oli oltava erityinen syy, jonka tuli merkitykseltään rinnastua hallintolain 28 §:n 1 momentin 1–6 kohdassa säädettyihin erityisiin esteellisyysperusteisiin. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Y oli työnantajan edustajana ja esimiesasemansa perusteella osallistunut A:n virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen. Arvioinnin kohteena ollut A:n menettely oli osaltaan liittynyt murhaa koskevaa asiaa kuuluvaan esitutkintaan. Y oli aiemmin ennen A:n nyt kysymyksessä olevaa irtisanomisasiaa osallistunut kyseisen esitutkinnan organisointiin poliisin päällikkötason toimijana. Hallinto-oikeuden mukaan Y:n tehtävä poliisissa murhaa koskevan asian esitutkinnassa ei asiassa saadun selvityksen perusteella kuitenkaan katsottu olleen sen laatuinen, että luottamus hänen puolueettomuutensa olisi voitu katsoa vaarantuneen A:n virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevassa asiassa. Asiassa ei siten ollut tapahtunut menettelyvirhettä tältä osin. A:n mukaan asiassa oli myös menetelty virheellisesti, kun hänelle ei ollut annettu tilaisuutta lausua murhaa koskevan asian esitutkinta-aineistoon liittyvistä seikoista, jotka oli otettu valituksenalaisen päätöksen perusteeksi. Kyseinen esitutkinta-aineisto olisi myös tullut toimittaa A:lle tai ilmoittaa, milloin ja missä A olisi voinut aineistoon tutustua. A:n käytössä oli ollut vain osa kyseisestä esitutkintamateriaalista, eikä poliisilaitos ollut missään vaiheessa ilmoittanut, mitkä olivat ne kohdat ja tarkemmin yksilöidyt kysymykset, joita se arvioi hallinnollisen päätöksenteon perusteena. Muun muassa tästä syystä valituksenalainen päätös tuli kumota kokonaisuudessaan. A:n mukaan myöskään irtisanomispäätöstä ei ollut tehty kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus katsoi A:n väittämän osalta, että olosuhteet huomioon ottaen A:n virkasuhteen irtisanomisen perusteet olivat voineet jäädä A:lle, erityisesti esitutkintamateriaalin laajuus huomioon ottaen, kuulemismenettelyn puutteiden vuoksi hänen oikeusturvaansa vaarantavalla tavalla epäselviksi siltä osin kuin irtisanominen oli perustettu murhan tutkinnassa ilmenneisiin seikkoihin. Kun otettiin huomioon, että poliisilaitos oli perustanut A:n virkasuhteen irtisanomisen muihinkin seikkoihin kuin A:n menettelyyn murhatutkintaan liittyen, irtisanomispäätöstä ei ollut tämän menettelyvirheen vuoksi hallinto-oikeuden mukaan kumottava. Tätä irtisanomisen perustetta ei kuitenkaan otettu huomioon asian arvioinnissa. Lisäksi hallinto-oikeus katsoi, että valituksenalainen A:n virkasuhteen irtisanomispäätös oli tehty virkamieslain 25 §:n 3 momentissa tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus totesi puolestaan irtisanomisperusteen arvioinnin osalta, ettei virkamiesoikeudellinen arviointi ollut suoraan sidoksissa rikosoikeudelliseen arviointiin eikä virkasuhteen irtisanominen edellyttänyt, että virkamiehen olisi todettu syyllistyneen rikokseen tai että hänet olisi tuomittu rangaistukseen. Kun harkittiin sitä, oliko A käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla, ei arvioitu pelkästään yksittäisten tekojen moitittavuutta tai useampien tekojen muodostaman kokonaisuuden moitittavuutta, vaan sitä, täyttikö A myös menettelynsä jälkeen tehdyn virkamiesoikeudellisen arvioinnin ajankohtana ne vaatimukset, joita häneltä poliisimiehenä vaadittiin. Hallinto-oikeus katsoi johtopäätöksenä A:n irtisanomiseen johtaneen menettelyn arvioinnissa, että A:n menettely kokonaisuutena arvioiden oli ilmentänyt poliisivirkamiehelle, jonka omiinkin virkatehtäviin oli kuulunut rikostutkinta, täysin sopimatonta epäluotettavuutta. A oli tällä toiminnallaan menettänyt työnantajansa luottamuksen, ja hänen poliisin arvolle sopimaton menettelynsä oli vakavalla tavalla vaarantanut myös luottamuksen poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Poliisilaitoksella oli, A:n käyttäydyttyä vastoin virkamieslain 14 §:n 2 momentissa ja poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ssä säädettyä, ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n rikosylikonstaapelin virkasuhde. Koska irtisanomisen edellytykset olivat täyttyneet, hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei ollut tarpeen arvioida, olisiko A:lle tullut irtisanomisen sijasta määrätä jokin muu virkamiesoikeudellinen seuraamus. Lisäksi A:n virkasuhteen irtisanomisen perusteena ollut menettely huomioon ottaen poliisilaitos oli voinut myös arvioida A:n olevan siinä määrin soveltumaton tehtäväänsä, että hänet on voitu pidättää virantoimituksesta. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1 § 1 momentti ja 13 § Tuomioistuinlaki 4 luku 1 § Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 13 § 1 momentti ja 81 § 2 momentti 1 kohta Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti, 25 § 2 ja 3 momentti, 40 § 2 momentti 4 kohta 57 § 1 momentti ja 66 § 2 momentti Laki poliisin hallinnosta 15 f § Hallintolaki 6 §, 27 § 1 momentti, 28 § 1 momentti 7 kohta, 31 § 1 momentti, 34 § 1 momentti ja 36 § Hallintolakia ja hallintolainkäyttölain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) yksityiskohtaisiset perustelut Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa 8 §, 14 §, 18 §, 22 § 1 momentti ja 33 §
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 5.7.2021 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen nro H3487/2021 (diaarinumero 21143/03.04.04.04.03/2020)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 5.7.2021 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen nro H3487/2021 (diaarinumero 21143/03.04.04.04.03/2020) Asia Virkasuhteen irtisanomista... - Kirjallinen varoitus Päätös Helsingin hallinto-oikeus 9.12.2021 Kirjallinen varoitus nro H6271/2021 (diaarinumero 20436/03.04.04.04.03/2020) 1639000800000
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 9.12.2021 Kirjallinen varoitus nro H6271/2021 (diaarinumero 20436/03.04.04.04.03/2020) Asia Valtion virkamiehelle annettua varoitusta koskeva valitus Asiasanat Kirjallinen varoitus Kohtuullinen aika Luvaton poissaolo Virkavelvollisuuden laiminlyönti Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Virasto oli antanut 17.2.2020 tekemällään päätöksellä tutkijan virassa toimineelle A:lle kirjallisen varoituksen valtion virkamieslain 24 §:n nojalla. Viraston saaman asiakirjaselvityksen perusteella A oli ollut luvatta poissa virantoimituspaikalta 29.4.2019, 4.6.2019 ja 10.6.2019 vastoin nimenomaisia työnjohdollisia määräyksiä. A vaati päätöksen kumoamista ja oikeudenkäyntimaksunsa korvaamista. Perusteluina valitukselleen A oli vedonnut siihen, että A:lle annettu etätyöskentelyä ja kalenterimerkintöjä koskeva ohjeistus oli ollut epäselvää ja että muilta ei olisi vaadittu sähköisen kalenterin käyttämistä etätyöpäivien osalta samalla tavoin kuin A:lta. Viimeksi mainitusta A oli viitannut kirjallisena selvityksenä toimittamiinsa muiden henkilöiden kalenterimerkintöihin. A vetosi myös siihen, että häntä oli jo suullisesti huomautettu kyseisistä poissaoloista. Edelleen A:n mukaan väitetyn moitittavan menettelyn ja A:lle annetun kirjallisen varoituksen välillä kulunutta aikaa oli pidettävä sekä varoituksen tarkoituksen että varoituksen saajan oikeusturvan kannalta selvästi liian pitkänä. Hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että A:n tietoon saatetuista asiakirjoista oli ilmennyt, että etätyöpäivästä tuli sopia esimiehen kanssa. Vaikka työvuoroluettelo ei A:n mukaan ollut käytössä, selvityksessä ilmenneistä asiakirjoista oli yksiselitteisesti käynyt ilmi, että etätyöpäivän työtehtävistä tuli aina erikseen sopia esimiehen kanssa. Hallinto-oikeus katsoi myös tämän perusteella olleen selvää, että etätyöpäivästäkin oli tullut kommunikoida esimiehen kanssa. A:lle oli myös kerrottu, mistä ohjeistukseen sai epäselvyyksien osalta lisätietoja. Kun hallinto-oikeus otti huomioon kirjallisen ohjeistuksen, joka oli annettu A:n kertoman suullisen keskustelun jälkeen, A:n oli katsottu saaneen ennen varoituksen perusteena ollutta menettelyään tiedoksi työnjohdollisen määräyksen, jonka mukaan etätyöpäivistä tuli sopia etukäteen työnantajan kanssa. Lisäksi A oli saanut 29.4.2019 poissaolonsa perusteella sähköpostiviestin, jossa oli nimenomaisesti todettu, että etätyöpäivät tuli olla edeltä käsin sovittuja. Näissä olosuhteissa A:lla ei hallinto-oikeuden mukaan voinut olla perusteltua epäselvyyttä mainitun työnjohdollisen määräyksen sisällöstä ainakaan enää 29.4.2019 jälkeen. Hallinto-oikeus totesi lisäksi, että A oli vastineessaan 11.6.2019 itsekin ilmoittanut kalenterimerkintöjen puuttumisen olleen häneltä huolimatonta, mikä viittasi A:n tietoisuuteen kalenterimerkintöjen tekemistä koskevasta ohjeistuksesta. Työnantajalla oli ollut oikeus direktio-oikeutensa perusteella edellyttää kalenterimerkintöjen tekemistä. A:n asiassa esittämillä muiden henkilöiden kalenterimerkinnöillä ei ollut hallinto-oikeuden mukaan merkitystä asian arvioinnissa, koska merkinnät eivät osoittaneet näiden henkilöiden pitäneen esitettyinä ajankohtina etätyöpäiviä, eivätkä ne toisaalta sulkeneet pois mahdollisuutta, että nämä henkilöt olivat sopineet etätyöpäivistään työnantajan kanssa muulla tavoin. Hallinto-oikeus totesi tämän jälkeen suullisesta huomautuksesta, että kun toimenpiteellä oli kiinnitetty A:n huomiota poissaoloon liittyvään vastaavaan asiaan kuin sittemmin varoitusharkinnassa oli 4.6.2019 ja 10.6.2019 poissaolojen osalta ollut kyse, A:n menettely 29.4.2019 oli voitu ottaa huomioon varoituksen antamisen edellytyksiä kokonaisuutena arvioitaessa. Johtopäätöksenä hallinto-oikeus katsoi, että työnantaja oli voinut katsoa A:n laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan jättämällä noudattamatta työnjohdollisia määräyksiä tilanteissa, joissa hän oli etukäteen sopimatta tai edes ilmoittamatta ollut luvatta poissa virantoimituspaikalta 4.6.2019 ja 10.6.2019. A:n laiminlyöntien laatu ja toistuvuus huomioon ottaen kirjallisen varoituksen antamisen edellytykset olivat täyttyneet. Hallinto-oikeudelle esitetyn selvityksen perusteella ei ollut myöskään osoitettu, että A:ta olisi kohdeltu epätasapuolisesti muihin hänen asemassaan oleviin henkilöihin nähden. Hallinto-oikeus katsoi lopuksi myös, että työnantaja oli viipymättä ryhtynyt toimenpiteisiin A:n viimeisimmän kesäkuun poissaolon jälkeen. Kun otettiin huomioon kuulemistilaisuuden jälkeiset asian ratkaisemisen viipymisen syyt, hallinto-oikeus katsoi, että varoitus oli annettu asian laatu ja olosuhteet huomioon ottaen lisäksi kohtuullisessa ajassa siitä, kun valittajan menettelyn arvioimiseksi tarvittavat seikat olivat tulleet työnantajan tietoon. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti ja 24 § Hallituksen esitys (HE 291/1993 vp) Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 §
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 9.12.2021 Kirjallinen varoitus nro H6271/2021 (diaarinumero 20436/03.04.04.04.03/2020)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 9.12.2021 Kirjallinen varoitus nro H6271/2021 (diaarinumero 20436/03.04.04.04.03/2020) Asia Valtion virkamiehelle annettua varoitusta koskeva valitus Asiasanat Kirjallinen... - Kirjallinen varoitus Päätös Turun hallinto-oikeus 6.5.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0065/1 (diaarinumero 02132/19/1401) 1620248400000
Päätös Turun hallinto-oikeus 6.5.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0065/1 (diaarinumero 02132/19/1401) Asia Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat Huomautus Kirjallinen varoitus Työnjohdollinen ohjeistus Virkavelvollisuuden vastainen toiminta Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Vankilan johtaja oli antanut apulaisjohtaja A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen virkamieslain 14 §:n vastaisesta toiminnasta. Varoitusta koskevan päätöksen taustalla olivat vartija B:n nimittämiseen liittyneet tapahtumat. B oli vastoin ohjeistusta nimitetty ja aloittanut työt 1.8.2019 alkaen ennen kuin turvallisuusselvitys oli 25.9.2019 valmistunut. Turvallisuusselvityksestä ja A:n B:n kanssa tämän jälkeen käymästä keskustelusta oli ilmennyt seikkoja, joilla oli saadun selvityksen mukaan ollut vaikutusta B:n mahdollisuuksiin virkatehtävien hoitoon. B oli ollut 2.10.2019 alkaen virasta pidätettynä, mutta kutsuttu myöhemmin määräajaksi takaisin töihin keskushallintoyksikön ohjeistuksen mukaisesti. Varoituksen antamista koskevan päätöksen mukaan A ei toiminut B:n työtehtävien rajauksessa keskushallinnon, aluekeskuksen ja esimiehen ohjauksen mukaisesti. A ei ollut ilmoittanut kaikille esimiehille B:n rajatuista tehtävistä, kuten hänet oli velvoitettu ilmoittamaan. Hän ei ollut myöskään informoinut B:tä keskushallinnon ohjauksen mukaisesti. Työnantaja oli katsonut, että A oli B:lle osoitettujen tehtävien osalta toiminut selvästi hänelle annetun ohjeistuksen vastaisesti. Työnantajan näkemyksen mukaan A ei ollut tilanteessa ottanut myöskään huomioon turvallisuuspäällikön työnjohdollista ohjeistusta vankilan turvallisuusasioissa. A:n mukaan päätös oli kumottava, ja lisäksi A:n aiemmin saama kirjallinen työnjohdollinen huomautus oli poistettava. A:n mukaan hänen saama kirjallinen varoitus oli perusteeton ja sen ohella työnjohdollinen huomautus oli perustunut totuuden vastaisiin tietoihin. Kirjallista huomautusta koskevan vaatimuksen osalta hallinto-oikeus totesi, että kyseessä oli virkamieslaissa sääntelemätön työnjohdollinen, työnantajan direktio-oikeuden piiriin kuuluva asia, johon ei saanut hakea muutosta valittamalla. Huomautuksen poistamista koskeva vaatimus oli näin ollen jätettävä tutkimatta. Ratkaisussaan hallinto-oikeus katsoi, että vartija B:lle tiedottamisen osalta ei tullut esille, että A olisi selvästi laiminlyönyt käydä tilanteeseen liittyvää tarvittavaa keskustelua B:n kanssa. Se, että B oli kokenut tilanteensa epäselvänä ja ollut tyytymätön tilanteeseen, ei osoittanut, etteikö A olisi käynyt toteamansa tavoin keskustelua niin hyvin kuin kyseisessä poikkeuksellisessa tilanteessa oli ollut mahdollista. B oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen, jolloin virkasuhde lähtökohtaisesti päättyi määräajan jälkeen. Hallinto-oikeuden mukaan A:n, jonka tehtäviin nimittäminen ei edes kuulunut, ei voitu katsoa laiminlyöneen ohjeistusta sillä perusteella, ettei hän ollut erikseen tuonut esiin, ettei B:n virkasuhde enää määräajan jälkeen jatkunut. Hallinto-oikeus totesi, että kysymyksessä olevassa tilanteessa työnantajan esittämältä ohjeistukselta voitiin edellyttää selkeyttä ja yksiselitteisyyttä erityisesti sen keskeisen seikan suhteen, oliko B:lle lähtökohtaisesti voitu osoittaa lainkaan tehtäviä, joissa hän oli tekemisissä vankien kanssa. Hallinto-oikeus katsoi, että tilanteessa A:lle annettu ohjeistus ei ollut yksiselitteinen siten, että hänen olisi voitu katsoa laiminlyöneen saamaansa ohjeistusta tai toimineen sen vastaisesti. B:n palattua töihin tapahtumat, joihin varoituksessa oli vedottu, olivat tapahtuneet hyvin lyhyen ajan sisällä, ja ohjeistus oli täydentynyt vasta myöhemmin päätöksessä esille otettujen tapahtumien jälkeen. A oli myös reagoinut viipymättä saatuaan lisäohjeita. A oli muun muassa välittömästi kuulemistilaisuuden jälkeen tiedottanut kirjallisesti kaikille rikosseuraamusesimiehille B:n rajatuista tehtävistä. A oli siten ottanut tilanteen vakavasti, ja saadun selvityksen mukaan A oli myös tilanteessa pyrkinyt parhaan kykynsä mukaan noudattamaan saamiaan ohjeita, joissa hänelle oli jätetty harkintavaltaa. Hallinto-oikeus katsoi saatua selvitystä kokonaisuutena arvioidessaan myös, ettei A:lle annettu työnjohdollinen huomautus ohjeiden vastaisesta toiminnasta B:n nimittämisen valmistelumenettelyssä osoittanut, että kyseessä olisi ollut vakava virkatehtävien toistuva laiminlyönti, kun erityisesti otettiin huomioon varoituksen taustalla olevien tapahtumien ja huomautuksen ajallinen sijoittuminen. Hallinto-oikeuden mukaan A:n ei voitu katsoa jättäneen noudattamatta työnantajan ohjeistusta ja toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan siten, että kirjallinen varoitus olisi ollut kohtuullinen seuraamus tämän toiminnan moitittavuuteen nähden. Asiaa ei myöskään ollut aihetta arvioida toisin A:lle annetun kirjallisen huomautuksen perusteella. Varoituksen antamiselle ei siten ollut perusteita. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti ja 24 § Hallintolaki 6 § Tuomioistuinlaki 4 luku 1 § (673/2016) Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 51 § 2 momentti
Päätös Turun hallinto-oikeus 6.5.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0065/1 (diaarinumero 02132/19/1401)
Päätös Turun hallinto-oikeus 6.5.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0065/1 (diaarinumero 02132/19/1401) Asia Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat Huomautus Kirjallinen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Päätös Turun hallinto-oikeus 4.5.2021 Kirjallinen varoitus ja irtisanominen nro 21/0061/1 (diaarinumerot 01404/19/1401; 02174/19/1401 ja 00410/20/1401) 1620075600000
Päätös Turun hallinto-oikeus 4.5.2021 Kirjallinen varoitus ja irtisanominen nro 21/0061/1 (diaarinumerot 01404/19/1401; 02174/19/1401 ja 00410/20/1401) Asia Kirjallisia varoituksia ja irtisanomista koskevat valitukset Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Sivutoimi Sopimaton käytös Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Virkavelvollisuuden rikkominen Yleinen luottamus viranomaiseen Luottamuspula Puolustusvoimat Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa A oli toiminut Puolustusvoimissa siviilivirassa sairaanhoitajana varuskunnan terveysasemalla. A:n tehtäviin lukeutui osana Puolustusvoimien terveydenhuollon toteuttamista työskentely sairaanhoitajan vastaanotolla ja lepo-osastolla sekä koulutus- ja varotehtäviä terveysaseman ulkopuolella. Virasto oli antanut reilun puolen vuoden ajanjaksolla kolme päätöstä, joista kahdessa ensimmäisessä oli kyse kirjallisen varoituksen antamisesta A:lle ja kolmannessa A:n virkasuhteen irtisanomisesta virkamiehestä johtuvasta erittäin painavasta syystä. A:lle annetun ensimmäisen kirjallisen varoituksen johdosta A:n esimies oli määrännyt, ettei A saanut työtehtävissään olla tekemisissä naisten vapaaehtoisessa asepalveluksessa olleiden henkilöiden kanssa tai toimia kouluttajana tilaisuuksissa, johon osallistui vapaaehtoisessa asepalveluksessa olleita naisia tai Puolustusvoimien palkatun henkilökunnan naispuolisia edustajia. A valitti päätöksistä hallinto-oikeuteen vaatien niiden kumoamista sekä irtisanomispäätöksen osalta hänelle laittoman irtisanomisen johdosta kuuluvien korvausten maksamista. Lisäksi A vaati työnjohdollisten järjestelyjen ja seuraamusten kumoamista. Myöhemmin A vaati vielä irtisanomisen ja siitä johtuneiden seurannaisvaikutusten täytäntöönpanon kieltämistä, kunnes asia tulisi lainvoimaisesti ratkaistuksi. Hallinto-oikeus hylkäsi välipäätöksellään täytäntöönpanon kieltämistä koskeneen hakemuksen. A:n vaatimuksesta korvausten maksamiseen laittoman irtisanomisen perusteella hallinto-oikeus totesi viitaten valtion virkamieslain 55 a §:ään, että se ei voinut käsillä olleen irtisanomista koskeneen valitusasian yhteydessä tutkia vaatimusta menetetyn ansion korvaamisesta. Työnjohdollisten järjestelyiden ja seuraamusten kumoamisen osalta tuomioistuin totesi, että A:n tehtävänkuvan rajoituksissa oli ollut kyse työnantajan direktio-oikeuden piiriin kuuluneesta työtehtävien sisäisestä järjestelystä, sillä rajoitukset eivät merkinneet muutosta A:n virkasuhteeseen tai sen ehtoihin eivätkä sellaista olennaista muutosta A:n työtehtäviin, että niiden olisi katsottu koskeneen A:n oikeuksia ja velvollisuuksia. Esimiehen määräyksessä oli siten ollut kyse hallintolainkäyttölain 5 §:n 2 momentin mukaisesta hallinnon sisäisestä määräyksestä, josta ei saanut tehdä valitusta. Hallinto-oikeus ei tutkinut A:n vaatimusta työnjohdollisten järjestelyjen ja seuraamusten kumoamisesta. Ensimmäinen kirjallinen varoitus 29.7.2019 Ensimmäisen kirjallisen varoituksen perusteena oli ollut A:n potilasvastaanottotyössä ilmennyt epäasiallinen käyttäytyminen. Kaksi naispuolista varusmiestä oli tehnyt A:sta häirintäilmoitukset, joiden mukaan A oli käyttäytynyt neljässä erillisessä vastaanottotilanteessa epäasiallisesti käyttämällä seksuaalissävytteisiä ilmaisuja. Varusmiehet olivat kirjallisesti ilmoittaneet kokeneensa kenttäsairaanhoitajana toimivan A:n taholta epäasiallista käytöstä ja häirintää potilasvastaanottokäyntien aikana. Toinen varusmiehistä oli ilmoittanut yhdestä tapahtumasta heti seuraavana päivänä esimiehelleen. Samalla hän oli ilmoittanut myös aiemman käyntikerran tapahtumista. Toisen varusmiehen kuvaamat tapahtumat olivat tapahtuneet jo joitakin kuukausia aiemmin, eikä hän ollut kyennyt yksilöimään tarkkoja tapahtuma-aikoja. Ensimmäisen kirjallisen varoituksen osalta A kiisti toimineensa epäasiallisesti. A katsoi muun muassa toimineensa ammattimaisesti, sillä tarkoituksenmukaisimman lääketieteellisen hoidon turvaaminen edellytti, että asioista puhuttiin suoraan ja niiden oikeilla nimillä. Varoituksen perusteena olleissa tapahtumissa oli ollut kyse sana sanaa vastaan -tilanteista ja A katsoi, ettei työnantaja ollut kyennyt esittämään päätöksensä perusteeksi sellaista objektiivisesti arvioituna riittävää näyttöä, jonka perusteella varteenotettava epäilys hänen syyllisyydestään olisi voitu sulkea pois. Hallinto-oikeuden mukaan tilanteiden arkaluontoisuus ja varusmiesten asema huomioon ottaen ei voitu pitää poikkeuksellisena, että ilmoittajat eivät ilmoittaneet kaikista tapahtumista välittömästi niiden tapahduttua ja että he olivat uskaltaneet ottaa tilanteet esiin vasta, kun A:n työnantaja oli yhden ilmoituksen perusteella alkanut selvittää asiaa. Kumpikin varusmies oli kuitenkin jälkikäteenkin kyennyt kertomaan yksityiskohtaisesti vastaanottokäyntien syistä ja käytyjen keskustelujen sisällöstä sekä niiden herättämistä tuntemuksista. Heidän kokemuksensa A:n toiminnasta olivat samansuuntaiset. Hallinto-oikeus katsoi esitetyn selvityksen perusteella, ettei varusmiesten muistikuviin perustuvia ilmoituksia vastaanottokäynneistä ollut syytä epäillä ja että työnantaja oli voinut näiden ilmoitusten perusteella tehdä johtopäätöksiä A:n käytöksestä kyseisillä potilaskäynneillä. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli käyttäytynyt tilanteissa selvästi epäasiallisesti potilaina olleita kahta varusmiestä kohtaan. Hän ei ollut kyseisissä tilanteissa käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla ja oli siten toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. Viraston 29.7.2019 tekemän päätöksen kumoamiseen ei ollut syytä. Toinen kirjallinen varoitus 14.11.2019 Varoituksen antamista koskevan päätöksen 14.11.2019 mukaan A oli toiminut vastoin terveysaseman lääkehoitosuunnitelmaa sekä tämän määräyksen taustana olevaa Sotilaslääketieteen keskuksen lääkehoitosuunnitelmaa 2019–2021 ottaessaan itsenäisesti käyttöönsä lääkkeen terveysaseman lääkekaapista. Lääkehoitosuunnitelmasta ilmeni, että lääkkeen ottaminen omaan käyttöön lääkevarastosta tai vastaavasta oli rangaistava teko. Lisäksi lääkehoitosuunnitelmassa oli kerrottu, millaisia lääkkeitä voitiin terveysaseman henkilöstölle antaa. Kuitenkin kyseisissä tilanteissa luovuttajan tuli olla eri henkilö kuin lääkkeen käyttäjä ja luovutus tuli dokumentoida potilastietojärjestelmään. A ei ollut dokumentoinut lääkkeen ottamista, jonka seurauksena A:n toiminta oli siten ollut moitittavaa ja vastoin virkamiehille virkamieslain 14 §:ssä asetettuja velvoitteita. A myönsi ottaneensa lääkkeen, mutta katsoi, ettei ollut toiminut vastoin sellaisia työnjohto- ja valvontamääräyksiä, joita hänen olisi voitu kohtuudella edellyttää tienneen ja odottaa. A:n mukaan varuskunnan terveysasemalla ja henkilöstön keskuudessa oli vuosien ajan todellisuudessa noudatettu käytäntöä, jonka perusteella lääkkeiden ottaminen omaan käyttöön oli ollut sallittua. A:n mukaan lähijohto ei ollut tehnyt mitään korjatakseen mahdollista ristiriitaa ylemmän tason ohjeistuksen ja käytännön välillä. Mikäli lääkkeiden ottaminen oli virallisen ohjeistuksen mukaan kiellettyä, oli ohjeistuksen tiedoksianto henkilöstön keskuuteen laiminlyöty. Siten A:n mukaan asiassa oli kokonaisuutena arvioiden niin vahvat vastuuvapausperusteet, että varoitusta oli pidettävä kohtuuttomana seurauksena. Hallinto-oikeus katsoi tapauksessa, että terveysasemalla työskentelevän sairaanhoitajan voitiin jo virkatehtäviensä puolesta edellyttää olevan selvillä lääkkeiden jakoon liittyvistä työnantajan ajantasaisista ohjeistuksista ja niiden voimassa olevasta sisällöstä, myös henkilökunnan lääkityksen osalta, sekä toimivan niiden mukaisesti. Lisäksi hallinto-oikeuden mukaan A oli toiminnallaan rikkonut työnantajan kirjallista ohjeistusta ja toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ottaessaan omaan käyttöönsä reseptilääkkeen itse, eikä hän ollut myöskään kirjannut ottoa ylös. Työnantajalla oli kokonaisuutena arvioiden ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus eikä kirjallisen varoituksen antamista voida myöskään pitää kohtuuttomana seuraamuksena A:n toiminnasta. Viraston 14.11.2019 tekemän päätöksen kumoamiseen ei ollut syytä. Irtisanominen Työnantaja oli 2.12.2019 tiedustellut A:lta puhelimitse oliko tämä työskennellyt varsinaisen työtehtävänsä aikana sivutoimessaan ambulanssin miehistössä. A:n antaman selvityksen mukaan kyse oli ollut 12 tunnin päivystysvuorosta ambulanssissa. A:n mukaan vuoron aikana oli ollut yksi keikka (noin 2,5 tuntia). Työnantajan mukaan A oli menettelyllään toiminut vastoin virkamiehelle asetettuja velvoitteita, minkä seurauksena A oli 14.2.2020 tehdyllä päätöksellä irtisanottu virastaan valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisen painavan syyn vuoksi. Päätöksessä todettiin, että A oli saanut vuoden 2019 aikana kaksi valtion virkamieslain 24 §:n mukaista kirjallista varoitusta, joissa molemmissa oli kyse vakavista virkamiehen velvollisuuksien ja työnantajan määräysten laiminlyönneistä. Päätöksen mukaan aikaisemmat puuttumiset ja nyt kyseessä oleva tapaus yhdessä osoittivat A:n selkeää välinpitämättömyyttä virkamiehelle asetettuja velvollisuuksia sekä työnantajan määräyksiä kohtaan. Kaikki seikat yhteen sitovaan kokonaisarviointiin perustuen oli syntynyt luottamuspula, jonka seurauksena työnantajan mukaan siltä ei enää voitu kohtuudella edellyttää virkasuhteen jatkamista. A katsoi valituksessaan, että työnantajan perustelut päätökselle olivat ontuvia, lainvastaisia ja aiemmasta oikeuskäytännöstä poikkeavia, joten ne eivät voineet muodostaa irtisanomisperustetta. Asian arvioinnissa oli työnantajan tulkinnan vastaisesti olennaista se, mitä tilanteessa tosiasiassa oli tapahtunut eikä se, mitä olisi voinut tapahtua. Siten irtisanomisperusteen olemassaoloa koskeneessa kokonaisharkinnassa olisi A:n mukaan voitu ottaa huomioon ainoastaan annetut varoitukset, jotka eivät kuitenkaan yksinään riittäneet irtisanomisperusteeksi, sillä niissä ei ollut esitetty riittävän objektiivista näyttöä kiistattomaan syyksi lukemiseen. A:n mukaan irtisanomispäätöksen perusteluista syntyi mielikuva, että irtisanominen oli alun perinkin ollut työnantajan tavoitteena ja tarkoituksena, mutta se oli tehty lainvastaisesti virheellisin ja subjektiivisin perustein. Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että A:n molemmat aiemmat varoitukset olivat annettu virkavelvollisuuksien vastaisen toiminnan ja virkamiehelle sopimattoman käyttäytymisen vuoksi. Vaikka kyse ei ollut saman moitittavan toiminnan jatkamisesta, hallinto-oikeus katsoi, että A:lle annetut kirjalliset varoitukset voitiin ottaa huomioon kokonaisarvioinnissa arvioitaessa sitä, oliko työnantajalla ollut virkamieslaissa tarkoitettu painava syy irtisanoa A syntyneen luottamuspulan perusteella. Tuomioistuin arvioi A:n aiempaa käyttäytymistä varoitusten osalta. Hallinto-oikeuden mukaan A oli ensimmäisen varoituksen kohdalla käyttäytynyt kyseisissä tilanteissa selvästi epäasiallisesti, eikä kyse ole ollut yksittäisestä tapahtumasta vaan useasta eri potilaskäynnistä. A itse oli suhtautunut asiaan vähätellen eikä nähnyt toimintaansa epäasiallisena. Hallinto-oikeus katsoi, että kyseisten tapahtumien voitiin objektiivisestikin arvioiden katsoa selvästi heikentäneen työnantajan luottamusta A:n toimintaan virkamiehenä ja suhtautumiseen asemaansa ja tehtäviinsä. Toisen varoituksen arvioinnissa hallinto-oikeus totesi, että A:n teko osoitti piittaamattomuutta työnantajan ohjeita kohtaan. A:n olisi tullut jo kenttäsairaanhoitajan virka-aseman perusteella olla tietoinen työnantajan lääkkeidenjakoa koskevasta ohjeistuksesta ja ymmärtää, ettei hänen toimintansa ollut hyväksyttävää. Teon voitiin siten objektiivisestikin arvioiden katsoa heikentäneen työnantajan luottamusta A:n toimintaan virkatehtävissään. Viimeisenä seikkana A:n katsottiin menetelleen epälojaalisti työnantajaa kohtaan ollessaan ambulanssissa töissä. Kyseessä oleva työskentely toisen työnantajan palveluksessa saman alan työssä kuin virkatyö, oli hallinto-oikeuden mukaan omiaan vähentämään työnantajan luottamusta virkamieheen. Lisäksi tuomioistuin toi esiin, että A:ta oli kuultu varoituksen antamiseen johtaneista tapahtumista jo ennen irtisanomiseen johtanutta työskentelyä ja työnantaja oli siinä yhteydessä tuonut esiin pitävänsä A:n käyttäytymistä moitittavana. A:n oli siten täytynyt olla tietoinen siitä, että työnantajan luottamus häneen oli edelleen tämänkin tapahtuman johdosta heikentynyt. Hallinto-oikeus katsoi, että kaikki edellä mainitut tapahtumat yhdessä osoittivat vakavaa piittaamattomuutta kenttäsairaanhoitajan virkatehtäviä ja virkamiehen asemaa kohtaan. Työnantajalle voitiin A:n toistuvan virkavelvollisuuksien vastaisen käyttäytymisen johdosta katsoa syntyneen sellainen luottamuspula, ettei työnantajalta ollut enää kohtuudella voitu edellyttää virkasuhteen jatkamista. Työnantajalla oli siten ollut erityisen painava syy irtisanoa A. Asiassa ei ilmennyt, että irtisanomispäätös olisi perustunut epäasiallisiin tarkoitusperiin tai ettei viranomainen olisi objektiivisesti arvioinut A:n asiassa esittämää selvitystä. Viraston 14.2.2020 tekemän päätöksen kumoamiseen ei ollut syytä. Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Tuomioistuinlaki 4 luku 1 § (673/2016) Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 5 § 2 momentti ja 51 § 2 momentti Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 14 §, 24 § ja 25 § 2 momentti Hallintolaki 6 §
Päätös Turun hallinto-oikeus 4.5.2021 Kirjallinen varoitus ja irtisanominen nro 21/0061/1 (diaarinumerot 01404/19/1401; 02174/19/1401 ja 00410/20/1401)
Päätös Turun hallinto-oikeus 4.5.2021 Kirjallinen varoitus ja irtisanominen nro 21/0061/1 (diaarinumerot 01404/19/1401; 02174/19/1401 ja 00410/20/1401) Asia Kirjallisia varoituksia ja irtisanomista... - Korvausvaatimus Päätös Vaasan hallinto-oikeus 5.11.2021 Korvausvaatimus nro 664/2021 (diaarinumero 20534/03.04.04.04.03/2021) 1636063200000
Päätös Vaasan hallinto-oikeus 5.11.2021 Korvausvaatimus nro 664/2021 (diaarinumero 20534/03.04.04.04.03/2021) Asia Hallintoriita Asiasanat Korvausvaatimus Hallintoriita Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Sijaisuus Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa A oli ollut nimitettynä sairaalaan mielisairaanhoitajan määräaikaisiin virkasuhteisiin yhtäjaksoisesti ajalla 3.10.2016–30.10.2020. Määräaikaisia virkasuhteita oli ollut yhteensä 13. A:n virkasuhde oli päättynyt 30.10.2020 sen vuoksi, ettei häntä enää nimitetty viraston virkamieheksi. A vaati, että sairaala velvoitettaisiin maksamaan hänelle valtion virkamieslain 56 §:n nojalla 24 kuukauden palkkaansa vastaava korvaus viivästyskorkoineen. A:n vaatimuksen perusteluissa oli tuotu esiin, että A oli työskennellyt sairaalassa mielisairaanhoitajana lukuisissa määräaikaisissa virkasuhteissa vuodesta 2016 lähtien. Nimittämiskirjoissa määräaikaisuuksien perusteiksi oli ilmoitettu muun muassa sijaisuus, vuosiloma, kausi- tai ruuhkaluontoinen työ sekä viran väliaikainen hoitaminen. Määräaikaisten virkasuhteiden pituus oli vaihdellut yhdestä viikosta yhteen vuoteen. Sitä, kenen sijaisena A olisi työskennellyt, ei ollut 31.10.2016 jälkeen nimetty, toisin kuin kahdessa sijaisuudessa tätä ennen. Myöskään kausi- tai ruuhkaluontoisesta työstä ei ollut A:n mukaan kyse, kuten kahteen nimittämiskirjaan oli perusteettomasti merkitty. Sen sijaan A oli työskennellyt koko ajan samoissa mielisairaanhoitajan tehtävissä kuin vakituisiin virkoihin nimitetyt virkamiehet. Lisäksi vuoden 2017 alusta lukien määräaikaisuudet olivat olleet pitkäaikaisia, mikä myös osoitti, ettei kyse ollut tilapäisistä tehtävistä. Hallinto-oikeus toi esiin perusteluissaan, että A oli ollut nimitettynä yhdeksään määräaikaiseen virkasuhteeseen, joissa määräaikaisuuden perusteeksi oli merkitty sijaisuus. Osaan nimityskirjoista ei oltu merkitty sitä virkamiestä, kenen sijaisuudesta olisi ollut kyse. Saadun selvityksen perusteella kyse ei myöskään tosiasiassa ollut kenenkään tietyn virkamiehen sijaisuudesta. Johtavan ylihoitajan selvityksen mukaan sijaisuuksissa oli ollut kyse muun muassa sairauslomien, vuosilomien, koulutusten, ylimääräisten vapaiden ja kehittämispäivien sijaistamisista sekä varahenkilöstönä olemisesta ja osastojen tarpeesta. Nämä sijaisuudet olivat peräkkäisiä lukuun ottamatta niiden väliin sijoittuneita kahta kausi- ja ruuhkaluonteisella työllä perusteltua määräaikaista virkasuhdetta. Kysymys oli siten ollut hallinto-oikeuden mukaan lukuisista saman tyyppisestä työvoiman tarpeesta johtuneista virkasuhteista. Näissä olosuhteissa ja nimitysten kokonaiskesto huomioon ottaen A:n hoitamat tehtävät olivat olleet sillä tavoin jatkuvia, ettei kysymys ollut sellaisesta virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työstä, joka olisi edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. Hallinto-oikeus toi lisäksi esiin, että kahdessa virkasuhteessa, joissa nimityskirjan perusteella oli ollut kyse kausi tai ruuhkaluonteisesta työstä, oli johtavan ylihoitajan selvityksen mukaan ollut kyse vuosiloman, lomarahavapaan, juhlapyhien, kehittämis- ja koulutuspäivien sijaistamisesta sekä osastojen tarpeesta. Tämän jälkeen hallinto-oikeus katsoi, että työn ei voitu katsoa olleen sillä tavoin määrällisesti tai ajallisesti rajattu, että kysymys olisi ollut sellaisesta virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työstä, joka olisi edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. Huomioon arvioinnissa otettiin selvityksessä esitetty virkatehtävien sisältö, määräysten sijoittuminen virkasuhteiden väleihin, sekä virkamieslain esitöissä työn luonteesta määräaikaisuuden perusteena lausuttu. Niiltä osin kuin määräaikaisten nimitysten perusteena oli ollut kohdistamaton ja yksilöimätön sijaisuus tai kausi- tai ruuhkaluontoinen työ, edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen virkamieslain 56 §:n 1 momentin nojalla olivat siten olemassa. A:n määräaikaisille nimityksille oli hallinto-oikeuden mukaan kuitenkin osin ollut virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettu peruste, kun taas osin tällainen peruste oli puuttunut. Hallinto-oikeus katsoi ottaen huomioon A:n palvelussuhteen kokonaiskeston sekä virkamieslain 56 §:n 1 momentin mukaisen korvauksen perusteena olevien määräaikaisten virkasuhteiden keston ja muut asiassa ilmenneet olosuhteet, että A:lla oli oikeus kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen viivästyskorkoineen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 9 § 1, 2 ja 3 momentti, 56 § 1 momentti ja 63 a § 1 ja 2 momentti Hallituksen esityksen laiksi valtion virkamieslain muuttamisesta (HE 63/2007 vp) 9 §:n 3 momentin yksityiskohtaiset perustelut Korkolaki 7 §
Päätös Vaasan hallinto-oikeus 5.11.2021 Korvausvaatimus nro 664/2021 (diaarinumero 20534/03.04.04.04.03/2021)
Päätös Vaasan hallinto-oikeus 5.11.2021 Korvausvaatimus nro 664/2021 (diaarinumero 20534/03.04.04.04.03/2021) Asia Hallintoriita Asiasanat Korvausvaatimus Hallintoriita Määräaikainen... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös Helsingin hallinto-oikeus 12.3.2020 20/0202/2 (Dnro 03726/18/1401) Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus 1583964000000
Helsingin hallinto-oikeuden päätös 12.3.2020 20/0202/2 Asia: Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat: Irtisanominen yksilöperusteella Käyttäytymisvelvollisuus Luvaton poissaolo Sairaus Työaikojen noudattaminen Työtehtävien laiminlyönti Virkavelvollisuuden laiminlyönti Verohallinto oli 30.5.2018 tekemällään päätöksellä irtisanonut verosihteeri A:n virkasuhteen toistuvien luvattomien poissaolojen vuoksi. A oli luvattomilla poissaoloillaan rikkonut ja laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Poissaolojen katsottiin aiheuttaneen erityisen suurta haittaa virkatehtävien hoitamiselle. A oli laiminlyönyt työnantajan virkakäskyä toimittaa poissaoloistaan vaadittu lääkärintodistus. A oli saanut vastaavasta menettelystä jo useita huomautuksia ja kirjallisia varoituksia, joten A:n menettelyn katsottiin osoittaneen piittaamattomuutta työnantajan ohjeita ja määräyksiä kohtaan. Verohallinto katsoi A:n irtisanomiselle olleen valtion virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy. A esitti valituksessaan hallinto-oikeuteen, että poissaolot olivat johtuneet A:n sairaudesta ja lääkityksestä tähän sairauteen. Terveyteen liittyvät ongelmat olivat myös vaikuttaneet myöhästymisten taustalla. Sairaus ja lääkkeiden nukuttava vaikutus olivat aiheuttaneet häiriöt A:n työskentelyssä. A:n poissaolot vuonna 2018 olivat ajoittuneet hänelle myönnetylle osasairauslomajaksolle, joten A ei ollut ollut poissa työstä tahallaan. Terveysongelmat ja sairausloma olivat olleet työnantajan tiedossa, mutta tämä ei ollut tukenut A:ta työssä jaksamisessa. Virkamiehen irtisanominen edellyttää valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaan erityisen painavaa syytä, jona ei voida pitää ainakaan virkamiehen sairautta, vikaa tai vammaa, paitsi jos siitä on ollut seurauksena virkamiehen työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen ja virkamiehellä on sen perusteella oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Virkamiehellä on osoitusvelvollisuus oikeudesta sairauslomaan valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 8 §:n mukaisesti. A oli laiminlyönyt esittää irtisanomispäätöksessä tarkoitetuilta poissaolopäiviltä todistusta sairaudesta, viasta tai vammasta. Työnantaja ei ole pitänyt valittajan eri tilanteissa ilmoittamia eri syitä siihen, miksi vaadittavaa lääkärintodistusta ei ole työnantajalle toimitettu, uskottavina niiden ristiriitaisuuden vuoksi. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n itse suostuttua lääketieteellisen arvion pohjalta osa-aikaiseen työhön paluuseen 1.1.2018 alkaen hän oli itse arvioinut terveydentilansa ja toipumisensa vaarantumatta pystyvänsä hoitamaan virkatehtävänsä. A:n oli siksi myös lähtökohtaisesti kyettävä noudattamaan virkakäskyä ja virkavelvollisuuksiaan, mukaan lukien työnantajan antamaa virkakäskyä lääkärintodistusten toimittamisesta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen äänin 2−1. Vähemmistöön jäänyt hallinto-oikeuden jäsen olisi kumonnut verohallinnon päätöksen lainvastaisena. Esittelijä oli enemmistön kannalla. Korkein hallinto-oikeus 12.2.2021 H281/2021 (Dnro 20364/03.04.04.04.03/2020) A pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallinto-oikeus Sairausvakuutuslaki 8 luku 11 § Työsopimuslaki 2 luku 11 a § Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 23 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 2 ja 3 momentti Korkein hallinto-oikeus Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 111 § 1 momentti
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 12.3.2020 20/0202/2 (Dnro 03726/18/1401) Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus
Helsingin hallinto-oikeuden päätös 12.3.2020 20/0202/2 Asia: Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat: Irtisanominen yksilöperusteella Käyttäytymisvelvollisuus Luvaton poissaolo Sairaus Työaikojen... - Kirjallinen varoitus Päätös Korkein hallinto-oikeus 25.11.2020 Kirjallinen varoitus H833/2020 (Dnro 20574/03.04.04.04.03/2020) 1606255200000
Korkein hallinto-oikeus 25.11.2020 H833/2020 (Dnro 20574/03.04.04.04.03/2020) Itä-Suomen hallinto-oikeus 20.4.2020 20/0180/2 (Dnro 01621/19/1401) Asia Valitus valtion virkamiehelle annetusta kirjallisesta varoituksesta Asiasanat Kirjallinen varoitus Epäasiallinen käytös Sopimaton käytös Käyttäytymisvelvollisuus Hallinto-oikeus Viraston johtaja oli päättänyt antaa virkamies A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen tämän aseman ja tehtävien vastaisen käyttäytymisen sekä virkavelvollisuuksien laiminlyönnin johdosta. Päätöksen mukaan A oli virkapaikkansa toimipisteessä käyttänyt epäasiallista kieltä, hänen suhteensa toisiin työtovereihin olivat tulehtuneet ja hän oli uhkaillut työtovereitaan ja muuten käyttäytynyt häiritsevästi työpaikalla. A oli käyttäytynyt epäasiallisesti myös toimiston asiakkaita kohtaan, minkä vuoksi tälle ei käytännössä voinut antaa asiakasaikoja. A valitti asiasta hallinto-oikeuteen. Valituksessaan hän kiisti varoituksen ja sen perusteet, ja esitti sitä vastoin ongelmaksi työpaikan huonon ilmapiirin sekä katsoi joutuneensa työpaikallaan kiusatuksi. Virkamiehen oikeusturva edellyttää väitetyn epäasiallisen käyttäytymisen riittävää yksilöintiä niin, että virkamiehellä on mahdollisuus puolustautua ja esittää asiassa hankitusta tosiasiaselvityksestä oma kantansa. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa oli esitetty kokonaisuutena arvioiden riittävä selvitys A:n epäasiallisesta käyttäytymisestä työtovereitaan ja asiakkaitaan kohtaan. Olennainen osa A:n virkatehtäviä julkisena oikeusavustajana on asiakastyö. Julkisella oikeusavustajalla on asemansa edellyttämän luottamuksen ja virkatehtäviensä perusteella velvollisuus käyttäytyä asiallisesti virkapaikalla ja asiakastilanteissa. Hallinto-oikeuden mukaan A oli käyttämällä asiatonta kieltä sekä erityisesti käyttäytymällä asiakkaitaan kohtaan asiattomasti ja vähättelevästi selkeästi menetellyt virkamieslain 14 §:n 2 momentissa ja 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Hänen menettelynsä oli ollut hänen tehtävänsä huomioon ottaen objektiivisesti arvioiden niin moitittavaa, että työnantaja oli voinut antaa hänelle kirjallisen varoituksen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Korkein hallinto-oikeus A pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallinto-oikeus Hallintolaki 6 § Hallintolaki 31 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 24 § Korkein hallinto-oikeus Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 111 § 1 momentti
Päätös Korkein hallinto-oikeus 25.11.2020 Kirjallinen varoitus H833/2020 (Dnro 20574/03.04.04.04.03/2020)
Korkein hallinto-oikeus 25.11.2020 H833/2020 (Dnro 20574/03.04.04.04.03/2020) Itä-Suomen hallinto-oikeus 20.4.2020 20/0180/2 (Dnro 01621/19/1401) Asia Valitus valtion virkamiehelle annetusta kirjallisesta... - Kirjallinen varoitus Päätös Turun hallinto-oikeus 17.8.2020 Kirjallinen varoitus nro 20/0174/1 (Dnro 01084/19/1401) 1597611600000
Päätös Turun hallinto-oikeus 17.8.2020 Kirjallinen varoitus nro 20/0174/1 (Dnro 01084/19/1401) Asia Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Luottamusta heikentävä etu Virkavelvollisuuden rikkominen Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Kaupankäynti vankilan henkilökunnan ja vankien välillä oli kielletty. Vankilan vartija A oli myynyt autoa Facebookin kautta. Auton omistus oli Liikenne- ja viestintävirasto Traficomilta saatujen tietojen mukaan siirtynyt A:lta vankilan vanki B:lle ja auton 1. haltijaksi oli merkitty vangin puoliso C. A oli aiemmin keskustellut autosta B:n kanssa ja B oli tuolloin kertonut puolisonsa olevan kiinnostunut autosta. A ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ollut tiennyt solmineensa auto-kauppaa vangin kanssa. Kaupasta ei ollut laadittu kauppa- ja luovutuskirjaa, eikä A ollut pyrkinyt selvittämään auton ostajan henkilöllisyyttä. A:lle oli vasta jälkikäteen selvinnyt, että auton ostaja oli vanki B. Hän ei kuitenkaan ollut kertonut asiasta työnantajalleen. Vankilan johtaja oli antanut A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen varoituksen. Varoituksen perusteeksi esitettiin, että A oli toiminut vastoin virkamieslain 14 §:ssä säädettyä käyttäytymisvelvollisuutta sekä 15 §:ssä säädettyä luottamusta heikentävän edun vastaanottamisen kieltoa. Päätöksen perusteluiden mukaan A:n toiminta autokaupassa oli kokonaisuutena arvioiden ollut erityisen moitittavaa. A oli ollut tietoinen henkilökunnan ja vankien välisen kaupankäynnin kiellosta ja siten siitä, että omaisuuden myyminen vangille tai tämän läheiselle oli virkavelvollisuuksien vastaista. Päätöksen mukaan kutsuttaessa A virkamieslain 66 §:n mukaiseen kuulemiseen asiasta tämä oli todennut myyneensä auton vangin puolisolle, ei vangille. A ei myöskään ollut omatoimisesti tuonut asiaa työnantajan tietoon siitäkään huolimatta, että asia oli puhuttanut muun henkilökunnan keskuudessa. A oli selvästi tarkoituksella halunnut salata johdolta ja esimiehiltä osuutensa auto-kaupassa. A oli siten menetellyt luottamusta työnantajan ja virkamiehen (A) välillä heikentävällä tavalla. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista. Valituksessaan A muun ohella kiisti tienneensä ostajan olleen vanki tai pyrkineensä salaamaan autokaupan työnantajaltaan. Asiassa hallinto-oikeuden arvioitavana oli, oliko A:n katsottava menetelleen sillä tavalla virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, että vankilan johtaja oli voinut antaa hänelle virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Kyseisen lainkohdan mukaan virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan antaa kirjallinen varoitus. Virkamieslain 15 §:n mukaan virkamies ei saa vaatia, hyväksyä tai ottaa vastaan taloudellista tai muuta etua, jos se voi heikentää luottamusta virkamieheen taikka viranomaiseen. A:lle annetun varoituksen perusteluiden mukaan A oli vastaanottanut autokaupan myötä säännöksen tarkoittaman luottamusta heikentävän edun. Hallinto-oikeuden mukaan tällaisena etuna ei kuitenkaan voida pitää tavanomaista kauppahintaa. A:n ei ollut osoitettu saaneen tavanomaisen kauppahinnan lisäksi taloudellista etua, joten A:n ei voitu katsoa vastaanottaneen myöskään lainkohdan tarkoittamaa etua. Virkamieslain 14 §:n mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä sekä käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Arvioidessaan, voitiinko A:n toimia pitää lainkohdassa asetetun käyttäytymisvelvoitteen vastaisina, hallinto-oikeus otti huomioon A:n menettelyn tilanteessa, tämän aseman vartijana sekä henkilökunnan ja vankien välisen kaupankäynnin kiellon merkityksen vankilaympäristössä. Hallinto-oikeuden mukaan vartijan asema tämän virkatehtävät huomioon ottaen oli sellainen, että hänen voitiin perustellusti edellyttää pidättäytyvän työtehtäviinsä liittymättömästä kanssakäymisestä vankien kanssa. Siten A oli ollut velvollinen noudattamaan työnantajan asettamaa henkilökunnan ja vankien kaupankäynnin kieltoa. Koska A oli tiennyt kiellosta, olisi hänen pitänyt noudattaa suurempaa huolellisuutta sen suhteen, kenen omistukseen hänen myymänsä auto todellisuudessa päätyi. Lisäksi hallinto-oikeus otti huomioon, ettei A ollut pyrkinyt selvittämään asiaa missään vaiheessa omatoimisesti, vaan jättänyt tapahtumat ilmoittamatta työnantajalle vielä senkin jälkeen, kun oli tullut tietoiseksi auton ostajan henkilöllisyydestä ja asia oli tullut työpaikalla yleiseen tietoon. Edellä mainituin perustein hallinto-oikeus katsoi A:n käyttäytyneen virka-asemansa ja tehtäviensä vastaisesti ja siten toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan. Vankilan johtaja oli voinut antaa A:lle kirjallisen varoituksen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 14 § Valtion virkamieslaki 15 § Valtion virkamieslaki 24 §
Päätös Turun hallinto-oikeus 17.8.2020 Kirjallinen varoitus nro 20/0174/1 (Dnro 01084/19/1401)
Päätös Turun hallinto-oikeus 17.8.2020 Kirjallinen varoitus nro 20/0174/1 (Dnro 01084/19/1401) Asia Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Luottamusta... - Korvausvaatimus Korkein hallinto-oikeus 27.11.2020 Palkkaus H835/2020 (Dnro 5926/03.04.04.04.10/2019) 1606428000000
Korkein hallinto-oikeus 27.11.2020 H835/2020 (Dnro 5926/03.04.04.04.10/2019) Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 29.11.2019 19/0495/2 (Dnro 00090/17/1402) Asia Virkamiehen työkokemukseen perustuvaa palkanosaa koskeva valitus Asiasanat Hallintoriita Korvausvelvollisuus Oikaisuvaatimusosoitus Järjestäytymätön virkamies Hallinto-oikeus Ulosottoviraston johtavan kihlakunnanvoudin päätöksellä kihlakunnanulosottomies A:lle oli kertynyt kokemusosaan oikeuttavaa työkokemusta 2 vuotta ja 8 kuukautta kihlakunnanulosottomiehenä ja vanhempana rikoskonstaapelina toimimisesta. A:n kokemusta poliisimiehenä ja A:n harjoittamaa yritystoimintaa ei otettu huomioon palkanosaa määrittäessä. A:n tehtävät ulosottovirastossa sijoittuivat yritysperintään, joten kokemus poliisina toimimisesta ei viraston mukaan tuonut sellaista osaamista tehtävään, joka olisi otettava huomioon palkan kokemusosassa. A vaati virastolta päätöksen oikaisemista. Ulosottovirasto hylkäsi oikaisuvaatimuksen ja A valitti tästä päätöksestä hallinto-oikeuteen. Valituksen mukaan ulosottoviraston päätös oli yhdenvertaisuusperiaatteen ja virkamiehen luottamuksensuojan vastainen, sillä toimiminen poliisimiehenä oli otettu huomioon palkan kokemusosassa A:n aiemmassa virassa toisessa ulosottovirastossa. A ei ollut sellaisen virkamiesyhdistyksen jäsen, jolla olisi ollut oikeus panna kanne vireille työ-tuomioistuimessa, joten hallinto-oikeus otti A:n valituksen tutkittavakseen. A oli esittänyt yritys-toimintaan liittyvän vaatimuksensa vasta valittaessaan päätöksestä hallinto-oikeuteen, minkä vuoksi hallinto-oikeus ei ottanut asiaa ensiasteena tutkittavakseen. Hallinto-oikeus kuitenkin lausui, että koska viraston antama oikaisuvaatimusta koskeva ohjeistus oli virheellinen, A:n kokemusosaa koskeva saatava ei ollut vanhentunut muutoksenhakuajan päättymisestä huolimatta. Työtuomioistuimelta hankitun lausunnon mukaan poliisikokemuksen osalta työnantajan on tapauskohtaisesti harkittava, onko henkilön poliisikokemuksesta olennaista hyötyä kihlakunnanulosottomiehen tehtävissä, ja jos on, missä määrin. Ulosottovirasto oli voinut huomioida A:n muuttuneen työnkuvan, sillä hänen tehtävänsä olivat sijoittuneet toisessa ulosottovirastossa erityisperintään, eivät yritysperintään. Hallinto-oikeuden mukaan toisessa ulosottoviraston päätöksessä kokemusosan määrittämisestä asiaa ei ollut ratkaistu sillä tavoin lopullisesti, etteikö ulosottovirasto olisi voinut ratkaista asiaa uudelleen. Asiassa ei myöskään käynyt ilmi, että osapuolet olisivat sopineet kokemusosan määräytymisestä valituksenalaisesta päätöksestä poikkeavalla tavalla. Virkamiehen luottamuksensuojaa ei siten ollut päätöksellä rikottu. Hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa tullut näytetyksi, että ulosottovirasto olisi kohdellut palveluksessaan olevia virkamiehiä epäyhdenvertaisesti. Ulosottovirasto ei siten ollut myöskään loukannut päätöksellään yhdenvertaisuusperiaatetta. Perusteita päätöksen kumoamiselle ei ollut. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Korkein hallinto-oikeus A pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallinto-oikeus Hallintolaki 6 § Hallintolaki 31 § 1 ja 2 momentti Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annettu laki 1 § Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 52 § Valtion virkamieslaki 58 § Kihlakunnanulosottomiesten palkkausta koskeva virkaehtosopimus 6 § Korkein hallinto-oikeus Hallintolainkäyttölaki 13 § 2 momentti Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § Valtion virkamieslaki 57 § 1 momentti (883/2018)
Korkein hallinto-oikeus 27.11.2020 Palkkaus H835/2020 (Dnro 5926/03.04.04.04.10/2019)
Korkein hallinto-oikeus 27.11.2020 H835/2020 (Dnro 5926/03.04.04.04.10/2019) Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 29.11.2019 19/0495/2 (Dnro 00090/17/1402) Asia Virkamiehen työkokemukseen perustuvaa palkanosaa... - Kirjallinen varoitus Päätös Korkein hallinto-oikeus 28.10.2020 Kirjallinen varoitus T4161 (Dnro 5109/3/19) 1603836000000
Päätös Korkein hallinto-oikeus 28.10.2020 Kirjallinen varoitus T4161 (Dnro 5109/3/19) Asia Valitus kirjallisen varoituksen antamista koskevassa asiassa Asiasanat Kirjallinen varoitus Kohtuullinen aika Käyttäytymisvelvollisuus Poliisi Sopimaton käytös Rikosepäily Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virkamiehen sananvapaus Yleinen luottamus viranomaiseen Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Poliisilaitos oli 23.1.2017 tekemällään päätöksellä antanut valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen poliisimies A:lle. Syynä varoitukselle olivat olleet esitutkintaan johtaneet tekstiviestit, joiden johdosta A:ta epäiltiin pahoinpitelyyn yllyttämisestä ja laittomasta uhkauksesta. Poliisilaitos oli katsonut, että A:n puhelimesta lähetetyissä viesteissä oli vähintään annettu ymmärtää, että A uhkaa toisen henkilön tekevän puolestaan jotakin kostoksi A:n kanssa konfliktissa olleelle kolmannelle henkilölle. A oli myös julkaissut 6.10.2016 Facebook-tilillään päivityksen, joka sisälsi yhdenvertaisuuden vastaista, syrjivää kielenkäyttöä. Erityisen haitallisia olivat A:n homoseksuaaleista käyttämät ilmaisut. Poliisilaitos katsoi A:n menetelleen vastoin valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaista käyt-täytymisvelvollisuutta ja vastoin poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n mukaista säännöstä, jonka mukaan poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Samoin poliisilaitos katsoi, että A:n kirjoittelusta saatettiin vetää johtopäätöksiä siitä, että hän poliisimiehenä suhtautuu vähemmistöihin ja ihmisten alkuperään väheksyen. Poliisilaitos oli jo aiemmin 16.12.2014 kehottanut A:ta kiinnittämään vakavaa huomiota käyttämiinsä ilmaisuihin erään tapauksen yhteydessä, minkä poliisilaitos oli myös ottanut huomioon varoituksen edellytysten arvioinnissa. A oli esittänyt jo kuulemisessaan Facebook-julkaisun ja sen alla jatkuneen keskustelun osalta, että ne oli tosiasiassa saattanut nähdä vain kolmekymmentä tai neljäkymmentä ihmistä. Julkaisut olivat olleet nähtävillä 1−2 vuorokautta, kunnes A oli poistanut julkaisut. Päivitykset oli tehty vapaa-ajalla päihtyneenä, eivätkä ne olleet liittyneet A:n virantoimitukseen. Lisäksi A esitti, ettei poliisilla ollut tuolloin varsinaista sosiaalisen median ohjeistusta, joten asiaa koskevat määräykset olivat epäselviä. Kirjallinen varoitus oli suhteeton seuraus tästä menettelystä. Epäiltyjen laittoman uhkauksen ja pahoinpitelyyn yllytyksen osalta A esitti, että syyttäjä oli pahoinpitelyyn yllytyksen osalta tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen, koska asiassa ei ollut ollut todennäköisiä syitä epäillä rikoksen tapahtuneen. A myös kiisti itse lähettäneensä kaikkia tutkinnassa olleita viestejä. Osan viesteistä oli lähettänyt A:n puhelimesta toinen henkilö, jolle A oli luovuttanut puhelimensa. Kaikkien kohtien osalta valituksessa esitettiin, ettei A:n toiminta ollut täyttänyt minkään rikoksen tunnusmerkistöä. A valitti poliisilaitoksen päätöksestä hallinto-oikeuteen. Valituksessa esitettiin, että Suomen perustuslain 12 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 §:ssä turvattua sananvapautta ei ollut otettu arvioinnin lähtökohdaksi. A:n päätöksen perusteena ollut toiminta ei myöskään valituksen mukaan täyttänyt valtion virkamieslain 14 §:n tai poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomista edellyttäviä kriteerejä. A uusi myös jo kuulemisensa yhteydessä esitetyt, yllä tiivistetyt perusteet valituksenalaisen päätöksen kumoamiselle. A:n mukaan virkamiesoikeudellisiin toimiin ei ollut ryhdytty virkamieslain mukaisessa kohtuullisessa ajassa päätöksen perusteena olevista tapahtumista. A:n toiminta ei ollut jatkuvaa, vaan poliisilaitos oli ottanut tarkastelun kohteeksi kohtuuttoman pitkän ajanjakson ja summannut tapahtumat tarkoitushakuisesti heikentäen A:n oikeusturvaa. Teot yksittäin arvioituina eivät olisi johtaneet varoitukseen. Hallinto-oikeus ei katsonut poliisilaitoksen laiminlyöneen velvollisuuttaan toimia kohtuullisessa ajassa. Pääosa päätöksessä mainituista tekstiviesteistä oli tullut työnantajan tietoon 5.3.2015 rikostutkinnan yhteydessä. Tutkinnat asioista olivat päättyneet 8.1.2016 ja 1.10.2016. Virkamiesoikeudellinen menettely oli käynnistetty jo 7.1.2016, mutta välipäätöksellä käsittelyä oli lykätty rikostutkinnan jälkeiseen aikaan osin A:n itsensä 23.12.2015 esittämästä pyynnöstä. Menettelyä jatkettiin 16.12.2016 alkaen. Kirjallinen varoitus oli annettu reilu kaksi vuotta osin sen perusteena olleiden tekstiviestien lähettämisen jälkeen, mitä voitiin pitää varsin pitkänä aikana. Kuitenkin poliisilaitoksella oli ollut asianmukaiset syyt käsittelyn lykkäämiselle. Hallinto-oikeus piti poliisilaitoksen tavoin A:n lähettämiä viestejä uhkaavina ja toisaalta epäuskottavana sitä, että niiden lähettäjä olisi ollut joku muu kuin A itse. Samoin hallinto-oikeus yhtyi poliisilaitoksen näkemykseen siitä, että A:n Facebook-päivitys ja sen alla jatkunut kirjoittelu oli julkista ja että niiden sisältö oli homoseksuaaleja ja tummaihoisia syrjivää ja loukkaavaa ja näin ollen poliisimiehelle sopimatonta. Hallinto-oikeus hyväksyi sen, että kaikki A:n päätöksessä esitetyt toimet tutkittiin osana samaa kokonaisuutta. Tässä yhteydessä merkitystä voitiin antaa myös vuonna 2014 annetulle huomautukselle. Hallinto-oikeus katsoi, että tapauksessa sananvapauteen puuttumiselle oli valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentissa ja poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ssä säädetty peruste ja puuttumista oli myös perusteltu asianmukaisesti. A:n Facebook-päivitys sekä lähetetyt tekstiviestit olivat olleet sellaisia, että ne olivat rikkoneet poliisimiehelle asetettua käyttäytymisvelvollisuutta ja virkavelvollisuutta. Poliisilaitos oli saanut antaa asiasta kirjallisen varoituksen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Korkein hallinto-oikeus 28.10.2020 T4161 (Dnro 5109/3/19) A pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallinto-oikeus Poliisin hallinnosta annettu laki 15 f § Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 24 § Korkein hallinto-oikeus Hallintolainkäyttölaki 13 § 2 momentti Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 57 § 1 momentti (883/2018)
Päätös Korkein hallinto-oikeus 28.10.2020 Kirjallinen varoitus T4161 (Dnro 5109/3/19)
Päätös Korkein hallinto-oikeus 28.10.2020 Kirjallinen varoitus T4161 (Dnro 5109/3/19) Asia Valitus kirjallisen varoituksen antamista koskevassa asiassa Asiasanat Kirjallinen varoitus Kohtuullinen... - Kirjallinen varoitus Päätös Helsingin hallinto-oikeus 3.12.2020 Kirjallinen varoitus nro 20/0971/2 (diaarinumero 06495/18/1401) 1606946400000
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 3.12.2020 Kirjallinen varoitus nro 20/0971/2 (diaarinumero 06495/18/1401) Asia Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat Esimies Kirjallinen varoitus Sopimaton käytös Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Virasto oli katsonut, että A oli sallinut epäasiallisen käytöksen vastuualueellaan ja tällä tavoin myötävaikuttanut siihen, että epäasiallinen käytös oli jatkunut ja siitä oli tullut vakiintunutta. A oli laiminlyönyt esimiesvelvollisuuksiaan eikä ollut puuttunut epäasialliseen käytökseen riittävällä tavalla. A:n johtamassa tiimissä oli käytetty sopimatonta kieltä, minkä lisäksi A oli itse käyttänyt sopimatonta kieltä alaisensa kanssa käymässään sähköpostikeskustelussa. Menettelyiden seurauksena virasto oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen valtion virkamieslain 24 §:n nojalla. A vaati päätöksen kumoamista, sillä kokonaisharkinta huomioon ottaen kirjallinen varoitus oli valtion virkamieslain 24 §:n vastainen ja kohtuuton. Työnantaja olisi korkeintaan voinut antaa A:lle suullisen huomautuksen. A:n mukaan hän ei ollut laiminlyönyt esimiesvelvollisuuksiaan, koska epäasiallista kielenkäyttöä ei tiimissä ollut. Esimiestehtävien laiminlyönnistä ei ollut näyttöä, vaan A oli muun muassa seurannut aktiivisesti tiiminsä työaikaa ja leimauksia ja raportoinut havainnoistaan esimiehelleen. Viraston oma ohjeistus kielenkäyttöä koskien oli puolestaan A:n mukaan puuttunut. Hallinto-oikeus arvioi ratkaisussaan A:n ilmaisujen ja lausahdusten moitittavuutta niissä asiayhteyksissä, joissa A oli kertonut niitä käytetyn tai joissa hänen alaisensa olivat niitä omien, A:n esittämien, kirjelmiensä mukaan käyttäneet. Hallinto-oikeus katsoi osasta A:n ilmaisuja ja lausahduksia, ettei niitä voitu katsoa pidettävän epäasiallisina niiden asiayhteys huomioiden. Hallinto-oikeus katsoi kuitenkin muun muassa, että A:n käyttämien tietynlaisten termien käyttäminen asiakkaasta ei kuulunut viraston sisäisissäkään keskusteluissa asialliseen kielenkäyttöön. Hallinto-oikeus katsoi lisäksi, että asenteellisen ilmaisun ”suvakki” käyttäminen kollegasta osoitti virkamiesten keskinäisessä hyväntahtoisessa naljailussakin virkamieheltä huonoa harkintaa, kuten myös ilmaisun ”suvakki-huora” käyttäminen. Hallinto-oikeus totesi kuitenkin, että tämän ilmaisun käytön moitittavuutta vähensi se, että ilmaisua käyttänyt virkamies oli sitä käyttäessään tarkoittanut sillä pääasiallisesti itseään. Hallinto-oikeus katsoi tämän jälkeen, että A:n olisi tullut ilmaisujen ”nappisilmä”, ”pallero”, ”suvakki” ja ”suvakki-huora” osalta kiinnittää alaistensa huomiota virkamiesaseman heiltä edellyttämään asianmukaiseen kielenkäyttöön. Kun A ei ollut näin tehnyt, hän oli omalta osaltaan laiminlyönyt esimiestehtäviään, vaikka A:n kuulemisvaiheessa antamasta kirjallisesta vastineesta ilmenikin, että tiimissä oli keskusteltu ”suvakki-huora”-sanan sisällöllisestä merkityksestä. Hallinto-oikeus katsoi edellä ilmenneiden lausahdusten käyttämisen osoittaneen esimiesasemassa olleelta A:lta huonoa harkintaa. Hallinto-oikeus katsoi lisäksi turvapaikanhakijoiden mahdollista Pacon luona piileskelyä koskevan lausahduksen olleen A:n asemassa olleelle virkamiehelle epäsopiva riippumatta siitä, missä yhteydessä se oli esitetty. Hallinto-oikeus totesi lopuksi, että viraston johdon oli tullut ryhtyä toimenpiteisiin, kun sen tietoon oli saatettu, ettei kielenkäyttö A:n johtamassa tiimissä eikä A:n oma kielenkäyttö ollut kaikilta osin asianmukaista. Kun asiassa ei ollut hallinto-oikeudessa kuitenkaan ilmennyt, että työnantaja olisi missään vaiheessa aiemmin ottanut A:n kanssa esiin tämän tiimissä mahdollisesti ilmenevän epäasiallisen kielenkäytön tai A:n itse käyttämien lausahdusten kyseenalaisuuden, oli varoituksen antamista A:lle pidettävä edellä epäasiallisiksi katsottuihin ilmaisuihin ja lausahduksiin nähden ylimitoitettuna toimenpiteenä. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen äänin 2-1. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti, 24 § ja 66 § 2 momentti Hallintolaki 6 §
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 3.12.2020 Kirjallinen varoitus nro 20/0971/2 (diaarinumero 06495/18/1401)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 3.12.2020 Kirjallinen varoitus nro 20/0971/2 (diaarinumero 06495/18/1401) Asia Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat Esimies Kirjallinen... - Kirjallinen varoitus Päätös Turun hallinto-oikeus 21.12.2020 Kirjallinen varoitus nro 20/0238/1 (diaarinumero 00398/19/1401) 1608501600000
Päätös Turun hallinto-oikeus 21.12.2020 Kirjallinen varoitus nro 20/0238/1 (diaarinumero 00398/19/1401) Asia Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Virasto oli 28.2.2019 tekemällään päätöksellä antanut vartija A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen, koska A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja samalla kyseenalaistanut sekä virkamiesasemansa että myös yleisen luottamuksen valvontahenkilöstön riippumattomuuteen ja asianmukaiseen käytökseen virkatehtävissä. Päätöksen mukaan työnantajan tietoon oli tullut epäily, että A oli eri yhteyksissä kertonut vankiyhteisölle käsityksiään vankilan johtajan ja A:n keskinäisistä väleistä. Lisäksi A oli eri julkisissa yhteyksissä sekä vankien että henkilöstön kuullen tuonut voimakkaasti ja toistuvasti esiin tyytymättömyyttään vankilan johtajan kohteluun, johtamiseen ja vankilan työilmapiiriin. A oli 5.2.2019 ilmoittanut vankilan sisäistä julkista radiopuhelinyhteyttä käyttäen haluavansa poistaa itseltään kantamansa välineet, koska oli turvallisuusriski laitoksessa. Työnantaja oli arvioinut A:n toiminnan siinä määrin epävakaaksi ja uhkaavaksi, että se oli poistanut A:n samana päivänä työpaikalta työturvallisuuslain työnantajalta edellyttämän huolehtimisvelvoitteen nojalla. Lisäksi A oli 4.2.2019 syyllistynyt vankilaturvallisuuden vaarantamiseen levittämällä julkisessa radiopuhelinliikenteessä salassa pidettäviä valvonnallisia tietoja. Päätöksen mukaan A:n epävakaa ja uhmakas käyttäytyminen, johon työnantaja oli joutunut useita kertoja puuttumaan, oli lisäksi herättänyt laajaa huomiota sekä työyhteisössä että vankiyhteisössä. A vaati päätöksen kumoamista ja menettämiensä palkanmaksuviivästyksen vuoksi jääneiden haittakorvausten maksamista hänelle takautuvasti korkoineen. A:n perusteluiden mukaan kirjallisen varoituksen antamisen perusteet eivät täyttyneet ja olivat sisällöltään puutteellisia. Päätös sisälsi virheellistä tietoa ja esitetyt perustelut perustuivat A:n mustamaalaamiseen. A:n sanomisia oli vääristelty siltä osin kuin hänen kerrottiin käyttäytyneen epäasiallisesti ja virkamiehelle sopimattomalla tavalla, vaikka keskustelujen sisältö pitikin A:n mukaan osin paikkansa. Kertomusten oikeellisuuden arviointi oli lisäksi ongelmallista, koska tilanteessa oli sana sanaa vastaan. Hallinto-oikeus totesi aluksi perusteluissaan, ettei se tutkinut A:n haittakorvausvaatimusta, sillä valituksenalaisessa päätöksessä oli kyse virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen antamisesta A:lle. Tämän jälkeen hallinto-oikeus katsoi, että varoituksen antamista koskevassa päätöksessä oli yhtenä varoituksen perusteena ilmoitettu A:n vaarantaneen vankilaturvallisuutta, koska hän oli levittänyt vankilan sisäisessä julkisessa radiopuhelinliikenteessä salassa pidettäviä valvonnallisia tietoja. A:ta oli kuultu varoituksen antamisen perusteista järjestetyssä kuulemisessa. Kuulemiskutsussa ei kuitenkaan ollut mainittu käytyä radiopuhelinkeskustelua eikä kuulemisesta laaditusta pöytäkirjasta ilmennyt, että kuulemistilaisuudessa olisi käsitelty kyseistä radiopuhelinkeskustelua. Työnantaja oli tältä osin menetellyt virheellisesti eikä kyseistä tapahtumaa ja sitä koskeneita seikkoja voitu ottaa huomioon varoituksen perusteena. A:ta oli kuitenkin kuultu muista varoituksen antamiseen johtaneista työnantajan moitittavana pitämistä tapahtumista ja selvityksistä. Näin ollen tuomioistuin arvioi, oliko varoituksen antamiseen ollut muilta osin perusteet. Hallinto-oikeus toi esiin sen jälkeen, että A oli kuulemistilaisuudessa todennut saattaneensa toimia huolimattomasti puhuessaan omista asioistaan vankiosastolla. Hallinto-oikeus katsoikin, että A:n käsityksiä hänen ja vankilan johtajan väleistä ja muita sellaisia seikkoja, joita ei ollut tarkoitettu vankien kuultavaksi, oli A:n huolimattoman toiminnan seurauksena päätynyt vankien tietoon. A:n oli varoituksen antamista koskevassa päätöksessä katsottu käyttäytyneen lisäksi epävakaasti ja uhmakkaasti 5.2.2019 vankilan radiopuhelinliikenteessä. Hallinto-oikeus totesi, että asiassa voitiin katsoa selvitetyn, että A oli valituksenalaisessa päätöksessä kuvatulla tavalla 5.2.2019 kertonut luovuttavansa kantamansa välineet ja todennut itsensä turvallisuusriskiksi laitoksessa. Koska vankilan virkamiehet kantoivat radiopuhelimia mukanaan, oli mahdollista, että vangit tai ulkopuoliset henkilöt kuulivat radiopuhelinliikenteessä käydyt keskustelut. Kyse ei näin ollen ollut kahdenvälisestä radiopuhelinkeskustelusta. Hallinto-oikeus totesi, että vartijan asema vankilaympäristössä ja vartijan virkatehtävien luonne huomioon ottaen vartijalta voitiin edellyttää korostetun asiallista käyttäytymistä erityisesti tilanteissa, joissa vankien oli mahdollista kuulla käydyt keskustelut. Itsensä nimittäminen turvallisuusriskiksi vankilan radiopuhelinliikenteessä ei ollut vanginvartijalta edellytettyä asiallista käytöstä. Myöskään henkilökunnan sisäisistä ristiriidoista puhuminen siten, että vangit saivat näitä seikkoja tietoonsa, ei ollut hallinto-oikeuden mukaan asiallista. A:n oli näin ollen katsottu käyttäytyneen tavalla, joka ei vastannut hänen asemansa ja tehtäviensä mukaisia vaatimuksia ja toimineen näin vastoin virkavelvollisuuksiaan. Hallinto-oikeus katsoi johtopäätöksenä, että asiassa oli huomioitava, että A:n kanssa oli varoituksen antamista edeltävän vuoden aikana kahdesti keskusteltu virkamiehelle sopimattomasta käyttäytymisestä, eikä hän ollut tästä huolimatta muuttanut epäasiallisena pidettyä käytöstään. Työnantajalla ei näin ollen ollut hallinto-oikeuden mukaan kirjallista varoitusta lievempää keinoa puuttua A:n toimintaan. Työnantajalla oli siten ollut myös asiaa kokonaisuutena arvioiden perusteet antaa A:lle virkamieslain 24 §:ssä tarkoitettu kirjallinen varoitus. Asiassa ei ilmennyt, että päätös olisi perustunut epäasiallisiin syihin. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Tuomioistuinlaki 4 luku 1 § Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 51 § 2 momentti Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § 2 momentti ja 127 § Valtion virkamieslaki 14 §, 24 § ja 66 § 2 momentti Hallintolaki 6 § ja 34 § 1 momentti
Päätös Turun hallinto-oikeus 21.12.2020 Kirjallinen varoitus nro 20/0238/1 (diaarinumero 00398/19/1401)
Päätös Turun hallinto-oikeus 21.12.2020 Kirjallinen varoitus nro 20/0238/1 (diaarinumero 00398/19/1401) Asia Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat Kirjallinen... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2020 Irtisanominen nro 20/0978/2 (diaarinumero 06192/19/1401) 1607292000000
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2020 Irtisanominen nro 20/0978/2 (diaarinumero 06192/19/1401) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Käyttäytymisvelvollisuus Luottamuspula Puolustusvoimat Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Puolustusvoimat oli päätöksellään 16.9.2019 irtisanonut kersantti A:n aliupseerin virasta valtion virkamieslain 25 §:n nojalla. Irtisanomispäätös perustui muun ohella siihen, että A:lle oli määrätty 30 päiväsakon suuruinen rangaistus huumausaineen käyttörikoksesta ja lievästä laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä. A oli tunnustanut teon ja maksanut sakon. Irtisanomispäätöksen mukaan A:lla oli muun muassa ollut erityinen käyttäytymisvelvoite Puolustus-voimista annetun lain 42 §:n nojalla, jonka mukaan A:lla oli ollut paitsi palveluksessa myös vapaa-aikana velvollisuus toimia niin, ettei luottamus Puolustusvoimien kykyyn suorittaa tehtäväänsä asianmukaisesti vaarantunut. A:n tehtävä varusmiesten kouluttajana sekä tämän tehtävän korostunut itsenäinen vastuu edellyttivät korostunutta julkista luotettavuutta hoitajaltaan. Käyttäytymisellään A oli päätöksen mukaan toiminut myös valtion virkamieslain 14 §:n vastaisesti. Perusteluissaan hallinto-oikeus totesi aluksi, että virkasuhteen irtisanomisperustetta oli arvioitava suhteessa virkamiehen virkavelvollisuuksiin. Lainvastaiseen tekoon syyllistyminen virantoimituksen ulkopuolella saattoi johtaa virkasuhteen irtisanomiseen, mikäli teko osoitti, ettei virkamies ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Käyttäytymisen sopimattomuutta arvioitaessa oli otettava huomioon teon laatu, virkamiehiin kohdistuvat erilaiset vaatimukset ja se, oliko rikos omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Hallinto-oikeuden mukaan A oli tehtävässään toiminut varusmiesten kouluttajana ja siten vastannut tehtävässään myös varusmiesten palvelusturvallisuudesta. Hallinto-oikeus toi esiin, että Puolustusvoimien palvelukseen liittyy korostunut huolellisuusvaatimus ja lisäksi ammattisotilaana A:lla oli ollut myös vapaa-aikaan kohdistuva erityinen käyttäytymisvelvoite. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli käyttämällä kokaiinia, pitämällä sitä sekä lakkaa hallussaan ja osallistumalla niiden hankkimiseen käyttäytynyt tavalla, joka ei ollut vastannut hänen asemassaan ja tehtävässään olevalta virkamieheltä edellytettyä käyttäytymis- ja nuhteettomuusvaatimusta. Vaikka A:n toiminta oli tapahtunut vapaa-ajalla, hänen menettely oli ollut teot ja huumausaineen laatu huomioon ottaen luonteeltaan sellaista, että se oli vaarantanut työnantajan luottamusta siihen, että hän kykenisi toimimaan kouluttajatehtävässään esimerkillisesti ja huolehtimaan asianmukaisesti varusmiesten palvelusturvallisuudesta. Lisäksi menettely oli ollut omiaan vaarantamaan yleistä luottamusta Puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:n kyseessä oleva menettely ja hänelle kuuluvien tehtävien luonne ja tarkoitus huomioon ottaen A:n virkasuhteen irtisanomiseen oli ollut valtion virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy. A oli voitu irtisanoa virkasuhteestaan virkavelvollisuuksien vastaisen käyttäytymisen perusteella. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallintolaki 6 § Laki puolustusvoimista 42 § Valtion virkamieslaki 14 §:n 2 momentti ja 25 §:n 2 momentti
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2020 Irtisanominen nro 20/0978/2 (diaarinumero 06192/19/1401)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2020 Irtisanominen nro 20/0978/2 (diaarinumero 06192/19/1401) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2020 Irtisanominen nro 20/0979/2 (diaarinumero 05351/19/1401) 1607292000000
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2020 Irtisanominen nro 20/0979/2 (diaarinumero 05351/19/1401) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Käyttäytymisvelvollisuus Luottamuspula Poliisi Vartija Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Poliisilaitos oli päätöksellään 2.8.2019 irtisanonut vartija A:n virastaan valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. Poliisilaitos oli lisäksi valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla pidättänyt A:n virantoimituksesta välittömästi irtisanomisajaksi. Päätöksen perusteluissa oli todettu muun ohella, että käräjäoikeus oli 15.3.2019 tuominnut A:n 10.1.2014–11.6.2015 tehdystä petoksesta ehdolliseen 60 päivän vankeusrangaistukseen. Poliisilaitos oli saanut tiedon tuomiosta 21.5.2019 toiselta poliisilaitokselta. Tuomion teonkuvauksen mukaan A oli hankkiakseen itselleen oikeudetonta hyötyä salaamalla työssäkäyntinsä ja ilmoittamalla olevansa työtön erehdyttänyt Kansaneläkelaitosta maksamaan perusteettomasti peruspäivärahaa. A oli ilmoituksissa työttömyysajasta ilmoittanut olevansa työtön, vaikka todellisuudessa hän oli tehnyt ainakin osa-aikaisesti ansiotyötä ja saanut tuloja edellä mainituilla ajanjaksoilla. Kansaneläkelaitokselle oli aiheutunut yhteensä 5 436,81 euron suuruinen taloudellinen vahinko. A totesi valituksessaan, että hän oli hoitanut työnsä tunnollisesti ja täyttänyt kaikki työnantajan hänelle virkauran aikana asettamat vaatimukset. Hän ei ollut virassa ollessaan syyllistynyt rikoksiin eikä pettänyt työnantajansa luottamusta. A:n työnkuvaan ei kuulunut arvo-omaisuuden käsittely. Tähän nähden poliisilaitos ei voinut vedota luottamuspulaan. A vaati, että hän saa virkansa takaisin. Hallinto-oikeus totesi ensin perusteluissaan, että virkasuhteen irtisanomisperustetta oli arvioitava suhteessa virkamiehen virkavelvollisuuksiin. Rikokseen syyllistyminen virantoimituksen ulkopuolella saattoi johtaa virkasuhteen irtisanomiseen, mikäli teko osoitti, ettei virkamies ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Käyttäytymisen sopimattomuutta arvioitaessa oli otettava huomioon teon laatu, virkamiehiin kohdistuvat erilaiset vaatimukset ja se, oliko rikos aiheuttanut ilmeistä haittaa tai vahinkoa työnantajalle. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n oli poliisilaitoksen vartijana tullut käyttäytyä valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaisesti asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Vaikka A ei ollut poliisilain 1 luvun 12 §:ssä tarkoitettu poliisimies, eikä poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ssä tarkoitettu poliisimiehen erityinen käyttäytymisvelvoite siten koskenut häntä, oli myös poliisilaitoksen vartijalta voitu edellyttää luotettavuutta ja nuhteettomuutta, jotta yleinen luottamus poliisin tehtäviä hoitavan poliisilaitoksen toimintaa kohtaan ei vaarantunut. A:n tehtäviin kuului muun muassa poliisilaitoksen tilojen valvontaa ja muuta laitosturvallisuuden ylläpitämistä, ja hän oli työssään tehnyt turvatarkastuksia, jossa tehtävässä hänellä oli ollut oikeus voimakeinojen käyttöön. Tähänkin nähden hallinto-oikeuden mukaan A:lta oli hänen vartijan tehtävässään voitu edellyttää erityistä nuhteettomuutta ja luotettavuutta. A:n rikostuomion perusteena ollut menettely oli ajoittunut hänen vartijan virkasuhdettaan edeltäneeseen aikaan, ja siitä oli irtisanomisesta päätettäessä kulunut yli neljä vuotta. Tästä huolimatta hallinto-oikeus katsoi, että työnantajalla oli A:n toiminnasta seuranneen luottamuspulan perusteella ollut valtion virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiseen. Hallinto-oikeuden mukaan A:n teosta ilmenevä pitkään jatkunut viranomaisen erehdyttäminen, A:lle tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus ja se, että A ei ollut oma-aloitteisesti kertonut työnantajalleen virkasuhteen aikana saamastaan rikostuomiosta, olivat A:n työtehtävät ja työpaikka poliisilaitoksella huomioon ottaen niin vakavia luotettavuutta heikentäviä seikkoja, että virkamieslain 25 §:n 2 momentin irtisanomisen edellytykset täyttyivät. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Poliisilaki 1 luku 1 §, 3 luku 1 § 4 momentti ja 3 luku 4 § 1 momentti Laki poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta 1 luku 2 § 8 k ja 15 luku 2 § Asetus poliisin hallinnosta 4 § Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § Valtion virkamieslaki 14 §:n 2 momentti ja 25 §:n 2 momentti
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2020 Irtisanominen nro 20/0979/2 (diaarinumero 05351/19/1401)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2020 Irtisanominen nro 20/0979/2 (diaarinumero 05351/19/1401) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös Helsingin hallinto-oikeus 10.12.2020 Irtisanominen nro 20/0998/2 (diaarinumero 03517/19/1401) 1607551200000
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 10.12.2020 Irtisanominen nro 20/0998/2 (diaarinumero 03517/19/1401) Asia Valitus virkasuhteen irtisanomista koskevassa asiassa Asiasanat Esimies Irtisanominen yksilöperusteella Poissaolo Poissaoloilmoitus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Virasto oli irtisanonut A:n virkasuhteen yksilöperusteella 13.5.2019 antamallaan päätöksellä. A oli päätöksen mukaan useiden vuosien aikana ollut lukuisia kertoja poissa virkatyöstä ja jättänyt noudattamatta hänelle määrättyjä menettelyitä poissaolosta ilmoittamiseen. A:n kanssa oli aiemmin keskusteltu kirjallisen huomautuksen ja varoituksen johdosta järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa nimenomaan luvattomista poissaoloista ja niiden menettelytavoista. A oli irtisanomispäätöksen mukaan huomautuksesta ja varoituksesta huolimatta jatkanut toimimista vastoin esimiehen määräyksiä. A oli toistuvasti laiminlyönyt virkavelvollisuutensa noudattaa säädettyä työaikaa ja työnjohto- ja valvontamääräyksiä, jonka seurauksena virkasuhteen päättämiseen oli päätöksen mukaan valtion virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy. A vaati päätöksen kumoamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista viivästyskorkoineen. A toi esiin valituksessaan, että hänen poissaolojen taustalla oli ollut perusteltu syy ja lisäksi, että työnantaja oli rikkonut yhdenvertaisuuslakia menettelyssään A:n virkasuhteeseen liittyvissä asioissa. Työnantajalla ei siten ollut erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiseen, koska vaihtoehtoja ei oltu kartoitettu ja kokeiltu. Hallinto-oikeus totesi tapauksen arvioinnissa aluksi, että tapauksessa oli kysymys siitä, oliko A:n virkasuhde voitu irtisanoa, koska A oli ollut poissa virantoimituksesta noudattamatta muun muassa hänelle poissaoloista ilmoittamisesta ja etätyöstä sopimisesta määrättyjä toimintatapoja. Virasto oli kirjallisesti määrännyt viimeksi joulukuussa 2018 A:lle antamassaan varoituksessa, että A:n tulee ilmoittaa kaikista poissaoloistaan suullisesti suoraan esimiehelleen. Etätyöpäivistä oli sovittava viimeistään suunniteltua etätyöpäivää edeltävänä työpäivänä esimiehen tai hänen ollessaan estyneenä, ylijohtajan kanssa, suullisesti tai viestillä. A oli vuodesta 2016 lähtien toistuvasti laiminlyönyt poissaoloista ilmoittamisen työnantajan edellyttämällä tavalla. Lisäksi työnantaja oli näiden laiminlyöntien johdosta antanut hänelle huomautuksen ja edellä todetusti kirjallisen varoituksen. Hallinto-oikeus totesi, että näissä oloissa työnantaja ei ollut menetellyt vastoin virkamiesten tasapuolisen kohtelun vaatimusta antaessaan A:lle poissaoloista ja niiden todentamisesta sekä etätöistä sopimisesta tiukempia työnjohdollisia määräyksiä kuin muille virkamiehille. Hallinto-oikeuden mukaan A oli laiminlyönyt poissaoloistaan ilmoittamisen ja sopimisen sekä poissaoloperusteen todentamisen häneltä edellytetyllä tavalla. Siten A oli jättänyt noudattamatta työnantajan työnjohto-oikeutensa puitteissa hänelle annettuja työnjohto- ja valvontamääräyksiä ja näin ollen laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Laiminlyöntien ei voitu todeta johtuneen hyväksyttävästä syystä, vaan kyse vaikutti hallinto-oikeuden mukaan olleen enemmänkin välinpitämättömyydestä. Lisäksi hallinto-oikeus katsoi, että A:n pitkään jatkunut, toistuva menettely oli osoittanut kokonaisuutena arvioiden sellaista piittaamattomuutta virkamiehen virantoimitusvelvollisuutta ja työnantajan työnjohto-oikeutensa puitteissa antamia työnjohto- ja valvontamääräyksiä kohtaan, että työnantajalla oli valtion virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Kokonaisarvioinnissa tuomioistuin otti huomioon nimenomaan A:n vastaavista laiminlyönneistä aiemmin annetun kirjallisen huomautuksen ja varoituksen. Hallinto-oikeus katsoi myös, ettei työnantaja ollut syrjinyt A:ta tapauksessa A:n esittämillä perusteilla. Asiassa ei ollut myöskään tarvetta selvittää A:n uudelleensi-joittamista tai muun työn teettämistä. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti, 14 § 1 momentti, 19 § 1 momentti, 23 § 1 momentti, 23 a § 1 momentti ja 25 § 2 momentti Vuosilomalaki 20 § 1 momentti Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 ja 2 momentti, 22 § ja 28 § Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § Hallintolainkäyttölaki 33 § ja 74 § 1 momentti
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 10.12.2020 Irtisanominen nro 20/0998/2 (diaarinumero 03517/19/1401)
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 10.12.2020 Irtisanominen nro 20/0998/2 (diaarinumero 03517/19/1401) Asia Valitus virkasuhteen irtisanomista koskevassa asiassa Asiasanat ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2020 nro 20/0978/2 (diaarinumero 06192/19/1401) Irtisanominen yksilöperusteella 1607292000000
Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2020 nro 20/0978/2 (diaarinumero 06192/19/1401) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Käyttäytymisvelvollisuus Luottamuspula Puolustusvoimat Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa Puolustusvoimat oli päätöksellään 16.9.2019 irtisanonut kersantti A:n aliupseerin virasta valtion vir-kamieslain 25 §:n nojalla. Irtisanomispäätös perustui muun ohella siihen, että A:lle oli määrätty 30 päiväsakon suuruinen rangaistus huumausaineen käyttörikoksesta ja lievästä laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä. A oli tunnustanut teon ja maksanut sakon. Irtisanomispäätöksen mukaan A:lla oli muun muassa ollut erityinen käyttäytymisvelvoite Puolustus-voimista annetun lain 42 §:n nojalla, jonka mukaan A:lla oli ollut paitsi palveluksessa myös vapaa-aikana velvollisuus toimia niin, ettei luottamus Puolustusvoimien kykyyn suorittaa tehtäväänsä asianmukaisesti vaarantunut. A:n tehtävä varusmiesten kouluttajana sekä tämän tehtävän korostunut itsenäinen vastuu edellyttivät korostunutta julkista luotettavuutta hoitajaltaan. Käyttäytymisellään A oli päätöksen mukaan toiminut myös valtion virkamieslain 14 §:n vastaisesti. Perusteluissaan hallinto-oikeus totesi aluksi, että virkasuhteen irtisanomisperustetta oli arvioitava suhteessa virkamiehen virkavelvollisuuksiin. Lainvastaiseen tekoon syyllistyminen virantoimituksen ulkopuolella saattoi johtaa virkasuhteen irtisanomiseen, mikäli teko osoitti, ettei virkamies ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Käyttäytymisen sopimattomuutta arvioitaessa oli otettava huomioon teon laatu, virkamiehiin kohdistuvat erilaiset vaatimukset ja se, oliko rikos omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Hallinto-oikeuden mukaan A oli tehtävässään toiminut varusmiesten kouluttajana ja siten vastannut tehtävässään myös varusmiesten palvelusturvallisuudesta. Hallinto-oikeus toi esiin, että Puolustusvoimien palvelukseen liittyy korostunut huolellisuusvaatimus ja lisäksi ammattisotilaana A:lla oli ollut myös vapaa-aikaan kohdistuva erityinen käyttäytymisvelvoite. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli käyttämällä kokaiinia, pitämällä sitä sekä lakkaa hallussaan ja osallistumalla niiden hankkimiseen käyttäytynyt tavalla, joka ei ollut vastannut hänen asemassaan ja tehtävässään olevalta virkamieheltä edellytettyä käyttäytymis- ja nuhteettomuusvaatimusta. Vaikka A:n toiminta oli tapahtunut vapaa-ajalla, hänen menettely oli ollut teot ja huumausaineen laatu huomioon ottaen luonteeltaan sellaista, että se oli vaarantanut työnantajan luottamusta siihen, että hän kykenisi toimimaan kouluttajatehtävässään esimerkillisesti ja huolehtimaan asianmukaisesti varusmiesten palvelusturvallisuudesta. Lisäksi menettely oli ollut omiaan vaarantamaan yleistä luottamusta Puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:n kyseessä oleva menettely ja hänelle kuuluvien tehtävien luonne ja tarkoitus huomioon ottaen A:n virkasuhteen irtisanomiseen oli ollut valtion virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy. A oli voitu irtisanoa virkasuhteestaan virkavelvollisuuksien vastaisen käyttäytymisen perusteella. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallintolaki 6 § Laki puolustusvoimista 42 § Valtion virkamieslaki 14 §:n 2 momentti ja 25 §:n 2 momentti
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2020 nro 20/0978/2 (diaarinumero 06192/19/1401) Irtisanominen yksilöperusteella
Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2020 nro 20/0978/2 (diaarinumero 06192/19/1401) Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat Irtisanominen yksilöperusteella Käyttäytymisvelvollisuus Luottamuspula Puolustusvoimat Asian... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös TuHaO 29.3.2016 16/0074/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1459198800000
Turun hallinto-oikeus Päätös 16/0074/1 A: 29.3.2016 Irtisanominen kollektiiviperusteella Taloudelliset syyt Työtapaturma Syrjintä A oli irtisanottu tarkastajan virasta 26.5.2015 annetulla päätöksellä. Irtisanomisen perusteina olivat taloudelliset ja tuotannolliset syyt. A:n mukaan irtisanomisen tosiasiallisena syynä oli työmatkalla sattunut liikenneonnettomuus 29.1.2014, jonka seurauksena A:n työ- ja toimintakyky oli laskenut merkittävästi tapaturmassa syntyneen diffuusin aivovamman seurauksena. A väitti, että häntä oli syrjitty terveydentilansa vuoksi. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että virastojen toimintamenokehyksen vähenemisestä oli aiheutunut yli 700 henkilötyövuoden säästötarve. Säästötavoitteet olivat kohdistuneet myös siihen yksikköön, jossa A oli työskennellyt. Asiassa oli esitetty selvitystä, jonka mukaan A:n henkilökohtaista työssä suoriutumista oli arvioitu jo ennen työtapaturmaa. Hallinto-oikeus totesi, ettei virkamieslaissa ole säädöksiä irtisanomisjärjestyksestä. Työnantaja ei kuitenkaan saa irtisanottavia valitessaan menetellä epätasapuolisesti tai syrjivästi. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että A:lla oli ollut lyhin kokemus työtehtävistä, ja A:n henkilökohtainen työsuoritus oli jo ennen työtapaturmaa arvioitu tehtävien edellyttämää tasoa heikommaksi. Asiassa ei ollut tullut esiin seikkoja, joiden perusteella A olisi irtisanottu epäasiallisin tai syrjivin perustein. Hallinto-oikeus katsoi, että työnantaja oli siten voinut sille kuuluvan harkintavallan nojalla kohdistaa irtisanomisen A:han. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 11 § Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti 4 kohta Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti Yhdenvertaisuuslaki 10 §
Päätös TuHaO 29.3.2016 16/0074/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Turun hallinto-oikeus Päätös 16/0074/1 A: 29.3.2016 Irtisanominen kollektiiviperusteella Taloudelliset syyt Työtapaturma ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 29.1.2016 16/0066/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1454018400000
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Päätös 16/0066/2 A: 29.1.2016 Irtisanominen kollektiiviperusteella Uudelleen sijoittaminen Eläkeiän lähestyminen Virasto oli irtisanonut 6.5.2014 tieto- ja viestintäteknologian asiantuntijana toimineen A:n virkasuhteen päättymään 31.12.2014. Päätöksen irtisanomisperusteena oli virkamiehen tehtävien olennainen väheneminen muutoin kuin tilapäisesti. A oli ollut osa-aikaeläkkeellä elokuusta 2013 lähtien, ja hänen henkilökohtainen eläkeikänsä tuli täyteen 27.7.2015. A:n mukaan hänen irtisanomisestaan ei kertynyt olennaista säästöä virastolle, mutta irtisanomisen seurauksena hänen eläke pieneni yli 200 euroa kuukaudessa. Työnantajan mukaan odotettavissa oleva rahoituksen merkittävä vähentyminen oli edellyttänyt myös viraston organisaation ja toimintatapojen muuttamista. Uudelleen organisoinnin seurauksena muutosuhanalaiseksi oli tullut 85 virkamiestä, joista 41 oli sijoitettu uuteen organisaatioon. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että virasto oli rekrytoinut yhteistoimintamenettelyn päättymisen jälkeen 48 työntekijää. Tehtävät olivat haettavina A:n irtisanomisaikana, mikä osoitti sen, että mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat vähentyneet ainoastaan tilapäisesti. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että A:lle olisi nimenomaisesti tarjottu työtä tai että A olisi kieltäytynyt tarjotusta työstä. Kun otettiin huomioon A:n lähestyvä eläkeikä, virastolla oli hallinto-oikeuden mukaan ollut korostettu velvollisuus selvittää mahdollisuudet A:n uudelleen sijoittamiseksi. A:n irtisanomiselle ei siten ollut virkamieslain 27 §:n perustetta. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti
Päätös P-SHaO 29.1.2016 16/0066/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Päätös 16/0066/2 A: 29.1.2016 Irtisanominen kollektiiviperusteella Uudelleen sijoittaminen Eläkeiän lähestyminen ... - Kirjallinen varoitus Päätös Hämeenlinnan HAO 29.5.2018 18/0330/3 Kirjallinen varoitus 1527541200000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 29.5.2018 18/0330/3 Kirjallinen varoitus Sopimaton käytös Virkavelvollisuuden rikkominen Kohtuullinen aika Esimies Päätöksen perusteleminen Sopimaton kielenkäyttö Yhteistyövaikeudet Työnantaja oli 24.4.2017 antanut yliopettaja A:lle kirjallisen varoituksen epäasiallisesta käytöksestä virantoimituksessa. Varoituksen mukaan A oli rikkonut virkavelvollisuuttaan käyttäytymällä epäasiallisesti kahta samassa korkeakoulussa työskentelevää suunnittelijaa B:tä ja C:tä kohtaan. Päätöksen sekä B:n ja C:n helmikuussa 2017 toimittamien kirjallisten selvitysten mukaan A oli syyskuussa 2015 korkeakoulun käytävällä osoittanut sormella suunnittelija B:tä ja huutanut tälle ”tiedä sitten ketä syyttävä sormi osoittaa, jos lukujärjestyksissä on yksikin virhe”. A oli 5.11.2015 järjestetyssä palaverissa osoittanut suunnittelija C:tä sormellaan ja huutanut tälle: ”Älä sinä tule minua neuvomaan” ja ”minä en aio tehdä mitään tuollaisia merkonomin näpyttelyhommia”. A oli useaan kertaan vähätellyt C:n ammattitaitoa käyttäen hänen työtehtävistään ilmaisua ”merkonomin näpyttelyhomma”. A oli toistuvasti kieltäytynyt tekemästä lukujärjestysmuutoksia korkeakoulun käytössä olevassa järjestelmässä, ja näin aiheuttanut kohtuuttomasti haittaa B:n työnteolle. Lisäksi A oli opettajille 18.10.2016 lähettämässään sähköpostiviestissä siteerannut B:n sähköpostia tavalla, joka oli omiaan antamaan opettajille väärän kuvan B:n sähköpostiviestin sisällöstä. B:n pyynnöstä huolimatta A ei ollut suostunut oikaisemaan asiaa. Päätöksessä oli todettu, että työterveyshuollon erikoislääkärin ja työterveyslääkärin lausunnon perusteella A:n epäasiallisesta käytöksestä oli aiheutunut haittaa B:n ja C:n terveydelle. Lähtökohtana on, että varoitus annetaan kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun varoitukseen johtaneet perusteet ovat tulleet työnantajan tietoon. Varoituksen perusteena mainittu kokoustilanne oli tapahtunut 5.11.2015. Kokouksessa oli ollut läsnä C:n esimies, joten A:n käyttäytyminen oli tällä perusteella tullut C:n työnantajan tietoon ja marraskuussa 2015, eli paljon ennen B:n ja C:n helmikuussa 2017 toimittamia kirjallisia selvityksiä. Varoitus oli annettu lähes puolentoista vuoden kuluttua kyseisestä kokoustilanteesta, joten yksistään kyseiseen tapahtumaan vetoamista ei voitu pitää kohtuullisena ajan kulumisen vuoksi. Varoitusta ei siten voitu antaa huhtikuussa 2017 kyseisen kokouksen tapahtumien perusteella. B:n käsitys käytävällä tapahtuneesta kohtaamisesta oli tullut työnantajan tietoon helmikuussa 2017 hänen antamansa kirjallisen selvityksen myötä. Samoin C:n kertomus hänen työtehtäviään halventavista ilmaisuista oli tullut työnantajan tietoon helmikuussa 2017. Näiden tapahtumien osalta ja valituksenalaisessa päätöksessä mainittujen sähköpostiviestien osalta varoituksen antaminen oli tapahtunut kohtuullisessa ajassa siitä, kun asia on tullut työnantajan tietoon. Kirjallisella varoituksella virkamiehelle esitetään vastaisen varalle hänen toimintaansa kohdistuva moite. Jotta varoitus olisi perusteltu, tulee virkamiehen käyttäytymisen olla objektiivisesti arvioiden moitittavaa. Varoituksen perusteita koskevan selvityksen hankkiminen on työnantajan vastuulla. A oli vastineessaan kieltäytynyt käyttäytyneensä B:n ja C:n esittämällä tavalla. B:n kertomus käytävällä tapahtuneesta kohtaamisesta ei yksistään riittänyt osoittamaan, että A olisi käyttäytynyt vastoin asemaansa ja tehtäviään. C oli väittänyt A:n käyttäneen useaan otteeseen halventavaa ilmausta hänen työtehtävistään, mutta ei ollut yksilöinyt muita ajankohtia tai tapahtumia kuin kokous syksyllä 2015. Tapahtumia ei ollut pyritty selvittämään enää tarkemmin sen jälkeen, kun A oli vastineessaan kieltänyt tapahtumat. Työnantajan selvitys oli jäänyt vajavaiseksi, kun siitä ei ollut ilmennyt tarkempia tietoja C:n tarkoittamista tilanteista. Asiakirjoista ilmeni, ettei yksikään taho ollut ilmoittanut A:lle tämän käytöksen olleen epäasiallista. Myöskään pelkästään sitä, että A oli kieltäytynyt teknisten muutosten tekemisestä lukujärjestyksiin, ei voitu pitää B:hen kohdistuvana käytöksenä. Hallinto-oikeus totesi myös, että A:n 18.10.2016 lähettämä sähköposti oli ollut asiallinen. Siteeratun kohdan lähettämistä ilman B:n alkuperäistä viestiä ei ole pidettävä B:hen kohdistuvana epäasiallisena käyttäytymisenä. Hallinto-oikeus totesi, että valituksenalaisessa päätöksessä mainittu selvitys ei osoita A:n menettelyn olleen sillä tavoin moitittavaa, että työnantajalla olisi ollut perusteet antaa hänelle kirjallinen varoitus virkamiehen käyttäytymisvelvollisuuden rikkomisesta. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa (KHO 10.12.2019 T 5845) Sovelletut oikeusohjeet: Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 24 § Valtion virkamieslaki 31 § 1 momentti
Päätös Hämeenlinnan HAO 29.5.2018 18/0330/3 Kirjallinen varoitus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 29.5.2018 18/0330/3 Kirjallinen varoitus Sopimaton käytös Virkavelvollisuuden... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HeHaO 5.6.2018 18/0421/2 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1528146000000
Helsingin hallinto-oikeus 5.6.2018 18/0421/2 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Kohtuullinen aika Käyttäytymisvelvollisuus Poliisi Rikosepäily Rikossyyte Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Vanhentunut irtisanomisperuste Virka-aseman väärinkäyttäminen Virkavelvollisuuksien laiminlyönti Virkavelvollisuuksien rikkominen Yleinen luottamus viranomaiseen Poliisilaitos oli 16.2.2017 irtisanonut A:n rikosylikonstaapelin virasta kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Poliisilaitos oli lisäksi katsonut A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta oltu voitu jatkaa. Käräjäoikeus oli 29.12.2016 antamallaan tuomiolla hylännyt valittajaan kohdistetut syytteet törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Poliisilaitos oli kutsunut A:n keskustelemaan käräjäoikeuden tuomion aiheuttamista toimenpiteistä 5.1.2017. A:lle oli 17.1.2017 tiedoksi annetun kutsun mukaan varattu tilaisuus tulla kuulluksi asiassa 25.1.2017. Asiassa oli arvioitavana ensinnäkin se, oliko poliisilaitoksen irtisanomispäätöksen perusteiden katsottava täyttävän virkamieslain edellyttämän erityisen painavan syyn edellytyksen. Erityisen painavan syyn edellytyksen täyttyessä arvioitavaksi tuli toiseksi se, oliko irtisanominen tehty kohtuullisessa ajassa irtisanomisen perusteen tultua viranomaisen tietoon. Poliisin tehtävänä on luoda ja ylläpitää turvallisuutta. Yksittäisten poliisien virkatehtävien moitteeton suorittaminen ja asianmukainen käyttäytyminen edesauttavat luottamuksen syntymistä ja ylläpitämistä poliisin toimintaan yleisesti. Hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, ettei valittajan menettely asiassa ilmenneissä olosuhteissa muodostanut erityisen painavaa syytä virkasuhteen irtisanomiseksi. Hallinto-oikeuden mukaan A:n irtisanominen ei ollut tapahtunut kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut työnantajan tietoon. Poliisilaitos oli myös 26.5.2014 pidättänyt A:n virantoimituksesta. Hallinto-oikeus totesi lisäksi, ettei käräjäoikeuden arviosta A:n kertomusten uskottavuudesta näytön arvioinnin yhteydessä voida tehdä niin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kuin irtisanomispäätöksessä oli tehty A:n luotettavuudesta poliisina. Hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut siltäkään osin esitetty erityisen painavaa syytä virkasuhteen irtisanomiseksi. Päätöksessä mainitut irtisanomisperusteet eivät erikseen arvioituina eivätkä myöskään kokonaisuutena arvioiden muodostaneet erityisen painavaa syytä valittajan irtisanomiseksi. Hallinto-oikeus katsoi, ettei poliisilaitoksella ole ollut virkamieslain mukaista virkamiehestä johtuvaa erityisen painavaa syytä valittajan virkasuhteen irtisanomiselle. Hallinto-oikeus kumosi poliisilaitoksen irtisanomispäätöksen. Asia ratkaistiin suullista käsittelyä toimittamatta. Hallinto-oikeus velvoitti poliisilaitoksen korvaamaan valittajalle oikeudenkäyntikulut 6 000 eurolla korkoineen. Valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin enemmälti. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen asiakirjojen julistamisesta salaisiksi. Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa (KHO 3.10.2019 T 4496) Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 1, 2 ja 3 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 4 kohta Valtion virkamieslaki 40 § 3 momentti Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti Poliisilaki 9 c § Laki poliisin hallinnosta 15 f § Hallintolaki 31 § 1 momentti Hallintolaki 34 § 1 ja 2 momentti Hallintolaki 36 momentti Hallintolaki 45 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 37 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 75 § Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa 8 §
Päätös HeHaO 5.6.2018 18/0421/2 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Helsingin hallinto-oikeus 5.6.2018 18/0421/2 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Kohtuullinen aika Käyttäytymisvelvollisuus Poliisi Rikosepäily Rikossyyte Työnantajan... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös Vasan hallinto-oikeus 29.10.2019 nro 19/0407/1 Virkasuhteen purkaminen 1572300000000
Korkein hallinto-oikeus 8.7.2020 T 3033 /Vaasan hallinto-oikeus 29.10.2019 nro 19/0407/1 Asia: Virkamiehen virkasuhteen purkamista koskeva valitus Asiasanat: Koeaika Menettelyvirhe Sopimattomuus Toimivallan ylittäminen Virkasuhteen purkaminen koeaikana Virantoimituksesta pidättäminen Aluehallintovirasto oli päätöksellään purkanut ylitarkastajan A:n virkasuhteen koeaikana siten, että purkaminen on astunut voimaan heti. A oli samassa yhteydessä myös pidätetty virantoimituksesta. Aluehallintovirasto on päätöksensä perusteluissa tuonut esille puutteita muun ohella A:n suoriutumisessa virkatehtävissä, sekä A:n vaikeudet sopeutua työyhteisöön ja noudattaa esimiehen määräyksiä. A:n tarvitsi viraston mukaan jatkuvasti työn itsenäisyyteen nähden paljon tukea esimieheltään ja työtoveriltaan, ja kuormitti näitä jatkuvalla sähköpostiviestinnällä. Työnantajan käsityksen mukaan A:n virkasuhteen aikana ei oltu saatu riittävää näyttöä A:n kyvystä suoriutua itsenäisesti asiantuntijatehtävistään. A valitti asiasta hallinto-oikeuteen. Valituksen mukaan käsillä ei ollut koeaikapurkuun työnantajan puolelta oikeuttavia seikkoja. A:n mukaan uudelle virkamiehelle oli määrätty heti alkuun liian paljon tehtäviä, esimiehen ohjeistus oli ristiriitaista ja työn liikkuvan luonteen vuoksi sähköpostikirjeenvaihto oli välttämätöntä. Työnlaadun suhteen ei ollut ilmennyt moitittavaa. Lisäksi A esitti hallinto-oikeudessa, että koeaikapurkua koskeva päätös oli tehty virheellisessä järjestyksessä, kun päätöksen oli esittelystä allekirjoittanut johtaja, eikä virkamatkalla ollut viraston ylijohtaja, jonka toimivaltaan päätöksen tekeminen olisi kuulunut. Hallinto-oikeus tutki A:n valituksen ja katsoi että Aluehallintovirastoista annetun lain ja aluehallintoviraston oman työjärjestyksen mukaan valituksenalaisen päätöksen tekeminen olisi kuulunut ylijohtajan toimivaltaan. Ylijohtaja oli antamallaan määräyksellä määrännyt johtajan toimimaan ylijohtajan sijaisena ylitarkastaja A:n kuulemistilaisuudessa ja asian mahdollisessa päätöksenteossa tosiasiallisesti siirtänyt ylijohtajan toimivaltaa johtajalle ilman, että siirtämiseen tueksi olisi lain tai aluehallintovirasto työjärjestyksen säännös tai muu laillinen peruste. Koska ylijohtaja oli virantoimituksessa, johtajalla ei voinut toimia samaan aikaan hänen sijaisenaan. Hallinto-oikeus katsoi, ettei johtajalla ollut toimivaltaa valituksenalaisen päätöksen tekemiseen ja että päätös oli näin syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja se oli kumottava. Hallinto-oikeus ei asian raukeamisen vuoksi lausunut muista valitusperusteista. Korkein hallinto-oikeus myönsi asiassa Aluehallintovirastolle valitusluvan Kuten hallinto-oikeus, myös korkein hallinto-oikeus totesi, että virkamies voi siirtää toimivaltaansa toiselle virkamiehelle vain lain nojalla ja laissa määritellyissä rajoissa. Koeaikapurkua koskevan päätöksen tekeminen opetus- ja kulttuuritoimen vastuualueella on aluehallintovirastoista annetun lain ja aluehallintoviraston työjärjestyksen perusteella kuulunut lähtökohtaisesti aluehallintoviraston ylijohtajan toimivaltaan. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että ylijohtaja oli voinut aluehallintovirastoista annetun lain 12 §:n 1 momentin ja sen nojalla annettujen aluehallintoviraston työjärjestyksen määräysten perusteella antaa kirjallisen määräyksen ylijohtajan sijaisena olleelle johtajalle toimia sijaisena myös koeaikapurkua koskevassa päätöksenteossa ylijohtajan itsensä ollessa tuolloin estyneenä. Päätöksen tehnyt johtaja oli toimivaltainen tekemään valituksenalaisen päätöksen. Muuten asian osalta korkein hallinto-oikeus lausui, että virkasuhteen purkaminen koeaikana ei edellytetty vastaavia perusteita kuin valtion virkamieslaissa on asetettu virkasuhteen irtisanomiselle tai purkamiselle koeajan jälkeen. Koeajan tarkoituksena on puolin ja toisin selvittää, miten virkamiehen virkasuhteeseen kuuluvien tehtävien hoito vastaa työnantajan tehtävän hoidolle asettamia vaatimuksia ja virkamiehen odotuksia virkasuhteesta. Virkasuhteen purkuperusteeksi koeaikana riittää lähtökohtaisesti se, että työnantaja ei ole tyytyväinen virkamiehen työsuoritukseen tai toimintaan. Purkaminen ei saa valtion virkamieslain 10 §:n 1 momentin mukaan kuitenkaan tapahtua valtion virkamieslain 11 §:ssä tarkoitetuilla tai muutoin epäasiallisilla perusteilla. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:n virkasuhteen purkamiselle päätöksessä esitetyt syyt ovat olleet koeajan tarkoitukseen ja luonteeseen nähden asianmukaisia ja riittäviä. Asiassa ei ole ilmennyt, että A:n virkasuhde olisi purettu epäasiallisilla perusteilla. Aluehallintoviraston oli tullut virkasuhteen purkaessaan pidättää A heti virantoimituksesta. Aluehallintoviraston päätös ei ole lainvastainen. A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus on siten hylättävä. Korkein hallinto-oikeus kumosi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen ja jätti Aluehallintoviraston päätöksen A:n virkasuhteen purkamisesta koeaikana voimaan. Lainvoimainen. Soveltuvat oikeusohjeet: Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin Aluehallintovirastoista annetun lain 12 §:n 1 momentti, 13 §:n 1 momentti, 14 §:n 2 momentti Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työjärjestyksen 15 §:n 2 momentti. Valtion virkamieslain 10 §, 11 § 1 momentti ja 40 §
Päätös Vasan hallinto-oikeus 29.10.2019 nro 19/0407/1 Virkasuhteen purkaminen
Korkein hallinto-oikeus 8.7.2020 T 3033 /Vaasan hallinto-oikeus 29.10.2019 nro 19/0407/1 Asia: Virkamiehen virkasuhteen purkamista koskeva valitus Asiasanat: Koeaika Menettelyvirhe Sopimattomuus Toimivallan... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös Kuopion hallinto-oikeus 25.11.2013 13/0459/3 Virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus 1385330400000
Kuopion hallinto-oikeus 25.11.2013 13/0459/3 Asia: Virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat: Kuulemismenettely Luottamusmiehen kuuleminen Uudelleen sijoittaminen Viraston lakkauttaminen Virantoimituksesta pidättäminen Virasto oli tekemällään päätöksellä pidättänyt A:n virantoimituksesta, sillä A ei ollut antanut suostumustaan siirtyä työskentelemään toiselle paikkakunnalle, kun tehtävät nykyisellä virkapaikalla olivat lakanneet. Irtisanomispäätöksen antamisesta alkoi neljän kuukauden irtisanomisaika. Virasto myös pidätti A:n virantoimituksesta. A vaati hallinto-oikeudessa päätöksen kumoamista kuulemisvirheen vuoksi, kun hänelle ei oltu päätöstä tehtäessä varattu tilaisuutta tulla kuulluksi valtion virkamieslain 66 §:ssä edellytetyllä tavalla ennen virantoimituksesta pidättämistä. Virasto ei ollut myöskään varannut pääluottamusmiehelle tai luottamusmiehelle tilaisuutta tulla kuulluksi ennen valittajan virantoimituksesta pidättämistä. Virkamieslain 66 §:n 2 momentissa säädetään, että ennen kuin virkamies pidätetään virantoimituksesta, on virkamiehelle varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Viraston lausunnon mukaan A:n kuuleminen olisi ollut hallintolain 34 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta, koska virantoimituksesta pidättämistä koskeva päätös ei sisältänyt harkintavallan käyttöä. Hallinto-oikeus katsoi, että koska irtisanomisajan loppuun kuluminen ei aiheuta virantoimituksen keskeytymistä suoraan lain nojalla, virantoimituksesta pidättämisestä on tehtävä erillinen päätös. Virkamieslain kuulemissäännös on ehdoton. Virkamiestä on kuultava, vaikka viranomaisella ei olisikaan asiassa harkintavaltaa. Virkamiehen oikeusturva edellyttää, että hänelle varataan myös etukäteen mahdollisuus lausua käsityksensä virantoimituksesta pidättämisen edellytyksistä. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen siihen tehtyine muutoksineen ja palauttaa asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi. Kumottua päätöstä oli kuitenkin noudatettava, kunnes asia ratkaistiin tai kunnes asiaa käsittelevä viranomainen toisin määräisi. A haki päätöksen osittaista purkua korkeimmasta hallinto-oikeudesta siltä osin, kun viraston päätös jäi asian ratkaisun ajaksi noudatettavaksi. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n lainvoiman saaneen päätöksen osittaista purkamista koskevan hakemuksen (KHO 6.10.2014 T 2975). Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet: Hallintolainkäyttölaki 32 § 2 momentti ja 74 § Hallintolainkäyttölain 12 §:n 2 momentti (433/1999) Valtion virkamieslaki 34 §:n 2 momentin 5 kohta, 40 §:n 1 momentti, 53 §:n 2 momentti, 66 §:n 2 momentti
Päätös Kuopion hallinto-oikeus 25.11.2013 13/0459/3 Virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus
Kuopion hallinto-oikeus 25.11.2013 13/0459/3 Asia: Virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat: Kuulemismenettely Luottamusmiehen kuuleminen Uudelleen sijoittaminen Viraston lakkauttaminen Virantoimituksesta... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 23.1.2020 20/0022/2 Valtion virkamiehen virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus 1579730400000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 23.1.2020 20/0022/2 Asia: Valtion virkamiehen virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat: Kuulemismenettely Menettelyvirhe Rikosepäily Virantoimituksesta pidättäminen Koulukodin johtaja oli pidättänyt koulukodin ohjaaja A:n virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimuksien ajaksi. Työnantajan tekemästä rikosilmoituksesta alkaneessa tutkinnassa oli herännyt syitä epäillä, että A olisi luvattomasti käyttänyt koulukodille kuuluvia elintarvikkeita ja bensiiniä. Rikosepäily ja virantoimituksesta pidättäminen perustuivat yksikön valvontakameratallenteista ilmeneviin tapahtumiin, joiden perusteella A oli nyt epäiltynä tutkittavana olevista lievistä omaisuusrikoksista. Koulukodin johtajanpäätöksessä katsottiin epäiltyjen työnantajaan kohdistuvien rikosten vaaratavan työnantajan ja työntekijän välistä luottamusta siinä määrin, että sillä saattoi olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa virkatehtäviään. Pidättäminen oli valituksenalaisen päätöksen mukaan voimassa rikosprosessin päättymiseen asti. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hän kiisti häneen kohdistuvat epäilyt perusteettomina. Valituksensa tueksi A vetosi myös kuulemisvirheeseen, sillä hän ei ollut saanut tutustua ennen kuulemista tai sen jälkeen niihin valvontakameravideotallenteisiin, joiden perusteella hän oli epäiltynä päätöksessä mainituista rikoksista. Lausunnossaan koulukoti esitti, että koska asiaa on alettu käsitellä välittömästi sen tultua ilmi, ei työnantajalla ollut vielä käytössä videomateriaalia kokonaisuudessaan. Kun materiaali oli saatu valmiiksi, oli se toimitettu välittömästi poliisille suoritettavaa esitutkintaa varten. Vedoten esitutkintamateriaalin salassa pitoon viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla koulukoti ilmoitti toimivansa siinä käsityksessä, että luovutettuaan materiaalin tultua osaksi esitutkintaa, se ei voinut enää päättää materiaalin näyttämisestä A:lle. A:lle oli kuitenkin kerrottu yksityiskohtaisesti, mihin seikkoihin rikosepäilyt perustuvat. Hallinto-oikeus lausui, että ennen virantoimituksesta pidättämistä virkamiehelle oli varattava virkamieslain 66 §:n 2 momentin ja hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaisesti tilaisuus tulla kuulluksi osana asian selvittämistä. Kuuleminen edellyttää, että virkamies saa tietoonsa sen keskeisen selvityksen, jonka johdosta työantaja harkitsee hänen pidättämistään virantoimituksesta. Lisäksi edellytetään, että virkamiehellä on mahdollisuus varautua riittävästi kuulemistilaisuuteen. Asiassa oli riidatonta, että A ei saanut tutustua videotallenteisiin. A:lle ei myöskään kuulemisen yhteydessä toimitettu poliisille tehtyä tutkintapyyntöä tai muuta vastaavaa selvitystä. Asiassa ei hallinto-oikeuden mukaan ilmennyt seikkoja, joiden vuoksi A:n kuulemista olisi ollut syytä rajoittaa päätöksen tarkoituksenmukaisen toteutumisen turvaamiseksi. Vaikka jossain tapauksissa rikostutkinnan turvaaminen voisi edellyttää, sitä ettei virkamiehelle samanaikaisessa virkamiesoikeudellisessa menettelyssä annetta kaikkea esitutkinnan perusteena ollutta aineistoa tutustuttavaksi välittömästi, on työantajalla silti velvollisuus huolehtia siitä, että virkamies saa kuulemisen yhteydessä riittävää tietoa seikoista ja selvityksistä, joihin päätös perustuu. Hallinto-oikeuden mukaan työnantaja ei ollut A:n oikeustuvan kannalta riittävällä tavalla yksilöinyt päätöksen perusteena olleita tapahtumia. Epäselväksi oli jäänyt esimerkiksi se, milloin epäillyt varkaudet olivat tapahtuneet ja mitä kameratallenteilta tarkalleen ottaen ilmeni. A:lla ei ollut tosiasiallista mahdollisuutta ottaa kantaa virantoimituksesta pidättämisen perusteisiin ja niihin vaikuttavaan selvitykseen. Koulukoti oli laiminlyönyt velvollisuutensa kuulla A:ta ennen päätöksentekemistä. Hallinto-oikeus kumosi koulukodin johtajan päätöksen menettelyvirheen vuoksi lainvastaisena. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet: Hallintolain 34 §:n 1-2 momentti. 36 § Valton virkamieslain 40 §:n 2 momentti, 66§:n 2 momentti
Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeus 23.1.2020 20/0022/2 Valtion virkamiehen virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus
Itä-Suomen hallinto-oikeus 23.1.2020 20/0022/2 Asia: Valtion virkamiehen virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat: Kuulemismenettely Menettelyvirhe Rikosepäily Virantoimituksesta... - Korvausvaatimus Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 9.10.2019 19/1054/2 Hallintoriita 1570568400000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 9.10.2019 19/1054/2 Asia: Valtion virkamieslain 56 §:n mukaista korvausta koskeva hallintoriita Asiasanat: Hallintoriita Korvausvaatimus Määräaikaisuuden perusteen voimassaoloaika Määräaikainen virkasuhde Sijaisuus A oli nimitetty viransijaiseksi ajoiksi 1.5.2011–30.6.2013, 1.7.2013–31.8.2015, 1.9.2015–30.6.2016 ja 1.7.–31.12.2016. A vaati hallinto-oikeudessa, että virasto velvoitetaan maksamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus ja oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. A:n hakemuksen mukaan kahdelle viimeiselle virkasuhteelle ei ollut valtion virkamieslain 9 §:n mukaista perustetta. A:n tehtävät olivat olennaisesti muuttuneet vuoden 2014 alussa, jolloin myös peruste virkasuhteen määräaikaisuudelle oli lakannut. Alun perin sijaistamiseen liittyvät tehtävät olivat vähentyneet ja A oli hoitanut tosiasiassa kahta erillistä täysaikaista tehtäväkokonaisuutta. A:n sijaisena alun perin hoitamaa Euroopan unionin lainvalvontakoulutusviraston kansallisen yksikön tehtävien kokonaisuutta ei enää ollut hakemuksen tekohetkellä olemassa. Valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukaan virkamieheksi voidaan nimittää määräajaksi tai muutoin rajoitetuksi ajaksi, jos työn luonne, sijaisuus, avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen tai harjoittelu edellyttää määräaikaista virkasuhdetta. Asiassa oli siis ratkaistavana, oliko A:n virkasuhteiden määräaikaisuudelle valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukaiset perusteet, sillä virkamieslain 56 §:n mukaisen korvauksen edellytys on, että määräaikainen virkanimitys on tapahtunut ilman valtion virkamieslain 9 §:n mukaista perustetta. A:n virkasuhteiden määräaikaisuuden peruste ajalla 1.7.2011–30.6.2016 oli B:n sijaisena toimiminen. A oli 16.6.2015 nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen myös ajalle 1.9.2015–30.6.2016. Nimittämiskirjan mukaan virkasuhde kestäisi kuitenkin enintään niin kauan kuin viran vakinainen haltija B oli virkavapaalla. Virkasuhteen määräaikaisuuden perusteeksi oli merkitty sijaisuus. A oli hallintojohtajan 27.6.2016 tekemällä päätöksellä nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 1.7.–31.12.2016. Nimittämiskirjaan oli merkitty virkasuhteen määräaikaisuuden perusteeksi tehtävien väliaikainen hoitaminen. Nimittämiskirjaan ei ollut tehty tarkempia merkintöjä määräaikaisuuden perusteesta. Viraston tavoitteena oli A:n pitäminen virassa kuusi kuukautta B:n virkaan palamaisen jälkeen, jotta B voisi perehtyä muuttuneisiin tehtäviinsä. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädetyt perusteet A:n nimittämiselle määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:n virkasuhteen jatkamatta jättämiseen ja viran täyttämiseen liittyvät, hänen syrjinnäksi väittämänsä työnantajan toimenpiteet eivät liittyneet valtion virkamieslain 56 §:ssä säädettyihin korvauksen määräämiseen perusteisiin. Niiden perusteella ei voitu määrätä korvausta valtion virkamieslain 56 §:n mukaisesti. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n hakemuksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet: Hallintolainkäyttölaki 74 § Valtion virkamieslain 9 §:n 1- 3 momentti ja 56 §:n 1 momentti
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 9.10.2019 19/1054/2 Hallintoriita
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 9.10.2019 19/1054/2 Asia: Valtion virkamieslain 56 §:n mukaista korvausta koskeva hallintoriita Asiasanat: Hallintoriita Korvausvaatimus Määräaikaisuuden perusteen... - Korvausvaatimus Päätös Helsingin hallinto-oikeus 28.7.2020 20/0664/2 Korvausvaatimus 1595883600000
Helsingin hallinto-oikeus 28.7.2020 20/0664/2 Asia: Valtion virkamieslain 56 §:ssä tarkoitettua korvausta koskeva hallintoriita Asiasanat: Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätöksen perusteleminen Työn luonteesta johtuva peruste Valtioneuvoston kansliassa tilannekeskuspäivystäjä toiminut A oli määrätty määräaikaiseen virkasuhteeseen. Tilannepäivystäjän virka valtioneuvoston kanslian tilannekeskuksessa oli luonteeltaan vakituinen, mutta virkamiehet hoitivat tehtävää määräaikaisilla virkamääräyksillä. Tilannekeskuspäivystäjien virat oli laitettu uudelleen hakuun viiden vuoden määräajaksi. A haki virkaa, mutta ei tullut siihen valituksi. A vaati hallinto-oikeudessa, että valtioneuvoston kanslia määrätään suorittamaan A:lle 18 kuukauden keskimääräistä palkkaa vastaava korvaus, sillä valituksen mukaan A:n virkasuhde oli määrätty määräaikaiseksi ilman asianmukaista perustetta. Valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentin mukaan virkamiehellä, joka on ilman 9 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyä perustetta määräajaksi tai ilman pätevää syytä toistuvasti peräkkäin nimitetty 9 §:n 1 tai 2 momentin nojalla määräajaksi, on oikeus virkasuhteen virastoon päättyessä sen vuoksi, ettei häntä enää nimitetä tämän viraston virkamieheksi, saada virastolta vähintään 6 ja enintään 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. A oli hoitanut vastaavia tehtäviä suojelupoliisissa 1.9.20017-31.12.2012, ja nyt valtioneuvoston kanslian tilannekeskuksessa 1.1.2013 -31.12.2017, joten valituksen mukaan A oli ollut tosiasiassa samassa palvelussuhteessa yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuotta ilman valtion virkamieslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua viran luonnetta. Valtioneuvoston kanslia ilmoitti tilannepäivystäjän viran määräaikaisuuden perusteeksi valtion virkamieslain 9 §:n 2 momentti sekä viran luonne. Valtioneuvoston kanslia perusteli tilannekuvapäivystäjän virkaan nimittämistä määräajaksi sillä, Tilannekeskuksen toiminta on laaja-alaista ja monipuolista, jossa painotukset muuttuvat aika ajoin. Maailmantilanne ja turvallisuusriskeissä tapahtuvat muutokset voitiin ottaa huomioon virkoja määräajaksi täytettäessä ja rekrytoida virkamiehiä, joilla on muuttuneen tilanteen edellyttämiä valmiuksia. Valtioneuvoston kanslian antamassa selityksessä viitattiin muun ohella yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta vuosina 2010 ja 2017 ja kokonaisturvallisuudesta vuonna 2012 annettuihin valtioneuvoston periaatepäätöksiin. Hallinto-oikeuden ratkaistavana oli se, oliko A:n nimittämiselle virkaan määräajaksi ollut valtion virkamieslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu perusteltu syy. Hallituksen esityksessä laiksi valtion virkamieslain muuttamisesta (HE 63/2007 vp) 9 §:n 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun muassa, että mikäli perusteena on työn luonne, nimityskirjasta tulisi käydä selville minkä vuoksi työn luonne edellyttää määräaikaisen virkasuhteen käyttöä. Hallinto-oikeuden mukaan nimittämiskirjasta ei kuitenkaan ilmennyt, minkä vuoksi työn luonne edellytti määräaikaista virkaan nimittämistä. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että vaikka tilannekuvapäivystäjän tehtävissä oli viran vakinaisuutta puoltavia seikkoja, oli valioneuvoston kanslialla kokonaisuutena arvostellen riittävä virkamieslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu perusteltu syy viran täyttämiselle määräaikaiseksi, eikä A:lla siksi ollut oikeutta virkamieslain 56 §:n mukaiseen korvaukseen. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Valtion virkamieslaki 9 § 1-3 momentti, 56 § Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 69 § (433/1999 ja 435/2003) Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 28.7.2020 20/0664/2 Korvausvaatimus
Helsingin hallinto-oikeus 28.7.2020 20/0664/2 Asia: Valtion virkamieslain 56 §:ssä tarkoitettua korvausta koskeva hallintoriita Asiasanat: Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Korvausvaatimus Päätös Turun hallinto-oikeuden 16.3.2020 20/0050/1 Kirjallista varoitusta ja virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus 1584309600000
Turun hallinto-oikeuden päätös 16.3.2020 20/0050/1 Asia: Kirjallista varoitusta ja virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat: Irtisanominen yksilöperusteella Kirjallinen varoitus Korvausvaatimus Toimivallan ylittäminen Vankiterveydenhuollon yksikön ylilääkäri oli antanut osastonhoitaja A:lle 20.3.2018 valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Myöhemmin 4.5.2018 A irtisanottiin samaisen vankiterveydenhuollon yksikön päätöksellä valtion virkamieslain 25 §:n nojalla. A valitti samassa yhteydessä molemmista päätöksistä hallinto-oikeuteen. Kirjallisen varoituksen osalta kysymys oli siitä, oliko A jättänyt konsultoimasta asianmukaisesti lääkäriä potilaan lääkehoitoon liittyen sekä useista virhekirjauksista sairauskertomusjärjestelmässä. Työnantaja katsoi A:n vaarantaneen potilasturvallisuuden ja syyllistyneen törkeään huolimattomuuteen työtehtävissään. A kertoi asian kaikissa käsittelyvaiheissa konsultoineensa puhelimitse lääkäriä ennen potilaan hoitoa, mutta lääkäri C, jota A väitti konsultoineensa, kiisti että keskustelua olisi käyty. A:lle Varoituksen antanut ylilääkäri B ilmoitti asian suullisessa käsittelyssä, että varoitusta ei olisi annettu, jos olisi käynyt ilmi, että A oli konsultoinut lääkäriä. Hallinto-oikeus antoi tälle seikalle merkitystä ja katsoi, että asiassa saadun selvityksen mukaan kumpikaan, ei A eikä C kyennyt esittämään selvitystä, jonka mukaan konsultaatiopuhelu olisi tapahtunut tai sitä ei olisi tapahtunut. Työnantaja oli kuitenkin katsonut C:n kertomuksen olleen uskottavampi, minkä vuoksi varoitus oli annettu sen olettamuksen perusteella, että A oli toiminut ilman konsultaatiota ja määrätessään lääkettä ylittänyt ammattioikeutensa rajat. Hallinto-oikeus kuitenkin arvioi asiassa tulleen selvitetyksi, että A oli konsultoinut lääkäriä potilaan lääkehoidosta, joten hän ei ollut ylittänyt ammattioikeuksiaan ja varoitus oli siksi perusteeton. A irtisanottiin yksilöllisellä perusteella, kun oli käynyt ilmi, että hän oli muuttanut lääkkeen annostuksen muodosta ”1x 1-3 tarvittaessa” muotoon ”3x1”. A katsoi kyseessä olleen potilaan lääkityksen tarkistuksesta, mutta työnantaja katsoi kyseessä olleen lääkemääräyksen muuttaminen, johon A:lla ei ollut valtuuksia. Hallinto-oikeus otti tässä työantajan kanssa yhtenevän kannan. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että vaikka A:n toiminta oli moitittavaa, hän ei ollut ylittänyt oikeuksiaan tahallisesti ja kyseessä oli yksittäistapaus. Nämä seikat sekä A:n hyvin pitkä ja enne tätä moitteeton ura sairaanhoitajana ja esimiehenä huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoi, että käsillä ei ollut virkamieslain 25 §:n mukaista erityisen painavaa syytä irtisanoa A. Hallinto-oikeus kumosi kirjallista varoitusta ja irtisanomista koskeneet päätökset. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 49 § 1, 3 ja 4 momentti, 51 §, 74 § 1 ja 2 momentti sekä 75 § 2 momentti Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § 2 momentti Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun laki 22 § Tuomioistuinlaki 4 luku 1 § Valtion virkamieslaki 14 §, 24 §, 25 § 2 momentti, 66 § 2 ja 4 momentit Valtion virkamiesasetus 43 §
Päätös Turun hallinto-oikeuden 16.3.2020 20/0050/1 Kirjallista varoitusta ja virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus
Turun hallinto-oikeuden päätös 16.3.2020 20/0050/1 Asia: Kirjallista varoitusta ja virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus Asiasanat: Irtisanominen yksilöperusteella Kirjallinen varoitus Korvausvaatimus Toimivallan... - Kirjallinen varoitus Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeuden 25.11.2019 19/0552/2 Kirjallista varoitusta koskeva valitus 1574632800000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 25.11.2019 19/0552/2 Asia: Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat: Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Rikosepäily Rikossyyte Sopimaton käytös Virkavelvollisuuksien laiminlyönti Poliisilaitos oli päättänyt antaa vartija A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Päätöksen perusteena oli A:sta tehty rikosilmoitus ja sen pohjalta laadittu esitutkinta-aineisto. A oli epäiltynä ja myöhemmin syytteessä laittomasta uhkauksesta. Käräjäoikeus hylkäsi 29.8.2018 antamallaan lainvoimaisella tuomiolla laitonta uhkausta koskevan syytteen A:ta vastaan. Asianomistaja ja valittaja olivat tuomion mukaan sopineet asian ja syyttäjä oli luopunut syytteestä. A:n toimenkuvaan kuuluvat tehtävä huomioon ottaen, hän ei ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla, ja on siten toiminut työnantajan mukaan vastoin virkavelvollisuuksiaan. A esitti valituksessaan hallinto-oikeuteen, että valituksenalainen päätös perustui vain poliisilaitoksen arvioon A:n syyllisyydestä rikokseen. Rikosasia ei koskaan päätynyt tuomioistuinkäsittelyyn, jossa A olisi voinut esittää näyttöä syyttömyytensä tueksi. Nostettu syyte ei muutenkaan ollut riittävä peruste varoitukselle, kun syyte ei ollut liittynyt A:n toimintaan tämän virkatehtävissä. Lisäksi A:n mukaan Poliisin tutkinnassa todistajana kuultu tapahtumien ainoa todistaja B ei ollut uskottava todistaja A:lle annettu varoitus perustui siihen, että tämä oli esittänyt uhkauksia väkivallankäytöstä omaa työtoveriaan kohtaan. Hallinto-oikeus katsoi, että vaikka syytteestä sittemmin luovuttiin, oli työnantaja voinut pitää esitutkinnassa kuultua todistajaa tässä tapauksessa uskottavana, etenkin kun A myönsi yhden väkivaltauhkauksen sisältävän keskustelun. A oli myös kertomuksen perusteella esittänyt, että hän pääsisi virkapaikallaan käsiksi aseeseen, jolla voisi vahingoittaa virkamieskollegaansa. A vastasi virkatehtävissään toisten ihmisten ja poliisilaitoksen turvallisuudesta ja hänellä oli oikeus voimakeinojen käyttöön. Nämä virkatehtävät huomioon ottaen toisen ihmisen henkeen kohdistuvien uhkausten esittäminen osoitti hallinto-oikeuden mukaan sellaisenaan ilmeisen moitittavaa virkavelvollisuuksien vastaista käytöstä. Kirjallinen varoitus ei ollut tapauksessa suhteettoman ankara seuraus A:n menettelystä. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Poliisilaitoksen päätös jäi voimaan. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallintolaki 6, 31 §:n 1 momentti Valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentti, 24 § momentti
Päätös Itä-Suomen hallinto-oikeuden 25.11.2019 19/0552/2 Kirjallista varoitusta koskeva valitus
Itä-Suomen hallinto-oikeus 25.11.2019 19/0552/2 Asia: Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat: Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Rikosepäily Rikossyyte Sopimaton käytös Virkavelvollisuuksien... - Kirjallinen varoitus Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeuden12.11.2019 19/1172/2 Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus 1573509600000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 12.11.2019 19/1172/2 Asia: Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat: Kirjallinen varoitus Kohtuullinen aika Kuulemismenettely Käyttäytymisvelvollisuus Työtehtävien laiminlyönti Virkavelvollisuuksien laiminlyönti Virasto oli päätöksellään 7.5.2018 antanut projektikoordinaattori A:lle valtion virkamieslain 24 §:n perusteella kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien vastaisesta menettelystä. Päätöksen perusteeksi virasto esitti muun ohessa, että hankkeessa ja sen liitännäishankkeessa, joissa A toimi vastuuhenkilönä, oli ilmennyt vakavia puutteita hankkeiden seurannassa ja raportoinnissa. A valitti viraston varoitusta koskevasta päätöksestä hallinto-oikeuteen. Valituksensa tueksi A esitti, että hänelle toimitetussa kutsussa ei mainittu kaikkia niitä hankkeeseen liittyviä seikkoja, joita kuulemistilaisuudessa käsiteltiin, eikä A:lla siksi ollut mahdollisuutta valmistautua kaikkien seikkojen käsittelyyn. A:n käsitykset eivät valituksen mukaan tulleet riittävästi kirjatuksi kuulemistilaisuudesta tehtyyn pöytäkirjaan. Lisäksi A esitti, että tapahtumat varoituksen taustalla tapahtuivat vuonna 2017, mutta A oli saanut tietää mahdollisista virheistä vasta 5.3.2018 kuulemiskutsun yhteydessä, joten valituksen mukaan asiassa ei oltu toimittu kohtuullisessa ajassa. Valtio virkamieslaissa ei säädetä, missä ajassa varoitus on annettava sen antamiseen johtaneiden perusteiden tultua työnantajan tietoon. Lähtökohtana voitiin pitää sitä, että varoitus annettaan asian laatu ja olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa. viraston esittämän selvityksen mukaan hankkeen kokonaistilanne oli tullut viraston tietoon 8.1.2018, jonka jälkeen asiaa alettiin selvittää. A oli saanut kutsun kuulemiseen 5.3.2018. Virasto oli hallinto-oikeuden mukaan toiminut kohtuullisessa ajassa. Kuulemismenettelyn osalta hallinto-oikeus katsoi, että viraston päätös oli perustunut vain kuulemistilaisuuteen annetussa kutsussa esitettyihin seikkoihin, eikä saatavilla muutenkaan ollut selvitystä, joka olisi osoittanut, että A:n mahdollisuudet varautua kuulemistilaisuuteen olisivat olleet puutteellisia tai että suullisesti esitetty selvitys olisi kirjattu pöytäkirjaan virheellisesti. Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. A ei hallinto-oikeudessa sinänsä kiistänyt varoituksen perusteena olleita puutteita menettelyssään. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli saamistaan ohjeistuksista huolimatta toistuvasti laiminlyönyt työantajan hänelle osoittamien seurantatietojen keräämisen ja raportoinnin ja lisäselvitysten toimittamisen, vaikka nämä tehtävät kuuluivat suoraan A:n virkatehtäviin. Kirjallinen varoitus ei siten ollut suhteeton seuraus laiminlyönneistä. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Viraston päätös jäi voimaan. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallintolaki 6 §, 42 §, 45 §:n 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 §:n 1 momentti, 24 §:n, 66 §:n 2 momentti
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeuden12.11.2019 19/1172/2 Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 12.11.2019 19/1172/2 Asia: Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat: Kirjallinen varoitus Kohtuullinen aika Kuulemismenettely Käyttäytymisvelvollisuus Työtehtävien... - Kirjallinen varoitus Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 3.6.2020 20/0563/2 Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus 1591131600000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 3.6.2020 20/0563/2 Asia: Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat: Kirjallinen varoitus Luvaton poissaolo Työnjohtomääräys Työaikojen noudattaminen Virasto oli antanut virkamies A:lle valtion virkamieslain 24 §:n perusteella kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien vastaisesta menettelystä. Perusteluiden mukaan A oli toistuvasti toiminut esimiestensä määräysten ja laitoksen ohjeiden vastaisesti, vaikka asiasta oli keskusteltu säännöllisesti. A:lla oli luvattomia poissaoloja vastoin esimiehensä nimenomaista käskyä olla paikalla tiettyinä säännöllisinä aikoina. A ei myöskään ollut tehnyt asianmukaisia ilmoituksia ja kalenterimerkintöjä sairaus- ja eläkepäivistään. Valituskirjelmässään hallinto-oikeuteen A esitti muun ohella, että esimiehen menettely oli viraston ja sen henkilöstöjärjestöjen tekemän joustavaa työaikaa koskevan sopimuksen vastainen, eikä A:n työtä ei ollut järjestetty hänen työnkuvaan liittyvät tarkoituksenmukaisuussyyt ja An henkilökohtaisia tarpeet huomioon ottaen. Virkamiehen virkavelvollisuutena on noudattaa hänelle annettuja työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Työnantajan työnjohtovaltaan kuuluu sen päättäminen, milloin virkamiehen työtehtävät edellyttävät läsnäoloa ja miten osa-aikaista työtä rytmitetään. Asiassa tuli näytetyksi, että A oli valituksenalaisessa päätöksessä esitetyllä tavalla toiminut sekä työnantajan yleisesti edellyttämien toimintatapojen, että esimiehen hänelle antamien ohjeiden vastaisesti. A:n virkavelvollisuuksien vastaiseen menettelyn vuoksi kirjallisen varoituksen antamiselle oli peruste. Päätös ei ollut lainvastainen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet: Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentti ja 24 §:n
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 3.6.2020 20/0563/2 Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 3.6.2020 20/0563/2 Asia: Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat: Kirjallinen varoitus Luvaton poissaolo Työnjohtomääräys Työaikojen... - Kirjallinen varoitus Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 14.5.2020 20/0466/2 Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus 1589403600000
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 14.5.2020 20/0466/2 Asia: Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat: Kirjallinen varoitus Kohtuullinen aika Käyttäytymisvelvollisuus Päätöksen perusteleminen Rikostuomio Yleinen luottamus viranomaiseen Puolustusvoimien alaisen keskuksen johtaja oli 28.5.2019 päättänyt valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen antamisesta A:lle. Päätöksen perusteena oli A:n hovioikeudesta saama A:n palvelustehtäviin liittyvä lainvoimainen tuomio palvelusrikoksesta ja niskoittelusta. Annettu tuomio osoitti A:n toimineen vastoin valtion vikamieslain 14 §:n käyttäytymisvelvollisuuttaan ja puolustusvoimista annetun lain 42 §:ää, jonka mukaan sen lisäksi, mitä virkamiesten käyttäytymisestä muualla laissa säädetään, ammattisotilaan on virkatehtävissään ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hän menettele tavalla, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:n aiempi toiminta ja muut asianhaarat huomioon ottaen johtaja katsoi kirjallisen varoituksen olevan riittävä ja kohtuullinen seuraus tällaisesta käyttäytymisestä. Valituksessaan hallinto-oikeuteen A esitti, että päätöksestä ei yksiselitteisesti ilmennyt, mitä seikkoja ja selvityksiä on käytetty sen perusteena A:n aiemman käytöksen osalta, eikä päätöstä myöskään oltu perusteltu hallintolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Valituksen mukaan varoitusta ei ollut annettu kohtuullisessa ajassa eikä A:lle ollut myöskään varattu tilaisuutta tulla kuulluksi kaikesta asian käsittelyyn vaikuttavasta selvityksestä ei A:n valituksen mukaan oltu annettu kohtuullisessa ajassa. Työantaja oli harkinnut A:n irtisanomista, mutta päätynyt kirjalliseen varoitukseen lievempänä vaihtoehtona. Lievempään vaihtoehtoa perusteliin osin A:n aiemmalla toiminnalla. Hallinto-oikeus katsoi, että koska A:n aikaisempi toiminta ei ollut kirjallisen varoituksen perusteena, ei A:n kuuleminen asiasta ollut tarpeen. Varoituksen perusteena ollut moitittava toiminta ja syyksi luetut rikokset olivat riittävän yksilöidysti esitettyinä kuulemiskirjeessä. Asiassa ei ollut perustetta katsoa, että A:n kuulemissa varoituksen perusteena olleista seikoista ja selvityksestä olisi toimittu vastoin valtion virkamieslain 66 §:n 2 momentin ja hallintolain 34 §:n 1 momentin kuulemisvelvollisuutta. Päätöksen perusteeksi ilmoitetut teot olivat tapahtuneet vuosina 2015–2016 ja varoitus oli annettu 28.5.2019. Tapauksessa virkamiesoikeudellista käsittelyä oli lykätty asian vireillä olevan rikosprosessin vuoksi. Koska A oli kiistänyt syyllisyytensä hovioikeuden tuomiossa syyksi luettuihin tekoihin, oli perusteltua odottaa siihen asti, kunnes korkein oikeus teki asiassa kielteisen valituslupapäätöksen ja hovioikeuden ratkaisu sai lainvoiman 24.1.2019. A kutsuttiin virkamiesoikeudellisia toimenpiteitä koskevaan kuulemiseen 19.2.2019, joten työnantajan oli katsottava toimineen kohtuullisessa ajassa. A oli hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla tuomittu rikoslain 45 luvun 1 §:n mukaisesta palvelusrikoksesta ja rikoslain 45 luvun 14 §:n 1 momentin mukaisesta niskoittelusta. Tällä perusteella hänen voitiin katsoa toimineen vastoin valtion virkamieslain 14 §:ssä puolustusvoimista annetun lain 42 §:ssä asetettuja virkavelvollisuuksia. A:n menettely oli myös omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:lle oli voitu antaa kirjallisen varoituksen. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen ja pysytti valituksenalaisen päätöksen voimassa. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet: Hallintolaki 6 §, 34 §:n 1 momentti, 45 §:n 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 § Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § Puolustusvoimista annettu laki 42 § Valtion virkamieslaki 14 §, 24 §, 66 §:n 2 momentti
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 14.5.2020 20/0466/2 Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 14.5.2020 20/0466/2 Asia: Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat: Kirjallinen varoitus Kohtuullinen aika Käyttäytymisvelvollisuus Päätöksen... - Kirjallinen varoitus Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 12.11.2019 19/173/2 Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus 1573509600000
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 12.11.2019 19/173/2 Asia: Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat: Kirjallinen varoitus Kohtuullinen aika Kuulemismenettely Käyttäytymisvelvollisuus Työtehtävien laiminlyönti Virkavelvollisuuksien laiminlyönti Virasto oli antanut projektikoordinaattori A:lle valtion virkamieslain 24 §:n perusteella kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien vastaisesta menettelystä. Päätöksen perusteeksi virasto esitti muun ohessa, että hankkeessa ja sen liitännäishankkeessa, joissa A toimi vastuuhenkilönä, oli ilmennyt vakavia puutteita hankkeiden seurannassa ja raportoinnissa. A valitti viraston varoitusta koskevasta päätöksestä hallinto-oikeuteen. Valituksensa tueksi A esitti, että hänelle toimitetussa kutsussa ei mainittu kaikkia niitä hankkeeseen liittyviä seikkoja, joita kuulemistilaisuudessa käsiteltiin, eikä A:lla siksi ollut mahdollisuutta valmistautua kaikkien seikkojen käsittelyyn. A:n käsitykset eivät valituksen mukaan tulleet riittävästi kirjatuksi kuulemistilaisuudesta tehtyyn pöytäkirjaan. Lisäksi A esitti, että tapahtumat varoituksen taustalla tapahtuivat vuonna 2017, mutta A oli saanut tietää mahdollisista virheistä vasta 5.3.2018 kuulemiskutsun yhteydessä, joten valituksen mukaan asiassa ei oltu toimittu kohtuullisessa ajassa. Valtio virkamieslaissa ei säädetä, missä ajassa varoitus on annettava sen antamiseen johtaneiden perusteiden tultua työnantajan tietoon. Lähtökohtana voitiin pitää sitä, että varoitus annettaan asian laatu ja olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa. Viraston esittämän selvityksen mukaan hankkeen kokonaistilanne oli tullut viraston tietoon 8.1.2018, jonka jälkeen asiaa alettiin selvittää. A oli saanut kutsun kuulemiseen 5.3.2018. Virasto oli hallinto-oikeuden mukaan toiminut kohtuullisessa ajassa. Kuulemismenettelyn osalta Hallinto-oikeus katsoi, että viraston päätös oli perustunut vain kuulemistilaisuuteen annetussa kutsussa esitettyihin seikkoihin, eikä saatavilla muutenkaan ollut selvitystä, joka olisi osoittanut, että A:n mahdollisuudet varautua kuulemistilaisuuteen olisivat olleet puutteellisia tai että suullisesti esitetty selvitys olisi kirjattu pöytäkirjaan virheellisesti. Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. A ei hallinto-oikeudessa sinänsä kiistänyt varoituksen perusteena olleita puutteita menettelyssään. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli saamistaan ohjeistuksista huolimatta toistuvasti laiminlyönyt työantajan hänelle osoittamien seurantatietojen keräämisen ja raportoinnin ja lisäselvitysten toimittamisen, vaikka nämä tehtävät kuuluivat suoraan A:n virkatehtäviin. Kirjallinen varoitus ei siten ollut suhteeton seuraus laiminlyönneistä. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Viraston päätös jäi voimaan. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet Hallintolaki 6 §, 42 §, 45 §:n 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 §:n 1 momentti, 24 §:n, 66 §:n 2 momentti
Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 12.11.2019 19/173/2 Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 12.11.2019 19/173/2 Asia: Valtion virkamiehelle annettua kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat: Kirjallinen varoitus Kohtuullinen aika Kuulemismenettely Käyttäytymisvelvollisuus Työtehtävien... - Kirjallinen varoitus Päätös Helsingin hallinto-oikeus 22.6.2020 20/0538/2 Kirjallista varoitusta koskeva valitus 1592773200000
Helsingin hallinto-oikeus 22.6.2020 20/0538/2 Asia: Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat: Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Luottamuspula Työnjohtomääräys Työtehtävien laiminlyönti Työtehtävistä kieltäytyminen Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virasto oli antanut ylitarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen. Perusteena olivat työsuunnitelman laatimisen ja esimiehen käskyjen ja ohjeiden noudattamisen laiminlyönnit. Lisäksi hän ei ollut toiminut riittävän aktiivisesti oman vastuualansa säädösvalmistelussa. A oli myös lähettänyt työ- ja elinkeinoministeriöön (TEM) viraston virallisesta lausunnosta poikkeavan sähköpostiviestin. Kun A ei ollut esimieheltä saamastaan palautteesta huolimatta korjannut menettelytapojaan, virasto katsoi tämän rikkoneen virkavelvollisuuksiaan. Valituksessaan hallinto-oikeuteen A kiisti jättäytyneensä passiiviseksi säädösvalmistelun osalta. Hänen mahdollisuutensa osallistua asetuksen toimeenpanoon olivat heikenneet tiedonkulkuun liittyvien ongelmien vuoksi. A:n TEM:n hankkeesta vastaama sähköposti ei ollut sekoitettavissa viraston itsensä asiassa antamaan lausuntoon, eikä sen voitu katsoa rikkoneen työntekijän lojaliteettivelvoitetta. A ei myöskään enää saamansa palautteen jälkeen ollut jatkanut esimiehen ohjeiden ja viraston työjärjestyksen vastaista menettelyä. A:n asiantuntijatehtäviin kuului alansa EU-oikeuden täytäntöönpanon valmisteluun osallistuminen, mikä ilmeni myös hänen tulostavoitteistaan. A ei kuitenkaan ollut osallistunut valmistelun kommentointiin, minkä hallinto-oikeus katsoi olleen tarkoituksellista ja johtuneen A:n sivuutetuksi tulemisen kokemuksesta. Oikeus ei siis katsonut, että passiivisuus olisi johtunut informaatiokatkoksista. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n TEM:ön lähettämä kommentti ei ollut edes ymmärrettävissä viraston lausunnoksi, joten A ei sinänsä toiminut sen lähettämisessä työjärjestyksen vastaisesti. Tällainen menettely oli kuitenkin työnjohto- ja valvontamääräysten vastaista. Lisäksi A oli laiminlyönyt hänelle henkilökohtaisessa työsuunnitelmassa ja tulostavoitteissa sekä palaverissa asetetut tehtävät alansa säädösten toimeenpanoon liittyvän tiedotteen laatimisesta tietoisena työantajan nimenomaisista ohjeista. Hallinto-oikeus katsoi A:n menetelleen kaikilta edellä kuvatuin tavoin valtion virkamieslain 14 §:n mukaisen käyttäytymisvelvollisuuden vastaisesti. Virasto oli voinut antaa A:lle valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetun kirjallisen varoituksen. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet: Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentti, 24 § Suomen perustuslaki 12 § 1 momentti Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 22.6.2020 20/0538/2 Kirjallista varoitusta koskeva valitus
Helsingin hallinto-oikeus 22.6.2020 20/0538/2 Asia: Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat: Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Luottamuspula Työnjohtomääräys Työtehtävien laiminlyönti Työtehtävistä... - Kirjallinen varoitus Päätös Helsingin hallinto-oikeus 20.12.2019 19/0923/2 Kirjallista varoitusta koskeva valitus 1576792800000
Helsingin hallinto-oikeus 20.12.2019 19/0923/2 03161/18/1401 Asia: Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat: Kirjallinen varoitus Muutoksenhaku Poliisi Terveystarkastus Työnjohtomääräys Valituskelpoinen päätös Virkavelvollisuuden laiminlyönti Yhteistyövaikeudet Virasto oli antanut A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen sillä perusteella, että hän oli jättänyt noudattamatta työnantajan antaman työkyvyn selvittämistä työterveyshuollossa koskevan virkakäskyn ja näin menetellyt valtion virkamieslain 14 §:ssä säädettyjen velvoitteiden vastaisesti. Virasto uudisti tässä yhteydessä A:lle aikaisemmin annetun virkakäskyn, jolla hänet oli määrätty osallistumaan työterveyshuollon tarpeellisiksi katsomiin työkyvyn selvittämistä koskeviin lisätutkimuksiin. Virasto oli edellyttänyt, että työterveyshuollon tarpeellisiksi katsomat tutkimukset suoritetaan ja A toimittaa virasto tehtävien hoitamisen terveydellisiä edellytyksiä koskevat tiedot työkyvystään 6.8.2018 mennessä. A vaati hallinto-oikeudessa viraston päätöksen kumoamista. A koki oman työkykynsä hyväksi ja hänelle annetun varoituksen perusteettomaksi. Virasto katsoi välttämättömäksi, että työterveyslääkärin suosittamaa A:n työkyvyn selvittämistä jatketaan työterveyshuollon keinoin, ja siitä syystä A:lle oli annettu asiaa koskeva virkakäsky. A kertoi kuulemisessaan kieltäytyneensä työkyyn selvittämisen jatkamisesta koettuaan sen olevan osa häntä kohtaan suunnattua kiusaamista. Vastineessaan virasto puolestaan katsoi ensisijaisesti, että määräys työkykyprosessin jatkamiseen oli virkamieslain 14 §:ään perustuva työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeutensa puitteissa antama määräys, jota koskeva muutoksenhaku ei ollut mahdollista ja jota koskeva valitus olisi jätettävä siksi tutkimatta. Toissijaisesti virasto vaati A:lle annetun määräyksen voimassa pitämistä. Hallinto-oikeus katsoi, että virkamiehen velvoittaminen osallistumaan työnantajan määräyksen ja päätöksen perusteella valtion virkamieslain 19 §:ssä tarkoitettuihin terveydentilansa toteamiseksi suoritettaviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin on puuttumista perustuslain 7 §:ssä turvattuun yksilön henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Muutoksenhakua työkyvyn selvittämistä koskevaan määräykseen ei myöskään ole valtion virkamieslaissa kielletty. Ottaen huomioon työkyvyn selvittämistä koskevan määräyksen vaikutukset virkamiehen oikeuteen tai velvollisuuteen, oli A:lla tässä tapauksessa oikeus saattaa asia muutoksenhakuelimen tutkittavaksi. Viraston määräys A:n työkyvyn selvittämisestä oli muutoksenhakukelpoinen päätös. Hallinto-oikeus hylkäsi viraston vaatimuksen valituksen tutkimatta jättämisestä virkakäskyn uudistamisen osalta. Annetun varoituksen osalta hallinto-oikeus katsoi asiassa tulleen näytetyksi, että työnantaja oli voinut perustellusti A: käytöksen ja viestinnän perusteella epäillä ongelmia tämän terveydentilassa. Tilanteessa, jossa työantajalla ei ollut käytettävissä muuta selvitystä, oli ollut välttämätöntä saada A:n tehtävien hoitamisen edellytykset selvitettyä työterveyshuollossa. A oli voitu määrätä osallistumaan terveystarkastuksiin ja tutkimuksiin sen selvittämiseksi, onko A:lla terveytensä puolesta edellytykset jatkaa työtään. Kun A oli kieltänyt vaadituista tutkimuksista, oli hän samalla laiminlyönyt noudattaa valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaisia virkavelvollisuuksiaan. Työnantaja saattoi valtion virkamieslain 24 §:n perusteella antaa A:lle kirjallisen varoituksen. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n varoitusta ja virkakäskyn uudistamista koskevan valituksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet: Hallintolainkäyttölaki 7 § 2 momentti Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentti, 19 §:n 1 momentti, 24 §:n, 57 §:n 1 momentti (Sellaisena kuin pykälä oli voimassa valituksenalaisen päätöksen tekohetkellä). Valtion virkamieslain muuttamista koskeva hallituksen esitys HE 61/2011
Päätös Helsingin hallinto-oikeus 20.12.2019 19/0923/2 Kirjallista varoitusta koskeva valitus
Helsingin hallinto-oikeus 20.12.2019 19/0923/2 03161/18/1401 Asia: Kirjallista varoitusta koskeva valitus Asiasanat: Kirjallinen varoitus Muutoksenhaku Poliisi Terveystarkastus Työnjohtomääräys Valituskelpoinen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös Vaasan hallinto-oikeus 14.12.2017 17/0502/1 Valitus virkasuhteen irtisanomista koskevassa asiassa 1513202400000
Vaasan hallinto-oikeus 14.12.2017 17/0502/1 01949/15/1401 Asia: Valitus virkasuhteen irtisanomista koskevassa asiassa Asiasanat: Irtisanominen kollektiiviperusteella Toiminnan uudelleenjärjestely Töiden loppuminen Uudelleen sijoittaminen Virantoimituksesta pidättäminen Yhteistoimintamenettely Virasto irtisanoi erikoissuunnittelija A:n tuotannollistaloudellisista syistä valtion virkamieslain 27 §:n nojalla ja pidätti tämän virastaan saman lain 40 §:n nojalla. Taustalla oli kehittämis- ja hallintokeskuksen toimintojen merkittävä väheneminen ja EU-rakennerahastojen rahoituksen väheneminen ja siitä johtuvat tehtävien uudelleenjärjestelyt sekä valtion kilpailukyvyn edistäminen. Asiassa oli kysymys siitä, olisiko A voitu irtisanomisen sijaan tai sen jälkeen siirtää hänen ammattiaitoaan vastaaviin muihin tehtäviin uudelleenkouluttamalla tämä virkamieslain 27 §:n 4 momentin mukaisesti. A oli ilmoittautumismenettelyllä ja viranhaussa hakenut useita tehtäviä virastossa. Koska jokaiseen tehtävään oli hakenut toinen, A:ta tehtävään sopivampi viraston muutostilanteessa ollut henkilö, A ei tullut valituksi mihinkään näistä. Lisäksi A oli hakenut tehtävää, joka ei ollut työnantajaviraston tehtävä. Toisen A:n hakemaan tehtävä oli järjestettävissä virastolla jo olleilla henkilöresursseilla. A oli hakenut myös ylitarkastajan määräaikaiseen tehtävään, mutta tehtävän määräaikaisuuden vuoksi virasto katsoi, että A ei kouluttautumallakaan ehtisi saavuttaa tehtävän vaatimaa osaamista tai tuntemusta alan ajantasaisesta lainsäädännöstä. Kaikissa tapauksissa hallinto-oikeus katsoi, että virasto ei ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvoitettaan, vaan se oli aktiivisesti ja järjestelmällisesti arvioinut mahdollisuuksia työntekijöiden uudelleensijoittamiseen muutostilanteessa. A nimettiin määräaikaiseen osa-aikaiseen virkasuhteeseen viraston hankkeeseen. A esitti, että hänelle olisi tullut tarjota kokoaikaista virkaa osoittamalla hänelle myös muita tehtäviä ja käyttämällä virkavapautta. Koska työnantajalla oli irtisanomiselle tuotannollis-taloudellinen peruste, työnantajalla ei ole ollut velvollisuutta osoittaa A:lle lisää tehtäviä. A:n irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen ei näin ollen ollut lainvastaista. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa (KHO 19.10.2018 T 4833) Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet: Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti, 51 § 2 momentti ja 74 § Valtion virkamieslaki 27 §:n 1, 2 ja 4 momentti, 40 §
Päätös Vaasan hallinto-oikeus 14.12.2017 17/0502/1 Valitus virkasuhteen irtisanomista koskevassa asiassa
Vaasan hallinto-oikeus 14.12.2017 17/0502/1 01949/15/1401 Asia: Valitus virkasuhteen irtisanomista koskevassa asiassa Asiasanat: Irtisanominen kollektiiviperusteella Toiminnan uudelleenjärjestely Töiden... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös KHO 12.10.2017 T 5081 Virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus 1507755600000
Korkeimman hallinto-oikeus 12.10.2017 T 5081 Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 5.6.2015 nro 15/0364/2 Asia: Virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat: Irtisanominen yksilöperusteella Käyttäytymisvelvollisuus Rajavartiolaitos Rikostuomio Sopimattomuus Virkavelvollisuuden rikkominen Yleinen luottamus viranomaiseen Rajavartioston komentaja oli päätöksellään irtisanonut vanhemman rajavartija A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua ja lisäksi A oli valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla pidätetty virantoimituksesta välittömästi. Perusteena irtisanomiselle ja virantoimituksesta pidättämiselle päätökselle irtisanoa A ja pidättää tämä virastaan oli A:n Helsingin käräjäoikeudesta saama lainvoimainen tuomio perättömän lausuman antamisesta tuomioistuimessa. Tuomiolla ei ollut liityntä A:n virkatehtäviin. Rajavartioston komentajan päätöksessä katsottiin An menettelyllään vaarantaneen luottamusta häneen rajavartijana ja siten myös luottamusta Rajavartiolaitokseen. Tästä syystä käsillä oli Rajavartiolaitoksen mukaa valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukainen erityisen painava syy A:n irtisanomiselle. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi 5.6.2015 antamallaan päätöksellä rajavartioston komentajan päätöksen A:n irtisanomisesta ja palautti asian rajavartiostolle uudelleen käsiteltäväksi. Käsillä ei hallinto-oikeuden mukaan asiaa kokonaisuutena arvioidessa ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä. Riittävä seuraus virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta ja niiden laiminlyönnistä olisi hallinto-oikeuden mukaan ollut virantoimituksesta erottaminen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 20 a §:n mukaisesti. Rajavartiolaitos valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Saman pykälän 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Arvioinnissa huomioon oli otettava myös rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun laki, jonka 10 §:n 1 momentin mukaan Rajavartiolaitoksen virkaan nimitettävän virkamiehen tulee olla elämäntavoiltaan nuhteeton ja luotettava. Saman lain 20 §:n mukaan rajavartiomiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hän menettele tavalla, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta Rajavartiolaitokselle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:n tehtäviin vanhempana rajavartijana kuului työjärjestyksen mukaan muun ohessa vastata Rajavartiolaitokselle säädettyjen tehtävien suorittamisesta tehtyjen suunnitelmien ja esimiehen käskyjen mukaisesti. Tehtävissään A käytti rajavartiomiehelle laissa säädettyjä toimivaltuuksia virkatehtäviensä hoitamiseksi, mukaan lukien Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi säädettyjen rikosten ennalta ehkäisemiseen, tutkinnan turvaamiseen, rikoksesta epäiltyjen selvittämiseen ja tarvittaessa kiinni ottamiseen ja pakkokeinojen käyttöön liittyviä toimenpiteitä. Virantoimituksessa eteen tulevissa asiakastilanteissa, joissa puututaan tarvittaessa kansalaisten perusoikeuksiin, on usein vastakkain rajavartiomiehen ja asiakkaan sana sanaa vastaan. Näissä tilanteissa luottamus rajavartijaan ja Rajavartiolaitoksen toimintaan on erittäin tärkeää. Virkamiehen virkasuhteen irtisanominen tai määräaikainen erottaminen virantoimituksesta eivät olleet rikosoikeudellinen seuraamuksia, vaan virkamiesoikeudellisia seuraamuksia virkamiehen yleisen käyttäytymisvelvollisuuden sekä rajavartiomiehen erityisen käyttäytymisvelvollisuuden vastaisesta toiminnasta. Valittaja käräjäoikeudessa saama ehdollinen vankeusrangaistus perättömän lausuman antamisesta tuomioistuimessa ei siksi estänyt virkamiesoikeudellisen seuraamuksen määräämistä hänelle saman menettelyn perusteella. A oli lainvoimaisella tuomiolla tuomittu tahallisesta rikoksesta oikeudenkäyttöä vastaan. Toimimalla näin hän oli korkeimman hallinto-oikeuden mukaan rikkonut vakavalla tavalla sekä valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin käyttäytymisvelvollisuuttaan, että aiemmin avattua Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 20 §:ää. Korkein hallinto-oikeus katsoi, toisin kuin hallinto-oikeus, että ottaen huomioon A:n syyksi luetun rikoksen laadun ja vakavuuden, rajavartioston komentajalla oli A:n pitkästä moitteettomasta virkaurasta huolimatta ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Rajavartioston komentaja oli myös voinut katsoa irtisanomisen perusteena olevan rikoksen osoittavan A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ole voitu jatkaa, ja pidättää hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Korkein hallinto-oikeus kumosi Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen ja jätti voimaan rajavartioston komentajan päätöksen. Lainvoimainen. Sovelletut oikeusohjeet: Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 9 §, 10 §:n 1 momentti, 20 §, 20 a §:n Valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentti Valtion virkamieslain 40 §:n momentti ja 2 momentin 4 kohta
Päätös KHO 12.10.2017 T 5081 Virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus
Korkeimman hallinto-oikeus 12.10.2017 T 5081 Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 5.6.2015 nro 15/0364/2 Asia: Virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus Asiasanat: Irtisanominen... - Virkasuhteen purkaminen Päätös I-SHaO 17.12.2014 14/5308/4 Virkasuhteen purkaminen koeaikana 1418767200000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 17.12.2014 14/5308/4 Virkasuhteen purkaminen koeaikana Virkasuhteen purkaminen Esteellisyys Epäasiallinen Koeaika Luottamuspula Määräaikainen virkasuhde Sopimaton käytös Sopimattomuus Tehtävän vaativuus Työnjohtomääräys Oppilaitos oli 29.1.2014 purkanut koulutussuunnittelija A:n määräaikaisen virkasuhteen koeaikana. Perusteluina olivat virkamiehen epärehellinen toiminta ja työnantajan luottamuksen menettäminen. A vaati päätöksen kumoamista ensisijaisesti sillä perusteella, että hänen määräaikaiseen koulutussuunnittelijan virkasuhteeseensa asetettu koeaikaehto oli virkamieslain vastainen eikä koeaikapurkua olisi sen vuoksi voinut toteuttaa. Toissijaisesti A vaati päätöksen kumoamista sen johdosta, että työnantaja oli purkanut virkasuhteen epäasiallisilla perusteilla. A oli 14.10.2013 nimitetty oppilaitoksen koulutussuunnittelijan määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalle 15.10.2013–30.9.2014. Nimittämiskirjassa oli määräys neljän kuukauden koeajasta. A oli ennen tätä toiminut samassa oppilaitoksessa korkeakouluharjoittelijana ajalla 1.11.2009–31.3.2010 sekä koulutussihteerinä ajalla 9.11.2010–30.6.2011 ja 15.9.2011–14.10.2013. A oli koulutussihteerin tehtävässä sijaistanut koulutussuunnittelijoita usein ja vastannut yksin esimerkiksi perehdytyskoulutuksen järjestämisestä syksyllä 2011. Koeajan tarkoituksena on selvittää, soveltuuko työntekijä hänelle annettuun työtehtävään. Hallinto-oikeus totesi, ettei koeajan käytölle lähtökohtaisesti ole edellytyksiä silloin, kun jo virkasuhteessa oleva virkamies nimitetään uudelleen saman työnantajan toiseen virkasuhteeseen ja kun virkasuhteet sisältävät samoja tai samankaltaisia työtehtäviä. Koulutussuunnittelijan määräaikaista virkasuhdetta koskevassa, 9.10.2013 päivätyssä nimitysmuistiossa oli todettu, että A:lla oli koulutussuunnittelijan tehtävän edellyttämä osaaminen ja että A:lla oli koulutussuunnittelukokemuksensa sekä kriisinhallinnan tuntemuksensa perusteella valmius toimia koulutussuunnittelijana oppilaitoksessa. Jälkikäteen oli todettu, että koulutussuunnittelijan koko rekrytointiprosessiin osallistunut virkamies oli ollut esteellinen, koska hänellä oli ollut erityisen läheinen suhde määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitettyyn A:han. Siten oli virinnyt epäilys nimitysmuistioon kirjattujen seikkojen luotettavuudesta. Lisäksi A:n työsuorituksissa oli ilmennyt puutteita ja virheellisyyksiä, mikä oli osittain vastoin A:n aiemmin hallinto-oikeudelle toimittamaa työtodistusta. Työtodistuksessa todettiin A:n muun muassa hoitaneen työtehtävänsä erittäin hyvin. Valituksessa perusteiksi oli ilmoitettu puutteita A:n työsuorituksissa. Virkasuhteen purkamista koskevassa päätöksessä oli ilmoitettu purkamisen perusteeksi se, että A oli toiminut oppilaitoksen ohjeiden, säännösten ja määräysten vastaisesti yöpyessään pitkän ajan kuluessa oppilaitoksen kurssihotellissa ilmoittamatta, sopimatta ja maksamatta siitä asianmukaisesti. Hallinto-oikeus arvioi, että vaikka koulutussuunnittelijan tehtävä olikin laaja-alaisempi ja vaativampi kuin A:n aikaisemmin hoitama koulutussihteerin tehtävä, oli A aikaisemmassa tehtävässään osoittanut osaamisensa ja valmiutensa koulutussuunnittelijan tehtävään. Lisäksi koulutussuunnittelijan määräaikainen virkasuhde oli alkanut heti koulutussihteerin määräaikaisen virkasuhteen päätyttyä. Koska työnantajalla oli jo tietämys A:n osaamisesta ja kyvyistä, ei oppilaitoksella ollut enää nimityksestä päätettäessä tarvetta selvittää A:n soveltuvuutta tehtävään. Koeaikaa koskevalle määräykselle ei siten ollut edellytyksiä, eikä virkasuhdetta voitu purkaa koeaikamääräykseen vedoten. Hallinto-oikeus kumosi oppilaitoksen päätöksen lainvastaisena. KHO 10.3.2017 T 1064: Virkasuhteen purkamisen perusteeksi koeaikana riittää lähtökohtaisesti se, ettei työnantaja ole tyytyväinen virkamiehen työsuoritukseen tai toimintaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n virkasuhteen purkamiselle esitetyt syyt olivat olleet koeajan tarkoitukseen ja luonteeseen nähden asianmukaisia ja riittäviä. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan, arvioitaessa sitä voidaanko koeaika määrätä silloin, kun määräaikaisessa virkasuhteessa oleva virkamies nimitetään saman työnantajan palveluksessa toiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen, merkitystä tulee antaa erityisesti sille, onko uudessa virkasuhteessa kysymys samoista tai samankaltaisista tehtävistä kuin aikaisemmassa virkasuhteessa. Koulutussuunnittelijalla oli saadun selvityksen mukaan laajempi yleinen vastuu sekä erityinen vastuu koulutuksen suunnittelu- ja kehittämistehtävistä. Koulutussuunnittelijan ja koulutussihteerin tehtävät asettuivat lisäksi eri vaativuustasolle. Ne seikat, että A:lla oli katsottu olevan valmius toimia koulutussuunnittelijana tai että hän oli toiminut koulutussuunnittelijan sijaisena tämän poissa ollessa tai se, että tehtävät ovat sittemmin yhdistetty, eivät antaneet aihetta arvioida asiaa toisin. Oppilaitoksen rehtori oli siten ottaessaan A:n määräaikaiseen koulutussuunnittelijan virkasuhteeseen voinut määrätä virkasuhteessa noudatettavaksi neljän kuukauden pituista koeaikaa. Oppilaitoksen rehtorin päätös ei ollut lainvastainen. Edellä todetun perusteella hallinto-oikeuden päätös, jolla oppilaitoksen rehtorin päätös oli kumottu, oli kumottava. Asia olisi sen vuoksi tullut palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin hallinto-oikeus ei ollut lausunut koeaikana tapahtuneen virkasuhteen purkamisen perustetta koskevasta A:n toissijaisesta valitusperusteesta. Viivytyksen välttämiseksi asia oli syytä ottaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa välittömästi tutkittavaksi. Oppilaitoksen rehtorin päätös A:n virkasuhteen purkamisesta koeajalla jäi siis voimaan. Valtion virkamieslaki 10 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 11 § Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 56 § Työsopimuslaki 4 § Laki kunnallisesta viranhaltijasta 8 § 2 momentti Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti
Päätös I-SHaO 17.12.2014 14/5308/4 Virkasuhteen purkaminen koeaikana
Itä-Suomen hallinto-oikeus 17.12.2014 14/5308/4 Virkasuhteen purkaminen koeaikana Virkasuhteen purkaminen Esteellisyys Epäasiallinen Koeaika Luottamuspula Määräaikainen virkasuhde Sopimaton... - Virantoimituksesta pidättäminen , Virkasuhteen purkaminen Päätös HeHaO 18.6.2014 14/0508/2 Virkasuhteen purkaminen 1403038800000
Helsingin hallinto-oikeus 18.6.2014 14/0508/2 Virkasuhteen purkaminen Virantoimituksesta pidättäminen Siirtymisvelvollisuus Luvaton poissaolo Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virasto oli päätöksellään 27.1.2014 purkanut A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 33 §:n perusteella. Samalla hänet oli pidätetty heti virantoimituksesta valtion virkamieslain 40 §:n 1 momentin nojalla. Päätöksen perustelujen mukaan A ei ollut noudattanut työnantajan antamaa määräystä siirtyä työskentelemään 1.1.2014 lukien Imatralle. Saadun selvityksen mukaan A ei ollut aloittanut tehtäviensä hoitamista Imatralla 1.1.2014, eikä hän ollut ilmoittanut laillista syytä poissaololleen. Hän oli lisäksi useasti ilmoittanut, ettei tule siirtymään uuteen sijoituspaikkaan. Hallinto-oikeus totesi, että valituksenalaisessa päätöksessä ei ollut kysymys A:n hoitaman viran lakkauttamisesta, vaan hänet oli siirretty Espoosta hoitamaan samaa virkaa Imatralle. A:ta oli kuultu virkasuhteen purkamista valmisteltaessa 22.1.2014, eikä hän tässäkään tilaisuudessa ollut ilmoittanut siirtyvänsä hänelle määrättyyn uuteen sijoituspaikkaansa. Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 14 §:n 1 momentin mukainen siirtymisvelvollisuus koskee lain esitöiden mukaan myös muussa kuin sotilasvirassa palvelevia virkamiehiä. Siirtymisvelvollisuus koski siten myös A:ta. A oli lähes kuukauden ajan kieltäytynyt noudattamasta työnantajansa antamaa työnjohdollista määräystä palvelussuhteen täyttämisen suhteen keskeisellä tavalla. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli törkeällä tavalla laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Päätös A:n virkasuhteen purkamisesta ei ollut lainvastainen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. KHO 20.4.2017 T 1803: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. Korkein hallinto-oikeus määräsi A:lle maksettavaksi valtion varoista hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä 1 500 euroa ja hyvitysvaatimuksen esittämisestä aiheutuneet kohtuulliseksi katsotut kulut 200 euroa. Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 33 § Valtion virkamieslaki 40 § Rajavartiolaitoksen hallinnosta annettu laki 1 § Rajavartiolaitoksen hallinnosta annettu laki 14 § 1 momentti
Päätös HeHaO 18.6.2014 14/0508/2 Virkasuhteen purkaminen
Helsingin hallinto-oikeus 18.6.2014 14/0508/2 Virkasuhteen purkaminen Virantoimituksesta pidättäminen Siirtymisvelvollisuus Luvaton poissaolo ... - Virkasuhteen purkaminen Päätös HeHaO 5.1.2018 18/0004/2 Virkasuhteen purkaminen 1515103200000
Helsingin hallinto-oikeus 5.1.2018 18/0004/2 Virkasuhteen purkaminen Huolimattomuus Koeaika Kuulemismenettely Luottamusmiehen kuuleminen Luottamusmies Määräaikainen virkasuhde Oikeudenkäyntikulut Suhteellisuusperiaate Syrjintä Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Virkasuhteen purkaminen koeaikana Yhdenvertainen kohtelu Virasto oli päättänyt purkaa kirjaamosihteeri A:n määräaikaisen virkasuhteen välittömästi koeajalla. Perusteena virkasuhteen purkamiselle oli ollut A:n soveltumattomuus kirjaamosihteerin tehtävään. A oli nimitetty lainkäyttösihteerin virkasuhteeseen määräajaksi 1.6.-31.12.2017. Koeajaksi oli määrätty neljä kuukautta. A vaati purkamista koskevan päätöksen kumoamista, koska päätös oli hänen mukaan syntynyt virheellisessä järjestyksessä kuulemiseen liittyneiden vakavien puutteiden vuoksi. A:n mukaan hänelle ei ollut varattu mahdollisuutta valmistautua kuulemistilaisuuteen ja pyytää mukaan avustajaa. Koeaikapurku oli tapahtunut A:n mukaan lisäksi epäasiallisin ja syrjivin perustein. A oli saanut tiedon 3.7.2017 järjestettävästä palaverista sähköpostitse perjantaina 30.6.2017. Kutsun mukaan palaveri koski A:n virkasuhteen määräaikaisuutta. Tilaisuudessa 3.7.2017 oli ollut läsnä hallintopäällikkö sekä A:n lähiesimies. Tilaisuudessa A:lle oli ilmoitettu, että A:n virkasuhde tullaan purkamaan välittömästi. Asiassa oli järjestetty vielä toinen tilaisuus seuraavana päivänä. Tilaisuudessa 4.7.2017 oli ollut A:n kutsumana myös luottamusmies. Sekä A että hallinto-oikeus olivat yhdenmukaisesti kertoneet, että tilaisuudessa A:lle oli annettu 4.7.2017 päivätty kirjallinen purkamisilmoitus, jonka jälkeen asiasta oli vielä keskusteltu. Koeaikapurkua varten ei ole laissa säädetty erityisiä menettelyjä. Oikeuskirjallisuuden mukaan koeaikapurku vastaa oikeudelliselta luonteeltaan virkasuhteen purkamista. Tämän vuoksi on lähtökohtaisesti meneteltävä kuin muutenkin virkasuhdetta purettaessa eli kuultava virkamiestä sekä varattava asianomaiselle luottamusmiehelle tilaisuus tulla kuulluksi. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että A:lla ei ole kokoukseen 3.7.2017 mennessään ollut tietoa siitä, että kysymyksessä oli virkasuhteen koeaikapurkua koskeva kuulemistilaisuus. A kuitenkin viimeistään kuulemistilaisuudessa 3.7.2017 oli kuullut, että hänen virkasuhteensa puretaan koeaikana sillä perusteella, ettei työnantaja ollut tyytyväinen hänen työsuoritukseensa. Samalla hän sai esittää oman käsityksensä ja lisäksi 4.7.2017 oli järjestetty vielä toinen tilaisuus, jossa myös luottamusmies oli ollut läsnä. Näiden seikkojen vuoksi hallinto-oikeus katsoi, ettei päätöstä ollut pelkästään kuulemisessa olevien puutteiden johdosta syytä kumota. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. KHO 28.5.2018 T 2550: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Valtion virkamieslaki 10 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 57 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti Valtion virkamiesasetus 43 § 1 momentti Yhdenvertaisuuslaki 8 § Yhdenvertaisuuslaki 28 § Hallintolaki 34 § 1 momentti Hallintolaki 36 § Hallintolainkäyttölaki 74 § Hallintolainkäyttölaki 13 § 2 momentti
Päätös HeHaO 5.1.2018 18/0004/2 Virkasuhteen purkaminen
Helsingin hallinto-oikeus 5.1.2018 18/0004/2 Virkasuhteen purkaminen Huolimattomuus Koeaika Kuulemismenettely Luottamusmiehen kuuleminen Luottamusmies Määräaikainen virkasuhde Oikeudenkäyntikulut Suhteellisuusperiaate Syrjintä Työnantajan... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös KuHaO 25.11.2013 13/0459/3 Virantoimituksesta pidättäminen 1385330400000
Kuopion hallinto-oikeus 25.11.2013 13/0459/3 Virantoimituksesta pidättäminen Irtisanominen yksilöperusteella Kuulemismenettely Menettelyvirhe Oikeudenkäyntikulut Toimivaltainen tuomioistuin Viran siirtäminen Yksikön lakkauttaminen Virasto oli 31.5.2013 tekemällään päätöksellä pidättänyt viestipäällikkö A:n virantoimituksesta 4.6.2013 lukien. Päätöksen perustelujen mukaan A ei ollut antanut suostumustaan siirtyä työskentelemään viraston uuteen toimipisteeseen toiselle paikkakunnalle. Virasto oli irtisanonut A:n virkasuhteen 11.1.2013 tekemällään päätöksellä, koska hänen tehtävänsä olivat lakanneet viraston lakkautetussa toimipisteessä. Irtisanomispäätös ei ollut saanut lainvoimaa ennen irtisanomisajan loppuun kulumista, joten virasto oli valtion virkamieslain 40 §:n 1 momentin nojalla pidättänyt A:n virantoimituksesta. A oli 8.7.2013 päivätyssä valituksen täydennyksessään pyytänyt, että valitus siirrettäisiin Turun hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. A oli perustellut pyyntöään sillä, että viraston kotipaikka oli Porissa. Valituksenalainen päätös liittyi henkilökohtaisen luonteensa vuoksi olennaisimmin valittajan etuun ja oikeuteen. Valittajan kotipaikka sijaitsi Kuopion hallinto-oikeuden tuomiopiirissä, joten päätös liittyi siten Kuopion hallinto-oikeuden tuomiopiiriin. Valitusta ei ollut siirrettävä Turun hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus totesi, että irtisanomisajan loppuun kuluminen ei aiheuttanut virantoimituksen keskeytymistä suoraan lain nojalla, vaan viranomaisen oli tehtävä erillinen päätös virantoimituksesta pidättämisestä. A:ta ei ollut kuultu valtion virkamieslain 66 §:n 2 momentin mukaisesti ennen virantoimituksesta pidättämistä koskeneen päätöksen tekemistä. Virkamieslain kuulemissäännös on luonteeltaan ehdoton eli vaikka viranomaisella ei ole asiassa harkintavaltaa, on virkamiestä kuultava ennen päätöksen tekemistä. Virkamiehen oikeusturva edellyttää, että virkamiehelle annetaan tiedoksi häntä koskevat asiat ja hänelle varataan myös etukäteen mahdollisuus lausua käsityksensä virantoimituksesta pidättämisen edellytyksistä. Vasta virkamiehen kuulemisen jälkeen viranomainen voi kokonaisuudessaan arvioida virantoimituksesta pidättämiselle lain mukaiset perusteet. Koska A:ta ei ollut kuultu valtion virkamieslain edellyttämällä tavalla ennen hänen pidättämistään virantoimituksesta, oli viraston päätös kumottava kuulemisvirheen johdosta. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen ja palautti asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi. Kumottua päätöstä oli noudatettava, kunnes asia ratkaistaan tai kunnes asiaa käsittelevä viranomainen toisin määrää. Hallinto-oikeus velvoitti viraston korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkolain viivästyskorkoineen. KHO 6.10.2014 T 2975: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti Hallintolainkäyttölaki 12 § 2 momentti Hallintolainkäyttölaki 32 § 2 momentti Hallintolainkäyttölaki 63 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 §
Päätös KuHaO 25.11.2013 13/0459/3 Virantoimituksesta pidättäminen
Kuopion hallinto-oikeus 25.11.2013 13/0459/3 Virantoimituksesta pidättäminen Irtisanominen yksilöperusteella Kuulemismenettely Menettelyvirhe Oikeudenkäyntikulut ... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös I-SHaO 23.9.2014 14/5177/4 Virantoimituksesta pidättäminen 1411419600000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 23.9.2014 14/5177/4 Virantoimituksesta pidättäminen Organisaatiouudistus Töiden loppuminen Oikeudenkäyntikulut Täytäntöönpanokielto Sairausloma Syrjintä Virasto oli 8.4.2014 päättänyt pitää voimassa A:tä koskevan virantoimituksesta pidättämisen 4.6.2013 lukien. Päätöksen mukaan virantoimituksesta pidättäminen otettiin tarvittaessa uudelleen käsittelyyn, kun irtisanomista koskeva oikeusprosessi oli saanut lainvoimaisen päätöksen. A vaati sekä päätöksen kumoamista että päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä. Virasto, jossa A oli työskennellyt, lakkautettiin osana rakenneuudistusta. A:n virka siirrettiin Joensuusta Kuopioon. Koska A ei ollut antanut suostumustaan siirtyä työskentelemään Kuopioon ja koska hänen tehtävänsä Joensuussa lakkasivat, virasto irtisanoi A:n virkasuhteen 11.1.2013. Virasto oli 31.5.2013 tekemällään päätöksellä pidättänyt A:n virantoimituksesta 4.6.2013 lukien. Hallinto-oikeus oli kumonnut viraston virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen kuulemisvirheen johdosta ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi. Samalla hallinto-oikeus oli määrännyt, että kuulemisvirheen johdosta kumottua päätöstä oli edelleen noudatettava, kunnes asia ratkaistaisiin tai sitä käsittelevä viranomainen määräisi toisin. Hallinto-oikeuden mukaan viraston 8.4.2014 tekemää päätöstä ei ollut kumottava sen otsikointia, muotoa eikä sisältöä koskevien väitteiden johdosta. Vaikka päätös oli otsikoitu kirjeeksi, se täytti muodoltaan, sisällöltään ja perustelujensa osalta hallintolaissa hallintopäätökselle säädetyt vaatimukset. Kirjeestä oli muun muassa ilmennyt, että virasto varasi A:lle tilaisuuden tulla kuulluksi. Päätökseen oli myös liitetty valitusosoitus. Valtion virkamieslain mukaan, jos virkamiehen irtisanomista koskeva päätös ei ole saanut lainvoimaa silloin, kun irtisanomisaika on kulunut loppuun, hänet on pidätettävä virantoimituksesta, jollei hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus erityisestä syystä toisin määrää. Säännös on ehdoton, eikä työnantajalla ole harkintavaltaa virantoimituksesta pidättämisen suhteen. Siten viraston oli tullut pidättää A virastaan, koska hänen irtisanomistaan koskeva päätös ei ollut saanut lainvoimaa irtisanomisajan kuluttua loppuun 3.6.2013. Hallinto-oikeus katsoi, ettei myöskään sitä, että A oli ollut sairaslomalla virantoimituksesta pidättämisestä päätettäessä, ollut pidettävä erityisenä syynä, jonka vuoksi hallinto-oikeuden olisi tullut määrätä virantoimituksesta pidättämisestä toisin. Päätös ei ollut myöskään A:ta syrjivä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Koska asia tuli ratkaistuksi kyseisellä päätöksellä, lausuminen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan vaatimuksen johdosta raukesi. Päätöksen lopputulos huomioon ottaen ei ollut kohtuutonta, että A joutui pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. KHO 9.11.2016 T 4757: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei siten muutettu. Hallintolaki 6 § Hallintolaki 43 § Hallintolaki 44 § Hallintolaki 45 § Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 1 momentti
Päätös I-SHaO 23.9.2014 14/5177/4 Virantoimituksesta pidättäminen
Itä-Suomen hallinto-oikeus 23.9.2014 14/5177/4 Virantoimituksesta pidättäminen Organisaatiouudistus Töiden loppuminen ... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HeHaO 7.10.2015 15/0786/2 Virantoimituksesta pidättäminen 1444165200000
Helsingin hallinto-oikeus 7.10.2015 15/0786/2 Virantoimituksesta pidättäminen Päätöksen perusteleminen Virkavapaus Rikosepäily Oikeudenkäyntikulut Oikeudeton tietojen käsittely Virasto oli pidättänyt henkikirjoittajana toimineen A:n 20.10.2014 lukien virantoimituksesta enintään siihen asti, kunnes tutkintapyynnön johdosta tehtävä tutkinta ja mahdolliset oikeudelliset toimet olivat lainvoimaisesti ratkaistu. A oli ollessaan virkavapaana virastaan, pyytänyt alaisenaan toiminutta toimistosihteeriä tarkistamaan A:n entistä puolisoaan ja tämän kanssa asunutta henkilöä koskevia henkilötietoja. A oli 25.2.2014 antamassaan vastauksessa ilmoittanut tehneensä tiedustelut asianajotöitä tekevän tuttavansa puolesta. Valituksessaan A oli sen sijaan kertonut hankkineensa tiedot selvittääkseen poikansa kasvuolosuhteita. A väitti, että päätöksestä olivat puuttuneet hallintolain 43 §:n ja 45 §:n edellyttämät tosiseikat ja perustelut. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että ratkaisuun vaikuttaneet seikat ja sovelletut oikeusohjeet olivat ilmenneet A:lle annetusta kirjallisesta päätöksestä. A:lle oli toimitettu ennen kuulemistilaisuutta päätöksen perusteena olleet asiakirjat, ja hän oli voinut siten tutustua niihin. Hallinto-oikeus katsoi, että A:ta oli kuultu sekä päätös oli perusteltu lain edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeus totesi, että virantoimituksesta pidättämistä käytetään ensisijaisesti julkisen intressin toteuttamiseksi. Arvioitaessa virantoimituksesta pidättämistä koskevan perusteen olemassaoloa, asiassa tuli yhtenä näkökulmana ottaa huomioon epäillyn tai tapahtuneen rikollisen teon laatu, vakavuus ja itse tekoon johtaneet olosuhteet. Kyseisessä tapauksessa oli erityistä merkitystä sillä, että rikosepäily oli liittynyt nimenomaan viraston omiin tietojärjestelmän ylläpitäjän tehtäviin ja niiden asianmukaiseen ja luotettavaan suorittamiseen. Hallinto-oikeuden mukaan virasto oli voinut katsoa, että rikosasian esitutkinnalla ja mahdollisilla oikeuskäsittelyillä oli voinut olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa virkatehtäviään, kun otettiin huomioon A:n asema henkikirjoittajana ja julkisena notaarina, A:n virkatehtävien edellyttämä luottamus sekä asiaan liittyneet olosuhteet. Virasto oli siten voinut pidättää A:n virastaan, kunnes vireillä ollut tutkinta ja mahdolliset oikeudelliset toimet olivat tulleet lainvoimaisesti ratkaistuiksi. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 25.10.2017 T 5141: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin. Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 1 kohta Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti Hallintolaki 34 § 1 momentti Hallintolaki 36 § Hallintolaki 45 §
Päätös HeHaO 7.10.2015 15/0786/2 Virantoimituksesta pidättäminen
Helsingin hallinto-oikeus 7.10.2015 15/0786/2 Virantoimituksesta pidättäminen Päätöksen perusteleminen ... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HeHaO 3.2.2017 17/0080/2 Virantoimituksesta pidättäminen 1486072800000
Helsingin hallinto-oikeus 3.2.2017 17/0080/2 Virantoimituksesta pidättäminen Poliisi Esimies Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Rikosepäily Yleinen luottamus viranomaiseen Keskusrikospoliisi oli päättänyt pidättää rikostarkastaja A:n virantoimituksesta esitutkinnan ja mahdollisen rikosoikeudenkäynnin ajaksi. Päätöksen mukaan A oli käyttänyt 15.5.2015 matkustamiseensa keskusrikospoliisin virkakäyttöön tarkoitettuja Finnair Plus –tilin etupisteitä. A:lla ei ollut tänä ajankohtana ollut matkamääräystä eikä virkamatkaa. A:n toiminnasta oli käynnistetty poliisirikosmenettelyn mukainen esitutkinta. Rikosnimikkeeksi oli kirjattu maksuvälinepetos. Keskusrikospoliisin tiedusteluosaston kansainvälisen linjan päällikkönä A oli valvonut ja ratkaissut matkustamisia koskevia asioita. A oli ollut esimiehenä toiminnossa, jossa erityisesti lentomatkustamista oli ollut merkittävästi. Näin ollen hänen omalla esimerkillään oli ollut korostettu vaikutus hänen alaistensa toimintaan. Näissä olosuhteissa keskusrikospoliisi oli katsonut, että A:n virkatehtävien hoitamisen edellytyksenä oleva työnantajan luottamus oli menetetty. Vireillä olevalla A:n toimintaa koskevalla esitutkinnalla oli voinut olla vaikutuksia hänen edellytyksiinsä hoitaa poliisin virkatehtäviä keskusrikospoliisissa. Työantajan mukaan viraston julkinen luotettavuus oli nimenomaisesti edellyttänyt A:n virasta pidättämistä. Keskusrikospoliisin matkustusohjeen mukaan osaston päällikkö harkitsee, kenelle haetaan virkamatkoja varten henkilökohtainen Finnair Plus –kortti. Ohjeen mukaan kortilla ansaittuja pisteitä voidaan käyttää vain virkamatkojen hankintaan. Esitetyn selvityksen mukaan A oli toukokuussa 2015 käyttänyt virkamatkoista kertyneitä pisteitä yksityismatkojensa ostoon. A:n mukaan hänellä oli ollut käytössään ainoastaan yksityinen Finnair Plus –kortti, jota hän oli käyttänyt sekä yksityisillä matkoilla että virkamatkoilla. A vedonnut siihen, että hän oli käyttänyt nyt kyseessä olleen yksityismatkan maksamiseen osittain myös yksityisistä matkoista kertyneitä bonuksia, ja siihen, että kortilla olleet virkamatkoista kertyneet bonukset olivat vanhentumassa. Lisäksi A vetosi siihen, ettei työnantajalle ollut aiheutunut taloudellista vahinkoa A:n menettelystä. Hallinto-oikeus totesi, että A oli tuonut esiin seikkoja, jotka tekivät hänen menettelystään jossakin määrin selitettävissä olevaa, mutta sitä oli edelleen pidettävä moitittavana. Kun otettiin huomioon A:n asema ja hänen virkatehtäviensä edellyttämä luottamus, oli työnantaja voinut katsoa, että vireillä olevalla esitutkinnalla oli voinut olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa virkatehtäväänsä. Tässä arvioissa ei ollut merkitystä sillä seikalla, että yksityismatka oli maksettu vain osittain virkamatkoista saaduilla pisteillä eikä sillä, että työnantajalle ei koitunut konkreettista taloudellista vahinkoa. Virantoimituksesta pidättäminen ei ollut A:n menettelyyn nähden suhteeton toimenpide. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 28.9.2017 T 4808: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 1 kohta Valtion virkamieslaki 40 § 4 momentti
Päätös HeHaO 3.2.2017 17/0080/2 Virantoimituksesta pidättäminen
Helsingin hallinto-oikeus 3.2.2017 17/0080/2 Virantoimituksesta pidättäminen Poliisi Esimies ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 25.8.2014 14/0639/2 Palvelussuhteesta johtuva etuus 1408914000000
Helsingin hallinto-oikeus 25.8.2014 14/0639/2 Palvelussuhteesta johtuva etuus Oikaisuvaatimus Perusteen vanhentuminen Korvausvaatimus Määräaika Yhdenvertainen kohtelu Oikeudenkäyntikulut Virasto oli päätöksellään 17.9.2012 hylännyt valtionsyyttäjä A:n valtion virkamieslain 52 §:n mukaisen oikaisuvaatimuksen, joka oli koskenut A:lle maksettuja kulukorvauksia. A oli vaatinut, että hänelle maksettaisiin aikavälin 1.8.2008 - 31.7.2011 kulukorvaukset vähintään samojen perusteiden mukaisesti kuin Tallinnassa toimivalle yhteyssyyttäjälle maksettiin. Siltä osin kuin oli kysymys A:lle aikana 1.8.2008 - 31.12.2008 maksetuista kulukorvauksista hänen oikaisuvaatimuksensa oli saapunut virastoon 24.8.2012 eli valtion virkamieslain 62 §:ssä säädetyn kolmen vuoden oikaisuvaatimusajan jälkeen. Näin ollen vaatimus oli tältä osin hylättävä vanhentuneena. Ratkaistavana olleessa asiassa ei ollut kysymys viranhoidosta maksettavasta palkasta, vaan ulkomailla työskentelyn ajalta suoritettavista kulukorvauksista, joiden maksaminen perustuu eri hallinnon aloilla eri säädöksiin ja määräyksiin. Ulkoasiainhallintolain 26 §:n muutos oli mahdollistanut uudet hallinnolliset järjestelyt siten, että Suomen kansallinen jäsen Eurojustissa olisi palvelussuhteessa oikeusministeriöön, mutta edustuston päällikön alainen Suomen ja vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön yleisiä suhteita koskevissa asioissa. Virasto oli nimittänyt valtionsyyttäjä A:n Suomen Eurojustin kansalliseksi jäseneksi ajaksi 1.8.2011 - 31.7.2011. A:n virkasuhde oli ollut oikeusministeriössä. A:lle oli maksettu kustannusten korvaukset valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n nojalla annettujen valtiovarainministeriön määräysten nojalla. Hallinto-oikeus totesi, että ulkoasiainhallinnon ja oikeusministeriön palveluksessa olevat viranhaltijat ovat eri viroissa ja heille maksettavien kustannusten korvausten perusteet määräytyvät suoraan kyseisiä hallinnonaloja koskevien säädösten mukaisesti. Näiden säädösten mukaiset korvausjärjestelmät ovat erilaiset. Hallinto-oikeus totesi, että kulukorvausten perusteista on määrätty laeissa ja lain nojalla annetuissa viranomaisten määräyksissä. Se, että eri hallinnonaloilla korvausten perusteet on määritelty eri tavalla eri säädöksissä ja määräyksissä ja että ne näin ollen voivat johtaa erisuuruisiin korvauksiin, ei vielä merkitse, että hallinnonalojen virkamiehet olisi asetettu yleisen tasapuolisen kohtelun periaatteen vastaisesti epäyhdenvertaiseen asemaan sillä perusteella, että osalle virkamiehistä maksetaan pienempiä korvauksia. Kun otettiin huomioon eri hallinnonaloilla kulukorvauksia koskevan sääntelyn taustalla olevat osittain erilaiset olosuhteet, hallinto-oikeus katsoi, ettei viraston päätös hylätä A:n oikaisuvaatimus ollut esitetyillä yhdenvertaista kohtelua koskeneilla valitusperusteilla lainvastainen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeneen vaatimuksen. KHO 15.6.2017 T 2906: Korkein hallinto-oikeus tutki asian. Valitus hylättiin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei siten muutettu. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin. Valtion virkamieslaki 52 § Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti Valtion virkaehtosopimuslaki 2 § 1 momentti Valtion virkaehtosopimuslaki 2 § 5 momentti Valtion virkaehtosopimuslaki 5 § 2 momentti 3 kohta Valtion virkaehtosopimuslaki 5 § 4 momentti Hallintolainkäyttölaki 22 §
Päätös HeHaO 25.8.2014 14/0639/2 Palvelussuhteesta johtuva etuus
Helsingin hallinto-oikeus 25.8.2014 14/0639/2 Palvelussuhteesta johtuva etuus Oikaisuvaatimus Perusteen... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 20.5.2014 14/0640/2 Palvelussuhteesta johtuva etuus 1408914000000
Helsingin hallinto-oikeus 25.8.2014 14/0640/2 Palvelussuhteesta johtuva etuus Oikaisuvaatimus Oikeudenkäyntikulut Korvausvaatimus Yhdenvertainen kohtelu Virasto oli päätöksellään 17.9.2012 hylännyt valtionsyyttäjä A:n valtion virkamieslain 52 §:n mukaisen oikaisuvaatimuksen, joka oli koskenut A:lle maksettuja kulukorvauksia. A oli vaatinut, että hänelle maksettaisiin 1.8.2011 alkaen kulukorvaukset vähintään samojen perusteiden mukaisesti kuin Tallinnassa toimivalle yhteyssyyttäjälle maksettiin. A oli oikaisuvaatimuksessaan vaatinut suorituksia 1.8.2011 alkaen. Koska valtion virkamieslain 52 §:n 1 momentin mukaan oikaisuvaatimus voi koskea vain etuutta, jonka oikaisuvaatimuksen tekijä katsoo jääneen hänelle suorittamatta, A:n ei ollut katsottava tarkoittaneen tässä yhteydessä vaatia etuutta oikaisuvaatimuksen ratkaisemista myöhemmältä ajalta. Virasto oli myös ratkaissut vaatimuksen takautuvana vaatimuksena. Valitettaessa oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä ei hallinto-oikeudessa näin ollen voitu tutkia etuuksista oikaisuvaatimukseen annetun päätöksen 17.9.2012 jälkeistä aikaa koskien. Ratkaistavana olleessa asiassa ei ollut kysymys viranhoidosta maksettavasta palkasta, vaan ulko-mailla työskentelyn ajalta suoritettavista kulukorvauksista, joiden maksaminen perustuu eri hallin-non aloilla eri säädöksiin ja määräyksiin. Ulkoasiainhallintolain 26 §:n muutos oli mahdollistanut uudet hallinnolliset järjestelyt siten, että Suomen kansallinen jäsen Eurojustissa olisi palvelussuhteessa oikeusministeriöön, mutta edustuston päällikön alainen Suomen ja vieraan valtion tai kansainvälisen järjestön yleisiä suhteita koskevissa asioissa. Virasto oli nimittänyt valtionsyyttäjä A:n Suomen Eurojustin kansalliseksi jäseneksi kolmeksi vuodeksi 1.8.2011 alkaen. A:n virkasuhde oli ollut oikeusministeriössä. A:lle oli maksettu kustannusten korvaukset valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n nojalla annettujen valtiovarainministeriön määräysten mukaisesti. Hallinto-oikeus totesi, että ulkoasiainhallinnon ja oikeusministeriön palveluksessa olevat viranhaltijat ovat eri viroissa ja heille maksettavien kustannusten korvausten perusteet määräytyvät suoraan kyseisiä hallinnonaloja koskevien säädösten mukaisesti. Näiden säädösten mukaiset korvausjärjestelmät ovat erilaiset. Hallinto-oikeus edelleen totesi, että kulukorvausten perusteista on määrätty laeissa ja lain nojalla annetuissa viranomaisten määräyksissä. Se, että eri hallinnonaloilla korvausten perusteet on määritelty eri tavalla eri säädöksissä ja määräyksissä ja että ne näin ollen voivat johtaa erisuuruisiin korvauksiin, ei vielä merkitse sitä, että hallinnonalojen virkamiehet olisi asetettu yleisen tasapuolisen kohtelun periaatteen vastaisesti epäyhdenvertaiseen asemaan sillä perusteella, että osalle virkamiehistä maksetaan pienempiä korvauksia. Kun otettiin huomioon eri hallinnonaloilla kulukorvauksia koskevan sääntelyn taustalla olevat osittain erilaiset olosuhteet, hallinto-oikeus katsoi, ettei viraston päätös hylätä A:n oikaisuvaatimus ollut esitetyillä yhdenvertaista kohtelua koskeneilla valitusperusteilla lainvastainen. Hallinto-oikeus ei tutkinut valitusta oikaisuvaatimuspäätöksen ajankohtaa 17.9.2012 myöhempiä etuuksia koskeneelta osalta. Muilta osin hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeneen vaatimuksen. KHO 15.6.2017 T 2905: Korkein hallinto-oikeus tutki asian. Valitus hylättiin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei siten muutettu. Myös A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin. Valtion virkamieslaki 52 § Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti Valtion virkaehtosopimuslaki 2 § 1 momentti Valtion virkaehtosopimuslaki 2 § 5 momentti Valtion virkaehtosopimuslaki 5 § 2 momentti 3 kohta Valtion virkaehtosopimuslaki 5 § 4 momentti Hallintolainkäyttölaki 22 § Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti
Päätös HeHaO 20.5.2014 14/0640/2 Palvelussuhteesta johtuva etuus
Helsingin hallinto-oikeus 25.8.2014 14/0640/2 Palvelussuhteesta johtuva etuus Oikaisuvaatimus Oikeudenkäyntikulut Korvausvaatimus Yhdenvertainen... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös HäHaO 25.4.2014 14/0278/3 Palkkaus 1398373200000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 25.4.2014 14/0278/3 Palkkausta koskeva valitus Oikaisuvaatimus Oikeudenkäyntikulut Luvaton poissaolo Irtisanominen yksilöperusteella Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Työtehtävien laiminlyönti Viran siirtäminen Virasto oli päätöksellään 8.11.2010 hylännyt ilmailufysiologi A:n valtion virkamieslain 52 §:n mukaisen oikaisuvaatimuksen. A oli vaatinut, että hänelle maksettaisiin palkka palkanmaksun keskeyttämisen 11.10.2010 ja virkasuhteen päättymisen väliseltä ajalta. Virasto oli 20.12.2010 irtisanonut A:n virkasuhteen, koska hän ei ollut 11.8.2010 päättyneen vuosilomansa jälkeen palannut uudelle virkapaikalleen, vaan oli 12.8.2010 lukien ollut luvatta poissa virantoimituksesta. Työnantajalla on työnjohtovaltansa nojalla ja rajoissa oikeus määrätä työn tekemisen paikasta ja siitä, mitä tehtäviä virkamiehen on suoritettava. Jos virkamies ei saavu työnantajan määrittelemälle virkapaikalle, katsotaan hänen olevan luvattomasti pois töistä. Valtion yleisen virka- ja työehto-sopimuksen mukaan virkamies ei ole oikeutettu palkkaukseen luvattoman poissaolon ajalta. Virasto oli määrännyt A:n tutkijan tehtävään Ilmailulääketieteen keskukseen 1.8.2010 lukien. A oli valituksessaan katsonut työnantajan hyväksyneen hänen työskentelynsä muualla kuin hänelle nimenomaisesti määrätyllä virantoimituspaikalla. Se, että B oli jatkanut hänelle väitöskirjan ohjaajana kuuluvien tehtävien hoitamista A:n ollessa poissa virkapaikaltaan, ei ollut tarkoittanut etätyön sallimista A:lle. Työnantaja oli ilmailufysiologin virkapaikan siirtoa ja tehtävään määräämistä koskevilla päätöksillään tuonut esiin selkeästi näkemyksensä, jonka mukaan ilmailufysiologien tehtävien hoitaminen edellyttää työskentelyä Helsingin toimipisteessä. Työnantaja oli nimenomaisesti ilmoittanut A:lle, että palkanmaksua jatketaan vasta hänen ryhtyessään työskentelemään hänelle määrätyllä virkapaikalla Helsingin toimipisteessä. Koska A oli ollut 11.10.2010 - 30.6.2011 luvattomasti poissa työnantajan työnjohtovaltansa nojalla laillisesti määräämältä virantoimituspaikalta, hänellä ei valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan ollut oikeutta saada tuolta ajalta palkkaa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeneen vaatimuksen. KHO 25.4.2017 T 1864: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei siten muutettu. Myös A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin. Valtion virkamieslaki 13 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Hallintolaki 6 § Valtion yleinen virka ja työehtosopimus 41 §
Päätös HäHaO 25.4.2014 14/0278/3 Palkkaus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 25.4.2014 14/0278/3 Palkkausta koskeva valitus Oikaisuvaatimus Oikeudenkäyntikulut Luvaton poissaolo Irtisanominen yksilöperusteella Työnantajan... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös KuHaO 13.11.2013 13/0442/3 Virkavapaus 1384293600000
Kuopion hallinto-oikeus 13.11.2013 13/0442/3 Virkavapaus Virantoimituksesta pidättäminen Irtisanominen yksilöperusteella Suullinen käsittely Tutkimatta jättäminen Työkyvyttömyys Poliisi Alkoholi Työkyky Virkavapaa Sairaus Luvaton poissaolo Työtehtävien laiminlyönti Virasto oli 27.5.2013 hylännyt rikosylikonstaapeli A:n virkavapaushakemuksen ajaksi 7.- 23.5.2013 ja periä takaisin A:lle samalta ajalta aiheettomasti maksetun palkkauksen. Virasto oli 27.5.2013 irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään päätöksen tiedoksisaamisesta alkaneen valtion virkamieslain 30 §:n mukaisen viiden kuukauden irtisanomisajan päättymisestä lukien ja pidättää A:n virantoimituksesta päätöksen tiedoksisaamisesta lukien. Hallinto-oikeus arvioi, että virkavapauden myöntäminen sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden johdosta kuuluu virkamieslain 23 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla viranomaisen harkinnassa oleviin virkavapauden perusteisiin. Koska sairauteen perustuvan virkavapauden myöntäminen viranomaisen harkinnassa, hallinto-oikeuden oli jätettävä viraston 27.5.2013 tekemää päätöstä koskeva valitus virkamieslain 57 §:n 3 momentin 3 kohdan nojalla tutkimatta siltä osin kuin se koskee valittajan virkavapaushakemuksen hylkäämistä. Hallinto-oikeus totesi, että asiassa oli varsinaisesti ollut kysymys valittajan irtisanomispäätöksen laillisuudesta. Virantoimituksesta pidättäminen johtui tehdystä irtisanomispäätöksestä ja poliisilaitoksen näkemyksestä, jonka mukaan irtisanomisen perusteena ollut valittajan menettely ja työtehtävien laiminlyönnit osoittivat valittajan siinä määrin soveltumattomaksi poliisimiehen tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Hallinto-oikeus arvioi, että virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämiseen ei asian käsittelyn tässä vaiheessa ilmennyt aihetta. Hallinto-oikeus antoi lopullisen päätöksen virantoimituksen pidättämistä koskevan päätöksen laillisuuden osalta myöhemmin. A:n ja viraston näkemykset A:n virkavelvollisuuksien laiminlyöntien syistä erosivat osin toisistaan. Sen vuoksi hallinto-oikeus toimitti 11.12.2013 virkasuhteen irtisanomista ja siihen liittyvää virantoimituksesta pidättämistä koskevassa asiassa suullisen käsittelyn, jossa osapuolilla oli mahdollisuus tuoda esiin seikkoja ja selvitystä siitä, olivatko valittajan työvuoroihin saapumatta jättäminen ja siitä seuranneet työtehtävien laiminlyönnit johtuneet valittajan sairaudesta vai hänen alkoholin käytöstään. Hallinto-oikeus päätti toimittaa virkasuhteen irtisanomista ja siihen liittyvää virantoimituksesta pidättämistä koskeneessa asiassa suullisen käsittelyn. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n hakemuksen virantoimituksesta pidättämistä koskeneen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä ja jätti valituksen tutkimatta siltä osin kuin siinä oli valitettu viraston tekemästä päätöksestä hylätä valittajan virkavapaushakemus. KHO 9.12.2015 T 3602: Korkein hallinto-oikeus tutki valituksen ja hylkäsi sen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valtion virkamieslaki 23 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 55 § 2 momentti (177/2013) Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 38 § 3 momentti Hallintolainkäyttölaki 43 § Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti Hallintolainkäyttölaki 78 § Hallinto-oikeuslaki 22 § Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallinto-tuomioistuimissa 10 § 1 momentti Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallinto-tuomioistuimissa 11 § Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallinto-tuomioistuimissa 12 § Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallinto-tuomioistuimissa 18 § 2 momentti Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 § 1 momentti 25 kohta Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 § 1 momentti 32 kohta
Päätös KuHaO 13.11.2013 13/0442/3 Virkavapaus
Kuopion hallinto-oikeus 13.11.2013 13/0442/3 Virkavapaus Virantoimituksesta pidättäminen Irtisanominen yksilöperusteella Suullinen käsittely Tutkimatta... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös HäHaO 8.10.2014 14/0795/3 Virkajärjestely 1412715600000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 8.10.2014 14/0795/3 Virkajärjestely Esteellisyys Irtisanominen yksilöperusteella Menettelyvirhe Määräaikainen virkasuhde Nimittämispäätös Yhdenvertainen kohtelu Yhteistoimintamenettely Viraston yhteinen virka Viran muuttaminen Viran siirtäminen Virasto oli päättänyt siirtää vankilanjohtaja A:n viran täytäntöönpanoyksikköön toiselle paikka-kunnalle. B oli vankilan johtajan sijaisen päätöksellä nimitetty vankilan apulaisjohtajaksi ajaksi 3.10.2013–31.12.2013. Virasto, jonka pääjohtaja oli B:n isä, oli 19.12.2013 päättänyt A:n johtajan viran sijoituspaikan muuttamisesta toiselle paikkakunnalle ja viran muuttamisesta erityisasiantuntijan viraksi. Vankilan johtajan sijainen oli seuraavana päivänä 20.12.2013 tekemällään päätöksellä nimittänyt B:n apulaisjohtajaksi ajaksi 1.1.–28.2.2014. Nimityspäätösten aikaan apulaisjohtaja oli hoitanut kyseisen vankilan johtajan virkaa määräaikaisissa virkasuhteissa. Tapauksessa oli kysymys myös yhteistoimintamenettelyn laiminlyönnistä. Hallinto-oikeus totesi, että saadun selvityksen mukaan viraston pääjohtaja ei ollut yrittänyt vaikuttaa vankilan apulaisjohtaja B:n nimittämiseen. A ja ulkopuoliset olivat joka tapauksessa voineet perustellusti olettaa pääjohtajan tienneen päätöstä tehdessään 20.12.2013, että asian ratkaisu vaikuttaa viraston mahdollisuuksiin jatkaa hänen poikansa apulaisjohtajan virkasuhdetta vankilassa. Tämä oli ollut omiaan herättämään perusteltuja epäilyksiä pääjohtajan puolueettomuudesta asian käsittelyssä. Luottamus pääjohtajan puolueettomuuteen asian käsittelyssä oli siten vaarantunut hallintolaissa tarkoitetulla tavalla. Viraston päätös oli siten syntynyt esteellisyyden vuoksi virheellisessä järjestyksessä. Hallinto-oikeus totesi, ettei valtion virkamieslaissa ole nimenomaisesti säädetty viraston yhteiseksi viraksi perustetun viran sijoittamisesta viraston sisällä. Lain esitöiden mukaan yhteiseksi viraksi perustettu virka voidaan sijoittaa saman viraston sisällä toiselle paikkakunnalle ilman virkamiehen suostumusta. Myöskään viran nimen ja tehtävien muuttamisen edellytykseksi ei ole säädetty virkamiehen suostumusta, mutta vakiintuneesti on katsottu, ettei virka saa tällöin muuttua kokonaan toiseksi. Olennaiset muutokset on toteutettava lakkauttamalla virka ja perustamalla uusi virka. A:n viran uudelleen sijoittamisen ja muuttamisen perusteena eivät olleet virastossa toteutetut tehtävien ja toiminnan uudelleen järjestelyt. A:n virassa aiemmin hoitamat vankilan johtajan tehtävät olivat edelleen olemassa, eikä niitä ollut siirretty toiselle paikkakunnalle. Viraston päätös oli merkinnyt A:n siirtymistä vankilan johtajan tehtävästä alemman tasoiseen tehtävään erityisasiantuntijaksi ja virkaa oli muutettu niin olennaisesti, että virka oli muuttunut kokonaan toiseksi viraksi. Hallinto-oikeuden mukaan virkajärjestely vastasi tosiasialliselta luonteeltaan virkamiehen siirtämistä toiseen virkaan. Valtion virkamieslaissa ei ole säädetty mahdollisuutta siirtää virkamiestä toiseen virkaan ilman suostumusta. Sillä seikalla, olisiko A:n virkasuhde ollut mahdollista irtisanoa valtion virkamieslain 25 §:n nojalla, ei ollut merkitystä arvioitaessa viran muuttamista koskevan päätöksen lainmukaisuutta. Hallinto-oikeus katsoi, että virasto oli käyttänyt harkintavaltaansa muuhun tarkoitukseen kuin mihin se olisi lain nojalla ollut käytettävissä. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Hallinto-oikeus ei tutkinut yhteistoimintamenettelyn laiminlyöntiä koskevaa valitusperustetta. KHO 22.4.2016 T 1517: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Hallintolaki 6 § Hallintolaki 27 § Hallintolaki 28 § 1 momentti Laki valtion talousarviosta 7 a § Valtion virkamiesasetus 3 § 1 momentti Valtion virkamiesasetus 4 § Valtion virkamieslaki 4 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 5 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 25 § Valtion virkamiesasetus 3 §
Päätös HäHaO 8.10.2014 14/0795/3 Virkajärjestely
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 8.10.2014 14/0795/3 Virkajärjestely Esteellisyys Irtisanominen yksilöperusteella Menettelyvirhe Määräaikainen... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 29.5.2015 15/0169/4 ja 15/0168/4 Määräaikainen virkasuhde 1432846800000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 29.5.2015 15/0169/4 ja 15/0168/4 Määräaikainen virkasuhde Hallintoriita Korvausvaatimus Palvelussuhteen muuttuminen Oikeudenkäyntikulut Organisaatiouudistus Toiminnan uudelleenjärjestely Viran lakkauttaminen A oli vaatinut, että virasto oli velvoitettava maksamaan hänelle korvauksena määräaikaisten virkasuhteiden perusteettomasta käyttämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä. A oli otettu valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annetun lain mukaisesti virastoon työsopimussuhteeseen. Hänen aikaisemmin hoitamansa virka oli samalla lakkautettu. A:n virkasuhde oli siten päättynyt, mutta hänen palvelussuhteensa oli jatkunut ja työtehtävät säilyneet entisellään. Hallinto-oikeuden mukaan virkasuhteen muuttuminen työsopimussuhteeksi ei tapauksessa merkinnyt niin olennaista muutosta A:n asemaan, että hänen palvelussuhteensa olisi sen johdosta arvioitava muuttuneen luonteeltaan ja sisällöltään kokonaan toisenlaiseksi. Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan A:n virkasuhde ei ollut valtion virkamieslain 56 §:ssä tarkoitetulla tavalla päättynyt, vaan hänen palvelussuhteensa oli jatkunut katkeamattomana ilman, että hänen olisi tarvinnut hakeutua uusiin tehtäviin. Työnantajaorganisaation muuttumisella ei ollut oikeudellista merkitystä asiassa. Koska A:n virkasuhde ei ollut korvausta haettaessa päättynyt, A:lla ei ollut oikeutta virkamieslain 56 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. KHO 8.12.2016 T 5205 Korkein hallinto-oikeus tutki asian. Valitus hylättiin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin. KHO 8.12.2016 T 5206 Korkein hallinto-oikeus tutki asian. Valitus hylättiin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin. Laki valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä 19 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 56 § Valtion virkamieslaki 59 §
Päätös I-SHaO 29.5.2015 15/0169/4 ja 15/0168/4 Määräaikainen virkasuhde
Itä-Suomen hallinto-oikeus 29.5.2015 15/0169/4 ja 15/0168/4 Määräaikainen virkasuhde Hallintoriita Korvausvaatimus Palvelussuhteen muuttuminen Oikeudenkäyntikulut ... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 29.5.2015 15/0168/4 Korvausvaatimus 1432846800000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 29.5.2015 15/0168/4 Korvausvaatimus Uudelleenjärjestely Palvelussuhteen muuttuminen Määräaikainen virkasuhde Organisaatiouudistus An virkasuhde oli valtion toimintojen uudelleenjärjestelyjen seurauksena muutettu virkasuhteesta työsopimussuhteeksi. A:n virka oli samalla lakkautettu. A vaati määräaikaisten virkasuhteiden perusteettomasta käyttämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että A:n palvelussuhde oli jatkunut katkeamattomana ilman, että hänen oli tarvinnut hakeutua uusiin tehtäviin. Lisäksi A:n työtehtävät olivat säilyneet entisellään. Ottaen huomioon voimassa oleva lainsäädäntö, virkasuhteen muuttuminen työsopimussuhteeksi ei kyseisessä tapauksessa ollut merkinnyt niin olennaista muutosta A:n asemaan, että hänen palvelussuhteensa olisi sen johdosta ollut arvioitava muuttuneen luonteeltaan ja sisällöltään kokonaan toisenlaiseksi. Hallinto-oikeus totesi, että työnantajaorganisaation muuttumisella ei ollut asiassa oikeudellista merkitystä. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lla ei ollut oikeutta virkamieslain 56 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen, koska hänen virkasuhteensa ei ollut päättynyt korvausta haettaessa, ja hakemus oli siten hylättävä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 8.12.2016 T 5206: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valtion virkamieslaki 56 § Hallintolainkäyttölaki 69 § Valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä annettu laki 19 § 1 momentti
Päätös I-SHaO 29.5.2015 15/0168/4 Korvausvaatimus
Itä-Suomen hallinto-oikeus 29.5.2015 15/0168/4 Korvausvaatimus Uudelleenjärjestely Palvelussuhteen muuttuminen Määräaikainen... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 25.1.2016 16/0021/4 Korvausvaatimus 1453672800000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 25.1.2016 16/0021/4 Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Nimittäminen koko määräaikaisuuden ajaksi Oikeudenkäyntikulut Palkka Projekti Rahoitus Työn luonne Työn luonteesta johtuva peruste Viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy Yhdenvertainen kohtelu A oli nimitetty yhteen määräaikaiseen virkasuhteeseen neljän vuoden ja yhdeksän kuukauden ajaksi 1.4.2009 – 31.12.2013. Määräaikaisuuden perusteena oli ollut projektiluonteinen työ. A vaati virastolta 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta perusteettoman määräaikaisen virkasuhteen johdosta. Projektin nimeä ei ollut mainittu nimittämiskirjassa, mutta hakija ei ollut voinut olla tietämätön projektitehtävän määräaikaisuudesta, koska työ oli ajallisesti rajattu, nimitys oli tehty yhdellä nimittämiskirjalla koko määräaikaisuuden keston ajaksi ja hakuilmoituksessa esitettyä aikaa oli noudatettu. A väitti, että saman tyyppisiin tehtäviin oli palkattu henkilöitä hakijan virkasuhteen päättymisen jälkeen. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, ettei hakijan hoitamiin tehtäviin ollut palkattu uutta henkilöstöä A:n virkasuhteen päättymisen jälkeen. A ei ollut myöskään osoittanut, että tällaista olisi tapahtunut. A oli vedonnut vaatimuksensa tueksi eräisiin oikeustapauksiin. Hallinto-oikeus katsoi, ettei niitä voitu soveltaa suoraan A:n tilanteeseen, koska asiassa ei ollut kysymys useista peräkkäisistä määräaikaisuuksista. Määräaikaisuuden kesto oli ollut suhteellisen pitkä. Virkamieslaki ei kuitenkaan rajoita suoraan määräajan pituutta, ja sen pituutta arvioitaessa ratkaisevaa on siten tehtävien luonne ja muut määräaikaisen virkasuhteen perusteet. Hallinto-oikeus katsoi, että uudistukseen liittyvät epävarmuustekijät ja suunnittelutarve olivat olleet sellainen virkamieslaissa tarkoitettu erityinen syy, joka oli oikeuttanut määräaikaisen palvelussuhteen käyttämisen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 14.5.2018 T 2266: A vaati, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hakemus hyväksytään. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden lopputulosta ei muutettu. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin. Äänestystulos 3-2. Äänestyslausunnon mukaan eri mieltä olleet hallinto-oikeuden jäsenet olisivat kumonneet hallinto-oikeuden päätöksen. A:n hallintoriitahakemuksessa esitetyn korvausvaatimuksen enemmälti hyläten eri mieltä olleet hallinto-oikeuden jäsenet olisivat velvoittaneet viraston maksamaan A:lle seitsemän kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Työn luonteen ei voitu katsoa edellyttävän määräaikaista virkasuhdetta virkamieslaissa tarkoitetulla tavalla. Määräaikaisuus ei voinut perustua siihen, että ohjelmakauden rahoitus-, maksatus- ja tarkastustehtävät oli järjestetty omaksi teknisen tuen projektikseen. Eri mieltä olleet hallinto-oikeuden jäsenet katsoivat, että ainakaan enää vuonna 2009, jolloin A oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen, EU-rahoitusta saavien hankkeiden maksatus- ja tarkastustehtävien ei voitu katsoa edellyttäneen määräaikaista virkasuhdetta. Määräaikaisen virkanimityksen laillisuutta arvioitaessa merkitystä ei ollut myöskään sillä, olisiko työnantaja virkasuhteen päättyessä voinut palkata A:n aiempia tehtäviä vastaaviin tai muihin tehtäviin. Korvausvelvollisuuden kannalta merkitystä oli kuitenkin sillä, että virkasuhde virastoon oli päättynyt sen vuoksi, ettei A:ta ollut enää nimitetty viraston virkamieheksi. Eri mieltä olleet hallinto-oikeuden jäsenet katsoivat, että A:lla oli oikeus virkamieslain tarkoittamaan korvaukseen. Oikeudenkäyntikuluja koskevasta vaatimuksesta jäsenet olivat yksimielisiä. Valtion virkamieslaki 9 § Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 §
Päätös I-SHaO 25.1.2016 16/0021/4 Korvausvaatimus
Itä-Suomen hallinto-oikeus 25.1.2016 16/0021/4 Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Nimittäminen... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 17.12.2014 14/5311/4 Määräaikainen virkasuhde 1418767200000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 17.12.2014 14/5311/4 Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Harjoittelu Korvausvaatimus Uudelleen järjestely Sijaisuus Viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy Virkavapaus A oli ollut määräaikaisissa virkasuhteissa virastoon aikana 1.11.2009–29.1.2014. A vaati, että virasto velvoitetaan maksamaan hänelle 14 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. A oli toiminut korkeakouluharjoittelijana kahdessa määräaikaisessa virkasuhteessa 1.11.2009–31.3.2010. Tämän jälkeen A oli toiminut määräaikaisena koulutussihteerinä 9.11.2010–30.6.2011 sekä 15.9.–30.11.2011. Määräaikaisia virkanimityksiä oli ollut tuolloin viisi ja määräaikaisuuksien perusteeksi oli ilmoitettu virkasuhteen osatehtävien sijaisuudet ja viimeisimmän perusteeksi sijaisuus. Seuraavien kahden määräaikaisen virkasuhteen 1.12.2011–31.12.2012 perusteeksi oli ilmoitettu projektiluontoinen työ. Kahden seuraavan virkasuhteen 1.1.–14.10.2013 perusteena oli tehtävien väliaikainen hoitaminen/organisaatiomuutos. A oli toiminut myös määräaikaisessa koulutussuunnittelijan virkasuhteessa 15.10.2013–30.9.2014, mutta virkasuhde purettiin koeaikana 29.1.2014. Viimeisimmän määräaikaisen virkasuhteen perusteena oli sijaisuus virkavapauden ajaksi. Hallinto-oikeus totesi, että virkamies voidaan katsoa nimitetyksi toistuvasti peräkkäin silloinkin, kun määräaikaisten nimitysten välinen aika on enintään 30 päivää. A:n hakemuksessa mainittujen määräaikaisten virkasuhteiden väliin oli kesällä ja syksyllä 2011 jäänyt kahden ja puolen kuukauden pituinen aika. Siten arvioitaessa sitä, oliko A:lla oikeutta saada korvausta peräkkäisten perusteettomien virkasuhteiden perusteella, tarkasteltaviksi tulivat määräaikaiset virkasuhteet 15.9.2011 alkaen. Vaikka A:n virkasuhteiden määräaikaisuuksien perusteeksi 1.12.2011–31.12.2012 oli ilmoitettu projektiluontoinen työ, selvityksen perusteella voitiin todeta, että tosiasiassa A oli myös tuolloin toiminut sijaisena tehtävään alun perin nimetyn henkilön ollessa muissa tehtävissä. Selvityksen mukaan virastossa oli vuoden 2012 lopussa päätetty hallinnon tehtäväkuvien tarkastelusta ja mahdollisesta uudelleen järjestelystä, mikä oli puolestaan synnyttänyt tarpeen tehtävien väliaikaisjärjestelyille. Hallinto-oikeus arvioi, että nimittämällä A määräaikaiseksi koulutussihteeriksi 1.1.2013–14.10.2013 koulutuksen valmisteluun ja toteutukseen liittyneet tehtävät pystyttiin hoitamaan siihen saakka, kunnes tarvittavat tehtävien uudelleen järjestelyt saatiin tehtyä ja uusi koulutusassistentin virka perustettua. Hallinto-oikeus arvioi, että määräaikaisten virkasuhteiden perusteet 15.9.2011–29.1.2014 olivat olleet sijaisuus ja viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy. Nämä olivat hyväksyttäviä syitä virkamiehen määräaikaiselle nimittämiselle, minkä vuoksi A:lla ei ollut oikeutta saada hakemaansa korvausta. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. KHO 10.3.2017 T 1065: Korkein hallinto-oikeus tutki asian. Valitus hylättiin. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. Valtion virkamieslaki 9 § Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti
Päätös I-SHaO 17.12.2014 14/5311/4 Määräaikainen virkasuhde
Itä-Suomen hallinto-oikeus 17.12.2014 14/5311/4 Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Harjoittelu Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 13.11.2014 14/5251/4 Määräaikainen virkasuhde 1415829600000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 13.11.2014 14/5251/4 Määräaikainen virkasuhde Hallintoriita Kelpoisuusvaatimukset Korvausvaatimus Oikeudenkäyntikulut Sijaisuus A oli ollut yhtäjaksoisesti määräaikaisissa virkasuhteissa sairaalaan aikana 30.5.2002–19.1.2014. Määräaikaisia virkasuhteita oli yhteensä 37. Määräaikaisten virkasuhteiden perusteina oli ollut viransijaisuus sekä vuosiloma, sairausloman, isyysvapaan, hoitovapaan, kuntoutustuen ja Avekki-kouluttajan sijaisuudet ja muu tilapäinen lisätyön tarve sekä avoimen viran väliaikainen hoitaminen ja muun hoitopotilaan lisävalvonta. Hakijan virkanimike oli ollut koko ajan mielisairaanhoitaja. Virasto oli vedonnut määräaikaisuuksien perusteena siihen, että hakijalta oli ennen lähihoitajaksi valmistumistaan 15.1.2010 puuttunut kelpoisuus mielisairaanhoitajan tehtävään. Hallinto-oikeus totesi, että viran vaatiman kelpoisuuden puuttuminen voi olla lainmukainen peruste määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämiselle. Mielisairaanhoitajan tehtävässä voi toimia terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan muukin kuin kyseisen nimikkeen omaava henkilö, jolla on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. Hallinto-oikeuden mukaan henkilön koulutuksen, kokemuksen ja ammattitaidon riittävyys jäävät työnantajan arvioinnin varaan. Laki tai asetus eivät varsinaisesti olleet estäneet A:n nimittämistä vakinaiseen mielisairaanhoitajan virkaan. A:n muodollisen kelpoisuuden puuttumista koskevan väitteen ja sairaalan tosiasiallisen toiminnan välillä olikin ristiriita, koska viran muodolliset kelpoisuusvaatimukset olivat jääneet vaille merkitystä työn käytännön järjestämisessä. Hallinto-oikeus päätyi siihen johtopäätökseen, että sairaalalla ei ollut oikeutta nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin sillä perusteella, että A:lta puuttui virkaan vaadittava kelpoisuus. Hallinto-oikeus totesi, että työnantajalla on oikeus palkata henkilö määräaikaiseen virkasuhteeseen, jos työtehtävien väliaikainen järjestäminen, esimerkiksi vakinaisen viranhaltijan sijaistaminen, sitä edellyttää. Määräaikaisen virkasuhteen käyttäminen on kuitenkin vasta toissijainen vaihtoehto ja työnantajalla on pysyvän sijaisuustarpeen ilmetessä velvollisuus perustaa riittävästi virkoja työvoiman tarpeen täyttämiseksi. Hallinto-oikeuden mukaan yksittäin tarkastellen muutamille määräaikaisille virkasuhteille olisi voinut olla valtion virkamieslain mukaiset perusteet. A:n lukuisat määräaikaiset virkasuhteet osoittivat kuitenkin, että työvoiman tarve sairaalassa oli ollut pysyvää ja jatkuvaa. Hallinto-oikeuden arvion mukaan sairaalassa ei ollut perustettu tarpeeksi virkoja sairaalassa olevan työvoiman tarpeen täyttämiseksi, vaan pysyväisluonteisia työtehtäviä oli teetetty toistuvasti ja peräkkäin määräaikaisilla virkasuhteilla ilman, että niille oli ollut valtion virka-mieslain 9 §:n mukaista perustetta. Hallinto-oikeus hyväksyi hakemuksen perusteeltaan. Sairaalalla ei ollut oikeutta pitää A:ta määräaikaisissa virkasuhteissa aikana 30.5.2002–19.1.2014 ja hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten velvoitti sairaalan suorittamaan A:lle kuudentoista kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. KHO 1.7.2016 T 2926: Korkein hallinto-oikeus muutti hallinto-oikeuden päätöstä siten, että A:lle suoritettaan palkkaa vastaavan korvauksen määrä alennettiin vastaamaan hänen kymmenen kuukauden palkkaansa. Lisäksi sairaala velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 825 eurolla viivästyskorkoineen. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä Suomen perustuslaki 125 § Valtion virkamieslaki 9 § Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti
Päätös I-SHaO 13.11.2014 14/5251/4 Määräaikainen virkasuhde
Itä-Suomen hallinto-oikeus 13.11.2014 14/5251/4 Määräaikainen virkasuhde Hallintoriita Kelpoisuusvaatimukset Korvausvaatimus Oikeudenkäyntikulut ... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 13.11.2014 14/5249/4 Määräaikainen virkasuhde 1415829600000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 13.11.2014 14/5249/4 Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Hallintoriita Korvausvaatimus Sijaisuus Viran muuttaminen Nimityskirja A oli ollut yhtäjaksoisesti määräaikaisissa virkasuhteissa sairaalaan aikana 7.4.2008–31.1.2014. Määräaikaisia virkasuhteita oli yhteensä 37. Määräaikaisten virkasuhteiden perusteiksi oli nimittämiskirjoihin merkitty vakinaisten virkamiesten avoimen viran hoitaminen, viransijaisuus, vuosiloman sijaisuus sekä muun hoitopotilaan lisävalvonta. Nimittämiskirjoihin ei ollut merkitty, kenen virkamiehen sijaisena A oli toiminut. Asiassa oli ollut kysymys pitkäaikaisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin nimittämisestä. A:n nimike oli ollut koko ajan mielisairaanhoitaja. Hallinto-oikeus totesi, että työnantajalla on oikeus palkata henkilö määräaikaiseen virkasuhteeseen, jos työtehtävien väliaikainen järjestäminen, esimerkiksi vakinaisen viranhaltijan sijaistaminen, sitä edellyttää. Määräaikaisen virkasuhteen käyttäminen on kuitenkin vasta toissijainen vaihtoehto ja työnantajalla on pysyvän sijaisuustarpeen ilmetessä velvollisuus perustaa riittävästi virkoja työvoiman tarpeen täyttämiseksi. Hallinto-oikeuden mukaan yksittäin tarkastellen muutamille virkasuhteille olisi voinut olla valtion virkamieslain mukaiset perusteet. A:n lukuisat määräaikaiset virkasuhteen osoittivat kuitenkin, että työvoiman tarve sairaalassa oli ollut pysyvää ja jatkuvaa. Hallinto-oikeus totesi, että muun muassa vuosilomat ja sairauslomat kuuluvat välttämättä viraston toimintaan ja aiheuttavat lisätyövoiman tarvetta. A:n määräaikaiseen virkasuhteeseen ottamisen perusteeksi oli kuudessa tapauksessa ilmoitettu viran väliaikainen hoito. Viraston mukaan sairaalassa oli vuodesta 2007 alkaen ollut meneillään virkarakenteen muutosprosessi, jossa matalamman koulutustason virkoja oli luonnollisen poistuman kautta muutettu korkeamman koulutustason viroiksi. Hallinto-oikeus arvioi, että sairaalan päätöstä muuttaa virkarakennetta siten, että mielisairaanhoitajan virkoja muutetaan vähitellen sairaanhoitajan viroiksi, ei voitu pitää perusteena sille, että A:ta ei ollut nimitetty mielisairaanhoitajan virkaan. Sairaalassa oli ollut mielisairaanhoitajan virkoja, joihin hakija olisi voitu nimittää. Mielisairaanhoitajien tarve oli myös ollut pysyvää ja jatkuvaa, jolloin avoimen viran väliaikainen hoitaminen ei ollut hallinto-oikeuden mukaan perusteltu syy nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. Hallinto-oikeuden arvion mukaan sairaalassa ei ollut perustettu tarpeeksi virkoja sairaalassa olevan työvoiman tarpeen täyttämiseksi, vaan pysyväisluonteisia työtehtäviä oli teetetty toistuvasti ja peräkkäin määräaikaisilla virkasuhteilla ilman, että niille oli ollut valtion virkamieslain 9 §:n mukaista perustetta. Hallinto-oikeus hyväksyi hakemuksen perusteeltaan. Sairaalalla ei ollut oikeutta pitää A:ta määräaikaisissa virkasuhteissa aikana 7.4.2008–31.1.2014 ja hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten velvoitti sairaalan suorittamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. KHO 1.7.2016 T 2918: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Valtion virkamieslaki 9 § Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti
Päätös I-SHaO 13.11.2014 14/5249/4 Määräaikainen virkasuhde
Itä-Suomen hallinto-oikeus 13.11.2014 14/5249/4 Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Hallintoriita Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 13.11.2014 14/5246/48 ja 50/4 Korvausvaatimus 1415829600000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 13.11.2014 14/5246/4, 14/5247/4, 14/5248/4 ja 14/5250/4 Määräaikainen virkasuhde Hallintoriita Korvausvaatimus Sijaisuus Oikeudenkäyntikulut Avoimen viran tehtävien hoito Määräaikaisuuden peruste Kysymys oli neljästä ratkaisusta, joiden perustelut olivat pääosiltaan samoja. Sairaanhoitajiin viitataan työsuhteen ajankohdan ja korvausten osalta kirjaimilla A, B, C ja D sekä yhteisesti kirjaimella X hallinto-oikeuden päätösnumerojärjestyksen mukaisesti. A oli ollut yhtäjaksoisesti määräaikaisissa virkasuhteissa sairaalaan aikana 12.6.2006–11.8.2013. Määräaikaisia virkasuhteita oli yhteensä 33. B oli ollut lähes yhtäjaksoisesti määräaikaisissa työ-suhteissa sairaalaan aikana 3.10.2005–22.9.2013. Määräaikaisia virkasuhteita oli ollut yhteensä noin 48 kappaletta. C oli ollut yhtäjaksoisesti määräaikaisissa virkasuhteissa sairaalaan aikana 21.8.2008–31.1.2014. Määräaikaisia virkasuhteita oli ollut yhteensä noin 27 kappaletta. D oli ollut yhtäjaksoisesti määräaikaisissa virkasuhteissa sairaalaan aikana 1.6.2005–31.12.2013. Määräaikaisia virkasuhteita oli ollut yhteensä 40 kappaletta. Määräaikaisten virkasuhteiden perusteiksi oli nimittämiskirjoihin merkitty vakinaisten virkamiesten vuosilomiin ja virkavapaisiin liittyvät viransijaisuudet, muun hoitopotilaan lisävalvonta, avoimen viran hoitaminen, opintovapaan sijaisuus sekä muu tilapäinen lisätyöntarve. Nimittämiskirjoihin ei ollut merkitty, kenen virkamiehen sijaisena X oli toiminut. Asiassa oli ollut kysymys pitkäaikaisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin nimittämisestä. Hallinto-oikeuden mukaan yksittäin tarkastellen muutamille virkasuhteille olisi voinut olla valtion virkamieslain mukaiset perusteet. X:n lukuisat määräaikaiset virkasuhteen osoittivat kuitenkin, että työvoiman tarve sairaalassa oli ollut pysyvää ja jatkuvaa. Selvityksen perusteella kysymys ei ollut yksittäisistä pitkistä sijaisuuksista tai muusta tavanomaisuudesta poikkeavasta lisätyövoiman tarpeesta. Hallinto-oikeus totesi, että muun muassa vuosilomat ja sairauslomat kuuluvat välttämättä viraston toimintaan ja aiheuttavat lisätyö-voiman tarvetta. Hallinto-oikeus totesi, että työnantajalla on oikeus palkata henkilö määräaikaiseen virkasuhteeseen, jos työtehtävien väliaikainen järjestäminen, esimerkiksi vakinaisen virkamiehen sijaistaminen, sitä edellyttää. Määräaikaisen virkasuhteen käyttäminen on kuitenkin vasta toissijainen vaihtoehto ja työnantajalla on pysyvän sijaisuustarpeen ilmetessä velvollisuus perustaa riittävästi virkoja työvoiman tarpeen täyttämiseksi. Hallinto-oikeus arvioi, että sairaalalla ei ollut perustetta ottaa X:ää toistuvasti peräkkäin määräaikaisiin virkasuhteisiin perustelemalla menettelyä sijaisuuksilla tai muun lisätyövoiman tarpeella. X voitiin rinnastaa niihin sairaalassa työskenteleviin vakituisiin työntekijöihin, jotka oli sijoitettu niin sanottuun henkilöstöpooliin eri osastojen henkilöstön tasaamiseksi tarpeen sitä vaatiessa. Hallinto-oikeuden arvion mukaan sairaalassa ei ollut perustettu tarpeeksi virkoja sairaalassa olevan työvoiman tarpeen täyttämiseksi, vaan pysyväisluonteisia työtehtäviä oli teetetty toistuvasti ja peräkkäin määräaikaisilla virkasuhteilla ilman, että niille oli ollut valtion virkamieslain 9 §:n mukaista perustetta. Hallinto-oikeus hyväksyi hakemuksen perusteeltaan. Sairaalalla ei ollut oikeutta pitää A:ta määräaikaisissa virkasuhteissa aikana 12.9.2006–11.8.2013 ja hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten velvoitti sairaalan suorittamaan A:lle yhdeksän kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Sairaalalla ei ollut oikeutta pitää B:tä määräaikaisissa virkasuhteissa aikana 3.10.2005–22.9.2013 ja se velvoitettiin korvaamaan B:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Sairaalalla ei ollut oikeutta pitää C:tä määräaikaisissa virkasuhteissa aikana 21.8.2008–31.1.2014 ja se velvoitettiin korvaamaan C:lle seitsemän kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Sairaalalla ei ollut oikeutta pitää D:tä määräaikaisissa virkasuhteissa aikana 1.6.2005–31.12.2013 ja se velvoitettiin korvaamaan D:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaava korvaus. KHO 1.7.2016 T 2923: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Lisäksi sairaala velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 600 eurolla viivästyskorkoineen. KHO 1.7.2016 T 2924: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Lisäksi sairaala velvoitettiin korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 825 eurolla viivästyskorkoineen. KHO 1.7.2016 T 2925: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta C:n osalta. KHO 1.7.2016 T 2927: Korkein hallinto-oikeus muutti hallinto-oikeuden päätöstä siten, että D:lle suoritettavan palkkaa vastaavan korvauksen määrää alennettiin vastaamaan hänen kahdeksan kuu-kauden palkkaansa. Valitus hylättiin enemmälti. Lisäksi sairaala velvoitettiin korvaamaan D:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 750 eurolla viivästyskorkoineen. Valtion virkamieslaki 9 § Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti
Päätös I-SHaO 13.11.2014 14/5246/48 ja 50/4 Korvausvaatimus
Itä-Suomen hallinto-oikeus 13.11.2014 14/5246/4, 14/5247/4, 14/5248/4 ja 14/5250/4 Määräaikainen virkasuhde Hallintoriita Korvausvaatimus Sijaisuus Oikeudenkäyntikulut Avoimen... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 6.5.2015 15/0144/4 Määräaikainen virkasuhde 1430859600000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 6.5.2015 15/0144/4 Määräaikainen virkasuhde Hallintoriita Korvausvaatimus Kausiluontoinen työ Määräaikaisuuden peruste A oli työskennellyt yhteensä kymmenessä eri määräaikaisessa virkasuhteessa aikana 11.6.2003–31.10.2009 ja sen jälkeen aikana 1.5.2010–31.12.2013 yhteensä seitsemässä eri määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n virkasuhde ei ollut jatkunut yhtäjaksoisesti. Virkasuhde oli alkanut vuosittain touko- tai kesäkuussa ja jatkunut syys-, loka-, tai marraskuun loppuun asti. A:n virkasuhdetta oli jatkettu uudella nimityksellä loka-, marras- tai joulukuun asti kuusi kertaa ja kerran helmikuun loppuun asti. A:n nimike kaikissa virkasuhteissa oli ollut tarkastaja. A vaati vastaajaa velvoitettavaksi maksamaan hänelle korvauksena määräaikaisten virkasuhteiden perusteettomasta käyttämisestä vähintään 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän. Hallinto-oikeus piti selvitettynä, että A:n hoitamat pinta-alavalvontaan liittyvät tehtävät olivat olleet kausiluontoisia, minkä vuoksi virastolla oli ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu peruste nimittää A vuosittain määräaikaiseen virkasuhteeseen. A:lla ei ollut tällä perusteella oikeutta valtion virkamieslain 56 §:n mukaiseen korvaukseen. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehen nimitysten voitaisiin katsoa olevan toistuvasti peräkkäisiä myös silloin, kun nimitysten väliin on tullut lyhyitä katkoksia. Lain tarkoittamista toistuvasti peräkkäisestä nimityksestä on kysymys vielä silloin, kun määräaikaisten nimitysten välinen aika on enintään 30 päivää. A:n tapauksessa määräaikaisten nimitysten välinen aika oli ollut vähintään kolme kuukautta eli yli 90 päivää. A:ta ei ollut siten nimitetty virkasuhteisiin toistuvasti peräkkäin virkamieslain 56 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Niinä kuutena kertana, jolloin hakijan virkasuhdetta oli jatkettu keskeytyksettä, peräkkäisiin virkasuhteisiin oli ollut valvontojen määräaikoihin mennessä toimittamiseen ja tehtävien jälkitoimien loppuun saattamiseen liittyvä pätevä syy. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen tutkituilta osin. KHO 27.4.2017 T 1996: Korkein hallinto-oikeus tutki asian. A vaati valituksessaan, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja virasto velvoitetaan maksamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Virasto antoi valituksen johdosta selityksen. A:n määräaikaiset virkasuhteet ovat perustuneet julkisista työvoimapalveluista annetun lain mukaiseen työllistämisrahaan eikä työnantajalla näin ollen ollut mahdollisuutta nimittää häntä muutoin kuin määräajaksi. Virkasuhdetta ei ollut käytetty palvelussuhdeturvan heikentämiseksi tai muussa lainvastaisessa tarkoituksessa. Tämän vuoksi ja kun otettiin huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ollut perusteita. Valtion virkamieslaki 9 § Valtion virkamieslaki 56 §
Päätös I-SHaO 6.5.2015 15/0144/4 Määräaikainen virkasuhde
Itä-Suomen hallinto-oikeus 6.5.2015 15/0144/4 Määräaikainen virkasuhde Hallintoriita Korvausvaatimus Kausiluontoinen... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 3.6.2015 15/0176/4 Korvausvaatimus 1433278800000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 3.6.2015 15/0176/4 Hallintoriita Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde Suullinen käsittely Toimivallan ylittäminen Työtehtävistä kieltäytyminen Määräaikaisuuden peruste Oikeudenkäyntikulut Sijaisuus Avoimen viran tehtävien hoito A oli vaatinut, että sairaala oli velvoitettava maksamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus määräaikaisten virkasuhteiden perusteettomasta käyttämisestä. Hallinto-oikeus päätti toimittaa asiassa suullisen käsittelyn. A oli ollut lähes yhtäjaksoisesti määräaikaisissa virkasuhteissa sairaalaan ajalla 24.10.2005–27.7.2014. Määräaikaisia virkasuhteita oli ollut nimikirjaotteen mukaan yhteensä 51 kappaletta. Määräaikaisten virkasuhteiden perusteeksi oli nimittämiskirjoihin merkitty avoimen viran väliaikainen hoitaminen, sijaisuus tai muun hoitopotilaan lisävalvonta. A oli koulutukseltaan lähihoitaja ja A:lle oli hänen mukaansa toistuvasti kerrottu, ettei hänen virkasuhteensa tulisi jatkumaan, koska virkoihin tai viransijaisuuksiin tultaisiin jatkossa nimittämään ainoastaan sairaanhoitajia tai sairaanhoitajaopiskelijoita. A:ta oli hänen mukaansa kehotettu hakeutumaan sairaanhoitajan opintoihin ja annettu ymmärtää, että virkasuhteen jatkuminen voisi siten olla mahdollista. A oli kertomansa mukaan halunnut jatkaa sairaalan palveluksessa. Valtion virkamieslain 56 §:ssä tarkoitetun korvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää kuitenkin sitä, että virkamies on ollut suostuvainen jatkamaan uudessa virkasuhteessa edellisen virkasuhteen päättyessä eli juuri tiettynä aikana. Siten sillä, että A oli yleisesti ja pitkällä tähtäimellä ollut halukas jatkamaan viraston palveluksessa, ei hallinto-oikeuden mukaan ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa hänen oikeuttaan korvaukseen. Osastonhoitaja B:n kertomuksen mukaan A oli kesäkuun 2014 lopussa ilmoittanut, ettei hän ole viraston käytettävissä määräaikaisen virkasuhteen päättymisen jälkeen. A oli asiasta ilmoittaessaan hakenut jo sairaanhoitajan opintoihin. A oli B:n mukaan kertonut haluavansa pitää lomaa ennen opintojen alkamista. Hallinto-oikeus piti B:n kertomusta uskottavana, eikä asiaa ollut arvioitava toisin sen johdosta, että hakija ei B:n kanssa keskustellessaan mahdollisesti tiennyt vielä tulevansa hyväksytyksi opintoihin. Asiassa ei ollut esitetty järkevää selitystä sille, miksi sairaala olisi päättänyt olla jatkamatta pitkäaikaisen, osaavan ja pidetyn virkamiehensä virkasuhdetta tilanteessa, jossa myös sijaisten tarve oli kesän vuoksi suurimmillaan. A oli vedonnut myös siihen, että osastonhoitaja B:llä ei ollut toimivaltaa päättää hänen virkasuhteensa jatkamisesta eikä edes ilmoittaa ylihoitajalle hakijan väitetystä kieltäytymisestä. Hallinto-oikeus piti selvitettynä, että vaikka ylihoitajalla oli ollut toimivalta päättää määräaikaisten virkamiesten nimittämisestä, oli osastonhoitaja sairaalassa omaksutun käytännön mukaisesti välittänyt tietoja ylihoitajan ja virkamiesten välillä. Siten osastonhoitaja B:n oli arvioitava olleen sellaisessa asemassa, että hän oli voinut ottaa vastaan hakijan ilmoituksen kieltäytymisestä ja välittää sen edelleen ylihoitajalle. A:n osastonhoitajalle antamaa ilmoitusta oli siten pidettävä pätevänä ja riittävänä tahdonilmauksena. A oli kertomansa mukaan hakenut opinto-oikeutta ja tultuaan hyväksytyksi ottanut opiskelupaikan vastaan työnantajan kehotuksesta tilanteessa, jossa hänen oli annettu ymmärtää määräaikaisen virkasuhteen mahdollisesti muutoin päättyvän. Kysymys ei tältä osin ollut sellaisesta työnantajan lainvastaisesta menettelystä johtuvista olosuhteista, joilla voisi olla merkitystä harkittaessa A:n oikeutta valtion virkamieslain 56 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen. Hallinto-oikeus totesi, että hakijan virkasuhde sairaalaan oli B:n kertomalla tavalla päättynyt, koska A ei ollut ilmoituksensa perusteella enää sairaalan käytettävissä viimeiseksi jääneen määräaikaisen virkasuhteen päättymisen 27.7.2014 jälkeen. Hallinto-oikeus ei ottanut kantaa määräaikaisten virkasuhteiden perusteisiin. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 20.6.2017 T 2981: A vaati valituksessaan, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja sairaala velvoitetaan maksamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Lisäksi A vaati asiassa uuden suullisen käsittelyn järjestämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan uuden suullisen käsittelyn toimittaminen ei ollut tarpeen asian selvittämiseksi. Hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys huomioon ottaen hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ollut perusteita. Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen, eikä hallinto-oikeuden päätöstä siten muutettu. Myös oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva valitus hylättiin. Hallintolainkäyttölaki 69 § Valtion virkamieslaki 9 § Valtion virkamieslaki 56 §
Päätös I-SHaO 3.6.2015 15/0176/4 Korvausvaatimus
Itä-Suomen hallinto-oikeus 3.6.2015 15/0176/4 Hallintoriita Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde Suullinen... - Kirjallinen varoitus Päätös TuHaO 4.2.2015 15/0031/1 Kirjallinen varoitus 1423000800000
Turun hallinto-oikeus 4.2.2015 15/0031/1 Kirjallinen varoitus Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Täytäntöönpanokielto Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Viran siirtäminen Luvaton poissaolo Virasto oli 17.2.2014 antanut A:lle valtion virkamieslain mukaisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyömisestä 31.12.2013–3.2.2014 välisenä aikana, koska A oli jättänyt huomiotta työantajansa antamia työnjohto- ja valvontamääräyksiä ja ollut luvattomasti poissa työpaikaltaan. Virasto oli 30.10.2013 päättänyt siirtää A:n viran sijoituspaikkakunnan Säkylästä Turkuun 1.11.2013 alkaen. Samalla virasto oli päättänyt virkaan kuuluvien tehtävien sisällöstä. A oli valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen ja pyytänyt päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä. Hallinto-oikeus oli antamallaan välipäätöksellä hylännyt täytäntöönpanokieltovaatimuksen ja korkein hallinto-oikeus oli 27.3.2014 pysyttänyt hallinto-oikeuden päätöksen. Hallinto-oikeus oli 10.4.2014 hylännyt A:n valituksen sijoituspaikkakunnan siirtämisestä. A:n esimies oli lähettänyt 30.12.2013 A:lle sähköpostiviestin, jossa hän oli ilmoittanut työnantajan edellyttävän, että A siirtyy työskentelemään Turun toimipisteessä ja noudattaa virkaehtosopimuksen mukaista virastotyöaikaa. Kehotus oli lähetetty A:lle uudelleen muun muassa 3.1.2014 ja 8.1.2014. Hallinto-oikeus totesi, ettei se voi enää varoituspäätöstä koskevan valituksen yhteydessä tutkia sijoituspaikkakuntaa koskevan päätöksen lainmukaisuutta. Valtion virkamieslain mukaan viraston yhteisen viran sijoittamista viraston sisällä koskeva päätös tulee noudatettavaksi siitä tehdystä valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä. Valitusviranomainen ei ollut kieltänyt A:n sijoituspaikkakuntaa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa, joten työnantaja oli voinut edellyttää, että A siirtyy työskentelemään Turun toimipisteessä. A oli ollut velvollinen noudattamaan työnantajan viran sijoituspaikkakuntaa ja virkatehtäviä koskevaa päätöstä siitä huolimatta, ettei kyseinen päätös ole ollut lainvoimainen. Asiassa oli riidatonta, ettei A ollut viraston päätöksen 30.10.2013 jälkeen saapunut työskentelemään viraston Turun toimipisteeseen, eikä suorittanut päätöksen mukaisia virkatehtäviä. A:lle ei myöskään ollut myönnetty virkavapautta, eikä hänellä ollut jaksoon sisältynyttä sairauslomajaksoa lukuun ottamatta muutakaan laissa tarkoitettua perustetta keskeyttää työnteko. Työnantaja oli antanut A:lle toistuvasti työnjohto- ja valvontamääräyksiä, joita A ei ollut noudattanut. A oli ollut luvattomasti poissa työpaikaltaan. A oli siten laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan ja virasto oli voinut antaa A:lle kirjallisen varoituksen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 23.6.2016 T 2813: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 24 § Valtion virkamieslaki 57 § 4 momentti
Päätös TuHaO 4.2.2015 15/0031/1 Kirjallinen varoitus
Turun hallinto-oikeus 4.2.2015 15/0031/1 Kirjallinen varoitus Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Täytäntöönpanokielto ... - Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös P-SHaO 4.7.2014 14/5192/2 Kirjallinen varoitus 1404421200000
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 4.7.2014 14/5192/2 Kirjallinen varoitus Virantoimituksesta pidättäminen Terveystarkastus Työkyky Oikeudenkäyntikulut Työnjohtomääräys Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Virasto oli päätöksellään 23.5.2013 antanut osastosihteeri A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen ja pidättänyt A:n virantoimituksesta siitä lähtien, kun hänen sairauslomansa päättyi eli 1.9.2013 alkaen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kieltäytynyt työterveyslääkärin osoittamista tutkimuksista ja siten laiminlyönyt valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaista velvollisuuttaan noudattaa työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Aikaisemmin työkyvyn arviointimenettelyn päättänyt työterveyslääkärin 20.2.2012 antama lausunto ei ollut ollut perusteellinen työkyvyn arvio, vaan työterveyslääkäri oli jo siinä tuonut esille osastotutkimuksen tekemisen mahdollisuuden. Kun otettiin huomioon A:n edellisen työkykyarvioinnin päättymisen jälkeisenä aikana hänen työtehtäviensä hoitamisessa ilmenneet ongelmat, virastolla oli katsottava olleen perusteltu aihe epäillä, suoriutuuko hän enää työtehtäviensä hoitamisesta. Näissä oloissa aikaisempi A:n työkykyä koskeva selvitys ei ollut esteenä uuden määräyksen antamiselle. Hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n vireille paneman työsuojeluasian keskeneräisyydellä ja siihen liittyneillä verkostopalaverissa 10.1.2013 ilmaistuilla työkykyarvion luotettavuutta koskeneilla mielipiteillä ollut sellaista merkitystä, että niiden perusteella virasto ei olisi voinut antaa kysymyksessä ollutta määräystä. Asiassa ei ollut syytä epäillä, että määrättäessä A tarkastuksiin ja tutkimuksiin häntä olisi syrjitty hänen henkilöönsä liittyvistä syistä. Valtion virkamieslain 19 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset terveydentilan toteamiseksi suoritettaviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin määräämiselle olivat olleet olemassa, ja A:n kieltäydyttyä niistä virasto oli voinut pidättää A:n virantoimituksesta. Valtion virkamieslain 40 §:n 2 momenttia ei ole pidettävä lain 24 §:ään nähden sillä tavoin erityissäännöksenä, että työnantajan määräämistä tutkimuksista kieltäytymisen johdosta virkamiehelle ei virantoimituksesta pidättämisen lisäksi voitaisi antaa kirjallista varoitusta. Koska A ei ollut noudattanut hänen työnantajansa toimivaltansa puitteissa antamaa työnjohdollista määräystä, lain 24 §:n mukaiset edellytykset kirjallisen varoituksen antamiselle olivat olleet olemassa. Edellä todetut seikat huomioon ottaen viraston päätös ei ollut lainvastainen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 24 § Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti Hallintolaki 6 § Hallintolaki 45 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 § 2 momentti
Päätös P-SHaO 4.7.2014 14/5192/2 Kirjallinen varoitus
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 4.7.2014 14/5192/2 Kirjallinen varoitus Virantoimituksesta pidättäminen Terveystarkastus Työkyky Oikeudenkäyntikulut Työnjohtomääräys Työnantajan... - Kirjallinen varoitus Päätös HäHaO 19.3.2014 14/0194/3 Kirjallinen varoitus 1395180000000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 19.3.2014 14/0194/3 Kirjallinen varoitus Sopimaton käytös Virkavelvollisuuden laiminlyönti Sairaus Oikeudenkäyntikulut Työnjohtomääräys Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Yleinen luottamus viranomaiseen Vapaa-aika Alkoholi Epäasiallinen käytös Suullinen käsittely Luvaton poissaolo Sopimaton kielenkäyttö Virasto oli päätöksellään 13.5.2013 antanut kihlakunnansyyttäjä A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Päätöksen perusteluiden mukaan A oli esiintynyt vahvasti päihtyneenä viraston virkistys- ja virkamatkan aikana. Lisäksi A oli laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa sairauslomastaan esimiehille. Saadun selvityksen mukaan A oli esiintynyt 10. - 13.4.2013 järjestetyn viraston virkistys- ja virkamatkan aikana selvästi päihtyneenä ja muun muassa häirinnyt viraston henkilökunnan seuraamaa sirkusesitystä kovaäänisellä puheellaan. Virkamies on velvollinen noudattamaan esimiehensä työnjohto- ja valvontamääräyksiä myös muiden kuin virkamatkoina korvattavien viraston yhteisten virkistysmatkojen yhteydessä. A:n käyttäytymisen moitittavuutta arvioitaessa oli otettava huomioon se, etteivät tapahtumat olleet sattuneet varsinaisessa kihlakunnansyyttäjän virkatehtäviin välittömästi liittyvässä virantoimituksessa. Virkamieheltä voidaan edellyttää asianmukaista käyttäytymistä myös varsinaisten virkatehtävien ulkopuolella ja etenkin kiinteästi työhön liittyvän vapaa-ajan vieton yhteydessä. Tapauksessa ei ollut kuitenkaan ilmennyt, että A:n käyttäytymisestä olisi aiheutunut sellaista suoranaista vahinkoa työnantajalle, jonka johdosta yleinen luottamus kyseessä olevaa virastoa tai sen johtoa kohtaan olisi voinut vakavasti vaarantua. Vaikka varoituksen antaminen on työnantajan harkintavaltaan kuuluva asia, ei annettu varoitus saa kuitenkaan olla kohtuuttoman ankara seuraamus suhteessa virkamiehen virkavelvollisuuksien vastaisen menettelyn moitittavuuteen. A:n menettelyä oli kokonaisuutena arvioiden pidettävä yksittäisenä tekona niin vähäisenä, että varoitus oli kohtuuttoman ankara seuraamus. A ei ollut saapunut työpaikalleen matkaa seuranneena maanantaina 15.4.2013, ja hän oli ilmoittanut samana päivänä vasta kello 15 jälkeen apulaissyyttäjälle olevansa sairas koko viikon. Kihlakunnansyyttäjän virkatehtävät ovat luonteeltaan sellaisia, että ilmoittamisvelvollisuus on selvästi korostunut. A oli siten menetellyt moitittavasti ilmoittaessaan poissaolostaan vasta iltapäivällä ja menettelyn moitittavuutta oli ollut omiaan lisäämään se seikka, ettei A ollut ollut virkapuhelimestaan tavoitettavissa. Varoituksen peruste katsottiin kuitenkin yksittäiseksi ja siten varoitusta oli pidettävä liian ankarana seuraamuksena A:n menettelyyn nähden. Virastolla ei ollut edellä mainituin perustein ollut valtion virkamieslain 24 §:n mukaisia perusteita kirjallisen varoituksen antamiselle. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen ja hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Virasto velvoitettiin A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus enemmälti hyläten suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 1000 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen. KHO 24.2.2016 T 606: Korkein hallinto-oikeus tutki asian. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan työnantajan toimenpide eli kirjallinen varoitus voitiin todeta perustelluksi, sillä virkamiehen käyttäytymisen todettiin olleen objektiivisesti arvioiden moitittavaa. A esiinnyttyään virkamatkan aikana vahvasti päihtyneenä ja laiminlyötyä velvollisuutensa ilmoittaa poissaolostaan heti aamulla sekä jätettyään huolehtimatta tavoitettavuudestaan ei ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Samalla hän myös oli laiminlyönyt noudattaa työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Virastolla oli ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin sekä pääasian että oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta ja viraston päätös saatettiin voimaan. Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 24 § Hallintolaki 6 §
Päätös HäHaO 19.3.2014 14/0194/3 Kirjallinen varoitus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 19.3.2014 14/0194/3 Kirjallinen varoitus Sopimaton käytös Virkavelvollisuuden laiminlyönti Sairaus Oikeudenkäyntikulut Työnjohtomääräys Työnantajan... - Kirjallinen varoitus Päätös HäHaO 15.6.2015 15/0482/3 Kirjallinen varoitus 1434315600000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 15.6.2015 15/0482/3 Kirjallinen varoitus Sopimaton käytös Sotilas Kuulemismenettely Yhdenvertainen kohtelu Epäasiallinen käytös Käyttäytymisvelvollisuus Puolustusvoimat Tehtävästä kieltäytyminen Virasto oli antanut ylivääpeli A:lle kirjallisen varoituksen, koska A oli rikkonut ammattisotilaan käyttäytymisvelvoitetta käyttäytymällä toistuvasti samaa henkilöä kohtaan tavalla, jonka kyseinen henkilö oli mieltänyt epäasialliseksi ja nöyryyttäväksi. Asiassa arvioitiin myös sitä, oliko A:ta kuultu lain mukaisesti. Päätöksen mukaan varoitukseen johtaneita tekoja olivat olleet seuraavat: 1. A oli kysynyt ylikersantti B:tä vapaaehtoiseksi erääseen tehtävään ja B:n kieltäydyttyä pyrkinyt saamaan tämän tehtävään tavalla, jonka B oli kokenut painostavaksi ja epäasialliseksi käytökseksi. 2. A oli useasti maininnut B:lle, että tämän tulisi hakeutua tiettyyn oppilaitokseen. Ehdottelujen jatkuttua pidempään B oli kokenut ehdottelut piikittelynä ja epäasiallisena käytöksenä. 3. Työilmapiiri-kyselyn purkutilaisuudessa oli tuotu esille, että joku henkilökuntaan kuuluva oli kokenut tulleensa työpaikkakiusatuksi, minkä jälkeen A oli todennut samassa tilaisuudessa julkisesti B:lle, että B oli kiusaamisilmoituksen takana. 4. A oli jaksopalaverissa julkisesti kertonut B:tä osoittaen, että B syyttää häntä kiusaamisesta ja on halunnut asian menevän tutkintaan. B oli kokenut A:n toiminnan epäasialliseksi ja nöyryyttäväksi. Hallinto-oikeuden mukaan virasto oli kuullut A:ta ennen kirjallisen varoituksen antamista valtion virkamieslain edellyttämällä tavalla, eikä menettely varoitusta annettaessa ollut muutenkaan ollut virheellistä. Sotilaskurinpitoasian käsittelyn väitetyillä puutteilla ja sillä seikalla, oliko työantaja ennen kirjallista varoitusta koskevan asian käsittelyä selvittänyt väitteitä epäasiallisesta kohtelusta Puolustusvoimien ohjeiden mukaisesti, ei ollut merkitystä arvioitaessa varoituksen menettelyllistä lainmukaisuutta. Hallinto-oikeus totesi, että A:n ja B:n kertomusten mukaan oli ollut pääteltävissä, että B oli häntä varoituksessa mainittuun tehtävään kysyttäessä jäänyt miettimään asiaa. Selvityksistä ei ilmennyt, että A olisi ottanut asiaa puheeksi sen jälkeen, kun B oli selvästi ilmoittanut kieltäytyvänsä tehtävästä. Hallinto-oikeus piti mahdollisena, että B oli voinut kokea kehotukset tiettyyn oppilaitokseen hakeutumisesta kiusoitteluna. Toisaalta A:n selvitystä siitä, että kehotukset olivat olleet kannustusta, ei voitu pitää epäuskottavana. Tätä arviota tuki muun muassa A:n ja B:n sekä luottamusmiehen lausunnoista ilmenevä seikka, että A ja B olivat aiemmin olleet hyvissä väleissä keskenään. Asiassa oli riidatonta, että A oli menetellyt työilmapiirikyselyn purkutilaisuudessa varoituksessa kuvatulla tavalla. Selvitysten perusteella oli toisaalta uskottavaa, ettei A ollut mieltänyt toteamuksensa aiheuttavan B:lle mielipahaa. Hallinto-oikeus piti uskottavana, että B oli kokenut työpaikkakiusaamista koskevan asian julkisen esille tuomisen jaksopalaverissa kiusallisena. A:lla oli toisaalta ollut ymmärrettävä syy tuoda asia esiin tilanteessa, jossa työtoverit olivat hänen kertomansa mukaan sitä tiedustelleet. A:n käyttäytymistä mainituissa tilanteissa ei voitu pitää sillä tavoin moitittavana, että mikään kyseisistä tapahtumista voisi yksinään olla perusteena kirjallisen varoituksen antamiselle. Varoituksen perusteeksi otetut seikat olivat tapahtuneet varsin pitkän ajan kuluessa, eikä asiassa ollut esitetty riittävää selvitystä sille, että A:n käyttäytymisessä kyseisissä yksittäisissä tilanteissa olisi ollut kysymys B:hen kohdistetusta häirinnästä tai muusta epäasiallisesta käytöksestä. A:n ei siten voitu katsoa rikkoneen kirjallisessa varoituksessa mainituilla perusteilla ammattisotilaan käyttäytymisvelvoitetta siten, että työnantajalla olisi ollut perusteet turvautua kirjalliseen varoitukseen. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen lainvastaisena. KHO 29.3.2017 T 1471: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. Hallintolaki 6 § Laki puolustusvoimista 42 § Valtion virkamieslaki 24 § Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti
Päätös HäHaO 15.6.2015 15/0482/3 Kirjallinen varoitus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 15.6.2015 15/0482/3 Kirjallinen varoitus Sopimaton käytös Sotilas Kuulemismenettely ... - Kirjallinen varoitus Päätös HäHaO 14.8.2014 14/0580/3 Kirjallinen varoitus 1407963600000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 14.8.2014 14/0580/3 Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Menettelyvirhe Toimivallan ylittäminen Kuulemismenettely Virkavelvollisuuden laiminlyönti Oikeudenkäyntikulut Kohtuullinen aika Koulukoti oli 27.3.2013 päättänyt antaa valvoja A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen antamisen syynä olivat olleet henkilöstöpalaverin 12.3.2013 muistioon kirjatut seikat. Koulukoti oli katsonut A:n rikkoneen henkilöstöpalaverissa esittämillään lausumilla virkamiehen käyttäytymisvelvollisuutta sekä laiminlyöneen lisäksi valvontatehtäviään. Valtion koulukotien ja vankilan perheosaston ohjesäännössä ei ole nimenomaisesti määrätty siitä, kuka päättää koulukodin virkamiehelle annettavasta varoituksesta. Varoituksen antamisessa on kyse virkamiehen oikeusasemaan puuttuvan henkilöstöhallinnon alaan kuuluvan valituskelpoisen päätöksen tekemisestä. Kun otettiin huomioon, että henkilöstöhallinnon johtaminen oli edellä mainitussa johtosäännössä määrätty koulukodin johtajan tehtäviin, oli varoituksen antamisesta päättämisen katsottava kuuluneen koulukodin johtajan toimivaltaan. Kasvatusjohtaja oli ilmoitta-nut tehneensä päätöksen johtajan sijaisena. Koulukoti ei ollut kuitenkaan esittänyt koulukodin johtajan olleen estynyt hoitamasta tehtäväänsä eikä kiistänyt A:n selityksessään esittämää väitettä siitä, että koulukodin johtaja oli ollut varoituksen käsittelyn aikana virantoimituksessa. Hallinto-oikeus katsoi edellä mainituilla perusteilla, ettei kasvatusjohtajalla ollut ollut toimivaltaa päättää kirjallisen varoituksen antamisesta A:lle. Valtion virkamieslain ja hallintolain kuulemista koskevat säännökset edellyttävät, että kuulemista koskevassa pyynnössä ilmoitetaan virkamiehelle kuulemisen tarkoitus ja valmisteltavana olevan toimenpiteen syyt. Virkamiehelle on myös varattava kohtuullinen aika tutustua mahdolliseen asiaa koskevaan aineistoon. Koulukoti oli kutsunut A:n 27.3.2013 pidettäväksi ilmoitettuun kuulemistilaisuuteen puhelimitse. Kuulemisesta ilmoittamisessa noudatetun menettelyn johdosta ei voitu jälkikäteen varmistua, oliko kuuleminen täyttänyt edellä mainittuja lain vaatimuksia. Tilaisuudesta laadittuun muistioon ei ollut kirjattu siellä käydyn keskustelun sisältöä. Koulukodin mukaan A oli esittänyt mielipiteensä asiasta kasvatusjohtajan kanssa käymissään puhelinkeskusteluissa. Tällaiset keskustelut eivät kuitenkaan täytä lain kuulemismenettelyltä edellyttämiä vaatimuksia esimerkiksi kuulemisen tarkoituksen ilmoittamisesta, kohtuullisen ajan varaamisesta kuulemista varten ja kuulemisessa saadun selvityksen kirjaamisesta. A:ta ei ollut kuultu lain edellyttämällä tavalla ennen varoituksen antamista. Koulukodin päätös oli siten syntynyt kuulemisvirheen vuoksi virheellisessä järjestyksessä. Hallinto-oikeus kumosi koulukodin päätöksen ja velvoitti koulukodin suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 200 euroa. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen enemmälti yksilöimättömänä ja selvittämättömänä. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä annettu laki 4 § Hallintolaki 11 § Hallintolaki 33 § Hallintolaki 36 § Hallintolaki 42 § Hallintolainkäyttölaki 74 § Hallintolainkäyttölaki 75 § 2 momentti Oikeudenkäymiskaari 21 luku 14 § 1 momentti Valtion virkamiesasetus 39 § 1 momentti Valtion koulukotien ja vankilan perheosaston ohjesääntö 9 § Valtion koulukotien ja vankilan perheosaston ohjesääntö 10 §
Päätös HäHaO 14.8.2014 14/0580/3 Kirjallinen varoitus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 14.8.2014 14/0580/3 Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Menettelyvirhe Toimivallan ylittäminen ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 25.2.2015 15/0148/2 Kirjallinen varoitus 1424815200000
Helsingin hallinto-oikeus 25.2.2015 15/0148/2 Kirjallinen varoitus Sopimaton käytös Virkavelvollisuuden rikkominen Sopimaton kielenkäyttö Käyttäytymisvelvollisuus Epäasiallinen käytös Virasto oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen, koska A:n käyttäytymistä oppilaitoksen johtaja B:n kanssa käydyn puhelinkeskustelun aikana oli pidettävä kaikilta osin tuomittavana. Puhelinkeskustelusta reklamoitua impulsiivista sanailua ei päätöksen mukaan voitu pitää asiallisena ja hillittynä virkamiestasoisena käyttäytymisenä, jota virasto edellytti henkilöstöltä toiminnassaan. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa oli selvää, että A oli soittanut B:lle ja arvostellut sekä B:tä että tämän alaisuudessa toimivaa operaattoria ja oppilaitoksen opinnäytetöitä. Asiassa ei arvioitu sitä, oliko A:n esittämä arvostelu ollut asiaperusteisesti aiheellista ja perusteltua vaan sitä, oliko A puhelinkeskustelun aikana käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. A oli toden-nut, ettei hän ollut käyttäytynyt B:n ilmoittamalla tavalla yleisesti, mutta A ei missään vaiheessa kiistänyt käyttäneensä erikseen mainittuja ilmaisuja, kuten ”ala-arvoista paskaa” ja ”idiootti johtaja --”. Kun otettiin huomioon puhelun osapuolten asema ja keskustelun aihe, oli A:n virkamiehenä ja virka-asiassa käyttämää esiintymistapaa pidettävä epäasianmukaisena. A ei ollut puhelinkeskustelun aikana käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla ja oli siten toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. Virastolla oli ollut asiallinen ja riittävä peruste kirjallisen varoituksen antamiselle. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 5.12.2016 T 5166: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. Valtion virkamieslaki 14 § Valtion virkamieslaki 24 §
Päätös HeHaO 25.2.2015 15/0148/2 Kirjallinen varoitus
Helsingin hallinto-oikeus 25.2.2015 15/0148/2 Kirjallinen varoitus Sopimaton käytös Virkavelvollisuuden rikkominen Sopimaton... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 22.12.2014 14/1065/2 Kirjallinen varoitus 1419199200000
Helsingin hallinto-oikeus 22.12.2014 14/1065/2 Kirjallinen varoitus Syrjintä Menettelyvirhe Oikeudenkäyntikulut Kohtuullinen aika Käyttäytymisvelvollisuus Epäasiallinen käytös Sopimaton kielenkäyttö Sopimaton käytös Virasto oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan varoitus perustui A:n menettelyyn virantoimituksessa 1.11.2012 ja 20.11.2012. Päätöksen mukaan A oli käyttäytynyt henkilöstökokouksessa virkamieslain 14 §:n 2 momentin vastaisesti. Työnantaja katsoi A:n käyttäytymisen myös työturvallisuuslain 28 §:n mukaiseksi häirinnäksi ja epäasialliseksi kohteluksi julkisen negatiivisen nimittelyn kohteiksi joutuneita kohtaan. A:lle oli myöhemmin annettu virkakäsky, jota A kieltäytyi noudattamasta. Virasto oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen kyseisten tapahtumien perusteella jo 18.12.2012. Virkamieslautakunta oli 17.5.2013 tekemällään päätöksellä kumonnut kyseisen päätöksen muotovirheen johdosta. Hallinto-oikeus totesi, että virkamieslautakunta ei ollut palauttanut kysymyksessä olevaa varoitus-asiaa virastolle uudelleen käsiteltäväksi. Siten kysymykseen ei tullut hallintolain mukaisen ilmeisen kirjoitusvirheen tai muun siihen verrattavaa selvää virhettä koskevan säännöksen soveltaminen. Valtion virkamieslaissa tai -asetuksessa ei ole säännöstä siitä, voidaanko muutoksenhakuelimen päätöksessä todettu menettelyvirhe oikaista uudessa käsittelyssä hallintomenettelyssä. Virka-mieslautakunta ei ollut tutkinut samoihin tosiseikkoihin perustuvan varoitusasian asiallisia edellytyksiä, vaan päätöksen kumoaminen oli perustunut vain menettelyllisiin seikkoihin. Hallinto-oikeus katsoi, että varoituksen uudelleen käsittelyyn virastossa ei siten ollut estettä, vaikka tällaisesta menettelystä ei ole olemassa erillissäännöstä. Hallinto-oikeuden mukaan varoitus on hallintopäätös, jolla kohdistetaan moite virkamiehen käyt-täytymiseen ja kiinnitetään virkamiehen huomio tämän toiminnan moitittavuuteen vastaisen varalle. Hyväksyttävä aika virkamiehen moitittavan käyttäytymisen ja varoituksen välillä riippuu yksittäistapauksittain asian laadusta, mutta aika ei voi varoituksen tarkoitus huomioiden olla kohtuuttoman pitkä. Asiassa varoituksen perusteena olivat A:n menettelyt 1.11.2012 ja 20.11.2012, ja varoitus oli annettu 15.7.2013. Hallinto-oikeus katsoi, että lähes kahdeksan kuukauden aikaa oli pidettävä kohtuuttoman pitkänä aikana, missä otettiin huomioon myös se, että varoituksen perusteena olevien seikkojen määrittely ei ollut edellyttänyt pitkää selvittelyaikaa. Myöskään A:lle saman menettelyn johdosta 18.12.2012 annetun varoituksen kumoaminen virkamieslautakunnassa työnantajan menettelyvirheen johdosta ei vaikuttanut tähän kohtuusarviointiin. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen ja velvoitti Suomen valtion korvaamaan A:n oikeuden-käyntikulut 3 000 eurolla. KHO 19.5.2016 T 2144: Virasto oli sittemmin lakkautettu. Vireillä olleet asiat sekä viraston virat ja niihin nimitetyt virat siirrettiin Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Näin ollen hallinto-oikeus oli tullut asiassa työnantajan asemaan ja sillä oli oikeus hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeuden asiassa antamaan päätökseen. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta kuului maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan. Näin ollen myös ministeriöllä oli katsottava olevan oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Virasto oli aiemman päätöksensä tultua kumotuksi muotovirheen vuoksi, antanut A:lle uuden varoituksen samoilla perusteilla kuin aiemmin. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan Helsingin hallinto-oikeuden ei olisi tullut kumota varoitusta koskevaa päätöstä sillä perusteella, että varoituksen antamiseen kulunut aika laskettuna sen antamiseen johtaneista perusteista oli ollut liian pitkä. Virkamieslaissa ei säädetä, missä ajassa varoitus on annettava sen antamiseen johtaneiden perusteiden tultua työnantajan tietoon. Korkein hallinto-oikeus kumosi Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen ja asia palautettiin sille uudelleen käsiteltäväksi. KHO totesi myös, että hallinto-oikeuden tuli asian ratkaistessaan lausua myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetystä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta vaatimuksesta. Hallintolaki 50 § Hallintolaki 51 § 1 momentti Hallinto-oikeuslaki 3 § Laki kunnallisesta viranhaltijasta 44 § 2 momentti Työturvallisuuslaki 28 § Valtion virkamieslaki 14 § Valtion virkamieslaki 24 § Valtion virkamieslaki 57 §
Päätös HeHaO 22.12.2014 14/1065/2 Kirjallinen varoitus
Helsingin hallinto-oikeus 22.12.2014 14/1065/2 Kirjallinen varoitus Syrjintä Menettelyvirhe Oikeudenkäyntikulut ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 22.9.2017 17/0726/2 Kirjallinen varoitus 1506027600000
Helsingin hallinto-oikeus 22.9.2017 17/0726/2 Kirjallinen varoitus Irtisanominen yksilöperusteella Kuulemismenettely Huomautus Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Työtehtävien laiminlyönti Virkavelvollisuuden laiminlyönti Yhdenvertainen kohtelu Sopimaton kielenkäyttö Sopimaton käytös Sopimattomuus Syrjintä Ylimääräinen muutoksenhaku Virasto oli 18.2.2016 antanut tarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen, koska hän oli toistuvasti laiminlyönyt virkatehtäviään tukitoimista sekä hänelle annetuista virkakäskyistä ja huomautuksista huolimatta. Virasto oli 8.6.2016 päättänyt irtisanoa A:n virkasuhteen yksilöperusteella, sillä A:n jatkuva virkavelvollisuuksien laiminlyönti muodosti virkamiehestä johtuvan erityisen painavan syyn irtisanomiselle. A oli toistuvasti esimiehen nimenomaisista, useista kehotuksista ja muista työnjohdollisista toimista sekä työnantajalta 6.11.2014 ja 23.11.2015 saamistaan kirjallisista huomautuksista huolimatta laiminlyönyt ja lykännyt perusteettomasti virkatehtäviensä suorittamista. Lisäksi A oli laiminlyönyt velvollisuutensa antaa esimiehelle selvitystä työajan käytöstä sekä osallistumisen tilannettaan koskeviin seurantapalavereihin. Asiasta oli keskusteltu A:n kanssa useita kertoja ja asiaa oli selvitetty myös henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon avulla. A vaati päätöksiä kumottaviksi. Lisäksi A vaati hallinto-oikeutta ottamaan kantaa ja ryhtymään toimenpiteisiin A:n virkasuhteen yhteydessä ilmi tulleen, erityisesti ikään ja mielipide-eroihin liittyvän syrjinnän osalta. Hallinto-oikeus välipäätöksellään 4.11.2016 16/0876/2 hylkäsi valituksenalaisten päätösten täytäntöönpanon kieltämistä ja väliaikaisen määräyksen antamista koskevat vaatimukset. Korkein hallinto-oikeus päätöksellä 4.1.2017 T 23 hylkäsi valituksen hallinto-oikeuden välipäätöksestä. Hallinto-oikeuden mukaan työnantajan antamat työtehtävien suorittamista ja tehdyn työn dokumentointia koskevat ohjeet ja määräykset ovat valtion virkamieslaissa tarkoitettuja työnjohto- ja valvontamääräyksiä eli niin sanottuja virkakäskyjä. Työnantajan toimivaltaan kuuluvien käskyjen noudattamatta jättäminen on vaikeuttanut ja hidastanut asioiden käsittelyä virastossa. Valittajan oma menettely oli ollut syynä varoituksen antamiseen, eikä kyseessä siten ollut syrjintä A:n mieli-piteiden tai iän vuoksi. A oli menetellyt toistuvasti vastoin virkavelvollisuuksiaan ja hänelle oli siten voitu antaa kirjallinen varoitus. Irtisanomisen osalta hallinto-oikeus totesi, että A:n menettely oli ollut työnantajan ohjauksesta, huomautuksista ja varoituksista huolimatta jatkuvaa eikä siihen ole ollut miltään osin hyväksyttävää syytä. Virastolla oli ollut A:n irtisanomiseen virkamieslain edellyttämä virkamiehestä johtuva erityisen painava syy. Hallinto-oikeus ei tutkinut valittajan lomapäiviä, palkkausta ja palkanmaksua koskevia vaatimuksia. Hallinto-oikeus ei ollut toimivaltainen tutkimaan mainittuihin kysymyksiin liittyviä vaatimuksia. Muilta osin hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen viraston päätöksistä. KHO 26.1.2018 T 324: Korkein hallinto-oikeus päätöksellään 26.1.2018 hylkäsi A:n valituslupa-hakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. KHO 1.8.2018 T 3673: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi ylimääräistä muutoksenhakua koskevan hakemuksen. Hakemuksen tueksi ei ollut esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta ylimääräiseen muutoksenhakuun voitaisiin suostua. Hakemus oli hylättävä. Valtion virkamieslaki 11 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 24 § Valtion virkamieslaki 25 § ja 2 momentti Yhdenvertaisuuslaki 8 §
Päätös HeHaO 22.9.2017 17/0726/2 Kirjallinen varoitus
Helsingin hallinto-oikeus 22.9.2017 17/0726/2 Kirjallinen varoitus Irtisanominen yksilöperusteella Kuulemismenettely Huomautus Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Työtehtävien... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Päätös TuHAO 4.2.2015 15/0032/1 Irtisanominen yksilöperusteella 1619125200000
Turun hallinto-oikeus 4.2.2015 15/0032/1 Irtisanominen yksilöperusteella Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Täytäntöönpanokielto Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Kirjallinen varoitus Virasto oli päätöksellään irtisanonut tarkastuseläinlääkäri A:n virkasuhteen. Virasto oli 30.10.2013 päättänyt siirtää A:n viran sijoituspaikkakunnan Säkylästä Turkuun 1.11.2013 alkaen. Samalla virasto oli päättänyt virkaan kuuluvien tehtävien sisällöstä. A oli valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen ja pyytänyt päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä. Hallinto-oikeus oli antamallaan välipäätöksellä hylännyt täytäntöönpanokieltovaatimuksen ja korkein hallinto-oikeus oli 27.3.2014 pysyttänyt hallinto-oikeuden päätöksen. Hallinto-oikeus oli 10.4.2014 hylännyt A:n valituksen sijoituspaikkakunnan siirtämisestä. A:n esimies oli 30.12.2013 lähettänyt A:lle sähköpostiviestin, jossa hän oli ilmoittanut työnantajan edellyttävän, että A siirtyy työskentelemään Turun toimipisteessä ja noudattaa virkaehtosopimuksen mukaista virastotyöaikaa. Kehotus oli lähetetty A:lle uudelleen muun muassa 3.1.2014 ja 8.1.2014. Kun A ei ollut kehotuksista huolimatta noudattanut hänelle annettuja määräyksiä, virasto oli 17.2.2014 antanut A:lle valtion virkamieslain mukaisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyömisestä 31.12.2013–3.2.2014 välisenä aikana. Hallinto-oikeus totesi, että valtion virkamieslain mukaan viraston yhteisen viran sijoittamista viraston sisällä koskeva päätös tulee noudatettavaksi siitä tehdystä valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä. Valitusviranomainen ei ollut kieltänyt A:n sijoituspaikkakuntaa koskevan päätöksen täytäntöönpanoa, joten työnantaja oli voinut edellyttää, että A siirtyy työskentelemään Turun toimipisteessä. A oli ollut velvollinen noudattamaan työnantajan viran sijoituspaikkakuntaa ja virkatehtäviä koskevaa päätöstä siitä huolimatta, ettei kyseinen päätös ole ollut lainvoimainen. Asiassa oli riidatonta, ettei A ollut viraston päätöksen 30.10.2013 jälkeen saapunut työskentelemään viraston Turun toimipisteeseen, eikä ollut suorittanut päätöksen mukaisia virkatehtäviä. Työnantaja oli antanut A:lle toistuvasti työnjohto- ja valvontamääräyksiä, joita A ei ollut noudattanut ja A oli ollut luvattomasti poissa työpaikaltaan usean kuukauden ajan. A:n virkavelvollisuuksien vastainen toiminta oli jatkunut, vaikka hänelle oli annettu asiasta varoitus. Virastolla oli siten ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 23.6.2016 T 2814: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 23 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 3 momentti
Päätös TuHAO 4.2.2015 15/0032/1 Irtisanominen yksilöperusteella
Turun hallinto-oikeus 4.2.2015 15/0032/1 Irtisanominen yksilöperusteella Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Täytäntöönpanokielto ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös I-SHaO 12.8.2014 14/5123/4 Irtisanominen yksilöperusteella 1407790800000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 12.8.2014 14/5123/4 Irtisanominen yksilöperusteella Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Luvaton poissaolo Alkoholi Vapaa-aika Kuulemismenettely Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Lääkärintodistus Poissaoloilmoitus Virasto oli irtisanonut A:n virkasuhteen 5.5.2014 päättymään A:n luvattomien poissaolojen vuoksi. A oli ollut poissa työstä 15.3.2014 ja 16.–17.4.2014. Poissaololleen 15.3.2014 A oli täsmentänyt syyksi edellisen illan liiallisen alkoholin nauttimisen aiheuttaman huonon työkunnon. A ei ollut jaksanut hakeutua lääkäriin poissaolopäivinään. A oli kuitenkin ilmoittanut työnantajalle poissa-oloistaan ja niiden syistä. A:lle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi poissaolojensa johdosta ja hänelle oli 1.4.2014 annettu kirjallinen varoitus virkamieslain vastaisesta käyttäytymisestä työtehtävässä. A ei ollut toimittanut poissaoloistaan terveydenhoitajan tai lääkärin todistusta, vaikka sairaalan ohjeen mukaan A:n olisi tullut toimia näin. Siten A:n poissaoloja voitiin pitää luvattomina. Vaikka A oli ollut luvatta poissa töistä kolmena päivänä ja siten menetellyt virkamieslain mukaisten velvollisuuksiensa vastaisesti, ei A:n laiminlyöntiä ollut kuitenkaan pidettävänä sellaisena erityisen painavana syynä, jonka perusteella virasto olisi voinut irtisanoa A:n virkasuhteen. Viraston päätös oli siten virkamieslain vastainen. Hallinto-oikeus kumosi virasto päätöksen. KHO 6.2.2017 T 448: Korkein hallinto-oikeus tutki asian. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos-ta ei muutettu. Valtion virkamieslaki 14 § Valtion virkamieslaki 25 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 2 momentti
Päätös I-SHaO 12.8.2014 14/5123/4 Irtisanominen yksilöperusteella
Itä-Suomen hallinto-oikeus 12.8.2014 14/5123/4 Irtisanominen yksilöperusteella Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Luvaton... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HeHaO 13.4.2017 17/0301/2 Irtisanominen yksilöperusteella 1492030800000
Helsingin hallinto-oikeus 13.4.2017 17/0301/2 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Ampuma-aserikkomus Epäasiallinen käytös Huumausaine Käyttäytymisvelvollisuus Palvelusrikkomus Puolustusvoimat Rikostuomio Sopimaton käytös Sotilas Suhteellisuusperiaate Tutkimatta jättäminen Vapaa-aika Valitusaika Yleinen luottamus viranomaiseen Ylikersantti A oli irtisanottu puolustusvoimien aliupseerin virasta ja pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Syynä irtisanomiselle oli ollut se, että A oli tuomittu käräjäoikeudessa 18.1.2015-18.7.2015 tehdystä huumausainerikoksesta ja 18.7.2015 tehdystä ampuma-aserikkomuksesta yhteiseen 10 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Hovioikeus ei antamallaan tuomiolla muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. A vaati päätöstä virkasuhteen irtisanomisesta kumottavaksi. A:n mukaan riittäväksi seuraamukseksi olisi tullut katsoa väliaikainen virasta pidättäminen tai korkeintaan varoitus. A kiisti syyllistyneensä huumausainerikokseen, mutta myönsi huumausaineen käyttörikoksen ja syytteen ampuma-aserikoksesta. A:n mukaan virkasuhteen irtisanomiselle ei ollut virkamiehestä johtuvaa riittävän painavaa syytä. Viran menettäminen ”yhden kannabiskokeilun ja joidenkin patruunoiden hallussa-pidon vuoksi” oli A:n mielestä kohtuutonta, sillä ”menettely ei ole vaikuttanut viran hoitamiseen”. A:n mukaan riittäväksi seuraamukseksi olisi tullut katsoa väliaikainen virasta pidättäminen tai korkeintaan varoitus. A:n mukaan kannabiksen vapaa-ajan käyttö ei ole vaikuttanut työssäoloaikaan. Hallinto-oikeus totesi, että virkasuhteen irtisanomisperustetta on arvioitava suhteessa virkamiehen virkavelvollisuuksiin. A on tehtävässään vastannut asevelvollisten kouluttamisesta ja heidän palvelusturvallisuudestaan. Ammattisotilaana A:lla oli myös vapaa-aikaan kohdistuva erityinen käyttäytymisvelvoite. Hallinto-oikeus katsoi, että valittaja oli syyllistymällä huumausainerikokseen käyttämällä huumeita ja pitämällä niitä hallussaan sekä syyllistymällä ampuma-aserikkomukseen säilyttämällä ampumatarvikkeita huolimattomasti käyttäytynyt tavalla, joka ei ole vastannut hänen asemaansa eikä hänen tehtäväänsä. A:n menettely virkatehtäviensä ulkopuolella on ollut omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Rannikkoprikaatin komentajalla oli ollut virkamieslain mukainen virkamiehestä johtuva erityisen painava syy valittajan virkasuhteen irtisanomiselle. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 22.6.2017 T 3007: Valituslupahakemus oli saapunut korkeimpaan hallinto-oikeuteen vasta valitusajan päätyttyä. Korkein hallinto-oikeus jätti siten valituksen tutkimatta. Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 4 kohta Laki Puolustusvoimista 42 § Valtion virkamieslaki 57 § 1 momentti Oikeusapulaki 26 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 22 § Hallintolainkäyttölaki 26 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti
Päätös HeHaO 13.4.2017 17/0301/2 Irtisanominen yksilöperusteella
Helsingin hallinto-oikeus 13.4.2017 17/0301/2 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Ampuma-aserikkomus Epäasiallinen käytös Huumausaine Käyttäytymisvelvollisuus Palvelusrikkomus Puolustusvoimat Rikostuomio Sopimaton... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 29.1.2016 16/0065/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1454018400000
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 29.1.2016 16/0065/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Organisaatiouudistus Taloudellinen syy Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen kouluttaminen Uudelleen sijoittaminen Virasto oli irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään 30.11.2014. Päätöksen mukaan irtisanomisen perusteena oli kollektiiviperuste, eikä A:ta ollut voitu päätöksen mukaan ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa uusiin tehtäviin eikä virkaa ollut siirretty toiseen virastoon. Työnantajan mukaan odotettavissa oleva rahoituksen merkittävä vähentyminen oli edellyttänyt viraston organisaation ja toimintatapojen muuttamista, joiden seurauksena muutosuhanalaiseksi oli tullut 85 virkamiestä. Näistä 41 oli sijoitettu uuteen organisaatioon. Virasto oli syksyllä 2014 aloittanut noin 40 tieto- ja viestintäteknologian asiantuntijan rekrytoinnin, ja tehtävät olivat olleet haettavana A:n irtisanomisaikana. Työnantaja ei hallinto-oikeuden mukaan ollut esittänyt mitään selvitystä siitä, miksi samoissa tehtävissä työskennellyt A ei olisi ollut osaamisensa ja kokemuksena puolesta sopiva henkilö mihinkään edellä mainituista tehtävistä. Virkamieslaki edellyttää työnantajavirastolta erityistä aktiivisuutta irtisanotun työntekijän uudelleensijoittamis- ja koulutusmahdollisuuksien selvittämisessä. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että A:lle olisi irtisanomisen vaihtoehtona nimenomaisesti tarjottu työtä tai että A olisi kieltäytynyt tarjotusta työstä. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n irtisanomiseen ei ollut virkamieslaissa säädettyä perustetta ja päätös oli siten lainvastaisena kumottava. Hallinto-oikeus kumosi viraston irtisanomista koskevan päätöksen. KHO 25.9.2017 T 4731: Korkein hallinto-oikeus totesi, että virastossa noudatettu menettely tarjota irtisanotuille virkamiehille mahdollisuus ilmoittaa kiinnostuksestaan avoinna oleviin tehtäviin ei yksin täyttänyt viranomaisen aktiivista velvollisuutta irtisanomisen välttämiseksi sijoittaa virkamies uudelleen. Korkein hallinto-oikeus oli yhtä mieltä hallinto-oikeuden kanssa siitä, ettei viraston velvollisuus tarjota A:lle muuta sopivaa työtä irtisanomisen välttämiseksi ollut poistunut pelkästään sen takia, että A oli ilmoittanut olevansa ensisijaisesti kiinnostunut tietyistä tehtävistä. Korkein oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen lisäselvityksen hankkimisesta. Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Valtion virkamieslaki 5 §
Päätös P-SHaO 29.1.2016 16/0065/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 29.1.2016 16/0065/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Organisaatiouudistus Taloudellinen syy Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen kouluttaminen Uudelleen sijoittaminen ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös I-SHaO 8.6.2015 15/0187/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1433710800000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 8.6.2015 15/0187/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella Virkatehtävien vähentyminen Taloudellinen syy Toiminnan uudelleenjärjestely Suullinen käsittely Virasto oli 17.12.2014 irtisanonut A:n virkasuhteen. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa esitetyn selvityksen perusteella viraston toimintamenomäärärahat eivät olleet riittäneet kattamaan toiminnasta aiheutuneita menoja, vaan menoja oli jouduttu kattamaan aikaisemmilta vuosilta kertyneillä säästöillä. Toimintamenojen sopeuttaminen vastaamaan käytettävissä olevia määrärahoja oli edellyttänyt toiminnan menojen alentamista 2,8 miljoonalla eurolla. Virastossa oli järjestetty yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain mukaiset neuvottelut, jotka olivat johtaneet lopulta yli 30 henkilön irtisanomiseen tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla. Tilanteesta saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus arvioi, ettei A:n irtisanominen ollut liittynyt toimipaikan remonttiin, vaan koko viraston taloudelliseen tilanteeseen ja toiminnan menojen alentamisen tarpeeseen. A:n pääasiallinen tehtävä oli ollut viraston välinehuollosta vastaaminen. Merkittävin välinehuollon tehtävien vähentyminen oli todistajan kertomuksen perusteella johtunut siirtymisestä kertakäyttöisten välineiden käyttämiseen. Muut A:lle kuuluneet tehtävät oli uudistusten jälkeen jaettu yksikön muille virkamiehille. A:n hoitamat tehtävät olivat vähentyneet siten, ettei niitä ollut enää omana tehtävänään toiminnan tehostamisen ja tehtävien uudelleenjärjestelyjen jälkeen. Tehtävien loppuminen johtui viraston toiminnan tehostamisesta ja tehtävien uudelleen järjestelemisestä. Virastolla oli siten virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu syy irtisanoa A virastaan, koska A:n tehtävät ja viraston mahdollisuudet tarjota hänelle tehtäviä olivat olennaisesti ja muuten kuin tilapäisesti vähentyneet. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 23.10.2017 T 5327: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Korkein hallinto-oikeus tutki asian. Valitus hylättiin. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. Hallintolaki 6 § Valtion virkamieslaki 11 § Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti
Päätös I-SHaO 8.6.2015 15/0187/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Itä-Suomen hallinto-oikeus 8.6.2015 15/0187/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella Virkatehtävien vähentyminen Taloudellinen syy Toiminnan uudelleenjärjestely Suullinen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös TuHaO 28.12.2015 15/0340/1 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1451253600000
Turun hallinto-oikeus 28.12.2015 15/0340/1 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Aiempi kurinpitorangaistus Alkoholi Sotilas Käyttäytymisvelvollisuus Vapaa-aika Kirjallinen varoitus A oli irtisanottu rannikkovartioston opistoupseerin virasta 18.6.2015. Hänet oli samalla pidätetty virantoimituksesta. Työnantaja katsoi A:n syyllistyneen 13–14.5. vartiorikokseen, niskoitteluun ja sotilaan sopimattomaan käyttäytymiseen, joiden vuoksi hänet oli jouduttu lähettämään kesken purjehduksen Suomeen. A oli toiminut 1.1.2015 alkaen yksikön pursimiehenä, jonka tehtävänä oli muun ohella valvoa osaltaan kurin ja järjestyksen ylläpitoa sekä oikean merisotilashengen luomista yksikön varusmiesten keskuudessa, ja toimia kurinpitoesimiehenä omien toimivaltuuksiensa puitteissa. Asiassa saadun selvityksen mukaan A oli osallistunut 2015 ulkomaan koulutuspurjehduksella 13.5.2015 vieraana iltatilaisuuteen esiintyen siellä ilmeisen päihtyneenä, ja aiheuttaen käytöksellään pahennusta ja häiriötä. Päihtymys oli ilmennyt aggressiivisena ja sekavana käytöksenä ja horjumisena. A oli kieltäytynyt toistuvasti noudattamasta hänelle annettuja käskyjä mennä hyttiinsä ja rauhoittua. Lisäksi teko oli tapahtunut henkilökunnan, kadettien ja asevelvollisten läsnä ollessa. A oli uhannut väkivallalla hyttikaveriaan, ja myöhemmin puhutellut häiriköivästi erästä varusmiestä. Seuraavana päivänä 14.5.2015 A:n oli ollut tarkoitus toimia aluksen vahtiupseerina klo 8.00 alkaen. A oli saapunut paikalle puoli tuntia myöhässä, ja lisäksi A:n vireystila oli siinä määrin alentunut, että aluksen päällikkö oli kieltänyt A:ta toimimasta vahtiupseerina. A oli tuomittu aiemmin vuosina 2010 ja 2012 rikoslain 45:18:ssa tarkoitetusta sotilaan sopimattomasta käyttäytymisestä kurinpitosakkoihin. A oli saanut varoituksen vuoden 2010 tapahtumien johdosta. A oli erotettu vuonna 2012 kuukauden määräajaksi virantoimituksesta, ja annettu kehotus hoitoonohjauksesta, koska hänen liiallinen alkoholinkäyttö vapaa-aikana oli heijastunut moitittavaan käyttäytymiseen. Hallinto-oikeus katsoi A:n käytöksen olleen erittäin moitittavaa siltä osin, kuin kyse oli ollut A:n voimakkaasta päihtymisestä, häiritsevästä ja aggressiivisesta käyttäytymisestä sekä uhkailusta pahoinpidellä kollegansa. A oli vuosina 2010 ja 2012 syyllistynyt samankaltaiseen liiallisesta alkoholinkäytöstä johtuvaan häiriökäyttäytymiseen kuin nytkin kysymyksessä olevissa teoissa. Hallinto-oikeus totesi, että vaikka aiemmat teot olivat vanhentuneet yksittäisinä irtisanomisperusteina, ne voitiin kuitenkin ottaa kokonaisarvioinnissa huomioon. A oli aiemmista kurinpitorangaistuksista ja virkamiesoikeudellisista toimenpiteistä sekä hoitoon ohjauksesta huolimatta syyllistynyt sotilaan sopimattomaan käyttäytymiseen, vartiorikokseen ja niskoitteluun, ja työnantajalla oli siten ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 7.9.2017 T 4332: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. Valtion virkamieslaki 14 § Valtion virkamieslaki 25 § 2 momentti Laki puolustusvoimista 42 § Hallintolaki 6 §
Päätös TuHaO 28.12.2015 15/0340/1 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Turun hallinto-oikeus 28.12.2015 15/0340/1 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Aiempi kurinpitorangaistus ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös P-SHaO 5.6.2015 15/0364/2 Irtisanominen virantoimituksesta 1433451600000
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 5.6.2015 15/0364/2 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen Yleinen luottamus viranomaiseen Rikostuomio Rajavartiolaitos Luottamuspula Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virkavelvollisuuden rikkominen Yhdenvertainen kohtelu Käyttäytymisvelvollisuus Palvelusrikkomus Taloudellinen vahinko Suhteellisuusperiaate Vapaa-aika Ne bis in idem-periaate Epäasiallinen käyttäytyminen Sopimaton käytös Virasto oli irtisanonut vanhempi rajavartija A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irti-sanomisajan kuluttua. A oli pidätetty virantoimituksesta välittömästi. Päätöksen mukaan käräjäoikeus oli tuominnut A:n tuomioistuimessa annetusta perättömästä lausumasta todistajana kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus oli ehdollinen ja tuomio oli lainvoimainen. Viraston päätöksen mukaan syyllistyminen kyseiseen vakavaan rikokseen oli lähtökohtaisesti sellaista menettelyä, joka vaarantaa luottamusta virastolle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen riippumatta siitä, onko teko tehty virassa vai vapaa-aikana. Käräjäoikeus oli rangaistusseuraamusta määrätessään katsonut, että A:n toiminta oli ollut erityisen häikäilemätöntä ja moitittavaa. Käräjäoikeus oli silti rangaistusta mitatessaan ottanut rangaistusta lieventävänä seikkana huomioon, että A oli kutsuttu todistamaan asiassa, jossa hän olisi entisenä huippu-urheilijana totuudenmukaisesti puhumalla aiheuttanut itselleen häpeällisen ja mahdollisesti huomattavaa vahinkoa aiheuttavan seikan ilmitulon, joka olisi saanut huomattavan suurta ja häpeällistä julkisuutta. Hallinto-oikeuden mukaan se, että A oli käräjäoikeudessa tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen perättömän lausuman antamisesta tuomioistuimessa, ei estänyt virkamiesoikeudellisen seuraamuksen määräämistä hänelle saman menettelyn perusteella. Hallinto-oikeus totesi, että rikosta, johon A oli syyllistynyt ja joka oli ollut hänen irtisanomisensa perusteena, oli pidettävä vakavana. Rikoksesta johtuvia virkamiesoikeudellisia seurauksia harkittaessa oli kuitenkin huomioitava se, että A oli kutsuttu todistamaan asiassa, jossa hän olisi voinut aiheuttaa itselleen häpeällisen ja mahdollisesti huomattavaa vahinkoa aiheuttavan seikan ilmitulon. Lieventävänä seikkana tuli huomioida myös se, että tilanne oli A:n mukaan tullut hänelle täytenä yllätyksenä. Hallinto-oikeuden mukaan rajavartiomiehen on käyttäydyttävä siten, ettei hän menettele tavalla, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta virastolle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:n päätehtävä oli ollut maastossa partiointi ja rajaturvallisuuden vartioiminen. A oli työskennellyt joko työparin kanssa tai osana ryhmää eikä hän ollut koskaan joutunut todistamaan oikeudessa virkatehtäviinsä liittyen. Vaikka A oli toiminut tavalla, joka oli omiaan vaarantamaan luottamusta Rajavartiolaitokselle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon, ei menettelyä voitu vakavuudeltaan verrata tilanteeseen, jossa perättömän lausuman antaminen tuomioistuimessa olisi liittynyt A:n virkatehtäviin. Myös A:n pitkä ja nuhteeton virkaura oli otettava huomioon virkamiesoikeudellisia seuraamuksia harkittaessa. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa tuli esille useita seikkoja, joiden perusteella katsottiin, ettei A:n irtisanomiselle ollut valtion virkamieslain mukaista erityisen painavaa syytä. Hallinto-oikeus katsoi, että riittävä seuraus olisi kyseisessä tapauksessa ollut virantoimituksesta erottaminen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi. Hallinto-oikeus kumosi rajavartioston päätöksen ja palautti asian rajavartiostolle uudelleen käsiteltäväksi. (Ään. 2–1) KHO 12.10.2017 T 5081: Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan A:ta ei voitu katsoa asetetun eriarvoiseen asemaan Rajavartiolaitoksessa aiemmin noudatettuun käytäntöön verrattuna. Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että rajavartioston komentajalla oli ollut erityisen painava syy A:n vanhemman rajavartijan virkasuhteen irtisanomiseen. Sen lisäksi irtisanomisen perusteena olleen rikoksen oli voitu katsoa osoittavan A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei viran-toimitusta oltu voitu jatkaa. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen. Rajavartioston komentajan päätös A:n virkasuhteen irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä välittömästi irtisanomisen jälkeen jäi voimaan. Laki rajavartiolaitoksen hallinnosta 10 § 1 momentti Laki rajavartiolaitoksen hallinnosta 20 § Laki rajavartiolaitoksen hallinnosta 20 a § Valtion virkamieslaki 14 § Valtion virkamieslaki 25 § 2 momentti
Päätös P-SHaO 5.6.2015 15/0364/2 Irtisanominen virantoimituksesta
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 5.6.2015 15/0364/2 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Määräaikainen virantoimituksesta... - Korvausvaatimus Päätös HäHaO 5.11.2015 15/0869/3 Hallintoriita 1446674400000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 5.11.2015 15/0869/3 Hallintoriita Korvausvaatimus Oikeudenkäyntikulut Palvelussitoumus Palkka Suullinen käsittely Takaisinperintä Taloudellinen vahinko Puolustusvoimat Rajavartiolaitos Virkavapaa Merivoimien esikunta vaati, että erikoisupseerin virassa palvellut insinöörikapteeniluutnantti A velvoitetaan maksamaan valtiolle korvauksena palvelussitoumuksensa rikkomisesta hänelle opiskeluajalta maksettujen palkkojen määrä 25 277,75 euroa sovittuine viiden prosentin viivästyskorkoineen 28.8.2014 lukien ja korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen. A oli 2.11.2004 sitoutunut palkallisen opintovapaan vastineeksi palvelemaan Merivoimissa vähintään kuuden vuoden ajan ammattikorkeakouluopintojensa päättymisen jälkeen, edellyttäen, että hän tällöin saa vähintään sitoumushetken mukaiset palkkaetunsa. A oli palvelussitoumuksessa sitoutunut korvaamaan hänelle opintovapaan ajalta maksetun palkan, jos hän sitoumusaikanaan irtisanoutuu itsestään johtuvan muun syyn kuin sairauden takia. A oli valmistunut 19.12.2008 niistä opinnoista, joihin sitoumus liittyi ja irtisanoutunut erikoisupseerin virastaan 4.10.2013. A oli saanut 2004 enemmän palkkaa kuin vuosina 2005-2007. A oli katsonut palvelussitoumuksensa menettäneen merkityksensä, koska hänen kokonaisansionsa eivät olleet pysyneet sitoumusaikana vähintään yhtä suurina kuin sitoumusta laadittaessa. Merivoimien käsityksen mukaan tilapäiset muutokset A:n palkkauksen vaativuusluokissa eivät olleet mitätöineet palvelussitoumusta. Sitoumuksen tekovuonna A:n kokonaisansiot olivat olleet 32 433,41 euroa. Opintojen päättymisvuonna A:n vuosiansiot olivat olleet 38 861,40 euroa ja nousseet sen jälkeen vuosittain niin, että hänen vuosiansionsa olivat vuonna 2013 olleet 50 594,51 euroa. Virasto voi tehdä virkamiehen kanssa kirjallisen sopimuksen palvelussuhteessa noudatettavista ehdoista. Sopia ei saa kuitenkaan asiasta, josta valtion virkaehtosopimuslain mukaan ei saa sopia. Sopia ei saa muun muassa virkamiehen velvollisuuksista. Sopimuksella ei myöskään saa sopia virkaehtosopimuksessa sovittuja palvelussuhteen ehtoja huonommista ehdoista. Hallinto-oikeuden mukaan kyseessä oleva virkavapausajan palkkausta ja siihen liittyvää palvelussitoumusta koskeva järjestely koski virkamiehen palvelussuhteen ehtoja. Sitä oli sen vuoksi pidettävä virkamieslain tarkoittamana sopimuksena palvelussuhteessa noudatettavista ehdoista. Tällaisessa sopimuksessa ei voitu sopia asiasta, josta virkaehtosopimuslain mukaan ei saa sopia. Näin ollen sopimuksessa ei voitu esimerkiksi sopia virkamiehen velvollisuuksista. Lisäksi palvelussitoumusta ja siihen liittyvää korvausvelvollisuutta oli perustuslakivaliokunnan kannanottojen perusteella pidettävä perus-oikeuksien rajoituksena, joka kohdistui henkilökohtaiseen vapauteen ja oikeuteen hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Hallinto-oikeus totesi, ettei A:n allekirjoittamalla palvelussitoumuksella oltu voitu sitovasti määrätä velvollisuudesta työskennellä Merivoimien palveluksessa eikä myöskään tällaisen velvollisuuden noudattamatta jättämiseen liittyvästä korvausvelvollisuudesta. A ei siten hallinto-oikeuden mukaan ollut velvollinen korvaamaan Merivoimille palkallisen virkavapaansa ajalta maksettuja palkkaetuja. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen. Hallinto-oikeus hylkäsi Merivoimien esikunnan pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta. Hallinto-oikeus velvoitti Puolustusvoimat suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 4175,70 euroa ja määrälle vuotuista viivästyskorkoa. KHO 1.6.2018 T 2611: Korkein hallinto-oikeus piti tulkinnanvaraisena, voitiinko kyseessä olevaa palvelussitoumusta ja työnantajan siihen liittyvää päätöstä myöntää A:lle palkallista virkavapautta hänen opiskeluajalleen pitää sopimisena palvelussuhteessa noudatettavista ehdoista. Korkein hallinto-oikeus katsoi joka tapauksessa, että järjestelyyn ei sisältynyt kiellettyä sopimista virkamiehen virkavelvollisuuksista. Sitoumusta ei voitu siten pitää lainvastaisena. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan tällaisessa lailla sääntelemättömässä tilanteessa palvelussuhteen laillisuuden arviointi voitiin perustaa samanlaisille näkökohdille kuin harkittaessa sääntelyn hyväksyttävyyttä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin pääasiaa koskevalta osin sekä siltä osin kuin Merivoimien esi-kunta oli velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa. Viivytyksen välttämiseksi korkein hallinto-oikeus otti asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta välittömästi tutkittavakseen Merivoimien esikunnan hallintoriita-asiassa tekemän hakemuksen ja A:n vastaselityksessään hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämät perusteet hakemuksen hylkäämiselle. A velvoitettiin suorittamaan valtiolle korvauksena palvelussitoumuksen rikkomisesta kohtuulliseksi katsotut 5 000 euroa. Korvauksen määrän kohtuullistamisessa otettiin huomioon, että kuuden vuoden pituinen sitoumusaika oli opintojen vaatimaan aikaan suhteutettuna pitkä. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylättiin. Äänestystulos 3-2 perusteluista. Äänestyslausunnossa eri mieltä olleet hallinto-oikeuden jäsenet totesivat olevansa samaa mieltä kuin enemmistö ratkaisun lopputuloksesta. Palvelussitoumuksen oikeudellisesta perustasta he totesivat kuitenkin enemmistön esittämästä poikkeavasti. Eri mieltä olevat jäsenet katsoivat, toisin kuin muut hallinto-oikeuden jäsenet, että A:n antamaa palvelussitoumusta ei voitu pitää oikeudellisesti merkityksettömänä yksin sillä perusteella, että tällaisesta palvelussitoumuksesta ei ollut säädetty lailla. Palvelussitoumuksen yhteensopivuus perustuslain kanssa voitiin hänen mukaan perustaa samankaltaisille näkökohdille kuin harkittaessa perusoikeusrajoituksia sisältävän sääntelyn hyväksyttävyyttä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta. Kyseessä olevan palvelussitoumuksen hyväksyttävänä perusteena oikeusjärjestyksen kannalta oli ollut se, että palvelussitoumus oli annettu vastineena sille, että virkamies voi useamman lukuvuoden ajan palkallisella virkavapaalla ollen opiskella ja hankkia lisäpätevyyttä. Selvänä voitiin pitää lisäksi sitä, että A palvelussitoumuksensa antaessaan oli ymmärtänyt sitoutuneensa siihen, että hän joko jatkaa työnantajansa palveluksessa määräajan tai maksaa palkallisen virkavapautensa aikana saamansa palkan takaisin. Valtion virkamieslaki 44 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 44 § 2 momentti Valtion virkaehtosopimuslaki 2 § 2 ja 3 momentti Suomen perustuslaki 7 § 1 momentti Suomen perustuslaki 18 § 1 momentti Suomen perustuslaki 80 § 1 momentti
Päätös HäHaO 5.11.2015 15/0869/3 Hallintoriita
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 5.11.2015 15/0869/3 Hallintoriita Korvausvaatimus Oikeudenkäyntikulut Palvelussitoumus Palkka Suullinen käsittely Takaisinperintä Taloudellinen vahinko Puolustusvoimat Rajavartiolaitos Virkavapaa Merivoimien... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 27.5.2016 16/0404/2 Hallintoriita 1464296400000
Helsingin hallinto-oikeus 27.5.2016 16/0404/2 Hallintoriita Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Oikeudenkäyntikulut Työn luonteesta johtuva peruste Palkka A vaati virastoa velvoitettavaksi suorittamaan hänelle virkamieslain 56 §:n tarkoittamaa korvausta 18 kuukauden palkkaa vastaava määrä. A oli ollut 1.1.2013-30.6.2014 välisen ajan neljässä perät-täisessä määräaikaisessa virkasuhteessa virastossa, minkä jälkeen virasto ei ollut enää jatkanut virkasuhdetta. A:n mukaan hänet oli nimitetty toistuvasti ilman pätevää syytä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Määräaikaisten virkasuhteiden ketjuttamisen sijasta hakija olisi pitänyt nimittää vakituiseen virkaan. A:n mukaan hänen tehtävät virastossa olivat olleet pysyviä eikä työn luonne ollut edellyttänyt hänen nimittämistään määräaikaisiin virkasuhteisiin. Virasto esitti hallinto-oikeudessa perusteena määräaikaisten virkasuhteiden käyttämiselle sen, ettei virastolla ollut ollut vuosina 2013 ja 2014 oikeutta täyttää avoimeksi tulevia virkoja ilman minis-teriön lupaa. Hallinto-oikeus totesi, ettei oikeusministeriön vakuutusoikeudelle asettamalla virkojen täyttörajoituksella ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa A:n määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. Hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n nimittämiselle määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalle 1.4.-30.6.2014 ollut työn luonteesta johtuvaa tai muutakaan virkamieslaissa tarkoitettua syytä. A:lla oli siten oikeus saada korvaus. Hallinto-oikeus otti huomioon korvauksen määrää harkitessaan A:n iän, korvauksen perusteena olevan palvelussuhteen keston sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan vastaavaa työtä. Hallinto-oikeus velvoitti viraston maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Korvausvaatimus hylättiin enemmälti. Vaatimus viivästyskoron maksamisesta korvaukselle hylättiin. Hallinto-oikeus velvoitti viraston maksamaan A:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 5 000 euroa korkoineen. KHO 30.5.2018 T 2597: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi viraston valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Virasto määrättiin korvaamaan A:n oikeuden-käyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 3 379 eurolla viivästyskorkoineen. Valtion virkamieslaki 9 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 9 § 3 momentti Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 §
Päätös HeHaO 27.5.2016 16/0404/2 Hallintoriita
Helsingin hallinto-oikeus 27.5.2016 16/0404/2 Hallintoriita Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Oikeudenkäyntikulut Työn luonteesta johtuva peruste Palkka A... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 26.8.2016 16/0625/2 Korvausvaatimus 1472158800000
Helsingin hallinto-oikeus 26.8.2016 16/0625/2 Korvausvaatimus Hallintoriita Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Nimittäminen koko määräaikaisuuden ajaksi Nimityskirja Oikeudenkäyntikulut Palkka Sijaisuus Viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy Viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy A vaati hallintoriitahakemuksessaan, että virasto määrätään maksamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus perusteettomien määräaikaisten virkasuhteiden käytöstä. A oli työskennellyt virastossa 27.12.2011-31.12.2014 välisenä aikana kahdeksassa erimittaisessa määräaikaisessa virkasuhteessa. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ollut määräaikaisessa veroasiantuntijan virkasuhteessa ajalla 27.12.2011-19.12.2012 perusteena X:n vuorotteluvapaaseen liittyvän viran hoito. Virkasuhteen 20.-31.12.2013 määräaikaisuuden peruste oli ollut osa-aikaisen tehtävän hoitoon liittyvä virkasuhde. Viraston mukaan kyseessä oli ollut kahden virkavapaalla olevan henkilön viransijaisuus. Nimittämiskirjan mukaan 1.1.-30.6.2013 määräaikaisuuden peruste oli viransijaisuus. Hallinto-oikeus totesi, että A:n nimittämiskirjat olivat viiden virkasuhteen osalta 20.-31.12.2012, 1.7.-19.8.2013, 20.8.-21.10.2013, 22.-31.10.2013 ja 1.11.-31.12.2013 siten puutteelliset, ettei niistä ilmennyt, kenen sijaisena A oli toiminut. Hallinto-oikeuden mukaan puutteellisuudelle ei ollut kuitenkaan annettava asiassa ratkaisevaa merkitystä, kun kysymys on pidempiaikaisten virkasuhteiden väliin sijoittuvista lyhyistä aikaväleistä. Virasto oli myös myöhemmin selityksessään tuonut esiin järjestelyiden tilapäisyyden ja esittänyt selvityksen kysymyksessä olevista taustaviroista. Hallinto-oikeuden mukaan virasto ei ollut määräaikaisilla nimityksillä kiertänyt irtisanomissuojaa. Määräaikaisiin virkasuhteisiin oli ollut virkamieslain mukaiset hyväksyttävät perusteet eikä hakijalla ollut oikeutta vaatimaansa korvaukseen. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. KHO 23.10.2018 T 4859: Korkein hallinto-oikeus katsoi, toisin kuin hallinto-oikeus, että virkasuhteiden 1.7.-19.8.2013, 20.8.-21.10.2013, 22.-31.10.2013 ja 1.11.-31.12.2013 määräaikaisuudelle ei ollut osoitettu olleen virkamieslaissa säädettyä perustetta. Nimittämiskirjat virkasuhteisiin ajalla 17.-31.12.2013 olivat olleet puutteelliset. Määräaikaisuuden perusteen ollessa sijaisuus, olisi nimittämiskirjasta käytävä selville, kenen sijaisena toimitaan. Virasto oli muutoksenhaun yhteydessä jälkikäteen nimennyt virkamiehen, joita A oli sijaistanut. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan sijaistettavan virkamiehen jälkikäteinen nimeäminen oli jäänyt siinä määrin epäselväksi, ettei määräaikaisuuden perusteita ollut mahdollista luotettavasti todeta virkamieslain mukaisiksi. Tämän vuoksi A:lla oli oikeus korvaukseen sen vuoksi, ettei häntä viimeisen virkasuhteen päättyessä ollut enää nimitetty viraston virkamieheksi. Koska hallinto-oikeudella oli ollut asiasta eri käsitys, tuli hallinto-oikeuden päätös kumota ja A:n hakemus vaaditun korvauksen perusteen osalta hyväksyä. Korvauksen määrittämistä koskevan harkinnan laatu huomioon ottaen asiaa ei ollut tarpeen palauttaa hallinto-oikeudessa vaan A:n hakemus tuli ratkaista myös korvauksen määrän osalta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. A:n virkasuhteiden aikaisen palkkauksen oikeellisuus ei ollut ratkaistavana tässä asiassa. Sen vuoksi korvaus tuli määrätä A:lle virkasuhteen päättyessä maksetun kuukausipalkan perusteella. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen. Virasto velvoitettiin maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaava korvaus, joka laskettiin A:lle palvelussuhteen päättyessä suoritetun kuukausipalkan perusteella. Hakemus hylättiin enemmälti. Virasto määrättiin korvaa-maan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 440 eurolla. Vaatimus hylättiin enemmälti. Valtion virkamieslaki 9 § 1, 2 ja 3 momentti Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 69 §
Päätös HeHaO 26.8.2016 16/0625/2 Korvausvaatimus
Helsingin hallinto-oikeus 26.8.2016 16/0625/2 Korvausvaatimus Hallintoriita Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Nimittäminen koko määräaikaisuuden ajaksi Nimityskirja Oikeudenkäyntikulut Palkka Sijaisuus Viran... - Kirjallinen varoitus , Korvausvaatimus Päätös HeHaO 4.10.2016 16_0745_2 Korvaus vaatimus 1475528400000
Helsingin hallinto-oikeus 4.10.2016 16/0745/2 Korvausvaatimus Hallintoriita Kirjallinen varoitus Nimityskirja Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Oikeudenkäyntikulut Rahoitus Viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy A oli nimitetty kolmeen määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 1.6.2008–31.12.2013, jonka jälkeen virkasuhdetta ei ollut enää jatkettu. A toimi 31.12.2008 asti ESR-projektineuvojana ja tämän jälkeen EU-tarkastajana. A vaati työnantajalta 18 kuukauden palkkaa vastaavaa määrä eli 50 383,44 euroa laillisine korkoineen 1.1.2014 lukien määräaikaisten virkasuhteiden perusteettomasta käyttämisestä. Lisäksi A vaati valtiota velvoitettavaksi korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta lukien. Määräaikaisuuden perusteena oli 1.6–30.11.2008 ollut teknisen tuen väliaikainen projekti ja 1.12–31.12.2008 yksikön virka- ja työjärjestelyjen keskeneräisyys sekä teknisen tuen väliaikainen projekti. Keskeneräiset virka- ja työjärjestelyt olivat johtuneet vuonna 2009 toteutetusta organisaatiomuutoksesta. Määräaikaisuuden 1.1.2009–31.12.2013 syyksi ilmoitettiin teknisen tuen määräaikainen projekti. Määräaikaisuuden kesto määriteltiin Euroopan sosiaalirahaston ohjelmakauden 2007–2013 perusteella. Työnantaja jatkoi ESR:n teknisellä tuella palkattujen määräaikaisia virkasuhteita vuoden 2015 loppuun ohjelmakauden loppuun saattamiseksi lukuun ottamatta A:n ja erään toisen määräaikaista virkasuhdetta, sillä tehtävät ja niihin liittyvät määrärahat olivat vähentyneet. A ei ollut hoitanut viraston pysyviä tehtäviä vaan hänen määräaikaiset virkasuhteensa olivat perustuneet projekteihin, joiden ohjelmakausi oli ollut määräaikainen. Asiassa ei ollut ilmennyt, että projekteihin liittyvät tehtävä olisivat jatkuneet saman sisältöisinä seuraavalla ohjelmakaudella. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n ottaminen projektineuvojan ja tarkastajan määräaikaisiin virkasuhteisiin oli liittynyt projekteihin ja EU-hankeyksikön organisaatiouudistukseen, joten virkasuhteiden määräaikaisuuksille oli ollut lainmukaiset perusteet. Hallinto-oikeus totesi, että määräaikaisuuden perusteita arvioidaan nimittämishetkellä tiedossa olevien seikkojen perusteella. Näin ollen sillä ei ollut merkitystä, että ohjelmakauden päätöksiä ja maksatuksia oli voitu jatkaa ja osalla määräaikaisista henkilöistä virkasuhde oli jatkunut vuoden 2015 loppuun saakka. Määräaikaisia virkasuhteita ei ollut käytetty lainvastaisessa tarkoituksessa eikä A:lla siten ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 19.11.2018 T 5352: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. A:n ja viraston vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin. Valtion virkamieslaki 9 § Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti
Päätös HeHaO 4.10.2016 16_0745_2 Korvaus vaatimus
Helsingin hallinto-oikeus 4.10.2016 16/0745/2 Korvausvaatimus Hallintoriita Kirjallinen varoitus Nimityskirja Määräaikainen... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 7.1.2017 17/0022/2 Korvausvaatimus 1484604000000
Helsingin hallinto-oikeus 17.1.2017 17/0022/2 Korvausvaatimus Hallintoriita Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Nimittäminen koko määräaikaisuuden ajaksi Projekti Sijaisuus Työn luonteesta johtuva peruste Taloudellinen syy Palkka A vaati hakemuksessaan, että virasto velvoitetaan suorittamaan hänelle 14 kuukauden palkkaa vastaava korvaus eli yhteensä 45 341,80 euroa laillisine viivästyskorkoineen. A oli nimitetty kahteen ylitarkastajan määräaikaiseen virkasuhteeseen 7.10.2013 – 24.4.2014 ja 25.4. – 31.8.2014. Määräaikaisuuksien perusteena oli ollut B:n viransijaisuus. Toiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitettäessä virastolla oli ollut tieto siitä, että B:n virkavapaa kestää vuoden 2014 loppuun asti. A:n määräaikaista virkasuhdetta ei jatkettu enää 31.8.2014 jälkeen, vaikka B:n virkavapaus jatkui vuoden loppuun asti. Virasto perusteli A:n ja kahden muun määräaikaisten virkasuhteiden tekemistä 31.8.2014 asti määrärahojen supistumisesta johtuvalla viraston vaikealla taloustilanteella ja säästötarpeella. Viraston johtoryhmä oli antanut kesäkuussa 2014 hyväksynnän yhden määrä-aikaisuuden jatkamiselle. Virasto päätti jatkaa C:n määräaikaista virkasuhdetta 1.9.2014 alkaen. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että B:n tehtävien hoitaminen oli järjestetty osittain sisäisillä järjestelyillä siirtämällä niitä ryhmän muille virkamiehille ja osittain nimittämällä A määräajaksi hoitamaan B:ltä ja muilta virkamiehiltä siirtyviä tehtäviä. Viraston lisäselityksen mukaan A hoiti kahta projektityyppistä työkokonaisuutta ja nimitys tehtiin vain projektien arvioiduksi kestoajaksi. A:n palkkaamiseen käytettiin B:n virkavapauden johdosta vapautunutta määräraharesurssia. A:n tehtävät olivat siis poikenneet B:n tehtävistä. Hallinto-oikeus totesi, että nimitettävän henkilön tehtävät voivat poiketa sen henkilön tehtävistä, jonka virkavapauden ajaksi virkamies nimitetään. Virastolla on mahdollisuus järjestää tehtävät asioiden hoitamisen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Sen sijaan hallinto-oikeus katsoi, ettei virasto voinut enää lisäselityksessään vedota työn projektiluontoisuuteen määräaikaisen virkasuhteen perusteena, koska nimittämiskirjassa määräaikaisuuden perusteeksi oli kirjattu ainoastaan B:n viransijaisuus. Hallinto-oikeus totesi, etteivät viraston vaikea taloustilanne ja säästötarpeet sellaisenaan muodostaneet perustetta käyttää työn luonteen perusteella määräaikaista virkasuhdetta. Toisaalta viraston taloudellisen tilanteen heikkenemiseen liittyy kuitenkin usein sen selvittäminen, miten viraston tehtävien hoitaminen voidaan järjestää tarkoituksenmukaisemmin. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut toisen nimityksen osalta viraston taloudellisen tilanteen heikkenemisen johdosta sen toimintaan liittyvä erityinen syy nimittää A määräaikaisuuden perusteena olevaa aikaa lyhyemmäksi ajaksi määräaikaiseen virkasuhteeseen 31.8.2014 saakka. Asiassa saadun selvityksen mukaan C oli nimitetty lakimieheksi 1.9.2014. B:n sijaisuus oli kuitenkin ollut täyttämättä samasta ajankohdasta alkaen eikä C ollut toiminut B:n sijaisena. Kyseessä ei siis hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan ollut tilanne, jossa C olisi vaihdettu A:n tilalle B:n sijaiseksi. Nimitystä helmi-kuussa 2014 tehtäessä oli voitu perustellusti arvioida, ettei hakijan työpanosta tarvita B:n virkavapauden loppuaikana 31.8.2014 jälkeen. Virasto ei ollut määräaikaisilla nimityksillä kiertänyt irtisanomissuojaa. Määräaikaisiin virkasuhteisiin oli ollut valtion virkamieslain 9 §:n mukaiset hyväksyttävät perusteet. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. KHO 17.5.2019 T 2278: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ollut perusteita. Valtion virkamieslaki 9 § Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 69 § ja 74 §
Päätös HeHaO 7.1.2017 17/0022/2 Korvausvaatimus
Helsingin hallinto-oikeus 17.1.2017 17/0022/2 Korvausvaatimus Hallintoriita Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Nimittäminen... - Kirjallinen varoitus Päätös P-SHaO18/0487/2 Kirjallinen varoitus 1540501200000
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 26.10.2018 18/0487/2 Kirjallinen varoitus Epäasiallinen Epäasiallinen käytös Oikeudenkäyntikulut Sopimaton käytös Sopimattomuus Virkavelvollisuuden rikkominen Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virkavelvollisuuden rikkominen Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Virasto oli päättänyt antaa johtaja A:lle kirjallisen varoituksen A:n virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta. Kirjallisen varoituksen taustalla oli ollut A:n puolison toistuva A:n virkamatkoille osallistuminen. Puolison toistuva osallistuminen työnantajan maksamana A:n virkamatkoille ei ilmennyt A:n matkasuunnitelmista eikä sitä työnantajan ohjeistuksen mukaisesti saatettu työn-antajan hyväksyttäväksi. Virasto oli nostanut esille A:n puolison virkamatkoilla mukanaolon jo keväällä 2016. Lyhyen ajan sisällä eli kesällä 2016 ja huolimatta A:n puhuttelusta A oli kuitenkin uudelleen toiminut vastoin työnantajansa nimenomaista ohjetta eli ottanut puolisonsa mukaan vir-kamatkalleen työnantajansa kustannuksella. Virallista huomautusta tai moitetta A:lle ei oltu aiemmin käytyjen keskustelun perusteella kuitenkaan annettu. Puolison mukanaolosta ei ole erityisiä määräyksiä valtion matkustussäännössä eikä viraston mat-kustusohjeessa. Virkamiehen on kuitenkin noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Virka-miehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan antaa kirjallinen varoitus. Kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus katsoi A:n toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan. Kirjallinen varoitus on hallinnollinen toimenpide, jonka tulee hallinto-oikeuden mukaan olla koh-tuullinen seuraus laiminlyönnin vakavuuteen verrattuna. Kirjallista varoitusta ei ole hallinto-oikeuden mukaan pidettävä tapauksessa kohtuuttomana seurauksena virkavelvollisuuksien vastai-sesta toiminnasta ja virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Hallinto-oikeus ei siten kokonaisuuden perusteella nähnyt olevan aihetta kumota valituksenalainen kirjallista valitusta koskeva päätös. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen sekä A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. KHO 10.5.2019 T 2140: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 24 § Valtion virkamieslaki 57 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 13 § 2 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti
Päätös P-SHaO18/0487/2 Kirjallinen varoitus
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 26.10.2018 18/0487/2 Kirjallinen varoitus Epäasiallinen Epäasiallinen käytös Oikeudenkäyntikulut Sopimaton käytös Sopimattomuus Virkavelvollisuuden rikkominen Virkavelvollisuuden... - Kirjallinen varoitus Päätös P-SHaO15/0254/2 Kirjallinen varoitus 1429736400000
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 23.4.2015 15/0254/2 Kirjallinen varoitus Epäasiallinen käytös Käyttäytymisvelvollisuus Myöhästely Oikeudenkäyntikulut Sopimaton kielenkäyttö Sopimaton käytös Sopimattomuus Työaikojen noudattaminen Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virkavelvollisuuden rikkominen Virasto oli antanut 18.10.2013 tarkastuseläinlääkäri A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen syynä oli, ettei A ollut suorittanut tehtäviään asianmukaisesti ja viivytyksettä eikä hän myöskään nou-dattanut työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Viraston mukaan A:n käytös ei ollut hänen asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tasolla ja A toimi näin ollen vastoin virkavelvollisuuksiaan ja laiminlöi niitä. Viraston päätöksen mukaan A:n asiaton käytös ja muu velvoitteiden laiminlyönti oli ollut pitkäaikaista ja jatkuvaa. A vaati kirjallista varoitusta koskevan päätöksen kumoamista kiistäen rikkoneensa valtion virkamieslakia. Kirjallisen varoituksen antaminen hallinnollisena toimenpiteenä on viraston harkinnassa ja varoi-tuksen tulee olla kohtuullinen seuraus rikkomuksen tai laiminlyönnin vakavuuteen verrattuna. Hal-linto-oikeuden mukaan virkamieslain vastaisen toiminnan oltua pitkäaikaista ja jatkuvaa, ei kirjal-lista varoitusta ollut asiaa kokonaisuutena tarkastellen pidettävä kohtuuttomana seurauksena. Hal-linto-oikeuden mukaan A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyönyt niitä sekä käyttäytynyt epäasiallisesti A:n valvomaa laitosta tarkastamaan tulleita kohtaan. Muiden kirjallista varoitusta koskevassa päätöksessä mainittujen tekojen osalta valittajan ei voitu osoittaa toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyöneen niitä. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen osin. KHO 21.6.2018 T 3065: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toi-mittamisesta. Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätök-sen lopputulosta ei muutettu, sillä kirjallinen varoitus oli voitu korkeimman hallinto-oikeuden mu-kaan asioita kokonaisuutena arvioiden antaa. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Valtion virkamieslaki 14 § Valtion virkamieslaki 24 § Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti
Päätös P-SHaO15/0254/2 Kirjallinen varoitus
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 23.4.2015 15/0254/2 Kirjallinen varoitus Epäasiallinen käytös Käyttäytymisvelvollisuus Myöhästely Oikeudenkäyntikulut Sopimaton kielenkäyttö Sopimaton käytös Sopimattomuus Työaikojen... - Kirjallinen varoitus Päätös HäHao 18/0282/3 Kirjallinen varoitus 1525294800000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 3.5.2018 18/0282/3 Kirjallinen varoitus Epäasiallinen Epäasiallinen käytös Sopimaton käytös Sopimattomuus Takaisinperintä Valituksen tutkimatta jättäminen Valitusaika Valituskelpoinen ratkaisu Virasto oli antanut tarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen matkustamismääräysten rikkomisesta. Päätöksellä A velvoitettiin suorittamaan virastolle yhteensä 1331,96 euroa vuokra-auton perusteet-tomasta käytöstä eikä hänelle maksettu vaadittavia päivärahoja ajalta 6.10. – 22.12.2017. Hallinto-lainkäyttölain mukaan valitus tulee tehdä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Haaste-miehen tekemän tiedoksisaantimerkinnän mukaan päätös oli annettu A:lle tiedoksi 26.3.2018. A:n valitus oli saapunut hallinto-oikeuteen sähköpostitse 26.4.2018 eli 25.4.2018 päättyneen säädetyn valitusajan jälkeen. Valitus oli jätettävä myöhästyneenä tutkimatta. Hallinto-oikeus totesi, että viraston päätös ei sisältänyt korvausvelvollisuuden osalta valituskel-poista ratkaisua. Jos takaisinperittävä määrä pidätettäisiin A:n palkasta, olisi hänellä valtion vir-kamieslain mukaan oikeus hakea palkanmaksuun oikaisua virastolta, jonka oikaisuvaatimuksen johdosta tekemään päätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus ei tutkinut valitusta. KHO 23.7.2018 T 3587: Hakija peruutti valituslupahakemuksensa. Hallintolainkäyttölaki¬ 22 § Hallintolainkäyttölaki 26 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 52 § Valtion virkamieslaki 57 § 1 momentti
Päätös HäHao 18/0282/3 Kirjallinen varoitus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 3.5.2018 18/0282/3 Kirjallinen varoitus Epäasiallinen Epäasiallinen käytös Sopimaton käytös Sopimattomuus Takaisinperintä ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHao 18/0097/2 Kirjallinen varoitus 1518645600000
Helsingin hallinto-oikeus 15.2.2018 18/0097/2 Kirjallinen varoitus Salassapito Esteellisyys Oikeus tulla kuulluksi Sopimaton käytös Virkavelvollisuuksien laiminlyönti Sopimaton kielenkäyttö Lojaliteettivelvollisuus Yhteistyövaikeudet Hallinto-oikeuden toimivalta Virasto oli antanut virkamies A:lle kirjallisen varoituksen johtuen epäasiallisesta käytöksestä vi-rantoimituksessa. Varoituksen mukaan A oli 12.11.2015 valvontajohtaja B:n huoneessa huutamalla ja epäasiallisella kielenkäytöllä häirinnyt työtovereidensa työrauhaa ja esittänyt paikkaansa pitä-mättömän väitteen työnantajastaan siten, että tämä väite oli ollut useiden henkilöiden kuultavissa huutamisen johdosta. A oli moittinut B:tä siitä, että tämä ja muut esimiehet olivat laiminlyöneet käsitellä ajoissa A:n kiusaamiseksi kokeman ylitarkastaja C:ltä saadun kirjeen. A oli uhannut, että jos asiaa ei neuvotella hänen haluamallaan tavalla, hän vie asian rikostutkintaan. A oli jatkanut D:n uhkailua ja epäasiallista kielenkäyttöä toisen työntekijän huoneessa. Lisäksi A oli 3.11.2015 työyhteisötilaisuuden jälkeen käydyssä keskustelussa uhannut työhyvinvoinnista vastaavaa ylitar-kastaja D:tä oikeuteen haastamisella. Molemmissa tapahtumissa oli ollut kyse A:n epäasialliseksi kokemasta työnantajan menettelystä A:n kiusaamiseksi kokemaan kirjeeseen liittyvässä asiassa. Asia olisi A:n mukaan tullut käsitellä työsuojelu- eikä riita-asiana. A oli keskustelujen aikana use-aan otteeseen tuonut esiin vaatimuksensa vahingonkorvauksesta sen johdosta, ettei kirjettä koske-vaa asiaa ollut hoidettu häntä tyydyttävällä tavalla. Valituksessaan A vaati viraston päätöksen ku-moamista, asian käsittelyä suullisesti sekä valitusasian liiteaineistojen määräämistä salassa pidet-täväksi. A:n mukaan valituksen antaja, johtaja E, oli ollut tapauksessa esteellinen. Lisäksi A:n mielestä häntä ei ollut kuultu asianmukaisesti ennen varoituksen antamista. A:n saama kirjallinen varoitus oli perustunut A:n epäasialliseen käytökseen virantoimituksessa 3.11.2015 ja 12.11.2015. Hallinto-oikeus katsoi suullisen käsittelyn järjestämisen ilmeisen tarpeet-tomaksi muun muassa sillä perusteella, että tapahtumien sisältö oli selvinnyt laajasti osapuolten toimittamasta kattavasta materiaalista, joka sisälsi myös äänitallenteen. Kyse oli lähinnä näiden tapahtumakulkujen oikeudellisesta arvioinnista. A:n mielestä häntä ei ollut kuultu asianmukaisesti ennen varoituksen antamista, koska hänelle 23.3.2016 tiedoksiannetussa kuulemiskirjeessä annettua määräaikaa vastineen toimittamiselle ei ollut pidennetty hänen pyyntönsä mukaisesti. A:n mukaan hän ei ollut terveydentilansa vuoksi kyennyt laatimaan vastinetta vastineen antamiselle varattuna aikana. Työnantaja oli myöntänyt lisäaikaa 8.4.2016 saakka ja samalla ilmoittanut, että jos A katsoo, ettei kykene työkyvyttömyy-tensä johdosta toimittamaan vastinetta, hänen tulee mainittuun määräaikaan mennessä toimittaa asiasta lääkärinlausunto. Hallinto-oikeus totesi, että A:lle sairauden perusteella myönnetty virka-vapaus ei ollut lain mukaan vielä estänyt hänen kuulemistaan virkavapauden aikana. A ei ollut esittänyt sellaista lääkärintodistusta, josta ilmenisi, ettei hän terveydentilansa vuoksi olisi kyennyt antamaan vastinetta. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lle oli näin ollen varattu tilaisuus tulla asian-mukaisesi kuulluksi 23.3.2016 tiedoksiannetun kuulemisilmoituksen johdosta. A oli esittänyt varoituspäätöksen tehneen E:n olleen esteellinen päätöksen tekemisessä muun mu-assa sillä perusteella, että A:n mukaan E oli ollut keskeisesti mukana määrittelemässä niitä päätök-siä, joiden perusteella A oli vuonna 2013 nostanut kaksi syrjintäkannetta työnantajaa vastaan. A oli myös aikaisemmin tehnyt E:stä kantelun epäasialliseksi kokemansa kohtelun johdosta. Hallinto-oikeus katsoi, ettei johtaja E ollut tullut A:n hänestä tekemän kantelun eikä myöskään A:n häntä kohtaan tunteman epäluottamuksen johdosta esteelliseksi päättämään virkatehtäviinsä yksikön päällikkönä kuuluvan varoituksen antamisesta A:lle. Hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa muuten-kaan ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella luottamus E:n puolueettomuuteen olisi vaarantu-nut. Hallinto-oikeus totesi, ettei sen toimivaltaan kuulu sen ratkaiseminen, olisiko työnantajan tullut käsitellä kyseinen asia työsuojeluasiana ja onko työnantajan menettely kyseisessä asiassa ja sen selvittämisessä ollut asianmukaista. Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei myöskään kuulu sen arvi-oiminen, onko A:lle mahdollisesti syntynyt työnantajan menettelyn johdosta kirjelmissään katso-malla tavalla oikeus vahingonkorvaukseen. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehellä on lähtökoh-taisesti oikeus saattaa työyhteisössään epäasialliseksi kokemansa kohtelu toimivaltaisen viran-omaisen tutkittavaksi, jos työnantaja on virkamiehen näkemyksen mukaan laiminlyönyt työnanta-jalle asiassa kuuluvat toimintavelvoitteet. A:lle annettu varoitus ei ollut kuitenkaan liittynyt tämän oikeuden käyttämiseen, vaan perusteena olevissa tapahtumissa oli kysymys siitä, että A oli pyrki-nyt saamaan asian käsitellyksi vahingonkorvausasiana tuomalla 3.11.2015 sekä 12.11.2015 käy-dyissä keskusteluissa esiin aikovansa saattaa asian toimivaltaisen viranomaisen tutkittavaksi, ellei virasto suostu aloittamaan neuvotteluja vahingonkorvauksesta. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli esittämällä asian tässä muodossa B:lle ja D:lle, joilla kummallakaan ei ole päätäntävaltaa asiassa, pyrkinyt epäasiallisesti vaikuttamaan siihen, että B ja D myötävaikuttaisivat hänen asiansa käsitte-lemiseen. A:n on näin menetellessään katsottava toimineen moitittavalla tavalla. Moitittavuutta oli ollut omiaan lisäämään se, että äänekkäästi käydyn keskustelun sisältö oli ollut kuultavissa myös B:n huoneen ulkopuolella. A:n käytös oli saadun selvityksen mukaan ollut epäasiallista ja työyh-teisöön sopimatonta. Virastolla oli ollut asialliset ja riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoi-tus. A oli vaatinut valitusasian liiteaineiston määräämistä salassa pidettäväksi. A:n näkemyksen mu-kaan asiassa oli keskeisesti kyse A:n arvoa ja kunniaa loukanneesta sähköpostiviestinnästä ja sen vaikutuksesta A:n terveydentilaan. Julkisena oikeudenkäyntiaineisto voisi myös aiheuttaa vahin-koa A:n elinkeinoiminnalle. Hallinto-oikeus totesi, että kysymys hallinto-oikeudelle tässä asiassa toimitettujen liitteiden julkisuudesta ratkaistaan erikseen siinä vaiheessa, kun joku pyytää tietoa näistä asiakirjoista. Vaatimus asiakirjojen määräämisestä salassa pidettäväksi oli tämän vuoksi hylättävä. Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen valituskirjelmän liitteiden määräämisestä salassa pidettäväksi. KHO 28.8.2019 T 3861: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Hallintolaki 27 § 1 momentti Hallintolaki 27 § 1 momentti Hallintolaki 29 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 37 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 42 § Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 24 § Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annettu laki 1 § Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annettu laki 8 §
Päätös HeHao 18/0097/2 Kirjallinen varoitus
Helsingin hallinto-oikeus 15.2.2018 18/0097/2 Kirjallinen varoitus Salassapito ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös P-SHao 15/0253/2 Irtisanominen yksilöperusteella 1429736400000
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 23.4.2015 15/0253/2 Irtisanominen yksilöperusteella Työnjohtomääräys Työaikojen noudattaminen Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työtehtävien laiminlyönti Työtehtävistä kieltäytyminen Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virasto oli päätöksellään irtisanonut tarkastuseläinlääkäri A:n virkasuhteen. Irtisanomisen perusteena olivat muun muassa olleet epäselvät työaikatiedot, esimiehen osoittamista työtehtävistä kieltäytyminen ja valvonnan epäselvä dokumentointi. Hallinto-oikeuden mukaan esitetyn selvityksen perusteella ei voitu todeta, että A olisi laiminlyönyt virkamiehelle kuuluvan velvollisuuden suorittaa virkatehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hallinto-oikeus katsoi myös jääneen näyttämättä, että A olisi käyttänyt aikaa työpaikalla muuhun kuin työtehtäviensä hoitamiseen. Johtava tarkastuseläinlääkäri oli antanut A:lle suullisen määräyksen tarkastuksen toimittamiseksi, mistä A oli kuitenkin kieltäytynyt. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehen on noudatettava esimiehen yksittäistapauksessa antamia määräyksiä eli virkakäskyjä, ellei käsky ole ilmeisen lainvastainen. Se, ettei virkakäsky virkamiehen käsityksen mukaan ole tarkoituksenmukainen tai muutoin järkevä, ei poista tätä velvollisuutta. A oli nimenomaisesti ilmoittanut esimiehelleen kieltäytyvänsä määräyksen noudattamisesta vedoten siihen, ettei hän ollut perehtynyt asiaan riittävästi etukäteen. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli jättänyt noudattamatta työnjohdollista määräystä ja siten toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. Hallinto-oikeus totesi, että erityisen painavaa syytä virkamiehen virkasuhteen irtisanomisen perusteena tulee arvioida ensisijaisesti viraston kannalta. Seuraamus ei saa kuitenkaan olla virkamiehen kannalta kohtuuton suhteessa teon moitittavuuteen. A oli laiminlyönyt virkatehtäviinsä kuuluvan valvontatoiminnan dokumentoinnin. A:lle ei ollut annettu kirjallista varoitusta laiminlyönnin johdosta. Asiaan oli kuitenkin puututtu auditoinnilla jo aikaisemmin. A ei ollut muuttanut toimintaansa, ja asiaan oli jouduttu puuttumaan uudelleen. Dokumentointia ei ollut löytynyt tämän jälkeenkään niin, että sen olisi voitu katsoa tapahtuneen asianmukaisella tavalla. Kun otettiin huomioon tarkastuseläinlääkärille kuuluvien tehtävien merkitys elintarviketurvallisuuden varmistamisessa ja toisaalta teurastamon oikeusturvan toteutuminen, hallinto-oikeus katsoi, että valvontatoimien riittävän kattavan dokumentoinnin tekemättä jättämistä oli pidettävä erittäin vakavana virkavelvollisuuksien laiminlyöntinä. Kun huomioitiin lisäksi, että A oli jättänyt noudattamatta esimiehen hänelle antaman työnjohdollisen määräyksen ja että hallinto-oikeus oli samana päivänä kyseessä olevan päätöksen kanssa katsonut valittajan laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan, niskuroineen ja käyttäytyneen sopimattomasti siten, että moitittava menettely oli ollut pitkäaikaista ja jatkuvaa, hallinto-oikeus arvioi, että A:n virkasuhteen irtisanomiseen oli ollut erityisen painava syy. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 21.6.2018 T 3066: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Osassa hallinto-oikeuden päätöksen kohdista korkein hallinto-oikeus katsoi, kuten hallinto-oikeuskin, ettei A:n voitu katsoa menetelleen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai laiminlyöneen niitä. Erikseen oli ratkaistava, oliko A toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai laiminlyönyt niitä päätöksen muissa kohdissa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n voitu kysymyksessä olleissa olosuhteissa katsoa laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan tavalla, jota oltaisiin voitu käyttää perusteena hänen irtisanomiselleen. Toiseksi korkein hallinto-oikeus katsoi, että virasto ei ollut irtisanomispäätöksessään yksilöinyt niitä asiakirjoja, joita tarkastuseläinlääkäri A:n olisi tullut sille toimittaa. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan virasto oli voinut täsmentää irtisanomispäätöksessä mainittuja irtisanomisperusteita oikeudenkäynnin aikana sekä täydentää ja selventää niitä koskevia selvityksiä ja perusteluja. Sen sijaan sellaisia seikkoja, joita ei ollut alun perin esitetty irtisanomispäätöksessä, ei enää korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyvaiheessa voitu esittää irtisanomispäätöksen perusteiksi. A:n tekemässä valvonnan dokumentoinnissa oli korkeimman hallinto-oikeudenkin kokonaisarvioinnin mukaan ollut puutteita. Kuitenkaan niiden osalta A:n ei oltu voitu katsoa menetelleen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti tai laiminlyöneen niitä. Virasto oli jo aiemmin tehdyn auditointiraportin mukaan ollut tietoinen valvonnan dokumentoinnin jonkinasteisista puutteellisuuksista. Koska virasto ei ollut ryhtynyt korjaaviin toimenpiteisiin, ei puutteellisuuksien voitu korkeimman hallinto-oikeuden mukaan katsoa muodostaneen erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiseen. Korkein hallinto-oikeus katsoi toisin kuin hallinto-oikeus, että virastolla ei ollut erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiseen. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja viraston tekemän irtisanomista koskevan päätöksen. Virasto määrättiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhteensä 10 000 eurolla viivästyskorkoineen. Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 1, 2 ja 3 momentti Hallintolaki 37 ja 39 §
Päätös P-SHao 15/0253/2 Irtisanominen yksilöperusteella
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 23.4.2015 15/0253/2 Irtisanominen yksilöperusteella Työnjohtomääräys Työaikojen noudattaminen Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työtehtävien... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös I-SHaO 17/0205/4 Irtisanominen yksilöperusteella 1506027600000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 22.9.2017 17/0205/4 Irtisanominen yksilöperusteella Oikeus tulla kuulluksi Luottamuspula Rikostuomio Vapaa-aika Rattijuopumus Työkyky Kuulemismenettely Sairaus Virasto oli päätöksellään 2.12.2015 irtisanonut palkkapalvelusihteeri A:n virkasuhteen päättymään henkilökohtaisella perusteella ja luottamuspulan vuoksi. Päätöksen mukaan käräjäoikeus oli lainvoimaisella tuomiolla lukenut A:n syyksi varkauden, huumausaineen käyttörikoksen, törkeän rattijuopumuksen ja huumausainerikoksen. Rikoksiin syyllistyminen on osoittanut A:n soveltumattomuuden virantoimituksen jatkamiseen. Hallinto-oikeus totesi, että vaikka A olikin työkyvytön kuulemistilaisuuden aikaan, hän oli kuitenkin kyennyt avustettuna antamaan kirjallisen vastineen työnantajan kuulemiskirjeen ja siinä esitettyjen irtisanomisperusteiden johdosta. Hänelle oli siten varattu tilaisuus tulla kuulluksi ennen virkasuhteen irtisanomista. Hallinto-oikeus totesi, että varkaus sinällään on sen luonteinen teko, että luottamus siihen syyllistyvän virkamiehen kykyyn hoitaa nyt kysymyksessä olevan kaltaisia henkilöstöhallinnon ja palkanlaskennan virkatehtäviä voi perustellusti horjua. Työnantajalla oli ollut irtisanomispäätöstä tehdessään tiedossaan yksinomaan käräjäoikeuden sille toimittama ratkaisuilmoitus. Työnantajalla on lisäksi ollut tiedossaan, että teot on tehty vapaa-aikana. Asiassa ei kuitenkaan ole ilmennyt, että työnantaja olisi ennen irtisanomista lähemmin selvittänyt, millaisista rikoksista oli kyse. A:lla ei ollut aiempaa rikosrekisteriä, eikä työnantaja ollut irtisanomisperusteena vedonnut siihen, että luottamus A:n toimintaan virantoimituksessa olisi muista kuin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevistä teoista johtuen alentunut. A:han ei tätä ennen ollut kohdistettu muita virkamiesoikeudellisia seuraamuksia tai moitteita. A:n virkaan ei sisältynyt merkittävää julkisen vallan käyttöä, eikä hän toiminut erityisen vastuullisessa esimiesasemassa. Kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen irtisanomista oli pidettävä kohtuuttoman ankarana seuraamuksena. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. KHO 11.10.2018 T 4636: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § Hallintolaki 34 § 1 momentti Hallintolaki 36 §
Päätös I-SHaO 17/0205/4 Irtisanominen yksilöperusteella
Itä-Suomen hallinto-oikeus 22.9.2017 17/0205/4 Irtisanominen yksilöperusteella Oikeus tulla kuulluksi Luottamuspula ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 17/0192/4 Irtisanominen yksilöperusteella 1504731600000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 7.9.2017 17/0192/4 Irtisanominen yksilöperusteella Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Työtehtävien laiminlyönti Virkavelvollisuuden laiminlyönti Luottamuspula Yhteistyövaikeudet Myöhästely Määräaika Huolimattomuus Huomautus Kirjallinen varoitus Työnantaja oli irtisanonut veroasiamies A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Päätöksen mukaan irtisanominen perustui A:n työtehtävien laiminlyönteihin ja esimiehen työtehtävien loppuunsaattamista koskevien määräysten noudattamatta jättämiseen. A:lle oli aiemmin annettu varoitus sekä kaksi kirjallista huomautusta vastaavista työtehtävien laiminlyönneistä. A:ta oli myös muutoin ohjeistettu aikaisempina vuosina oikeista työmenettelyistä. A:n menettely oli osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta virkavelvollisuuksista ja työnantajan antamista määräyksistä virkatehtävien hoitamisessa. A:lle vuonna 2010 annettu huomautus oli perustunut työtehtävien viipymiseen ja siihen, ettei hän ollut hakenut lisäaikaa hallintotuomioistuinten asettamiin määräaikoihin. A ei ollut kiistänyt määräaikojen ylittämistä. Huomautuksen myötä A:n tietoon oli viimeistään saatettu hallintotuomioistuinten asettamien määräaikojen noudattamista ja lisäaikojen hakemista sekä töiden ruuhkaantumisesta toimistopäällikölle ilmoittamista koskevat velvoitteet. Vuonna 2011 A:lle oli annettu toinen kirjallinen huomautus asioiden viipymisestä. Vuonna 2013 A:lle oli annettu kirjallinen varoitus perustuen siihen, ettei A ollut tehnyt töitä asetetuissa määräajoissa, eikä hän ollut myöskään pyytänyt hallintotuomioistuimilta lisäaikaa töiden loppuunsaattamiseksi. A oli kuitannut viivästymiset töihin uppoutumisesta johtuvalla huolimattomuudella. A:n menettelyyn oli kuitenkin jo aiemmin kahdesti kiinnitetty huomiota, joten A:lla olisi ollut erityinen velvollisuus huolehtia työtilanteestaan sekä yksittäisten töiden määräajoista ja lisäaikojen pyytämisestä. Irtisanomisperusteena olivat A:n työtehtävien laiminlyönnit 8.12.2015 – 6.4.2016. A:lle oli kyseisenä aikana jaettu 10 tapausta, joista hän oli tehnyt alkuperäisessä määräajassa vain yhden. Kahden vastineen käsittelyaika oli ollut poikkeuksellisen pitkä, yli 110 päivää. Osaan tapauksista A ei ollut hakenut lisäaikaa ennen määräajan päättymistä, vaan vasta esimiehen kehotuksesta. A ei ollut kiistänyt näitä seikkoja tai edes väittänyt olleensa yhteydessä esimieheensä työtilanteen arvioimiseksi. Veroyliasiamies A oli arvioinut, ettei yksikään A:lle annetuista työtehtävistä ollut ollut erityisen työläs. Jättämällä noudattamatta hallintotuomioistuinten asettamia määräaikoja ja jättämällä hakematta määräaikoihin tarvittavia pidennyksiä A oli selkeästi menetellyt työnantajan työnjohtovaltansa nojalla antaman määräyksen vastaisesti. Se seikka, ettei A ollut itse pitänyt määräaikojen noudattamista ja lisäaikojen pyytämistä välttämättömänä, ei ollut oikeuttanut häntä poikkeamaan nimenomaisista virkakäskyistä. A:lla oli lisäksi huomautusten ja varoituksen johdosta ollut tiedossaan, että työnantaja suhtautuu laiminlyönteihin vakavasti. Hallinto-oikeus totesi, että A:n on syyllistyessään samanlaisiin laiminlyönteihin, joista häntä oli jo aiemmin huomautettu ja varoitettu, tullut mieltää toimivansa juuri siten kuin työnantaja oli häntä kieltänyt menettelemästä. A:n menettely oli osoittanut piittaamattomuutta työnantajan ohjeistuksesta. Näissä oloissa ei voitu katsoa, että aikaisemmat huomautukset ja varoitus olisivat menettäneet ajan kulumisen vuoksi merkityksensä. Töiden jakautumisen eri veroasiamiesten kesken ei ollut osoitettu olleen epäyhdenvertaista, eikä muilla veroasiamiehillä ollut ollut vastaavia ongelmia virkatehtävien viivytyksettömässä hoitamisessa. Työnantajan selvityksen mukaan A:ta oli lisäksi tuettu tilapäisillä työjärjestelyillä. A ei ollut ilmoittanut työnantajalla työkykyynsä liittyviä seikkoja, joiden olisi voitu epäillä vaikuttavan hänen työntekoonsa. A oli työskennellyt itsenäisissä asiantuntijatehtävissä, joissa määräaikojen noudattaminen oli ollut muun muassa asiakkaiden oikeusturvan vuoksi erityisen tärkeää. A:lla oli siis ollut korostunut velvollisuus hoitaa virkatehtävät viivytyksettä. A ei oman kertomuksensa mukaan ollut hyväksynyt velvoitettaan toimia työnantajan edellyttämällä tavalla, ja laiminlyöntien voitiin katsoa johtuneen olennaisilta osin ajattelemattomuuden sijaan suoranaisesta piittaamattomuudesta. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen työnantajalla oli ollut erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 31.5.2019 T 2582: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 11 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion¬ virkamieslaki 25 § 2 momentti Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti Yhdenvertaisuuslaki 28 § Hallintolaki 6 §
Päätös I-SHaO 17/0192/4 Irtisanominen yksilöperusteella
Itä-Suomen hallinto-oikeus 7.9.2017 17/0192/4 Irtisanominen yksilöperusteella Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Työtehtävien... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HäHao 18/0135/3 Irtisanominen yksilöperusteella 1518732000000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 16.2.2018 18/0135/3 Irtisanominen yksilöperusteella Alkoholi Törkeä rattijuopumus Kohtuullinen aika Käyttäytymisvelvollisuus Yhdenvertainen kohtelu Virantoimituksesta pidättäminen Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 4.4.2016 antamallaan päätöksellä (16/0318/3) hylännyt konstaapeli A:n irtisanomista koskevan valituksen. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 25.10.2017 (taltio 5356) kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttanut asian hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi. Irtisanominen on tehtävä kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut viranomaisen tietoon. Kohtuullisuus ratkaistaan tapauskohtaisesti. Hallinto-oikeus katsoi, että kyseessä olevassa tilanteessa, jossa virkamiehen toiminta on saatettu rikosoikeudellisesti arvioitavaksi, poliisilaitoksen on ollut perusteltua odottaa virkasuhteen irtisanomisen edellytysten kannalta merkityksellisen käräjäoikeuden tuomion antamista ennen irtisanomiseen ryhtymistä. Käräjäoikeuden tuomio on annettu 26.6.2015, ja irtisanominen tapahtui heti 23.7.2015 järjestetyn A:n kuulemistilaisuuden jälkeen. A sai kutsun kuulemistilaisuuteen alle kahden viikon kuluttua tuomion antamisesta. Hallinto-oikeus katsoi irtisanomisen näissä olosuhteissa tapahtuneen kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus joutui ratkaisua harkitessaan arviomaan myös sitä, voiko hallinto-oikeus toimivaltansa puitteissa muuttaa valituksenalaista viranomaisen päätöstä lievemmäksi vai ainoastaan arvioida tehdyn irtisanomispäätöksen lainmukaisuutta ja oikeellisuutta. Poliisin hallinnosta annetun lain 15 i § viittaa siihen, että tuomioistuimella olisi valta muuttaa viranomaisen päätöstä lievemmäksi, vaikka säännöksen sanamuoto on tältä osin jossain määrin tulkinnanvarainen. Tähän nähden, kun kysymyksessä oli hallintovalitus ja ottaen huomioon asian luonne sekä se seikka, että valittajakin oli toissijaisesti vaatinut irtisanomisen muuttamista määräaikaiseksi erottamiseksi, hallinto-oikeus ei voinut pitää perusteltuna sellaista ratkaisua, jossa irtisanomispäätös kumottaisiin ilman, että lievempää kurinpitorangaistusta voitaisiin määrätä. Irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa on otettava huomioon virkamiesten toisistaan poikkeaviin tehtäviin kohdistuvat erilaiset vaatimukset. Virkamiesoikeudellisen seuraamuksen valintaa arvioitaessa on huomioon otettava sekä teon laatu ja vakavuus että tekoon johtaneet olosuhteet. A:n syyllistyminen törkeään rattijuopumukseen on ollut poliisimiehelle erittäin vakava ja moitittava teko. Teko on kuitenkin ollut A:lle ainutkertainen, ja A:lla on ollut nuhteeton työura sekä ennen rikokseen syyllistymistä että sen jälkeen. Ottaen huomioon teon aikainen A:n vaikea elämäntilanne hallinto-oikeus katsoi, että tässä nimenomaisessa tapauksessa erityisen painavaa syytä irtisanomiselle ei ole ollut. Hallinto-oikeuden mukaan riittävänä seuraamuksena voitiin pitää poliisin hallinnosta annetun lain sallimaa pisintä mahdollista määräaikaista erottamista. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen irtisanomista koskevilta osin, ja muutti ratkaisua siten, että A erotetaan virantoimituksesta kuuden kuukauden määräajaksi. (Äänestys 2-1.) KHO 27.8.2019 2019 T 103: Korkein hallinto-oikeus myönsi poliisilaitokselle valitusluvan ja tutki asian. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että poliisilaitoksella oli ollut erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiseen. KHO katsoi lisäksi, ettei asiassa ollut ilmennyt työnantajan kohdelleen A:ta toisin kuin muita palveluksessaan olleita tai olevia virkamiehiä vastaavissa olosuhteissa. Irtisanomisen laillisuutta ei ollut syytä arvioida toisin A:n pitkän virkauran, kollegojen ilmaiseman luottamuksen säilymisen tai yksityiselämään liittyvien syiden perusteella. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös oli kumottava sekä pääasian että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta. Poliisilaitoksen päätös A:n irtisanomisesta jäi siten voimaan. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin. Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 2 ja 3 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 4 kohta Laki poliisin hallinnosta 7 § 1 momentti Laki poliisin hallinnosta 15 f § Laki poliisin hallinnosta 15 i § Hallintolaki 6 §
Päätös HäHao 18/0135/3 Irtisanominen yksilöperusteella
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 16.2.2018 18/0135/3 Irtisanominen yksilöperusteella Alkoholi Törkeä rattijuopumus ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 17/0546/2 Irtisanominen yksilöperusteella 1499374800000
Helsingin hallinto-oikeus 7.7.2017 17/0546/2 Irtisanominen yksilöperusteella Huomautus Kirjallinen varoitus Luvaton poissaolo Oikeudenkäyntikulut Poissaoloilmoitus Sairauslomatodistus Työaikojen noudattaminen Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virkavelvollisuuden rikkominen Virasto oli päätöksellään 16.3.2016 irtisanonut A:n yksilöperusteella 18.3.2016 lukien siten, että hänen virkasuhteensa päättyi 17.5.2016. A:lle oli aiemmin 29.9.2015 annettu kirjallinen varoitus, jonka jälkeen hänen oli lisäksi katsottu olleen luvatta poissa töistä 3.11.2015 ja 26.1.-27.1.2016. A ei ollut toimittanut asianmukaista lääkärintodistusta eikä ollut sopinut esimiehensä kanssa etätyöpäivien pitämisestä ja toiminut vastoin esimiehensä määräystä jättämällä saapumatta työpaikalle 26. ja 27.1.2016. Ottaen huomioon aiemmin vastaavasta menettelystä annettu varoitus, virasto piti A:n menettelyä kokonaisuutena arvioiden niin vakavana virkavelvollisuuden rikkomisena, että se oli irtisanonut A:n virkasuhteen. A vaati hallinto-oikeudessa viraston päätöstä kumottavaksi ja virastoa velvoitettavaksi suorittamaan hänelle virkasuhteen lainvastaisen päättämisen johdosta saamatta jääneet säännöllisen työajan ansiot työsuhteen päättymisestä 18.5.2016 lukien. A:lla oli ollut ainakin vuodesta 2014 lähtien ennalta ilmoittamattomia poissaoloja työpaikalta, joita hän ei ollut todentanut asianmukaisesti työnantajan hyväksymällä sairaslomatodistuksella tai joiden osalta työnantaja katsoi hänen menetelleen etätyöpäivien pitämisestä sovitun käytännön vastaisesti. A ei ollut muuttanut toimintatapaansa kirjallisen varoituksen jälkeenkään, mikä osoitti ilmeistä välinpitämättömyyttä työnantajan työnjohto-oikeutta ja sovittuja menettelytapoja kohtaan. Se voisi lähtökohtaisesti olla virkasuhteen irtisanomiseen johtava syy. Erityisen painavan syyn täyttymistä oli kuitenkin hallinto-oikeuden mukaan arvioitava kokonaisuutena. A:n irtisanomiseen ei ollut erityisen painavaa syytä hänen sinänsä moitittavasta ja pitkään jatkuneesta menettelystään huolimatta. Hallinto-oikeus totesi, että työnantaja maksaa virkasuhteen lainvastaisen päättämisen johdosta saamatta jääneen ansion. Hallinto-oikeus ei ollut toimivaltainen ensi asteena päättämään asiasta, vaan vaatimus oli ensin esitettävä työnantajalle ja vasta työnantajan tekemästä päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Hallinto-oikeus jätti tutkimatta vaatimuksen velvoittaa virasto suorittamaan A:lle saamatta jäänyt työansio. Hallinto-oikeus velvoitti viraston korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 4 218 eurolla viivästyskorkoineen. KHO 28.2.2019 T 754: Valituslupahakemus hylättiin ja korkein hallinto-oikeus ei siten antanut ratkaisua valitukseen. Virasto määrättiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 1 178 eurolla viivästyskorkoineen. Äänestystulos 3-2. Eri mieltä olleet korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet olisivat myöntäneet valitusluvan ja olleet valmiita tutkimaan asian. Oikeudenkäyntikuluja koskevasta vaatimuksesta korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet olivat yksimielisiä. Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 25 § Valtion virkamieslaki 55 a § Valtion virkamieslaki 57 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 13 § 2 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 §
Päätös HeHaO 17/0546/2 Irtisanominen yksilöperusteella
Helsingin hallinto-oikeus 7.7.2017 17/0546/2 Irtisanominen yksilöperusteella Huomautus Kirjallinen varoitus Luvaton poissaolo Oikeudenkäyntikulut Poissaoloilmoitus Sairauslomatodistus Työaikojen noudattaminen Työnantajan... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös VHaO 17/0523/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1513634400000
Vaasan hallinto-oikeus 19.12.2017 17/0523/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätöksen perusteleminen Taloudellinen syy Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen kouluttaminen Uudelleen sijoittaminen Viran siirtäminen Yhdenvertainen kohtelu Yhteistoimintaneuvottelut Virasto oli irtisanonut erikoissuunnittelija A:n virkasuhteen. Päätöksen mukaan viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentynyt. Viraston toimintamenoihin myönnettävä määräraha oli laskenut vuodesta 2009 vuoteen 2014 17,33 %. Toimintamenojen alentamiseksi virasto oli tehostanut toimintaansa vähentämällä toimikuntien kokouksia, aluetoimipisteitä, ja henkilöstöä. Yhteistoimintaneuvottelujen perusteella virasto oli katsonut, että henkilöstön vähennystarve oli ollut seitsemän henkilöä. Irtisanomispäätöksen perusteluissa oli todettu, että irtisanomisen perusteista oli neuvoteltu yhteistoimintaneuvotteluissa. Saadun selvityksen mukaan virasto ei kuitenkaan ollut käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa esittänyt tarkempia selvityksiä henkilöstövähennysten kohdentamisen perusteista. Asiakirjojen mukaan mahdolliset irtisanomiset A:n yksikössä eivät olleet olleet neuvotteluissa esillä. A oli vedonnut siihen, että viraston päätös oli ollut ennenaikainen, koska väitettyä irtisanomisperustetta ei ollut vielä ollut olemassa. Hallinto-oikeus katsoi, että virasto oli esittänyt riittävän selvityksen siitä, että sillä oli toimintamenomäärärahan pienentymisestä johtuen ollut tarve järjestellä tehtäviään uudelleen. Virastolla oli irtisanomispäätöstä tehdessään ollut oikeus ennakoida määrärahojen vähentymisen vaikutusta mahdollisuuksiinsa tarjota henkilöstölle, muiden muassa A:lle tehtäviä suoritettavaksi. Irtisanomispäätöstä ei täten voitu pitää ennenaikaisena. Valtion virkamieslaki ei edellytä virkamiehen kuulemista silloin kun virkasuhde irtisanotaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Suomen perustuslakiin sisältyy kuitenkin vaatimus siitä, että jokaisella on oikeus tulla asiassaan kuulluksi. Irtisanomisen kohdentumisen perusteita ja mahdollista uudelleensijoittamista ei ollut käyty läpi A:n kanssa henkilökohtaisesti ennen irtisanomista. A:n kuuleminen oli näin ollen kokonaan laiminlyöty. Viraston sopeuttamistoimia koskevan esityksen mukaan viraston palveluksesta irtisanottiin taloudellisista ja tuotannollisista syistä kolme henkilöä. Virasto ei ollut kuitenkaan esittänyt mitään suunnitelmaa, arviointia tai selvitystä siitä, miksi A oli valittu irtisanottavien virkamiesten joukkoon. Näissä olosuhteissa yksittäisen virkamiehen irtisanomisen perusteeksi ei ollut riittänyt pelkästään se, että viraston toimintamenoihin myönnettävä määräraha oli laskenut. Irtisanomisjärjestystä muodostaessaan viraston tulee kohdella virkamiehiä tasapuolisesti. Näissä olosuhteissa virasto ei ollut osoittanut, että sillä olisi ollut taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanomisen kohdentamiseen nimenomaan A:han. Valtion virkamieslain mukaan irtisanominen on kielletty, mikäli virkamies voidaan samassa virastossa ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Irtisanomispäätöksessä oli todettu, että virastolla ei irtisanomishetkellä ollut tehtäviä, joihin virasto olisi kohtuudella voinut sijoittaa tai uudelleen kouluttaa A:n. Virasto ei ollut kuitenkaan esittänyt selvitystä siitä, miten mahdollisuutta A:n uudelleen sijoittamiseen tai kouluttamiseen oli selvitetty. Viraston esittämä selvitys A:n virka-asemasta ja tehtävistä ennen irtisanomista oli puutteellinen. A oli esittänyt, että viraston lakkautetuissa toimipisteissä työskennelleiden henkilöiden osalta oli toteutettu virkasiirtoja. A:n halukkuutta osallistua kyseisiin virkasiirtojärjestelyihin ei ollut lainkaan tiedusteltu. Virasto oli esittänyt, että virkojen siirrot eivät olleet olleet A:n viran tehtävänkuvauksen mukaisia tehtäviä, vaan suunnittelijatason tehtäviä. Valtion virkamieslain mukainen uudelleen sijoittamisvelvollisuus ei kuitenkaan edellytä, että virka johon irtisanomisuhan alla oleva virkamies sijoitetaan vastaisi täsmällisesti aikaisemman viran tehtävänkuvan mukaisia tehtäviä vaan että virka on sellainen, johon virkamies voidaan ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa. Asiakirjojen perusteella virasto ei ollut edes väittänyt, ettei A olisi ollut kohtuudella sijoitettavissa suunnittelijan tehtävään. Virasto ei näin ollen ollut ennen A:n irtisanomista riittävästi selvittänyt mahdollisuuksia A:n sijoittamiseen uusiin tehtäviin viraston palveluksessa tai hänen pätevyytensä lisäämiseksi tarvittavan lisäkoulutuksen järjestämiseen. Edellä mainituin perustein viraston päätös oli lainvastainen. Hallinto-oikeus hyväksyi valituksen ja kumosi viraston päätöksen, jolla A oli irtisanottu. KHO 29.5.2019 T 2575: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen. Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. Valtion virkamieslaki 11 § Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti Suomen perustuslaki 6 § 2 momentti
Päätös VHaO 17/0523/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Vaasan hallinto-oikeus 19.12.2017 17/0523/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätöksen perusteleminen Taloudellinen syy ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HeHaO 18/0421/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1528146000000
Helsingin hallinto-oikeus 5.6.2018 18/0421/2 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Kohtuullinen aika Käyttäytymisvelvollisuus Poliisi Rikosepäily Rikossyyte Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Vanhentunut irtisanomisperuste Virka-aseman väärinkäyttäminen Virkavelvollisuuksien laiminlyönti Virkavelvollisuuksien rikkominen Yleinen luottamus viranomaiseen Poliisilaitos oli 16.2.2017 irtisanonut A:n rikosylikonstaapelin virasta kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Poliisilaitos oli lisäksi katsonut A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta oltu voitu jatkaa. Käräjäoikeus oli 29.12.2016 antamallaan tuomiolla hylännyt valittajaan kohdistetut syytteet törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Poliisilaitos oli kutsunut A:n keskustelemaan käräjäoikeuden tuomion aiheuttamista toimenpiteistä 5.1.2017. A:lle oli 17.1.2017 tiedoksi annetun kutsun mukaan varattu tilaisuus tulla kuulluksi asiassa 25.1.2017. Asiassa oli arvioitavana ensinnäkin se, oliko poliisilaitoksen irtisanomispäätöksen perusteiden katsottava täyttävän virkamieslain edellyttämän erityisen painavan syyn edellytyksen. Erityisen painavan syyn edellytyksen täyttyessä arvioitavaksi tuli toiseksi se, oliko irtisanominen tehty kohtuullisessa ajassa irtisanomisen perusteen tultua viranomaisen tietoon. Poliisin tehtävänä on luoda ja ylläpitää turvallisuutta. Yksittäisten poliisien virkatehtävien moitteeton suorittaminen ja asianmukainen käyttäytyminen edesauttavat luottamuksen syntymistä ja ylläpitämistä poliisin toimintaan yleisesti. Hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, ettei valittajan menettely asiassa ilmenneissä olosuhteissa muodostanut erityisen painavaa syytä virkasuhteen irtisanomiseksi. Hallinto-oikeuden mukaan A:n irtisanominen ei ollut tapahtunut kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut työnantajan tietoon. Poliisilaitos oli myös 26.5.2014 pidättänyt A:n virantoimituksesta. Hallinto-oikeus totesi lisäksi, ettei käräjäoikeuden arviosta A:n kertomusten uskottavuudesta näytön arvioinnin yhteydessä voida tehdä niin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kuin irtisanomispäätöksessä oli tehty A:n luotettavuudesta poliisina. Hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut siltäkään osin esitetty erityisen painavaa syytä virkasuhteen irtisanomiseksi. Päätöksessä mainitut irtisanomisperusteet eivät erikseen arvioituina eivätkä myöskään kokonaisuutena arvioiden muodostaneet erityisen painavaa syytä valittajan irtisanomiseksi. Hallinto-oikeus katsoi, ettei poliisilaitoksella ole ollut virkamieslain mukaista virkamiehestä johtuvaa erityisen painavaa syytä valittajan virkasuhteen irtisanomiselle. Hallinto-oikeus kumosi poliisilaitoksen irtisanomispäätöksen. Asia ratkaistiin suullista käsittelyä toimittamatta. Hallinto-oikeus velvoitti poliisilaitoksen korvaamaan valittajalle oikeudenkäyntikulut 6 000 eurolla korkoineen. Valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin enemmälti. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen asiakirjojen julistamisesta salaisiksi. Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa (KHO 3.10.2019 T 4496) Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 1, 2 ja 3 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 4 kohta Valtion virkamieslaki 40 § 3 momentti Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti Poliisilaki 9 c § Laki poliisin hallinnosta 15 f § Hallintolaki 31 § 1 momentti Hallintolaki 34 § 1 ja 2 momentti Hallintolaki 36 momentti Hallintolaki 45 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 37 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 75 § Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa 8 §
Päätös HeHaO 18/0421/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Helsingin hallinto-oikeus 5.6.2018 18/0421/2 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Kohtuullinen aika Käyttäytymisvelvollisuus Poliisi Rikosepäily Rikossyyte Työnantajan... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 16/0839/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1479420000000
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 18.11.2016 16/0839/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Rahoitus Oikeudenkäyntikulut Taloudellinen syy Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen sijoittaminen Uudelleen kouluttaminen Virkatehtävien vähentyminen Yhdenvertainen kohtelu Yhteistoimintamenettely Virasto oli irtisanonut A:n suunnittelijan virkasuhteen päättymään 31.12.2015. Virasto perusteli irtisanomista tehtävien uudelleenjärjestelyillä, jotka johtuivat toimintamenojen ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien rahoituksen merkittävästä vähenemisestä. Tästä syystä viraston tehtävien tarjoamismahdollisuudet ja tarjolla oleva työ olivat olennaisesti ja pysyvästi vähentyneet. Virastolle oli osana hallituksen päättämiä sopeutustoimia ja julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamista kohdennettu 33 miljoonan euron säästö vuosille 2015–2018. Lisäksi pääasiassa palkkakustannusten kattamiseksi käytetty rakennerahastojen tekninen tuki väheni 56 miljoonaa euroa vuosina 2014 – 2020. Yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen virastossa oli lokakuussa 2014 nimitetty kaikki rakennerahastojen teknisellä tuella palkatut henkilöt muutosuhan alaisiksi ja käynnistetty rakennerahastotehtävien sisäinen ilmoittautumismenettely. Yhteensä 19 henkilöä A mukaan lukien oli jäänyt valitsematta haettaviksi tulleisiin 27 tehtävään. Virastossa oli myös jouduttu tekemään rakenteellisia muutoksia ja hallinnon sisäisiä tehostustoimia. Hallinto-oikeus katsoi edellä mainitun perusteella, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Virasto oli ministeriön linjauksen perusteella nimittänyt syksyllä 2013 ja sen jälkeen toistaiseksi voimassa oleviin virkoihin kahdeksan sellaista määräaikaisissa palvelussuhteissa ollutta henkilöä, jotka olivat hoitaneet samanlaisia tehtäviä kuin A. Hallinto-oikeus totesi, että lähtökohtaisesti uuden henkilön ottamisena pidetään määräaikaisena työskennelleen henkilön vakinaistamista. Kyseessä oli kuitenkin ollut valtakunnallisten peruslinjausten mukainen vakinaistaminen niiden virkamiesten osalta, joilla määräaikaiselle virkasuhteelle säädettyjen edellytysten ei katsottu täyttyvän. Nimittäminen oli tapahtunut virkamiesasetuksen 10 §:n mukaisesti virkaa haettavaksi julistamatta. Hallinto-oikeus katsoi, etteivät edellä mainitut seikat huomioon ottaen voitu katsoa, että vakinaistamisilla olisi asiallinen yhteys A:n irtisanomiseen. A oli hakenut sisäisen ilmoittautumismenettelyn kautta useita avoinna olleita tehtäviä. A:n hakemista tehtävistä kahteen oli valittu irtisanomisuhan alla olleet henkilöt, joilla oli ollut enemmän kokemusta virkasuhteissa vaadittavista tehtävistä. Yksi tehtävä oli lopulta täytetty julkisen haun kautta ja toinen oli jätetty toistaiseksi täyttämättä, koska kellään hakeneista A mukaan lukien ei ollut tarpeeksi kokemusta kyseisistä tehtävistä. A:n ammattitaitoa oli selvitetty myös projektikoordinaattorin määräaikaiseen virkasuhteeseen, johon A ei ollut hakenut. A jäi kuitenkin valitsematta, sillä hänen osaamisensa kyseisten tehtävien osalta oli hyvin yleisellä tasolla. Virasto perusteli A:n valitsematta jättämistä edellä mainittuihin tehtäviin myös sillä, ettei häntä olisi voitu kohtuudella kouluttaa tehtäviin niiden määräaikaisuuden ja vaativuuden vuoksi. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, ettei virastossa ollut tehtäviä, joihin A olisi voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa, joten virasto ei ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamis- ja koulutusvelvollisuuttaan. Hallinto-oikeuden mukaan virasto ei ollut myöskään loukannut tasapuolisen kohtelun vaatimusta, sillä irtisanomiset olivat koskeneet niin toimintamenoilla kuin teknisellä tuella palkattuja virkamiehiä. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu peruste A:n irtisanomiseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 1.3.2019 T 719: A vaati valituksessaan, että hallinto-oikeuden ja viraston päätökset kumotaan ja virkasuhde palautetaan voimaan. Lisäksi A vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa laillisine viivästyskorkoineen. Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Myös A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin. Äänestystulos 6-2. Eri mieltä olleiden hallinto-oikeuden jäsenten mukaan keskeistä asiassa oli se, olivatko yt-neuvottelujen aikana vakinaistetut, ennen yt-neuvottelujen alkua määräaikaisissa virkasuhteissa olleet henkilöt olleet virkamieslain tarkoittamia uusia henkilöitä. Eri mieltä olleet jäsenet katsoivat selvitetyksi, että virasto oli ottanut uuden henkilön samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita A oli hoitanut ilman, että työnantajan toimintaedellytykset olisivat muuttuneet yhteistoimintaneuvottelujen alkamisen jälkeen. Irtisanominen on siten tapahtunut ilman laissa säädettyä irtisanomisperustetta. Eri mieltä hallinto-oikeuden kanssa olleet jäsenet olisivat kumonneet viraston irtisanomista koskevan päätöksen ja hallinto-oikeuden päätöksen, jolla A:n valitus oli hylätty. Oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta jäsenet olivat yksimielisiä. Valtion virkamieslaki 9 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti Valtion virkamiesasetus 10 §
Päätös P-SHaO 16/0839/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 18.11.2016 16/0839/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Rahoitus Oikeudenkäyntikulut ... - Korvausvaatimus Päätös VHaO 15/0456/1 Korvausvaatimus 1600894800000
Korvausvaatimus Vaasan hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Nimittäminen koko määräaikaisuuden ajaksi Päätös 15/0456/1 Määräaikaisuuden peruste A: 24.9.2015 A oli nimitetty vartijan määräaikaisiin virkasuhteisiin 18 eri nimityksellä yhtäjaksoisesti 1.6.2009 – 31.12.2013. Nimitysperusteina olivat harjoittelujakso, osa-aikaeläkeläisen ja sairausloman sijaisuus sekä avoinna oleva virka. A vaati virastolta 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta perusteettomasta nimittämisestä toistuviin määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:ta ei ollut nimitetty enää 1.1.2014 lukien määräaikaiseen virkasuhteeseen, eikä hänen tilalleen ollut otettu uutta virkamiestä. Virasto toi esille, että A:lle oli annettu marraskuussa 2013 suullinen huomautus henkilöstön asioiden kertomisesta asiakkaille. A oli nimitetty hoitamaan 12 eri nimityksellä avoinna ollutta virkaa 1.1.2010 – 31.8.2012, eikä virasto ollut esittänyt menettelylle muuta perustetta kuin täyttö- ja hoitolupien puuttuminen. Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2010:62 katsonut, että virkojen täyttökiellolla ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. Viraston virkoja koskeva täyttökielto oli päivätty lähes kaksi vuotta sen jälkeen, kun A oli nimitetty virkasuhteeseen ensimmäisen kerran. Hallinto-oikeus katsoi, ettei virastolla ollut valtion virkamieslain perustetta nimittää A:ta 12 eri nimityksellä hoitamaan avoinna ollutta virkaa. A:n saamalla suullisella huomautuksella ei ollut merkitystä tämän asian ratkaisemisessa, koska suullista huomautusta ei ollut esitetty asiakirjoihin liitetyissä nimittämiskirjoissa A:n määräaikaisten virkasuhteiden perusteina. Hallinto-oikeus katsoi, ettei virastolla ollut 1.1 – 31.12.2013 virkamieslain mukaista erityistä syytä olla nimittämättä A:ta määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi yhdellä määräyksellä. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lla oli oikeus korvaukseen nimitysten 1.1.2010 – 31.8.2012 ja 1.1 – 31.12.2013 osalta. Ottaen huomioon korvauksen määrään vaikuttavat seikat, hallinto-oikeus vahvisti korvauksen vastaamaan kuuden kuukauden palkkaa. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös VHaO 15/0456/1 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 16/0839/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1479420000000
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 18.11.2016 16/0839/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Rahoitus (uusi asiasana) Oikeudenkäyntikulut Taloudellinen syy Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen sijoittaminen Uudelleen kouluttaminen Virkatehtävien vähentyminen Yhdenvertainen kohtelu Yhteistoimintamenettely Virasto oli irtisanonut A:n suunnittelijan virkasuhteen päättymään 31.12.2015. Virasto perusteli irtisanomista tehtävien uudelleenjärjestelyillä, jotka johtuivat toimintamenojen ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien rahoituksen merkittävästä vähenemisestä. Tästä syystä viraston tehtävien tarjoamismahdollisuudet ja tarjolla oleva työ olivat olennaisesti ja pysyvästi vähentyneet. Virastolle oli osana hallituksen päättämiä sopeutustoimia ja julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamista kohdennettu 33 miljoonan euron säästö vuosille 2015–2018. Lisäksi pääasiassa palkkakustannusten kattamiseksi käytetty rakennerahastojen tekninen tuki väheni 56 miljoonaa euroa vuosina 2014 – 2020. Yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen virastossa oli lokakuussa 2014 nimitetty kaikki rakennerahastojen teknisellä tuella palkatut henkilöt muutosuhan alaisiksi ja käynnistetty rakennerahastotehtävien sisäinen ilmoittautumismenettely. Yhteensä 19 henkilöä A mukaan lukien oli jäänyt valitsematta haettaviksi tulleisiin 27 tehtävään. Virastossa oli myös jouduttu tekemään rakenteellisia muutoksia ja hallinnon sisäisiä tehostustoimia. Hallinto-oikeus katsoi edellä mainitun perusteella, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Virasto oli ministeriön linjauksen perusteella nimittänyt syksyllä 2013 ja sen jälkeen toistaiseksi voimassa oleviin virkoihin kahdeksan sellaista määräaikaisissa palvelussuhteissa ollutta henkilöä, jotka olivat hoitaneet samanlaisia tehtäviä kuin A. Hallinto-oikeus totesi, että lähtökohtaisesti uuden henkilön ottamisena pidetään määräaikaisena työskennelleen henkilön vakinaistamista. Kyseessä oli kuitenkin ollut valtakunnallisten peruslinjausten mukainen vakinaistaminen niiden virkamiesten osalta, joilla määräaikaiselle virkasuhteelle säädettyjen edellytysten ei katsottu täyttyvän. Nimittäminen oli tapahtunut virkamiesasetuksen 10 §:n mukaisesti virkaa haettavaksi julistamatta. Hallinto-oikeus katsoi, etteivät edellä mainitut seikat huomioon ottaen voitu katsoa, että vakinaistamisilla olisi asiallinen yhteys A:n irtisanomiseen. A oli hakenut sisäisen ilmoittautumismenettelyn kautta useita avoinna olleita tehtäviä. A:n hakemista tehtävistä kahteen oli valittu irtisanomisuhan alla olleet henkilöt, joilla oli ollut enemmän kokemusta virkasuhteissa vaadittavista tehtävistä. Yksi tehtävä oli lopulta täytetty julkisen haun kautta ja toinen oli jätetty toistaiseksi täyttämättä, koska kellään hakeneista A mukaan lukien ei ollut tarpeeksi kokemusta kyseisistä tehtävistä. A:n ammattitaitoa oli selvitetty myös projektikoordinaattorin määräaikaiseen virkasuhteeseen, johon A ei ollut hakenut. A jäi kuitenkin valitsematta, sillä hänen osaamisensa kyseisten tehtävien osalta oli hyvin yleisellä tasolla. Virasto perusteli A:n valitsematta jättämistä edellä mainittuihin tehtäviin myös sillä, ettei häntä olisi voitu kohtuudella kouluttaa tehtäviin niiden määräaikaisuuden ja vaativuuden vuoksi. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, ettei virastossa ollut tehtäviä, joihin A olisi voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa, joten virasto ei ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamis- ja koulutusvelvollisuuttaan. Hallinto-oikeuden mukaan virasto ei ollut myöskään loukannut tasapuolisen kohtelun vaatimusta, sillä irtisanomiset olivat koskeneet niin toimintamenoilla kuin teknisellä tuella palkattuja virkamiehiä. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu peruste A:n irtisanomiseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 1.3.2019 T 719: A vaati valituksessaan, että hallinto-oikeuden ja viraston päätökset kumotaan ja virkasuhde palautetaan voimaan. Lisäksi A vaati, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa laillisine viivästyskorkoineen. Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Myös A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin. Äänestystulos 6-2. Eri mieltä olleiden hallinto-oikeuden jäsenten mukaan keskeistä asiassa oli se, olivatko yt-neuvottelujen aikana vakinaistetut, ennen yt-neuvottelujen alkua määräaikaisissa virkasuhteissa olleet henkilöt olleet virkamieslain tarkoittamia uusia henkilöitä. Eri mieltä olleet jäsenet katsoivat selvitetyksi, että virasto oli ottanut uuden henkilön samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita A oli hoitanut ilman, että työnantajan toimintaedellytykset olisivat muuttuneet yhteistoimintaneuvottelujen alkamisen jälkeen. Irtisanominen on siten tapahtunut ilman laissa säädettyä irtisanomisperustetta. Eri mieltä hallinto-oikeuden kanssa olleet jäsenet olisivat kumonneet viraston irtisanomista koskevan päätöksen ja hallinto-oikeuden päätöksen, jolla A:n valitus oli hylätty. Oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta jäsenet olivat yksimielisiä. Valtion virkamieslaki 9 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti Valtion virkamiesasetus 10 §
Päätös P-SHaO 16/0839/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 18.11.2016 16/0839/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Rahoitus (uusi asiasana) Oikeudenkäyntikulut ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HäHao 16/0717/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1473368400000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 9.9.2016 16/0717/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella Rahoitus Projekti Taloudellinen syy Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen kouluttaminen Uudelleen sijoittaminen Yhteistoimintamenettely Virasto oli 27.5.2015 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n työvoimapalveluasiantuntijan virkasuhteen päättymään 30.11.2015. Irtisanomista oli perusteltu toimintamenomäärärahojen ja EU:n rakennerahastojen hallintotehtävien rahoituksen merkittävällä vähentymisellä ja tästä johtuvilla tehtävien uudelleenjärjestelyillä. A:n mukaan irtisanomiselle ei ollut perusteita, koska sitä oli edeltänyt uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin. Virasto oli nimittänyt uuden projektipäällikön viraston ulkopuolelta yhteistoimintaneuvottelujen aikana 2.3.2015. Tehtävää ei ollut tarjottu A:lle. Vaikka A:ta ei vielä ollut valittu irtisanottavaksi projektipäällikköä nimitettäessä, työnantaja oli jo tiennyt henkilöstöä koskevasta vähennystarpeesta. Hallinto-oikeus katsoi perustelluksi tulkita virkamieslakia niin, että samankaltaiseksi tehtäväksi katsotaan myös sellainen virkamiehen virastossa hoitamaa tehtävää muistuttava tehtävä, johon virkamies olisi voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen. Viraston näkemyksen mukaan projektipäällikön tehtäviin sisältyi samankaltaisia elementtejä kuin työvoimapalveluasiantuntijan tehtäviin, mutta työvoimapalveluasiantuntijan tehtävään ei liittynyt samanlaista valtakunnallisen projektin vetovastuuta kuin projektipäällikön tehtävään. Tämä ei kuitenkaan hallinto-oikeuden mukaan vielä riittänyt osoittamaan, ettei A olisi koulutuksensa, ammattitaitonsa ja aiemman työkokemuksen perusteella kyennyt tekemään projektipäällikön tehtäviä. Hallinto-oikeus katsoi, että virasto oli laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvollisuutensa eikä virastolla siten ollut virkamieslain 27 §:n mukaisia taloudellisia ja tuotannollisia perusteita A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Hallinto-oikeus katsoi, edellä mainituilla perusteilla, että A:n irtisanomista on edeltänyt uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin. Viraston toimintaedellytyksissä ei ole selvitetty tapahtuneen muutosta vastaavana aikana. Virastolla ei siten ole ollut valtion virkamieslain mukaisia taloudellisia ja tuotannollisia perusteita A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. KHO 5.11.2018 T 5117: Virasto vaati valituksessaan, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja viraston päätös A:n irtisanomisesta jää voimaan. Valituksessaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen virasto aiemmasta poiketen esitti, että projektipäällikön tehtävä koski ESR-rahoitettua projektia, joka oli tiivis aikataulultaan ja siksi työnantajalta ei voitu edellyttää henkilön kouluttamista tehtävään, jos hänellä puuttui tehtävän hoitoon liittyvää osaamista. Kuten virasto toi valituksessa esille, A:n hoitamassa tehtävässä oli ollut kyse asiantuntijatehtävästä, kun projektipäällikön tehtävässä oli kyse projektinjohtotehtävästä, jolloin kehittämistehtävien laajuus, tavoite ja vastuu poikkesivat toisistaan. Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Viraston irtisanomispäätös oli ollut lainvastainen. Hallinto-oikeuden lopputulosta ei siten muutettu. Valtion virkamieslaki 5 § Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti
Päätös HäHao 16/0717/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 9.9.2016 16/0717/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella Rahoitus Projekti Taloudellinen syy Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella , Korvausvaatimus Päätös HäHao 16/0766/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1475614800000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 5.10.2016 16/0766/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella Assistentti Hallinto-oikeuden toimivalta Taloudellinen syy Uudelleen kouluttaminen Uudelleen sijoittaminen Syrjintä Määräaikainen virkasuhde Yhteistoimintamenettely Oikeudenkäynnin viivästyminen Oikeudenkäyntikulut Toiminnan uudelleenjärjestely Korvausvaatimus Virkasuhteesta johtuva taloudellinen etuus Virasto oli 30.9.2014 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n määräaikaisen assistentin virkasuhteen noudattaen kuukauden pituista irtisanomisaikaa. Irtisanomista oli perusteltu viraston toimintamenoihin vuosina 2007–2015 kohdistetuilla 4,5 miljoonan euron tuottavuusleikkauksilla. A:n tehtävien väheneminen oli johtunut viraston toiminnan tehostamiseksi ja säästöjen aikaansaamiseksi tehdyistä tehtävien uudelleenjärjestelyistä. A:n näkemyksen mukaan hänen irtisanomisellaan ei saavutettu todellisia säästöjä. A:n mukaan irtisanominen oli tosiasiassa johtunut hänen henkilöönsä liittyvistä syistä ja tapahtunut syrjivin perustein. A vaati myös menettämiensä palkkaetuuksien korvaamista korkoineen. Hallinto-oikeus totesi, että A:n irtisanomisella on voitu saavuttaa todellisia säästöjä, sillä kymmenen kuukauden palkkamenoja vastaavaa säästöä ei voitu pitää vähäisenä. Tehtävien siirtäminen viraston palveluksessa ennestäänkin oleville henkilöille ei lisännyt viraston henkilöstömenoja. Työnantajalla oli oikeus päättää, millä tavoin se järjestelee toimintansa ja tehtävänsä. Hallinto-oikeus katsoi, että tehtävien uudelleenjärjestelyt olivat vähentäneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti A:n tehtäviä ja viraston mahdollisuuksia tarjota hänelle tehtäviä suoritettaviksi. Viraston tekemät työtilaukset ja rekrytoinnit koskivat sellaisia asiantuntijatöitä, jotka eivät olleet samankaltaisia sihteerintehtäviä kuin mitä A oli tehnyt. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, ettei A:ta olisi voitu hänen ammattitaitonsa ja kykynsä huomioon ottaen kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa näihin tehtäviin, joten virasto ei ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvoitettaan. Asiassa ei ollut aihetta epäillä, että A:n irtisanominen olisi johtunut muista kuin työnantajan ilmoittamista syistä. Virastolla oli näin ollen ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu syy irtisanoa A:n virkasuhde. Saamatta jääneen palkan osalta hallinto-oikeus totesi, että se voi tutkia vaatimuksen vain oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä tehdystä valituksesta edellyttäen, että asia ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen ja jätti vaatimuksen saamatta jääneen palkan maksamisesta tutkimatta. KHO 16.4.2019 T 1566: A vaati valituksessaan, että hallinto-oikeuden ja viraston päätökset kumotaan. A:n mukaan viraston heikko taloustilanne oli ollut tiedossa jo vuosia, mutta se ei ollut hillinnyt uusien henkilöiden rekrytointia. Virasto vaati valituksen hylkäämistä ja vetosi pyrkineensä välttämään viimeiseen asti yhteistoimintaneuvotteluja ja irtisanomisia. Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin. Korkein hallinto-oikeus määräsi Valtiokonttorin maksamaan valtion varoista A:lle hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä yhteensä 2 000 eurolla. Lisäksi Valtiokonttori määrättiin maksamaan valtion varoista A:lle korvausta hyvityksen vaatimisesta aiheutuneina kuluina 200 euroa. Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Valtion virkamieslaki 52 § Valtion virkamieslaki 58 § Valtion virkamieslaki 11 § Valtion virkamieslaki 32 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 9 § 3 momentti Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti
Päätös HäHao 16/0766/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 5.10.2016 16/0766/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella Assistentti Hallinto-oikeuden toimivalta Taloudellinen syy Uudelleen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHao 16/0723/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1474578000000
Helsingin hallinto-oikeus 23.9.2016 16/0723/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Määräaikainen virkasuhde Oikeudenkäynnin viivästyminen Oikeudenkäyntikulut Taloudelliset syyt Toiminnan uudelleenjärjestely Päätöksen perusteleminen Uudelleen kouluttaminen Uudelleensijoittaminen Virasto oli irtisanonut A:n sihteerin virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Irtisanomispäätöksen mukaan viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet, eikä virastolla ollut sillä hetkellä tehtäviä, joihin A olisi voitu kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa. Hallinto-oikeus katsoi, että virkamiehen on saatava riittävästi tietoa irtisanomisen perusteena olevista taloudellisista seikoista sekä niistä tosiseikoista, jotka ovat johtaneet hänen valikoitumiseensa irtisanottavaksi. Työnantajan A:lle antamista asiakirjoista ei ilmennyt, miten viraston tehtävät oli järjestelty uudelleen ja millä perusteilla samoja tehtäviä hoitaneista virkamiehistä A oli valittu irtisanottavaksi. Hallinto-oikeus totesi, etteivät irtisanomispäätöksen perustelut täyttäneet kaikilta osin hallintolaissa asetettuja vaatimuksia. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, ettei irtisanomispäätöstä ole kumottava pelkästään tällä perusteella, koska A oli saanut riittävästi tietoa niistä perusteista, jotka ovat johtaneet hänen irtisanomiseensa. Työn tarjoamisedellytysten vähenemisen osalta hallinto-oikeus arvioi, että viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Viraston perustoiminnan toimintamäärärahoihin oli voitu arvioida muodostuvan vaje, jonka kattamiseksi henkilöstömenojen supistaminen oli tarpeen. Virasto ei kuitenkaan ollut tuonut esiin niitä seikkoja, jotka se on ottanut huomioon tehtävien järjestämiseen liittyvässä kokonaisarviossa. Näin ollen A:n tehtävien ei voitu katsoa vähentyneen virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Hallinto-oikeus katsoi, että viraston määräaikaisia virkasuhteita koskeva hakumenettely ja nimityspäätösten perustaminen hakijoiden väliseen ansiovertailuun oli ollut uudelleensijoittamisvelvoitteen vastainen. Virastossa oli ollut haettavana välittömästi ennen A:n irtisanomista ja sen jälkeen yhteensä 16 määräaikaista virkasuhdetta, joiden osalta viraston olisi tullut selvittää A:n uudelleensijoittamis- ja koulutusmahdollisuudet ennen tehtävien laittamista sisäiseen hakuun. Kahteen tehtävistä oli nimitetty henkilöt, jotka eivät kuuluneet työnantajan uudelleensijoittamisvelvollisuuden piiriin. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että viraston päätös A:n virkasuhteen irtisanomisesta oli valtion virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 4 momentin vastainen. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. KHO 16.4.2019 T 1562: Virasto valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus katsoi samoin kuin hallinto-oikeus, että virasto ei ollut esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että A:ta ei oltu voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa sovellusneuvojan tehtävään. Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ollut perustetta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu annettiin noin neljä vuotta irtisanomisajan päättymisen jälkeen. Kun otettiin huomioon asia laatu ja merkitys A:lle sekä oikeudenkäynnin viivästymisestä hänelle aiheutunut haitta, asian käsittelyn oli katsottava viivästyneen sekä hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa sillä seurauksella, että kokonaiskäsittelyaika on ollut kohtuuttoman pitkä. Valtiokonttori määrättiin maksamaan valtion varoista A:lle hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä yhteensä 3 000 euroa. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Hallintolaki 44 § 1 momentti 3 kohta Hallintolaki 45 § 1 momentti Hallintolaki 45 § 2 momentti Laki tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista 6 § 1 momentti 4 kohta
Päätös HeHao 16/0723/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Helsingin hallinto-oikeus 23.9.2016 16/0723/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Määräaikainen virkasuhde Oikeudenkäynnin viivästyminen Oikeudenkäyntikulut ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHao 16/1012/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1482271200000
Helsingin hallinto-oikeus 21.12.2016 16/1012/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Määräaikainen virkasuhde Taloudellinen syy Päätöksen perusteleminen Uudelleen kouluttaminen Uudelleen sijoittaminen Toiminnan uudelleenjärjestely Virasto oli 2.10.2014 irtisanonut A:n erityisasiantuntijan virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Irtisanomispäätöksen mukaan viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet, eikä virastolla ollut sillä hetkellä tehtäviä, joihin A olisi voitu kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Hallinto-oikeus katsoi, että virkamiehen on saatava riittävästi tietoa irtisanomisen perusteena olevista taloudellisista seikoista sekä niistä tosiseikoista, jotka ovat johtaneet hänen valikoitumiseensa irtisanottavaksi. Työnantajan A:lle antamista asiakirjoista ei ilmennyt, miten A:n tehtävät oli järjestelty uudelleen ja millä perusteella A oli valittu irtisanottavaksi. Hallinto-oikeus totesi, etteivät irtisanomispäätöksen perustelut täyttäneet kaikilta osin hallintolaissa asetettuja vaatimuksia. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, ettei irtisanomispäätöstä ole kumottava pelkästään tällä perusteella, koska A oli saanut riittävästi tietoa niistä perusteista, jotka ovat johtaneet hänen irtisanomiseensa. Hallinto-oikeus arvioi, että viraston perustoiminnan toimintamäärärahoihin oli muodostunut vaje, jonka kattamiseksi henkilöstömenojen supistaminen oli tarpeen. Näin ollen viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. A:n hoitamien tehtävien katsottiin myös vähentyneen virkamieslaissa tarkoitetulla tavalla kirjastojen yhdistymisen myötä. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että viraston määräaikaisia virkasuhteita koskeva hakumenettely oli ollut uudelleensijoittamisvelvoitteen vastainen. Virastossa oli ollut haettavana välittömästi ennen A:n irtisanomista ja sen jälkeen yhteensä 16 sellaista määräaikaista virkasuhdetta, joiden osalta viraston olisi tullut selvittää A:n uudelleensijoittamis- ja koulutusmahdollisuudet ennen tehtävien laittamista sisäiseen hakuun. Hallinto-oikeus katsoi, että tehtävien tarjoamatta jättäminen A:lle oli tosiasiallisesti johtunut hänen henkilöönsä liittyvistä syistä. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että viraston päätös A:n virkasuhteen irtisanomisesta oli valtion virkamieslain 27 §:n 4 momentin vastainen. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen ja määräsi A:lle maksettavaksi 3500 euroa hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä hallinto-oikeudessa. KHO 16.4.2019 T 1565: Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallintopäätösten perustelemisvelvollisuus koskee myös taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä tehtäviä irtisanomispäätöksiä. Korkein hallinto-oikeus katsoi lisäksi, ettei virasto ole esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi voitu katsoa, ettei A:ta olisi voitu kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa täytettävänä olleisiin tehtäviin. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi myös hyvitysvaatimuksen, sillä se katsoi riittäväksi hallinto-oikeuden määräämän hyvityksen. Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Valtion virkamieslaki 53 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 55 § Hallintolaki 44 § 1 momentti 3 kohta Hallintolaki 45 § 1 momentti Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä Tuomioistuinmaksulaki 6 § 1 momentti 4 kohta Tuomioistuinmaksulaki 14 § 3 momentti
Päätös HeHao 16/1012/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Helsingin hallinto-oikeus 21.12.2016 16/1012/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Määräaikainen virkasuhde Taloudellinen syy Päätöksen perusteleminen Uudelleen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös VHaO 17/0503/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1513202400000
Vaasan hallinto-oikeus 14.12.2017 17/0503/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella Tuotannollinen syy Taloudellinen syy Yhteistoimintaneuvottelut Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen sijoittaminen Oikeudenkäyntikulut Oikeudenkäynnin viivästyminen Hyvitysvaatimus Virasto oli irtisanonut maksatustarkastaja A:n virkasuhteen päättymään 30.11.2015 tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Päätöksen mukaan toimenpiteiden perusteina olivat toimintamenojen merkittävä väheneminen ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien merkittävä väheneminen sekä rahoituksen vähenemisestä johtuvat tehtävien uudelleenjärjestelyt. Asiakirjojen mukaan valtiontalouden säästötoimista johtuvasta ELY-keskusten toimintamenokehysten vähenemisestä arvioitiin aiheutuvan yli 700 henkilötyövuoden säästötarve vuosina 2015 – 2018. Viraston lausunnossa oli mainittu myös lisäleikkauksista. A oli vaatinut päätöksen kumoamista ja vedonnut muun ohella siihen, että työnantaja oli palkannut kaksi uutta henkilöä A:n tehtäviä vastaaviin tehtäviin. Lisäksi A oli vaatinut korvausta oikeudenkäynnin viivästymisestä. Valtion virkamieslain mukaan irtisanomisen syynä voi olla paitsi virkamiehen työn konkreettinen väheneminen myös viraston työntarjoamisedellytysten väheneminen olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Asiakirjoista ilmenee, että A:n työtehtävät olivat maaliskuussa 2015 vähentyneet aikaisempaan verrattuna. Hallinto-oikeus katsoi, että määrärahojen merkittävän vähenemisen vuoksi työnantaja oli voinut organisoida tehtäviä uudelleen. Viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Asiassa oli siis ollut valtion virkamieslain mukainen irtisanomisperuste. A oli vedonnut myös siihen, että virasto oli A:n irtisanomisaikana vakinaistanut kaksi määräaikaista maksatustarkastajaa siten, että kaksi tarkastajan virkaa oli perustettu 18.8.2015 ja virkoihin oli nimitetty kaksi henkilöä. Valtion virkamieslain 27 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan perustetta irtisanomiselle ei ole, mikäli irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin eikä viraston toimintaedellytyksissä ole vastaavana aikaan tapahtunut muutoksia. Oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden mukaan vakinaistaminen on kuitenkin tietyissä tilanteissa ollut mahdollista tilanteissa, joissa samanaikaisesti toteutetaan irtisanominen tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla. Hallinto-oikeus totesi, että edellä mainitun säännöksen tarkoituksena on estää henkilökohtaisen irtisanomisperusteen verhoaminen kollektiiviseksi perusteeksi. Tässä tapauksessa hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei ollut ilmennyt syytä epäillä viraston määrärahojen merkittävää vähentymistä. Taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanomiselle olivat siten olleet todellisia. Ei siten ollut selvää, että säännöstä olisi tullut soveltaa kyseisessä tapauksessa. Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on katsottu, että vakinaistamisella ei ole ollut ajallista tai asiallista yhteyttä irtisanomiseen esimerkiksi tilanteissa. joissa määräaikaisuudesta huolimatta työntekijän on tosiasiassa katsottava hoitavan pysyviä tehtäviä. Tässä tapauksessa virastossa oli ollut kyse virkamiehistä, joiden osalta määräaikaiselle virkasuhteelle säädettyjen edellytysten ei ole katsottu täyttyvän. Vakinaistamisilla ei ole voitu katsoa olevan asiallista yhteyttä A:n irtisanomiseen. Hallinto-oikeus katsoi, että kyseisten määräaikaisten virkasuhteiden vakinaistamista ei voitu pitää sellaisena edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna menettelynä, joka poistaisi irtisanomisperusteen. Kun vakinaistamiselle oli ollut hyväksyttävä syy, virasto ei ollut myöskään laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvoitettaan. A oli vedonnut siihen, että oikeudenkäynnin viivästyminen oli aiheuttanut hänelle huomattavia taloudellisia vaikeuksia. Valituksenalainen päätös irtisanomisesta oli tehty 28.5.2015. Valitusaika oli määräytynyt siten, että se oli ollut 30 päivää kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen. A:n valitus oli tullut vireille hallinto-oikeudessa 23.12.2015. Asiassa oli saatu viraston lausunto 9.3.2016 ja A:n vastine 22.6.2016. Hallinto-oikeus katsoi, että tämä asia olisi tullut ratkaista kiireellisenä vuoden sisällä vireilletulosta. Asian olennainen viivästyminen hallinto-oikeudessa oli johtunut pääasiassa hallinto-oikeuden työtilanteesta ja siitä, että A:n asia oli käsitelty samanaikaisesti muiden samantyylisten valitusten kanssa. Hallinto-oikeus määrä oli 1500 euroa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti oli viivästynyt tuomioistuimen tai viranomaisen vastuulla olevasta syystä. Lisäksi yhteismäärää korotettiin 500 eurolla, sillä asia koski A:n toimeentuloa ja oli siten erityisen merkittävä asianosaiselle. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lisäksi valtio velvoitettiin suorittamaan A:lle oikeudenkäynnin viivästymisestä hyvityksenä 2000 euroa. Muilta osin korvausvaatimus hylättiin. KHO 1.3.2019 T 723: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut valitukseen ratkaisua. Vaatimus hyvityksestä oikeudenkäynnin viivästymisen vuoksi hylättiin muilta kuin hallinto-oikeuden päätöksessä ratkaistuilta osin. Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti 1 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Valtion virkamieslaki 55 § 1 momentti Oikeudenkäynnin viivästymisestä annettu laki 3 § 1 momentti Oikeudenkäynnin viivästymisestä annettu laki 4 § 1 momentti Oikeudenkäynnin viivästymisestä annettu laki 6 § Oikeudenkäynnin viivästymisestä annettu laki 9 § 2 momentti
Päätös VHaO 17/0503/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Vaasan hallinto-oikeus 14.12.2017 17/0503/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella Tuotannollinen syy Taloudellinen syy Yhteistoimintaneuvottelut Toiminnan... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHao 17/0466/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1509487200000
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 1.11.2017 17/0466/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Taloudellinen syy Tuotannollinen syy Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen sijoittaminen Määräaikainen virkasuhde Yhdenvertainen kohtelu Virasto oli irtisanonut maksatuspäällikkö A:n virkasuhteen päättymään 8.12.2015 taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla. Päätöksen mukaan viraston toimintamäärärahojen merkittävän vähenemisen ja EU:n rakennerahastojen hallintotehtävien rahoituksen merkittävän vähenemisen vuoksi tehtäviä oli jouduttu järjestelemään uudelleen. Tästä syystä viraston tehtävien tarjoamismahdollisuudet ja tarjolla oleva työ olivat olennaisesti ja pysyvästi vähentyneet. Myös toimintaympäristön muutokset olivat edellyttäneet hallinnolta uudistumista Suomen kilpailukyvyn edistämiseksi. Hallinto-oikeus totesi, että viraston toimintamenomäärärahoihin oli ollut tulossa viraston lausunnossa kerrotut merkittävät vähennykset. Näiden vuoksi oli tehty myös rakenteellisia muutoksia ja tehtävien uudelleenjärjestelyjä. Muun muassa A:n johtaman maksatusyksikön tehtävien määrä oli vähentynyt olennaisesti, kun suuri osa maksatuksista oli siirretty muihin virastoihin. Myös maksatustehtävien uudet sähköiset järjestelyt olivat osaltaan vaikuttaneet ja tulivat vastaisuudessakin vaikuttamaan henkilöstöresurssitarpeeseen sitä vähentävästi. Edellä todettu huomioon ottaen viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. A oli vedonnut siihen, että irtisanomisen aikaan virasto oli palkannut uusia työntekijöitä A:n tehtäviä vastaaviin tehtäviin. Valtion virkamieslain mukaan perustetta irtisanomiselle ei ole, mikäli irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin eikä viraston toimintaedellytyksissä ole vastaavana aikana tapahtunut muutoksia. Säännöksen tarkoituksena on estää henkilökohtaisen irtisanomisperusteen verhoaminen kollektiiviseksi perusteeksi. Lähtökohtaisesti uuden henkilön ottamisena pidetään myös määräaikaisen työskentelevän henkilön vakinaistamista. Virastossa oli vakinaistettu vuonna 2014 tehdyillä päätöksillä yhteensä kuusi määräaikaisessa virkasuhteessa ollutta henkilöä, jotka olivat tehneet samankaltaisia tehtäviä kuin A. Kysymys oli ollut työ- ja elinkeinoministeriön sekä henkilöstöjärjestöjen tekemien valtakunnallisten peruslinjausten mukaisista vakinaistamisista sellaisten useissa peräkkäisissä virkasuhteissa työskennelleiden virkamiesten osalta, joilla valtion virkamieslain määräaikaiselle virkasuhteelle säädettyjen edellytysten ei ollut katsottu täyttyvän. Nimittäminen oli tapahtunut valtion virkamiesasetuksen mukaisesti siten, että määräaikaisen virkasuhteen tilalle perustettu virka oli täytetty virkaa haettavaksi julistamatta nimittämällä siihen kyseisessä määräaikaisessa virkasuhteessa työskentelevä virkamies. Toisin kuin A:n, joka oli palkattu toimintamenomäärärahoilla, jokaisen edellä mainitun kuuden vakinaistetun virkamiehen palkka oli maksettu EU-varoista maaseutuohjelman teknisellä tuella. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen vakinaistamisella ei voitu katsoa olleen asiallista yhteyttä A:n irtisanomiseen. Näissä olosuhteissa hallinto-oikeus katsoi, että kyseisten määräaikaisten virkasuhteiden vakinaistamista ei voitu pitää sellaisena menettelynä, joka poistaisi irtisanomisperusteen. A:n mukaan hänen irtisanomisestaan aiheutuva kustannussäästö oli ollut niin vähäinen, ettei sitä ollut voitu pitää viraston ja virkamiehen olosuhteet huomioon ottaen irtisanomisen todellisena syynä. A:n mukaan, ellei hän irtisanomisensa jälkeen työllistyisi ennen eläkeikää, tulisivat työnantajan maksettavaksi hänen työttömyysturvamenonsa. Hallinto-oikeus totesi, että A:n mahdollisesta työttömyydestä, työttömyyden kestosta tai oikeudesta niin kutsuttuihin työttömyysturvan lisäpäiviin ei ollut ollut minkäänlaista varmuutta irtisanomishetkellä. Näin ollen myöskään työnantajalle mahdollisista työttömyysturvan lisäpäivistä aiheutuvaa omavastuumaksua ei ollut tullut ottaa huomioon irtisanomisesta aiheutuvan kustannussäästön määrää arvioitaessa. Ennen A:n irtisanomista virasto oli täyttänyt viraston sisältä kaksi virkaa, joita A:n mukaan olisi tullut tarjota hänelle. Avoinna olivat olleet toimialapäällikön määräaikainen virka, sekä ryhmäpäällikön määräaikainen virka. A ei ollut hakenut kumpaakaan tehtävää. Hallinto-oikeus totesi, että toimialapäällikön virka oli ollut työ- ja elinkeinoministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteinen virka, eikä se siis ollut viraston tehtävä. Virkanimityspäätöksen tekeminen oli kuulunut ministeriöille. Virasto oli toiminut viran suorituspaikkana, sillä tehtävään valikoitui viraston virkamies. Uudelleensijoittamisvelvollisuus ei siis ollut tullut kyseeseen kyseistä virkaa täytettäessä. Ryhmäpäällikön tehtävään oli valittu ainoa tehtävään hakenut. A:ta ei siten ollut voitu sijoittaa kumpaankaan virkasuhteeseen. A:n mukaan virasto oli palkannut kolme ulkopuolista tehtäviin, joita olisi tullut tarjota hänelle. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehelle on ensisijaisesti tarjottava hänen aiempaa virkaansa vastaavaa työtä, ja jos tällaista työtä ei ole, hänelle on tarjottava muuta hänen ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden soveltuvaa työtä. Nyt kyseessä olevat, pääasiassa maastotyöskentelyyn liittyvät määräaikaiset työsopimussuhteiset tehtävät eivät olleet samoja tai edes samankaltaisia, joissa A oli työskennellyt maksatuspäällikkönä toimiessaan. Tehtävät eivät siten olleet olleet hänelle soveltuvia. Tehtävät olivat olleet määräaikaisia, ja niiden oli alun perin ollut tarkoitus päättyä jo 30.10.2015, eli ennen A:n virkasuhteen päättymistä. Uudelleensijoittamisvelvollisuus ei ollut koskenut näitä tehtäviä. Hallinto-oikeus totesi, että lakiin ei sisälly säännöksiä siitä, kehen irtisanomisen on kohdistuttava, kun työntekijöitä joudutaan irtisanoman taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla. Lähtökohtaisesti työnantajalla on oikeus harkintansa mukaan päättää asiasta. Työnantajalla on oikeus järjestää tehtäviensä hoitaminen tarpeittensa mukaan kiinnittämällä irtisanottavien valinnassa huomiota muun muassa työntekijöiden erilaiseen soveltuvuuteen uudelleen järjestettyihin työtehtäviin ja laajempaan osaamiseen jatkossa. Ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, kenen työtehtävät ovat vähentyneet eniten, jos työntekijät ovat olleet samassa yksikössä ja tehnet samankaltaisia töitä. Irtisanominen ei saa kuitenkaan loukata yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta. Asiassa ei ollut tullut esille seikkoja, jotka olisivat osoittaneet, että tasapuolisen kohtelun vaatimusta olisi loukattu. Näin ollen työnantajan ei voitu katsoa toimineen virheellisesti, kun se ei ollut tarjonnut maaseutu- ja energiayksikön tehtäviä tai muitakaan tehtäviä A:n hoidettavaksi. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 1.3.2019 T 722: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti
Päätös P-SHao 17/0466/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 1.11.2017 17/0466/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Taloudellinen syy Tuotannollinen syy ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HäHao 17/0203/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1488751200000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 6.3.2017 17/0203/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella Toiminnan uudelleenjärjestely Yhteistoimintaneuvottelut Organisaatiouudistus Taloudellinen syy Töiden loppuminen Uudelleen sijoittaminen Uudelleenkouluttaminen Yhdenvertainen kohtelu Syrjintä Virasto oli irtisanonut rakennerahastoasiantuntija A:n virkasuhteen päättymään 31.8.2015, koska A:n tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota hänelle tehtäviä olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Päätöksen mukaan tehtävien uudelleenjärjestelyt olivat johtuneet toimintamenomäärärahojen ja EU:n rakennerahastojen hallintotehtävien rahoituksen merkittävästä vähentymisestä ja myös toimintaympäristön muutoksista, jotka edellyttivät hallinnolta uudistumista Suomen kilpailukyvyn edistämiseksi. Hallinto-oikeus totesi, että työnantajalla on oikeus päättää, millä tavoin se järjestelee toimintaansa ja tehtäviään. Hallinto-oikeuden tehtäviin ei kuulu sen arvioiminen, ovatko työnantajan päättämät toimenpiteet välttämättömiä ja tarkoituksenmukaisia. Valtion virkamieslain mukainen irtisanomisperuste täyttyy, kun työnantajan harkintavaltansa rajoissa päättämät tehtävien uudelleenjärjestelyt tosiasiassa vähentävät olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti virkamiehen tehtäviä tai viraston mahdollisuuksia tarjota tälle tehtäviä suoritettavaksi. Viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi voivat vähentyä myös siitä syystä, että virkamiehen hoitamat tehtävät jaetaan osana tehtävien uudelleen järjestelyä muun henkilöstön hoidettavaksi. Hallinto-oikeus totesi, että esitetyn selvityksen perusteella virastossa toteutetut henkilöstövähennykset olivat kohdistuneet useisiin rakennerahastohankkeiden rahoitustehtäviä hoitaneisiin virkamiehiin. Asiassa ei ollut tullut esille, että näiden virkamiehien tilalle olisi otettu uusia henkilöitä. A:n hoitamaa tehtäväkokonaisuutta ei enää sellaisenaan ollut olemassa virastossa, ja siitä jäljelle jääneitä tehtäviä oli siirretty useamman kuin yhden ihmisen tehtävänkuviin. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n tehtävät ja viraston mahdollisuudet tarjota hänelle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Irtisanottavien henkilöiden valinnan perusteista ei ole säädetty lailla, joten henkilöiden valinta oli kuulunut työnantajalle. Irtisanomisen kohdistuminen rakennerahastotehtävissä toimiviin virkamiehiin oli johtunut heidän hoitamiensa tehtävien ja niiden rahoituksen olennaisesta vähenemisestä. Henkilöstövähennysten kohdistuminen mainittuun henkilöstöryhmään ei siis ollut perustunut irtisanottujen virkamiesten henkilöön liittyviin syihin. Irtisanotun henkilöstön määrittelyä ei näihin seikkoihin vedoten voitu pitää A:ta syrjivänä. Työnantaja oli valinnut viraston palvelukseen jäävät rakennerahastojen teknisellä tuella palkattavat virkamiehet viraston sisäisessä ilmoittautumismenettelyssä, ja valinta oli perustunut hakijoiden ansioiden vertailuun. A oli väittänyt työnantajan suosineen keskisuomalaisia virkamiehiä ja Jyväskylässä työskenteleviä. A oli vedonnut siihen, että työantaja oli lausunnossaan vedonnut A:n puuttuvaan Keski-Suomen toimintaympäristön tuntemiseen. Tällaisenosaamisen lukeminen hakijan eduksi on kuitenkin ollut perusteltavissa täytettävissä olleen tehtävän hoitamisen kannalta, koska kyseisessä hankkeessa oli tarkoitus kehittää työvoimapalveluita nimenomaan Keski-Suomen alueen tarpeisiin. Pelkästään se A:n mainitsema seikka, että viraston Jyväskylän toimipaikasta ei irtisanottu yhtään virkamiestä, ei vielä ollut osoittanut irtisanomisten perustuneen syrjiviin syihin. A oli lisäksi katsonut, että hänet olisi tullut sijoittaa avoinna olevaan projektipäällikön määräaikaiseen tehtävään. Työnantaja oli kuitenkin lausunnossaan uskottavasti selvittänyt, että projektipäällikön tehtävän hoitaminen edellytti sellaista kokemusta ja sellaisia taitoja, joita A:lla ei ollut. Hallinto-oikeus piti selvänä, ettei tällaista puuttuvaa osaamista ollut ollut mahdollista hankkia lyhyehkössä ajassa työnantajan järjestämän perehdytyksen tai koulutuksen avulla. Projektipäällikön johtaman hankkeen keston ja aikataulun vuoksi pidempään koulutukseen ei ollut kuitenkaan ollut mahdollisuutta. Hallinto-oikeus katsoi edellä todetun perusteella, ettei A ollut ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden ollut kohtuudella sijoitettavissa tai koulutettavissa projektipäällikön tehtävään. Virasto ei siis ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvoitettaan. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 1.3.2019 T 720: Valituslupahakemus hylättiin. Korkein hallinto-oikeus ei siten antanut ratkaisua valitukseen. Valtion virkamieslaki 9 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 11 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 11 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti Yhdenvertaisuuslaki 8 § Yhdenvertaisuuslaki 28 § Hallintolainkäyttölaki 74 §
Päätös HäHao 17/0203/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 6.3.2017 17/0203/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella Toiminnan uudelleenjärjestely Yhteistoimintaneuvottelut ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHao 17/0474/2 Irtisanominen kolletiiviperusteella 1497906000000
Helsingin hallinto-oikeus 20.6.2017 17/0474/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Hallinto-oikeuden toimivalta Koulutusvelvollisuus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Nimittämispäätös Oikeudenkäynnin viivästyminen Sijaisuus Taloudellinen syy Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen kouluttaminen Uudelleen sijoittaminen Viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy Viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy Virkatehtävien vähentyminen Yhteistoimintamenettely Virasto oli päättänyt 26.5.2015 irtisanoa virastomestari A:n virkasuhteen 1.6.2015 alkaen. Virkasuhde oli päättynyt irtisanomisen seurauksena 30.11.2015. Irtisanomisen syynä oli ollut se, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Viraston mukaan A:ta ei ollut mahdollista sijoittaa hänen ammattitaitoonsa ja osaamiseensa nähden kohtuudella toiseen tehtävään tai kouluttaa uusiin tehtäviin. A oli työskennellyt virastossa virastomestarina 1.11.2011 lukien virastossa tai tehtäviä aiemmin hoitaneissa virastoissa. A vaati päätöstä kumottavaksi virkamieslain vastaisena. A:n virastomestarin tehtävät oli ulkoistettu viraston päätöksellä siten, että pääosa A:n tehtävistä tehtiin ostopalveluna ja pieni osa viraston henkilökunnan toimesta. A katsoi, että ratkaisu virastopalvelujen ulkoistamisesta oli tosiasiassa tehty jo ennen yhteistoimintamenettelyä. A:n mukaan virastolla ei ollut myöskään taloudellisia perusteita irtisanomiseen. A:n mukaan virastopalvelutoimintojen ulkoistamisesta syntyy virastolle lisäkustannuksia verrattuna siihen, että toiminnot suoritettaisiin omien virkamiesten toimesta. Ulkoistamisesta ei seurannut A:n mukaan hänen suorittamien työtehtävien vähentymistä, vaan A:n tekemät työt tehtiin vain muiden toimesta. Lisäksi vähän ennen A:n irtisanomista virasto oli vakinaistanut määräaikaisissa virkasuhteissa olleen henkilön palveluasiantuntijan virkaan. Lisäksi A vetosi viraston laiminlyöneen uudelleensijoittamisvelvollisuutensa. Virasto vetosi irtisanomisen syynä ministeriön käynnistämiin yhteistoimintaneuvotteluihin, joiden perusteena olivat toimintamenojen ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien rahoituksen merkittävä väheneminen sekä rahoituksen vähenemisestä johtuvat tehtävien uudelleenjärjestelyt ja näistä syistä johtuva tehtävien tarjoamismahdollisuuksien sekä tarjolla olevan työn olennainen ja pysyvä väheneminen. Virasto oli 23.2.2015 tehdyllä päätöksellä perustanut virastomestarin viran ja nimittänyt virkaan viran perustamishetkellä tehtävää hoitaneen B:n. B oli ollut yhtäjaksoisesti 19.11.2001 lukien nimitettynä 13 määräaikaiseen virkasuhteessa virastossa tai tehtäviä aiemmin hoitaneissa virastoissa. B oli hoitanut samoja tehtäviä vuodesta 2001 lukien, eikä hänen vakinaistamisensa myötä viraston henkilöstömäärä tai virastopalveluita hoitavien henkilöiden määrä ollut lisääntynyt. Viraston mukaan se oli vakinaistamalla B:n korjannut virkamieslain 9 §:n vastaisen menettelyn. Hallinto-oikeus katsoi, että viraston toimintamäärärahoihin oli voitu arvioida muodostuvan vaje, jonka kattamiseksi oli ollut tarpeen supistaa henkilöstömenoja. Hallinto-oikeus arvioi, että viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettaviksi olivat näin ollen olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Hallinto-oikeus totesi, että kysymys siitä, oliko asiassa menetelty yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain mukaisesti, ei ratkaista hallintolainkäytön järjestyksessä, vaan asia tuli siltä osin saattaa yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Hallinto-oikeus arvioi lisäksi, että virastolla työnantajana oli ollut oikeus päättää siitä, miten se katsoi viraston tehtävien tulevan hoidettua tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämän oikeuden perusteella virasto oli voinut päättää virastopalvelujen hankkimisesta ostopalveluna, minkä seurauksena virastomestarien aiemmin hoitamat tehtävät olivat vähentyneet. Virasto oli vain kolme kuukautta ennen A:n irtisanomista perustanut uuden virastomestarin viran. Vaikka uuteen virkaan nimitetty B oli ennen nimittämistään ollut pitkäaikaisissa virkasuhteissa virastoon ja sen edeltäjiin, hallinto-oikeus katsoi, että hänen nimittämisensä häntä varten perustettuun uuteen virastomestarin virkaan oli rinnastettava virkamieslaissa tarkoitettuun uuden henkilön ottamiseen samankaltaisiin tehtäviin. Hallinto-oikeus katsoi uuden virastomestarin viran perustamisen osoittavan, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi eivät olleet vähentyneet virkamieslain tarkoittamalla tavalla. Viraston päätös A:n virkasuhteen irtisanomisesta oli hallinto-oikeuden mukaan lainvastainen. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä. KHO 1.3.2019 T 721: Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan. Korkein hallinto-oikeus totesi, että mikäli viranomainen ottaa virkamieslain tarkoittaman uuden henkilön samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottava henkilö on hoitanut, ilman, että viranomaisen toimintaedellytykset ovat samaan aikaan muuttuneet, uuden henkilön ottamisen voidaan usein katsoa olevan viite yksilöperusteisen irtisanomisen perusteiden lainvastaisesta kiertämisestä. A:n irtisanomista oli edeltänyt uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin. Viraston toimintaedellytyksissä ei ollut selvitetty tapahtuneen muutosta vastaavana aikana. Virastolla ei siten ollut lain edellyttämiä taloudellisia ja tuotannollisia perusteita A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Irtisanomispäätös oli ollut lainvastainen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen, jolla viraston irtisanomista koskeva päätös oli kumottu, lopputuloksen muuttamiseen ei ollut perustetta. Valitus hylättiin ja hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valtion virkamieslaki 6 b § Valtion virkamieslaki 9 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti 1 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Valtion virkamiesasetus 10 § 1 momentti
Päätös HeHao 17/0474/2 Irtisanominen kolletiiviperusteella
Helsingin hallinto-oikeus 20.6.2017 17/0474/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Hallinto-oikeuden toimivalta Koulutusvelvollisuus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Nimittämispäätös Oikeudenkäynnin... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHao 17/0786/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1507669200000
Helsingin hallinto-oikeus 11.10.2017 17/0786/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Tuotannolliset syyt Taloudelliset syyt Yhteistoimintaneuvottelut Menettelyvirhe Kuuleminen Luottamusmiehen kuuleminen Uudelleen sijoittaminen Uudelleen kouluttaminen Oikeudenkäynnin viivästyminen Ministeriö oli irtisanonut ylitarkastaja A:n virkasuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Ministeriössä ohjelmakaudella 2014 – 2020 palkkaukseen käytettävissä oleva rakennerahastojen tekninen tuki oli vähentynyt edellisellä ohjelmakaudella käytettävissä olleesta tuesta 52 prosenttia. Tämä määrä oli katettu kokonaan irtisanomisilla, sillä muuta keinoa ei ollut. Hallinto-oikeus totesi, että valtion virkamieslaki ei edellytä virkamiehen kuulemista ennen 27 §:ssä tarkoitettua irtisanomista. A:lle ei näin ollen ole tarvinnut varata tilaisuutta tulla kuulluksi irtisanomisen perusteena käytetyistä seikoista. A oli lisäksi vedonnut siihen, ettei asianomaiselle pääluottamusmiehelle tai luottamusmiehelle ollut varattu tilaisuutta tulla kuulluksi. Hallinto-oikeus totesi, ettei A ollut siitä huolimatta, että hänelle oli ilmoitettu mahdollisuudesta pyytää pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemista, pyytänyt kuulemista. Päätös ei siis tällä perusteella ollut lainvastainen. Hallinto-oikeus katsoi, että ministeriöllä oli työnantajana ollut oikeus päättää siitä, miten se katsoo sille kuuluvien rakennerahastojen teknisen tuen tehtävien tulevan hoidettua tarkoituksenmukaisella tavalla. Lähtökohtaisesti työnantaja voi, ellei muuta ole erikseen säädetty, työantajalle kuuluvan työnjohto-oikeuden puitteissa muuttaa virkamiehen virkaan kuuluvia tehtäviä tehtävään määräämistä koskevalla päätöksellä riippumatta siitä, oliko virkamies antanut suostumuksensa tehtävien muuttamiseen. Ministeriöllä oli siis ollut oikeus järjestellä tehtävään määräämistä koskevilla päätöksillä samaan aikaan kaikki tähän ryhmään kuuluneiden virkamiesten tehtävät. Työnantajan ilmoittautumismenettelyssä tekemät tehtävään määräämiset eivät olleet A:n osalta merkinneet uuden viran perustamista edellyttävää tehtävien olennaista muuttumista, vaan tehtävien lakkaamista, kun A ei ollut tullut valituksi mihinkään ilmoittautumismenettelyssä olleeseen tehtävään. Tehtävien uudelleenjärjestelyssä noudatettava menettely ei ollut ollut lainvastainen. Hallinto-oikeus totesi, että uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvollisuus on koskenut A:n ohella kaikkia tämän kanssa samassa asemassa olleita virkamiehiä. Irtisanomisuhan alla olleiden virkamiesten lukumäärään nähden ministeriön menettelyä, jossa se oli tarjonnut kaikille irtisanomisuhan alla olleille virkamiehille yhtäläisen mahdollisuuden ilmoittaa kiinnostuksensa avoimeen tehtävään, oli pidettävä asianmukaisena. A oli saadessaan tiedon avoinna olevasta tehtävästä, hakenut avointa erityisasiantuntijan virkaa. A ei ollut tullut valituksi, sillä hän ei ollut täyttänyt viran tehtävänkuvaukseen liittyviä vaatimuksia. A oli tästä syystä katsonut, ettei ministeriö ollut täyttänyt uudelleenkouluttamisvelvoitettaan. Hallinto-oikeus katsoi, ettei työnantajalta lähtökohtaisesti voida kohtuudella edellyttää irtisanottavan virkamiehen kouluttamista tämän hoitamiin tehtäviin nähden täysin toisen sisältöisiin tehtäviin. A:lta oli puuttunut tehtäviin liittyvä kokemus ja kokonaisnäkemys. Näin ollen työnantajalta ei ollut voitu kohtuudella olettaa A:n uudelleen kouluttamista avoinna olevaan tehtävään. Virasto ei ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamis- tai kouluttamisvelvoitettaan. A oli vielä katsonut, että ministeriön olisi tullut selvittää irtisanomisen välttämiseksi hänen sijoittamisensa muiden hallinnonalan virkoihin. Työnantaja oli ennen A:n irtisanomista tarjonnut A:lle mahdollisuutta muutoskeskusteluun, jossa oli ollut tarkoituksena käydä läpi A:n halukkuudet ja laatia toimintasuunnitelma tämän uudelleensijoittumiseksi. A oli perunut sovitun, hänen pyynnöstään jo aiemmin siirretyn muutoskeskusteluajan ja oli pyytänyt, että asia hoidetaan hänen osaltaan irtisanomiskorvauksella ilman muutoskeskusteluja. Hallinto-oikeus katsoi, ettei työantaja ollut A:n myötävaikutuksen puutteessa ollut velvollinen ryhtymään enempiin toimenpiteisiin sen selvittämiseksi, olisiko A:n virka ollut siirrettävissä toiseen virastoon. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 17.5.2019 T 2242: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. Valtiokonttori määrättiin maksamaan valtion varoista A:lle hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä yhteensä 3000 euroa. Suomen perustuslaki 21 § 2 momentti Hallintolaki 5 § Hallintolaki 6 § Hallintolaki 34 § Hallintolaki 36 § Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Valtion virkamieslaki 66 § Valtion virkamiesasetus 43 §
Päätös HeHao 17/0786/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Helsingin hallinto-oikeus 11.10.2017 17/0786/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Tuotannolliset syyt Taloudelliset syyt ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHao 16/0975/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1481061600000
Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2016 16/0975/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Koulutusvelvollisuus Oikeudenkäyntikulut Päätöksen perusteleminen Syrjintä Taloudellinen syy Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen kouluttaminen Uudelleen sijoittaminen Virkatehtävien vähentyminen Yhdenvertainen kohtelu Yhteistoimintamenettely Virasto oli päättänyt 2.10.2014 irtisanoa A virkasuhteen, koska viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Irtisanomisaika oli kuusi kuukautta ja virkasuhteen viimeinen voimassaolopäivä siten 2.4.2015. Päätöksen mukaan virastolla ei sillä hetkellä ollut tehtäviä, joihin virasto olisi voinut A:n kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Mahdollisuuksia näihin aiottiin selvittää koko irtisanomisajan. A vaati viraston päätöksen kumoamista. Valittajan mukaan viraston päätös oli puutteellisesti perusteltu. A katsoi valituksessaan lisäksi, että virasto oli menetellyt yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain vastaisesti. Hallinto-oikeus totesi, että kysymys siitä, onko asiassa toimittu kyseisen lain mukaisesti, ei ratkaista hallintolainkäytön järjestyksessä, vaan asia voidaan saattaa yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. A katsoi, ettei päätöstä ollut perusteltu hallintolain edellyttämällä tavalla. Vaikka työnantajalla on irtisanoessaan virkamiehiä taloudellisista syistä oikeus valita irtisanottavat virkamiehet tarpeidensa mukaan, on irtisanottavia valittaessa käytettävien perusteiden oltava asiallisia. Hallinto-oikeus katsoi virkamiehen oikeusturvan edellyttävän, että virkamies saa irtisanomiseensa johtaneen menettelyn yhteydessä riittävästi tietoa paitsi taloudellisista seikoista, myös niistä tosiseikoista, jotka ovat johtaneet hänen valikoitumiseensa irtisanottavaksi. Työnantajan A:lle antamasta pöytäkirjaotteesta eikä yhteistoimintaneuvottelujen pöytäkirjoista eivät ilmene, miten viraston tehtävät on järjestelty uudelleen ja millä perusteilla samoja tehtäviä hoitaneista virkamiehistä juuri A oli valittu irtisanottavaksi. Viraston esittämistä selvityksistä ei ilmennyt, että A olisi virkasuhteensa irtisanomiseen johtaneen menettelyn yhteydessä saanut yksityiskohtaista tietoa siitä, miksi juuri hänet oli valittu irtisanottavaksi. Hallinto-oikeus katsoi, että päätöksen perustelut eivät kaikilta osin täyttäneet hallintolaissa asetettuja vaatimuksia. Hallinto-oikeus totesi, että virastolla oli työnantajana oikeus päättää siitä, miten se katsoo viraston tehtävien tulevan hoidetuksi tarkoituksenmukaisella tavalla. Virasto ei kuitenkaan esittänyt selvitystä koulutussihteerien tehtävien uudelleenjärjestelystä. Esitetyn selvityksen perusteella ei voitu todeta, että A:n tehtävät olisivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Myöskään ei voitu todeta, että A:n valitseminen irtisanottavaksi ei olisi perustunut hänen väittämällään tavalla hänen henkilöönsä liittyviin syihin tai hänen ikäänsä tai sukupuoleensa. Valituksenalaisen päätöksen mukaan virastolla ei ollut tehtäviä, joihin A olisi voitu kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Kuitenkin välittömästi ennen A:n irtisanomista tai hänen irtisanomisaikanaan virastossa oli tullut haettavaksi yhteensä 16 määräaikaista virkasuhdetta. Viraston olisi tullut selvittää A:n uudelleensijoittamis- ja koulutusmahdollisuudet ennen tehtävien laittamista sisäiseen hakuun. Kun A ei kuitenkaan hallinto-oikeudessa ollut väittänyt, että hänet olisi tullut uudelleensijoittaa joihinkin näistä tehtävistä, ei viraston voitu katsoa laiminlyöneen velvollisuuttaan uudelleensijoittamiseen. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Viraston päätös A:n irtisanomisesta oli lainvastainen. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin. KHO 16.4.2019 T 1564: Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Valtiokonttori määrättiin maksamaan valtion varoista A:lle hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä yhteensä 3 000 euroa. Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Hallintolaki 44 § 1 momentti 3 kohta Hallintolaki 45 § 1, 2 ja 3 momentti
Päätös HeHao 16/0975/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2016 16/0975/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Koulutusvelvollisuus Oikeudenkäyntikulut Päätöksen perusteleminen Syrjintä Taloudellinen syy Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHao 16/0974/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1481061600000
Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2016 16/0974/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Koulutusvelvollisuus Määräaikainen virkasuhde Oikeudenkäyntikulut Suullinen käsittely Päätöksen perusteleminen Syrjintä Syrjintä iän perusteella Taloudellinen syy Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen kouluttaminen Uudelleen sijoittaminen Virkatehtävien vähentyminen Yhdenvertainen kohtelu Yhteistoimintamenettely Virasto oli päättänyt 2.10.2014 irtisanoa koulutussihteeri A:n virkasuhteen, koska viraston mahdol-lisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähen-tyneet. Irtisanomisaika oli neljä kuukautta ja virkasuhteen viimeinen voimassaolopäivä siten 2.2.2015. Virastossa oli käyty yhteistoimintaneuvotteluja toukokuusta 2014 alkaen. Virasto oli irtisanonut samalla kertaa 17 henkilöä. Päätöksen mukaan virastolla ei sillä hetkellä ollut tehtäviä, joihin vi-rasto olisi voinut A:n kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Siihen liittyviä mahdollisuuksia aiottiin selvittää koko irtisanomisajan. A vaati viraston päätöstä kumottavaksi ja virastoa velvoitet-tavaksi korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa 1300 eurolla laillisine viivästyskorkoineen. A oli ollut virkasuhteessa virastoon vuodesta 1997 lähtien ja työskennellyt virassaan vuodesta 2009 alkaen. A:n mukaan irtisanomisen perusteet oli ilmoitettu hänelle vain viittaamalla 26.9.2014 pidetyn yt-neuvottelun pöytäkirjaan. Yksittäiset irtisanotut virkamiehet eivät olleet saaneet selkeitä tietoja virkasuhteidensa päättymisen syistä. Pöytäkirjasta ei myöskään käynyt ilmi, millä perusteella vi-rasto oli valinnut irtisanomisen kohteeksi joutuneet virkamiehet. A vetosi lisäksi siihen, ettei irti-sanomiskynnys täyty, mikäli virasto ei ollut ryhtynyt muihin merkittäviin kustannussäästötoimen-piteisiin kuin henkilöstön irtisanomisiin. A:n mukaan virasto oli lisäksi palkannut määräaikaisiin virkasuhteisiin koulutussihteerin ajalle 1.8.2004- 31.7.2015, kaksi sovellusneuvojaa ajalle 1.11.2014-31.7.2015 ja assistentin ajalle 8.9.-31.12.2014. Näistä koulutussihteerin ja sovellusneu-vojien määräaikaiset virkasuhteet jatkuivat vielä senkin jälkeen, kun A:n virkasuhde päättyi 2.2.2015. Päätöksen perustelemisen osalta hallinto-oikeus totesi seuraavasti. Yt-neuvottelujen pöytäkirjasta 26.9.2014 ilmeni kyllä, että irtisanomisilla pyrittiin kattamaan vuodelle 2015 ennakoitua 2,6 mil-joonan euron määrärahavajetta. Viraston esittämistä selvityksistä ei kuitenkaan ilmennyt yksityis-kohtaisemmin, että A olisi irtisanomiseensa johtaneen menettelyn yhteydessä saanut tarkemmin tietoa siitä, miksi juuri hänet oli valittu irtisanottavaksi. Tämän vuoksi hallinto-oikeus katsoi, ettei irtisanomispäätöstä ollut kaikilta osin perusteltu hallintolain edellyttämällä tavalla. Työn tarjoamisedellytysten vähenemisen suhteen hallinto-oikeus arvioi, että viraston mahdollisuu-det tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettavaksi olivat viraston määrärahatilanteen vuoksi olennai-sesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Kun virasto ei kuitenkaan ole tuonut esiin niitä seik-koja, joiden perusteella A oli valittu koulutussihteerin tehtäviä hoitaneista henkilöistä irtisanotta-vaksi, asiassa ei ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella A:n tehtävien oltaisiin voitu katsoa vähentyneen virkamieslain tarkoittamalla tavalla. Uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvollisuuden osalta hallinto-oikeus totesi, ettei virastolla päätöksensä perustelujen mukaan ollut tehtäviä, joihin A olisi kohtuudella voitu uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Kuitenkin välittömästi ennen A:n irtisanomista tai hänen irtisanomisaikanaan viras-tossa on tullut haettavaksi yhteensä 16 määräaikaista virkasuhdetta. Hallinto-oikeus katsoi, että viraston määräaikaisten virkasuhteiden täytössä noudattama hakumenettely ja nimityspäätösten perustaminen haastateltujen välillä suoritettuun yleisten nimitysperusteiden mukaiseen ansiover-tailuun oli aktiivisen uudelleensijoittamisvelvoitteen vastainen. Virasto oli hakumenettelyn kautta valinnut ja nimittänyt A:n asianhallintasihteerin määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalle 19.1.-31.1.2015 ja uudelleen ajalle 1.1.-31.12.2016. Hallinto-oikeus totesi, että A:n nimittäminen näihin virkasuhteisiin osoittaa, että viraston mahdollisuudet tarjota hänelle tehtäviä suoritettaviksi eivät olleet vähentyneet virkamieslaissa tarkoitetulla tavalla. Edellä esitetyillä perusteilla viraston päätös A:n irtisanomisesta oli hallinto-oikeuden mukaan lainvastainen. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Virasto velvoitettiin maksamaan A:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1300 euroa viivästyskorkoineen. KHO 16.4.2019 T 1563: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn toimit-tamisesta. Korkein hallinto-oikeus tutki asian ja hylkäsi valituksen eikä hallinto-oikeuden päätök-sen lopputulosta siten muutettu. Virasto määrättiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 1080 eurolla viivästyskorkoineen. Valtion virkamieslaki 5 § Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Hallintolaki 44 § 1 momentti Hallintolaki 45 § 1 momentti
Päätös HeHao 16/0974/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Helsingin hallinto-oikeus 7.12.2016 16/0974/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella Koulutusvelvollisuus Määräaikainen virkasuhde Oikeudenkäyntikulut Suullinen käsittely Päätöksen perusteleminen Syrjintä Syrjintä... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös I-SHao 18/0299/4 Virantoimituksesta pidättäminen 1542924000000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 23.11.2018 18/0299/4 Virantoimituksesta pidättäminen Muutoksenhaku Oikeudenkäyntikulut Rikossyyte Rikostuomio Suhteellisuusperiaate Yhdenvertainen kohtelu Yleinen luottamus viranomaiseen Poliisilaitos oli päättänyt jatkaa A:n virantoimituksesta pidättämistä rikossyytteen ajaksi. A oli tuomittu käräjäoikeudessa pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta 35 päiväsakon sakkorangaistukseen. A vaati poliisilaitokselta virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian uudelleen käsittelemistä käräjäoikeuden antaman tuomion jälkeen. A:n mukaan käräjäoikeuden tuomio ei olisi estänyt häntä palaamasta toimenkuvansa mukaisiin virkatehtäviin. A katsoi käyttäneensä ainoastaan poliisilain mukaisia voimakeinoja. A katsoi päätöksen olevan yhdenvertaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen vastaisesti liian ankara suhteessa tapahtumaan ja aiempaan seurauskäytäntöön. Poliisilaitoksen mukaan virkamiesoikeudelliset päätökset tehdään aina yksittäistapauksellisen harkinnan ja arvioinnin jälkeen. A:n osalta päätöstä mahdollisen virkamiesoikeudellisen seuraamuksen antamisesta ei ollut tehty, koska rikosprosessi oli yhä kesken. Hallinto-oikeuden mukaan virantoimituksesta pidättäminen on turvaamistoimen luonteinen toimenpide, jonka tarkoituksena on turvata muun muassa viranhoidon luotettavuus. Väliaikaisena turvaamistoimenpiteenä virantoimituksesta pidättämistä ei kuitenkaan saa jatkaa pidempään kuin sen tavoitteiden turvaamiseksi on tarpeen. Hallinto-oikeuden mukaan poliisilaitos oli tuomion perusteella voinut jatkaa virantoimituksesta pidättämistä tilanteessa, jossa rikosoikeudenkäynti oli jatkunut muutoksenhakutuomioistuimessa. Poliisilaitoksen ei ollut osoitettu menetelleen yhdenvertaisuus- tai suhteellisuusperiaatteen vastaisesti. Hallinto-oikeuden mukaan poliisilaitoksella oli ollut lainmukaiset perusteet jatkaa A:n virantoimituksesta pidättämistä. A:n valitus oli siten hylättävä. Lainvoimainen. Suomen perustuslaki 2 luku 6 § Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 1 kohta Valtion virkamieslaki 40 § 4 momentti Hallintolaki 6 § Hallintolaki 45 § Hallintolainkäyttölaki 74 § Poliisilaki 1 § 1 momentti Poliisilaki 2 luku 17 § Poliisin hallinnosta annettu laki 15 f §
Päätös I-SHao 18/0299/4 Virantoimituksesta pidättäminen
Itä-Suomen hallinto-oikeus 23.11.2018 18/0299/4 Virantoimituksesta pidättäminen Muutoksenhaku Oikeudenkäyntikulut Rikossyyte Rikostuomio Suhteellisuusperiaate Yhdenvertainen kohtelu Yleinen luottamus... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös I-SHao 18/0300/4 Virantoimituksesta pidättäminen 1542924000000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 23.11.2018 18/0300/4 Virantoimituksesta pidättäminen Käyttäytymisvelvollisuus Oikeudenkäyntikulut Poliisi Päätöksen perusteleminen Rikossyyte Suhteellisuusperiaate Virkavelvollisuuden rikkominen Yhdenvertainen kohtelu Yleinen luottamus viranomaiseen Poliisilaitos oli pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. A oli esitutkinnassa epäiltynä virkatehtävien yhteydessä tapahtuneesta pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Poliisilaitoksen mukaan esitutkinnalla oli vaikutus A:n kykyyn ja edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. A vaati päätöksen kumoamista ja asian palauttamista uudelleen poliisilaitoksen käsiteltäväksi. A:n mukaan päätöstä rasittivat useat virheellisyydet. A:n kuulemisen yhteydessä oli tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella kyseessä oli ollut oikeutettu voimankäyttötilanne. Lisäksi A piti virantoimituksesta pidättämistä liian ankarana suhteessa teon laatuun ja moitittavuuteen eikä asiaa oltu A:n mukaan siltä osin myöskään perusteltu. A:n tarkoituksena ei ollut kiinniotetun henkilön vahingoittaminen eikä A ollut pitänyt sitä toimensa todennäköisenä tai mahdollisena seuraamuksena. Lisäksi A piti päätöksen perusteluja puutteellisena siltä osin, millä tavalla keskeneräisellä esitutkinnalla oli vaikutusta valittajan kykyyn ja edellytyksiin hoitaa tehtäviään. Poliisilaitos oli perustanut päätöksensä asiassa kertyneeseen esitutkinta-aineistoon, johon on kuulunut myös videotallenne tapahtumista. Säilöön tuotava ihminen oli ollut täysin alisteisessa asemassa paikalla olleisiin poliisimiehiin nähden eikä tilanteessa ollut ilmennyt minkäänlaista uhkaa tai vaaraa. A:n järjestyspoliisitehtävissä korostuivat voimakeinojen käyttöä edellyttävät tilanteet. Epäillyt teot olivat niiden vakavuus ja A:n tehtävät huomioon ottaen omiaan vähentämään sekä poliisilaitoksen että yleisön luottamusta valittajan toimimiseen poliisimiehenä. Valituksenalainen päätös oli tehty epäiltyjen rikosten esitutkinnan aloittamisen jälkeen, mutta ennen syytteen nostamista. Ottaen huomioon A:n asema ja tehtävät poliisimiehenä, hänen virkatehtäviensä edellyttämä luottamus sekä epäilty menettely, poliisilaitos oli voinut arvioida, että menettely oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta A:ta kohtaan. Hallinto-oikeuden mukaan poliisilaitoksella oli ollut virkamieslain mukainen peruste A:n virantoimituksesta pidättämiselle. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 14 § 1ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 1 kohta Valtion virkamieslaki 40 § 4 momentti Poliisilain 1 § 1 momentti Laki poliisin hallinnosta 15 f §
Päätös I-SHao 18/0300/4 Virantoimituksesta pidättäminen
Itä-Suomen hallinto-oikeus 23.11.2018 18/0300/4 Virantoimituksesta pidättäminen Käyttäytymisvelvollisuus Oikeudenkäyntikulut Poliisi Päätöksen perusteleminen Rikossyyte Suhteellisuusperiaate Virkavelvollisuuden... - Virkasuhteen purkaminen Päätös HeHao 18/0821/2 Virkasuhteen purkaminen 1540850400000
Helsingin hallinto-oikeus 30.10.2018 18/0821/2 Virkasuhteen purkaminen Luottamuspula Luvaton poissaolo Poissaoloilmoitus Suhteellisuusperiaate Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Työtehtävien laiminlyönti Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virkavelvollisuuden rikkominen Virasto oli päättänyt purkaa virastomestari A:n virkasuhteen. A oli ollut yhdenjaksoisesti luvattomasti poissa töistä yhteensä kymmenen työpäivää. A:n vuosiloma oli hyväksytty ajalle 26.6.-28.7.2017, jonka jälkeen A oli saapunut töihin vasta 14.8.2017. A oli lähettänyt kollegalleen maanantaina 31.7.2017 tekstiviestin, jonka mukaan hän ”saapuu töihin vasta torstaina, sillä tiistaina on siskon miehen hautajaiset”. A ei ollut saapunut töihin koko viikkona eikä ilmoittanut poissaolosta esimiehensä sijaiselle eikä muille. Seuraavana maanantaina 7.8.2017 kollegalle oli tullut tekstiviesti, jossa A ilmoitti jatkavansa lomaa vielä viikon. A ei ollut yhteydessä lomalla olleen esimiehensä sijaiseen. Lomaa ei ollut haettu eikä sitä olisi myönnetty kyseisenä ajankohtana. A kertoi olleensa siinä käsityksessä, että asia on kunnossa, kun esimies ja tämän sijainen eivät olleet reagoineet hänen tekstiviesteihinsä. Hallinto-oikeus katsoi, että A ei ollut perustellusti voinut käsittää saaneensa luvan poissaololleen, kun hänen tekstiviesteihinsä ei ollut reagoitu. A oli jättämällä tulematta virantoimitukseen kahden viikon ajalta törkeästi laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Se, että A:lla ei ollut aiemmin ollut vastaavia poissaoloja, ei antanut aihetta arvioida tilannetta toisin. A:n virkasuhteen purkamiselle oli ollut virkamieslaissa tarkoitettu peruste. Virkasuhteen purkaminen ei ollut suhteellisuusperiaatteen vastaista. Muut valituksessa esitetyt seikat eivät antaneet aihetta arvioida asiaa toisin. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 33 §
Päätös HeHao 18/0821/2 Virkasuhteen purkaminen
Helsingin hallinto-oikeus 30.10.2018 18/0821/2 Virkasuhteen purkaminen Luottamuspula Luvaton poissaolo Poissaoloilmoitus Suhteellisuusperiaate Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Työtehtävien... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös I-SHao 18/0107/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1523912400000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 17.4.2018 18/0107/4 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Epäasiallinen käytös Luottamuspula Käyttäytymisvelvollisuus Rajavartiolaitos Sopimaton kielenkäyttö Sopimaton käytös Syrjintä Terveystarkastus Työkyky Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Yhteistyöstä kieltäytyminen Yhteistyövaikeudet Yleinen luottamus viranomaiseen Rajavartiolaitos oli irtisanonut rajavartioston toimintaupseerina toimineen A:n kuuden kuukauden irtisanomisajalla sekä pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi koko irtisanomisajaksi. Pää-töksen mukaan A ei muun muassa ollut osallistunut kutsujen mukaisiin terveystarkastuksiin ja työ-kykyneuvotteluun. A oli laiminlyönyt virkamieslain mukaista virkamiehen velvollisuutta antaa viranomaisen pyynnöstä tai määräyksestä tälle tehtävän hoitamisen terveydellisiä edellytyksiä koskevia tietoja. A:n toistuva kielteinen suhtautuminen työkyvyn selvittämiseen, haluttomuus noudattaa työnjohto- ja valvontamääräyksiä, yhteistyöhaluttomuus esimiesten kanssa sekä epäasi-allinen kieli eivät olleet olleet rajavartiomiehelle ja virkamiehelle säädetyn käyttäytymisvelvoitteen mukaisia. A:n käytös oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta Rajavartiolaitokselle kuuluvien tehtävien hoitoon. A oli kutsuttu määräaikaiseen työterveystarkastukseen neljä kertaa vuoden 2013 aikana. A oli ker-tonut, että hän ei ollut saanut kutsua tarkastukseen. Kutsuun liittyvistä epäselvyyksistä huolimatta hallinto-oikeus katsoi, ettei ollut aihetta epäillä työnantajan ilmoitusta siitä, että A:n terveydentilaa oli pyritty selvittämään tuloksettomasti vuoden 2013 aikana. A oli poistunut työkykyneuvottelusta havaittuaan, ettei neuvottelussa ollut paikalla hänen luottamustaan nauttiva työterveyslääkäri. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, ettei A ole voinut edellyttää, että häntä koskevissa työky-kyneuvotteluissa työterveyshuoltoa toteuttaisi tietty lääkäri. Lisäksi hallinto-oikeus totesi, että A:n työterveyshuoltoa ja työnantajaa kohtaan kokema epäluottamus oli ollut niin laajaa, ettei asioiden selvittäminen A:n edellyttämällä tavalla olisi voinut olla mahdollista. Työantajalla oli ollut perus-teltu syy velvoittaa A tarpeellisiksi katsomiinsa työkykyneuvotteluihin ja terveystarkastukseen. Määräys terveystarkastukseen on myös ollut virkakäskyn sisältävä hallintopäätös, jota A oli ollut velvollinen noudattamaan. A ei ollut tuonut esille mitään objektiivisesti arvioiden perusteltua syy-tä kieltäytyä noudattamasta työnantajan työkyvyn selvittämiseksi antamia virkamääräyksiä. A ei ollut kaksi eri työkykyään koskevaa lääkärintodistusta toimittamalla vapautunut työnantajan aset-tamista velvoitteista, sillä lääkärintarkastuksia ei ollut suorittanut työpaikan edellyttämät vaati-mukset tunteva työterveyslääkäri. Yhtenä irtisanomisperusteena oli ollut A:n yhteistyöhaluttomuus esimiesten kanssa sekä epäasial-linen kielenkäyttö. A oli itse kuvannut olleensa suorapuheinen. Oikeudenkäyntiasiakirjoista il-menneet A:n viestit olivat olleet sävyltään vaativia ja sanelevia, osin selvästi asiattomia. Kielen-käytön moitittavuutta oli lisännyt se, että se oli suuntautunut esimiestasolle. A:n kirjelmät olivat olleet objektiivisesti arvioiden omiaan vähentämään työyhteisössä tarvittavaa keskinäistä luotta-musta ja kunnioitusta. Ne olivat kertoneet myös A:n tavasta reagoida kielteiseksi kokemiinsa asi-oihin ja tilanteisiin, millä oli merkitystä arvioitaessa A:n sopivuutta työyhteisöön ja Rajavartiolai-toksen työtehtäviin. Kun otettiin huomioon Rajavartiolaitoksen yhteiskunnallisesti merkittävät, rajaturvallisuuden varmistamiseen liittyvät tehtävät sekä A:n toimistoupseerin virkasuhteeseen kuuluneet tehtävät ja toimivaltuudet, oli terveystarkastuksesta kieltäytyminen muodostanut valtion virkamieslain mu-kaisen erityisen painavan syyn A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Irtisanomiskynnyksen täyttymistä harkittaessa työnantaja oli lisäksi voinut ottaa kokonaisarviossa irtisanomista puoltavina seikkoina huomioon A:n epäasiallista käyttäytymistä osoittavat kirjelmät ja työkyvyn selvittämiseksi annet-tujen muiden virkamääräysten noudattamatta jättämisen. Viranomainen oli voinut arvioida, että irtisanomisen perusteena oleva A:n menettely oli osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Näin ollen virantoimituksesta pidättämisen edellytykset olivat olleet olemassa. Hallinto-oikeus totesi, että A:n kohtelua koskeva selvitys ei kokonaisuutena ollut osoittanut, että A:ta olisi kohdeltu työnantajan toimesta syrjivästi tai epäasiallisesti. A oli omalta osaltaan omalla yhteistyökyvyttömällä ja vaativalla käytöksellään vaikeuttanut esille tuomiensa riitatilanteiden asiallista selvittämistä. Asiassa esitetty selvitys rajavartioston toiminnasta liittyen aseen luovutta-misen kieltoon, A:n esittämien häirintäsyytösten selvittämiseen tai A:n kohteluun aiemmin työ-uralla ei siten osoittanut, että A:n irtisanomisen ja virantoimituksesta pidättämisen perusteena olisi ollut valituksenalaisessa päätöksessä mainittujen hyväksyttävien syiden sijasta A:n väittämällä tavalla epäasialliset vihamielisiin henkilösuhteisiin tai vastatoimiin liittyvät syyt. Ottaen huomioon ne perusteet, joiden johdosta A oli irtisanottu, ei virkasuhteen päättämistä ilman varoituksen antamista voitu pitää kohtuuttomana. Virkasuhteen irtisanominen ja virantoimituksesta pidättämi-nen eivät siten olleet olleet lainvastaisia ja valitus oli hylättävä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevasta pää-töksestä. KHO 4.2.2019 T 317: Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan ratkaisun osalta. Hallinto-oikeuden päätöstä muutettiin korottamalla hallin-to-oikeuden määräämän hyvityksen yhteismäärää 1 500 eurolla. Lisäksi Valtiokonttori määrättiin maksamaan A:lle valtion varoista muutoksenhausta korkeimpaan hallinto-oikeuteen aiheutuneina kuluina 200 euroa. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen muilta osin. Korkein hallinto-oikeus ei siten antanut ratkaisua valitukseen irtisanomista koskevan pääasian osalta. Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 19 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 2 momentti 1 kohta Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 4 kohta Rajavartiolaitoksen hallinnosta annettu laki 20 § 1 momentti Rajavartiolaitoksen hallinnosta annettu laki 20 § 2 momentti
Päätös I-SHao 18/0107/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Itä-Suomen hallinto-oikeus 17.4.2018 18/0107/4 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Epäasiallinen käytös Luottamuspula Käyttäytymisvelvollisuus Rajavartiolaitos Sopimaton... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös I-SHao 19/0308/2 Virantoimituksesta pidättäminen 1561410000000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 25.6.2019 19/0308/2 Virantoimituksesta pidättäminen Ampuma-aserikkomus Epäasiallinen käytös Käyttäytymisvelvollisuus Rikosepäily Rikossyyte Sopimaton käytös Sopimattomuus Vapaa-aika Yleinen luottamus viranomaiseen Virasto oli saanut poliisilta tiedon A:n epäillystä ampuma-aserikoksesta. Virasto oli pidättänyt A:n virantoimituksesta 19.3.2018 lukien syyteharkinnan päätökseen asti. A oli ollut epäiltynä törkeästä ampuma-aserikoksesta. A vaati päätöstä virantoimituksesta pidättämisestä kumottavaksi. Kyseessä oli epäily vakavasta rikoksesta, jonka johdosta työnantaja katsoi, ettei A:lla ollut edellytyksiä työskennellä virassaan. Viraston virkamiehille ei ole lähtökohtaisesti asetettu vastaavaa vapaa-aikaan ulottuvaa käyttäytymisvelvollisuutta kuin esimerkiksi poliisimiehille. Siitä huolimatta virasto katsoi, ettei sen virkamiehellä ole ainakaan ennen syyteharkinnan päättymistä edellytyksiä työskennellä tehtävässään ollessaan epäiltynä vakavasta yleistä järjestystä ja turvallisuutta uhkaavasta tai vaarantavasta teosta. Tämä oli viraston kanta riippumatta tarkemmin siitä, missä tehtävässä virkamies tosiasiallisesti työskentelee. A:n osalta oli sittemmin tehty syyttämättäjättämispäätös, minkä jälkeen edellytyksiä virantoimituksesta pidättämiseen ei enää ollut. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut virkamieslain tarkoittama peruste A:n virantoimituksesta pidättämiselle ja A:n valitus oli siten hylättävä. Hallinto-oikeus muutti viraston päätöstä siten, että virantoimituksesta pidättäminen määrättiin alkavaksi 21.3.2018, sillä hallintolain luottamuksensuojaperiaate estää mahdollisuuden tehdä virkamiehen asemaan vaikuttavia taannehtivia päätöksiä. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 1 kohta Hallintolaki 6 § Hallintolaki 31 § 1 momentti
Päätös I-SHao 19/0308/2 Virantoimituksesta pidättäminen
Itä-Suomen hallinto-oikeus 25.6.2019 19/0308/2 Virantoimituksesta pidättäminen Ampuma-aserikkomus Epäasiallinen käytös Käyttäytymisvelvollisuus Rikosepäily Rikossyyte Sopimaton käytös Sopimattomuus Vapaa-aika Yleinen... - Korvausvaatimus Päätös I-SHao 18/0232/4 Korvausvaatimus 1536786000000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 13.9.2018 18/0232/4 Korvausvaatimus Määräaikainen virka Epäasiallinen käytös Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Nimittämispäätös Nimityskirja Sijaisuus Virkaehtosopimus Virkaehtosopimukseen osallinen Virkasuhteesta johtuva taloudellinen etuus Virkatehtävien vähentyminen A oli hallinto-oikeudelle osoittamassaan kirjelmässä vaatinut, että laitos velvoitetaan maksamaan hänelle virkasuhteeseen liittyvät etuudet ajalta 16.9.-31.12.2013. Hallinto-oikeus 16.3.2015 antamallaan päätöksellä jätti A:n hallintoriitahakemukseksi katsomansa hakemuksen tutkimatta. Hallinto-oikeus katsoi A:n järjestäytyneeksi virkamieheksi. Korkein hallinto-oikeus 21.3.2017 antamallaan päätöksellä kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Sen mukaan A oli TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry:n jäsen. Kyseinen yhdistys ei ole virkaehtosopimukseen osallinen. Hallinto-oikeuden olisi siten tullut tutkia A:n vaatimus laitoksen oikaisuvaatimukseen antamaa päätöstä koskevana valituksena. A vaati oikaisuvaatimuksessaan laitosta maksamaan hänelle ajalta 16.9.-31.12.2013 saamatta jääneet virkasuhteesta johtuvat etuudet, joita olivat ainakin palkat ja vuosilomakorvaukset. A:n mukaan laitos ei ollut tarjonnut hänelle enää työtä 16.9.2013 lukien. Laitos oli vastannut A:n selvityspyyntöihin ilmoittamalla, ettei laitoksella ollut ollut tarvetta A:n työpanokselle. Työnantaja vetosi vasta hallinto-oikeudessa siihen, että A olisi itse kieltäytynyt työskentelemästä laitoksen palveluksessa 15.9.2013 lukien, käyttäydyttyään ensin epäasiallisesti laitoksen toimisto- ja työnjohtohenkilökuntaa kohtaan. Työnantajan vasta hallinto-oikeudessa esittämää yksilöimätöntä väitettä ei hallinto-oikeuden mukaan voitu pitää luotettavana selvityksenä siitä, että työnteon keskeyttäminen olisi johtunut A:sta. Siten valitusasian käsittelemisessä oli otettava lähtökohdaksi se, että työnteko oli keskeytynyt 16.9.2013 lähtien työnantajasta riippuvista syistä. Virkamies voidaan ottaa kokoaikaiseen tai osa-aikaiseen virkasuhteeseen. Osa-aikaiseen virkasuhteeseen ottamiselle ei ole vastaavia laissa säädettyjä edellytyksiä kuin määräajaksi nimittämiselle. Työnantajan mahdollisuudesta ottaa virkamies virkasuhteeseen siten, että hänen työaikansa määräytyisi työnantajan erikseen virkasuhteen kestäessä määrittelemän tarpeen perusteella, ei ole säädetty laissa taikka sovittu valtion virkamiehiä koskevissa virkaehtosopimuksissa. Mikäli työnantajan olisi mahdollista yksipuolisesti virkasuhteen aikana olla tarjoamatta virkamiehelle työtä, merkitsisi se mahdollisuutta kiertää virkamiehen suojaksi säädettyjä lomauttamista, osa-aikaistamista sekä irtisanomista koskevia säännöksiä. Virkasuhde ei perustu työsopimuksen tavoin osapuolten väliseen sopimukseen. Virkasuhteeseen nimittäminen on työnantajan yksipuolinen toimi. Tämän vuoksi laitoksen johtajan esittämä työaikajärjestely, jossa A kutsuttaisiin töihin tarvittaessa, merkitsisi virkaehtosopimuksiin perustumatonta työaikasopimusta. A:n virkasuhteen ehtojen oli katsottava määräytyneen nimittämiskirjan mukaisesti. Siten työnantaja olisi ollut velvollinen tarjoamaan A:lle määräaikaisen virkasuhteen koko keston ajan yövalvojan kokoaikaista työtä. Työnantajan oli tullut valtion virkamieslain 13 § 1 momentin mukaisen huolehtimisvelvollisuutensa perusteella maksaa A:lle virkasuhteesta johtuvat edut virkaehtosopimusten määräysten mukaisesti palvelussuhteen päättymiseen asti. Työ- ja virkaehtosopimuksen mukaan virkamiehellä ja työntekijällä on oikeus palvelussuhteen päättyessä saada vuosiloma tai lomakorvaus siltä ajalta, jolta hän palvelussuhteen päättymiseen mennessä ei ole saanut lomaa tai korvausta. A:lle oli hallinto-oikeuden mukaan voinut kyllä aiheutua vahinkoa siitä, ettei työnantaja ole huolehtimisvelvollisuutensa mukaisesti tarjonnut hänelle työtä. Hänellä ei kuitenkaan voitu katsoa olleen virkasuhteesta johtuen oikeutta palkkaan ajalta, jona hän ei tosiasiallisesti ollut tehnyt työtä. Asiassa oli hallinto-oikeuden mukaan siksi vielä erikseen arvioitava, oliko A oikeutettu vuosilomaan ja siten lomakorvaukseen. Hallinto-oikeuden mukaan sillä seikalla, ettei A:lla ollut oikeutta palkkaan ajalta, jona työnantaja ei ole osoittanut hänelle työtehtäviä, ei voitu katsoa olevan vuosiloman kertymistä arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä. A:lla oli siten oikeus virkaehtosopimusmääräysten mukaisesti määräytyvään vuosilomakorvaukseen koko virkasuhteensa ajalta. Hallinto-oikeus kumosi laitoksen päätöksen siltä osin, kuin A:n oikaisuvaatimus oli vuosilomakorvausten osalta hylätty. Asia palautettiin siltä osin laitokselle uudelleen käsiteltäväksi. Muilta osin hallinto-oikeus kuitenkin hylkäsi A:n valituksen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 13 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 52 § 1 momentti Valtion virkaehtosopimuslaki 2 § 1 momentti Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus 2 luku 2 § 1 momentti Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus 2 luku 5 ja 6 § Virka- ja työehtosopimus 3.4 luku 41 §
Päätös I-SHao 18/0232/4 Korvausvaatimus
Itä-Suomen hallinto-oikeus 13.9.2018 18/0232/4 Korvausvaatimus Määräaikainen virka Epäasiallinen käytös Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Nimittämispäätös Nimityskirja Sijaisuus Virkaehtosopimus Virkaehtosopimukseen... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HäHao 18/0742/3 Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen 1542664800000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 20.11.2018 18/0742/3 Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen Epäasiallinen käytös Henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos Käyttäytymisvelvollisuus Poliisi Rikostuomio Sopimaton käytös Sopimattomuus Suhteellisuusperiaate Taloudellinen vahinko Vapaa-aika Viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy Virantoimituksesta pidättäminen Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virkavelvollisuuden rikkominen Yhdenvertainen kohtelu Yleinen luottamus viranomaiseen Poliisilaitos oli päättänyt erottaa vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta neljän kuukauden ajaksi. A oli tuomittu kolmessa oikeudenkäynnissä sakkorangaistuksiin lähestymiskiellon rikkomisista sekä pahoinpitelyistä. Päätöksen perusteluissa todettiin muun muassa, että poliisin virassa työskentelevältä edellytetään ehdotonta luotettavuutta ja nuhteettomuutta sekä työssä että vapaa-aikana. Poliisimiehen käyttäytymiselle on asetettu korostetun korkeat vaatimukset sekä poliisilaissa että virkamieslaissa. A vaati poliisilaitoksen päätöstä kumottavaksi tai virantoimituksesta erottamisen kestoa lyhennettäväksi. A oli ollut saman asian vuoksi aiemmin pidätettynä virantoimituksesta, jolloin hänelle oli maksettu puolta palkkaa. Virantoimituksesta erottamisella kurinpitorangaistuksena on eri tarkoitus kuin virantoimituksesta pidättämisellä, jota käytetään hallinnollisena turvaamistoimenpiteenä. Arvioitaessa virantoimituksesta erottamisen oikeasuhtaisuutta oli hallinto-oikeuden mukaan otettava huomioon, että kyseinen seuraamus sijoittuu ankaruudeltaan varoituksen ja virkasuhteen irtisanomisen väliin. Poliisimiehen menettelyn katsominen käyttäytymisvelvollisuuden vastaiseksi ei edellytä sitä, että hänen käyttäytymisensä olisi tosiasiassa osoitettu heikentäneen luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Riittävää on, että menettely on omiaan heikentämään kyseistä luottamusta. Syyllistyminen kyseisiin tekoihin ja erityisesti väkivaltaiseen käyttäytymiseen on omiaan vakavasti vaarantamaan kansalaisten luottamusta poliisin tehtävien hoidon asianmukaisuutteen. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei ollut esitetty selvitystä, joka olisi osoittanut poliisilaitoksen kohdelleen A:ta eri tavalla kuin muita sen palveluksessa olevia virkamiehiä. Poliisilaitoksen päätös ei siten ollut yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Neljän kuukauden virantoimituksesta erottamista ei voitu virantoimituksesta pidättämisen aiheuttamasta taloudellisesta menetyksestä ja muista seikoista huolimatta pitää liian ankarana seurauksena A:n virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnastaan. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Poliisilaitoksen päätöstä ei ollut syytä muuttaa. Lainvoimainen. Laki poliisin hallinnosta 15 f § Laki poliisin hallinnosta 15 i § 1 momentti Valtion virkamieslain 11 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Hallintolaki 6 §
Päätös HäHao 18/0742/3 Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 20.11.2018 18/0742/3 Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen Epäasiallinen käytös Henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos Käyttäytymisvelvollisuus Poliisi Rikostuomio Sopimaton... - Korvausvaatimus Päätös P-SHao 18/0405/2 Korvausvaatimus 1535662800000
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 31.8.2018 18/0405/2 Korvausvaatimus Avoimen viran tehtävien hoito Korvausvaatimuksen määräaika Lisätyövoiman tarve Määräaika Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Määräaikaisuuden perusteen voimassaoloaika Oikeudenkäyntikulut Sijaisuus Työn luonne Työn luonteesta johtuva peruste Vanhentuminen Viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy Virkasuhteesta johtuva taloudellinen etuus A vaati hallinto-oikeutta vahvistamaan, että oikeusaputoimistolla ei ollut virkamieslain edellyttämiä perusteita nimittää A:ta toistuviin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Lisäksi oikeusaputoimisto oli velvoitettava suorittamaan A:lle korvauksena perusteettomien määräaikaisten virkasuhteiden käyttämisestä 16 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Lisäksi A vaati oikeusaputoimistoa velvoitettavaksi korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. A oli toiminut oikeusaputoimistossa määräaikaisissa virkasuhteissa edunvalvontasihteerinä yhteensä 13 nimityskirjan perusteella ensin ajalla 15.2.-30.4.2010 ja noin kahden kuukauden keskeytyksen jälkeen ajalla 28.6.2010-31.12.2015 keskeytyksettä. Nimityskirjoissa määräaikaisuuden perusteeksi oli kirjattu sijaisuus tai työn luonne. Kaikissa nimityskirjoissa, joissa määräaikaisuuden perusteeksi oli kirjattu sijaisuus, ei käynyt ilmi, kenen sijaisena hän oli toiminut. A:n tehtävät olivat vuosien 2014-2015 aikana koostuneet edunvalvontasihteerin tavanomaisista, pysyvistä työtehtävistä, eivätkä ne olleet liittyneet esitettyihin oikeusaputoimiston toiminnan muutostilanteisiin, esim. eläköitymisiin tai toimipisteen siirtoon. Työn luonteen osalta perustelut oli esitetty jälkikäteen. Oikeusaputoimisto oli perustellut työn luonnetta määräaikaisuuden perusteena uuden asianhallintajärjestelmän käyttöönoton aiheuttamalla lisätyövoiman tarpeella sekä yhden edunvalvojan sairastumisella. A:n käsityksen mukaan uuden järjestelmän käyttöönoton aiheuttama lisätyövoiman tarve oli poistunut käytännössä vuoden 2010 aikana. Kyseisen ajankohdan jälkeen A oli työskennellyt samoissa tehtävissä kuin muutkin edunvalvontasihteerit tehden toimiston pysyviä työtehtäviä eikä hän ole hoitanut edunvalvojien sijaisuuksia. Hallinto-oikeuden mukaan A:n oikeus vaatia korvausta ajalle 15.2.-30.4.2010 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella oli vanhentunut. Hallinto-oikeus totesi, että määräaikaisen virkasuhteen 28.6.-31.8.2010 perusteena oli ollut edunvalvontasihteerin vuosiloman sijaisuus. Ajalla 1.9.-30.9.2010 perusteena oli ollut työn luonne eli uuden asianhallintajärjestelmän käyttöönotosta johtuva tilapäinen lisätyövoiman tarve. Molemmat olivat olleet hyväksyttäviä syitä nimittää virkamies virkasuhteeseen määräajaksi. Lokakuusta 2010 vuoden 2015 loppuun asti A oli kuitenkin hoitanut osatyökyvyttömyyseläkkeelle jääneen edunvalvontasihteerin puolikasta avointa virkaa, kunnes lupa viran täyttämiseen oli saatu syksyllä 2015. Hallinto-oikeus katsoi, että tällainen järjestely ei ollut väliaikainen. Virantäyttökielloilla ei ollut oikeudellista merkitystä määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta arvioitaessa. Koska A oli hoitanut edunvalvontasihteerin pysyviä perustehtäviä, hänen tekemänsä työn luonne ei ollut edellyttänyt hänen nimittämistään määräaikaisiin virkasuhteisiin. Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoi, ettei virastolla ollut perustetta A:n yli viisi vuotta jatkuneisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Näin ollen A:lla oli oikeus saada korvausta. Hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten määräsi Suomen valtion maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Hallinto-oikeus velvoitti Suomen valtion korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 1 650 eurolla viivästyskorkoineen. Hallinto-oikeus hylkäsi oikeusapu- ja edunvalvontapiirin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 9 § 1, 2 ja 3 momentti Valtion virkamieslaki 56 § 1 ja 2 momentti
Päätös P-SHao 18/0405/2 Korvausvaatimus
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 31.8.2018 18/0405/2 Korvausvaatimus Avoimen viran tehtävien hoito Korvausvaatimuksen määräaika Lisätyövoiman tarve Määräaika Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Määräaikaisuuden... - Korvausvaatimus Päätös HäHao 19/0135/2 Korvausvaatimus 1549404000000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 6.2.2019 19/0135/2 Korvausvaatimus Rahoitus Projekti Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Nimittäminen koko määräaikaisuuden ajaksi Viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy Virasto oli nimennyt A:n määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalle 20.10.2014 – 31.7.2017. A oli työskennellyt tiedottajan ja viestintäasiantuntijan tehtävissä. A vaati, että virasto määrätään maksamaan hänelle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Määräaikaisuuden syyksi oli ilmoitettu projekti, joka rahoitettiin kokonaisuudessaan ESR-rahoituksella. Rahoitus oli jaettu rahoittajan ohjeistuksen ja EURA-järjestelmän päätösmahdollisuuksien mukaisesti kahteen vaiheeseen, 1.8.2014-31.7.2017 ja 1.8.2017-31.12.2019. A katsoi, ettei virkasuhteen määräaikaisuudelle ollut perustetta. A katsoi lisäksi, ettei häntä ollut nimitetty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi. A:n mukaan määräaikaisuus oli ollut ajalla 20.10.2014–31.7.2017, koska rahoitus hankkeeseen on voitu hakea ainoastaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Virasto oli hakenut ja saanut rahoituksen myös jaksolle 1.8.2017–31.12.2019. Hanke ei siis päättynyt silloin, kun valittajan määräaikainen virkasuhde on päättynyt. A:n työhön kuuluivat lähtökohtaisesti tavanomaiset viestintään liittyvät tehtävät niin, että sisällölliset painotukset ovat vaihtuneet tarpeen mukaan. A:lla oli ollut sekä suoraan hankkeeseen liittyneitä että sellaisia tehtäviä, joita olisi voinut hoitaa viraston vakituinen henkilöstö. Työn luonne ei A:n mukaan siten edellyttänyt hänen nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen. Virasto katsoi, ettei A:n tehtävänkuvaan ollut sisältynyt muita viraston tehtävänalaan kuuluvia tehtäviä. Siitä huolimatta, että osa A:n tehtävistä oli mahdollisesti laadultaan ollut viraston pysyvien perustehtävien kaltaisia tehtäviä, A:n ei ollut osoitettu hoitaneen virastolle kuuluneita muita kuin hankkeeseen liittyneitä tehtäviä. Kyseessä oli valtakunnallinen hanke. Virasto oli tarjonnut A:lle määräaikaista virkasuhdetta ajalle 1.8.-31.10.2017. A:n määräaikainen virkasuhde virastoon päättyi viraston näkemyksen mukaan jo 31.7.2017 sen vuoksi, että A itse oli kieltäytynyt määräaikaisen virkasuhteen jatkamisesta 31.10.2017 saakka. Asiassa oli arvioitavana se, oliko määräaikaisuudelle ollut virkamieslain mukaiset perusteet. Määräaikaisuuden perusteiden olemassaoloa oli arvioitava lähtökohtaisesti nimittämishetken olosuhteiden ja tuolloin tiedossa olleiden seikkojen perusteella. Kun otettiin huomioon, että projektin jatkuminen edellytti uutta hakemusta ja päätöstä hankkeen rahoituksesta ja että A oli hoitanut ainoastaan kyseiseen hankkeeseen kuuluvia tiedottajan ja viestintätehtäviä. Se seikka, että A:ta lukuun ottamatta muiden hankkeessa työskennelleiden henkilöiden palvelussuhteet olivat jatkuneet myös 31.7.2017 jälkeen, ei ole peruste pitää hankkeen alkuperäisen hankesuunnitelman ja rahoituspäätöksen mukaiseen kestoon sidottua määräaikaista virkasuhdetta valtion virkamieslain 9 § 1 momentin vastaisena. A:n nimittämiselle määräaikaiseen virkasuhteeseen oli ollut valtion virkamieslain tarkoittama työn luonteeseen liittyvä peruste. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen, eikä A:lla siten ollut oikeutta hakemaansa kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 9 § Valtion virkamieslaki 56 §
Päätös HäHao 19/0135/2 Korvausvaatimus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 6.2.2019 19/0135/2 Korvausvaatimus Rahoitus Projekti Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Nimittäminen koko määräaikaisuuden ajaksi Viran luonteeseen... - Korvausvaatimus Päätös P-SHao 19/0150/2 Korvausvaatimus 1554843600000
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 10.4.2019 19/0150/2 Korvausvaatimus Avoimen viran tehtävien hoito Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Nimittäminen koko määräaikaisuuden ajaksi Nimittämispäätös Organisaatiouudistus Toiminnan uudelleenjärjestely Työn luonteesta johtuva peruste Viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy Viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy A vaati virastoa määrättäväksi maksamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. A oli työskennellyt virastossa määräaikaisissa virkasuhteissa viidellä erillisellä määräyksellä 1.1.2015-31.3.2018. A oli kyseisenä aikana hoitanut samaa avoinna olevaa virkaa samoissa työtehtävissä. A:lle oli ennen ensimmäistä nimitystä ilmoitettu, että virka pyritään täyttämään mahdollisimman pian. Virantäyttölupaa oli pyydetty kuitenkin vasta syksyllä 2017 ja lupa saatiin 1.4.2018, josta alkaen virka oli myös täytetty. A:n mukaan virastolla ei ollut virkamieslaissa säädettyä perustetta nimittää hänet toistuvasti määräaikaisiin virkasuhteisiin ja määräaikaisuutta oli myös laittomasti pätkitty. A:n mukaan hänen tehtävänsä olivat olleet pysyviä tai pysyväisluonteisia virastossa tehtäviä töitä. Nimittämiskirjojen mukaan määräaikaisuuden peruste oli ollut avoinna oleva virka tai avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoitaminen väliaikaisesti. Virkasuhteen 1.11.2015-29.2.2016 määräaikaisuus johtui viraston toiminnan kannalta akuutista tilanteesta, jossa yksi kolmesta vastaavissa tehtävissä olleista syyttäjänsihteeristä oli irtisanoutunut ja toinen oli pitkällä virkavapaalla. Virkasuhteen 1.3.-31.12.2016 aikaan virantäyttö ei ollut vielä mahdollista, sillä virastossa oli tapahtunut rakenneuudistus. Virkasuhteen 1.1.-31.12.2017 osalta virantäyttöä viivästytti viraston laaja organisaatio- ja toimintatapauudistushanke. Virkasuhteen 1.1.-28.2.2018 määräaikaisuuden peruste oli viraston tulosneuvottelujen aiheuttama viivästys. Virkasuhteen 1.-31.3.2018 määräaikaisuus puolestaan johtui viranhakuprosessin aikatauluista. A ei tullut valituksi virkaan, joten hänen virkasuhteensa päättyi 31.3.2018. Hallinto-oikeuden mukaan määräaikaiselle virkasuhteelle 1.11.-29.2.2016 oli ollut viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy. Määräaikaisten virkasuhteiden 1.3.2016-31.12.2016 ja 1.1.-31.12.2017 osalta hallinto-oikeus totesi, ettei ylemmän viranomaisen asettama virantäyttörajoitus sellaisenaan suoraan ole peruste nimittää virkamies määräaikaiseen virkasuhteeseen. Hankkeiden laajuus, tavoitteet ja toteuttamistapa huomioon ottaen voitiin kuitenkin arvioida uudistuksilla olleen olennainen vaikutus palvelussuhteiden jatkamiseen uudistusten jälkeen. Virkasuhteet 1.1.-28.2.2018 ja 1.-31.3.2018 olivat johtuneet rekrytointiprosessista. Hallinto-oikeus totesi, ettei yksittäisen rekrytointiprosessin kestoa ole mahdollista määrittää sitovasti etukäteen. Tämän perusteella ja huomioon ottaen viimeisimmän nimityksen lyhyt kesto, hallinto-oikeus katsoi virastolla olleen oikeus nimittää A toistamiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen. Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta saada virastolta vaatimaansa korvausta. Hakemus oli siten hylättävä. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 9 § 1, 2 ja 3 momentti Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti
Päätös P-SHao 19/0150/2 Korvausvaatimus
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 10.4.2019 19/0150/2 Korvausvaatimus Avoimen viran tehtävien hoito Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Nimittäminen koko määräaikaisuuden ajaksi Nimittämispäätös Organisaatiouudistus Toiminnan... - Kirjallinen varoitus Päätös TuHao 18/0342/1 Kirjallinen varoitus 1541714400000
Turun hallinto-oikeus 9.11.2018 18/0342/1 Kirjallinen varoitus Kuulemismenettely Luvaton poissaolo Oikeudenkäyntikulut Sairaus Sairauslomatodistus Työkyky Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virkavelvollisuuden rikkominen Käräjäoikeuden laamanni oli 7.3.2018 antanut käräjäsihteeri A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien vakavasta laiminlyönnistä, koska A ei ollut nimenomaisesta määräyksestä huolimatta palannut työhön eikä toimittanut lääkärintodistusta sairaudestaan. A:n työterveyteen liittyvissä asioissa oli pidetty työterveysneuvottelu, jossa aiheena oli ollut suunnitelma A:n työhön paluun tukemiseksi ja asian seuranta edellisen tapaamisen jälkeen. A vaati päätöstä kumottavaksi. A:n mukaan asiassa oli menetelty virheellisesti, koska työnantaja ei ollut huolehtinut asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä. Lisäksi A:lle ei ollut varattu tilaisuutta tulla kuulluksi asiassa ennen varoituksen antamista. A:n mukaan päätös oli myös perusteeltaan virheellinen, koska A oli ollut sairauslomalla. A sanoi toimittaneensa työnantajalle tiedon poissaolosta ja työkyvyttömyydestä työpaikalla vallinneen käytännön mukaisesti. Hallinto-oikeus katsoi, että kuuleminen paitsi takaa asianosaisen oikeusturvaa myös toimii asian selvittämiskeinona. Toisin kuin työnantaja, hallinto-oikeus katsoi, että virkamiehen työkykyyn liittyvän työterveysneuvottelun yhteydessä käytyä keskustelua ei voitu pitää kysymyksessä olevaa poissaoloa koskevana virkamiehen kuulemisena. Työnantajan olisi tullut kuulla A:ta tämän poissaolon syistä sekä toimenpiteistä, joihin työnantaja tästä syystä mahdollisesti oli ryhtymässä. Työnantaja oli laiminlyönyt asian riittävän ja asianmukaisen selvittämisen sekä virkamiehen kuulemisen. Varoituksen antamisessa oli näin ollen menetelty virheellisesti ja päätös oli tästä syystä kumottava. Hallinto-oikeus kumosi käräjäoikeuden laamannin päätöksen. Hallinto-oikeus velvoitti käräjäoikeuden/Suomen valtion korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluista kohtuullisena pidettävä määrä, 2 480 euroa viivästyskorkoineen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 24 § Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti Hallintolaki 31 § Hallintolaki 34 § 1 ja 2 momentti
Päätös TuHao 18/0342/1 Kirjallinen varoitus
Turun hallinto-oikeus 9.11.2018 18/0342/1 Kirjallinen varoitus Kuulemismenettely Luvaton poissaolo Oikeudenkäyntikulut Sairaus Sairauslomatodistus Työkyky Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virkavelvollisuuden... - Kirjallinen varoitus Päätös I-SHao 19/0084/4 Kirjallinen varoitus 1554757200000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 9.4.2019 19/0084/4 Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Epäasiallinen käytös Oikeudenkäyntikulut Poliisi Sopimaton käytös Sopimattomuus Vapaa-aika Virkavelvollisuuden rikkominen Yleinen luottamus viranomaiseen Poliisilaitos oli antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. Kirjallinen varoitus perustui A:n vapaa-ajalla tuttavallensa lähettämään epäasialliseen tekstiviestiin. A oli lähettänyt X:lle tekstiviestin, jossa uhkasi paljastaa paikallisille huumerikollisille tämän luottamuksellisesti tietoja luovuttaneen tuttavansa henkilöllisyyden. A vaati hallinto-oikeudessa kirjallisen varoituksen kumoamista ja annetun kirjallisen varoituksen poistamista. Sille, ettei A:lla ollut todellisuudessa tarkoitus toimia uhkaamallaan tavalla, ei hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan ollut virkamiesoikeudellisessa harkinnassa ratkaisevaa merkitystä. Toisaalta A ei ollut menettelyllään tosiasiassa rikkonut vaitiolovelvollisuuttaan. Pelkän viestinkin lähettäminen oli kuitenkin lievää vakavammalla tavalla vaarantanut luottamusta A:ta ja poliisin toimintaa kohtaan yleisemminkin. Siten A oli toiminut virkavelvollisuuksiaan ja poliisimieheltä edellytettyä käyttäytymisvelvoitetta vastoin. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Virkamiehelle voidaan antaa kirjallinen varoitus, mikäli hän toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä. Lisäksi poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Poliisilaitoksen antama kirjallinen valitus ei siten ollut hallinto-oikeuden mukaan lainvastainen. Hallinto-oikeus hylkäsi kirjallista varoitusta koskevan valituksen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevine vaatimuksineen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 24 § Valtion virkamieslaki 66 § Poliisilaki 7 luku 1 § Poliisin hallinnosta annettu laki 15 f §
Päätös I-SHao 19/0084/4 Kirjallinen varoitus
Itä-Suomen hallinto-oikeus 9.4.2019 19/0084/4 Kirjallinen varoitus Käyttäytymisvelvollisuus Epäasiallinen käytös Oikeudenkäyntikulut Poliisi Sopimaton käytös Sopimattomuus Vapaa-aika Virkavelvollisuuden... - Kirjallinen varoitus Päätös HäHao 18/0812/3 Kirjallinen varoitus 1544738400000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 14.12.2018 18/0812/3 Kirjallinen varoitus Epäasiallinen käytös Kollektiivinen vastuu Lisätyövoiman tarve Sijaisuus Syrjintä Työaikojen noudattaminen Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virkavelvollisuuden rikkominen Yhdenvertainen kohtelu Vankilanjohtaja oli päättänyt 13.2.2017 antaa rikosseuraamusesimies A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan työaikalain tuntirajoitusten rikkominen, toimintamäärärahojen ylittäminen ja informoimisvelvollisuuden laiminlyöminen on vankien valvonta- ja ohjaustehtävissä toimivan virkamiehen aseman vastaista ja ristiriidassa virkavelvollisuuksien kanssa. A vaati vankilanjohtajan päätöksen kumoamista. A:n mukaan vankilan johtajan päätös oli muun muassa tasapuolisen kohtelun periaatteen vastainen. A:n mukaan työaikasuunnittelua ei ollut tehty ryhmätyönä vaan tehtävää hoitaneet henkilöt olivat tehneet sitä yksin päivän kerrallaan. A:n mukaan työaikasuunnittelijan toimenkuvaa ei ollut missään vaiheessa esitetty hänelle, eikä hänelle ollut myöskään kerrottu työaikalain tai budjetin seuraamisvastuusta. A:lla ei ollut tietoa ylityömäärärahojen ylittymisestä, koska budjettiasioita ei ollut tuotu hänen tietoonsa. A:n mukaan hän ei ollut muuttanut käytäntöään työaikasuunnittelussa. Hallinto-oikeuden mukaan A:n menettelyn moitittavuutta voitiin arvioida vain hänen oman toimintansa perusteella. Päätöksestä ei ilmennyt, millä tavoin A oli työaikasuunnittelijan tehtävässä toimiessaan rikkonut työaikalain tuntirajoituksia. Asiassa ei myöskään esitetty selvitystä työaikasuunnittelijan toimenkuvasta tai kyseisten tehtävien hoitamisesta annetuista määräyksistä. A:lle ei ollut esitetyn selvityksen perusteella annettu nimenomaista ohjetta toimintamäärärahojen seurannasta. Työnantaja ei myöskään esittänyt selvitystä työaikasuunnittelijalle asetetusta tiedottamisvelvollisuudesta. A:n ei edellä mainitut seikat huomioon ottaen voitu katsoa toimineen valituksenalaisessa päätöksessä sanotulla tavalla vastoin virkavelvollisuuksiaan siten, että työnantajalla olisi ollut perusteet antaa hänelle kirjallinen varoitus. Vankilan johtajan päätös oli lainvastaisena kumottava. Hallinto-oikeus kumosi vankilan johtajan päätöksen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 24 § Hallintolaki 6 §
Päätös HäHao 18/0812/3 Kirjallinen varoitus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 14.12.2018 18/0812/3 Kirjallinen varoitus Epäasiallinen käytös Kollektiivinen vastuu Lisätyövoiman tarve Sijaisuus Syrjintä Työaikojen noudattaminen Työnantajan ohjeistuksen... - Kirjallinen varoitus Päätös HäHao 18/0813/3 Kirjallinen varoitus 1544738400000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 14.12.2018 18/0813/3 Kirjallinen varoitus Esimies Epäasiallinen käytös Kollektiivinen vastuu Lisätyövoiman tarve Sijaisuus Sopimaton käytös Sopimattomuus Taloudellinen vahinko Työaikojen noudattaminen Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virkavelvollisuuden rikkominen Vankilan johtaja oli päättänyt antaa vartija A:lle kirjallisen varoituksen, jonka perusteena olivat työaikalain tuntirajoitusten rikkominen, toimintamäärärahojen ylittäminen ja informoimisvelvollisuuden laiminlyöminen. Päätöksen perusteluiden mukaan tapahtumien arviointia oli tehtävä yksittäisen henkilön virkatoimien arvioinnin ohessa myös ryhmän toiminnan arviointina. A vaati, että vankilan johtajan päätös kumotaan. A:n mukaan hän ei ollut saanut tehtävään asianmukaista ohjeistusta. Hallinto-oikeuden mukaan A:n menettelyn moitittavuutta oli arvioitava vain hänen oman toimintansa perusteella. Hallinto-oikeuden mukaan A:n ei edellä mainitut seikat huomioon ottaen voitu katsoa toimineen valituksenalaisessa päätöksessä sanotulla tavalla vastoin virkavelvollisuuksiaan niin, että työnantajalla olisi ollut perusteet antaa hänelle kirjallinen varoitus. Vankilan johtajan päätös oli tämän vuoksi lainvastaisena kumottava. Hallinto-oikeus kumosi vankilan johtajan päätöksen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 24 §
Päätös HäHao 18/0813/3 Kirjallinen varoitus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 14.12.2018 18/0813/3 Kirjallinen varoitus Esimies Epäasiallinen käytös Kollektiivinen vastuu Lisätyövoiman tarve Sijaisuus Sopimaton käytös Sopimattomuus Taloudellinen... - Korvausvaatimus Päätös KuHaO 13/0478/3 Korvausvaatimus 1386626400000
Korvausvaatimus Päätös 13/0478/3 Määräaikainen virkasuhde Kuopion hallinto-oikeus 00831/13/1401 Sijaisuus A: 10.12.2013 Kelpoisuusvaatimukset Hallintoriita-asia Mielisairaanhoitaja A oli työskennellyt 1.7.2005 ja 31.12.2012 välisenä aikana ilman katkoksia yhteensä 54 määräaikaisessa virkasuhteessa sairaalaan. Virkasuhteiden määräaikaisuuden perusteeksi oli nimittämiskirjoihin merkitty lukuisten virkasuhteiden osalta sairausloman sijaisuus, osittaisen hoitovapaan sijaisuus, muu lisätyövoiman tarve, isyysvapaan sijaisuus ja muu hoitopotilaan lisävalvonta. Näitä määräaikaisten virkasuhteiden perusteita hallinto-oikeus piti samantyyppisinä, ja hallinto-oikeus käsitteli niitä yhtenä kokonaisuutena. Sillä, että sairaalalla oli sisäinen henkilöstöpooli poissaolojen paikkaamista varten, ei ollut itsenäistä merkitystä virkasuhteiden laillisuuden kannalta. Merkitystä oli sen sijaan sillä, oliko ulkopuolisen sijaistyövoiman tarve ollut sillä tavoin pysyvää, että sitä ei ollut voitu käyttää määräaikaisten virkasuhteiden perusteena. Kysymys oli ollut lukuisista melko lyhyistä samantyyppisestä työvoiman tarpeesta johtuneista virkasuhteista. Sijaistyövoiman tarve oli hallinto-oikeuden arvion mukaan ollut selvästikin pysyvää, eikä se ollut ollut peruste määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle. Muun hoitopotilaan lisävalvonnassa oli kysymys A:n sairaalassa yleisesti toistuvasta työtehtävästä, johon oli tarvittu jatkuvasti työvoimaa. Se ei siten voinut olla laillinen peruste määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämiselle. Se, että sairaala oli päättänyt muuttaa virkarakennetta siten, että mielisairaanhoitajan virkoja muutetaan vähitellen sairaanhoitajan viroiksi, ei ollut peruste sille, että hakijaa ei voitu nimittää mielisairaanhoitajan virkaan. Virkarakenneuudistus ei ollut ollut laajuudeltaan, merkitykseltään ja menettelyiltään sellainen, että se olisi oikeuttanut sairaalan nimittämään hakijan määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:n muodollisen kelpoisuuden täyttyminen oli tulkinnanvaraista ennen lähihoitajaksi valmistumista 2.5.2008. Asianomaisen henkilön pätevyys toimia tehtävässä jäi työnantajan arvioinnin varaan. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettu laki tai sen nojalla annettu asetus eivät olleet ainakaan suoranaisesti estäneet A:n nimittämistä mielisairaanhoitajan virkaan. Muodollisen kelpoisuuden merkitystä harkittaessa oli tarkasteltava myös A:n oikeudellista ja tosiasiallista suhdetta sairaalaan. A:lla oli ollut tosiasiassa riittävä pätevyys kysymyksessä olleisiin tehtäviin. Sairaala ei ollut myöskään osoittanut, että se olisi aktiivisesti hakenut kelpoisuusehdot täyttäviä henkilöitä virkoihin. A oli täyttänyt sairaalan pysyvää ja jatkuvaa työvoiman tarvetta vakinaisen virkamiehen tavoin. Hallinto-oikeus katsoi, että sairaalan itse määrittelemän mielisairaanhoitajan kelpoisuuden puuttuminen ei ollut oikeuttanut sairaalaa pitämään A:ta määräaikaisissa virkasuhteissa ennen 2.5.2008. Tämän jälkeen A oli riidattomasti täyttänyt vaaditun pätevyyden. A:n lukuisat määräaikaiset virkasuhteet osoittivat, että työvoiman tarve oli ollut sairaalassa pysyvää ja jatkuvaa. Sairaala ei ollut osoittanut, että sillä olisi ollut valtion virkamieslain 9 §:ssä vaadittu peruste nimittää A toistuvasti määräaikaisiin virkasuhteisiin. Hallinto-oikeus hyväksyi A:n hakemuksen perusteeltaan ja velvoitti sairaalan suorittamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Sairaala velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut. KHO 1.7.2016 T 2922: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_69_§
Päätös KuHaO 13/0478/3 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus Päätös... - Kirjallinen varoitus Päätös HäHaO 19/0310/2 Kirjallinen varoitus 1552428000000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 13.3.2019 19/0310/2 Kirjallinen varoitus Kohtuullinen aika Kuulemismenettely Suhteellisuusperiaate Syrjintä Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Työtehtävien laiminlyönti Virkavelvollisuuden laiminlyönti Yhdenvertainen kohtelu Virasto oli antanut virkamies A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien rikkomisesta. Kirjallisen varoituksen taustalla oli virkatehtävien laiminlyöminen ilman asiallisia perusteita. A oli suorittanut hänen esimiehen antamasta tehtävämäärästä käydyn seurantakeskustelun perusteella alle puolet. A vaati hallinto-oikeudessa viraston päätöksen kumoamista. Työnantaja oli asettanut A:lle tavoitteeksi käsitellä päivittäin keskimäärin 80 laskua. Työmäärän perusteena oli järjestelmästä ajettu raportti, jota A väitti virheelliseksi. Työjärjestelmäraportin mukaan A oli käsitellyt päivittäin keskimäärin vain 32 laskua alittaen merkittävästi työnantajan aiemmin hänelle asettaman tavoitteen. Vertailuhenkilö oli samana aikana käsitellyt päivittäin keskimäärin 130 laskua eli noin nelinkertaisen määrän A:n käsittelemään määrään verrattuna. Vertailuhenkilö oli aloittanut samanaikaisesti saman työn eikä vertailuhenkilöllä ollut aiempaa kokemusta ostolaskujen tiliöinnistä. Muut ostolaskujen käsittelijät olivat käsitelleet asiakkaasta riippuen noin 100-400 ostolaskua päivässä. A:n työssä suoriutumisesta oli käyty jo useita keskusteluja hänen kanssaan vuodesta 2011 lukien. A:lle oli ilmoitettu kirjallisesti 9.6.2017 kuulemistilaisuudesta, joka järjestettiin 20.6.2017. Kuulemistilaisuudessa A oli ilmoittanut, että hän olisi halutessaan kyennyt käsittelemään päivässä satakin laskua. Hän sanoi kuitenkin halunneensa käsitellä rutiiniluontoisten laskujen lisäksi haasteellisempia laskuja. Näin menetellen hän oli sivuuttanut työnantajan määräämät tavoitteet ja toiminut tietoisesti tavalla, joka ei ole tähdännyt vähintään 80 laskun päivittäiseen käsittelemiseen. A vetosi asiassa erilaisiin työssä käytetyn tietojärjestelmän ominaisuuksiin. Lisäksi A vetosi hallinnon puolueettomuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin. Hallinto-oikeus katsoi, ettei virasto ollut rikkonut puolueettomuusperiaatetta. Hallinto-oikeuden mukaan varoitus ei ollut liian ankara seuraamus A:n menettelystä siihen nähden, että hänen huomiotaan oli jo aiemmin jouduttu kiinnittämään virkatehtävien tavoitteisiin ne kirjallisesti määräämällä. Hallinto-oikeus totesi, että virasto oli voinut antaa A:lle kirjallisen varoituksen, eikä viraston päätös siten ollut lainvastainen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Hallintolaki 6 § Hallintolain 34 § 1 momentti Hallintolain 36 § Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 24 § Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti
Päätös HäHaO 19/0310/2 Kirjallinen varoitus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 13.3.2019 19/0310/2 Kirjallinen varoitus Kohtuullinen aika Kuulemismenettely Suhteellisuusperiaate Syrjintä Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Työtehtävien... - Kirjallinen varoitus Päätös HäHaO 19/0309/2 Kirjallinen varoitus 1552428000000
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 13.3.2019 19/0309/2 Kirjallinen varoitus Epäasiallinen käytös Esimiehen arvostelu Esimies Kuulemismenettely Luottamusmies Luottamusmiehen kuuleminen Menettelyvirhe Päätöksen perusteleminen Sopimaton kielenkäyttö Sopimaton käytös Sopimattomuus Suhteellisuusperiaate Virkamiehen sananvapaus Virasto oli päättänyt antaa talouspalvelusihteeri A:lle valtion virkamieslain mukaisen kirjallisen varoituksen perusteettomien väitteiden esittämisen ja työpaikkakiusaamisen vuoksi. Päätöksen perusteluissa mainittiin A:n varoituksen antamiseen johtaneina tekoina A:n esimieheen kohdistama perusteeton syyttäminen huutamisesta, haukkumisesta, nöyryyttämisestä ja arvostelusta. Lisäksi A oli perusteluiden mukaan kahvipöytä- ja käytäväkeskusteluissa kommentoinut ala-arvoisesti ja arvostellut esimiestään. A vaati hallinto-oikeudessa viraston päätöksen kumoamista. Lisäksi A vaati, ettei pääluottamusmiehen antamaa lausuntoa olisi saanut ottaa hallinto-oikeudessa huomioon. A piti kirjallista varoitusta suhteellisuusperiaatteen vastaisena ja siten liian ankarana seuraamuksena menettelystään. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen siitä, ettei pääluottamusmiehen lausuntoa olisi saanut ottaa huomioon oikeudenkäyntiaineistona. Virkamiehellä on hallinto-oikeuden arvion mukaan sananvapautensa nojalla oikeus esittää myös esimiehiin kohdistuvaa arvostelua ja ilmoittaa kokemistaan epäkohdista. Kirjallisen varoituksen antaminen sähköpostiviestin perusteella merkitsi puuttumista A:n sananvapauteen. Hallinto-oikeus katsoi myös, että A:n lähettämän sähköpostin taustalla oli hänen epäasialliseksi kokema esimiehen toiminta. A oli viestillään pyrkinyt saamaan korjauksen työolosuhteissaan näkemään epäkohtaan. Sähköpostiviestin sisällön ja jakelun perusteella ei hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan ollut pääteltävissä, että viesti olisi lähetetty muussa tarkoituksessa. Kirjallisen varoituksen antaminen näillä perusteilla ei hallinto-oikeuden mukaan ollut oikeassa suhteessa tavoitteisiinsa nähden. Kirjallista varoitusta koskevissa kuulemiskutsuissa ei ollut mainittu kahvipöytä- tai käytäväkeskusteluja. Myöskään kuulemistilaisuuksista laadituista muistioista ei ilmennyt, että A:lle olisi varattu tilaisuus tulla kuulluksi kyseisestä perusteesta. Kirjallinen varoitus oli annettu kuulematta A:ta virkamieslain ja hallintolain tarkoittamalla tavalla. Päätös oli kumottava kyseisen menettelyvirheen vuoksi. Virasto oli tiedoksi annetuissa kuulemiskutsuissa ilmoittanut harkitsevansa kirjallisen varoituksen antamista. A:ta oli kuultukahdessa tilaisuudessa, joista oli molemmista laadittu muistiot. Työtovereiden kuulemisesta laadituista muistioista oli kuulemiskutsun liitteenä annettu A:lle versiot, josta työtovereiden nimet oli poistettu tunnistamisen estämiseksi. Hallintolain mukaan A:lle olisi tullut varata tilaisuus antaa selityksensä alkuperäisistä muistioista tai vaihtoehtoisesti niiden jäljennöksistä. Kuulemista ei ollut siten toimitettu lain edellyttämällä tavalla. Näiden seikkojen valossa A:n menettelyä ei hallinto-oikeuden mukaan voitu katsoa sillä tavoin moitittavaksi, että työnantajalla olisi ollut perusteet antaa hänelle kirjallinen varoitus käyttäytymisvelvollisuuden rikkomisesta. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 24 § Valtion virkamieslaki 66 § 2 momentti Hallintolaki 34 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 39 §
Päätös HäHaO 19/0309/2 Kirjallinen varoitus
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 13.3.2019 19/0309/2 Kirjallinen varoitus Epäasiallinen käytös Esimiehen arvostelu Esimies Kuulemismenettely Luottamusmies Luottamusmiehen kuuleminen Menettelyvirhe Päätöksen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Päätös P-SHaO 18/0500/2 Irtisanominen yksilöperusteella 1541109600000
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 2.11.2018 18/0500/2 Irtisanominen yksilöperusteella Huomautus Kirjallinen varoitus Luvaton poissaolo Myöhästely Oikeudenkäyntikulut Sairaus Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Työtehtävien laiminlyönti Työaikojen noudattaminen Työnjohtomääräys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virkavelvollisuuden rikkominen Virasto oli irtisanonut ympäristölakimies A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. A ei ollut toistuvasti noudattanut virastotyöaikaa, mistä hänelle oli myös useaan otteeseen huomautettu. Perusteettomien poissaolojen pituus oli ollut yhdestä minuutista 24 minuuttiin. Kuulemistilaisuuksissa A oli kertonut tietävänsä ja tuntevansa työaikaa, liukuvan työajan suositusta ja poissaoloa koskevat menettelytavat, määräykset ja ohjeet. A oli perustellut kuulemistilaisuudessa työajanseurantajärjestelmään tekemiään virheellisiä korjausmerkintöjä sillä, että ellei hän olisi korjannut merkintöjään, olisi hän saanut huomautuksen. Ennen irtisanomista A:lle oli annettu kaksi kirjallista huomautusta ja kaksi kirjallista varoitusta, jotka johtuivat virkavelvollisuuksien rikkomisesta, virkatehtävien asianmukaisen ja viivytyksettömän hoitamisen laiminlyönnistä, esimiehen työnjohto- ja valvontamääräysten noudattamatta jättämisestä sekä luvattomista poissaoloista. Työnantaja oli lisäksi useiden vuosien ajan kiinnittänyt A:n huomiota virkatehtävien laiminlyönteihin ja alisuoriutumiseen. A:n tekemien työsuoritteiden määrä oli ollut erittäin vähäinen ja asioiden käsittelyajat pitkiä. A:n työkykyä oli selvitetty työterveyshuollossa ja lisäksi työnantaja oli ryhtynyt toimenpiteisiin tukeakseen A:ta virkatehtävien asianmukaisen hoidon ja tulossopimuksen mukaisten käsittelyaikatavoitteen saavuttamiseksi. Viimeinen varoitus ennen helmikuun 2017 irtisanomista oli annettu irtisanomisuhalla marraskuussa 2016. Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Lisäksi hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Viranomainen ei saa irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava. Erityisen painavana syynä ei voida pitää ainakaan virkamiehen sairautta, vikaa tai vammaa, paitsi, jos siitä on ollut seurauksena virkamiehen työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen ja virkamiehellä on sen perusteella oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Vaikka ilmenneet poikkeamat olivat olleet kestoltaan vähäisiä, työaikaa koskevien määräysten noudattamatta jättäminen oli ollut toistuvaa ja jatkunut pitkään. Irtisanomisperusteena ei ollut hallinto-oikeuden mukaan ollut A:n sairaus, eikä asiassa esitetystä selvityksestä muutoinkaan ilmennyt, että irtisanominen olisi johtunut sairaudesta tai muusta lainvastaisesta syystä. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen ja A:n sekä viraston oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Virastolla oli ollut lain edellyttämä erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiseen eikä päätös siten ollut lainvastainen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 14 §1 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 2 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 § 3 momentti
Päätös P-SHaO 18/0500/2 Irtisanominen yksilöperusteella
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 2.11.2018 18/0500/2 Irtisanominen yksilöperusteella Huomautus Kirjallinen varoitus Luvaton poissaolo Myöhästely Oikeudenkäyntikulut Sairaus Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Työtehtävien... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös I-SHaO 19/0297/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1560978000000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 20.6.2019 19/0297/2 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Ampuma-aserikkomus Epäasiallinen käytös Käyttäytymisvelvollisuus Oikeudenkäyntikulut Poliisi Rikostuomio Sairaus Työaikojen noudattaminen Työkyky Työtehtävien laiminlyönti Vapaa-aika Yleinen luottamus viranomaiseen Poliisilaitos oli 1.3.2018 irtisanonut komisario A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen sekä pidättänyt A:n virantoimituksesta päätöksen tiedoksisaannista lähtien. Päätös irtisanomisesta perustui hovioikeuden aiemmin antamaan tuomioon virkavelvollisuuden rikkomisesta ja ampuma-aserikoksesta. Lisäksi A oli poliisilaitoksen päätöksen mukaan käyttäytynyt epäasiallisesti alaisiaan virkamiehiä kohtaan, laiminlyönyt työaikojen noudattamisen sekä erityisesti laiminlyönyt passiivisella toiminnallaan keskeisen toimenkuvaansa kuuluvan tehtävän eli poliisiaseman kenttätoiminnan johtamisen. A vaati poliisilaitoksen päätöksen kumoamista ja sitä, että hänen terveydentilaa koskevat tiedot on määrättävä salassa pidettäviksi. Lisäksi A vaati, että poliisilaitos on velvoitettava korvaamaan hänen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulunsa. A:n mukaan hänen terveydentilalla oli ollut ilmeisen suuri vaikutus hänen irtisanomiseensa, eikä virkasuhteen irtisanomiselle ollut erityisen painavaa syytä. Poliisilaitoksen mukaan A:n rikostuomion perusteena olevan toiminnan voitiin katsoa vakavasti vaarantaneen luottamuksen poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Rikostuomio olisi jo sinänsä peruste virkasuhteen irtisanomiselle. Asiassa oli pääasiana ratkaistava, oliko poliisilaitos voinut irtisanoa A:n virkasuhteen hovioikeuden antaman tuomion ja irtisanomispäätöksestä muutoin ilmenevän virkavelvollisuuksien laiminlyöntiä tai virkavelvollisuuksien vastaista menettelyä koskevan selvityksen perusteella. A:n valituksen johdosta asiassa oli erityisesti arvioitava se, oliko hänen irtisanominen perustunut laissa tarkoitettuun erityisen painavan syyn sijaan A:n terveydentilaan. Hallinto-oikeus totesi, että A:n syyksi luetut teot olivat luonteeltaan laissa säädettyjen velvollisuuksien laiminlyöntejä. A:n terveydentilaa koskevasta selvityksestä ei hallinto-oikeuden mukaan voitu päätellä, että hänen kykynsä menetellä lain ja virkavelvollisuuksiensa mukaisesti olisi juuri terveydentilan vuoksi alentunut siinä määrin, että se olisi voitu ottaa huomioon menettelyn virkamiesoikeudellista moitittavuutta arvioitaessa. Hallinto-oikeuden mukaan poliisilaitoksen irtisanomisperusteena esittämille epäasialliselle käyttäytymiselle alaisia kohtaan, työaikojen noudattamisen laiminlyönnille tai mahdolliselle ulkopuolisten havaitsemalle alkoholinkäytölle ei voitu antaa merkitystä irtisanomisperusteita arvioitaessa. Poliisimiehen käyttäytymisen moitteettomuudelle on asetettu valtion virkamieslaissa säädettyä ankarammat edellytykset. A oli päällystöön kuuluvana poliisimiehenä syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen ja ampuma-aserikokseen. Huolimatta siitä, että A:han ei aikaisemmin ollut kohdistettu virkamiesoikeudellisia seuraamuksia, oli A:n menettely hallinto-oikeuden mukaan muodostanut erityisen painavan syyn hänen irtisanomisekseen. Lisäksi irtisanomisen perusteena ollut edellä selostettu menettely osoitti A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että poliisilaitos oli voinut pidättää hänet virantoimituksesta. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 4 kohta Poliisilaki 1 § Valtioneuvoston asetus poliisista 1 § Poliisin hallinnosta annettu laki 15 f § Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti ja 74 § 2 momentti
Päätös I-SHaO 19/0297/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Itä-Suomen hallinto-oikeus 20.6.2019 19/0297/2 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Ampuma-aserikkomus Epäasiallinen käytös Käyttäytymisvelvollisuus Oikeudenkäyntikulut Poliisi Rikostuomio Sairaus Työaikojen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HeHaO 19/0050/2 Irtisanominen yksilöperusteella 1548280800000
Helsingin hallinto-oikeus 24.1.2019 19/0050/2 Kirjallinen varoitus Virkasuhteen irtisanominen Virantoimituksesta pidättäminen Irtisanominen yksilöperusteella Irtisanomisajan palkka Kuulemismenettely Oikeudenkäyntikulut Sairaus Sopimaton käytös Sopimattomuus Suullinen käsittely Syrjintä Taloudellinen vahinko Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Työtehtävien laiminlyönti Työtehtävistä kieltäytyminen Valitusaika Virkavelvollisuuden laiminlyönti Virkavelvollisuuden rikkominen Päätös käsittää neljä erillistä päätöstä vuodelta 2017, joista A oli valittanut hallinto-oikeudelle eli kirjallinen varoitus, irtisanominen yksilöperusteella sekä kahteen otteeseen virantoimituksesta pidättäminen. Valittajan asiamies oli kesken oikeudenkäynnin ilmoittanut hallinto-oikeudelle, että valittaja oli kuollut vuonna 2018 ja valittajan kuolinpesä halusi edelleen jatkaa oikeudenkäyntejä. Virasto oli päättänyt irtisanoa A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksi saamisesta. Irtisanomisen syynä oli toistuva virkavelvollisuuksien rikkominen senkin jälkeen, kun A:lle oli annettu kirjallinen varoitus. A vaati päätöstä virkasuhteen irtisanomisesta kumottavaksi. Valittajan sähköpostitse toimittama valituskirjelmä oli toimitettu hallinto-oikeuteen valitusajan päättymisen jälkeen. Sen vuoksi se oli jätettävä myöhästyneenä tutkimatta. Kun itse irtisanomisasiassa tehty valitus oli edellä kuvatulla tavalla jätetty hallinto-oikeudessa tutkimatta, ei kuolinpesällä voitu katsoa olevan muissa valitusasioissa oikeussuojan tarvetta. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 24 § Valtion virkamieslaki 25 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 4 kohta Valtion virkamieslaki 40 § 3 momentti Valtion virkamieslaki 57 § 1 momentti Hallintolaki 33 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 5 § 1 ja 2 momentti Hallintolainkäyttölaki 22 § Hallintolainkäyttölaki 26 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti Hallintolainkäyttölaki 52 § 1 momentti
Päätös HeHaO 19/0050/2 Irtisanominen yksilöperusteella
Helsingin hallinto-oikeus 24.1.2019 19/0050/2 Kirjallinen varoitus Virkasuhteen irtisanominen Virantoimituksesta pidättäminen Irtisanominen yksilöperusteella Irtisanomisajan palkka Kuulemismenettely Oikeudenkäyntikulut Sairaus Sopimaton... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös I-SHaO 15/0152/4 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1431291600000
Itä-Suomen hallinto-oikeus 15/0152/4 A: 11.5.2015 Irtisanominen yksilöperusteella Virantoimituksesta pidättäminen Sairaus Puolustusvoimat Työkyky Terveystarkastus Suullinen menettely Työn luonteesta johtuva peruste Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Virasto oli irtisanonut toimistoupseerina toimineen A:n kuuden kuukauden irtisanomisajalla sekä pidättänyt hänet virantoimituksesta. Työnantajan mukaan A:n teko ja laiminlyönti osoittivat virkamiehen siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Lisäksi virantoimituksen jatkuminen irtisanomisajan olisi voinut vaarantaa kansalaisten turvallisuuden, kun A:n työtehtävien mukainen terveydentila oli epäselvä. A:lla oli ollut runsaasti pitkäaikaisia sairauspoissaoloja vuodesta 2012 alkaen, vuosina 2012–2014 yhteensä 514 vuorokautta. Työnantaja oli käynnistänyt toimenpiteet yhdessä työterveyshuollon kanssa A:n terveydentilan toteamiseksi. A oli vuonna 2013 kutsuttu lakisääteiseen määräaikaiseen työterveystarkastukseen neljä kertaa. Lisäksi A oli kutsuttu työkykyneuvotteluun. A ei ollut saapunut paikalle. A oli saapunut 10.1.2014 järjestettyyn työkykyneuvotteluun, josta hän oli poistunut paikalta kesken neuvottelun. Tämän jälkeen A oli todisteellisesti määrätty 4.3.2014 pidettävään lakisääteiseen työterveystarkastukseen ja 18.3.2014 pidettävään työkykyneuvotteluun. A ei ollut saapunut kumpaankaan tilaisuuteen. A oli toimittanut virastolle 2.3.2014 päivätyn kirjeen, jossa hän oli todennut, ettei edellytyksiä terveystarkastukselle eikä neuvotteluille ole. A oli esittänyt sähköpostitse 12.3.2014 sairauslomansa keskeyttämistä ja paluuta kokeilemaan työskentelyä. A oli toimittanut hallinto-oikeudelle 21.3.2014 allekirjoitetun terveyskeskuslääkärin lausunnon työkyvystään, jossa A:n oli todettu olevan työkykyinen 17.3.2014 alkaen, sekä työterveyshuollon erikoislääkärin allekirjoittaman lausunnon. Hallinto-oikeus arvioi, että työnantajalla oli A:n sairauspoissaolojen vuoksi ollut perusteet määrätä A terveystarkastukseen hänen terveydentilansa toteamiseksi, jotta voitiin selvittää, oliko A:lla terveytensä puolesta edellytyksiä jatkaa työskentelyään. A:n toimittamat lääkäreiden lausunnot oli annettu vasta sen jälkeen, kun A oli yksiselitteisesti kieltäytynyt hänelle määrätystä työterveystarkastuksesta ja työkykyneuvottelusta. Lausunnot eivät myöskään olleet työnantajan hyväksymiltä työterveyslääkäreiltä. Hallinto-oikeuden mukaan työnantaja oli voinut virkamieslain 19 §:n nojalla määrätä A:n osallistumaan yhdessä työterveyshuollon kanssa järjestämiinsä tilaisuuksiin. Siten A:n itse hankkimilla, suppeilla lausunnoilla hänen työkyvystään ei ollut merkitystä irtisanomisen laillisuutta arvioitaessa. Hallinto-oikeus katsoi, että koska A ei ollut kehotuksista huolimatta suostunut työnantajan hänelle määräämään työterveystarkastukseen ja työkykyneuvotteluun, työnantajalla oli ollut A:sta johtuva erityisen painava syy hänen virkasuhteensa irtisanomiseen. A:lla oli ollut pitkäkestoisia sairaudesta johtuvia poissaoloja, eikä viranomainen siten ollut ylittänyt harkintavaltaansa määrätessään A:n työterveystarkastukseen. A:n terveydentilaa ei ollut voitu selvittää A:sta johtuvasta syystä. Hallinto-oikeus arvioi, että A:n terveydellisen työkyvyn ollessa epäselvä, hänen työskentelynsä irtisanomista koskevan päätöksen tekemisen jälkeen olisi voinut vaarantaa kansalaisten turvallisuuden. Kun A:n terveydentila oli ollut epäselvä ja hän oli kieltäytynyt selvittämästä sitä, oli hänet voitu arvioida soveltumattomaksi tehtävään. A oli siten voitu pidättää virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 19.10.2017 T 5229: Korkein hallinto-oikeus tutki valituksen. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi. Hallintolaki 6 § Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 19 § Valtion virkamieslaki 25 § Valtion virkamieslaki 40 §
Päätös I-SHaO 15/0152/4 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Itä-Suomen hallinto-oikeus 15/0152/4 A: 11.5.2015 Irtisanominen yksilöperusteella ... - Kirjallinen varoitus Asiat 69/2011 ja 74/2011: Kirjallinen varoitus 1361484000000
Kirjallinen varoitus Asia 69/2011 ja 74/2011 Kuulemismenettely VMLTK 14/2013 Menettelyvirhe A: 22.2.2013 Virkatehtävien laiminlyönti Johtava lääkäri oli 11.8.2011 tekemällään päätöksellä antanut erikoislääkäri A:lle kirjallisen varoituksen valtion virkamieslain 24 §:n ja kyseisessä sairaalassa hyväksytyn johtosäännön mukaisesti. Varoituksen perusteena oli virkamieslain 24 §:n vastainen käyttäytyminen työtehtävissä. Johtava lääkäri oli myös 15.9.2011 tekemällään päätöksellä antanut vastaavanlaisen kirjallisen varoituksen samoin perustein. A:n oikaisuvaatimus koski molempia päätöksiä. A:n asioiden käsittelemiseksi oli järjestetty kuulemistilaisuudet 11.8.2011 ja 15.9.2011 koskien mahdollisten kirjallisten varoitusten antamista. Kuulemistilaisuuksissa oli käyty läpi varoituksen antamisen perusteena olevia asioita ja virkatehtävien laiminlyöntejä, joiden takia kirjalliset varoitukset olivat tulleet harkittaviksi. Kuulemispöytäkirjojen mukaan A ei ollut kiistänyt kuulemistilaisuudessa esille tulleita asioita. Hän oli todennut, ettei ollut tarkoituksella jättänyt noudattamatta esimiehensä määräyksiä. Kuulemispöytäkirjoissa oli todettu, että A oli toiminut virkamieslain vastaisesti ja että kyseessä olevat asiat täyttivät virkamieslain 24 §:n kirjallisen varoituksen edellytykset. Kirjalliset varoitukset oli annettu A:lle heti kuulemistilaisuuksien päätyttyä, samassa tilaisuudessa. Kun kirjalliset varoitukset oli annettu A:lle samassa tilaisuudessa kuulemisen kanssa, ja jo kuulemispöytäkirjoihin oli kirjattu, että A:n teot täyttivät kirjallisen varoituksen edellytykset, oli ilmeistä, että päätökset kirjallisten varoitusten antamisesta oli tosiasiallisesti tehty jo etukäteen. Vaikka A:n kuulemistilaisuuksissa antamissa selityksissä ei ollut tullut ilmi mitään tilannetta selvittävää tai selventävää, A:n kuulemiselle ei ole näissä tapauksissa annettu sitä merkitystä viranomaisen päätösharkinnassa, mikä sille on tarkoitettu lain mukaan antaa. Sairaalan päätökset olivat näin ollen syntyneet virheellisessä järjestyksessä. Virkamieslautakunta tutkimatta oikaisuvaatimuksen perusteluja enemmälti kumosi sairaalan päätökset 11.8.2011 ja 15.9.2011 niissä tehtyjen menettelyvirheiden johdosta. (Äänestys 5-2) KHO 7.1.2015 T 23: KHO kumosi virkamieslautakunnan päätöksen. Päätökset eivät olleet kuulemisvirheen johdosta syntyneet virheellisessä järjestyksessä. A:n oikaisuvaatimukset 11.8.2011 tehdystä päätöksestä hylättiin. Sen sijaan A:n oikaisuvaatimus 15.9.2011 tehdystä päätöksestä hyväksyttiin ja kyseinen päätös kumottiin, koska varoitusta koskevassa päätöksessä ei ollut riittävän selkeästi ja yksiselitteisesti esitetty sitä, millä perusteella A:n oli katsottu laiminlyöneen virkatehtäviään. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§ Hallintolaki_36_§
Asiat 69/2011 ja 74/2011: Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 54/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1365109200000
Irtisanominen yksilöperusteella Asia 54/2012 Virantoimituksesta pidättäminen VMLTK 31/2013 Työtehtävien laiminlyönti A: 5.4.2013 Huomautus Työssä suoriutuminen Virkamieslautakunta oli 4.6.2010 tekemällään päätöksellä nro 43/2010 hyväksynyt A:n oikaisuvaatimuksen ja kumonnut yliopiston päätökset 15.6.2009 ja 25.8.2009 A:n virkasuhteen irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä. Päätöksessä oli todettu, että yliopiston päätös A:n irtisanomisesta oli syntynyt kuulemisen osalta virheellisessä järjestyksessä ja se oli siten lainvastaisena kumottava. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 13.8.2012 T 2140 kumonnut virkamieslautakunnan päätöksen ja palauttanut asian virkamieslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi ja päätöksessään todennut, että siltä osin kuin A:n irtisanomisen perusteena oli käytetty tietystä selvityksestä ilmeneviä seikkoja, A:ta oli kuultu asiassa lain edellyttämällä tavalla. Virkamieslautakunnalle jäi ratkaistavaksi, oliko A:n virkasuhde voitu irtisanoa niillä perusteilla, joiden osalta A:n oli katsottu tulleen ennen irtisanomista asianmukaisesti kuulluksi. Yliopisto oli 15.6.2009 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n osastosihteerin virasta virkamieslain 25 §:n 2 momentin perusteella virkavelvollisuuksien vastaisen toiminnan vuoksi. Päätöksessä oli todettu, että A oli toistuvasti hoitanut työtehtäviään huolimattomasti, mistä oli aiheutunut haittaa sekä työnantajalle, asiakasyliopistolle että yksittäisille asiakkaille. Yliopisto oli 25.8.2009 tekemällään päätöksellä pidättänyt A:n virantoimituksesta 16.8.2009 lukien. A oli saanut kirjallisen huomautuksen hänen työtehtävissään tapahtuneiden toistuvien virheiden ja huolimattomuuden takia. Hänen kanssaan oli myös käyty kolme palautekeskustelua kyseessä olevista asioista. Niistä huolimatta A:n työskentelyssä ilmenneet tarkkuusvirheet ja laiminlyönnit eivät olleet vähentyneet. A oli myöntänyt huolimattomuusvirheet, mutta kertonut kuitenkin pyrkineensä huolellisuuteen. Asiassa saadun selvityksen perusteella A:n huolimaton toiminta virkatehtävien hoitamisessa oli ollut toistuvaa, eikä hän ollut korjannut menettelyään useista suullisista ja yhdestä kirjallisesta huomautuksesta huolimatta. Tehtävissä oli esiintynyt virheitä ja laiminlyöntejä toistuvasti, ja ne olivat aiheuttaneet haittaa työnantajalle ja asiakasyliopistolle sekä yksittäisille asiakkaille. Yliopistolla oli näin ollen ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Yliopiston on valtion virkamieslain 40 §:n 1 momentin mukaan pitänyt pidättää A virantoimituksesta, koska irtisanomispäätös ei ollut saanut lainvoimaa irtisanomisajan kuluttua loppuun. Virkamieslautakunta ei katsonut asiassa olevan lain tarkoittamaa erityistä syytä määrätä asiasta toisin. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimukset. KHO 28.1.2015 T 202: ei muutosta. Valtion_virkamieslaki_14_§_1 _momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2 _momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_1 _momentti Valtion_virkamieslain_muuttamisesta_annetun_lain_(1.3.2012/177)_voimaantulosäännös
Asia 54/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella Asia... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 66/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1361484000000
Irtisanominen yksilöperusteella Asia 66/2012 Virantoimituksesta pidättäminen VMLTK 16/2012 Poliisi A: 22.2.2013 Rattijuopumus Kirjallinen varoitus Kuulemismenettely Virkavapaa Käyttäytymisvelvollisuus Poliisilaitos oli 2.8.2012 tekemällään päätöksellä irtisanonut vanhempi konstaapeli A:n virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta irtisanomisajaksi. A:n epäiltiin syyllistyneen rattijuopumukseen 8.6.2012. Poliisilaitos oli ottanut irtisanomispäätöksessään huomioon sen, että A:lle oli aikaisemman vastaavanlaisen käyttäytymisen johdosta annettu virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallisen varoitus. Virkamieslautakunta katsoi, että vaikka A:lle ei ollut esitetty kyseessä olevaa tutkintailmoitusta, A oli ollut tietoinen, mistä kuulemisessa oli ollut kysymys. A:lle toimitetusta kuulemiskirjeestä oli käynyt ilmi, että poliisilaitos harkitsee A:n irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä. A oli kuulemistilaisuudessa myöntänyt syyllistyneensä rattijuopumukseen 8.6.2012. A oli näin ollen ollut tietoinen kaikista niistä seikoista, joihin irtisanomispäätös oli perustunut ja hänellä oli ollut mahdollisuus lausua asiassa mielipiteensä. Pelkästään tutkintailmoituksen antamatta jättämistä ei siis voitu pitää sellaisena kuulemisvirheenä, jonka vuoksi poliisilaitoksen päätös olisi tullut kumota. Poliisimiehen syyllistymistä rattijuopumuksen on pidettävä vakavana ja moitittavana tekona. Se, että A oli ollut tekonsa aikana virkavapaalla, ei poistanut poliisilaissa asetettua käyttäytymisvelvollisuutta. Lyhyen, noin kuukauden, virkavapaan ei voitu katsoa lieventävän käyttäytymisvelvollisuuden sitovuutta. Poliisilaitos oli voinut tehdä asiassa päätöksensä jo ennen kuin käräjäoikeus oli antanut asiassa tuomionsa, koska A:n syyllisyys ei ollut hänen esitutkinnassa tekemänsä tunnustuksen vuoksi epäselvä. Rikosoikeudellisella syyttömyysolettamalla ei ollut merkitystä arvioitaessa virkamiehen irtisanomisen oikeellisuutta, koska harkinnassa oli kyse myös virkamiehen käyttäytymisvelvollisuuden noudattamisesta. A:n toistuva syyllistyminen rattijuopumukseen lisäsi hänen tekonsa moitittavuutta. A:n aikaisemmasta teosta oli kuitenkin kulunut neljä vuotta, joten sillä ei suoraan ollut vaikutusta irtisanomisperusteen syntymiseen. Kokonaisarvioinnissa tuli kuitenkin ottaa huomioon tekojen luonne ja samankaltaisuus sekä se, ettei poliisimies voi toistuvasti syyllistyä tahallisiin rikoksiin vaarantamatta luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:n syyksi luetun rikoksen laatu sekä teon toistuvuus huomioon ottaen poliisilaitoksella oli A:n pitkästä virkaurasta huolimatta ollut erityisen painava syy virkasuhteen irtisanomiseen. A:n syyksi luettu rikos osoitti hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. KHO 2.12.2014 T 3809: ei muutosta Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_4_kohta Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§ Hallintolaki_36_§ Poliisilaki_9_c_§
Asia 66/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Korvausvaatimus Asia 111/2010: Korvausvaatimus 1339102800000
Korvausvaatimus Asia 111/2010 Määräaikainen virkasuhde VMLTK 39/2012 Tutkimatta jättäminen A: 8.6.2012 A oli ollut korkeakoulun palveluksessa 1.9.2004–31.12.2009 yhteensä neljässä määräaikaisessa virkasuhteessa päätoimisena tuntiopettajana ja lehtorina. A oli otettu 1.1.2010–31.12.2011 määräaikaiseen työsuhteeseen yliopiston palvelukseen samoihin opetustehtäviin, joita hän oli aikaisemmissa virkasuhteissaan hoitanut. Yliopiston mukaan A:n virkasuhteen päättyminen ei ollut johtunut työnantajasta johtuvasta syystä vaan uuden yliopistolain voimaantulon takia. Työnantaja ei siten ollut korvausvelvollinen. Lisäksi A:n palvelussuhde yliopistoon ei ollut myöskään päättynyt, vaan palvelussuhteen laji oli ainoastaan muuttunut määräaikaisesta virkasuhteesta määräaikaiseksi työsuhteeksi. Virkamieslautakunnalla ei ollut toimivaltaa tutkia A:n palvelussuhteen määräaikaisuuden lainmukaisuutta enää 31.12.2009 jälkeen, kun kyseessä oli ollut yksityisoikeudellinen oikeussuhde, joka ei ollut perustunut valtion virkamieslakiin. Edelleen A:n palvelussuhteen oli katsottava asiassa esitetyn selvityksen perusteella jatkuneen katkeamatta virkasuhteesta yliopistolain voimaanpanolain myötä työsuhteena, vaikka asiassa ei ollut esitetty nimityskirjaa, jonka alkuperäinen nimittämisen kesto olisi ulottunut vuoden 2010 puolelle. Siten A oli siirtynyt 1.1.2010 lukien nimittämiskirjassa määritetyksi loppuajaksi määräaikaiseen työsuhteeseen 31.12.2011 asti, minkä jälkeen A:n palvelussuhde oli päättynyt. Tämän perusteella A:n palvelussuhde korkeakouluun oli jatkunut kaksi vuotta palvelussuhdelajin muutoksen jälkeen. Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei määräaikaisiin virkasuhteisiin perustuvia korvaushakemuksia voida rajoituksitta esittää virkamieslautakunnalle sen jälkeen, kun virkamiehen palvelussuhde yliopistolain voimaantulon myötä on muuttunut työsuhteeksi. Virkamieslautakunta katsoi asian kokonaisarvioinnin perusteella, että A:n oikeusturva tuli yleisen lainkäytön puolella riittävästi turvatuksi. Kyseessä olleissa olosuhteissa A:n oikeussuojan toteutuminen ei edellyttänyt, että hänen 1.1.2010 edeltävien määräaikaisten nimitystensä laillisuus tutkittiin ja ratkaistiin valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä. Siten virkamieslautakunta ei ollut toimivaltainen ratkaisemaan A:n hakemusta palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseksi. Virkamieslautakunta ei tutkinut korvausvaatimusta (äänestys 5–3). KHO 5.12.2012 T 3399: Korkein hallinto-oikeus ei tutkinut valitusta, sillä valituskirjelmä oli saapunut valitusajan päätyttyä. Suomen_perustusL_21_§_1_mom Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_art_1_kpl Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_49_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Yliopistolain_voimaanpanosta_annettu_L_10_§_1_mo
Asia 111/2010: Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 82/2011: Virantoimituksesta pidättäminen 1366318800000
Virantoimituksesta pidättäminen Asia 82/2011 Kuulemismenettely VMLTK 34/2013 Menettelyvirhe A: 19.4.2013 Rikossyyte Vankilanjohtaja oli 1.11.2011 tekemällään päätöksellä pidättänyt vartija A:n virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. A:lle ei ollut ennalta ilmoitettu 1.11.2011 virantoimituksesta pidättämiseen liittyvästä kuulemisesta. Vankilan johtaja oli kertonut kysyneensä, mikäli pidätetyllä A:lla oli lausuttavaa mahdollisesta virantoimituksesta pidättämisestä rikostutkinnan perusteella. Välittömästi tämän jälkeen vankilan johtaja oli antanut A:lle tiedoksi päätöksen koskien virantoimituksesta pidättämistä. A oli kiistänyt vankilan johtajan esittäneen hänelle edellä mainittua kysymystä. Vaikka kysymys olisi esitetty, kuulemista ei voitaisi pitää riittävänä. Väitetyn kysymyksen esittämishetkellä ja päätöstä annettaessa A oli kiinniotettuna poliisiautossa. Väitetty kysymys oli oletettavasti tullut A:lle yllättäen eikä hän välttämättä ollut ymmärtänyt, että kyseessä oli virantoimituksesta pidättämistä koskeva kuuleminen. Asiaa ei myöskään vankilan johtajan kertoman mukana ollut esitetty niin selkeästi, että A:n olisi tullut ymmärtää, että kysymykseen vastaamatta jättäminen olisi merkinnyt luopumista hänen oikeudestaan tulla asiassa kuulluksi. Kuuleminen edellä mainitussa tilanteessa ei olisi ollut lainmukainen silläkään perusteella, ettei A:lle ollut varattu aikaa valmistautua kuulemiseen. A:ta ei ollut kuultu lain edellyttämällä tavalla ennen päätöksen tekemistä. Päätös virantoimituksesta pidättämisestä oli kumottava virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. Virkamieslautakunta kumosi vankilan johtajan päätöksen. KHO 16.12.2014 T 3968: ei muutosta Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_1_kohta Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§_1_momentti Hallintolaki_36_§
Asia 82/2011: Virantoimituksesta pidättäminen
Virantoimituksesta pidättäminen ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 67/2011: Irtisanominen yksilöperusteella 1329429600000
Irtisanominen yksilöperusteella Asia 67/2011 Virkavelvollisuuden rikkominen VMLTK 10/2012 Työtehtävien laiminlyönti A: 17.2.2012 Sivutoimi Kirjallinen varoitus Virasto oli tekemällään päätöksellä 24.8.2011 irtisanonut tietoliikenneohjaaja A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden kuluttua 28.2.2012. Päätöksen perustelujen mukaan A oli jatkuvasti harjoittanut työajalla yritystoimintaansa työhuoneessaan ja kokoustilanteissa. A oli laiminlyönyt työtehtäviään, minkä lisäksi A:n yritystoimintaan liittyi työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa. A:lla ei ollut yritystoiminnan harjoittamiseen työnantajan lupaa. Esitetyn selvityksen perusteella A ei ollut kiistänyt saaneensa suullisia huomautuksia harjoittamastaan yritystoiminnasta työajalla. A:lle oli viraston päätöksellä 21.6.2011 annettu kirjallinen varoitus oman yritystoiminnan harjoittamisesta työajalla ja omien puheluiden vastaanottamisesta kokoustilanteissa sekä työtehtävien laiminlyönnistä. Toinen varoitus oli annettu 1.7.2011 yritystoiminnan jatkuvasta harjoittamisesta työajalla. Virkamieslautakunta totesi, että virasto ei ollut kieltänyt A:ta sivutoimen pitämisestä, eikä se ollut osoittanut A:ta hakemaan sivutoimilupaa tai edes tekemään sivutoimi-ilmoitusta. Tästä johtuen irtisanominen ei ollut voinut perustua siihen, että A olisi rikkonut sivutoimen pitämisestä annettuja säännöksiä. Virkamieslautakunta katsoi, että esitetyn ja arvioidun selvityksen perusteella A:n käyttäytyminen oli ollut vielä varoitusten jälkeenkin moitittavaa, kun hän oli ainakin jossakin määrin käyttänyt työaikaansa yrityksensä työasioiden tarkasteluun. Virasto ei ollut kuitenkaan osoittanut, että työajan käyttäminen virkavelvollisuuksien vastaisella tavalla oli ollut niin merkittävää, että laissa tarkoitettu erityisen painava syy olisi täyttynyt. Virkamieslautakunta kumosi viraston A:n irtisanomista koskevan päätöksen (äänestys 6–2). KHO 10.10.2013 T 3222: Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen. Saadusta selvityksestä ilmeni, että A oli saamistaan varoituksista huolimatta toistuvasti käyttäytynyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, mikä oli ilmennyt erityisesti luvattomina poissaoloina työpaikalta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiaa kokonaisuutena arvioiden virastolla oli ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiselle. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_18_§ Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom
Asia 67/2011: Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen yksilöperusteella Asia... - Kirjallinen varoitus Asia 52/2011: Kirjallinen varoitus 1334264400000
Kirjallinen varoitus Asia 52/2011 Käyttäytymisvelvollisuus VMLTK 26/2012 Rikostuomio A: 13.4.2012 Puolustusvoimat Sotilas Alkoholi Menettelyvirhe Esteellisyys Perusteen vanhentuminen Puolustusvoimat oli päätöksellään 6.5.2011 antanut yliluutnantti A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli 15.8.2010 ollut siinä määrin alkoholin vaikutuksena alaisena, että hänen palveluskykynsä oli alentunut. Tästä teosta A:lle oli määrätty kurinpitoseuraamuksena kurinpitosakkoa palvelurikoksesta 5.4.2011. Virkamieslautakunta totesi, että kurinpitorangaistuksen määräämisessä oli ollut kysymys rikoslain mukaisen tunnusmerkistön täyttymistä koskevasta harkinnasta. Nyt kyseessä olleessa virkamieslain mukaisessa kirjallisessa varoituksessa puolestaan oli kysymys hallintopäätöksestä, jolla kohdistettiin moite virkavelvollisuuksien rikkomiseen ja kiinnitettiin vastaisen varalle virkamiehen huomio tämän toiminnan moitittavuuteen. Komentaja B oli kummassakin asiassa käyttänyt hänelle laissa tai asetuksessa määriteltyä toimivaltaa. Yksinomaan se, että komentaja oli määrännyt A:lle kurinpitosakkoa palvelurikoksesta, ei ollut muodostanut sellaista ennakkonäkemystä, jonka johdosta B:n puolueettomuus kirjallista varoitusta koskevan asian käsittelyssä olisi erityisestä syystä vaarantunut. Edelleen A:lle sotilaskurinpitomenettelyssä määrätty rangaistus oli perustunut 15.8.2010 tapahtuneeseen palvelurikokseen. A:lle annettu virkamieslain mukainen kirjallinen varoitus oli perustunut tähän samaan tapahtumaan. Kyseessä olleissa olosuhteissa kurinpitomenettelyn päättymisen odottaminen ei ollut ollut perusteltua kirjallisen varoituksen antamisen perusteen selvittämiseksi. Varoituksen perusteen oli siten katsottava tulleen viranomaisen tietoon 15.8.2010. Kun varoitukseen johtanut kuulemismenettely oli aloitettu vasta 5.4.2011 eli lähes kahdeksan kuukautta sen jälkeen kun teko oli tullut viranomaisen tietoon, varoituksen antaminen ei ollut tapahtunut kohtuullisessa ajassa. Varoituksen peruste oli siten vanhentunut. Asiassa ei ollut kuitenkaan toimittu Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksen vastaisesti, kun oikeuskäytännössä on linjattu, että virkamiesoikeudellista seuraamusta ei voida katsoa sopimusmääräyksen mukaiseksi rikosoikeudelliseen rangaistukseen rinnastuvaksi seuraamukseksi. Virkamieslautakunta hyväksyi A:n oikaisuvaatimuksen ja kumosi viraston A:lle antaman kirjallisen varoituksen (äänestys 4–3). KHO 5.9.2013 T 2746: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_24_§ HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta Euroopan_ihmisoikeussopimuksen_7._lisäpöytäkirjan_4_art
Asia 52/2011: Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Korvausvaatimus Asia 46/2011: Korvausvaatimus 1337893200000
Korvausvaatimus Asia 46/2011 Määräaikainen virkasuhde VMLTK 34/2012 Työn luonteesta johtuva peruste A: 25.5.2012 Määräaikaisuuden perusteen voimassaoloaika A oli työskennellyt virastossa suunnittelijana 1.9.2008–31.12.2010 yhteensä kolmella eri määräaikaisella nimityksellä. Viraston mukaan virkasuhteet perustuivat suoraan asetukseen maaseutuohjelman teknisestä tuesta. EU-ohjelmakausi oli peruste määräaikaiselle työ- tai virkasuhteelle. Edelleen viraston alueellistamisella oli ollut vaikutusta määräaikaisten virkasuhteiden pituuteen, koska viraston tuli kohdella virkamiehiään yhdenmukaisesti. Virasto oli antamassaan selvityksessä lausunut, että kaikille nimityksille oli ollut työn luonteesta johtunut peruste. Asiassa ei ollut osoitettu, että A:n määräaikaisiin ohjelmiin liittyvät tehtävät olisivat olleet virastossa yleisesti tehtävää pysyväisluonteista työtä. Siitä huolimatta, että tehtävät eivät olleet olleet ohjelma-aikoihin sidottuja, niiden luonne oli esitetyn selvityksen perusteella ollut tilapäinen. Virkamieslautakunta totesi, että virastolla oli ollut työn luonteesta johtuva peruste nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin 1.9.2008–31.12.2010. A:ta ei ollut kuitenkaan laissa edellytetyllä tavalla nimitetty koko määräaikaisuuden keston mukaiseksi ajaksi. Viraston alueellistaminen oli päätetty toteuttaa vuosien 2008–2011 aikana, joten alueellistaminen ei ollut muodostanut erityistä syytä poiketa A:n nimittämisestä koko perusteen mukaiseksi ajaksi ennen vuotta 2011. A:lla oli siten oikeus korvaukseen valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentin perusteella. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–3). KHO 17.10.2014 T 3198: ei muutosta Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 46/2011: Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 25/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1351807200000
Irtisanominen yksilöperusteella Asia 25/2012 Virantoimituksesta pidättäminen VMLTK 68/2012 Työnjohtomääräys A: 2.11.2012 Alkoholi Luvaton poissaolo Viraston työsuojelun vastuualueen johtaja oli 24.2.2012 tekemällään päätöksellä irtisanotut tarkastaja A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virkasuhteesta. Päätöksessä oli mainittu irtisanomiselle seuraavat syyt: 1) A oli ollut työpaikalla päihtyneenä 16.12.2011. A:lle oli annettu aiemmin 10.1 ja 19.10.2011 varoitukset päihtyneenä olosta virka-aikana. 2) A ei ollut noudattanut työaikaleimausten tekemistä koskevia työnantajan työnjohtomääräyksiä, vaikka häntä oli useasti huomautettu puuttuvista työaikaleimauksista. A:lle oli myös kertynyt työnajan alitusta. 3) A oli ollut useasti poissa virantoimituspaikalta virka-aikana ilman kelvollista syytä. 4) A oli käyttänyt väärin virka-autoa 17.5. ja 1.6.2011 ajamalla kyseisinä päivinä enemmän kilometrejä kuin työpaikan ja tarkastuskohteen välinen matka olisi edellyttänyt. 5) A oli ollut luvattomasti poissa virantoimituksesta 27.10. ja 7.11.2011. 6) A oli kadottanut virkapuhelimensa vapaa-aikanaan ja korvannut sen ilman esimiehen lupaa maksaen sen valtion maksukortilla. Virkamieslautakunta katsoi, että A oli saapumalla toistuvasti päihtyneenä työpaikalle, luvattomilla poissaoloillaan ja toistuvilla työnjohtomääräysten laiminlyönneillään menettänyt työnantajan luottamuksen kykyynsä hoitaa virkatehtävänsä asianmukaisesti ja esimiesten antamien määräysten mukaisesti. Virastolla oli näissä oloissa ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde, eikä irtisanomisessa ollut kyse kiusaamisesta tai A:han kohdistuvasta ajojahdista. Irtisanomisen perusteena olevat teot osoittivat lisäksi A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. A oli näin ollen voitu myös pidättää virantoimituksesta irtisanomisen jälkeen. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen ja siinä esitetyn pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta. KHO 5.11.2014 T 3409: ei muutosta Valtion_virkamieslaki_11_§ Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_4_kohta Valtion_virkamieslaki_51_§_1_momentti Hallintolaki_37_§
Asia 25/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Korvausvaatimus Asia 23/2013: Korvausvaatimus 1379019600000
Korvausvaatimus Asia 23/2013 Määräaikainen virkasuhde VMLTK 56/2013 Avoimen viran tehtävien hoito A: 13.9.2013 Organisaatiouudistus Työn luonteesta johtuva peruste A oli työskennellyt virastossa ajalla 1.8.2010 - 31.12.2012 verosihteerinä kolmessa määräaikaisessa virkasuhteessa tehden koko ajan viraston pysyväisluonteisia tehtäviä. A oli hoitanut ajan 1.1. -31.12.2012 avoinna olleen viran tehtäviä. Asiassa saadun selvityksen mukaan A oli ilmoittanut 20.12.2012 toimistopäällikölle, ettei hän ota vastaan hänelle ajaksi 1.1. - 30.6.2013 tarjottua virkasuhdetta. A:n virkasuhde virastoon ei siten ollut päättynyt valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetusta syystä eli sen vuoksi, ettei häntä enää olisi nimitetty viraston virkamieheksi. A:lla ei siten ollut oikeutta palkkaa vastaavaan korvaukseen. Ajanjaksoille 1.1. - 30.6.2012 ja 1.7. - 31.12.2012 tehtyjen nimitysten perusteena oli esitetyn selvityksen perusteella ollut avoimen viran tehtävien hoitaminen. Vuoden kestänyt avoimen viran hoidon järjestäminen määräaikaisilla virkasuhteilla on johtunut organisaatiouudistuksesta ja ollut selkeästi väliaikainen järjestely. Virastolla oli siten ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädetty peruste nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. Sitä, kuinka kauan uuden organisaation henkilötarpeen selvittäminen kestäisi, oli laajaa organisaatiouudistusta toteutettaessa ollut vaikea ennakoida. Nimitys oli tällöin voitu tehdä ajaksi, jonka määräaikaisuuden perusteen oli tiedetty ainakin kestävän. A:ta ei siten ollut nimitetty ilman valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettua erityistä määräaikaisuuden perusteena olevaa aikaa lyhyemmäksi ajaksi. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. KHO 5.8.2015 T 2143: ei muutosta. Valtion_virkamieslaki__9_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_9_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti_(1088/2007)Valtion_virkamieslaki_56_§_2_momentti_(750/1994) Valtion_virkamieslain_muuttamisesta_annetun_lain_(177/2013)_voimaantulosäännös
Asia 23/2013: Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 22/2013: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1371157200000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 22/2013 Viran lakkauttaminen VMLTK 49/2013 Uudelleen sijoittaminen A: 14.6.2013 Kuulemismenettely Luottamusmiehen kuuleminen Organisaatiouudistus Sairausloma Virasto oli 11.1.2013 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n virkasuhteen 31.5.2013 lukien, koska yksikkö, jossa hän työskenteli, oli lakkautettu 31.12.2012. Valtion virkamieslaki ei edellytä virkamiehen kuulemista, kun virkasuhde irtisanotaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Virkamieslautakunta katsoi selvitetyksi, että A:n kanssa oli ennen irtisanomispäätöksen tekemistä neuvoteltu hänen virkasuhteensa irtisanomisesta useita kertoja. Asiaa oli käsitelty yhteistoimintaneuvotteluissa. Lisäksi A oli saanut tiedokseen viraston kirjeen, jossa hänelle oli tarjottu asiantuntijan tehtävää. Liitteenä kirjeessä oli ollut yhteistoimintamenettelyn pöytäkirja. Menettely täytti siten Suomen perustuslain 21 §:n vaatimuksen siitä, että jokaisella on oikeus tulla kuulluksi. A:lle ei ollut ilmoitettu oikeudesta pyytää pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemista. Virkamieslautakunta totesi, että luottamusmiestä oli kuultu asiassa yhteistoimintamenettelyssä, eikä menettelyvirheen ollut katsottava olennaisesti vaikuttaneen päätökseen. Lautakunta katsoi, ettei päätöstä tullut kumota yksinomaan sanotun menettelyvirheen perusteella. Virasto oli siirtänyt A:n viran virkapaikan toiseen kaupunkiin 1.1.2013 lukien. A:n työtehtävät aikaisemmassa yksikössä olivat viraston organisaatiomuutoksen vuoksi päättyneet, eikä A:lle ollut osoitettavissa virkansa mukaisia tehtäviä. Hänelle oli kirjeellä 5.12.2013 tarjottu asiantuntijan tehtävää, joka olisi ollut toisessa kaupungissa. A oli kieltäytynyt siirtymästä työskentelemään tähän kaupunkiin. Koska A ei ollut siirtynyt, hänet oli voitu irtisanoa valtion virkamieslain 27 §:n 3 momentin perusteella. Saadun selvityksen mukaan A ei ollut ilmoittautumismenettelyssä ilmoittautunut mihinkään tehtävään, mistä johtuen hänelle oli tarjottu vuoden 2012 lopussa aikaisemmin mainittua uutta asiantuntijatehtävää, jonka virkapaikka oli toisessa kaupungissa. A:ta ei ollut voitu sijoittaa toisiin tehtäviin virastossa, koska hän oli kieltäytynyt vastaanottamasta vaativuudeltaan vastaavaa tehtävää. Virasto ei näin ollen ollut laiminlyönyt uudelleensijoitus- ja koulutusvelvollisuuttaan. Asiassa ei ollut ilmennyt, että uusien tehtävien tarjoaminen olisi perustunut epäasiallisiin tai syrjiviin syihin. A:n sairausloma ei ollut este irtisanomiselle. Virkamieslautakunta katsoi, että virastolla oli ollut laissa tarkoitetut perusteet irtisanoa A:n virkasuhde. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. KHO 6.10.2014 T 2973: ei muutosta Valtion_virkamieslaki_11_§ Valtion_virkamieslaki_27_§ Valtion_virkamieslaki_58_§ Hallintolainkäyttölaki_31_§ Valtion_virkamieslain_muuttamisesta_annetun_lain_(177/2013)_voimaantulossäännös
Asia 22/2013: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 22/2013 Viran lakkauttaminen ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 18/2013: Irtisanominen yksilöperusteella 1380229200000
Irtisanominen yksilöperusteella Asia 18/2013 Virantoimituksesta pidättäminen VMLTK 61/2013 Käyttäytymisvelvollisuus A: 27.9.2013 Sopimaton käytös Rikostuomio Alkoholi Rattijuopumus Puolustusvoimat Virasto oli päätöksellään 17.1.2013 irtisanonut A:n luutnantin virasta kuuden kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksiannosta lukien ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksen perustelujen mukaan Turun hovioikeus oli 5.12.2012 tuominnut A:n 21.5.2012 tehdystä rattijuopumuksesta ja lievästä palvelusrikkomuksesta sakkorangaistukseen. A oli saapunut töihin autolla ajaen alkoholin vaikutuksen alaisena, ja hänen kykynsä suorittaa palvelusta oli alkoholin vaikutuksen vuoksi ollut alentunut. A:lle oli vuonna 2006 annettu sotilaskurinpitorangaistus, kirjallinen varoitus ja kehotus hoitoonohjauksesta palvelurikoksen vuoksi. A oli 7.2.2012 erotettu virantoimituksesta yhden kuukauden määräajaksi ja hänelle oli 17.1.2012 annettu kehotus hoitoonohjauksesta. Kaikki aikaisemmat teot ovat liittyneet siihen, että A oli tullut töihin alkoholin vaikutuksen alaisena ja että hänen kykynsä suorittaa palvelusta oli alentunut. Virkamieslautakunta totesi, että A:n vuonna 2006 tapahtuneet virkamiehen sopimattomaan käyttäytymiseen liittyvät tapaukset olivat ajan kulumisen vuoksi yksittäisinä irtisanomisperusteina vanhentuneet, mutta ne voitiin ottaa huomioon kokonaisarviossa. Virkamieslautakunta totesi, että irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa oli otettava huomioon valtion palveluksessa olevien virkamiesten toisistaan poikkeaviin tehtäviin kohdistuvat erilaiset vaatimukset. Ammattisotilaan syyllistymistä rattijuopumukseen ja lievään palvelusrikkomukseen oli lähtökohtaisesti pidettävä moitittavana tekona varsinkin, kun rattijuopumus oli tapahtunut virantoimituksessa. A oli työnjohdollisista ja virkamiesoikeudellisista toimenpiteistä huolimatta jatkanut menettelyään ja tämä oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta häntä ja virastoa kohtaan. Kokonaisuutena arvioiden A oli käyttäytynyt sillä tavoin ammattisotilaalle sopimattomasti, että virastolla oli ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Teko oli myös osoittanut A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että hänet oli voitu välittömästi irtisanomisen jälkeen pidättää virantoimituksestaan. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Virkamieslautakunta ei tutkinut A:n vaatimusta muuttaa irtisanominen määräaikaiseksi virasta erottamiseksi toimivaltaansa kuulumattomana. KHO 21.8.2015 T 2232: Ei muutosta (valitus virkamieslautakunnan päätöksestä on hylättävä). Suomen_perustuslaki_6_§ Valtion_virkamieslaki_11_§ Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_3_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_4_kohta Valtion_virkamieslaki_49_§ Puolustusvoimista_annettu_laki_42_§ Puolustusvoimista_annettu_laki_48_§ Yhdenvertaisuuslaki_6_§ Hallintolaki_6_§ Valtion_virkamieslain_muuttamisesta_annetun_lain_(177/2013)_voimaantulosäännös
Asia 18/2013: Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen yksilöperusteella Asia... - Korvausvaatimus Asia 5/2013 Korvausvaatimus 1380229200000
Korvausvaatimus Asia 5/2013 Määräaikainen virkasuhde VMLTK 59/2013 Avoimen viran tehtävien hoito A: 27.9.2013 Sijaisuus Verosihteeri A oli ollut viraston palveluksessa 19.5.2008 – 31.12.2012 yhdeksässä määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n virkasuhdetta ei ollut jatkettu 31.12.2012 jälkeen. Saadun selvityksen mukaan A oli 1.1. – 31.12.2012 hoitanut avoinna ollutta verosihteerin virkaa. Kyseinen virka oli päätetty täyttää pysyvästi 1.12.2012 alkaen. A oli hakenut virkaa, mutta ei ollut tullut siihen valituksi. Asiassa oli riidatonta, että A:lle oli tarjottu 1.1. – 30.6.2013 viransijaisuutta toisessa toimipisteessä ja että A oli ilmoittanut ottavansa tehtävän vastaan ainoastaan, mikäli hänet vakinaistetaan. Saadun selvityksen mukaan kyse oli ollut vaativuustasoltaan vastaavasta tehtävästä kuin A:n aiempi tehtävä. A:n virkasuhteen virastoon ei näissä olosuhteissa voitu katsoa päättyneen sen vuoksi, ettei häntä ollut nimitetty virkamieslain 56 §:n tarkoittamalla tavalla viraston virkamieheksi, vaan hänen itsensä nimittämiselle asettamien ehtojen vuoksi. Niillä seikoilla, joiden perusteella A oli päätynyt olla ottamatta vastaan hänelle tarjottua viransijaisuutta, ei ollut merkitystä arvioitaessa valtion virkamieslain 56 §:n mukaista korvauksen saamisen edellytystä. Koska kyse oli ollut puoli vuotta kestäneestä määräaikaisesta virkasuhteesta, eivät valtion virkamiesasetuksen 7 § ja 7 a § tulleet asiassa suoraan sovellettaviksi. A:lle oli myös ilmoitettu viransijaisuuden tehtävien sisältö ja alkamisajankohta. A:lla ei näin ollen ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. KHO 5.8.2015 T 2142: ei muutosta. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§ Valtion_virkamiesasetus_7_§ Valtion_virkamiesasetus_7_a_§
Asia 5/2013 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös TuHaO 15/0143/1 Virantoimituksesta pidättäminen 1433970000000
Virantoimituksesta pidättäminen Turun hallinto-oikeus Rikossyyte Päätös 15/0143/1 A: 11.6.2015 Käräjäoikeus oli pidättänyt A:n virastomestarin virasta. Päätöksen mukaan A:ta vastaan oli nostettu syyte laittomasta uhkauksesta, joka oli kohdistettu oikeustalolla työnsä puolesta asioivaan henkilöön. Syyte oli estänyt A:ta jatkamasta virkatehtäviensä hoitamista, sillä A:n virkatehtäviin kuului myös yleisöpalvelu. Hallinto-oikeus totesi, että ottaen erityisesti huomioon sen, että rikoksen asianomistajana oli ollut käräjäoikeudessa työnsä puolesta asioiva henkilö, A:ta vastaan nostettu syyte oli hänen asemansa ja tehtävänsä huomioon ottaen voinut vaikuttaa hänen edellytyksiinsä hoitaa virkatehtäviään, vaikka tekoa ei ollut tehty virkatehtäviä hoidettaessa. Siten A:n virantoimituksesta pidättämiselle oli ollut perusteet. Hallinto-oikeus totesi, ettei käräjäoikeus ollut velvollinen muuttamaan A:n toimenkuvaa välttääkseen virantoimituksesta pidättämisen, eikä se asiassa saadun selvityksen perusteella olisi ollut edes mahdollista. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Hallintolaki_6_§ Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_1_kohta
Päätös TuHaO 15/0143/1 Virantoimituksesta pidättäminen
Virantoimituksesta pidättäminen Turun... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HäHaO 15/0430/3 Virantoimituksesta pidättäminen 1433365200000
Virantoimituksesta pidättäminen Hämeenlinnan hallinto-oikeus Yleinen luottamus viranomaiseen Virka-aseman väärinkäyttäminen Päätös 15/0430/3 Sairausloma Rikossyyte A: 4.6.2015 Poliisi Aikaprioriteetti Virasto oli pidättänyt ylikonstaapeli A:n virantoimituksesta 9.4.2014 lukien häntä vastaan nostettujen rikossyytteiden tuomioistuinkäsittelyn ajaksi. Päätöksen mukaan syyttäjä oli haastehakemuksessaan vaatinut A:n tuomitsemista tuntuvaan sakkorangaistukseen kunnianloukkauksesta, yritetystä yllytyksestä perättömään lausumaan ja virka-aseman väärinkäyttämisestä. Hallinto-oikeus totesi, että epäily poliisin alipäällystöön kuuluvan poliisimiehen syyllistymisestä virka-aseman väärinkäyttämiseen rikosten tutkinnassa on omiaan vakavasti heikentämään luottamusta asianomaisen virkamiehen tehtävien hoidon asianmukaisuuteen. Rikossyytteellä oli tapauksen olosuhteissa voitu perustellusti arvioida olevan vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. Virastolla oli siten ollut valtion virkamieslain mukainen peruste A:n pidättämiselle virantoimituksesta. Hallinto-oikeuden mukaan virantoimituksessa pidättäminen on eräänlainen turvaamistoimenpide, jonka tarkoituksena on turvata viranhoidon jatkuvuus, luotettavuus ja uskottavuus rikostutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana. Virantoimituksesta pidättäminen ei kuitenkaan ole mahdollista pidemmäksi ajaksi kuin on tarpeen toimenpiteen tavoitteiden turvaamiseksi. Toimenpidettä koskevia säännöksiä on vakiintuneesti tulkittu niin, että virantoimituksesta pidättäminen ei ole mahdollista silloin, kun virkamiehen virantoimitus on jo keskeytynyt hänelle myönnetyn vuosiloman tai virkavapauden vuoksi. Tätä niin sanottua aikaprioriteettiperiaatetta on oikeuskäytännössä noudatettu myös silloin, kun virkamies on keskeyttänyt työntekonsa sairauden vuoksi ja hakenut virkavapautta sairausloman saamiseen oikeuttavan lääkärintodistuksen perusteella. A oli toimittanut virastolle työterveyslääkärin 2.4.2014 päivätyn lääkärintodistuksen, jossa hänen oli todettu olevan työkyvytön 2.4.–9.4.2014. Työterveyshuollon lääkärin 7.4. ja 29.4.2014 antamien todistusten mukaan työkyvyttömyys oli jatkunut 9.4. jälkeenkin keskeytyksettä 11.5.2014 saakka. Viraston päättäessä 9.4.2014 pidättää A:n virantoimituksesta hänen työntekonsa oli ollut sairauden vuoksi keskeytyneenä viikon ajan. Hallinto-oikeus katsoi esitetyn selvityksen osoittavan, että virasto oli virantoimituksesta pidättämisestä päättäessään tiennyt A:n virantoimituksen olevan tosiasiallisesti keskeytyneenä sairauden vuoksi. Virastolla ei siten ollut hyväksyttävää perustetta olla käsittelemättä virkavapauden myöntämistä koskevaa asiaa ennen virantoimituksesta pidättämistä, ja sen olisi tullut määrätä virantoimituksesta pidättäminen alkamaan vasta sairausloman päättymisen jälkeen. Sillä, että A:lle oli ilmoitettu jo 24.3.2014 viraston pidättävän hänet virantoimituksesta 9.4.2014 lukien, ei ollut oikeudellista merkitystä asiassa, koska valituskelpoinen päätös asiassa oli tehty vasta 9.4.2014. Hallinto-oikeus muutti viraston päätöstä siten, että virantoimituksesta pidättäminen määrättiin alkavaksi vasta 12.5.2014 lukien. Lainvoimainen. Hallintolaki_54_§_1_momentti Laki_poliisin_hallinnosta_15_f_§ Valtion_virkamieslaki_23_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_23_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_23_a_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_1_kohta Valtion_virkamieslaki_40_§_4_momentti Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti
Päätös HäHaO 15/0430/3 Virantoimituksesta pidättäminen
Virantoimituksesta pidättäminen Hämeenlinnan... - Korvausvaatimus Asia 7/2013: Korvausvaatimus 1382648400000
Korvausvaatimus Asia 7/2013 Määräaikainen virkasuhde VMLTK 65/2013 Avoimen viran tehtävien hoito A: 25.10.2013 Perusteen vanhentuminen Tilapäinen lisätyön tarve Sijaisuus Hoitopotilaan lisävalvonta A oli työskennellyt sairaalassa mielisairaanhoitajana ajalla 2.11.2006 - 12.1.2013. Sairaala ei ollut jatkanut määräaikaisten virkamiesten palvelussuhteita, mutta oli samaan aikaan palkannut sijaisiksi uusia henkilöitä, joista osalla ei ollut kelpoisuutta tehtävään. Koska A ei ollut ajanjaksolle 2.11.2006 - 31.1.2008 sijoittuneiden virkasuhteidensa osalta esittänyt korvausvaatimustaan säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa virkasuhteensa päättymisestä, hänen oikeutensa vaatia korvausta oli näiden virkasuhteiden osalta vanhentunut. Annetun selvityksen mukaan A:n aikavälille 1.11.2008 - 12.1.2013 sijoittuneiden virkasuhteiden määräaikaisuuden perusteina olivat olleet muun muassa avoinna olevan viran tehtävien hoidon järjestäminen, vuorotteluvapaasta johtuva sijaisuus sekä vuosiloman sijaisuus. Esitetty selvitys ei osoittanut, että avoinna olevien virkojen hoidon väliaikaista järjestämistä olisi tarpeettomasti pitkitetty tai muutoin käytetty palvelussuhdeturvan kiertämiseksi. Avoinna olleiden virkojen hoidon järjestäminen määräaikaisilla nimityksillä oli kyseisissä tilanteissa ollut lain tarkoittamalla tavalla väliaikaista. Sairaalalla oli siten ollut virkamieslain mukainen peruste nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin edellä mainitun ajanjakson välisenä aikana. A oli nimitetty hoitamaan saman avoinna olevan viran tehtäviä useampaan kertaan enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, vaikka avoinna olevan viran tehtävien hoito oli kestänyt kauemmin. Koska A oli nimitetty edellä kerrotuin tavoin ilman valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentissa säädettyä erityistä syytä määräaikaisuuden perusteena olevia aikoja lyhyemmäksi ajaksi, hänellä oli virkasuhteensa päättyessä oikeus 56 §:n 1 momentissa tarkoitettuun korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi sairaalan maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Korvausvaatimus hylättiin enemmälti. (Äänestys 5-3) Valtion_virkamieslaki_9_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§_2_momentti Valtion_virkamieslain_muuttamisesta_annetun_lain_(177/2013)_voimaantulosäännös KHO 1.7.2016 T 2920: KHO totesi, että asian oikeudellisessa arvioinnissa oli perusteltua ottaa huomioon neuvoston direktiivi 1999/70/EY Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön, Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta, jatkossa puitesopimus. Sen 1 lausekkeen b-kohdan mukaan tarkoituksena on laatia puitteet sellaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi, jotka johtuvat perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden käytöstä. Unionin tuomioistuin on katsonut, että toisen työntekijän tilapäinen sijaistaminen työnantajan hetkellisten henkilöstötarpeiden tyydyttämiseksi voi periaatteessa olla puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a-alakohdan mukainen perusteltu syy. Määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden uudistaminen ei unionin oikeuskäytännön mukaan ole puitesopimuksen mukaan perusteltua sellaisten tarpeiden tyydyttämiseksi, jotka eivät tosiasiassa ole luonteeltaan väliaikaisia vaan päinvastoin pysyviä ja jatkuvia. Tämän a-alakohdan noudattaminen edellyttääkin konkreettista valvontaa siten, että määräaikaisuuksien uudistamisella pyritään kattamaan väliaikaisia tarpeita, ja ettei kansallisen lain säännöksiä käytetä tosiasiassa työnantajan pysyvien ja jatkuvien henkilöstötarpeiden kattamiseen. Näin ollen pelkästään se seikka, että määräaikaisuuden peruste on kansallisen säännöksen mukaan hyväksyttävä, ei riitä tekemään säännöksestä puitesopimuksen mukaista, mikäli tämän säännöksen konkreettinen soveltaminen johtaa todellisuudessa perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäyttöön. KHO katsoi asiassa selvitetyksi, että A:n määräaikaisten virkasuhteiden kesto sairaalassa ei ollut katkennut virkamieslautakunnan päätöksessä kerrotulla tavalla 31.1.2008, vaan jatkunut yhtäjaksoisesti myös 1.2.2008 – 31.10.2008. A oli ollut viisi kertaa nimitettynä määräaikaisesti usean virkamiehen vuosiloman sijaiseksi. Mielisairaanhoitajien suuren määrän takia vuosilomansijaisuuksia oli ollut runsaasti ympäri vuoden. KHO katsoi virkamieslautakunnan kannasta poiketen, että näissä olosuhteissa sairaalassa oli katsottava olleen sellainen jatkuva tarve mielisairaanhoitajien virkatehtävien hoitamiseen virkamiesten vuosilomien aikana, ettei kysymys ollut sellaisesta virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työstä, joka olisi edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. Lisäksi KHO katsoi virkamieslautakunnan kannasta poiketen, että siltä osin kuin A:n neljän määräaikaisen virkasuhteen perusteeksi oli ilmoitettu muun hoitopotilaan lisävalvonta, asiassa saadun selvityksen mukaan sairaalassa oli A:n määräaikaisten virkasuhteiden aikana ollut jatkuvasti tarvetta hoitopotilaiden lisävalvontaan, ja kysymys ei siten ollut sellaisesta virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työstä, joka olisi edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. Näin ollen KHO katsoi, että niiltä osin kuin A oli nimitetty vuosiloman sijaiseksi tai määräaikaisten nimitysten perusteena oli ollut hoitopotilaan lisävalvonta sekä niiltä osin kuin A oli nimitetty hoitamaan samojen avoinna olleiden virkojen tehtäviä ilman valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentissa säädettyä erityistä syytä määräaikaisuuden perusteena olevia aikoja lyhyemmäksi ajaksi, hänellä oli virkasuhteensa päättyessä oikeus 56 §:n 1 momentissa tarkoitettuun korvaukseen. KHO hylkäsi korvausvaatimuksen enemmälti, mutta muutti virkamieslautakunnan päätöstä siten, että sairaala velvoitettiin maksamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Valtion_virkamieslaki_9_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_9_§_3_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Neuvoston direktiivi_1999/70/EY_ Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta
Asia 7/2013: Korvausvaatimus
Korvausvaatimus Asia... - Korvausvaatimus Asia 8/2013: Korvausvaatimus 1381438800000
Korvausvaatimus Asia 8/2013 Määräaikainen virkasuhde VMLTK 64/2013 Määräaikaisuuden perusteen voimassaoloaika A: 11.10.2013 Avoimen viran tehtävien hoito Tilapäinen lisätyön tarve Sijaisuus Hoitopotilaan lisävalvonta A oli työskennellyt sairaalassa 1.6.2008 – 1.1.2013 mielisairaanhoitajana 46 määräaikaisessa virkasuhteessa. Sairaala oli nimittänyt uusia työntekijöitä A:n virkasuhteen päätyttyä. Hallituksen esityksessä virkamieslain muuttamiseksi (HE 63/2007 vp) on virkamieslain 9 §:n 3 momentin perusteluissa todettu muun ohella, että määräaikaisen virkasuhteen tulee kestää koko perusteen mukaisen ajan. Erityinen syy, jolla tästä pääsäännöstä voidaan poiketa, voi liittyä määräaikaisen virkasuhteen perusteeseen. Virkamieslautakunta totesi, että nimittämiskirjoissa aikavälillä 1.2.2009 - 3.6.2012 kahdeksan eri määräaikaisuuden perusteeksi oli merkitty avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien väliaikainen hoito. A oli nimitetty hoitamaan avoinna olleen viran tehtäviä viiteen määräaikaiseen virkasuhteeseen aikavälillä 1.2. - 31.8.2009. Tältä osin asiassa ei ollut esitetty sellaista valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettua syytä, joka olisi oikeuttanut sairaalan nimittämään A:n määräaikaisiin virkasuhteisiin määräaikaisuuden perusteena ollutta aikaa lyhyemmiksi jaksoiksi. Sairaalan olisi siten tullut nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.2.2009 alkaen 31.8.2009 saakka. Lisäksi A oli 1.6.2008 - 2.9.2012 välisenä aikana nimitetty samalla perusteella useisiin lyhyisiin sijaisuuksiin, jotka olivat A:n määräaikaisuuden perusteena ollutta aikaa lyhyempiä. Sairaalan olisi tullut nimittää A sanottuihin määräaikaisiin virkasuhteisiin koko määräaikaisuuden ajaksi. Virkamieslautakunnan mukaan A:n kaikille nimityksille oli ollut valtion virkamieslain 56 §:ssä tarkoitettu syy. Sairaala oli siten voinut nimittää A:n määräaikaiseen virkasuhteeseen toistuvasti peräkkäin. Koska A on edellä kerrotuin tavoin ilman valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentissa säädettyä erityistä syytä nimitetty määräaikaisuuden perusteena olevia aikoja lyhyemmäksi ajaksi, hänellä oli virkasuhteensa päättyessä oikeus virkamieslain nojalla maksettavaan korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi sairaalan maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Vaatimus hylättiin enemmälti. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_49_§_1_mom Valtion_virkamieslaki_56_§ Valtion_virkamieslain_muuttamisesta_annetun_lain_(177/2013)_voimaantulosäännös KHO 1.7.2016 T 2917: KHO totesi, että asian oikeudellisessa arvioinnissa oli perusteltua ottaa huomioon neuvoston direktiivi 1999/70/EY Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta, jatkossa puitesopimus. Unionin tuomioistuimen mukaan se, että työ määritellään kansallisessa oikeudessa julkiseksi palvelussuhteeksi, johon liittyy asianomaisen jäsenvaltion julkiselle henkilöstölle luonteenomaisia seikkoja, ei anna jäsenvaltioille mahdollisuutta jättää halutessaan tiettyjen henkilöiden luokkia mainituissa yhteisön säädöksissä tavoitellun suojan ulkopuolelle. Unionin tuomioistuin on usein katsonut, että määräaikaisten työsopimusten tai -suhteiden uudistaminen sellaisten syiden vuoksi, jotka eivät tosiasiassa ole väliaikaisia vaan päinvastoin pysyviä ja jatkuvia, eivät ole puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a-alakohdassa tarkoitettuja perusteltuja syitä. Unionin tuomioistuin on lisäksi oikeuskäytännössään todennut, että vaikka kansallinen säännöstö voitaisiin perustella tässä säännöksessä tarkoitetulla perustellulla syyllä, se ei riitä tekemään säännöstöstä puitesopimuksen mukaista, mikäli tämän säännöstön konkreettinen soveltaminen johtaa todellisuudessa perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöön. A oli nimitetty yhdeksään määräaikaiseen virkasuhteeseen, joiden määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu muun hoitopotilaan lisävalvonta. KHO totesi, että vaikka lisävalvonta ei sairaalan mukaan ollut vakituinen ja pysyvä hoitomuoto, jo pelkästään A:n kohdalla toteutuneiden tällaisten määräaikaisten tehtävien määrä osoitti sen, että näitä tehtäviä ei voitu pitää virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuina määräaikaisina tehtävinä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan sairaalassa oli ollut jatkuvasti tarvetta hoitopotilaiden lisävalvontaan. Siten kysymys ei tältäkään osin ollut sellaisesta virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetusta työstä, joka olisi edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. KHO katsoi virkamieslautakunnan kannasta poiketen, että niille virkasuhteille, joissa määräaikaisuuden perusteena oli muun hoitopotilaan lisävalvonta, edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen virkamieslain 56 §:n 1 momentin nojalla olivat siten olemassa. A oli nimitetty määräajaksi usean eri virkamiehen vuosiloman sijaiseksi. KHO katsoi virkamieslautakunnan kannasta poiketen asiassa selvitetyksi, että kyseisen sairaalan työn luonne oli edellyttänyt, että virkamiesten tehtävillä oli ollut pääosin hoitaja myös virkamiehen vuosiloman aikana. Mielisairaanhoitajien suuresta määrästä johtuen vuosilomansijaisuuksia oli ollut runsaasti ympäri vuoden. Näissä olosuhteissa sairaalassa oli katsottava olleen sellainen jatkuva tarve vuosilomansijaisuuksille, että kyseessä ei ollut ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu työ, joka olisi edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. KHO piti perusteltuna virkamieslautakunnan arviota siltä osin kuin kysymys oli ollut määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisestä määräaikaisuuden perusteena ollutta kestoa lyhyemmäksi ajaksi ilman virkamieslain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettua erityistä syytä. KHO totesi, että asiassa esitetyt vaatimukset ja selvitykset oli otettu huomioon. KHO katsoi, että näiden perusteella virkamieslautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ollut perusteita. Valtion_virkaieslaki_9_§_1_momentti Valtion_virkaieslaki_9_§_3_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Neuvoston direktiivi_1999/70/EY_ Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta
Asia 8/2013: Korvausvaatimus
Korvausvaatimus Asia... - Korvausvaatimus Päätös HäHaO 16/0352/3 Korvausvaatimus 1461013200000
Korvausvaatimus Hämeenlinnan hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 16/0352/3 A: 19.4.2016 A oli nimitetty virastossa seitsemään määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 14.11.2011 – 31.7.2014, jonka jälkeen A:ta ei nimitetty enää viraston virkamieheksi. A katsoi, että nimitysten määräaikaisuudelle 1.8.2012 – 31.3.2013 ja 1.10.2013 – 31.7.2014 ei ollut lainmukaista perustetta. Nimitykset ajoiksi 1.8.2012 – 31.1.2013 ja 1.2.2013 – 27.3.2013 olivat perustuneet organisaatiouudistuksen ja toimintojen uudelleen järjestelyn aiheuttamaan määräaikaiseen lisäresurssitarpeeseen. Kolmen henkilön eläkkeelle jääminen aiheutti myös lisäresurssitarpeen. Hallinto-oikeus totesi, että A:n nimitystä oli perusteltu sillä, että organisaatiomuutokseen liittyvä asiakirjahallinnon tehtävien yhdistäminen oli edellyttänyt siirtymävaiheen ajaksi osaavaa työvoimaa turvaamaan riittävät asiakirjahallinnon ja kirjaamon toiminnot. Tehtävien yhdistämisellä oli voitu arvioida olevan vaikutusta asiakirjahallinnon tehtävissä työskentelevien määräaikaisten virkamiesten asemaan ja heidän palvelussuhteidensa jatkuvuuteen. Hallinto-oikeus katsoi, että työn luonne oli siten organisaatiouudistuksen vireillä ollessa edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen kysymyksessä oleviksi ajoiksi. A:n nimitys virkasuhteeseen 1.10.2013 – 31.1.2014 oli johtunut työn projektiluonteisuudesta. Nimitys oli perustunut valtakunnalliseen arkistokokoelman seulonta- ja järjestämishankkeeseen, johon liittyvät tehtävät olivat olleet tilapäisiä, ja johon oli ollut erillinen projektirahoitus vuosina 2013 ja 2014. A:n mukaan hän oli ehtinyt työskentelemään arkistossa neljän kuukauden aikana yhteensä vain noin kahden työpäivän työaikaa vastaavan ajan. Virasto ei ollut ottanut kantaa tähän väitteeseen, eikä asiassa ollut myöskään esitetty tarkempaa selvitystä hankkeeseen liittyvistä työjärjestelyistä virastossa. Hallinto-oikeus katsoi, ettei virasto ollut luotettavasti selvittänyt työn luonteeseen liittyviä edellytyksiä A:n määräaikaiselle nimittämiselle kysymyksessä olevalle ajanjaksolle. A:n tehtävät viimeisessä virkasuhteessaan 1.2.2014 – 31.7.2014 olivat ajallisesti rajautuneet ajanjaksoon, jolloin asianhallinnan asiantuntijan siirtyminen pois viraston perustehtävistä oli aiheuttanut työruuhkaa ja määräaikaisen resurssitarpeen kirjaamon ja asiakirjahallinnon tehtävissä. Henkilön siirtyminen oli johtunut rakennerahastojen keskittämisestä ja uuden sähköisen asianhallintajärjestelmän käyttöönotosta. Hallinto-oikeus piti uskottavana, että A:n nimitystä tehtäessä työnantajan tiedossa ollut työvoiman tarve oli ollut luonteeltaan tilapäistä. A oli tuonut esille, että työnantaja oli palkannut toisen henkilön A:n tilalle tekemään samaa työtä. Hallinto-oikeus katsoi, ettei se antanut aihetta toisenlaiseen arvioon työvoiman tarpeen pysyvyydestä, koska uuden henkilön palkkaamisessa oli ollut kyse A:n kertoman mukaan työttömän henkilön palkkaamisesta työllisyysvaroilla määräaikaiseen virkasuhteeseen. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu työn luonteeseen liittyvä peruste nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen. Hallinto-oikeus katsoi A:n määräaikaisen virkasuhteen ajalla 1.10.2013 – 31.1.2014 virkamieslain 9 §:n 1 momentin vastaiseksi, ja otti korvauksen määrää arvioitaessa erityisesti huomioon sen, että kysymyksessä oleva virkasuhde oli ollut kestoltaan neljä kuukautta. Hallinto-oikeus velvoitti viraston suorittamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen enemmälti. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 9 § 1 momentti Valtion virkamieslaki 56 §
Päätös HäHaO 16/0352/3 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 16/0392/2 Korvausvaatimus 1464037200000
Korvausvaatimus Helsingin hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 16/0392/2 A: 24.5.2016 A oli nimitetty kuuteen määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.3.2010 – 31.10.2013, jonka jälkeen virkasuhdetta ei ollut enää jatkettu. A oli toiminut viraston johtajan virassa, ja vaati työnantajalta 12 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta toistuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteettomasta käyttämisestä. Määräaikaisten nimitysten perusteena oli 1.3.2010 – 31.12.2012 organisaatiomuutos. Ajalla 1.1 – 30.6.2013 määräaikaisen nimityksen perusteena oli keskeneräiset virka-/työjärjestelyt yksikössä, ja 1.7 – 31.10.2013 tehtävien väliaikainen hoitaminen. Hallinto-oikeus totesi, että organisaatiouudistus oli ollut erittäin laaja, joka oli toteutettu monessa osassa. Hallinto-oikeus piti uskottavana, että organisaation muuttamisella alueellisesta valtakunnalliseksi oli ollut jatkuva vaikutus paikallisten yksiköiden organisointiin ja henkilöstörakenteeseen. Vuoden 2010 peruste oli riidaton, koska A oli itse todennut sen olleen virkamieslain mukainen. Organisaatiomuutos oli ollut vielä 2011 ja 2012 nimitysten aikana kesken, ja sillä oli voitu arvioida olleen vaikutusta A:n hoitaman tehtävän pysyvyyteen, joten työnantajalla oli ollut peruste nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. Hallinto-oikeus katsoi, että virkasuhteiden 1.1 - 31.12.2011 ja 1.1 – 31.12.2012 määräaikaisuuksien kestot olivat olleet organisaatiouudistuksen laajuuteen liittyvistä syistä vaikeasti arvioitavissa, ja nimittämiskirjat oli siten voitu antaa tiedossa olevaksi ajaksi. Hallinto-oikeus totesi, ettei asiassa ollut ilmennyt, että A:n määräaikaisten virkasuhteiden perusteina olisi missään vaiheessa ollut A:n esittämällä tavalla virkamieslain 9 §:n 1 momentissa mainittu avoinna olevan viran tehtävien hoito. Hallinto-oikeus katsoi, että myös vuoden 2013 A:n määräaikaisten nimitysten syyt oli katsottava olleen virkamieslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja viraston toimintaan liittyviä syitä, joita oli siten pidettävä perusteltuina. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n nimitysten jakamiselle useampaan osaan oli ollut virkamieslain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettu erityinen syy, koska nimitykset olivat ajoittuneet erittäin laajaan organisaatiomuutokseen ja sen jälkeiseen tilanteeseen, jossa virastossa oli toteutettu tehtävien uudelleen järjestämiseen johtanut uudistushanke. A:lla ei siten ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Hallinto-oikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta korvaukseen myöskään virkamieslain 56 §:n nojalla, koska A:n toistaiseksi voimassa oleva niin sanottu taustavirka osastopäällikkönä oli ollut voimassa määräaikaisuuksien ajan ja oli voimassa edelleen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 9 § Valtion virkamieslaki 56 § 1 momentti
Päätös HeHaO 16/0392/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 16/0123/4 Kirjallinen varoitus 1464642000000
Kirjallinen varoitus Itä-Suomen hallinto-oikeus Poliisi Virkatehtävän laiminlyönti Päätös 16/0123/4 Suullinen käsittely Työnjohtomääräys A: 31.5.2016 Virasto oli antanut A:lle 11.9.2015 kirjallisen varoituksen, jonka perusteena oli ollut virkatehtävän laiminlyönti. A oli ollut 29.3.2015 työvuorossa klo 7.00 – 19.00, ja hänen virkatehtäviinsä oli kuulunut muun ohella valvonta- ja hälytystehtävien hoitaminen. A muodosti partion B:n kanssa, joka toimi partionjohtajana. Hätäkeskukseen oli tullut klo 18.12 ilmoitus liikenneonnettomuudesta, jonne oli lähetetty kaksi partiota. Määräys oli peruutettu A:n partion osalta, mutta kenttäjohtaja oli myöhemmin arvioinut tilanteen sillä tavoin vakavaksi, että oli määrännyt noin klo 18.30 myös A:n ja B:n muodostaman partion lähtemään onnettomuuspaikalle. A oli ilmoittanut partionjohtaja B:lle, ettei hän lähde enää tehtävälle, jolloin B oli lähtenyt yksin onnettomuuspaikalle. A väitti, ettei hän ollut saanut tehtävämääräystä B:ltä tai kenttäjohtajalta. A oli kertomansa mukaan ollut siinä käsityksessä, että B oli lähtenyt vapaaehtoisesti auttamaan toista partiota. Hallinto-oikeus totesi, että poliisien on heitä koskevan valtion virkamieslain mukaan suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä, ja noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Virkamieslain 24 §:n mukaan virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan, voidaan antaa kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeus piti todistaja B:n kertomusta määräyksen välittämisestä A:lle sekä tämän kieltäytymistä uskottavana. Hallinto-oikeus totesi, että poliisimiesten työaikaan sovelletaan työaikalain 18 §:n 4 momenttia, jonka mukaan julkisen yhteisön virkamies ei saa kieltäytyä lisä- ja ylitöiden tekemisestä, jos sen tekeminen on työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi välttämätöntä. Edellä mainitun lain taustalla olevan hallituksen esityksen (HE 34/1996) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tehtävät, joissa virkamies on vastuussa esimerkiksi kansalaisten hengen ja terveyden sekä omaisuuden ja ympäristön suojelemisesta, on saatava häiriöttömästi hoidettua. Tällaisissa tilanteissa virkamiehellä ei ole mahdollisuutta kieltäytyä lisä- ja ylitöistä. Hallinto-oikeus katsoi, ettei kyseessä oleva tehtävä ja A:n velvollisuus osallistua sen hoitamiseen ollut voinut jäädä hänelle epäselväksi. Työnantaja oli siten voinut antaa A:lle kirjallisen varoituksen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Työaikalaki_1_§ Työaikalaki_§_8_§_4_momentti Poliisiasetus_5_§ Poliisiasetus_6_§
Päätös I-SHaO 16/0123/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus Itä-Suomen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 16/0064/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1454018400000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Uudelleen sijoittaminen Viraston näyttövelvollisuus Päätös 16/0064/2 A: 29.1.2016 Virasto oli 7.5.2014 irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään 30.11.2014. Päätöksen mukaan virkamiehen tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. A:ta ei päätöksen mukaan voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa uusiin tehtäviin, eikä virkaa siirtää toiseen virastoon. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että viraston toimintatapoja ja organisaatiota oli muutettu odotettavissa olevan rahoituksen merkittävän vähentymisen vuoksi 1.7.2014 voimaan tulleella työjärjestyksellä. Uudelleen organisoinnin johdosta muutosuhanalaiseksi oli tullut 85 virkamiestä, joista lähes puolet oli sijoittunut uuteen organisaatioon. Työnantajan mukaan A:n tehtävät oli jaettu uuden organisaation henkilöiden kesken. A:lle ei ollut löydetty tehtävää uudessa organisaatiossa, eikä hän ollut tullut valituksi esimiestehtäviin. Virasto oli keväällä 2014 tehnyt sopimuksen hankkeesta, jonka arvioitu henkilötyötarve vuosina 2014–2015 oli 42,4 henkilötyövuotta. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että yhteistoimintalain mukaisten neuvottelujen alkaessa helmikuussa 2014 oli ollut avoinna ainakin neljä virkaa, jotka olivat liittyneet edellä mainittuun hankkeeseen. A:n virkasuhde oli määrätty päättyväksi 30.11.2014, ja syyskuussa 2014 oli ollut sisäisesti haettavissa 45 vakituista tehtävää. Virasto ei ollut sille erikseen varatusta tilaisuudesta huolimatta esittänyt mitään selvitystä avoinna olevista tehtävistä, eikä siitä, miksi A ei olisi ollut osaamisensa ja kokemuksensa vuoksi sopiva henkilö mihinkään näistä tehtävistä. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa oli jäänyt näyttämättä, että virastossa ei ollut tehtäviä, joihin A olisi ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella voitu sijoittaa tai kouluttaa uudelleen. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös P-SHaO 16/0064/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Uudelleen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HäHaO 16/0285/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1458684000000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Päätös 16/0285/3 A: 23.3.2016 A oli irtisanottu 18.12.2014 annetulla päätöksellä ylitarkastajan virasta. Irtisanomisen perusteina olivat taloudelliset syyt ja erityisesti vuodelle 2015 osoitettujen toimintamenomäärärahojen riittämättömyys. A:n valitus kuului yleisen tuomioistuimen toimivaltaan siltä osin, kuin se koski yhteistoimintamenettelyyn liittyvien työnantajan velvollisuuksien väitettyä laiminlyöntiä. Siten hallinto-oikeus jätti valituksen tältä osin tutkimatta. Hallinto-oikeus katsoi virkasuhteen irtisanomisen lainmukaisuutta koskevassa asiassa selvitetyksi, että viraston toimintamenomäärärahat eivät olleet tehdyistä talouden tasapainottamistoimenpiteistä huolimatta riittäneet toiminnan ylläpitämiseen. Toiminnan menoja oli edelleen jouduttu kattamaan aikaisemmilta vuosilta siirtyneillä säästöillä 88 000 eurolla. Hallinto-oikeuden mukaan työnantajalla oli ollut oikeus päättää, mihin tehtäviin henkilöstövähennykset kohdennetaan. Asiassa ei ollut tullut myöskään esiin, että irtisanottavien henkilöiden valinta olisi tehty syrjivillä perusteilla, kun irtisanomisista tai niiden peruuttamisesta oli päätetty. Hallinto-oikeus katsoi, ettei viraston päätös ollut lainvastainen. Hallinto-oikeus jätti tutkimatta valituksen siltä osin kuin se kuului yleisen tuomioistuimen toimivaltaan, ja hylkäsi valituksen muilta osin. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Suomen_perustuslaki_6_§_1_momentti Hallinto-oikeuslaki_3_§ Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti Hallintolainkäyttölaki_74_§
Päätös HäHaO 16/0285/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Taloudelliset... - Irtisanominen kollektiiviperusteella HäHaO 16/0284/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1458684000000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Päätös 16/0284/3 A: 23.3.2016 Virasto oli irtisanonut 18.12.2014 A:n virkasuhteen. Irtisanomista oli perusteltu sillä, että viraston toiminnan tehostaminen tehtäviä vähentämällä ja uudelleen järjestelemällä oli vähentänyt A:n tehtäviä olennaisesti ja pysyvästi. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että viraston toimintamenomäärärahat eivät olleet riittäneet toiminnan ylläpitämiseen, ja toiminnan menoja oli jouduttu kattamaan aikaisemmilta vuosilta siirtyneillä säästöillä. Hallinto-oikeus katsoi, ettei ole aihetta epäillä, että työnantaja olisi toteuttanut tehtävien uudelleenjärjestelyt ja irtisanonut A:n muista kuin ilmoittamistaan taloudellisista syistä. Hallinto-oikeus totesi, että sen tehtäviin ei kuulu sen arvioiminen, ovatko työnantajan päättämät tehtävien uudelleenjärjestelyt viraston toiminnan kannalta välttämättömiä ja tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä. Virkamiehen tehtävien vähentyminen voi johtua myös siitä syystä, että ne jaetaan uudelleenjärjestelyjen vuoksi viranomaisen muun henkilöstön hoidettavaksi. Virkamiehen irtisanominen ei siten edellytä sitä, että viranomaiselle kuuluvat tehtävät olisivat vähentyneet. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen peruste irtisanoa A:n virkasuhde. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Suomen_perustuslaki_6_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Hallinto-oikeuslaki_3_§ Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti Hallintolainkäyttölaki_74_§
HäHaO 16/0284/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella Hämeenlinnan... - Irtisanominen kollektiiviperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HäHaO 16/0283/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1458684000000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Virantoimituksesta pidättäminen Päätös 16/0283/3 A: 23.3.2016 Virasto oli 22.1.2015 irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. A oli samalla pidätetty virantoimituksesta irtisanomisajan päättymisestä lukien, kunnes irtisanomista koskeva asia saisi lainvoiman. Irtisanomispäätöksen mukaan A:n tehtävät olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi tehtävien uudelleen järjestelyjen vuoksi, joiden seurauksena aluetta oli lakkautettu. A oli työskennellyt toisessa näistä lakkautetuista alueista. A vaati päätöksen kumoamista, ja pyysi hallinto-oikeutta kieltämään virastoa pidättämästä häntä virantoimituksesta, kunnes asia olisi lainvoimaisesti ratkaistu. A:lle oli tarjottu muita tehtäviä virastosta, mutta hän oli kieltäytynyt ottamasta niitä vastaan. Hallinto-oikeus totesi virantoimituksen pidättämistä koskevan asian osalta, että A:n ei voitu katsoa enää olleen opintojensa vuoksi vapaalla virkasuhteestaan, joka oli päättynyt irtisanomisajan kuluttua. Virantoimituksesta pidättämiselle ei siten ollut estettä. Hallinto-oikeus katsoi asiassa esitetyn selvityksen perusteella uskottavaksi, että virasto oli ryhtynyt tehtävien uudelleenjärjestelyihin taloudellisista syistä. Hallinto-oikeus totesi, että sen tehtäviin ei kuulu sen arvioiminen, ovatko työnantajan päättämät tehtävien uudelleenjärjestelyt viraston toiminnan kannalta välttämättömiä ja tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä. Virkamiehen tehtävien vähentyminen voi johtua myös siitä syystä, että ne jaetaan uudelleenjärjestelyjen vuoksi viranomaisen muun henkilöstön hoidettavaksi. Työnantajalla on oikeus päättää, millä tavoin se järjestelee toimintaansa ja tehtäviään. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen peruste irtisanoa A:n virkasuhde. Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_40_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_57_§_1_momentti Opintovapaalaki_2_§_1_momentti Hallintolaki_33_§_1_momentti
Päätös HäHaO 16/0283/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella Hämeenlinnan... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HäHao 16/0325/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1459976400000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Puolustusvoimat Viraston näyttövelvollisuus Päätös 16/0325/3 Uudelleen sijoittaminen Lainvastaisuus A: 7.4.2016 Suostumus irtisanomisen peruuttamiseen A:n suunnittelijan virkasuhde oli irtisanottu 2.6.2014 tehdyllä päätöksellä päättymään 31.12.2014, koska A:n tehtävät olivat tehtävien uudelleen järjestelyjen vuoksi vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Ennen irtisanomista virasto oli purkanut 18.9.2013 A:n virkasuhteen, koska A ei ollut noudattanut työnantajan kehotusta saapua töihin virkapaikalleen. A:lla oli todettu vuonna 2006 työperäinen hengitystiesairaus, joka oli aiheutunut työskentelytilan huonosta sisäilmasta. A oli ollut käytännössä sairauslomalla koko ajan 19.4.2005 lähtien, koska työnantaja ei ollut osoittanut työtilaa, jossa hän olisi voinut työskennellä terveytensä vaarantumatta. Hallinto-oikeus kumosi 19.3.2014 antamallaan päätöksellä virkasuhteen purkamista koskevan päätöksen lainvastaisena, koska virasto ei ollut osoittanut perusteltua syytä olla myöntämättä A:lle virkavapautta sairauden perusteella, vaikka A oli esittänyt lääkärintodistukset työkyvyttömyydestään. Nyt kyseessä olevassa asiassa työnantaja oli perustellut irtisanomistaan tehtävien uudelleen järjestelyllä. Hallinto-oikeus totesi, että työnantajan tuli osoittaa, että irtisanomisen perusteeksi ilmoitetut tehtävien uudelleenjärjestelyt olivat tosiasiallisesti vähentäneet irtisanotun virkamiehen tehtäviä olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Työnantaja ei kuitenkaan ollut sille nimenomaisesti varatusta tilaisuudesta huolimatta esittänyt tarkempaa selvitystä tehtäväjärjestelyistä. Hallinto-oikeus katsoi, että esitetty selvitys tehtävien uudelleenjärjestelyistä oli sillä tavoin puutteellista, ettei sen perusteella voitu tehdä luotettavia päätelmiä A:lle tarjottavissa olleiden tehtävien vähentymisestä. Selvityksen merkitystä korosti se, että A oli tuonut esille terveydentilaansa ja työnantajan menettelyyn liittyviä seikkoja, joiden vuoksi hänellä oli ollut perusteltua aihetta epäillä joutuneensa irtisanotuksi muista kuin työnantajan ilmoittamista syistä. Työnantaja ei siten ollut esittänyt valtion virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun perusteen täyttymistä, jonka nojalla sillä olisi ollut oikeus irtisanoa A:n virkasuhde. Työnantaja oli perustellut irtisanomistaan myös sillä, että A oli kieltäytynyt hänelle tarjotusta koulutussuunnittelijan tehtävästä. Hallinto-oikeus totesi, että vaikka A ei ollut ilmoittanut ottavansa tehtävää vastaan, se ei ollut poistanut työnantajan velvollisuutta tarjota A:lle muuta virastossa mahdollisesti tarjolla ollutta työtä. Hallinto-oikeus korosti, että viraston tuli tarjota muuta työtä irtisanomisuhan alaiselle virkamiehelle henkilökohtaisesti ja irtisanomisen vaihtoehtona. A oli myöhemmin ottanut vastaan hänelle tarjotun määräaikaisen virkasuhteen ajalle 3.11.2014–3.10.2015, mutta A ei ollut antanut valtion virkamieslain 28 §:n 2 momentin mukaista suostumustaan irtisanomisen peruuttamiseen, joka olisi tarkoittanut A:n palaamista irtisanomisuhan alaiseksi ja hänen valituksensa jäämistä tutkimatta. Hallinto-oikeus katsoi, että määräaikaisen virkasuhteen vastaanottaminen ei ollut poistanut A:n oikeussuojan tarvetta, eikä sen voitu myöskään katsoa poistaneen irtisanomismenettelyn mahdollista lainvastaisuutta, joka liittyi työnantajan velvollisuuteen selvittää ennen irtisanomista mahdollisuudet tarjota virkamiehelle muuta työtä samasta virastosta. Näin ollen työnantaja ei ollut esittänyt riittävää selvitystä valtion virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen irtisanomisperusteen täyttymisestä, eikä myöskään täyttänyt mainitun pykälän 4 momenttiin perustuvaa työntarjoamisvelvoitettaan. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen lainvastaisena. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Valtion_virkamieslaki_28_§_2_momentti Hallintolaki_6_§
Päätös HäHao 16/0325/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Puolustusvoimat Viraston... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 15/0091/4 Korvausvaatimus 1426456800000
Määräaikainen virkasuhde Itä-Suomen hallinto-oikeus Hallintoriita Korvausvaatimus Päätös 15/0091/4 A: 16.3.2015 A oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 27.6.–31.12.2013. Määräaikaisuuden perusteeksi oli nimittämiskirjassa ilmoitettu vuosilomasijaisuudet sekä äkilliset sairauslomat. Hallinto-oikeus totesi, että määräaikaisuuden peruste on lain mukaan merkittävä nimittämiskirjaan. Lain esitöiden mukaan sijaisuuden osalta merkitään myös se, kenen sijaisena määräaikainen henkilö kulloinkin toimii. Kyseisessä tapauksessa A:n määräyskirjoihin ei ollut merkitty sitä, kenen sijaisena A oli toiminut. Asiassa oli hallinto-oikeuden mukaan jäänyt epäselväksi se, kenen sijaisena A oli kulloinkin tosiasiallisesti toiminut. A:n oli jälkikäteen ilmoitettu toimineen myös sellaisen vakituisen henkilön sijaisena, joka oli ollut asiassa saadun selvityksen perusteella työssä kyseisenä aikana. Määräaikaisuuden perusteita ei ollut merkitty riittävällä tarkkuudella nimittämiskirjaan, jotta sijaisuuksien olemassaolo ja määräaikaisuuksien perusteiden laillisuus voitaisiin jälkikäteen todentaa. Esitetyt näkökohdat kokonaisuutena huomioiden hallinto-oikeus päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan A oli nimitetty määräajaksi virkasuhteeseen ilman laissa säädettyä perustetta. Hallinto-oikeus hyväksyi hakemuksen perusteeltaan. Hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten velvoitti viraston suorittamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös I-SHaO 15/0091/4 Korvausvaatimus
Määräaikainen virkasuhde ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 16/0146/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1456351200000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Uudelleensijoittaminen Viran samankaltaisuus Päätös 16/0146/2 A: 25.2.2016 A oli irtisanottu 18.12.2014 ylitarkastajan virkasuhteesta. Päätöksen mukaan viraston toiminnan menoja oli jouduttu kattamaan aiempien vuosien säästöillä, koska viraston toimintamenomäärärahat eivät olleet riittäneet toiminnan ylläpitämiseen. Toiminnan tehostaminen oli edellyttänyt uudelleenjärjestelyä ja tehtävien vähentämistä. Tämän seurauksena A:n tehtävät olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi. Virasto oli tarjonnut A:lle useita irtisanomispäätöksessä erikseen lueteltuja tehtäviä sekä vakinaista tarkastuseläinlääkärin virkaa, joita A ei ollut ottanut vastaan. A oli katsonut soveltuvansa haettavana olleeseen johtajan vakinaiseen virkaan, jota hänelle ei ollut tarjottu. A:n mukaan hänen irtisanomiselleen ei myöskään ollut olemassa taloudellisia perusteita. Työnantajan mukaan haettavana ollut johtamistehtävä ei ollut samankaltainen suhteessa A:n tehtävään, joka sijoittui palkkausjärjestelmässä kolme vaativuustasoa alemmalle tasolle kuin kyseessä oleva johtamistehtävä. Hallinto-oikeus arvioi, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Se, että virasto oli pystynyt perumaan osan irtisanomisista, ja että vuoden 2014 taloudellinen tilanne oli ollut huomattavasti ennakoitua parempi, eivät antaneet aihetta arvioida asiaa toisin. Hallinto-oikeus katsoi, että virasto oli täyttänyt virkamieslaissa säädetyn uudelleensijoittamista koskevan velvollisuutensa. Asiassa ei myöskään ollut voitu antaa merkitystä sille, että tarjotut tehtävät olisivat edellyttäneet muuttamista toiselle paikkakunnalle, ja että osa tehtävistä oli määräaikaisia. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu syy irtisanoa A:n virkasuhde. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen Valtion_virkamieslaki_5_§ Valtion_virkamieslaki_27_§ Elintarviketurvallisuusvirastosta_annettu_asetus_2_§_6_kohta Hallintolainkäyttölaki_27_§
Päätös HeHaO 16/0146/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHao 16/0393/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1464037200000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Töiden loppuminen Päätös 16/0393/2 A: 24.5.2016 Virasto oli 17.12.2014 antamallaan päätöksellä irtisanonut A:n toimistosihteerin virkasuhteen. Päätöksen mukaan viraston toimintamenomäärärahat eivät olleet riittäneet toiminnan yläpitämiseen, vaan toiminnan menoja oli jouduttu kattamaan aikaisemmilta vuosilta kertyneillä säästöillä. Virastossa käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen perusteella laaditusta lisäpöytäkirjasta ilmeni, että virasto oli suunnitellut luopuvansa kielenkäännösten koordinaatiosta ja kääntämisestä, koska toimintatapa kielenkäännöksissä oli vähitellen muuttunut enemmän siihen suuntaan, että yksiköt tilaavat käännökset suoraan käännöstoimistoilta. A:n työt olivat tämän johdosta vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi. Hallinto-oikeus totesi, ettei sen tehtäviin kuulu sen arvioiminen, ovatko työnantajan päättämät tehtävien uudelleenjärjestelyt olleet viraston toiminnan kannalta välttämättömiä ja tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä. Työnantajalla on oikeus päättää, millä tavoin se järjestää toimintansa ja tehtävänsä. Hallinto-oikeus totesi, että viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettaviksi voivat vähentyä myös siitä syystä, että virkamiehen aikaisemmin hoitamat tehtävät annetaan hoidettaviksi viraston ulkopuolelle. A ei ollut esittänyt mitään selvitystä, eikä asiassa ollut muutoinkaan ilmennyt, että virasto olisi laiminlyönyt velvollisuutensa uudelleensijoittaa A hänen aiempaa virkaansa vastaavaan työhön. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu syy irtisanoa A:n virkasuhde, eikä virasto ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvollisuuttaan. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti_1_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös HeHao 16/0393/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 16/0278/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1459803600000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Päätös 16/0278/2 A: 5.4.2016 Virasto oli 18.12.2014 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n toimistosihteerin virkasuhteen noudattaen neljän kuukauden pituista irtisanomisaikaa. Irtisanomista oli perusteltu sillä, että toimintamenomäärärahat eivät olleet riittäneet toiminnan ylläpitämiseen, vaan toiminnan menoja oli jouduttu kattamaan aikaisemmilta vuosilta siirtyneillä säästöillä. Toiminnan menoja tuli alentaa 2,8 miljoonaa euroa, jotta toiminta vastaisi käytettävissä olevia toimintamenomäärärahoja. A:n tehtävät olivat viraston toiminnan tehostamisen ja uudelleenjärjestelyn seurauksena vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi. A väitti, että häntä oli syrjitty iän perusteella, koska hän oli iältään vanhin. Hallinto-oikeus totesi, että esitetyn selvityksen perusteella oli voitu päätellä, että A:n ja työnantajan välillä oli ollut ristiriitoja. Hallinto-oikeus katsoi, että irtisanomisen ei ollut näytetty johtuneen A:n iästä tai muista henkilöön liittyvistä syistä, eikä virasto ollut laiminlyönyt uudelleen sijoittamisvelvollisuuttaan. Virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu syy irtisanoa A:n virkasuhde, koska mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_11_§ Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti_1_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momenttiYhdenvertaisuuslaki_6_§_1_momentti Yhdenvertaisuuslaki_17_§
Päätös HeHaO 16/0278/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Päätös HäHao 16/0098/3 Irtisanominen yksilöperusteella 1453845600000
Irtisanominen yksilöperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Kirjallinen varoitus Päätös 16/0098/3 Työnjohtomääräys A: 27.1.2016 Käräjäoikeus oli irtisanonut A:n käräjäsihteerin virasta. Päätöksen perusteina olivat A:n toistuvat virkavelvollisuuksien laiminlyönnit siitä huolimatta, että A:han oli kohdistettu virkamiesoikeudellisia toimenpiteitä. Hallinto-oikeuden tuli arvioida, mikä merkitys voitiin antaa kaksi vuotta sitten annetulle kirjalliselle varoitukselle samasta syystä, ja oliko virkasuhteen irtisanomiselle olemassa erityisen painava syy. A oli syksystä 2012 lähtien laiminlyönyt jatkuvasti virkatehtäviensä asianmukaisen hoitamisen. Puutteet ja laiminlyönnit olivat koskeneet muun muassa asiakirjojen arkistointia, asiakirjojen toimittamista määräajassa sekä merkintöjen tekemistä asianhallintajärjestelmiin. A:n kanssa oli käyty vakava keskustelu tilanteen korjaamiseksi syksyllä 2012, ja laiminlyöntien edelleen jatkuttua A oli saanut marraskuussa 2012 suullisen huomautuksen. Asiaan ei ollut tullut parannusta, ja A:n henkilökohtaista palkanlisää oli tarkistettu suoritusta vastaavaksi 4.4.2013, jonka jälkeen A oli saanut myös kirjallisen varoituksen 11.4.2013. Syyskuussa 2014 osastonjohtaja oli joutunut muistuttamaan A:ta työtehtävien oikea-aikaisesta ja huolellisesta suorittamisesta. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että A:n viranhoidossa ilmenneet ongelmat olivat jatkuneet vuosien ajan, ja hän oli syyllistynyt toistuvasti uudelleen samankaltaisiin laiminlyönteihin ja virheisiin, kuin mistä häntä oli aiemmin huomautettu ja varoitettu. Hallinto-oikeus katsoi, ettei työnantaja ollut voinut perustellusti luottaa siihen, että A korjaisi käyttäytymistään jatkossakaan. A:n virheet ja laiminlyönnit olivat kuluttaneet runsaasti käräjäoikeuden ja muun henkilökunnan työaikaa, vaikeuttaneet tietojen saamista käräjäoikeuden käsiteltävien tai käsiteltyjen asioiden käsittelyn vaiheista sekä osaksi olleet omiaan aiheuttamaan sivullisille taloudellisen vahingon vaaraa. Hallinto-oikeus katsoi, ettei A:lla ollut perusteltua aihetta olettaa, että hänelle annettu kirjallinen varoitus oli menettänyt asiassa merkityksen ajan kulumisen vuoksi, ja siten työnantajalla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti
Päätös HäHao 16/0098/3 Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös HäHao 16/0339/3 Irtisanominen yksilöperusteella 1460667600000
Irtisanominen yksilöperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Sairauslomatodistus Poliisi Luvaton poissaolo Päätös 16/0339/3 Alkoholi A: 15.4.2016 Virasto oli irtisanonut A:n vanhemman konstaapelin virasta, koska hän oli määräyksestä huolimatta jättänyt saapumatta työvuoronsa alussa 28.11.2014 neuvotteluun työterveyshuoltoon. A oli määrätty esittämään lääkärintodistus jokaisesta lyhytaikaisestakin poissaolosta. Poissaolojen taustalla oli pitkään jatkunut alkoholiongelma, jota oli yritetty ratkaista tuloksetta työnantajan ja työterveyshuollon yhteistyöllä. Vuonna 2011 päättyneen hoitoonohjauksen jälkeen työterveyshuolto oli todennut, ettei hoitoonohjaus auta enää A:ta. A oli ilmoittanut 28.11.2014 esimiehelleen tekstiviestitse ennen työvuoronsa alkamista äkillisestä sairastumisestaan kesken työmatkansa. A oli hakeutunut 29.11.2014 lääkäriin, jolloin oli saanut lääkärintodistuksen ajalle 29.11–30.11.2014. Poissaolon syyksi oli merkitty tarttuvaksi oletettu ripuli ja mahasuolitulehdus. A oli ollut kymmenen vuoden aikana 27 työvuorosta poissa esittämättä vaadittavaa lääkärintodistusta. A:lle oli annettu luvattomista poissaoloista huomautus vuonna 2005, kaksi varoitusta vuonna 2006 sekä erotettu määräajaksi virantoimituksesta vuonna 2008. A:lle oli annettu uudelleen varoitus vuonna 2013. Perusteena kaikille edellä mainituille toimenpiteille oli ollut luvaton poissaolo työvuoroista. Hallinto-oikeuden arvioitavana oli kysymys siitä, voitiinko A:n poissaoloa 28.11.2014 pitää sellaisena luvattomana poissaolona huomioon ottaen A:n aiemmat toistuvat luvattomat poissaolot, jotka yhdessä muodostaisivat erityisen painavan syyn virkamiehen irtisanomiselle. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa saadun selvityksen mukaan voitiin pitää uskottavana, että A oli ollut sairaana todistuksesta ilmenevästä syystä, ja että sairaus oli alkanut jo todistuksen antamista edeltäneenä päivänä. Poliisilaitos ei ollut riitauttanut todistuksen oikeellisuutta, eikä asian selvittelyn yhteydessä ollut esitetty sellaisia seikkoja, jotka olisivat erityisesti antaneet aihetta epäillä A:n kertomusta tapahtumienkulusta. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n menettelyä ei ollut voitu pitää edellä mainituista syistä niin moitittavana, että poliisilaitoksella olisi ollut sen johdosta erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Aiempien poissaolojen ja niiden perusteella A:han kohdistettuihin virkamiesoikeudellisten toimenpiteiden perusteella ei ollut aihetta päätyä toisenlaiseen arvioon, kun asiassa oli esitetty uskottavaa selvitystä siitä, että A:n menettely oli johtunut eri syistä kuin hänen aiemmat luvattomat poissaolonsa. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. KHO 21.2.2018 T 790: Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että työnantaja oli voinut pitää A:n poissaoloa 28.11.2014 luvattomana poissaolona, koska A ei ollut esittänyt tuolta päivältä häneltä edellytettyä selvitystä sairauspoissaolostaan. Riittävänä ei voitu pitää työterveyshoitajan seuraavana päivänä antamaa todistusta, jossa työkyvyttömyysajaksi oli merkitty 29. –30.11.2014. A:n oli tullut myös ymmärtää, että hänen oli esitettävä häneltä edellytetty lääkärintodistus myös kyseiseltä päivältä, kun esimies ei ollut nimenomaisesti todennut, että A:n oma ilmoitus olisi kyseisenä päivänä riittävä. Esitetyn selvityksen perusteella A:n terveydentila ei olisi estänyt asianmukaisen lääkärintodistuksen hankkimista. Työnantajan A:n aikaisempien poissaolojen vuoksi toteuttamat toimenpiteet huomioon ottaen A:n oli tullut ymmärtää, että uusi luvaton poissaolo voisi johtaa virkasuhteen irtisanomiseen. Edellä esitetyn perusteella korkein hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiselle. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_23_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_23_a_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Poliiisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§
Päätös HäHao 16/0339/3 Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HäHao 16/0318/3 Irtisanominen yksiköperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1459717200000
Irtisanominen yksilöperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Törkeä rattijuopumus Päätös 16/0318/3 Kohtuullinen aika Yhdenvertainen kohtelu A: 4.4.2016 Poliisi Työnantaja oli irtisanonut 23.7.2015 vanhempi konstaapeli A:n virkasuhteen, ja samalla pidättänyt hänet virantoimituksesta. Päätöksen mukaan irtisanomisen perusteena oli käräjäoikeuden 26.6.2015 antama tuomio, jonka mukaan A oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen sekä sillä hänen syykseen luettu rikos. A väitti, ettei irtisanomiseen ollut ryhdytty kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut työnantajan tietoon. A oli syyllistynyt rikokseen 1.4.2015, hän oli myöntänyt teon 5.5.2015, ja irtisanomispäätös oli tehty 23.7.2015. Lisäksi A väitti irtisanomisen loukanneen hänen oikeuttaan yhdenvertaiseen kohteluun, koska joissain tapauksissa samaan rikokseen syyllistyneet poliisimiehet oli irtisanomisen sijasta erotettu määräajaksi virantoimituksesta. Hallinto-oikeuden mukaan irtisanominen on tehtävä kohtuullisessa ajassa, ja se on ratkaistava viime kädessä tapauskohtaisesti. A oli tuomittu lainvoimaisella tuomiolla törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen vankeuteen ja sakkorangaistukseen. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut oikeus odottaa käräjäoikeuden tuomiota ennen irtisanomiseen ryhtymistä, koska tuomioistuimen arviolla A:n menettelyn rikosoikeudellisesta moitittavuudesta ja tuomitulla rangaistuksella oli ollut merkitystä arvioitaessa irtisanomiskynnyksen ylittymistä. Hallinto-oikeus totesi, että törkeää rattijuopumusta koskevaan rikokseen syyllistymistä on oikeuskäytännössä pidetty vakiintuneesti erityisen painavana syynä poliisimiehen irtisanomiselle. Päätöksen ei siten ollut voitu katsoa loukanneen oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun pelkästään sillä perusteella, että joissain yksittäisissä tapauksissa törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen poliisimiehen oli mahdollisesti annettu jatkaa virassaan. Hallinto-oikeus totesi, että poliisimiehen syyllistymistä törkeään rattijuopumukseen oli pidettävä vakavana ja moitittavana tekona, ja virastolla oli siten ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. A:n syyksi luettu rikos oli osoittanut hänet myös siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 25.10.2017 T 5356: Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi. Korkein hallinto-oikeus totesi, että A:n irtisanomista koskeva asia kuului Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamisalaan. Sopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa asianosaisella on lähtökohtaisesti oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluva oikeus saada asiansa käsitellyksi suullisesti ainakin yhdessä oikeusasteessa. Sanottu oikeus ei ole ehdoton, vaan siitä voidaan poiketa esimerkiksi tilanteessa, jossa on käsiteltävänä pelkästään oikeudellisia tai hyvin teknisluonteisia kysymyksiä. Nyt esillä olevassa asiassa kysymys oli A:n virkasuhteen irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä. Kun otettiin huomioon asian laatu, asialla objektiivisesta näkökulmasta arvioiden oleva tärkeä merkitys A:lle, suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa koskeva A:n vaatimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja yksityiskohtaisten perustelujensa valossa tulkittava hallintolainkäyttölain 38 §, korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeuden olisi tullut toimittaa asiassa suullinen käsittely. Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_3_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_4_kohta Poliisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§ Hallintolainkäyttölaki_38_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_38_§_3_momentti Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_artikla_1_kappale
Päätös HäHao 16/0318/3 Irtisanominen yksiköperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella Hämeenlinnan... - Korvausvaatimus Päätös TuHaO 15/0270/1 Korvausvaatimus 1446588000000
Korvausvaatimus Turun hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 15/0270/1 Korvauksen määrä A: 4.11.2015 A oli ollut viraston ja sen edeltäjän palveluksessa ensin määräaikaisessa työsopimussuhteessa 15.1.2001 – 31.12.2003, jonka jälkeen kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa 1.1.2004 – 30.4.2014. Tämän jälkeen virkasuhdetta ei enää jatkettu. Nimittämiskirjoista ei ollut ilmennyt nimenomaisesti kunkin määräaikaisen virkasuhteen peruste. Virasto oli perustellut määräaikaisia virkasuhteita tehtävien projektiluonteisuudella sekä projektiin saatavan rahoituksen epävarmuudella. A vaati työnantajalta perusteettomien määräaikaisten virkasuhteiden käyttämisestä 18 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. Hallinto-oikeus totesi, että virkamieslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 291/1993 vp) mukaan määräaikaisen virkasuhteen edellytykset vastasivat tuolloin voimassa olleen työsopimuslain 2 §:n 2 momentissa säädettyjä määräaikaisen työsopimuksen tekemisen edellytyksiä, joita olivat työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava määräaikaista sopimusta edellyttävä seikka taikka muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä, perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen. Nyt voimassa olevan työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Perustellun syyn vaatimusta arvioitaessa oli otettava huomioon tuolloin voimassa olleen työsopimuslain 2 §:n 2 momentin säännös. Hallinto-oikeuden mukaan virkamieslain tulkinnalle voitiin hakea johtoa työsopimuslain tulkintaa koskevasta oikeuskäytännöstä. KKO:n oikeuskäytännön mukaan rahoituksen epävarmuus ei sellaisenaan ole valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu peruste nimittää määräaikaiseen virkasuhteeseen (KHO 22.10.1998 nro 2304). Työn projektimaisuus ja se, että rahoitus oli ollut riippuvainen ulkopuolisesta rahoituksesta, eivät yksinomaan osoittaneet, että määräaikaisille virkasuhteille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste (KHO 2012:4). Korkein oikeus totesi ratkaisussaan KKO 2011:73, että perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen voi olla työn sellainen projektiluonteisuus, jonka johdosta työn tiedetään valmistuvan kohtuullisen lyhyen, arvioitavissa olevan ajan kuluessa. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että A oli hoitanut kaikkien määräaikaisten virkasuhteiden sekä niitä edeltävien työsuhteiden aikana samanlaisia tehtäviä vuodesta 2001 vuoteen 2014. Työnantajalla ei ollut työn luonteeseen liittyviä tai muitakaan perusteita nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin, ja A:lla oli siten oikeus korvaukseen. Hallinto-oikeuden mukaan arvioitaessa korvauksen suuruutta, asiassa tuli ottaa huomioon muun muassa virkamiehen ikä ja palvelussuhteen kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä (HE 291/1993). A oli virkasuhteensa päättyessä 54-vuotias. Hallinto-oikeus katsoi, että yleensä mahdollisuudet työllistyä uudestaan tuossa iässä ovat heikommat kuin nuoremmilla työnhakijoilla. Ikä vaikuttaa siten kyseisessä tapauksessa lähtökohtaisesti korvauksen määrää korottavasti. Kun A ei kuitenkaan ollut esittänyt selvitystä siitä, mitkä olivat hänen todelliset mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä määräaikaisen virkasuhteen päätyttyä, ja mikä vaikutus hänen iällään ja määräaikaisten virkasuhteiden kestolla oli tässä suhteessa ollut, korvauksen määrää arvioitaessa noudatettiin tiettyä varovaisuutta. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lla oli oikeus kahdentoista kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Työsopimuslaki_2_§_2_momentti (tuolloin voimassa ollut) Työsopimuslaki_1_luku_3_§_2_momentti
Päätös TuHaO 15/0270/1 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös P-SHaO 15/0628/2 Korvausvaatimus 1444165200000
Korvausvaatimus Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Korvauksen suuruus Päätös 15/0628/2 7.10.2015 Virasto oli virkamieslautakunnan lainvoimaisen päätöksen perusteella päättänyt maksaa aikaisemmin määräaikaisessa virkasuhteessa työskennelleelle A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Viraston 6.8.2013 tekemän päätöksen mukaan korvauksen perusteena oli A:n palkka 1.5.2012, koska A oli palvelussuhteen kestäessä ja sen päättyessä ollut osittaisella virkavapaalla, jolloin hänen palkkauksensa oli ollut 82,76 prosenttia vastaavasta kokoaikaisesta virasta. Korvauksen määrä oli yhteensä 15 170,72 euroa. A:n mukaan korvaus olisi pitänyt laskea A:n virkasuhteen kokoaikaisen palkan perusteella, eikä tilapäisesti terveydellisistä syistä sovitun osa-aikatyöjakson palkkauksen perusteella. Korvauksen oikea määrä olisi siten ollut 18 330,96 euroa. Hallinto-oikeus katsoi asiassa saadun selvityksen perusteella, että A oli otettu 1.1.2010 alkaen kokoaikaiseen virkasuhteeseen. A oli ollut pitkällä sairauslomalla, ja hänen työhön paluunsa tukemiseksi oli A:n ja viraston välillä sovittu osasairausvapaasta ajaksi 1.3 - 25.5.2011, eli virka- ja työehtosopimuksen sallimaksi enimmäisajaksi. A ja hänen työnantajansa olivat allekirjoittaneet 6.5.2011 A:n osa-aikatyötä koskevan sopimuksen, jonka mukaan A:n työaika oli 6 tuntia päivässä ajalla 26.5.2011 – 21.5.2012. Hallinto-oikeus katsoi, että 6.5.2011 tehdyn osa-aikatyösopimuksen voitiin katsoa liittyneen A:n pitkältä sairauslomalta palaamiseen liittyvään järjestelyyn, eikä asiassa ollut tullut ilmi, että A:n osa-aikatyö olisi johtunut muusta kuin edellä mainitusta syystä. Kun otettiin huomioon olosuhteet sekä virkamieslain 56 §:ssä säädetyn korvauksen sanktioluonteisuus, hallinto-oikeus määräsi viraston suorittamaan A:lle (8) kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen A:n virkasuhteen kokoaikaisen kuukausipalkan perusteella. Hallinto-oikeus muutti viraston päätöstä siten, että viraston oli suoritettava A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus kokoaikaisen palkan perusteella (18 330,96 euroa) päätöksessä vahvistetun osa-aikapalkan (15 170,72 euron) sijasta. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_52_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös P-SHaO 15/0628/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 15/0381/4 Korvausvaatimus 1451512800000
Korvausvaatimus Itä-Suomen hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 15/0381/4 A: 31.12.2015 A oli ollut sairaalassa yhteensä 13 määräaikaisessa virkasuhteessa 30.5.2011 – 31.5.2014. Virkanimikkeenä oli mielisairaanhoitaja. Määräaikaisten virkasuhteiden perusteiksi oli nimittämiskirjoihin merkitty vuosiloman sijaisuus, opintovapaan sijaisuus ja muu tilapäinen työvoiman tarve. Nimittämiskirjoista ei ollut ilmennyt sijaisuuksien osalta, kenen virkamiehen sijaisena A oli toiminut. A vaati sairaalalta määräaikaisten virkasuhteiden perusteettomasta käyttämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. Hallinto-oikeus totesi, että A:n tapauksessa oli ollut kysymys lukuisista lyhyistä määräaikaisista virkasuhteista. Virkamieslain 9 §:n 3 momentin perusteella virkamies on lähtökohtaisesti nimitettävä koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi. Hallinto-oikeus korosti, että työnantajalla on pysyvän sijaisuustarpeen ilmetessä velvollisuus perustaa riittävästi virkoja työvoiman tarpeen täyttämiseksi. Hallinto-oikeus katsoi A:n lukuisten määräaikaisten virkasuhteiden osoittaneen, että työvoiman tarve oli sairaalassa pysyvää ja jatkuvaa. Pysyväisluonteisia työtehtäviä oli teetetty toistuvasti ja peräkkäin määräaikaisilla virkasuhteilla ilman, että niille oli ollut virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettua perustetta. Hallinto-oikeus otti huomioon korvauksen määrää arvioitaessa sen, että perusteettoman määräaikaisen virkasuhteen kokonaiskesto oli ollut (3) kolme vuotta. Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen enemmälti, ja velvoitti sairaalan suorittamaan A:lle (6) kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. KHO 1.7.2016 T 2919: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_69_§
Päätös I-SHaO 15/0381/4 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus Itä-Suomen... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 15/0380/4 Korvausvaatimus 1451512800000
Korvausvaatimus Itä-Suomen hallinto-oikeus Uudelleen järjestely Palvelussuhteen muuttuminen Päätös 15/0380/4 A: 31.12.2015 An virkasuhde oli valtion toimintojen uudelleenjärjestelyjen seurauksena muutettu virkasuhteesta työsopimussuhteeksi. A:n virka oli samalla lakkautettu. A vaati määräaikaisten virkasuhteiden perusteettomasta käyttämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että A:n palvelussuhde oli jatkunut katkeamattomana ilman, että hänen oli tarvinnut hakeutua uusiin tehtäviin. Lisäksi A:n työtehtävät olivat säilyneet entisellään. Ottaen huomioon voimassa oleva lainsäädäntö, virkasuhteen muuttuminen työsopimussuhteeksi ei kyseisessä tapauksessa ollut merkinnyt niin olennaista muutosta A:n asemaan, että hänen palvelussuhteensa olisi sen johdosta ollut arvioitava muuttuneen luonteeltaan ja sisällöltään kokonaan toisenlaiseksi. Hallinto-oikeus totesi, että työnantajaorganisaation muuttumisella ei ollut asiassa oikeudellista merkitystä. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lla ei ollut oikeutta virkamieslain 56 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen, koska hänen virkasuhteensa ei ollut päättynyt korvausta haettaessa, ja hakemus oli siten hylättävä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_56_§ Hallintolainkäyttölaki_69_§ Valtion_yhteisten_tieto- ja_viestintäteknisten_palvelujen_järjestämisestä_annettu_laki_17_§ Valtion_yhteisten_tieto-_ja_viestintäteknisten_palvelujen_järjestämisestä_annettu_laki_19_§ _1_momentti
Päätös I-SHaO 15/0380/4 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 15/0124/4 Korvausvaatimus 1428958800000
Korvausvaatimus Itä-Suomen hallinto-oikeus Julkisoikeudellinen palvelussuhde Tutkimatta jättäminen Päätös 15/0124/4 Toimivalta A: 14.4.2015 A:n määräaikainen virkasuhteensa oli päättynyt 15.10.2009. A oli vaatinut yliopistoa aktivoimaan hänen virkasuhteensa ajalle tammikuu 2010 – syyskuu 2014. A vaatii yliopistoa maksamaan myös palkan tältä ajalta. Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan A oli ollut tyytymätön siihen, että hänen palvelussuhdettaan yliopistoon ei ollut jatkettu, vaikka hänet oli hyväksytty vuonna 2009 yliopistoon jatko-opiskelijaksi. Hallinto-oikeus totesi, että se käsittelee ja ratkaisee hallinto-oikeuslain 3 §:n nojalla ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka ovat hallintolainkäyttölaissa tai muussa laissa säädetty sen toimivaltaan kuuluviksi. Kanteluasiat eivät siten kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan. Siltä osin kuin A:n oli tulkittava vaatineen korvausta perusteettomien määräaikaisten virkasuhteiden vuoksi, vaatimus oli valtion virkamieslain 56 §:n mukaan esitetty myöhässä. Hallinto-oikeus totesi edelleen, että hallintovalitus voidaan tehdä vain siinä tapauksessa, että asiassa oli tehty hallintopäätös. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa sellaista päätöstä ei ollut tehty. Lisäksi A oli vaatinut palkkasaatavia ajalta, jolloin hän ei ollut ollut palvelussuhteessa yliopistoon. Hallintoriitana tutkittava julkisoikeudellisia palkkasaatavia koskeva erimielisyys edellyttää kuitenkin voimassaolevaa tai voimassa ollutta palvelussuhdetta, johon saatava voidaan perustaa. Hallinto-oikeus jätti valituksen, siinä esitetyt vaatimukset ja kanteluluontoiset huomautukset edellä esitetyin perustein kokonaisuudessaan tutkimatta toimivaltaansa kuulumattomina. Hallinto-oikeus jätti valituksen tutkimatta. Lainvoimainen. Hallinto-oikeuslaki_3_§ Valtion_virkamieslaki_56_§ Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti
Päätös I-SHaO 15/0124/4 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Kirjallinen varoitus Päätös TuHaO 15/0205/1 Kirjallinen varoitus 1442178000000
Kirjallinen varoitus Turun hallinto-oikeus Tutkimatta jättäminen Valitusaika Päätös 15/0205/1 A: 14.9.2015 Virasto oli antanut A:lle 29.5.2015 kirjallisen varoituksen. Päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan päätökseen tyytymätön sai hakea muutosta kotikuntansa hallinto-oikeudelta. A:n kotikunta oli Lieto, jolloin Turun hallinto-oikeus oli toimivaltainen tuomioistuin. A oli toimittanut valituksen 18.6.2015 Helsingin hallinto-oikeuteen, joka oli päätöksellään 31.8.2015 jättänyt valituksen tutkimatta, ja siirtänyt sen Turun hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Valitus oli saapunut Turun hallinto-oikeuteen 2.9.2015. Kun päätös oli annettu A:lle tiedoksi 5.6.2015, valitusaika oli päättynyt 6.7.2015. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lle oli täytynyt olla selvää, että hänen kotikuntansa perusteella toimivaltainen tuomioistuin oli ollut Turun hallinto-oikeus, joka oli Liedon naapurikunta ja lähin hallinto-oikeus. A:n valituksesta ilmeni, ettei hän ollut toimittanut valitustaan Helsingin hallinto-oikeudelle siksi, että hän oli luullut kuuluvan sen tuomiopiiriin, vaan siksi, että hän oli virheellisesti ja vastoin hänelle annettua valitusosoitusta olettanut toimivaltaisen tuomioistuimen määräytyvän hallintolainkäyttölain 12 §:n 1 momentin perusteella. Koska A:n valitus ei ollut saapunut Turun hallinto-oikeuteen säädetyssä määräajassa, ja koska myöhästyminen ei ollut johtunut virheellisestä valitusosoituksesta, valitus oli jätettävä tutkimatta. Hallinto-oikeus jätti valituksen tutkimatta. KHO: Ei muutosta.
Päätös TuHaO 15/0205/1 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös TuHaO 15/0275/1 Kirjallinen varoitus 1447020000000
Kirjallinen varoitus Turun hallinto-oikeus Esimies Virkavelvollisuuden laiminlyönti Päätös 15/0275/1 Suhteellisuusperiaate A: 9.11.2015 Viraston päällikkönä toiminut A oli saanut kirjallisen varoituksen epäasiallisesta käyttäytymisestä virkatehtävien hoidossa ja virkavelvollisuuksien rikkomisesta. Päätöksen mukaan A oli huutanut alaisilleen useita kertoja, käyttänyt sopimatonta kieltä sekä käyttäytynyt epäasiallisesti henkilökuntaa kohtaan. A:n mukaan kirjallista varoitusta ei ollut annettu kohtuullisessa ajassa, sillä esimies oli saanut tiedon epäasiallisesta käyttäytymisestä jo 7.5.2014, ja varoitus oli annettu 14.11.2014. A:n mukaan varoitukselta puuttuivat myös asialliset perusteet, koska hän oli irtisanoutunut virastaan 11.11.2014 jääden välittömästi sairauslomalle, jonka jälkeen vuosilomalle ja sitten eläkkeelle. Hallinto-oikeus totesi, että kirjallinen varoitus on hallintopäätös, jonka tarkoituksena on kohdistaa virkamieheen moite virkavelvollisuuksien rikkomisesta, ja kiinnittää vastaisen varalle huomio hänen toimintansa moitittavuuteen. Varoituksen varsinaisena tarkoituksena ei ole toimia rangaistusseuraamuksena, vaan keinona ohjata virkamiestä toimimaan virkavelvollisuuksiensa mukaisesti vastaisessa viranhoidossaan. Hallinto-oikeus katsoi, että työnantajalla oli ollut tiedossa, ettei virkamies tule käytännössä enää hoitamaan virkaansa. Varoitukselta oli siten puuttunut vastaista viranhoitoa ohjaava tarkoitus, eikä sen antaminen ollut ollut oikeassa suhteessa tavoiteltavaan päämäärään nähden. Hallinto-oikeus kumosi varoituksen antamista koskevan päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Hallintolaki_6_§
Päätös TuHaO 15/0275/1 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 15/0271/4 Kirjallinen varoitus 1441314000000
Kirjallinen varoitus Itä-Suomen hallinto-oikeus Esimies Esteellisyys Päätös 15/0271/4 A: 4.9.2015 Esimiesasemassa toiminut A oli saanut kirjallisen varoituksen 5.5.2015, joka oli liittynyt lähinnä viraston sisäisiin ristiriitoihin. A vaati päätöksen kumoamista lainvastaisena vedoten päätöksen tehneen esteellisyyteen. Varoituksen antanut rehtori oli hieman yli vuosi ennen kysymyksessä olevan kirjallisen varoituksen antamista arvioinut menettäneensä luottamuksensa A:han. Rehtori oli lähettänyt A:lle joulukuussa 2013 sähköpostiviestin, joka oli hallinto-oikeuden mukaan tulkittava voimakkaaksi kritiikiksi A:n johtaman keskuksen ja sen henkilöstön toimintaa kohtaan. Rehtori oli myös aikaisemmin tehnyt A:sta tutkintapyynnön, joka oli sittemmin osoittautunut aiheettomaksi. Hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan esteellisyysperusteen eli niin sanotun yleislausekejäävin soveltaminen edellyttää, että on olemassa ulkopuolisen havaittavissa oleva syy asiaa käsittelevän viranomaisen puolueettomuuden vaarantumiseen, vaikka muut saman momentin esteellisyysperusteet eivät tulisikaan sovellettaviksi. Yleislausekejääviin perustuvaa esteellisyyttä on arvioitava kokonaisuutena. Hallinto-oikeus totesi, että olennaista oli se, miltä tilanne näytti varoituksen saavaan virkamieheen ja ulkopuolisiin nähden. Luottamuksen puuttuminen oli voinut synnyttää esteellisyyden lähinnä tilanteessa, jossa esimies ei luottamuspulan vuoksi voinut suhtautua ulkopuolisen silmin puolueettomasti varoituksen antamista koskevan asian ratkaisemiseen. Hallinto-oikeuden mukaan se, että rehtori oli myöntänyt, ettei hänen luottamuksensa A:han ollut vielä täysin palautunut, puolsi vahvasti sitä, että rehtori oli ollut esteellinen tehdessään valituksenalaisen päätöksen. Hallinto-oikeuden mukaan sillä seikalla, että varoituksen antaminen oli kuulunut rehtorin tehtäviin A:n esimiehenä, ei ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa rehtorin esteellisyyttä. Esteellisyyssäännökset tulevat sovellettaviksi nimenomaan tilanteessa, jossa asian käsitteleminen kuuluisi henkilön tehtäviin, mutta jossa hänen puolueettomuutensa on väitetty vaarantuneen. Hallinto-oikeus katsoi, että rehtori oli ollut hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla esteellinen antamaan A:lle kirjallisen varoituksen. Rehtorin päätös oli siten kumottava virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. Lainvoimainen. Hallintolaki_27_§_1_momentti Hallintolaki_28_§_1_momentti_7_kohta Hallintolainkäyttölaki_74_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_74_§_2_momentti
Päätös I-SHaO 15/0271/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 15/0659/2 Kirjallinen varoitus 1440968400000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Tutkimatta jättäminen Toimivaltainen hallinto-oikeus Päätös 15/0659/2 A: 31.8.2015 A oli saanut kirjallisen varoituksen 29.5.2015. Päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta kotikuntansa hallinto-oikeudelta. A:n kotipaikka oli Lieto. A oli valitusosoituksesta poiketen katsonut Helsingin hallinto-oikeuden toimivaltaiseksi käsittelemään asian, koska varoituksen antaneen viranomaisen päätoimipaikka sijaitsi Helsingissä, ja päätös oli tehty Helsingin hallinto-oikeuden tuomiopiirissä. Hallinto-oikeuden mukaan viranomaisen toimialueena oli katsottava olleen koko maa. Asiassa tuli soveltaa hallintolainkäyttölain 12 §:n 1 momentin sijasta 2 momenttia, jonka mukaan valitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiiriin päätös olennaisimmin liittyy sen vuoksi, että tässä tuomiopiirissä sijaitsee pääosa päätöksessä tarkoitetusta alueesta tai kiinteistöstä taikka sen henkilön kotikunta tai sen yhteisön kotipaikka, johon päätös pääosin liittyy. Koska Helsingin hallinto-oikeus ei ollut toimivaltainen tutkimaan A:n valitusta, se siirsi valituksen A:n kotipaikkakunnan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus jätti valituksen tutkimatta, ja siirsi sen Turun hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. KHO 23.12.2015 T 3850: Ei muutosta. Valtion_virkamieslaki_53_§_2_momentti Hallintolainkäyttölaki_12_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_12_§_2_momentti Hallintolainkäyttölaki_29_1_momentti Puolustusvoimista_annettu_laki_26_§_1_momentti Hallinto-oikeuslaki 1_§_3_momentti Hallinto-oikeuslaki 2_§ Valtioneuvoston_asetus_hallinto-oikeuksien_tuomiopiireistä_1_§ Valtioneuvoston_päätös_maakunnista_1_§
Päätös HeHaO 15/0659/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 15/0785/2 Kirjallinen varoitus 1444165200000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Varoituksen yksilöinti Päätöksen perusteleminen Päätös 15/0785/2 Sopimaton käytös A: 7.10.2015 Työnantaja oli antanut henkikirjoittaja A:lle 16.10.2014 kirjallisen varoituksen, jonka perusteena olivat epäasiallinen ja häiritsevä kohtelu kahta virkamiestä kohtaan, mikä oli haitannut myös viraston toimintaa. A oli läimäyttänyt B:tä täysin voimin takapuolelle tämän palvellessa asiakasta asiakastiskillä. Lisäksi A oli lähettänyt C:lle lukuisia tekstiviestejä ja puheluja helmikuusta 2014 lähtien. Viestit olivat sisällöltään ehdottelevia sekä ulkonäköä ja luonnetta arvostelevia. Häiriköinti oli jatkunut kiellosta huolimatta. C oli kokenut tilanteen ahdistavana ja kieltäytynyt palaamasta hoitamaan varsinaista virkaansa siihen kuuluvaan yksikköön. A:n mukaan päätöstä ei ollut perusteltu hallintolain 43§:n ja 45 §:n edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeuden tuli arvioida, oliko työnantaja täyttänyt selvitysvelvollisuutensa ennen varoituksen antamista, ja kävikö päätöksestä ilmi hallintolaissa säädetyt päätöksen sisältöä ja perusteluja koskevat vaatimukset. Toiseksi hallinto-oikeuden tuli arvioida, voiko virkamiehen käyttäytyminen tulla vapaa-aikana virkamiesoikeudellisesti arvioitavaksi, vaikka virka ei kuulu niihin, joille on lailla asetettu korostunut käyttäytymisvelvollisuus myös vapaa-aikana. Hallinto-oikeuden mukaan kirjallisen varoituksen tarkoituksena on kohdistaa moite virkamiehen virkavelvollisuuden rikkomiseen tai laiminlyöntiin, ja kiinnittää virkamiehen huomio tämän toiminnan moitittavuuteen vastaisen varalle. Hallinto-oikeus katsoi, että työnantaja oli laiminlyönyt läimäytystä koskevan ajankohdan osalta selvitysvelvollisuutensa. Varoitusta ei ollut voitu perustaa yksinomaan teon kohteena olevan omaan ilmoitukseen, ja näin ollen varoitusta ei ollut voitu antaa läimäytystä koskevan tapahtuman osalta. Puheluja ja viestejä koskevan häiriköinnin osalta hallinto-oikeus katsoi A:n käyttäytymisen voivan tulla virkamiesoikeudellisesti arvioitavaksi, vaikka A oli ollut sairauslomalla lähettäessään viestejä ja soittaessaan puheluita, koska teot olivat haitanneet työyhteisöön liittyen välittömästi viraston toimintaa. Kirjalliseen varoitukseen oli merkitty ratkaisuun vaikuttaneet seikat ja sovelletut oikeusohjeet. Päätös oli täyttänyt hallintolaissa säädetyt päätöksen sisältöä ja perusteluja koskevat vaatimukset. Hallinto-oikeus katsoi, että koska A:n käyttäytyminen oli ollut virkamiehelle sopimatonta, jatkunut pidemmän aikaa ja kiellosta huolimatta, työnantajalla oli ollut asialliset ja riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. KHO 25.10.2017 T 5142: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Hallintolaki_45_§
Päätös HeHaO 15/0785/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 15/1033/2 Kirjallinen varoitus 1450821600000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Kohtuullinen aika Valvontamääräys Päätös 15/1033/2 Työnjohtomääräys A:23.12.2015 Virasto oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen 12.6.2014. Päätöksen perusteina olivat A:n työnjohto- ja valvontamääräysten laiminlyönti ja epäasiallinen käyttäytyminen. A:n mukaan työnantaja ei ollut antanut kirjallista varoitusta kohtuullisessa ajassa, koska se oli annettu 12.6.2014, ja varoituksen perusteet olivat osittain tulleet työnantajan tietoon jo vuoden 2013 puolella. Työnantajan mukaan A ei ollut noudattanut työnantajan ohjeita koskien käsikirjoituslistan täyttämistä lokakuussa 2013 ja tammikuussa 2014 annetuista suullisista huomautuksista huolimatta. A oli laiminlyönyt tehtävälistan laatimisen, jota lähimies oli pyytänyt helmikuussa 2014. A oli laiminlyönyt esimiehen ohjeen koskien työskentelyä eläkepäivinään. Lisäksi A oli laiminlyönyt myös sairauspoissaoloista ilmoittamista annettuja ohjeita, joiden mukaan A:n tuli toimittaa työterveyshoitajan tai –lääkärin todistus jokaiselta sairauspoissaolopäivältä sekä ilmoittaa sairauspoissaoloistaan normaalista käytännöstä poiketen puhelimitse. A oli käyttänyt myös työaikaansa terveydenhoitokäynteihin ilman työnantajan lupaa. Työnantaja oli esittänyt A:n lähettämiä epäasiallisia, työasioihin liittyviä sähköpostiviestejä, joissa A oli todennut lähiesimiehen kyseenalaistavan A:n rehellisyyden, ja pitänyt lähiesimiehen käytöstä kiusaavana ja vähintään epäasiallisena. Hallinto-oikeus katsoi, ettei sähköpostiviestejä ollut pidettävä objektiivisesti arvioiden epäasiallisina. Hallinto-oikeus totesi sairauspoissaolopäivien 15.10 ja 12.12.2013 osalta, että niiden oli katsottava tulleen työnantajan tietoon A:n palattua töihin, eikä niiden selvittäminen ollut vaatinut lisäaikaa. Näin ollen varoituksen antamiseen ei ollut ryhdytty kohtuullisessa ajassa. A oli alkanut noudattaa hänelle annettua ohjetta poissaolojen ilmoittamisesta keväällä 2014, jonka jälkeen varoitusta ei ollut myöskään voitu antaa enää tällä perusteella. Hallinto-oikeuden mukaan työnantaja ei ollut esittänyt tarkempaa selvitystä siitä, milloin A oli työskennellyt eläkepäivinään, jonka vuoksi asiassa ei ole arvioitavissa, onko varoitus annettu tällä perusteella kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus katsoi, että käsikirjoituslistan täyttämistä, tehtävälistan toimittamista ja terveydenhoitoleimauksia koskevat asiat olivat vaatineet selvittämistä, ja näin ollen kirjallinen varoitus oli annettu kohtuullisessa ajassa, kun se oli annettu 12.6.2014, ja varoituksen perusteet olivat tulleet työnantajan tietoon vuoden 2013 puolella. Työnantajalla oli näiltä osin ollut asialliset ja riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO jätti valituksen tutkimatta. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös HeHaO 15/1033/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus Helsingin... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 15/0302/4 Irtisanominen yksilöperusteella 1443128400000
Irtisanominen yksilöperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus Kirjallinen varoitus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Päätös 15/0302/4 Suhteellisuusperiaate A: 25.9.2015 A oli irtisanottu koulukodin ohjaajan virasta 29.1.2015. Päätöksen mukaan irtisanomisen perusteina olivat luvaton poissaolo, huolimattomuus, lapsen hoidon ja kasvatuksen sekä ohjeiden laiminlyönti. A oli saanut kirjallisen varoituksen luvattomasta poissaolosta 6.3.2013, jonka mukaan A oli omalla ilmoituksellaan ollut poissa töistä neljä päivää (17–20.11.2012), vaikka sairaustapauksessa omalla ilmoituksella olisi voinut olla poissa enintään kolme vuorokautta. A:ta oli aiemmin huomautettu suullisesti luvattomasta poissaolosta. Hallinto-oikeuden arvioitavana oli A:n kirjallisen varoituksen merkitys harkittaessa irtisanomisen laillisuutta sekä kysymykset siitä, oliko valittaja laiminlyönyt virkatehtäviensä asianmukaisen hoitamisen, ja olivatko laiminlyönnit riittävä peruste irtisanomiselle. Asiassa oli lisäksi arvioitava, oliko irtisanominen johtunut tosiasiallisesti irtisanomispäätöksen tehneen vihanpidosta A:ta kohtaan. Irtisanomiskynnyksen ylittyminen edellyttää kokonaisharkintaa, jossa voidaan ottaa huomioon muun muassa virkamiehen moitittavan menettelyn ajallinen jatkuvuus, yksittäisen teon moitittavuus sekä siitä aiheutuneet vaikutukset työnantajalle. Lisäksi voidaan ottaa huomioon virkamiehen aiemman virkauran pituus sekä sen moitteettomuus. Hallinto-oikeus totesi, että vaikka virkasuhteen irtisanominen ei edellytä varoituksen antamista, varoitus voi vaikuttaa arvioon virkamiehen menettelyn moitittavuudesta, joka tulee kuitenkin arvioida jokaisessa yksittäistapauksessa erikseen. Varoituksella ja irtisanomisen perusteeksi esitetyllä virkamiehen menettelyllä tulee olla asiallinen ja ajallinen yhteys toisiinsa. Hallinto-oikeus katsoi, että aiemmalla varoituksella ja irtisanomisen perusteena olleella luvattomalla poissaololla ei ollut ollut asiallista yhteyttä toisiinsa, koska luvaton poissaolo oli liittynyt poissaoloon työvuoron omatoimisen järjestelyn perusteella, eikä sairausloman pidennykseen. Hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n irtisanomiselle ollut hänen laiminlyönneistään huolimatta ollut erityisen painavaa syytä, eikä irtisanomista ole siten pidettävä oikeasuhtaisena toimenpiteenä A:n menettelyn moitittavuuteen ja laiminlyönteihin sekä toisaalta hänen pitkään virkauraansa nähden. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_25_§ Valtion_virkamieslaki_2_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§
Päätös I-SHaO 15/0302/4 Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös I-SHaO 15/0215/4 Irtisanominen yksilöperusteella 1435006800000
Irtisanominen Itä-Suomen hallinto-oikeus Tutkimatta jättäminen Valitusaika Päätös 15/0215/4 A: 23.6.2015 A oli irtisanottu vartijan virasta 24.4.2015 annetulla päätöksellä. Valitus oli tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Valitusaikaa laskettaessa tiedoksisaantipäivää ei oteta lukuun. Määräaika valituksen tekemiselle oli siten päättynyt 24.5.2015. Säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan määräpäivän tai määräajan viimeisen päivän ollessa pyhäpäivä, tehtävän saa toimittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. Näin ollen valitus oli voitu toimittaa hallinto-oikeudelle vielä maanantaina 25.5.2015. A oli antanut kirjeen postin kuljetettavaksi perjantaina 22.5.2015. Kirje oli postitettu 2. luokan lähetyksenä. Valituskirjelmä oli saapunut hallinto-oikeudelle 26.5.2015. Hallinto-oikeus korosti, että valituskirjelmän saapuminen valitusviranomaiselle valitusajan kuluessa oli sen lähettäjän vastuulla. Hallinto-oikeus katsoi, että valitus oli saapunut hallinto-oikeuteen vasta valitusajan jälkeen, ja valitus oli siten jätettävä tutkimatta. KHO 16.9.2015 T 2442: Hallinto-oikeuden päätökseen oli liitetty laillinen valitusosoitus, josta valitusaika ilmeni. Valituskirjelmä oli saapunut KHO:een 30.7.2015, vaikka se oli tullut toimittaa sinne viimeistään 29.7.2015. Näin ollen KHO jätti valituksen myöhässä saapuneena tutkimatta. Valtion_virkamieslaki_53_§_2_momentti Hallintolaki_60_§ Hallintolainkäyttölaki_22_§_ Hallintolainkäyttölaki_26_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti Säädettyjen_määräaikain_laskemisesta_annettu_laki_5_§_1_momentti
Päätös I-SHaO 15/0215/4 Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HäHaO 15/0848/3 Irtisanominen yksilöperusteella 1445983200000
Irtisanominen yksilöperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Kirjallinen varoitus Päätös 15/0848/3 Virkavapaus A: 28.10.2015 Työnantaja oli irtisanonut A:n kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteen 4.11.2014 kuuden kuukauden irtisanomisajalla, ja samalla pidättänyt A:n virantoimituksesta hänen ollessaan virkavapaana sairauden vuoksi. Työnantaja oli katsonut A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Työyhteisön mukaan A:N toiminnassa oli ilmennyt poikkeuksellista keskittymisen puutetta, huolimattomuutta, välinpitämättömyyttä ja työajan epäasiallista käyttöä. Tämän vuoksi kollegat eivät halunneet sijaistaa A:ta, eikä myöskään päästää A:ta sijaistamaan rootelejaan. A oli tukitoimista, huomautuksista ja varoituksista huolimatta laiminlyönyt velvollisuutensa suorittaa virkatehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. A:n työskentely ei ollut täyttänyt kihlakunnanulosottomiehelle asetettavia vaatimuksia, ja oli lisäksi sisältänyt sekä taloudellisia riskejä että oikeusturvariskejä. A:n mukaan työnantaja oli uhkaillut häntä irtisanomisella jo ensimmäisillä tapaamiskerroilla. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa saadun selvityksen mukaan A:n viranhoidossa oli havaittu poikkeuksellisen paljon samankaltaisia virheitä ja laiminlyöntejä, jotka olivat jatkuneet vuosien ajan huomautuksista ja kirjallisista varoituksista huolimatta. Työantajalla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde, eikä irtisanominen ollut perustunut epäasiallisiin syihin. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa on vielä ratkaistava se, mistä ajankohdasta lukien virantoimituksesta pidättäminen oli voitu määrätä alkavaksi. Virantoimituksesta pidättämisen tarkoituksena on turvata viranhoidon jatkuvuus, luotettavuus ja uskottavuus irtisanomisaikana. Sitä ei saa määrätä pidemmäksi ajaksi kuin on tarpeen toimenpiteen tavoitteiden turvaamiseksi. Virantoimituksesta pidättäminen ei ole vakiintuneen tulkinnan mukaan mahdollista silloin, kun virkamiehen virantoimitus on jo keskeytynyt hänelle myönnetyn vuosiloman tai virkavapauden vuoksi. Hallinto-oikeus katsoi, ettei A:ta ollut voitu pidättää virantoimituksesta hänen virkavapaansa aikana. Hallinto-oikeus hylkäsi irtisanomista koskevan valituksen, mutta muutti työnantajan päätöstä virantoimituksesta pidättämisestä siten, että virantoimituksesta pidättäminen määrättiin alkavaksi 1.5.2015 lukien. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Ulosottokaari_1_luku_19_§ Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_4_kohta Valtion_virkamieslaki_40_§_4_momentti Hallintolaki_6_§
Päätös HäHaO 15/0848/3 Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HäHao 15/0942/3 Irtisanominen yksilöperusteella 1447884000000
Irtisanominen yksilöperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Kohtuullinen aika Päätös 15/0942/3 Poliisi Rikostuomio A: 19.11.2015 A oli irtisanottu 25.11.2014 A:n poliisilaitoksen vanhemman konstaapelin virasta, ja samalla pidätetty virantoimituksesta hänen virkavapautensa päättymisestä 31.12.2014 alkaen. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n 23.10.2014 rangaistukseen 22.6.2013 tehdyistä henkilörekisteririkoksesta ja virkavelvollisuuksien rikkomisesta sekä 30.6.2014 tehdystä virkavelvollisuuksien rikkomisesta. A oli käyttänyt hyväkseen poliisiasiain tietojärjestelmästä ja poliisin henkilökuvarekisteristä hakemiaan tietoja 20-vuotiaasta B:stä, jolla oli ollut konflikti A:n pojan kanssa. A oli myöhemmin pysäyttämistilanteessa esittänyt kysymyksiä B:n käytöksestä hänen poikaansa kohtaan, ja uhannut B:n mahdollisesti joutuvan A:n kollegoiden pahoinpitelemäksi yöllä siten, ettei kukaan olisi todistamassa tapahtumaa. B oli tallentanut A:n uhkaavan kielenkäytön, ja toimittanut sen julkisuuteen. A:n mukaan irtisanomista ei ollut tehty kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut työnantajan tietoon. Hallinto-oikeuden mukaan tuomioistuimen arviolla A:n menettelyn rikosoikeudellisesta moitittavuudesta ja tuomitulla rangaistuksella oli ollut merkitystä arvioitaessa irtisanomiskynnyksen ylittymistä. Työnantajalla oli siten ollut oikeus odottaa käräjäoikeuden tuomion antamista ennen irtisanomiseen ryhtymistä. Arvioitaessa irtisanomiskynnyksen ylittymistä, hallinto-oikeus totesi, että A:n menettelyssä oli ollut kyse ilmeisen tarkoituksellisesti esitetystä uhkauksesta, kun hän oli käyttänyt virka-asemaansa hyväkseen omaa perhettään koskevassa asiassa, ja osoittanut näin piittaamattomuutta poliisin toiminnan puolueettomuudelle asetetuista vaatimuksista. A:n esittämä edellä kerrotun sisältöinen uhkaus virkaa hoitaessaan oli ollut omiaan heikentämään yleistä luottamusta poliisin toiminnan puolueettomuudelle asetetuista vaatimuksista. Työnantajalla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde sekä pidättää hänet virantoimituksesta. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. KHO 19.10.2017 T 5228: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Valtion_virkamieslaki_ 14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_ 25_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_ 25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_ 25_§_3_momentti Valtion_virkamieslaki_ 40_§_2_momentti_4_kohta Hallintolaki_6_§Poliisilaki_9_c_§
Päätös HäHao 15/0942/3 Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös P-SHaO 17/0557/2 Virantoimituksesta pidättäminen 1513634400000
Virantoimituksesta pidättäminen Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Tutkimatta jättäminen Rikosepäily 17/0557/2 Rikostuomio Palkan pidättäminen 19.12.2017 Työtuomioistuin Virkaehtosopimus Kainuun rajavartiosto oli päättänyt, että se ei maksanut A:lle häneltä virantoimituksesta pidättämisen ajalta pidätettyä palkkaa, koska A oli tuomittu rangaistukseen siitä teosta, jonka johdosta hänet oli virantoimituksesta pidätetty. A:n oli epäilty syyllistyneen 25.1.2016 törkeään metsästysrikokseen. Rajavartiosto oli 19.2.2016 lukien pidättänyt A:n virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Käräjäoikeus oli 17.6.2016 tuominnut A:n metsästysrikkomuksesta, minkä jälkeen rajavartiosto oli 18.6.2016 tehnyt päätöksen virantoimituksesta pidättämisen päättämisestä. A:ltä oli pidätetty puolet palkkauksesta ajalta, jonka hän oli ollut virantoimituksesta pidätettynä. A vaati päätöksen kumoamista muun muassa sillä perusteella, ettei hänet tuomittiin käräjäoikeudessa rangaistukseen törkeän metsästysrikoksen sijaan vain metsästysrikkomuksesta. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lle virantoimituksesta pidätettynä olon ajalta aiheutuneiden palkanmenetysten maksamista koskevassa asiassa oli kyse valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksen oikeasta tulkinnasta. Koska asia näin ollen kuului työtuomioistuimen toimivaltaan, hallinto-oikeus ei ottanut asiaa tutkittavakseen. Hallinto-oikeus jätti valituksen toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta. Lainvoimainen. Oikeudenkäynnistä_työtuomioistuimessa_annettu_laki_1_§_1_momentti_1_kohta Oikeudenkäynnistä_työtuomioistuimessa_annettu_laki_1_§_1_momentti_2_kohta
Päätös P-SHaO 17/0557/2 Virantoimituksesta pidättäminen
Virantoimituksesta pidättäminen ... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös P-SHaO 17/0556/2 Virantoimituksesta pidättäminen 1513634400000
Virantoimituksesta pidättäminen Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Rikosepäily Rattijuopumus 17/0556/2 Yleinen luottamus viranomaiseen Poliisi 19.12.2017 Virkavapaus Sairaus Poliisilaitos oli 21.3.2016 pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Päätöksen mukaan A:n epäiltiin syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen, varkauteen ja räjähdelain säännösten rikkomiseen. A:n toimenkuvan keskeinen sisältö poliisilaitoksella oli ollut rikosten esitutkinta. A oli myös toiminut asetarkastajana. Toimiessaan poliisiasemalla A joutui tutkimaan vastaavia rikoksia, joista itse oli nyt epäiltynä. Kiinniottotilanteessa hänen suhtautumisensa rikoksen selvittämiseen oli ollut hyvin torjuva. A:n käyttäytyminen oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta siihen, että hän hoitaisi virkatehtävänsä asianmukaisesti. Koska A:n asunnosta oli myös löytynyt poliisilaitoksen virka-aseen patruunoita, epäiltiin hänen syyllistyneen varkauteen. Poliisilaitos ei näin ollen ollut voinut enää luottaa siihen, että A käyttäisi työnantajan omaisuutta asianmukaisesti. A vaati päätöksen kumoamista lainvastaisena, sillä hän oli 21.3.2016 ennen virantoimituksesta pidättämistä koskevaa kuulemistilaisuutta toimittanut työnantajalle virkavapaushakemuksen ja lääkärintodistuksen, jonka mukaan hän oli työkyvytön 18.3. – 18.4.2016 välisenä aikana. A:n mukaan työnantajan olisi tullut myöntää A:lle virkavapaus sairauden perusteella, joten virantoimituksesta pidättäminen olisi ollut tarpeetonta. Poliisilaitoksen lausunnosta kävi ilmi, että A oli ennen virantoimituksesta pidättämistä koskevaa kuulemistilaisuutta toimittanut poliisiasemalle kirjeen, joka sisälsi mainitun virkavapaushakemuksen ja lääkärintodistuksen. Kirje oli avattu kuulemistilaisuudessa. Tämä jälkeen poliisilaitos oli 22.3.2016 tekemällään päätöksellä pidättänyt A:n virantoimituksesta. Hallinto-oikeus totesi, että virantoimituksesta pidättämistä koskeva päätös oli tehty aikana, jona A olisi ollut oikeutettu virkavapauteen sellaisen sairauden perusteella, joka oli alkanut ennen virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen tekemistä. Poliisilaitoksen olisi siis tullut käsitellä A:n edellä mainittu hakemus ja määrätä virantoimituksesta pidättäminen alkamaan vasta sairausloman jälkeen. Näin ollen poliisilaitoksen päätös oli kumottava. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. Lainvoimainen. Poliisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§ Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_1_kohta
Päätös P-SHaO 17/0556/2 Virantoimituksesta pidättäminen
Virantoimituksesta pidättäminen ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös I-SHaO 17/0194/4 Virantoimituksesta pidättäminen 1504731600000
Virantoimituksesta pidättäminen määräajaksi Itä-Suomen hallinto-oikeus Irtisanominen yksilöperusteella 17/0194/4 A: 7.9.2017 Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli 6.6.2016 tekemällään päätöksellä irtisanonut veroasiamies A:n virkasuhteen henkilökohtaisilla perusteilla kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. A oli valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen, missä asian käsittely oli irtisanomisajan päättyessä ollut kesken. Työnantajan oli siis tullut pidättää A virantoimituksesta valtion virkamieslain 40 §:n mukaisesti. A:n mukaan häntä ei olisi tullut pidättää virantoimituksesta, koska hänet olisi toimeentulonsa turvaamiseksi päätöksen johdosta pakotettu siirtymään vanhuuseläkkeelle. Hallinto-oikeus totesi, että mainittua perustetta ei voida pitää sellaisena erityisenä syynä, jonka johdosta henkilökohtaisilla perusteilla irtisanotun virkamiehen virantoimituksesta pidättämisestä tulisi luopua. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_40_§_1_momentti
Päätös I-SHaO 17/0194/4 Virantoimituksesta pidättäminen
Virantoimituksesta pidättäminen määräajaksi ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös VHaO 18/1078/1 Virantoimituksesta pidättäminen 1525986000000
Virantoimituksesta pidättäminen Vaasan hallinto-oikeus Irtisanominen yksilöperusteella Poliisi 18/0178/1 Henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos A: 11.5.2018 Poliisilaitos oli 23.9.2016 pidättänyt A:n virantoimituksesta 24.9.2016 alkaen valtion virkamieslain 40 §:n 1 momentin nojalla, jonka mukaan virkamies on pidätettävä virantoimituksesta, jos irtisanomista koskeva päätös ei ole saanut lainvoimaa, kun irtisanomisaika on kulunut loppuun. Päätöksessä oli todettu, että palkan maksu oli lakannut samasta ajankohdasta. A oli vedonnut siihen, että tämä virantoimituksesta pidättäminen oli perustunut laittomaan henkilöperusteiseen irtisanomiseen, jonka käsittely oli edelleen kesken hallinto-oikeudessa. Näin ollen virantoimituksesta pidättäminen palkan maksun loppumisineen oli A:n kannalta kohtuuton seuraamus. Poliisilaitos oli 24.3.2016 irtisanonut ylikonstaapeli A:n virkasuhteen erityisen painavista syistä. Irtisanomisen perusteena oli ollut A:n 26.2.2016 käräjäoikeudessa saama lainvoimainen tuomio, jolla hänelle oli tuomittu 70 päiväsakon sakkorangaistus neljästä vapaa-ajalla tehdystä pahoinpitelystä, jotka olivat kohdistuneet hänen alaikäiseen poikaansa. A oli valittanut irtisanomispäätöksestä hallinto-oikeuteen. A:n irtisanomisaika oli päättynyt 24.9.2016 eikä päätös tuolloin ollut ollut lainvoimainen A:n valituksen ollessa vireillä hallinto-oikeudessa. Koska hallinto-oikeus ei ollut määrännyt toisin, oli poliisilaitoksen tullut pidättää A virantoimituksesta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_40_§_1_momentti
Päätös VHaO 18/1078/1 Virantoimituksesta pidättäminen
Virantoimituksesta pidättäminen ... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HäHaO 18/0188/3 Virantoimituksesta pidättäminen määräajaksi 1520892000000
Virantoimituksesta pidättäminen määräajaksi Hämeenlinnan Hallinto-oikeus Rikossyyte Rikosepäily 18/0188/3 Rikostuomio Poliisi 13.3.2018 Yleinen luottamus viranomaiseen Henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos Poliisilaitos oli 9.6.2017 tekemällään päätöksellä pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta rikossyytteiden ja rikosepäilyn käsittelyn ajaksi. Päätöksen mukaan syyttäjä oli nostanut syytteet A:ta vastaan muun ohessa 2. ja 8.8.2016 tehdyistä pahoinpitelyistä. Lisäksi poliisin kirjaaman tutkintailmoituksen mukaan A:n oli epäilty 6.6.2017 rikkoneen hänelle määrättyä lähestymiskieltoa. Käräjäoikeus oli 25.8. ja 27.9.2017 antamillaan tuomioilla tuominnut A:n edellä mainituista rikoksista sakkorangaistuksiin. Poliisilaitos oli 23.10.2017 annetulla valituksenalaisella päätöksellään päättänyt jatkaa virantoimituksesta pidättämistä kunnes edellä mainitut rikosasiat ja poliisin tutkittavana oleva rikosasia oli saatu lainvoimaisesti ratkaistua. A oli vedonnut siihen, että hän oli esitutkinnan aikana 15.8.2016 – 9.6.2017 jatkanut normaalisti työskentelyään poliisimiehen tehtävissä. Lisäksi A oli vedonnut siihen, että virantoimituksesta pidättämisen perusteena olevat syytteet oli ratkaistu ensimmäisessä oikeusasteessa, eikä tuomittu sakkorangaistus oikeuttanut työnantajaa irtisanomaan A:n virkasuhdetta. A:n mukaan virantoimituksesta pidättäminen oli ollut kohtuutonta, eikä sen perusteiksi ilmoitetuilla seikoilla voinut enää olla kielteistä vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. A:n virkatehtäviin oli poliisimiehenä kuulunut muun ohessa väkivaltaisen käyttäytymisen estäminen ja selvittäminen. Hallinto-oikeus totesi, että pahoinpitely ja lähestymiskiellon rikkominen olivat tekoja, jotka olivat poliisin tekeminä omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Tällaisista teoista nostetuilla syytteillä ja epäiltyä lähestymiskiellon rikkomista koskevilla tutkimuksilla oli sen vuoksi voinut olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. Toisenlaiseen arvioon ei ollut syytä päätyä sen perusteella, että A oli syytteiden nostamiseen johtaneiden pahoinpitelyjen jälkeen jatkanut työskentelyään poliisimiehen tehtävissä. Hallinto-oikeus totesi, että syytteiden nostaminen vaikuttaa virkamiehen edellytyksiin hoitaa tehtäviään todennäköisemmin kuin vielä poliisin tutkittavana oleva asia. Lisäksi asiassa oli tullut esille uusia perusteita virantoimituksesta pidättämiselle poliisin saatua tietää lähestymiskiellon rikkomisesta. Valituskirjelmästä oli ilmennyt, että A oli vastustanut syytteitä ja kiistänyt toimineensa pahoinpitelyä koskevien syytteiden teonkuvauksen mukaisella tavalla. Tässä tilanteessa virantoimituksesta pidättämisen jatkaminen ei ollut ollut toimenpiteen tarkoitukseen nähden suhteetonta sillä A:n esittämällä perusteella, että poliisilaitos olisi hänen mielestään voinut jo tiedossaan olevien seikkojen perusteella arvioida edellytyksiä virkasuhteen irtisanomiselle tai muulle virkamiesoikeudelliselle seuraamukselle. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_1_kohta Valtion_virkamieslaki_40_§_4_momentti Poliisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§ Hallintolaki_6_§
Päätös HäHaO 18/0188/3 Virantoimituksesta pidättäminen määräajaksi
Virantoimituksesta pidättäminen määräajaksi ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 18/0409/2 Korvausvaatimus 1527800400000
Määräaikainen virkasuhde Helsingin hallinto-oikeus Määräaikaisuuden peruste Toiminnan uudelleenjärjestely 18/0409/2 Korvausvaatimus Palkkaa vastaava korvaus A:1.6.2018 Nimityskirja A oli vaatinut, että ministeriö velvoitetaan maksamaan hänelle 18 kuukauden palkkaa vastaavaa korvaus. A oli nimitetty nimittämiskirjalla 22.5.2014 tarkastajan määräaikaiseen virkasuhteeseen ministeriön kehityspoliittiselle osastolle yleisen kehityspolitiikan ja suunnittelun yksikköön 2.6.2014 – 31.5.2016. Määräaikaisuuden perusteeksi oli merkitty kehityspoliittisen ohjelman toteuttaminen. A oli vedonnut siihen, että määräaikaisuuden perusteeksi ilmoitettu syy ei ollut perusteltu, koska kehityspoliittiseen ohjelmaan liittyvää työtä oli tehty jatkuvasti, virkasuhde oli jatkunut vielä nimittämishetkellä voimassaolleen kehityspoliittisen ohjelma päättymisen jälkeen ja A:n työtehtävät olivat liittyneet kehityspoliittiseen ohjelmaan varsin löyhästi. Ministeriön mukaan tarkastajan virka oli haettavana määräaikaisena, koska virka oli tarkoitus lakkauttaa taloushallinnon uudistusten takia. Uudistusten seurauksena taloushallintotiimin tehtävät olivat vähentyneet, koska automatisoitujen prosessien käyttöönotto oli vähentänyt manuaalista työtä. Uudistusten ollessa vielä kesken katsottiin tarpeelliseksi täyttää virka määräaikaisesti siten, että uudistukset ehdittäisiin saattaa loppuun. Alusta alkaen oli ollut selvää, että määräaikaiseen virkasuhteeseen haettavan tarkastajan tehtävä oli luonteeltaan tilapäinen ja että se oli kattanut vain siirtymävaiheen uudistusten toimeenpanon. Tiedossa oli ollut, että virkaan liittyvät tehtävät tulisivat lakkaamaan. A:n määräaikaisen virkasuhteen päättymisen jälkeen tarkastajan virka oli lakkautettu. Tehtävää hoitamaan ei ollut valittu uutta määräaikaista tarkastajaa eikä tehtäviä ollut siirretty muille viroille. Ministeriöön ei ollut A:n määräaikaisen viran päättymisen jälkeen kesällä 2016 perustettu ainoatakaan uutta virkaa. A katsoi, että hän oli määräaikaisuutensa aikana hoitanut viraston lakisääteisiä ja pysyviä tehtäviä, minkä ministeriö oli kiistänyt. Ministeriön mukaan, vaikka nimittämiskirjaan oli erehdyksessä kirjattu määräaikaisuuden perusteeksi kehityspoliittisen ohjelman toteuttaminen, olivat viran suunniteltu lopettaminen taloushallinnon uudistusten takia ja uudistusten keskeneräisyyden edellyttämä tilapäisen tehtävien hoidon tarve olleet perusteena viran täyttämiselle määräaikaisena. Ministeriö oli myös määräaikaisen virkasuhteen täyttämistä koskevassa nimitysesityksessä tuonut esiin, että tehtävän aikana tarkastellaan kehitysyhteistyön taloushallinnon asemaa suhteessa ministeriön yleiseen taloushallintoon. Ministeriö oli myös selvittänyt, että meneillään olleiden uudistusten tuloksena taloushallinnon tehtävät olivat vähentyneet ja prosessit muuttuneet. Hallinto-oikeus piti uskottavana ministeriön selvitystä siitä, että kysymyksessä oli ollut taloushallinnon uudistamiseen liittyvä tilapäinen järjestely ja että tämä oli ollut tiedossa jo nimitystä tehtäessä. Hallinto oikeus katsoi, että määräaikaiselle nimitykselle oli ollut valtion virkamieslain mukainen peruste. Hallinto-oikeus hylkäsi korvausvaatimuksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös HeHaO 18/0409/2 Korvausvaatimus
Määräaikainen virkasuhde ... - Korvausvaatimus Päätös VHaO 17/0217/1 Korvausvaatimus 1495746000000
Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde Vaasan hallinto-oikeus Sijaisuus Avoimen viran tehtävien hoito 17/0217/1 Lisätyövoiman tarve Vanhentuminen A: 26.5.2017 A oli vaatinut, että hallinto-oikeus velvoittaa sairaalan suorittamaan A:lle 16 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. A:n mukaan sairaalalla ei ollut ollut valtion virkamieslain edellyttämää perustetta nimittää A:ta toistuvasti peräkkäisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. A oli ollut sairaalan palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa ainakin 119 erillisellä määräyksellä 1.6.2002 – 1.2.2015 välisenä aikana. Määräaikaiset virkasuhteet olivat yleensä jatkuneet välittömästi tai lähes välittömästi uudella määräaikaisella virkasuhteella. A:n määräaikaisten virkasuhteiden kesto oli vaihdellut muutamista päivistä useisiin kuukausiin. Sairaalassa oli henkilöstörakenteesta ja työn luonteesta johtuen tarvittu jatkuvasti lisätyövoimaa paikkaamaan vakinaisen henkilöstön poissaoloja. Virkamies voidaan katsoa nimitetyksi toistuvasti peräkkäin silloin, kun määräaikaisten nimitysten välinen aika on enintään 30 päivää. A:n nimityksissä oli ollut useiden kuukausien pituisia katkoksia 11.8. – 25.12.2002, 5.1. – 12.4.2003, 26.5.2005 – 12.3.2006 ja 2.10.2008 – 24.5.2009. Näin ollen A:n oikeus hakea korvausta ajanjaksolle 1.6.2002 – 1.10.2008 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella oli vanhentunut, kun A:n hakemus hallinto-oikeudessa oli tullut vireille 24.4.2015. Viran hoitaminen väliaikaisesti viran ollessa avoinna edellyttää määräaikaista virkasuhdetta. Siltä osin kuin A oli 3.8. – 31.12.2009 hoitanut avoinna ollutta työnohjaajan virkaa, hallinto-oikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta korvaukseen. Vuosina 2009 ja 2011 – 2015 A oli ollut nimitettynä määräaikaisesti usean eri virkamiehen vuosiloman ja sairausloman sijaiseksi sekä hoitamaan osa-aikaeläkkeellä olevien virkamiesten tehtäviä. Sairaalan henkilökunnan suuren määrän takia lyhytaikaisia sijaisuuksia oli ollut runsaasti ympäri vuoden. Näissä olosuhteissa hallinto-oikeus katsoi, että työnohjaajien ja mielisairaanhoitajien virkatehtävien hoitamiseen virkamiesten vuosilomien, sairauslomien ja osa-aikaeläkkeiden aikana oli sairaalassa katsottava olleen sellainen jatkuva tarve, että kysymys ei ollut ollut sellaisesta valtion virkamieslain tarkoittamasta työstä, joka edellyttää määräaikaista virkasuhdetta. Lisäksi A oli ollut koko vuoden 2010 sekä ajanjaksoilla 1.9. – 31.12.2013, 1.1. – 1.4.2014 ja 2. – 30.4.3014 nimitettynä määräaikaiseen työnohjaajan virkasuhteeseen, jonka perusteena oli ollut lisätyö. Ottaen huomioon määräaikaisten tehtävien määrä ja ajanjakson pituus, ei näitä tehtäviä edellä mainittuina ajanjaksoina voitu pitää määräaikaisina. Hallinto-oikeus totesi, että edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen olivat olemassa ajanjaksoille 25.5. – 2.8.2009 ja 1.1.2010 – 1.2.2015 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella. Kun otettiin huomioon A:n palvelussuhteen kokonaiskesto, korvauksen perusteena olevien määräaikaisten virkasuhteiden lukumäärä ja kesto sekä A:n ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä, hallinto-oikeus katsoi, että sairaalalla ei ollut ollut oikeutta pitää A:ta määräaikaisissa virkasuhteissa 25.5. – 2.8.2009 ja 1.1.2010 – 1.2.2015. Hallinto-oikeus määräsi sairaalan maksamaan A:lle kahdentoista kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen viivästyskorkoineen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_63_a_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_63_a_§_2_momentti
Päätös VHaO 17/0217/1 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde ... - Korvausvaatimus Päätös VHaO 17/0190/1 Korvausvaatimus 1495400400000
Määräaikainen virkasuhde Vaasan hallinto-oikeus Työn kausiluonteisuus Sijaisuus 17/0190/1 Lisätyövoiman tarve Korvausvaatimus A: 22.5.2017 A oli hallintoriitahakemuksessaan vaatinut, että työnantaja ELY–keskus velvoitetaan maksamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. A:n mukaan työnantajalla ei ollut ollut perusteita nimittää häntä toistuvasti määräaikaisiin virkasuhteisiin 15.3.2012 – 28.2.2015 välisenä aikana. A oli työskennellyt ELY–keskuksessa määräaikaisissa virkasuhteissa eläinvalvonnassa tarkastajana erillisellä määräyksellä yhteensä viisi vuotta ja kaksi kuukautta. Määräaikaisuuksissa oli ollut katkos 1.1. – 14.3.2012 välisenä aikana. Osa A:n määräaikaisista virkasuhteista oli työnantajan mukaan perustunut sijaisuuksiin ja siihen, että suoritettava työ oli ollut kausiluonteista. Hallinto-oikeus totesi korkeimman hallinto-oikeuden omaksuman kannan mukaisesti, että sijaisuus on valtion virkamieslain mukaisesti hyväksyttävä peruste määräaikaisuudelle. Sijaisen ei tarvitse hoitaa samoja tehtäviä kuin virkaan nimitetyn virkamiehen, vaan virastoissa on mahdollisuus järjestää tehtävät asioiden hoitamisen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Näillä perusteilla hallinto-oikeus katsoi, että A:n sijaisuuksiin perustuneiden määräaikaisten virkasuhteiden 1.1. – 30.4.2013, 1.5. – 30.9.2013, 1.10.2013 – 31.5.2014 ja 1.6. – 31.8.214 osalta ei ollut edellytyksiä korvaukseen. Muilta osin A:n määräaikaiset virkasuhteet olivat työnantajan mukaan perustuneet työn kausiluonteisuuteen ja tilapäiseen työvoiman tarpeeseen. Hallinto-oikeus otti huomioon, että A oli jatkuvasti hoitanut samoja työtehtäviä, jotka eivät vastanneet sen virkamiehen tehtäviä, jonka sijaisena A oli toiminut. A:n määräaikaisten virkasuhteiden päätyttyä tarkastajan virka oli julistettu haettavaksi ja ratkaisua oli perusteltu sillä, että eläinvalvontaan tarvittiin enemmän resursseja. Hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n suorittamia tehtäviä voitu pitää kausiluonteisina eikä tällä perusteella voitu katsoa, että määräaikaisuudelle olisi ollut perusteltu syy. Määräaikaisia virkasuhteita oli ilmeisesti käytetty työnantajan rajallisten resurssien vuoksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä on kuitenkin todettu, että valtion tuottavuusohjelman mukaisella säästötavoitteella, virkojen täyttölupakiellolla ja asianomaisen ministeriön asettamilla rajoilla käytettävissä oleville henkilötyövuosille ei ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisen nimityksen lainmukaisuutta. Hallinto-oikeus katsoi, että niiltä osin kuin määräaikaisten nimitysten perusteena oli ollut työn kausiluonteisuus tai resurssivaje, edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen olivat olemassa. Hallinto-oikeus määräsi työnantajan maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Korvausvaatimus hylättiin muilta osin. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§_2_momentti
Päätös VHaO 17/0190/1 Korvausvaatimus
Määräaikainen virkasuhde ... - Kirjallinen varoitus Päätös P-SHaO 17/0054/2 Kirjallinen varoitus 1486072800000
Kirjallinen varoitus Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Kuulemismenettely Virkatehtävien laiminlyönti 17/0054/2 Virkavelvollisuuden laiminlyönti Työaikojen noudattaminen 3.2.2017 Esimies Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Vankilan johtaja oli antanut rikosseuraamusesimies A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta. Päätöksen mukaan vankilasta oli 8.10.2014 noin kello 23.15 karannut kaksi vankia. Vankien karkaamista koskevassa selvityksessä oli ilmennyt, että henkilökunta oli sanottuna aikana laiminlyönyt noudattaa yövalvousohjetta siten, että vankilan uuden puolen osastoilla ei ollut suoritettu valvontakäyntejä ohjeen mukaisesti ja vankilan ulkopuolisia valvontakierroksia oli tehty kolmen sijasta ainoastaan yksi. Rikosseuraamusesimies vastaa ilta- ja yöaikaan vankilan ja vankila-alueen valvonnan toteutuksesta sekä annettujen ohjeiden noudattamisesta. A:n työvuoro olisi alkanut kello 24.00, mutta työvuoronvaihto oli tehty jo kello 22.00. Menettely oli ollut vahvistetun työaikasuunnitelman vastainen, eikä menettelylle ollut ollut esimiehen lupaa. A oli muun ohella esittänyt, että varoitukseen johtaneessa menettelyssä ei ollut noudatettu hyvää hallintotapaa. Karkaamista koskevaa vankilan apulaisjohtajan laatimaa selvitystä ei ollut annettu A:lle nähtäväksi ennen sen lähettämistä Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen aluekeskukselle lausunnon antamista varten. A:n antamaa selostusta asiasta ei myöskään ollut kirjattu kyseiseen selvitykseen kokonaisuudessaan. Lisäksi aluekeskuksen lausunto on toimitettu A:lle puutteellisena. Edellä mainittu vankilan selvitys oli laadittu aluekeskuksen pyynnöstä, eikä se ollut suoranaisesti liittynyt virkamiesoikeudelliseen menettelyyn. A:n esittämä selvitys omasta toiminnastaan oli muutoin liitetty selvitykseen, mutta siitä oli jätetty pois A:n pohdintoja vankien karkaamisen estämiseen liittyvistä seikoista. A oli saanut kyseisen selvityksen tiedokseen ja hänellä oli ollut mahdollisuus lausua siitä ennen varoitusta koskevan päätöksen tekemistä. Valittaja oli saanut tiedokseen myös aluekeskuksen lausunnon. Lausunnosta oli ollut peitettynä alueviraston esittämä näkemys siitä, millaiseen virkamiesoikeudelliseen tai työnjohdolliseen toimenpiteeseen vankilan tulisi kunkin virkamiehen osalta ryhtyä. Tapauksessa kuitenkin ilmeni, että tältä osin lausunto oli käyty läpi A:n kanssa henkilökohtaisessa keskustelussa. Edellä kerrottu huomioon ottaen hallinto-oikeus totesi, että A:lle oli ennen asian ratkaisemista varattu tilaisuus tulla kuulluksi. A oli saapunut työvuoroon päivystäväksi esimieheksi kello 22.00, vaikka vahvistetun työaikasuunnitelman mukaan hänen työvuoronsa olisi alkanut kello 24.00. Hallinto-oikeus totesi, että saadun selvityksen perusteella työvuorojen vaihtoajankohdan muuttaminen oli ollut työntekijöillä käytäntönä jo useita vuosia. Myös A oli noudattanut sanottua käytäntöä, vaikka hän on esimiehenä ollut osaltaan vastuussa vahvistetun työaikasuunnitelman noudattamisesta. Asiassa on tullut selvitetyksi, että vankilan ilta- ja yövalvousohjeen mukaisia tarkastus- ja valvontakäyntejä ei ollut suoritettu ohjeistuksen mukaisesti. Laiminlyönnit olivat olleet olennaisia työtehtäviin nähden. A oli päivystävänä esimiehenä ollut vastuussa yövalvousohjeen noudattamisesta. Hänen on katsottava laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan. A:n mukaan kyseessä olevana yönä valvonnassa ei ollut ollut suurta eroa muina öinä tapahtuneeseen valvontaan. Hallinto-oikeus kuitenkin totesi, että aiemmin tapahtuneet laiminlyönnit ohjeistuksen noudattamisessa eivät ole peruste jatkaa ohjeistuksen vastaista menettelyä. Hallinto-oikeus totesi, että edellä mainittu huomioon ottaen A oli laiminlyönyt virkatehtäviään. Hallinto-oikeus katsoi, että työaikasuunnitelman noudattamatta jättäminen ei olisi yksittäisenä laiminlyöntinä voinut olla peruste varoituksen määräämiselle. A:n esimiesasema huomioon ottaen hänen suunnitelmaa koskeva laiminlyöntinsä oli voitu kuitenkin ottaa kokonaisarvioinnissa huomioon. Kun lisäksi otettiin huomioon se, että varoituksen tarkoituksena on kohdistaa virkamiehen huomio moitittavaan käyttäytymiseen vastaisuuden varalle sekä laiminlyöntien merkitys vartijan tehtäviin nähden, ei A:lle annettua varoitusta kokonaisuutena tarkastellen voitu pitää kohtuuttomana seurauksena. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§_1_momentti
Päätös P-SHaO 17/0054/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös I-SHaO 17/0267/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1513548000000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Yhteistoimintamenettely 17/0267/4 Uudelleen sijoittaminen Tutkimatta jättäminen 18.12.2017 Hallinto-oikeuden toimivalta Työnantaja oli päätöksellään 30.11.2015 irtisanonut tutkimusassistentti A:n virkasuhteen tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Lisäksi työnantaja oli päätöksellään 20.5.2016 pidättänyt A:n virantoimituksesta siihen saakka, kunnes irtisanomispäätös on saanut lainvoiman. A vetosi muun ohella siihen, että työnantaja oli rikkonut päätöksiä edeltäneessä yhteistoimintamenettelyssä yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annettua lakia. Lisäksi A vetosi siihen, että työantaja oli A:n irtisanomisen jälkeen palkannut uuden määräaikaisen työntekijä B:n. A:n mukaan B teki nykyään samaa työtä samassa tutkimusryhmässä kuin A oli tehnyt. Yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain mukaan kyseiseen lakiin perustuvat riita-asiat ja hyvitysvaatimukset käsitellään yleisessä tuomioistuimessa. Hallinto-oikeudella ei näin ollen ollut toimivaltaa käsitellä kyseisen lain noudattamatta jättämiseen liittyviä valitusperusteita eikä hyvitysvaatimusta. Virastossa oli käyty koko sen henkilöstöä koskeneet yhteistoimintaneuvottelut, joiden perusteella oli lopulta päädytty irtisanomaan 75 henkilöä toiminnan uudelleenjärjestelyjen ja tuotannollis-taloudellisten syiden vuoksi. A oli työskennellyt tutkimusassistentin tehtävissä malmin etsinnän ja kartoituksen parissa, mitä toimintoa supistettiin olennaisesti ja pysyvästi suunnitellun toiminnan muutoksen toteuttamisen johdosta. Tässä yhteydessä A:n tehtävät itsenäisenä kokonaisuutena lakkasivat. Myöhemmin määräaikaiseen geologin virkaan oli valittu geologi B. Työnantajan lausunnon mukaan geologin tehtävät edellyttivät hyvää kokemusta muun ohella kalliorakentamiseen liittyvästä louhittujen tilojen rakennusgeologisesta kartoittamisesta. Geologin tehtävässä edellytettiin myös geologian maisterin tutkintoa. Hallinto-oikeus totesi, että esitetyn selvityksen perusteella määräaikaisen geologin tehtävä ei ollut samankaltainen kuin A:n tutkimusassistentin tehtävä. A:ta ei ollut myöskään voitu kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa geologin tehtävään, koska hänellä ei ollut tehtävän edellyttämää maisterin tutkintoa. Työnantaja oli edellä mainituin perustein voinut irtisanoa A:n valtion virkamieslain nojalla, eikä se ollut esitetyn selvityksen perusteella rikkonut uudelleensijoittamisvelvoitettaan. Hallinto-oikeus ei tutkinut valituksia niiltä osin kuin niissä oli vedottu yhteistoiminnassa valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain vastaisuuteen ja vaadittu yhteistoimintamenettelyn rikkomisesta johtuvaa hyvitystä. Muilta osin hallinto-oikeus tutki valitukset ja hylkäsi ne. Lainvoimainen. Tuomioistuinlaki_4_luku_1_§ Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti Yhteistoiminnassa_valtion_virastoissa_ja_laitoksissa_annettu_laki_45_§ Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti_1_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§
Päätös I-SHaO 17/0267/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Kirjallinen varoitus Päätös P-SHaO 17/0026/2 Kirjallinen varoitus 1484863200000
Kirjallinen varoitus Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Epäasiallinen käytös Työaikojen noudattaminen 17/0026/2 Poliisi Virkatehtävien laiminlyönti A: 20.1.2017 Käyttäytymisvelvollisuus Oikeudeton tietojen käsittely Epäasiallinen kielenkäyttö Virkamiehen sananvapaus Poliisilaitos oli antanut tutkintasihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan A oli laiminlyönyt liukuvan työajan käytöstä annettua määräystä sekä päivittäistä lepoaikaa ja käyttäytynyt epäasiallisesti työpaikallaan keväällä 2014. Hän oli myös lähettänyt epäasialliset viestit Oulun syyttäjänvirastolle, Rikosseuraamuslaitokselle ja Oulun poliisilaitoksen virkapostiin. A oli 24.8.2014 ja 30.8.2014 käynyt läpi ulkomaalaistutkintayksikön verkkokansioita. Asiassa ei ollut saatu täyttä varmuutta siitä, oliko hänellä ollut työtehtäviensä perusteella aihetta tarkastella kyseisiä tietoja. A oli asiaan liittyen käyttäytynyt epäasiallisesti toisen työntekijän tekemän virheen vuoksi. Lisäksi A oli kirjoittanut epäasiallisen viestin poliisilaitoksen intranetin keskustelupalstalle. A:n työaikakirjauksia koskevasta seurantaraportista ajalta 1.5. – 13.6.2014 ilmeni, että A oli poliisilaitoksen liukuvaa työaikaa koskevan määräyksen vastaisesti kirjautunut lounastauolle pääosin 1-3 minuutin ajaksi. Edellä mainittu huomioon ottaen valittaja oli rikkonut liukuvan työajan käytöstä annettuja päivittäistä lepoaikaa koskevia määräyksiä. Asiaa ei ollut syytä arvioida toisin sen A:n esittämän seikan perusteella, että kirjautumisesta huolimatta järjestelmä vähentää työntekijän työaikaa päivittäiseltä lepoajalta aina vähintään 30 minuuttia. Rikosylikomisario B:n 10.6.2014 päivätyn muistion mukaan A:n käyttäytyminen oli keväällä 2014 muuttunut aggressiivisemmaksi kesää lähestyttäessä. A oli puhunut kovaäänisesti ja käyttänyt sopimatonta kieltä kolmelle työtoverilleen. Hänen sopimatonta kielenkäyttöään oli voinut kuulla myös asiakkaat. Näin ollen A oli käyttäytynyt epäasiallisesti työpaikallaan keväällä 2014. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehellä on lähtökohtaisesti yhtä laaja perustuslaissa turvattu sananvapaus kuin kenellä tahansa. Yleisistä virkavelvollisuuksista sananvapautta rajoittavat kuitenkin vaitiolovelvollisuus, virantoimitusvelvollisuus ja käyttäytymisvelvollisuus. Virkamieheltä edellytetään asiallisuutta. A:n Oulun poliisilaitokselle ja Oulun syyttäjänvirastolle lähettämissä viesteissä oli ollut kysymys virkatehtävien hoitamiseen liittyvästä tiedonvaihdosta eri viranomaisten kesken. A:n viestit olivat sisältäneet varsinaiseen asiaan liittymättömiä A:n muun muassa esimiestensä toiminnasta esittämiä henkilökohtaisia näkemyksiä, jotka oli ilmaistu varsin kärkevästi. Näitä viestejä oli voitu pitää epäasiallisina. Sen sijaan muut varoituksessa mainitut A:n viestit ja kirjoitelmat oli jo ennen varoitusta käsitelty A:n ja tämän esimiesten kesken. Näin ollen A:ta ei olisi tullut enää erikseen varoittaa näistä viesteistä. A:lle lähetetyn kuulemiskutsun liitteiden mukaan A oli käynyt läpi ulkomaalaistutkinnan verkkokansioita, vaikka kyseiset tiedot eivät olleet kuuluneet hänen työnkuvaansa. Kutsusta ei kuitenkaan ollut ilmennyt se A:n menettely toista työntekijää kohtaan, jota työnantaja oli pitänyt epäasiallisena. Kyseinen menettely ei ollut ilmennyt muustakaan varoituksen tausta-aineistosta. Edellä mainittu huomioon ottaen varoituksen antamiseen ei ole tältä osin ollut perusteita. A:n voidaan katsoa toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyöneen niitä rikkomalla liukuvan työajan käytöstä annettuja päivittäistä lepoaikaa koskevia määräyksiä, käyttäytymällä epäasiallisesti työpaikallaan sekä lähettämällä epäasiallisia sähköpostiviestejä. A:ta oltiin aiemmin puhuteltu epäasiallisen käytöksen johdosta. Kun otettiin huomioon, että kirjallisen varoituksen tarkoituksena on kohdistaa virkamiehen huomio moitittavaan käyttäytymiseen vastaisuuden varalle, ei A:lle annettua kirjallista varoitusta ole asiaa kokonaisuutena tarkastellen pidettävä kohtuuttomana seurauksena. Asiassa ei ollut myöskään ilmennyt, että työnantaja olisi syrjinyt A:ta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös P-SHaO 17/0026/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös VHaO 17/0443/1 Kirjallinen varoitus 1510696800000
Kirjallinen varoitus Vaasan hallinto-oikeus Luvaton poissaolo Työaikojen noudattaminen Virkavelvollisuuden laiminlyönti 17/0443/1 Huomautus 15.11.2017 Maanmittauslaitos oli antanut 26.1.2015 virkamies A:lle kirjallisen varoituksen luvattomista poissaoloista, työvelvoitteen laiminlyönnistä, ohjeiden vastaisesta menettelystä ja virheellisistä työaikamerkinnöistä. Erityisen moitittavaa A:n menettely oli siksi, että hänelle oli annettu samoista asioista kirjallinen huomautus vain kuukausi ennen kirjallisessa varoituksessa tarkoitettuja tapahtumia. Työnantajan edustajat eivät olleet tavoittaneet A:ta työpaikalta 15.-16.12.2014, vaikka A oli ilmoittanut työajanseurantajärjestelmään olleensa kyseisinä päivinä työpaikalla. Hallinto-oikeus katsoi, että A ei ollut esittänyt luotettavaa selvitystä työstä poissaolonsa syistä. A oli lisäksi jättänyt 17.12.2014 ilmoittamatta sairaudesta aiheutuneesta poissaolosta työnantajan ohjeiden mukaisesti, vaikka hänelle oli nimenomaisesti kerrottu, miten hänen tulee menetellä sairastuessaan. A oli näin ollen edellä kerrotulla tavalla laiminlyönyt virkavelvollisuutensa. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei ollut ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa varoituksen antamisen johtuneen A:n käyttämästä viittomakielestä tai muusta lainvastaisesta syystä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Yhdenvertaisuuslaki_8_§_1_momentti
Päätös VHaO 17/0443/1 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös P-SHaO 17/0056/2 Kirjallinen varoitus 1486072800000
Kirjallinen varoitus Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Kuulemismenettely Virkatehtävien laiminlyönti 17/0056/2 Virkavelvollisuuden laiminlyönti Työaikojen noudattaminen 3.2.2017 Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Vankilan johtaja oli antanut vartija A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta. Päätöksen mukaan vankilasta oli 8.10.2014 noin kello 23.15 karannut kaksi vankia. Vankien karkaamista koskevassa selvityksessä oli ilmennyt, että henkilökunta oli sanottuna aikana laiminlyönyt noudattaa yövalvousohjetta siten, että vankilan uuden puolen osastoilla ei ollut suoritettu valvontakäyntejä ohjeen mukaisesti ja vankilan ulkopuolisia valvontakierroksia oli tehty kolmen sijaan ainoastaan yksi. A:n vastuualueena olivat kello 22.00 – 24.00 olleet vankilan uuden puolen osastot, mutta hän oli lopettanut työvuoronsa kello 23.00 ilman esimiehensä lupaa vahvistetun työaikasuunnitelman vastaisesti. A ei ollut suorittanut uuden puolen valvontaa ohjeistuksen edellyttämällä tavalla, sillä hän ei ollut käynyt kello 22.00 – 23.00 yhtään kertaa osastoilla. A on kertonut olleensa aikavälillä 22.00 – 23.00 jakamassa lääkkeitä vangeille, joten tuona aikana hän ei ollut voinut suorittaa valvontaa. A oli muun ohella esittänyt, että varoitukseen johtaneessa menettelyssä ei ole noudatettu hyvää hallintotapaa, sillä Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen lausunto on toimitettu A:lle puutteellisena. Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen lausuntoa ei ennen päätöksen tekemistä ollut toimitettu A:lle kokonaisuudessaan. Lausunnosta oli ollut peitettynä alueviraston esittämä näkemys siitä, millaiseen virkamiesoikeudelliseen tai työnjohdolliseen toimenpiteeseen vankilan tulisi kunkin virkamiehen osalta ryhtyä. Vankilan lausunnosta kuitenkin ilmeni, että tältä osin lausunto oli käyty läpi A:n kanssa henkilökohtaisessa keskustelussa. A:lle oli näin ollen ennen asian ratkaisemista varattu tilaisuus lausua selvityksistä, jotka ovat saattaneet vaikuttaa asian ratkaisuun. A oli lopettanut työt 8.10.2014 kello 23.00, vaikka vahvistetun työaikasuunnitelman mukaan hänen työvuoronsa olisi päättynyt kello 24.00. A oli laiminlyönyt noudattaa vahvistettua työaikasuunnitelmaa. Saadun selvityksen mukaan työvuorojen vaihtoajankohdan muuttaminen oli ollut työntekijöillä säännönmukaisena käytäntönä jo useita vuosia, eikä siihen ollut puututtu vankilan johdon toimesta. Näissä olosuhteissa hallinto-oikeus katsoi, ettei A:ta olisi tullut varoittaa työaikasuunnitelman vastaisesta työvuorojen vaihdosta. Vankilan yövalvousvartijoita koskevan ohjeistuksen mukaisesti A:n vastuualueena olivat olleet uuden puolen osastot kello 22.00 – 24.00, mutta hän oli päättänyt vuoronsa kello 23.00 vuoronvaihdon seurauksena. Uuden puolen osastojen valvontaa hän ei ollut kello 22.00 – 23.00 suorittanut kertaakaan. Lääkkeidenjako oli jossain määrin vaikuttanut valvonnan toteutumiseen, mutta se ei ollut hyväksyttävä peruste valvonnan laiminlyömiseksi kokonaan. Näin ollen A oli laiminlyönyt virkatehtäviään. Kun otettiin huomioon se, että varoituksen tarkoituksena on kohdistaa virkamiehen huomio moitittavaan käyttäytymiseen vastaisuuden varalle sekä laiminlyöntien merkitys vartijan tehtäviin nähden, ei A:lle annettua varoitusta kokonaisuutena tarkastellen voitu pitää kohtuuttomana seurauksena. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§_1_momentti
Päätös P-SHaO 17/0056/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHao 17/0127/2 Kirjallinen varoitus 1487714400000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Virkavelvollisuuksien laiminlyönti Poliisi Sopimaton käytös 17/0127/2 Sopimaton kielenkäyttö 22.2.2017 Poliisilaitos oli antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen mukaan A oli 28.8.2015 puhunut seksistisiä juttuja A:n asiattoman käyttäytymisen kohteena olleelle toimistosihteeri B:lle, joka oli kokenut nämä puheet ahdistaviksi. Puheet olivat johtaneet toimistosihteerin jäämiseen välittömästi sairauslomalle. Päätöksessä oli lisäksi viitattu A:n kanssa aikaisempina vuosina käytyihin keskusteluihin liittyen A:n epäasialliseen käytökseen naispuolista toimittajaa, syyttäjäviraston naispuolisia työntekijöitä ja poliisilaitoksen naispuolisia henkilöitä kohtaan. Päätöksessä viitattiin myös ylikomisarion 8.3.2013 antamaan kirjalliseen huomautukseen, joka koski A:n sopimatonta käyttäytymistä. B oli ilmoittanut ylikonstaapeli C:lle puhelimitse, että A oli puhunut hänelle seksistisiä juttuja, jotka hän oli kokenut ahdistaviksi. B oli kuultaessa ilmoittanut A:n puhuneen ”näitä” viimeksi 8.11.2015. Toinen työntekijä oli kuultaessa muun muassa todennut, että ”onhan ne A:n jutut aina sellaisia”, ja että ”ei niitä A:n juttuja aina jaksaisi kuunnella”. B:n esimies oli kuultaessa todennut, että A oli ilmeisesti tervehtinyt heitä sanomalla ”No mitäs mummukat”. Esimies oli myös epäillyt B:n olleen ”liian herkällä”. A oli myöntänyt kutsuneensa 28.8.2015 B:tä ja muita huoneessa olleita naisia tervehdyksellä ”mitäs mummukat” ja kiistänyt samana ajankohtana sanoneensa B:lle mitään seksuaalisuuteen viittaavaa. Hallinto-oikeus totesi, että asiakirjojen perusteella A:n voidaan katsoa toisinaan käyttäneen epäasiallista kieltä ja A oli myös itse myöntänyt, että hänen vitsinsä ovat joskus kaksimielisiä. A:lle annettu varoitus oli perustunut hänen puheisiinsa 28.8.2015, joiden sisältöä ei kuitenkaan asiakirjoissa yksilöity. Esitetty selvitys ei näin ollen riittänyt osoittamaan, että A olisi varoituksen tarkoittamana ajankohtana käyttäytynyt sillä tavalla epäasiallisesti tai poliisin arvolle sopimattomasti, että kirjallisen varoituksen kynnys olisi ylittynyt. Näin ollen perusteita kirjallisen varoituksen antamiseen poliisilaitoksen antamilla perusteilla ei ollut. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Poliisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§
Päätös HeHao 17/0127/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 17/0798/2 Kirjallinen varoitus 1508446800000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Kohtuullinen aika Virkavelvollisuuden rikkominen 17/0798/2 Esteellisyys A: 20.10.2017 Työnantaja oli antanut 30.9.2016 taloussihteeri A:lle kirjallisen varoituksen perustuen virkavelvollisuuksien vastaiseen menettelyyn. Varoituksen mukaan A oli 1.12.2014 – 19.5.2016 laiminlyönyt valtion luottokortin käyttämiseen liittyvän ohjeistuksen noudattamisen ja tehnyt ostoksia, joiden asianmukaisuutta ei ole pystytty todentamaan. Lisäksi A oli sulkenut kortin ja tuhonnut sen vastoin esimiehen määräystä. A vaati päätöksen kumoamista ja vetosi muun ohella siihen, että asian selvittämisestä ja kuulemismenettelystä vastasi talous- ja hallintojohtaja B, vaikka tämä oli luottokorttiostot hyväksyessään todennäköisesti tullut esteelliseksi osallistumaan asian selvittämiseen ja varoitusmenettelyyn. Esteellisyysväitteitä koskien hallinto-oikeus totesi, että B oli osallistunut asian selvittämiseen ja kuulemismenettelyyn, mikä oli kuulunut hänen virkatehtäviinsä. Päätöksen oli kuitenkin tehnyt viraston ylijohtaja. Se, että B oli aiemmin hyväksynyt kuluveloitukset, ei ole tehnyt häntä esteelliseksi osallistumaan asian selvittämiseen ja kuulemismenettelyyn. Päätös ei tältä osin ollut lainvastainen. Laissa ei ole säädetty, missä ajassa varoituksen antamiseen on ryhdyttävä varoituksen perusteen tultua työnantajan tietoon. Vaikka varoitusta pidetään lähtökohtaisesti nopeana reagointikeinona virkamiehen moitittavaan käyttäytymiseen, ennen seuraamuksen määräämistä on voitava selvittää paitsi tapauksen tosiasiatiedot myös työntekijän moitittavuuden aste. Työnantaja oli alkanut selvittää A:n luottokorttiostoja takautuvasti toukokuussa 2016 sen jälkeen, kun A:n silmälasiliikkeessä tekemä osto oli tullut B:n tietoon. Ajalla 1.12.2014 – 25.4.2016 tehtyjen luottokortin kuluveloitusten on katsottava tulleen työnantajan tietoon siinä vaiheessa, kun B oli ne hyväksynyt. Koska ostot oli kertaalleen hyväksytty, ei varoitusta ole voitu enää antaa niihin mahdollisesti liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Vain silmälasiliikkeessä tapahtunutta ostoa koskevan, 11.5.2016 tehdyn kuluveloituksen ja maidon ja pesuaineiden hankintaa koskevan, 19.5.2016 tehdyn kuluveloituksen osalta varoitus oli annettu kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus katsoi, että maksaessaan yksityisiksi menoiksi luettavat omat lukulasinsa työnantajan luottokortilla ja käyttäessään luottokorttia muiden kuin virka- ja työtehtävien hoitamisesta johtuvien menojen maksamiseen A on laiminlyönyt työnantajan ohjeiden noudattamisen. A:n menettelyä oli pidettävä moitittavana ottaen huomioon hänen asemansa ja tehtävänsä taloussihteerinä. A:n on näiltä osin katsottava toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan. Sen sijaan maidon ja pesuaineen ostoa koskevan kuluveloituksen osalta hallinto-oikeus katsoi, ettei työnantaja ollut esittänyt riittävää selvitystä siitä, minkälaisiin ostoihin luottokortti on ollut tarkoitettu ja onko luottokorttia saanut käyttää muuhun kuin virka-aikaan. Ottaen huomioon A:n esittämä selvitys ostetuista tarvikkeista ja edeltävät ostot, joihin työantaja on sallinut A:n käyttää luottokorttia, ei kuluveloitusta ole pidettävä työnantajan ohjeistuksen vastaisena. Siltä osin kuin varoituksen perusteena on maksuaikakortin sulkeminen ja tuhoaminen, A on toiminut vastoin nimenomaista työnantajan määräystä. Tältä osin A:n menettely osoittaa sen asteista piittaamattomuutta työnantajan antamia ohjeita kohtaan, että hänen on katsottava rikkoneen virkavelvollisuuksiaan. Työnantajalla on näiltä osin ollut asialliset ja riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Hallintolaki_27_§_1_momentti
Päätös HeHaO 17/0798/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus Helsingin... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 17/0095/2 Kirjallinen varoitus 1486418400000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Kuulemismenettely Menettelyvirhe 17/0095/2 Työaikojen noudattaminen Luvaton poissaolo 7.2.2017 Huomautus Työnantaja oli antanut erityisasiantuntija A:lle kirjallisen varoituksen luvattomasta poissaolosta 30.10.2015. Päätöksessä on muun ohella todettu, että A on toistuvasti jättänyt noudattamatta virkaehtosopimuksen mukaisia työaikoja sekä jättänyt ilmoittamatta esimiehelle poissaoloistaan. A:n esimies oli 15.6.2015 suullisesti puhutellut A:ta velvollisuudesta noudattaa työaikoja sekä ilmoittaa poissaoloista henkilökohtaisesti esimiehelle. A:n esimies oli perjantaina 6.11.2015 lähetetyllä sähköpostilla kutsunut A:n kuulemistilaisuuteen keskiviikkona 11.11.2015. Kutsun mukaan A kutsuttiin kuulemistilaisuuteen, jonka aiheena oli A:ta koskeva työaikojen noudattamatta jättäminen ja poissaoloista ilmoittamatta jättäminen esimiehelle sekä luvaton poissaolo. Kutsun mukaan tilaisuuden tarkoituksena oli kuulla A:ta päivien 30.10.2015 ja 2.11.2015 tapahtumista, ja kutsussa viitattiin myös A:lle 15.6.2015 annettuun huomautukseen. Kuulemistilaisuudesta laaditusta muistiosta ilmenee, että kuulemistilaisuuden puheenjohtaja oli ilmoittanut, että kuulemisesta kirjoitetaan muistio ja että A:lla on halutessaan mahdollisuus toimittaa kirjallisesti oma näkemyksensä kuulemisesta. Muistion mukaan työnantaja toi kuulemisella esiin A:n laiminlyöntien vakavuuden ja antoi tälle mahdollisuuden muuttaa toimintaansa tulevaisuudessa. Muistiossa työnantaja myös korosti, että työnantaja harkitsi laiminlyöntien vakavuutta ja mahdollisia jatkotoimenpiteitä. Hallinto-oikeus totesi, että ennen varoituksen antamista koskevaa päätöksentekoa virkamiehelle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kuultavan oikeusturva vaatii, että hänelle toimitetussa kutsussa kuulemistilaisuuteen selkeästi ilmoitetaan paitsi kuulemisen ajankohta ja paikka, jossa kuulemistilaisuus pidetään, myös missä tarkoituksessa kuuleminen tapahtuu ja miten kuultava voi lausua käsityksensä kuulemistilaisuudessa esitettävistä seikoista. Kuulemisilmoituksen on siten oltava riittävän yksilöity sekä tosiseikkojen että mahdollisten seuraamusvaihtoehtojen osalta. Hallinto-oikeus totesi, että A:lle lähetetystä kuulemiskutsusta ei ilmene, että kyse olisi mahdollisen varoituksen antamiseen liittyvästä kuulemisesta. Kutsussa ei ollut mainintaa siitäkään, että työnantaja harkitsee mahdollisia jatkotoimenpiteitä asiassa. Muistiosta ei käy ilmi, että itse kuulemistilaisuudessakaan olisi tuotu esiin varoituksen antamisen mahdollisuus. A:lla ei näin ollen ollut ollut tosiasiallista tilaisuutta lausua käsitystään asiassa Lisäksi hallinto-oikeus katsoo, ettei seuraamusta koskevaa puutteellisuutta ole korjattu kuulemistilaisuuden muistioon otetulla mahdollisia jatkotoimenpiteitä koskevalla toteamuksella. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että koska A:ta ei ole kuultu hallintolaissa säädetyllä tavalla ilmoittamalla kuulemisen tarkoitus, kuulemismenettely oli ollut virheellinen. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§_1_momentti Hallintolaki_36_§
Päätös HeHaO 17/0095/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 17/0149/4 Kirjallinen varoitus 1499202000000
Kirjallinen varoitus Itä-Suomen hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden rikkominen Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen 17/0149/4 Työnjohtomääräys Epäasiallinen käytös A: 5.7.2017 Epäasiallinen kielenkäyttö Huolimattomuus Lojaliteettivelvollisuus Kohtuullinen aika Virkamiehen sananvapaus Koulukodin johtaja oli päätöksellään 29.1.2015 irtisanonut A:n ohjaajan virasta. Irtisanomisen perusteena olivat olleet huolimattomuus sekä lapsen hoidon ja kasvatuksen laiminlyönti työvuorossa 20. – 21.12.2014 sekä luvaton poissaolo ja ohjeiden laiminlyönti 3.1.2015. Hallinto-oikeus oli päätöksellään 29.5.2015 kumonnut työnantajan päätöksen valittajan irtisanomisesta. Työantaja oli 15.10.2015 tekemillään päätöksillä antanut A:lle erikseen varoitukset 20. – 21.12.2014 tapahtuneen laiminlyönnin johdosta sekä 3.1.2015 tapahtuneen poissaolon ja ohjeiden laiminlyönnin johdosta. Lisäksi työnantaja oli päätöksellään 26.10.2015 antanut A:lle varoituksen A:n 9. – 11.10.2015 Facebook –sivuilleen tekemästä kirjoituksesta. A vetosi 15.10.2015 annettuun varoitukseen liittyen muun ohella siihen, että irtisanominen ja varoitus ovat vaihtoehtoja toisilleen. Koska tapahtumat oli jo kerran käsitelty hallinto-oikeudessa, joka oli kumonnut irtisanomispäätöksen, ei samojen tapahtumien perusteella enää voinut antaa varoitusta. Lisäksi A vetosi siihen, että tapahtumista oli jo kulunut niin pitkä aika, että varoituksen tarkoitus toimenpiteenä oli menettänyt merkityksensä. Hallinto-oikeus totesi, että 29.5.2015 annettu hallinto-oikeuden päätös oli kumonnut irtisanomispäätöksen oikeusvaikutuksineen. Varoituksen antaminen aikaisemmin irtisanomisen perusteena olleesta menettelystä ei tämän vuoksi ollut merkinnyt virkamiesoikeudellisen seuraamuksen määräämistä kahta kertaa samasta menettelystä. Lisäksi hallinto-oikeus totesi, että varoitus tulee antaa kohtuullisessa ajassa siitä, kun varoituksen peruste tulee työnantajan tietoon. Nyt kyseessä olevat 15.10.2015 annetut varoitukset oli annettu noin kolmen viikon kuluessa siitä, kun irtisanomispäätöksen kumoava hallinto-oikeuden ratkaisu oli annettu. Aikaisemmin työnantaja oli irtisanonut A:n noin kuukauden kuluessa siitä, kun tapahtumat olivat tulleet työantajan tietoon. Kun asiaa oli käsitelty koulukodilla uudelleen aiemman päätöksen tultua kumotuksi, kohtuullista aikaa harkittaessa ei voitu ottaa huomioon asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa kulunutta aikaa. Koska varoitukset oli annettu noin kolmen viikon kuluttua hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta, oli ne annettu kohtuullisessa ajassa. A oli toiminut yksikössä yövalvojana 20. – 21.12.2014. Työnantajan ohjeistuksen mukaan yövalvojan tulee olla yksikön lasten tavoitettavissa. Kyseisenä aikana nuori oli tavoitellut A:ta sekä puhelimitse että käymällä yksikön oven takana. Näin ollen nuori ei ollut päässyt sisälle asumisyksikköön, johon hänen hoitonsa ja kasvatuksensa oli määrätty. Tapahtumiin 3.1.2015 liittyen varoitus oli perustunut siihen, että koulukodin ohjeistuksen mukaan ohjaaja ei voi ilman esimiehen lupaa muuttaa työvuoron kestoa. Valittaja oli kuitenkin ilman lupaa ilmoittanut muuttavansa työvuoron kestoa ja yksikköä, johon hänet oli ohjeistettu vuoroa tekemään. Lopulta valittaja oli ilman lupaa ja ilmoittamatta kenellekään päättänyt pitää vapaapäivän. Hallinto-oikeus totesi, että A:n keskeisenä virkavelvollisuutena valvovana ohjaajana oli ollut vastata koulukodin oppilaiden kasvatuksesta ja huolenpidosta, minkä velvollisuuden valittaja oli menettelyllään laiminlyönyt. Tapahtumista 3.1.2015 hallinto-oikeus totesi, että A oli ollut luvatta ja tahallisesti poissa työvuorosta siinä kohteessa, jossa hänen olisi työnjohtomääräysten perusteella tullut olla. Laiminlyönnin moitittavuutta oli lisännyt se, että kysymyksessä olevan yksikön oppilaisiin liittyvää vastuuta ei ollut siirretty kenellekään. Näillä perusteilla työnantaja oli voinut antaa A:lle varoituksen. Työnantajan 26.10.2015 antaman varoituksen mukaan A oli viikonloppuna 9. – 11.10.2015 kirjoittanut omille Facebook –sivuilleen työantajaan ja työyhteisöön liittyviä kirjoituksia. Kirjoituksissa oli käytetty sopimatonta kieltä, esitetty vääriä tietoja ja pyritty antamaan viranomaisesta tai sen toiminnasta huono ja harhaanjohtava kuva. Hallinto-oikeus totesi, että kirjoituksista oli ollut henkilöitävissä koulukodin johtaja. A:n oli täytynyt kirjoituksen julkaistessaan ymmärtää sen tulevan myös entisten ja nykyisten saman työnantajan työntekijöiden tietoon, joiden on ollut mahdollista ymmärtää kirjoituksen koskevan työnantajaa ja sen johtajaa. Kirjoitus oli ollut jaettavissa eteenpäin. A:n oli täytynyt ymmärtää, että kirjoituksen mahdollinen edelleen välittäminen saattaisi johtaa kirjoituksen kohteen paljastumiseen myös laajemmin kuin hänen Facebook –kavereilleen. Kirjoituksen kohde oli myös tosiasiassa tullut kaikkien sivuston käyttäjien tietoon. Hallinto-oikeus arvioi, että valittajan kirjoitus oli merkinnyt niin moitittavaa virkamiehen käyttäytymis- ja lojaliteettivelvollisuuden ja siten virkavelvollisuuksien vastaista menettelyä, että A:lle oli voitu sen perusteella antaa varoitus. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslak_24_§ Hallintolaki_6_§
Päätös I-SHaO 17/0149/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HäHaO 18/0368/3 Kirjallinen varoitus 1528664400000
Kirjallinen varoitus Hämeenlinnan hallinto-oikeus Kuulemisvirhe Sopimattomuus 18/0368/3 A: 11.6.2018 Poliisilaitos oli antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen, koska hän oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan käyttäytymällä asiattomasti laivaseminaarissa, johon hän oli osallistunut poliisilaitoksen komentamana. Päätöksen mukaan A oli seminaarin virallisen ohjelman päätyttyä esiintynyt yöllä laivan ravintolassa päihtyneenä, ja esittänyt ruotsin kielellä kysymyksen, joka oli tulkittu halventavaksi ruotsalaista seminaarissa luennoitsijana toiminutta naishenkilöä kohtaan. Kun A ei ruotsin kieltä käyttäen tullut ymmärretyksi, hän esitti saman kysymyksen englanniksi. A vaati poliisilaitoksen päätöksen kumoamista sillä perusteella, ettei hän muistanut toimineensa edellä kuvatulla tavalla. Kuulemistilaisuudessa A vetosi puutteellisen kielitaitonsa aiheuttamaan väärinkäsitykseen. Lisäksi A väitti, että hänelle 21.2.2017 tiedoksi annettu kutsu 27.2.2017 järjestettyyn kuulemistilaisuuteen oli puutteellinen. Hallinto-oikeuden mukaan kuulemistilaisuuden kutsussa oli esitetyn selvityksen perusteella yksilöity riittävän tarkasti se tapahtuma, josta A:ta on ollut tarkoitus kuulla. A:lle ei ole voinut jäädä kutsun perusteella epäselväksi, mihin tilanteeseen kutsussa viitataan ja hänellä on ollut kutsun tiedoksiannon jälkeen asian laatuun nähden riittävästi aikaa valmistautua kuulemistilaisuuteen. Asian käsittelyssä ei siten ole tapahtunut kuulemisvirhettä. Hallinto-oikeus totesi, että A:n hallinto-oikeudelle esittämä selitys epäasialliseksi tulkitun kysymyksen tarkoituksesta on ristiriidassa sen kanssa, mitä hän oli kuulemistilaisuudessa kertonut. Kuulemistilaisuudessa A oli kertonut tarkoittaneensa kysymyksen kaksimieliseksi vitsiksi. Vasta valituksessaan hallinto-oikeudelle A oli selittänyt kyseessä olleen väärinkäsitys. Hallinto-oikeus totesi, että kaiken asiassa esille tulleen perusteella ei ollut uskottavaa, että kysymys olisi ollut A:n kuvaamasta väärinkäsityksestä. A:n on tullut ymmärtää kysymyksensä olevan ilmeisen sopimaton ja loukkaava. Hallinto-oikeus kiinnitti huomiota siihen, että poliisin tehtävien asianmukainen hoitaminen edellyttää, että ihmiset kokevat poliisin luottamusta herättävänä, puolueettomana ja ihmisiä tasapuolisesti kohtelevana organisaationa. Edellä kuvattu A:n käytös oli ollut omiaan heikentämään luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon, eikä se ollut vastannut hänen asemansa ja tehtävien mukaisia vaatimuksia. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Hallintolaki_33_§ Hallintolaki_36_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_4_§_2_momentti Poliisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§
Päätös HäHaO 18/0368/3 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 18/0152/2 Kirjallinen varoitus 1519855200000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Kohtuullinen aika Virkavelvollisuuden rikkominen 18/0152/2 Poliisi Rikostuomio A: 1.3.2018 Poliisilaitos oli antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. Päätös perustui hovioikeuden 21.10.2016 antamaan tuomioon, jossa A tuomittiin sakkorangaistukseen 21.1.2011 – 20.10.2011 tehdystä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tätä ennen asia oli käsitelty käräjäoikeudessa, joka vapautti A:n rangaistusvaatimuksesta 19.2.2016 antamallaan tuomiolla. Hovioikeuden tuomion mukaan A oli käyttötarkoitussidonnaisuussäännösten vastaisesti hakenut poliisin käytössä olevista tietojärjestelmistä erään yhtiön palveluksessa olevien viiden henkilön tietoja käyttäjätunnuksillaan, vaikka tietojen hakeminen ei tuolloin liittynyt A:n virkatehtäviin. Lisäksi A oli hakenut ja pyytänyt tietoja erästä edellä mainittua henkilöä uhanneesta kuudennesta henkilöstä poliisin järjestelmistä käyttötarkoitussidonnaisuussäännösten vastaisesti. Hallinto-oikeus totesi lähtökohtana olevan, että kirjallinen varoitus annetaan asian laatu ja olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa siitä, kun virkamiehen virkavelvollisuuksien vastainen moitittava menettely on tullut työnantajan tietoon. Tapauksessa työnantaja oli vasta hovioikeuden 21.10.2016 antaman tuomion jälkeen ryhtynyt valmisteleviin toimiin varoituksen antamiseksi. Hallinto-oikeus katsoi, että työnantaja olisi voinut harkita kirjallisen varoituksen antamista valittajalle käräjäoikeuden annettua tuomionsa 19.2.2016, sillä jo käräjäoikeudessa A oli myöntänyt hakeneensa tietoja henkilöistä edellä käsitellyin tavoin. Kirjallista varoitusta ei siten ollut annettu kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Poliisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§
Päätös HeHaO 18/0152/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös VHaO 18/0046/1 Kirjallinen varoitus 1517522400000
Kirjallinen varoitus Vaasan hallinto-oikeus Virkavelvollisuuksien laiminlyönti Virkatehtävien laiminlyönti 18/0046/1 A: 2.2.2018 Aluehallintovirasto oli antanut tarkastaja A:lle varoituksen virkatehtävien laiminlyönnin takia. Varoituksen perustelujen mukaan A oli laiminlyönyt toimittaa hallinnon toimitusaikavelvoitteiden mukaisesti ajallaan 29.5.2015 palaverissa yksilöidyt tapaturmatutkimusten ja työpaikkatarkastusten tarkastuskertomukset sekä tarvittavat muut asiakirjat. Aluehallintovirasto oli todennut A:lla olleen vaikeuksia toimittaa tarkastuskertomukset määräaikojen puitteissa vuosien 2012-2015 aikana. A:n työtehtävien suorittamiseen oli puututtu 7.4.2015 pidetyssä työnjohdollisessa keskustelussa. Tapaamisessa A oli ilmoittanut, ettei hän tarvitse tukitoimia rästissä olevien asiakirjojen laatimiseen. Tapaamisen jälkeen A oli laatinut työsuunnitelman, jonka mukaan hän laatisi puuttuvat asiakirjat viimeistään vapuksi. Työsuunnitelman seurantapalaverissa 29.5.215 todettiin, että työsuunnitelmassa todetuista keskeneräisistä tarkastuksista vain yhdestä oli laadittu tarvittavat asiakirjat. A:lle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi varoituksen perusteista. A oli esittänyt, että hänellä oli ollut aikajaksolla 7.4.2015-29.5.2015 odotettua enemmän henkilöstön edustamiseen liittyviä tehtäviä. Aluehallintovirasto oli kuitenkin todennut, että se oli määritellyt A:n työajan jakautumisen virka- ja luottamustehtävien kesken siten, että A:n virkatehtävien hoitaminen oli virkatehtäville varatun ajan puitteissa mahdollista. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli laiminlyödessään työtapaturmatutkintaan ja työpaikkatarkastuksiin liittyvien tarkastuskertomusten toimittamisen sovitussa määräajassa laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Kun lisäksi otettiin huomioon se, että kirjallisen varoituksen tarkoituksena on kohdistaa virkamiehen huomio moitittavaan käyttäytymiseen vastaisuuden varalle, A:lle annettua kirjallista varoitusta ei voitu asiaa kokonaisuutena tarkastellen pitää kohtuuttomana seuraamuksena. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Hallintolaki_34_§_1_momentti Hallintolaki_36_§ Hallintolaki_33_§_1_momentti
Päätös VHaO 18/0046/1 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös VHaO 18/0043/1 Kirjallinen varoitus 1517522400000
Kirjallinen varoitus Vaasan hallinto-oikeus Poliisi Virkavelvollisuuden laiminlyönti 18/0043/1 A: 2.2.2018 Poliisilaitos oli antanut kirjallisen varoituksen rikostutkija A:lle. Päätöksen mukaan laillisuustarkastuksissa oli tullut ilmi, että kolme A:n tutkinnassa ollutta rikosasiaa oli vanhentunut tutkinnan aikana. Tutkinnanjohtaja oli noin kaksi kuukautta ennen vanhentumista sähköpostilla kehottanut A:ta huolehtimaan, etteivät mainitut epäillyt rikokset pääsisi vanhentumaan. A oli valituksessaan tuonut esille tavanomaista suuremman työmääränsä, joka oli lopulta johtanut varoituksessa mainittujen rikosasioiden vanhentumiseen. Poliisilaitos ei ollut kiistänyt A:n esittämää selvitystä virkatehtäviensä laaja-alaisuudesta ja käytettävissä olevien resurssien vähäisyydestä. Koska A:n tutkinnassa olevia rikosasioita oli kuitenkin päässyt vanhentumaan, ja tämä oli tapahtunut tutkinnanjohtajan muistutuksesta huolimatta, hallinto-oikeus katsoi A:n laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan. Kun otettiin lisäksi huomioon se, että kirjallisen varoituksen tarkoituksena on kohdistaa virkamiehen huomio moitittavaan käyttäytymiseen vastaisuuden varalle, ei A:lle annettua kirjallista varoitusta voitu pitää asiaa kokonaisuutena tarkastellen kohtuuttomana seurauksena virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös VHaO 18/0043/1 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös I-SHaO 18/0166/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1529528400000
Irtisanominen yksilöperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Rikostuomio 18/0166/4 Rikosepäily Käyttäytymisvelvollisuus Oikeudeton tietojen käsittely Ampuma-aserikkomus A: 21.6.2018 Esimies Työnjohtomääräys Luottamuspula Yleinen luottamus viranomaiseen Kirjallinen varoitus Kirjallinen huomautus Rajavartiosto oli irtisanonut rajavartiomestari A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Rajavartiosto oli lisäksi pidättänyt A:n virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksen mukaan A oli toiminut rajavartioasemalla huollosta vastaavana vartioupseerina. A:n tehtäviin oli kuulunut vastata huollosta ja materiaalihankinnoista sekä erilaisista tarkastuksista materiaalialaan liittyen. Lisäksi A oli toiminut tehtävässään muun muassa aseman turvallisuusupseerina sekä osallistunut rajavalvonnan johtamiseen ja päivittäiseen rajavalvontaan. Päätöksen perustelujen mukaan käräjäoikeuden sakkotuomio, kolme komentajan antamaa varoitusta, lähiesimiehen antama kirjallinen huomautus, poliisin kirjaama rikosilmoitus epäillystä laittomasta uhkauksesta ja siihen liittyvät tapahtumat sekä poliisin suorittama siviiliaseiden haltuunotto olivat kokonaisuudessaan osoittaneet, että A ei ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla ja että A oli vaarantanut luottamusta rajavartiolaitokselle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen. Irtisanomispäätöksessä oli irtisanomisen perusteiksi esitetty seuraavat tapahtumat. Kaakkois-Suomen rajavartioston komentaja oli 9.9.2014 tekemällään päätöksellä määrännyt A:lle kurinpitorangaistuksena varoituksen palvelusrikoksesta. Päätöksen mukaan A oli tahallisesti rikkonut palvelukseensa kuuluvan velvollisuuden kohdella kaikkia rajanylittäjiä tasapuolisesti ja tehdä kaikille rajanylittäjille Schengenin rajasäännöstön mukainen rajatarkastus. Käräjäoikeuden 26.8.2016 antaman tuomion mukaan A oli tuomittu henkilörekisteririkoksesta ja palvelusrikoksesta 20 päiväsakon yhteiseen sakkorangaistukseen. A oli viitenä eri päivänä tahallaan käsitellyt ajoneuvoliikennerekisteriin rekisteröidyn henkilön henkilötietoja ilman virkatehtäviin liittyvää perustetta. Osa tiedoista oli ollut arkaluonteisia. Käräjäoikeus oli katsonut, että A:n menettely oli johtunut asianosaisten välisestä urakkatarjouskilpailusta, jonka asianomistaja oli voittanut. Rajavartioaseman päällikkö oli antanut A:lle 9.9.2016 kirjallisen huomautuksen virkatoimia haittaavasta sivutoimeen liittyvien asioiden hoitamisesta. Päätöksen mukaan A oli useasti vuoden 2016 aikana hoitanut työajalla puhelimitse sivutoimeensa liittyviä asioita sekä poistunut työpaikaltaan hoitamaan yrityksensä asioita. Rajavartioston komentaja oli 25.11.2016 tekemällään päätöksellä määrännyt A:lle varoituksen palvelusrikoksesta. A oli muun muassa ajanut virka-autolla ilman, että ajot olisivat kuuluneet hänen virkatehtäviinsä. Poliisilaitoksen 14.3.2017 päivätyn tutkintailmoituksen mukaan A oli uhannut vahingoittaa rajavartiolaitoksen palveluksessa olevaa henkilöstöä. Syyskuussa 2016 työterveyslääkärin vastaanotolla A:lle oli ehdotettu kolmikantaneuvottelua työnantajan ja työterveyden edustajien kanssa. A oli kieltäytynyt neuvottelusta ja lausunut ”siitä palaverista ei tulisi terveenä kaikki pois”. Työterveyslääkäri ei ollut kokenut lausahdusta uhkana, mutta oli nähnyt tarpeelliseksi ilmoittaa siitä eteenpäin. Poliisille rikosilmoituksen asiasta tehnyt rajavartioaseman varapäällikkö oli ilmoituksensa perusteella pelännyt turvallisuutensa puolesta. Tapahtumien johdosta Kaakkois-Suomen rajavartioston komentaja oli 18.10.2016 tekemällään päätöksellä peruuttanut A:n rajavartiomieheksi määräämisen. Päätöksen mukaan poliisilaitos oli 6.10.2016 tekemällään väliaikaisella päätöksellä ottanut A:n omistamat aseet poliisin haltuun. Hallinto-oikeus totesi, että vaikka A:lle tuomittu 20 päiväsakon sakkorangaistus oli rikosoikeudellisena seuraamuksena lievä, olivat rangaistukseen johtaneet teot hyvin moitittavia rajavartiomiehen virkavelvollisuuksien ja käyttäytymisvelvollisuuden kannalta. Tämä moitittavuus oli ratkaisevaa irtisanomisperusteen kannalta. Hallinto-oikeus totesi, että A:lle annettujen varoitusten perusteena olevat teot osoittivat kokonaisuutena piittaamattomuutta työnjohtomääräyksistä. Irtisanomisen hetkellä työterveyslääkärin vastaanoton tapahtumista oli käynnistetty rikostutkinta, jonka lopputulemasta ei vielä ollut tietoa. Hallinto-oikeus kuitenkin totesi, että teon rikosoikeudellisesta moitittavuudesta huolimatta A:n menettely oli käyttäytynyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. A:n lausuma oli osoittanut huonoa harkintakykyä ja oli ollut omiaan lisäämään epäluottamusta työnantajan ja A:n välillä. Vartioupseerin tehtävät edellyttivät erityistä luottamusta työnantajan ja virkamiehen välillä. Hallinto-oikeus otti huomioon, että poliisin ampuma-aseiden hallussapitoon sopimattomaksi toteaman henkilön jatkaminen rajavartiomiehen tehtävässä olisi ollut omiaan heikentämään luottamusta Rajavartiolaitokselle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen. Hallinto-oikeus otti huomioon myös sen, että A:lla oli takanaan pitkä virkaura. A:n oli tullut ymmärtää vähemmän kokenutta virkamiestä paremmin virkatehtäviensä ja asemansa edellyttämä käyttäytymisvelvoite, virkatehtävien asianmukaisen hoitamisen tärkeys ja työnjohtomääräysten noudattamisen merkitys. Kun otettiin huomioon, että A oli tuomittu rikosoikeudelliseen rangaistukseen virkatehtäviin ja niihin liittyviin valtuuksiin liittyvistä teoista ja lisäksi erilaisten moitittavien tekojen lukumäärä ja toistuvuus, oli A:n irtisanomiselle ollut erityisen painava syy. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Rajavartiolaitoksen_hallinnosta_annettu_laki_20_§_1_momentti Rajavartiolaitoksen_hallinnosta_annettu_laki_20_§_2_momentti
Päätös I-SHaO 18/0166/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös VHaO 17/0501/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1513202400000
Vaasan hallinto-oikeus 14.12.2017 17/0501/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella Tuotannolliset syyt Taloudelliset syyt Toiminnan uudelleenjärjestely Organisaatiouudistus Työn loppuminen Uudelleen sijoittaminen Oikeudenkäynnin viivästyminen Virasto oli irtisanonut johtajan sihteeri A:n virkasuhteen päättymään 30.11.2015 tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Päätöksen mukaan toimenpiteiden perusteina olivat toimintamenojen merkittävä väheneminen ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien merkittävä väheneminen sekä rahoituksen vähenemisestä johtuvat tehtävien uudelleenjärjestelyt. Asiakirjojen mukaan valtiontalouden säästötoimista johtuvasta ELY-keskusten toimintamenokehysten vähenemisestä arvioitiin aiheutuvan yli 700 henkilötyövuoden säästötarve vuosina 2015 – 2018. Viraston lausunnossa oli mainittu myös lisäleikkauksista. A oli vaatinut päätöksen kumoamista ja vaatinut korvausta oikeudenkäynnin viivästymisestä. Hallinto-oikeus katsoi, että määrärahojen merkittävän vähenemisen vuoksi työnantaja oli voinut organisoida tehtäviä uudelleen. Viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Asiassa oli siis ollut valtion virkamieslain mukainen irtisanomisperuste. Asiassa oli lisäksi arvioitava, väistyykö irtisanomisperuste sillä valtion virkamieslain mukaisella perusteella, että irtisanomisen syyksi ilmoitetut tehtävien uudelleenjärjestelyt eivät tosiasiallisesti olleet vähentäneet tarjolla olevia tehtäviä tai muuttaneet tehtävien laatua. A oli esittänyt, että organisaatiomuutoksessa perustettu assistentin virka oli vastannut A:n aiempaa virkaa siten, että hänet olisi tullut siirtää uuteen virkaan. Hallinto-oikeus totesi, että tietyiltä osin tehtävät vastasivat toisiaan, mutta niissä oli myös eroavaisuuksia. Hallinto-oikeus piti kuitenkin ratkaisevana sitä, että toteutetut muutokset olivat liittyneet viraston johdon esikunnan kokonaisvaltaiseen uudelleenorganisointiin. Hallinto-oikeus katsoi, että organisaatiomuutoksen yhteydessä käyttöön otettu assistentin tehtävä oli tosiasiallisesti muuttanut tehtävien laatua. A:n irtisanomiselle oli siis ollut valtion virkamieslain mukaiset syyt. A oli lisäksi vaatinut korvausta oikeudenkäynnin viivästymisestä. A:n mukaan käsittelyn pitkittyminen oli aiheuttanut A:lle ja hänen läheisilleen huolta ja epävarmuutta. Valituksenalainen päätös oli tehty 28.5.2015. A:n valitus oli tullut vireille hallinto-oikeudessa 23.12.2015. Asiassa oli saatu viraston lausunto 4.3.2016 ja A:n vastine 23.6.2016. Hallinto-oikeus katsoi, että tämä virkamiehen irtisanomista koskeva kiireellinen asia olisi tullut ratkaista vuoden sisällä vireille tulosta eli viimeistään joulukuussa 2016. Asian olennainen viivästyminen hallinto-oikeudessa oli johtunut pääasiassa hallinto-oikeuden työtilanteesta ja siitä, että A:n asia oli käsitelty samanaikaisesti muiden saman tyyppisten valitusten kanssa. Hyvityksen määrä on 1 500 euroa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on tuomioistuimen tai viranomaisen vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvityksen määrää voidaan korottaa, mikäli pääasia on erityisen merkittävä asianosaiselle. Irtisanomista koskeva asia koskee A:n toimeentuloa ja sitä voidaan pitää erityisen merkittävänä asianosaiselle. Toisaalta A oli nimitetty johdon assistentin tehtävään määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 12.10.2015-31.12.2017. A:n toimeentulo oli siten ollut turvattu irtisanomisesta huolimatta kyseisenä aikana, jota hyvitysvaatimus koski. Hallinto-oikeus katsoi, että korotukselle ei ollut perusteita. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Valtio velvoitettiin suorittamaan oikeudenkäynnin viivästymisestä 1 500 euroa. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 3 § Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 4 § Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 6 § Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 9 § 2 momentti
Päätös VHaO 17/0501/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Vaasan hallinto-oikeus 14.12.2017 17/0501/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella Tuotannolliset syyt Taloudelliset syyt Toiminnan uudelleenjärjestely Organisaatiouudistus Työn loppuminen Uudelleen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös VHaO 17/0498/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1513116000000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Vaasan hallinto-oikeus Taloudellinen peruste Tuotannollinen peruste 17/0498/1 Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen sijoittaminen A: 13.12.2017 Virasto oli irtisanonut laborantti A:n, koska A:n tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota A:lle työtehtäviä olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Viraston toimintamäärärahat eivät olleet riittäneet toiminnan ylläpitämiseen, vaan toiminnan menoja oli jouduttu kattamaan aikaisemmilta vuosilta siirtyneillä säästöillä. Toiminnan rahoittaminen säästöillä ei kuitenkaan ollut ollut pitkäaikainen ratkaisu, vaan viraston oli pystyttävä alentamaan toiminnan menoja. Koska viraston toiminnan oli sopeuduttava vastaamaan vuoden 2015 toimintamenomäärärahoja, viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä olivat vähentyneet. Viraston toimintaa oli tehostettu uudelleen järjestämällä ja vähentämällä viraston tehtäviä. Virasto oli arvioinut koko viraston ja kaikkien toimipaikkojen käytön ja toimintojen järjestämisen tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Virasto oli päättänyt vähentää Seinäjoen toimipaikan laboratoriotoimintaa, minkä seurauksena A:n tehtävät olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että virasto oli viraston taloudellisen tilanteen takia järjestellyt viraston tehtäviä uudelleen. Työnantajalla on oikeus päättää, millä tavoin se järjestelee toimintaansa ja tehtäviään. Virastolla oli ollut valtion virkamieslain mukainen syy irtisanoa A, sillä viraston mahdollisuudet tarjota hänelle tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Se seikka, että virasto oli irtisanomisaikana kyennyt peruuttamaan yhdeksän henkilön virkasuhteiden irtisanomiset, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Valituksenalaisen päätöksen mukaan virasto oli koko viraston tasolla selvittänyt mahdollisuudet sijoittaa A muualle virastoon tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Uutta työtä ei ollut voitu osoittaa. A oli päätöksen tekemisen jälkeen irtisanomisaikana nimitetty laborantin määräaikaiseen tehtävään viraston toiseen toimipaikkaan. Virasto oli 21.10.2015 allekirjoitetulla nimittämiskirjalla nimittänyt A:n laborantin virkaan tähän toimipaikkaan. Viraston ei ollut osoitettu laiminlyöneen sijoittamisvelvollisuuttaan. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös VHaO 17/0498/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 17/0515/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1511906400000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Toiminnan uudelleenjärjestely Organisaatiouudistus 17/0515/2 Taloudellinen syy Tuotannollinen syy 29.11.2017 Töiden loppuminen Uudelleen sijoittaminen Yhteistoimintaneuvottelut Virasto oli irtisanonut palvelupäällikkö A:n virkasuhteen toiminnan uudelleenjärjestelyjen ja tuotannollis-taloudellisten syiden vuoksi päättymään 31.5.2016. Päätöksen mukaan toiminnan tarkoituksenmukainen suuntaaminen ja määrärahojen samanaikainen niukentuminen olivat edellyttäneet toiminnan järjestämistä uudelleen siten, että laitoksen toiminta oli painottunut sen strategisten painopisteiden mukaisesti. Yhteistoimintaneuvottelujen perusteella toteutettavat irtisanomiset kohdistuivat henkilöihin, joiden työ oli vähentynyt suunniteltujen toiminnan muutosten ja organisaationuudistusten johdosta olennaisesti ja pysyvästi. Hallinto-oikeus totesi, että valtion talousarvioehdotuksessa virastolle myönnettävä toimintamenomääräraha oli laskenut merkittävästi. Kiinteiden kustannusten ja rahoituksen epätasapainon korjaamiseksi oli otettu käyttöön uusi strategia, jonka mukaisesti oli toteutettu suuria organisaatiomuutoksia. Syksyllä 2015 käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen perusteella virastosta oli irtisanottu 75 henkilöä. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että A:n suorittamat työtehtävät olivat organisaatiouudistuksen myötä vähentyneet siten, ettei niitä enää ollut ollut omana tehtäväkokonaisuutenaan. Jäljelle jääneet tehtävät oli järjestelty uudelleen antamalla ne virastoon jäävän henkilön hoidettavaksi siten, että ne keskitettiin valtakunnallisesti tietyille henkilöille. Edellä todettu huomioon ottaen mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Viraston lausunnosta ilmenee, että uudelleensijoittamismahdollisuuksia oli tarkasteltu erikseen jokaisen rekrytointitarpeen yhteydessä. A:n ammattitaitoa ja kykyä suoriutua muun muassa HRD-päällikön ja HR-suunnittelijan tehtävistä oli tarkasteltu, mutta häntä ei ollut katsottu voivan kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa tehtäviin. Asiassa ei ollut tullut ilmi sellaista selvitystä, jonka perusteella työnantajaviraston arviota A:n soveltuvuudesta olisi voitu pitää virheellisenä. Lisäksi hallinto-oikeus totesi, että HR-suunnittelijan tehtävä oli ollut määräaikainen, minkä vuoksi työantajalta ei ollut voitu kohtuudelle edellyttää A:n kouluttamista kyseiseen tehtävään. Virastolla oli ollut valtion virkamieslain mukainen peruste A:n irtisanomiselle. Virastossa ei myöskään ollut ollut avoimena sellaisia tehtäviä, joihin A olisi ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella voitu sijoittaa tai kouluttaa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 25.5.2018 T 2548: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen. Korkein hallinto-oikeus ei siis antanut ratkaisua valitukseen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös P-SHaO 17/0515/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Toiminnan... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös I-SHaO 17/0173/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1502917200000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus Töiden loppuminen Yhteistoimintamenettely 17/0173/4 Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen sijoittaminen A: 17.8.2017 Tuotannollinen syy Taloudellinen syy Virasto oli päätöksellään 25.5.2015 irtisanonut koulutustarkastaja A:n virkasuhteen tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla niin, että virkasuhde oli päättynyt 30.11.2015. Hallinto-oikeus totesi, että virastoon oli kohdistunut vuosille 2016-2018 yhteensä 713 000 euron säästötavoite ministeriön kanssa käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen johdosta. Pääosa säästöistä oli toteutettu henkilömenoja vähentämällä. Säästöihin liittyneet toimet olivat olleet laajoja, ja niihin oli liittynyt toiminnan uudelleen organisointia niin, että aiemmat tehtävät oli tullut hoitaa pienemmällä henkilömäärällä. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehen irtisanominen ei edellytä, että virastolle kuuluvat tehtävät olisivat vähentyneet. Virkamiehen tehtävät voivat vähentyä myös siksi, että ne jaetaan tehtävien uudelleenjärjestelyjen vuoksi muun henkilöstön tai muun viraston hoidettavaksi. A:n irtisanomista ei ollut osoitettu edeltäneen tai seuranneen uuden henkilöstön palkkaaminen samankaltaisiin tehtäviin. A:n tehtävät olivat toiminnan uudelleenjärjestelyjen vuoksi siirtyneet osin toisen viraston ja osin viraston muun henkilöstön hoidettavaksi. Tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettavaksi olivat siten olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. A oli vedonnut muun ohella irtisanomisesta mahdollisesti aiheutuvan kustannussäästön suuruuteen. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että koska A:n irtisanominen oli perustunut töiden loppumiseen eikä kustannussäästöihin, ei A:n näkemyksillä kustannussäästöjen suuruudesta ollut merkitystä asiassa. Virastoon oli esitetyn selvityksen mukaan palkattu uusia määräaikaisia projektityöntekijöitä vuonna 2015. A:n mukaan hänet olisi voitu kohtuudella sijoittaa joihinkin näistä tehtävistä. Kyse oli kuitenkin ollut asiantuntijatehtävistä, jotka edellyttivät soveltuvaa korkeakoulututkintoa. Hallinto-oikeus totesi, että esitetyn selvityksen perusteella projektitehtävät olivat poikenneet sisällöltään ja vaativuudeltaan siinä määrin A:n hoitamista tehtävistä, ettei A ollut ollut ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoitettavissa taikka projektin nopea suoritusaikataulu huomioon ottaen myöskään koulutettavissa mainittuihin tehtäviin. Asiassa ei ollut tullut ilmi muitakaan sellaisia virastossa avoinna olleita tehtäviä, joihin A olisi voitu irtisanomisen välttämiseksi kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa. Virastolla on ollut valtion virkamieslaissa tarkoitetut perusteet A:n irtisanomiselle. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös I-SHaO 17/0173/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 17/0872/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1510005600000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Yhteistoimintamenettely Toiminnan uudelleenjärjestely 17/0872/2 Työn olennainen väheneminen Tuotannollinen syy A: 7.11.2017 Uudelleensijoittaminen Yhdenvertainen kohtelu Syrjintä iän perusteella Virasto oli päättänyt irtisanoa tietopalvelupäällikkö A:n virkasuhteen tuotannollisilla perusteilla päättymään 31.3.2016. Virastossa oli käyty koko henkilöstöä koskevat yhteistoimintaneuvottelut 21.10.2014 – 13.2.2015. Viraston oli sopeutettava toimintaansa vastaamaan käytettävissä olevaa valtion budjettirahoitusta. Taloudellisten perusteiden lisäksi toimenpiteiden perusteena olivat tuotannolliset syyt tuottavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi. Tässä tilanteessa viraston toimintaa oli tehostettu ja viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä olivat vähentyneet. Virasto oli päättänyt lopettaa nykymuotoisen kirjastotoiminnan. Tämän seurauksena A:n tehtävät olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi. A vetosi muun ohella siihen, että hänet oli valikoitu irtisanottavaksi lähestyvän eläkeikänsä ja osa-aikaeläkejärjestelyjen vuoksi. Hallinto-oikeus totesi, että työnantajalla on oikeus päättää, millä tavoin se järjestää toimintansa ja tehtävänsä. Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu sen arvioiminen, ovatko työnantajan päättämät tehtävien uudelleenjärjestelyt olleet viraston toiminnan kannalta välttämättömiä ja tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä. Valtion virkamieslain mukainen irtisanomisperuste täyttyy, mikäli työnantajan päättämät toiminnan uudelleenjärjestelyt vähentävät olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti virkamiehen tehtäviä tai viraston mahdollisuuksia tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettavaksi. Tehtävät voivat vähentyä muun muassa siitä syystä, että ne jaetaan tehtävien uudelleen järjestelyjen vuoksi viraston palvelukseen jäävän muun henkilöstön hoidettavaksi. Hallinto-oikeus totesi, että työnantaja oli voinut jakaa A:n hoitamat tehtävät viraston palvelukseen jääneen muun henkilöstön hoidettavaksi. Näin ollen A:n tehtävät ja viraston mahdollisuudet tarjota hänelle työtä olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Se, että virastoon oli palkattu 1.8.2016 uusi kirjaaja, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin, sillä kirjaajaa ei ollut otettu samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita A oli hoitanut. Irtisanomisuhan alle joutuneet henkilöt olivat olleet iältään 45 – 64 vuotta ja heistä osa-aikaisia oli ollut neljä henkilöä. Irtisanotut olivat olleet iältään 45 – 63 vuotta ja heistä kolme oli osa-aikaisia. Kirjastossa oli A:n ohella työskennellyt kaksi muuta henkilöä. Toinen henkilöistä oli irtisanoutunut itse eläkkeelle jäämisen vuoksi. Kolmas kirjastossa työskentelevä henkilö oli työskennellyt pääosan työajastaan kirjaamossa. Asiassa ei ollut ilmennyt, että kirjaamon tehtävät olisivat vähentyneet. Kun otettiin huomioon viraston esittämä selvitys vanhamuotoisen kirjastotoiminnan lopettamisesta, toiminnan uudelleenjärjestelyt ja A:lle tietopäällikkönä kuuluneet tehtävät, A:ta ei voida katsoa irtisanotun ikänsä tai osa-aikaisuutensa perusteella. Virastolla oli ollut valtion virkamieslain mukainen peruste A:n irtisanomiseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Yhdenvertaisuuslaki_8_§_1_momentti
Päätös HeHaO 17/0872/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 17/0075/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1485986400000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Yhteistoimintaneuvottelut Tuotannolliset syyt 17/0075/2 Taloudelliset syyt Toiminnan uudelleenjärjestely A: 2.2.2017 Oikeudenkäynnin viivästyminen Hyvitysvaatimus Virasto oli irtisanonut osastosihteeri A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen, koska viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Virastolla ei ollut ollut muita tehtäviä, joihin A olisi voitu kohtuudelle uudelleen sijoittaa tai kouluttaa hänen ammattitaitonsa ja kykynsä huomioon ottaen. A oli vaatinut päätöksen kumoamista ja lisäksi vaatinut korvausta oikeudenkäynnin viivästymisestä. Virasto oli lausunnossaan todennut, että työn olennainen ja pysyvä väheneminen oli johtunut yritys- ja yhteisölinjan ja yhdistys- ja säätiöasioiden tulosalueiden taloudellisesta tilanteesta sekä niiden toiminnan organisoimisesta ja työskentelytapojen sähköistämisestä johtuvista toimintojen uudelleenjärjestämisestä. Viraston taloudellisesta tilanteesta saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoi, että yhdistys- ja säätiörekistereiden sekä yritys- ja yhteisölinjan toimintamäärärahoihin oli voitu arvioida muodostuvan vaje, jonka kattamiseksi oli ollut tarpeen supistaa henkilöstömenoja. Hallinto-oikeus arvioi, että viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettavaksi olivat näin olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Se, että henkilöstölle oli maksettu ylityökorvauksista tulospalkkioita ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. A oli työskennellyt yhdistys- ja säätiöasioiden asiakirjaosastolla osastosihteerinä. Viraston selvityksen mukaan yhdistys- ja säätiöasioiden tulosalue oli lakkautettu ja sen tehtävät sijoitettu uuteen organisaatioon. Tuloalueiden yhdistäminen ja työn uudelleen organisoiminen oli johtanut tehtävien vähentymiseen. Hallinto-oikeus katsoi, että saadun selvityksen perusteella viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. A:n mukaan virasto oli laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvollisuutensa. Saadun selvityksen perusteella kaikki uuden organisaation mukaiset tehtävät olivat olleet sisäisessä haussa muutoksen kohteena oleville ja A oli ilmoittautunut kolmeen avoimena olleeseen tehtävään, mutta ei ollut tullut valituksi. Työnantaja oli viraston tasolla selvittänyt mahdollisuudet sijoittaa A uudelleen virastossa tai kouluttaa hänet uusiin tehtäviin. Virasto oli kahteen otteeseen pyytänyt tulosalueita käymään läpi tehtäviä tai suunnitteilla olevia rekrytointeja, joihin voitaisiin sijoittaa ilman tehtävää sisäisessä haussa jääneet henkilöt. Viraston ylijohtaja oli tämän lisäksi keskustellut asiasta erikseen tuloalueiden johtajien kanssa. Virastolla ei ollut ollut osoittaa A:lle tehtävää, johon tämä olisi voitu kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Asiassa ei ollut ilmennyt, että virasto olisi laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvoitteensa. Asiassa ei ollut myöskään ilmennyt, että A:ta olisi sisäisessä haussa kohdeltu syrjivästi tai epätasa-arvoisesti. Kaikki uuteen organisaatioon vahvistetut työpaikat olivat olleet virastossa sisäisessä haussa ja tehtäviin oli määrätty haastattelujen jälkeen kokonaisarvion perusteella soveltuvimmat henkilöt. A oli ilmoittanut halukkuutensa kolmeen tehtävään, joista jokaiseen oli ollut enemmän kuin yksi hakija. A ei ollut sijoittunut yhteenkään tehtävistä. Kun tehtäviin oli ollut useampia hakijoita, oli työnantajalla ollut harkintavaltansa nojalla oikeus päättää siitä, kenet hakijoista oli valittu tehtäviin. A oli lisäksi vaatinut hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä. Virasto oli päätöksellään 10.12.2014 irtisanonut A:n virkasuhteen. A:n päätöksestä tekemä valitus oli saapunut hallinto-oikeuteen 9.1.2015, jolloin oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain mukainen oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika oli alkanut. Tällä päätöksellä ratkaistun valitusasian käsittelyyn oli siten kulunut hallinto-oikeudessa yli kaksi vuotta. Kun otettiin huomioon asian laatu ja merkitys A:lle sekä oikeudenkäynnin viivästymisestä A:lle aiheutunut haitta, oli käsittelyaikaa pidettävä kohtuuttoman pitkänä. Hallinto-oikeudessa asian selvittämiseksi suoritettuihin välitoimiin nähden A:lla oli katsottava olleen oleva oikeus 1 500 euron hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymiseen yhden vuoden osalta. Valittajan taloudellisella asemalla ei sellaisenaan ollut hyvityksen määrää korottavaa vaikutusta. A ei ollut muutenkaan esittänyt sellaisia perusteluja, joiden johdosta hyvityksen määrää olisi korotettava. Ottaen huomioon myös nyt maksettava ja hyvitys ja se, ettei valituksen vireilläolo välittömästi vaikuttanut A:n toimeentuloon, ei A:lla ollut oikeutta vaatimaansa hyvityksen korotukseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus määräsi, että A:lle maksetaan valtion varoista hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä hallinto-oikeudessa 1 500 euroa. KHO 27.6.2017 T 3059: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen, ja ei siten antanut ratkaisua valitukseen. Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Oikeudenkäynnin_viivästymisen_hyvittämisestä_annettu_laki_3_§_1_momentti Oikeudenkäynnin_viivästymisen_hyvittämisestä_annettu_laki_4_§_1_momentti Oikeudenkäynnin_viivästymisen_hyvittämisestä_annettu_laki_6_§_1_momentti Oikeudenkäynnin_viivästymisen_hyvittämisestä_annettu_laki_6_§_2_momentti
Päätös HeHaO 17/0075/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella , Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 17/0269/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1513548000000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Tuotannollinen peruste 17/0269/4 Taloudellinen peruste Toiminnan uudelleenjärjestely A: 18.12.2017 Töiden loppuminen Ikäsyrjintä Korvausvaatimus Hallinto-oikeuden toimivalta Työtuomioistuin Uudelleen sijoittaminen Virasto oli päätöksellään 28.11.2015 irtisanonut suunnittelija A:n virkasuhteen päättymään tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Lisäksi virasto oli päätöksellään 20.5.2016 pidättänyt A:n virantoimituksesta siihen saakka, kunnes irtisanomispäätös saisi lainvoiman. A vaati päätösten kumoamista sekä A:lle irtisanomisesta johtuvan ansionmenetyksen korvausta. A vetosi muun ohella siihen, että häntä oli syrjitty asiassa hänen ikänsä perusteella. A oli vaatinut hänelle irtisanomisen vuoksi saamatta jääneen palkan korvausta. Hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeus voi tutkia tällaisen vaatimuksen vain oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä tehdystä valituksesta edellyttäen, että asia ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan. Hallinto-oikeus ei siten voinut tämän asian käsittelyn yhteydessä tutkia ensi asteena A:n vaatimusta saamatta jääneen palkan maksamisesta. Valtion virkamieslain mukaisen irtisanomisperusteen täyttymiseksi riittää, että työantajan harkintavaltansa rajoissa päättämät tehtävien uudelleen järjestelyt tosiasiassa vähentävät olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti virkamiehen tehtäviä tai viraston mahdollisuuksia tarjota tälle tehtäviä suoritettaviksi. Irtisanominen ei siten edellytä, että viranomaiselle kuuluvat tehtävät olisivat vähentyneet. Viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettaviksi voivat vähentyä myös siitä syystä, että virkamiehen hoitamat tehtävät jaetaan osana tehtävien uudelleen järjestelyä viraston muun henkilöstön hoidettaviksi. A:n suunnittelijan virkasuhteeseen kuuluneet pääasialliset tehtävät oli siirretty viraston toisen työntekijän B:n hoidettaviksi. B oli ollut viraston palveluksessa ennen yhteistoimintamenettelyitä, eikä tehtävien siirtämisestä ollut siten aiheutunut lisää henkilöstömenoja. Viraston virkamiehiin sovellettavissa virkaehtosopimuksissa ei ollut määräyksiä irtisanomisjärjestyksestä, eikä irtisanottavien henkilöiden valinnan perusteista ollut myöskään säädetty laissa. Irtisanottavien henkilöiden valinta oli siten kuulunut työnantajalle. Tehtävien siirtämistä B:lle osana hänen uutta toimenkuvaansa oli perusteltu tehtävien menestyksellisen hoitamisen kannalta soveltuvalla koulutuksella ja kokemuksella. Tämän vuoksi asiassa ei ollut aihetta olettaa, että irtisanottavien henkilöiden valinta olisi tehty syrjivillä perusteilla kuten A:n iän perusteella. A:n tehtävät olivat myös tosiasiallisesti vähentyneet muun muassa tehtävien karsimisen myötä. Osittain A:n tehtäviä oli siirretty substanssi- ja projektityötä tekeville henkilöille. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että viraston päättämät tehtävien uudelleenjärjestelyt olivat vähentäneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti A:n tehtäviä ja viraston mahdollisuuksia tarjota hänelle töitä suoritettaviksi. Valittaja oli katsonut, että virasto oli laiminlyönyt velvollisuutensa uudelleen sijoittaa tai kouluttaa hänet uusiin tehtäviin. Hallinto-oikeus totesi, että arvioitaessa työantajan mahdollisuuksia uudelleen sijoittaa tai kouluttaa A uusiin tehtäviin, oli otettava huomioon se, että virastossa oli yhteistoimintamenettelyiden johdosta päädytty 75 henkilön irtisanomiseen. Valittaja ei myöskään ollut yksilöinyt yhtään sellaista nimenomaista uuden organisaation mukaista tehtävää, johon hänet olisi voitu uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Se seikka, että muita viraston palveluksessa olevia henkilöitä oli kyetty ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden uudelleen sijoittamaan uusiin tehtäviin, ei sellaisenaan osoittanut, että valittajan kohdalla velvoite olisi lainvastaisesti laiminlyöty. Viraston ei ollut osoitettu laiminlyöneen uudelleensijoittamisvelvoitettaan. A oli vedonnut myös siihen, että virantoimituksesta pidättämistä koskeva kuulemiskirje oli saapunut A:lle tämän ollessa yli kuukauden pituisella lomamatkalla, vaikka valittajan esimies oli ollut tietoinen A:n lomamatkasta. Hallinto-oikeus totesi, että mainittu seikka ei kuitenkaan merkinnyt, että työnantaja olisi voinut lykätä valtion virkamieslain mukaista päätöksentekoa virantoimituksesta pidättämisestä. A:lla oli itsellään ollut velvollisuus huolehtia postistaan lomamatkansa aikana, eikä työnantajalla ollut ollut myöskään velvollisuutta antaa kuulemiskirje A:lle tiedoksi jollain muulla tavalla kuten sähköpostilla. Virasto ei ollut menetellyt päätöstä edeltäneessä kuulemisessa lainvastaisesti. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Valtion_virkamieslaki_52_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_58_§ Suomen_perustuslaki_6_§_1_momentti Yhdenvertaisuuslaki_8_§_1_momentti Yhdenvertaisuuslaki_28_§ Tuomioistuinlaki_4_luku_1_§ Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti
Päätös I-SHaO 17/0269/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 18/0080/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1519596000000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Luvaton poissaolo Uudelleen sijoittaminen 18/0080/2 Yhdenvertainen kohtelu 26.2.2018 Syyttäjänvirasto oli irtisanonut syyttäjänsihteeri A:n virkasuhteen päättymään kahden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. A:lla oli irtisanomisaikana ollut työvelvoite. Päätöksen mukaan virasto oli 21.9.2016 tekemällään päätöksellä sijoittanut A:n hoitaman syyttäjänsihteerin viran Sodankylän palvelutoimistosta Rovaniemen päätoimipaikkaan 1.1.2017 alkaen. A ei ollut virkavapaansa päätyttyä 18.4.2017 siirtynyt työskentelemään Rovaniemelle, minkä vuoksi hänet oli irtisanottu. A oli vedonnut muun ohella siihen, että kihlakunnansyyttäjä B oli saanut jatkaa työskentelyä Sodankylän palvelutoimiston tiloissa vielä 11.1.2017 jälkeen. Hallinto-oikeus oli 26.2.2018 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n syyttäjänsihteerin viran siirtämispäätöksestä tekemän valituksen. Hallinto-oikeuden perustelujen mukaan A:n hoitama syyttäjänsihteerin virka oli viraston yhteinen ja päätös, jolla mainittu virka oli sijoitettu toiseen toimipisteeseen, oli luonteeltaan hallinnon sisäinen määräys, joka oli liittynyt viraston yleiseen organisointiin ja töiden tarkoituksenmukaiseen järjestelyyn. Maanantaina 9.1.2017 A ei ollut noudattanut edellä mainittua päätöstä eikä johtavan kihlakunnansyyttäjän kehotuksia saapua töihin Rovaniemelle, vaan hän oli mennyt töihin Sodankylään. Hän oli menetellyt samoin tiistaina ja keskiviikkona. Torstaina 12.1. A oli ollut poissa työpaikaltaan ilmoittamatta syytä poissaololleen ja perjantaina 13.1. virkavapaalla terveydenhoitajan todistuksen perusteella. Seuraavalla viikolla A oli esittänyt osin takautuvan ja uuteen syyhyn perustuvan terveydenhoitajan todistuksen alkuviikon poissaolojen taustaksi. Tämän jälkeen A oli ollut virkavapaalla lääkärinlausuntojen perusteella torstaihin 13.4.2017 saakka. A ei ollut saapunut työpaikalleen virkavapaansa päätyttyä tiistaina 18.4.2017 eikä tämän jälkeen, ja hän oli toistuvasti ilmoittanut, ettei aio siirtyä työskentelemään Rovaniemelle. Edellä todettu huomioon ottaen hallinto-oikeus totesi, että syyttäjänvirastolla oli ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettu peruste A:n irtisanomiseen. Se, että B, toisin kuin A, oli saanut jatkaa työskentelyä Sodankylän palvelutoimiston tiloissa, oli johtunut heidän virkoihinsa kuuluvien työtehtävien erilaisuudesta ja oli liittynyt syyttäjänviraston 21.9.2016 tekemään viran sijoittamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoon. Viraston ei siten voitu katsoa toimineen asiassa virkamiesten tasapuolisen kohtelun vaatimusten tai yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_3_momentti Yhdenvertaisuuslaki_8_§_1_momentti
Päätös P-SHaO 18/0080/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Luvaton... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös VHaO 18/0177/1 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1525986000000
Irtisanominen yksilöperusteella Vaasan hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Poliisi 18/0177/1 Henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos Rikostuomio A: 11.5.2018 Virkavelvollisuuden laiminlyönti Käyttäytymisvelvollisuus Esimies Yleinen luottamus viranomaiseen Epäasiallinen käytös Kirjallinen varoitus Poliisilaitos oli irtisanonut ylikonstaapeli A:n virkasuhteen 24.3.2016 erityisen painavista syistä ja samalla jatkanut 1.3.2016 tehtyä A:n virantoimituksesta pidättämistä, kunnes päätös irtisanomisesta saisi lainvoiman. Päätöksen mukaan irtisanomisen perusteena oli ollut A:n 26.2.2016 käräjäoikeudessa saama lainvoimainen tuomio, jolla hänelle oli tuomittu 70 päiväsakon sakkorangaistus neljästä vapaa-ajalla tehdystä pahoinpitelystä, jotka olivat kohdistuneet hänen alaikäiseen poikaansa. Irtisanomispäätöksessä oli lisäksi viitattu A:n käräjäoikeudessa 12.3.2010 saamaan tuomioon entisen vaimonsa pahoinpitelystä, A:lle 14.1.2010 annettuun kirjalliseen huomautukseen epäasiallisesta käyttäytymisestä työpaikalla toista poliisimiestä kohtaan sekä 30.5.2013 annettuun kirjalliseen varoitukseen käräjäoikeudessa ampuma-aserikoksesta saadun tuomion johdosta. A ei ollut kiistänyt päätöksessä mainittuja tekoja, lukuun ottamatta kyseenalaisena pitämäänsä huomautusta. A oli muun ohella vedonnut irtisanomisen kohtuuttomuuteen ottaen huomioon hänelle pitkästä poliisiurasta ja irtisanomisesta todennäköisesti aiheutuvat vaikeudet uudelleen työllistymisessä. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehen irtisanomiseksi edellytettyä erityisen painavaa syytä arvioidaan kokonaisharkinnalla. Harkinnassa tulee punnita useita seikkoja, jotka koskevat erityisesti kyseistä tekoa ja muun ohella sen astetta, määrää, vahingollisuutta ja toistuvuutta. Poliisimiehen käyttäytymiselle on asetettu erityisiä vaatimuksia. Poliisin on myös vapaa-ajallaan käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Poliisimiehen syyllistymistä pahoinpitelyrikoksiin on pidettävä vakavasti moitittavana tekona ja poliisimiehen syyllistyminen sellaisiin rikoksiin, joiden selvittäminen kuuluu hänen virkatehtäviinsä, on omiaan vakavasti horjuttamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Huomioon ottaen A:n syyksi luettujen rikosten laatu, toistuvuus ja niiden yhteys hänen virkatehtäviinsä A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. Työn ulkopuolisille seuraamuksille, kuten vaikutuksille taloudellisiin olosuhteisiin, ei voitu hallinto-oikeuden arvion mukaan antaa suurta painoarvoa, sillä irtisanomisella on lähes aina merkittäviä ja laajakantoisia seuraamuksia irtisanottavan henkilön talouteen ja yksityiselämään. Päätöstä ei voitu pitää kohtuuttomana tai suhteellisuusperiaatteen vastaisena, eikä se ollut ristiriidassa vakiintuneen virkamiesoikeudellisen oikeuskäytännön kanssa. Poliisilaitoksella oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde ja se oli voinut harkintansa mukaan päätyä irtisanomiseen määräaikaisen virantoimituksesta erottamisen tai kirjallisen varoituksen sijasta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Hallintolainkäyttölaki_74_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_74_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_1_momentti Poliisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§
Päätös VHaO 18/0177/1 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös VHaO 17/0442/1 Irtisanominen yksilöperusteella 1510696800000
Irtisanominen yksilöperusteella Vaasan hallinto-oikeus Erityisen painava syy Työtehtävien laiminlyönti 17/0442/1 Luvaton poissaolo Työaikojen noudattaminen A: 15.11.2017 Työnantaja oli irtisanonut A:n virkasuhteen virkamiehestä johtuvalla erityisen painavalla syyllä. Päätöksen mukaan syynä irtisanomiseen olivat toistuvat poissaolot ja työtehtävien laiminlyönnit. Työnantajan esittämän selvityksen mukaan A:ta ei ollut tavoitettu omalta työpaikaltaan 4.2.2015 ja 9. – 10.2.2015. Työpaikan ulko-ovien kulunvalvonnan raportin mukaan A ei ollut saapunut työpaikalle edellä mainittuina päivinä. Kulunvalvonnan raporttia ja työajanseurantajärjestelmää vertaamalla oli voitu todeta, että A oli 2. – 6.2.2015 merkinnyt työajaksi aikaa, jolloin hän ei ollut saapunut työpaikalle. A oli selvityksessään esittänyt, että hän oli 9. – 10.2.2015 ollut työpaikalla, mutta hän oli sairastumisen takia joutunut viettämään pitkiä aikoja wc-tiloissa. A myös kertoi olleensa töissä koko viikon 2. – 6.2.2015. A:n mukaan työnantajan tarkastusten olivat olleet pistotarkastuksia. Vaikka A ei ollut tarkastusten aikaan sattunut olemaan huoneessaan, hän on voinut olla wc:ssä tai hakemassa kahvia. A vetosi myös siihen, että kulunvalvontamerkintä voi jäädä tekemättä, jos esimerkiksi avain on unohtunut. Ennen irtisanomista A:lle oli annettu sekä kirjallinen huomautus että kirjallinen varoitus toistuvien poissaolojen ja työtehtävien laiminlyönnin takia. Hallinto-oikeus totesi, että työnantaja oli esittänyt selvityksen siitä, miten A:n luvattomiksi poissaoloiksi katsottujen poissaolojen ajankohdat ja A:n tekemät virheelliset työaikamerkinnät on todennettu. A:n esittämä selvitys tapahtumainkulusta on sinänsä mahdollinen. Hallinto-oikeus piti kuitenkin epätodennäköisenä sitä, ettei A:ta olisi kertaakaan tavoitettu työhuoneestaan, mikäli hän oli ollut työpaikalla. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi työnantajan ja A:n selvityksen perusteella, että A on ollut luvattomasti poissa työpaikaltaan 4.2.2015 ja 9. – 10.2.2015 ja että A oli merkinnyt työajanseurantaan virheellisesti työajaksi sellaisia aikoja, jolloin hän ei ole ollut työpaikalla. Hallinto-oikeus totesi, että A:n työaikaa koskevien ohjeiden ja määräysten rikkominen oli ollut toistuvaa. A:lle annettu kirjallinen huomautus, kirjallinen varoitus ja muut työnantajan toimenpiteet eivät olleet johtaneet tilanteen korjaantumiseen. Asiassa ei ollut ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että irtisanominen olisi johtunut A:n käyttämästä viittomakielestä tai muusta lainvastaisesta syystä. Näissä olosuhteissa hallinto-oikeus katsoi kokonaisarviona, että työnantajalla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Yhdenvertaisuuslaki_ 8_§_1_momentti
Päätös VHaO 17/0442/1 Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös P-SHaO 17/0027/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1484863200000
Irtisanominen yksilöperusteella Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Poliisi Rikostuomio 17/0027/2 Virantoimituksesta pidättäminen Virkavelvollisuuden laiminlyönti A: 20.1.2017 Yhteistyövaikeudet Työaikojen noudattaminen Oikeudeton tietojen käsittely Poliisilaitos oli irtisanonut tutkintasihteeri A:n virkasuhteen ja samalla pidättänyt A:n virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Päätöksen mukaan A oli tuomittu 18.6.2015 käräjäoikeudessa henkilörekisteririkoksesta, virkavelvollisuuden laiminlyönnistä ja kunnianloukkauksesta yhteiseen 30 päiväsakon rangaistukseen. A oli hakenut poliisiasiaintietojärjestelmästä tietoja henkilöstä B ja sen jälkeen katsonut järjestelmästä B:tä koskevan poliisilaitoksen ilmoituksen tiedot, vaikka hänen työtehtäviinsä ei ollut kuulunut kyseisen ilmoituksen sisältämien tietojen käsittely. Tiedot olivat olleet salassa pidettäviä. Lisäksi A oli esittänyt sosiaalityöntekijä C:stä valheellisen vihjauksen lähettämällä C:n työnantajataholle kirjeen, jossa hän oli todennut, että on riittämiin kärsinyt syntyperäänsä vihaavia C:n valheellisia syytöksiä, vaikka C ei ollut sellaisia esittänyt. Teot olivat tapahtuneet virkatoiminnan yhteydessä. A:lle oli 8.2.2014 annettu varoitus epäasiallisesta käyttäytymisestä sekä työnjohto- ja valvontamääräysten noudattamatta jättämisestä. A oli varoituksen jälkeen edelleen käyttäytynyt epäasiallisesti työpaikalla, suhtautunut välinpitämättömästi työaikaleimauksiin ja tauon antamisesta annettuihin määräyksiin sekä yhteistyötä vaarantavalla tavalla eristäytynyt työyhteisöstä omaan työhuoneeseensa. Lisäksi A oli tehnyt 17.11.2014 vastarikosilmoituksen C:stä, kieltäytynyt yhteistyöstä esimiehen ja muiden työntekijöiden kanssa sekä laiminlyönyt toistuvasti työaikaleimauksia koskevia työnjohdollisia määräyksiä. A:n edellä mainittu menettely oli jatkunut välittömästi varoituksen antamisen jälkeen, mikä osoittaa A:n piittaamattomuutta työnantajan antamia ohjeita kohtaan. Työnantaja oli käyttänyt yhtenä irtisanomisperusteena A:n 17.11.2014 C:stä tekemää rikosilmoitusta. Ilmoituksen mukaan A oli kohdannut C:n poliisilaitoksen käytävällä ja kohtaamisen yhteydessä A oli loukannut itseään ja hänen vaatteitaan oli rikkoontunut. Hallinto-oikeus totesi, että A on ollut siinä käsityksessä, että asiassa on voinut tapahtua rikos ja halunnut asian tutkittavaksi. Tähän nähden kyseisen rikosilmoituksen tekemistä ei voinut käyttää perusteena valittajan irtisanomiselle. Hallinto-oikeus kuitenkin totesi, että A oli syyllistynyt henkilörekisteririkokseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen sekä kunnianloukkaukseen. Tämän lisäksi A oli edellä kerrotulla tavalla käyttäytynyt epäasiallisesti työpaikallaan, rikkonut liukuvan työajan käytöstä annettuja määräyksiä ja yhteistyöstä kieltäytymällä laiminlyönyt työtehtäviään. A:ta oli aiemmin varoitettu vastaavasta käyttäytymisestä, joten hänen moitittava menettelynsä oli ollut pitkäaikaista ja jatkuvaa. Näiden seikkojen perusteella hallinto-oikeus katsoi, että A:n virkasuhteen irtisanomiseen oli asiaa kokonaisuutena tarkastellen ollut erityisen painava syy. Asiassa ei ollut tullut ilmi, että A:ta olisi syrjitty hänen syntyperänsä perusteella. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_25_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_4_kohta
Päätös P-SHaO 17/0027/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HeHaO 17/0519/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1498770000000
Helsingin hallinto-oikeus 30.6.2017 17/0519/2 Irtisanominen yksilöperusteella Kohtuullinen aika Rikostuomio Virkavelvollisuuden rikkominen Tietojen oikeudeton käsittely Virantoimituksesta pidättäminen Muutoksenhaku Kantelu Maistraatti oli irtisanonut henkikirjoittaja A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden kuluttua ja pidättänyt A:n virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksessä oli todettu, että A oli pyytänyt virkavapaalla ollessaan 4.11.2013 puhelimitse maistraatin toimistovirkailijalta kahta henkilöä koskevia tietoja väestötietojärjestelmästä. A oli ilmoittanut tiedustelun liittyvän ystävänsä veneen säilyttämiseen ja että hän vastasi asiasta, kun toimistovirkailija oli kertonut, että tiedusteluja voi tehdä vain virkatehtäviin liittyen. A:n pyytämät tiedot olivat koskeneet A:n entistä puolisoa B:tä ja B:n uutta puolisoa. B oli tehnyt asiasta kantelun Itä-Suomen aluehallintoviraston maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikölle. Maistraatti oli kantelun johdosta 16.10.2014 tekemällään päätöksellä pidättänyt A:n virantoimituksesta toistaiseksi. Tietojen pyytäminen oli johtanut rikosprosessiin, ja A oli tuomittu 24.2.2016 rangaistukseen yllytyksestä virkavelvollisuuden rikkomiseen ja yllytyksestä henkilörekisteririkokseen. Hallinto-oikeus totesi, että sekä rikosasian tuomiot että valittajan irtisanominen olivat perustuneet samaan 4.11.2013 tehtyyn tietojen hankkimista koskevaan tekoon. Maistraatti oli ryhtynyt irtisanomismenettelyyn vasta käräjäoikeuden tuomion jälkeen. Maistraatti oli kuitenkin katsonut, että irtisanominen ei ollut perustunut käräjäoikeuden tuomioon vaan A:n valtion virkamieslain vastaiseen menettelyyn 4.11.2013. Valittaja ei ollut missään vaiheessa kiistänyt tietojen pyytämistä koskevaa tekoaan. Maistraatin oli katsottava olleen tietoinen valittajan tietojen hankkimista koskevan teon tosiseikoista siinä vaiheessa, kun se on tehnyt virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen 16.10.2014. Valittaja oli kutsuttu irtisanomistaan koskevaan kuulemistilaisuuteen 25.2.2016 päivätyllä kutsulla. Irtisanomismenettely oli siten aloitettu yli vuoden kuluttua siitä, kun irtisanomisen perusteena olevat seikat olivat tulleet työnantajan tietoon. Hallinto-oikeus katsoi, että irtisanomista ei ollut toimitettu kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut viranomaisen tietoon. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. KHO 16.2.2018 T 718: Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen maistraatin valituksesta. Lisäksi korkein hallinto-oikeus otti viivytyksen välttämiseksi tutkittavakseen A:n hallinto-oikeudelle tekemän valituksen ja hylkäsi sen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen. Maistraatti oli päättänyt irtisanoa A:n sen jälkeen, kun teon näyttökysymykset on arvioitu käräjäoikeudessa. Maistraatti oli myös irtisanomispäätöksessään viitannut käräjäoikeuden asiaa koskevaan tuomioon. A oli tekonsa riidattomuudesta huolimatta kiistänyt tekonsa virkamiesoikeudellisen moitittavuuden ja käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen valittanut tuomiosta edelleen. Korkein hallinto-oikeus totesi, että maistraatin harkinnassa on ollut, odottaako se käräjäoikeuden tuomiota ennen kuin päättää A:n irtisanomisesta. A:n irtisanominen oli siis tapahtunut kohtuullisessa ajassa. Korkein hallinto-oikeus otti viivytyksen välttämiseksi asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta välittömästi tutkittavakseen A:n hallinto-oikeudelle tekemän valituksen ja hylkäsi sen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen. Korkein hallinto-oikeus totesi, että maistraatin tehtäviin liittyy korostettu luottamus ja vastuu siihen, että väestötietojärjestelmän rekisteriä käytetään vain laissa hyväksyttyihin tarkoituksiin. A oli pyytänyt virantoimituksesta poissa ollessaan alaisenaan toimivalta toimistosihteeriltä tietoja henkilökohtaisiin tarkoituksiinsa. A oli toiminnallaan syyllistynyt rikokseen, ja menettelyllään saattanut syytteeseen myös hänelle tiedot antaneen toimistosihteerin näiden tietojen laittomasta luovuttamisesta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kun otetaan huomioon A:n asema henkikirjoittajana ja julkisena notaarina, hänen virkatehtäviensä edellyttämä luottamus sekä tekoon liittyvät muut olosuhteet, maistraatilla on ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 3 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 4 kohta Hallintolainkäyttölaki 74 §
Päätös HeHaO 17/0519/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Helsingin hallinto-oikeus 30.6.2017 17/0519/2 Irtisanominen yksilöperusteella ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 17/0051/2 Korvausvaatimus 1485208800000
Korvausvaatimus Helsingin hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 17/0051/2 Hallintoriita Työn luonteesta johtuva peruste A: 24.1.2017 A oli nimitetty neljään kouluttajan määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.10.2010 – 31.12.2014. Ensimmäiselle määräaikaisuudelle 1.10.2010 – 31.12.2011 ei nimittämiskirjassa ollut ilmoitettu perustetta. Vuoden 2012 määräaikaisen virkasuhteen perusteeksi oli nimittämiskirjassa ilmoitettu työn luonne sekä organisaatiomuutokset ja tehtävien mahdollinen muuttuminen. Vuosien 2013 ja 2014 määräaikaisuuksien perusteeksi oli nimittämiskirjassa ilmoitettu työn luonne. A vaati työnantajaa suorittamaan 12 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Työnantaja oli hallinto-oikeudelle antamassaan selityksessä perustellut ensimmäistä määräaikaista virkasuhdetta tulossopimuksessa sovitulla johtamiskoulutuksen kehittämisellä ja käynnistämisellä. Hallinto-oikeus totesi, ettei kyseisessä tulossopimuksessa vuodelle 2011 ollut sovittu johtamiskoulutuksen valmistelusta tai sen käynnistämisestä, vaan vuonna 2010 alkaneen johtamiskoulutuksen jatkamisesta. Selvityksistä ei ilmennyt, että johtamiskoulutus olisi A:n nimitystä tehtäessä tarkoitettu määräaikaiseksi ja että A:n hoitamassa tehtävässä olisi siten ollut kyse projektiluontoisesta tehtävästä. Se, että johtamiskoulutuksen jatkumisesta oli sovittu vuosittain erikseen, ei antanut aihetta arvioida tilannetta toisin, kun johtamisopinnot syksyllä aloittaneiden ryhmien tarkoituksena oli saattaa opintonsa loppuun vasta seuraavan kalenterivuoden aikana. A:n nimittämiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen ei siis ollut työn luonteesta johtuvaa perustetta. Työnantajan selvityksen mukaan seuraavien kolmen määräaikaisen virkasuhteen aikana A:n pääasiallisena tehtävänä oli ollut johtamiskoulutuksen koordinointi ja kurssihallintotehtävät. A:n hoitamien tehtävien jatkumisesta oli sovittu vuosittain erikseen tulossopimuksessa, koska hänen johtamiskoulutuksen kohderyhmä oli ollut pieni. Kyseinen johtamiskoulutus oli vuodesta 2015 alkaen ulkoistettu toisen koulutusorganisaation hoidettavaksi. Vuotta 2013 koskevassa tulossopimuksessa oli lisäksi sovittu henkilöstöresurssivähennyksistä. Hallinto-oikeuden mukaan työnantaja ei ollut esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella A:n johtamiskoulutukseen liittyvissä tehtävissä voitaisiin katsoa olleen kyse muista kuin pysyväisluonteisista tehtävistä A:n nimittämishetkellä. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n nimitystä kalenterivuodelle 2013 tehtäessä työnantajalla oli tulossopimuksesta ilmenevien johtamiskoulutuksen toteutumatietojen perustella ollut asianmukaiset syyt arvioida, ettei A:lle voida enää vuosina 2013 ja 2014 tarjota opiskelijoiden vähentymisen vuoksi johtamiskoulutukseen liittyviä tehtäviä vastaavassa laajuudessa kuin vuosina 2011 ja 2012. Vaikka A:lle oli pystytty tarjoamaan opetustehtäviä vuosina 2013 ja 2014 myös ammattikorkeakoulusta, katsoi hallinto-oikeus, ettei nimityksiä vuosille 2013 ja 2014 tehtäessä ollut ollut varmuutta kyseisten tehtävien hoitamisen jatkumisesta myös seuraavina vuosina. A:n ammattikorkeakoulussa hoitamia tehtäviä ei siten voitu pitää oppilaitoksen pysyväisluontoisina tehtävinä. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n nimittämiseen määräaikaisiin virkasuhteisiin vuosina 2013 ja 2014 oli ollut työn luonteesta johtuva perusteltu syy, vaikka A oli lisäksi vähäisessä määrin hoitanut myös oppilaitoksen pysyväisluontoisia opetustehtäviä. Hallinto-oikeus velvoitti työnantajan suorittamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen viivästyskorkoineen. Hakemus hylättiin enemmälti. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös HeHaO 17/0051/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 17/0199/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1493326800000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen Taloudelliset syyt hallinto-oikeus Uudelleensijoittaminen ESR-rahoitus Päätös 17/0199/2 Tutkimatta jättäminen Yhteistoimintamenettely A: 28.4.2017 Virasto oli irtisanonut A:n virastomestarin virkasuhteen 1.6.2015 alkaen päättymään viiden kuukauden irtisanomisajan jälkeen. Hallinto-oikeus totesi, että viraston toimintamenomäärärahoihin ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien rahoitukseen oli ollut tulossa merkittäviä vähennyksiä. Valtiontalouden säästötoimien vuoksi ja julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamiseksi viraston toimintamenokehykset olivat vähenemässä vuosina 2015–2018 yhteensä 33 miljoonaa euroa. Lisäksi EU:n rakennerahastojen tekninen tuki oli vähenemässä vuosina 2014–2020 yhteensä 56 miljoonalla eurolla. Vähennysten vuoksi oli tehty rakenteellisia uudistuksia ja tehtävien uudelleenjärjestelyjä. Virastosta oli irtisanottu 17 henkilöä. Tähän nähden taloudellista perustetta irtisanomiselle ei poistanut se, että toimintamenomäärärahaa oli siirtymässä vuodelle 2016 käytettäväksi lähes 1 434 000 euroa. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että A:n suorittamat virastomestarin tehtävät olivat virastopalvelujen ulkoistamisen johdosta vähentyneet siten, ettei niitä ollut enää omana tehtäväkokonaisuutenaan olemassa. Tehtävien ulkoistamisesta oli osoitettu aiheutuvan virastolle kustannussäästöä. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Viraston lausunnon mukaan vuonna 2015 avoinna olleiden 20 tehtävän täyttämisen yhteydessä oli arvioitu, oliko irtisanotuissa henkilöissä tehtäviin soveltuvia henkilöitä. Virastossa ei ollut A:n irtisanomisaikana täytetty tehtäviä, joihin A olisi hänen ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella voitu sijoittaa tai kouluttaa. A:n kokemusta ja osaamista oli kartoitettu A:n kanssa käydyssä muutoskeskustelussa. A ei myöskään ollut esittänyt selvitystä soveltuvuudestaan avoinna olleisiin tehtäviin, joten hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, ettei virastossa ollut tehtäviä, joihin A olisi ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden voitu kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kodassa tarkoitettu peruste A:n irtisanomiseen eikä virasto ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvollisuuttaan. Hallinto-oikeus jätti tutkimatta valituksen siltä osin, kuin siinä oli vedottu yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain vastaiseen menettelyyn tehtävien ulkoistamisen yhteydessä, sillä yhteistoimintaa koskevat riita-asiat käsitellään yleisessä tuomioistuimessa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Laki_yhteistoiminnasta_valtion_virastoissa_ ja_laitoksissa_45_§
Päätös P-SHaO 17/0199/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Korvausvaatimus Päätös HäHaO 16/0963/3 Korvausvaatimus 1479765600000
Korvausvaatimus Hämeenlinnan hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 16/0963/3 A: 22.11.2016 A oli nimitetty useaan määräaikaiseen sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan virkasuhteeseen. A oli hoitanut sijaisena sairaanhoitajan tehtävää ajaksi 1.8.2007 – 31.7.2011, jonka jälkeen viran vakinainen haltija nimitettiin toiseen tehtävään. Ajaksi 1.8.2011 – 31.12.2012, 1.1. – 31.7.2013 ja 1.8.2013 – 31.7.2015 A:n määräaikaisuuden perusteeksi ilmoitettiin avoinna olevan viran hoito ja tulossa olevat hallinnolliset järjestelyt. A:n mukaan nimitysten määräaikaisuuksille ei ollut lainmukaista perustetta, sillä kyseessä ei enää ollut avoimena olevan viran tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen. A työskenteli toisessa niistä oppilaitoksista, jotka yhdistyivät 1.1.2013 alkaen. Yhdistymisen vuoksi virasto päätti luopua toisesta sairaanhoitajan virasta tiedossa olevan oppilasmäärän laskun ja samaan rakennukseen muuton vuoksi. Virasto kuitenkin katsoi syksyllä 2012, että koulussa tarvittiin edelleen kahta sairaanhoitajaa vielä koulujen yhdistymisen jälkeen, sillä oppilaitos toimi kahdessa toimipisteessä. Vuoden 2013 kesällä saatiin tieto muuton viivästymisestä ja muutto tapahtui alkuvuodesta 2016. Hallinto-oikeus totesi, että nimittämishetkellä työnantajan tiedossa olleet seikat koskien oppilaitosten yhdistämisestä johtuvia tehtäväjärjestelyjä olivat edellyttäneet A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Hallinto-oikeus totesi myös, ettei työnantajan tarvitse täyttää avoinna olevaa virkaa tai nimittää virkamiestä hoitamaan siihen kuuluvia tehtäviä, jos siihen ei ole tarvetta. Virkasuhteiden määräaikaisuuksille oli ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukaiset perusteet. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 30.5.2018 T 2599: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös HäHaO 16/0963/3 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus Hämeenlinnan... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 16/0925/2 Kirjallinen varoitus 1479938400000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden rikkominen Sopimaton käytös Päätös 16/0925/2 Käyttäytymisvelvollisuus Kuulemismenettely A: 24.11.2016 Esimiehen arvostelu Työnantaja oli antanut 15.12.2014 hallitussihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. A oli marraskuussa 2014 lähettämissään sähköpostiviesteissä arvostellut esimiestään epäasiallisella tavalla. Sähköpostit on lähetetty esimiehelle sekä muulle yksikön henkilöstölle. A oli myös huutanut työpaikalla raivonpuuskassa kollegalleen epäasiallisella ja uhkaavalla tavalla. Päätöksessä oli otettu huomioon A:lle elokuussa 2013 annettu kirjallinen huomautus koskien virkamatkustamista koskevien sääntöjen ja ohjeiden vastaista menettelyä. Huomioon oli myös otettu elokuussa 2013 esimiehen ja hallintojohtajan kanssa käyty neuvottelu, jonka yhteydessä A:lle on annettu huomautus ja työnjohdollinen ohjeistus koskien esimiehelle lähetettyjä epäasiallisia sähköpostiviestejä. Työnantaja oli antanut A:lle toisen varoituksen 11.7.2016. A oli maalis- ja toukokuussa 2016 lähettänyt epäasiallisia ja esimiestään halventavia sähköpostiviestejä muillekin kuin esimiehelle ja tämän esimiehelle. Päätöksessä oli viitattu A:lle elokuussa 2013 annettuun kirjalliseen huomautukseen ja työnjohdolliseen ohjeistukseen, 15.12.2014 annettuun kirjalliseen varoitukseen sekä toukokuussa 2016 annettuun kirjalliseen huomautukseen koskien kuntosalin käyttösääntöjen rikkomista. Hallinto-oikeus totesi kuulemisen ja varoitusta koskevan menettelyn osalta, että A:lle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi ennen varoituksen antamista. Sillä seikalla, ettei A:lla ollut mahdollisuutta saada luottamusmiestä paikalle selvityspyynnön tiedoksiannon yhteydessä, ei ollut asiassa merkitystä. Ennen 11.7.2016 annettua varoitusta A:lle annettiin tiedoksi selvityspyyntö, jonka liitteenä olevaa esimiehen antamaa lausuntoa ei ollut lähetetty A:lle. Hallinto-oikeus totesi, että koska esimiehen lausunto oli sisältänyt esimiehen terveydentilaan liittyvää tietoa, oli työnantajalla ollut asianmukainen syy olla toimittamatta kyseistä lausuntoa sähköpostin liitteenä A:lle. Lisäksi A:lle oli varattu tilaisuus tutustua lausuntoon, joten asiassa ei ollut menetelty virheellisesti. Aikaisempien työnjohdollisten toimenpiteiden osalta hallinto-oikeus totesi, ettei elokuussa 2013 annetulle virkamatkustamista koskevalle kirjalliselle huomautukselle voida antaa kysymyksessä olevissa varoituksissa merkitystä, sillä huomautuksessa oli ollut kysymys täysin erilaisesta asiasta kuin varoitusten perusteena olevissa asioissa. Samasta syystä myöskään kirjallisella huomautuksella koskien kuntosalin aukioloaikojen rikkomista ei voitu katsoa olevan merkitystä arvioitaessa 11.7.206 annettua varoitusta. Kummassakin päätöksessä oli myös otettu huomioon elokuussa 2013 annettu huomautus ja työnjohdollinen ohjeistus koskien esimiehelle lähetettyjä sähköposteja. Koska ohjeistuksen sisältö ja kysymyksessä olevien varoitusten perusteet olivat asiallisesti yhtenevät, ohjeistus voitiin ottaa huomioon rikosoikeudellisen ne bis in idem -kiellon estämättä kummassakin kysymyksessä olevassa asiassa. Näin ollen A:lla oli katsottava olleen erityinen syy kiinnittää huomiota sähköpostien asiallisuuteen ja siihen, että palaute annetaan suoraan vain esimiehelle tai tämän esimiehelle. Kun otettiin huomioon marraskuussa 2014 tapahtuneesta A:n ja hänen kollegansa välisestä tilanteesta esitetyt eriävät näkemykset, hallinto-oikeus arvioi, ettei asiassa ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella A:n käyttäytymisvelvoitteen rikkomista olisi moitittavuudeltaan pidettävä sen asteisena, että se voitaisiin ottaa huomioon ensimmäisen kirjallisen varoituksen perusteena. A:n käytöstä oli pidettävä yksittäistapauksena. Marraskuussa 2014 lähetetyn sähköpostiviestin osalta hallinto-oikeus totesi, että virkamiehellä on lähtökohtaisesti oikeus arvostella esimiestään asiallisin perustein ja että A:lla oli ollut syy ilmaista näkemyksensä. A oli kuitenkin lähettänyt esimiestä koskevaa arvostelua sisältävän viestin koko yksikön henkilöstölle vastoin nimenomaista ohjeistusta. A:n viesti sisälsi sellaista epäsuoraa epäasiallista esimiehen arvostelua, jota ei voitu pitää hyväksyttävänä A:n virka-asema ja hänelle aikaisemmin annettu työnjohdollinen ohjeistus huomioon ottaen. A:lle oli näin ollen voitu antaa kirjallinen varoitus menettelystä virkavelvollisuuksien vastaisesti. Hallinto-oikeus totesi toisen varoituksen perusteena olleiden sähköpostiviestien osalta, että vaikka niissä ei ollut yksilöitävissä epäasiallisia ilmaisuja, kysymys oli kuitenkin suhteellisen voimakkaasta kritiikistä esimiestä kohtaa. Sähköpostiviestit oli vastoin työnjohdollista ohjeistusta ja 5.12.2014 annettua varoitusta lähetetty muillekin kuin esimiehelle tai tämän esimiehelle, joten hallinto-oikeus katsoi A:n käyttäytyneen vastoin hänen asemansa ja tehtäviensä edellyttämää käyttäytymisvelvoitetta. A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja hänelle oli voitu antaa kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset. KHO 16.8.2018 T 3798: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_31_§_1_momentti Hallintolaki_36_§ Hallintolaki_45_§_1_momentti
Päätös HeHaO 16/0925/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 16/0977/2 Kirjallinen varoitus 1481148000000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Työnjohtomääräys Sairaus Päätös 16/0977/2 Virkavelvollisuuden laiminlyönti Työtehtävien laiminlyönti A: 8.12.2016 Virasto oli antanut 25.2.2015 A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan A:lla oli ollut töiden loppuunsaattamisessa jo pidempään ongelmia ja esimies oli kesäkuussa 2014 asettanut tavoitteeksi, että A käsittelee vähintään viisi oikaisuvaatimusta viikossa. Päätöksessä oli viitattu myös A:lle annettuihin suullisiin ja kirjallisiin huomautuksiin koskien työaikojen noudattamista ja työsuoritteiden määrää. A sai tiedoksiannon kuulemisesta varoituksen antamisen varalta 23.12.2014, minkä jälkeen A ilmoitti kärsivänsä pitkäaikaisesta sairaudesta ja toimitti 6.2.2015 henkilöstöpäällikölle sairauttaan koskevan, 29.1.2015 päivätyn lääkärinlausunnon. Sairaus ja työkyvyn heikentyminen olivat alkaneet kesäkuussa 2014. Hallinto-oikeus totesi, että jotta kirjallinen varoitus voitaisiin antaa, on hitaan työtahdin oltava tarkoituksellista. Ennen varoituksen antamista on harkittava, voiko hidasteluun hakea ratkaisua muilla keinoilla ja selvitettävä virkamiehen terveydentilan mahdollinen vaikutus laiminlyöntiin. Työnantaja ei ollut varoitusta koskevassa päätöksessä eikä lausunnossaan lausunut A:n toimittaman lääkärinlausunnon mahdollisesta merkityksestä A:n virkavelvollisuuden laiminlyönnin arvioinnin kannalta. Lääkärinlausunnosta ilmenevät seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei ole osoitettu A:n tarkoituksellisesti laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan siten, että varoitus olisi ollut oikeasuhtainen toimenpide. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. KHO 16.8.2018 T 3794: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen, eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Viraston valituksesta korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmeni, että virasto oli tosiasiassa arvioinut A:n toimittaman, 29.1.2015 päivätyn lääkärintodistuksen merkitystä asiassa ennen varoitusta koskevan päätöksen tekemistä. Virasto oli muun muassa pyytänyt työterveyslääkärin kantaa todistuksen merkityksestä. Asiakirjoista ei ilmennyt, että A olisi saanut tiedon tai että häntä olisi kuultu tästä ilmeisen merkityksellisestä lisäselvityksestä. Varoituspäätöksestä ei ollut ilmennyt, että virasto oli arvioinut A:n toimittaman lääkärintodistuksen merkitystä. Sen sijaan päätöksen perusteella oli ymmärrettävissä, että lääkärintodistusta ei ollut otettu päätöksenteossa huomioon. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kun A oli toimittanut lääkärintodistuksen virastolle ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä, pelkästään se seikka, että selvitys oli toimitettu kuulemiselle varatun määräajan jälkeen, ei ollut oikeuttanut viranomaista jättämään lääkärintodistusta huomiotta päätöksensä perusteluissa. Korkein hallinto-oikeus otti huomioon, että koska A:lla ei ollut ollut tilaisuutta lausua viranomaisen hankkimasta lisäselvityksestä, viraston laiminlyönti ilmoittaa päätöksessä kaikki ratkaisuun vaikuttaneet seikat oli ollut omiaan vaikuttamaan olennaisesti A:n mahdollisuuteen ymmärtää, mihin päätelmiin viranomaisen ratkaisu oli perustunut, sekä hakea päätökseen tehokkaasti muutosta. Näin ollen hallinto-oikeus oli voinut kumota viraston päätöksen. Hallintolaki_34_§_1_momentti Hallintolaki_45_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§
Päätös HeHaO 16/0977/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 16/0859/2 Kirjallinen varoitus 1478037600000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Oikeudenkäyntikulut Työnjohtomääräys Päätös 16/0859/2 Virkavelvollisuuden laiminlyönti A: 2.11.2016 Virasto oli antanut 18.12.2012 osastosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Varoitus perustui A:n menettelyyn virantoimituksessa 1.11.2012 ja 20.11.2012. Päätöksen mukaan A oli käyttäytynyt henkilöstökokouksessa virkamieslain 14 §:n 2 momentin vastaisesti. Työnantaja katsoi A:n käyttäytymisen myös työturvallisuuslain 28 §:n mukaiseksi häirinnäksi ja epäasialliseksi kohteluksi julkisen negatiivisen nimittelyn kohteiksi joutuneita kohtaan. A:lle oli 20.11.2012 annettu virkakäsky palauttaa työnantajalle kuulemisasiakirjat, mutta A oli kieltäytynyt noudattamasta käskyä ja palautti asiakirjat pidettyään niitä hallussaan noin tunnin. Virkamieslautakunta kumosi varoitusta koskevan päätöksen muotovirheen vuoksi ja virasto otti asian uudelleen käsiteltäväksi antaen varoituksen 15.7.2013 samoilla perusteilla kuin 18.12.2012. Hallinto-oikeus kumosi kyseisen päätöksen sillä perusteella, että A:n moitittavaksi katsotun menettelyn ja varoituksen antamisen välistä kahdeksan kuukauden pituista aikaa oli pidettävä kohtuuttoman pitkänä aikana. Hallinto-oikeus ei ratkaissut kysymystä virkamieslain 24 §:n mukaisten varoituksen edellytysten täyttymisestä. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeuden käsiteltäväksi, sillä 15.7.2013 annettu varoitus oli korkeimman hallinto-oikeuden mukaan annettu kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehellä on oltava oikeus esittää näkemyksensä työyhteisön jäsenten suhtautumisesta itseään kohtaan. Se, että muut työyhteisön jäsenet kokevat ilmaisun loukkaavana tai haitallisena, ei vielä merkitse, että kyseessä olisi niin moitittava käyttäytyminen, että sitä olisi pidettävä virkavelvollisuuksien vastaisena menettelynä. A:n menettelyä ei voitu pitää sillä tavoin moitittavana, että siitä voitaisiin antaa varoitus, kun otettiin huomioon kokouksessa käsitelty aihepiiri juuri työpaikan ilmapiiriin liittyen. Ottaen huomioon asian merkitys A:lle sekä se, että A oli palauttanut kuulemisasiakirjat kohtuullisessa ajassa, ei hänen toimintaansa voitu pitää objektiivisesti arvioiden erityisen moitittavana. Näin ollen kirjallisen varoituksen antamiseen ei ollut valtion virkamieslain 24 §:n mukaisia edellytyksiä. Oikeudenkäyntikulujen osalta hallinto-oikeus katsoi, että koska korkein hallinto-oikeus oli kumonnut hallinto-oikeuden aikaisemman päätöksen, oli kohtuullista, että A joutuu pitämään korkeimmassa hallinto-oikeudessa syntyneet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asian laatu ja asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kuitenkin ollut kohtuutonta, jos A olisi joutunut pitämään hallinto-oikeudessa syntyneet oikeudenkäyntikulut kokonaan vahinkonaan. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen ja velvoitti Suomen valtion / ministeriön korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 4 000 eurolla viivästyskorkoineen. KHO 15.11.2017 T 5911: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi ministeriön korvattavaksi määrättyjen oikeudenkäyntikulujen poistamista koskevan valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Virasto oli lakkautettu 1.4.2014. Maaseutuelinkeinoasioiden muutoksenhaku-uudistuksen voimaanpanosta annetussa laissa ei ole säädetty viraston keskeneräisten hallintoasioiden siirtämisestä, vaan näiden on katsottu jäävän asianomaisen ministeriön hallinnonalalle. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeus oli voinut velvoittaa Suomen valtion / asianomaisen ministeriön korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevällä tavalla. Hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ollut perusteita. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Työturvallisuuslaki _28_§ Hallintolaki_50_§ Hallintolaki_51_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_74_§ Hallintolainkäyttölaki_75_§_2_momentti
Päätös HeHaO 16/0859/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 16/0655/2 Korvausvaatimus 1472763600000
Korvausvaatimus Helsingin hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 16/0655/2 A: 2.9.2016 A oli nimitetty yhteensä kuuteen määräaikaiseen vahtimestarin tai huoltomiehen virkasuhteeseen ajalla 15.6.2011–31.12.2013. A vaati työnantajalta 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta määräaikaisten virkasuhteiden perusteettomasta käyttämisestä sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Määräaikaisuuksien perusteena oli ollut kahden ensimmäisen jakson osalta vuonna 2011 työllistäminen ja sen jälkeen kahden kuukauden ajan kausi- ja ruuhkatyö. Kahden seuraavan jakson osalta perusteena oli ollut avoimen viran hoito enintään kunnes virka täytetään ja vuonna 2013 viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy. Työnantaja oli ottanut uuden työntekijän työllistämistuella 1.4.2014 alkaen tekemään A:n hoitamia tehtäviä. Hallinto-oikeus totesi, että henkilön työllistäminen työvoimahallinnon työllistämistuella on virkamieslain mukainen peruste määräaikaisuudelle. Nimittämiskirjan mukaan kahden kuukauden jakson perusteena vuoden 2012 alussa oli ollut kausi- ja ruuhkatyö, mikä poikkesi työnantajan lausunnossa todetusta perusteesta. Lausunnossa määräaikaisuutta oli perusteltu muun muassa pitkään sairauslomalla olleen virkamiehen sijaistamisella ja A:n työllisyyden turvaamisella. Hallinto-oikeus katsoi nimittämiskirjan puutteellisuudesta huolimatta, ettei kyseessä ollut virkamiehen irtisanomissuojan kiertäminen ja että määräaikaiselle nimittämiselle oli ollut lainmukainen peruste. Seuraavaa määräaikaisuutta oli perusteltu avoimen viran hoidolla. A otettiin eläkkeelle jääneen virkamiehen tilalle hoitamaan tehtävää väliaikaisesti ja virka oli tarkoitus laittaa avoimeen hakuun. Organisaatiouudistukseen liittyen virastoon tuli kuitenkin virkojen täyttökielto. Hallinto oikeus totesi, ettei ministeriön asettamalla virkojen täyttörajoituksella ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa A:n määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. Hallinto-oikeus katsoi, että viran hoitaminen väliaikaisesti viran ollessa avoinna edellyttää kuitenkin määräaikaista virkasuhdetta, joten määräaikaisuudelle oli ollut virkamieslain mukainen peruste. Viimeisimmän määräaikaisen virkasuhteen perusteena oli viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy. Hallinto-oikeus katsoi huomioon ottaen kesken olleen hallinnon tukipalveluja koskeneen organisaatiouudistuksen, että virastolla oli ollut laissa tarkoitettu syy määräaikaiselle virkasuhteelle. Hallinto-oikeus katsoi, että huomioon ottaen nimittämishetkellä tiedossa olleet tehtävien uudistushankkeet merkitystä ei voitu antaa sille, että A:n tehtäviä hoitamaan nimitettiin uusi henkilö työllisyysmäärärahalla. Määräaikaisia virkasuhteita ei ollut käytetty lainvastaisessa tarkoituksessa eikä A:lla siten ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 30.5.2018 T 2598: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös HeHaO 16/0655/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHAO 17/0198/2017 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1493326800000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen Taloudelliset syyt hallinto-oikeus Yhdenvertainen kohtelu Uudelleensijoittaminen Päätös 17/0198/2 ESR-rahoitus A: 28.4.2017 Virasto oli 28.5.2015 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n maksatustarkastajan virkasuhteen 1.6.2015 alkaen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen. Hallinto-oikeus totesi, että viraston toimintamenomäärärahoihin ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien rahoitukseen oli ollut tulossa merkittäviä vähennyksiä. Valtiontalouden säästötoimien vuoksi ja julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamiseksi viraston toimintamenokehykset olivat vähenemässä vuosina 2015–2018 yhteensä 33 miljoonaa euroa. Lisäksi EU:n rakennerahastojen tekninen tuki oli vähenemässä vuosina 2014 – 2020 yhteensä 56 miljoonalla eurolla. Vähennysten vuoksi oli tehty rakenteellisia uudistuksia ja tehtävien uudelleenjärjestelyjä. Kaikki rakennerahastojen teknisellä tuella palkatut henkilöt oli nimetty muutosuhan alaisiksi ja rakennerahastotehtävien osalta oli käynnistetty sisäinen ilmoittautumismenettely. A ei tullut valituksi mihinkään kyseisistä tehtävistä. Edellä todetun perusteella hallinto-oikeus katsoi, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Virasto vakinaisti syksyllä 2014 viiden virkamiehen määräaikaiset maksatustarkastajan virkasuhteet, sillä virkamieslain 9 §:ssä säädetyt määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisen edellytykset eivät enää täyttyneet. Hallinto-oikeus totesi, että lähtökohtaisesti virkamieslain 27 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna uuden henkilön ottamisena pidetään myös määräaikaisena työskennelleen henkilön vakinaistamista. Koska vakinaistamiset oli tehty määräaikaisten virkasuhteiden perusteiden puuttumisen takia, katsoi hallinto-oikeus, ettei vakinaistamisilla voitu katsoa olevan asiallista yhteyttä A:n irtisanomiseen. Hallinto-oikeus katsoi, ettei kyseisten määräaikaisten virkasuhteiden vakinaistamista voitu pitää sellaisena menettelynä, joka poistaisi irtisanomisperusteen. Viraston mukaan A:n ammattitaitoa ja kykyä suoriutua virastossa avoinna olleista tehtävistä oli tarkasteltu, mutta häntä ei voitu kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa mihinkään kyseisistä tehtävistä. Avoinna olleen määräaikaisen maksatustarkastajan tehtävän osalta virasto oli esittänyt selvitystä siitä, miksi A ei ollut tullut valituksi ja miksi tehtävään oli valittu toinen irtisanomisuhan alainen henkilö. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että virastolla ei ollut tehtäviä, joihin A olisi voitu hänen ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa uudelleen. Virasto ei siten ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvollisuuttaan. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että yhteistoimintaneuvottelut olivat koskeneet kaikkia viraston virkamiehiä ja että viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi sekä toimintamenomäärärahoilla että teknisellä tuella palkatuille henkilöille olivat vähentyneet olennaisesti. Viraston lausunnon mukaan yhteistoimintaneuvotteluiden lopputuloksena irtisanottiin kahdeksan toimintamenomäärärahoilla palkattua ja kahdeksan teknisellä tuella palkattua virkamiestä. Viraston ei voitu katsoa loukanneen tasapuolisen kohtelun vaatimusta sen väitteen perusteella, että teknisellä tuella palkatut henkilöt oli nimenomaisesti rajattu yhteistoimintaneuvotteluiden ulkopuolelle. Virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu peruste A:n irtisanomiseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti
Päätös P-SHAO 17/0198/2017 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 17/0018/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1484517600000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittaminen Päätös 17/0018/2 Organisaatiouudistus Syrjintä A: 16.1.2017 Virasto oli 30.9.2014 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n assistentin virkasuhteen noudattaen kuuden kuukauden irtisanomisaikaa, koska viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Yhteistoimintaneuvotteluja käynnistettäessä viraston perustoiminnan menotason arvioitiin ylittävän talousarviotason 2,8 miljoonalla eurolla vuonna 2014 ja 3,6 miljoonalla eurolla vuonna 2015. Irtisanomisia toimeenpantaessa vuoden 2015 määrärahavaje ennakoitiin 2,6 miljoonaksi euroksi. Hallinto-oikeus katsoi viraston taloudellisesta tilanteesta saadun selvityksen perusteella, että viraston perustoiminnan toimintamäärärahoihin oli voitu arvioida muodostuvan vaje, jonka kattamiseksi oli ollut tarpeen supistaa henkilöstömenoja. Se, että vuoden 2015 taloudellinen tilanne oli virastolle osoitetun lisämäärärahan seurauksena ollut irtisanomispäätöksen jälkeen ennakoitua parempi, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin, kun lisämääräraha oli ollut ennakoitua vajetta pienempi. Hallinto-oikeus arvioi, että viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Viraston mukaan A:n kohdalla tehtävien väheneminen johtui yksikön tehtävien organisoinnista toiminnan tehostamiseksi ja säästöjen aikaansaamiseksi siten, että yksikön oli mahdollista selvitä vähäisemmillä henkilöstöresursseilla. Hallinto-oikeus totesi, että virastolla oli työnantajana oikeus päättää siitä, miten se katsoo viraston tehtävien tulevan hoidettua tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Sillä A:n esiintuomalla seikalla, että osa hänen entisistä tehtävistään teetettiin tuntityöntekijöillä, ei ollut olennaista merkitystä asian oikeudellisessa arvioinnissa. Asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella irtisanomisen olisi voitu katsoa tapahtuneen A:n terveydentilan tai iän tapaisilla henkilöön liittyvillä syrjivillä perusteilla. Virasto oli noudattanut uudelleensijoittamisessa menettelyä, jossa irtisanotut olivat voineet hakea viraston sisäisessä haussa ja virkajärjestelymenettelyssä haettaviksi tulleita virkoja ja virkasuhteita. Hallinto-oikeus katsoi, että viraston määräaikaisten virkasuhteiden täytössä noudattama hakumenettely ja nimityspäätösten perustaminen haastateltujen välillä suoritettuun yleisten nimitysperusteiden mukaiseen ansiovertailuun oli ollut työnantajalle kuuluvan aktiivisen uudelleensijoittamisvelvoitteen vastainen. Viraston olisi tullut selvittää A:n uudelleensijoittamis- ja koulutusmahdollisuudet avoimiin määräaikaisiin tehtäviin ennen tehtävien laittamista sisäiseen hakuun. Kun A ei kuitenkaan ollut väittänyt, että hänet olisi tullut uudelleensijoittaa johonkin näistä tehtävistä, hallinto-oikeus ei voinut katsoa viraston laiminlyöneen A:n uudelleensijoittamisvelvollisuutta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja määräsi A:lle maksettavan valtion varoista hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä hallinto-oikeudessa 1 500 euroa. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Yhdenvertaisuuslaki_6_§
Päätös HeHaO 17/0018/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 17/0138/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1489356000000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Uudelleensijoittaminen Taloudelliset syyt/Taloudellinen syy ESR-rahoitus Heikentynyt työkyky Päätös 17/0138/2 A: 13.3.2017 Virasto oli irtisanonut A:n assistentin virkasuhteen 1.6.2015 alkaen päättymään viiden kuukauden irtisanomisajan jälkeen. Hallinto-oikeus totesi, että viraston toimintamenomäärärahoihin ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien rahoitukseen oli ollut tulossa merkittäviä vähennyksiä. Toimintamenomäärärahojen oli arvioitu vähenevä noin 1,7 miljoonaa euroa vuosina 2015–2018. Vähennysten vuoksi oli tehty rakenteellisia uudistuksia ja tehtävien uudelleenjärjestelyjä. Arvioitu irtisanottavien määrä toimintamenomäärärahoilla palkattujen henkilöiden osalta oli 11 henkilöä. Tähän nähden taloudellista perustetta irtisanomiselle ei hallinto-oikeuden mukaan poistanut se, että toimintamenomäärärahaa oli siirtymässä vuodelle 2016 käytettäväksi noin 212 000 euroa. A oli ollut palkattuna toimintamenomäärärahalla ja oli siten tullut muutostoimenpiteiden kohteeksi. Toimintamenomäärärahalla hoidettavat tehtävät oli ilmoitettu henkilöstön haettavaksi sisäisellä ilmoittautumismenettelyllä. A ei ollut tullut valituksi mihinkään näistä tehtävistä. Hallinto-oikeus totesi, että koska ilmoittautuneita oli ollut enemmän kuin ilmoittautumismenettelyn piirissä olevia tehtäviä, työnantajalla oli ollut oikeus harkintavaltansa nojalla valita tehtäviin pätevimmiksi katsomansa henkilöt. Hallinto-oikeus katsoi, että edellä todettu huomioon ottaen viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muuten kuin tilapäisesti. Työnantajan selvityksen mukaan A:n ammattitaitoa ja kykyä suoriutua avoinna olleista tehtävistä oli tarkasteltu, mutta häntä ei katsottu voitavan sijoittaa tai kouluttaa mihinkään kyseisistä tehtävistä. Koska asiassa ei ollut tullut ilmi sellaista selvitystä, jonka perusteella työnantajan arviota A:n soveltuvuudesta voitaisiin pitää virheellisenä, katsoi hallinto-oikeus, ettei virasto ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvollisuuttaan. Virastolla oli näin ollen ollut valtion virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu peruste A:n irtisanomiseen. Vaikka A:n mukaan irtisanomisen todellisena perusteena oli ollut hänen heikentynyt terveydentilansa, katsoi hallinto-oikeus, ettei asiassa ollut tullut ilmi perusteita arvioida A:n irtisanomisen johtuneen muusta kuin työn tarjoamismahdollisuuksien vähentymisestä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös P-SHaO 17/0138/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella Uudelleensijoittaminen Taloudelliset syyt/Taloudellinen syy ESR-rahoitus Heikentynyt työkyky Päätös... - Virkasuhteen purkaminen Päätös PS-HaO 17/0154/2 Virkasuhteen purkaminen 1489701600000
Virkasuhteen purkaminen Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Rikostuomio Purkamisen määräaika A: 17.3.2017 Ne bis in idem –periaate Päätös 17/0154/2 Työnantaja oli 14.1.2016 antamallaan päätöksellä purkanut opistoupseerin virassa palvelevan A:n virkasuhteen päätöksen tiedoksiannosta lukien ja pidättänyt hänet virantoimituksesta päätöksen lainvoimaiseksi tuloon saakka. Päätöksen mukaan A oli 8.1.2016 tuomittu kolmen vuoden kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rikosilmoitus oli kirjattu poliisilaitoksella 12.3.2015, A oli pidätetty 1.4.2015 ja seuraavana päivänä vangittu todennäköisin syin epäiltynä. Työnantaja oli saanut käräjäoikeudelta tiedon A:n menettelystä ja rikosnimikkeestä 8.4.2015. Työnantaja oli 22.4.2015 pidättänyt A:n virantoimituksesta mahdollisen rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Hallinto-oikeus katsoi, että päätös virkasuhteen purkamisesta oli tehty laissa tarkoitetun kahden viikon kuluessa selvityksen saamisesta eli käräjäoikeuden 8.1.2015 antamasta tuomiosta. Sen sijaan toissijainen kuuden kuukauden määräaika, jonka mukaan purkaminen tulee tehdä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun aihe purkamiseen ilmaantui, oli kulunut umpeen. Hallinto-oikeus katsoi, ettei kuuden kuukauden määräaikaa voitu laskea käräjäoikeuden tuomiosta vaan siitä, kun työnantaja oli saanut tiedon A vangitsemisesta todennäköisin syin epäiltynä. Virkasuhteen purkamista ei ollut toimitettu laissa tarkoitetussa kuuden kuukauden määräajassa. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen (Äänestys 2-1). Äänestyslausunnossaan eri mieltä oleva hallinto-oikeuden jäsen totesi, että käräjäoikeuden toimittama ilmoitus työnantajalle 8.4.2015 oli sisältänyt vain tiedon rikosnimikkeestä, jonka johdosta A oli vangittu. Muu aineisto oli pidetty salassa, joten työnantajalla ei ollut ennen käräjäoikeuden tuomiota ollut tietoa tapauksen tosiseikoista tai A:n menettelystä. Ottaen huomioon sen, että työnantajan on kyettävä näyttää purkuperusteen olemassaolo, ei kuuden kuukauden määräaikaa tulisi laskea käräjäoikeuden ilmoituksesta vaan käräjäoikeuden tuomiosta. Näin ollen A:n virkasuhteen purkaminen oli toimitettu virkamieslaissa säädetyssä määräajassa. Ne bis in idem -kiellon osalta lausunnossa todettiin, että virkasuhteen purkamista koskevan säännöksen tarkoituksena on turvata virkatehtävien asianmukainen suorittaminen eikä kysymyksessä ole rikosoikeudellinen tai siihen rinnastettava seuraamus. Valituksenalainen päätös ei siten ollut ne bis in idem -kiellon vastainen. Päätöksen kumoamiseen ei siten ollut perusteita. KHO 29.9.2017 T 4810: Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja otti viivytyksen välttämiseksi asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta välittömästi tutkittavakseen A:n hallinto-oikeudelle tekemän ne bis in idem –periaatteen vastaisuutta koskevan valitusperusteen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Käräjäoikeuden 8.4.2015 työnantajalle toimittama ilmoitus oli sisältänyt vain rikosnimikkeen. Korkein hallinto-oikeus totesi, että asian ratkaiseminen virkamiehen oikeusturvan huomioon ottavalla tavalla oli vaatinut käräjäoikeuden tuomion odottamista. Näin ollen virkasuhteen purkaminen oli toimitettu säädetyssä määräajassa. Edellä todetun perusteella hallinto-oikeuden päätös oli kumottava. Viivytyksen välttämiseksi korkein hallinto-oikeus otti A:n valituksen tutkittavakseen palauttamatta sitä hallinto-oikeudelle. Korkein hallinto-oikeus totesi, että molemmat seuraamukset, vankeusrangaistus ja virkasuhteen purkaminen olivat perustuneet samoihin tekoihin ja molemmissa oli arvioitu A:n käyttäytymistä. Päätös virkasuhteen purkamisesta ei kuitenkaan ollut Suomen lainsäädännön mukaan rikosoikeudellinen seuraamus tai sellaiseksi tarkoitettu. Näin ollen asiassa ei ollut kyse seuraamuksesta, joka olisi kuulunut ihmisoikeussopimuksessa säädetyn ne bis in idem –kiellon soveltamisalaan. A:lle tuomittu rikosoikeudellinen rangaistus ei siis estänyt virkasuhteen purkamista. Valtion_virkamieslaki_33_§ Valtion_virkamieslaki_34_§ Euroopan_ihmisoikeussopimuksen_7._lisäpöytäkirja_4_artikla
Päätös PS-HaO 17/0154/2 Virkasuhteen purkaminen
Virkasuhteen purkaminen Pohjois-Suomen... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 14/0959/2 Korvausvaatimus 1416780000000
Määräaikainen virkasuhde Helsingin hallinto-oikeus Hallintoriita Korvausvaatimus Päätös 14/0959/2 Palkkatuki Organisaatiouudistus A: 24.11.2014 A oli ollut yhteensä 18 määräaikaisessa virkasuhteessa virastoon aikana 6.3.2006–31.1.2013. Viraston mukaan A:n kuusi määräaikaista nimitystä aikavälillä 6.3.2006–5.3.2008 ja 2.9.2010–30.6.2011 olivat perustuneet julkisista työvoimapalveluista annetun lain mukaiseen palkkatukeen. Nimittämiskirjojen mukaan virkasuhteet olivat voimassa edellyttäen, että eduskunta myöntää vuosille 2007 ja 2008 tarvittavat määrärahat. Hallinto-oikeus totesi, että viraston selvitystä siitä, että kyseiset määräaikaiset virkasuhteet olivat perustuneet palkkatukeen, oli pidettävä uskottavana. Määräaikaisille virkasuhteille oli siten ollut valtion virkamieslain mukainen peruste. Viraston mukaan määräaikaisten virkasuhteiden 10.3.–31.10.2008 ja 1.3.–31.8.2010 perusteena olivat olleet sijaisuudet. Hallinto-oikeus totesi, että vaikka nimittämiskirjoista määräaikaisiin virkasuhteisiin ei suoraan ilmennyt, kenen sijaiseksi A oli nimitetty, kävi tämä riittävästi ilmi nimitysesityksestä. Hallinto-oikeus piti uskottavana viraston väitettä siitä, että nimitys 1.3.–31.5.2010 oli ensin tehty nimityshetkellä tiedossa olevalle ajalle, ja että sijaistettavan henkilön poissaolot olivat sittemmin jatkuneet. Kun lisäksi otettiin huomioon se, että nimitettävän henkilön tehtävät voivat poiketa sijaistettavan henkilön tehtävistä, hallinto-oikeus katsoi, että kyseisille virkasuhteille oli ollut valtion virkamieslain 9 §:ssä tarkoitetut perusteet. A oli ollut neljässä määräaikaisessa virkasuhteessa aikana 1.11.2008–28.2.2010. Määräaikaisuuksien perusteena olivat keskeneräiset virka- ja työjärjestelyt. Nämä olivat viraston mukaan johtuneet organisaatiouudistuksesta, joka aiheutti epävarmuutta palvelussuhteen jatkumisen osalta sekä tilapäistä lisätyövoiman tarvetta henkilöstötehtävien hoitamisessa. Selityksen mukaan hetkellistä lisätyövoiman tarvetta aiheuttivat muun muassa henkilöstön vuosilomatietojen ja nimikirjatietojen kirjaaminen uuteen järjestelmään. Hallinto-oikeus piti viraston selvitystä uskottavana ja katsoi, että A:n kyseisille määräaikaisille nimityksille oli ollut virkamieslain mukaiset perusteet. A oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 1.7.2011–31.1.2012 työn luonteen perusteella. Viraston mukaan yksikössä oli ollut työruuhkaa, joka oli aiheutunut kahdesta osa-aikaeläkkeestä ja pitkistä sairauspoissaoloista. Hallinto-oikeus totesi, että vakituisten työntekijöiden poissaolot pitkään jatkuvinakaan eivät sellaisenaan ole sellainen työn luonteeseen liittyvä seikka, jota valtion virkamieslain 9 §:ssä on tarkoitettu. A:n nimitykselle ei siten ollut näiltä osin valtion virkamieslaissa tarkoitettua perustetta. A oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin myös 1.7.–30.9.2012 ja 1.10.2012–31.1.2013 avoimen viran hoitamiseen liittyvän syyn perusteella. Määräaikaisten nimitysten taustalla oli ollut virka, joka oli jäänyt avoimeksi virkamiehen jäätyä työkyvyttömyyseläkkeelle 1.7.2012 lukien. Virkamies oli ollut sama, jonka sijaisuuksiin liittyviä määräaikaisuuksia A:lle oli aiemmin määrätty. Hallinto-oikeus totesi, että avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien väliaikainen järjestely erityisesti organisaatiomuutoksen yhteydessä on sinänsä hyväksyttävä peruste määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämiselle. Kyseisessä tapauksessa suunniteltu organisaatiomuutos oli kuitenkin tullut voimaan vasta vuoden 2013 alussa, eikä virasto ollut esittänyt muita perusteita nimittää A ensin vain 30.9.2012 saakka ja sen jälkeen uudella nimityksellä 1.10.2012–31.1.2013. Asiassa oli siten jäänyt selvittämättä, että näille kahdelle eri määräaikaiselle nimitykselle oli ollut valtion virkamieslain mukainen peruste. Hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten velvoitti viraston suorittamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös HeHaO 14/0959/2 Korvausvaatimus
Määräaikainen virkasuhde ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HeHaO 17/0069/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1485900000000
Irtisanominen yksilöperusteella Helsingin hallinto-oikeus Rattijuopumus Rikostuomio Päätös 17/0069/2 Vapaa-aika Virantoimituksesta pidättäminen A: 1.2.2017 Vankilan johtaja oli 3.9.2015 päättänyt irtisanoa vartija A:n virastaan. Irtisanomista oli perusteltu sillä, että käräjäoikeus oli tuominnut A:n 10.6.2015 törkeästä rattijuopumuksesta 3 kuukauden ja 15 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A:lle oli tuomittu myös 60 päiväsakkoa ja hänet oli määrätty ajokieltoon 31.10.2015 saakka. A oli ollut pidätettynä virantoimituksesta toukokuusta 2015 lähtien. Hallinto-oikeus totesi, että A:n tehtäviin vanginvartijana oli kuulunut muun muassa vankien valvonta ja järjestyksenpito. Näissä tehtävissä toimivalta voidaan edellyttää nuhteetonta käyttäytymistä myös vapaa-aikana. A oli lainvoimaisesti tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta ja tekoa oli pidettävä korkean promillemäärän vuoksi vakavana. Tähän nähden A:n pitkälle ja nuhteettomalle palvelukselle ei voitu antaa asiassa ratkaisevaa merkitystä. Vankilan johtajalla oli katsottava olleen erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Irtisanomisen oli katsottava olevan oikeasuhtainen seuraamus tässä tilanteessa. Hallinto-oikeus katsoi, että virkamiehestä johtuvasta syystä tapahtuva irtisanominen edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa eikä asiassa ollut käynyt ilmi, että työnantaja olisi menetellyt A:n esittämällä tavalla jossain vastaavankaltaisessa asiassa eri tavalla kuin tässä tapauksessa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_11_§ Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§ Valtion_virkamieslaki_28_§
Päätös HeHaO 17/0069/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella Helsingin... - Kirjallinen varoitus Päätös KuHaO 14/0053/4 Kirjallinen varoitus 1393452000000
Kirjallinen varoitus Kuopion hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Kuulemismenettely Päätös 14/0053/4 A: 27.2.2014 Huomautus Sairaala oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkatehtävien laiminlyönnistä. Päätöksen mukaan A:n oli epäilty nukkuneen työvuoron aikana. Sairaala oli varannut A:lle 6.8.2013 päiväämässään kirjeessä tilaisuuden tulla kuulluksi. Kutsukirjeessä oli maininta, että A:lle varattiin tilaisuus tulla kuulluksi mahdollista kirjallista huomautusta koskevassa asiassa. Kuulemistilaisuus pidettiin 15.8.2013. Hallinto-oikeus totesi, että hallintolain mukaan asianosaiselle on ilmoitettava kuulemisen tarkoitus ja kuulemista koskevassa pyynnössä on yksilöitävä, mistä seikoista selitystä pyydetään. Hallintolain säännökset kuulemisesta edellyttävät kuulemismahdollisuutta, jolla tarkoitetaan viranhaltijan mahdollisuutta saada tiedot viranomaisen suunnittelemien toimenpiteiden perusteista ja oikeutta esittää asiassa oma kantansa kaikista niistä seikoista ja selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun. Säännös ei sen sijaan aseta työnantajalle neuvotteluvelvoitetta esimerkiksi seuraamusten suhteen. A:ta oli tarkoitus kuulla sen johdosta, että hänen oli väitetty nukkuneen yövuorojensa aikana. Kuulemistilaisuudessa oli ollut esillä lievemmän seuraamuksen ohella myös varoituksen antamisen mahdollisuus. Kutsukirjeessä oli myös erikseen todettu, että A:lla oli mahdollisuus käyttää kuulemistilaisuudessa luottamusmiestä tai avustajaa. Hallinto-oikeus arvioi, että vaikka A oli alun perin kutsuttu kuultavaksi kirjallisen huomautuksen antamista koskevassa asiassa, viranomainen oli kuulemisen jälkeen voinut päätyä harkitsemaan myös varoituksen antamista. Oli todennäköistä, että kaikki asiaan vaikuttavat seikat oli saatu selville vasta kuulemistilaisuudessa ja eri seuraamusmahdollisuudet oli tuotu tilaisuudessa esiin. Siten viranomainen ei ollut tehnyt kuulemismenettelyssä sellaista virhettä, jonka johdosta päätös olisi kumottava. Hallinto-oikeus totesi, että kyseessä olevassa sairaalassa potilaiden hoitaminen on erityisen vaarallista ja vaikeaa. Tällaisessa sairaalassa työn vastuullisuus korostuu varsinkin yövuoroissa, joissa henkilökuntaa on vähän paikalla. Valvomatta jääneet potilaat voivat aiheuttaa vaaraa itselleen, toisille potilaille tai hoitajille. Asiassa ei ollut saatu kiistatonta näyttä siitä, että A olisi nukkunut yövuorojensa aikana, mutta hänen käytöksensä oli ollut vetäytyvää. Hallinto-oikeus katsoi, että A ei toimintatavastaan johtuen ollut voinut valvoa osaston toimintaa riittävän tehokkaasti. Tämän takia muiden hoitajien työtehtävät olivat lisääntyneet ja he olivat tunteneet työskentely- ja valvontaolosuhteet vaikeiksi ja uhatuiksi. A:n käyttäytyminen oli erityisen moitittavaa, koska se oli tapahtunut sairaalassa, jossa potilaat ovat arvaamattomia ja väkivaltaisia. A oli siten laiminlyönyt virkatehtäviensä suorittamisen, eikä sairaalan päätös ollut syntynyt virheellisessä järjestyksessä eikä ollut muutoinkaan lainvastainen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Hallintolaki_34_§ Hallintolaki_36_§ Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti
Päätös KuHaO 14/0053/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 16/0104/4 Kirjallinen varoitus 1462222800000
Kirjallinen varoitus Itä-Suomen hallinto-oikeus Irtisanominen yksilöperusteella Virkavelvollisuuden laiminlyönti Päätös 16/0104/4 Yhdenvertainen kohtelu Kohtuullinen aika A: 3.5.2016 Opinto-ohjaajana ja kirjastonhoitajana työskennellyt A valitti saamastaan kirjallisesta varoituksesta sekä irtisanomispäätöksestä. Varoitusta koskevan päätöksen mukaan A oli 18.11.2014 antanut tutkintavangin soittaa A:n toimenkuvaan kuulumattoman puhelun ja tällä tavoin vaarantanut vankilaturvallisuuden muun muassa vangin karkaamisriskin takia. Kahden vangin sellistä oli 7.11.2014 löytynyt noin 30 vankilan kirjaa, joista A oli kirjastonhoitajana vastuussa. A:n laiminlyönti oli työnantajan mukaan vaarantanut paloturvallisuuden. Lisäksi A oli 10.12.2014 herjannut vankien kuullen vankilan henkilökunnan edustajia. A vetosi siihen, ettei muiden virkamiesten samankaltaiseen toimintaan ollut puututtu yhtä ankarasti. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. A:n menettelyä ei kokonaisuutena arvioiden voitu pitää lievänä ja varoitus oli oikeassa suhteessa sen tavoitteeseen nähden. Päätös ei ollut myöskään tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastainen, sillä asiassa ei ollut ilmennyt, että muut virkamiehet olisivat syyllistyneet samankaltaiseen tekokokonaisuuteen kuin A. Irtisanomispäätöksen perusteluissa oli viitattu varoitukseen johtaneisiin tapahtumiin sekä useisiin muihin tapahtumiin. Hallinto-oikeus totesi, ettei viranomainen voi enää oikeudenkäynnin aikana vedota uusiin irtisanomisperusteisiin päätöksen tueksi. Oikeudenkäynnin kohteena voivat olla vain ne perusteet, jotka on mainittu irtisanomista koskevassa päätöksessä ja joiden johdosta valittajaa on kuultu ennen päätöksen tekemistä. Näin ollen hallinto-oikeus jätti huomiotta vasta hallinto-oikeudelle annetussa lausunnossa esiin nostetut seikat, joista A:ta ei ollut kuultu ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä. A:ta oli useita kertoja puhuteltu syksyn 2014 aikana muun muassa henkilökunnan herjaamisesta vankien kuullen ja epäasiallisesta käytöksestä vankikontakteissa. A oli saanut 17.2.2015 kirjallisen varoituksen luvattoman poissaolon vuoksi ja A oli laiminlyönyt osallistumisen paloharjoitukseen 18.2.2015. Hän oli myös kieltäytynyt suorittamasta joitain hänelle osoitettuja tehtäviä ja laatinut koulutus- ja kirjastotoimintaa koskevan suunnitelman myöhässä ja puutteellisena. Lisäksi A oli 16.12.2016 laatinut valtakirjan vangin varojen siirtämiseksi toisen henkilön haltuun, mikä työnantajan mukaan vaaransi vankilajärjestystä sekä rikostutkintaa. A oli päätöksen mukaan syyllistymällä toistuvaan virkamiehelle sopimattomaan käytökseen vaarantanut virkamieheltä edellytettävän luottamuksen. A oli jatkanut sopimatonta käytöstään toistuvista puhutteluista ja ohjauksesta huolimatta ja vaarantanut vankilaturvallisuuden. A:n näkemyksen mukaan valtakirjan laatimista koskevaan irtisanomisperusteeseen ei ollut vedottu kohtuullisessa ajassa. Ottaen huomioon asian selvittämiseksi tarpeelliset toimenpiteet, kuten A:n terveydentilan selvittäminen, hallinto-oikeus katsoi viranomaisen vedonneen kyseiseen irtisanomisperusteeseen kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeuden arvion mukaan valtakirjan laatiminen ei ollut kuulunut A:n virkatehtäviin ja A:n menettelyä oli pidettävä valtakirjan laatimisen osalta erittäin moitittavana. Paloharjoituksiin osallistumisen laiminlyöntiä hallinto-oikeus piti suhteellisen lievänä virkavelvollisuuksien rikkomisena. Myös koulutus- ja kirjastotoimintaa koskevan suunnitelman osalta hallinto-oikeus piti työnjohtomääräyksen laiminlyöntiä yksittäisenä tekona arvioiden varsin lievänä. Kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus totesi, että A oli varsin toistuvasti käyttäytynyt vankilan virkamiehelle sopimattomalla tavalla ja laiminlyönyt virkatehtäviensä asianmukaisen hoidon puhutteluista ja ohjauksesta huolimatta. Näin ollen hallinto-oikeus arvioi, että työnantajalla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A. Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_25_§ Valtion_virkamieslaki_55_§ Valtion_virkamieslaki_55_a_§ Hallintolaki_6_§
Päätös I-SHaO 16/0104/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös I-S HaO 18/0002/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1515103200000
Irtisanominen yksilöperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Käyttäytymisvelvollisuus 18/0002/4 Rikostuomio Vapaa-aika Yleinen luottamus viranomaiseen A: 5.1.2018 Luottamuspula Henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos Virasto oli 14.12.2015 irtisanonut vanhempi rajavartija A:n virkasuhteen päättymään henkilökohtaisilla perusteilla kahden kuukauden irtisanomisajan kuluttua ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n 15.2.2015 tehdystä pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta sekä 15. – 17.12.2015 tehdystä ampuma-aserikkomuksesta 100 päiväsakon sakkorangaistukseen. Käräjäoikeuden tuomion mukaan A oli tehnyt ruumiillista väkivaltaa entiselle avopuolisolleen muun muassa repimällä ja raahaamalla tätä tukasta ja potkimalla tätä useita kertoja. Lisäksi A oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta säilyttänyt kahta haulikkoa lukitsemattomassa paikassa asuntonsa vaatehuoneen lattialla. Tuomio oli lainvoimainen ja se oli tullut työnantajan tietoon 16.9.2015. Poliisilaitos oli 25.2.2015 tekemällään päätöksellä takavarikoinut A:n ampuma-aseet ja peruuttanut aseiden hallussapitoluvat toistaiseksi. Poliisin päätöksen johdosta työnantajan komentaja oli 19.3.2015 peruuttanut A:ta koskevan määräyksen toimia rajavartiomiehenä. Tämän jälkeen A oli työskennellyt rajavartioasemalla operatiivisiin tehtäviin kuulumattomissa, pääosin teknisen alan tehtävissä, joihin ei kuulunut julkisen vallan käyttöä. Työnantaja oli 8.2.2016 antamallaan päätöksellä päättänyt jatkaa A:n virantoimituksesta pidättämistä irtisanomispäätöksen lainvoimaiseksi tuloon saakka. A oli vaatinut päätösten kumoamista, ja irtisanomisen muuttamista lievemmäksi virkamiesoikeudelliseksi seuraamukseksi. Hallinto-oikeus totesi, että sen ratkaistavana oli valitusten johdosta se, onko valittajan irtisanomisella ja virantoimituksesta pidättämiselle sekä sen jatkamiselle ollut lainmukaiset perusteet. Hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa määrätä valittajalle irtisanomisen sijasta muita seuraamuksia kuten kirjallista varoitusta tai päättää hänen määräaikaisesta erottamisestaan. Hallinto-oikeus totesi, että rajavartiomiehen virassa olevalla on rajavartioston tärkeiden yhteiskunnallisten tehtävien johdosta säädetty erityinen yksityiselämään ulottuva käyttäytymisvelvollisuus. A oli vapaa-ajallaan syyllistynyt vakaviin, toisen ihmisen henkilökohtaista koskemattomuutta ja turvallisuutta vaarantaviin tekoihin. A oli siten selvästi toiminut käyttäytymisvelvollisuutensa vastaisesti. Lisäksi hän oli syyllistynyt ampuma-aserikkomukseen, vaikka hänellä oli tullut virka-asemansa huomioon ottaen olla korostetusti tietoinen ampuma-aseiden säilyttämistä koskevista säännöksistä ja niiden merkityksestä. Koska A oli katsottu sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita, ei hänen enää ollut mahdollista suorittaa rajavartijan lakisääteisiä, voimankäyttövälineistön hallussapitoa ja tarvittaessa voimankäyttöä edellyttäviä virkatehtäviä. A:lle oli tuomittu teoista tuntuva päiväsakkorangaistus. Käräjäoikeuden tuomion perusteluiden mukaan normaalisti vastaavista teoista olisi seurannut vankeusrangaistus. A:n kohdalla oli tältä osin otettu huomioon se, että vankeusrangaistus olisi ilmeisesti johtanut työpaikan menettämiseen. Näin ollen päiväsakkorangaistus ei ollut osoitus siitä, että A:n tekoa olisi myöskään rikosoikeudellisesti pidettävä vähäisenä. Käräjäoikeuden perusteet eivät ole voineet luoda A:lle oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettua odotusta siitä, etteivät teot voisi johtaa hänen virkasuhteensa päättämiseen virkamiesoikeudellisessa harkinnassa. Syyllistyminen edellä mainittuihin rikoksiin oli ollut omiaan heikentämään luottamusta A:n kykyyn hoitaa virkatehtäviään asianmukaisesti. Teot olivat myös luonteeltaan sellaisia, että työnantaja oli perustellusti voinut katsoa niiden heikentävän julkista luottamusta viranomaiseen. Työnantajan kannalta oli erityisesti otettava huomioon se, että tekojen seurauksena A ei ollut enää ollut tosiasiallisesti kykeneväinen hoitamaan asianmukaisesti kaikkia virkatehtäviään. Vaikka A oli osittain suhtautunut tekoihinsa katuvasti, oli suhtautuminen myös osittain kiistävää. Tämä oli omiaan lisäämään epäluottamusta valittajan kykyyn käsittää virka-asemansa vaatimukset ja toimia niiden mukaisesti myös tulevaisuudessa. Työnantaja oli voinut kokonaisarvioinnin perusteella katsoa, että A:n virkasuhteen irtisanomiselle oli ollut erityisen painava syy. Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti Rajavartioston_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§_1_momentti Rajavartioston_hallinnosta_annettu_laki_10_§_1_momentti Rajavartioston_hallinnosta_annettu_laki_20_§_1_momentti Rajavartioston_hallinnosta_annettu_laki_20_§_2_momentti
Päätös I-S HaO 18/0002/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HeHaO 17/0301/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1492030800000
Irtisanominen yksilöperusteella Helsingin hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Rikostuomio Päätös 17/0301/2 Vapaa-aika Käyttäytymisvelvollisuus A: 13.4.2017 Puolustusvoimat A oli irtisanottu aliupseerin virastaan ja pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen 7.3.2016 annetulla päätöksellä. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n 19.2.2016 annetulla tuomiolla huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikkomuksesta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hallinto-oikeus totesi, että virkasuhteen päättäminen rikoksen johdosta ei edellytä, että virkamies olisi tuomittu rangaistukseen ja tuomio olisi lainvoimainen. A:n irtisanominen oli perustunut erityisesti siihen, että A oli käräjäoikeudessa myöntänyt käyttäneensä huumausaineita ja säilyttäneensä ampumatarvikkeita huolimattomasti. Hallinto-oikeus totesi, että virkasuhteen irtisanomisperustetta on arvioitava suhteessa virkamiehen virkavelvollisuuksiin. A oli tehtävässään toiminut muun muassa kouluttajana, johtajana ja valvojana. Ammattisotilaana A:lla oli ollut myös vapaa-aikaan kohdistuva erityinen käyttäytymisvelvoite. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli syyllistymällä edellä mainittuihin rikoksiin käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen asemaansa eikä hänen tehtäväänsä. A:n menettely virkatehtäviensä ulkopuolella oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:n irtisanomiselle oli ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukainen virkamiehestä johtuva erityisen painava syy. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Laki_puolustusvoimista_42_§
Päätös HeHaO 17/0301/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 14/5168/4 Korvausvaatimus 1411074000000
Määräaikainen virkasuhde Itä-Suomen hallinto-oikeus Hallintoriita Korvausvaatimus Päätös 14/5168/4 Uudelleen järjestely Sijaisuus A: 19.9.2014 A oli ollut kolmessa määräaikaisessa virkasuhteessa virastoon aikana 1.3.2009–31.3.2011, joiden perusteena oli valtion tuottavuusohjelman mukaisen toiminnan tehostaminen ja siihen liittyvien virkajärjestelyiden suunnittelu. Tämän jälkeen A oli ollut viidessä määräaikaisessa virkasuhteessa 1.4.2011–31.12.2012, joiden perusteena oli avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien väliaikainen järjestäminen. Nimittämiskirjojen mukaan A:n tehtävät olivat pysyneet samoina koko ajan. Hallinto-oikeus totesi, että organisaatiouudistus voi olla virkamieslain mukainen peruste, joka oikeuttaa määräaikaisen virkasuhteen käyttämiseen. Yleisluonteinen viittaus organisaatiomuutokseen ei kuitenkaan sellaisenaan riitä perusteeksi, vaan organisaatiomuutoksen vaikutuksia arvioitaessa asiassa tulee ottaa huomioon muun muassa nimityshetkellä työnantajalla ollut tieto uudistuksen laajuudesta, kestosta ja siitä, mitä vaikutuksia uudistuksella voi olla määräaikaisen virkamiehen asemaan. Työnantajan tulisi riittävällä tavalla osoittaa organisaatiomuutoksesta aiheutuneet epävarmuustekijät ja suunnittelutarpeet. Oikeuskäytännön perusteella valtion tuottavuusohjelman mukaisella säästötavoitteella tai virkojen täyttölupakiellolla ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. Virkamieslain mukaisesti, jos virkamies nimitetään 9 §:n 1 tai 2 momentin nojalla määräajaksi, tulee nimittämiskirjasta ilmetä määräaikaisuuden peruste. Hallinto-oikeus totesi, että tässä tapauksessa nimittämiskirjoissa ei ollut mainintaa siitä, että nimittäminen olisi johtunut viraston selityksessään esittämällä tavalla eläkkeelle jääneen virkamiehen työtehtävien väliaikaisesta järjestämisestä. Hallinto-oikeus arvioi määräaikaisuuksien laillisuutta ainoastaan nimittämiskirjoihin merkittyjen perusteiden osalta. Virastolla ei ollut voinut olla vielä tietoa mahdollisten organisaatiouudistusten vaikutuksesta A:n työtehtäviin 1.3.2009, kun A:n virkasuhdetta oli jatkettu, ennen kuin kyseinen virasto oli saanut tiedon tehtävien yhdistämisaikeista. Hallinto-oikeus arvioi siten, ettei nimittämiskirjoissa esitettyä perustetta ajaksi 1.3.2009–31.3.2011 voitu pitää määräaikaiseen virkasuhteeseen ottamisen perusteena. Hallinto-oikeuden mukaan avoinna olevan viran työtehtävien hoitaminen on mahdollista järjestää väliaikaisesti määräaikaisilla nimityksillä siihen asti kunnes virka saadaan vakituisesti täytettyä. Avoimena olevan viran täyttämisen pitkittyessä tulee arvioitavaksi, olisiko kyseiset työtehtävät tullut järjestää muuten kuin pelkästään määräaikaisilla nimityksillä. Hallinto-oikeus totesi, että A oli koko pitkään kestäneen määräaikaisen virkasuhteensa ajan toiminut samoissa toimistosihteerin tehtävissä, minkä johdosta oli pääteltävissä, että työtehtävien hoitamiselle oli ollut pysyvä tarve. Koska tarve oli ollut jatkuvaa, virka olisi tullut täyttää vakinaisesti. A:n ottamiselle määräaikaisiin virkasuhteisiin aikana 1.4.2011–31.12.2012 ei siten ollut perustetta. Hallinto-oikeus hyväksyi hakemuksen perusteeltaan. Hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten velvoitti viraston suorittamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lainvoimainen. Hallintolainkäyttölaki_69_§ Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös I-SHaO 14/5168/4 Korvausvaatimus
Määräaikainen virkasuhde ... - Korvausvaatimus Päätös HäHaO 15/0296/3 Korvausvaatimus 1428872400000
Korvausvaatimus Hämeenlinnan hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Tutkimatta jättäminen Päätös 15/0296/3 A: 13.4.2015 A oli työskennellyt määräaikaisissa virkasuhteissa virastoon 10.8.2004–21.12.2009. Virkamieslautakunta oli 22.3.2013 antamallaan päätöksellä jättänyt A:n korvausvaatimuksen tutkimatta. Virkamieslautakunta katsoi, että oikeuskäytännön mukaan virkasuhteen ja työsuhteen rinnasteisuus puoltaa lähtökohtaisesti tulkintaa, jonka mukaan työsuhteeseen siirtymisen myötä palvelussuhteeseen sovelletaan työsopimuslakia ja työsuhteeseen liittyvät erimielisyydet ratkaistaan yleisissä tuomioistuimissa. Korkein hallinto-oikeus oli 6.5.2014 antamallaan päätöksellä kumonnut virkamieslautakunnan päätöksen ja siirtänyt asian Hämeenlinnan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Päätöksen mukaan se, että A oli ollut ajanjaksolle 10.8.2004–31.12.2009 sijoittuvien yhdeksän määräaikaisen virkasuhteen jälkeen vuoden määräaikaisessa työsuhteessa, ei antanut aihetta arvioida, että hänen oikeussuojantarpeensa tulisi riittävästi turvatuksi ilman mahdollisuutta hakea valtion virkamieslain mukaista korvausta. Asiassa saadun selvityksen mukaan ajoiksi 10.8.–6.11.2004, 7.11.–31.12.2004 ja 1.1.–30.6.2005 tehtyjen nimitysten määräaikaisuuden perusteena oli ollut toimistosihteerin viran haltijan virkavapauksista johtuva sijaisuus. Asiassa ei ollut ilmennyt, että virastolla olisi mainituista virkavapauksista riippumattakin ollut tarve palkata virkamies A:n hoitamiin tehtäviin. Näiden virkasuhteiden määräaikaisuuden perusteena oli siten katsottava olleen sijaisuus, joka oli valtion virkamieslain mukainen peruste määräajaksi nimittämiselle. Ajoiksi 1.7.2005–31.7.2006, 1.8.–31.12.2006, 1.1.–31.7.2007, 1.8.–31.7.2008, 1.8.2008–31.7.2009 ja 1.8.2009–31.7.2010 tehtyjen nimitysten määräaikaisuuden perusteena oli nimittämiskirjojen mukaan ollut avoinna olevan osastonsihteerin viran hoito. A oli hoitanut avoinna olevan osastonsihteerin viran tehtäviä määräaikaisissa virkasuhteissa neljän ja puolen vuoden ajan. Hallinto-oikeus totesi, että avoinna olevan viran tehtävien hoidon järjestäminen määräaikaisilla virkasuhteilla oli jatkunut niin kauan, ettei järjestely ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vain väliaikainen. Hallinto-oikeuden mukaan virkojen täyttökielto ei ole valtion virkamieslain mukainen peruste määräajaksi nimittämiselle. Nimitystä tehtäessä tiedossa oleva organisaatiomuutos voi sen sijaan olla valtion virkamieslain mukainen työn luonteeseen liittyvä peruste määräajaksi nimittämiselle, jos organisaatiomuutoksen edellyttämillä tehtäväjärjestelyillä voidaan perustellusti olettaa olevan vaikutusta siihen, voidaanko virkamiehen palvelussuhdetta jatkaa. Käytettäessä työn luonnetta määräaikaisen virkasuhteen perusteena työn on oltava määrällisesti tai ajallisesti rajattavissa. Hallinto-oikeus katsoi, että nämä edellytykset eivät täyttyneet. Jo se, että A oli hoitanut avoinna olevaan virkaan kuuluvia tehtäviä useiden vuosien aikana kaikkiaan kuudessa virkasuhteessa, osoitti, ettei määräaikaisten virkasuhteiden käyttämiselle ollut työn luonteeseen liittyviä edellytyksiä. Hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös HäHaO 15/0296/3 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös HäHaO 15/0295/3 Korvausvaatimus 1428872400000
Määräaikainen virkasuhde Hämeenlinnan hallinto-oikeus Hallintoriita Korvausvaatimus Päätös 15/0295/3 Tutkimatta jättäminen Organisaatiouudistus A: 13.4.2015 A oli työskennellyt yliopiston tiedotusyksikössä osa-aikaisissa virkasuhteissa 1.6.2006–31.12.2009. A oli virkamieslautakunnalle toimittamassaan hakemuksessa vaatinut korvausta toistuvien, perusteetta määräajaksi tehtyjen nimitysten johdosta. Virkamieslautakunta oli jättänyt korvausvaatimuksen myöhästyneenä tutkimatta, sillä se katsoi A:n virkasuhteen päättyneen jo 31.12.2009. Korkein hallinto-oikeus oli katsonut, että virkamieslain 56 §:n 2 momenttia oli tulkittava niin, että kuuden kuukauden määräaika laskettiin siitä, kun A:n määräaikainen työsuhde päättyi, jolloin virkamieslautakunnan ei olisi pitänyt jättää A:n korvausvaatimusta myöhästyneenä tutkimatta. A oli ollut määräaikaisessa virkasuhteessa yliopistoon ensin 1.6.–1.10.2006, jolloin määräaikaisuuden perusteena oli ollut sijaisuus. Hallinto-oikeus katsoi, että yliopistolla oli tämän virkasuhteen osalta ollut virkamieslain mukainen peruste määräajaksi nimittämiselle. 1.9.–31.12.2006 tehdyn nimityksen määräaikaisuuden perusteena oli ollut työn luonne. Koska kyseisen virkasuhteen määräaikaisuus oli johtunut tilapäisestä lisätyövoiman tarpeesta ja yliopiston vakinaisten virkamiesten virkavapauksista, määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle oli ollut valtion virkamieslain mukaiset työn luonteeseen ja sijaisuuteen liittyvät perusteet. Ajoiksi 2.10.2006–30.6.2007, 1.7.2007–30.6.2008, 1.7.2008–30.6.2009 ja 1.7.–31.12.2009 tehtyjen nimitysten määräaikaisuuden perusteena oli ollut avoinna olevan viran hoito. Määräaikaisuutta oli perusteltu sillä, että toimistotehtäviä ei voitu täyttää vakinaisesti organisaatiojärjestelyjen ja valtion tuottavuusohjelman takia. Avoinna olevien virkojen tehtävien hoidon järjestäminen määräaikaisilla virkasuhteilla oli jatkunut niin kauan, ettei järjestely ollut ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vain väliaikainen. Yliopisto ei myöskään esittänyt tehtävien uudelleenjärjestelyjen aikatauluista ja vaikutuksista sellaista selvitystä, joka olisi osoittanut A:n tekemän työn olleen nimityksiä tehtäessä tehtäväjärjestelyjen vuoksi ajallisesti tai määrällisesti rajattavissa niin, että hänet olisi voitu nimittää työn tilapäisen luonteen perusteella määräajaksi. Yliopistolla ei ollut perustetta nimittää A:ta määräajaksi näihin virkasuhteisiin. Hallinto-oikeus hyväksyi hakemuksen perusteeltaan. Hakemuksen enemmälti hyläten hallinto-oikeus määräsi yliopiston maksamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös HäHaO 15/0295/3 Korvausvaatimus
Määräaikainen virkasuhde ... - Korvausvaatimus Päätös HäHao 15/0294/3 Korvausvaatimus 1428872400000
Hallintoriita Hämeenlinnan hallinto-oikeus Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde Päätös 15/0294/3 Tutkimatta jättäminen A: 13.4.2015 A oli ollut määräaikaisissa virkasuhteissa virastoon 2003–2009. Virkamieslautakunta oli 16.11.2012 antamallaan päätöksellä jättänyt A:n korvausvaatimuksen tutkimatta. Virkamieslautakunta oli katsonut, että palkkaa vastaavaa korvausta voidaan valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentti huomioon ottaen määrätä vain sillä edellytyksellä, ettei asianomainen palvelussuhde kyseiseen virastoon enää jatku. Virkamieslautakunta oli todennut A:n palvelussuhteen jatkuneen virkasuhteen päättymisen jälkeen määräaikaisena työsuhteena yhden vuoden ajan ja katsonut, ettei hänen oikeussuojansa toteutuminen kyseisessä tilanteessa edellyttänyt asian ratkaisua valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä. Korkein hallinto-oikeus oli 6.5.2014 antamallaan päätöksellä kumonnut virkamieslautakunnan päätöksen ja siirtänyt asian Hämeenlinnan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Päätöksen mukaan se, että A oli ollut kymmenen määräaikaisen virkasuhteen jälkeen vuoden määräaikaisessa työsuhteessa, ei antanut aihetta arvioida, että hänen oikeussuojantarpeensa tulisi riittävästi turvatuksi ilman mahdollisuutta hakea valtion virkamieslain mukaista korvausta. A oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen koordinaattorin tehtävään ajaksi 1.1.–30.9.2003. Määräaikaisuuden perusteena oli ollut työn luonne. A:n tehtävinä olivat olleet erilaisten koulutus- ja muiden sellaisten projektien työryhmien koordinaattorina toimiminen, internet-sivujen ylläpitäminen ja kehittäminen sekä avustaminen laitoksen toimistorutiineissa ja osaltaan toimiston tehtävänjaon uudelleen organisoinnin kehittäminen. A oli nimitetty samoilla perusteilla määräajaksi myös ajoiksi 1.10.2003–31.7.2004 ja 1.8.–31.12.2004. Myös seuraavan 1.1.–30.6.2005 nimityksen määräaikaisuuden perusteena oli ollut työn luonne. Nimittämiskirjan liitteen mukaan nimityksen tekeminen johtui laitoksella tapahtuvasta virkarakenteen muutostyöstä ja sopeuttamisesta talousarviokehitykseen, mikä työ oli tarkoitus saattaa päätökseen kevään 2005 aikana. Myös tätä seuraavien määräaikaisten nimityksien 1.7.2005–31.12.2006, 1.1.–31.7.2007, 1.8.2007–31.7.2008–31.7.2009 ja 1.8.2009–31.7.2010 perusteena oli ollut sama syy. Viraston rehtori oli 5.9.2008 päättänyt avoimeksi tulevia muita kuin opetusvirkoja koskevasta virkojen ja tehtävien täyttökiellosta. Päätöstä oli perusteltu työnantajan velvollisuudella sijoittaa 1.10.2008 lakanneiden yksiköiden henkilöstö uudelleen sekä henkilöstön vähentämistarpeella. Rehtori oli purkanut kiellon muiden kuin hallinto- ja toimistotehtävien osalta 29.1.2009. Hallinto-oikeus totesi, että A oli esitetyn selvityksen perusteella tehnyt koko palvelussuhteensa ajan pääasiassa samanlaisia tehtäviä. Virasto oli ilmoittanut A:n tehtävien olleen erilaisiin projekteihin liittyneitä määräaikaisia kehittämistehtäviä, mutta työn liittyminen projekteihin ei kuitenkaan vielä sellaisenaan osoita, että määräaikaiselle virkasuhteelle on laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Määräaikaisuuden perustetta on arvioitava kunkin nimittämishetken olosuhteiden mukaan työn luonne huomioon ottaen. Asiassa esitetty selvitys A:n virkasuhteista osoitti, että työvoiman tarve oli A:n hoitamissa tehtävissä ollut jatkuvaa. Viraston ilmoituksen mukaan ajoiksi 1.1.2003–30.6.2005 tehtyjen nimitysten määräaikaisuuteen oli vaikuttanut organisaatiouudistuksesta seurannut tarve sijoittaa uudelleen hallinto- ja toimistohenkilökuntaa ja muuttaa virkamiesten työnjakoa. Nimittämistä 1.1.–30.6.2005 koskeneen nimittämiskirjan liitteen mukaan virkarakenteen muutostyö oli kuitenkin ollut tarkoitus saattaa päätökseen kevään 2005 aikana. Yliopisto ei ollut osoittanut, että organisaatiouudistus ja sen edellyttämät tehtäväjärjestelyt olisivat enää kevään 2005 jälkeen edellyttäneet A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Hallinto-oikeus katsoi, ettei virastolla siten ollut valtion virkamieslain mukaista perustetta nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin aikana 1.7.2005–31.12.2009. Hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös HäHao 15/0294/3 Korvausvaatimus
Hallintoriita ... - Kirjallinen varoitus Päätös TuHaO 15/0082/1 Kirjallinen varoitus 1427148000000
Kirjallinen varoitus Turun hallinto-oikeus Tehtävään määräyksen peruuttaminen Virkavelvollisuuden rikkominen Päätös 15/0082/1 Alkoholi Sopimaton käytös A: 24.3.2015 Työnjohdollinen määräys Valituksen tutkiminen Suhteellisuusperiaate Korostunut käyttäytymisvelvollisuus Tarkoitussidonnaisuusperiaate Soveltuvuus tehtävään Syyttäjänvirasto oli antanut syyttäjä A:lle kirjallisen varoituksen ja peruuttanut A:n määräaikaisen määräyksen toimia syyttäjänviraston apulaispäällikkönä. Päätöksen perustelujen mukaan A oli rikkonut velvollisuuttaan käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla olemalla päihtynyt ja käyttäytymällä epäasiallisesti virkamatkaan rinnastuvalla virkistysmatkalla. Perustelujen mukaan A ei tämän johdosta ollut voinut jatkaa enää uskottavasti esimiehenä apulaispäällikön tehtävissään. A:lla oli kokemusta syyttäjäntehtävistä 23 vuoden ajalta ja hän oli toiminut myös muissa johtotehtävissä. A ei ollut käyttäytynyt aiemmin moitittavasti virassaan. Syyttäjänvirasto oli pitänyt virastopäivät, joiden paluumatkalla virasto oli tarjonnut laivan ravintolassa osallistujille päivällisen, mukaan lukien neljä lasia viiniä. Päivällisen loppua kohden A:n havaittiin olleen voimakkaasti päihtynyt. A oli siirtynyt omasta pöydästään toiseen keskustellakseen siellä istuneen seurueen ja erityisesti erään naispuolisen henkilön kanssa. Seurueen poistuessa paikalta A oli suuttunut ja esimiesasemaansa vedoten komentanut naispuolisen henkilön keskustelemaan kanssaan uhaten muutoin antaa tälle potkut. Kun A:ta oli rauhoiteltu tilanteessa, hän oli tönäissyt erästä alaistaan siten, että tämä oli horjahtanut takanaan ollutta tuolia päin. Tämän jälkeen A oli talutettu hyttiin, jonne hän oli siirtynyt rauhallisesti. A oli kuulostanut hytissä itsetuhoiselta, minkä vuoksi A:ta varten oli kutsuttu poliisipartio hakemaan hänet satamasta. A oli tapahtumien jälkeen pyytänyt anteeksi viraston henkilökunnalta ja keskustellut asiasta erikseen osastonsa syyttäjien kanssa. Päätöstä ei voitu pitää sellaisena hallinnon sisäisenä työnjohdollisena määräyksenä, jota hallintolainkäyttölain valituskielto koskee. Valitus oli siksi tutkittava. Varoituksen lainmukaisuus Hallinto-oikeus arvioi, että hallintolain mukainen suhteellisuusperiaate rajoittaa työnantajan harkintavaltaa varoituksen antamisessa. Varoituksen on oltava oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen. Moitittavuutta ankaroittavana seikkana voidaan ottaa huomioon muun muassa esimiesasema. Oikeuskäytännössä on katsottu, että alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen virkapaikalla tai virkaa hoidettaessa on virkamiehen asemaan sopimatonta ja virkavelvollisuuksien vastaista käytöstä, jonka perusteella virkamies voidaan ainakin menettelyn toistuessa jopa irtisanoa. Vaikka A:n menettely ei ollut tapahtunut varsinaisissa virkatehtävissä, eikä päihtymyksellä ollut välitöntä vaikutusta niiden hoitamiseen, hallinto-oikeuden mukaan kysymys oli ollut virkamatkaan rinnastuvasta matkasta, jolle A oli osallistunut esimiehen ominaisuudessa. A oli nauttinut alkoholia siinä määrin, että hän oli päihtynyt voimakkaasti ja menettänyt itsehillintänsä ja harkintakykynsä. Hän oli käyttäytynyt epäasiallisesti ja uhkaavasti naispuolista alaistaan kohtaan ja tönäissyt häntä rahoittelemaan pyrkinyttä toista alaistaan. A oli siten käyttäytynyt asemaansa ja tehtäviinsä nähden sopimattomasti, eikä menettelyn moitittavuutta arvioitaessa voitu antaa merkitystä sille, olivatko A:n alaiset suhteutuneet anteeksiantavasti tai ymmärtäväisesti hänen käytökseensä. Virkamiehen käytöksen on oltava objektiivisesti arvioiden asianmukaista. Varoitusta ei siten voitu pitää kohtuuttomana seuraamuksena A:n menettelystä, erityisesti kun otettiin huomioon hänen esimiesasemansa. Tehtävään annetun määräyksen peruuttamisen lainmukaisuus Hallinto-oikeuden mukaan tehtävään määräämisen peruuttamiseen soveltuvat hallintolain 6 §:n yleiset oikeusperiaatteet, kuten tarkoitussidonnaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate. Siten tehtävään määräämisen peruuttamiselle on oltava hyväksyttävä ja perusteltu syy, ja peruuttamisen on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Hallinto-oikeus totesi, ettei määräyksen antaminen tehtävään määräajaksi estä määräyksen peruuttamista ennen määräajan loppumista, jos virkamiehellä ei enää katsota olevan edellytyksiä hoitaa tehtäväänsä. Näin voidaan tehdä esimerkiksi jos virkamies on virkavelvollisuuksiensa vastaisella menettelyllä osoittanut olevansa soveltumaton tehtävään. Kun syynä on henkilöön liittyvä syy, peruuttamisen on katsottava olevan myös seuraamuksenluonteinen toimenpide. Hallinto-oikeus totesi edelleen, että vaikka määräys tehtävään voidaan peruuttaa syistä, jotka luonteeltaan vastaavat henkilöön liittyviä virkasuhteen päättämisperusteita, määräyksen peruuttamisen vaikutukset virkamiehen oikeusasemaan eivät ole rinnastettavissa virkasuhteen päättämisen vaikutuksiin. Tehtävään määräyksen peruuttamiselle ei siten voida asettaa yhtä korkeaa kynnystä kuin virkasuhteen päättämiselle. A:n menettely oli ollut hyvin sopimatonta ja objektiivisesti arvioiden omiaan heikentämään alaisten luottamusta esimiestään kohtaan. Syyttäjänvirastolla oli siten ollut perusteltu syy peruuttaa määräys apulaispäällikön tehtävään. Ottaen huomioon A:n apulaispäällikön aseman ja siihen liittyvän korostuneen käyttäytymisvelvollisuuden, peruuttaminen ei ollut ollut myöskään kohtuutonta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Hallintolainkäyttölaki_5_§_2_momentti Hallintolaki_6_§ Laki_syyttäjälaitoksesta_17_§_2_momentti Suomen perustuslaki_21_§_1_momentti Valtioneuvoston_asetus_syyttäjälaitoksesta_11_§ Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_57_§_1_
Päätös TuHaO 15/0082/1 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 15/0073/4 Kirjallinen varoitus 1424901600000
Kirjallinen varoitus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Itä-Suomen hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden rikkominen Sananvapaus Päätös 15/0073/4 Poliisi Työnjohtomääräys A: 26.2.2015 Poliisilaitos oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A oli tehnyt lisensiaattityön poliisin hallintorakenneuudistuksen Pora I ja Pora II -vaiheista. Varoituksen antamisen aikaan A oli ollut tohtorikoulutettavana ja tehnyt väitöskirjaa hallintorakenneuudistuksen Pora III -vaiheesta. Hän oli samaan aikaan ollut myös pääpoliisiaseman rikoskomisarion virassa. A oli antanut eri tiedotusvälineille haastatteluja liittyen tutkimustyöhönsä. A:ta oli jo aiemmin huomautettu sen johdosta, että hän oli antanut haastattelun poliisin hallintorakenneuudistukseen liittyen. A oli myös saanut työnjohdollisen määräyksen, jossa oli korostettu, että A:n on pitäydyttävä kommentoimasta hallintorakenneuudistusta poliisina ja poliisihallinnon edustajana. Toimittajien lausumien mukaan A:ta oli haastateltu nimenomaan tutkijana eikä poliisina, vaikka hänen virka-asemansa olikin mainittu. Virka-asema oli kuitenkin mainittu haastatteluissa, koska se oli lausumien mukaan antanut artikkeleille lisäarvoa ja sen pois jättäminen olisi ollut huonoa journalismia. Hallinto-oikeus piti selvitettynä, että A oli antanut haastattelut hallinnon tutkijana, eikä poliisin edustajana. A oli myös ennen haastattelujen antamista korostanut toimittajille asemaansa tutkijana, ja pidättäytynyt kommentoimasta uudistusta poliisin edustajana. A ei ollut siten rikkonut poliisihallinnon tiedottamismääräyksiä eikä siitä johdettua poliisilaitoksen tiedottamisohjetta, eikä myöskään hänelle annettua virkamääräystä. Hallinto-oikeus totesi, että A:lla oli hänen virka-asemastaan riippumatta perustuslaissa ja yliopistolaissa säädetty oikeus tieteellisen tutkimuksen vapauteen. Valittajalla oli siten oikeus tutkia poliisin hallintorakenneuudistusta, vaikka hän oli samaan aikaan poliisilaitoksen päällystöön kuuluva virkamies. Perustuslaissa säädettyä sananvapautta voidaan rajoittaa ainoastaan laissa säädetyllä perusteella, eikä rajoituksia voida tulkita laventavasti. Virkamiehen sananvapautta tulee arvioida suhteessa valtion virkamieslaissa säädettyihin yleisiin virkavelvollisuuksiin. Hallinto-oikeuden mukaan A oli arvioinut haastattelussa hallintorakenneuudistusta yleisesti nostamatta esille yksittäisiä poliisihallinnon yksiköitä. Asiassa ei ollut tullut ilmi, että A olisi lausunnoillaan aiheuttanut mitään todellista haittaa työnantajalle, poliisihallinnolle tai kansalaisten yleiselle turvallisuudentunteelle. Viranomainen ei ollut myöskään osoittanut A:n menettelyn vaikuttaneen hänen kykyynsä hoitaa virka- tai esimiestehtäviään. Hallinto-oikeuden mukaan A oli haastatteluja antaessaan ollut tietoinen siitä, että hänen virka-asemansa poliisina voi tulla esille. Mikäli A olisi pelkästään tästä johtuen joutunut pidättäytymään antamasta haastattelua tutkimusaiheestaan, tilanne olisi hallinto-oikeuden käsityksen mukaan johtanut perustuslaissa suojatun tutkimuksen vapauden ja sananvapauden rajoittamiseen. Hallinto-oikeus piti siten A:n menettelyä kokonaisuutena arvioiden asianmukaisena. Ottaen huomioon A:n mainitut perusoikeudet ja sen, että A oli virkamääräyksen mukaisesti pidättäytynyt kommentoimasta hallintorakenneuudistusta poliisina ja poliisihallinnon edustajana, A ei ollut laiminlyönyt myöskään työnantajan työnjohtomääräyksiä. Viranomaisella ei siten ollut ollut perustetta antaa A:lle kirjallista varoitusta. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Lainvoimainen. Suomen perustuslaki 12_§_1_momentti Suomen perustuslaki 16_§_3_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Yliopistolaki_6_§_1_momentti
Päätös I-SHaO 15/0073/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus Virkavelvollisuuden laiminlyönti ... - Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 14/5309/4 Kirjallinen varoitus 1418767200000
Kirjallinen varoitus Itä-Suomen hallinto-oikeus Esteellisyys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Päätös 14/5309/4 Virkavelvollisuuden rikkominen A: 17.12.2014 Oppilaitos oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A oli päätöksen mukaan toiminut esteellisenä osallistuessaan koulutussuunnittelijan määräaikaisen virkasuhteen täyttämiseen. A:lla oli oppilaitoksen käsityksen mukaan ollut erityisen läheinen suhde koulutussuunnittelijan virkasuhteeseen 14.10.2013 nimitetyn B:n kanssa. A ja B olivat oppilaitoksen kurssihotellin kulun- ja kameravalvonnan avulla saatujen tietojen mukaan liikkuneet yhdessä kurssihotellissa ja yöpyneet siellä samanaikaisesti, vaikka B:llä ei ollut sopimusta kurssihotellin käytöstä. B:n yöpymiset olivat alkaneet 18.3.2013 ja jatkuneet aina 23.1.2014 saakka, jolloin asia oli otettu puheeksi A:n ja B:n kanssa. Työnantajan mukaan samanaikaisia yöpymisiä kurssihotellissa oli 56, joista 12 oli tapahtunut B:n rekrytointiprosessin aikana. Työnantajan tietoon oli lisäksi tullut viestejä henkilökunnan edustajilta, joiden mukaan A:lla ja B:llä oli suhde. B oli työantajan tietojen mukaan toiminut myös A:n personal trainerina. A oli myöntänyt, että B toimi hänen personal trainerinaan, mutta sekä A että B olivat kiistäneet suhteen olemassaolon. Hallinto-oikeus arvioi, että työnantajan kamera- ja kulunvalvontatietojen perusteella tekemiä johtopäätöksiä A:n ja B:n liikkumisesta ja samanaikaisista yöpymisistä voitiin pitää perusteltuina. Myös henkilökunnalta tulleet viestit tukivat työnantajan käsitystä. Hallinto-oikeus totesi, että A ei ollut pystynyt osoittamaan työnantajan käsitystä erityisen läheisestä suhteesta paikkaansa pitämättömäksi ja työnantajan esittämää selvitystä suhteen olemassaolosta voitiin pitää riittävänä ja luotettavana. Työnantaja oli perustellusti voinut arvioida A:n olleen esteellinen osallistumaan koulutussuunnittelijan määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämistä koskevan asian valmisteluun. A oli toiminut asiassa tietoisesti ja hänen oli asemansa vuoksi tullut ymmärtää toimintansa moitittavuus. Luottamus hänen toimintansa puolueettomuuteen oli vaarantunut. Työnantaja oli siten voinut arvioida A:n toimineen vastoin hänen virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyöneen niitä valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Työnantajalla oli ollut perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Hallintolaki_27_§_1_momentti Hallintolaki_28_§_1_momentti_7_kohta Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös I-SHaO 14/5309/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 14/5217/4 Kirjallinen varoitus 1414447200000
Kirjallinen varoitus Itä-Suomen hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Työnjohtomääräys Päätös 14/5217/4 Kohtuullinen aika A: 28.10.2014 Virasto oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien rikkomisesta. Päätöksen mukaan A oli väärentänyt huhti – kesäkuussa 2012 työaikaleimauksia niin, että hänelle oli kertynyt todellisuutta enemmän työaikaa. Päätöksen mukaan A oli myös jättänyt noudattamatta esimiehensä antamia työnjohto- ja valvontamääräyksiä, jotka liittyivät kyseisten työaikatietojen korjaamiseen. A:ta oli kuultu asiassa joulukuussa 2012 ja kirjallinen varoitus oli annettu 21.1.2014. Hallinto-oikeus totesi, että varoitus on hallintopäätös, jolla kohdistetaan moite virkavelvollisuuksien rikkomiseen ja kiinnitetään virkamiehen huomio tämän toiminnan moitittavuuteen vastaisuuden varalta. Virkamieslaissa ei ole aikarajaa varoituksen antamiselle, mutta varoituksen tarkoitus huomioon ottaen aika varoituksen ja virkamiehen moitittavan käyttäytymisen välillä ei voi olla kovin pitkä. Kohtuullisen aikarajan määrittäminen tapahtuu yksittäistapauksellisena ratkaisuna tosiseikkojen perusteella. Kun kuulemisestakin oli kulunut aikaa yli vuosi varoituksen antamiseen, hallinto-oikeus arvioi, ettei varoitusta ollut annettu kohtuullisessa ajassa. Sillä seikalla, että asian viivästyminen oli johtunut asian valmistelijan vaihtumisesta virastossa, ei ollut oikeudellista merkitystä asiassa. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Päätöksen tultua kumotuksi edellä mainitulla perusteella hallinto-oikeus ei ottanut kantaa siihen, olisiko varoituksen antamiselle ollut muutoin perusteita. Lainvoimainen Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_14_§
Päätös I-SHaO 14/5217/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 1475207/4 Kirjallinen varoitus 1414011600000
Kirjallinen varoitus Itä-Suomen hallinto-oikeus Sairaus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Päätös 14/5207/4 Kuulemismenettely A: 23.10.2014 Virasto oli 17.1.2014 antanut A:lle kirjallisen varoituksen, koska hän oli ollut luvatta ja ilman asianmukaista syytä pois työstä 19.8.2013 ja 9.–23.10.2013. A:lle oli 3.7.2013 ilmoitettu, että työnantaja tulee 1.7.2013 lukien katsomaan poissaolot, joista työnantajalle ei toimiteta työterveyskeskuslääkärin todistusta työkyvyttömyydestä, luvattomiksi ja perusteettomiksi poissaoloiksi. A oli ollut poissa työstä luvatta ja ilman työnantajan edellyttämää työterveyslääkärin todistusta 4., 5. ja 25.7.2013, mistä työnantaja oli 18.7.2013 antanut A:lle kirjallisen huomautuksen. A:lle oli myös ilmoitettu, että työnantajan A:lle 3.7.2013 antama määräys oli edelleen voimassa. A oli ollut poissa työstä 19.8.2013 ja 23.10.2013 esittämättä kyseisistä poissaoloista lainkaan lääkärintodistusta. A oli toimittanut lääkärintodistuksia 9.–22.10.2013 väliseltä ajalta, mutta todistukset eivät olleet työnantajan nimeämän työterveyslääkärin tai hänen sijaisensa allekirjoittamia. A:ta oli kuultu asiassa 17.1.2014 ja varoitus oli annettu pian kuulemistilaisuuden jälkeen. Varoitukseen oli kirjattu ne ratkaisun perusteena olleet seikat, jotka olivat olleet tiedossa jo ennen kuulemista, sekä seikat, joista valittajaa oli kuultu. Hallinto-oikeus arvioi, että yksin se, että päätös varoituksen antamisesta oli annettu pian kuulemistilaisuuden jälkeen, ei osoita että virkamiehen kuulemisvelvoitetta olisi rikottu. Sen sijaan se, että varoitukseen oli kirjattu kuulemisessa esitetyt lausumat, osoitti, että päätös oli tehty A:n kuulemisen jälkeen. Hallinto-oikeus arvioi, ettei päätöksen voitu katsoa syntyneen virheellisessä järjestyksessä kuulemisvirheen perusteella. Hallinto-oikeus totesi myös, että työnantaja voi edellyttää virkamieheltä työantajan osoittaman lääkärin todistuksen, mikäli työnantaja perustellusta syystä katsoo, ettei sairauslomaa voida hyväksyä virkamiehen esittämän lääkärintodistuksen mukaan. Hallinto-oikeus arvioi, että A:n aikaisemmista sairauslomista johtuen työnantaja oli voinut edellyttää työterveyslääkärin todistusta jokaisesta poissaolosta. Koska A oli ollut poissa töistä esittämättä kahdelta päivältä lainkaan lääkärintodistusta ja koska A:n esittämät lääkärintodistukset eivät olleet työnantajan nimeämän työterveyslääkärin tai hänen sijaisenaan toimivan työterveyslääkärin antamia, voitiin A:n katsoa toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyöneen niitä. A:n selvitystä siitä, ettei hän heikon terveydentilansa vuoksi ollut kyennyt menemään lääkäriin 19.8.2013 ja 23.10.2013 heikon terveydentilansa vuoksi ei ollut pidettävä uskottavana. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_23_a_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_53_§_2_momentti Valtion _virka-_ja_ työehtosopimus_8_§
Päätös I-SHaO 1475207/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös I-SHaO 15/0136/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja määräaikainen virantoimituksesta erottaminen 1429650000000
Irtisanominen yksilöperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus Rattijuopumus Virkavelvollisuuden rikkominen Päätös 15/0136/4 Rikostuomio Poliisi A: 22.4.2015 Suhteellisuusperiaate Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen Poliisilaitos oli irtisanonut vanhemman konstaapeli A:n virasta, koska tämä oli 26.10.2013 syyllistynyt vapaa-ajallaan törkeään rattijuopumukseen ja liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Hallinto-oikeus arvioi asiassa sitä, oliko A voitu irtisanoa kyseisillä perusteilla vai oliko seuraamus ollut A:n osalta kohtuuton hallintolain 6 §:stä ilmenevän suhteellisuusperiaatteen vastaisesti. Asiassa arvioitiin myös sitä, oliko irtisanomiselle ollut erityisen painava syy vai olisiko määräaikainen virantoimituksesta erottaminen ollut riittävä seuraamus. Poliisin hallinnosta annetun lain 15 i §:n mukaan poliisimiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan määrätä kurinpitorangaistuksena määräaikainen virantoimituksesta erottaminen, jollei varoitusta ole pidettävä riittävänä seuraamuksena. Hallinto-oikeus totesi, että valtion virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä arvioidaan tapauskohtaisesti ja kokonaisharkinnalla, jossa punnitaan useita tekoa koskevia seikkoja. Harkintaan vaikuttavat muun ohella teon aste, määrä, vahingollisuus ja toistuvuus. Hallinto-oikeus ei ottanut kantaa aiempaan virkamieslautakunnassa muodostuneeseen linjaan, vaan arvioi tilannetta kokonaisharkinnalla sen kaikki erityispiirteet huomioon ottaen. Hallinto-oikeus otti huomioon irtisanomista lievempää seuraamusta puoltavina seikkoja teon ainutkertaisuuden ja A:n aiemman nuhteettoman 12 vuoden virkauran. Erityisen painava syyn olemassaoloa puoltavia seikkoja olivat se, että asiassa on ollut kyse rikoksen törkeästä tekomuodosta sekä se, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 40 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 30 päiväsakkoon. A oli määrätty myös ajokieltoon. Poliisin tehtävissä olevan henkilön tulee käyttäytyä myös vapaa-aikanaan asemansa edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeus katsoi, että erityisen painava syy A:n irtisanomiseksi oli ollut olemassa. Kuljettamalla autoa alkoholin vaikutuksen alaisena ja syyllistyessään törkeään rattijuopumukseen A oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan poliisina. Hallinto-oikeuden arvion mukaan rattijuopumus mahdollistaa aina vakavan vaaran aiheutumisen ja teko on ollut omiaan heikentämään poliisin nauttimaa luottamusta ja arvovaltaa kansalaisten keskuudessa. Päätöstä ei näiden seikkojen vuoksi ollut pidettävä kohtuuttomana tai suhteellisuusperiaatteen vastaisena. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Hallintolaki_6_§ Laki_poliisin_hallinnosta_15_i_§ Valtion virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_25_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti
Päätös I-SHaO 15/0136/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja määräaikainen virantoimituksesta erottaminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös HeHaO 14/0979/2 Irtisanominen yksilöperusteella 1417125600000
Irtisanominen yksilöperusteella Helsingin hallinto-oikeus Heikentynyt työkyky Virkavelvollisuuden laiminlyönti Päätös 14/0979/2 Sairausloma A: 28.11.2014 Virasto oli päättänyt irtisanoa A:n perintäsihteerin virkasuhteen. Päätöstä perusteltiin muun muassa sillä, että A:n työkyky oli olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt kahdella viidesosalla siten, että A:lla oli oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. A oli ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä 1.9.2006 alkaen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kieltäytynyt virkatehtäviensä hoitamisesta, vaikka niistä ei olisi aiheutunut vakavaa vaaraa A:n hengelle tai terveydelle. A oli ollut irtisanomispäätöstä tehtäessä sairauslomalla viraston osa-aikaisesta perintäsihteerin virkasuhteesta yhtäjaksoisesti 18.3.2013 alkaen. A:lle myönnetty sairausloma oli perustunut sairauteen, jonka A oli todistanut työnantajalle esittämillään työterveyslääkärin antamilla lääkärintodistuksilla. Viimeisimmän 26.9.2013 päivätyn lääkärintodistuksen mukaan A:n sairaudesta johtuva työkyvyttömyysaika oli jatkunut 31.12.2013 saakka. Kevan päätöksen ja Kelan päätöksen mukaan A:n sairaudet heikensivät hänen toimintakykyään, mutta A:lla oli vielä työkykyä jatkaa työssään. Työnantaja oli 10.10.2013 päivätyllä kirjeellään pyytänyt A:ta ilmoittamaan 18.10.2013 mennessä, oliko A tulossa töihin. A oli vastannut, ettei hän kykene tulemaan töihin terveytensä vuoksi ja viitannut 26.9.2013 päivättyyn lääkärintodistukseen. Työnantaja oli irtisanonut virkasuhteen 20.11.2013. Työnantaja oli irtisanomispäätöksessä todennut, että työnantajalla ei ollut aihetta epäillä 26.9.2013 annetun lääkärintodistuksesta ilmenevän työterveyslääkärin lausunnon oikeellisuutta. Hallinto-oikeuden mukaan työnantajan oli lisäksi katsottava tosiasiallisesti myöntäneen A:lle virkavapautta sairauden perusteella myös 26.9.2013 alkaen, sillä A:lle oli maksettu sairausajan palkkaa ainakin 30.11.2013 saakka. Virkavapauden myöntäminen virkamiehelle todistetusta sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi ei lähtökohtaisesti kuulu työnantajan harkintavaltaan. Kun työnantajalla ei ollut aihetta epäillä lääkärintodistuksessa esitetyn lausunnon oikeellisuutta, A:lla oli katsottava olleen oikeus saada sairauslomaa 31.12.2013 saakka. A ei ollut velvollinen palaamaan töihin sairauslomansa kestäessä eikä näin ollen ollut menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Kun virkasuhteen irtisanomiselle ei siten ole ollut erityisen painavaa syytä, päätös A:n virkasuhteen irtisanomisesta oli lainvastainen. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Lainvoimainen. Perustuslaki_6_§ Valtion_virkamieslaki_13_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_23_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_23_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_23_a_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti_1 kohta Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus_8_§ Yhdenvertaisuuslaki_6_§
Päätös HeHaO 14/0979/2 Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 15/0322/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1431464400000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Irtisanomisen peruuttaminen Päätös 15/0322/2 Tutkimatta jättäminen A: 13.5.2015 Virasto oli irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään 31.12.2014. A oli vaatinut, että hänen irtisanomistaan koskeva päätös kumotaan. Virasto oli toimittanut hallinto-oikeuteen 11.11.2014 tehdyn päätöksen, jolla A:n irtisanominen oli peruutettu. A oli todennut suostuneensa irtisanomisen peruuttamiseen. A oli kuitenkin tyytymätön viraston menettelyyn yhteistoimintaneuvotteluissa ja hänen irtisanomisessaan. Hän oli myös vaatinut, että hänen palkkauksensa muutetaan uudessa virassa korkeamman vaatimustason mukaiseksi. Virasto oli peruuttanut A:n irtisanomisen tämän suostumuksella, joten A:lla ei ollut hänen irtisanomistaan koskevassa asiassa enää oikeussuojan tarvetta. Hallinto-oikeus ei voinut tutkia A:n palkkausta koskevaa vaatimusta. Hallinto-oikeus jätti A:n vaatimukset tutkimatta. Lainvoimainen. Laki_työtuomioistuimesta_1_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_28_§ Valtion_virkamieslaki_52_§_1_momentti
Päätös P-SHaO 15/0322/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HäHaO 13/0442/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1384293600000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Uudelleen sijoittaminen Toiminnan uudelleenjärjestely Päätös 13/0442/3 Töiden loppuminen A: 13.11.2013 Virasto oli 2.6.2014 päättänyt irtisanoa erikoissuunnittelija A:n virkasuhteen, koska rykmentti, jossa A työskenteli, lakkasi 31.12.2014. Päätöksen perustelujen mukaan A:ta ei ollut voitu kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa uusiin tehtäviin puolustusvoimissa. Virasto oli todennut lausunnossaan, että A oli 22.7.2014 tehdyllä päätöksellä nimitetty hakemaansa toiseen virkaan, joten hänen valituksensa uudelleensijoittamisvelvoitteen laiminlyönnistä oli perusteeton. A oli todennut, että hänen uudelleen sijoittamiseensa liittyvissä asiakirjoissa oli tehtävänimikettä koskevia virheitä. A oli hakenut suunnittelijan (kirjastojärjestelmät, vaativuusluokka 11) tehtävää, mutta nimityspäätöksessä hänet oli määrätty suunnittelijan (kirjaston tietopalvelut, vaativuusluokka 11) tehtävään. Samassa kirjastossa oli myös vaativuusluokkaan 8 sijoitettu suunnittelija (kirjaston tietopalvelut). Työnantaja ei A:n mukaan ollut pystynyt vastaamaan yksiselitteisesti miten asiakirjoissa olevat virheet vaikuttivat jatkossa hänen asemaansa virkamiehenä ja A oli pyytänyt hallinto-oikeutta vahvistamaan, että hänet oli määrätty hakemaansa tehtävään ja että uudelleensijoittamisvelvoite oli tullut täytetyksi. Hallinto-oikeus totesi, että A oli 22.7.2014 tehdyllä päätöksellä nimitetty hänen hakemaansa puolustusvoimien siviilivirkaan ja hänet oli määrätty viranhakuilmoituksessa tarkoitettuun vaativuusluokan 11 suunnittelijan tehtävään. Virasto oli 1.8.2014 tekemällään päätöksellä peruuttanut päätöksensä A:n virkasuhteen irtisanomisesta hänen suostumuksellaan. A:lla ei siten ollut enää oikeussuojan tarvetta asiassa. A voi lisäksi pyytää virkanimityspäätökseen 22.7.2014 sisältyväksi esittämänsä kirjoitusvirheen korjaamista päätöksen tehneeltä virastolta hallintolain 52 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Hallinto-oikeus ei tutkinut valitusta. Päätös on lainvoimainen. Hallintolainkäyttölaki 51_§_2_momentti Hallintolaki_52_§
Päätös HäHaO 13/0442/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Uudelleen sijoittaminen Toiminnan uudelleenjärjestely ... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös P-SHaO 16/0610/2 Virantoimituksesta pidättäminen 1467666000000
Virantoimituksesta pidättäminen Pohjois-Suomen Rikossyyte hallinto-oikeus Vapaa-aika Käyttäytymisvelvollisuus Päätös 16/0610/2 A: 5.7.2016 Virasto oli pidättänyt vanhempi rajavartija A:n virantoimituksesta 10.10.2014 lukien rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Poliisi epäili A:n syyllistyneen törkeään metsästysrikokseen 13.9.2014 ampumalla alle yksivuotiaan karhun. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 27.5.2015 annetulla päätöksellä metsästysrikkomuksesta. Hallinto-oikeus totesi, että poliisilla on ollut asiaa tutkivana viranomaisena käytettävissään paras ja ajantasaisin tieto kaikesta tutkittavan teon rikosnimikkeen valintaan vaikuttavista seikoista. Virasto oli pyrkinyt selvittämään ennen päätöksen tekemistä, onko poliisi nähnyt tutkinnan edetessä aiheelliseksi tutkintanimikkeen muuttamisen. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan viraston ei voitu katsoa menetelleen virheellisesti luottaessaan poliisin näkemykseen tutkintanimikkeestä. Ottaen huomioon turvaamistoimenpiteen luonne, käräjäoikeuden päätöksellä ei ollut oikeudellista merkitystä virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa. A:n tehtäviin kuului muun muassa metsästyslain metsästystä koskevien säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta. Hallinto-oikeus totesi, että viraston toiminnan luonne ja erityisesti A:n tehtävät huomioon ottaen A:lta oli voitu edellyttää erityistä luotettavuutta myös vapaa-aikana. Kun lisäksi otettiin huomioon epäillyn rikoksen laatu, virasto oli voinut pidättää A:n virantoimituksesta valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_4_momentti Laki_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_20_§
Päätös P-SHaO 16/0610/2 Virantoimituksesta pidättäminen
Virantoimituksesta pidättäminen ... - Lomauttaminen Päätös I-SHaO 16/0126/4 Lomauttaminen 1464728400000
Lomauttaminen Itä-Suomen hallinto-oikeus Päätöksen perusteleminen Syrjintä Päätös 16/0126/4 Valitusosoitus A: 1.6.2016 Työnantaja oli yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen 17.12.2014 tekemällään päätöksellä lomauttanut A:n 15.1.2015 alkaen toistaiseksi tuotannollisista ja taloudellisista syistä. A:n mukaan lomautusilmoituksessa ei ollut perusteltu riittävän yksityiskohtaisesti niitä taloudellisia syitä, joiden takia hänet oli lomautettu eikä sitä, miksi lomautus oli kohdistunut juuri häneen. Lomautusilmoituksen yhteydessä ei myöskään ollut annettu valitusosoitusta. A väitti, että häntä oli kohdeltu epätasa-arvoisesti. Hallinto-oikeus totesi, ettei lomautusilmoituksesta ilmennyt syytä A:n lomauttamiselle eikä sitä, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun. Lomautusilmoitus ei siten täyttänyt hallintolaissa päätöksen perustelemiselle ja virkamieslaissa lomautusilmoitukselle asetettuja vaatimuksia. Hallinto-oikeus arvioi tapahtumia ennen lomautusilmoituksen antamista kokonaisuudessaan harkitessaan sitä, onko lomautusilmoitus tästä syystä kumottava. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli yhteistoimintaneuvottelujen ja henkilöstöryhmien kanssa käytyjen keskustelujen yhteydessä tosiasiassa saanut riittävästi tietoa niistä perusteista, jotka olivat johtaneet hänen lomauttamiseensa. Hallinto-oikeus katsoi, ettei työnantaja ollut kohdellut A:ta epätasapuolisesti suhteessa muihin työntekijöihin kohdistaessaan lomautuksen häneen sillä perusteella, että hänen palvelussuhteensa oli ollut lyhyempi kuin muiden työntekijöiden. Hallinto-oikeus totesi, että koska lomautusilmoitus sisältää sellaisen hallintopäätöksen, johon voidaan hakea muutosta valittamalla, on ilmoitukseen liitettävä valitusosoitus. Valitusosoituksen toimittaminen A:lle luottamusmiehen välityksellä ei täyttänyt hallintolain 47 §:ssä asetettuja vaatimuksia. Valitusajan on tällöin katsottava alkavan siitä hetkestä, kun asianomainen on saanut valitusosoituksen. Valitusosoituksen virheellisellä toimitustavalla ei kuitenkaan ollut merkitystä lomautusilmoituksen lainmukaisuutta arvioitaessa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_36_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_39_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§ Hallintolaki_47_§_1_momentti Hallintolaki_45_§_1_momentti
Päätös I-SHaO 16/0126/4 Lomauttaminen
Lomauttaminen ... - Korvausvaatimus Päätös VHaO 17/0217/1 Korvausvaatimus 1495746000000
Korvausvaatimus Vaasan hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 17/0217/1 Hallintoriita Sijaisuus A: 26.5.2017 A oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin 119 erillisellä nimityksellä 1.6.2002–1.2.2015 välisenä aikana. A oli ollut 1.6.2002–25.5.2005 välisenä aikana nimitettynä lähes yhtäjaksoisesti työnohjaajan ja mielisairaanhoitajan määräaikaisiin virkasuhteisiin, joita perusteltiin pääosin sijaisuudella. Tämän jälkeen A ei ollut reiluun 9 kuukauteen virkasuhteessa sairaalaan äitiysloman takia. A oli ollut nimitettynä samoihin tehtäviin 29 eri nimityksellä yhtäjaksoisesti 13.3.2006–1.10.2008, minkä jälkeen hän ei ollut ollut virkasuhteessa sairaalaan ennen 25.5.2009 alkanutta virkasuhdetta. Tämän jälkeen A oli ollut nimitettynä useisiin määräaikaisin virkasuhteisiin, joita perusteltiin pääosin vuosiloman ja sairausloman sijaisuudella sekä lisätyöllä. Neljän kuukauden jaksoa vuonna 2009 perusteltiin avoinna olleen työnohjaajan viran hoitamisella. Hallinto-oikeus viittasi määräaikaista työtä koskevaan puitesopimukseen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka perusteella toisen työntekijän tilapäinen sijaistaminen voi periaatteessa olla puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusteltu syy. Määräaikaisten palvelussuhteiden väärinkäytöstä voi olla kyse, mikäli määräaikaisuuksien uudistamiseen liittyvien olosuhteiden kokonaisarvioinnista ilmenee, että työntekijältä odotetut suoritukset eivät vastaa pelkästään tilapäistä tarvetta. Väärinkäyttöä voivat siis olla myös sijaishenkilöstön tarpeen kattamiseksi tehdyt määräaikaisuudet. Pelkästään se seikka, että kansallinen säännöstö voidaan perustella tässä säännöksessä tarkoitetulla perustellulla syyllä, ei riitä tekemään säännöstöstä puitesopimuksen määräyksen mukaista, mikäli käy ilmi, että tämän säännöstön konkreettinen soveltaminen johtaa todellisuudessa perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöön. Hallinto-oikeus totesi, että A:n nimityksissä oli ollut yli kolmen kuukauden katkos vuonna 2002 sekä 2003, yli yhdeksän kuukauden katkos vuosina 2005–2006 ja lähes kahdeksan kuukauden katkos vuosina 2008–2009. Näin ollen A:n oikeus hakea korvausta ajanjaksolle 2002–2008 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella oli vanhentunut. Hallinto-oikeus katsoi, että siltä osin kuin A oli vuonna 2009 hoitanut avoinna ollutta työnohjaajan virkaa, oli kysymys virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädetystä perusteesta. Hallinto-oikeus katsoi muiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta vuosina 2009 ja 2011–2015, että sijaisuudet olivat olleet peräkkäisiä ja ne olivat osaksi sijoittuneet muiden määräaikaisten virkasuhteiden väliin. Lyhytaikaisia sijaisuuksia oli ollut runsaasti ympäri vuoden. Näissä olosuhteissa työnohjaajien ja mielisairaanhoitajien virkatehtävien hoitamiseen oli katsottava olevan sellainen jatkuva tarve, että kysymys ei ollut sellaisesta virkamieslaissa tarkoitetusta työstä, joka edellyttää määräaikaista virkasuhdetta. Hallinto-oikeus katsoi niiden vuosille 2010 ja 2013–2014 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden osalta, joiden perusteena oli ollut lisätyö, ettei näitä tehtäviä voitu pitää valtion virkamieslaissa tarkoitettuina määräaikaisina tehtävinä. Hallinto-oikeus viittasi korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuun KHO:2010:62, jossa korkein hallinto-oikeus oli katsonut, että valtion tuottavuusohjelman mukaisella säästötavoitteella, virkojen täyttölupakiellolla ja ministeriön asettamilla henkilötyövuosia koskevilla rajoilla ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. Edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen olivat siis olemassa ajanjaksoille 2009 ja 2010–2015 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella. Hallinto-oikeus otti korvausta määrätessään huomioon A:n palvelussuhteen kokonaiskeston, korvauksen perusteena olevien määräaikaisten virkasuhteiden lukumäärän sekä keston, A:n iän ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä. Hallinto-oikeus määräsi sairaalan maksamaan A:lle kahdentoista kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen viivästyskorkoineen ja velvoitti sairaalan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 2 160 euroa. Vaatimukset hylättiin muilta osin. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_63_a_§ Neuvoston_direktiivi_1999/70/EY_annettu_28_päivänä_kesäkuuta_1999_Euroopan_ammatillisen_yhteisjärjestön_(EAY)_Euroopan_teollisuuden_ja_työnantajain_keskusjärjestön_(UNICE)_ja_julkisten_yritysten_Euroopan_keskuksen_(CEEP)_tekemästä_määräaikaista_työtä_koskevasta_puitesopimuksesta_5_lauseke_1_kohta
Päätös VHaO 17/0217/1 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös VHaO 17/0190/1 Korvausvaatimus 1495400400000
Korvausvaatimus Vaasan hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 17/0190/1 Hallintoriita Sijaisuus A: 22.5.2017 A oli nimitetty kuusi kertaa tarkastajan määräaikaiseen virkasuhteeseen ajanjaksolla 15.3.2012–28.2.2015. Ensimmäisen määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu kausiluonteinen työ sekä tilapäinen resurssivaje. Toisen määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu viransijaisuus. Kolmannen määräaikaisuuden peruste oli työtehtävien kausiluonteisuus ja neljännen ja viidennen viransijaisuus. Viimeisen määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu kausiluonteinen työ. A oli hoitanut eri tehtäviä kuin se henkilö, jota hän sijaisti. A oli ollut myös harjoittelijan ja tarkastajan määräaikaisissa virkasuhteissa vuosina 2007–2011. Hallinto-oikeus viittasi määräaikaista työtä koskevaan puitesopimukseen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka perusteella toisen työntekijän tilapäinen sijaistaminen voi periaatteessa olla puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusteltu syy. Määräaikaisten palvelussuhteiden väärinkäytöstä voi olla kyse, mikäli määräaikaisuuksien uudistamiseen liittyvien olosuhteiden kokonaisarvioinnista ilmenee, että työntekijältä odotetut suoritukset eivät vastaa pelkästään tilapäistä tarvetta. Väärinkäyttöä voivat siis olla myös sijaishenkilöstön tarpeen kattamiseksi tehdyt määräaikaisuudet. Hallinto-oikeus totesi puitesopimuksessa ja korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO:2016:105 omaksuttuun linjaan viitaten, että sijaisuus on lähtökohtaisesti virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädetty peruste määräaikaiselle virkasuhteelle. Lain esitöiden mukaan sijaisen ei tarvitse hoitaa samoja tehtäviä kuin virkaan nimitetyn virkamiehen, vaan virastoissa on mahdollisuus järjestää tehtävät asioiden hoitamisen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, ettei edellytyksiä korvaukseen ollut niiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta, joiden perusteeksi oli ilmoitettu viransijaisuus. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että A:n hoitamat eläinvalvontatehtävät jakaantuivat melko tasaisesti koko vuodelle. Vaikka sijaisuuden osalta A:lla ei ollut oikeutta virkamieslain 56 §:n mukaiseen korvaukseen, hallinto-oikeus otti muiden määräaikaisten virkasuhteiden arvioinnissa huomioon sen, että A oli hoitanut jatkuvasti samoja työtehtäviä, jotka eivät vastanneet sen virkamiehen työtehtäviä, jonka sijaisena A oli toiminut. A:n määräaikaisten virkasuhteiden päätyttyä tarkastajan virka oli julistettu haettavaksi sillä perusteella, että eläinvalvontaan tarvittiin enemmän resursseja. Hallinto oikeus katsoi, ettei A:n suorittamia työtehtäviä voitu pitää kausiluonteisina eikä määräaikaisuuksille, joiden perusteena oli ollut työn kausiluonteisuus tai resurssivaje, ollut valtion virkamieslain tarkoittamaa perusteltua syytä. Näiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen virkamieslain 56 §:n 1 momentin nojalla olivat olemassa. Hallinto-oikeus määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen ja hylkäsi korvausvaatimuksen muita osin. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Neuvoston_direktiivi_1999/70/EY_Euroopan_ammatillisen_yhteisjärjestön_(EAY)_Euroopan teollisuuden_ja_työnantajain_keskusjärjestön_(UNICE)_ja_julkisten_yritysten_Euroopan_keskuksen_(CEEP)_tekemästä_määräaikaista_työtä_koskevasta_puitesopimuksesta_5_lauseke_1_kohta
Päätös VHaO 17/0190/1 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös P-SHaO 16/514/2 Korvausvaatimus 1465419600000
Korvausvaatimus Pohjois-Suomen Määräaikainen virkasuhde hallinto-oikeus Määräaikaisuuden peruste Hallintoriita Päätös 16/0514/2 Vanhentuminen Organisaatiouudistus A: 9.6.2016 Työn luonne A oli nimitetty yhteensä 13 kertaa määräaikaiseen maksusihteerin, talousassistentin tai projektiassistentin virkasuhteeseen vuosina 2005–2014. Määräaikaisuuksien perusteena oli kolmen ensimmäisen määräaikaisuuden osalta 15.12.2005–31.7.2007 ollut työllisyysvaroin palkkaus, reskontran sijaisuusjärjestelyt ja tilinpäätöksen valmistelutehtävät. Kahden seuraavan määräaikaisuuden osalta nimittämiskirjoissa ei ollut ilmoitettu lainkaan määräaikaisuuden perustetta. Määräaikaisuuden perusteena oli 1.3.2008–31.12.2008 ollut työllisyysvaroin palkkaus. Hallinto-oikeus viittasi valtion virkamieslain esitöihin, joiden mukaan virkamies voitiin katsoa nimitetyksi toistuvasti peräkkäin silloinkin, kun määräaikaisten nimitysten välinen aika oli enintään 30 päivää. A:n määräaikaisuuden päätyttyä vuoden 2008 lopussa seuraava määräaikaisuus oli alkanut vasta 1.2.2009. Virkasuhteiden väliin oli jäänyt yli 30 päivän pituinen aika. Hallinto-oikeus katsoi, että koska korvausvaatimus on esitettävä hallinto-oikeudelle kuuden kuukauden kuluessa virkasuhteen päättymisestä ja A:n hakemus on saapunut lokakuussa 2014, oli hänen oikeutensa vaatia korvausta ajalle 15.12.2005–31.12.2008 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella vanhentunut. Määräaikaisuuden perusteena 1.2.2009–31.7.2009 olivat nimittämiskirjan mukaan olleet keskeneräiset virka- ja työjärjestelyt. Hallinto-oikeus katsoi, että organisaatiomuutoksen yhteydessä toteutettavilla tehtävien uudelleenjärjestelyillä oli voitu perustellusti arvioida olevan olennainen vaikutus siihen, voitiinko A:n palvelussuhdetta jatkaa muutoksen jälkeen. Työn luonne oli näin ollen edellyttänyt organisaatiomuutoksen vireillä ollessa A:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen. Kolmen viimeisen määräaikaisuuden perusteena 28.5.2009–30.6.2014 oli nimittämiskirjan mukaan ollut projektiluonteinen työ. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että määräaikaisten virkasuhteiden tehtävät olivat liittyneet kahteen tilapäiseen projektiin. Projektit olivat olleet määräaikaisia eikä vastaavan sisältöistä toimintaa ollut jatkettu virastossa. A:n ei ollut väitetty tehneen projektin ulkopuolisia tehtäviä. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut työn luonteesta johtuva hyväksyttävä syy nimittää A kyseisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§ Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti
Päätös P-SHaO 16/514/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 16/0820/2 Korvausvaatimus 1477342800000
Korvausvaatimus Helsingin hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 16/0820/2 ESR-rahoitus Hallintoriita A: 25.10.2016 A oli nimitetty kolmeen peräkkäiseen määräaikaiseen koulutuspäällikön virkasuhteeseen 1.2.2009 – 31.12.2014. Kaikkien virkasuhteiden perusteena oli projektiluontoinen työ. A:n tehtävät olivat olennaisilta osin liittyneet Euroopan sosiaalirahaston rajoittaman projektin alaan. Projekti toteutettiin kolmessa vaiheessa: ensimmäinen vuosina 2009–2010, toinen 2011–2013 ja kolmas vuonna 2014. A:n nimitykset määräaikaisiin virkasuhteisiin olivat perustuneet projektin vaiheisiin. A oli tehnyt projektitehtäviinsä liittyen myös viraston pysyvään toimintaan liittyviä lakisäteisiä hankintoja. Hankintojen tekeminen oli ollut vain osa A:n tehtävänkuvaa. Vuoden 2015 alusta lähtien kyseiset tehtävät siirrettiin vakituisen virkamiehen hoidettavaksi. Hallinto-oikeus totesi, ettei asiassa ollut osoitettu, että A olisi olennaisessa määrin tehnyt sellaisia viraston pysyvään toimintaan liittyviä yhteishankintoja, jotka eivät olisi sisältyneet projektin tavoitteiden toteutumiseen. A:n nimitykset määräaikaisiin virkasuhteisiin olivat johtuneet työn luonteesta. Hallinto-oikeus totesi, että A:n nimittämisille kolmeen määräaikaiseen virkasuhteeseen projektin vaiheita vastaaville ajoille oli ollut lain mukaiset perusteet. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös HeHaO 16/0820/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 16/0819/2 Korvausvaatimus 1477342800000
Korvausvaatimus Helsingin hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 16/0819/2 Hallintoriita Organisaatiouudistus A: 25.10.2016 A oli nimitetty neljään määräaikaiseen lupakirjatarkastajan virkasuhteeseen 1.10.2008–31.12.014. Kahden ensimmäisen määräaikaisen virkasuhteen perusteena oli sijaisuus. Määräaikaisuutta 1.1.2011–30.6.2014 koskevaan nimittämiskirjaan ei ollut merkitty määräaikaisuuden perustetta. Virasto perusteli määräaikaisuutta tehtävän luonteella ja sillä, että tehtävä suunniteltiin siirrettäväksi Rovaniemelle. Hallinto-oikeus totesi, ettei asiassa ollut määräaikaisuuden pituus huomioon ottaen esitetty sellaista nimitystä tehtäessä tiedossa ollutta selvitystä alueellistamisesta ja toiminnan järjestämisestä, jonka perusteella työn luonne olisi edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen. Näin ollen A:lla oli oikeus korvaukseen tämän nimityksen osalta. Nimittämiskirjan mukaan viimeisen puolen vuoden määräaikaisuuden perusteena oli ollut lainmuutosten viivästymisestä syksyyn 2014 aiheutuva tehtävien hoitaminen. Tehtävien odotettiin lakkaavan lainsäädäntöuudistuksen myötä ja A:n tehtäviä jaettiin viraston vakituisen henkilöstön kesken jo A:n määräaikaisuuden aikana. Hallinto-oikeus totesi, että virastolla oli ollut vireillä olleen lainsäädäntöuudistuksen perusteella laillinen peruste nimittää hakija määräaikaiseen virkasuhteeseen. A:lla ei ollut oikeutta korvaukseen viimeisen nimityksen osalta. Hallinto-oikeus velvoitti viraston maksamaan A:lle yhdeksän kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös HeHaO 16/0819/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 16/0899/2 Korvausvaatimus 1479160800000
Korvausvaatimus Helsingin hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 16/0899/2 Hallintoriita Organisaatiouudistus A: 15.11.2016 A oli nimitetty viiteen määräaikaiseen rikoskomisarion virkasuhteeseen 1.1.2013–31.3.2015. Ensimmäisen puolen vuoden määräaikaisen virkasuhteen perusteena oli sijaisuus. Muiden virkasuhteiden määräaikaisuus oli liittynyt poliisin hallintorakenteen uudistukseen, jonka tavoitteena oli muun muassa vahvistaa poliisiyksiköiden toimintakykyä niiden määrää vähentämällä ja tehtäväkenttää uudelleen arvioimalla. Uusi poliisilaitos aloitti toimintansa 1.1.2014, kun siihen liitettiin muita poliisilaitoksia ja yksiköitä, mikä johti poliisilaitoksen henkilöstömäärän kaksinkertaistumiseen. Toisen puolen vuoden määräaikaisuuden perusteena oli nimittämiskirjan mukaan avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen. Nimittämiskirjassa oli myös viittaus poliisin hallintorakenteen uudistamiseen. Virkaa ei viraston mukaan voitu täyttää vakituisena huhtikuussa 2012 voimaan tulleen päällystövirkojen täyttökiellon vuoksi. Hallinto-oikeus totesi, ettei virkojen täyttölupamenettelyllä ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. Hallinto-oikeus piti kuitenkin uskottavana viraston selvitystä poliisin hallintorakenneuudistuksen aiheuttamasta tarpeesta selvittää päällystövirkojen uudelleen sijoittaminen ja tehtävien tarkoituksenmukainen hoitaminen. Näin ollen määräaikaiselle nimitykselle oli ollut peruste. Kolmannen puolen vuoden määräaikaisuuden perusteena oli nimittämiskirjan mukaan avoimen viran hoito ja tehtäväjärjestelyt. Neljännen määräaikaisuuden perusteena oli avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikaiseen järjestämiseen liittyvä syy ja organisaation kehittäminen. Hallinto-oikeus totesi, ettei määrärahojen vähäisyys ole sellaisenaan riittävä peruste määräaikaiselle virkasuhteelle. Hallinto-oikeus piti kuitenkin uskottavana viraston selvitystä poliisin hallintorakenneuudistuksen aiheuttamasta tarpeesta selvittää päällystövirkojen uudelleen sijoittaminen ja tehtävien tarkoituksenmukainen hoitaminen. Näin ollen määräaikaisille nimityksille ensin hallintorakenteiden selvittämiseksi poliisilinjan eri sektoreilla ja sen jälkeen selvitysmenettelyn loppuunsaattamiseksi oli ollut perusteet. Määräaikaisuuden perusteena tammi - maaliskuussa 2015 oli nimittämiskirjan mukaan avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen. A:n mukaan nimittämishetkellä oli ollut tiedossa, että virka, jota A oli hoitanut, tultaisiin keväällä 2015 täyttämään vakituisesti. Hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, että nimittämishetkellä poliisilaitoksen rikostorjuntasektorin organisaation malli, johon A:n hoitama virka kuului, oli ollut vielä valmistelussa. Näin ollen virkaan kuuluvien tehtävien väliaikaista järjestelyä oli pidettävä hyväksyttävänä perusteena määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämiselle sille ajalle, kunnes virka oli tullut vakituisesti täytetyksi. Näin ollen määräaikaiselle nimitykselle oli ollut peruste. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös HeHaO 16/0899/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 16/0654/2 Korvausvaatimus 1472763600000
Korvausvaatimus Helsingin hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 16/0654/2 Hallintoriita A: 2.9.2016 A oli nimitetty kolmeen suunnittelijan määräaikaiseen virkasuhteeseen 23.9.2013–31.12.2014. Määräaikaisuuksien perusteena oli ollut työllisyysvaroin palkkaaminen ja laki työvoima- ja yrityspalveluista. A oli hoitanut virastolle kuuluvia lainsäädännöllisiä tehtäviä, jotka olivat pysyvä osa viraston toimintaa. Hallinto-oikeus totesi, että saadun selvityksen perusteella määräaikaiset virkasuhteet olivat perustuneet julkisista työvoima- ja yrityspalveluista annetun lain mukaiseen palkkatukeen. Näin ollen kyseisille määräaikaisille virkasuhteille oli ollut valtion virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettu peruste. Hallinto-oikeus hylkäsi korvausvaatimuksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös HeHaO 16/0654/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Kirjallinen varoitus Päätös VHaO 17/0238/1 Kirjallinen varoitus 1497214800000
Kirjallinen varoitus Vaasan hallinto-oikeus Kuulemismenettely Työtehtävien laiminlyönti Päätös 17/0238/1 A: 12.6.2017 Työnantaja oli antanut 11.7.2016 käräjäsihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan A oli laiminlyönyt arkistoon kuuluvien asioiden hoitamisen monen vuoden ajan, asiakkaiden pyyntöihin vastaamisen sekä lautamiesten kutsumisen istuntoihin. Hallinto-oikeus totesi, että valtion virkamieslain ja hallintolain kuulemista koskevista lainsäännöksistä seuraa, että virkamiehelle on ennakkoon ilmoitettava varoitusta koskevasta kuulemistilaisuudesta, sen tarkoituksesta sekä yksilöidyt tiedot mahdollisen varoituksen perusteista, jotta asianomainen voi valmistella kantaansa asiaan jo ennen kuulemistilaisuutta. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että A:ta oli kuultu henkilökohtaisesti 30.6.2016. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmennyt, että A:lle olisi ennakkoon ilmoitettu tilaisuudesta lausua varoituksen antamisesta tai sen perusteista. Hallinto-oikeus katsoi, ettei A:lle ollut varattu tilaisuutta tulla kuulluksi kirjallista varoitusta koskevassa asiassa virkamieslain 66 §:n 2 momentin ja hallintolain 34 §:n ja 36 §:n edellyttämällä tavalla ennen varoituksen antamista. Asian näin päättyessä hallinto-oikeus katsoi tarpeettomaksi lausua muista valitusperusteista. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§_1_momentti Hallintolaki_36_§
Päätös VHaO 17/0238/1 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HäHaO 14/0194/3 Kirjallinen varoitus 1395180000000
Kirjallinen varoitus Päätös 14/0194/3 Sopimaton käytös Hämeenlinnan hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden laiminlyönti 01203/13/1401 Sairaus A: 19.3.2014 Alkoholi Virasto oli päätöksellään 13.5.2013 antanut kihlakunnansyyttäjä A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Päätöksen perusteluiden mukaan A oli esiintynyt vahvasti päihtyneenä viraston virkistys- ja virkamatkan aikana. Lisäksi A oli laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa sairauslomastaan esimiehille. Saadun selvityksen mukaan A oli esiintynyt 10. - 13.4.2013 järjestetyn viraston virkistys- ja virkamatkan aikana selvästi päihtyneenä ja muun muassa häirinnyt viraston henkilökunnan seuraamaa sirkusesitystä kovaäänisellä puheellaan. Virkamies on velvollinen noudattamaan esimiehensä työnjohto- ja valvontamääräyksiä myös muiden kuin virkamatkoina korvattavien viraston yhteisten virkistysmatkojen yhteydessä. A:n käyttäytymisen moitittavuutta arvioitaessa oli otettava huomioon se, etteivät tapahtumat olleet sattuneet varsinaisessa kihlakunnansyyttäjän virkatehtäviin välittömästi liittyvässä virantoimituksessa. Virkamieheltä voidaan edellyttää asianmukaista käyttäytymistä myös varsinaisten virkatehtävien ulkopuolella ja etenkin kiinteästi työhön liittyvän vapaa-ajan vieton yhteydessä. Tapauksessa ei ollut kuitenkaan ilmennyt, että A:n käyttäytymisestä olisi aiheutunut sellaista suoranaista vahinkoa työnantajalle, jonka johdosta yleinen luottamus kyseessä olevaa virastoa tai sen johtoa kohtaan olisi voinut vakavasti vaarantua. Vaikka varoituksen antaminen on työnantajan harkintavaltaan kuuluva asia, ei annettu varoitus saa kuitenkaan olla kohtuuttoman ankara seuraamus suhteessa virkamiehen virkavelvollisuuksien vastaisen menettelyn moitittavuuteen. A:n menettelyä oli kokonaisuutena arvioiden pidettävä yksittäisenä tekona niin vähäisenä, että varoitus oli kohtuuttoman ankara seuraamus. A ei ollut saapunut työpaikalleen matkaa seuranneena maanantaina 15.4.2013, ja hän oli ilmoittanut samana päivänä vasta kello 15 jälkeen apulaissyyttäjälle olevansa sairas koko viikon. Kihlakunnansyyttäjän virkatehtävät ovat luonteeltaan sellaisia, että ilmoittamisvelvollisuus on selvästi korostunut. A oli siten menetellyt moitittavasti ilmoittaessaan poissaolostaan vasta iltapäivällä ja menettelyn moitittavuutta oli ollut omiaan lisäämään se seikka, ettei A ollut ollut virkapuhelimestaan tavoitettavissa. Varoituksen peruste katsottiin kuitenkin yksittäiseksi ja siten varoitusta oli pidettävä liian ankarana seuraamuksena A:n menettelyyn nähden. Virastolla ei ollut edellä mainituin perustein ollut valtion virkamieslain 24 §:n mukaisia perusteita kirjallisen varoituksen antamiselle. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen ja hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Virasto velvoitettiin A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus enemmälti hyläten suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 1000 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Hallintolaki_6_§ KHO 24.2.2016 T 606: Korkein hallinto-oikeus totesi, että kirjallinen varoitus on hallintopäätös, jolla kohdistetaan moite virkavelvollisuuksien rikkomiseen ja kiinnitetään vastaisen varalle virkamiehen huomio tämän toiminnan moitittavuuteen. Jotta työnantajan toimenpide voidaan todeta perustelluksi, virkamiehen käyttäytymisen tulee objektiivisesti arvioiden olla moitittavaa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A oli menetellyt moitittavasti viraston virkistys- ja virkamatkan aikana sekä matkaa seuranneena maanantaina ilmoittaessaan poissaolostaan vasta iltapäivällä. A ei ollut kiistänyt käyttäytymistään virkamatkan aikana eikä sitä, että hän oli ollut poissa töistä seuraavana maanantaina. Korkein hallinto-oikeus ei pitänyt vasta hallinto-oikeudessa esitettyä väitettä etätyöstä uskottavana. A:n virkatehtävien luonne ja ajankohtaiset virkatehtävät huomioon ottaen ilmoittamisvelvollisuus oli ollut selvästi korostunut. A ei esiintyessään matkan aikana vahvasti päihtyneenä ja laiminlyödessään ilmoittaa poissaolostaan heti aamulla sekä jättäessään huolehtimatta tavoitettavuudestaan ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Hän oli myös laiminlyönyt noudattaa työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Virastolla oli siten ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen sekä pääasian osalta että siltä osin kuin virasto oli velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja 1000 eurolla ja saattoi viraston päätöksen voimaan. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Hallintolaki_6_§
Päätös HäHaO 14/0194/3 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 16/0833/2 Kirjallinen varoitus 1477602000000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Työnjohtomääräys Päätös 16/0833/2 Sairauslomatodistus Luvaton poissaolo A: 28.10.2016 Virasto oli antanut 23.3.2015 tietopalvelusihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. A:lle oli edellisen varoitusmenettelyn yhteydessä 19.6.2014 annettu toistaiseksi voimassa oleva määräys siitä, että hänet velvoitetaan toimittamaan työnantajalle sairauslomatodistus ensimmäisestä poissaolopäivästä lähtien. Virastossa noudatetun yleisen käytännön mukaan lääkärintodistus vaadittiin vasta kolmen päivän sairauspoissaolon jälkeen. A oli ollut 16.1.2015 luvatta poissa töistä eikä hän ollut toimittanut lääkärintodistusta kyseiseltä päivältä esimiehen muistutuksesta huolimatta. Hallinto-oikeus totesi, että saadun selvityksen perusteella A:lla oli ollut kevätkesällä 2014 kaksi luvatonta poissaoloa. A oli kuitenkin ollut uudestaan luvatta poissa töistä tammikuussa 2015 eikä hän ollut noudattanut työnantajan määräystä lääkärintodistuksen toimittamisesta. A:n käyttäytymistä oli pidettävä objektiivisesti arvioituna moitittavana siten, että virastolla oli ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös HeHaO 16/0833/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HäHaO 17/0398/3 Kirjallinen varoitus 1496091600000
Kirjallinen varoitus Hämeenlinnan hallinto-oikeus Käyttäytymisvelvollisuus Sopimaton käytös Päätös 17/0398/3 A: 30.5.2017 Virasto oli antanut 23.12.2016 kenttäsairaanhoitaja A:lle kirjallisen varoituksen virkamiehelle sopimattomasta käytöksestä. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toiminut kouluttajana henkilökunnan ensiapukoulutuksessa elokuussa 2016, jossa hän oli esittänyt siveetöntä aineistoa kurssilaisille. Yksi kurssille osallistuneista oli lähettänyt sähköpostitse palautetta kurssista ja todennut muun muassa, että A:n esittämät videotallenteet eivät hänen mielestään olleet aiheellisia. Kaksi kurssilaista oli antanut suullista palautetta, mutta asiakirjoissa ei ollut tarkemmin kuvattu suullisen palautteen sisältöä. Hallinto-oikeus totesi, että kirjallisen varoituksen perusteita koskevan selvityksen hankkiminen on työnantajan vastuulla. Työnantaja ei ollut ennen kirjallisen varoituksen antamista tutustunut päätöksessä tarkoitettuihin videotallenteisiin sillä perusteella, että videotallenteet sisältävä Youtube-palvelu vaati kirjautumista. A:lle ei ollut tämän jälkeen varattu tilaisuutta toimittaa videotallenteita muulla tavoin työnantajan arvioitavaksi, vaikka A oli ehdottanut voivansa toimittaa videot muulla tavoin työnantajalle. Hallinto-oikeuden mukaan videotallenteisiin tutustumisella olisi tässä tilanteessa ollut saatavissa asian ratkaisun kannalta merkityksellistä selvitystä kirjallisen varoituksen perusteisiin liittyvistä seikoista. Kun aineistoa ei ollut toimitettu myöskään hallinto-oikeudelle eikä sen sisältöä ollut kuvattu tarkemmin työnantajan laatimissa asiakirjoissa, asiassa ei ole edellytyksiä arvioida tallenteiden sisältöä A:n kertomuksesta poikkeavalla tavalla. Hallinto-oikeus totesi, että asiasta saadun selvityksen perusteella videotallenteet olivat sisältäneet ainakin kaksimielistä huumoria ja vähäpukeisia ihmisiä. A ei ollut tiedustellut esimiestensä kantaa aineiston esittämiseen ensiapukurssilla. A oli vedonnut siihen, että useampi muukin ensiapukouluttajana toiminut virkamies oli esittänyt samoja videoita ensiapukursseilla. A:n muilta kurssilaisilta keräämän kirjallisen palautteen mukaan videotallenteita ei ollut koettu loukkaaviksi, ahdistaviksi tai siveettömiksi. Nämä seikat sekä aiemman kielteisen palautteen puuttuminen tukivat sitä oletusta, että valtaosa A:n pitämille kursseille osallistuneista ei ollut kokenut aineistoa häiritseväksi tai muutoinkaan epäasialliseksi. Tämän vuoksi hallinto-oikeus piti uskottavana sitä, ettei A ollut mieltänyt aineiston olevan sopimatonta henkilökunnan koulutustilaisuudessa esitettäväksi. Hallinto-oikeus katsoi, että vaikka A:n toimintaa voitiin pitää harkitsemattomana, ei asiassa esitetty selvitys kuitenkaan vakuuttavasti osoittanut A:n menettelyn olleen sillä tavoin moitittavaa, että työnantajalla olisi ollut perusteet antaa hänelle kirjallinen varoitus virkamiehen käyttäytymisvelvollisuuden rikkomisesta. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Hallintolaki_6_§ Hallintolaki _31_§_1_momentti
Päätös HäHaO 17/0398/3 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 16/1021/2 Kirjallinen varoitus 1482444000000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Käyttäytymisvelvollisuus Päätös 16/1021/2 A: 23.12.2016 A oli saanut 23.1.2015 kirjallisen varoituksen, koska A oli arvostellut koulun rehtoria B:tä koulutustilaisuuden paikallaolijoille. B:n lausunnon mukaan A:n saama kirjallinen varoitus ei perustunut yhteen tapahtumaan 15.1.2015, vaan useisiin tilanteisiin, joissa A oli käyttäytynyt epäasiallisesti. Varoituksessa oli annettu esimerkkejä näistä tilanteista. A:ta oli huomautettu työnantajaa arvostelevasta käytöksestä keväällä 2013 ja muistutettu asiallisesta käytöksestä työnantajaa ja sen edustajia kohtaan toukokuussa 2014. A oli saanut suullisen huomautuksen 10.9.2014 käytettyään epäasiallista ja rehtoria loukkaavaa kieltä rehtorin kanssa käydyssä kahdenkeskisessä keskustelussa. Hallinto-oikeus totesi, että koska A:ta oli jo aiemmin huomautettu suullisesti käytöksestään, oli hänellä ollut erityinen syy kiinnittää huomiota käyttäytymiseensä. Varoituksen mukaan B:hen oli otettu yhteyttä ja kerrottu A:n arvostelleen häntä koulutustilaisuudessa 15.1.2015. A oli kiistänyt arvostelleensa B:tä koulutustilaisuudessa. Toisen koulun rehtorin sähköpostiviestissä 28.5.2015 todettiin, että koulun työntekijät olivat kertoneet A:n käyttäneen epäasiallisia ilmaisuja B:stä valtionhallinnon tilaisuuksissa vuonna 2013 ja tammikuussa 2014. Asiassa ei ollut esitetty tarkempaa selvitystä koulutustilaisuuden 15.1.2015 tapahtumista eikä toisen koulun rehtorin sähköpostiviestissä viittaamien henkilöiden henkilöllisyydestä. Näin ollen A:lle ei olisi tullut antaa kirjallista varoitusta. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös HeHaO 16/1021/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 17/0369/2 Kirjallinen varoitus 1494450000000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden rikkominen Käyttäytymisvelvollisuus Päätös 17/0369/2 A: 11.5.2017 Virasto oli antanut 4.1.2016 A:lle kirjallisen varoituksen epäasiallisen käyttäytymisen vuoksi. Työnantajan mukaan A oli 27.11.2015 joutunut sanaharkkaan urakoitsijan työntekijän kanssa työpaikalla sijaitsevalla työmaalla. Tilanteen jälkeen A oli työtovereilleen uhannut lyödä urakoitsijan työntekijää. Lisäksi A oli joutunut sanaharkkaan työtoverinsa kanssa 3.12.2015 ja oli uhannut lyödä työtoveriaan ellei tämä muuta käyttäytymistään. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että A oli puhunut aggressiivisella ja kovaäänisellä tavalla urakoitsijan työntekijän kanssa ja uhannut työtovereilleen lyödä tätä. A:n oli myös katsottava uhanneen lyödä työtoveriaan. Hallinto-oikeus totesi, että A:lla oli ollut velvollisuus käyttäytyä työpaikallaan asianmukaisesti huolimatta siitä, että kanssakäymiset eivät olleet liittyneet suoraan A:n virkatehtävien hoitamiseen. Se, että A oli myöhemmin pyytänyt puhettaan anteeksi työtoveriltaan, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. A ei ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla ja A:n oli katsottava toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan. Virastolla oli ollut asialliset ja riittävät perusteet antaa valittajalle kirjallinen varoitus. Varoitus oli ollut oikeassa suhteessa tekojen moitittavuuteen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös HeHaO 17/0369/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 16/0983/2 Kirjallinen varoitus 1481234400000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Alkoholi Käyttäytymisvelvollisuus Päätös 16/0983/2 Virkavelvollisuuden rikkominen Kuulemismenettely A: 9.12.2016 Tutkimatta jättäminen Virasto oli antanut 12.10.2015 A:lle kirjallisen varoituksen. A:n kanssa oli 21.11.2013 tehty päihdeongelman johdosta hoitosopimus, joka on ollut voimassa 24 kuukautta. Hoitosopimuksessa A oli sitoutunut noudattamaan hoitosuunnitelmaa ja häneltä on edellytetty, ettei päihteiden väärinkäyttö jatku. A:lle oli 5.5.2015 annettu kirjallinen huomautus, koska hän oli ollut alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikalla. A oli 7.9.2015 palannut vuosilomalta ja saanut töissä sairauskohtauksen, joka oli johtunut alkoholin käytön vieroitusoireista. Sairauskohtauksen jälkeen A oli ollut sairauslomalla kolme päivää. Vaikka A ei ollut sairauskohtauksen tapahtuessa ollut päihteiden vaikutuksen alaisena, voitiin päihteiden käytön todeta jatkuneen hoitosopimuksen aikana, minkä johdosta virasto antoi A:lle kirjallisen varoituksen. Hallinto-oikeus ei tutkinut A:n korvausvaatimusta henkisestä ja fyysisestä kärsimyksestä, sillä yksityisoikeudellisten vahingonkorvausvaatimusten tutkiminen ei kuulu sen toimivaltaan. Hallinto-oikeus katsoi kuulemista koskevan väitteen osalta, että vaikka kuulemistilaisuutta koskeva pöytäkirja oli allekirjoitettu vasta päätöksen tekemisen jälkeen, ei asiassa ollut toimittu virheellisesti, koska kuulemistilaisuus oli järjestetty ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä. Asiassa ei ollut esitetty, että A:lla olisi hänen virkatehtäviensä perusteella erityinen käyttäytymisvelvoite vapaa-ajalla. A ei kuitenkaan ollut huolehtinut siitä, että hän on työkuntoinen palatessaan työhön vuosilomansa jälkeen. Näin ollen hän oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. Huomioon ottaen A:lle aikaisemmin annetun kirjallisen huomautuksen peruste A:lle oli voitu antaa kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti
Päätös HeHaO 16/0983/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 16/0858/2 Kirjallinen varoitus 1477951200000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Sairaus Luvaton poissaolo Päätös 16/0858/2 Virkavelvollisuuden rikkominen Suhteellisuusperiaate A: 1.11.2016 Virasto oli antanut 12.2.2015 A:lle kirjallisen varoituksen. A oli ollut poissa työstä 8.12.2014 ja ilmoittanut esimiehelleen seuraavan päivän aamuna syyksi poissaololleen sairauden. A:n mukaan hän ei ollut voinut ilmoittaa sairauspoissaolostaan aikaisemmin, sillä hänen matkapuhelimensa ja tietokoneensa eivät toimineet. Hallinto-oikeus totesi, että kirjallisen varoituksen pitää olla oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen. Vähäisistä rikkomuksista virkamiehelle voidaan antaa suullinen tai kirjallinen huomautus. Työnantaja ei ollut kyseenalaistanut A:n sairautta sinänsä. Kysymys oli siten poissaolosta ilmoittamatta jättämisestä sairastumispäivänä eikä varsinaisesta luvattomasta poissaolosta. Hallinto-oikeus katsoi varoituksen olevan objektiivisesti arvioiden liian ankara seuraamus sanotunkaltaisesta ilmoittamatta jättämisestä. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös HeHaO 16/0858/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös 16/0240/1 TuHaO Irtisanominen kollektiiviperusteella 1477864800000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Turun hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittamisvelvoite Päätös 16/0240/1 A: 31.10.2016 Virasto oli 28.5.2015 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n maksatussihteerin virkasuhteen noudattaen kuuden kuukauden irtisanomisaikaa. Irtisanomista oli perusteltu valtiontalouden säästötoimista johtuvilla tehtävien uudelleenjärjestelyillä. Viraston työtehtävien sähköistymisen ja erilaisten tehtäväjärjestelyjen vuoksi avustavien tehtävien määrä virastossa oli vähentynyt. Säästötavoitteet ja tehtävien tosiasiallisesta vähenemisestä saatu selvitys huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoi, että A:n tehtävät ja viraston mahdollisuudet tarjota työtä A:lle olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Työnantaja oli asettanut kaikki avoimet työ- ja virkatehtävät intranetissä sisäiseen hakuun yhteistoimintamenettelyssä sovitulla tavalla, ja A oli hakenut muutamaa näistä tehtävistä. A ei kuitenkaan ollut kykyynsä ja ammattitaitoonsa nähden kohtuudella sijoitettavissa tai koulutettavissa mihinkään avoinna olleista tehtävistä. Hallinto-oikeus katsoi, ettei virasto ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvoitettaan. Virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n mukaiset taloudelliset ja tuotannolliset perusteet irtisanoa A:n virkasuhde. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion _virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös 16/0240/1 TuHaO Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HäHaO 16/0716/3 irtisanominen kollektiiviperusteella 1473368400000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittaminen Päätös 16/0716/3 A: 9.9.2016 Virasto oli 27.5.2015 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n vanhemman rakennusmestarin virkasuhteen päättymään 30.11.2015. Irtisanomista oli perusteltu toimintamenomäärärahojen ja EU:n rakennerahastojen hallintotehtävien rahoituksen merkittävällä vähentymisellä ja tästä johtuvilla tehtävien uudelleenjärjestelyillä. Valtiontalouden säästötoimien vuoksi viraston toimintamenokehykset valtion talousarviossa pienenivät vuosina 2015–2018 yhteensä noin 33 miljoonalla eurolla. Rakennerahastojen tekninen tuki väheni 56 miljoonalla eurolla vuosina 2014–2020. Työnantajan esittämän selvityksen perusteella viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti, kun hänen tehtävänsä oli viraston määrärahojen vähenemisen vuoksi siirretty muun henkilökunnan hoidettavaksi. Asiassa ei ollut ilmennyt, että virastoon olisi palkattu uusia henkilöitä samankaltaisiin tehtäviin kuin mitä A oli hoitanut. Virastossa oli ollut A:n irtisanomisaikana yhteensä kymmenen tehtävää avoinna, joista A:ta oli haastateltu kolmeen. Työnantajan arvion mukaan A:ta ei olisi voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa virastossa mihinkään näistä tehtävistä. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä, jonka perusteella työnantajan käsitystä A:n soveltuvuudesta kyseisiin tehtäviin olisi ollut aihetta epäillä virheelliseksi. Asiassa ei muutoinkaan ollut ilmennyt, että irtisanominen olisi ollut vältettävissä sijoittamalla tai kouluttamalla A toisiin tehtäviin. Hallinto-oikeus katsoi, että virasto oli voinut irtisanoa A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion _virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös HäHaO 16/0716/3 irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HeHaO 15/0065/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1422914400000
Irtisanominen yksilöperusteella Helsingin hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Rikostuomio Päätös 15/0065/2 Käyttäytymisvelvollisuus A: 3.2.2015 A oli 13.1.2014 annetulla päätöksellä irtisanottu toimistoupseerin virasta ja pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksen mukaan käräjäoikeus oli 25.11.2013 tuominnut A:n kahdesta näpistyksestä ja yhdestä näpistyksen yrityksestä ja näihin tekoihin liittyvistä kolmesta palvelussuhderikoksesta. Näpistykset ja näpistyksen yritys oli tehty virantoimituksessa. Näpistyksen kohteina oli ollut työnantajalle kuulunut viinipullo ja työtoverin viiden euron seteli ja näpistyksen yrityksen kohteena työtoverin omaisuus. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehen irtisanomisen edellytyksenä olevaa erityisen painavaa syytä on arvioitava kokonaisharkinnalla, jossa on otettava huomioon kyseessä oleva teko ja sen laatu, virkamiehen suhtautuminen tekoon, virkamiehen asema, teon yleinen vaikutus työpaikalla ja teon merkitys yleiselle turvallisuudelle. Myös virkasuhteen pituus ja aikaisempi käyttäytyminen voivat vaikuttaa kokonaisharkinnassa. Hallinto-oikeus piti selvitettynä, että A:n virkatehtäviin kuului turvallisuudesta vastaaminen ja että hänellä oli ollut virkatehtäviensä johdosta erityistä luottamusta edellyttävä asema. Hallinto-oikeus katsoi, että syyllistymällä useamman kerran virkapaikallaan työnantajansa ja työtoverinsa omaisuuteen kohdistuneeseen rikokseen ja palvelusrikoksiin, A oli käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa. A:n syyllistyminen sanottuihin rikoksiin oli ollut omiaan horjuttamaan luottamusta hänen tehtäviensä asianmukaiseen hoitamiseen. Hallinto-oikeus katsoi, että kokonaisharkinnassa oli voitu ottaa huomioon työpaikalla aikaisemmin vuosina 2011 ja 2012 ilmenneet A:n ongelmat alkoholinkäytön kanssa. Työnantajalla oli ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 5.7.2017 T 3335: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti Laki_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_10_§_1_momentti Laki_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_20_a_§
Päätös HeHaO 15/0065/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 17/0074/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1485986400000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittaminen Päätös 17/0074/2 Organisaatiouudistus A: 2.2.2017 Virasto oli 10.12.2014 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n toimistosihteerin virkasuhteen, koska viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Virasto totesi lausunnoissaan, että työn olennainen ja pysyvä väheneminen johtui tulosalueiden taloudellisesta tilanteesta sekä tulosalueiden toiminnan organisoimisesta ja työskentelyntapojen sähköistämisestä johtuvista toimintojen uudelleenjärjestelyistä. Uudessa 1.1.2015 toimintansa aloittaneessa organisaatiossa oli 114 virkaa aiemman 140 viran sijaan. Uudessa organisaatiossa tulosalueiden päällekkäisiä toimintoja esimerkiksi arkisto- ja kirjaamistehtävissä poistettiin. Lisäksi työskentelytapojen ja asioinnin sähköistäminen oli vähentänyt manuaalista työtä ja henkilöstön tarvetta avustavissa ja suorittavissa tehtävissä. Hallinto-oikeus katsoi viraston taloudellisesta tilanteesta saadun selvityksen perusteella, että viraston toimintojen määrärahoihin oli voitu arvioida muodostuvan vaje, jonka kattamiseksi oli ollut tarpeen supistaa henkilöstömenoja. Näin ollen viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Se, että henkilöstölle oli maksettu tulospalkkioita vuoden 2014 osalta, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Hallinto-oikeus totesi, että asiasta saadun selvityksen perusteella kaikki uuden organisaation tehtävät oli laitettu muutoksen kohteena oleville suunnattuun sisäiseen hakuun ja A oli ilmoittautunut kolmeen avoimena olleeseen tehtävään tulematta valituksi. Virasto oli viraston tasolla selvittänyt mahdollisuudet sijoittaa A uudelleen virastossa tai kouluttaa hänet uusiin tehtäviin. Virasto oli pyytänyt loka- ja marraskuussa tulosalueita käymään läpi tehtäviä ja tulevia rekrytointeja, joihin voitaisiin sijoittaa ilman tehtävää sisäisessä haussa jääneet henkilöt. Virastolla ei ollut osoittaa A:lle tehtävää, johon tämä olisi voitu kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Hallinto-oikeus katsoi, ettei virasto ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan sijoittaa A hänen aiempaa virkaansa vastaavaan työhön. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös HeHaO 17/0074/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 17/0143/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1488319200000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittaminen Päätös 17/0143/2 Tutkimatta jättäminen A: 1.3.2017 Virasto oli 20.11.2015 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n erikoistutkijan virkasuhteen 1.12.2015 alkaen johtuen toiminnan uudelleenjärjestelyistä ja tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Virastossa oli A:n irtisanomisaikana ollut avoinna tulosyksikön päällikön tehtävä, johon A:ta oli haastateltu tulematta valituksi. Hallinto-oikeus totesi, että kyseessä oleva yksikön päällikön tehtävä oli esimiestehtävä eikä A:lla saadun selvityksen mukaan ollut kokemusta yksikön päällikön tehtävänkuvauksen mukaisista esimiestehtävistä. Näin ollen virasto oli voinut arvioida ennen yksiön päällikön tehtävän haettavaksi julistamista, ettei A:n irtisanominen ollut vältettävissä sijoittamalla hänet yksikön päällikön tehtävään joko suoraan tai kohtuullisen koulutuksen jälkeen. Hallinto-oikeus katsoi, että virasto oli täyttänyt uudelleensijoittamisvelvollisuutensa. Hallinto-oikeus ei tutkinut A:n vaatimusta koskien tulosyksikön päällikön tehtävän täyttämisen kieltämistä ja päätöksen kumoamista, sillä kysymyksessä oli työsopimussuhteinen palvelussuhde, jota koskevaa kysymystä ei voida ratkaista hallintolainkäyttölain järjestyksessä hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Hallinto-oikeuslaki_3_§ Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti
Päätös HeHaO 17/0143/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 16/0441/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1465160400000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittaminen Päätös 16/0441/2 A: 6.6.2016 Virasto oli 18.12.2014 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n kasvintarkastajan virkasuhteen noudattaen kuuden kuukauden pituista irtisanomisaikaa. Irtisanomista oli perusteltu sillä, että toimintamenomäärärahat eivät olleet riittäneet toiminnan ylläpitämiseen, vaan toiminnan menoja oli jouduttu kattamaan aikaisemmilta vuosilta siirtyneillä säästöillä. Viraston tuli sopeuttaa toimintansa niin, että toiminta pystyttäisiin vuonna 2015 rahoittamaan vuosittaisella määrärahalla ja viraston saamilla tuloilla. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli työnantajana ollut oikeus päättää, millä tavoin se järjestää toimintansa ja tehtävänsä tarkoituksenmukaisella tavalla. Hallinto-oikeus arvioi viraston taloudellisesta tilanteesta saadun selvityksen perusteella, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Se, että vuoden 2014 taloudellinen tilanne oli ollut ennakoitua parempi ja virasto oli pystynyt perumaan osan irtisanomisista, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n tehtävät olivat viraston toiminnan tehostamisen ja uudelleenjärjestelyn seurauksena vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Virasto oli tarjonnut A:lle laborantin määräaikaista tehtävää, josta A oli kieltäytynyt. A:n mukaan hän olisi ollut pätevä virastossa vapautuneeseen metsätarkastajan virkaan, mutta A ei ollut esittänyt tarkempaa selvitystä virasta tai siitä, miten se olisi vastannut hänen kasvintarkastajan tehtäväänsä, hänen ammattitaitoaan ja kokemustaan. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, ettei virasto ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvollisuuttaan. Virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu syy irtisanoa A:n virkasuhde. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti_1_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Hallintolainkäyttölaki_74_§
Päätös HeHaO 16/0441/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 16/0653/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1472763600000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittaminen Päätös 16/0653/2 Syrjintä A: 2.9.2016 Virasto oli 9.1.2015 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n laboratorioinsinöörin virkasuhteen noudattaen kuuden kuukauden pituista irtisanomisaikaa. Irtisanomista oli perusteltu sillä, että toimintamenomäärärahat eivät olleet riittäneet toiminnan ylläpitämiseen, vaan toiminnan menoja oli jouduttu vuonna 2014 kattamaan aikaisemmilta vuosilta siirtyneillä säästöillä. Viraston tuli sopeuttaa toimintansa niin, että toiminta pystyttäisiin vuonna 2015 rahoittamaan vuosittaisella määrärahalla ja viraston saamilla tuloilla. Hallinto-oikeus arvioi viraston taloudellisesta tilanteesta saadun selvityksen perusteella, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Se, että vuoden 2014 taloudellinen tilanne oli ollut ennakoitua parempi ja virasto oli pystynyt perumaan osan irtisanomisista, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Laboratorioinsinöörin tehtävien vähentymisen ja töiden uudelleenjärjestelyjen takia myös A:n hoitamat tehtävät olivat olennaisesti ja pysyvästi vähentyneet. Virasto ei ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvollisuuttaan, sillä se oli tarjonnut A:lle määräaikaista laborantin tehtävää, josta A oli kieltäytynyt. Pelkästään sillä perusteella, että irtisanomisen perumisen kohteena olleiden henkilöiden sukupuolijakauma ei vastannut viraston yleistä sukupuolijakaumaa, ei voitu katsoa, että asiassa olisi poikettu tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta tai syrjitty sukupuolen perusteella. Virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu syy irtisanoa A:n virkasuhde, koska mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti_1_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§ Hallintolainkäyttölaki_74_§ Laki_naisten_ja_miesten_välisestä_tasa-arvosta_7_§_ja _8_§
Päätös HeHaO 16/0653/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 16/0651/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1472763600000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittaminen Päätös 16/0651/2 A: 2.9.2016 Virasto oli 18.12.2014 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n ylitarkastajan virkasuhteen noudattaen neljän kuukauden pituista irtisanomisaikaa. Viraston mukaan A:n tehtävät olivat viraston toiminnan tehostamisen ja uudelleenjärjestelyn seurauksena vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi. A väitti, ettei viraston taloudellinen tilanne ollut niin huono kuin virasto väitti eivätkä hänen lakisääteiset tehtävänsä olleet vähentyneet. Tämän vuoksi irtisanominen oli perusteeton tai ainakin ennenaikainen. Irtisanomista oli perusteltu sillä, että toimintamenomäärärahat eivät olleet riittäneet toiminnan ylläpitämiseen, vaan toiminnan menoja oli jouduttu vuonna 2014 kattamaan aikaisemmilta vuosilta siirtyneillä säästöillä. Viraston tuli sopeuttaa toimintansa niin, että toiminta pystyttäisiin vuonna 2015 rahoittamaan vuosittaisella määrärahalla ja viraston saamilla tuloilla. Virastolla on irtisanomispäätöstä tehdessään ollut käytettävissä hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2015. Eduskunta hyväksyi talousarvion hallituksen esityksen mukaisesti ennen irtisanomisajan päättymistä, joten hallinto-oikeus katsoi, ettei irtisanomista voitu pitää viraston taloudellisen tilanteen osalta perusteettomana tai ennenaikaisena. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehen tehtävät voivat vähentyä sen johdosta, että ne jaetaan tehtävien uudelleenjärjestelyjen vuoksi muun henkilöstön hoidettaviksi. Työnantajalla on oikeus päättää, millä tavoin se järjestelee toimintaansa ja tehtäviään. Vaikka A:n hoitamat lakisääteiset tehtävät olivat sinänsä pysyviä ja jatkuvia, viraston päättämät tehtävien uudelleenjärjestelyt olivat vähentäneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti A:n tehtäviä. Virasto ei myöskään ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvollisuuttaan. Virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu syy irtisanoa A:n virkasuhde, koska mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti_1_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Hallintolainkäyttölaki_74_§
Päätös HeHaO 16/0651/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 107/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1227218400000
Lyhennelmä Lääninhallitus oli 15.11.2007 irtisanonut taidetoimikunnan pääsihteeri A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 26.9.2007 tuominnut A:n pahoinpitelystä sakkoihin. A oli 22.8.2006 erimielisyyden seurauksena tehnyt väkivaltaa osastosihteeri B:lle tarttumalla hänen ranteeseensa ja tönimällä häntä. A:n oli katsottu olevan B:n esimies. Hovioikeus oli hylännyt A:n tekemän valituksen. Irtisanomisen perusteena oli lisäksi ollut epäselvyydet A:n työajan käytössä ja A:n harjoittama häirintä ja epäasiallinen käyttäytyminen B:tä kohtaan. Virkamieslautakunta katsoi, ettei asian käsittely ollut ollut virheellistä tai puolueellista eikä irtisanomisasian käsittelyyn osallistunut ylitarkastaja C ollut ollut esteellinen käsittelemään irtisanomisasiaa. Asiassa ei ollut ilmennyt sellaista menettelyvirhettä, jonka perusteella lääninhallituksen päätös olisi tullut kumota. Työsuojelupiirin tarkastuskertomuksista ilmeni, että kokemukset häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta olivat olleet molemminpuolisia ja että asian taustalla oli ainakin osittain ollut esimiessuhteisiin liittyvät epäselvyydet. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä häirinnän jatkumisesta. Lääninhallituksella ei ollut ollut perusteita irtisanoa A:ta työsuojeluasiaan liittyvällä perusteella. A:n työajan käyttöön liittyviä epäselvyyksiä oli selvitetty jo toukokuussa 2005 ja syyskuussa 2006. A:lle ei ollut annettu huomautusta tai varoitusta. Lääninhallituksella ei ollut ollut perusteita irtisanoa A:ta tälläkään perusteella. Pahoinpitely oli puolestaan tapahtunut tilanteessa, jossa taidetoimikunnan henkilösuhteet olivat jo useita vuosia olleet erittäin tulehtuneet. A:lle teosta tuomittu rangaistus oli ollut lievä. Teon laatu, vakavuus ja olosuhteet huomioon ottaen irtisanomista oli pidettävä liian ankarana seuraamuksena A:n teosta. Kun lisäksi otettiin huomioon A:n yli 30 vuotta kestänyt virkaura, virkamieslautakunta katsoi asia kokonaisarviona, ettei lääninhallituksella ollut ollut erityisen painavaa syytä irtisanoa A:n virkasuhdetta tai pidättää häntä virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi lääninhallituksen päätöksen. KHO:2009:2434 Ei muutosta. HallintoL_6_§ HallintoL_11_§ HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta HallintoL_31_§_1_mom HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_45_§_1_mom Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta
Asia 107/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Lääninhallitus oli 15.11.2007 irtisanonut taidetoimikunnan pääsihteeri A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 26.9.2007 tuominnut A:n pahoinpitelystä sakkoihin.... - Kirjallinen varoitus Asia 1174/95: Kirjallinen varoitus 832107600000
Toimistopäällikkö X:lle oli 7.11.1995 annettu kirjallinen varoitus virkatehtävien laiminlyömisestä. X oli valmistellut tehtäviinsä kuuluneita ennakkotietoja ja kirjallisia ohjauksia vuonna 1995 11 kappaletta kun vastaavia töitä tekevä esittelijä oli valmistellut 41 kappaletta. Lautakunnalle annetussa vastineessa virasto kertoi, että X:lle oli huomautettu asioiden hitaasta käsittelystä 20.7., 25.9. ja 7.11.1995. X:n tehtävät oli määritelty riittävällä tarkkuudella. Määrittely ei tullut hänelle yllätyksenä asiaa edeltäneiden keskustelujen vuoksi. Hänelle määritellyt virkatehtävät olivat selkeitä eivätkä ylittäneet hänen ammattitaitoaan. Saamiensa huomautusten perusteella X oli ollut tietoinen työnantajansa edellyttämästä käsittelynopeudesta. X oli laiminlyönyt esimiehen edellyttämiä virkatehtäviä siinä määrin, että varoituksen antaminen oli perusteltua. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/94)_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)_24_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§
Asia 1174/95: Kirjallinen varoitus
Toimistopäällikkö X:lle oli 7.11.1995 annettu kirjallinen varoitus virkatehtävien laiminlyömisestä. X oli valmistellut tehtäviinsä kuuluneita ennakkotietoja ja kirjallisia ohjauksia vuonna 1995 11 kappaletta... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 6/2002: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1018990800000
Lyhennelmä Avustava ulosottomies X oli irtisanottu 18.12.2001 virkamieslain 25 §:n ja 14 §:n nojalla sekä samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n nojalla. X oli jättänyt perimättä 437 846 markan suuruisen saatavan siten, että se oli vanhentunut. Hän oli myös laiminlyönyt kirjata asioita tietojärjestelmään, suorittanut lainvastaista ulosottoperintää, suhtautunut välinpitämättömästi ulosoton hakijoiden tiedusteluihin, laiminlyönyt siirtää virka-apuasioita, jättänyt lakkauttamatta maksukieltoja ja tuhonnut tarkastuksen kohteena olleita asiakirjoja. X oli saanut laiminlyönneistään useita suullisia ja kirjallisia huomautuksia, ja hänen menettelynsä oli jatkunut vuosia. X:n menettely oli jatkunut vuosia useista huomautuksista huolimatta, eivätkä tehtävien laiminlyönnit myöskään olleet vähäisiä. Vaikka X:n hoidettavana olleiden asioiden lukumäärä oli ollut vähäisempi kuin muiden avustavien ulosottomiesten, hänen rootelinsa oli ollut niin sekaisin, etteivät hänen työtoverinsa olleet enää kyenneet hoitamaan hänen sairauslomiensa sijaisuuksia oman toimensa ohella. Virkamieslautakunnan mukaan asioiden hoitamatta jättäminen ei myöskään ole johtunut koulutuksen tai ohjeistuksen puutteesta, työnjaon epäselvyydestä tai pääasiassa sairauslomista. X oli laiminlyönyt virkamieslain 14 §:n mukaisia velvollisuuksiaan jatkuvasti ja siinä määrin, että irtisanomiseen oli ollut virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukainen erityisen painava syy. X:n teot ja laiminlyönnit olivat myös olleet sellaisia, että ne olivat osoittaneet hänet siinä määrin soveltumattomaksi avustavan ulosottomiehen tehtäviin, että hänet oli voitu pidättää virantoimituksesta irtisanomisen jälkeen ja hänen sairauslomansa päättyessä. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2003:1115 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 6/2002: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Avustava ulosottomies X oli irtisanottu 18.12.2001 virkamieslain 25 §:n ja 14 §:n nojalla sekä samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n nojalla. X oli jättänyt perimättä 437 846 markan... - Korvausvaatimus Asia 12/2000: Korvausvaatimus 985726800000
Lyhennelmä X oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin yliopiston kasvatustieteen yp. lehtoriksi 1.1. - 29.2.1996, 1.3. - 31.12.1996, 1.1. - 31.12.1997, 1.1. - 31.12.1998 ja 1.1. - 31.7.1999. Perusteena määräaikaisuudelle oli ollut aluksi se, että kyseessä oli opetusministeriön vuosittain myöntämän erillismäärärahan turvin ylläpidetty opetus, ja myöhemmin virkaan kuuluvien tehtävien järjestäminen uudelleen organisoinnin vuoksi, jolloin rahoitusvastuu oli siirtynyt yliopistolle. X:n työnantajayksikön johtokunta oli 9.12.1997 todennut, että yksikössä oli määräaikaisessa virkasuhteessa henkilöitä, jotka tekivät pysyväisluonteisia tehtäviä, ja oli esittänyt mm. 15 lehtorin viran perustamista. Virat oli perustettu 1.1.1999, ja X oli hakenut määräaikaisena olleen tehtävänsä tilalle perustettua kasvatustieteen lehtorin virkaa, mutta häntä ei ollut valittu siihen. X on vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta virkamieslain 56 §:ään perustuen. X:n tehtävät olivat jatkuneet yhtäjaksoisesti 1.11.1996 alkaen 31.7.1999 saakka. Määräaikaista virkasuhdetta ei voida käyttää sillä perusteella, ettei pysyvään tehtävään saada perustettua virkaa. X:n tehtävät olivat olleet määräaikaisten virkasuhteiden aikana pysyviä, eikä kasvatustieteen lehtorin työn luonne ollut edellyttänyt nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Näin ollen X:llä on ollut oikeus korvaukseen. Sen suuruutta arvioitaessa on otettu huomioon hallituksen esityksen (HE 291/93 vp) mukaisesti muun muassa X:n ikä ja hänen palvelussuhteensa kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä. X:lle määrättiin maksettavaksi kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavaa korvaus (äänestys 5-4). KHO:2001:2965 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 12/2000: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin yliopiston kasvatustieteen yp. lehtoriksi 1.1. - 29.2.1996, 1.3. - 31.12.1996, 1.1. - 31.12.1997, 1.1. - 31.12.1998 ja 1.1. - 31.7.1999. Perusteena... - Kirjallinen varoitus Asia 81/98: Kirjallinen varoitus 926456400000
Lyhennelmä Tutkimusapulainen X oli saanut 7.10.1998 kirjallisen varoituksen työtehtävien suorittamatta jättämisestä ja kieltäytymisestä saapumasta asian selvittämiseksi järjestettyyn tilaisuuteen. X oli jäänyt ilman lupaa pois 14.9.1998 pidetystä työilmapiirin kehittämiseen tähtäävästä tilaisuudesta, vaikka koko henkilöstölle oli tähdennetty, että tilaisuus oli pakollinen työtehtävä ja pois jäämiseen oli pyydettävä erikseen lupa. X:ää oli pyydetty kirjallisesti tulemaan 2.10.1998 puhutteluun työtehtävään osallistumatta jättämisestä, mutta hän ei ollut saapunut siihen. X ei ole esittänyt väitettä siitä, että hän ei olisi tiennyt poisjäämisen tilaisuudesta edellyttävän lupaa. Hän ei myöskään ole ilmoittanut pätevää syytä poisjäännilleen tai estettä luvan pyytämiselle ja on jäänyt saapumatta tilaisuuteen työtehtävään osallistumatta jättämisestä. X laiminlöi siten virkavelvollisuuksiaan siinä määrin, että kirjallisen varoituksen antamisen edellytykset täyttyivät. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:1999:4050 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 81/98: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Tutkimusapulainen X oli saanut 7.10.1998 kirjallisen varoituksen työtehtävien suorittamatta jättämisestä ja kieltäytymisestä saapumasta asian selvittämiseksi järjestettyyn tilaisuuteen. X oli... - Kirjallinen varoitus Asia 16/98: Kirjallinen varoitus 911944800000
Lyhennelmä Koulun johtokunta oli antanut apulaisjohtaja X:lle 10.2.1998 kirjallisen varoituksen yhteistyöhaluttomuudesta koulun johtoryhmätyöskentelyssä, työtehtävien laiminlyönnistä ja ohjesäännön vastaisesta menettelytavasta virkavapausasiassa. Yhteistyöhaluttomuutta oli käsitelty mm. johtoryhmän ja johtokunnan puheenjohtajien 17.12.1997 pitämän kokouksen muistiossa. Varoituspäätöksessä oli viitattu koulun ohjesääntöön, jonka mukaan henkilöstön tulee toimia yhteistyössä tavoitteiden saavuttamiseksi. Johtoryhmätyöskentelyä oli selvästi haitannut X:n heikko sitoutuneisuus johtoryhmän toimintaan. Päätöksen mukaan X:n yhteistyöhaluttomuus oli myös johtanut kehittämisasioiden laiminlyöntiin. X ei ollut tiedottanut johtoryhmässä päätetyistä asioista riittävän ajoissa ja oli esittänyt asioita johtoryhmälle ja johtokunnalle opettajakunnan kantana, vaikka niistä ei ollut tehty opettajakunnassa päätöksiä. Varoitusta koskevassa päätöksessä on vielä esitetty, että lehtori A oli ollut virantoimituksesta poissa syksyllä 1997 X:n antamalla suullisella luvalla, ja tämä X:n virheellinen menettely olisi johtanut A:n kuntoutusrahan saamatta jäämiseen. Kirjallisen varoituksen perusteena on voitu ottaa huomioon vain ne seikat, joihin koulun johtokunta varoituspäätöksessään vetosi. Virkamieslautakunta ei siten ole voinut muuten ottaa kantaa koulussa ilmenneisiin erimielisyyksiin ja ristiriitoihin. Muistion 17.12.1997 perusteella on voitu lähinnä todeta, että koulun johtajalla ja apulaisjohtaja X:llä oli ollut selviä näkemyseroja koulun toiminnasta. Johtoryhmätyöskentely ei ole edellyttänyt yksimielisyyttä, eikä X:ltä siten ole voitu vaatia sellaista sitoutumista, ettei hän saisi ilmaista eroavia näkemyksiään. Saadun selvityksen perusteella viivästyminen kehittämisasioissa oli puolestaan johtunut muusta syystä kuin X:n virheellisestä menettelystä, eikä X:n myöskään voitu katsoa esittäneen johtoryhmälle sellaista opettajakunnan lausuntoa , jota opettajakunta ei olisi käsitellyt. Lehtori A:n lausunnon mukaan X ei ollut antanut hänelle suullista lupaa poissaoloon, ja virkavapauden hakematta jättäminen oli johtunut A:n omasta laiminlyönnistä. Tammikuussa 1998 X oli myöntänyt virkavapauden toimiessaan johtajan sijaisena, eikä tähän liittynyt toimivallan ylityksiä. X:n ei siten voitu katsoa toimineen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, joten kirjallisen varoituksen antamiselle ei ollut laillista perustetta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja kirjallista varoitusta koskeva päätös kumottiin. KHO:1999:1618 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 16/98: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Koulun johtokunta oli antanut apulaisjohtaja X:lle 10.2.1998 kirjallisen varoituksen yhteistyöhaluttomuudesta koulun johtoryhmätyöskentelyssä, työtehtävien laiminlyönnistä ja ohjesäännön vastaisesta... - Korvausvaatimus Asia 88/2011: Korvausvaatimus 1359064800000
Lyhennelmä A oli vuosina 1996 - 2001 työskennellyt viraston projekteissa määräaikaisissa työsopimussuhteissa sekä tutkimusavustajana ja apulaistutkijana määräaikaisissa virkasuhteissa kausittain. Äitiys- ja vanhempainvapaan jälkeen A oli työskennellyt 1.5.2003 lähtien virastossa tutkijana ja apulaistutkijana perättäisissä määräaikaisissa virkasuhteissa 30.6.2011 asti. Määräaikaisia nimityksiä oli kertynyt yhteensä 56. Ennen vuotta 2008 nimittämiskirjoihin ei ollut kirjattu määräaikaisuuden perustetta. Muutoin perusteeksi oli yhtä vuorotteluvapaan sijaisuutta lukuun ottamatta kirjattu projektiluonteinen työ. Koska korvausvaatimus ennen 30.6.2003 päättyneiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta oli esitetty vasta 20.12.2011, se oli ylittäessään reilusti virkamieslaissa säädetyn kuuden kuukauden määräajan jätetty virkamieslautakunnassa tutkimatta. Lisäksi virkamieslautakunnalla ei ollut toimivaltaa määrätä korvausta niiltä osin kuin kyse oli määräaikaisesta työsopimussuhteesta. A toimi 6.4. - 31.12.2009 vuorotteluvapaalla olleen virkamiehen sijaisena. Kysymyksessä oli valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu sijaisuus, johon voidaan nimittää määräajaksi. A ei näin ollen tältä osin ollut oikeutettu korvaukseen. Määräaikaisuuden perusteen oli 1.1.2008 tullut ilmetä nimittämiskirjasta. Näin ollen virasto ei ollut toiminut lainvastaisesti jättäessään sen pois ennen lainmuutosta annetuista nimittämiskirjoista. A oli 53 eri päätöksellä nimitetty joko tutkijan, apulaistutkijan, osa-aikaisen tutkijan taikka osa-aikaisen apulaistutkijan määräaikaisiin virkasuhteisiin. Palvelussuhde oli muutamaa viikon tai kahden kestänyttä keskeytystä lukuun ottamatta jatkunut yhtäjaksoisesti. Keskeytykset olivat kuitenkin olleet niin lyhyitä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ne eivät estäneet korvauksen määräämistä keskeytyksiä edeltävien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella. A:n työtehtävät kuuluivat viraston säännönmukaisiin tehtäviin, vaikka ne A:n mukaan olivat kenttätyöprojektien osalta rahoitettu viraston ulkopuolelta tulleilla varoilla. Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella yksinomaan työn projektimaisuus ja se, että työ on rahoitettu ulkopuolisilla varoilla, eivät osoita, että määräaikaisille virkasuhteille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä syy. Kun A oli nimitetty useilla eri nimityksillä yhteensä noin seitsemän vuoden ajan samankaltaisiin, ja siten pysyväisluonteisiksi muodostuneisiin tehtäviin, työn luonne ei ollut edellyttänyt nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Asiassa ei ollut muutenkaan esitetty laissa tarkoitettuja perusteita määräaikaisuuksille. A:lla oli siten oikeus virkamieslain 56 §:n nojalla maksettavaan korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§ Muinaismuistolaki_3_§ Muinaismuistolaki_10_§
Asia 88/2011: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli vuosina 1996 - 2001 työskennellyt viraston projekteissa määräaikaisissa työsopimussuhteissa sekä tutkimusavustajana ja apulaistutkijana määräaikaisissa virkasuhteissa kausittain.... - Kirjallinen varoitus Asia 77/2011: Kirjallinen varoitus 1350594000000
Lyhennelmä Viraston erään toimialan toimialajohtajan sijaisena toiminut apulaisjohtaja oli 13.10.2011 tekemällään päätöksellä antanut A:lle valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetun kirjallisen varoituksen. Viraston ilmoittama syy varoitukseen oli virkavelvollisuuksien laiminlyönti. A oli toistuvasti jättänyt noudattamatta ja toiminut vastoin esimiehen antamia ohjeita. Kirjallinen varoitus perustui kolmeen tapaukseen. Viraston voimassaolevan työjärjestyksen mukaan kyseessä olevan yksikön tehtävänä ovat asiat, jotka koskevat viraston henkilöstön väärinkäytöksiä ja kurinpitoa. Valtion virkamieslaissa kirjallista varoitusta ei määritellä kurinpitorangaistukseksi. Näin ollen toimialajohtajan sijaisena toimineella apulaisjohtajalla ei ollut toimivaltaa antaa A:lle kirjallista varoitusta viraston työjärjestyksen perusteella. Asiassa oli siten tapahtunut menettelyvirhe, jonka vuoksi päätös kirjallisesta varoituksesta oli kumottava ensisijaisesti tällä perusteella. Viraston työjärjestyksen mukaan virastossa päätettävät asiat ratkaistaan esittelyssä, ellei työjärjestyksessä tai sen nojalla ole toisin määrätty. Kyseessä ollutta viraston toimialaa koskien ei työjärjestyksessä ollut määräystä ilman esittelyä ratkaistavista asioista. Oikaisuvaatimuksen kohteena oleva päätös oli ratkaistu ilman esittelyä. Virasto on myöntänyt tältä osin muotovirheen tapahtuneen. Päätös oli syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Virkamieslautakunta tutkimatta oikaisuvaatimuksen perusteluja enemmälti kumosi viraston päätöksen 13.10.2011 siinä tehtyjen menettelyvirheen ja muotovirheen johdosta. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§
Asia 77/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Viraston erään toimialan toimialajohtajan sijaisena toiminut apulaisjohtaja oli 13.10.2011 tekemällään päätöksellä antanut A:lle valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetun kirjallisen... - Korvausvaatimus Asia 79/2010: Korvausvaatimus 1360274400000
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa lukuvuosina 2001 - 2010 yhteensä seitsemässä eri määräaikaisessa virkasuhteessa. Nimikirjanotteessa määräaikaisuuden perustetta ei ollut perusteltu. Yliopistolain voimaantulosta annetun lain mukaan virkasuhteet muuttuivat 1.1.2010 suoraan lain nojalla vastaaviksi työsuhteiksi. A:n määräaikaiset virkasuhteet olivat alkaneet 1.8.2001 ja keskeytyksettä kestäneet 31.12.2009 asti, jolloin virkasuhde oli päättynyt määräaikaisuuden tultua täyteen. A:n palvelussuhde ei suoraan lain nojalla ollut muuttunut määräaikaisesta virkasuhteesta määräaikaiseksi työsuhteeksi vaan hän oli tehnyt erillisen määräaikaisen työsopimuksen ajalle 1.1.2010 - 31.7.2010. Työsuhde oli päättynyt 31.1.2010 A:n irtisanouduttua. Virkamieslautakunnalla ei ollut yliopistolain voimaantulosta annetun lain mukaan enää 31.12.2009 jälkeen toimivaltaa tutkia A:n palvelussuhteen lainmukaisuutta. A:n palvelussuhteet yliopistoon olivat olleet virkasuhteisia palvelussuhdelajin muutoksen jälkeistä työsuhdetta lukuun ottamatta, joka oli päättynyt 31.1.2010. Toisaalta A:n palvelussuhde oli päättynyt hänen oman irtisanoutumisensa vuoksi. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n oikeusturva ei tulisi yleisen lainkäytön puolella riittävästi turvatuksi. Näissä olosuhteissa A:n oikeussuojan toteutuminen edellytti, että hänen 1.1.2010 edeltävien määräaikaisten nimitystensä laillisuus tutkittiin ja ratkaistiin valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä. A oli irtisanoutunut työsuhteesta 1.2.2010 lukien ja siirtynyt samana päivänä toisen työnantajan palvelukseen. Koska virkasuhteet suoraan lain nojalla olivat 1.1.2010 muuttuneet vastaaviksi työsuhteiksi, A:n irtisanoutuminen muodosti esteen palkkaa vastaavan korvauksen määräämiselle. Niillä seikoilla, joilla A oli päätynyt irtisanoutumiseen, ei ollut merkitystä arvioitaessa valtion virkamieslain 56 §:n mukaista korvauksen saamisen edellytystä. A:lla ei näin ollen ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen (Äänestys 6-2). Suomen_perustuslaki_21_§_1_momentti Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_artikla_1_kappale Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_49_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§ Yliopistolain_voimaanpanosta_annettu_laki_(559/2009)_10_§_1_momentti
Asia 79/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa lukuvuosina 2001 - 2010 yhteensä seitsemässä eri määräaikaisessa virkasuhteessa. Nimikirjanotteessa määräaikaisuuden perustetta ei ollut perusteltu.... - Korvausvaatimus Asia 83/2011: Korvausvaatimus 1354226400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt viraston palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa toimistosihteerinä erillisillä nimityksillä yhteensä 6 vuotta ja yhden kuukauden. Valtion virkamieslain mukaan korvausvaatimus tulee tehdä kuuden kuukauden määräajassa virkasuhteen päättymisestä. Lain esitöiden mukaan virkasuhde katsotaan päättyneeksi, kun määräaikaisten virkasuhteiden välinen aika on enemmän kuin 30 päivää. A:n 24.11.2011 tekemä korvausvaatimus oli 1.3. - 31.12.2005 määräaikaisuuksien osalta tehty liian myöhään. A:n määräaikaisten virkasuhteiden perusteena olivat olleet sairauslomasijaisuudet ja osa-aikaeläkkeellä olleen toimistosihteerin puolikkaan viran hoitaminen. Kysymys oli ollut sijaisuuksista, mikä on virkamieslaissa säädetty hyväksyttäväksi määräaikaisen virkasuhteen nimittämisen perusteeksi. Koska A:n määräaikaisen virkasuhteen toistuva jatkuminen oli ollut työnantajan tiedossa ja viraston omankin ilmoituksen mukaan se oli ollut sidoksissa vakinaisen toimistosihteerin eläkkeelle siirtymiseen, A olisi tullut nimittää virkasuhteeseen koko tiedossa olevan määräaikaisuuden ajaksi. Viraston organisaatiomuutosta, joka oli ollut vireillä vuodesta 2008 lähtien ja päättynyt kyseisen viraston osalta vuonna 2011, ei voitu pitää virkamieslain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuna erityisenä syynä poiketa A:n nimittämisestä koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi. Asiassa oli myös jäänyt selvittämättä, että A olisi kieltäytynyt hänelle tarjotuista työtehtävistä. A:lla oli näin virkasuhteensa virastoon päättyessä oikeus virkamieslain nojalla maksettavaan korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Virkamieslautakunta ei tutkinut korvausvaatimusta siltä osin kuin korvausta oli vaadittu ajaksi 1.3. - 31.12.2005 tehtyjen määräaikaisten nimitysten osalta. Valtion_virkamieslaki_9_§_1_mom Valtion_virkamieslaki_9_§_2_mom Valtion_virkamieslaki_9_§_3_mom Valtion_virkamieslaki_56_§
Asia 83/2011: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt viraston palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa toimistosihteerinä erillisillä nimityksillä yhteensä 6 vuotta ja yhden kuukauden. Valtion virkamieslain mukaan... - Korvausvaatimus Asia 61/2010: Korvausvaatimus 1353016800000
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa 1.8.2002 - 31.7.2010 yhteensä kahdeksassa eri määräaikaisessa virkasuhteessa assistentin, lehtorin yliassistentin ja professorin tehtävissä. A oli ollut virkavapaalla 1.8. - 31.12.2008 toisen yliopiston palveluksessa. Perusteeksi viimeiselle määräaikaisuudelle 1.8.2009 - 31.7.2010 oli kirjattu tiedekunnan rakenteellinen kehittäminen. A ei ollut hakenut toukokuun 2010 lopussa avoimeksi julistettua yliopiston lehtoraattia, jossa oli ollut kyse hänen hoitamastaan tehtävästä. Yliopistolain voimaantulosta annetun lain mukaan A:n virkasuhde oli suoraan lain nojalla muuttunut 1.1.2010 vastaavaksi työsuhteeksi, joka on kestänyt 31.7.2010 asti. Virkamieslautakunnalla ei ollut yliopistolain voimaantulosta annetun lain mukaan enää 31.12.2009 jälkeen toimivaltaa tutkia A:n palvelussuhteen lainmukaisuutta. Toisaalta yleisellä tuomioistuimella ei ollut toimivaltaa tutkia virkasuhdetta ennen tätä. A:n työsuhde oli päättynyt kestettyään ainoastaan seitsemän kuukautta. A oli hakenut korvausta ainoastaan sillä perusteella, että yliopistolla ei ollut pätevää syytä nimittää A:ta yliassistentiksi ajalle 1.8.2009 - 31.7.2010 ainoastaan vuoden mittaiseksi kaudeksi normaalin viisivuotiskauden asemasta. Virkamieslautakunta katsoi, ettei A:n oikeusturvan toteutuminen olisi välttämättä yleisen lainkäytön puolella tullut turvatuksi. Virkamieslautakunta oli toimivaltainen ratkaisemaan A:n korvausvaatimuksen. Yliopisto oli katsonut, että A oli kieltäytynyt hänelle tarjotusta työtehtävästä. A puolestaan oli katsonut, että se ei ollut liittynyt hänen virkasuhteeseensa, joka oli päättynyt 31.12.2009, ja että joka tapauksessa hakemuksen tekeminen olisi ollut turhaa, koska A:n esimies oli pyrkinyt saamaan hänet siirtymään syrjään. Asiassa oli selvitetty, että A oli hoitanut 1.8.2009 - 31.7.2010 johtamisen yliassistentin määräaikaista tehtävää, joka oli 1.1.2010 lukien ollut työsuhteinen. Yliopistossa vuonna 2009 hyväksytyn virkarakenneuudistuksen mukaisesti johtamisen yliassistentin tehtävä oli sen avoimeksi tultua muutettu johtamisen yliopistolehtorin tehtäväksi ja laitettu avoimeen hakuun. Tehtävä oli ollut haettavana 31.5.2010 mennessä ajaksi 1.8.2010 - 31.7.2015. Virkamieslautakunta katsoi asiassa selvitetyksi, että yliopiston menettely nimittää A määräajaksi 1.8.2009 - 31.7.2010 oli johtunut organisaatiouudistuksesta. Yliopistolla oli siten ollut työn luonteen perusteella oikeus nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen sanotuksi ajaksi. A:lla ei täten ollut oikeutta vaatimaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Suomen_perustuslaki_21_§_1_momentti Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_artikla_1_kpl Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_49_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§ Yliopistolain_voimaanpanosta_annettu_laki_(559/2009)_10_§_1_momentti
Asia 61/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa 1.8.2002 - 31.7.2010 yhteensä kahdeksassa eri määräaikaisessa virkasuhteessa assistentin, lehtorin yliassistentin ja professorin tehtävissä. A oli... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 68/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1361484000000
Lyhennelmä Ministeriö oli 28.9.2012 tekemällään päätöksellä irtisanonut viestintäpäällikkö A:n virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Ministeriö oli 3.8.2012 toimittanut A:lle kuulemisilmoituksen, jonka liitteenä oli luonnos irtisanomispäätöksestä sekä muistio, josta mahdollisen irtisanomisen perusteet kävivät ilmi. A:lle oli varattu kaksi viikkoa vastineen antamiseen, ja hän oli antanut sen 17.8.2012. A:ta oli päätetty kuulla uudelleen ja kuulemistilaisuus järjestettiin 14.9.2012. A oli saanut tilaisuudesta tiedon 3.9.2012 ja hän oli osallistunut tilaisuuteen avustajansa kanssa. Virkamieslautakunta katsoi, että kysymyksessä oleva päätösluonnos liittyi tavanomaiseen asian valmisteluun, eikä siten osoittanut sitä, että päätös irtisanomisesta olisi tehty jo ennen kuulemista. Luonnoksella oli myös saatettu A:n tietoon ne asiat, joiden perusteella kuuleminen toteutettiin. A:lle oli siis virkamieslain edellyttämällä tavalla varattu tilaisuus tulla kuulluksi, eikä ministeriön päätöstä siten tullut kumota virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. Asiassa oli kiistatonta, että A oli ollut työpaikalla 9.7.2012 virka-aikana vahvasti päihtyneenä. Kun otettiin huomioon, että A:n kanssa oli jo aikaisemmin ennen irtisanomispäätöksen tekemistä keskusteltu hänen alkoholin käytöstään ja pyritty ohjaamaan hänet hoitoon, ei työnantajalta ollut A:n pitkästä virkaurasta huolimatta voitu edellyttää irtisanomista lievempien toimenpiteiden, kuten kirjallisen varoituksen käyttämistä. Ministeriöllä oli näin ollen ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomisen syyksi ilmoitettu A:n menettely osoitti hänet myös siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. Koska A oli voitu irtisanoa edellä mainitulla perusteella, ei hänen mahdollisella työaikamääräysten noudattamatta jättämisellään ollut merkitystä irtisanomisperustetta arvioitaessa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_4_kohta Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§ Hallintolaki_36_§
Asia 68/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Ministeriö oli 28.9.2012 tekemällään päätöksellä irtisanonut viestintäpäällikkö A:n virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Ministeriö oli 3.8.2012... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 70/2011: Virantoimituksesta pidättäminen 1348174800000
Lyhennelmä Vankilanjohtaja oli 19.9.2011 tekemällään päätöksellä pidättänyt vartija A:n virantoimituksesta toistaiseksi, koska A oli vangittu epäiltynä törkeästä kiristyksestä ja virka-aseman väärinkäytöstä. A oli ennen virantoimituksesta pidättämistä vangittu todennäköisin syin epäiltynä vankiin kohdistuneesta törkeästä kiristyksestä ja virka-aseman väärinkäytöstä. Rikosepäilyt olivat epäiltyjen rikosten laatu ja vakavuus huomioon ottaen olleet omiaan vakavasti vaarantamaan luottamusta A:n virkatehtävien hoidon asianmukaisuuteen. Epäiltyä rikosta koskevilla tutkimuksilla ja niiden perusteella mahdollisesti nostettavalla syytteellä oli näissä olosuhteissa voitu perustellusti arvioida olevan vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. Vankilanjohtajalla oli siten ollut lailliset perusteet vartija A:n pidättämiselle virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_1_kohta_ja_4_momentti
Asia 70/2011: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vankilanjohtaja oli 19.9.2011 tekemällään päätöksellä pidättänyt vartija A:n virantoimituksesta toistaiseksi, koska A oli vangittu epäiltynä törkeästä kiristyksestä ja virka-aseman... - Korvausvaatimus Asia 59/2012: Korvausvaatimus 1362693600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa vuosina 1985 - 1994 määräaikaisissa työsopimussuhteissa. Tämän jälkeen A oli toiminut määräaikaisissa virkasuhteissa vuosina 1994 - 2012. A:n työnkuva oli käsittänyt koko ajan pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta arkeologisia kenttätyöprojekteja. Vuodessa erilaisia projekteja oli ollut useita. Hallituksen esityksessä valtion virkamieslain muuttamiseksi (HE 63/2007) on todettu, että virkamies voitaisiin katsoa nimitetyksi toistuvaksi peräkkäin silloinkin, kun määräaikaisten nimitysten välinen aika on enintään 30 päivää. A:n nimityksissä oli valtion virkamieslain voimaantulon 1.12.1994 jälkeen ollut useita yli kuukauden taukoja. A:n tapauksessa ei siten voitu katsoa, että virkasuhteen todelliset olosuhteet olisivat vastanneet toistaiseksi voimassa ollutta virkasuhdetta. Näin ollen virkamieslautakunta ei katsonut perustelluksi poiketa lain esitöissä esitetystä tulkintakannanotosta. A:n oikeus hakea korvausta ajoiksi 1.12.1994 - 18.2.2010 ja 20.4.2010 - 27.2.2012 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella oli siten vanhentunut. A oli 26.4.2011- 22.3.2012 ollut nimitettynä yhtäjaksoisesti yhdeksällä eri nimityksellä viraston palvelukseen määräaikaisiin tutkijan virkasuhteisiin. Hallituksen esityksessä on todettu, että viraston luonteesta johtuen myös jatkuva samantyyppisten, vaikkakin ulkopuolisista tilauksista riippuvien projektien suorittaminen voidaan katsoa pysyväisluonteiseksi toiminnaksi. Erityisesti jatkuva samantyyppisen asiantuntemuksen käyttäminen projekteissa viittaa yleensä toiminnan pysyväiseen luonteeseen. Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella yksinomaan työn projektimaisuus ja se, että työ on rahoitettu ulkopuolisilla varoilla, eivät osoita, että määräaikaisille virkasuhteille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä syy. Virasto oli teettänyt A:lla samanlaista projektiluonteista työtä jo vuosien ajan ennen nyt tarkasteltavaa palvelussuhdejaksoa. Kun otetaan huomioon nimitysten toistuvuus, niiden jatkuminen pitkän ajan ja se, että arkeologiset kenttätyöprojektit olivat olleet vakiintunut osa viraston toimintaa, kyse oli ollut pysyväisluonteisista tehtävistä eikä työn luonne ollut edellyttänyt nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Viraston mainitsemilla henkilöstövähennyksillä ei ollut merkitystä asiassa, koska niistä oli päätetty vasta A:n nimitysten jälkeen. Vaatimuksen enemmälti hyläten virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 59/2012: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa vuosina 1985 - 1994 määräaikaisissa työsopimussuhteissa. Tämän jälkeen A oli toiminut määräaikaisissa virkasuhteissa vuosina 1994 - 2012. A:n työnkuva... - Virkasuhteen purkaminen Asia 59/2010: Virkasuhteen purkaminen 1362693600000
Lyhennelmä Virasto oli 20.4.2010 tekemällään päätöksellä purkanut osastosihteeri A:n virkasuhteen koeaikana. Päätöksen perusteluissa oli todettu, että A ei ollut pystynyt hoitamaan tehtäviään asianmukaisesti ja viivytyksettä ja, että A:n yhteistyökyky ei ollut kaikilta osin vastannut hänen asemassaan olevalle virkamiehelle asetettuja vaatimuksia. Virkamieslautakunta totesi, että viraston esittämät perusteet A:n virkasuhteen purkamiselle liittyivät hänen suoriutumiseensa työssään ja sopeutumiseensa työyhteisöön, eikä niitä voitu pitää koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisina. A oli kiistänyt työnantajan väitteet työtehtävien laiminlyönneistä ja epäasiallisesta käytöksestä. A oli myös väittänyt kokeneensa kiusaamista työpaikalla. A:n käyttäytymiseen ja työtehtävien hoitoon olivat olleet tyytymättömiä useammat henkilöt. Näissä oloissa pelkästään A:n kertomuksen perusteella ei voitu pitää selvitettynä, että A:n virkasuhteen purkamisen todellinen syy olisi ollut jokin A:n työssä suoriutumiseensa liittymätön seikka. A:n esimerkkeinä epäasiallisesta kohtelustaan mainitsemat ylityökielto ja työajan ilmoitusvelvollisuus olivat tavallisia työnjohtomääräyksiä, joissa ei ollut mitään epäilyttävää. A:n virkasuhteen purkaminen ei näin ollen ollut tapahtunut valtion virkamieslain 11 §:ssä tarkoitetuilla tai koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_10_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§
Asia 59/2010: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Virasto oli 20.4.2010 tekemällään päätöksellä purkanut osastosihteeri A:n virkasuhteen koeaikana. Päätöksen perusteluissa oli todettu, että A ei ollut pystynyt hoitamaan tehtäviään... - Korvausvaatimus Asia 53/2010: Korvausvaatimus 1349384400000
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa 1.8.2002 - 31.12.2009 yhteensä kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n palvelussuhde oli jatkunut ajalla 1.1.2010 - 31.7.2012 määräaikaisena työsuhteena. A:n palvelussuhde yliopistoon oli jatkunut 31.12.2009 jälkeen katkeamatta. A oli ollut 1.3.2011 lukien yliopistossa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Näissä olosuhteissa A:n oikeussuojan toteutuminen ei edellyttänyt, että hänen 1.1.2010 edeltävien määräaikaisten nimitystensä laillisuus tutkittaisiin ja ratkaistaisiin valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä, vaikkakin hänen palvelussuhteensa yliopistoon oli kestänyt pitkän aikaa. Näin ollen virkamieslautakunta ei ollut valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentin mukaisesti toimivaltainen ratkaisemaan A:n hakemusta palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseksi. Virkamieslautakunta ei tutkinut korvausvaatimusta. Suomen_perustuslaki_21_§_1_momentti Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_artikla_1_kpl Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_49_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§
Asia 53/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa 1.8.2002 - 31.12.2009 yhteensä kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n palvelussuhde oli jatkunut ajalla 1.1.2010 - 31.7.2012 määräaikaisena... - Korvausvaatimus Asia 58/2010: Korvausvaatimus 1360274400000
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa lukuvuosina 1987 - 2009 yhteensä 45 eri määräaikaisessa virkasuhteessa tuntiopettajan työtehtävissä. A oli 11.1.2010 - 7.4.2010 ollut määräaikaisessa työsuhteessa yliopistoon. A:n palvelussuhde ei suoraan lain nojalla ollut muuttunut määräaikaisesta virkasuhteesta määräaikaiseksi työsuhteeksi vaan hän oli tehnyt erillisen määräaikaisen työsopimuksen. A:n lukuvuosittainen tuntimäärä oli vaihdellut 224 - 383 välillä ja oli ollut pääsääntöisesti 350 tuntia lukuvuodessa ja 175 tuntia lukukaudessa. A oli opettanut ajan 11.1. -7.4.2010 kestäneessä työsuhteessa 111 tuntia. Virkamieslautakunnalla ei ollut yliopistolain voimaantulosta annetun lain mukaan enää 31.12.2009 jälkeen toimivaltaa tutkia A:n palvelussuhteen lainmukaisuutta. A:n palvelussuhteet yliopistoon olivat olleet virkasuhteisia palvelussuhdelajin muutoksen jälkeistä työsuhdetta lukuun ottamatta, joka oli päättynyt 7.4.2010. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n oikeussuojan toteutuminen edellytti, että hänen 1.1.2010 edeltävien määräaikaisten nimitystensä laillisuus tutkittiin ja ratkaistiin valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä. Koska valtion virkamieslaki on tullut voimaan 1.12.1994, tätä aikaisempia virkasuhteita ei voitu arvioida valtion virkamieslain nojalla. Yliopiston antaman selvityksen mukaan opettaja on päätoiminen, jos hän saa yhdessä korkeakoulussa 420 tunnin tai poikkeuksellisesti lukukaudeksi 210 tunnin opetusmääräyksen. Asiassa oli riidatonta, että A:n tuntimäärät eivät olleet ylittäneet päätoimisuudelle asetettuja tuntirajoja. Toisaalta A:n palvelussuhde oli jatkunut samankaltaisena useita vuosia peräkkäin ja hänen tuntimääränsä oli ollut pääsääntöisesti 350 tuntia vuodessa. Lisäksi aikoina 7.9. - 30.11.2006, 7.9. - 29.11.2007, 8.9. - 27.11.2008 ja 7.9. - 26.11.2009 hänen tuntimääränsä oli jäänyt juuri lukukauden 210 tunnin tuntiopetusmääräyksen päätoimisuuden alapuolelle. Virkamieslautakunta katsoi kokonaisarviointina, että A:n ei ole katsottava toimineen päätoimisena tuntiopettajana, vaan sivutoimisesti. Hänellä ei siten valtion virkamiesasetuksen 17 §:n mukaisesti ollut oikeutta vaatia korvausta valtion virkamieslain 56 §:n perusteella. Kun otettiin huomioon A:n työn luonne ja hänen tuntimääränsä, virkamieslautakunta katsoi, että valtion virkamiesasetuksen 17 §:ää ei ole tässä tapauksessa pidettävä myöskään syrjivänä, vaan A:n erilaiselle kohtelulle oli ollut olemassa objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä ja siten asiallinen syy. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Suomen_perustuslaki_21_§_1_momentti Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_artikla_1_kappale Osa-aikatyötä_koskeva_direktiivi_(97/81/EY) Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_49_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§ Valtion_virkamiesasetus_17_§ Yliopistolain_voimaanpanosta_annettu_laki_(559/2009)_10_§_1_momentti
Asia 58/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa lukuvuosina 1987 - 2009 yhteensä 45 eri määräaikaisessa virkasuhteessa tuntiopettajan työtehtävissä. A oli 11.1.2010 - 7.4.2010 ollut määräaikaisessa... - Kirjallinen varoitus Asia 49/2012: Kirjallinen varoitus 1359064800000
Lyhennelmä Ministeriö oli päätöksellään 25.6.2012 antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnin johdosta. Virkamieslautakunta arvioi kirjallisen varoituksen lainmukaisuuden ainoastaan niillä perusteilla, jotka ministeriö oli päätöksessään katsonut varoituksen antamisen perusteiksi. Ministeriö oli sekä 25.3.2010 että 4.5.2011 antamillaan kirjallisilla virkakäskyillä määrännyt muun ohessa, että A:n oli osallistuttava virka-aikana pidettäviin kokouksiin. Jälkimmäisessä oli tarkennettu määräyksen koskevan erityisesti aamupalavereja. Ministeriö oli A:ta koskevilla työaikaraporteilla esittänyt, että A oli vuosien 2010 - 2012 aikana jättänyt saapumatta tai tullut myöhässä yli 30 kertaa. Muutamissa tapauksissa palaveria ei tosin ollut pidetty. Tästä huolimatta, ja vaikka A:lla olisikin mahdollisesti muutaman kerran ollut hänestä riippumaton syy myöhästymiselleen tai saapumatta jättämiselleen, A:n oli katsottava näin lukuisien myöhästymisien taikka poissaolojen vuoksi toimineen vastoin työnantajan toimivaltansa puitteissa antamaa virkakäskyä ja siten laiminlyöneen virkavelvollisuutensa. Tällainen käsky voidaan antaa, vaikka pääsääntöisesti työpaikalle saapuminen voikin tapahtua liukuvan työajan rajoissa. Ministeriön toimivaltaan kuuluu myös määrätä virkamies siivoamaan työhuoneensa siten, että huoneen normaali lattia- ja pöytätason sekä ikkunoiden pesu on mahdollista. Kun A ei ollut noudattanut tätä virkakäskyä, hän oli myös tältä osin laiminlyönyt virkavelvollisuutensa. Perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen olivat näillä perusteilla olleet olemassa. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§_1_momentti Hallintolaki_36_§ Päätös
Asia 49/2012: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Ministeriö oli päätöksellään 25.6.2012 antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnin johdosta. Virkamieslautakunta arvioi kirjallisen varoituksen lainmukaisuuden... - Korvausvaatimus Asia 50/2012: Korvausvaatimus 1362693600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa palveluasiantuntijana määräaikaisessa virkasuhteessa 14.12. - 31.12.2009. Yhteyspalvelukeskus oli siirretty vuoden 2010 alusta osaksi tietotekniikkakeskusta, jossa A työskenteli määräaikaisessa virkasuhteessa ajan 1.1.2010 - 31.5.2012. A:n tehtäviin kuuluivat virastojen puhelinvälitystehtävät. Kumpaankin nimitystä koskevaan nimittämiskirjaan virkasuhteen määräaikaisuuden syiksi oli merkitty määräaikainen asiakkuus ja yhteyspalveluyksikön siirtyminen tietotekniikkakeskukseen. A:n ensimmäinen nimitys oli viraston vastineen mukaan tehty vain vajaaksi kuukaudeksi, koska virasto ei katsonut olevansa toimivaltainen nimittämään A:ta palveluyksikön siirtymishetkeä pidemmälle. Kun otetaan huomioon, että A:n virkasuhteen jatkumisesta tuon ajankohdan jälkeen oli päätetty vain viikko nimittämisen jälkeen, määräaikaista nimitystä ei voitu katsoa käytetyn organisaatiomuutostilanteessa lainvastaisessa tarkoituksessa. Tietotekniikkakeskus ei ollut väittänyt, että yhteyspalveluyksikön siirtyminen olisi edellyttänyt A:n toisen nimityksen olevan määräaikainen. Vastineessa A:n määräaikaisuutta oli perusteltu eräiden virastojen sopimusten määräaikaisuudella. Yhteyspalveluyksikkö oli kuitenkin hoitanut muidenkin kuin edellä mainittujen virastojen puhelunvälitystä. Puhelunvälitys oli selvästi ollut viraston pysyväksi tarkoitettu tehtävä, jonka oli ollut tarkoitettu jatkuvan asiakassuhteissa mahdollisesti tapahtuvista muutoksista huolimatta. Työn luonne ei ollut edellyttänyt A:n nimittämistä määräajaksi. Viraston vastineessa mainitulla myöhemmin tapahtuneella puhelunvälitystehtävien vähentymisellä ei ollut merkitystä asiassa, koska määräaikaisuuden perustetta tulee arvioida nimittämishetken olosuhteiden mukaan. Virkamieslautakunta katsoi, että A:lla oli näin ollen virkasuhteensa päättyessä oikeus virkamieslain nojalla maksettavaan korvaukseen. Vaatimuksen enemmälti hyläten virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. (Äänestys 7-2). Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 50/2012: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa palveluasiantuntijana määräaikaisessa virkasuhteessa 14.12. - 31.12.2009. Yhteyspalvelukeskus oli siirretty vuoden 2010 alusta osaksi tietotekniikkakeskusta, jossa... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 45/2011 ja 61/2011: Virantoimituksesta pidättäminen 1346965200000
Lyhennelmä Virasto oli 18.5.2011 tekemällään päätöksellä pidättänyt A:n virantoimituksesta samaisesta päivästä alkaen rikostutkinnan ja mahdollisen rikossyytteen ajaksi, koska hänen epäiltiin syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen. Virasto oli 11.7.2011 tekemällään päätöksellä purkanut mainitun virantoimituksesta pidättämisen tästä päivästä lukien ja erottanut A:n määräaikaisesti virastaan 11.7. -11.8.2011 väliseksi ajaksi. A oli tehnyt asiasta kaksi oikaisuvaatimusta, 17.6.2011 ja 5.8.2011. A:n työhön päivystäjänä kuului poliisitehtävien osalta suorittaa riskinarvio ja siten myös suorittaa rattijuopumustapauksiin kuuluvaa harkintaa. Lisäksi A:lla oli tehtävissä ollessaan oikeus käyttää poliisiasiain tietojärjestelmiä, jolloin hän olisi pystynyt seuraamaan oman asiansa etenemistä esitutkinnan aikana. Nämä seikat huomioon ottaen virastolla oli ollut virkamieslain nojalla oikeus pidättää A virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Käräjäoikeuden asiaa koskeva tuomio oli tullut lainvoimaiseksi 16.6.2011. A:n ilmoituksella virastolle tyytymisestään tuomioon ei ollut asiassa merkitystä ennen tuomion lainvoimaiseksi tulemista. Virasto oli päättänyt, että A:n virantoimituksesta pidättäminen jatkuisi 11.7.2011 asti. A:n virantoimituksesta pidättäminen ei 17.6.2011 alkaen enää ollut 18.5.2011 tehdyn päätöksen eikä virkamieslain 40 § 2 momentin mukaista. Syyllistyminen törkeään rattijuopumukseen oli ollut omiaan horjuttamaan luottamusta A:n kykyyn hoitaa tehtäviään asianmukaisesti ja objektiivisesti. A oli menettelyllään rikkonut virkamieslain velvoitetta virkamiehen käyttäytymisestä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Virasto oli siis voinut lain hätäkeskustoiminnasta 10 §:n nojalla erottaa A:n virantoimituksesta määräajaksi. Virkamieslautakunta kumosi viraston päätöksen siltä osin kun se koski A:n virantoimituksesta pidättämistä 16.6. ja 11.7.2011 välisenä aikana. Muilta osin oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti Laki_hätäkeskustoiminnasta_10_§ Päätös
Asia 45/2011 ja 61/2011: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Virasto oli 18.5.2011 tekemällään päätöksellä pidättänyt A:n virantoimituksesta samaisesta päivästä alkaen rikostutkinnan ja mahdollisen rikossyytteen ajaksi, koska hänen epäiltiin syyllistyneen... - Kirjallinen varoitus Asia 39/2012: Kirjallinen varoitus 1361484000000
Lyhennelmä Vankilan johtaja oli 1.6.2012 tekemällään päätöksellä antanut A:lle valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetun kirjallisen varoituksen. Kirjallisen varoituksen perustelujen mukaan A:n käytös vartijan työssä oli ollut ristiriidassa virkamieslain 14 §:n kanssa sekä rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 8 §:n kanssa. A oli käyttäytynyt epäasiallisesti virkapaikalla työskennellyttä työntekijää kohtaan. A:ta oli kuultu kirjallista varoitusta koskevassa asiassa ensimmäisen kerran 4.4.2012. Hän oli saanut kuulemisesta tiedon vankilan johtajalta tekstiviestillä 30.3.2012. Viestin jälkeen A oli ollut useasti yhteydessä johtajaan, joka oli ilmoittanut A:lle haluavansa yhdessä apulaisjohtajan kanssa keskustella A:n kanssa työpaikalla tapahtuneista asioista. A:lle oli myös kerrottu mahdollisuudesta ottaa avustaja mukaan. Ennen kirjallisen varoituksen antamista A:ta oli kuultu toisen kerran 27.4.2012. Kuulemisen toimittanut turvallisuuspäällikkö oli sopinut A:n kanssa kuulemisesta puhelimitse 25.4.2012. Tällöin A:lle oli kerrottu, mistä kuulemisessa oli kysymys sekä mahdollisuudesta pyytää luottamusmiestä mukaan tilaisuuteen. A:lla oli ainakin ennen toista kuulemistilaisuutta ollut tiedossaan kuulemisen tarkoitus. A:lle oli näin ollen virkamieslain edellyttämällä tavalla varattu tilaisuus tulla kuulluksi asiassa, eikä vankilan päätöstä tullut kumota virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. A oli myöntänyt epäasiallisen käytöksensä työpaikalla sekä pyytänyt loukatulta työntekijältä anteeksi käytöstään. A on vaatinut oikaisua henkilöstöpäällikön oikeudelliseen arvioon siitä, että hän olisi virkatehtävien hoitamisen yhteydessä ilmaissut varomattomasti hallussaan ollutta yksityisluontoista tietoa. Kirjallisen varoituksen perusteena oli ollut ainoastaan A:n käytös työtoveriaan kohtaan, eikä perusteluissa ollut mainittu yksityisluonteisen tiedon ilmaisemisesta virkatehtävien hoitamisen yhteydessä. Virkamieslautakunnan päätöksen perusteena oli ainoastaan arvio siitä, oliko A:n käyttäytyminen ollut kirjallisessa varoituksessa esitetyn mukaisesti virkamiehelle sopimatonta. Ottaen huomioon A:n aikaisemmin saamat kaksi kirjallista varoitusta sekä A:n toistuva epäasiallinen käyttäytyminen työtoveriaan kohtaan, oli vankilalla virkamieslautakunnan mukaan ollut perusteet antaa A:lle virkamieslain mukainen kirjallinen varoitus virkamiehelle sopimattoman käyttäytymisen perusteella. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Laki_rikosseuraamuslaitoksesta_8_§ Päätös
Asia 39/2012: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Vankilan johtaja oli 1.6.2012 tekemällään päätöksellä antanut A:lle valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetun kirjallisen varoituksen. Kirjallisen varoituksen perustelujen mukaan A:n käytös... - Korvausvaatimus Asia 28/2012: Korvausvaatimus 1354226400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt viraston palveluksessa 13 eri määräaikaisessa virkasuhteessa yhteensä noin kahdeksan vuotta. Valtion virkamieslain mukaan korvausvaatimus tulee tehdä kuuden kuukauden määräajassa virkasuhteen päättymisestä. Lain esitöiden mukaan virkasuhde katsotaan päättyneeksi, kun määräaikaisten virkasuhteiden välinen aika on enemmän kuin 30 päivää. A:n 7.5.2012 tekemä korvausvaatimus oli 1.6.- 31.12.2003 määräaikaisuuksien osalta tehty liian myöhään. 1.7. - 30.4.2005 välisenä aikana A:n määräaikaisuuden perusteena oli ollut virkavapaussijaisuus ja 1.5.2005 - 31.1.2008 hoitovapaa- ja äitiyslomasijaisuus, jotka ovat laissa säädettyjä määräaikaisen virkasuhteen nimittämisperusteita. Nimittämiskirjojen 1.2. - 31.12.2008 ja 1.1 - 31.12.2009 mukaan A:n määräaikaisen virkasuhteen perusteena oli ollut virkamieheltä vapautunut virka. Jälkimmäisessä nimittämiskirjassa oli lisäksi viitattu valtiovarainministeriön kirjeeseen 27.6.2008, jossa kerrottiin virastojen uudistushankkeesta, mistä johtuen viraston avoinna olevat virat oli ensisijaisesti täytettävä määräajaksi valtion virkamieslain 9 §:n perusteella. Uudistamishanke aiheutti merkittävän organisaatiorakenteellisen muutoksen, jolla oli vaikutuksia viranomaisten toimintaan, henkilöstöön ja sen tehtäviin. Työn luonne oli siten edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:n palvelussuhdetta oli jatkettu määräaikaisella virkasuhteella vielä 1.1. - 30.6.2010. Koska viranomaisuudistus oli tullut voimaan 31.12.2009, virastolla ei ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettua perusteltua syytä nimittää A:ta määräaikaiseen virkasuhteeseen kyseessä olevaksi ajaksi ja A:lla oli siten oikeus saada korvausta virkamieslain 56 §:n perusteella. 1.7. - 31.12.2010 A:n määräaikaisuuden perusteena oli ollut kausityöruuhka. Ruuhkan purkaminen ja A:n nimitys oli ollut riippuvainen valtion myöntämistä apurahoista. Vaikka työtehtävien määritteleminen ruuhkahuippujen purkamiseksi oli jäänyt epäselväksi, työn keston määräytyminen oli joka tapauksessa ollut riippuvainen siihen myönnetyistä määrärahoista. Näin ollen määräaikaisuudelle oli ollut viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy. 1.1. - 9.11.2011 välisen A:n määräaikaisuuden perusteena oli viransijaisuus sekä ruuhkien purku. A:n virkasuhteen päättymisen jälkeen hänen tilalleen ei ollut palkattu ketään. A:n nimitykselle oli ollut valtion virkamieslain 9 §:n § momentin mukainen peruste eli sijaisuus. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Virkamieslautakunta ei tutkinut korvausvaatimusta siltä osin kuin korvausta oli vaadittu 1.6. - 31.12.2003 tehtyjen määräaikaisten nimitysten osalta. (Äänestys 4-2). Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§ Päätös
Asia 28/2012: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt viraston palveluksessa 13 eri määräaikaisessa virkasuhteessa yhteensä noin kahdeksan vuotta. Valtion virkamieslain mukaan korvausvaatimus tulee tehdä kuuden kuukauden määräajassa... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 27/2012: Virantoimituksesta pidättäminen 1362693600000
Lyhennelmä Vankilan johtaja oli 26.3.2012 tekemällään päätöksellä pidättänyt viralta pantavaksi tuomitun vartija A:n virantoimituksesta, kunnes rikosasia on ratkaistu lainvoimaisella tuomiolla. A oli vaatinut vankilan johtajan päätöksen kumoamista ja vastaselityksessään pyytänyt, että asia ratkaistaisiin vasta hovioikeuden tuomion jälkeen. Vankilan johtaja oli valtion virkamieslain 40 §:n 1 momentin mukaisesti ollut velvollinen pidättämään käräjäoikeuden 28.2.2012 viraltapaneman A:n heti virantoimituksesta. Kun viralta pantu virkamies on lain mukaan pidätettävä virantoimituksesta, vaikkei päätös viraltapanosta ole saanut lainvoimaa, ei asiassa ollut merkitystä sillä seikalla, että A oli valittanut tuomiosta hovioikeuteen. Vankilan johtajan päätös ei ollut lainvastainen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_1 Päätös
Asia 27/2012: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vankilan johtaja oli 26.3.2012 tekemällään päätöksellä pidättänyt viralta pantavaksi tuomitun vartija A:n virantoimituksesta, kunnes rikosasia on ratkaistu lainvoimaisella tuomiolla. A oli vaatinut... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 24/2012: Irtisanominen yksilöperusteella 1349384400000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 16.3.2012 irtisanonut A:n talousassistentin virasta. Virasto oli päätöksillään 30.6.2010, 17.9.2010 ja 17.10.2011 antanut A:lle kolme kirjallista varoitusta. A oli tehnyt päätöksistä oikaisuvaatimukset virkamieslautakunnalle, joka oli hyväksynyt oikaisuvaatimukset ja kumonnut A:lle annetut kirjallisia varoituksia koskevat päätökset. Virkamieslautakunta katsoi, ettei varoitusten perusteella olleita seikkoja ollut otettava huomioon myöskään irtisanomisperusteina eikä edes kokonaisarvioinnissa. A:n laiminlyömä työnjohtomääräys koski A:n sijaistamista vastaanotossa ja samaa asiaa kuin kirjallinen varoitus 17.10.2011. Epäselvyys sijaistamisesta oli tullut työnantajan tietoon jo heti 18.10.2011. Virkamieslautakunta katsoi, ettei työnjohtomääräyksen laiminlyöntiin yksittäisenä tekona ollut vedottu kohtuullisessa ajassa ja kun kirjallista varoitusta koskeva päätöskin oli kumottu. Se voitiin kuitenkin ottaa huomioon arvioitaessa, oliko A:n käytös jatkunut samankaltaisena. Työnantajalta tulevien ilmoitusten kuittaamista koskevien työnjohtomääräysten noudattamatta jättämisen 21. ja 23.2.2012 osalta, virkamieslautakunta katsoi jääneen näyttämättä, että A:lle olisi annettu määräys aina kuitata työnantajalta tulevat ilmoitukset. Asiassa oli jäänyt selvittämättä, että A olisi tältä osin toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n menettelyssä oli ollut kyse yksittäisestä teosta ja totesi, että viranomaisen on noudatettava suhteellisuusperiaatetta. Irtisanomisen perustuessa virkamiehen epäasialliseen käyttäytymiseen, joka oli johtunut osaltaan häneen kohdistuneesta esimiehen epäasiallisesta kohtelusta, irtisanominen voi olla suhteellisuusperiaatteen kannalta kohtuuton seuraamus. Virkamieslautakunta otti päätöksessään huomioon myös eriarvoista kohtelua koskevat väitteet, vaikkei niiden paikkaansa pitävyyden tutkiminen ensisijaisesti kuulukaan lautakunnalle. Lautakunta katsoi, ettei A:ta ollut kohdeltu yhdenvertaisesti muihin viraston virkamiehiin nähden. A:n menettely 18.10.2011 oli ollut erityyppistä kuin 24.2.2012. Kokonaisarviointina A:n menettelyä ei siten ollut pidettävä erityisen moitittavana ja häneen kohdistettu virkamiesoikeudellinen seuraamus oli olosuhteisiin nähden ankaruudeltaan kohtuuton. Virkamieslautakunta katsoi, ettei virastolla ollut virkasuhteen irtisanomista koskevassa päätöksessä mainituilla perusteilla erityisen painavaa syytä irtisanomiseen. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi viraston päätöksen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§ Valtion_virkamieslaki_66_§ Hallintolaki_6_§ Hallintolaki_36_§ Hallintolaki_45_§ Päätös
Asia 24/2012: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 16.3.2012 irtisanonut A:n talousassistentin virasta. Virasto oli päätöksillään 30.6.2010, 17.9.2010 ja 17.10.2011 antanut A:lle kolme kirjallista varoitusta. A oli... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 23/2012 ja 38/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1354226400000
Lyhennelmä Viraston päällikkö oli 5.4.2012 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 25 §:n nojalla. Viraston päällikkö oli 6.6.2012 tekemällään päätöksellä pidättänyt A:n virantoimituksesta kyseisestä päivästä lukien. A oli tehnyt molemmista päätöksistä oikaisuvaatimuksen. A oli kirjallisesta varoituksesta huolimatta jatkanut työtehtäviin liittymättömien viestien lähettelyä esimiehelleen, työtovereilleen ja työterveysaseman henkilökunnalle. Hän ei myöskään noudattanut työajasta annettuja määräyksiä eikä suoriutunut työtehtävistään. A:n epäasiallinen käytös ja työnjohdollisten määräysten laiminlyönti oli ollut toistuvaa, eikä hän ollut korjannut menettelyään useista huomautuksista ja kirjallisesta varoituksesta huolimatta. Käytös oli jatkunut pitkään ja aiheuttanut haittaa työyhteisön toiminnalle. Virastolla oli siten ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Viraston oli pitänyt virkamieslain 40 §:n 1 momentin mukaan pidättää A virantoimituksesta, koska irtisanomispäätös ei ollut saanut lainvoimaa irtisanomisajan kuluttua loppuun. Virkamieslautakunta ei katsonut tapauksessa olleen lain tarkoittamaa erityistä syytä määrätä asiasta toisin. Virkamieslautakunta hylkäsi molemmat oikaisuvaatimukset. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_1 Päätös
Asia 23/2012 ja 38/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Viraston päällikkö oli 5.4.2012 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 25 §:n nojalla. Viraston päällikkö oli 6.6.2012 tekemällään päätöksellä pidättänyt... - Korvausvaatimus Asia 16/2012: Korvausvaatimus 1346965200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt käräjäoikeudessa lähes seitsemän vuoden ajan yhteensä kymmenessä määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n määräaikaisuuksien perusteeksi oli ilmoitettu vakinaisen toimistosihteerin vuorotteluvapaa, vuorotteluvapaan jatkuminen, vakinaisen toimistosihteerin virkavapaus, vakinaisen toimistosihteerin sairausloman sijaisuus sekä kaksi kertaa määräaikaisen toimistosihteerin viranhoito toimistosihteerin jäätyä eläkkeelle. Näiden lisäksi A oli toiminut määräaikaisissa virkasuhteissa puhelinvaihteen hoitajana viitenä eri määräaikaisena virkasuhteena. Oikeusministeriö oli päättänyt lakkauttaa puhelujen välityksen kyseisessä käräjäoikeudessa 1.1.2012 alkaen, minkä seurauksena A:n sekä toisen puhelinvaihteessa työskentelevän henkilön työ oli päättynyt. Valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentin säännös, jonka mukaan nimittämiskirjasta on ilmettävä määräaikaisuuden peruste, on tullut voimaan 1.1.2008. Näin ollen käräjäoikeus ei ollut toiminut lain vastaisesti, vaikka nimittämiskirjoissa ei aikana ennen säännöksen voimaantuloa ollut ilmoitettu määräaikaisuuden perustetta. Perustetta ei kuitenkaan ollut ilmoitettu myöskään tämän jälkeen. Perusteen ilmoittamatta jättäminen ei kuitenkaan sellaisenaan perusta oikeutta korvaukseen. A:n vastaselityksen perusteella kävi ilmi, että määräaikaisuuden peruste oli ollut hänen tiedossaan. Määräaikaisuuden peruste oli ilmennyt A:n nimittämiskirjoista 1.7.2008 lähtien. A:n määräaikaisten virkasuhteiden perusteena olleet vakinaisen toimistosihteerin vuorottelu- tai virkavapaus sekä myöhempi sairausloma ovat laissa säädettyjä määräaikaisen virkasuhteen nimittämisen perusteita. Samoin on vakinaisen toimistosihteerin eläkkeelle siirtymisen johdosta järjestetty tehtävien väliaikainen hoitaminen määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n määräaikaisuuden peruste puhelinvaihteen hoitajana seurasi siitä, ettei oikeusministeriö ollut antanut lupaa viran vakinaiseen täyttämiseen. Virkamieslautakunta katsoi, ettei puhelinvaihteen hoitamisessa voinut olla kyse väliaikaisesta tehtävien järjestämisestä ja ettei puhelinvaihteen tehtävien hoitamiseen määräaikaisena vuodesta toiseen ole ollut valtion virkamieslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu viraston toimintaan liittyvää perusteltua syytä. Virkamieslautakunta totesi myös, että korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan 2010:62 katsonut, että virkojen täyttökiellolla ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lain mukaisuutta. Virkamieslautakunta määräsi käräjäoikeuden maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen enemmälti. (Äänestys 5-3). Valtion_virkamieslaki_9_§_1_mom Valtion_virkamieslaki_9_§_2_mom Valtion_virkamieslaki_9_§_3_mom Valtion_virkamieslaki_56_§ Päätös
Asia 16/2012: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt käräjäoikeudessa lähes seitsemän vuoden ajan yhteensä kymmenessä määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n määräaikaisuuksien perusteeksi oli ilmoitettu vakinaisen toimistosihteerin... - Virkasuhteen purkaminen Asia 13/2012: Virkasuhteen purkaminen 1350594000000
Lyhennelmä Virasto oli 8.2.2012 tekemällään päätöksellä purkanut verkkotoimittaja A:n virkasuhteen koeaikana. A:ta oli kuultu ennen päätöksen tekemistä 20.1.2012 pidetyssä tilaisuudessa. Kuulemistilaisuuden pöytäkirja oli toimitettu kommentoitavaksi tilaisuuteen osallistuneille henkilöille ennen purkamispäätöksen tekemistä. Tällöin A ja hänen avustajansa olivat esittäneet pöytäkirjaan muutoksia, joita kaikkia ei pöytäkirjaan kuitenkaan lisätty. A ilmoitti jättävänsä eriävän mielipiteen ja toimittikin sen 9.2.2012 kuulemistilaisuuden sihteerille. Vaikka A oli jättänyt kuulemispöytäkirjaan eriävän mielipiteensä vasta purkamispäätöksen teon jälkeen, hän oli kuitenkin voinut esittää mielipiteensä ja selityksensä kuulemispöytäkirjasta ennen kuin viraston päätös oli tehty. A:lle oli siis virkamieslain 66 §:n edellyttämällä tavalla varattu tilaisuus tulla kuulluksi, eikä viraston päätöstä siten ollut syytä kumota virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. A oli myöntänyt toistuvat laiminlyönnit noudattaa työhöntuloaikaa samalla kiistäen muut viraston esittämät purkamisperusteet. Vaikka A:n ja viraston käsitykset A:n vuorovaikutustaidoista ja yhteistyökyvystä sekä laiminlyönnistä noudattaa esimiehen erikseen antamia ja viraston yleisiä ohjeita poikkesivatkin toisistaan, osoittivat myös A:n selvitykset riidattomiksi viraston selvityksen näihin liittyvistä ongelmista. Virastolla oli ollut oikeus purkaa A:n virkasuhde koeaikana. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_10_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_1_momentti Hallintolaki_64_§_1_momentti Päätös
Asia 13/2012: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Virasto oli 8.2.2012 tekemällään päätöksellä purkanut verkkotoimittaja A:n virkasuhteen koeaikana. A:ta oli kuultu ennen päätöksen tekemistä 20.1.2012 pidetyssä tilaisuudessa. Kuulemistilaisuuden... - Virkasuhteen purkaminen Asia 14/2012: Virkasuhteen purkaminen 1348174800000
Lyhennelmä Virasto oli 8.2.2012 tekemällään päätöksellä purkanut asiantuntija A:n virkasuhteen koeaikana. Työnantaja oli ollut tyytymätön A:n suoriutumiseen muun muassa sen vuoksi, että hän ei ollut omaksunut virkaan kuuluvia tehtäviä niin nopeasti kuin hänen esimiehensä olivat odottaneet eikä ollut aina kyennyt suorittamaan tehtäviä annetussa määräajassa. A:lle oli ongelmien korjaamiseksi laadittu kirjallinen kehittymissuunnitelma, mutta työnantajan mielestä A:n suoriutumisessa oli tämän jälkeenkin ollut puutteita. Virkamieslautakunta totesi, että viraston esittämät perusteet A:n virkasuhteen purkamiselle liittyivät hänen suoriutumiseensa työssään, eikä niitä voitu pitää koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisina. Asiassa ei ollut tullut esille seikkoja, jotka olisivat osoittaneet, että A:n virkasuhteen purkamisen todellinen syy olisi ollut jokin hänen työssä suoriutumiseensa liittymätön seikka. A:n vastaselityksessä mainittu esimerkki hänelle annetuista asiattomista ja syrjivistä tehtävistä, oli kehotus lukea virkamiesetiikkaa koskeva ohje. Virkamieslautakunnan mukaan tällaisessa kehotuksessa perehdyttävältä esimieheltä ei ollut mitään epäilyttävää. Mikään ei viitannut, että kehotus olisi annettu A:lle hänen epäasiallisessa tarkoituksessa. A ei ollut esittänyt muita esimerkkejä epäasiallisista tai syrjivistä tehtävistä. A:n virkasuhteen purkaminen ei virkamieslautakunnan päätöksen mukaan ollut tapahtunut valtion virkamieslain 11 §:ssä tarkoitetuilla tai koeajan tarkoitukseen nähden muutoin epäasiallisilla perusteilla. Virastolla oli ollut oikeus purkaa A:n virkasuhde koeaikana. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_10_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§ Hallintolaki_64_§_1_momentti Päätös
Asia 14/2012: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Virasto oli 8.2.2012 tekemällään päätöksellä purkanut asiantuntija A:n virkasuhteen koeaikana. Työnantaja oli ollut tyytymätön A:n suoriutumiseen muun muassa sen vuoksi, että hän ei ollut omaksunut... - Korvausvaatimus Asia 12/2012: Korvausvaatimus 1357855200000
Lyhennelmä A oli ollut viraston palveluksessa 11 vuotta, 21.8.2000 - 31.10.2011, lähes yhtäjaksoisesti. Hänet oli tuona aikana nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen 33 kertaa. A:n palvelussuhde virastoon oli ajaksi 1.2. - 31.3.2007 sijoittuvan virkasuhteen päätyttyä katkennut yhdeksi vuodeksi. Seuraava A:n nimitys saman viraston virkasuhteeseen oli tehty ajaksi 1.3. - 30.4.2008. Samoin palvelussuhde oli ajaksi 1.7. - 31.12.2008 sijoittuvan virkasuhteen päätyttyä katkennut kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Virkasuhteiden väliin jäävä aika oli niin pitkä, että A:n palvelussuhteen virastoon oli valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetun tavoin katsottava päättyneen 31.3.2007 ja myöhemmin uudelleen 31.12.2008. Koska A ei ollut mainituiksi ajanjaksoiksi sijoittuvien virkasuhteiden osalta esittänyt korvausvaatimustaan säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa virkasuhteiden päättymisestä, hänen oikeutensa vaatia korvausta oli näiden virkasuhteiden perusteella vanhentunut. Ajoiksi 16.3.2009 - 30.8.2009 ja 1.9.2009 - 22.8.2010 tehtyjen nimitysten määräaikaisuuden perusteena oli nimittämiskirjojen mukaan ollut sijaisuus. Asiassa ei ollut tullut selvitetyksi, etteivätkö A:n nimitykset määräaikaisiin virkasuhteisiin sijaiseksi olisivat olleet riippuvaisia viraston vakinaisten virkamiesten virkavapauksista. Tämän vuoksi ei ollut syytä katsoa, että sijaisuutta olisi käytetty virkasuhteiden määräaikaisuuden perusteena palvelussuhdeturvan heikentämiseksi tai muutoin lainvastaisessa tarkoituksessa. A:n nimittämiseen kyseisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin oli siten ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädetty peruste. A:n virkasuhteen 23.8. - 31.10.2010 määräaikaisuuden perusteeksi oli nimittämiskirjaan merkitty erinäiset nimetyt projektit. Myös ajaksi 1.1. - 30.9.2011 tehdyn nimityksen määräaikaisuuden perusteena oli ollut eräs projekti, samoin kuin ajaksi 1. - 31.10.2011 nimityksen perusteena oli erään selvityksen tekeminen. A oli vedonnut siihen, että hän oli edellä mainittujen projektien aikana hoitanut viraston pysyviä tehtäviä. Projektien päätyttyä virastoon ei kuitenkaan ollut tarvetta palkata lisätyövoimaa hoitamaan A:n aikaisemmin hoitamia viraston tehtäviä. Tämä tuki viraston väitettä siitä, että määräaikaisten nimitysten syynä oli työn tilapäisyys. Virkamieslautakunta katsoi, että virastolla oli ajalla 23.8.2010 - 31.10.2011 ollut työn luonteeseen liittyvä hyväksyttävä peruste nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_9_§_1_mom Valtion_virkamieslaki_56_§ Päätös
Asia 12/2012: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut viraston palveluksessa 11 vuotta, 21.8.2000 - 31.10.2011, lähes yhtäjaksoisesti. Hänet oli tuona aikana nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen 33 kertaa. A:n palvelussuhde virastoon... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 9/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1351807200000
Lyhennelmä Virasto oli 25.1.2012 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n virkasuhteen. A oli ollut poissa töistä 16.1.2012 eikä ollut kuulemistilaisuudessa 25.1.2012 esittänyt poissaololleen hyväksyttävää syytä. Työnantaja oli kuullut A:ta luvattomista poissaoloista sekä virkapaikalla päihtyneenä esiintymisestä. Lisäksi päihdeohjelman mukaisen hoitosopimuksen tekemisestä ja seurannasta oli keskusteltu. A oli toistuvasti useista huomautuksista ja varoituksista huolimatta laiminlyönyt velvollisuutensa suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä, noudattaa työnjohto- ja valvontamääräyksiä sekä käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Virasto oli myös 25.1.2012 pidättänyt A:n virantoimituksesta, koska oli katsonut, että irtisanomisen perusteella olevat laiminlyönnit osoittivat hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu enää jatkaa. Kuullessaan virkamiestä ennen virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä työnantajan on ilmoitettava virkamiehelle kuulemisen tarkoitus sekä virkasuhteen päättämisen ja virantoimituksesta pidättämisen syyt. Viraston A:lle antamassa kutsussa kuulemistilaisuuteen oli kuulemisen aiheeksi kerrottu ainoastaan poissaolo työstä 16.1.2012. A vahvisti saaneensa kutsun nimenomaan poissaoloa koskevaan kuulemiseen. Asiakirjoista ei ilmennyt, että A:lle olisi ennen kuulemistilaisuutta kerrottu työnantajan harkitsevan hänen virkasuhteensa päättämistä ja virantoimituksesta pidättämistä. A myös itse kiisti, että hänelle olisi ennen asian ratkaisua varattu tilaisuus lausua näkemyksensä asiaa koskien. Virkamieslautakunta katsoi, että viraston päätökset olivat edellä mainituista syistä syntyneet kuulemisvirheen vuoksi virheellisessä järjestyksessä. Virkamieslautakunta kumosi viraston päätöksen virkasuhteen irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä. Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§ Hallintolaki_36_§ Päätös
Asia 9/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Virasto oli 25.1.2012 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n virkasuhteen. A oli ollut poissa töistä 16.1.2012 eikä ollut kuulemistilaisuudessa 25.1.2012 esittänyt poissaololleen hyväksyttävää... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 145/2010: Irtisanominen yksilöperusteella 1306443600000
Lyhennelmä Ministeriö oli päätöksellään 29.9.2010 irtisanonut taloussuunnittelija A:n virastaan kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua 31.3.2011 lukien. Perustelujen mukaan A oli ollut alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikallaan ministeriössä 5.3.2010, 15.3.2010 sekä 14.9.2010. Jokaisena kertana A oli poistettu työpaikalta ja ohjattu työterveyshuoltoon päihdetestiin. Testien tulokset olivat olleet positiivisia. Alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen virkapaikalla on virkamiehen asemaan sopimatonta ja virkavelvollisuuksien vastaista käytöstä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n ja hänen esimiehensä 10.3.2010 allekirjoittamassa hoitosopimuslomakkeessa todettiin, että mikäli A ei noudattanut hoitosuunnitelmaansa ja/tai päihteiden väärinkäyttö jatkui, saatettiin hänen palvelussuhteensa päättää. A:lle oli myös annettu kaksi kirjallista varoitusta 9.3.2010 ja 30.3.2010. Lisäksi työnantaja oli kertonut mahdollisuudesta ryhtyä irtisanomistoimenpiteisiin 22.3.2010 järjestetyssä keskustelutilaisuudessa. A:n oli todettu työterveyshuollossa suoritetun puhallustestin perusteella olleen kolmannen kerran alkoholin vaikutuksen alaisena virkapaikalla 14.9.2010. Puhallustestin tulos oli ollut 0,1 promillea, mitä oli sinänsä pidettävä alhaisena, mutta positiivisena tuloksena. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n oli kirjallisten varoitusten ja allekirjoittamansa hoitosopimuksen perusteella tullut käsittää, että vähäisen alkoholimäärän nauttiminen ennen töihin tuloa tai työpaikalla saattoi johtaa irtisanomiseen. Näin ollen A:n irtisanomiselle oli ollut erityisen painava syy, jonka kokonaisharkinnassa oli tullut ottaa huomioon myös A:n aikaisempi virkavelvollisuuksien vastainen toiminta. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. KHO 29.5.2013 T 1850: Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan ja ministeriön päätökset. Valtion virkamiesasetuksen (971/1994) 29 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen irtisanoo valtion virkamieslain 25 §:n nojalla nimittävä viranomainen, jollei laissa tai asetuksessa toisin säädetä. ministeriön työjärjestyksessä ei ole irtisanomistoimivaltaa koskevia säännöksiä. Saadun selvityksen mukaan A:n oli nimittänyt ministeri. A:n irtisanomista koskevan päätöksen oli 29.9.2010 tehnyt hallinto- jaa kehitysjohtaja, eikä hänellä näin ollen ollut toimivaltaa irtisanoa A:ta. Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 145/2010: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Ministeriö oli päätöksellään 29.9.2010 irtisanonut taloussuunnittelija A:n virastaan kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua 31.3.2011 lukien. Perustelujen mukaan A oli ollut alkoholin vaikutuksen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 129/2010: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1333054800000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään irtisanonut lakimies A:n virkasuhteen, koska A oli toistuvasti ja pitkäaikaisesti rikkonut ja laiminlyönyt hänelle kuuluneita virkavelvollisuuksia sekä jatkanut menettelyään saamastaan varoituksesta huolimatta. A oli tämän lisäksi pidätetty virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kurinpitomenettelyn käynnissä ollessa kieltäytynyt ottamasta vastaan esimiehen osoittamia työtehtäviä ja ohjeita. Lisäksi A oli käyttäytynyt epäasiallisesti esimiestään kohtaan ja kieltäytynyt noudattamasta esimiehen asettamia aikatauluja. A on oikaisuvaatimuksessaan esittänyt, että hänen entinen esimiehensä oli ollut esteellinen tulehtuneiden välien vuoksi osallistumaan esittelijänä viraston päätöksentekoon varoituksen antamisesta A:lle. Virkamieslautakunta totesi, että hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan yleislausekkeen mukainen esteellisyys ei kuitenkaan täyttynyt pelkästään asianosaisen epäluottamuksella virkamiehen tai viranomaisen toimintaan. Puolueettomuus ei ollut päätöksenteossa vaarantunut, eikä viraston päätös varoituksen antamisesta ollut virheellisessä järjestyksessä syntynyt. A oli saanut irtisanomista koskevassa asiassa myös laillisesti tiedokseen viraston lähettämän kuulemiskirjeen, ilmoituksen kuulemistilaisuuden siirtämisestä ja vastineen antamisen määräajan pidentämisestä. A:lle sairauden perusteella myönnetty virkavapaus ei sinänsä ollut lain mukaan estänyt hänen kuulemistaan irtisanomisasiassa virkavapaan aikana. Saadun selvityksen perusteella A:n terveydentila ei ollut ollut niin heikko, että se olisi muodostanut laillisen esteen saapua kuulemistilaisuuteen. Virasto oli myös kuullut ennen päätöksentekoa pääluottamusmiestä. Kuulemismenettely ei näin ollen ollut tapahtunut virheellisesti. Kirjallinen varoitus ei anna virkamiehelle lupaa syyllistyä uusiin virkavelvollisuuksien laiminlyönteihin ja rikkomuksiin, eikä työnantajan voida edellyttää sietävän edes lyhyehköä aikaa virkamiehen kieltäytymistä työtehtävistä varoituksen antamisen jälkeen. Edelleen työnantajalla on työnjohtovaltansa rajoissa oikeus muuttaa virkamiehen työtehtäviä, ja virkatehtävien asianmukainen suorittaminen on virkamiehen keskeisin virkavelvollisuus. A oli varoituksesta huolimatta kieltäytynyt noudattamasta esimiehensä antamia työnjohdollisia määräyksiä, ja A:n suhtautuminen esimiehen työnjohtovallan käyttöön oli ollut muutoinkin epäasiallista. A oli toistuvalla menettelyllään menettänyt työnantajan luottamuksen kykyynsä ja haluunsa hoitaa virkatehtävänsä esimiesten antamien määräysten mukaisesti. Virastolla oli näin ollen ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Lisäksi irtisanomisen perusteena olevat teot olivat osoittaneet A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 19.4.2013 T 1388: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_27_§ HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta HallintoL_31_§_1_mom Päätös
Asia 129/2010: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään irtisanonut lakimies A:n virkasuhteen, koska A oli toistuvasti ja pitkäaikaisesti rikkonut ja laiminlyönyt hänelle kuuluneita virkavelvollisuuksia sekä jatkanut menettelyään... - Kirjallinen varoitus Asia 124/2009: Kirjallinen varoitus 1323986400000
Lyhennelmä Vankila oli päätöksellään 10.11.2009 antanut vartija A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen antamisen syinä olivat olleet ulkopuolisen henkilön kuljettaminen vanginkuljetusautossa ja se, että A ei ollut ilmoittanut vankilan johtajalle seikoista, jotka olisivat voineet johtaa A:n saatettavana olleen vangin poistumisluvan keskeyttämiseen. Asiassa saadun selvityksen perusteella kuljetettavana olleen vangin tyttöystävälle ei ollut myönnetty erityistä, vankilan johtajan antamaa lupaa päästä vanginkuljetusautoon, eikä mikään pakottava seikka ollut edellyttänyt hänen ottamistaan vanginkuljetusautoon. Koska kyse oli ollut vanginkuljetusten turvallisuuden takaamiseksi annetun määräyksen rikkomisesta, varoitusta ei ollut ollut pidettävä tuosta menettelystä kohtuuttoman ankarana seuraamuksena. Edelleen A:n virkatehtäviin vartijana oli kuulunut muun muassa vankien päihteettömyyden valvominen ja rangaistuksen täytäntöönpanon turvallisuudesta huolehtiminen, mistä johtuen A:n oli tullut kyseessä olleissa olosuhteissa ilman erillistä ohjettakin ilmoittaa vangin huumausaineiden käyttöä koskevista epäilyistä vankilan johtajalle. Havainnoista ilmoittaminen poistumisluvan uudelleen harkintaa varten oli ollut tärkeää siitäkin syystä, että vangin huumausaineiden käyttö voi aiheuttaa vaaraa sivullisille, vartijoille ja vangille itselleen. Näistä seikoista johtuen virkamieslautakunta katsoi, että vankilalla oli ollut perusteet varoittaa A:ta virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 9.11.2012 T 314: Valitus hylätty. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi myös vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ L_rikosseuraamuslaitoksesta_8_§ VanginkuljetusA_21_§ Vankivaunuohjesääntö_5_§ Vankivaunuohjesääntö_23_§ Päätös
Asia 124/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Vankila oli päätöksellään 10.11.2009 antanut vartija A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen antamisen syinä olivat olleet ulkopuolisen henkilön kuljettaminen vanginkuljetusautossa ja se,... - Korvausvaatimus Asia 116/2009: Korvausvaatimus 1323986400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulussa lehtorina 1.9.2002–31.5.2009 kolmella eri määräaikaisella nimityksellä. Yliopiston mukaan kaksi ensimmäistä nimitystä olivat perustuneet työn luonteesta johtuvaan perusteeseen, ja viimeisin nimitys oli perustunut viran luonteeseen liittyvään perusteltuun syyhyn. Virkamieslautakunta totesi, että työn luonteen käyttäminen määräaikaisuuden perusteena edellytti lähtökohtaisesti sitä, että työ oli nimitystä tehtäessä määrällisesti tai ajallisesti rajattavissa. Korkeakoulu ei ollut suoranaisesti väittänyt, että kyseessä olevan aineen opetuksen ja tutkimuksen olisi tarkoitettu olevan tilapäistä. Korkeakoulu oli ilmoittanut määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle syyksi alan kehityksen ennustamisen vaikeuden. Tämä peruste ei ollut kuitenkaan rajannut työn kestoa millekään tietylle ajanjaksolle. Siten A:n tehtävät eivät olleet olleet nimittämishetkellä ajallisesti tai määrällisesti rajattavissa. Näissä oloissa työn jatkuvuuteen liittynyt epävarmuus ei ollut ollut sellainen seikka, joka olisi oikeuttanut käyttämään määräaikaista virkasuhdetta 1.9.2002–31.5.2004. Edelleen lehtorin viran perustaminen oli lähtökohtaisesti osoitus tehtävän pysyvyydestä. Kun otettiin tämän lisäksi huomioon, mitä edellä on lausuttu A:n kahden ensimmäisen virkasuhteen osalta, tehtävän jatkumiseen liittyvä epävarmuus ei ollut peruste määräajaksi nimittämiselle myöskään lehtorin viran hoidon järjestämisessä ajanjaksolla 1.6.2004–31.5.2009. Korkeakoulun perustelut määräaikaisille virkasuhteille olivat liittyneet lähinnä epävarmuuteen tehtävän pysyvyydestä. Niistä ei ollut ilmennyt, että nimityksiä tehtäessä opetustehtävän luonteeseen liittyvien seikkojen olisi katsottu vaatineen mahdollisuutta reagoida opetuksen ja tutkimuksen muuttuviin tarpeisiin virkaa hoitavaa henkilöä vaihtamalla tai että tehtävä olisi perustettu nimenomaan alaltaan vaihtuvaksi. Näistä syistä johtuen korkeakoulu ei ollut osoittanut sen tekemien nimitysten perustuneen työn tai viran luonteeseen liittyvään hyväksyttävään syyhyn. Virkamieslautakunta määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6–3). A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin. KHO 16.1.2013 T 193: Korkeakoulun valitus hylätty. A:n vaatimusta korvaussummalle maksettavasta korosta ei tutkittu. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_9_§_3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ HallintolainkäyttöL_1_§ HallintoL_64_§_1_mom Päätös
Asia 116/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulussa lehtorina 1.9.2002–31.5.2009 kolmella eri määräaikaisella nimityksellä. Yliopiston mukaan kaksi ensimmäistä nimitystä olivat perustuneet työn luonteesta johtuvaan... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 118/2010: Irtisanominen yksilöperusteella 1306443600000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 24.6.2010 irtisanonut materiaalipäällikkö A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli syyllistynyt työturvallisuusnäkökohtien vakavaan laiminlyöntiin ja täten työturvallisuuden vakavaan vaarantamiseen. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n kuuleminen ei ollut tapahtunut lainvastaisella tavalla, vaikka A:n mainitsemia asiakirjoja ei ollut liitetty kuulemistilaisuudesta laadittuun pöytäkirjaan. Nämä asiakirjat eivät olleet sellaisia selvityksiä, jotka olisivat voineet vaikuttaa kyseessä olevan irtisanomisasian ratkaisuun. Koska viranomaisen on hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä, virasto oli voinut kuulla A:ta epävirallisesti asian selvittämistarkoituksessa ennen irtisanomistoimenpiteisiin ryhtymistä, eikä virasto ollut näin menetellessään toiminut vastoin virkamiesten tasapuolisen kohtelun periaatetta. Johtaja B ei myöskään ollut ollut esteellinen osallistumaan irtisanomista koskevan asian käsittelyyn eikä päätöksen tekemiseen A:n oikaisuvaatimuksessa esitetyillä perusteilla. Asiasta saadun selvityksen mukaan A oli viraston palveluksessa materiaalipäällikkönä toimiessaan tehnyt päätöksen 300 000 harjoituspatruunaerän hankkimisesta Ruotsin poliisilta. Patruunat oli asetettu Ruotsissa käyttökieltoon syttymisen viivästymisen vuoksi, mistä A oli ollut tietoinen. Patruunoista oli maksettu ainoastaan rahtikustannukset, mutta ne oli myyty normaalituotteen hinnalla asiakkaille kertomatta kuitenkaan mahdollisista laatuongelmista. A ei ollut selvityksessään tuonut esille, että hänellä olisi ollut hankintapäätöstä tehdessään käytettävissään patruunaerän kohdalla havaittujen ongelmien kannalta olennaisia testaus- tai muita tietoja, joiden perusteella A olisi voinut arvioida patruunoiden käyttökelpoisuuden ja vaarattomuuden. A oli esitetyn selvityksen perusteella tehnyt hankintapäätöksen puutteellisten tietojen perusteella, ja menettelyä oli pidettävä erityisesti hankinnan laatu huomioon ottaen harkitsemattomana ja moitittavana. A oli ollut materiaalipäällikkönä yksin vastuussa hankintapäätöksen valmistelusta ja tekemisestä. Esitetyn selvityksen perusteella ei ollut kuitenkaan mahdollista arvioida sitä, oliko A laiminlyönyt noudattaa viraston vakiintuneita testauskäytäntöjä ja menettelytapoja. Joka tapauksessa A:n oli, hänen virka-asemansa ja toimivaltuutensa huomioon ottaen, voitu edellyttää tuntevan, miten patruunoiden käyttökelpoisuus ja turvallisuus tulee luotettavasti varmistaa. Viraston esittämän asiantuntijalausunnon perusteella patruunoiden jälkisyttyminen oli voinut aiheuttaa sirpalevaaran aseen käyttäjälle tai vieressä seisovalle, ja riski oli ollut suurempi aseenkäytössä kokemattomien henkilöiden kohdalla. Kyseessä olleesta patruunaerästä suurin osa oli toimitettu harjoituspatruunoiksi, mistä syystä A:n oli katsottava menettelyllään vaarantaneen vakavasti yksilöiden työturvallisuuden. Kun otettiin huomioon A:n vastuullinen asema, laajat toimivaltuudet, ja se, että A oli menettelyllään vaarantanut vakavasti asiakkaiden työturvallisuuden, A oli menettänyt sen luottamuksen, jota hänen asemassaan olevalta virkamieheltä oli voitu edellyttää. Asiassa ei näin ollen ollut merkitystä sillä, että kyseessä oli ollut yksittäinen tapahtuma. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. KHO 27.2.2013 T 723: Valitus hylätty. Korkein hallinto-oikeus on A:n pyynnöstä hankkinut Poliisin tekniikkakeskuksen pöytäkirjan ja antanut sen A:lle tiedoksi. Muilta osin editiovaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom HallintoL_28_§_1_mom_3_kohta HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta Päätös
Asia 118/2010: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 24.6.2010 irtisanonut materiaalipäällikkö A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli syyllistynyt työturvallisuusnäkökohtien vakavaan laiminlyöntiin ja täten... - Korvausvaatimus Asia 110/2009: Korvausvaatimus 1314306000000
Lyhennelmä A oli nimitetty virastossa yhteensä 121 määräaikaiseen virkasuhteeseen vuodesta 1986 lähtien. Ajanjaksolla 1.12.1994–12.4.2009 määräaikaisia virkasuhteita oli ollut yhteensä 105. Viraston mukaan nimitykset olivat pääasiallisesti perustuneet erillisiin projekteihin. A:n oikeus hakea korvausta ajanjaksolle 1.12.1994–26.5.2003 sijoittuneiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta oli vanhentunut. Nimitysten välillä oli ollut useita taukoja, joiden kesto oli ollut kahdesta viiteen viikkoon. Lisäksi A oli aloittanut opinnot uuteen ammattiin 8.1.2001, minkä johdosta hänen nimityksissään oli tästä syystä lähes kahden vuoden mittainen tauko. Edelleen korvausoikeus ajanjaksolle 27.5.2003–12.10.2008 sijoittuneiden virkasuhteiden osalta oli vanhentunut useiden taukojen vuoksi, joista lyhimmät olivat olleet selvästi alle 30 päivän mittaisia, mutta pisimmät olivat olleet kahdesta neljään kuukautta. A oli 13.10.2008 lukien ollut nimitettynä yhdenjaksoisesti neljällä eri nimityksellä viraston palvelukseen määräaikaisiin tutkijan virkasuhteisiin. Virkamieslautakunta totesi, että viraston tai yksikön toiminnan luonteesta johtuen myös jatkuva samantyyppisten, vaikkakin sinänsä ulkopuolisista tilauksista riippuvien projektien suorittaminen, voitiin katsoa pysyväisluonteiseksi toiminnaksi. Erityisesti jatkuva samantyyppisen asiantuntemuksen käyttäminen projekteissa viittasi yleensä toiminnan pysyväiseen luonteeseen. Myös vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työn projektimaisuus ja sen ulkopuolinen rahoitus eivät sellaisenaan osoittaneet hyväksyttävää perustetta määräaikaiselle nimitykselle. A:n nimitysten kesto ja toistuvuus huomioiden työn oli katsottava muodostuneen pysyväisluonteiseksi, eikä virastolla ollut ollut työn luonteesta johtuvaa perustetta nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–3). KHO 11.12.2012 T 3424: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 110/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty virastossa yhteensä 121 määräaikaiseen virkasuhteeseen vuodesta 1986 lähtien. Ajanjaksolla 1.12.1994–12.4.2009 määräaikaisia virkasuhteita oli ollut yhteensä 105. Viraston mukaan... - Korvausvaatimus Asia 114/2009: Korvausvaatimus 1302210000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa 1.1.2003–30.9.2009 yhteensä seitsemällä eri määräaikaisella nimityksellä. Yliopiston mukaan kaikkien nimitysten perusteena oli ollut projektiluontoinen työ, ja kulloinenkin projekti oli perusteltu nimitysesityslomakkeessa. Virkamieslain 56 §:n mukaiseen oikeuteen saada korvausta ei ollut esteenä se seikka, että A:lla oli ollut koko ajan vakituinen työsuhde toiseen valtion virastoon. Edelleen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työn projektimaisuus ja se, että rahoitukseen oli käytetty ulkopuolisia varoja, eivät vielä sellaisenaan osoittaneet, että määräaikaisille virkasuhteille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Viraston tai yksikön toiminnan luonteesta johtuen myös jatkuva samantyyppisten projektien suorittaminen voidaan katsoa pysyväisluonteiseksi toiminnaksi, erityisesti, jos toiminnassa hyödynnetään jatkuvasti samantyyppistä asiantuntemusta. Esitetyn selvityksen perusteella A:n tehtävät olivat kiistatta pysyneet samanlaisina kaikkien määräaikaisten nimitysten eli lähes seitsemän vuoden ajan. Virkamieslautakunta katsoi, että työn luonne ei ollut edellyttänyt määräaikaisiin virkasuhteisiin nimittämistä. Selvitystä ei puolestaan ollut esitetty A:n asettamisesta epäyhdenvertaiseen asemaan suhteessa muihin virkamiehiin. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6–3). KHO 15.5.2013 T 1687 2013:92: Korkein hallinto-oikeus katsoi virkamieslautakunnan päätöksellä mainituilla perusteilla, että A oli tullut edellä tarkoitettuna aikana nimitetyksi ilman hyväksyttävää perustetta peräkkäisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Palkkaa vastaavaa korvausta ei kuitenkaan tullut maksaa pelkästään sillä perusteella, että määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle ei ollut perusteita, vaan korvausta määrättäessä oli otettava huomioon myös se seikka, oliko virkamiehen virkasuhde virastoon päättynyt. A:n työskentely instituutissa oli perustunut hänen vakituisen työnantajayliopiston yhdessä toisen yliopiston kanssa sopimaan järjestelyyn, jossa tuo toinen yliopisto oli huolehtinut A:n nimittämisestä määräaikaisiin virkasuhteisiin ja hänen palkkauksestaan tuona aikana. Koska A:lla oli koko määräaikaisen virkasuhteensa ajan ja sen päätyttyä ollut toistaiseksi voimassa oleva palvelussuhde vakituiseen työnantajayliopistoon, hänen virkasuhteensa ei ollut päättynyt valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentissa (1088/2007) tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi hänellä ei ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 114/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa 1.1.2003–30.9.2009 yhteensä seitsemällä eri määräaikaisella nimityksellä. Yliopiston mukaan kaikkien nimitysten perusteena oli ollut projektiluontoinen... - Kirjallinen varoitus Asia 100/2010: Kirjallinen varoitus 1329429600000
Lyhennelmä Virasto oli tekemällään päätöksellä 3.6.2010 antanut lakimies A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Virkamieslautakunta totesi, että pelkästään asianosaisen epäluottamus virkamieheen tai viranomaisen toimintaan ei vielä perusta esteellisyyttä, vaan luottamuksen vaarantumiselle on oltava erityinen syy. A ei ollut esittänyt mitään konkreettista näyttöä A:n ja hallintojohtaja B:n välien tulehtuneisuudesta, ja että tehtyjen toimien vaikuttimena olisi ollut B:n kielteinen ja asenteellinen suhtautuminen A:n. Useille esitetyistä B:n toimista oli löytynyt asiakirjoista muita ymmärrettäviä syitä. Viraston päätös varoituksen antamisesta ei ollut esittelijän esteellisyyden vuoksi virheellisessä järjestyksessä syntynyt. Esitetyn selvityksen perusteella A oli ollut 3.6.2009 luvatta koko päivän poissa työpaikaltaan ja oli siten laiminlyönyt noudattaa työnantajan työajasta antamia määräyksiä. Se, että A oli pitänyt työnantajan määräysten noudattamista epätarkoituksenmukaisena, ei ollut oikeuttanut A:ta rikkomaan niitä. Edelleen A oli saamiensa kirjallisten ohjeiden vastaisesti ja esimiehen nimenomaisista kielloista piittaamatta lähettänyt yrityksille lisäselvityspyynnön, jolle ei ollut ollut esimiehen hyväksyntää. A:n oli saamiensa selkeiden ohjeiden perusteella tullut ymmärtää rikkovansa työnantajan määräyksiä. A:n oli myös pitänyt raportoida saamiensa ohjeiden mukaan seurannan kohteissa tapahtuvista muutoksista yksikön päällikölle, mitä A ei ollut tehnyt. Näin menetellessään A oli laiminlyönyt työnantajan antamia työnjohtomääräyksiä. Se, että raportit oli toimitettu myös A:n esimiehelle, ei ollut oikeuttanut A:ta laiminlyömään raportointitehtäväänsä. Lisäksi A oli kieltäytynyt toimimasta työryhmän yhteyshenkilönä sekä jättänyt valmistelematta viraston vastauksen kyseessä olevan työryhmän lähettämään kyselyyn. Virkamiehen ja työnantajan erimielisyys virkatehtävän tarkoituksenmukaisesta hoitamistavasta ei ollut oikeuttanut virkamiestä jättämään työnantajan hänelle antamaa tehtävää hoitamatta. Edelleen A:n tehtäväksi oli annettu kesäkuussa 2009 kirjallisen esityksen laatiminen elokuussa järjestettävään palaveriin, mutta A ei ollut laatinut pyydettyä esitystä. Jälleen virkamieslautakunta totesi, että A:lla ei ollut oikeutta kieltäytyä esimiehen antamasta tehtävästä, vaikka olikin pitänyt esityksen laatimista tarpeettomana. Tyytymättömyys esimiesten toimintaan ei myöskään ollut oikeuttanut jättämään saapumatta työpalavereihin, joihin työnantaja oli edellyttänyt A:n osallistuvan. A:n katsottiin syyllistyneen kaikkiin niihin virkavelvollisuuksien laiminlyönteihin, joista A:ta oli varoitettu. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 19.4.2013 T 1387: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ HallintoL_27_§ HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta Päätös
Asia 100/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli tekemällään päätöksellä 3.6.2010 antanut lakimies A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Virkamieslautakunta totesi,... - Korvausvaatimus Asia 105/2009: Korvausvaatimus 1302210000000
Lyhennelmä A oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin 12 kertaa ajanjaksolla 16.2.2004–30.6.2009. A:lle oli kertynyt yhtäjaksoista palvelusaikaa viisi vuotta neljä kuukautta ja 14 päivää. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat perustuneet työn luonteen määräaikaisuuteen. A:n nimitys 1.1.–30.4.2008 oli tehty 14.11.2007. Kun valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentin säännös oli tullut voimaan vasta 1.1.2008, nimitys ei ollut lainvastainen sillä perusteella, ettei nimittämiskirjassa ollut mainintaa määräaikaisuuden perusteesta. Viimeisin nimitys 18.4.2008 oli tehty ajanjaksolle 1.5.2008–30.6.2009. Nimitys oli tehty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi, eikä se siten ollut virkamieslain vastainen. Käytettäessä työn luonnetta määräaikaisen virkasuhteen perusteena on työn oltava määrällisesti tai ajallisesti rajattavissa. Viraston mukaan A:n nimityksiä tehtäessä ei ollut kuitenkaan ollut etukäteen tiedossa se, kuinka kauan tehtävissä tarvitaan lisätyövoimaa. Virasto ei ollut myöskään selvittänyt tarkemmin sitä, kuinka paljon A:n työtehtävät olivat kokonaisuudessaan vähentyneet esitettyjen syiden perusteella. Virkamieslautakunta katsoi, että virastolla ei ollut ollut perustetta nimittää A:ta kokonaisuudessaan yli viisi vuotta jatkuneisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin, vaikka virastolla olisikin ollut alkuvaiheessa lainmukaiset perusteet määräaikaisille nimityksille. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6–3). KHO 20.12.2012 T 3615: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 105/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin 12 kertaa ajanjaksolla 16.2.2004–30.6.2009. A:lle oli kertynyt yhtäjaksoista palvelusaikaa viisi vuotta neljä kuukautta ja 14 päivää. Viraston... - Kirjallinen varoitus Asia 76/2011: Kirjallinen varoitus 1336683600000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 16.9.2011 antanut neuvontalakimies A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toistuvasti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan jättämällä virkaansa kuuluvat tehtävät suorittamatta, pyrkimällä torjumaan annettuja tehtäviä sekä osoittamalla yhteistyöhaluttomuutta tai muuta epäasiallista käytöstä. Laissa ei ole säädetty, missä ajassa varoituksen antamiseen on ryhdyttävä varoituksen antamisen perusteen tultua työnantajan tietoon. Virkamieslautakunnan mukaan viranomaisen harkintavalta ei kuitenkaan voi olla tässä tilanteessa rajoittamaton, koska kirjallinen varoitus on tarkoitettu nopeaksi reagointikeinoksi moitittavaan käyttäytymiseen. Viraston ei tähän nähden voitu katsoa antaneen kirjallista varoitusta 3.6.2010, 18.6.2010 ja 30.8.2010 tapahtuneista työstä kieltäytymisiksi tulkitsemistaan menettelyistä kohtuullisessa ajassa. Virasto oli puolestaan ryhtynyt kirjallisen varoituksen antamiseen kohtuullisessa ajassa kehityskeskusteluihin ja aktiivisen välittämisen malliin liittyvien laiminlyöntien osalta, kun se oli ryhtynyt toimiin vajaan kuukauden kuluttua väitetyn virkavelvollisuuksien vastaisen menettelyn loppumisesta ja kehityskeskustelulomake oli ollut palauttamatta vielä varoitusta koskevan asian käsittelyn alkaessa. Viraston työjärjestyksessä ei ollut mainintaa neuvontalakimiehen toimimisesta esittelijänä, eikä A:lle ollut myöskään annettu viraston työjärjestykseen perustuvaa kirjallista esittelymääräystä. Lisäksi työnantajan vastaukset A:n tiedusteluihin oikeudestaan toimia esittelijänä eivät olleet olleet erityisen selkeitä. A:n uudestakaan tehtävänkuvauksesta ei ollut nimenomaisesti ilmennyt, että A:n tehtäviin olisi kuulunut hallintopäätösten valmistelua. Virkamieslautakunta totesi, että hallintopäätösten esittelemisessä oli kyse julkisen vallan käyttämisestä, jonka tuli perustua lakiin. Oikeuskirjallisuudessa on lisäksi todettu, että esittelijän asema perustetaan virkamiehille asianomaista viranomaista koskevassa organisaatiosäädöksessä, ja esittelymääräys on annettava kirjallisesti tehtävät yksilöiden. Tästä syystä A:lla oli ollut siinä määrin perusteita näkemykselleen häneltä puuttuvasta toimivallasta toimia esittelijänä, ettei hänen menettelyään voitu pitää virkavelvollisuuksien vastaisena. Edelleen A:n viivyttely kehityskeskustelulomakkeen täyttämisessä oli ollut työnantajan antamien ohjeiden ja määräysten vastaista ja siten moitittavaa. Näissä oloissa kirjallista varoitusta ei ollut kuitenkaan pidettävä oikeasuhtaisena seuraamuksena kysymyksessä olevan kaltaisesta kehityskeskusteluihin liittyvästä laiminlyönnistä. Lisäksi A oli sinänsä ollut valmis osallistumaan aktiivisen välittämisen mallin mukaisiin palavereihin, kunhan hänen oikeusturvansa tuli huomioiduksi. Näissä oloissa A:n menettelyä ei voitu pitää sillä tavoin moitittavana, että siitä olisi voitu antaa kirjallinen varoitus jo annetun kirjallisen huomautuksen lisäksi. Virkamieslautakunta kumosi viraston päätöksen ja hylkäsi A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintolainkäyttöL_1_§ RekisterihallintoL_4_§_2_mom HallintoL_4_§_1_mom HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_64_§_1_mom Päätös
Asia 76/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 16.9.2011 antanut neuvontalakimies A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toistuvasti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan jättämällä virkaansa... - Korvausvaatimus Asia 72/2010: Korvausvaatimus 1331848800000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 1.8.2002–31.12.2009 yhteensä yhdeksällä eri määräaikaisella nimityksellä. Yliopiston mukaan perusteina A:n määräaikaisille palvelussuhteille olivat olleet työn luonne sekä organisaatiomuutokset. Asiassa saadun selvityksen perusteella A ei ollut vaatinut kaikkien nimitysten osalta korvausta. A:n nimitykselle ajanjaksolle 1.5.2005–31.3.2007 määräaikaisuuden perusteeksi oli kirjattu määräaikainen toiminnan kehittämistehtävä, ja ajanjaksolle 1.4.–31.8.2007 perusteiksi oli kirjattu EU:n rakennerahastohankkeeseen liittyvät tehtävät sekä avoimen tehtävän hoito. Molemmat nimitykset olivat perustuneet ulkopuoliseen rahoitukseen. Virkamieslautakunta totesi, että työn projektimaisuus ja se, että rahoitukseen oli käytetty ulkopuolisia varoja, eivät vielä sellaisenaan osoittaneet, että määräaikaiselle virkasuhteelle oli laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Määräaikaisuuden perustetta oli arvioitava kunkin nimittämishetken olosuhteiden mukaan työn luonne huomioon ottaen. A:n nimityksille määräaikaisiin virkasuhteisiin oli ollut kyseessä olevana aikana laissa tarkoitettu työn luonteeseen liittyvä perusteltu syy, eivätkä asiamiehen tehtävät olleet tulleet pysyviksi pelkästään lain nojalla, sillä yliopisto oli voinut itse päättää, miten se hoitaa lain asettamat velvoitteet. Ajanjaksolle 1.9.2007–31.12.2009 sijoittuneiden kolmen nimityksen osalta jo yksinään organisaatiouudistukseen liittyvä hanke oli muodostanut lainmukaisen perusteen määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle. Lisäksi 1.4.–31.5.2009 ja 1.6.–31.12.2009 kyse oli esitetyn selvityksen perusteella ollut avoinna olleeseen virkaan kuuluneiden tehtävien hoidon tilapäisestä järjestämisestä, minkä johdosta näissä olosuhteissa A oli myös voitu nimittää tehtävään toistuvasti peräkkäin. A:lla ei ollut ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 72/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 1.8.2002–31.12.2009 yhteensä yhdeksällä eri määräaikaisella nimityksellä. Yliopiston mukaan perusteina A:n määräaikaisille palvelussuhteille olivat olleet työn... - Korvausvaatimus Asia 68/2009: Korvausvaatimus 1302210000000
Lyhennelmä A oli nimitetty puolustusvoimien palvelukseen määräaikaisiin virkasuhteisiin 15.3.1990 lukien laboratorionhoitajan tehtäviin. Välillä A oli nimitetty lyhyiksi ajoiksi lähinnä sairaanhoitajan ja apuhoitajan määräaikaisiin virkasuhteisiin. Kaikkiaan A oli työskennellyt määräaikaisissa virkasuhteissa 18 vuotta ja kuusi kuukautta lähes 90 eri nimityksellä. Puolustusvoimien mukaan määräaikaisille virkasuhteille on ollut lainmukainen peruste. Siltä osin kuin korvausvaatimus oli koskenut ennen virkamieslain voimaantuloa (1.12.1994) tehtyjä nimityksiä, virkamieslautakunta ei tutkinut nimitysten lainmukaisuutta. A oli ollut nimitettynä puolustusvoimien palvelukseen pääosin laboratorionhoitajan määräaikaisiin virkasuhteisiin ajanjaksolla 2.1.1995–31.12.2005. Nimitykset olivat perustuneet vakituisen henkilöstön sijaisuuksiin. Puolustusvoimilla oli kuitenkin katsottava olleen A:n nimitysten pitkä kesto ja toistuvuus huomioon ottaen pysyvä työvoiman tarve laboratorionhoitajan tehtävissä. Puolustusvoimilla ei myöskään ollut ollut tiedossa sellaista organisaatiouudistusta, jonka johdosta nimityksille olisi ollut työn luonteesta johtuva syy. Lisäksi A oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen äitiys-, vanhempain- ja hoitovapaan perusteella ajanjaksolle 1.1.2006–30.12.2008. Edellä mainitut perhevapaat eivät ole virkamieslain mukaisia perusteita määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämiselle. Virkamieslautakunnan mukaan A:lla oli oikeus korvaukseen nimitysten osalta ajanjaksolla 2.1.1995–30.12.2008. Virkamieslautakunta määräsi puolustusvoimat maksamaan A:lle neljäntoista (14) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–3). KHO 20.12.2012 T 3616: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 68/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty puolustusvoimien palvelukseen määräaikaisiin virkasuhteisiin 15.3.1990 lukien laboratorionhoitajan tehtäviin. Välillä A oli nimitetty lyhyiksi ajoiksi lähinnä sairaanhoitajan... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 66/2011: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1331848800000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 17.6.2011 irtisanonut A:n vanhemman konstaapelin virasta ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi. Päätöksen perustelujen mukaan hovioikeus oli 11.5.2011 antamallaan tuomiolla pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion, jossa A:n oli todettu syyllistyneen pahoinpitelyyn 21.12.2009 ja ampuma-aserikokseen 22.12.2009. A:lle oli tuomittu yhteinen sakkorangaistus. Esitetyn selvityksen perusteella kyseessä olleissa olosuhteissa A:n kuulemisen yhteydessä ei ollut tapahtunut menettelyvirhettä. Lääkärinlausunnossa ei ollut esitetty arvioita siitä, milloin kuuleminen olisi voitu A:n terveydentilan järkkymättä toimittaa tai olisiko A voinut toimittaa asiassa kirjallisen vastineen. Virkamieslautakunnan käsityksen mukaan kuulemistilaisuutta ei tämän kaltaisen terveydellisen syyn vuoksi voitu siirtää epämääräiseksi ajaksi. Virkamieslautakunta katsoi myös, että esteellisyys hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisen yleislausekkeen perusteella ei ollut täyttynyt kyseessä olleessa tapauksessa. Virkamiehen puolueettomuus päätöksenteossa ei ollut vaarantunut. Edelleen suullisen käsittelyn toimittaminen oli ollut asian lopputulokseen nähden tarpeetonta. Poliisilaitos oli voinut, kun otettiin huomioon valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentin aikarajoitus, tehdä irtisanomispäätöksen ennen kuin hovioikeuden tuomio oli tullut lainvoimaiseksi. Rikosoikeudellisella syyttömyysolettamalla ei ole merkitystä virkamiehen irtisanomisasiassa. Irtisanominen oli ollut kuitenkin kyseessä olleissa olosuhteissa liian ankara seuraamus, kun huomioitiin hallinnon suhteellisuusperiaate. Asian näin päättyessä poliisilaitoksella ei myöskään ollut laillista perustetta pidättää A:ta virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi poliisilaitoksen päätöksen sekä irtisanomisen että virantoimituksesta pidättämisen osalta. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_51_§ Valtion_virkamiesL_66_§ PoliisiL_9_c_§ HallintoL_6_§ HallintoL_27_§ HallintoL_28_§ HallintoL_33_§ HallintoL_34_§ HallintoL_36_§ Päätös
Asia 66/2011: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 17.6.2011 irtisanonut A:n vanhemman konstaapelin virasta ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi. Päätöksen perustelujen mukaan hovioikeus oli 11.5.2011... - Kirjallinen varoitus Asia 65/2011: Kirjallinen varoitus 1336683600000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli tekemällään päätöksellä 3.8.2011 antanut apulaispoliisipäällikkö A:lle kirjallisen varoituksen, koska A oli 22.7.2011 luvattomasti keskeyttänyt työnteon. Päätöksen perustelujen mukaan A oli 22.7.2011 ollut kesämökkirakennustyömaalla eikä kotonaan, jossa hänen olisi osittaisesta etätyöstä tehdyn sopimuksen mukaan tullut olla. Poliisilaitos oli tekemällään päätöksellä 3.8.2011 purkanut apulaispoliisipäällikkö A:n kanssa tehdyn etätyösopimuksen. Virkamieslautakunta totesi, ettei etätyösopimuksen purkamista koskevien asioiden tutkiminen kuulunut virkamieslautakunnan toimivaltaan. Edelleen etätyösopimuksen purkaminen ja perusteettoman edun palauttaminen, eli tässä tapauksessa palkan takaisinperiminen, eivät olleet kurinpidollisia toimenpiteitä tai muitakaan moitteita lainvastaisesta toiminnasta. Näiden asioiden erikseen ratkaiseminen ei ollut estänyt kirjallista varoitusta koskevan asian käsittelemistä. Poliisilaitoksen päätös kirjallisen varotuksen antamisesta ei siten ollut virheellisessä järjestyksessä syntynyt. Lisäksi A:lla oli ollut kirjallista varoitusta koskevan asian laatuun ja laajuuteen nähden riittävästi aikaa kirjallisen vastineen laatimiseen ja kuulemistilaisuuteen valmistautumiseen, ja A oli myös kyennyt määräajassa ilmaisemaan oman perustellun näkemyksensä tapahtumista ja niiden oikeudellisesta arvioinnista. Päätös ei ollut myöskään kuulemisvirheen vuoksi virheellisessä järjestyksessä syntynyt. Päätös ei ollut perustelujen puutteellisuudenkaan vuoksi virheellisessä järjestyksessä syntynyt, kun siinä oli ilmoitettu ne seikat, joihin kirjallisen varoituksen antaminen oli perustunut. Etätyön periaatteista Poliisihallituksessa ja sen alaisissa yksiköissä annetun määräyksen mukaan etätyöpaikasta päättää työnantaja. Työnantajan kannalta ei ole lainkaan yhdentekevää, missä paikkakunnalla, minkälaisissa tiloissa ja minkälaisin työvälinein etätyötä tehdään. Tämän vuoksi ei ollut syytä olettaa, että A:n ja työnantajan välillä tehdyn etätyösopimuksen maininta työn suorituspaikasta olisi tarkoittanut jotain muuta kuin mitä sen sanamuoto osoitti. Siten A oli jättäessään noudattamatta työnantajan hänelle etätyösopimuksessa antamia selviä määräyksiä työnsuorituspaikasta ja työvälineistä laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Kirjallisen varoituksen antamista tällaisesta työnjohdollisten määräysten tahallisesta rikkomisesta ei ollut pidettävä kohtuuttomana tai suhteettomana seurauksena, kun otettiin huomioon A:n virka-asema paikallispoliisin päällystöön kuuluvana virkamiehenä ja se, että hänen poissaolonsa työnantajan määräämältä työnsuorituspaikalta ei ollut ollut kestoltaan lyhyt. Virkamieslautakunta ei tutkinut etätyösopimuksen purkamista koskevasta päätöksestä tehtyä oikaisuvaatimusta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen kirjallista varoitusta koskevasta päätöksestä. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_49_§_1_mom Päätös
Asia 65/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Poliisilaitos oli tekemällään päätöksellä 3.8.2011 antanut apulaispoliisipäällikkö A:lle kirjallisen varoituksen, koska A oli 22.7.2011 luvattomasti keskeyttänyt työnteon. Päätöksen perustelujen... - Korvausvaatimus Asia 54/2011: Korvausvaatimus 1337893200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 1.1.2010–30.6.2011 yhteensä kolmessa eri määräaikaisessa virkasuhteessa. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat liittyneet organisaatiouudistuksesta johtuvan muutoksen läpiviemiseen ja lisäresurssien tarpeeseen. Virasto oli aloittanut toimintansa 1.1.2010. Virkamieslautakunta totesi, että virastolla oli ollut organisaatiouudistuksen yhteydessä mahdollisuus järjestellä toimintojaan uudelleen tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla. Viraston selvitys uuden organisaation työmäärän vakiintumattomuudesta välittömästi organisaatiomuutoksen toteutumisen jälkeen oli ollut uskottavaa. A:n ensimmäisen nimittämiskirjan, ajanjaksolle 1.1.–30.6.2010, mukaan määräaikaisuuden syy oli ollut sisäisen laskennan ja raportoinnin työmäärä ja työmäärän kehittymisen seuranta muutosten jälkeen sekä se, että toimintolaskentajärjestelmän hoidon aiheuttama työn määrä oli ollut edelleen muotoutumassa. Kun A:n ensimmäisen nimityksen alkamisajankohta oli ajoittunut viraston perustamishetkeen, virastolla oli ollut edellä todetut seikat huomioon ottaen työn luonteesta johtunut syy nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.–30.6.2010. Edelleen viraston toimintojen uudelleen organisointi oli ollut tiedossa ennen A:n seuraavia nimityksiä 12.5.2010 ja 2.12.2010 tehtäessä. Uudistuksella oli ollut merkitystä A:n hoitamiin taloussuunnittelijan tehtäviin, kun tehtävät oli A:n palvelussuhteen päättymisen jälkeen jaettu viraston vakituisen henkilöstön kesken eli järjestetty uudelleen. Virastolla oli työn luonteesta johtunut syy myös näille kahdelle määräaikaiselle nimitykselle. Kun A:n nimitykset olivat ajoittuneet laajan organisaatiouudistuksen jälkeiseen tilanteeseen, jossa virastossa oli käynnistetty tehtävien uudelleen järjestämiseen johtanut uudistushanke, A:n nimitysten jakamiselle kolmeen osaan oli lisäksi ollut laissa tarkoitettu erityinen syy. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 54/2011: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 1.1.2010–30.6.2011 yhteensä kolmessa eri määräaikaisessa virkasuhteessa. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat liittyneet organisaatiouudistuksesta johtuvan... - Korvausvaatimus Asia 48/2010: Korvausvaatimus 1331848800000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 1.8.2002–31.12.2009 yhteensä seitsemässä määräaikaisessa virkasuhteessa. Yliopiston mukaan A:n palvelussuhde yliopistoon ei ollut päättynyt, vaan ainoastaan palvelussuhteen laji oli muuttunut määräaikaisesta virkasuhteesta määräaikaiseksi työsuhteeksi. A oli lisäksi 1.3.2011 tehnyt yliopiston kanssa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Asiassa saadun selvityksen mukaan A oli ollut yliopiston palveluksessa 1.8.2002–31.12.2009 yhteensä seitsemässä eri määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n palvelussuhde oli jatkunut 1.1.2010–31.7.2012 määräaikaisena työsuhteena. A oli 1.3.2011 lukien ollut yliopiston palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Virkamieslautakunta totesi, ettei sillä ollut toimivaltaa tutkia A:n palvelussuhteen määräaikaisuuden lainmukaisuutta enää 31.12.2009 jälkeen, koska tämän ajankohdan jälkeen kyseessä oli ollut yksityisoikeudellinen oikeussuhde. Edelleen oikeuskäytännössä on katsottu, että virkasuhteen ja työsuhteen rinnasteisuus puoltaa lähtökohtaisesti tulkintaa, jonka mukaan työsuhteeseen siirtymisen myötä palvelussuhteeseen sovelletaan työsopimuslakia ja työsuhteeseen liittyvät erimielisyydet ratkaistaan yleisissä tuomioistuimissa. A:n palvelussuhde yliopistoon oli jatkunut 31.12.2009 jälkeen katkeamatta. Asiassa oli myös riidatonta, että A oli 1.3.2011 lukien ollut yliopistossa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Näissä olosuhteissa A:n oikeussuojan toteutuminen ei ollut edellyttänyt, että hänen 1.1.2010 edeltävien määräaikaisten nimitysten laillisuus tutkittiin ja ratkaistiin valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä, vaikkakin A:n palvelussuhde yliopistoon oli kestänyt pitkän aikaa. Virkamieslautakunta ei tutkinut korvausvaatimusta. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen lakiin perustumattomana. Suomen_perustusL_21_§_1_mom Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_art_1_kpl Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_49_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Yliopistolain_voimaanpanosta_annettu_L_10_§_1_mom HallintoL_64_§ Päätös
Asia 48/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 1.8.2002–31.12.2009 yhteensä seitsemässä määräaikaisessa virkasuhteessa. Yliopiston mukaan A:n palvelussuhde yliopistoon ei ollut päättynyt, vaan ainoastaan... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 43/2011: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1334264400000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 13.6.2011 irtisanonut markkinointijohtaja A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen perustelujen mukaan ministeriön ja viraston välisessä tulossopimuksessa vuodelle 2011 oli sovittu muun muassa, että viraston hallinto tehostuu ja kevenee. Yhteistoimintamenettelyn mukaiset neuvottelut oli toteutettu 7.3.–21.4.2011. Virkamieslautakunta totesi, että valtion virkamieslain 56 §:n mukainen korvausoikeus koskee ainoastaan määräaikaiseen virkasuhteeseen tai virkaan nimitettyä virkamiestä. A:n korvausvaatimus oli siten lakiin perustumaton, koska A oli ollut nimitettynä vakinaiseen markkinointijohtajan virkaan. Asia kuitenkin tutkittiin irtisanomispäätökseen 13.6.2011 kohdistuvana oikaisuvaatimuksena. Esitetyn selvityksen perusteella organisaatiouudistus oli johtanut useiden virkojen lakkauttamiseen virastossa sekä useiden henkilöiden uudelleensijoittamiseen. Kun otettiin huomioon uudistuksen laajuus, sen vaatimat tehtävien ja henkilöiden uudelleenjärjestelyt sekä erityisesti A:n johtaman yksikön lakkauttaminen, olivat viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Edelleen A:n hoitama markkinointijohtajan tehtävä ei ollut ollut laissa tarkoitetulla tavalla samankaltainen tehtävä kuin 25.1.2011 nimitetyn viestintäjohtajan tehtävä. Lisäksi kaikki uuteen organisaatioon vahvistetut työtehtävät olivat olleet virastossa sisäisessä haussa ja tehtäviin valittiin haastatteluiden jälkeen pätevin henkilö. A ei ollut ilmoittautunut yhteenkään tehtävään. Virkamieslain mukainen uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvoite asettaa viranomaiselle aktiivisen toimintavelvollisuuden. Viraston mukaan sellaisia tehtäviä, joihin A olisi voitu uudelleensijoittaa tai -kouluttaa, ei linjojen johtajille ja yksikköjen päälliköille tehtyjen tiedustelujen mukaan ollut ollut. Virastolla oli siten ollut laissa tarkoitettu oikeus A:n irtisanomiseen. Virkamieslautakunta ei tutkinut A:n esittämää korvausvaatimusta. Virkamieslautakunta tutki A:n oikaisuvaatimuksen virkamieslain 53 §:n 2 momentin mukaisena irtisanomispäätökseen perustuvana oikaisuvaatimuksena ja hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Valtion_virkamiesL_53_§_2_mom Päätös
Asia 43/2011: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 13.6.2011 irtisanonut markkinointijohtaja A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen perustelujen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 50/2011: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1334264400000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 13.6.2011 irtisanonut näyttelyassistentti A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen perustelujen mukaan ministeriön ja viraston välisessä tulossopimuksessa vuodelle 2011 sovittiin muun muassa, että viraston hallinto tehostuu ja kevenee. Yhteistoimintamenettelyn mukaiset neuvottelut oli toteutettu 7.3.–21.4.2011. A:n tehtävänä virastossa oli hänen oman selvityksensä mukaan vuodesta 1998 lukien ollut näyttelyiden suunnittelu ja toteutus kaikkine vaiheineen. Viraston selvityksen mukaan organisaatiouudistuksen yhteydessä näyttelytoiminnasta oli luovuttu, eikä näyttelyassistentin tehtävää uudessa organisaatiossa enää ollut. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n tehtävien loppumiseen virastossa oli siten ollut olemassa tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Edelleen saadun selvityksen mukaan kaikki uuteen organisaatioon vahvistetut työtehtävät olivat olleet virastossa sisäisessä haussa ja tehtäviin oli valittu haastatteluiden jälkeen pätevin henkilö. A ei ollut tullut valituksi yhteenkään niistä kolmesta tehtävästä, joihin hän oli ilmoittautunut. Kun tehtäviin oli ollut useampia hakijoita, työnantajalla oli ollut harkintavaltansa nojalla oikeus päättää siitä, kenet hakijoista tehtävään valittiin. Asiassa ei ollut osoitettu sellaisia seikkoja, joiden johdosta A:n ikä olisi ollut perusteena sille, ettei häntä ollut valittu mihinkään tehtävään. Lisäksi virasto oli tiedustellut ennen irtisanomista linjojen johtajilta ja yksikköjen päälliköiltä vapautuvia tehtäviä sekä mahdollisuuksia sijoittaa niitä henkilöitä, joiden tehtävät uudessa organisaatiossa tulisivat päättymään. Viraston antamaa selvitystä tukivat myös selvitykset organisaatiouudistuksen laajuudesta ja sen piirissä olleiden henkilöiden lukumäärästä sekä uudelleen sijoitettujen ja toisaalta myös irtisanottujen henkilöiden lukumäärästä. A ei ollut itsekään edes väittänyt, että virastossa olisi ollut avoimena sellaisia tehtäviä, joihin hänet olisi voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Virastolla oli siten ollut laissa tarkoitettu oikeus A:n irtisanomiseen. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom YhdenvertaisuusL_17_§ Päätös
Asia 50/2011: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 13.6.2011 irtisanonut näyttelyassistentti A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen perustelujen... - Kirjallinen varoitus Asia 42/2011: Kirjallinen varoitus 1337893200000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 10.5.2011 antanut kihlakunnanulosottomies A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A:n käyttäytyminen lähiesimiestään kohtaan 4.4.2011 oli ollut epäasianmukaista. A oli pyrkinyt selvittämään kyseessä ollutta asiaa tavalla, joka ei ollut tavanomaista, normaalia ja asiallista kanssakäymistä ja käyttäytymistä. Virkamieslautakunta katsoi, että asiassa oli riidanalaista se, oliko A:n käyttäytyminen täyttänyt kirjallisen varoituksen antamisen edellytykset. Siten kyse oli oikeudellisesta harkinnasta, ja suullisen käsittelyn järjestämistä asian selvittämistarkoituksessa oli pidettävä ilmeisen tarpeettomana. Edelleen A:lle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi lain edellyttämällä tavalla. Se seikka, ettei päätökseen ollut kirjattu kaikkia A:n sähköpostiviestissään esittämiä asioita tai otettu niihin kantaa, ei merkinnyt, että kuuleminen olisi suoritettu lainvastaisesti. Päätös oli myös perusteltu hallintolain edellyttämällä tavalla. Esimiehellä on oikeus puuttua virkamiehen epäasialliseen käyttäytymiseen. Asiassa ei ollut osoitettu, että työnantaja olisi hyväksynyt muiden virkamiesten vastaavan käyttäytymisen. Yksinomaan se seikka, että A:n käsityksen mukaan virastossa oli käytetty toistuvasti epäasiallista kieltä, ei ollut oikeuttanut hänen käyttäytymistään. Siten A:n käyttäytyminen oli ollut virkamiehen asemaan sopimatonta ja moitittavaa. Toisaalta varoitus oli kuitenkin perustunut tähän yksittäiseen tekoon, eikä asiassa ollut osoitettu, että A:ta olisi aiemmin huomautettu vastaavan menettelyn johdosta. Kun A:n menettelyä punnittiin perustuslaissa jokaiselle taatun ilmaisuvapauden ja hallintolaissa säädetyn suhteellisuusperiaatteen kannalta, menettelyä oli yksittäisenä tekona kuitenkin pidettävä moitittavuudeltaan niin lievänä, että varoitus oli ollut kohtuuttoman ankara seuraamus kyseessä olleesta teosta. Virkamieslautakunta kumosi viraston päätöksen (äänestys 6–3). Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_19_§ Valtion_virkamiesL_24_§ L_naisten_ja_miesten_välisestä_tasa-arvosta_8_a_§ L_naisten_ja_miesten_välisestä_tasa-arvosta_9_a_§ PerustusL_12_§ HallintoL_6_§ Päätös
Asia 42/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 10.5.2011 antanut kihlakunnanulosottomies A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A:n käyttäytyminen lähiesimiestään kohtaan 4.4.2011 oli ollut... - Korvausvaatimus Asia 43/2010: Korvausvaatimus 1331848800000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 4.12.1995–31.12.2009 yhteensä 29 eri määräaikaisessa virkasuhteessa, ja tämän jälkeen A oli ollut 1.1.–30.6.2010 määräaikaisessa työsuhteessa yliopistoon. Yliopiston mukaan A:n palvelussuhde ei ollut päättynyt, vaan ainoastaan palvelussuhteen laji oli muuttunut määräaikaisesta virkasuhteesta määräaikaiseksi työsuhteeksi. Määräaikaisuuksien perusteena oli ollut pääsääntöisesti projektiluontoinen työ. Asiassa saadun selvityksen perusteella A oli ollut yliopiston palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa yhteensä 27 eri nimityspäätöksellä 4.12.1995–31.12.2009. A oli ollut virkavapaalla 1.3.1999–31.12.2001 ja toisen työnantajan palveluksessa 2.4.2002–31.12.2003. A oli ollut 1.1.2010 lukien määräaikaisessa työsuhteessa yliopistoon, joka oli kuitenkin päättynyt kestettyään ainoastaan kuusi kuukautta. Virkamieslautakunta totesi, ettei sillä ollut toimivaltaa tutkia A:n määräaikaisten virkanimitysten lainmukaisuutta enää 31.12.2009 jälkeen. Kuitenkin näissä oloissa ei ollut ollut täysin selvää, että A:n oikeusturva olisi tullut yleisen lainkäytön puolella riittävästi turvatuksi. Siten A:n oikeusturva oli edellyttänyt, että hän sai määräaikaista työsuhdettaan välittömästi edeltäneiden määräaikaisten nimitysten laillisuuden arvioitavaksi valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä. A:n 26.4.2010 tekemä korvausvaatimus 4.12.1995–31.3.2002 tehtyjen nimitysten osalta oli tehty liian myöhään, sillä palvelussuhde yliopistoon oli katkennut A:n työskennellessä toisen työnantajan palveluksessa. Työn projektimaisuus ja sen ulkopuolinen rahoitus eivät sellaisenaan osoittaneet hyväksyttävää perustetta määräaikaiselle nimitykselle. Kyse oli siten ollut pysyväisluonteisista tehtävistä 1.1.2004–31.12.2009, kun otettiin huomioon A:n työskentely samansisältöisissä tehtävissä kuuden vuoden ajan. A:lla oli tältä osin oikeus hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–3). Suomen_perustusL_21_§_1_mom Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_art_1_kpl Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_49_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Yliopistolain_voimaanpanosta_annettu_L_10_§_1_mom Päätös
Asia 43/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 4.12.1995–31.12.2009 yhteensä 29 eri määräaikaisessa virkasuhteessa, ja tämän jälkeen A oli ollut 1.1.–30.6.2010 määräaikaisessa työsuhteessa yliopistoon. Yliopiston... - Kirjallinen varoitus Asia 40/2011: Kirjallinen varoitus 1330639200000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 18.5.2011 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli laiminlyönyt noudattaa partionjohtajan käskyä ja muutoinkin suorittaa tehtävän, jonka oli katsottava kuuluneen hänelle. A oli lisäksi käyttäytynyt sillä tavoin, ettei poliisipartio ollut kyennyt suorittamaan kenttäjohtajan sille määräämää valvontatehtävää. Poliisilaitoksen päätöksestä 18.5.2011 oli ilmennyt hallintolain edellyttämällä tavalla selvästi se, miten asia oli ratkaistu eli, että A:lle oli annettu valtion virkamieslain mukainen kirjallinen varoitus. Edelleen virkamieslautakunta totesi, että poliisimiehellä on korostunut käyttäytymisvelvollisuus. Lisäksi esimiehen käskyjen noudattaminen on poliisitoiminnan luonne huomioon ottaen poliisimiehen virkavelvollisuuksien kannalta erityisen tärkeää. Siten A:n käyttäytymistä oli pidettävä moitittavana, ja A:n käyttäytyminen oli ollut omiaan myös vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A ei ollut myöskään esittänyt selvitystä, jonka perusteella A olisi ollut sairauden vuoksi tapahtuma-aikaan työkyvytön. Kun otettiin huomioon se, että kirjallisen varoituksen tarkoituksena oli kohdistaa virkamiehen huomio moitittavaan käyttäytymiseen vastaisuuden varalta, merkitystä ei ollut sillä, että kysymyksessä oli ollut yksittäinen tapahtuma. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. KHO 25.4.2013 T 1466: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ PoliisiL_9_c_§ PoliisiA_4_§_4_mom Päätös
Asia 40/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 18.5.2011 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli laiminlyönyt noudattaa partionjohtajan käskyä ja muutoinkin... - Korvausvaatimus Asia 37/2011: Korvausvaatimus 1330639200000
Lyhennelmä Yliopisto oli nimittänyt A:n viiden vuoden määräajaksi professorin virkaan 1.3.2006–28.2.2011. Yliopiston mukaan A:n vaatimus perustui 1.1.2010 jälkeiseen aikaan eikä uuden yliopistolain voimaan tultua virkamieslautakunta ollut toimivaltainen ratkaisemaan asiaa. Esitetyn selvityksen perusteella A oli 23.8.2008 päivätyn ja allekirjoitetun irtisanoutumisilmoituksen mukaan irtisanoutunut 1.4.2008 kyseessä olleesta professorin virasta. Irtisanoutuminen oli ollut ehdollinen ja edellytti irtisanoutumissopimuksessa määriteltyjen ehtojen täyttymistä. Kun A:n määräaikainen virkasuhde oli päättynyt irtisanoutumisilmoituksen perusteella 1.4.2008, virkamieslautakunta ei jättänyt asiaa tutkimatta puuttuvan toimivallan perusteella. Valtion virkamieslain 56 §:n mukaan korvausvaatimus on esitettävä kuuden kuukauden kuluessa virkasuhteen päättymisestä. A:n korvausvaatimus oli siten tehty myöhässä. Edelleen virkamieslautakunnalla ei ollut toimivaltaa tutkia sitä yksityisoikeudellista riita-asiaa, oliko A:n irtisanoutumista pidettävä irtisanoutumissopimuksen perusteella pätevänä. Virkamieslautakunta ei tutkinut A:n korvausvaatimusta. Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 37/2011: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Yliopisto oli nimittänyt A:n viiden vuoden määräajaksi professorin virkaan 1.3.2006–28.2.2011. Yliopiston mukaan A:n vaatimus perustui 1.1.2010 jälkeiseen aikaan eikä uuden yliopistolain voimaan... - Korvausvaatimus Asia 42/2010: Korvausvaatimus 1335474000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 1.1.1990–1.11.2009 yhteensä 46 eri virkasuhteessa tutkimusteknikkona. Yliopiston mukaan virkamieslautakunta ei voinut tutkia määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta ennen valtion virkamieslain voimaan tuloa 1.12.1994. Perusteena A:n määräaikaisille palvelussuhteille 1.1.1995–1.11.2009 oli ollut pääasiassa työn luonne. Virkamieslautakunta totesi, että nimitykset 1.1.1990–31.12.1994 oli tehty ennen virkamieslain voimaan tuloa (1.12.1994). Ne eivät siten voineet olla korvauksen maksamisen perusteena, mutta niillä oli kuitenkin merkitystä arvioitaessa A:n työn jatkuvaluonteisuutta. Edelleen työn projektimaisuus ja se, että rahoitukseen oli käytetty ulkopuolisia varoja, eivät vielä sellaisenaan osoittaneet, että määräaikaiselle virkasuhteelle oli laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Saadun selvityksen mukaan A oli työskennellyt tutkimusteknikkona 1.1.1995–1.11.2009 yhteensä 32 määräaikaisessa virkasuhteessa yhtäjaksoisesti noin 15 vuoden ajan lukuun ottamatta A:n virkavapautta 1.–30.9.2001. A:n työtehtävät olivat pysyneet samansisältöisinä, minkä vuoksi kyse oli ollut pysyväisluonteisista tehtävistä. Lisäksi osassa nimityksistä A:n palkka oli osin rahoitettu yliopiston perusvoimavaroista, mikä osoitti laboratoriotoiminnan liittyneen myös yliopiston perustutkimustyöhön. Sillä seikalla, että toiminta oli perustunut maksulliseen palvelutoimintaan, ei ollut merkitystä määräaikaisten virkasuhteiden lainmukaisuuden kannalta. A oli perustanut korvausvaatimuksensa myös siihen, että yliopiston olisi tullut nimittää hänet määräaikaiseen virkasuhteeseen koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi eikä useampaan perättäiseen virkasuhteeseen 1.1.2008–1.11.2009. Valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentin säännös työnantajan velvollisuudesta nimittää virkamies koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi on tullut voimaan 1.1.2008. Sitä ei tästä syystä sovellettu A:lle ennen tuota päivää annettuihin virkanimityksiin. Yliopiston ulkopuolelta tulleen rahoituksen väitetty epävarmuus ei ollut peruste katkoa määräaikaisten virkasuhteiden kestoaikaa. Yliopiston olisi siten tullut nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen ajanjaksolle 1.7.2008–1.11.2009. A:lla oli oikeus virkamieslain nojalla maksettavaan korvaukseen virkasuhteen päättyessä. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kahdenkymmenen (20) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–2–1). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 42/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 1.1.1990–1.11.2009 yhteensä 46 eri virkasuhteessa tutkimusteknikkona. Yliopiston mukaan virkamieslautakunta ei voinut tutkia määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta... - Korvausvaatimus Asia 36/2010: Korvausvaatimus 1339102800000
Lyhennelmä Vahtimestari A oli toiminut korkeakoulun palveluksessa 1.9.2007–31.10.2009 yhteensä 12 määräaikaisessa virkasuhteessa ja 1.11.–31.12.2009 määräaikaisessa työsopimussuhteessa. Näiden lisäksi A oli toiminut valtion virkamieslain voimassa ollessa korkeakoulun palveluksessa 1.6.1997–30.11.1998 kolmessa määräaikaisessa virkasuhteessa, 11.3.2002–10.1.2003 kahdessa määräaikaisessa virkasuhteessa ja 1.5.2006–28.2.2007 neljässä määräaikaisessa virkasuhteessa. Edelleen A oli 10.6.1985 ja 31.1.1992 välisenä aikana ollut korkeakoulun palveluksessa seitsemässä eri määräaikaisessa virkasuhteessa yhteensä noin kuusi vuotta ja kaksi kuukautta. Korkeakoulun mukaan A:n vaatimukset koskien palvelusuhteita ennen 28.2.2007 olivat vanhentuneita. Ajanjaksolla 1.9.2007–31.10.2009 A:n virkasuhteiden määräaikaisuuden perusteena oli ollut joko sairausloman sijaisuus tai avoimen viran tehtävien hoito. Virkasuhde katsotaan päättyneeksi, kun määräaikaisten virkasuhteiden välinen aika on enemmän kuin 30 päivää. Siten 1.6.1997–30.11.1998, 11.3.2002–10.1.2003 ja 1.5.2006–28.2.2007 koskevien nimitysten osalta korvausvaatimus oli tehty liian myöhään. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella nimitysten perusteena 1.–7.10.2007 oli ollut avoinna olleeseen virkaan kuuluneiden tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen. Edelleen nimitysten perusteena 8.10.2007–31.8.2008 oli ollut sairausloman sijaisuus. Siten korkeakoululla oli ollut lailliset perusteet kyseisille määräaikaisille nimityksille. Lisäksi nimitykset 1.2.–31.3.2008 ja 1.4.–31.8.2008 oli tehty sairausloman keston mukaisille ajanjaksoille, ja A oli siten nimitetty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi. Edelleen nimitysten perusteina 1.9.2008–31.10.2009 oli ollut avoinna olleiden virkojen tehtävien hoito. Virkamieslautakunta totesi, että yksittäisen rekrytointiprosessin kestoa ei pysty etukäteen sitovasti määrittämään. Tässä olosuhteessa korkeakoululla oli valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentin säännöksestä huolimatta ollut oikeus nimittää A eri avoimien virkojen osalta toistamiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen samalla perusteella. Arviossa otettiin huomioon eri nimitysten lyhyet kestot, jotka olivat olleet yhdestä kahteen kuukautta. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 36/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Vahtimestari A oli toiminut korkeakoulun palveluksessa 1.9.2007–31.10.2009 yhteensä 12 määräaikaisessa virkasuhteessa ja 1.11.–31.12.2009 määräaikaisessa työsopimussuhteessa. Näiden lisäksi... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 27/2011: Irtisanominen yksilöperusteella 1321567200000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 23.3.2011 irtisanonut tietoliikenneinsinööri A:n kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Päätöksen perustelujen mukaan A oli ilman hyväksyttävää syytä jatkuvaluonteisesti ja olennaisesti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Irtisanomisen perusteena olivat työaikakirjausten laiminlyönnit 9.11.2010, 19.11.2010 ja 25.11.2010. A oli ollut myös luvatta poissa työpaikaltaan 1.11.2010. Edelleen A oli käyttänyt luvatta työnantajan välineitä ja tietoja yksityisiin tarkoituksiin. Lisäksi A:lle oli aiemmin annettu huomautuksia ja varoituksia. Virkamieslautakunta katsoi, että A oli laiminlyönyt kolme työaikaleimausta, vaikka työaikaa koskevien määräysten noudattaminen kuului virkamiehen virkavelvollisuuksiin. Lisäksi A oli ollut aiheetta poissa työpaikaltaan. A oli myös lähettänyt eräälle yritykselle viraston kuoressa omalla käyntikortillaan varustetun kirjeen, joka oli sisältänyt hintatiedustelun. Tiedustelusta ei kuitenkaan ollut aiheutunut virastolle tosiasiallista haittaa tai vahinkoa. Selvityksessä esitettyjen aikaisempien varoitusten perusteena olleet teot olivat olleet erilaisia kuin kyseessä olevassa tilanteessa irtisanomisen perusteena olleet teot. Irtisanomisen perusteena olleet teot olivat osoittaneet välinpitämättömyyttä työantajan määräyksiä ja virkavelvollisuuksia kohtaan, ja teot olivat olleet sinällään moitittavia. Yksittäisinä tekoina A:n virkavelvollisuuksien laiminlyönnit eivät olleet kuitenkaan täyttäneet laissa tarkoitettua erityisen painavan syyn vaatimusta irtisanomiselle. Ne olivat lisäksi olleet luonteeltaan hyvin erilaisia, eikä A:ta aikaisemmin ollut varoitettu tai huomautettu vastaavista teoista. Näin ollen irtisanomisen perusteet eivät olleet muodostaneet laissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä, jonka perusteella A olisi voitu irtisanoa. Virkamieslautakunta hylkäsi sekä suullisen käsittelyn järjestämistä että oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Virkamieslautakunta kumosi viraston päätöksen A:n irtisanomisesta (äänestys 7–2). KHO 3.5.2013 T 1568: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta HallintoL_64_§_1_mom Päätös
Asia 27/2011: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 23.3.2011 irtisanonut tietoliikenneinsinööri A:n kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Päätöksen perustelujen mukaan A oli ilman hyväksyttävää syytä jatkuvaluonteisesti... - Kirjallinen varoitus Asia 26/2011: Kirjallinen varoitus 1321567200000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 1.3.2011 antanut hätäkeskuspäivystäjä A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toistuvasti käyttäytynyt häiritsevästi työpaikalla. Virkamieslautakunta katsoi annettujen lausuntojen perusteella, että A oli käyttäytynyt epäasiallisesti tehtävänseurannassa työskenteleviä päivystäjiä kohtaan ääntään korottamalla ja kinaamalla asioista siten, että työrauha salissa oli häiriintynyt. Lisäksi A:n esimiehen antaman lausunnon mukaan A oli useasti korottanut ääntään ja käyttäytynyt palautteen antamistilanteessa siten, että muiden salissa työskentelevien työrauha oli häiriintynyt. Äänen korottaminen ja kinaaminen oli voinut hätäkeskuspäivystäjien työn luonne huomioon ottaen häiritä muiden työskentelyä salissa. Edellä todetun perusteella asiassa oli näytetty, että A:n käyttäytyminen palautteen antamistilanteessa sekä hänen työtehtäviinsä puututtaessa oli ollut epäasiallista. Edelleen viraston käsityksen mukaan A oli 24.12.2010 kieltäytynyt noudattamasta esimiehensä ohjeistusta työvuorosta poistumisesta. A oli siten käyttäytynyt moitittavasti, kun hän ei ollut noudattanut esimiehensä antamaa ohjeistusta. Tapauksessa esitetyn perusteella virastolla oli ollut riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus, kun A oli toiminut virkatehtävissään moitittavasti ja kun tätä oli jatkunut esimiesten puuttumisesta huolimatta pidemmän aikaa. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. KHO 3.5.2013 T 1566: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 26/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 1.3.2011 antanut hätäkeskuspäivystäjä A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toistuvasti käyttäytynyt häiritsevästi työpaikalla. Virkamieslautakunta... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 19/2011: Virantoimituksesta pidättäminen 1319144400000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 9.2.2011 pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta päätöspäivästä alkaen toistaiseksi enintään siihen saakka, kunnes hovioikeus oli käsitellyt A:ta koskevan rikosasian. Päätös perustui käräjäoikeuden 27.9.2010 antamaan tuomioon, jossa A:n oli todettu syyllistyneen pahoinpitelyyn 21.12.2009 ja ampuma-aserikokseen 22.12.2009 ja joista A:lle oli tuomittu yhteinen sakkorangaistus. Virantoimituksesta pidättäminen saa jatkua vain niin kauan, kuin se on tarpeen pidättämisperusteiden kannalta. Mikäli olosuhteissa tapahtuu muutos, viranomaisella on velvollisuus tehdä asiasta uusi päätös, johon voidaan hakea muutosta. Virkamieslautakunta totesi, että verrattuna 8.10.2010 annettuun poliisilaitoksen päätökseen nähden, olosuhteissa oli tapahtunut muutos poliisilaitoksen antaessa uuden päätöksen 9.2.2011 A:n virantoimituksesta pidättämisestä. Poliisilaitos oli voinut ottaa omasta aloitteestaan asian uudelleen harkittavakseen ja päätettäväkseen. Lisäksi A:n virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian käsittelyyn osallistuneiden virkamies B:n ja apulaispoliisipäällikkö C:n puolueettomuus ei ollut vaarantunut, eivätkä he siten olleet olleet esteellisiä osallistumaan asian päättämiseen. Edelleen virantoimituksesta pidättäminen on väliaikainen turvaamistoimenpide, jonka tarkoituksena on varmistaa viranomaistehtävien asianmukainen hoitaminen. Virkamiesoikeudellinen päätöksenteko ei ole myöskään suoraan sidoksissa rikosoikeudelliseen arvioon, vaan rikollisen teon laatu, vakavuus ja itse tekoon johtaneet olosuhteet otetaan huomioon punnittaessa virantoimituksesta pidättämisen edellytyksiä. Kun otettiin huomioon A:n asema poliisimiehenä ja hänen virkatehtävien edellyttämä luottamus sekä tuomioon johtaneet teot, A:n saama tuomio oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta A:ta ja poliisilaitosta kohtaan. Näin ollen poliisilaitos oli voinut pidättää A:n virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 28.12.2012 T 3725: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_40_§_4_mom PoliisiL_9_c_§ HallintoL_6_§ HallintoL_27_§ HallintoL_28_§ Päätös
Asia 19/2011: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 9.2.2011 pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta päätöspäivästä alkaen toistaiseksi enintään siihen saakka, kunnes hovioikeus oli käsitellyt A:ta... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 23/2011: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1315515600000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 14.3.2011 irtisanonut A:n vanhemman konstaapelin virasta irtisanomisajan päätyttyä 15.9.2011 lukien ja pidättänyt hänet virantoimituksesta 15.3.2011 lukien. Päätöksen perustelujen mukaan A oli ollut esitutkinnassa epäiltynä virantoimituksessa tehdystä varkaudesta ja virkavelvollisuuksien rikkomisesta. Käräjäoikeus oli tuomiossaan 18.2.2011 katsonut, että A oli anastanut poliisilaitoksen autotarvikevarastosta yhden parkkivalopolttimon, jonka A oli asentanut omaan autoonsa. A oli jätetty teostaan rangaistukseen tuomitsematta, ja tuomio on lainvoimainen. Edelleen poliisilaitos oli päätöksellään 14.2.2003 antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkamiehelle sopimattomasta käyttäytymisestä, ja A:lle oli annettu suullinen huomautus samantyyppisestä toiminnasta 30.9.2001. Lisäksi poliisilaitos oli päätöksellään erottanut A:n määräajaksi virantoimituksesta ajaksi 28.9.–31.10.2007. Virkamieslautakunta katsoi, että virkasuhteen irtisanomista koskeva päätös oli tehty kohtuullisessa ajassa, koska poliisilaitoksella oli ollut perusteet odottaa käräjäoikeuden ratkaisua ennen virkasuhteen irtisanomista. Sen sijaan vuosina 2003 ja 2007 tapahtuneet virkamiehen sopimattomaan käyttäytymiseen liittyvät tapaukset olivat ajan kulumisen vuoksi yksittäisinä irtisanomisperusteina vanhentuneet, mutta ne voitiin ottaa huomioon kokonaisarvioinnissa. Virkamieslautakunnan mukaan A oli käyttäytynyt kokonaisuutena arvioiden sillä tavoin poliisimiehelle sopimattomasti, että poliisilaitoksella oli ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiseen, ja hänet oli voitu välittömästi irtisanomisen jälkeen pidättää virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi sekä oikaisuvaatimuksen että virantoimituksesta pidättämisen keskeyttämistä koskevan vaatimuksen. KHO 10.10.2012 T 2723: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta PoliisiL_9_c_§ HallintoL_6_§ Päätös
Asia 23/2011: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 14.3.2011 irtisanonut A:n vanhemman konstaapelin virasta irtisanomisajan päätyttyä 15.9.2011 lukien ja pidättänyt hänet virantoimituksesta 15.3.2011 lukien. Päätöksen... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 151/2010: Virantoimituksesta pidättäminen 1299794400000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 8.11.2010 pidättänyt A:n virantoimituksesta toistaiseksi. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta sakkorangaistukseen. Poliisilaitos oli aikaisemmalla päätöksellään 22.12.2009 pidättänyt A:n virantoimituksesta ja päätöksellään 5.1.2009 poliisilaitos oli vahvistanut tämän päätöksen. Virkamieslautakunta oli päätöksellään nro 60/2010 kumonnut molemmat poliisilaitoksen päätökset kuulemisvirheen vuoksi. Poliisilaitos oli valittanut lautakunnan päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asia on vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. A:n mukaan uutta virantoimituksesta pidättämistä koskevaa päätöstä ei ollut voitu tehdä, koska A oli ollut jo virantoimituksesta pidätettynä poliisilaitoksen päätösten 22.12.2009 ja 5.1.2010 johdosta. Kyse ei ollut A:n mukaan myöskään muuttuneiden olosuhteiden perusteella tehdystä päätöksestä. Lisäksi A:n mukaan päätöksentekoon osallistuneet virkamiehet olivat olleet esteellisiä. A:n mukaan päätöksen tehneet virkamiehet ovat olleet esteellisiä hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisen yleislausekkeeseen perusteella. Virkamieslautakunta totesi, että lainkohdassa tarkoitetun syyn on oltava ulkopuolisen havaittavissa ja sen puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen tulee olla suunnilleen samanasteinen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa. Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että palautuspäätöksen perusteella uuteen käsittelyyn palautetun asian uudelleen käsitelleet virkamiehet eivät ole esteellisiä. Asiassa on jäänyt selvittämättä, että poliisilaitos olisi tarkoituksellisesti antanut väärää tosiasiatietoa A:n ja apulaispoliisipäällikön puhelinkeskustelun 5.1.2010 sisällöstä. Asiassa on jäänyt myös selvittämättä, että apulaispoliisipäällikkö olisi toiminut vastoin hallinnon objektiviteettiperiaatetta. Päätöksen tehneiden virkamiesten ei voida katsoa tässä asiassa toimineen siten, että heidän puolueettomuutensa on vaarantunut, ja että he siten olisivat olleet esteellisiä osallistumaan asiasta päättämiseen. Virkamieslautakunta totesi, että lähtökohtaisesti asianosaisen oikeussuoja edellyttää kuulemista. Toisaalta kuulemisvelvollisuus ei ole täysin ehdoton, koska siitä voidaan poiketa lain mainitsemissa tilanteissa, esimerkiksi silloin, kun kuuleminen on ilmeisen tarpeetonta. Kun otetaan huomioon A:n asema poliisimiehenä ja hänen virkatehtäviensä edellyttämä luottamus sekä tuomioon johtaneet teot, A:n saama käräjäoikeuden tuomio on ollut omiaan vaarantamaan luottamusta A:ta ja poliisilaitosta kohtaan. Käräjäoikeuden tuomiolla on edellä lausuttu huomioon ottaen voinut olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa virkatehtäväänsä. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen (äänestys 8-1). KHO 28.12.2012/3724: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_40_§ _4_mom Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom PoliisiL_9c_§ HallintoL_6_§ HallintoL_27_§ _1_mom HallintoL_28_§ _1_mom_7_kohta HallintoL_34_§ _1_mom HallintoL_36_§ Päätös
Asia 151/2010: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 8.11.2010 pidättänyt A:n virantoimituksesta toistaiseksi. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta sakkorangaistukseen. Poliisilaitos... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 5/2011: Irtisanominen yksilöperusteella 1329429600000
Lyhennelmä Koulukoti oli tekemällään päätöksellä 14.12.2010 irtisanonut A:n koulukodin ohjaajan virasta. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kohdellut kaltoin perhekodin lapsia ja heidän vanhempiaan. Kaltoin kohtelu oli ollut luonteeltaan psyykkistä. A:n epäasiallinen käyttäytyminen oli lisäksi ajoittunut pitkälle aikavälille. A oli vedonnut oikaisuvaatimuksessaan kuulemismenettelyn virheellisyyteen irtisanomisasiassa. Viraston päätökseen ei ollut muun muassa liitetty aineistoa A:n epäasiallisesta käyttäytymisestä lasten vanhempia kohtaan, eikä koulukoti ollut selvittänyt A:lle, miten tietoja oli kerätty lapsilta. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n irtisanomisasian päätös oli perustunut merkittäviltä osin koulukodin hankkimiin sellaisiin tietoihin A:n käyttäytymisestä, joiden antajista A:lle ei hänen kuulemisensa yhteydessä ollut annettu tietoja. A:lle ei tästä syystä ollut varattu riittävällä tavoin mahdollisuutta antaa oman oikeussuojansa kannalta sellaista selvitystä, jolla oli voinut olla merkitystä asian tasapuolisen selvittämisen ja ratkaisemisen kannalta. Asiassa oli näin menetelty virheellisesti. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen. Lopputulos ja sen perustelut huomioon ottaen vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_6_§ HallintoL_34_§ HallintoL_36_§ Päätös
Asia 5/2011: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Koulukoti oli tekemällään päätöksellä 14.12.2010 irtisanonut A:n koulukodin ohjaajan virasta. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kohdellut kaltoin perhekodin lapsia ja heidän vanhempiaan. Kaltoin... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 13/2011: Irtisanominen yksilöperusteella 1317934800000
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli päätöksellään 20.12.2010 irtisanonut tutkija A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A:n virkapaikan siirrosta oli 10.3.2010 tehty päätös, jonka mukaan A:n virkapaikka siirtyi 1.8.2010 lukien uudelle paikkakunnalle. A ei ollut kuitenkaan vuosilomansa päättymisen 11.8.2010 jälkeen palannut uudelle virkapaikalleen, jonne A oli puolustusvoimista annetun lain 41 §:n nojalla ollut velvollinen siirtymään, vaan A oli 12.8.2010 lukien ollut luvatta poissa virantoimituksesta. A oli oikaisuvaatimuksessaan vedonnut irtisanomispäätöksen puutteellisuuteen. Valtion virkamieslaki tai hallintolaki ei kuitenkaan edellytä, että virkamiehen irtisanomispäätöksen tulisi sisältää muun muassa irtisanomisen tarkka alkamispäivämäärä, irtisanottavan virkamiehen irtisanomisaika, irtisanomisajan palkkaus tai työssäolovelvoitteen muoto irtisanomisaikana. Työnantaja oli A:n pyynnöstä ilmoittanut nämä puuttuneet seikat kirjallisesti. Virkamieslautakunta katsoi myös, että päätöstä ei ollut syytä kumota kuulemisvirheen perusteella, vaikka muun muassa kuulemistilaisuuden kutsussa oli mainittu väärä lainkohta. Kuulemiskutsusta oli kuitenkin ilmennyt selkeästi, että kuulemistilaisuus oli liittynyt A:n luvattomaan poissaoloon. Edelleen irtisanominen oli tehty valtion virkamieslain edellyttämän kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut viraston tietoon. Työnantaja oli 11.10.2010 tekemällään päätöksellä keskeyttänyt A:n palkanmaksun vedoten siihen, ettei A ollut siirtynyt tehtävänmääräyksen mukaisesti uudelle virkapaikalleen. Näissä oloissa A:lla ei ollut katsottava olleen perusteita olettaa työnantajan luopuneen toimenpiteistä häntä kohtaan. Virkamies on velvollinen noudattamaan työnantajan antamia työnjohto- ja valvontamääräyksiä. A ei ollut noudattanut työnantajan antamaa määräystä siirtyä työskentelemään uudelle virkapaikalleen 1.8.2010 lukien. A oli siten laiminlyönyt vakavasti virkavelvollisuuksiaan. A:n virkavelvollisuuksien laiminlyöminen oli ollut jatkuvaa ja yhtäjaksoista. Näin ollen A:n irtisanomiselle oli ollut laissa edellytetty erityisen painava syy. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 9.10.2012 T 2705: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom Valtion_virkamiesL_66_§ Puolustusvoimista_annettu_L_41_§ HallintoL_34_§ HallintoL_36_§ Päätös
Asia 13/2011: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli päätöksellään 20.12.2010 irtisanonut tutkija A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A:n virkapaikan siirrosta oli 10.3.2010 tehty päätös, jonka mukaan A:n virkapaikka... - Korvausvaatimus Asia 134/2010: Korvausvaatimus 1297375200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa huoltotyöntekijän tehtävissä 1.6.2000–30.6.2010 välisenä aikana yhteensä yhdessätoista (11) määräaikaisessa virkasuhteessa. Määräaikaisuuksien perusteeksi oli merkitty projektityö sekä aluehallinnon uudistamisen 1.1.2010 johdosta mahdolliset tehtävä- ja organisaatiojärjestelyt. A:n nimittämiskirjoista ja niihin liittyvistä muistioista taikka viraston esittämästä muusta selvityksestä ei ilmene, että nimitykset olisi sidottu tiettyyn tai tiettyihin hankkeisiin. Yksinomaan työn projektinomaisuus ja se, että työ on rahoitettu vuosittain myönnettävistä määrärahoista, eivät osoita, että määräaikaisille virkasuhteille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä syy. Viraston esittämistä selvityksistä ei ilmene sellaisia A:n tehtäviin liittyviä seikkoja, joiden perusteella virastolla olisi A:n nimittämishetkillä ollut tiedossaan A:n tehtävien tilapäisyys. A on 8,5 vuoden aikana työskennellyt kahdeksassa peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa siten, että hänen tehtävänsä ovat koko ajan olleet pääosin samanlaisia. Näistä syistä A:n työn on katsottava koostuneen 1.6.2000–31.12.2008 pysyväisluonteisista tehtävistä. Työn luonne ei edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:lla on oikeus korvauksiin näiden nimitysten osalta. Aluehallintouudistuksella on voitu A:n nimittämishetkellä 28.11.2008 arvioida olevan vaikutusta myös määräaikaisten virkamiesten asemaan. Kun uudistuksen kesto on myös tuolloin ollut tarkasti tiedossa, ja A:n määräaikaisen virkasuhteen kesto on vastannut uudistuksen kestoa, vireillä ollut organisaatiouudistus on ollut hyväksyttävä peruste nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.2009–31.12.2009. Viimeisimmän nimityksen yhteydessä on ollut tiedossa se, että huoltotukikohta, jossa A pääosin työskenteli, tullaan lopettamaan 30.6.2010. Kun A:n määräaikainen virkasuhde on kestänyt huoltotukikohdan lopettamiseen saakka, virastolla on myös tämän nimityksen osalta ollut vireillä olleen organisaatiouudistuksen perusteella laillinen peruste nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.2010–30.6.2010. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kahdentoista (12) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5-4). KHO 20.12.2012 T 3617: Korkein hallinto-oikeus ei tutkinut viraston A:n valituksen johdosta antamassa lausunnossa esitettyä ensisijaista vaatimusta. Korkein hallinto-oikeus on muilta osin tutkinut asian. Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 134/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa huoltotyöntekijän tehtävissä 1.6.2000–30.6.2010 välisenä aikana yhteensä yhdessätoista (11) määräaikaisessa virkasuhteessa. Määräaikaisuuksien perusteeksi oli... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 120/2010: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1305234000000
Lyhennelmä Valtakunnansyyttäjänvirasto oli päätöksellään irtisanonut kihlakunnansyyttäjä A:n ja pidättänyt tämän välittömästi virantoimituksesta. Päätöksen mukaan A:n epäiltiin saapuneen virkapaikalleen alkoholin vaikutuksen alaisena. A kiisti olleensa päihtyneenä virantoimituksessa. Punoittavat silmät johtuivat A:n mukaan kroonisesta silmäsairaudesta ja kovista piilolaseista. Viinanhaju työhuoneessa oli A:n mukaan johtunut A:n hartioihinsa käyttämästä kylmägeelistä. A:n mukaan päätöstä tehtäessä oli tapahtunut menettelyvirhe, kun A:lle ei ollut varattu tilaisuutta tulla kuulluksi Valtakunnansyyttäjänviraston hankkiman pääluottamusmiehen lausunnon johdosta. Toinen menettelyvirhe oli A:n mukaan tapahtunut, kun Valtakunnansyyttäjänvirasto ei ollut A:n pyynnöstä kuullut kihlakunnansyyttäjä B:tä ja syyttäjien sihteeriä C:tä. Pääluottamusmies ei ole tässä tapauksessa antanut mitään uutta selvitystä. Näin ollen A:n kuuleminen pääluottamusmiehen lausunnon johdosta ei ole ollut tarpeen, koska lausunto ei ole voinut vaikuttaa asian ratkaisuun. Kun otetaan huomioon silmätautien erikoislääkärin lausunnon sisältö, virkamieslautakunta katsoo, ettei Valtakunnansyyttäjävirasto ole laiminlyönyt selvittämisvelvollisuuttaan, vaikka se ei olekaan kuullut B:tä ja C:tä. Kihlakunnansyyttäjän virkatehtävän asianmukainen hoitaminen ja korostettu käyttäytymisvelvollisuus edellyttävät, ettei virkaa hoitaessa saa olla alkoholin vaikutuksenalainen. Kahden A:n työpaikalla olleen virkamiehen antamista kirjallisista lausunnoista on pääteltävissä, että on syntynyt perusteltu epäilys A:n olleen työpaikallaan virkatehtävissä päihtyneenä. A:n antama selvitys kuitenkin horjuttaa tätä epäilystä samoin kuin se, että työterveyslääkäri ei vastaanotolla havainnut selviä päihtymyksen merkkejä A:ssa. Toisen virkamiehen havainnot oli kuitenkin tehty noin kolme ja puoli tuntia aikaisemmin kuin työterveyslääkärin. A:n asian käsittelyn yhteydessä esittämät syyt kieltäytymiseensä puhallustestistä eivät myöskään ole vakuuttavia. A:lla on hänen itsensä vain vajaa kaksi kuukautta aikaisemmin allekirjoittaman hoitosopimuksen kautta tunnustama, hoitoa edellyttänyt päihdeongelma. Kieltäytyminen hoitosopimuksen perusteella määrätystä puhallustestistä osoittaa A:lla olleen syy peitellä päihtymystään. Irtisanomiseen on siten lain edellyttämä erityisen painava syy. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 3.5.2012 T 1565: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_51_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom Valtion_virkamiesA_43_§ HallintoL_31_§ HallintoL_34_§ _1_mom HallintoL_40_§ _1_mom HallintoL_45_§ Päätös
Asia 120/2010: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Valtakunnansyyttäjänvirasto oli päätöksellään irtisanonut kihlakunnansyyttäjä A:n ja pidättänyt tämän välittömästi virantoimituksesta. Päätöksen mukaan A:n epäiltiin saapuneen virkapaikalleen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 118/2009: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1282856400000
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli irtisanonut A:n teknikkoyliluutnantin virasta ja pidättänyt hänet samalla virantoimituksesta. Irtisanomisen perusteena oli A:lle annettu kolmen kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Käräjäoikeuden tuomio ei ollut lainvoimainen irtisanomishetkellä. A ei kuitenkaan ollut kiistänyt irtisanomispäätöksessä kuvattua käräjäoikeuden tuomion teonkuvausta, jonka mukaan A oli 29.8.2001–31.3.2002 välisenä aikana lähettänyt hyvin tuntemalleen ja joskus tapaamalleen 15-vuotiaalle lapselle useita seksuaalisväritteisiä tekstiviestejä. A ei ollut myöskään kiistänyt tavoitelleensa viestien lähettämisellä seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä. A ei ole, menetellessään käräjäoikeuden tuomiossa kuvatuin tavoin, osoittanut sellaista harkintaa ja käytöksensä hallintaa, jota häneltä sotilaana on voitu edellyttää. A:n syyksi käräjäoikeudessa luetussa lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä ei ole ollut kyse yhdestä yksittäisestä tekstiviestistä, vaan seitsemän kuukauden ajan jatkuneesta toiminnasta. A:n lähettämien tekstiviestien kohteena on ollut A:ta huomattavasti nuorempi, alle 16-vuotias henkilö. Kun otetaan huomioon viestien sisältö ja tarkoitus, jossa A on ne lähettänyt, viestien lähettäminen osoittaa A:ssa sellaista harkintakyvyn puutetta, joka on omiaan vaarantamaan sen luotettavuuden, jota A:n virassa olevalta vaaditaan. Puolustusvoimilla on siten ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde ja pidättää A virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. KHO 18.10.2012 T 2859: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta
Asia 118/2009: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli irtisanonut A:n teknikkoyliluutnantin virasta ja pidättänyt hänet samalla virantoimituksesta. Irtisanomisen perusteena oli A:lle annettu kolmen kuukauden ehdollinen... - Virkasuhteen purkaminen Asia 112/2009: Virkasuhteen purkaminen 1283461200000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään purkanut A:n määräaikaisen virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta. Virkasuhteen päättämistä koskevaa kuulemiskirjettä ei ollut saatu annettua tiedoksi A:lle haastemiehen välityksellä. Haastetiedoksiannon epäonnistuttua haastemies oli viraston pyynnöstä jättänyt kuulemiskirjeen A:n postilaatikkoon. Virasto oli lisäksi jo aikaisemmin toimittanut kuulemiskirjeen sähköpostitse A:n käytössä olevaan sähköpostiosoitteeseen. A ei ole ilmoittanut, että virkasuhteen päättämistä koskevat tiedoksiannot voitaisiin toimittaa hänen käytössään olevaan sähköpostiosoitteeseen. Kuulemiskirje ei tämän vuoksi ole tullut laillisesti tiedoksiannetuksi pelkästään sillä, että se on lähetetty sähköpostitse A:lle. Asiakirjan jättäminen tiedoksiannon vastaanottajan postilaatikkoon ei ole hallintolain mukainen tiedoksiantotapa. Muu kuin todisteellinen tiedoksianto toimitetaan postitse kirjeellä vastaanottajalle. Kuulemiskirjettä ei siten ole annettu laillisesti tiedoksi A:lle, eikä hänelle ole lain edellyttämällä tavalla varattu tilaisuutta tulla kuulluksi ennen virkasuhteensa purkamista koeaikana. Viraston päätös on syntynyt kuulemisvirheen vuoksi virheellisessä järjestyksessä. Virkamieslautakunta kumosi viraston päätöksen. KHO 14.1.2013 T 141: Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen. Korkein hallinto-oikeus otti enemmän viivästyksen välttämiseksi A:n oikaisuvaatimuksen välittömästi ratkaistavakseen virkasuhteen purkamisperusteen olemassaolon osalta. A:n oikaisuvaatimus hylättiin. Viraston päätös 17.9.2009 A:n virkasuhteen purkamisesta koeaikana saatetaan voimaan. Valtion_virkamiesL_10_§ Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom HallintoL_55_§ HallintoL_59_§ _1_mom HallintoL_60_§ Laki_sähköisestä_asioinnista_viranomaistoiminnassa_19_§ Päätös
Asia 112/2009: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään purkanut A:n määräaikaisen virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta. Virkasuhteen päättämistä koskevaa kuulemiskirjettä ei ollut saatu annettua tiedoksi... - Korvausvaatimus Asia 81/2009: Korvausvaatimus 1296165600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt poliisilaitoksella toimistosihteerin tehtävissä 1.3.2008–30.4.2009 välisenä aikana yhteensä kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa. Määräaikaisuuksien perusteiksi oli ilmoitettu sijaisuus sekä avoimen viran tehtävien hoito. Nimityksille 1.3.2008–31.1.2009 on ollut olemassa hyväksyttävä peruste, koska kaikissa näissä nimityksissä on ollut kyse saman henkilön sijaisuudesta. Kyseisen henkilön virkavapaus oli jatkunut yhtäjaksoisena A:n kaikkien neljän 1.3.2008–31.1.2009 väliselle ajalle sijoittuvan nimityksen ajan. Kun poliisilaitos ei ole esittänyt pätevää syytä, miksi A:ta ei ole nimitetty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi, vaan A on virkavapauden yhtäjaksoisuudesta huolimatta nimitetty tämän virkamiehen sijaiseksi toistuvasti peräkkäin, A:lla on tältä osin oikeus hakemaansa korvaukseen. Avoinna olleen viran tehtävien väliaikainen hoitaminen on hyväksyttävä peruste määräaikaisuuden käyttämiselle 1.2.–31.3.2009. Nimittämiskirjasta on pääteltävissä, ettei virkaan nimitetty virkamies ole aloittanut viranhoitoa vielä huhtikuussa 2009. Tällä perusteella myös määräaikaiselle nimitykselle 1.–30.4.2009 on katsottava olleen hyväksyttävä peruste. Virkamieslautakunta määräsi poliisilaitoksen suorittamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. KHO 27.11.2012 T 3319: Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen A:lle maksettavaksi määrättyä korvausta koskevalta osaltaan. A:n korvaushakemus hylättiin. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 81/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt poliisilaitoksella toimistosihteerin tehtävissä 1.3.2008–30.4.2009 välisenä aikana yhteensä kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa. Määräaikaisuuksien perusteiksi oli ilmoitettu... - Korvausvaatimus Asia 88/2010: Korvausvaatimus 1294956000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt 6.4.1999–31.3.2010 välisenä aikana toimistosihteerinä ja osastosihteerinä yhteensä 14 määräaikaisessa virkasuhteessa lääninhallituksen palveluksessa ja aluehallintouudistuksen jälkeen aluehallintoviraston palveluksessa (lukuun ottamatta taukoa 6.4.2000–16.9.2001). Määräaikaisuuksien perusteiksi oli ilmoitettu työn luonne, erityisesti tehtävien sisältö, jatkuvasti lisääntyneiden toimistotehtävien hoitaminen, organisaatiouudistukseen liittyvät tehtäväjärjestelyt sekä sijaisuus. A:n palvelussuhde lääninhallitukseen oli ollut katkenneena yli vuoden ja viisi kuukautta. Virkasuhteiden väliin jäävä aika on niin pitkä, että A:n palvelussuhteen on katsottava päättyneen 5.4.2000. Oikeus vaatia korvausta on vanhentunut niiden virkasuhteiden osalta, jotka sijoittuvat tätä edeltävään aikaan. A:n vuosina 2001–2004 hoitamissa tehtävissä on ollut kyse viraston pysyväisluonteisista tehtävistä, joten hyväksyttävää perustetta näille määräaikaisille nimityksille ei ole ollut olemassa. 1.1.2005–31.12.2005 välisen määräaikaisuuden perusteeksi oli nimitykseen liittyvässä muistiossa merkitty jatkuvasti lisääntyneiden toimistotehtävien hoitaminen. Esitetty selvitys ei osoita, että A olisi nimitetty määräajaksi organisaatiouudistuksen edellyttämien tehtäväjärjestelyjen vuoksi. Näin ollen hyväksyttävää perustetta määräaikaiselle nimittämiselle ei ole ollut olemassa. Aluehallintouudistuksen edellyttämät organisaatiomuutokset ja tehtävien uudelleenjärjestelyt ovat edellyttäneet A:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.–25.11.2007 ja 1.1.2009–31.3.2010 välisiksi ajoiksi. Kyseessä on työn luonteeseen liittyvä hyväksyttävä peruste. Virkamieslautakunta määräsi aluehallintoviraston maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Vaatimus hylättiin enemmälti (äänestys 6-3). KHO 18.10.2012 T 2858: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 88/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt 6.4.1999–31.3.2010 välisenä aikana toimistosihteerinä ja osastosihteerinä yhteensä 14 määräaikaisessa virkasuhteessa lääninhallituksen palveluksessa ja aluehallintouudistuksen... - Korvausvaatimus Asia 106/2009: Korvausvaatimus 1301004000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston tietojenkäsittelylaitoksella toimistosihteerinä 7.1.2002–30.6.2009 yhteensä kahdeksassa peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa. Nimitysten 7.1.2002–30.6.2007 määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu projektiluonteinen työ. Yliopiston selvityksen mukaan A:n palkka oli maksettu tällöin ainakin osittain ESR-rahoituksella. Yliopiston selvityksen mukaan ajaksi 1.7.2007–30.6.2008 annettu nimitys oli nimittämiskirjaan merkitystä poiketen perustunut työskentelyyn ESR-rahoitteisessa projektissa. Nimitys ajaksi 1.7.2008–30.6.2009 oli perustunut nimittämiskirjaan merkitystä poiketen ”muut toimintamenot” -rahoituksella kokonaan tutkintorakenteen ruuhkahuipun edellyttämään lisätyöhön. ESR-rahoitusta voidaan pääasiallisesti käyttää vain muihin kuin yliopiston perustehtäviin kuuluvista hankkeista aiheutuviin lisäkustannuksiin, ja määräaikaiselle nimitykselle on yleensä tällöin lainmukainen peruste. Vaikka A:ta ei yliopiston ilmoituksen mukaan ole palkattu yliopiston perustehtäviin, A on kuitenkin oman selvityksensä mukaan tehnyt kaikkien nimitystensä ajan pääsääntöisesti yliopiston pysyviä tehtäviä ja A:n tehtävät ovat pysyneet samoina kaikkien nimitysten ajan. Kun otetaan huomioon A:n tosiasiallinen toimenkuva, määräaikaisen virkasuhteen käyttämiseen ei ole työn luonteesta johtuvaa syytä ja siten lainmukaista perustetta. Kun yliopiston selvityksen mukaan tutkinnonuudistus aiheutti vuonna 2008 tietojenkäsittelylaitoksella ruuhkahuipun, jonka seurauksena tuolloin valmistui 219 maisterintutkintoa, kun maisterintutkintoja yleensä suoritetaan keskimäärin 70 vuodessa, määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle on katsottava olleen nyt kyseessä olevia nimityksiä 1.7.2008–30.6.2009 tehtäessä työn luonteesta johtuva syy. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston suorittamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Vaatimukset koron maksamisesta ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin lakiin perustumattomina. KHO 3.7.2012/1864: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ HallintoL_64_§ _1_mom Päätös
Asia 106/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston tietojenkäsittelylaitoksella toimistosihteerinä 7.1.2002–30.6.2009 yhteensä kahdeksassa peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa. Nimitysten 7.1.2002–30.6.2007... - Kirjallinen varoitus Asia 14/2010: Kirjallinen varoitus 1290722400000
Lyhennelmä Yliopiston rehtori antoi lehtori A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan A oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyönyt virkatehtäviensä suorittamisen asianmukaisesti ja viivytyksettä. A ei ole virkavapautensa päätyttyä 30.4.2009 tullut virkapaikalle eikä muutoinkaan pitänyt huolta siitä, että hän on tarvittaessa yliopiston käytettävissä. Se, että A:han on jouduttu ottamaan yhteyttä, on johtunut hänen omasta laiminlyönnistään huolehtia siitä, että hän on yliopiston käytettävissä virkatehtävien suorittamista varten. A on ollut poissa työpaikaltaan vielä 20.5.2009. Sillä seikalla, että A on mielestään voinut hoitaa virkatehtävänsä Saksassakin, ei ole merkitystä asiassa. Työnantajalla on oikeus edellyttää virkamiehen hoitavan tehtäviään työpaikallaan. A on 6.11.2009 toimittanut yliopistolle saksalaisen lääkärin antaman todistuksen sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestään ajalla 6.–9.10.2009. Yliopisto ei ole riitauttanut A:n esittämästä lääkärintodistuksesta ilmenevien seikkojen paikkansapitävyyttä sinänsä. Kun otetaan huomioon, että työnantajan edellyttämän lääkärintodistuksen esittäminen olisi edellyttänyt matkustamista Suomeen sairaana, ei A:n menettelyä voida tältä osin pitää hänen virkavelvollisuuksiensa vastaisena. A ei sen sijaan ole esittänyt perusteita sille, miksi hän ei pyynnöstä huolimatta ole toimittanut alkuperäistä lääkärintodistusta eikä myöskään kirjallisesta kehotuksesta huolimatta ole tullut allekirjoittamaan virkavapaahakemusta 13.10.2009 mennessä. A ei ole korjannut työsuunnitelmassa olevia puutteita esimiehensä asettamassa määräajassa 12.6.2009 mennessä vaan vasta 24.6.2009. Lisäksi hän on vienyt työsuunnitelmansa järjestelmään vasta heinäkuun loppupuolella, vaikka sen olisi esimiehen antaman ohjeen mukaan pitänyt olla siellä jo kesäkuun alussa. A ei ole oikaisuvaatimuksessaan esittänyt hyväksyttäviä perusteita menettelylleen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Virkamieslautakunta ei tutkinut vaatimusta pidätettyjen palkkojen maksamisesta. KHO 20.6.2012 T 1734: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_23_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_23a_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_52_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_52_§ _2_mom Hallintolaki_26_§ _1_mom_1_kohta Hallintolaki_26_§ _2_mom Päätös
Asia 14/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Yliopiston rehtori antoi lehtori A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan A oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyönyt virkatehtäviensä suorittamisen asianmukaisesti ja viivytyksettä. A... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 27/2010: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1291932000000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään irtisanonut tietohallintopäällikkö A:n ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kantelukirjoituksissaan eduskunnan oikeusasiamiehelle esittänyt asioita tavalla, jota ei voitu pitää hyväksyttävänä virkamiehelle. Lisäksi A oli päätöksen mukaan laiminlyönyt poliisilaitoksen tietohallinnon kannalta keskeisen virkatehtävän suorittamisen. A on osin epäasiallisella tavalla arvostellut kantelukirjoituksissaan poliisilaitoksen johtoa. Asiassa ei ole kuitenkaan selvitetty, että arvostelu olisi vahingoittanut merkittävästi poliisilaitoksen tai poliisin arvostusta. Menettely on ollut julkisuudeltaan rajattua ja A:n toiminta ei ole ollut selvästi epäasiallista ja sopimatonta. Vaikka A:n menettely on jatkunut vielä kanteluun annetun ratkaisun jälkeenkin, se on jatkuessaan rajoittunut työpaikan sisälle. A:ta ei myöskään ole aikaisemmin varoitettu hänen menettelystään. Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä laiminlyödyn työtehtävän sisällöstä, eikä kyse ole ollut A:n pääasiallisesta työtehtävästä. A:n siirtäminen 1.1.2010 lukien uusiin tehtäviin esikuntaan osaltaan osoittaa, että työnantajalla ei ole ollut perusteltua syytä menettää luottamustaan A:n kykyyn hoitaa vastaisuudessa työtehtäviään. Hallinnon suhteellisuusperiaate huomioon ottaen A:n yksittäisen työtehtävän laiminlyönti ei näissä olosuhteissa muodosta erityisen painavaa syytä, jonka nojalla hänet olisi voitu irtisanoa. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi poliisilaitoksen päätöksen irtisanomisen ja virantoimituksesta pidättämisen osalta. Virkamieslautakunta hylkäsi pyynnön suullisen käsittelyn järjestämisestä. KHO 15.1.2013 T 157: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _3_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_51_§ Päätös
Asia 27/2010: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään irtisanonut tietohallintopäällikkö A:n ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kantelukirjoituksissaan eduskunnan oikeusasiamiehelle... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 43/2009: Irtisanominen yksilöperusteella 1263506400000
Lyhennelmä Yliopisto oli 13.3.2009 irtisanonut opettaja A:n virkasuhteen. Perusteena oli A:n päihtyminen virkatehtävissä työpaikalla. A:n keväällä 2009 pitämä luento oli A:n päihtymystilan vuoksi keskeytynyt ja myös luentoa seuraava harjoitus oli jouduttu peruuttamaan. A oli esiintynyt aiemmin juovuksissa töissä keväällä 2007, mikä oli johtanut hoitoonohjaukseen. Virkamieslautakunnan mukaan A:n alkoholinkäyttö oli vaikuttanut vakavasti hänen kykyynsä hoitaa työtehtäviään. A oli esiintyessään päihtyneenä nuorten opiskelijoiden edessä käyttäytynyt tavalla, joka ei vastaa hänen tehtäviään ja asemaansa. Yliopiston mukaan A:ta oli hoitoonohjauksen yhteydessä varoitettu siitä, että vastaavat ongelmat jatkuessaan johtavat virkasuhteen irtisanomiseen. A:n mukaan hänelle oli kerrottu vain, että hoitositoumuksen rikkominen saattaa johtaa irtisanomiseen. Joka tapauksessa yliopisto oli puuttunut välittömästi ja aktiivisin toimenpitein A:n alkoholiongelmiin. Vaikka A:lle ei ollut aiemmin annettu varoitusta, A oli aiemman hoitositoumuksen perusteella ollut tietoinen työnantajan vakavasta suhtautumisesta alkoholinkäyttöön virka-ajalla. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä, jonka mukaan A:n alkoholiongelma olisi ollut sairaus. Näissä olosuhteissa yliopistolla oli A:n pitkästä virkaurasta huolimatta ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Asia 43/2009: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Yliopisto oli 13.3.2009 irtisanonut opettaja A:n virkasuhteen. Perusteena oli A:n päihtyminen virkatehtävissä työpaikalla. A:n keväällä 2009 pitämä luento oli A:n päihtymystilan vuoksi... - Korvausvaatimus Asia 23/2009: Korvausvaatimus 1268344800000
Lyhennelmä A oli nimitetty kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen kahdella peräkkäisellä nimityksellä 1.4.–31.8.2008. Nimittämiskirjoissa ei ollut mainittu määräaikaisuuden perustetta. Virkamieslautakunta katsoi, että syyttäjänviraston olisi tullut merkitä määräaikaisuuden peruste nimittämiskirjaan. Viraston vastineen mukaan kyseessä oli kuitenkin ollut avoinna olevan viran hoitaminen. Virasto ei ollut selvittänyt tarkemmin sitä, oliko A:n hoitama virka täytetty sittemmin vakinaisesti. Riidatonta oli se, että A:n jälkeen avoinna ollutta virkaa hoitamaan oli nimitetty määräajaksi toinen henkilö. Näissä oloissa virasto ei ollut selvittänyt, että avoinna olevan viran tehtävien väliaikaisen hoidon järjestäminen oli edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Virkamieslautakunnan mukaan määräaikaisen virkasuhteen tulisi kestää koko perusteen mukaisen ajan. A:ta ei ollut riidattomasti nimitetty koko määräaikaisuuden perusteen keston ajaksi. Viraston selvityksen mukaan kihlakunnansyyttäjältä tarvittavan taidon osoittamiseksi on edellytetty suoritettua tuomioistuinharjoittelua ja apulaissyyttäjäkoulutuksen suorittamista sekä aikaisempaa kokemusta syyttäjän toimesta. Avoinna ollutta virkaa oli A:n jälkeen nimitetty hoitamaan määräajaksi henkilö, joka oli suorittanut tuomioistuinharjoittelun ja toiminut julkisena oikeusavustajana, mutta ei täyttänyt muita esitettyjä vaatimuksia. A ei ollut suorittanut tuomioistuinharjoittelua, mutta hänellä oli kokemusta syyttäjän toimesta. Näissä oloissa A:n kokemattomuus ei ollut sellainen virkamieslaissa tarkoitettu erityinen syy, jonka perusteella hänet olisi voitu nimittää vain osaksi määräaikaisuuden perusteena olevasta ajasta. Virkamieslautakunta velvoitti syyttäjänviraston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 4–4, jossa puheenjohtajan ääni ratkaisi). KHO 16.2.2012 T 283: Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja hylkäsi A:n virkamieslautakunnalle tekemän korvausvaatimuksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelujen mukaan A:n aiempi määräaikainen nimitys oli liittynyt avoinna olleisiin virkoihin kuuluvien tehtävien hoitamiseen. Tämän nimityksen osalta määräaikaisuuteen oli siten ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettu peruste. Jälkimmäisessä nimityksessä A:ta ei ollut nimitetty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi. A:lla ei 1.4.-30.6.2008 nimitystä tehtäessä ollut mainittavaa aikaisempaa työkokemusta. A:n työtodistuksen mukaan hänen tehtävinä kyseessä olleiden virkasuhteiden aikana oli yksinkertaisten rikosasioiden hoitaminen ja rangaistusvaatimusten vahvistaminen. Kun otettiin huomioon A:n 1.4.-30.6.2008 virkasuhteen lyhyt kesto sekä A:n työnkuva tämän virkasuhteen aikana ja se, ettei A:lla ollut suoritettuna apulaissyyttäjän koulutusta tai muuta lisäkoulutusta, ei A:lla voitu katsoa olleen nimitystä ajalle 1.7.-31.8.2008 tehtäessä aiemmista työtehtävissä hankittua kihlakunnan syyttäjän tehtävän hoitamiseen tarvittavaa taitoa. Näin ollen A:lla ei voitu katsoa olevan nimitystä ajalle 1.7.-31.8.2008 tehtäessä kihlakunnan syyttäjän virkaan vaadittavaa kelpoisuutta. Näin ollen A oli voitu nimittää määräaikaiseen virkasuhteeseen avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikaiseksi järjestämiseksi lyhyemmäksi aikaa kuin viran arvioituun täyttämisajankohtaan saakka. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 23/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen kahdella peräkkäisellä nimityksellä 1.4.–31.8.2008. Nimittämiskirjoissa ei ollut mainittu määräaikaisuuden perustetta. Virkamieslautakunta... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 31/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1265925600000
Lyhennelmä Yliopisto oli päätöksellään 27.1.2009 irtisanonut lehtori A:n virkasuhteen päättymään tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Esitetyn selvityksen perusteella virkamieslautakunta katsoi, että luottamusmies oli ollut läsnä tilaisuudessa, jossa A:n kanssa oli henkilökohtaisesti keskusteltu yt-neuvottelujen yhteydessä. Kyseinen tilaisuus oli kuitenkin liittynyt yliopistossa käynnissä olleisiin yt-neuvotteluihin, eikä asiassa ollut osoitettu, että A:lle olisi virkamiesasetuksen mukaisesti ilmoitettu mahdollisuudesta pyytää luottamusmiehen kuulemista. Päätös oli siten tältä osin syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Virkamieslautakunnan mukaan virkasuhteen irtisanominen tulee perustella hallintolain mukaisesti. Yliopiston mukaan irtisanomisperusteet oli esitelty A:lle henkilökohtaisessa keskustelussa, jossa oli pidetty pöytäkirjaa ja lisäksi perusteet oli todettu kirjallisissa esityksissä yt-neuvotteluissa suunnitelluista toimenpiteistä. Muistio ja kirjallinen esitys olivat yliopiston mukaan olleet pyynnöstä A:n käytettävissä. Kun virkamieslautakunta otti huomioon, että virkamieslaki edellyttää virkasuhteen irtisanomisen tapahtuvan kirjallisesti, ennen irtisanomispäätöksen tekemistä suullisesti esitetyt perustelut eivät olleet täyttäneet hallintolain mukaista perusteluvelvollisuutta. Yliopiston päätöksen perusteluista ei ollut ilmennyt, mitkä seikat ja selvitykset olivat vaikuttaneet ratkaisuun. Pelkkä viittaaminen lainkohtaan ei ollut hallintolain mukaisen perusteluvelvollisuuden kannalta riittävää. Päätös ei siten ollut hallintolain tarkoittamalla tavalla perusteltu ja se oli lainvastaisena kumottava. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi yliopiston päätöksen virkasuhteen irtisanomisesta perusteluvelvollisuuden laiminlyömisen vuoksi virheellisessä järjestyksessä syntyneenä (äänestys 7–2). Koska yliopiston päätös kumottiin edellä todetulla perusteella, enemmän lausunnon antaminen muista valitusperusteista raukesi. KHO 27.12.2012 T 3692: Korkein hallinto-oikeus kumosi yliopiston valituksesta virkamieslautakunnan päätöksen ja otti viivytyksen välttämiseksi A:n oikaisuvaatimuksen tutkittavaksi. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen. Yliopiston päätös jää siis voimaan. Korkeimman hallinto-oikeuden perustelujen mukaan A oli saanut asiaa kokonaisuutena tarkastellen ja myös oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä riittävästi tietoa niistä perusteista, jotka ovat sittemmin johtaneet hänen irtisanomiseensa. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan irtisanomispäätöstä ei tullut kumota sillä perusteella, ettei A:lle ole osoitettu nimenomaisesti varatun tilaisuutta kutsua luottamusmiestä tai pääluottamusmiestä kuulemistilaisuuteen, kun kuitenkin A:ta ja luottamusmiestä oli kuultu irtisanomismenettelyyn liittyen 20.1.2009 järjestetyssä henkilökohtaisessa keskusteluksi kutsutussa tilaisuudessa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että yliopistolla oli ollut valtion virkamieslain mukaisen peruste A:n irtisanomiseen. Valtion_virkamiesL_66_§_1_mom Valtion_virkamiesasetus_43_§ HallintoL_2_§ HallintoL_45_§ Suomen_perustuslaki_21_§_2_mom Päätös
Asia 31/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Yliopisto oli päätöksellään 27.1.2009 irtisanonut lehtori A:n virkasuhteen päättymään tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Esitetyn selvityksen perusteella virkamieslautakunta katsoi,... - Korvausvaatimus Asia 106/2008: Korvausvaatimus 1253826000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt työvoima- ja elinkeinokeskuksessa 16.5.2003–2.4.2008 yhteensä kahdeksalla määräaikaisella nimityksellä. Virkamieslautakunnan mukaan A oli nimitetty ensimmäiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen työllisyysmäärärahoilla, joten tältä osin hänen nimitykselleen oli ollut virkamieslain mukainen peruste. Toisen nimityksen osalta perusteena oli työruuhkan purkaminen ja työn luonne. TE-keskuksen selvityksen mukaan A:n tehtävät olivat sinänsä olleet TE-keskuksen normaaliin tehtäväkenttään kuuluvia, mutta eläkkeelle lähdön toteuttamisesta ja töiden ruuhkautumisesta johtuvia, ja niiden oli arvioitu olevan hoidettavissa etukäteen määrätyn ajanjakson kuluessa. Näin ollen kysymyksessä oli ollut laissa tarkoitettu työn luonteesta johtuva peruste käyttää määräaikaista virkasuhdetta. Seuraava nimitys oli perustunut B:n osastosihteerin viransijaisuuden järjestelyihin. Virkamieslautakunta totesi esitetyn selvityksen perusteella, että osastosihteerien tehtäväratkaisujen valmistelu oli näissä oloissa edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen, vaikka A ei ollutkaan toiminut B:n sijaisena. Seuraavan neljän nimityksen osalta A oli nimitetty B:n viransijaiseksi. Virkamieslautakunta katsoi, että vaikka B:lle ei ollut aiemmin nimitetty sijaista ja A oli esitetyn selvityksen perusteella jatkanut myös näiden nimitysten aikana samojen tehtävien hoitamista kuin aiempien nimitystensä ajan, nimitysten perusteena voitiin katsoa olleen virkamieslain mukainen sijaisuus. Sijaiseksi otettavalla ei tarvitse teettää samoja virkatehtäviä kuin virkamiehellä, jonka sijaiseksi hänet on otettu, vaikkakin tässä tapauksessa tehtävät olivat olleet samankaltaisia. Viimeisen nimityksen perusteena oli C:n sijaisuus. Virkamieslautakunnan mukaan kyse oli virkamieslaissa tarkoitetusta sijaisuudesta, vaikka A:ta ei ollut osoitettu hoitamaan C:n tehtäviä. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n hakemuksen kokonaisuudessaan (äänestys 6–2). KHO 30.12.2011 T 3942: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ VuorotteluvapaaL_6_§ Päätös
Asia 106/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt työvoima- ja elinkeinokeskuksessa 16.5.2003–2.4.2008 yhteensä kahdeksalla määräaikaisella nimityksellä. Virkamieslautakunnan mukaan A oli nimitetty ensimmäiseen määräaikaiseen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 124/2008: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1268344800000
Lyhennelmä Työsuojelupiiri oli 27.11.2008 irtisanonut A:n ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 1.10.2008 tuominnut A:n yllytyksestä perättömään lausumaan kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Irtisanomisen perusteena oleva teko oli työsuojelupiirin mukaan sellainen, että se osoitti tarkastajan tehtävät ja toimivalta julkisen vallan käyttäjänä huomioiden A:n siinä määrin soveltumattomaksi tarkastajan virkatehtävien hoitamiseen, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. A:lle oli toimitettu kuulemiskirjeen 9.10.2008 jälkeen uusi kuulemiskirje 27.10.2008, eikä siten aiemmassa kuulemiskirjeessä olleilla puutteilla ja virheellisyyksillä ollut merkitystä arvioitaessa kuulemisen lainmukaisuutta. A oli pyytänyt kuulemisen siirtämistä sairauden vuoksi. Virkamieslautakunta otti huomioon, että A:lle oli erikseen ilmoitettu mahdollisuudesta käyttää avustajaa kirjallisen vastineen laatimisessa. Myös kirjallisen kuulemisen määräaikaa oli pidennetty samalla, kun A:lle oli ilmoitettu, ettei kuulemista lykätä sairauden perusteella. Asiassa ei siten ollut tapahtunut sellaista kuulemisvirhettä, jonka perusteella päätös irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä olisi ollut kumottava. Se, että henkilö oli toiminut syyttäjän todistajana rikoskäsittelyssä, ei tehnyt hänestä esteellistä osallistumaan A:n irtisanomista koskevaan päätöksentekoon. Ottaen huomioon työsuojeluviranomaisen tehtävät ja toimivaltuudet, tarkastajan virkaa oli virkamieslautakunnan mukaan pidettävä luonteeltaan sellaisena, että sen hoitaminen voi edellyttää erityistä käyttäytymisvelvoitetta myös vapaa-aikana. A:n teko oli vastoin tarkastajan tehtäviä ja toimivaltuuksia ja sen katsottiin aiheuttavan luottamuspulaa. A:n pitkästä virkaurasta huolimatta työsuojelupiirillä oli teon luonne ja vakavuus huomioiden ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomisen perusteena oleva teko osoitti A:n siinä määrin sopimattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 30.4.2012 T 1057: Valitus hylätty. Korkein hallinto-oikeus on virkamieslautakunnasta poiketen katsonut kuitenkin, ettei A:lla ole ollut valtion virkamieslain 14 §:ssä säädetyn käyttäytymisvelvollisuuden lisäksi muuta, erityistä käyttäytymisvelvoitetta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_ Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_27_§_1_mom HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta HallintoL_33_§ HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_36_§ Päätös
Asia 124/2008: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Työsuojelupiiri oli 27.11.2008 irtisanonut A:n ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 1.10.2008 tuominnut A:n yllytyksestä perättömään lausumaan kuuden kuukauden ehdolliseen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asiat 120/2008 ja 38/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1258668000000
Lyhennelmä Tutkimusapulainen A oli ensin irtisanottu päätöksellä 13.11.2008 ja sitten päätöksellä 23.2.2009. Ensimmäisestä päätöksestä puuttui oikaisuvaatimusosoitus. Jälkimmäisessä päätöksessä todettiin, että se korvaa aiemman päätöksen ja että virkasuhteen viimeinen voimassaolopäivä on 31.8.2009. Perusteena oli A:n töiden loppuminen kokonaan laboratorioanalyysilaitteen hankkimisen vuoksi. Tutkimuslaitos oli päätöksen mukaan selvittänyt mahdollisuuden tarjota A:lle muuta hänen koulutustaan vastaavaa työtä tutkimuslaitoksessa, mutta sellaisia tehtäviä ei ollut. A oli vaatinut oikaisua molempien päätösten osalta. Virkamieslautakunta totesi, että tutkimuslaitos oli korjannut aiempaa päätöstään hallintolain mukaisesti ja tehnyt asiassa uuden oikaisuvaatimuskelpoisen päätöksen. Näissä oloissa A:n ei voitu katsoa olevan enää oikeussuojan tarpeessa aiemmin päivättyyn päätökseen nähden. Jälkimmäisen päätöksen osalta virkamieslautakunta katsoi, että koska irtisanomisen perusteena oli töiden loppuminen, ei A:n irtisanomisesta mahdollisesti aiheutuneen kustannussäästön vähäisyydellä ollut asiassa oikeudellista merkitystä. Esitetystä selvityksestä ei ilmennyt, että tutkimuslaitoksessa olisi ollut sellaisia tehtäviä, joihin A olisi voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa. Tutkimuslaitoksella oli siten ollut laissa tarkoitettu oikeus A:n irtisanomiseen. Tilanne A:n ja hänen esimiestensä välillä oli ollut ennen irtisanomista ristiriitainen ja A:lle oli annettu myös varoitus hänen käyttäytymisestään. Asiassa ei kuitenkaan ollut esitetty luotettavaa selitystä siitä, että irtisanomisperuste olisi ollut muu kuin tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Virkamieslautakunta jätti tutkimatta A:n 13.11.2008 päivättyyn irtisanomisilmoitukseen kohdistuneen oikaisuvaatimuksen. Virkamieslautakunta tutki A:n 23.2.2009 päivättyyn irtisanomisilmoitukseen kohdistuneen oikaisuvaatimuksen ja hylkäsi sen. KHO 29.8.2011 T 2428: Valitus hylätty. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi myös vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Valtion_virkamiesL_5_§ HallintoL_50_§ Päätös
Asiat 120/2008 ja 38/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Tutkimusapulainen A oli ensin irtisanottu päätöksellä 13.11.2008 ja sitten päätöksellä 23.2.2009. Ensimmäisestä päätöksestä puuttui oikaisuvaatimusosoitus. Jälkimmäisessä päätöksessä todettiin,... - Korvausvaatimus Asia 70/2009: Korvausvaatimus 1270760400000
Lyhennelmä A oli nimitetty 1.3.2000–31.12.2008 korkeakoulun osa-aikaisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin yhteensä 11 peräkkäisellä nimityksellä. Määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu työn luonne ja yksilöity projekti. Työn projektimaisuus ja se, että rahoitukseen on käytetty ulkopuolisia varoja, eivät vielä sellaisenaan osoita, että määräaikaiselle virkasuhteelle on laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Määräaikaisuuden perustetta on arvioitava kunkin nimittämishetken olosuhteiden mukaan työn luonne huomioon ottaen. Kun virkamieslautakunta otti huomioon, että A oli noin yhdeksän vuoden aikana työskennellyt vuosittain toteutettuun samansisältöiseen koulutusohjelmaan liittyvissä tehtävissä, oli kyse ollut pysyväisluonteisista tehtävistä. Työn luonne ei ollut edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Korkeakoulun esittämillä väittämillä siitä, että koulutusohjelman järjestäminen oli ollut riippuvainen osallistujamääristä ja ettei koulutusohjelman jatkosta vuodelle 2010 ollut tehty linjauksia, ei ollut merkitystä määräaikaisten virkasuhteiden lainmukaisuuden kannalta. Asiassa ei muutoinkaan ollut esitetty laissa tarkoitettuja perusteita A:n ottamiseen toistuvasti peräkkäisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:n työn laadulla tai hänen virkavelvollisuuksien noudattamisella ei ollut merkitystä asian ratkaisun kannalta. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n vaatimuksen oikaisuvaatimuskulujen korvaamisesta lakiin perustumattomana. Korkeakoulu velvoitettiin maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaava korvaus (äänestys 5–2). Korvausvaatimus hylättiin enemmälti. Viivästyskorkovaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. KHO 18.10.2012 T 2861: Korkein hallinto-oikeus tutki A:n vaatimuksen virkamieslautakunnan asiavirheen korjaamista koskevan päätöksen 18.6.2010 poistamisesta menettelyvirheen johdosta osana valitusta. Sekä A:n että korkeakoulun valitukset hylätään. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ HallintoL_64_§ Päätös
Asia 70/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty 1.3.2000–31.12.2008 korkeakoulun osa-aikaisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin yhteensä 11 peräkkäisellä nimityksellä. Määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu työn luonne... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 74/2009: Virantoimituksesta pidättäminen 1276808400000
Lyhennelmä Virasto oli 12.6.2009 päättänyt pidättää A:n virantoimituksesta toistaiseksi, kuitenkin enintään siihen saakka, kunnes esitetään selvitys A:n työkyvyn arviointia koskevien tutkimusten aloittamisesta. Päätöksen perustelujen mukaan neuvotteluissa oli sovittu yksimielisesti, että A menee tutkimuksiin, mutta A oli perunut hänelle 6.5.2009 varatun ajan. A oli ilmoittanut esimiehelleen 19.5.2009, että oli siirtänyt työkykynsä selvittämistä elokuulle. Virkamieslautakunta totesi esitetyn selvityksen perusteella, että A:n menemisestä työkyvyn arviointitutkimuksiin oli sovittu 22.4.2009 pidetyssä palaverissa, mutta asiakirjojen mukaan tutkimusten ajankohtaa ei ollut yksiselitteisesti sovittu. Virasto ei ollut ennen virantoimituksesta pidättämistä koskevaa päätöstään antanut eikä väittänytkään antaneensa A:lle valtion virkamieslain 19 §:ssä tarkoitettua määräystä mennä terveydentilansa toteamiseksi suoritettaviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin. Tällaista määräystä on pidettävä virkakäskyn sisältävänä hallintopäätöksenä, jonka noudattamisesta kieltäytymisen johdosta pakotteena voidaan käyttää virantoimituksesta pidättämistä. Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan A:n kanssa oli eri yhteyksissä keskusteltu hänen työtehtäviensä hoidossa ilmenneistä puutteista, mutta lain edellyttämää yksiselitteistä määräystä ei kuitenkaan ollut annettu. Tutkimuksiin meno oli jäänyt sopimuksenvaraiseksi, eikä A:n voitu katsoa kieltäytyneen valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tutkimuksista sen vuoksi, että hän oli lykännyt niiden ajankohtaa. A:n virantoimituksesta pidättämiselle ei ollut virkamieslain mukaisia edellytyksiä. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen. Palkkavaatimuksen tutkiminen ei kuulunut virkamieslautakunnan toimivaltaan. KHO 19.8.2011 T 2288: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_19_§_1_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_2_kohta Päätös
Asia 74/2009: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Virasto oli 12.6.2009 päättänyt pidättää A:n virantoimituksesta toistaiseksi, kuitenkin enintään siihen saakka, kunnes esitetään selvitys A:n työkyvyn arviointia koskevien tutkimusten aloittamisesta.... - Korvausvaatimus Asia 65/2009: Korvausvaatimus 1270760400000
Lyhennelmä A oli nimitetty 1.3.2008–31.5.2009 neljään kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen. Syyttäjänviraston selvityksen mukaan perusteena nimityksille oli ollut avoinna olevan viran tehtävien väliaikainen hoitaminen tai sijaisuus. Vaikka ensimmäisessä nimittämiskirjassa ei ollut mainittu määräaikaisuuden perustetta, siinä oli mainittu, että nimitys kestää enintään kuitenkin siihen saakka, kunnes virka täytetään. Virkaan oli nimitetty toinen henkilö 1.7.2008 alkaen. Tältä osin lautakunta piti selvitettynä, että määräaikaisten nimitysten perusteena 1.3.–30.6.2008 oli ollut avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoitaminen. Perusteen ilmoittamatta jättäminen nimittämiskirjassa ei sellaisenaan perustanut oikeutta korvaukseen. Toisessa nimittämiskirjassa oli merkitty määräaikaisuuden perusteeksi sijaisuus. Virkamieslautakunta totesi, että sijaisuus voi olla määräaikaisten virkasuhteiden perusteena riippumatta siitä, vastaavatko määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyn tehtävät tai palkkaus sijaisen tarpeen aiheuttaneen virkamiehen tehtäviä tai palkkausta. A oli myös nimitetty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi eli sijaistettavan virkamiehen virkavapauden päättymiseen saakka. Kolmannen nimityksen perusteena oli ollut avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon tilapäinen järjestäminen ja nimitys oli kestänyt siihen saakka, kunnes toinen henkilö nimitettiin virkaan. Sijaisuus ja avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien tilapäisen hoidon järjestäminen olivat siten tehtävien sinänsä pysyvästä luonteesta huolimatta edellyttäneet määräaikaisten palvelussuhteiden käyttämistä. Viimeinen nimitys 1.–31.5.2009 ei ollut syyttäjänviraston selvityksen mukaan virkasidonnainen määräaikainen virkasuhde, vaan A:n työn välitöntä päättymistä oli kohtuussyistä lykätty vakanssittomalla nimityksellä, sillä A oli saanut vasta 2.4.2009 tiedon, ettei hänen nimitystään tulla enää jatkamaan. Kun virkamieslautakunta otti huomioon A:n työn luonteen ja nimityksen lyhyen keston ja sen, että syyttäjänvirasto oli nimityksellä pyrkinyt parantamaan A:n asemaa, syyttäjänvirasto ei ollut siten käyttänyt määräaikaista nimittämistä A:n palvelussuhdeturvan heikentämiseksi tai muussa lainvastaisessa tarkoituksessa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 23.12.2011 T 3745: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 65/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty 1.3.2008–31.5.2009 neljään kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen. Syyttäjänviraston selvityksen mukaan perusteena nimityksille oli ollut avoinna olevan viran tehtävien... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 52/2009: Irtisanominen yksilöperusteella 1271970000000
Lyhennelmä Ministeriö oli irtisanonut A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta 7.11.2008. A vaati ensisijaisesti irtisanomispäätöksen kumoamista ja toissijaisesti menetetyn määräajan palauttamista. Ministeriön selvityksen mukaan päätös A:n irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä oli annettu A:lle henkilökohtaisesti tiedoksi 10.11.2008. Irtisanomispäätöksen liitteenä oli ollut oikaisuvaatimusosoitus. Asiakirjat oli annettu todisteellisesti A:lle tiedoksi 3.3.2009. Valtion virkamieslain mukaan oikaisuvaatimus on annettava virkamieslautakunnalle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. A oli toimittanut oikaisuvaatimuksensa virkamieslautakunnalle 4.5.2009 eli myöhässä. Menetetyn määräajan palauttaminen ei kuulunut virkamieslautakunnan, vaan korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Virkamieslautakunta ei tutkinut A:n oikaisuvaatimusta, eikä menetetyn määräajan palauttamista koskevaa hakemusta. KHO 14.10.2011 T 2949: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_53_§_2_mom HallintoL_34_§_2_mom_1_kohta HallintoL_60_§_1_mom HallintoL_60_§_2_mom Hallintolainkäyttölaki_62_§ Päätös
Asia 52/2009: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Ministeriö oli irtisanonut A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta 7.11.2008. A vaati ensisijaisesti irtisanomispäätöksen kumoamista ja toissijaisesti menetetyn määräajan palauttamista. Ministeriön... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 59/2009: Irtisanominen yksilöperusteella 1261087200000
Lyhennelmä Tutkimuslaitos oli 14.4.2009 irtisanonut laboratorioteknikko A:n virkasuhteen, sillä A oli rikkonut tai laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. A oli laiminlyönyt noudattaa työaikoja ja myöhästellyt ilmoittamatta poissaoloista esimiehelleen, harrastanut työnantajan mahdollistamaa viikkoliikuntaa annettujen ohjeiden vastaisesti ilman esimiehen hyväksyntää, jättänyt osallistumatta yhteen kokoukseen ja mennyt toiseen ilman esimiehensä lupaa sekä laiminlyönyt ilmoittaa esimiehelleen sairauslomansa jatkumisesta. A oli saamistaan kahdesta varoituksesta huolimatta edelleen rikkonut sekä työaikaohjetta että laitoksen johtajan antamaa määräystä ilmoittaa mahdollisistakin poissaoloista esimiehelle kello 8 mennessä. Virkamieslautakunnan mukaan irtisanomispäätöstä ei voitu pitää perustelemattomana sen vuoksi, ettei siihen ollut kirjattu A:n esittämiä mielipiteitä ja kannanottoja. Esitetyn selvityksen perusteella A ei ollut varoituksista huolimatta korjannut menettelyään, eikä esittänyt hyväksyttäviä perusteita ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönneille. A ei ollut sopinut viikkoliikunnasta esimiehensä kanssa, kuten määräysten mukaan tuli tehdä. Lisäksi A ei ollut väittänytkään, ettei hän olisi saanut kutsua työtehtäviinsä kuuluvaan koulutukseen. Vaikka yksittäiseen koulutustilaisuuteen osallistumatta jättämistä ei pelkästään voitaisi pitää irtisanomisen perusteena, virkamieslautakunta katsoi, että se voitiin ottaa kokonaisharkinnassa huomioon arvioitaessa A:n virkavelvollisuuksien noudattamista. Esitetystä selvityksestä ei ilmennyt, että irtisanominen olisi johtunut A:n sairaudesta tai muusta lainvastaisesta syystä. Virkamieslautakunta katsoi edellä mainituilla perusteilla kokonaisarviona, että työnantajalla oli ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. A:n esittämiä kantelunluonteisia vaatimuksia laitoksen johtajan toimien lainmukaisuuden tutkimisesta virkamieslautakunta ei ollut toimivaltainen tutkimaan. KHO 16.8.2011 T 2168: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom HallintoL_45_§ Päätös
Asia 59/2009: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Tutkimuslaitos oli 14.4.2009 irtisanonut laboratorioteknikko A:n virkasuhteen, sillä A oli rikkonut tai laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. A oli laiminlyönyt noudattaa työaikoja ja myöhästellyt... - Korvausvaatimus Asia 50/2009: Korvausvaatimus 1270760400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulun palveluksessa 1.6.2006–31.12.2008 yhteensä viidessä peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa. A oli 18.11.2008 ilmoittanut suullisesti esimiehelleen irtisanoutuvansa ja siirtyvänsä kahden viikon kuluttua toisen työnantajan palvelukseen sekä täyttänyt esimiehensä pyynnöstä irtisanoutumisilmoituksen. A:n mukaan hän oli seuraavana päivänä peruuttanut irtisanoutumisensa ja ilmoittanut jäävänsä sen sijaan vuosilomalle, koska hänellä oli ollut käyttämättömiä vuosilomapäiviä niin paljon, että hän oli voinut olla virkasuhteensa loppuajan vuosilomalla. Irtisanoutumisen jälkeisistä tapahtumista esitettiin ristiriitaista selvitystä, mutta virkamieslautakunta piti esitetyn perusteella ilmeisenä, että korkeakoulu oli hyväksynyt A:n irtisanoutumisen peruutuksen. Näin ollen A:n virkasuhde korkeakouluun oli päättynyt sen vuoksi, että häntä ei enää ollut nimitetty korkeakoulun virkamieheksi. Ensimmäinen nimitys oli perustunut ulkopuolisen rahoituksen turvin toteutettuun hankkeeseen, joka oli kestänyt rajoitetun ajan. A:n nimitykselle oli siten ollut tänä aikana laissa tarkoitettu työn luonteeseen liittyvä perusteltu syy. Sijaisuuksien osalta virkamieslautakunta totesi, että sijaisuus voi olla määräaikaisten virkasuhteiden perusteena riippumatta siitä, vastaavatko sijaiseksi nimitetyn tehtävät tai palkkaus sijaisen tarpeen aiheuttaneen virkamiehen tehtäviä tai palkkausta. Näin ollen A:n ja B:n työtehtävien erolla ei ollut asiaa arvioitaessa merkitystä. Samoin asiassa oli jäänyt selvittämättä, että A:ta ei olisi nimitetty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi. Neljännessä nimityksessä määräaikaisuuden peruste oli se, että A oli ollut yliopisto-opiskelija. Asiassa ei ollut kuitenkaan selvitetty, että A:n työtehtävät olisivat liittyneet hänen opintojensa suorittamiseen ja lisäksi A oli ollut perustutkinto- eikä jatko-opiskelija. Korkeakoulu oli vasta jälkeenpäin vedonnut organisaatiomuutokseen määräaikaisuuden perusteena neljännessä ja viidennessä nimityksessä. Asiassa oli kuitenkin jäänyt luotettavasti selvittämättä, olivatko A:n hoitamat työt oleellisesti muuttuneet organisaatiomuutoksen vuoksi. Korkeakoulu ei ollut luotettavasti selvittänyt, että työn luonne olisi edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. Virkamieslautakunta määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Korvausvaatimus hylättiin enemmälti (äänestys 4–3). KHO 18.10.2012 T 2860: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_6_mom Valtion_virkamiesL_28_§_2_mom Valtion_virkamiesL_30_§_4_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Valtion_virkamiesL_66_§_1_mom Päätös
Asia 50/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulun palveluksessa 1.6.2006–31.12.2008 yhteensä viidessä peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa. A oli 18.11.2008 ilmoittanut suullisesti esimiehelleen irtisanoutuvansa... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 28/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1265925600000
Lyhennelmä Yliopisto oli päätöksellään 27.1.2009 irtisanonut tutkija A:n virkasuhteen päättymään tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Yliopiston selvityksen mukaan taloustieteiden ja -matematiikan aineiden opetus ja tutkimus oli siirtynyt toiseen tiedekuntaan, mistä syystä A:n tehtävät osastolla olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. A:n käsityksen mukaan hänen irtisanomisensa todelliset syyt olivat olleet henkilökohtaisia. Hallintolain mukaan päätös on perusteltava. Virkamieslautakunnan mukaan pelkkä viittaaminen lainkohtaan ei ollut hallintolain mukaisen perusteluvelvollisuuden kannalta riittävää. Yliopiston päätöksestä ei ilmennyt tarkemmin, mitkä seikat ja selvityksen olivat vaikuttaneet ratkaisuun, joten yliopiston päätös ei ollut hallintolain tarkoittamalla tavalla perusteltu. Yliopisto ei ollut esittänyt tarkempaa selvitystä A:n tehtävistä. A:n toimenkuvasta ja työtehtävistä oli ollut erimielisyyksiä. A:n mukaan hänen tehtäviinsä kuului aiemman irtisanomispäätöksen kumoamisen jälkeen ainoastaan artikkelien kirjoittaminen. Yliopisto ei ollut selvittänyt siitä, mistä syystä nämä tehtävät olivat mahdollisesti vähentyneet. Yliopisto ei ollut myöskään selvittänyt sitä, milloin taloustieteiden ja -matematiikan opetus ja tutkimus oli siirtynyt toiseen tiedekuntaan ja minkälaisia henkilö- ja tehtäväjärjestelyjä kyseinen siirto oli aiheuttanut. Yliopisto ei ollut myöskään esittänyt tarkempaa selvitystä siitä, oliko yliopisto selvittänyt tiedekunnan mahdollisuudet tarjota A:lle hänen osaamistaan vaativia tehtäviä. Yliopiston mukaan osaston osaamistarpeet eivät olleet enää samat kuin A:n osaaminen. Yliopisto ei ollut kuitenkaan tarkemmin selvittänyt osaston osaamisessa tapahtunutta muutosta ja sitä, miten muutos oli käytännössä vaikuttanut A:n tehtäviin eli sitä, olivatko A:n virkaan kuuluvat tehtävät vähentyneet virkamieslaissa tarkoitetulla tavalla. Virkamieslautakunnan mukaan yliopisto ei edellä todetut seikat huomioiden ollut huolehtinut asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä, eikä A:n irtisanomiselle ollut osoitettu olleen virkamieslain mukaisia perusteita. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi yliopiston päätöksen (irtisanomispäätöksen perustelemisen osalta äänestys 7–2). KHO 27.12.2012 T 3691: Korkein hallinto-oikeus kumosi yliopiston valituksesta virkamieslautakunnan päätöksen ja otti viivytyksen välttämiseksi A:n oikaisuvaatimuksessa esittämän uudelleensijoittamista ja -kouluttamista koskevan vaatimuksen tutkittavakseen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen. Yliopiston päätös jää siis voimaan. A:n oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_66_§_1_mom HallintoL_33_§_1_mom HallintoL_45_§_1_mom Päätös
Asia 28/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Yliopisto oli päätöksellään 27.1.2009 irtisanonut tutkija A:n virkasuhteen päättymään tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Yliopiston selvityksen mukaan taloustieteiden ja -matematiikan... - Korvausvaatimus Asia 119/2008: Korvausvaatimus 1256245200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston opetushoitajana kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa 1.1.2005–31.7.2008. Kahden ensimmäisen nimityksen perusteena 1.1.2005–31.12.2006 olivat olleet hankkeet, joissa laajennettiin lääketieteelliseen tiedekuntaan sisään otettavien määrää. Se, että kyse oli ollut hankkeesta ja ulkopuolisesta rahoituksesta ei yksin ollut valtion virkamieslain sallima peruste määräaikaiselle nimitykselle. Kyse oli kuitenkin ajallisesti rajatusta hankkeesta, jossa selvityksen mukaan kaikki opetuksen vaatimat tehtävät oli hoidettu tilapäisin järjestelyin. Huolimatta siitä, että A oli hoitanut koko ajan samoja opetushoitajan tehtäviä, näitä tehtäviä ei vielä ollut voitu pitää pysyvinä, vaan ne olivat liittyneet kyseessä olevaan hankkeeseen. Näin ollen nimityksille oli ollut työn luonteesta johtuva hyväksyttävä peruste. Opetushoitajan virka oli perustettu 1.1.2007 lukien ja virka oli julistettu haettavaksi 6.2.2008. Virkamieslautakunnan mukaan viran perustaminen osoitti, että opetushoitajan virkaan liittyvä tehtävä oli arvioitu pysyväksi ainakin 1.1.2007 lukien. Viran täyttämismenettelyn ajan yliopistolla oli ollut laillinen peruste käyttää määräaikaista virkasuhdetta. Viran perustamisen ja täyttämismenettelyyn ryhtymisen välisenä, runsaan vuoden pituisena aikana yliopistolla ei kuitenkaan ollut perusteltua syytä nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle seitsemän (7) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–3). KHO 2012 T 227: Ei muutosta lopputulokseen (äänestys 3–2). Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 119/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston opetushoitajana kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa 1.1.2005–31.7.2008. Kahden ensimmäisen nimityksen perusteena 1.1.2005–31.12.2006 olivat olleet hankkeet,... - Korvausvaatimus Asia 16/2009: Korvausvaatimus 1258668000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliassistentin ja yliopisto-opettajan tehtävissä 1.8.1993 – 31.7.2008 kolmella määräaikaisella nimityksellä. Virkamieslautakunta ei tutkinut nimityksen lainmukaisuutta siltä osin kuin vaatimus koski ennen virkamieslain voimaantuloa 1.12.1994 tehtyä nimitystä 1.8.1993 – 31.7.1998. Seuraavaksi viideksi vuodeksi A oli nimitetty yliassistentin virkaan. Yliopistoasetuksen mukaan yliassistentin virka täytetään määräajaksi, joten tälle nimitykselle oli ollut yliopistoasetuksen mukainen peruste. Kolmannessa nimityksessä A oli nimitetty edelleen viiden vuoden määräajaksi yliopisto-opettajan virkaan. Yliopistoasetusta ei voitu tulkita laajentavasti siten, että se käsittäisi myös muita kuin siinä nimenomaisesti mainittuja tehtävänimikkeitä. Myöskään korkeakoulun sisäisiin ohjeisiin viittaamalla ei voitu syrjäyttää virkamieslaissa asetettuja määräaikaisuuden perusteita. Kun korkeakoulu ei ollut esittänyt, että nimitykselle olisi ollut virkamieslain mukaista viran luonteeseen tai viraston toimintaan liittyvää perustetta, A:lla oli oikeus tämän nimityksen osalta hakemaansa korvaukseen, mutta ei kuitenkaan ajalta, jolloin hän oli ollut virkavapaalla yliopisto-opettajan virasta. Tuona aikana A oli hoitanut professorin virkaa määräaikaisella nimityksellä, joka oli perustunut avoimen viran tehtävien hoidon väliaikaiseen järjestämiseen. Virkamieslautakunta määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–4). KHO 8.3.2012 T 551: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Yliopistoasetus_9_§ Päätös
Asia 16/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliassistentin ja yliopisto-opettajan tehtävissä 1.8.1993 – 31.7.2008 kolmella määräaikaisella nimityksellä. Virkamieslautakunta ei tutkinut nimityksen lainmukaisuutta siltä... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 24/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1265925600000
Lyhennelmä Yliopisto oli 27.1.2009 päivätyllä irtisanomisilmoituksella irtisanonut opintotoimistossa työskennelleen A:n palvelussuhteen päättymään tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Yt-neuvotteluasiakirjoista ilmeni, että opintotoimiston tehtävien oli arvioitu vähentyneen. Lisäksi toimintojen kehittämisen ja tehostamisen myötä opintotoimistosta oli päätetty vähentää yksi henkilötyövuosi. Virkamieslautakunnan mukaan virkasuhteen irtisanominen tulee perustella hallintolain mukaisesti. Yliopiston mukaan irtisanomisperusteet oli esitelty A:lle henkilökohtaisissa keskusteluissa, joista oli pidetty pöytäkirjaa ja lisäksi perusteet oli todettu kirjallisissa esityksissä yt-neuvotteluissa suunnitelluista toimenpiteistä, joten päätöksen perusteleminen oli ollut ilmeisen tarpeetonta. Kun virkamieslautakunta otti huomioon, että virkamieslaki edellyttää virkasuhteen irtisanomisen tapahtuvan kirjallisesti, ennen irtisanomispäätöksen tekemistä suullisesti esitetyt perustelut eivät ole sellainen erityinen syy, jonka perusteella päätöksen perusteleminen olisi ollut ilmeisen tarpeetonta. Yliopiston päätöksen perusteluista ei ilmennyt, mitkä seikat ja selvitykset olivat vaikuttaneet ratkaisuun. Pelkkä viittaaminen lainkohtaan ei ollut hallintolain mukaisen perusteluvelvollisuuden kannalta riittävää. Päätös ei siten ollut hallintolain tarkoittamalla tavalla perusteltu ja se oli lainvastaisena kumottava. A:n irtisanomisen lisäksi yhden määräaikaisen kokoaikaisen virkamiehen virkasuhdetta oli jatkettu osa-aikaisena. Kyseisen virkamiehen tehtävät olivat vastanneet A:n tehtäviä. Vaikka kyseisen virkamiehen työtehtävät olisi siirretty A:lle, hänen tehtävänsä olisivat tästä huolimatta vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti, joten yliopistolla oli ollut virkamieslain mukainen peruste irtisanoa A:n virkasuhde. Virkamieslautakunnan mukaan yliopistolla ei ollut velvollisuutta ryhtyä A:n pyynnöstä irtisanomisen sijasta hänen virkansa osa-aikaistamiseen. Yliopiston mukaan A:lle ei voitu tarjota tenttisihteerin tehtäviä, koska A:lta oli puuttunut tehtävän vaatimia ominaisuuksia. Yliopisto ei kuitenkaan ollut esittänyt todennäköisiä perusteita tukemaan näitä väitteitään. A:n oli siten katsottava asiassa esitetty selvitys ja erityisesti hänen aiemmat työtehtävänsä huomioiden olleen ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoitettavissa tai koulutettavissa kyseessä olevaan tenttisihteerin tehtävään, vaikka häneltä puuttuikin ammattikorkeakoulututkinto. Edellä todetulla tavalla yliopisto oli laiminlyönyt velvollisuutensa selvittää, oliko sillä ollut mahdollisuus sijoittaa A uusiin tehtäviin ja jättänyt tarjoamatta A:lle tehtäviä, joihin A olisi voitu kohtuudella sijoittaa. Yliopiston päätös irtisanoa A:n virkasuhde ei siten ollut lainmukainen. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen. Yliopiston päätös kumottiin virheellisessä järjestyksessä päätöksen perustelemisen laiminlyönnin johdosta syntyneenä, ja koska yliopistolla ei A:n uudelleensijoittamis- ja koulutusvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta ollut virkamieslain mukaisia perusteita virkasuhteen irtisanomiselle (äänestys 6–2–1). KHO 27.12.2012 T 3690: Korkein hallinto-oikeus kumosi yliopiston valituksesta virkamieslautakunnan päätöksen siltä osin kuin A:n oikaisuvaatimus on hyväksytty. Yliopiston päätös jää siis voimaan. Valtion_virkamiesL_27_§ Valtion_virkamiesL_66_§_1_mom HallintoL_2_§ HallintoL_45_§ Suomen_perustusL_21_§ Päätös
Asia 24/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Yliopisto oli 27.1.2009 päivätyllä irtisanomisilmoituksella irtisanonut opintotoimistossa työskennelleen A:n palvelussuhteen päättymään tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Yt-neuvotteluasiakirjoista... - Kirjallinen varoitus Asia 83/2009: Kirjallinen varoitus 1267135200000
Lyhennelmä Ympäristökeskus oli päätöksellään 17.6.2009 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perusteluiden mukaan A ei ollut suorittanut tehtäviään asianmukaisesti ja hän oli laiminlyönyt työnjohto- ja valvontamääräyksien noudattamisen useita kertoja. A oli ollut luvattomasti poissa töistä, jättänyt ilmoittamatta poissaoloista, matkustanut ilman matkamääräystä ja esimiehen hyväksyntää, antanut puutteelliset selvitykset työmatkoistaan ja jättänyt esittämättä sairauslomatodistuksen. Aiemmin A:lle oli annettu kaksi huomautusta, joista toisen yhteydessä A:lle oli annettu myös matkustamista ja sairauspoissaoloja koskevat määräykset. Virkamieslautakunta katsoi esitetyn selvityksen perusteella, että A ei ollut erikseen hyväksyttänyt esimiehellään erään suorittamansa työmatkan matkasuunnitelman muutosta ja lisäksi kaksi matkaa eivät olleet perustuneet esimiehen hyväksymään kirjalliseen matkasuunnitelmaan. A:n työtehtävien luonne ei ollut sellainen peruste, joka olisi vapauttanut hänet työnantajan nimenomaisesti hänelle antamien työmatkoja koskevien määräysten noudattamisesta. Näin ollen A oli käyttäytynyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Virkamieslautakunnan mukaan A ei ollut myöskään esittänyt luotettavaa selvitystä, jonka perusteella hänen voitaisiin katsoa olleen estynyt ilmoittamasta poissaolostaan työnantajalle ennen poissaolonsa alkua tai joka tapauksessa ennen poissaolonsa päättymistä. A oli myös jälkikäteen ilmoittanut tehneensä välittömästi erään sairauspoissaolonsa päättymisen jälkeen työmatkan maastoon. Tähän nähden virkamieslautakunta piti epäuskottavana, että A ei olisi kyennyt ilmoittamaan sairauspoissaoloistaan työnantajalle, eikä hankkimaan sairauslomatodistusta. A oli menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Virkamieslautakunta totesi, ettei asiassa ollut käynyt tarkemmin ilmi, mitä omalle asialle työaikana menosta oli virastossa ohjeistettu. Virkamieslautakunta piti kuitenkin yleisen virkavelvollisuuden perusteella selvänä, että koko työpäivän pituisesta poissaolosta, vaikkakin henkilöllä olisi ylityötunteja, oli sovittava etukäteen esimiehen kanssa. Näillä perusteilla A oli olemalla koko työpäivän poissa töistä menetellyt moitittavasti, mutta kahden iltapäivän käyttämistä yksityisasioihin ei pidetty moitittavana. A oli myös kerran leimannut virheellisesti, mutta virkamieslautakunta katsoi, että se oli johtunut erehdyksestä, eikä ollut moitittavaa. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n virkavelvollisuuksien vastainen käyttäytyminen oli jatkunut pitkään. Kun otettiin huomioon A:lle annetut kirjalliset huomautukset ja se, että A oli jättänyt noudattamatta hänelle huomautuksen yhteydessä annettuja työnjohto- ja työnvalvontamääräyksiä, ei kirjallinen varoitus ollut A:n laiminlyönneistä kohtuuton seuraamus. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 2012 T 215: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom Päätös
Asia 83/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Ympäristökeskus oli päätöksellään 17.6.2009 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perusteluiden mukaan A ei ollut suorittanut tehtäviään asianmukaisesti ja hän oli laiminlyönyt työnjohto-... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 88/2009: Irtisanominen yksilöperusteella 1275598800000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 13.7.2009 irtisanonut A:n ylikonstaapelin virasta ja pidättänyt hänet virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Käräjäoikeus oli 5.2.2009 tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta 90 päiväsakon rangaistukseen. Lisäksi syyttäjänvirasto oli tehnyt 5.5.2009 syyttämättäjättämispäätöksen, jonka mukaan A oli sairauslomalla ollessaan ja samassa yhteydessä, jossa hän oli syyllistynyt rattijuopumukseen noutanut poliisilaitokselta virka-aseensa ja vienyt sen asuntoonsa. A pyysi suullista käsittelyä. A ei ollut kiistänyt irtisanomisen perusteena olleita tekoja. A:n esittämät todistusteemat eivät liittyneet irtisanomisen perusteena olevien tekojen selvittämiseen, joten virkamieslautakunnan mukaan suullisen käsittelyn järjestäminen ei kirjallinen selvitys huomioiden ollut tarpeen. A:lle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi 13.7.2009 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa, johon A ei ollut saapunut. Yksinomaan se, että poliisipäällikkö oli ennen kuulemistilaisuutta kertonut, että oikeuskäytännössä vastaava menettely on johtanut esimiesasemassa olevan poliisimiehen irtisanomiseen, ei osoittanut, että päätös A:n virkasuhteen irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä olisi tosiasiallisesti ollut tehty jo etukäteen. Se ei myöskään ollut sellainen erityinen syy, joka selvän ennakkoasenteen vuoksi olisi vaarantanut poliisipäällikön puolueettomuuden A:n asian käsittelyssä ja siten tehnyt poliisipäälliköstä esteellistä osallistumaan A:n asian käsittelyyn. Virkamieslautakunnan mukaan A:lle oli poliisipäällystöön kuuluvana ylikonstaapelina asetettava hänen tehtäviensä ja vastuunsa vuoksi tavanomaista korkeammat vaatimukset virkavelvollisuuksien noudattamisen suhteen. Edellä mainitut teot, vaikkakin ne olivat tapahtuneet vapaa-aikana, olivat tekoja, joihin syyllistyessään poliisi kiistatta laiminlyö käyttäytymisvelvollisuutensa siten, että poliisin arvo siitä kärsii. A:n moitteettomalla ja pitkällä virkauralla ei ollut asiassa merkitystä, kun otettiin huomioon nyt kysymyksessä olevien tekojen luonne ja vakavuus. A ei ollut esittänyt virkamieslautakunnalle sellaista selvitystä, jonka perusteella hänen psyykkisellä terveydentilallaan olisi ollut ilmeisen suuri vaikutus edellä mainittuihin tekoihin syyllistymiseen. Poliisilaitoksella oli tekojen perusteella ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomisen perusteena olleet teot osoittivat A:n siinä määrin sopimattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n korvausvaatimuksen. KHO 2012 T 2141: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_31_§ PoliisiL_9c_§ Poliisiasetus_13_§_2_mom Päätös
Asia 88/2009: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 13.7.2009 irtisanonut A:n ylikonstaapelin virasta ja pidättänyt hänet virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Käräjäoikeus oli 5.2.2009 tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta... - Korvausvaatimus Asia 19/2009: Korvausvaatimus 1259877600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulun palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa 1.3.1996–31.10.2003 yhteensä 14 nimityksellä, jonka jälkeen A oli vielä nimitetty viiden vuoden määräajaksi tutkimuskeskuksen johtajan virkaan. A vaati suullista käsittelyä. 1.3.1996–31.10.2000 A oli toiminut tutkimusprojekteissa. Työn projektimaisuus ja se, että rahoitukseen oli käytetty ulkopuolisia varoja ei kuitenkaan vielä sellaisenaan osoittanut, että määräaikaiselle virkasuhteelle olisi ollut virkamieslain mukainen peruste. A oli kuitenkin korkeakoulun selvityksen mukaan ollut 1.3.1996–31.3.2003 jatko-opiskelijana. Myös se, että A oli työskennellyt suurimmaksi osaksi osa-aikaisesti tuki käsitystä jatko-opiskelusta. Kun lisäksi otettiin huomioon se, että A oli saanut tohtorin arvon viimeisimmän määräaikaisen nimityksen jälkeen, korkeakoululla oli katsottava olleen jatko-opiskelun perusteella työn luonteesta johtunut syy nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. 1.4.2003–31.10.2003 nimitys perustui avoinna olleen tutkimuskeskuksen johtajan viran tehtävien väliaikaiseen hoitamiseen. Nimitykselle oli tältä osin lainmukainen peruste. Tutkimuskeskuksen johtajan virkaan nimittämisen osalta perusteeksi esitettiin viran luonteesta johtuva syy, joka johtui johtajan asemasta osana korkeakoulun ylempää virkamiesjohtoa ja tutkimuskeskuksen ylintä johtoa. Virkamieslautakunnan mukaan pelkästään johtoasema tai tehtävien vastuullisuus ei ole kuitenkaan sellainen viran luonteesta johtuva syy, jonka nojalla virkaan voitaisiin nimittää määräajaksi. Asiassa ei ilmennyt viran luonteeseen liittyviä syitä määräajaksi nimittämiselle. Asiassa ei myöskään ilmennyt, että johtajan virka olisi perustettu organisaatiomuutoksen yhteydessä, jolloin johtajan tehtävien vakiintumattomuus olisi saattanut edellyttää määräajaksi nimittämistä. A oli myös toiminut samoissa johtajan tehtävissä jo aiemman nimityksensä ajan, joten hänen johtamistaitonsa ja -tapansa olivat tätä kautta olleet korkeakoulun tiedossa. Näin ollen virkamieslautakunnan mukaan korkeakoululla ei ollut A:n nimittämishetkellä vallinneiden olosuhteiden perusteella viran luonteeseen tai viraston toimintaan liittyvää perusteltua syytä nimittää A määräajaksi johtajan virkaan. Virkamieslautakunta katsoi, että sillä oli käytettävissään asian ratkaisemiseksi tarpeellinen asiakirjanäyttö, joten suullisen käsittelyn toimittamiseen virkamieslautakunnassa ei siten ollut syytä. Hallintoasiassa kukin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen oikeudenkäyntikuluvaatimukset oli lakiin perustumattomina hylättävä. Virkamieslautakunta määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6–2–1). Vaatimukset suullisen käsittelyn järjestämisestä ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin. KHO 2012 T 282: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ HallintoL_64_§ Päätös
Asia 19/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulun palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa 1.3.1996–31.10.2003 yhteensä 14 nimityksellä, jonka jälkeen A oli vielä nimitetty viiden vuoden määräajaksi tutkimuskeskuksen... - Korvausvaatimus Asia 78/2007: Korvausvaatimus 1227218400000
Lyhennelmä A oli toiminut ympäristökeskuksen palveluksessa tarkastajan määräaikaisissa virkasuhteissa yhtäjaksoisesti 28.9.1998–31.3.2007 yhteensä 20 eri nimityksellä. A:n ensimmäisen nimityksen rahoitus oli tullut työllistämisvaroista, ja määräaikaiselle nimitykselle oli täten ollut työn luonteeseen liittyvä hyväksyttävä peruste. Kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen nimityksen aikana A:n tehtävät olivat pääsääntöisesti liittyneet projektiluonteiseen viraston omana työnä tehtyyn selvitykseen. Näillekin määräaikaisille nimityksille oli katsottava olleen työn luonteeseen liittyvä hyväksyttävä peruste. Viimeistään seitsemännestä nimityksestä 1.3.2000 lähtien A:n tehtävät olivat riidattomasti olleet pääosin samankaltaisia kansainvälisten tutkimusprojektien hallinnollisia tehtäviä ja muita toimistotehtäviä. Tutkimustoimintaa oli tehty virastossa varsin laajassa mittakaavassa useita vuosia vuonna 2003 käynnistyneiden muutoshankkeiden jälkeenkin. Tutkimusprojekteja oli ollut useita samanaikaisesti. A:n työtehtävien näennäistä sidonnaisuutta kulloinkin käynnissä olleisiin projekteihin ei tässä tapauksessa voitu pitää osoituksena tehtävien todellisesta projektiluonteisuudesta. Tutkimustoiminnan pääasiassa ulkopuolinen rahoitus ei myöskään yksistään ollut sellainen seikka, joka olisi edellyttänyt määräaikaisia virkasuhteita. Nimittämiselle määräaikaisiin virkasuhteisiin ei siten ainakaan 1.3.2000–31.3.2007 ollut ollut laissa säädettyä perustetta. A:lla oli täten oikeus hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hyväksyi korvausvaatimuksen ja määräsi ympäristökeskuksen maksamaan A:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys, jossa seitsemän jäsentä kannatti 12 kuukautta ja kaksi jäsentä 14 kuukautta). Korvausvaatimus hylättiin enemmälti. Korkoa koskeva vaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. KHO 2011 T 657 Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 78/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli toiminut ympäristökeskuksen palveluksessa tarkastajan määräaikaisissa virkasuhteissa yhtäjaksoisesti 28.9.1998–31.3.2007 yhteensä 20 eri nimityksellä. A:n ensimmäisen nimityksen rahoitus... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 57/2009: Irtisanominen yksilöperusteella 1268344800000
Lyhennelmä Työsuojelupiiri oli 8.4.2009 irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään neljän kuukauden irtisanomisajan kuluttua ja pidättänyt A:n virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 9.1.2008 tuominnut A:n yritetystä yllytyksestä perättömään lausumaan ja kotirauhan rikkomisesta 35 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Kotirauhan rikkominen oli kohdistunut henkilöön, joka oli myös työsuojelupiirin palveluksessa. Hovioikeus oli lainvoimaisella tuomiollaan 6.2.2009 tuominnut A:n edellä mainittujen tekojen lisäksi toisesta kotirauhan rikkomisesta, muttei muuttanut käräjäoikeuden tuomitsemaa seuraamusta. A:n ensimmäinen kuulemisprosessi keskeytettiin, koska työsuojelupiiri halusi odottaa lainvoimaista tuomiota. Virkamieslautakunnan mukaan tässä kuulemiskirjeessä olleilla puutteilla tai virheellisyyksillä ei näin ollen ollut merkitystä arvioitaessa kuulemisen lainmukaisuutta. Myöhemmän kuulemiskirjeen osalta virkamieslautakunta otti huomioon, että A:lle oli erikseen ilmoitettu mahdollisuudesta käyttää avustajaa kirjallisen vastineen laatimisessa. Myös kirjallisen kuulemisen määräaikaa oli pidennetty samalla, kun A:lle oli ilmoitettu, ettei kuulemista lykätä sairauden perusteella. Asiassa ei siten ollut tapahtunut sellaista kuulemisvirhettä, jonka perusteella päätös irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä olisi ollut kumottava. Virkamieslautakunnan mukaan oli ollut hyväksyttävää, että työsuojelupiiri oli odottanut hovioikeuden tuomiota ennen irtisanomiseen ryhtymistä. A:n irtisanominen oli siten tapahtunut kohtuullisessa ajassa. Se, että henkilö oli toiminut syyttäjän todistajana rikoskäsittelyssä, ei tehnyt hänestä esteellistä osallistumaan A:n irtisanomista koskevaan päätöksentekoon. Ottaen huomioon työsuojeluviranomaisen tehtävät ja toimivaltuudet, työsuojeluinsinöörin virkaa oli virkamieslautakunnan mukaan pidettävä luonteeltaan sellaisena, että sen hoitaminen voi edellyttää erityistä käyttäytymisvelvoitetta myös vapaa-aikana. A:n teot olivat selvästi luottamuspulaa aiheuttavia ja vastoin työsuojeluinsinöörin tehtäviä ja toimivaltuuksia. Lisäksi viraston toiseen henkilöön kohdistunut kotirauhan rikkominen oli erityisesti työsuojeluinsinöörin virassa olevalta moitittava teko. Irtisanomista harkittaessa oli kuitenkin kiinnitettävä huomiota virkamiehen olosuhteisiin kokonaisuutena. A:n tilanteessa ei ollut esitetty erityisiä seikkoja, jotka puoltaisivat virkasuhteen jatkamista. Työsuojelupiirillä oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomisen perusteena oleva teko osoitti A:n siinä määrin sopimattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 2012 T 1056: Ei muutosta lopputulokseen. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että A:lla ei ollut ollut valtion virkamieslain 14 §:ssä säädetyn käyttäytymisvelvoitteen lisäksi muuta, erityistä käyttäytymisvelvoitetta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_ Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_27_§_1_mom HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta HallintoL_33_§ HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_36_§ Päätös
Asia 57/2009: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Työsuojelupiiri oli 8.4.2009 irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään neljän kuukauden irtisanomisajan kuluttua ja pidättänyt A:n virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 9.1.2008 tuominnut A:n yritetystä... - Kirjallinen varoitus Asia 23/2010: Kirjallinen varoitus 1285880400000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 15.1.2010 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien rikkomisen takia. A oli 22.8.2009 tullut työvuoroonsa alkoholilta tuoksuen ja viettänyt osan työajastaan lepohuoneessa. Se, että A on työvuoronsa alkaessa tuoksunut alkoholilta ja vaikuttanut tämän lisäksi erittäin väsyneeltä, on ollut omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen. A on lisäksi laiminlyönyt virkatehtäviään lepäämällä päivän aikana lepohuoneessa kaksi enintään tunnin mittaista jaksoa, minkä A ei ole edes väittänyt johtuneen sairaudesta tai muusta hyväksyttävästä syystä. Vaikka lepäämisestä ei ole osoitettu aiheutuneen merkittävää haittaa työnteolle, vaan kyse on tältä osin ollut varsin vähäisestä ja yksittäisestä teosta, on lepäämisen nyt kyseessä olevissa oloissa katsottava aiheutuneen työvuoroa edeltäneestä liiallisesta alkoholin käytöstä. Näissä oloissa A:n menettelyä on kokonaisuutena arvioiden pidettävä niin moitittavana, että poliisilaitoksella olisi sinänsä ollut riittävät perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen A:lle. Tapahtumat ovat tulleet A:n esimiesten tietoon viimeistään 1.9.2009, jolloin vanhempi konstaapeli B:ltä pyydetty selvitys on leimattu saapuneeksi poliisiasemalle. Poliisilaitos ei ole esittänyt syytä, miksi A:n kuulemiseen varoituksen antamista varten on ryhdytty vasta 8.1.2010 eli yli neljä kuukautta tapahtumien jälkeen. Poliisilaitos ei ole vedonnut tapahtumiin kohtuullisessa ajassa eikä varoituksen antamiseen näiden tapahtumien perusteella ole siten enää 15.1.2010 ollut edellytyksiä. Virkamieslautakunta kumosi poliisilaitoksen päätöksen. KHO 2012 T 478: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_14_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_49_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_53_§ _2_mom HallintoL_44_§ _1_mom_3_kohta PoliisiL_9c_§ Päätös
Asia 23/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 15.1.2010 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien rikkomisen takia. A oli 22.8.2009 tullut työvuoroonsa alkoholilta tuoksuen ja viettänyt... - Korvausvaatimus Asia 17/2009: Korvausvaatimus 1264716000000
Lyhennelmä A oli ollut nimitettynä työnjohtajan tehtäviin yhteensä kahdeksaan aluevankilan määräaikaiseen virkasuhteeseen yhtäjaksoisesti 4.9.2006–30.9.2008. Neljän ensimmäisen nimityksen osalta määräaikaisuuden perusteena oli ollut kesällä 2006 avoimeksi tullut virka. Viran auki julistaminen oli viivästynyt organisaatiouudistuksen ja virkojen uudelleenjärjestelyn vuoksi ja kyseisestä virasta oli tuolloin katsottu voitavan luopua kokonaan. Kun virka sitten julistettiin haettavaksi toukokuussa 2007, sitä ei kuitenkaan pystytty täyttämään vankilan työtilanteesta ja muutosta johtuvista syistä. Virkamieslautakunta katsoi vankilalla olleen asianmukaiset syyt viran täyttöprosessiin viivästymiseen. A ei ollut tullut valituksi edellä sanottuun virkaan ja hän oli siirtynyt hoitamaan sijaisena toista työnjohtajan virkaa seuraavan kahden nimityksensä ajaksi. Myös tämä työnjohtajan virka oli tullut avoimeksi ja A oli ollut avoimen viran hoitajana kahden viimeisen nimityksensä ajan. A oli sittemmin ollut ainoa hakija virkaan, muttei ollut tullut nimitetyksi. Edellä mainituilla perusteilla virkamieslautakunta katsoi, että vankilalla oli ollut sijaisuudesta ja avoimen viran hoidosta johtuvat valtion virkamieslain mukaiset perusteet nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. KHO 2012 T 281: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 17/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut nimitettynä työnjohtajan tehtäviin yhteensä kahdeksaan aluevankilan määräaikaiseen virkasuhteeseen yhtäjaksoisesti 4.9.2006–30.9.2008. Neljän ensimmäisen nimityksen osalta määräaikaisuuden... - Korvausvaatimus Asia 142/2010: Korvausvaatimus 1305234000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 1.3.2005–30.9.2010 määräaikaisilla nimityksillä, joiden perusteena oli käytetty avoimen viran tehtävien hoidon järjestämistä. Viraston mukaan kaikille nimityksille oli lainmukainen peruste. Viraston vastineessaan ilmoittamat syyt A:ta koskeville määräaikaisille nimityksille olivat osoittaneet, ettei virkaa ollut edes pyritty täyttämään viivytyksettä. Virkamieslautakunta katsoi, että avoinna olleeseen virkaan kuuluvien tehtävien hoitoa ei siten ollut järjestetty määräaikaisilla nimityksillä vain väliaikaisesti. Virasto ei ollut tuonut esiin A:n virkasuhteiden määräaikaisuudelle 1.3.2005–31.8.2007 muutakaan virkamieslaissa tarkoitettua perustetta, ja A:lla oli siten oikeus hakemaansa korvaukseen tältä osin. Sen sijaan organisaatiouudistuksen yhteydessä toteutetuilla tehtävien uudelleenjärjestelyillä oli voitu perustellusti arvioida olleen olennainen vaikutus siihen, voitiinko A:n palvelussuhdetta jatkaa uudistuksen jälkeen. A:n palvelussuhdetta oli jatkettu organisaatiouudistuksen voimaantulon jälkeen vielä kahdella nimityksellä 30.9.2010 asti. Virasto ei ollut voinut enää tämän jälkeen jatkaa A:n virkasuhdetta määrärahojen vähyyden vuoksi. Kyseessä olleissa olosuhteissa organisaatiomuutokseen liittyvät tehtäväjärjestelyt olivat edellyttäneet A:n nimittämistä määräajaksi. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 142/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 1.3.2005–30.9.2010 määräaikaisilla nimityksillä, joiden perusteena oli käytetty avoimen viran tehtävien hoidon järjestämistä. Viraston mukaan kaikille nimityksille... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 7/2010: Irtisanominen yksilöperusteella 1290722400000
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli irtisanonut A:n opistoupseerin virasta. Päätöksen perustelujen mukaan A oli vakavana pidettävällä tavalla laiminlyönyt virkavelvollisuuksia olemalla ilman hyväksyttävää syytä ja asiasta mitään työnantajalle ilmoittamatta poissa virantoimituksesta 1.6.–10.11.2009. Selvitettynä voidaan pitää, että A oli laiminlyönyt virkavapauden hakemisen ajoissa ja myös sairautensa todistamisen virkamieslaissa säädetyn mukaisella lääkärintodistuksella. Näihin laiminlyönteihin on kuitenkin esitetyn selvityksen perusteella todennäköisesti vaikuttanut ratkaisevasti A:n sairastama masennus, joka lääkärinlausunnon mukaan on ollut vaikea-asteista. A:n viaksi katsottava virkavelvollisuuksien vastainen menettely on siten voinut johtua sairaudesta. Asiassa ei ole selvitetty, onko A:n työkyky alentunut olennaisesti ja pysyvästi ja onko hänellä tällä perusteella oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. A:n virkasuhteen irtisanomiselle ei näissä oloissa ole ollut erityisen painavaa syytä. Virkamieslautakunta kumosi irtisanomispäätöksen. KHO 2012 T 216: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_23_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_23a_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Päätös
Asia 7/2010: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli irtisanonut A:n opistoupseerin virasta. Päätöksen perustelujen mukaan A oli vakavana pidettävällä tavalla laiminlyönyt virkavelvollisuuksia olemalla ilman hyväksyttävää syytä... - Virkasuhteen purkaminen Asia 153/2010: Virkasuhteen purkaminen 1316725200000
Lyhennelmä Virasto oli tekemällään päätöksellä 12.11.2010 purkanut koeajalla olleen työterveyshoitaja A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli työnantajan arvion mukaan sopimaton vaativaan ja itsenäiseen työterveyshoitajan tehtävään. A:n sopimattomuus kyseessä olleeseen työtehtävään oli kuuden kuukauden koeaikana ilmennyt työn organisointikykyjen ja oma-aloitteisuuden puutteena. Virkasuhteen purkaminen koeaikana ei edellytä sitä, että virkamies olisi laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan tai toiminut muutoin moitittavasti. Koeajan tarkoituksena on antaa molemmille osapuolille aikaa harkita, vastaako virkasuhde etukäteisodotuksia. Virkamieslautakunta katsoi, että asiassa ei ollut tullut esille seikkoja, jotka olisivat osoittaneet, että A:n virkasuhteen purkamisen todellinen syy olisi ollut työhäirintäasia tai jokin muu A:n työssä suoriutumiseen liittymätön seikka. Viraston ilmoittamat perusteet A:n virkasuhteen purkamiselle liittyivät A:n suoriutumiseen työssään, eikä niitä voitu pitää koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisina. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_10_§_1_mom Päätös
Asia 153/2010: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Virasto oli tekemällään päätöksellä 12.11.2010 purkanut koeajalla olleen työterveyshoitaja A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli työnantajan arvion mukaan sopimaton vaativaan... - Korvausvaatimus Asia 136/2010: Korvausvaatimus 1317934800000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa määräaikaisissa virkasuhteissa viidellä nimityksellä yhden vuoden ja yhden kuukauden ajan. Viraston mukaan nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin. Nimittämiskirjojen mukaan A:n 1.3.–31.3.2009, 1.6.–31.8.2009 ja 1.9.–31.12.2009 ajoittuvat nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin. Sen sijaan nimitykset 1.4.–1.5.2009 ja 1.1.–31.3.2010 olivat perustuneet työn luoteeseen. Viraston esittämästä selvityksestä ei kuitenkaan ollut ilmennyt tarkemmin, miksi työn luonne oli edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Virastossa oli ollut vastineessakin todettu pysyvä tarve sairaanhoitajien sijaistamisessa, eikä virkamieslain mukaista perustetta määräaikaiselle nimitykselle siten ollut olemassa. Edelleen organisaatiouudistusta ei ollut voitu pitää perusteena määräaikaisille nimityksille, koska A:n tilalle oli nimitetty toinen sijainen, eikä uudistuksella ollut osoitettu olleen vaikutusta viraston tehtäviin tai sijaisuus tarpeeseen. Virkamieslautakunta katsoi, että virastolla ei ollut ollut näissä oloissa työn luonteesta johtuvaa syytä nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:n sairausloman ajaksi sijaisuutta hoitamaan oli nimitetty sijainen, mutta hänen nimityksensä kesto ei ollut kuitenkaan esitetyn selvityksen perusteella vastannut A:n sairausloman kestoa. Viraston sijaisuustarve oli siten jatkunut yhä A:n nimityksen päätyttyä, ja A:lla oli siten oikeus korvaukseen myös virkamieslain 9 §:n 3 momentin perusteella. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle seitsemän (7) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 8–1). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 136/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa määräaikaisissa virkasuhteissa viidellä nimityksellä yhden vuoden ja yhden kuukauden ajan. Viraston mukaan nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin. Nimittämiskirjojen... - Kirjallinen varoitus Asia 107/2010: Kirjallinen varoitus 1321567200000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 7.6.2010 antanut verotarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toiminut toistuvasti työnjohdon määräysten vastaisesti. A oli laiminlyönyt virkasuhteesta johtuvien velvollisuuksien täyttämisen tai rikkonut niitä. A oli selvityksensä mukaan oikaisuvaatimuksen hakemisen jälkeen irtisanoutunut verotarkastajan virasta, mutta A ei ollut kuitenkaan ilmoittanut haluavansa peruuttaa oikaisuvaatimustaan. Tästä johtuen irtisanoutumisella ei virkamieslautakunnan mukaan ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa A:lle annetun kirjallisen varoituksen oikeellisuutta. Saadun selvityksen perusteella A:lle 29.1.2008 annettu virkakäsky oli 15.5.2008 kumottu, joten kyseisen virkakäskyn perusteena olevia tekoja ja laiminlyöntejä ei tullut ottaa huomioon harkittaessa kyseessä olevan kirjallisen varoituksen oikeellisuutta. A oli saadun selvityksen perusteella toistuvasti ja pitkäaikaisesti laiminlyönyt noudattaa työnjohto- ja valvontamääräyksiä, kun A ei ollut ilmoittanut sairauspoissaoloista viraston ohjeistuksen mukaisesti. Lisäksi A oli suhtautunut välinpitämättömästi työnjohdon ohjeistukseen tarkastuskumppanien hankkimisesta. Virkamieslautakunta kuitenkin otti huomioon sen, että A:n suhtautumiseen olivat saattaneet vaikuttaa hänen ongelmansa työyhteisössä ja että virasto ei ollut halunnut käyttää asiassa määräysvaltaansa kumppanien osoittamiseksi. Siten A:n syyksi jäänyttä välinpitämätöntä asennetta oli pidettävä niin vähäisenä, ettei kirjallinen varoitus tällä perusteella ollut ollut lainmukainen. Epäasiallista käyttäytymistä työtovereita kohtaan ei myöskään voitu käyttää perusteena kirjallisen varoituksen antamiselle, kun otettiin huomioon selvityksessä mainituista seikoista kulunut aika, eikä uudempaa selvitystä asiaan liittyen ollut esitetty. Edelleen esitetyn selvityksen perusteella A oli laiminlyönyt noudattaa työnjohdon määräyksiä sallituista työaikarajoista, ja A oli näin menettelemällä rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Virkamieslautakunta totesi, että virasto oli voinut antaa A:lle kirjallisen varoituksen, mutta perusteena ei ollut voitu käyttää tarkastuksen organisointiin ja suunnitteluun eikä työyhteisöön sopeutumiseen liittyviä perusteita. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 107/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 7.6.2010 antanut verotarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toiminut toistuvasti työnjohdon määräysten vastaisesti. A oli laiminlyönyt... - Kirjallinen varoitus Asia 121/2009: Kirjallinen varoitus 1307653200000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 26.10.2009 päättänyt antaa kokki A:lle kirjallisen varoituksen epäasiallisesta käytöksestä. Päätöksen perustelujen mukaan A oli moitittavalla käytöksellään toistuvasti rikkonut virkamieslaissa hänelle virkamiehenä asetettuja virkavelvollisuuksia. Saadun selvityksen perusteella kirjallisen varoituksen antaminen A:lle oli perustunut työnantajan epäasialliseksi katsomaan käyttäytymiseen, ja kuulemistilaisuus asiasta oli pidetty 1.10.2009. A:n epäasiallisen käyttäytymisen ilmenemisen muodot eivät kuitenkaan olleet ilmenneet kuulemistilaisuuden kutsusta. Vastineeseen oli liitetty 7.9.2009 päivätty selvitys, jonka otsikkona oli A:n käyttäytyminen työyhteisössä. Asiassa oli ollut kuitenkin riidatonta, että tätä asiakirjaa ei ollut liitetty kuulemiskirjeeseen. A:lle ei ollut muutoinkaan varattu tilaisuutta tutustua asiakirjaan ja mahdollisiin muihin seikkoihin ennen kuulemistilaisuutta. Edelleen varoituksen antamisesta päättänyt viraston johtaja ei ollut ollut läsnä A:n kuulemistilaisuudessa. Kun aiotun varoituksen perusteita ja A:n vastauksia niihin ei ollut ollut kirjattu kuulemistilaisuuden muistioon, asiassa ei ollut voitu varmistua siitä, oliko johtaja saanut A:n vastaukset tietoonsa sellaisina kuin A oli ne esittänyt ja oliko A siten tullut asiassa asianmukaisesti kuulluksi. Virkamieslautakunta katsoi, että asiassa oli tapahtunut kuulemisvirhe. A:lle annettu kirjallinen varoitus oli kumottava. Virkamieslautakunta kumosi viraston A:lle antaman kirjallisen varoituksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_36_§ Päätös
Asia 121/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 26.10.2009 päättänyt antaa kokki A:lle kirjallisen varoituksen epäasiallisesta käytöksestä. Päätöksen perustelujen mukaan A oli moitittavalla käytöksellään toistuvasti... - Korvausvaatimus Asia 107/2009: Korvausvaatimus 1302210000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 15.10.2007–31.3.2009 yhteensä seitsemällä eri määräaikaisella nimityksellä. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin, eikä sijaista ollut vaihdettu tiedossa olevan sairausloman aikana. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A oli nimitetty B:n sairausloman sijaiseksi 15.10.2007–31.3.2009 seitsemällä eri nimityksellä. Viraston 12.5.2008 päivätyn ilmoituksen mukaan B:n kuntoutustukea oli jatkettu 1.6.2008–31.3.2009. A oli kuitenkin tänä aikana nimitetty B:n sijaiseksi kolmella eri nimityksellä. Viraston esittämän selvityksen mukaan nimitysten pätkiminen oli johtunut nimittävän viranomaisen nimittämistoimivaltaan liittyneistä syistä. Virkamieslautakunta kuitenkin katsoi, ettei edellä mainittua syytä ollut pidettävä virkamieslain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuna erityisenä syynä poiketa A:n nimittämisestä koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi. A:lla oli siten oikeus hakemaansa korvaukseen 1.6.2008–31.3.2009 väliselle ajanjaksolle sijoittuvien määräaikaisten nimitysten osalta. A:lla ei kuitenkaan ollut oikeutta korvaukseen sillä perusteella, ettei häntä enää 1.4.2009 lukien nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen B:lle myönnetyn uuden sairausloman ajaksi, vaan virasto oli voinut harkintansa mukaan nimittää toisen virkamiehen hoitamaan sijaisuutta. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6–3). KHO 2012 T 582: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 107/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 15.10.2007–31.3.2009 yhteensä seitsemällä eri määräaikaisella nimityksellä. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin, eikä sijaista ollut... - Korvausvaatimus Asia 90/2010: Korvausvaatimus 1322776800000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa kolmessa eri projektissa tutkimusapulaisena 19.3.2004–31.12.2009 yhteensä 18 eri virkasuhteessa. Yliopiston mukaan perusteena määräaikaisille palvelussuhteille oli ollut tutkimusapulaisen tehtävien työn luonne. Asiassa saadun selvityksen mukaan A:n määräaikaiset nimitykset oli tehty kolmeen eri projektiin ajanjaksoina 19.3.2004–30.6.2006, 1.7.2006–31.12.2007 ja 1.1.2008–31.12.2009. Virkamieslautakunta totesi, että työn projektimaisuus ja ulkopuolisen rahoituksen käyttö eivät vielä osoittaneet, että määräaikaiselle virkasuhteelle oli laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Jatko-opiskelu oli puolestaan pääsääntöisesti peruste nimittää työn luonteen perusteella määräaikaiseen virkasuhteeseen. A oli ollut perustutkinto-opiskelija, eikä nimittämiskirjoissa ollut mainittu määräaikaisuuden perusteena sitä, että A oli ollut yliopisto-opiskelija. Esitetyn selvityksen perusteella A:n virkasuhde oli päättynyt määräajan tultua täyteen eikä A:n valmistumisen lykkääntymisen vuoksi. Lisäksi A oli yli viiden vuoden ajan työskennellyt 18 peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa siten, että hänen työtehtävänsä olivat olleet tutkimusten hoitaminen itsenäisesti ja työtehtävät olivat pysyneet samansisältöisinä. Siten kyse oli ollut pysyväisluonteisista tehtävistä. Yliopistolla ei myöskään ollut perustetta määräaikaisten virkasuhteiden katkomiseen 1.3.2008–31.12.2009, sillä A:n työtehtävät eivät olleet olleet osa opiskeluun liittyvää harjoittelua eikä asiassa siten ollut ollut perustetta tehdä nimityksiä arvioituun valmistumisajankohtaan saakka. Nimitys olisi tullut tehdä koko määräaikaisuuden perusteen voimassaoloajaksi. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 90/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa kolmessa eri projektissa tutkimusapulaisena 19.3.2004–31.12.2009 yhteensä 18 eri virkasuhteessa. Yliopiston mukaan perusteena määräaikaisille palvelussuhteille... - Korvausvaatimus , Virkasuhteen purkaminen Asia 97/2010: Korvausvaatimus 1314306000000
Lyhennelmä A oli nimitetty määräaikaisiin toimistosihteerin/työnsuunnittelijan virkasuhteisiin virastoon neljällä eri nimityksellä 23.2.–30.6.2009, 1.7.–22.8.2009, 23.8.–30.9.2009 ja 1.10.–31.12.2009. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat perustuneet harkinnanvaraiseen työllistämiseen tarkoituksena työruuhkan purkaminen virastossa. Virkamieslautakunta totesi, ettei sillä ollut toimivaltaa tutkia viraston toista henkilöä koskevan, 24.8.–31.12.2009 tehdyn, määräaikaisen toimistosihteerin nimityksen laillisuutta. Edelleen virkamieslautakunnalla ei ollut toimivaltaa tutkia väitettyjä sopimusrikkomuksia. Kysymyksessä ei myöskään ollut virkasuhteen purkaminen, vaan A:n palvelussuhde oli päättynyt viimeisimmän määräaikaisen nimityksen päättyessä 31.12.2009. Asiassa oli ollut kyse virkamieslain 56 §:n mukaisesta korvausvaatimuksesta. Asiassa oli tullut selvitetyksi, että A:n virkasuhteen määräaikaisuuden perusteena oli ollut valtion työllistämismääräraha, eikä työnantajalla näin ollen ollut ollut mahdollisuutta nimittää A:ta muutoin kuin määräajaksi ja enintään kahdeksi vuodeksi. A:n määräaikaisiin nimityksiin ei ollut myöskään liittynyt syrjiviä perusteita. A:lla oli kuitenkin oikeus hakemaansa korvaukseen sillä perusteella, että lähinnä viraston käytännön toimintaan liittyvät perusteet eivät olleet muodostaneet erityistä syytä, jolla olisi voitu poiketa nimittämisestä koko määräaikaisuuden perusteen mukaiseksi ajaksi. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 97/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty määräaikaisiin toimistosihteerin/työnsuunnittelijan virkasuhteisiin virastoon neljällä eri nimityksellä 23.2.–30.6.2009, 1.7.–22.8.2009, 23.8.–30.9.2009 ja 1.10.–31.12.2009.... - Korvausvaatimus Asia 54/2010: Korvausvaatimus 1305234000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa 5.5.–31.10.1997 ja 4.5.1998–31.12.2009 määräaikaisissa virkasuhteissa yhteensä 18 eri nimityspäätöksellä. A:lla oli vaatimuksensa mukaan perusteltu tarve saada määräaikaisia nimityksiä koskevien päätösten lainmukaisuus selvitetyksi ja ratkaistuksi oikeusteitse, kun otettiin huomioon A:n lähes 11 vuotta ja kahdeksan kuukautta kestänyt yhtäjaksoinen palvelussuhde yliopistoon. Yliopiston mukaan A:n virkasuhteen päättyminen ei ollut johtunut työnantajasta johtuneesta syystä, vaan A:n virkasuhde oli päättynyt uuden yliopistolain voimaantulon takia. Virkamieslautakunnalla ei ollut toimivaltaa tutkia A:n palvelussuhteen määräaikaisuuden lainmukaisuutta enää 31.12.2009 jälkeiseltä ajalta. Edelleen virkamieslautakunta totesi, että A:n perustuslain 21 §:ssä perusoikeutena turvattu oikeus saattaa määräaikaisten virkanimitysten lainmukaisuus tuomioistuimen tai muun viranomaisen tutkittavaksi edellytti, että 1.1.2010 edeltävien määräaikaisten nimitysten laillisuus tutkittiin ja ratkaistiin valtion virkamieslain perusteella. A:n tekemä korvausvaatimus ajanjaksolle 5.5.–31.10.1997 oli tehty liian myöhään eikä korvausta ollut voitu tästä syystä tältä osin määrätä. Korvausvaatimus sen sijaan hyväksyttiin ajanjaksolta 4.5.1998–31.3.2000, kun työtehtävien tilapäisyydestä ei ollut esitetty tarkempaa selvitystä. A:lla katsottiin olevan oikeus korvaukseen myös ajanjaksoilta 1.4.–31.12.2000 ja 1.5.2001–31.12.2009, koska kyse oli ollut pysyväisluonteisista tehtävistä. Työn projektimaisuus ja se, että rahoitus oli ollut riippuvainen ulkopuolisesta rahoituksesta (ESR-rahoitus), eivät yksinomaan olleet osoittaneet, että määräaikaisille virkasuhteille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Esitetyn selvityksen perusteella nimityksen perusteena 1.1.–30.4.2001 oli sijaisuus, eikä A:lla ollut tältä osin oikeutta korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle neljäntoista (14) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6–3). KHO 2012 T 63: Ei muutosta lopputulokseen. PerustusL_21_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_49_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Yliopistolain_voimaanpanosta_annettu_L_10_§_1_mom TyösopimusL_3_§ Päätös
Asia 54/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa 5.5.–31.10.1997 ja 4.5.1998–31.12.2009 määräaikaisissa virkasuhteissa yhteensä 18 eri nimityspäätöksellä. A:lla oli vaatimuksensa mukaan perusteltu... - Korvausvaatimus Asia 83/2010: Korvausvaatimus 1305234000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 14.10.2002–31.12.2009 yhteensä 11 eri määräaikaisella nimityksellä. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin lukuun ottamatta viimeisintä, jonka peruste oli ollut organisaation muutostilanne. Ajanjaksolle 14.10.2002–31.12.2004 sijoittuvien virkasuhteiden osalta A ei ollut esittänyt korvausvaatimustaan säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa virkasuhteensa päättymisestä 31.12.2004. Sijaisen tehtävät ja palkkaus voivat poiketa sen henkilön tehtävistä ja palkkauksesta, jonka virkavapauden ajaksi virkamies on nimitetty. Nimittämiskirjojen mukaan A oli 1.3.2005–31.12.2008 toiminut tutkimusmestarin nimikkeellä atk- ja mikrotuen tehtävissä. Lisäksi esitetyn selvityksen perusteella A:n sijaisuuteen perustuvien määräaikaisten virkasuhteiden pituus oli ollut koko ajan sidoksissa vakinaisten virkamiesten virkavapauksien kestoon, ja A:lle osoitetut tehtävät olivat muodostuneet vakinaisen henkilöstön töistä. Virkamieslautakunta katsoi, että määräaikaisille virkasuhteille oli ollut lainmukainen peruste. Edelleen organisaatiouudistuksesta johtuva työn tilapäinen luonne oli ollut perusteena määräaikaiselle nimitykselle 1.1.–31.12.2009. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 83/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 14.10.2002–31.12.2009 yhteensä 11 eri määräaikaisella nimityksellä. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin lukuun ottamatta viimeisintä,... - Kirjallinen varoitus Asia 37/2010: Kirjallinen varoitus 1322776800000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 10.3.2010 antanut asentaja A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kieltäytynyt työnantajan järjestämästä koulutuksesta. A:n oli hankitun selvityksen ja A:n itsensä antaman selvityksen perusteella katsottu käyttäytyneen sekä toimineen vastoin työnjohtomääräysten noudattamisvelvoitteita. Esitetyn selvityksen perusteella A:ta oli kuultu ennen varoituksen antamista kirjallisessa menettelyssä. Lailla ei ole säädetty, millä tavoin kuuleminen käytännössä hoidetaan. Kuuleminen voidaan siten toteuttaa myös kokonaan kirjallisessa menettelyssä. Virkamieslautakunta kuitenkin totesi, että A:lle johtaja B:n sähköpostissa 4.3.2010 varatusta tilaisuudesta kirjallisen lausunnon antamiseen ei ollut ilmennyt, että kyse olisi ollut mahdollisen varoituksen antamiseen liittyvästä kuulemisesta. A:lle ei ollut ilmoitettu kuulemisen tarkoitusta, eikä A ollut myöskään saanut lausua kaikista asiaan vaikuttaneista seikoista ja selvityksistä. Siten kuulemismenettely oli ollut virheellinen, ja päätös kirjallisesta varoituksesta oli kumottava. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi viraston päätöksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_36_§ Päätös
Asia 37/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 10.3.2010 antanut asentaja A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kieltäytynyt työnantajan järjestämästä koulutuksesta. A:n oli hankitun... - Korvausvaatimus Asia 38/2010: Korvausvaatimus 1317934800000
Lyhennelmä A oli nimitetty opintopalvelukoordinaattorin määräaikaiseen virkaan korkeakoulussa 1.10.2005–31.12.2006. A jäi äitiyslomalle 27.10.2006 lukien. Korkeakoulun mukaan A:n tehtävä oli luonteeltaan väliaikainen, organisaation muutostilanteesta johtuva ylimenokauden työjärjestely. A:n rekrytointiin olivat vaikuttaneet vuoden 2005 henkilöstövaihdokset ja henkilökuntaan kuuluvan henkilön hoitovapaa. Saadun selvityksen perusteella A:n määräaikaisen nimityksen perusteeksi oli nimittämiskirjassa mainittu koulutusohjelman organisaation kehittämisprojekti. Samalla perusteella oli tehty myös muita määräaikaisia nimityksiä. A:ta lukuun ottamatta kaikille muille yksikössä työskennelleille henkilöille oli järjestetty vakinainen tai määräaikainen tehtävä uudessa yhtiössä, jonka alaisuuteen koulutusohjelma oli siirretty. Virkamieslautakunta totesi, että nimityksen perustetta arvioitaessa oli kiinnitettävä huomiota nimenomaan nimityshetken edellytyksiin ja olosuhteisiin. Yksinomaan korkeakoulussa vireillä ollut selvitystyö organisaation uudistamiseksi ei ollut sellainen työn luonteeseen liittyvä seikka, jonka perusteella olisi ollut mahdollisuutta arvioida uudistuksen laajuutta, kestoa ja sen vaikutuksia korkeakoulun henkilöstöön määräaikaisten virkamiesten nimityspäätöksiä tehtäessä. Opintopalvelukoordinaattorin tehtäviä oli hoidettu korkeakoulun yksikössä vuodesta 1986 lukien, ja ne olivat siten muodostuneet jo ennen A:n nimitystä pysyväisluonteisiksi. Siten työn luonteen ei ollut osoitettu edellyttäneen A:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen. Korkeakoulun vastineessa ei ollut riittävästi osoitettu, että A:n nimitys olisi vastoin nimikirjassa mainittua perustetta perustunut töiden ruuhkautumisesta johtuvaan tilapäiseen lisätyövoiman tarpeeseen tai että nimitys olisi perustunut virkamiehen hoitovapaan sijaisuuteen. Virkamieslautakunta määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. A:n esittämä korkovaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 38/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty opintopalvelukoordinaattorin määräaikaiseen virkaan korkeakoulussa 1.10.2005–31.12.2006. A jäi äitiyslomalle 27.10.2006 lukien. Korkeakoulun mukaan A:n tehtävä oli luonteeltaan... - Korvausvaatimus Asia 44/2011: Korvausvaatimus 1328220000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa yhtäjaksoisesti 23.3.2009–31.12.2010 yhteensä kolmella eri määräaikaisella nimityksellä. Nimitysten perusteena oli pääasiallisesti ollut ruuhkan purku. Viraston mukaan kaikille nimityksille oli lainmukainen peruste. Esitetyn selvityksen perusteella A oli nimitetty lakimiehen määräaikaisiin virkasuhteisiin yhtäjaksoisesti 23.3.2009–31.12.2010 kahdella eri nimityksellä. Ensimmäisen nimityksen 23.3.–31.12.2009 perusteena olivat olleet ruuhkan purkutehtävät. Toisen nimityksen 1.1.2010–19.9.2010 perusteena oli ollut ylitarkastajan äitiys- ja vanhempainvapaa. Tämä nimitys ei kuitenkaan ollut toteutunut. A oli sen sijaan nimitetty uudella nimittämiskirjalla määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.2010–31.12.2010. Perusteena nimitykselle olivat olleet jälleen ruuhkanpurkutehtävät. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n näkemys nimittämiskirjojen puutteellisuudesta ei ollut riittänyt osoitukseksi siitä, että A:n määräaikaisille nimityksille ei olisi ollut laillisia perusteita. Asiassa esitetyn perusteella A:n tehtävät olivat pääasiassa olleet nimenomaan nimittämiskirjan mukaisia ruuhkanpurkutehtäviä. Siten virastolla katsottiin olleen työn luonteesta johtuva syy määräaikaisille nimityksille, eivätkä A:n raskaus ja tuleva äitiysvapaa olleet vaikuttaneet A:n nimittämiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen vuodelle 2010. Virkamieslautakunta hylkäsi hakemuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 44/2011: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa yhtäjaksoisesti 23.3.2009–31.12.2010 yhteensä kolmella eri määräaikaisella nimityksellä. Nimitysten perusteena oli pääasiallisesti ollut ruuhkan purku. Viraston... - Korvausvaatimus Asia 32/2010: Korvausvaatimus 1319144400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt verotoimistossa 1.7.2002–31.10.2009 yhteensä 14 eri määräaikaisella nimityksellä. Verotoimiston mukaan nimitykset olivat perustuneet avoinna olleisiin virkoihin kuuluneiden tehtävien väliaikaiseen järjestämiseen sekä sijaisuuksiin. A:n olisi tullut tehdä korvausvaatimus nimitysten 1.7.2002–31.12.2007 osalta viimeistään 30.6.2008. Virkamieslautakunnalle 8.3.2010 saapunut korvausvaatimus oli tätä aikaa koskevien nimitysten osalta tehty liian myöhään. Edelleen verotoimiston vastineesta oli ilmennyt, että aikaa 1.9.2008–28.2.2009 koskevien nimitysten perusteena oli ollut avoinna olleen viran tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen äkillisen kuolemantapauksen johdosta. Virkamieslautakunta totesi, että verotoimistolla oli ollut laillinen peruste kyseisille määräaikaisille nimityksille, ja tässä olosuhteessa verotoimistolla oli oikeus nimittää A vielä toistamiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen samalla perusteella. Edelleen määräaikaisten nimitysten perusteena oli ollut 1.3.–30.6.2009 ja 1.7.–31.10.2009 sairausloman sijaisuus. Sijaisuus oli voinut olla määräaikaisten virkasuhteiden perusteena riippumatta siitä, vastasivatko määräaikaiseen virkasuhteeseen nimetyn tehtävät tai palkkaus sijaisen tarpeen aiheuttaneen virkamiehen tehtäviä tai palkkausta. Työnantajan olisi kuitenkin tullut nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen suoraan koko sijaisuuden keston ajaksi. Virkamieslautakunta määräsi verotoimiston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–4). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 32/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt verotoimistossa 1.7.2002–31.10.2009 yhteensä 14 eri määräaikaisella nimityksellä. Verotoimiston mukaan nimitykset olivat perustuneet avoinna olleisiin virkoihin kuuluneiden... - Korvausvaatimus Asia 34/2011: Korvausvaatimus 1327010400000
Lyhennelmä Biologi A oli toiminut viraston ja sen edeltäjän palveluksessa yhtäjaksoisesti 20.5.2002–31.12.2010 yhteensä 12 määräaikaisella nimityksellä. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat olleet lainmukaisia. Lisäksi virasto totesi, että virkamieslain sisältö ja valtion tuottavuusohjelma olivat selkeässä ristiriidassa keskenään. Korvausvaatimus oli tästä syystä työnantajan kannalta kohtuuton. Ensimmäisen nimityksen 20.5.–31.8.2002 osalta nimittämiskirjassa ei ollut mainintaa määräaikaisuuden perusteesta, eikä virasto ollut esittänyt perustetta nimitykselle vastineessaan. Virkamieslautakunta katsoi, että A:lla oli oikeus hakemaansa korvaukseen tämän nimityksen johdosta, koska nimitykselle ei ollut osoitettu laissa säädettyä perustetta. Toinen nimitys 1.9.2002–31.8.2003 oli selvityksen mukaan perustunut nuorten vastavalmistuneiden työllistämisohjelmaan. Virastolla oli katsottava olleen työllistämisohjelman perusteella työn luonteesta johtunut syy nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen, eikä A:lla ollut oikeutta korvaukseen kyseisen nimityksen johdosta. Eri nimittämiskirjoissa 1.9.2003–31.12.2010 määräaikaisuus oli osin perusteltu ja osin jätetty perustelematta. Viraston antamasta vastineesta ilmeni, että viraston pyrkimyksenä oli ollut jatkaa A:n nimityksiä vuodesta toiseen. A:n nimitykset oli rahoitettu pääsääntöisesti projektirahoituksella, vaikka nimityksiä ei ollut pääsääntöisesti sidottu tiettyyn projektiin/projekteihin. Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella yksinomaan työn projektimaisuus ja se, että työ oli rahoitettu vuosittain myönnettävistä määrärahoista, eivät osoittaneet, että määräaikaisille nimityksille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä syy. Edelleen valtion tuottavuusohjelman mukaisella säästötavoitteella ja asianomaisen ministeriön asettamilla rajoilla tai virkojen täyttölupamenettelyllä ei ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. Kun A oli nimitetty useilla eri nimityksillä yhteensä yli seitsemän vuoden ajan samankaltaisiin, ja siten pysyväisluonteiseksi muodostuneisiin tehtäviin, työn luonne ei ollut edellyttänyt nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:lla oli oikeus korvaukseen näiden nimitysten osalta. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 2–4–3). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 34/2011: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Biologi A oli toiminut viraston ja sen edeltäjän palveluksessa yhtäjaksoisesti 20.5.2002–31.12.2010 yhteensä 12 määräaikaisella nimityksellä. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat olleet... - Kirjallinen varoitus Asia 29/2011: Kirjallinen varoitus 1321567200000
Lyhennelmä Verotoimisto oli päätöksellään 17.3.2011 antanut kirjallisen varoituksen verosihteeri A:lle. Perustelujen mukaan A oli toistuvasti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan jättämällä noudattamatta verotoimiston liukuvaa työaikaa koskevia ohjeita sekä esimiesten nimenomaisia ohjeita työajoista. Esitetyn selvityksen perusteella verotoimisto oli sopinut A:n kanssa 11.1.2010, että hän saapuu työpaikalle viimeistään klo 9.00. Myöhemmin 7.9.2010 järjestetyn kolmikantaneuvottelun yhteydessä oli edelleen A:n sairaus huomioon ottaen sovittu, että A saapuu työpaikalle päivittäin viimeistään klo 9.30. A oli verotoimiston mukaan rikkonut viimeisintä sopimusta joulukuuhun 2010 mennessä 17 kertaa. Virkamieslautakunta katsoi, että verotoimisto oli täten tullut tietoiseksi siitä, ettei A ollut ollut kykenevä noudattamaan sovittua käytäntöä. Tästä syystä verotoimiston olisi tullut pyrkiä selvittämään ja ratkaisemaan asia muilla tavoin. Kun otettiin huomioon asiassa esitetty selvitys A:n sairaudesta ja sen vaikutuksesta myöhästymisiin, kirjallisen varoituksen antamista oli ollut pidettävä kyseessä olleessa tilanteessa kohtuuttomana seuraamuksena. Virkamieslautakunta kumosi verotoimiston päätöksen kirjallisen varoituksen antamisesta A:lle (äänestys 8–1). Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 29/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Verotoimisto oli päätöksellään 17.3.2011 antanut kirjallisen varoituksen verosihteeri A:lle. Perustelujen mukaan A oli toistuvasti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan jättämällä noudattamatta... - Kirjallinen varoitus Asia 31/2011: Kirjallinen varoitus 1327010400000
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli päätöksellään 25.3.2011 antanut luutnantti A:lle kirjallisen varoituksen. Perustelujen mukaan A:ta oli rangaistu vartiorikoksesta 14.3.2011 ja hänelle oli määrätty teosta kurinpitoseuraamuksena kurinpitosakkoa. A oli toiminnallaan vaarantanut asevelvollisten palveluturvallisuutta ja laiminlyönyt yksikön sisäjärjestyksen valvomisen. Virkamieslautakunta totesi, että A oli syyllistynyt vartiorikokseen poistuessaan 30.10.2010 vahtiupseerin tehtävästä ilman lupaa ja oli siten laiminlyönyt hänelle kuuluvien virkatehtävien suorittamisen. Päivystäjän tehtäviin kuului valvoa taistelualuksia ja niissä palvelevia asevelvollisia sekä puolustusvoimien materiaalia ja kalustoa. Lisäksi A:n toiminta oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Kirjallinen varoitus on hallintopäätös, jolla kohdistetaan moite virkavelvollisuuksien rikkomiseen ja kiinnitetään vastaisen varalle virkamiehen huomio tämän toiminnan moitittavuuteen. Virkamieslautakunta katsoi, että A:lle oli voitu antaa kirjallinen varoitus, vaikka A:lle oli jo määrätty samasta teosta kurinpitorangaistuksena kurinpitosakko. Asiassa ei ollut toimittu Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksen vastaisesti. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Puolustusvoimista_annettu_L_42_§ Euroopan_ihmisoikeussopimuksen_7_lisäpöytäkirjan_4_art Päätös
Asia 31/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli päätöksellään 25.3.2011 antanut luutnantti A:lle kirjallisen varoituksen. Perustelujen mukaan A:ta oli rangaistu vartiorikoksesta 14.3.2011 ja hänelle oli määrätty teosta... - Korvausvaatimus Asia 30/2010: Korvausvaatimus 1315515600000
Lyhennelmä Metsätalousinsinööri A oli työskennellyt virastossa 16.9.1996–31.12.2009 yhteensä 15 palvelussuhteessa kaikkiaan yhdeksän vuotta ja yhdeksän kuukautta. Palvelussuhteista 11 oli ollut määräaikaisia virkasuhteita ja neljä määräaikaisia työsuhteita. Viraston mukaan kaikki palvelussuhteet olivat perusteiltaan lainmukaisia. Virkamieslautakunta totesi, ettei sillä ollut toimivaltaa tutkia A:n palvelussuhteiden määräaikaisuuden lainmukaisuutta niiltä osin, kun ne olivat perustuneet yksityisoikeudelliseen oikeussuhteeseen. Edelleen saadun selvityksen mukaan A:n eri virkasuhteiden välillä 1.1.–31.3.2003 oli ollut yli 30 päivän ajanjakso, jolloin A:n nimitysten eri virkasuhteisiin ei voitu katsoa tapahtuneen toistuvasti peräkkäin. Lisäksi A:n 24.2.2010 virkamieslautakunnalle tekemä korvausvaatimus ajalta ennen 1.4.2003 oli tehty liian myöhään eikä korvausta tästä syystä voitu tältä osin määrätä. A oli 1.4.2003–31.12.2009 yhteensä neljän määräaikaisen virkasuhteen aikana pääasiassa työskennellyt viraston perustehtäviin kuuluvissa työtehtävissä yhtäjaksoisesti kuuden vuoden ja yhdeksän kuukauden ajan. Kyse oli ollut pysyväisluoteisista tehtävistä, eikä työn luonne ollut edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Työn projektimaisuus ja se, että rahoitukseen oli käytetty ulkopuolisia varoja, eivät vielä sellaisenaan osoittaneet, että määräaikaiselle virkasuhteelle oli laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Koska asiassa ei ollut muutoinkaan esitetty laissa tarkoitettuja perusteita A:n ottamiseen toistuvasti peräkkäisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin, A:lla oli oikeus hakemaansa korvaukseen ajanjaksolta 1.4.2003–31.12.2009. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–2). Virkamieslautakunta ei tutkinut korvausvaatimusta A:n määräaikaisten työsuhteiden osalta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_49_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 30/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Metsätalousinsinööri A oli työskennellyt virastossa 16.9.1996–31.12.2009 yhteensä 15 palvelussuhteessa kaikkiaan yhdeksän vuotta ja yhdeksän kuukautta. Palvelussuhteista 11 oli ollut määräaikaisia... - Korvausvaatimus Asia 28/2010: Korvausvaatimus 1319144400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 2.1.2002–31.12.2009 yhteensä kuudella eri määräaikaisella nimityksellä projektiassistenttina ja suunnittelijana. Viimeisin projekti, jonka vastuuhenkilönä A toimi, jatkui A:n virkasuhteen päättymisen jälkeenkin. Yliopiston mukaan nimitykset olivat perustuneet työn luonteeseen. Virkamieslautakunta katsoi, että A oli nimittämiskirjalla 23.10.2008 nimitetty valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi 1.1.–31.12.2009, koska päätös viimeisimmän projektin aloittamisesta oli tehty vasta 19.2.2009. Sen sijaan A oli yli seitsemän vuoden aikana työskennellyt kuudessa peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa siten, että A:n työtehtävät olivat olleet projektien ja koulutusten järjestämistä sekä pysyneet samansisältöisinä ainoastaan kokonaisvastuun kasvaessa. Siten kyse oli ollut pysyväisluonteisista tehtävistä. A oli myös yliopiston kertomalla tavalla toiminut projektin suunnittelutehtävissä ilman ulkopuolista rahoitusta. Työn luonne ei ollut edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin, ja A:lla oli oikeus virkamieslain nojalla maksettavaan korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 28/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 2.1.2002–31.12.2009 yhteensä kuudella eri määräaikaisella nimityksellä projektiassistenttina ja suunnittelijana. Viimeisin projekti, jonka vastuuhenkilönä A... - Korvausvaatimus Asia 29/2010: Korvausvaatimus 1315515600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulussa 7.6.1999–31.12.2009 yhteensä 10 eri määräaikaisella nimityksellä projektipäällikkönä. Yliopiston mukaan perusteena A:n määräaikaisille palvelussuhteille oli 7.6.1999–31.12.2005 ollut työn luonne ja 1.1.2006–31.12.2009 yksilöity projekti. Lisäksi A oli kieltäytynyt hänelle tarjotuista uusista työtehtävistä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ajanjaksolle 7.6.1999–31.12.2009 sijoittuneiden yhteensä 10 määräaikaisen virkasuhteen aikana A oli pääasiassa työskennellyt yhden koulutusohjelman parissa. Työn projektimaisuus ja se, että rahoitukseen oli käytetty ulkopuolisia varoja, eivät vielä sellaisenaan osoittaneet, että määräaikaiselle virkasuhteelle oli laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Virkamieslautakunta katsoi, että kyse oli ollut pysyväisluoteisista tehtävistä. Työn luonne ei ollut edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Lisäksi asiassa oli myös jäänyt selvittämättä, että A olisi kieltäytynyt hänelle tarjotuista työtehtävistä. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle neljäntoista (14) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–2). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 29/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulussa 7.6.1999–31.12.2009 yhteensä 10 eri määräaikaisella nimityksellä projektipäällikkönä. Yliopiston mukaan perusteena A:n määräaikaisille palvelussuhteille oli... - Kirjallinen varoitus Asia 21/2010: Kirjallinen varoitus 1329429600000
Lyhennelmä Yliopisto oli päätöksellään 12.1.2010 antanut kirjallisen varoituksen professori A:lle. Päätökseen liitetyn oikaisuvaatimusosoituksen mukaan päätökseen voitiin hakea oikaisua virkamieslautakunnalta. Valtion virkamieslaissa säädetään julkisoikeudellisesta palvelussuhteesta, jossa valtio on työnantajana ja virkamies työn suorittajana. Virkamieslautakunnalla ei ole toimivaltaa tutkia oikaisuvaatimusta sellaisen työnantajan päätöksestä, joka ei ole valtion virasto tai laitos. Kysymyksessä ollutta kirjallista varoitusta 12.1.2010 annettaessa yliopisto ei ollut ollut valtion viranomainen eikä A valtion virkamies. Virkamieslautakunta katsoi, että kyseiseen varoitukseen ei tämän vuoksi sovellettu valtion virkamieslain säännöksiä. Virkamieslautakunta poisti yliopiston päätökseen liitetyn oikaisuvaatimusosoituksen ja jätti oikaisuvaatimuksen tutkimatta. Valtion_virkamiesL_1_§ Valtion_virkamiesL_49_§ Valtion_virkamiesL_53_§_3_mom YliopistoL_5_§_1_mom Päätös
Asia 21/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Yliopisto oli päätöksellään 12.1.2010 antanut kirjallisen varoituksen professori A:lle. Päätökseen liitetyn oikaisuvaatimusosoituksen mukaan päätökseen voitiin hakea oikaisua virkamieslautakunnalta. Valtion... - Korvausvaatimus Asia 18/2010: Korvausvaatimus 1316725200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 1.1.1988–31.7.2009 yhteensä yli 20 vuoden ajan. Yliopiston mukaan kaikki nimitykset olivat olleet lainmukaisia, mutta se myönsi, että määräajaksi nimittämisen perusteiden käyttö oli osin saattanut pitkittyä liiaksi. Virkamieslautakunta totesi, että A:n korvausvaatimus oli lakiin perustumaton niiden virkasuhteiden osalta, joihin A oli nimitetty ennen valtion virkamieslain voimaantuloa 1.12.1994. Edelleen A oli hoitanut avoinna olleeseen tilastotieteen tuntiopettajan virkaan kuuluvia tehtäviä useiden vuosien ajan. Esitetystä selvityksestä ei ollut ilmennyt, että yliopisto olisi edes pyrkinyt täyttämään kysymyksessä olleen viran viivytyksettä. Avoinna olleeseen virkaan kuuluvien tehtävien hoitoa ei siten ollut tässä tapauksessa järjestetty määräaikaisilla nimityksillä vain väliaikaisesti. Yliassistentin virka puolestaan kuului niihin virkoihin, joihin lain mukaan oli aina nimitettävä määräajaksi. A ei siten ollut oikeutettu saamaan korvausta nimityksistä yliassistentin virkasuhteisiin. Lisäksi työn luonne oli edellyttänyt erikoissuunnittelijan tehtävän osalta A:n nimittämistä määräajaksi. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–2). Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_4_mom Valtion_virkamiesL_56_§ YliopistoA_9_§ Päätös
Asia 18/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 1.1.1988–31.7.2009 yhteensä yli 20 vuoden ajan. Yliopiston mukaan kaikki nimitykset olivat olleet lainmukaisia, mutta se myönsi, että määräajaksi nimittämisen... - Lomauttaminen Asia 19/2010: Lomauttaminen 1297375200000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 15.1.2010 lomauttanut A:n valtion virkamieslain 36 §:n nojalla päätöksen liitteenä olevan lomautusilmoituksen mukaisesti. Lomautusilmoituksen mukaan lomautuksen perusteena ovat olleet työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetut taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Päätökseen oli liitetty oikaisuvaatimusosoitus valtion virkamieslautakunnalle. Virkamieslautakunta totesi, että virasto oli muuttunut osakeyhtiöksi, kun sitä koskeva laki oli tullut voimaan 1.1.2010. A oli siten ollut lomautuspäätöksen tekohetkellä 15.1.2010 työsuhteessa entiseen valtion virastoon, eikä oikaisuvaatimuksen tutkiminen kuulunut virkamieslautakunnan toimivaltaan. Virkamieslautakunta ei tutkinut oikaisuvaatimusta. Valtion_virkamiesL_49_§_1_mom L_Ilmailulaitoksen_muuttamisesta_osakeyhtiöksi_7_§_1_mom L_Ilmailulaitoksen_muuttamisesta_osakeyhtiöksi_10_§ Päätös
Asia 19/2010: Lomauttaminen
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 15.1.2010 lomauttanut A:n valtion virkamieslain 36 §:n nojalla päätöksen liitteenä olevan lomautusilmoituksen mukaisesti. Lomautusilmoituksen mukaan lomautuksen perusteena... - Korvausvaatimus Asia 15/2010: Korvausvaatimus 1327010400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulussa englannin kielen lehtorina 1.1.2000–31.12.2009 yhteensä kolmella eri määräaikaisella nimityksellä. Viraston (pääesikunta) mukaan 1.3.2004–31.12.2009 määräaikaisuuden perusteena oli todellisuudessa ollut sijaisuuden sijaan käynnissä olleeseen virkarakenteen uudistamiseen liittyviä perusteltuja syitä ja siten avoinna olevan viran täyttämiseen liittyviä perusteita. Lisäksi A:lle oli yhteistoimintamenettelyissä 20.11.2007 ja 26.5.2008 kahdesti tarjottu kieliasiantuntijan tehtäviä, joista A oli kieltäytynyt. Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella A:lle ei ollut tarjottu vakituista virkaa, vaan ainoastaan mahdollisuus ottaa vastaan kieliasiantuntijan tehtävät. A ei ollut siten menettänyt mahdollisuutta hakea virkamieslain mukaista korvausta sillä perusteella, että hän oli kieltäytynyt vastaanottamasta viraston tarjoamaa vakinaista virkaa. A:n virkasuhde oli päättynyt sen vuoksi, ettei häntä enää 1.1.2010 lukien ollut nimitetty korkeakoulun virkamieheksi. Edelleen A oli nimitetty 1.1.2000–31.12.2003 tehdyn esityspäätöksen perusteella määräaikaiseen opettajan virkasuhteeseen, ja A oli kiistatta hoitanut koko palvelussuhteensa ajan englannin kielen lehtorin tehtäviä. Koska mitään lainmukaista perustetta määräaikaiselle nimitykselle ei ollut esitetty, A:lla oli oikeus korvaukseen tämän nimityksen osalta. Lisäksi virkamieslautakunta katsoi, että esitetystä selvityksestä ilmeni, että korkeakoulun organisaatiouudistus oli toteutettu vuosina 2007–2008. A oli tätä ennen toiminut englannin kielen lehtorin tehtävissä useiden vuosien ajan. Uudistuksen jälkeen korkeakoulussa oli täytetty vakituisesti kieliasiantuntijoiden tehtäviä, joihin A:lla oli ollut muodollinen pätevyys. Asiassa ei ollut tullut myöskään selvitetyksi, että uudistuksella olisi A:n nimittämishetkellä voitu arvioida olleen vaikutusta A:n hoitamien tehtävien pysyvyyteen. Kun otettiin huomioon A:n palvelussuhteen pitkä kesto, toimiminen koko ajan samoissa tehtävissä, sekä se, että valtion virkamieslain 9 §:n säännöksen yhtenä tarkoituksena oli nimenomaisesti estää irtisanomissäännösten kiertäminen, avoinna olevan viran tehtävien väliaikainen hoitaminen ei myöskään ollut ollut laissa tarkoitettu peruste juuri A:n nimittämiseksi määräaikaiseen virkasuhteeseen. A:lla oli oikeus korvaukseen myös nimitysten osalta 1.1.2004–31.12.2009. Virkamieslautakunta määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kahdentoista (12) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 15/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulussa englannin kielen lehtorina 1.1.2000–31.12.2009 yhteensä kolmella eri määräaikaisella nimityksellä. Viraston (pääesikunta) mukaan 1.3.2004–31.12.2009 määräaikaisuuden... - Korvausvaatimus Asia 17/2011: Korvausvaatimus 1317934800000
Lyhennelmä A oli nimitetty virastoon työvoimaneuvojaksi 23 erillisellä nimityksellä yhteensä yhdeksän vuoden ja kuuden kuukauden ajan. Työskentelyjaksojen välissä oli ollut yhdeksän kuukauden ja 20 päivän katkos vuosien 2000–2001 aikana sekä kaksi kuuden kuukauden katkosta vuosien 2003–2004 ja 2007–2008 aikana. Viraston mukaan kaikille nimityksille oli ollut lainmukaiset perusteet. Virkamieslautakunta totesi, että virkamies voitiin katsoa nimitetyksi toistuvasti peräkkäin silloinkin, kun määräaikaisten nimitysten välinen aika oli enintään 30 päivää. Esitetyn selvityksen perusteella A:n palvelussuhteiden välissä oli ollut kaksi taukoa 12.10.2000–31.8.2001 ja 1.9.2003–31.1.2004. Nämä tauot olivat olleet selvästi yli 30 päivän mittaisia, ja A:n oikeus hakea korvausta 12.10.1998–31.8.2004 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella oli siten vanhentunut. Edelleen A oli ollut 1.2.2004 lukien nimitettynä yhdenjaksoisesti 14 nimityksellä viraston palvelukseen määräaikaisiin virkasuhteisiin 31.12.2010 saakka. Nimitykset 1.2.–31.8.2007 olivat perustuneet virastolle osoitettuihin työllistämisvaroihin, eikä määräaikaisia virkasuhteita siten ollut voitu katsoa käytetyn palvelussuhdeturvan heikentämiseksi. Sillä seikalla, että A ei ollut tullut valituksi viraston vakituisiin virkoihin, ei ollut tämän vuoksi asiassa merkitystä. Myös nimitykset, joiden perusteena oli ollut sijaisuus, olivat olleet lainmukaisia. A:lla oli kuitenkin oikeus korvaukseen nimityksestä 1.6.–30.11.2008, kun virasto ei ollut esittänyt nimitykselle muuta perustetta kuin virkojen täyttölupakieltoon perustuneen määräaikaisen täyttöluvan. Korkeimman hallinto-oikeuden 8.10.2010 antaman päätöksen (taltio 2611) mukaan tämä ei ole lainmukainen peruste määräaikaiselle nimitykselle. Nimityksille 5.2.–31.12.2009 ja 1.1.–31.12.2010 ei myöskään ollut lainmukaista perustetta, kun valtion tuottavuusohjelman mukaisella säästötavoitteella ja asianomaisen ministeriön asettamilla rajoilla käytettävissä oleville henkilötyövuosille ei ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. A:lla oli oikeus korvaukseen myös näiden kahden nimityksen osalta. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 17/2011: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty virastoon työvoimaneuvojaksi 23 erillisellä nimityksellä yhteensä yhdeksän vuoden ja kuuden kuukauden ajan. Työskentelyjaksojen välissä oli ollut yhdeksän kuukauden ja 20 päivän... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 11/2010: Irtisanominen yksilöperusteella 1307653200000
Lyhennelmä Yliopisto oli päätöksellään 18.12.2009 irtisanonut A:n yliopiston amanuenssin virasta virkamiehestä johtuvasta erityisen painavasta syystä kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Päätöksen perusteena oli A:n terveydentilan selvittämiseksi 13.5.2009 annetun määräyksen velvoitteiden laiminlyönti. A oli kieltäytynyt osallistumasta häntä koskeviin erikoissairaanhoidon järjestämiin selvityksiin ja tutkimuksiin, joilla hänen työkykynsä olisi tullut selvitetyksi. Asiassa saadun selvityksen mukaan A oli aloittanut amanuenssin viranhoidon 1.7.2007. Yliopisto oli määrännyt A:n työkykyselvitykseen, joka oli tehty työterveydenhuollossa 15.1.2008. Yliopisto oli määrännyt A:n toiseen työkykyselvitykseen, joka oli tehty yliopistollisessa sairaalassa polikliinisesti 2.7.–10.9.2008. Edelleen yliopisto oli 13.5.2009 tekemällään päätöksellä määrännyt A:n valtion virkamieslain 19 §:n perusteella suoritettaviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin A:n terveydentilan toteamiseksi, jotta tehtävien hoitamisen edellytykset voitiin selvittää. A oli kuitenkin 14.8.2009 perunut osastotutkimukseen tulon, mutta A oli ilmoittanut muutoin suostuvansa uudelleen työkykyselvitykseen. Yliopisto oli 28.8.2009 tekemällään päätöksellä pidättänyt A:n virantoimituksesta 1.9.2009–31.12.2009, minkä johdosta A oli hakenut määräajan kuluessa päätökseen muutosta. Yliopisto oli ensiksi arvioinut virantoimituksesta pidättämisen riittäväksi keinoksi taivutella A antamaan yliopiston tarpeellisiksi arvioimat tiedot A:n terveydentilasta. Yliopisto oli kuitenkin päättänyt irtisanoa A:n samoilla perusteilla 18.12.2009. Virantoimituksesta pidättämisen lainmukaiset perusteet, joiden yliopisto oli oikaisuvaatimuksen kohteena olleessa päätöksessään katsonut olleen irtisanomisen ainoana perusteena, olivat olleet vailla lainvoimaa yliopiston tehdessä irtisanomista koskevan päätöksensä. Lisäksi virantoimituksesta pidättämisen määräaika ei ollut päätöstä tehdessä vielä päättynyt. Virkamieslautakunta katsoi, että edellä mainituista syistä johtuen virkamiehen irtisanomiselle ei ollut ollut erityisen painavaa syytä kyseessä olleessa tilanteessa. Virkamieslautakunta kumosi A:n virkasuhteen irtisanomista koskevan päätöksen ja jätti A:n muut vaatimukset tutkimatta. Valtion_virkamiesL_19_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_49_§_1_mom Valtion_virkamiesL_53_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§_1_mom L_yliopistolain_voimaanpanosta_10_§_1_mom Päätös
Asia 11/2010: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Yliopisto oli päätöksellään 18.12.2009 irtisanonut A:n yliopiston amanuenssin virasta virkamiehestä johtuvasta erityisen painavasta syystä kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Päätöksen perusteena... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 7/2011: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1314306000000
Lyhennelmä Virasto oli 20.12.2010 päätöksellään irtisanonut vanhempi lehtori A:n virkasuhteen päättymään 30.6.2011. Päätöksen perustelujen mukaan viran tehtävät olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi siten, että saksan kielen opetus ja kielipalvelut oli hankittava jatkossa ostopalveluin. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella luottamusmies I:tä oli kuultu virkamiesasetuksen 43 §:n edellyttämällä tavalla irtisanomismenettelyn yhteydessä järjestetyissä kuulemisissa. Säännös ei sen sijaan edellyttänyt tämän lisäksi pääluottamusmiehen kuulemista. Virkamieslautakunta katsoi esitetyn selvityksen perusteella, että saksan kielen opetuksen tarve oli vähentynyt olennaisesti. Myös A:n itse ilmoittamia opiskelijamääriä oli pidettävä hyvin vähäisinä. Edelleen saksan kielen lehtorin viran luonne huomioon ottaen, A:n viran pääasiallisena tehtävänä oli ollut vastata saksan kielen opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta. Näistä syistä johtuen viran tehtävien oli katsottava vähentyneen olennaisesti tai muutoin kuin tilapäisesti. A oli vaatimuksessaan myös esittänyt, että hän oli kokenut epäasiallista kohtelua esimiestensä taholta ennen irtisanomistaan. Asiassa ei ollut kuitenkaan esitetty sellaista riittävää selvitystä, jonka perusteella irtisanomisperusteen olisi katsottava olleen kyseessä olleissa olosuhteissa todellisuudessa henkilökohtainen. Virasto ei ollut kuitenkaan selonteossaan edes väittänyt, että A ei olisi ollut kohtuudella sijoitettavissa syksyllä 2010 avoinna olleisiin koulutussuunnittelijan tehtäviin. A:lla oli viraston antaman väliaikaisen työtodistuksen mukaan mahdollisesti ollut riittävä kokemus ja pätevyys avoinna olleisiin tehtäviin. Virastossa oli siten ennen A:n irtisanomista ollut avoinna virkoja, joiden osalta olisi tullut selvittää A:n uudelleensijoittamis- ja koulutusmahdollisuudet. Irtisanomispäätös oli siten ollut virkamieslain vastainen. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi viraston päätöksen A:n irtisanomisesta. Valtion_virkamiesL_27_§ Valtion_virkamiesA_43_§ Päätös
Asia 7/2011: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Virasto oli 20.12.2010 päätöksellään irtisanonut vanhempi lehtori A:n virkasuhteen päättymään 30.6.2011. Päätöksen perustelujen mukaan viran tehtävät olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi... - Kirjallinen varoitus Asia 3/2011: Kirjallinen varoitus 1328220000000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 3.12.2010 antanut kapteeni A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Perustelujen mukaan A oli jättänyt suorittamatta joko hyväksyttävällä tavalla tehtäviään taikka jättänyt ne kokonaan suorittamatta. Virkamieslautakunta katsoi esitetyn selvityksen perusteella muun muassa, että A oli laiminlyönyt yhteistoimintasopimuksen valmistelun. Kyseisenlaisen virkatehtävän valmisteleminen edellytti dokumentoitua valmistelua, eikä virkamiehen toteamus siitä, että sopimuksen sisällön valmistelulle ei ollut perustetta tai aihetta, ollut ollut riittävää. Lisäksi esimies oli useasti puuttunut tehtävän suorittamisen laiminlyöntiin. Edelleen kirjallisen varoituksen antamiseen oli ollut peruste, kun A oli jättänyt esityksen hankinnoista ja yhteystarpeista tekemättä, vaikka A oli arvostellut tehtävän merkitystä. Virkamieslautakunta totesi, että poikkeava näkemys virkakäskynä annetun työtehtävän sisällön merkityksestä ei ollut muodostanut virkamiehelle oikeutta olla noudattamatta käskyä. Sen sijaan perustetta kirjallisen varoituksen antamiseen ei ollut ollut tilanteessa, jossa asiakirjoista ei ollut selvinnyt ajankohta, johon mennessä tehtävä oli tullut suorittaa. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ HallintoL_6_§ Päätös
Asia 3/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 3.12.2010 antanut kapteeni A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Perustelujen mukaan A oli jättänyt suorittamatta joko hyväksyttävällä... - Korvausvaatimus Asia 128/2010: Korvausvaatimus 1297980000000
Lyhennelmä A oli hoitanut vankilassa avoinna ollutta vankeinhoitoesimiehen virkaa määräaikaisessa virkasuhteessa. Ensimmäisen virkasuhteen vielä kestäessä A oli nimitetty hoitamaan virkavapaalle jäävän vankeinhoitoesimiehen tehtäviä. A toimi viransijaisena 8.3.2009 - 31.8.2010 välisenä aikana yhteensä kolmessa määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n mukaan vankilan ei olisi tullut tehdä nimityksiä sijaiseksi virkavapauksien kestoa lyhyemmäksi ajaksi. Ensimmäinen nimitys on tehty asianomaisen viran vakinaiselle haltijalle myönnetyn virkavapauden ajaksi eikä A:lla siten ole oikeutta korvaukseen tämän nimityksen johdosta. Toisen määräaikaisuuden osalta virkamieslautakunta totesi, että rikosseuraamusalan organisaatiouudistuksen edellyttämät tehtäväjärjestelyt ja niihin liittyvä virantäyttökielto eivät ole olleet erityinen syy nimittää A:ta määräaikaisuuden perusteena ollutta virkavapautta lyhyemmäksi ajaksi. Kolmannen määräaikaisuuden osalta virkamieslautakunta totesi, että virasto voi järjestää virkavapaalla olevan tehtävien hoidon muutoinkin kuin sijaisen nimittämällä. Sijaiseksi otetun virkamiehen virkasuhteen määräaikaisuuden tosiasiallisena perusteena ei siten ole virkavapaus sinänsä vaan sen johdosta syntynyt työvoiman tarve. Sijaisen nimittäminen virkavapauden kestoa lyhyemmäksi ajaksi on hyväksyttävää, jos nimitys on tehty koko siksi ajaksi, jona virasto tarvitsee nimittämänsä virkamiehen työpanosta. Vankilalla on edellä lausuttu huomioon ottaen ollut erityinen syy nimittää A määräaikaisuuden perusteena ollutta virkavapautta lyhyemmäksi ajaksi. Virkamieslautakunta määräsi vankilan maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 4-4, jossa puheenjohtajan ääni ratkaisi). KHO:2012:977: VMLTK:n päätös kumotaan A:lle maksettavaksi määrättyä korvausta koskevalta osaltaan. A:n korvausvaatimus hylätään. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 128/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli hoitanut vankilassa avoinna ollutta vankeinhoitoesimiehen virkaa määräaikaisessa virkasuhteessa. Ensimmäisen virkasuhteen vielä kestäessä A oli nimitetty hoitamaan virkavapaalle jäävän... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 4/2011: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1320357600000
Lyhennelmä Virasto oli 1.1.2011 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n virkasuhteen, koska yksikkö, jossa A työskenteli, lakkasi 30.6.2011. Päätöksen perusteluissa oli todettu ministeriön päättäneen 22.12.2004, että viraston päätoimipiste sijoitettiin Hämeenlinnaan ja pysyvät sivutoimipaikat Turkuun ja Kuopioon. Kouvolan, Oulun ja Vaasan toimipisteet jatkoivat viraston sivutoimipisteinä siirtymävaiheessa. Yksikön lakkauttaminen on yksi niin sanotuista tuotannollis-taloudellisista irtisanomisperusteista. Yhteistoimintaneuvottelussa 4.11.2010 oli siitä laaditun pöytäkirjan mukaan ilmoitettu, että valmisteilla olevien toimenpiteiden perusteena oli ollut viraston sivutoimipisteiden lakkaaminen ja että toimenpiteet olivat voineet johtaa muiden muassa A:n irtisanomiseen tuotannollis-taloudellisin perustein. A:ta ei ollut voitu sijoittaa toisiin tehtäviin virastossa, koska hän oli kieltäytynyt siirtymästä viraston muihin toimipaikkoihin. Virkamieslautakunta katsoi, että virasto ei siten ollut laiminlyönyt uudelleensijoitus- ja koulutusvelvollisuutta. Lisäksi organisaation muutosta valmisteltaessa oli pyritty oikaisuvaatimuksessa mainittujen periaatepäätösten mukaisesti etsimään lakkautettavan yksikön virkamiehille työpaikkoja samalla alueella toimivista virastoista ja laitoksista. Virastolla oli siten ollut oikeus irtisanoa A:n virkasuhde sillä perusteella, että kyseessä ollut yksikkö lakkasi 30.6.2011. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_27_§_3_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Päätös
Asia 4/2011: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Virasto oli 1.1.2011 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n virkasuhteen, koska yksikkö, jossa A työskenteli, lakkasi 30.6.2011. Päätöksen perusteluissa oli todettu ministeriön päättäneen 22.12.2004,... - Korvausvaatimus Asia 93/2008: Korvausvaatimus 1251406800000
Lyhennelmä A oli työskennellyt ministeriössä 7.1.2003 - 30.4.2008 yhteensä kuudella eri määräaikaisella nimityksellä. Ministeriön mukaan kaikki nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin. Kahden ensimmäisen nimityksensä aikana A oli riidattomasti toiminut sijaisena. Virkamieslautakunnan mukaan näille nimityksille oli siten virkamieslain mukainen peruste. Neljästä viimeisestä nimityksestä esitetyn selvityksen mukaan A ei ollut kuitenkaan riidattomasti hoitanut sen henkilö B:n tehtäviä, jonka sijaisena hän oli, vaan hänet oli sijoitettu osastolla muihin ryhmiin lisätyövoiman tarpeen vuoksi. Samaiselle osastolle oli myös perustettu A:n palvelussuhteen päättymisen jälkeen neljä uutta virkaa. Kun virkamieslautakunta otti huomioon B:n tehtävien erilaisuuden A:n suorittamien tehtävien kanssa sekä sen, että osastolla oli virkojen perustamisen johdosta katsottava olleen pysyvä lisätyövoiman tarve, ei A:n nimityksissä voitu katsoa olleen kysymys valtion virkamieslain 9 §:ssä tarkoitetusta sijaisuudesta. A:lla oli oikeus saada korvausta. Virkamieslautakunta määräsi ministeriön maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5 - 3). KHO:2011:446: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 93/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt ministeriössä 7.1.2003 - 30.4.2008 yhteensä kuudella eri määräaikaisella nimityksellä. Ministeriön mukaan kaikki nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin. Kahden ensimmäisen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 140/2010: Virkasuhteen irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1316725200000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli irtisanonut 20.9.2010 tekemällään päätöksellään rikosylikonstaapeli A:n virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Irtisanomisen perusteena oli A:n syyllistyminen törkeään rattijuopumukseen. A oli kertomansa mukaan arvioinut väärin ajokuntonsa, eikä hän tuolloin osannut arvioida pitkäaikaisesta alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäytöstä johtunutta vaikutusta. A oli laskenut alkoholin poistuneen jo verestään. A ei ollut myöskään aikaisemmin syyllistynyt rikoksiin, eikä häntä ollut koskaan huomautettu tai varoitettu virkavelvollisuuksien laiminlyömisestä. Poliisimiehen käyttäytymiselle on asetettu poliisilaissa erityisiä vaatimuksia, jotka kohdistuvat myös käyttäytymiseen vapaa-aikana. Poliisimiehen syyllistymistä törkeään rattijuopumukseen on pidettävä vakavana ja moitittavana tekona. Käräjäoikeus oli 1.12.2010 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen, eikä se ollut asian rikosoikeudellisessa arvioinnissa antanut merkitystä A:n terveydellisille seikoille. Virkamieslautakunnalla ei ollut aihetta arvioida asiaa toisin. A:n syyksi luetun rikoksen laatu ja vakavuus sekä hänen virkatehtävänsä huomioon ottaen poliisilaitoksella oli A:n pitkästä ja moitteettomasta virkaurasta huolimatta ollut erityisen painava syy virkasuhteen irtisanomiseen. Teko oli osoittanut A:n myös siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta PoliisiL_9_c_§ Päätös
Asia 140/2010: Virkasuhteen irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli irtisanonut 20.9.2010 tekemällään päätöksellään rikosylikonstaapeli A:n virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Irtisanomisen perusteena oli... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 155/2010: Irtisanominen yksilöperusteella 1305234000000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 18.11.2010 tekemällään päätöksellä irtisanonut vanhempi konstaapeli A:n virkasuhteen, koska A oli syyllistynyt 1.9.2010 näpistykseen ja sakkovilppiin. Käräjäoikeus oli 27.10.2010 tuominnut A:n mainituista rikoksista sakkorangaistukseen. Tuomio on lainvoimainen. Asiakirjoista ilmenevän selvityksen perusteella A:ta oli kuultu asianmukaisesti ennen irtisanomista. Päätösluonnoksen laatiminen ennen kuulemista tosiseikastoltaan selvässä ja riidattomassa asiassa ei vielä ollut osoittanut, että A:lla ei tosiasiassa olisi ollut mahdollisuutta saada mielipidettään kuulluksi päätöksenteossa. Virkamieslautakunta totesi, että poliisimiehen käyttäytymiselle on asetettu poliisilaissa erityisiä vaatimuksia. Poliisin on myös vapaa-ajallaan käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:n tekemät rikokset ovat osoittaneet tekijässään epärehellisyyttä. Poliisimiehen syyllistyminen sellaiseen tahalliseen rikokseen, joiden torjuminen ja selvittäminen ovat kuuluneet hänen virkatehtäviinsä, oli ollut omiaan vakavasti horjuttamaan yleistä luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Poliisilaitoksella oli ollut erityisen painava syy virkasuhteen irtisanomiseen. Teot olivat myös osoittaneet A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom PoliisiL_9_c_§ Päätös
Asia 155/2010: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 18.11.2010 tekemällään päätöksellä irtisanonut vanhempi konstaapeli A:n virkasuhteen, koska A oli syyllistynyt 1.9.2010 näpistykseen ja sakkovilppiin. Käräjäoikeus oli 27.10.2010... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 47/2010: Irtisanominen yksilöperusteella 1323986400000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 31.3.2010 irtisanonut toimistosihteeri A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toistuvasti perusteettomilla poissaoloillaan laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan ja oli käyttäytynyt virkamiehelle sopimattomalla tavalla esiintyessään päihtyneenä työpaikalla. Työnantajan kirjallisista varoituksista ja hoitoonohjauksesta huolimatta A ei ollut muuttanut moitittavaa käyttäytymistään. Virkamieslautakunta katsoi, että asia oli ollut ratkaistavissa asiakirjoista ilmenevien riidattomien tosiseikkojen perusteella, joten suullinen käsittely oli ollut asiassa tarpeeton. Irtisanomispäätös ei ollut syntynyt kuulemisvirheen vuoksi virheellisessä järjestyksessä, vaikka työnantaja ei ollut katsonut tarpeelliseksi selostaa A:lle aikanaan ilmoitettuja kirjallisten varoitusten ja huomautusten antamisen perusteita enää uudelleen irtisanomismenettelyn yhteydessä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A oli saanut työnantajan ennen virkasuhteen irtisanomista esittämästä tapahtumainkuvauksesta tietää, että työnantaja katsoi A:n olleen 16.12.2009 luvatta poissa työpaikaltaan ainakin koko iltapäivän aina virka-ajan päättymiseen asti. Irtisanomispäätöstä ei pelkästään sen perustelujen yksilöimättömyyden vuoksi ollut syytä kumota virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. A:lle oli selkeästi ilmoitettu häntä virkasuhteen irtisanomisen johdosta kuultaessa, että A:n irtisanomisen syynä olivat olleet virkavelvollisuuksien laiminlyönti ja kokonaisharkinnassa huomioon otetut aikaisemmat varoitukset ja huomautukset. A:n voitiin katsoa menettelynsä vuoksi rikkoneen hoitoonohjaussopimuksen noudattamisen, minkä vuoksi työnantaja oli oikeutettu vetoamaan hoitoa edeltäneeseen päihteiden käyttöön ja siihen liittyneisiin rikkomuksiin virkasuhteen päättämisen perusteena. Aikaisempien kirjallisten varoitusten ja huomautusten huomioon ottaminen irtisanomisperusteen painavuuden arvioinnissa perustuu siihen, että niiden perusteena olleen menettelyn toistaminen osoittaa virkamiehessä suurempaa syyllisyyttä ja usein myös kyvyttömyyttä tai haluttomuutta korjata menettelyään. Virasto oli siten voinut ottaa irtisanomisharkinnassa huomioon sen, että A:ta oli aiemmin varoitettu kolme kertaa päihtyneenä työpaikalla esiintymisestä. Kirjallisten varoitusten ja huomautusten väliin jäävät ajanjaksot, joista pisin oli ollut noin puolitoista vuotta, eivät muutoinkaan olleet olleet niin pitkiä, että vanhimpien varoitusten olisi tullut katsoa menettäneen merkityksensä. Luvattoman poissaolon osalta työnantajan oli katsottava täyttäneen näyttövelvollisuutensa. A:n oli toistuvien virkavelvollisuuksien vastaisten tekojensa ja laiminlyöntiensä vuoksi katsottava menettäneen työnantajan luottamuksen, ja työnantajalla oli ollut näissä oloissa erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen (äänestys 7 - 1). Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom Valtion_virkamiesL_51_§_1_mom Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintolainkäyttöL_64_§_1_mom Päätös
Asia 47/2010: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 31.3.2010 irtisanonut toimistosihteeri A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toistuvasti perusteettomilla poissaoloillaan laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 127/2010: Irtisanominen yksilöperusteella 1305234000000
Lyhennelmä Sairaala oli tekemällään päätöksellä 29.7.2010 irtisanonut mielisairaanhoitaja A:n määräaikaisen virkasuhteen, koska A oli käyttäytynyt väkivaltaisesti potilasta kohtaan. A:n irtisanomisen taustalla olivat tapahtumat sairaalan osastolla 24.1.2010. A oli tuolloin kehottanut sairaalan potilasta menemään huoneeseensa, mistä potilas oli hermostunut. A:n toiminnasta oli tehty tutkintapyyntö poliisille. Kihlakunnansyyttäjä oli 14.6.2010 tehnyt päätöksen syyttämättä jättämisestä. Virkamieslautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella A:lle oli kerrottu potilaan sairaudenkuvaan kuuluvan, että hän hermostui, jos häntä kiirehdittiin tai komennettiin. A oli itse menettelyllään kärjistänyt tilanteen sellaiseksi, että A oli joutunut puolustamaan itseään väkivallalla. A:n oli tullut ymmärtää toimintatapansa vaikutukset jo koulutuksensa, saamansa perehdytyksen ja potilaan sairaudesta hänelle kerrotun perusteella. A:n toimintaa oli pidettävä mielisairaanhoitajan virkavelvollisuuksien vastaisena. Virkamieslautakunta otti päätöksessään kuitenkin huomioon A:n kokemattomuuden, tilanteen yllättävyyden, syyttäjän näkemyksen sallitusta hätävarjelusta ja sen, että teosta ei ollut aiheutunut potilaalle vammoja. Näistä syistä johtuen A:n menettelyä ei ollut yksittäisenä tekona pidettävä niin moitittavana, että erityisen painavan syyn edellytys irtisanomiselle olisi täyttynyt. Valtion virkamieslaissa ei ole säädetty, että virkavelvollisuuksiaan laiminlyöneelle tai rikkoneelle virkamiehelle pitäisi ennen irtisanomista antaa varoituksella mahdollisuus korjata menettelynsä. Irtisanominen ei siten ollut ollut ennenaikainen sillä perusteella, ettei varoitusta ollut ollut annettu. Virkamieslautakunta kumosi sairaalan päätöksen (äänestys 6 - 3). Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom L_terveydenhuollon_ammattihenkilöistä_15_§_1_mom L_terveydenhuollon_ammattihenkilöistä_15_§_2_mom L_potilaan_asemasta_ja_oikeuksista_3_§_2_mom TyösopimusL_1_§_1_mom Päätös
Asia 127/2010: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Sairaala oli tekemällään päätöksellä 29.7.2010 irtisanonut mielisairaanhoitaja A:n määräaikaisen virkasuhteen, koska A oli käyttäytynyt väkivaltaisesti potilasta kohtaan. A:n irtisanomisen taustalla... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 1/2011: Virkasuhteen irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1316725200000
Lyhennelmä Vankila oli päätöksellään 3.12.2010 irtisanonut vartija A:n virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Päätöksen perustelujen mukaan A oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen ajaessaan työpaikalleen voimakkaasti päihtyneenä. A oli ajanut vilkkaasti liikennöidyillä tieosuuksilla kaupunkialueella ja moottoritiellä. A oli saapunut töihin vahvasti päihtyneenä. A:lle oli aiemmin annettu ohjaus työterveyshuoltoon päihdeongelman takia sekä hänelle oli pidetty aiempi puhuttelu. Käräjäoikeus oli 11.11.2010 antamallaan tuomiolla tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Virkamieslautakunta katsoi, että A oli toiminnallaan vaarantanut sen erityisen luottamuksen, jota hänen asemansa erityisosastolla päihtyneitä ja kurinpitorangaistusta suorittavia vankeja valvovana virkamiehenä edellyttää. Tällaisella osastolla työskentelevältä vaaditaan erityistä valppautta jo työturvallisuussyistä, minkä lisäksi A:n oli tullut virassaan valvoa vankien päihteettömyyttä. A:n menettely oli ollut omiaan vakavasti vaarantamaan vankilan henkilökunnan työturvallisuutta ja vankilan järjestystä. Kun otettiin huomioon kysymyksessä olevan teon luonne ja vakavuus sekä vanginvartijan tehtävät, työnantajalla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Tämän lisäksi A:n menettely oli osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 1/2011: Virkasuhteen irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vankila oli päätöksellään 3.12.2010 irtisanonut vartija A:n virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Päätöksen perustelujen mukaan A oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 6/2011: Virkasuhteen irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1316725200000
Lyhennelmä Vankila oli 16.12.2010 tekemällään päätöksellä irtisanonut vartija A:n virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta irtisanomisajaksi. A oli 6.12.2010 pitänyt hallussaan 0,7 grammaa amfetamiinia ja käyttänyt edellisenä päivänä kyseistä huumausainetta. Päätöksen perusteluissa oli todettu asiassa olleen merkittävää, että päihteet ja huumausaineet olivat vankien keskuudessa suuri ongelma. Ei voitu myöskään sallia, että vankeja kohtaan merkittävää julkista valtaa käyttävä vartija käytti tai piti hallussaan huumausainetta. A oli tuomittu käräjäoikeudessa rattijuopumuksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta sakkorangaistukseen. Virkamieslautakunta totesi, että irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa oli otettava huomioon virkamiesten tehtäviin kohdistuvat erilaiset vaatimukset ja tehtävistä johtuvat erityiset edellytykset. Vankilan vartijalla on oikeus tarvittaessa puuttua kansalaisten oikeuksiin. Tällaisessa asemassa olevan virkamiehen osalta käyttäytymisvelvoitteen on vakiintuneesti katsottu ulottuvan myös hänen vapaa-aikaansa. Vankilan vartijan tehtäviin kuuluu myös vankien päihteettömyyden valvominen. Vankilan vartijan syyllistyminen huumausaineiden laittomaan hallussapitoon ja käyttöön oli tämän vuoksi omiaan horjuttamaan yleistä luottamusta vankilalle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:n syyksi luettujen rikosten tahallisuus, laatu ja niiden yhteys A:n virkatehtäviin huomioon ottaen vankilalla oli ollut erityisen painava syy virkasuhteen irtisanomiseen. Teot olivat myös osoittaneet A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 6/2011: Virkasuhteen irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vankila oli 16.12.2010 tekemällään päätöksellä irtisanonut vartija A:n virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta irtisanomisajaksi. A oli 6.12.2010 pitänyt hallussaan 0,7 grammaa amfetamiinia... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 123/2009: Irtisanominen yksilöperusteella 1275598800000
Lyhennelmä Virasto oli 10.11.2009 irtisanonut vanhemman tutkijainsinööri A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Syyskuussa 2009 oli tullut ilmi, että A oli ollut luvatta poissa työpaikalta sisään leimattuna 13.11.2008 - 30.9.2009 yhteensä 45 tuntia, mistä hänelle oli maksettu ylityökorvauksia 1673,60 euroa. Linjajohtaja oli huhtikuussa 2008 joutunut huomauttamaan A:ta hänen työnteostaan ja selittämättömistä poissaoloistaan. A kiisti, että tuossa yhteydessä olisi käsitelty hänen poissaolojaan. Virkamieslautakunta totesi, että kun linjajohtajan ja A:n huhtikuussa 2008 käymästä keskustelusta ei ollut laadittu minkäänlaista asiakirjaa, ei asiassa ollut voitu varmistua keskustelun sisällöstä. A:n ja työnantajan ristiriitaiset käsitykset huomioiden asiassa oli epäselvää, oliko A:ta aiemmin huomautettu irtisanomisen perusteena olevasta menettelystään. A ei ollut kiistänyt poissaolojaan, mutta katsoi, ettei hänen menettelynsä ollut tahallista, eikä hänen tarkoituksenaan ollut kerryttää itselleen perusteetonta etua. Virkamieslautakunta katsoi kuitenkin A:n olleen tietoinen työaikaleimausten merkityksestä hänen palkanmaksuunsa. Sillä seikalla, että poissaolot olivat A:n mukaan johtuneet sairaudesta, ei ollut asiassa ratkaisevaa merkitystä. A:n oli pitkän virkauransa perusteella voitu edellyttää ymmärtävän, etteivät toistuvat poissaolot ilman lupaa edes sairauden perusteella ole sallittuja varsinkaan siten, että niiden johdosta kerryttää itselleen perusteettomia ylityökorvauksia. Vaikka A:n menettely oli ollut toistuvaa, kyse oli toisaalta melko pitkälle aikavälille ajoittuvista laiminlyönneistä. Toisaalta A:lle perusteettomista ylityökorvauksista maksettua määrää ei voitu pitää vähäisenä. Menettely oli ollut tietoista ja sen johdosta A oli menettänyt työnantajansa luottamuksen. Virkamieslautakunta katsoi A:n laiminlyöneen työnjohto- ja valvontamääräyksiä sekä hankkimalla tällä menettelyllä itselleen tietoisesti perusteetonta taloudellista etua käyttäytyneen vastoin virkavelvollisuuksiaan siinä määrin, että hänen irtisanomiselleen oli ollut erityisen painava syy. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2011:1244 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 123/2009: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Virasto oli 10.11.2009 irtisanonut vanhemman tutkijainsinööri A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Syyskuussa 2009 oli tullut ilmi, että A oli ollut luvatta... - Korvausvaatimus Asia 114/2008: Korvausvaatimus 1243544400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulussa eri virkatehtävissä erinäisinä ajanjaksoina 1.6.1981 - 31.7.1984 ja 1.10.1988 - 30.9.2008. Viimeiseksi A oli nimitetty opettavan tutkijan virkaan 1.10.2003 - 30.9.2008 ja tapauksessa oli kyse sanotun määräaikaisuuden perusteen arvioinnista. Korkeakoulun selvityksen mukaan virkaan nimittämisen perusteeksi oli epähuomiossa mainittu määräaikaisuus asetuksessa. Korkeakoulun vuonna 2003 voimassa olleiden ohjeiden mukaan tutkijan viran määräaikaista täyttämistä käytetään tapauksissa, joissa arvioidaan viiden vuoden kuluttua olevan syytä harkita, mihin suuntaan oppiaineen kehittäminen ja painotus on menossa. Virkamieslautakunta totesi, ettei asiassa ollut kuitenkaan selvitetty, että A:n nimittämisen yhteydessä olisi sanotunlaista arviota tehty. Asiaa tuli arvioida tapauskohtaisesti, eikä pelkkää viittausta korkeakoulun ohjeisiin voitu pitää riittävänä. Nimittämisen lainmukaisuutta oli arvosteltava nimittämistä annettaessa tiedossa olevien seikkojen perusteella, eikä opettavan tutkijan viran täyttämättä jättämiseen vuonna 2008 johtaneilla seikoilla ollut asiaa arvioitaessa merkitystä. Korkeakoulu ei ollut väittänytkään, että avoinna ollutta vanhemman tutkijan tointa olisi tarjottu A:lle. Virkamieslautakunnan mukaan korkeakoulu ei ollut esittänyt perustetta nimittää A määräajaksi opettavan tutkijan virkaan. A:ta ei ollut myöskään viran määräaikaisuuden päätyttyä nimitetty muuhun korkeakoulun virkaan tai virkasuhteeseen. A:lla oli siten oikeus korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5-4). KHO:3329:2010 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 114/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulussa eri virkatehtävissä erinäisinä ajanjaksoina 1.6.1981 - 31.7.1984 ja 1.10.1988 - 30.9.2008. Viimeiseksi A oli nimitetty opettavan tutkijan virkaan 1.10.2003... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 110/2007: Virantoimituksesta pidättäminen 1219957200000
Lyhennelmä Lääninhallitus oli 28.11.2007 erottanut nimismies A:n virantoimituksesta 2.12.2007 - 29.2.2008 väliseksi ajaksi. Hovioikeus oli 4.10.2007 tuominnut A:n vuosina 2002 - 2004 tehdyistä kolmesta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoihin. Virkamieslautakunnan mukaan hetkenä, jona työnantajan oli katsottava saaneen tiedon seikasta, joka oli saattanut aiheuttaa virantoimituksesta erottamisen, oli pidettävä käräjäoikeuden tuomion antamista 12.1.2007. Varatessaan A:lle 18.1.2007 tilaisuuden tulla kuulluksi irtisanomista koskevassa asiassa työnantaja oli laittanut myös virantoimituksesta erottamista koskevan asian vireille laissa säädetyssä määräajassa. Ottaen huomioon, että irtisanominen oli virkamiehen kannalta määräaikaista virantoimituksesta erottamista huomattavasti ankarampi toimenpide, oli A sen jälkeen, kun häntä oli 14.11.2007 kuultu irtisanomisasiassa, voitu määräajaksi erottaa virantoimituksesta. Asia voitiin katsoa riittävän selvitetyksi hovioikeuden tuomion jälkeen, vaikka A oli hakenut valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Sillä seikalla, ettei käräjä- tai hovioikeus ollut tuominnut A:ta viraltapantavaksi, ei ollut hallintomenettelyssä ratkaisevaa merkitystä. Seuraamusharkinnassa otettiin huomioon virkamiehen virkavelvollisuuksien vastaisen menettelyn kesto, hänen asemansa ja se, liittyikö virkamiehen tehtäviin julkisen vallan käyttöä. Lääninhallitus oli tässä asiassa voinut katsoa, ettei varoitus ollut A:n tekoihin nähden ollut riittävä seuraamus. Lääninhallituksella oli täten ollut oikeus erottaa A virantoimituksesta määräajaksi. Kolmen kuukauden määräaikaista erottamista ei voitu myöskään pituutensa puolesta pitää liian ankarana. Asiassa ei virkamieslautakunnan mukaan ollut ilmennyt sellaisia erityisiä seikkoja, joiden johdosta luottamuksen maaherra B:n puolueettomuuteen olisi katsottava vaarantuneen. B ei ollut siten ollut esteellinen päättämään A:n määräaikaisesta virantoimituksesta erottamisesta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2010:3061 Ei muutosta. HallintoL_27_§ HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta Valtion_virkamiesL_14_§ PoliisiL_9c_§ Laki_poliisin_hallinnosta_15a_§ Päätös
Asia 110/2007: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Lääninhallitus oli 28.11.2007 erottanut nimismies A:n virantoimituksesta 2.12.2007 - 29.2.2008 väliseksi ajaksi. Hovioikeus oli 4.10.2007 tuominnut A:n vuosina 2002 - 2004 tehdyistä kolmesta... - Korvausvaatimus Asia 85/2007: Korvausvaatimus 1226008800000
Lyhennelmä A oli ollut työvoima- ja elinkeinokeskuksen (TE-keskus) palveluksessa harjoittelijana, projektisihteerinä ja projektitiedottajana 2.5.2000 - 31.3.2007 kaikkiaan 19 määräaikaisella nimityksellä. Virkamieslautakunta katsoi, että 2.5.2000 - 31.3.2001 A oli toiminut TE-keskuksessa harjoittelijana. Määräaikaisille nimityksille oli täten ollut lainmukainen peruste. A:n työtehtävät 1.4.2001 - 31.3.2007 olivat liittyneet pääosin vuosina 2000 - 2006 toteutuneeseen ALMA-hankkeeseen. Hankkeen päättymisen myötä tehtävät olivat päättyneet tai ne oli siirretty muualle. TE-keskukseen jääneet A:n hoitamat tehtävät eivät olleet riittäneet työllistämään A:ta. Ottaen huomioon A:n hoitamien tehtävien tilapäinen luonne ja se, että A:n palkka oli maksettu teknisen tuen varoista, joka oli EU:n komission asetuksen mukaan tarkoitettu vain määräaikaisten virkasuhteiden perustamiseen, TE-keskuksella oli ollut työn luonteesta johtuva peruste nimittää A määräajaksi virkasuhteeseen myös 1.4.2001 - 31.3.2007. A:lla ei siten ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen (äänestys, jossa kuusi jäsentä kannatti vaatimuksen hylkäämistä ja kolme jäsentä kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen määräämistä). KHO:2011:1169 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Komission_asetus_EY_N:o_1974/2006 Päätös
Asia 85/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut työvoima- ja elinkeinokeskuksen (TE-keskus) palveluksessa harjoittelijana, projektisihteerinä ja projektitiedottajana 2.5.2000 - 31.3.2007 kaikkiaan 19 määräaikaisella nimityksellä. Virkamieslautakunta... - Korvausvaatimus Asia 108/2008: Korvausvaatimus 1251406800000
Lyhennelmä A oli työskennellyt assistenttina ja yliopistonopettajana 1.10.2003 - 30.6.2008 kuudella määräaikaisella nimityksellä. Määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu ensimmäisessä nimityksessä opiskelijamäärän kasvusta johtunut lisäohjaajatarve, toisessa määräaikaiseen projektiin liittyvät tehtävät, kolmannessa ESR-rahoitteiseen hankkeeseen liittyvät tehtävät, neljännessä ja viidennessä sijaisuus ja viimeisessä nimityksessä projektiopetuksen vanhan mallin mukaisen koulutuksen loppuunsaattaminen 30.6.2008 mennessä. Virkamieslautakunta totesi assistentiksi nimittämisen osalta, että koska yliopistoasetuksen mukaan assistentin virka täytetään määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi kerrallaan, A:n nimittämiselle kolmesti peräkkäisiin assistentin virkasuhteisiin ajalla 1.10.2003 - 30.6.2007 ei ollut tältä osin ollut suoraan laista tai asetuksesta johtuvaa perustetta. Kun A oli jatkanut nimittämiskirjoissa esitetyistä määräaikaisuuksien perusteista huolimatta pysyväisluonteiseksi muodostuneiden opetustehtävien hoitamista nimityksestä toiseen, asiassa ei ollut osoitettu, että työn luonne tai muukaan laillinen peruste olisi edellyttänyt nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Kyse ei ollut myöskään todellisesta sijaisuudesta neljännen ja viidennen nimityksen osalta, eikä projektiopetuksen loppuunsaattamisesta viimeisen nimityksen osalta, kun otettiin huomioon, että opetuksen uudistaminen oli alkanut jo 1.5.2004 ja A:n tehtävät olivat jatkuneet koko ajan samanlaisina. A:lla oli oikeus saada korvausta. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle 14 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 4-3-2). KHO:1968:2011 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 108/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt assistenttina ja yliopistonopettajana 1.10.2003 - 30.6.2008 kuudella määräaikaisella nimityksellä. Määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu ensimmäisessä nimityksessä... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 101/2008: Virantoimituksesta pidättäminen 1255035600000
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli 5.8.2008 pidättänyt A:n virantoimituksesta siihen saakka, kunnes 4.5.2007 tehty päätös hänen irtisanomisestaan saa lainvoiman. A:n irtisanomisaika oli päättynyt. Valtion virkamieslain mukaan virkamies on pidätettävä virantoimituksesta, jos virkamiehen irtisanomista koskeva päätös ei ole saanut lainvoimaa silloin, kun irtisanomisaika on kulunut loppuun. Virkamieslautakunta totesi, että virantoimituksesta pidättäminen oli perustunut suoraan virkamieslain säännökseen, eikä virastolla ollut asiassa harkintavaltaa. Päätöstä ei sen sanamuodon mukaan ollut tehty takautuvasti. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2011:1327 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_40_§_1_mom Päätös
Asia 101/2008: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli 5.8.2008 pidättänyt A:n virantoimituksesta siihen saakka, kunnes 4.5.2007 tehty päätös hänen irtisanomisestaan saa lainvoiman. A:n irtisanomisaika oli päättynyt. Valtion... - Korvausvaatimus Asia 51/2007: Korvausvaatimus 1219957200000
Lyhennelmä A oli 1.1.2002 - 31.12.2006 toiminut lääninhallituksen palveluksessa kolmessa määräaikaisessa virkasuhteessa rakennerahastokoordinaattorina ja EU -koordinaattorina. A oli palkattu teknisen tuen määrärahalla. Asiassa oli ilmeistä, että teknisellä tuella palkattu henkilöstö tuli palkata määräaikaisiin virkasuhteisiin. Selvityksen mukaan rakennerahastotehtävien määrä, työvoiman tarve ja teknisen tuen määrä olivat vaihdelleet ohjelmakausittain. Ohjelmakauden 2000 - 2006 alussa lääninhallituksen hoidettaviksi tulleiden tehtävien vaatimia henkilöresursseja ei ollut osattu arvioida oikein, eikä teknisen tuen ennakoiminen yhtä vuotta pitemmälle ollut käytännössä ollut mahdollista. A:n nimitykset olivat tästä syystä olleet aluksi vuoden mittaisia. Tiedossa olevan työn ja rahoituksen vakiinnuttua A:n nimitys oli muutettu ohjelmakauden loppuun kestäväksi. A:n nimitykset määräaikaisiin virkasuhteisiin olivat täten johtuneet työn luonteesta, ja lääninhallitus oli voinut nimittää A:n kolmeen määräaikaiseen virkasuhteeseen. A:lla ei täten ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. KHO:2011:1115 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Komission_asetus_EY_N:o_1685/1999_(1145/2003) Päätös
Asia 51/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli 1.1.2002 - 31.12.2006 toiminut lääninhallituksen palveluksessa kolmessa määräaikaisessa virkasuhteessa rakennerahastokoordinaattorina ja EU -koordinaattorina. A oli palkattu teknisen tuen... - Korvausvaatimus Asia 66/2008: Korvausvaatimus 1242334800000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa assistenttina, yliassistenttina sekä yliopistonlehtorina määräaikaisissa virkasuhteissa 1.2.1989 - 31.1.2008. Yliopistonlehtorin avoinna ollut virka, jota A oli viimeksi hoitanut, oli päätetty täyttää pysyvästi 1.1.2008 alkaen. A haki kyseistä virkaa, muttei tullut valituksi. Virkamieslautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan yliopisto oli tarjonnut A:lle mahdollisuutta jatkaa kyseessä olevan viran hoitamista sillä aikaa, kun virkaan valittu henkilö olisi virkavapaalla vuoteen 2010 saakka. Tarjottu määräaikaisuus olisi siten perustunut sijaisuuteen, eikä asiassa ollut tullut ilmi seikkoja, joiden nojalla olisi ollut syytä epäillä, ettei A:n virkasuhdetta olisi jatkettu koko sijaisuuden ajan. A oli kieltäytynyt tarjotusta määräaikaisesta virkasuhteesta. A:n virkasuhteen ei näissä olosuhteissa voitu katsoa päättyneen sen vuoksi, ettei häntä ollut nimitetty yliopiston virkamieheksi. A:lla ei siten ollut oikeutta korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n korvausvaatimuksen. KHO:2011:1326 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 66/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa assistenttina, yliassistenttina sekä yliopistonlehtorina määräaikaisissa virkasuhteissa 1.2.1989 - 31.1.2008. Yliopistonlehtorin avoinna ollut virka,... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 62/2009: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1274389200000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 28.4.2009 irtisanonut A:n vanhemman konstaapelin virasta ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi. Päätöksen perustelujen mukaan A oli syyllistynyt 21.8.2008 törkeään rattijuopumukseen, josta käräjäoikeus oli 6.11.2008 tuominnut hänet 80 päiväsakon rangaistukseen ja ajokieltoon. Hovioikeus ei ollut muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. A oli ollut rattijuopumukseen syyllistyessään lähes vuoden vuorotteluvapaalla. Virkamieslautakunta totesi, että poliisimiehen on myös yksityiselämässä käyttäydyttävä niin, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Lautakunta katsoi, että velvollisuus ulottuu myös virkavapauden aikaan, mutta pitkäaikainen virkavapaus voi lieventää velvollisuuden sitovuutta yksittäistapauksessa. A ei ollut esittänyt sellaista selvitystä sairauksista, että niitä voitaisiin pitää virkamieslaissa tarkoitettuna sairautena. Virkamieslautakunnan mukaan poliisimiehen syyllistymistä törkeään rattijuopumukseen oli pidettävä vakavasti moitittavana tekona. Tämä ja A:n virkatehtävät puolsivat kantaa, jonka mukaan poliisilaitoksella oli ollut erityisen painava syy virkasuhteen irtisanomiseen. Kuitenkin A oli ollut teon aikana vuoden kestävällä vuorotteluvapaalla ja hänellä oli pitkä virkaura poliisin palveluksessa, mikä tuli ottaa huomioon arvioitaessa hänen käyttäytymistään ja sopivuuttaan jatkaa poliisimiehen tehtävissä ja sitä, oliko seuraamus oikeassa suhteessa tekoon. Lautakunta katsoi, että poliisilaitoksella ei ollut erittäin painavaa syytä A:n irtisanomiseen. Asian näin päättyessä poliisilaitoksella ei ollut myöskään laillista perustetta pidättää A virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi päätöksen irtisanomisen ja virantoimituksesta pidättämisen osalta (äänestys 5-3). KHO:2011:1102 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta PoliisiL_9_c_§ Päätös
Asia 62/2009: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 28.4.2009 irtisanonut A:n vanhemman konstaapelin virasta ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi. Päätöksen perustelujen mukaan A oli syyllistynyt 21.8.2008 törkeään... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 49/2008: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1241989200000
Lyhennelmä Yliopisto oli 2.10.2006 irtisanonut klinikkaeläinhoitaja A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Yliopiston mukaan A oli toiminut hevostiloilla eläinlääkäriä esittäen, lääkinnyt hevostilallisten hevosia ja lääkinnyt omaa hevostaan Eläinsairaalasta otetuilla lääkkeillä. Virkamieslautakunta katsoi A:n syyllistyneen ainoastaan yhden lääkkeen hankkimiseen omalle hevoselleen ilman reseptimääräystä työtoveriaan harhauttamalla. A oli irtisanomisasian käsittelyn eri vaiheissa salannut tietoja ja esittänyt perättömiä väittämiä, mikä lisäsi teon moitittavuutta. Yleinen luottamus yliopistollisen Eläinsairaalan toimintaan edellytti, että Eläinsairaalan virkamiehet noudattivat myös omien eläintensä lääkinnässä asianmukaista menettelyä. Asiassa katsottiin selvitetyn, että A:n lääkkeen hankkiminen oli ollut yksittäinen teko, eikä sen perusteella ollut mahdollista arvioida A:n toimintaa laajemmin siitä huolimatta, että A oli pyrkinyt johdonmukaisesti salaamaan tekonsa. Asiassa ei ollut näytetty, että A olisi myynyt saamansa lääkkeen eteenpäin tai lääkinnyt sillä muita kuin omaa hevostaan. Yliopisto ei ollut esittänyt luotettavaa selvitystä muista irtisanomisen perusteina käyttämistään A:n toimista. Se, että A:n toiminnasta ei ollut yhtä puhelinsoittoa ja yhtä ilmiantoa lukuun ottamatta tehty reklamaatioita, teki väitteen laajasta ja pitkäaikaisesta epäasiallisesta toiminnasta epäuskottavaksi. Irtisanominen ei ollut täten ollut oikeassa suhteessa A:n teon moitittavuuteen. Vaikka A:n käyttäytyminen oli ollut moitittavaa, se ei ollut kuitenkaan muodostanut sellaista erityisen painavaa syytä, jolla A olisi voitu irtisanoa. Kun irtisanomiselle ei ollut täten ollut perusteita, ei yliopistolla ollut myöskään ollut oikeutta A:n pidättämiseen virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi yliopiston päätöksen. KHO:3718:2010 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Laki_eläinlääkärin_ammatin_harjoittamisesta_2_§_1_mom Laki_eläinlääkärin_ammatin_harjoittamisesta_2_§_2_mom OikeusapuL_13_§_3_mom OikeusapuL_17_§ OikeusapuL_18_§ OikeusapuL_20_§ VNA_oikeusavun_palkkioperusteista_2_§ VNA_oikeusavun_palkkioperusteista_3_§ VNA_oikeusavun_palkkioperusteista_4_§ VNA_oikeusavun_palkkioperusteista_6_§ Päätös
Asia 49/2008: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Yliopisto oli 2.10.2006 irtisanonut klinikkaeläinhoitaja A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Yliopiston mukaan A oli toiminut hevostiloilla eläinlääkäriä esittäen, lääkinnyt... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 39/2009: Irtisanominen yksilöperusteella 1259877600000
Lyhennelmä Korkeakoulu oli 18.2.2009 irtisanonut instituutin talous- ja hallintopäällikkö A:n virastaan yhden kuukauden irtisanomisajalla. Perusteena irtisanomiselle esitettiin instituutin sisäisen tarkastuksen alustavasta tarkastuskertomuksesta 10.12.2008 ilmenneet A:n laiminlyönnit. Maksullisen palvelutoiminnan hinnoittelu oli ollut virheellistä ja instituutin hankinnat eivät kaikilta osin olleet hankintasäännösten mukaisia. Lisäksi A oli antanut korkeakoulun johdolle harhaanjohtavia tietoja instituutin taloudellisesta tilanteesta. Laiminlyönneillä väitettiin olleen merkittäviä taloudellisia seurauksia sekä instituutin että korkeakoulun taloudelle. A ei ollut saanut huomautuksia tai varoituksia. Virkamieslautakunnan mukaan virkamiehelle on lähtökohtaisesti varattava tilaisuus menettelynsä oikaisemiseen ennen irtisanomista, ellei kyse ole vakavasta laiminlyönnistä, esimerkiksi huomattavan taloudellisen vahingon aiheuttamisesta. Koska irtisanominen oli perustunut sisäisessä tarkastuksessa ilmenneisiin A:n virkatehtävien hoitamiseen liittyviin seikkoihin, ei merkitystä asiassa ollut sillä, oliko korkeakoulu ollut tietoinen instituutin heikosta taloudellisesta tilanteesta jo pidempään. Virkamieslautakunnalle ei asiassa ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella A:n menettelyn olisi voitu hankintojen osalta arvioida olleen yksittäisiä tapauksia laajemmin virheellistä. Virkamieslautakunnan mukaan maksullisen palvelutoiminnan suoritteiden hinnoittelu oli kuitenkin ollut selvityksen perusteella virheellistä. A oli hinnoittelusta ja sen laillisuudesta vastaavana henkilönä laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan, eikä olennaista merkitystä asiassa ollut sillä, että hinnoittelutapa oli ollut korkeakoulussa käytössä jo vuosia aiemmin. Selvityksestä ei kuitenkaan ilmennyt se, kuinka paljon juuri A:n menettely on vaikuttanut instituutin taloudelliseen tilanteeseen. Asiassa ei ollut osoitettu, että A olisi pyrkinyt tahallisesti harhaanjohtamaan korkeakoulun johtoa tai salaamaan menettelyään suoritteiden hinnoittelun osalta. Näin ollen, vaikka virkamieslautakunta katsoi A:n toiminnan olleen hänen asemansa ja työtehtävänsä huomioiden selvästi moitittavaa, se ei kuitenkaan ollut muodostanut erityisen painavaa syytä, jonka nojalla A olisi voitu irtisanoa. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi korkeakoulun päätöksen. KHO:2011:1295 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ Päätös
Asia 39/2009: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Korkeakoulu oli 18.2.2009 irtisanonut instituutin talous- ja hallintopäällikkö A:n virastaan yhden kuukauden irtisanomisajalla. Perusteena irtisanomiselle esitettiin instituutin sisäisen tarkastuksen... - Korvausvaatimus Asia 30/2008: Korvausvaatimus 1242334800000
Lyhennelmä Korkeakoulu oli nimittänyt A:n kolmesti määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.3.2005 - 31.12.2007. A oli toiminut koko ajan samoissa opetustehtävissä. Virkamieslautakunnan mukaan korkeakoulu oli osoittanut, että A:n nimitysten kohteena oli ollut B:n opettajan pohjavirka ja A oli siten toiminut B:n sijaisena. Virasto oli voinut järjestää A:n tehtävät asioiden hoitamisen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että tehtävät olivat voineet poiketa B:n pohjavirkaan kuuluvista opetustehtävistä. Näin ollen korkeakoululla oli ollut peruste nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. Sillä seikalla, että A:n ensimmäinen nimitys ei ollut perustunut B:n virkavapauteen, vaan esimiehen tekemään päätökseen siirtää B tilapäisesti toiseen tehtävään, ei ollut merkitystä asiassa, kun B oli joka tapauksessa estynyt hoitamaan virkaansa. A:n väitettä siitä, että C olisi todellisuudessa nimitetty B:n sijaiseksi ei voitu pitää uskottavana, kun otettiin huomioon C:n nimittämiskirjasta ilmenevä määräaikaisuuden peruste sekä se, että C:n palvelussuhde oli päättynyt jo 31.12.2005, kun B:n sijaisuudet olivat jatkuneet 31.12.2007 saakka. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:3772:2010 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 30/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Korkeakoulu oli nimittänyt A:n kolmesti määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.3.2005 - 31.12.2007. A oli toiminut koko ajan samoissa opetustehtävissä. Virkamieslautakunnan mukaan korkeakoulu oli... - Korvausvaatimus Asia 37/2008: Korvausvaatimus 1233266400000
Lyhennelmä A oli ollut viraston palveluksessa toimistosihteerinä 13 peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa 1.10.2002 - 30.11.2007. Virastossa oli vuosina 2004 - 2007 ollut vireillä uudistus, jonka oli arvioitu vähentävän merkittävästi viraston työmäärää ja henkilöstön tarvetta. Tilapäisen työmäärän virastossa oli kuitenkin arvioitu kasvavan. Virasto oli hankkeen vireillä ollessa kyennyt vakinaistamaan suurimman osan määräaikaisesta henkilöstöstään ja erityisesti yhden sellaisen palvelukseensa palanneen virkamiehen, jonka määräaikainen virkasuhde oli välillä päättynyt. A:n määräaikaiset virkasuhteet olivat puolestaan jatkuneet katkeamatta. Asiassa oli riidatonta, että A:n määräaikaisille virkasuhteille 7.1.2003 - 31.3.2004 oli ollut lainmukainen peruste. Määräaikaisuus oli johtunut rikosvahinkoasioiden ruuhkan purkamisesta eli työn luonteesta. Virkamieslautakunta katsoi kuitenkin, että vaikka virastolla olisikin alkuvaiheessa ollut perusteet nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin, eivät viraston esittämät perustelut olleet muodostaneet hyväksyttävää syytä toistuviin, kokonaisuudessaan yli viisi vuotta jatkuneisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Sillä seikalla, ettei A ollut hakenut keväällä 2007 haussa ollutta äitiyslomasijaisuutta 2.4.2007 - 13.2.2008, ei ollut asiassa merkitystä, koska A oli kuitenkin nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen myös 1.4.2007 alkaen. A:lla oli täten oikeus saada korvausta määräaikaisten nimitysten johdosta. Virkamieslautakunta hyväksyi korvausvaatimuksen ja määräsi viraston maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. KHO:2612:2010 Ei muutosta: A on hoitanut nimitysten 1.4.2004 - 30.11.2007 aikana viraston pysyviä perustehtäviä. A:n nimitysten perusteena ei ole ollut vakinaisen virkamiehen sijaisuuden hoitaminen. Valtion tuottavuusohjelman mukaisella säästötavoitteella, virkojen täyttölupakiellolla ja oikeusministeriön asettamilla rajoilla käytettävissä oleville henkilötyövuosille ei ole oikeudellista merkitystä. Virastolla ei ole ollut työn luonteeseen liittyvää perustetta tai muutakaan virkamieslain 9 §:n 1 momentissa mainittua perustetta A:n nimityksiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:lla on oikeus korvaukseen. Valitus virkamieslautakunnan päätöksestä on hylättävä. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 37/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut viraston palveluksessa toimistosihteerinä 13 peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa 1.10.2002 - 30.11.2007. Virastossa oli vuosina 2004 - 2007 ollut vireillä uudistus, jonka... - Korvausvaatimus Asia 11/2008: Korvausvaatimus 1232056800000
Lyhennelmä A oli 15.3.1993 - 31.7.2007 toiminut yliopiston palveluksessa yhteensä 18 määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n tehtävät olivat koko ajan koostuneet samoista lehtorin opetustehtävistä ja hallinnollisista tehtävistä. Virkamieslautakunta ei tutkinut A:n korvausvaatimusta siltä osin, kuin se koski aikaa ennen nykyisen valtion virkamieslain voimaantuloa 1.12.1994. A:n nimitykset vuoteen 1997 saakka olivat perustuneet opetusministeriön määrärahapäätökseen, ja A:n nimityksillä oli ollut työn luonteesta johtunut hyväksyttävä syy. A:n nimitysten 1.1.1997 - 31.7.1999 osalta tilanne oli ollut rinnastettavissa avoinna olevan viran tehtävien väliaikaiseen hoitamiseen, ja nimityksille oli täten ollut hyväksyttävä peruste siihen saakka, kunnes uudet virat oli täytetty 1.8.1999 lukien. Nimitystä 1.8.1999 - 31.7.2002 oli perusteltu jouston mahdollisuudella, mutta yliopisto ei ollut perustellut, miksi juuri kyseiset virat oli päätetty täyttää määräajaksi. Nimitykselle ei ollut täten ollut perusteltua syytä. Nimitystä 1.8.2002 - 31.7.2007 oli perusteltu avoimen yliopisto-opetuksen organisoinnin muutosprosessilla. Selvitystä siitä, että uudistuksella olisi ollut vaikutusta lehtorien virkojen määrään, ei ollut esitetty. Lisäksi koska uudistus oli saatettu päätökseen jo vuoden 2004 alusta, viran täyttämiselle määräajaksi 31.7.2007 saakka ei ollut ollut perusteltua syytä. Avoimen yliopiston opetuksen kysyntäriippuvuus ja rahoituksen epävarmuus eivät sellaisenaan olleet peruste määräaikaiselle viralle. Kun otettiin lisäksi huomioon A:n yhtäjaksoinen yli yhdeksän vuoden työskentely samoissa tehtävissä, ei yliopistolla voitu katsoa olleen oikeutta määräaikaiseen nimitykseen 1.8.2002 - 31.7.2007. Yliopistolla ei ollut täten ollut lainmukaista perustetta määräaikaisuuksille 1.8.1999 - 31.7.2002 ja 1.8.2003 - 31.7.2007, ja A:lla oli oikeus korvaukseen. Virkamieslautakunta hyväksyi korvausvaatimuksen ja määräsi yliopiston maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys, jossa kolme jäsentä (puheenjohtaja mukaan lukien) kannatti 10 kuukautta, kolme jäsentä kannatti 16 kuukautta ja kolme jäsentä kannatti korvausvaatimuksen hylkäämistä). KHO:4033:2010 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 11/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli 15.3.1993 - 31.7.2007 toiminut yliopiston palveluksessa yhteensä 18 määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n tehtävät olivat koko ajan koostuneet samoista lehtorin opetustehtävistä ja hallinnollisista... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 2/2009: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1258668000000
Lyhennelmä Vankila oli 11.12.2008 irtisanonut A:n vartijan virasta kahden kuukauden irtisanomisajalla ja pidättänyt A:n virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen irtisanomisajan päättymiseen saakka. Perusteena oli käräjäoikeuden tuomio, jolla A oli tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A oli syyllistynyt kaksi vuotta aiemminkin törkeään rattijuopumukseen, minkä johdosta hän oli saanut varoituksen 15.5.2006 ja hänet oli määrätty hakeutumaan hoitoon alkoholin väärinkäytöksen vuoksi. Lisäksi A oli aiemmin syyllistynyt kahteen rattijuopumukseen ja liikenteen vaarantamiseen 1990-luvulla. Vankilan johtaja ja apulaisjohtaja olivat tarjonneet A:lle mahdollisuutta irtisanoutua itse virastaan, jolloin nimikirjaan ei tulisi merkintää erottamisesta. Virkamieslautakunta katsoi, että tämä ei ollut sellainen erityinen peruste, jonka johdosta johtajien objektiivisen puolueettomuuden olisi katsottava vaarantuneen ja he eivät siten olleet esteellisiä osallistumaan A:n irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian ratkaisemiseen. Virkamieslautakunta katsoi, että kun A:n tehtävänä oli vanginvartijana ollut vankien ohjaus sekä valvonta, voitiin näissä tehtävissä perustellusti vaatia, ettei vapaa-aikanaan syyllisty edellä mainittuihin tekoihin. A:n katsottiin menettäneen myös esimiestensä ja työtovereidensa luottamuksen. Kun otettiin huomioon kysymyksessä olevan teon luonne ja vakavuus sekä A:n aiempi hoitoonohjaus sekä annettu varoitus, A:n pitkällä ja moitteettomalla virkauralla ei ollut asiassa merkitystä. Vankilalla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa virkasuhde sillä perusteella, että A oli 10.11.2008 syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen. A:n teko osoitti hänet siinä määrin soveltumattomaksi vanginvartijan tehtävään, että hänet oli voitu pidättää virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2010:2833 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom HallintoL_27_§_1_mom HallintoL_28_§_1_mom Päätös
Asia 2/2009: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vankila oli 11.12.2008 irtisanonut A:n vartijan virasta kahden kuukauden irtisanomisajalla ja pidättänyt A:n virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen irtisanomisajan päättymiseen... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 8/2010: Virantoimituksesta pidättäminen 1284670800000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 22.12.2009 pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta toistaiseksi rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Päätöksen perustelujen mukaan A oli ollut epäiltynä pahoinpitelyistä. Poliisilaitos oli päätöksellään 5.1.2010 vahvistanut aikaisemman päätöksensä virantoimituksesta pidättämisestä. Saadun selvityksen mukaan A:lle oli ennen päätöksen 5.1.2010 tekemistä varattu tilaisuus tulla asiassa kuulluksi samana päivänä pidetyssä kuulemistilaisuudessa. A ei ollut saapunut kuulemistilaisuuteen, mutta hän oli soittanut puhelimella poliisilaitokselle ja ilmoittanut lähettäneensä kirjallisen vastineensa sähköpostitse asian ratkaisseelle B:lle. Kun B ei ollut löytänyt vastinetta, hän oli soittanut A:lle, joka oli lukenut vastineensa puhelimessa. Asiassa on riidatonta, että A:ta ei ollut lainkaan kuultu ennen 22.12.2009 ollutta päätöksentekoa, ja että hänelle ei ollut toimitettu mitään asiaa koskevia asiakirjoja. Tilanteessa ei ollut tarvetta saattaa virantoimituksesta pidättämistä voimaan välittömästi, vaan A:ta olisi voitu kuulla asianmukaisesti ennen asian ratkaisua. Poliisilaitoksen tekemän päätöksen 5.1.2010 perustelujen mukaan virantoimituksesta pidättäminen oli perustunut esitutkinnan kohteina olleisiin kolmeen pahoinpitelyrikokseen ja ampuma-aserikokseen. Kun A:lle ei ollut ennen kuulemistilaisuutta kerrottu kaikista asian ratkaisuun vaikuttavista rikosepäilyistä eikä hänellä ollut ollut käytössään kaikkia asian ratkaisuun vaikuttaneita selvityksiä, hän ei kuulemisen puutteellisuuden vuoksi ole voinut lausua hallintolain edellyttämällä tavalla mielipidettään asiasta ja antaa selitystään asiaan vaikuttavista vaatimuksista ja selvityksistä. Kuulemisen puutteellisuutta ei korjannut se, että asian ratkaissut B oli 5.1.2010 soittanut A:lle, sillä A:lle ei ollut annettu erikseen mahdollisuutta täydentää puhelimessa antamaansa selvitystä. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi poliisilaitoksen päätökset virantoimituksesta pidättämisestä. KHO:2011:1246 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_66_§ PoliisiL_9c_§ HallintoL_34_§ _1_mom HallintoL_36_§ Päätös
Asia 8/2010: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 22.12.2009 pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta toistaiseksi rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Päätöksen perustelujen mukaan... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 137/2010: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1297375200000
Lyhennelmä Rajavartiosto oli irtisanonut vanhempi rajavartija A:n ja pidättänyt tämän virantoimituksesta irtisanomisajaksi. A oli tuomittu käräjäoikeudessa 19.6.2010 tehdystä laittomasta uhkauksesta sakkorangaistukseen. Tuomion mukaan A oli vahvasti alkoholin vaikutuksen alaisena muun muassa uhannut hakevansa virka-aseen ja ampuvansa kaikki ravintolassa olijat. Käräjäoikeus oli 22.1.2007 tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta. Rajavartiosto oli tällöin erottanut A:n virantoimituksesta kolmen kuukauden määräajaksi. Käräjäoikeus oli 7.9.2005 tuominnut A:n pahoinpitelystä sakkorangaistukseen. Rajavartioston komentaja oli 26.5.2008 tekemällään päätöksellä antanut A:lle varoituksen luvattomasta poissaolosta, koska A oli jättänyt saapumatta työvuorolistan mukaisesti vahvistettuun työvuoroon ja jättänyt hankkimatta todistuksen sairauspoissaolostaan. Työnantaja oli ohjannut A:n alkoholiongelmien johdosta hoitoon kolmesti. A on oikaisuvaatimuksessaan vedonnut rajavartiolaitoksen palveluksessa olevaa B:tä koskevaan Helsingin hovioikeuden tuomiosta ilmenevään tapaukseen. Hovi oli tuominnut B:n sotilaan sopimattomasta käyttäytymisestä ja virkamiehen vastustamisesta sakkorangaistukseen. Lainsäädäntö asettaa rajavartiomiehelle myös vapaa-aikaan ulottuvan käyttäytymisvelvoitteen. A:n asema rajavartiolaitoksen palveluksessa sotilasvirassa, hänen virkatehtävänsä ja toimivaltuutensa edellyttävät luottamusta ja erityistä harkintakykyä. A:n syyllistyminen laittomaan uhkaukseen on ollut omiaan vaarantamaan luottamusta A:ta ja rajavartiolaitosta kohtaan. A:n on työnantajan aiempien häneen kohdistamien virkamiesoikeudellisten seuraamusten perusteella täytynyt ymmärtää, että vastaava käyttäytyminen vaarantaa virkasuhteen jatkumisen. Irtisanomisen perusteena olevat teot osoittavat A:n siinä määrin sopimattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voida jatkaa, ja rajavartiostolla on ollut perusteet pidättää A virantoimituksesta välittömästi irtisanomisajan jälkeen. A:n oikaisuvaatimuksessa mainittu toinen rajavartiolaitoksen palveluksessa oleva henkilö on tuomittu erilaisesta teosta kuin A. Rajavartioston päätöksen perustelut huomioon ottaen asiassa ei ole oikaisuvaatimuksessa esitetyillä perusteilla menetelty yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. Tässä asiassa ei myöskään ole kysymys Suomen perustuslain 10 §:n mukaisen yksityiselämän loukkaamisesta. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta YhdenvertaisuusL_6_§ Suomen_perustusL_6_§ Suomen_perustusL_10_§ Laki_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_20_§ Päätös
Asia 137/2010: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Rajavartiosto oli irtisanonut vanhempi rajavartija A:n ja pidättänyt tämän virantoimituksesta irtisanomisajaksi. A oli tuomittu käräjäoikeudessa 19.6.2010 tehdystä laittomasta uhkauksesta sakkorangaistukseen.... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 135/2010: Virantoimituksesta pidättäminen 1294956000000
Lyhennelmä Vankilan johtaja oli pidättänyt vartija A:n virantoimituksesta tämän tultua päihtyneenä virkapaikalle omalla autollaan. Rattijuopumusepäilyn vuoksi paikalle kutsutun poliisin tekemän puhalluskokeen mukaan A:n veren alkoholipitoisuus oli kaksi promillea. Virkamieslautakunnan mukaan esitutkinnan ja asiassa muutoin ilmenneen perusteella on ollut todennäköistä syytä epäillä A:n syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen. A työskentelee vanginvartijana tehtävissä, joiden hoitaminen alkoholin vaikutuksen alaisena voi vakavasti vaarantaa työturvallisuutta ja vankilan järjestystä. Epäily törkeästä rattijuopumuksesta juuri ennen työvuoron alkua on tämän vuoksi omiaan vakavasti heikentämään luottamusta A:n virkatehtävien hoidon asianmukaisuuteen. Epäiltyä rikosta koskevilla tutkimuksilla ja niiden perusteella mahdollisesti nostettavalla syytteellä voi näissä olosuhteissa olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. Vankilan johtajalla on ollut lailliset perusteet vartija A:n pidättämiselle virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_40_§ _4_mom Päätös
Asia 135/2010: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vankilan johtaja oli pidättänyt vartija A:n virantoimituksesta tämän tultua päihtyneenä virkapaikalle omalla autollaan. Rattijuopumusepäilyn vuoksi paikalle kutsutun poliisin tekemän puhalluskokeen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 138/2010: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1297375200000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli irtisanonut vartija A:n ja pidättänyt tämän virasta irtisanomisajaksi. A:n oli epäilty syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen. A sai alustavan tiedon kuulemistilaisuudesta ja sen ajankohdasta puhelimitse viikkoa ennen tilaisuuden ajankohtaa. A:n mukaan hänelle ei kuitenkaan tuolloin ilmoitettu, että tilaisuudessa käsitellään hänen mahdollista irtisanomistaan. A sai varsinaisen kutsun kuulemistilaisuuteen sähköpostitse perjantaina 27.8.2010. Kuulemistilaisuus pidettiin seuraavana maanantaina 30.8.2010. Hallintolain 36 §:n säännös huomioon ottaen sitä, että A:lle on ilmoitettu puhelimitse kuulemisen ajankohta viikkoa ennen kuulemistilaisuutta, ei ole pidettävä riittävänä. Sen sijaan A:lle sähköpostitse toimitetusta kuulemiskutsusta on ilmennyt kuulemisen tarkoitus ja se, mistä seikoista A:ta tullaan kuulemaan. Edelleen kutsussa on mainittu mahdollisuudesta pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemiseen. Sähköpostikutsu oli toimitettu A:lle perjantaina 27.8.2010 kun kuulemistilaisuus oli pidetty seuraavana maanantaina 30.8.2010 klo 14. Määräaika oli sijoittunut viikonloppuun, eikä A:lla tästä syystä ole ollut riittävästi aikaa valmistautua kuulemiseen. A:lle ei myöskään ollut varattu lisäaikaa kuulemiseen liittyvän selityksen toimittamiseksi. Poliisilaitos oli siten menetellyt asiassa virheellisesti. Virkamieslautakunta kumosi poliisilaitoksen päätöksen menettelyvirheen johdosta virheellisessä järjestyksessä syntyneenä (äänestys 5-4). Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom HallintoL_12_§ HallintoL_34_§ HallintoL_36_§ Valtion_virkamiesA_43_§ Päätös
Asia 138/2010: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli irtisanonut vartija A:n ja pidättänyt tämän virasta irtisanomisajaksi. A:n oli epäilty syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen. A sai alustavan tiedon kuulemistilaisuudesta... - Korvausvaatimus Asia 131/2010: Korvausvaatimus 1297375200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt viraston palveluksessa virastomestarin ja näytteenottajan tehtävissä 3.7.2006 - 30.6.2010 yhteensä viidessä määräaikaisessa virkasuhteessa. Nimittämiskirjoihin oli merkitty määräaikaisuuksien perusteiksi työtehtävien uudelleenjärjestäminen ja tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen. Virasto ei ole esittänyt todennäköisiä perusteita tukemaan väitettään, jonka mukaan A:n nimittämishetkellä olisi ollut tiedossa, että tehtävien uudelleenjärjestely tulee johtamaan virastomestarin tehtävien vähenemiseen tai loppumiseen. Virasto ei ole selvittänyt, eikä A:n nimittämiskirjoista ilmene, että A:n tehtävät olisivat olleet nimittämishetkillä ajallisesti tai määrällisesti rajattavissa. Virasto ei siten ole selvittänyt, että työn luonne olisi edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin ajaksi 3.7.2006 - 31.12.2007. A:n hoitamia tehtäviä oli hänen palvelussuhteensa 1.1.2008 - 30.6.2010 päätyttyä siirretty hoitamaan toinen henkilö viraston sisältä eli tehtävät olivat edelleen jatkuneet. Tästä syystä nimittämiskirjoissa mainitut perusteet tehtävien uudelleenjärjestämisestä eivät muodostaneet työn luonteeseen perustuvaa syytä A:n nimittämiseen määräajaksi. Valtion tuottavuusohjelman mukaisella säästötavoitteella ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten laillisuutta. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6-3). Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 131/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt viraston palveluksessa virastomestarin ja näytteenottajan tehtävissä 3.7.2006 - 30.6.2010 yhteensä viidessä määräaikaisessa virkasuhteessa. Nimittämiskirjoihin oli merkitty... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 125/2009: Virantoimituksesta pidättäminen 1287090000000
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli pidättänyt teknikkokapteeniluutnantti A:n virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. A:n epäiltiin syyllistyneen muun muassa pahoinpitelyrikokseen alaistaan kohtaan, esimiehen väkivaltaiseen vastustamiseen sekä palvelusrikokseen. Esitutkinnassa ilmenneen perusteella on ollut todennäköistä syytä epäillä A:n esiintyneen silmin nähden päihtyneenä puolustusvoimain aluksella, uhanneen väkivallalla vahtipalveluksessa olevaa kansivahtiupseeria sekä pahoinpidelleen alaistaan. Etenkin esimiehen vastustaminen väkivallalla uhkailemalla ja alaisen pahoinpitely ovat tekoja, jotka ovat omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Epäiltyjä rikoksia koskevilla tutkimuksilla ja niiden perusteella mahdollisesti nostettavalla syytteellä voi näissä olosuhteissa olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. Puolustusvoimilla on siten ollut lailliset perusteet A:n pidättämiselle virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_40_§ _4_mom Laki_puolustusvoimista_42_§ Päätös
Asia 125/2009: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli pidättänyt teknikkokapteeniluutnantti A:n virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. A:n epäiltiin syyllistyneen muun muassa pahoinpitelyrikokseen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 128/2009: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1284670800000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään irtisanonut vanhempi konstaapeli A:n ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisajaksi. Päätöksen perustelujen mukaan irtisanomisen syynä oli A:lle annettu 10 päiväsakon rangaistusvaatimus näpistyksestä. A ei ollut kiistänyt rangaistusvaatimusta. Poliisimiehen syyllistymistä anastusrikokseen on lähtökohtaisesti pidettävä moitittavana tekona. Kuitenkin tässä tapauksessa A:n teko on ollut luonteeltaan vähäinen näpistys, eikä kyse ole ollut suunnitelmallisesta teosta. A:n tekoa onkin tarkasteltava enemmän yksittäisenä satunnaisena tapahtumana kuin käytöksenä, joka heikentäisi yleisön tuntemaa luottamusta koko poliisilaitokseen. Irtisanominen on näissä olosuhteissa liian ankara seuraamus, kun otetaan lisäksi huomioon se, että A:lla on ollut yli seitsemän vuoden nuhteeton virkamiesura. Poliisilaitoksella ei ole ollut erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiseen, eikä näin ollen myöskään laillista perustetta pidättää A:ta virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi poliisilaitoksen päätöksen sekä irtisanomisen että virantoimituksesta pidättämisen osalta. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta PoliisiL_9c_§ HallintoL_6_§ Päätös
Asia 128/2009: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään irtisanonut vanhempi konstaapeli A:n ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisajaksi. Päätöksen perustelujen mukaan irtisanomisen syynä... - Kirjallinen varoitus Asia 111/2009: Kirjallinen varoitus 1282856400000
Lyhennelmä Virasto oli antanut vankilan poliklinikan sairaanhoitaja A:lle kirjallisen varoituksen epäasiallisesta käyttäytymisestä työyhteisössä. Päätöksen perustelujen mukaan A oli moittinut ja mustamaalannut toistuvasti ja pitkäkestoisesti esimiestään osastonhoitaja B:tä, alueylilääkäri C:tä ja psykiatri D:tä. B oli tehnyt esityksen kirjallisen varoituksen antamisesta ja C oli tehnyt sitä koskevan päätöksen. Kirjallisesta varoituksesta päätettäessä ja asiaa valmisteltaessa työsuojelupiirin käsiteltävänä oli ollut työsuojeluvaltuutetun työsuojelupiiriin tekemä ilmoitus sekä poliklinikan kahdeksan sairaanhoitajan lähettämä listaus työtilanteen epäkohdista. A oli ollut yksi listauksen lähettäneistä sairaanhoitajista. Asiakirjoista ilmenee, että A:n muiden ohessa tekemä työsuojeluilmoitus on perustunut C:n ja B:n toimintaan. Työsuojelupiiri ei ole todennut työsuojeluvaltuutetun ja poliklinikan hoitajien tekemiä ilmoituksia aiheettomiksi, vaan asian käsittely on ollut kesken vielä kirjallisesta varoituksesta päätettäessä. Luottamus B:n ja C:n puolueettomuuteen tehdä päätös A:han kohdistuvassa varoitusasiassa on nyt kyseessä olevissa oloissa vaarantunut. Vankeinhoitolaitoksen terveydenhuoltoyksikössä olisi kirjallisesta varoituksesta päätettäessä ollut myös sellaisia A:han nähden B:tä ja C:tä ylempiä esimiehiä, jotka eivät ole olleet työsuojelupiiriin tehdyn ilmoituksen kohteena, ja jotka olisivat siten olleet esteettömiä tekemään päätöksen varoitusasiassa. B on näissä olosuhteissa ollut esteellinen toimimaan asiassa esittelijänä ja C esteellinen päättämään kirjallisen varoituksen antamisesta A:lle. Päätös kirjallisen varoituksen antamisesta A:lle on siten syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Virkamieslautakunta kumosi päätöksen kirjallisesta varoituksesta. Valtion_virkamiesL_24_§ HallintoL_27_§ _1_mom HallintoL_28¬_§ _1_mom_1_kohta HallintoL_28¬_§ _1_mom_7_kohta Päätös
Asia 111/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli antanut vankilan poliklinikan sairaanhoitaja A:lle kirjallisen varoituksen epäasiallisesta käyttäytymisestä työyhteisössä. Päätöksen perustelujen mukaan A oli moittinut ja mustamaalannut... - Korvausvaatimus Asia 108/2009: Korvausvaatimus 1288299600000
Lyhennelmä A oli nimitetty määräajaksi yliopiston laulutaiteen lehtorin virkaan viisivuotiskaudeksi 1.8.2003 - 31.7.2008 ja määräaikaiseen virkasuhteeseen yksivuotiskaudeksi 1.8.2008 - 31.7.2009. Viran tultua avoimeksi keväällä 2009 A haki virkaa, mutta ei tullut valituksi. Viisivuotiskauden osalta määräaikaisuuden perusteena oli viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy. Yksivuotiskauden osalta määräaikaisuuden perusteena olivat opetustoiminnan järjestelyt, kireä taloudellinen tilanne sekä varautuminen yliopiston rehtorin palaamiseen lehtorin virkaansa laulumusiikin osastolle. Virkaan voidaan nimittää määräajaksi myös silloin, kun tehtävä sinänsä on pysyvä. Yliopistolla on ollut taidealan opetusviran yleisen luonteen ja nyt kyseessä olevan viran ainutlaatuisuuden perusteella tehtäviinsä ja toimintaansa liittyvä syy nimittää A virkaan määräajaksi 1.8.2003 - 31.7.2008. Kun viran täyttämisestä määräajaksi oli päätetty jo ennen hakuilmoituksen antamista laaditussa virantäyttöselosteessa, A:n nimittäminen määräajaksi virkaan ei ole johtunut miltään osin hänen henkilöstään. Yliopistolla on asetukseen perustuva velvollisuus kirkkomusiikin koulutusohjelman järjestämiseen ja siten myös kirkkolaulutaiteen opetuksen antamiseen. Kirkkolaulutaiteen lehtorille kuuluneita tehtäviä on näin ollen pidettävä pysyvinä. Tehtävien pysyvyydestä johtuen laulumusiikin osaston taloudellinen tilanne ja rehtorin mahdollinen paluu laulumusiikin osastolle lehtorin virkaan eivät muodosta perustetta määräaikaisen virkasuhteen käyttämiseen. Yliopistolla ei näin ollen voida katsoa olleen perustetta nimittää A:ta määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.8.2008 - 31.7.2009. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston suorittamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 2-3-1-3, jossa puheenjohtajan ääni ratkaisi). Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 108/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty määräajaksi yliopiston laulutaiteen lehtorin virkaan viisivuotiskaudeksi 1.8.2003 - 31.7.2008 ja määräaikaiseen virkasuhteeseen yksivuotiskaudeksi 1.8.2008 - 31.7.2009. Viran... - Korvausvaatimus Asia 109/2009: Korvausvaatimus 1287090000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa 1.7.2006 - 31.12.2007 välisenä aikana kolmessa eri määräaikaisessa virkasuhteessa. Ensimmäinen nimitys tehtiin ajaksi 2.10.2006 - 28.2.2007. Määräaikaisuuden peruste oli opinnäytetyö. Toinen nimitys tehtiin ajaksi 1.3.2007 - 31.5.2007 määräaikaisuuden perusteen säilyessä ennallaan. Tämän jälkeen A nimitettiin virkasuhteeseen tutkimusapulaisen nimikkeellä ajaksi 1.6.2007 - 31.12.2007. Määräaikaisuuden perusteena oli projektiluontoinen työ. 1.1.2008 - 30.6.2009 välisenä aikana A oli työskennellyt projektissa tutkijan nimikkeellä yhteensä viidessä määräaikaisessa virkasuhteessa. Määräaikaisuuden perusteena oli projektiluontoinen työ. Kyseinen projekti oli alkanut 1.1.2008 ja päättynyt 31.12.2009. A ei kiistänyt sitä, etteikö yliopistolla olisi ollut työn projektiluontoisuuden perusteella sinänsä lainmukainen peruste nimittää hänet määräaikaiseen virkasuhteeseen. A perusti korvausvaatimuksensa siihen, että yliopiston olisi tullut nimittää hänet määräaikaiseen virkasuhteeseen projektin koko keston ajaksi eikä useampaan perättäiseen virkasuhteeseen, joista viimeinen on päättynyt jo ennen projektin päättymistä. Säännös työnantajan velvollisuudesta nimittää virkamies koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi on tullut voimaan 1.1.2008. Sitä ei näin ollen sovelleta nimityksiin, jotka on tehty A:lle ennen tuota päivää. Määräaikaisuuden perusteena olevan projektin oli määrä päättyä vasta vuoden 2009 lopussa, johon asti sille oli myönnetty rahoitus. Yliopiston esittämää selvitystä ei voida pitää riittävänä osoituksena siitä, että sillä on ollut tämän projektin osalta erityinen syy nimittää A kaikkiaan viiteen virkasuhteeseen huolimatta siitä, että projektin oli määrä päättyä vasta vuoden 2009 lopussa. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 109/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa 1.7.2006 - 31.12.2007 välisenä aikana kolmessa eri määräaikaisessa virkasuhteessa. Ensimmäinen nimitys tehtiin ajaksi 2.10.2006 - 28.2.2007. Määräaikaisuuden... - Korvausvaatimus Asia 102/2009: Korvausvaatimus 1283461200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa tutkijan ja osastosihteerin tehtävissä 1.3.2003 - 31.12.2004 ja 1.9.2005 - 31.3.2009 välisenä aikana yhteensä 18 määräaikaisessa virkasuhteessa. Määräaikaisuuksien perusteina oli sijaisuus, avoimen viran tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen ja projektiluonteinen työ. A:n tutkijan virkasuhteen päätyttyä 31.12.2004 häntä ei ollut välittömästi nimitetty uuteen virkasuhteeseen yliopistossa. Hän oli palannut yliopiston palvelukseen vasta yli neljän ja puolen kuukauden kuluttua ryhtyessään 18.4.2005 hoitamaan osastosihteerin viransijaisuutta toisessa yksikössä. Virkasuhteiden väliin jäävä aika on niin pitkä, että A:n palvelussuhteen yliopistoon on katsottava päättyneen 31.12.2004. Koska A ei ole esittänyt korvausvaatimustaan säädetyssä määräajassa, hänen oikeutensa vaatia korvausta ajanjaksolle 1.3.2003 - 31.12.2004 sijoittuvien virkasuhteiden osalta on vanhentunut. Työn projektiluonteisuus ja se, että rahoitukseen on käytetty ulkopuolisia varoja, eivät vielä sellaisenaan osoita, että määräaikaiselle virkasuhteelle olisi laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Määräaikaisuuden perustetta on arvioitava kunkin nimittämishetken olosuhteiden mukaan työn luonne huomioon ottaen. Asiassa esitetty selvitys A:n tutkijan virkasuhteista vuosina 2003 ja 2004 osoittaa, että yliopistossa ja sitä edeltäneessä kehittämiskeskuksessa oli tehty samanlaista työtä vuosien ajan. Virkamieslautakunta katsoi näillä perusteilla, että kyse on ollut pysyväisluonteisista tehtävistä. Työn luonne ei edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Asiassa ei muutoinkaan esitetty laissa tarkoitettuja perusteita A:n nimittämiselle toistuvasti peräkkäisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin 1.9.2005 - 31.3.2009 välisenä aikana. A:lla on näiltä osin oikeus korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Vaatimus hylättiin enemmälti. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ _1_mom Päätös
Asia 102/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa tutkijan ja osastosihteerin tehtävissä 1.3.2003 - 31.12.2004 ja 1.9.2005 - 31.3.2009 välisenä aikana yhteensä 18 määräaikaisessa virkasuhteessa.... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 104/2009: Virantoimituksesta pidättäminen 1296165600000
Lyhennelmä Yliopisto oli määrännyt A:n terveydentilan toteamiseksi suoritettaviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin hänen tehtäviensä hoitamisen edellytysten selvittämiseksi. A:n kieltäydyttyä tutkimuksista, yliopisto pidätti A:n virantoimituksesta. Työkyvyn selvittämistä koskevasta määräyksestä ei saa tehdä erikseen oikaisuvaatimusta virkamieslautakunnalle. Tällainen määräys on luonteeltaan virkakäsky. Se on kuitenkin oikaisuvaatimuskiellosta huolimatta perusteltava hallintolain 45 §:n nojalla. Määräyksen lainmukaisuus voi kiellosta huolimatta tulla tutkittavaksi virkamiehen hakiessa oikaisua päätökseen, jolla hänet on määräyksen noudattamatta jättämisen perusteella pidätetty virantoimituksesta. A:lle oli vuonna 2008 tehty kaksi työkykyisyysselvitystä. Nyt kysymyksessä oleva määräys kuitenkin perustui näiden selvitysten jälkeen ilmenneisiin työnantajan havainnointeihin A:n työkyvystä. Näin ollen nämä kaksi suhteellisen lähiaikoina suoritettua edellistä selvitystä eivät olleet esteenä määrätä uusi selvitys. Yliopistolla on ollut perusteltu syy tulkita A:n kieltäytyneen tutkimuksista sen jälkeen, kun A oli asettanut omia ehtoja tutkimukseen osallistumisen edellytykseksi. Näin ollen hänet oli voitu pidättää virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen siltä osin kuin siinä oli kysymys virantoimituksesta pidättämisestä ja jätti tutkimatta muut vaatimukset (äänestys 6-3). Valtion_virkamiesL_19_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_49_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_53_§ _2_mom HallintoL_45_§ _1_mom Päätös
Asia 104/2009: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Yliopisto oli määrännyt A:n terveydentilan toteamiseksi suoritettaviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin hänen tehtäviensä hoitamisen edellytysten selvittämiseksi. A:n kieltäydyttyä tutkimuksista,... - Korvausvaatimus Asia 84/2009: Korvausvaatimus 1285880400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt poliisilaitoksella vartijan tehtävissä yhteensä 15 määräaikaisessa virkasuhteessa 10.6.2002 - 28.2.2009 välisenä aikana. Määräaikaisuuksien perusteena oli sijaisuus, avoinna olevan viran määräaikainen hoitaminen, avoimeksi tulleen viran hoito (perusteena varautuminen rakennushankkeen edellyttämiin henkilöstövähennyksiin), vartiointikeskuksen tilojen yhdistymisestä johtuva virkojen mahdollinen vähentäminen sekä työn luonne (hallintorakenteen muutosten arviointi). Poliisilaitoksen selvityksen mukaan vuokranantajan tekemä suunnitelma säilöönottotilojen ja vankilatilojen yhdistämisestä valmistui vuonna 2003. Poliisilaitos oli varautunut tämän rakennushankkeen toteutumiseen täyttämällä osan vartijan viroista vain määräaikaisesti. Rakennushankkeen henkilöstövaikutuksiin varautumisen on ollut laillinen peruste määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle. Hanke-esitys tilojen yhdistämisestä oli tehty jo vuosien 2001 - 2002 tulosneuvotteluissa. Tätä tilahanketta ei voitu enää käyttää perusteena A:n määräaikaiselle nimittämiselle ajaksi 1.5.2006 - 31.12.2008. A:lla on tältä osin oikeus korvaukseen. Poliisilaitoksen selvityksen mukaan vartiointijärjestelmään tuli merkittäviä muutoksia vuoden 2009 alusta poliisin hallintorakenteen muutoksen toteuduttua. Osa lakkautettujen vartiointipisteiden vartijoista siirrettiin A:n toimipisteeseen, mikä antoi aiheen henkilöstön vähentämiseen tässäkin toimipisteessä. Työn luonteen on katsottava olleen hyväksyttävä peruste A:n nimittämiselle määräaikaiseen virkasuhteeseen täksi ajaksi. Virkamieslautakunta määräsi poliisilaitoksen suorittamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin lakiin perustumattomana (äänestys 4-3-2). Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 84/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt poliisilaitoksella vartijan tehtävissä yhteensä 15 määräaikaisessa virkasuhteessa 10.6.2002 - 28.2.2009 välisenä aikana. Määräaikaisuuksien perusteena oli sijaisuus, avoinna... - Korvausvaatimus Asia 97/2009: Korvausvaatimus 1288299600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt viraston palveluksessa tutkimusavustajan määräaikaisessa virkasuhteessa 6.8.2007 - 31.7.2009 välisenä aikana. Virasto oli perustellut A:n määräaikaista nimittämistä virkasuhteeseen toimintojen uudelleenorganisoinnilla sekä nimityspäätöstä tehtäessä vallinneella rahoitustilanteella. Virasto ei ole selvittänyt, että toimintojen uudelleenorganisointi olisi ollut nimityspäätöstä tehtäessä suunnitteilla. Näissä oloissa toimintojen uudelleenorganisointi ei ole peruste määräaikaisen virkasuhteen käyttöön. Toimipaikan esimies oli tehnyt 6.5.2009 esityksen tutkimusavustajan toimen laittamisesta hakuun vakinaisena. Esityksen mukaan tutkimusavustajan tehtävä oli välttämätön olemassa olevan tutkimusinfrastruktuurin ylläpidossa ja tehtävä on pysyvä. Kun A:n hoitama tutkimusavustajan tehtävä on ollut luonteeltaan pysyvä, ei A:n nimittämiselle määräaikaiseen virkasuhteeseen ole ollut perustetta. Viraston rahoitustilanne ei ole peruste määräaikaisen virkasuhteen käyttämiseen pysyvissä tehtävissä. Virkamieslautakunta määräsi viraston suorittamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6-3). Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 97/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt viraston palveluksessa tutkimusavustajan määräaikaisessa virkasuhteessa 6.8.2007 - 31.7.2009 välisenä aikana. Virasto oli perustellut A:n määräaikaista nimittämistä virkasuhteeseen... - Korvausvaatimus Asia 71/2009: Korvausvaatimus 1283461200000
Lyhennelmä Työvoimatoimisto oli nimittänyt A:n määräaikaiseen virkasuhteeseen 21.1. - 1.5.2007 väliseksi ajaksi ja virkaan määräajaksi 2.5.2007 - 28.2.2009, ensin työsuunnittelijan nimikkeellä ja sittemmin työvoimaneuvojana. A:n kertoman mukaan kyse on ollut asiakaspalveluvirkailijoiden tehtävistä. Ensimmäisen viran rahoitukseen oli käytetty palkkatukea. Asiassa ei ole ilmennyt, että määräaikaista virkasuhdetta 21.1. - 1.5.2007 olisi rahoitus huomioon ottaen käytetty palvelussuhdeturvan heikentämiseksi tai muutoin lainvastaisesti. Viran luonne ei ole edellyttänyt A:n nimittämistä määräajaksi 2.5.2007 - 28.2.2009. Täyttölupamenettely ja epävarmuus määrärahojen riittävyydestä eivät ole laissa säädettyjä perusteita määräajaksi nimittämiselle. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että valtion tuottavuusohjelmaan liittyen olisi ollut vireillä A:n hoitaman virkasuhteen lakkauttamiseen mahdollisesti johtavia tehtävien uudelleenjärjestelyjä. Asiassa ei ole esitetty muutakaan viraston toimintaan liittyvää perusteltua syytä, joka olisi edellyttänyt A:n nimittämistä määräajaksi. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Vaatimus hylättiin enemmälti. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 71/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Työvoimatoimisto oli nimittänyt A:n määräaikaiseen virkasuhteeseen 21.1. - 1.5.2007 väliseksi ajaksi ja virkaan määräajaksi 2.5.2007 - 28.2.2009, ensin työsuunnittelijan nimikkeellä ja sittemmin... - Korvausvaatimus Asia 72/2009: Korvausvaatimus 1283461200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston instituutissa koulutusjohtajana 1.10.2003 - 31.12.2008 välisenä aikana kolmessa määräaikaisessa virkasuhteessa. Nimittämiskirjoihin oli merkitty määräaikaisuuksien perusteeksi työn luonne, jota on perusteltu muun muassa työn projektiluonteisuudella ja mahdollisesti toteutuvilla organisaatiomuutoksilla. Nimityksestä päätettäessä instituutti oli toiminut jo usean vuoden ajan eikä tällöin ollut vireillä myöskään organisaatiomuutoksia, jotka olisivat tehneet koulutusjohtajan työtehtävien jatkuvuuden epävarmaksi. A:ta ei ole minkään virkasuhteen osalta palkattu mihinkään tiettyyn määräaikaiseen projektiin vaan hoitamaan instituutin toiminnan strategiseen ja operationaaliseen johtamiseen liittyviä tehtäviä. Vuosien päästä mahdollisesti toteutettavat organisaatiomuutokset eivät ole hyväksyttävä peruste virkamiehen nimittämiselle määräajaksi virkasuhteeseen. A:n nimittäminen määräaikaisiin virkasuhteisiin ei johtunut työn luonteesta. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Vaatimus hylättiin enemmälti. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ _1_mom Päätös
Asia 72/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston instituutissa koulutusjohtajana 1.10.2003 - 31.12.2008 välisenä aikana kolmessa määräaikaisessa virkasuhteessa. Nimittämiskirjoihin oli merkitty määräaikaisuuksien... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 81/2010: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1297980000000
Lyhennelmä Virasto oli tekemällään päätöksellä irtisanonut palkkasihteeri A:n virkasuhteen, koska hänen tehtävänsä olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi viraston siirryttyä palvelukeskuksen asiakkaaksi. A:n mukaan hänet olisi voitu kohtuudella sijoittaa virastossa uusiin tehtäviin. Asiassa ei ole ilmennyt, että A:n irtisanomista olisi edeltänyt tai seurannut uuden henkilön ottaminen palkanlaskennan tehtäviin. Tehtävät, joihin virastossa on kevään 2010 aikana nimitetty virkamiehiä, eivät ole olleet samankaltaisia kuin ne tehtävät, joita A oli hoitanut palkkasihteerinä. Lisäksi osassa nimityksissä on ollut kyse ainoastaan sijaisen ottamisesta viraston palveluksessa olevan virkamiehen virkavapauden ajaksi, eivätkä ne siten ole osoitus viraston mahdollisuuksista osoittaa A:lle riittävästi tehtäviä suoritettaviksi. A on toiminut viraston palkanlaskennan tehtävissä, jotka on siirretty 1.11.2009 palvelukeskuksen hoidettavaksi. Tehtävien siirto on kiistatta vähentänyt A:n tehtäviä olennaisesti ja pysyvästi. Viraston vastineen mukaan myös A:lta on tiedusteltu halukkuutta koulutussuunnittelijan tehtävään, mutta hän ei ollut ilmoituksensa mukaan siitä lainkaan kiinnostunut. Virasto ei näin ollen ole laiminlyönyt tarjota kyseistä tehtävää A:lle. A ei myöskään esitetyn selvityksen perusteella ole ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden ollut kohtuudella sijoitettavissa edellä mainittuun virkaan. A:lla ei ole kokemusta koulutussuunnittelusta, eikä työnantaja ole pitänyt hänen yhteistyökykyään ja kirjallista ilmaisutaitoaan riittävinä koulutussuunnittelijan tehtävän hoitamiseen. A ei ole oikaisuvaatimuksessaan esittänyt mitään sellaista, jonka perusteella edellä mainittua viraston käsitystä olisi pidettävä virheellisenä. Viraston vastineen mukaan virastossa täytettäväksi tuleva palveluvastaavan tehtävä on palvelu- ja lähiesimiestehtävä eikä A työnantajan arvion mukaan sovellu tehtävään henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia. Vastineen mukaan A:lla ei myöskään ole tehtävässä vaadittavaa kielitaitoa. A ei ole antanut viraston vastineen johdosta vastaselitystä. Hän ei myöskään oikaisuvaatimuksessaan ole esittänyt mitään sellaista, jonka perusteella edellä mainittua viraston käsitystä olisi pidettävä virheellisenä. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_27_§ _1_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_27_§ _2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_27_§ _4_mom Päätös
Asia 81/2010: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Virasto oli tekemällään päätöksellä irtisanonut palkkasihteeri A:n virkasuhteen, koska hänen tehtävänsä olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi viraston siirryttyä palvelukeskuksen asiakkaaksi.... - Korvausvaatimus Asia 57/2010: Korvausvaatimus 1290722400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt verotoimistossa yhtäjaksoisesti kuusi vuotta ja 11 kuukautta yhteensä 20 määräaikaisessa virkasuhteessa 1.2.2003 - 31.12.2009. Määräaikaisuuksien perusteena oli sijaisuus lukuun ottamatta aikaa 1.2.2004 - 31.8.2004, jolloin määräaikaisuuden perusteena oli avoimen viran tehtävien hoito. A:n tehtävät olivat osin poikenneet niiden henkilöiden tehtävistä, joiden virkavapauksien ajaksi A oli nimitetty. Sijaisen tehtävät ja palkkaus voivat poiketa sen henkilön tehtävistä ja palkkauksesta, jonka virkavapauden ajaksi virkamies on nimitetty. A:n nimittämiselle edellä tarkoitettuihin määräaikaisiin virkasuhteisiin on siten ollut lainmukainen peruste. Avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen on laillinen peruste nimittää virkamies määräajaksi. Nimittäminen tällä perusteella määräajaksi ei edellytä, että määräajaksi nimitetyn hoidettaviksi annettavien tehtävien tulisi olla samoja kuin avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien. Verotoimisto ei ole esittänyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella sillä olisi ajaksi 1.1.2009 - 31.12.2009 sijoittuvien kolmen virkasuhteen osalta ollut erityinen syy nimittää A määräaikaisuuden perusteena olevaa aikaa lyhyemmäksi ajaksi. A:lla on tältä osin oikeus palkkaa vastaavaan korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi verotoimiston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Vaatimus hylättiin enemmälti. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 57/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt verotoimistossa yhtäjaksoisesti kuusi vuotta ja 11 kuukautta yhteensä 20 määräaikaisessa virkasuhteessa 1.2.2003 - 31.12.2009. Määräaikaisuuksien perusteena oli sijaisuus... - Korvausvaatimus Asia 67/2009: Korvausvaatimus 1296165600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa koulutus- ja tiedostussihteerin tehtävissä 14.11.2005 - 31.12.2008 välisenä aikana yhteensä viidessä määräaikaisessa virkasuhteessa. Kahden ensimmäisen määräaikaisuuden perusteena oli sijaisuus ja kolmen viimeisen määräaikaisuuden perusteena työn projektiluonteisuus. Perustietojen tallentamista uusiin tietojärjestelmiin sekä järjestelmien käyttöönottoon liittyvien koulutustilaisuuksien järjestämistä on sinänsä pidettävä sellaisina projektiluontoisina tehtävinä, jotka muodostaessaan koko tehtävänkuvan olisivat oikeuttaneet määräaikaisen virkasuhteen käyttämiseen. Koulutus- ja tiedotussihteerin tehtävänkuvaan oli kuitenkin hakuilmoituksen mukaan tarkoitus kuulua myös kyseessä olevien tietojärjestelmien ylläpito sekä tarvittaessa avustaminen viestintätehtävissä, henkilöstöhallinnon tehtävissä ja hallintopalvelut-osaston tehtävissä. Ylläpito- ja tallennustehtävien siirtämisestä osastojen ja yksikköjen itsensä hoidettaviksi on päätetty vasta A:n viimeisen määräaikaisen virkasuhteen aikana. Näissä oloissa ja kun hakuilmoituksen mukaan tehtävä on ollut tarkoitus muuttaa myöhemmin pysyväksi, koulutus- ja tiedotussihteerin tehtävää on ollut nimityspäätöstä 9.10.2006 tehtäessä pidettävä pysyvänä. Virastolla ei ollut lainmukaista perustetta nimittää A:ta määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalle 1.11.2006 - 31.12.2007 Virkamieslautakunta määräsi viraston suorittamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6-3). Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 67/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa koulutus- ja tiedostussihteerin tehtävissä 14.11.2005 - 31.12.2008 välisenä aikana yhteensä viidessä määräaikaisessa virkasuhteessa. Kahden ensimmäisen määräaikaisuuden... - Korvausvaatimus Asia 69/2009: Korvausvaatimus 1301004000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt vankilan poliklinikalla 23.10.2006 - 31.12.2008 välisenä aikana yhteensä kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa. Viraston selvityksestä ilmenee, että nimityksen perusteena on ollut sijaisuus. Kun määräaikaisten virkasuhteiden perusteena on myös A:n oman käsityksen mukaan ollut sijaisuus, on virkasuhteiden määräaikaisuudelle ollut lainmukainen peruste. Selvityksestä ei kuitenkaan ilmene, kenen sijaisena A on nimitystensä aikana toiminut. A on oman käsityksensä mukaan toiminut sairaanhoitaja B:n äitiys- ja vanhempainvapaan ja hoitovapaan sijaisena. Työnantaja ei ole kiistänyt tätä tietoa selvityksessään. B:lle on myönnetty hoitovapaan perusteella virkavapautta ajaksi 29.4.2007 - 28.6.2009. Valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentti, jonka mukaan virkamies on nimitettävä koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi, jollei erityisestä syystä toisin päätetä, on tullut voimaan 1.1.2008. A:lle annetuista nimityksistä vain nimitykset 1.7. - 30.9.2008 ja 1.10. - 31.12.2008 on tehty kyseisen säännöksen voimaantulon jälkeen. Kun työnantaja on ilmoittanut, ettei A:n tilalle ole palkattu ketään, ei työnantajan voida katsoa olleen velvollinen nimittämään A:ta määräaikaiseen virkasuhteeseen B:n hoitovapaan päättymiseen saakka. Virastolla ei kuitenkaan ole ollut erityistä syytä nimittää A:ta kahteen eri määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.7. - 31.12.2008. Virkamieslautakunta määräsi viraston suorittamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 69/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt vankilan poliklinikalla 23.10.2006 - 31.12.2008 välisenä aikana yhteensä kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa. Viraston selvityksestä ilmenee, että nimityksen perusteena... - Kirjallinen varoitus Asia 34/2010: Kirjallinen varoitus 1290722400000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli antanut ylikomisario A:lle kirjallisen varoituksen, koska hän oli ollut 21.12.2009 ja 22.12.2009 poissa työvuorolistan mukaisesta työvuorosta ilman esimiehen lupaa. A on ollut poissa virantoimituksesta 21.11.2009 oman ilmoituksensa mukaan sairauden vuoksi. A ei ole hakenut sairauden perusteella virkavapautta eikä myöskään esittänyt lääkärintodistusta, vaikka hänelle oli useaan kertaan tähdennetty, että hänen tulee todistaa sairaus lääkärintodistuksella. Kun otetaan huomioon, että A on vuosien mittaan useaan kertaan jättänyt noudattamatta työnantajan antamia ohjeita virkavapauden hakemisesta sairauden perusteella, lääkärintodistuksen vaatimisen ei voida katsoa loukkaavan hänen yhdenvertaisuuttaan. A on aikaisempien keskustelujen ja huomautusten perusteella ollut varsin hyvin tietoinen työnantajan suhtautumisesta virkavapauden hakemista ja sairauden todistamista koskevien käytäntöjen rikkomiseen. Kirjallinen varoitus ei näissä oloissa ole kohtuuton seuraus A:n laiminlyönnistä noudattaa virkavapauden hakemista koskevia säännöksiä ja työnantajan määräyksiä. A on ollut poissa virantoimituksesta 22.12.2009 ilman esimiehen lupaa. Se, että A:lla oli oikeus korvausvapaan pitämiseen, ei ole oikeuttanut tätä menettelyä, koska vapaapäivien pitämisen ajankohdan määrääminen kuuluu työnantajalle. A:n on tullut ymmärtää menettelynsä olevan selvästi vastoin työnantajan antamia työaikamääräyksiä, eikä kirjallinen varoitus ole siitä kohtuuton seuraamus. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_23_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_23a_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 34/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Poliisilaitos oli antanut ylikomisario A:lle kirjallisen varoituksen, koska hän oli ollut 21.12.2009 ja 22.12.2009 poissa työvuorolistan mukaisesta työvuorosta ilman esimiehen lupaa. A on ollut... - Kirjallinen varoitus Asia 42/2009: Kirjallinen varoitus 1289512800000
Lyhennelmä Verotoimisto oli antanut päätöksellään A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A ei ollut noudattanut työaikajärjestelyjä, ja hän oli jättänyt ilmoittamatta poissaoloista, ollut työpäivinä usein tavoittamattomissa, käyttäytynyt esimiestään kohtaan epäasiallisesti ja laiminlyönyt työtehtäviään sekä jättänyt toimittamatta työterveyslääkärin terveydentilaa koskevan lausunnon asetetussa määräajassa. Saadun selvityksen perusteella työnantaja oli työaikaa ja työtehtäviä koskevissa kokouksissa 9.5.2007, 6.6.2008 ja 10.11.2008 puuttunut A:n työaikasäännösten noudattamatta jättämiseen ja vääriin työaikaleimauksiin. Sitä, että A ei ole ilmoittanut sairauspoissaoloistaan suoraan esimiehelleen vaan päivystysnumeroon, ei yksinään olisi pidettävä moitittavana tekona. A:n toiminnan moitittavuutta tältä osin arvioitaessa on otettava huomioon, että A:ta oli huomautettu ja ohjeistettu työaikaa ja työtehtäviä käsittelevissä kokouksissa 6.6.2008 ja 10.11.2008 siitä, että hänen tuli ilmoittaa suoraan esimiehelle puhelimitse sairastumisesta. A ei ole kuitenkaan noudattanut annettuja ohjeita, ja A:n menettely on jatkunut pitkään. A ei ole esittänyt luotettavaa selvitystä, jonka perusteella hänen voitaisiin katsoa sopineen etukäteen esimiehensä kanssa vuosilomien pitämisestä ja muutoksista vuosilomiin, vaikka A:ta oli näin ohjeistettu. Saadun selvityksen mukaan A:n tavoitettavuudessa työpäivien aikana on ollut usein ongelmia. A ei ole luotettavasti selvittänyt, että hänen työtehtävänsä ovat edellyttäneet liikkumista verotoimiston 7. ja 8. kerroksessa tai viraston toimitilojen ulkopuolella esitetyssä määrin. Samoin asiassa on selvitetty, että A ei ollut vastannut esimiestensä lähettämiin sähköposteihin eikä ollut kutsusta huolimatta osallistunut palavereihin tai edes ilmoittanut syytä poisjäänneille. A:n työtehtävien laiminlyönnit ovat jatkuneet useista huomautuksista huolimatta ja A on suhtautunut piittaamattomasti niiden hoitamiseen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen kirjallisesta varoituksesta ja jätti tutkimatta oikaisuvaatimuksen virkakäskystä. Valtion_ virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_49_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_58_§ Päätös
Asia 42/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Verotoimisto oli antanut päätöksellään A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A ei ollut noudattanut työaikajärjestelyjä, ja hän oli jättänyt ilmoittamatta poissaoloista,... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 55/2010: Virantoimituksesta pidättäminen 1287090000000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään pidättänyt vartija A:n virantoimituksesta rikosepäilyn takia. A:n epäiltiin syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen ja virka-aseman väärinkäyttämiseen. A:sta rikosilmoituksen tehnyt henkilö oli esitutkinnassa kertonut muun ohessa, että ollessaan päihtymyksen vuoksi kiinniotettuna poliisiasemalla hän oli tupakkaa saadakseen joutunut esittämään paljasta jalkoväliään vartijalle ja hyväilemään sitä. Lisäksi myöhemmin aamulla vartija oli asianomistajan kertoman mukaan ehdottanut tälle tapaamista. Esitutkinnassa ilmenneen perusteella on ollut todennäköistä syytä epäillä A:n rikkoneen eräitä keskeisimpiä virkavelvollisuuksiaan ja käyttäneen virka-asemaansa törkeällä tavalla väärin välittömässä valvonnassaan olevaan henkilöön nähden. A:han kohdistuvat rikosepäilyt ovat epäiltyjen rikosten laatu ja vakavuus huomioon ottaen omiaan vakavasti vaarantamaan luottamusta A:n virkatehtävien hoidon asianmukaisuuteen. Epäiltyjä rikoksia koskevilla tutkimuksilla ja niiden perusteella mahdollisesti nostettavalla syytteellä voi näissä olosuhteissa olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen ja täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevat vaatimukset. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_40_§ _4_mom Laki_poliisin_säilyttämien_henkilöiden_kohtelusta_4_§ _1_mom
Asia 55/2010: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään pidättänyt vartija A:n virantoimituksesta rikosepäilyn takia. A:n epäiltiin syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen ja virka-aseman väärinkäyttämiseen.... - Kirjallinen varoitus Asia 31/2010: Kirjallinen varoitus 1299794400000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 1.2.2010 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perusteena oli A:n toistuva epäasiallinen käyttäytyminen virkatehtävien hoidossa. A:n mukaan häntä ei ollut kuultu asianmukaisesti ennen kirjallisen varoituksen antamista. Päätös kirjallisesta varoituksesta on tehty lyhyen ajan kuluessa siitä, kun pöytäkirja kuulemistilaisuudesta on toimitettu kaikille kokoukseen osallistuneille henkilöille kommentoitavaksi. Näin ollen A ei ole saanut tosiasiallisesti kommentoida kuulemistilaisuuden pöytäkirjaa eikä hänelle ole erikseen varattu mahdollisuutta täydentää kuulemistilaisuudessa antamaansa selitystä. Varoituksen antamista koskevasta päätöksestä tulee yksilöidysti käydä ilmi varoituksen antamisen perusteena olevat tapahtumat. Varoitusta koskevan päätöksen tosiasiaperusteluina itse varoituksen antamiseen johtaneen käyttäytymisen osalta on päätöksessä kuitenkin mainittu vain A:n esimiesten ja henkilöstön taholta suullisesti ja kirjallisesti todennettu epäasiallinen käyttäytyminen. Päätöksestä ei ilmene, millä perusteella kirjalliselle varoitukselle laissa säädetyt edellytykset täyttyvät, tai onko päätös suhteellisuusperiaatteen mukainen. Näin ollen kuulemismenettely on ollut virheellinen eikä päätöstä ole perusteltu hallintolain 45 §:ssä säädetyllä tavalla. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi viraston päätöksen. Valtion virkamiesL_14_§ Valtion virkamiesL_24_§ Valtion virkamiesL_66_§ _2_mom HallintoL_34_§ _1_mom HallintoL_36_§ HallintoL_45_§ Päätös
Asia 31/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 1.2.2010 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perusteena oli A:n toistuva epäasiallinen käyttäytyminen virkatehtävien hoidossa. A:n mukaan häntä ei ollut... - Korvausvaatimus Asia 25/2010: Korvausvaatimus 1299794400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt työ- ja elinkeinotoimistossa 16.10.2006 - 30.8.2009 yhteensä yhdeksässä peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n virkasuhteet 16.10.2006 -15.10.2008 ovat perustuneet julkisista työvoimapalveluista annetun lain mukaiseen palkkatukeen. Virkamieslautakunta katsoo asiassa selvitetyksi, että A:n virkasuhteen määräaikaisuuden perusteena on ollut palkkatuella tehty tukityöllistäminen eikä työnantajalla näin ollen ole ollut mahdollisuutta nimittää häntä muutoin kuin määräajaksi ja enintään kahden vuoden ajaksi. Työ- ja elinkeinotoimistolla on siten ollut laissa tarkoitettu peruste määräaikaisiin nimityksiin. Sillä seikalla, että työ- ja elinkeinotoimisto on hakenut useita henkilöitä määräaikaisiin työvoimaneuvojan virkasuhteisiin A:n viimeisen määräaikaisuuden päätyttyä, ei ole merkitystä arvioitaessa aikaisempia nimityksiä. Nimittämiskirjoissa määräaikaisuuksien 1.10.2008 - 30.8.2009 perusteeksi on merkitty sijaisuus ja nimitykset on tehty enintään siihen saakka, kun virkojen vakinaiset haltijat ovat virasta vapaita. Nimittämiskirjoista on ilmennyt myös sijaistettujen henkilöiden nimet. Virkamieslautakunta pitää asiassa selvitettynä, että A:n määräaikaisten nimitysten perusteena on ollut sijaisuus. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 25/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt työ- ja elinkeinotoimistossa 16.10.2006 - 30.8.2009 yhteensä yhdeksässä peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n virkasuhteet 16.10.2006 -15.10.2008 ovat perustuneet... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 26/2010: Virantoimituksesta pidättäminen 1284670800000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta A:n rikostuomion perusteella. A oli käräjäoikeuden tuomion mukaan syyllistynyt virkavelvollisuuksien rikkomiseen ja pahoinpitelyyn virantoimituksessa. Tuomion mukaan A oli virkatehtävää suorittaessaan lyönyt aiheettomasti 17-vuotiasta opiskelijapoikaa teleskooppipatukalla, repinyt hänet ulos makuupussista ja pannut käsirautoihin. Näistä oli aiheutunut uhrille kipua ja ruhjeita. A:n saama käräjäoikeuden tuomio on ollut omiaan vaarantamaan luottamusta A:ta ja poliisilaitosta kohtaan, kun otetaan huomioon A:n asema poliisimiehenä ja hänen virkatehtäviensä edellyttämä luottamus sekä se, että tuomioon johtaneet teot ovat liittyneet nimenomaan A:n voimankäyttöön virkatehtävässä. Käräjäoikeuden tuomiolla on voinut olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa virkatehtäväänsä. Poliisilaitos oli täten voinut pidättää A:n virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_53_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_66_§ PoliisiL_9c_§ Päätös
Asia 26/2010: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta A:n rikostuomion perusteella. A oli käräjäoikeuden tuomion mukaan syyllistynyt virkavelvollisuuksien rikkomiseen... - Kirjallinen varoitus Asia 17/2010: Kirjallinen varoitus 1301004000000
Lyhennelmä Virasto oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä 12.- 14.10.2009. Päätöksen mukaan A oli ollut luvatta poissa työpaikalta ja jättänyt ilmoittamatta poissaolosta ohjeiden mukaisella tavalla. A:n mukaan häntä ei ollut kuultu asianmukaisesti ennen varoituksen antamista. A:ta oli ennen varoituksen antamista kuultu kirjallisessa menettelyssä. Hallintolaissa ja virkamieslaissa ei ole säädetty, millä tavalla kuuleminen käytännössä hoidetaan. Kuuleminen voidaan siten toteuttaa myös kokonaan kirjallisessa menettelyssä. Tällöinkin on pidettävä huoli siitä, että kuultava saa nähdäkseen ja kommentoitavakseen sellaiset selvitykset, joilla saattaa olla merkitystä kirjallisen varoituksen antamisen kannalta. A on ilmoittanut työskennelleensä 14.10.2009 lausuntopyyntöjen ja lupahakemusten kanssa. Työnantaja ei ole pitänyt A:n ilmoitusta uskottavana, vaan on varoituksen antamista koskevassa päätöksessään perustellut tältä osin kirjallisen varoituksen antamista muiden työajan seurantaan liittyvien leimausten kuin sisääntuloleimausten sekä ovileimausten puuttumisella sekä sillä, ettei A:ta ole nähty virkapaikalla koko päivänä ja sillä, että asiakas on turhaan tavoitellut A:ta kyseisenä päivänä. A:lle ei ole ennen kirjallisen varoituksen antamista varattu tilaisuutta lausua näistä seikoista ja selvityksistä. Työnantaja on vastineessaan ilmoittanut, ettei A:n työasemaa ole lokitietojen mukaan käytetty 14.10.2009. Myös tältä osin on kyse sellaisesta uudesta selvityksestä, josta A:lle ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi ennen kirjallisen varoituksen antamista. A on ilmoittanut olleensa flunssassa 12. - 13.10.2009. A:lle oli 13.5.2008 annettu määräys esittää luotettava selvitys yhdenkin päivän poissaolosta. A ei ole toimittanut työnantajalle sairaudestaan terveydenhoitajan tai lääkärin antamaa todistusta. Tämän vuoksi ja kun asiassa on riidatonta, ettei A ole voimassa olleiden ohjeiden mukaisesti ilmoittanut poissaolostaan myöskään suoraan esimiehelleen tai tämän sijaiselle, A:n on katsottava toimineen asiassa työnjohdon määräysten ja siten myös virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. A:n menettelyn moitittavuutta ei poista se, että hän oli oman ilmoituksensa mukaan ilmoittanut sairastumisestaan puhelimitse infoon, mitä tietoa työnantaja ei kuitenkaan ole pystynyt varmistamaan. Virkamieslautakunta kumosi viraston tekemän päätöksen siltä osin kuin kirjallinen varoitus perustui poissaoloon 14.10.2009. Muilta osin oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom HallintoL_34_§ _1_mom HallintoL_36_§ Päätös
Asia 17/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä 12.- 14.10.2009. Päätöksen mukaan A oli ollut luvatta poissa työpaikalta ja jättänyt ilmoittamatta poissaolosta... - Kirjallinen varoitus Asia 24/2010: Kirjallinen varoitus 1290722400000
Lyhennelmä Poliisilaitos antoi päätöksellään vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta ja poliisimiehelle sopimattomasta käyttäytymisestä. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n hätävarjelun liioitteluna tehdystä pahoinpitelystä sakkorangaistukseen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. A on vapaa-ajalla yleistä järjestystä ja turvallisuutta uhkaavaa vaaraa torjuessaan käyttänyt hätävarjelutilanteessa liiallista väkivaltaa. Tällainen teko on omiaan vaarantamaan luottamusta poliisin voimakeinojen käytön asianmukaiseen hoitoon. A on näin ollen rikkonut poliisilaissa säädettyä poliisimiehen käyttäytymisvelvollisuutta. Kirjallista varoitusta ei ole pidettävä tästä teosta suhteettomana seuraamuksena. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_24_§ PoliisiL_9c_§ Päätös
Asia 24/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Poliisilaitos antoi päätöksellään vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta ja poliisimiehelle sopimattomasta käyttäytymisestä. Käräjäoikeus... - Kirjallinen varoitus Asia 89/2008: Kirjallinen varoitus 1253826000000
Lyhennelmä Tullipiiri oli 23.5.2008 antanut tullitarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituspäätöksen mukaan A oli marraskuun 2007 ja maaliskuun 2008 välisenä aikana tullut useasti myöhässä töihin. Lisäksi varoituksen antaminen perustui keskeneräisiin töihin, muiden työntekijöiden A:n työnteon hitaudesta, työasenteesta ja kielenkäytöstä antamaan palautteeseen sekä A:n kanssatyöntekijälleen lähettämään epäasialliseen sähköpostiviestiin. A pyysi suullista käsittelyä. Tullipiiri oli 9.4.2008 päivätyllä ilmoituksella varannut A:lle tilaisuuden tulla kuulluksi ennen varoituksen antamista. A:n väittämän mukaan hän ei ollut saanut tiedoksi ilmoituksen liitteinä olleita työaikalistoja ja sähköpostiviestiä. A oli kuitenkin kirjeen johdosta antamissaan vastineissa ottanut kantaa sekä sähköpostiviestiin että itse hankkimiensa työaikalistojen perusteella myös myöhästymisiin. Virkamieslautakunta katsoi, ettei näissä oloissa tullipiirin päätöstä ollut syytä kumota virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. Virkamieslautakunnan mukaan myöhästymisistä ei esitetty riittävää selvitystä. Koska myöskään A:n työntekoon ja käyttäytymiseen liittyviä yksilöityjä ja selkeästi todennettavissa olevia rikkomuksia ja laiminlyöntejä ei esitetty, kirjallisen varoituksen antamiselle ei ole ollut perusteita. A:n lähettämä sähköpostiviesti oli sisältänyt kirosanan ja se oli kirjoitettu ironiseksi tulkittavaan muotoon. Viestiä oli pidettävä hyvän tavan vastaisena ja työkaveri oli kokenut viestin epäasiallisena ja loukkaavana. Kyseistä viestistä ilmenevää käytöstä oli virkamieslautakunnan mukaan pidettävä moitittavana, mutta yksittäisenä tekona niin vähäisenä, ettei perusteita varoituksen antamiseen ole ollut. Virkamieslautakunta, ottaen huomioon itse pääasiassa annettu ratkaisu, ei pitänyt suullisen käsittelyn järjestämistä tarpeellisena. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi tullipiirin päätöksen. KHO:2011:817 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 89/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Tullipiiri oli 23.5.2008 antanut tullitarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituspäätöksen mukaan A oli marraskuun 2007 ja maaliskuun 2008 välisenä aikana tullut useasti myöhässä töihin.... - Kirjallinen varoitus Asia 13/2010: Kirjallinen varoitus 1282856400000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. A oli ollut vapaa-ajallaan voimakkaasti päihtyneenä ja riidellyt puolisonsa kanssa. A:n puolison hätäkeskukselle tekemän ilmoituksen mukaan A oli riidan päätteeksi uhannut sanallisesti puolisoaan tappamisella. A:n ja hänen puolisonsa riita ei ole tapahtunut julkisella paikalla eikä tilanteessa ole ollut läsnä muita kuin A:n perheenjäseniä. Asiakirjoista ei myöskään käy ilmi, että tilanteeseen olisi liittynyt muuta kuin sanallista uhkaa fyysisen väkivallan käytöstä. Kun A:n puoliso on kuitenkin pelästynyt A:n riidan yhteydessä esittämää uhkausta haulikon hakemisesta ja tappamisesta siinä määrin, että on soittanut hätäkeskukseen, ja on vielä kenttäjohtajan hänelle tämän jälkeen soittaessa vahvistanut A:n uhanneen tappamisella, A on uhkauksen esittäessään toiminut vastoin poliisille yksityiselämässään kuuluvaa käyttäytymisvelvoitetta. A:n käyttäytyminen on ollut omiaan vaarantamaan luottamusta A:n kykyyn hoitaa työhönsä liittyviä, riitatilanteista johtuvia hälytystehtäviä asianmukaisesti. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_24_§ PoliisiL_9c_§ Päätös
Asia 13/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Poliisilaitos oli antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. A oli ollut vapaa-ajallaan voimakkaasti päihtyneenä ja riidellyt puolisonsa kanssa. A:n puolison hätäkeskukselle... - Kirjallinen varoitus Asia 16/2010: Kirjallinen varoitus 1294956000000
Lyhennelmä Rajavartiosto oli antanut vanhempi rajavartija A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen aiheena oli ollut se, että A oli lokakuun 21. ja 22. päivän välisenä yönä aiheuttanut kotonaan siinä määrin häiriötä, että hänen naapurinsa oli katsonut tarpeelliseksi kutsua poliisipartion paikalle kahdesti yön aikana. Poliisi oli päätöksellään peruuttanut A:lle myönnetyt aseiden hallussapitoluvat, ja ottanut luvissa tarkoitetut aseet haltuunsa, koska A oli käyttäytymisellään osoittanut olevan sopimaton pitämään hallussaan ampuma-aseita, ja koska hän ei ollut säilyttänyt aseitaan säädösten edellyttämällä tavalla. A:ta ei ole tuomittu varoituksen perusteena olevasta käyttäytymisestään rangaistukseen. A:n epäasiallisen käyttäytymisen seurauksilla on kuitenkin ollut selviä haitallisia vaikutuksia hänen virkatehtäviensä hoitoon. Poliisilaitoksen peruutettua A:n aseiden hallussapitoluvat rajavartiosto on joutunut arvioimaan uudelleen A:n edellytyksiä toimia rajavartiomiehenä ja pitää hallussaan virka-asetta. A:n varoituksen perusteena olevalla menettelyllä on ollut varoituksen antamisen kannalta riittävä yhteys hänen virkatehtäviinsä, joihin on sisältynyt muun muassa aseiden käsittelyä ja tarvittaessa myös kansalaisten oikeuksiin olennaisesti puuttuvien toimenpiteiden suorittamista julkista valtaa käyttäen. Varoituksen aiheena oleva A:n käyttäytyminen yksityiselämässä on ollut hänen asemassaan ja tehtävissään toimivalle rajavartiomiehelle sopimatonta. Varoitus ei ole tästä virkavelvollisuuksien vastaisesta menettelystä suhteeton seuraamus ottaen huomioon kyseisen menettelyn seuraukset ja se, että työnantaja oli aiemminkin joutunut puuttumaan A:n häiriötä aiheuttavaan käytökseen päihtyneenä. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Laki_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_20_§ _1_mom Laki_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_20_§ _2_mom Päätös
Asia 16/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Rajavartiosto oli antanut vanhempi rajavartija A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen aiheena oli ollut se, että A oli lokakuun 21. ja 22. päivän välisenä yönä aiheuttanut kotonaan siinä... - Kirjallinen varoitus Asia 80/2009: Kirjallinen varoitus 1267135200000
Lyhennelmä Virasto oli antanut A:lle 17.6.2009 kirjallisen varoituksen. Perustelujen mukaan A oli käyttäytynyt kokouksessa 26.2.2009 uhkaavasti ainakin kahta alaistaan kohtaan. Lisäksi viisi alaista oli tehnyt työsuojeluvaltuutetulle ilmoituksen A:n epäasiallisesta käyttäytymisestä. Viisi alaista oli pyytänyt myös viraston johtajalta toimenpiteitä A:n johtamisen suhteen ja työilmapiirin parantamiseksi. Aiemmin A oli saanut huomautuksen 2.12.2008, joka koski 22.9.2008 tapahtunutta epäasiallista käyttäytymistä. Virkamieslautakunnan mukaan kirjeessä 30.3.2009 A:lle varatusta tilaisuudesta kirjallisen vastineen antamiseen ei suoraan ilmennyt, että kyse olisi ollut mahdollisen varoituksen antamiseen liittyvästä kuulemisesta. A:n kanssa 31.3.2009 käydyn keskustelun pöytäkirjasta kävi kuitenkin ilmi, että A:lle oli tuolloin kerrottu, että menettelyn lopputuloksena voi olla kirjallinen varoitus irtisanomisen uhalla. Näin ollen A:lla oli ollut tuosta lähtien tiedossaan kuulemisensa tarkoitus. Selvityksen mukaan A:lle ei ollut ennen kokousta 5.5.2009 varattu tilaisuutta tutustua kaikkiin asiakirjoihin hallintolain edellyttämällä tavalla. A oli kuitenkin 7.5.2009 saanut antaa kirjallisesti kommenttinsa asiakirjoista, joten asia oli tältä osin korjaantunut. A:n mukaan hän ei ollut saanut suullisesti tarpeeksi perustella näkemyksiään, mutta virkamieslautakunta totesi, että kirjallisen menettelyn ei voitu arvioida tuottaneen A:lle kohtuuttomia vaikeuksia. Lisäksi A:ta oli 5.5.2009 kuultu suullisesti, eikä hän ollut myöhemmin pyytänyt suullista kuulemista. A ei ollut antanut vastinetta ilmoitukseen 25.5.2009, jossa oli kerrottu varoituksen syy ja varattu tilaisuus antaa vastine. Ilmoituksen sisällön perusteella oli voinut syntyä vaikutelma siitä, että päätös kirjallisen varoituksen antamisesta oli tosiasiallisesti tehty jo etukäteen ja kuulemista tältä osin ei ollut pidettävä hallintolain mukaisena. Koska A:lle oli kuitenkin jo ennen kyseistä ilmoitusta varattu tilaisuus tulla kuulluksi, ei kyseessä ollut sellainen menettelyvirhe, että päätös olisi tämän vuoksi kumottava. Virkamieslautakunta totesi, että epäasiallisen käyttäytymisen suhteen asiassa olivat vastakkain A:n oma näkemys ja kuuden työtoverin kertoma ja kokema ja katsoi asiassa selvitetyn, että A:n käyttäytyminen kokouksessa oli ollut joka tapauksessa epäasiallista, vaikka hän ei olisikaan käyttäytynyt uhkaavasti. Virkamieslautakunta piti myös ilmeisenä, että vaikka A:lle aiemmin annetussa huomautuksessa ei olisikaan ollut kyse fyysisellä väkivallalla uhkaamisesta, kyse oli kuitenkin ollut epäasiallisesta käyttäytymisestä, joten varoituksen perusteena olevat tapahtumat eivät olleet ainutkertaisia. Kun lisäksi otettiin huomioon A:n esimiesasema, oli virastolla ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2011:818 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_36_§ HallintoL_37_§ Päätös
Asia 80/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli antanut A:lle 17.6.2009 kirjallisen varoituksen. Perustelujen mukaan A oli käyttäytynyt kokouksessa 26.2.2009 uhkaavasti ainakin kahta alaistaan kohtaan. Lisäksi viisi alaista oli... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 83/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1241730000000
Lyhennelmä Ajoneuvohallintokeskus (AKE) oli 10.6.2008 irtisanonut palvelussihteeri A:n virkasuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. AKE:n toiminnot oli uudelleenorganisoitu, eikä A:lle ollut voitu osoittaa tehtäviä uudessa organisaatiossa. AKE:ssa toteutetun organisaatiouudistuksen myötä rutiinitehtävät työpaikalla olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi, kun taas enemmän asiantuntemusta vaativat tehtävät olivat lisääntyneet. A:n tehtävät olivat olleet rutiinitehtäviä. AKE:en oli irtisanomisuhan jo tultua ajankohtaiseksi palkattu uusia tarkastajia, vakinaistettu määräaikaisia tarkastajia ja haettu tarkastajia ja palvelukoordinaattoria. Virkamieslautakunnalle toimitetun selvityksen mukaan voitiin kuitenkin katsoa, että tarkastajan ja palvelukoordinaattorin tehtäväkokonaisuudet olivat olleet laajempia kuin A:n aikaisemman tehtävän, eikä A:n tehtäviä voitu pitää samankaltaisina tai vastaavina kuin uusia tehtäväkokonaisuuksia. Kun otettiin huomioon, että A:lla ei ollut koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta ollut edellytyksiä tarkastajalle tai palvelukoordinaattorille kuuluviin koulutustehtäviin tai vaativampien kirjallisten tehtävien hoitamiseen ja että jo palvelusihteerien perustehtävät olivat osoittautuneet hänelle työläiksi järjestetystä koulutuksesta huolimatta, A:ta ei ollut hänen ammattitaitoonsa ja koulutukseensa nähden kohtuudella voitu sijoittaa tai kouluttaa tarkastajan tai palvelukoordinaattorin tehtäviin. Irtisanomiseen oli katsottava olleen lainmukainen peruste. Asiassa ei ollut ilmennyt myöskään seikkoja, joiden johdosta irtisanomispäätöksen valmistelua olisi ollut pidettävä puutteellisena tai seikkoja, joiden perusteella irtisanomisen olisi voitu katsoa tapahtuneen syrjivällä tai tasa-arvoa loukkaavalla perusteella. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen (äänestys 7-2). KHO:2011:314 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_27_§_2_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Valtion_virkamiesL_11_§ Naisten_ja_miesten_tasa-arvosta_annettu_laki_9a_§ YhdenvertaisuusL_17_§ Päätös
Asia 83/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Ajoneuvohallintokeskus (AKE) oli 10.6.2008 irtisanonut palvelussihteeri A:n virkasuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. AKE:n toiminnot oli uudelleenorganisoitu, eikä A:lle ollut... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 84/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1241730000000
Lyhennelmä Ajoneuvohallintokeskus (AKE) oli 10.6.2008 irtisanonut palvelussihteeri A:n virkasuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. AKE:n toiminnot oli uudelleenorganisoitu, eikä A:lle ollut voitu osoittaa tehtäviä uudessa organisaatiossa. AKE:ssa toteutetun organisaatiouudistuksen myötä rutiinitehtävät työpaikalla olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi, kun taas enemmän asiantuntemusta vaativat tehtävät olivat lisääntyneet. A:n tehtävät olivat olleet rutiinitehtäviä. AKE:en oli irtisanomisuhan jo tultua ajankohtaiseksi palkattu uusia tarkastajia, vakinaistettu määräaikaisia tarkastajia ja haettu tarkastajia ja palvelukoordinaattoria. Virkamieslautakunnalle toimitetun selvityksen mukaan voitiin kuitenkin katsoa, että tarkastajan ja palvelukoordinaattorin tehtäväkokonaisuudet olivat olleet laajempia kuin A:n aikaisemman tehtävän, eikä A:n tehtäviä voitu pitää samankaltaisina tai vastaavina kuin uusia tehtäväkokonaisuuksia. Kun otettiin huomioon, ettei A ollut usean vuoden kokemuksellakaan suoriutunut tehtävänkuvauksensa suhteellisen rutiininomaisista tehtävistä hyväksyttävällä tavalla, A:ta ei ollut hänen ammattitaitoonsa nähden kohtuudella voitu sijoittaa tai kouluttaa tarkastajan tai palvelukoordinaattorin tehtäviin. Irtisanomiseen oli katsottava olleen lainmukainen peruste. Asiassa ei ollut ilmennyt myöskään seikkoja, joiden johdosta irtisanomispäätöksen valmistelua olisi ollut pidettävä puutteellisena tai seikkoja, joiden perusteella irtisanomisen olisi voitu katsoa tapahtuneen syrjivällä tai tasa-arvoa loukkaavalla perusteella. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen (äänestys 7-2). KHO:2011:317 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_27_§_2_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Valtion_virkamiesL_11_§ Naisten_ja_miesten_tasa-arvosta_annettu_laki_9a_§ YhdenvertaisuusL_17_§ Päätös
Asia 84/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Ajoneuvohallintokeskus (AKE) oli 10.6.2008 irtisanonut palvelussihteeri A:n virkasuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. AKE:n toiminnot oli uudelleenorganisoitu, eikä A:lle ollut... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 81/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1241730000000
Lyhennelmä Ajoneuvohallintokeskus (AKE) oli 10.6.2008 irtisanonut palvelussihteeri A:n virkasuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. AKE:n toiminnot oli uudelleenorganisoitu, eikä A:lle ollut voitu osoittaa tehtäviä uudessa organisaatiossa. AKE:ssa toteutetun organisaatiouudistuksen myötä rutiinitehtävät työpaikalla olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi, kun taas enemmän asiantuntemusta vaativat tehtävät olivat lisääntyneet. A:n tehtävät olivat olleet rutiinitehtäviä. AKE:en oli irtisanomisuhan jo tultua ajankohtaiseksi palkattu uusia tarkastajia, vakinaistettu määräaikaisia tarkastajia ja haettu tarkastajia ja palvelukoordinaattoria. Virkamieslautakunnalle toimitetun selvityksen mukaan voitiin kuitenkin katsoa, että tarkastajan ja palvelukoordinaattorin tehtäväkokonaisuudet olivat olleet laajempia kuin A:n aikaisemman tehtävän, eikä A:n tehtäviä voitu pitää samankaltaisina tai vastaavina kuin uusia tehtäväkokonaisuuksia. Kun otettiin huomioon, että A:lla ei ollut koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta ollut edellytyksiä tarkastajalle tai palvelukoordinaattorille kuuluviin koulutustehtäviin tai vaativampien kirjallisten tehtävien hoitamiseen ja että jo palvelusihteerien perustehtävät olivat osoittautuneet hänelle työläiksi järjestetystä koulutuksesta huolimatta, A:ta ei ollut hänen ammattitaitoonsa ja koulutukseensa nähden kohtuudella voitu sijoittaa tai kouluttaa tarkastajan tai palvelukoordinaattorin tehtäviin. Irtisanomiseen oli katsottava olleen lainmukainen peruste. Asiassa ei ollut ilmennyt myöskään seikkoja, joiden johdosta irtisanomispäätöksen valmistelua olisi ollut pidettävä puutteellisena tai seikkoja, joiden perusteella irtisanomisen olisi voitu katsoa tapahtuneen syrjivällä tai tasa-arvoa loukkaavalla perusteella. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen (äänestys 7-2). KHO:2011:316 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_27_§_2_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Valtion_virkamiesL_11_§ Naisten_ja_miesten_tasa-arvosta_annettu_laki_9a_§ YhdenvertaisuusL_17_§ Päätös
Asia 81/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Ajoneuvohallintokeskus (AKE) oli 10.6.2008 irtisanonut palvelussihteeri A:n virkasuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. AKE:n toiminnot oli uudelleenorganisoitu, eikä A:lle ollut... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 82/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1241730000000
Lyhennelmä Ajoneuvohallintokeskus (AKE) oli 10.6.2008 irtisanonut palvelussihteeri A:n virkasuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. AKE:n toiminnot oli uudelleenorganisoitu, eikä A:lle ollut voitu osoittaa tehtäviä uudessa organisaatiossa. AKE:ssa toteutetun organisaatiouudistuksen myötä rutiinitehtävät työpaikalla olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi, kun taas enemmän asiantuntemusta vaativat tehtävät olivat lisääntyneet. A:n tehtävät olivat olleet rutiinitehtäviä. AKE:en oli irtisanomisuhan jo tultua ajankohtaiseksi palkattu uusia tarkastajia, vakinaistettu määräaikaisia tarkastajia ja haettu tarkastajia ja palvelukoordinaattoria. Virkamieslautakunnalle toimitetun selvityksen mukaan voitiin kuitenkin katsoa, että tarkastajan ja palvelukoordinaattorin tehtäväkokonaisuudet olivat olleet laajempia kuin A:n aikaisemman tehtävän, eikä A:n tehtäviä voitu pitää samankaltaisina tai vastaavina kuin uusia tehtäväkokonaisuuksia. Kun otettiin huomioon, että A:lla ei ollut koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta ollut edellytyksiä tarkastajalle tai palvelukoordinaattorille kuuluviin koulutustehtäviin tai vaativampien kirjallisten tehtävien hoitamiseen ja että jo palvelusihteerien perustehtävät olivat osoittautuneet hänelle työläiksi järjestetystä koulutuksesta huolimatta, A:ta ei ollut hänen ammattitaitoonsa ja koulutukseensa nähden kohtuudella voitu sijoittaa tai kouluttaa tarkastajan tai palvelukoordinaattorin tehtäviin. Irtisanomiseen oli katsottava olleen lainmukainen peruste. Asiassa ei ollut ilmennyt myöskään seikkoja, joiden johdosta irtisanomispäätöksen valmistelua olisi ollut pidettävä puutteellisena tai seikkoja, joiden perusteella irtisanomisen olisi voitu katsoa tapahtuneen syrjivällä tai tasa-arvoa loukkaavalla perusteella. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen (äänestys 7-2). KHO:2011:315 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_27_§_2_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Valtion_virkamiesL_11_§ Naisten_ja_miesten_tasa-arvosta_annettu_laki_9a_§ YhdenvertaisuusL_17_§ Päätös
Asia 82/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Ajoneuvohallintokeskus (AKE) oli 10.6.2008 irtisanonut palvelussihteeri A:n virkasuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. AKE:n toiminnot oli uudelleenorganisoitu, eikä A:lle ollut... - Korvausvaatimus Asia 55/2008: Korvausvaatimus 1244754000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa informaatikkona yhtäjaksoisesti 15.8.2005 - 31.1.2008 yhteensä 17 määräaikaisessa virkasuhteessa. A oli työskennellyt kahdessa peräkkäisessä alun perin määräaikaiseksi tarkoitetussa ESR-rahoitteisessa tutkimushankkeessa. ESR-rahoitusta voidaan pääasiallisesti käyttää vain muihin kuin yliopiston perustehtäviin kuuluvista hankkeista aiheutuviin lisäkustannuksiin. A:n tehtävät olivat muuttuneet projektin vaihtuessa. A:n palvelussuhde oli päättynyt projektien päättyessä, mutta siten, että A oli vielä palkattu yliopiston palvelukseen tammikuuksi 2008, jotta hänellä oli mahdollisuus pitää vuosilomansa. Virkamieslautakunnan mukaan näissä olosuhteissa yliopistolla oli ollut työn luonteesta johtuva peruste nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. Esitetyn selvityksen mukaan perusteena määräaikaisten nimitysten ketjuttamiseen oli ollut rahoituksen saamiseen liittyvät syyt ja palkkamenojen osoittaminen projekteille. Vaikka perättäisiä nimityksiä oli poikkeuksellisen useita, virkamieslautakunta katsoi, ettei yliopisto ollut ketjuttanut määräaikaisia nimityksiä perusteettomasti. A:lla ei ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2011:565 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 55/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa informaatikkona yhtäjaksoisesti 15.8.2005 - 31.1.2008 yhteensä 17 määräaikaisessa virkasuhteessa. A oli työskennellyt kahdessa peräkkäisessä alun... - Korvausvaatimus Asia 64/2008: Korvausvaatimus 1244754000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa tutkijana 16.4.1993 - 31.12.2007 yhteensä 48 määräaikaisella nimityksellä. Nimitykset ajalla ennen 1.12.1994 oli tehty ennen virkamieslain voimaan tuloa ja virkamieslautakunnan mukaan ne eivät siten voineet olla korvauksen maksamisen perusteena. A:n virkasuhde oli katkennut vuodeksi 31.5.2000, joten korvausvaatimus ajalta ennen sitä olisi pitänyt tehdä kuuden kuukauden kuluessa virkasuhteen päättymisestä eli viimeistään 30.11.2000. A:n korvausvaatimus oli näiltä osin vanhentunut. Sen sijaan määräaikaisten nimitysten aikana myönnetyt virkavapaudet eivät aiheuta virkasuhteitten katkeamista siten, että korvausvaatimuksen olisi niiden perusteella katsottava vanhentuneen. Virkasuhde ei ollut päättynyt sen vuoksi, ettei A:ta olisi enää nimitetty yliopiston palvelukseen, vaan sen vuoksi, että A oli itse hakeutunut muihin töihin 1.1.2008 lukien. Näin ollen A:lla ei ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta jätti A:n vaatimukset ajalta 16.4.1993 - 30.11.1994 ennen valtion virkamieslain voimaan tuloa tehtyinä ja ajalta 1.12.1994 - 31.5.2000 vanhentuneina tutkimatta. Ajalta 1.6.2001 - 31.12.2007 virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen (äänestys 6-2). KHO:2011:564 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 64/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa tutkijana 16.4.1993 - 31.12.2007 yhteensä 48 määräaikaisella nimityksellä. Nimitykset ajalla ennen 1.12.1994 oli tehty ennen virkamieslain voimaan tuloa ja... - Korvausvaatimus Asia 109/2008: Korvausvaatimus 1243544400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt tutkijana yliopiston palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa 52 nimityksellä 15.6.1998 - 31.5.2008. 15.6.1998 - 31.7.2001 perusteena määräaikaisuuksille oli erään osaston lakkauttaminen, josta oli tehty päätös 13.9.1996. A:n nimittämishetkillä oli käynnissä osaston toiminnan lopettaminen ja henkilöstösiirrot, joten keskeneräisiin projekteihin palkattiin määräaikaisia henkilöitä. Tiedossa tuolloin ei kuitenkaan ollut, että lakkautuksen yhteydessä käynnissä olleet projektit tulisivat siirtymään uudelle tutkimusryhmälle. Virkamieslautakunta katsoi, että määräaikaisille nimityksille oli tältä osin ollut työn luonteesta johtuva peruste. 1.8.2001 - 31.5.2008 A toimi uudessa perustetussa tutkimusryhmässä määräaikaisissa projekteissa. Virkamieslautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan määräaikaiset virkasuhteet eivät olleet aina projektien keston kanssa yhteneväiset. Projektit oli rahoitettu ulkopuolisin varoin, mutta työn projektiluontoisuus ja ulkopuolinen rahoitus eivät kuitenkaan yksin ole valtion virkamieslain sallima peruste määräaikaiselle nimitykselle, varsinkaan kun tutkimusryhmän koko toiminta perustui ulkopuoliselle rahoitukselle. Projektien tilaajana oli pääosin ollut sama taho ja A:n tehtävät olivat olleet kaikissa projekteissa luonteeltaan samankaltaisia. Tehtävät olivat olleet siten pysyviä, ettei niiden luonnetta voitu pitää hyväksyttävänä perusteena määräaikaisuudelle. A:lla oli oikeus korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kahdentoista (12) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. KHO:2011:568 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 109/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt tutkijana yliopiston palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa 52 nimityksellä 15.6.1998 - 31.5.2008. 15.6.1998 - 31.7.2001 perusteena määräaikaisuuksille oli erään osaston... - Korvausvaatimus Asia 111/2007: Korvausvaatimus 1244754000000
Lyhennelmä A oli ollut nimitettynä yliopiston laitoksen assistentin, lehtorin ja päätoimisen tuntiopettajan määräaikaisiin virkasuhteisiin 1.9.1998 - 30.6.2007 yhteensä 14 eri nimityksellä. Määräaikaisuutta ei ollut 1.9.1998 - 30.6.2002 välisellä ajalla perusteltu lainkaan ja muissa nimityksissä perusteeksi oli kirjattu keskeneräiset virkajärjestelyt yksikössä. A:n tehtävänä oli ollut ensisijaisesti erään kurssin suunnittelu ja toteutus sekä muut opetustehtävät. Yliopiston mukaan A:n tehtävät liittyivät alan lisäkoulutustarvetta varten toimeenpantuihin projekteihin, joiden päättyessä A:n palvelussuhde yliopistoon oli päättynyt. A kiisti kurssin kuuluneen ainoastaan lisäkoulutushankkeisiin ja kertoi kurssin kuuluvan vieläkin opetusohjelmaan. Assistentin virkaan voidaan nimittää enintään viiden vuoden määräajaksi. Virkamieslautakunnan mukaan A oli nimitetty assistentin virkaan ilman muodollista pätevyyttä eikä hänellä myöskään ollut ilman ylempää korkeakoulututkintoa mahdollisuutta tulla nimitetyksi vakinaiseen lehtorin tai päätoimisen tuntiopettajan virkaan. 1.1. - 30.6.2001 ja 1.1.2002 - 30.6.2003 A oli toiminut B:n sijaisena. Sijaisuus on valtion virkamieslain mukainen peruste määräaikaisuudelle siitä huolimatta, ettei A olisi hoitanut juuri B:n tehtäviä. Näin ollen A:lla ei ollut määräaikaisten virkasuhteittensa päättyessä oikeutta saada hakemaansa korvausta. Kun otettiin huomioon A:n työskentely projekteissa, joiden rahoituspäätöksistä nimitysten kesto oli johtunut, yliopistolla oli ollut peruste nimittää A useampaan peräkkäisen virkasuhteeseen määräajaksi, eikä peräkkäisiä nimityksiä siten ollut tehty palvelussuhdeturvan kiertämiseksi. A:lla ei näin ollen ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen myöskään perusteettoman määräaikaisten virkasuhteitten ketjuttamisen perusteella. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2011:563 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 111/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut nimitettynä yliopiston laitoksen assistentin, lehtorin ja päätoimisen tuntiopettajan määräaikaisiin virkasuhteisiin 1.9.1998 - 30.6.2007 yhteensä 14 eri nimityksellä. Määräaikaisuutta... - Korvausvaatimus Asia 20/2008: Korvausvaatimus 1238104800000
Lyhennelmä A oli nimitetty 16 peräkkäiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.9.1999 - 31.8.2007. A:n tehtävänä oli toimiminen yliopiston projektipäällikkönä ja projektinjohtajana eräässä hankkeessa. Määräaikaisuuden perusteena oli tutkimuskeskuksen toiminnan käynnistäminen. Hankkeet oli rahoitettu EU-rahoituksella sekä vaadittavalla kansallisella rahoituksella. Kyse ei virkamieslautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan ollut missään vaiheessa yliopiston varsinaisesta toiminnasta, eikä yliopistolla ollut mahdollisuutta käyttää hankkeeseen perusrahoitusta eikä sitoutua mahdollisen pysyvän tutkimuskeskuksen rahoitukselliseen tai toiminnalliseen johtamiseen. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen virkamieslautakunta katsoi, että yliopistolla oli ollut perusteet nimittää A määräajaksi. Se, että nimityksiä oli ollut useita peräkkäin, oli uskottavasti johtunut EU-rahoituksen vaiheittaisuudesta. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. KHO:2011:538 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 20/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty 16 peräkkäiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.9.1999 - 31.8.2007. A:n tehtävänä oli toimiminen yliopiston projektipäällikkönä ja projektinjohtajana eräässä hankkeessa. Määräaikaisuuden... - Korvausvaatimus Asia 27/2008: Korvausvaatimus 1244754000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen palveluksessa 23.11.1992 - 30.9.2007 yhteensä 32 määräaikaisella virkanimityksellä. Virkamieslain mukaan korvauksen perusteena voivat olla vain perusteettomat määräaikaiset virkasuhteet valtion virkamieslain voimaantulon jälkeiseltä ajalta eli 1.12.1994 jälkeen. Näin ollen A:n työ- ja virkasuhteistansa ajalta ennen 1.12.1994 eivät voineet olla korvauksen perusteena. A:n oli selvitetty työskennelleen toisiaan seuraavissa projekteissa, joissa rahoitus oli saatu yliopiston ulkopuolelta. Ottaen huomioon A:n hoitamien tehtävien jatkuva luonne ja peräkkäisten palvelussuhteiden kestoaika, tämä ei kuitenkaan ollut, yhdessä ESR -rahoitteisessa projektissa työskentelyä vuonna 2007 lukuun ottamatta, peruste nimittää A peräkkäisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin 1.12.1994 - 30.9.2007. Palvelussuhteen määräaikaisuutta ei ollut voitu perustella myöskään sillä, ettei A:lla ollut vaadittavaa ylempää korkeakoulututkintoa. Virkamieslautakunta velvoitti vaatimuksen enemmälti hyläten yliopiston maksamaan A:lle 16 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6-2). KHO:2011:567 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 27/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen palveluksessa 23.11.1992 - 30.9.2007 yhteensä 32 määräaikaisella virkanimityksellä. Virkamieslain mukaan korvauksen perusteena voivat... - Kirjallinen varoitus Asia 22/2009: Kirjallinen varoitus 1264716000000
Lyhennelmä Sairaala oli 16.1.2009 antanut sairaanhoitaja A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan A oli laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan jättämällä kirjaamatta potilasasiakirjaan merkintöjä hoitosuhdekeskusteluista vuoden 2008 aikana. Lisäksi A oli osaston vastaavana hoitajana 2.1.2009 laiminlyönyt osaston erityisen vaarallisten ja vaikeahoitoisten alaikäisten potilaiden huolenpidon ja saattanut potilaan hengen ja terveyden ilmeiseen vaaraan. A oli kiistänyt laiminlyönnit. Sairaalassa oli potilasasiakirjojen laatimisesta yksityiskohtaiset ohjeet, jotka olivat sairaalan mukaan jatkuvasti saatavilla. Virkamieslautakunta katsoi, ettei A:n tekemien merkintöjen voitu katsoa olleen edellä mainitun ohjeen mukaiset. Myöskään se seikka, että potilasasiakirjat ovat potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan salassa pidettäviä, ei ollut esteenä potilasasiakirjamerkintöjen säädösten ja määräysten mukaiselle tekemiselle. A oli näin menetellyt vastoin virkavelvollisuuksiaan. A oli myös laiminlyönyt virkavelvollisuuksiinsa kuuluvan potilaan huolenpidon, kun hän ei tiennyt potilaan olinpaikkaa puolentoista tunnin aikana, eikä ilmoittanut potilaan löytymisen jälkeen päivystävälle lääkärille, vaikka potilas oli huonovointinen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen (äänestys 5-4). Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 22/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Sairaala oli 16.1.2009 antanut sairaanhoitaja A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan A oli laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan jättämällä kirjaamatta potilasasiakirjaan merkintöjä hoitosuhdekeskusteluista... - Korvausvaatimus Asia 15/2009: Korvausvaatimus 1264716000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa 18.8.2003 - 31.7.2008 kuudella eri nimityksellä. A oli irtisanoutunut 1.8.2006 - 31.7.2007 virkasuhteesta ja siirtynyt hoitamaan virkasuhdetta 1.9.2006 - 31.7.2008. Nimittämiskirjoissa määräaikaisuuden perusteeksi oli merkitty sijaisuus. Vaikka kaikkiin nimittämiskirjoihin ei ollut merkitty vakanssin numeroa ja sitä, kenen sijaisena A oli toiminut, yliopisto antoi virkamieslautakunnalle yksityiskohtaisen selvityksen siitä, keiden sijaisena A oli toiminut. Sikäli kun A oli toiminut viimeisimmässä virkasuhteessa sijaisena tai avoimen viran hoitajana, molemmat ovat valtion virkamieslain mukaisia hyväksyttäviä perusteita nimittää määräajaksi. Yliopistolla oli ollut peruste nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. Viransijaisuuden pitkä kesto ei ollut myöskään voinut velvoittaa yliopistoa perustamaan uutta vakinaista virkaa. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesl_56_§_1_mom Päätös
Asia 15/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa 18.8.2003 - 31.7.2008 kuudella eri nimityksellä. A oli irtisanoutunut 1.8.2006 - 31.7.2007 virkasuhteesta ja siirtynyt... - Virkasuhteen purkaminen Asia 91/2009: Virkasuhteen purkaminen 1264716000000
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli 30.7.2009 purkanut A:n virkasuhteen koeaikana, koska A ei ollut saavuttanut 12 minuutin juoksutestissä tehtävän edellyttämää 2600 metrin tulosta. A:lta ei ollut voitu jalkavamman vuoksi valintaprosessin aikana vastaanottaa sanottua fyysisen kunnon testiä, mutta työhaastattelussa oli sovittu, että A suorittaa testin hyväksytysti koeaikana. Laissa säädetään, että puolustusvoimien sotilasvirkaan nimitettävän on oltava fyysiseltä kunnoltaan virkaan sopiva. Virkamieslautakunta totesi, että koska A ei ollut kuitenkaan koeaikana fyysiseltä kunnoltaan osoittautunut virkaan sopivaksi, virkasuhteen purkamiselle koeaikana oli ollut lakiin perustuva syy. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_10_§_1_mom Valtion_virkamiesL_11_§ Laki_puolustusvoimista_37_§_2_mom Päätös
Asia 91/2009: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli 30.7.2009 purkanut A:n virkasuhteen koeaikana, koska A ei ollut saavuttanut 12 minuutin juoksutestissä tehtävän edellyttämää 2600 metrin tulosta. A:lta ei ollut voitu jalkavamman... - Kirjallinen varoitus Asia 51/2009: Kirjallinen varoitus 1263506400000
Lyhennelmä Elintarviketurvallisuusvirasto oli 26.3.2009 antanut toimistosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituspäätöksen mukaan A oli käyttäytynyt epäasiallisesti sekä työkavereitaan että esimiestään kohtaan, eikä huomautuksista huolimatta muuttanut käyttäytymistään. A kiisti väitteet. Virkamieslautakunnalle esitetystä selvityksestä ilmeni A:n henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja työtapoihin liittyviä moitteita, joiden oli katsottu hidastavan ja vaikeuttavan työntekoa sekä yhteistyötä muiden työntekijöiden kanssa. Selvityksestä ei sen sijaan ilmennyt, millaista kieltä A oli väitetyissä tilanteissa käyttänyt tai miten hänen käytöksensä oli muutoin ollut epäasiallista. Lisäksi selvityksenä esitetyt muistiot olivat jo 1,5 - 2 vuotta vanhoja. Esitetty selvitys ei riittänyt osoittamaan, että A olisi käyttäytynyt sillä tavoin epäasiallisesti ja vastoin virkavelvollisuuksiaan, että kirjallisen varoituksen antamisen kynnys olisi ylittynyt. Perusteita kirjallisen varoituksen antamiseen ei ole ollut. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi Elintarviketurvallisuusviraston päätöksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 51/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Elintarviketurvallisuusvirasto oli 26.3.2009 antanut toimistosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituspäätöksen mukaan A oli käyttäytynyt epäasiallisesti sekä työkavereitaan että esimiestään... - Korvausvaatimus Asia 54/2009: Korvausvaatimus 1263506400000
Lyhennelmä A oli ollut nimitettynä lääninhallituksen palvelukseen määräaikaisiin osastosihteerin virkasuhteisiin yhteensä kahdeksalla eri nimityksellä 10.3.2003 - 31.1.2009. Lääninhallituksen mukaan A:n nimityksiin ja lääninhallituksen toimintaan oli vuodesta 2004 lähtien vaikuttanut sisäasiainhallinnon palvelukeskuksen perustaminen. Palvelukeskukseen oli tarkoitus keskittää merkittävä osa hallinnonalan talous- ja henkilöstöhallinnon tehtävistä, joten lääninhallituksesta nimitettiin neljä vakinaista virkamiestä palvelukeskukseen määräaikaisiin virkasuhteisiin 1.1.2006 - 31.12.2008. Virkamieslautakunta katsoi sille esitetyn selvityksen perusteella, että ensimmäiselle nimitykselle oli ollut virkamieslain mukainen peruste eli sijaisuus. Toisen ja kolmannen nimityksen osalta määräaikaisuus oli perustunut avoimen viran tehtävien hoidon väliaikaiseen järjestämiseen. Lääninhallituksella oli ollut nimittämishetkellä tiedossaan tulevat tehtävien uudelleenjärjestelyt ja siitä seuraava seikka, ettei kyseistä virkaa tulla enää täyttämään. Virkaan kuuluneet tehtävät oli jaettu muille osastosihteereille 1.7.2005 jälkeen. Näistä syistä viran tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen oli edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin 1.1.2004 - 31.12.2005. Seuraavan neljän nimityksen osalta A:n nimittämishetkillä oli ollut voimassa virantäyttökielto, jolla pyrittiin turvaamaan lääninhallitusten vakinaisista talous- ja henkilöstöhallinnon tehtävistä vapautuvan henkilöstön uusiin tehtäviin siirtyminen ja varmistamaan uuden palvelukeskuksen resursointi. Kyseisen organisaatiouudistuksen kesto oli ollut A:n nimityksiä tehtäessä tiedossa. Virkamieslautakunnan mukaan näissä oloissa osastosihteerin viran tehtävien hoitaminen oli edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin 1.7.2005 - 31.12.2006. Lääninhallituksen neljän vakinaisen virkamiehen määräaikaisten nimitysten päättyessä palvelukeskuksessa lääninhallituksella oli ollut velvollisuus sijoittaa nämä henkilöt. Yksi näistä palaavista virkamiehistä oli sijoitettu hoitamaan sen avoinna olleen viran tehtäviä, joita A oli tätä ennen väliaikaisesti hoitanut. Osastosihteerin avoinna olleen viran tehtävien väliaikainen järjestely oli siten organisaatiomuutoksen vaatimien tehtäväjärjestelyjen ja vakinaisen henkilöstön tehtävien jatkuvuuden turvaamiseksi vaatinut A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin myös 1.1.2007 - 31.12.2008. Viimeinen nimitys oli ollut kuukauden pituinen. Kun otettiin huomioon A:n nimityksen lyhyt kesto ja viraston palveluhankeuudistuksen johdosta toteutetut tehtäväjärjestelyt, A oli voitu nimittää hoitamaan avoinna olleita tehtäviä vielä 1.1. - 31.12.2009, vaikka toinen osastosihteeri oli sijoitettu hoitamaan näitä samoja tehtäviä. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 54/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut nimitettynä lääninhallituksen palvelukseen määräaikaisiin osastosihteerin virkasuhteisiin yhteensä kahdeksalla eri nimityksellä 10.3.2003 - 31.1.2009. Lääninhallituksen mukaan A:n... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 78/2009: Virantoimituksesta pidättäminen 1263506400000
Lyhennelmä Yliopisto oli 17.6.2009 pidättänyt professori A:n virantoimituksesta 1.7.2009 alkaen. Perusteena päätökselle oli A:ta vastaan käräjäoikeudessa nostetut rikossyytteet kahdesta virka-aseman väärinkäyttämisestä. Käräjäoikeus oli 4.12.2009 hylännyt nämä syytteet. Virkamieslautakunnan mukaan se, että A:lla oli ollut rehtorin kanssa erimielisyyksiä koskien tieteellisiä mielipiteitä, alaisten toimintamahdollisuuksia ja määrärahakilpailua, ei ollut sellainen syy, jonka nojalla rehtorin puolueettomuuden olisi voitu katsoa objektiivisesti tarkastellen vaarantuneen. Asiassa ei ollut muutoinkaan osoitettu, että päätöksen valmisteluun olisi osallistunut esteellisiä henkilöitä. Pääasian osalta virkamieslautakunta katsoi, että virantoimituksesta pidättäminen mahdollisten rikossyytteiden ja niiden edellyttämien tutkimusten ajaksi on luonteeltaan harkinnanvarainen väliaikainen toimenpide, jota ei saa jatkaa pidempään kuin on tarpeellista. Epäillyt teot olivat kohdistuneet A:n toimintaan professorina ja koskeneet yliopiston kannalta myös taloudellisesti huomattavaa etua. A:han kohdistetuilla rikossyytteillä oli siten ollut vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä ja A oli voitu pidättää virantoimituksesta rikossyytteen ja sen tuomioistuinkäsittelyn ajaksi. A:ta ei ollut tämän virantoimituksesta pidättämisen perusteella asetettu perusteetta eri asemaan suhteessa muihin virkamiehiin. Asiassa ei myöskään ollut ilmennyt, että virantoimituksesta pidättäminen olisi perustunut muuhun kuin päätöksessä mainittuun syyhyn. Virkamieslautakunta totesi, että koska käräjäoikeus oli sittemmin hylännyt syytteet ja virantoimituksesta pidättäminen oli yliopiston mukaan perustunut ainoastaan näihin hylättyihin syytteisiin, virantoimituksesta pidättämiselle ei ollut enää käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen ollut perusteita. Yliopiston oli siten viipymättä otettava asia uudelleen käsiteltäväksi. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_4_mom Päätös
Asia 78/2009: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Yliopisto oli 17.6.2009 pidättänyt professori A:n virantoimituksesta 1.7.2009 alkaen. Perusteena päätökselle oli A:ta vastaan käräjäoikeudessa nostetut rikossyytteet kahdesta virka-aseman väärinkäyttämisestä.... - Kirjallinen varoitus Asia 58/2009: Kirjallinen varoitus 1268344800000
Lyhennelmä Yliopisto oli 17.4.2009 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. Perusteena oli päätöksen mukaan esimiehen hänelle antamien työtehtävien toistuva laiminlyöminen. A ei ollut sopinut asiakastapaamisia, tehnyt tuotekehityshankkeen kyselylomaketta eikä toteuttanut kyselyä. Päätöksen mukaan A:lla oli ollut muihin yksikön koulutussuunnittelijoihin verrattuna vähän työtehtäviä. A:n mukaan päätökseen ei ollut liitetty oikaisuvaatimusosoitusta, eikä perusteita kirjallisen varoituksen antamiseen ollut. Virkamieslautakunta totesi, että koska A oli oikaisuvaatimusosoituksen puuttumisesta huolimatta tehnyt oikaisuvaatimuksen virkamieslautakunnalle, ei virhe ollut vaikuttanut A:n muutoksenhakuoikeuteen, eikä A:lle annettua kirjallista varoitusta tullut siten kumota tällä perusteella. Virkamieslautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan A:n esimies oli ainakin maininnut mahdollisuudesta siirtää asiakastapaamisten sopiminen kiireellisemmän työtehtävän johdosta sihteerin tehtäväksi. Näissä oloissa ja kun yliopisto ei ollut esittänyt sellaista luotettavaa selvitystä, jonka perusteella A:n voitaisiin katsoa perustellusti käsittäneen, ettei kyseistä tehtävää siirretty häneltä pois, tehtävän laiminlyömistä ei ollut katsottava A:n virheeksi. Samoin tuotekehityshankkeen osalta A oli olettanut saamansa sähköpostiviestin perusteella, että tehtävä oli siirretty sihteerin hoidettavaksi. Yliopisto ei ollut esittänyt riittävää selvitystä, jonka perusteella A:n olisi katsottava toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan. Yliopiston mukaan A oli myös testannut kyselylomaketta ilman lupaa osaston ulkopuolisilla jäsenillä, mikä oli vaarantanut asiakkaan kanssa luodun luottamuksellisen suhteen. A:n virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta ei tältäkään osin ollut esitetty riittävää selvitystä. A:n käyttäytyminen oli ollut moitittavaa siltä osin kuin hän oli suhtautunut välinpitämättömästi esimiehen esittämiin korjausvaatimuksiin koskien kyselylomakkeen laatimista. A:n käyttäytyminen ei kuitenkaan yksin tällä perusteella ollut niin moitittavaa, että varoituksen antamisen kynnys olisi ylittynyt. Yliopistolla ei ollut perusteita varoituksen antamiseen. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi yliopiston päätöksen Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 58/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Yliopisto oli 17.4.2009 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. Perusteena oli päätöksen mukaan esimiehen hänelle antamien työtehtävien toistuva laiminlyöminen. A ei ollut sopinut asiakastapaamisia,... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 119/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1265925600000
Lyhennelmä Yliopisto oli 15.10.2009 irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla. A oli saanut päätöksen oikaisuvaatimusosoituksineen tiedokseen 19.10.2009. Valtion virkamieslain mukaan oikaisuvaatimus on annettava virkamieslautakunnalle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Oikaisuvaatimusaika oli päättynyt 18.11.2009. Oikaisuvaatimus saapui virkamieslautakunnalle 19.11.2009. Virkamieslautakunnan mukaan oikaisuvaatimus oli siten jätettävä myöhään tehtynä tutkimatta. Virkamieslautakunta ei tutkinut A:n oikaisuvaatimusta. Valtion_virkamiesL_53_§_2_mom HallintoL_46_§_3_mom HallintoL_47_§_1_mom Päätös
Asia 119/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Yliopisto oli 15.10.2009 irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla. A oli saanut päätöksen oikaisuvaatimusosoituksineen tiedokseen 19.10.2009. Valtion... - Korvausvaatimus Asia 60/2009: Korvausvaatimus 1271970000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa suunnitteluassistenttina ja suunnittelijana 1.8.1995 - 31.12.2008 yhteensä 19 määräaikaisessa virkasuhteessa. Yliopiston selvityksen mukaan kaikkien määräaikaisten nimitysten perusteena oli ollut projektiluontoinen työ. A oli toiminut hyvin monenlaisissa tehtävissä, mutta tehtävät olivat kuitenkin liittyneet yliopiston Venäjä-toimintaan. Virkamieslautakunta totesi, että käytettäessä työn luonnetta määräaikaisen virkasuhteen perusteena on työn oltava määrällisesti tai ajallisesti rajattavissa. Mikäli tällaista rajausta ei pystytä nimittämishetkellä tekemään, on tehtävä ensisijaisesti pysyvä. Työn projektimaisuus ja se, että rahoitukseen on käytetty ulkopuolisia varoja, eivät vielä sellaisenaan osoita, että määräaikaisille virkasuhteille on laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Yliopisto ei ollut esittänyt selvitystä, jonka perusteella A:n määräaikaiset nimitykset olisi sidottu tiettyyn tai tiettyihin hankkeisiin. Kun virkamieslautakunta otti huomioon A:n palvelussuhteen pituuden ja sen, ettei yliopiston Venäjä-toiminta ollut missään vaiheessa esitetyn selvityksen perusteella ollut päättymässä, vaan toimintaa oli yliopiston sisällä ainoastaan kanavoitu eri tavalla, A:n tehtävissä ei ollut kyse vain Venäjä-toiminnan suunnitteluun ja käynnistämiseen liittyvistä tilapäisistä tehtävistä. Näillä perusteilla työn luonne ei ollut edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Virkamieslain säännös, jonka mukaan nimittämiskirjasta tulee ilmetä määräaikaisuuden peruste, on tullut voimaan 1.1.2008. Näin ollen sitä, ettei A:n nimittämiskirjoissa ollut ennen 12.12.2006 päivättyä nimittämiskirjaa ilmoitettu määräaikaisuuden perustetta, ei ollut otettava huomioon korvauksen määrää korottavana seikkana. Virkamieslautakunta velvoitti, A:n vaatimuksen enemmälti hyläten, yliopiston maksamaan A:lle 14 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 4-3-2). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 60/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa suunnitteluassistenttina ja suunnittelijana 1.8.1995 - 31.12.2008 yhteensä 19 määräaikaisessa virkasuhteessa. Yliopiston selvityksen mukaan kaikkien määräaikaisten... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 61/2009: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1271970000000
Lyhennelmä Syyttäjänvirasto oli 23.4.2009 irtisanonut kihlakunnansyyttäjä A:n ja pidättänyt hänet virantoimituksesta irtisanomisajaksi tai kunnes toisin päätetään. Päätöksen perusteluissa oli todettu muun muassa, että A:n epäiltiin saapuneen alkoholin vaikutuksen alaisena virkapaikalleen ja A oli kieltäytymällä puhalluskokeesta syyllistynyt hoitosopimusrikkeeseen. A:n oli tullut kyseisenä päivänä osallistua syyttäjänä vangitsemisoikeudenkäyntiin ja hän ei ollut esittänyt hyväksyttyä syytä menettelylleen. Aiemmin A:lle oli annettu varoitus, koska A oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen ja liikenneturvallisuuden vaarantamiseen vapaa-aikanaan. A oli myös aiemmin ollut alkoholiongelmansa vuoksi sairaslomalla ja A:n kanssa oli tehty hoitositoumus. A oli saanut tiedoksi kuulemista koskevan kirjelmän 17.4.2009, jolloin myös suullinen kuuleminen oli järjestetty. Kuulemistilaisuuden jälkeen A:lle oli varattu tilaisuus toimittaa kirjallinen lausuma 22.4.2009 mennessä, eikä virkamieslautakunnan mukaan asiassa ollut esitetty sellaisia seikkoja, joiden johdosta A:lle varattua määräaikaa olisi ollut pidettävä riittämättömänä. Virkamieslaki ei edellytä suullista kuulemista. A:lle ei ollut kuitenkaan varattu tilaisuutta tutustua kaikkiin asiakirjoihin, jotka olivat saattaneet vaikuttaa asian ratkaisuun. Se, että A:lle oli suullisessa kuulemistilaisuudessa kerrottu asiakirjoihin sisältyneistä havainnoista, ei ollut poistanut hallintolain mukaista velvoitetta esittää kyseiset asiakirjat A:lle ja varata hänelle tilaisuus esittää niistä mielipiteensä. Syyttäjänvirasto oli siten menetellyt asiassa virheellisesti. Virkamieslautakunta ei tutkinut A:n esittämää vaatimusta virkamieslain 40 §:n 1 momentissa tarkoitetun määräyksen antamisesta. Virkamieslautakunta kumosi syyttäjänviraston päätöksen 23.4.2009 menettelyvirheen johdosta virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. Koska päätös oli kumottu edellä todetuilla perusteilla, raukesi enemmän lausunnon antaminen muista valitusperusteista. Valtion_virkamiesL_40_§_1_mom Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_36_§
Asia 61/2009: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Syyttäjänvirasto oli 23.4.2009 irtisanonut kihlakunnansyyttäjä A:n ja pidättänyt hänet virantoimituksesta irtisanomisajaksi tai kunnes toisin päätetään. Päätöksen perusteluissa oli... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 6/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1269554400000
Lyhennelmä Korkeakoulu oli 16.12.2008 päättänyt irtisanoa amanuenssi A:n virkasuhteen taloudellisilla ja tuotannollisilla irtisanomisperusteilla päättymään 15.6.2009 lukien. Taloudelliset syyt olivat johtaneet siihen, että korkeakoulun oli tullut vähentää toimintamenojaan. Esitetyn selvityksen mukaan A:n tehtävät oli jaettu muille työntekijöille, eikä A:n hoitamiin tehtäviin ollut palkattu uusia henkilöitä. A:n amanuenssin virka oli päätetty lakkauttaa. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n tehtävät olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi. Korkeakoulussa oli tosin vakinaistettu yhteensä 16 henkilöä, mutta heidän työtehtävänsä eivät esitetyn selvityksen mukaan olleet samankaltaisia kuin A:n työtehtävät. A:ta ei ollut myöskään ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden voitu kohtuudella sijoittaa uudelleen eikä kouluttaa uusiin tehtäviin. Asiassa ei ollut käynyt ilmi syrjintään liittyviä tai muitakaan sellaisia seikkoja, joiden johdosta irtisanomista olisi pidettävä laittomana. Korkeakoululla oli siten ollut valtion virkamieslain mukainen peruste A:n irtisanomiseen. Virkamieslautakunta ei ollut toimivaltainen ottamaan kantaa A:n vaatimuksiin siltä osin kuin hän katsoi tulleensa syrjityksi vuonna 2006 tapahtuneiden tehtävien uudelleenjärjestelyjen yhteydessä, eikä tutkimaan A:n palkkavaatimusta. Virkamieslautakunta ei tutkinut oikaisuvaatimusta syrjintävaatimusten eikä palkkavaatimuksen osalta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom Valtion_virkamiesL_27_§_2_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Valtion_virkamiesL_53_§_2_mom Päätös
Asia 6/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Korkeakoulu oli 16.12.2008 päättänyt irtisanoa amanuenssi A:n virkasuhteen taloudellisilla ja tuotannollisilla irtisanomisperusteilla päättymään 15.6.2009 lukien. Taloudelliset syyt olivat johtaneet... - Kirjallinen varoitus Asia 86/2009: Kirjallinen varoitus 1273179600000
Lyhennelmä Virasto oli 11.6.2009 antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyömisestä ja epäasiallisesta käytöksestä. Virasto oli ilmoittanut lähettäneensä kutsut kuulemistilaisuuteen ja selvityspyynnön A:lle sähköpostitse. A oli kiistänyt saaneensa kutsuja tai selvityspyyntöä. A pyysi suullisen käsittelyn toimittamista. Valtion virkamieslain mukaan virkamiehelle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen kuin hänelle annetaan varoitus ja kuulemisessa tulee menetellä hallintolain mukaisesti. Virkamieslautakunta katsoi, ettei asiassa ollut osoitettu, että A:lla olisi ollut tilaisuus tulla kuulluksi ennen varoituksen antamista. Varoituksen antamista koskeva päätös oli siten kumottava. Asian näin päättyessä suullisen käsittelyn toimittaminen ei ollut tarpeen. Virkamieslautakunta hylkäsi suullisen käsittelyn pyynnön. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi viraston päätöksen. Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§ HallintoL_34_§ HallintoL_36_§ Päätös
Asia 86/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli 11.6.2009 antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyömisestä ja epäasiallisesta käytöksestä. Virasto oli ilmoittanut lähettäneensä kutsut kuulemistilaisuuteen... - Kirjallinen varoitus Asia 85/2009: Kirjallinen varoitus 1273179600000
Lyhennelmä Virasto oli 11.6.2009 tekemällään päätöksellä antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. A oli kieltäytynyt osallistumasta viraston ja kaupungin lääkärikeskuksen yhteiseen hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli neuvotteluin purkaa konfliktia A:n ja A:n alaisen B:n välillä. Virkamieslautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella lautakunta totesi, että edellä tarkoitettuihin neuvotteluihin oli päädytty B:n käyttäytymisen vuoksi. Vaikka A ei ollut enää osallistunut neuvotteluihin, hän oli tätä ennen kuitenkin pyrkinyt selvittämään työyhteisön ongelmatilannetta. A:n jäämistä pois kahdesta sovitusta neuvottelutilaisuudesta oli sinänsä pidettävä annetun työnjohtomääräyksen vastaisena toimena. Edellä selostetut seikat huomioon ottaen A:n tekoa oli pidettävä moitittavana, mutta niin vähäisenä, että kirjallisen varoituksen antaminen oli näissä olosuhteissa ollut kohtuuton seuraamus. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi viraston päätöksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 85/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli 11.6.2009 tekemällään päätöksellä antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. A oli kieltäytynyt osallistumasta viraston ja kaupungin lääkärikeskuksen... - Korvausvaatimus Asia 21/2009: Korvausvaatimus 1273179600000
Lyhennelmä A oli nimitetty viraston määräaikaiseen virkasuhteeseen 22.8.2007 - 31.12.2008. Perusteena oli B:n viransijaisuus. Vakituinen viranhaltija B oli hakenut tämän jälkeen virkavapauden jatkoa ajalle 1.1.2009 - 31.12.2011, joka oli myönnetty hänelle. Virasto oli ohjeistuksensa ja valtiovarainministeriön suosituksen mukaisesti julistanut viransijaisuuden haettavaksi, mutta A ei ollut jättänyt hakemusta. Virkamieslautakunta totesi, että A:n nimityksen perusteena oli ollut sijaisuus ja hänet oli nimitetty myös koko sijaisuuden keston ajaksi. Virastolla oli siten ollut peruste A:n määräaikaiseen virkasuhteeseen, eikä määräaikaisuuden perustetta voitu arvioida toisin sen vuoksi, että virasto oli asianmukaisesti julistanut 1.1.2009 alkaneen sijaisuuden haettavaksi. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 21/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty viraston määräaikaiseen virkasuhteeseen 22.8.2007 - 31.12.2008. Perusteena oli B:n viransijaisuus. Vakituinen viranhaltija B oli hakenut tämän jälkeen virkavapauden jatkoa ajalle... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 122/2009: Virantoimituksesta pidättäminen 1271970000000
Lyhennelmä Koulutuskeskus oli A:n väittämän mukaan 9.2.2009 suullisesti tekemällään päätöksellä pidättänyt perheohjaaja A:n virantoimituksesta. Koulutuskeskus kiisti pidättäneensä A:n virantoimituksesta. Virkamieslautakunta totesi, että avainten ja kulkukortin pois ottaminen eivät vielä osoittaneet, että koulutuskeskus olisi tehnyt päätöksen A:n virantoimituksesta pidättämisestä. A:lle ei ollut myöhemminkään toimitettu kirjallista päätöstä asiassa. A:n palkka ja muut etuudet olivat kertyneet normaalisti myös väitetyltä virantoimituksesta pidättämisen ajalta. Näissä oloissa A ei ollut esittänyt asiassa sellaista vaatimusta, jonka tutkiminen olisi kuulunut virkamieslautakunnan toimivaltaan. Virkamieslautakunta ei tutkinut A:n oikaisuvaatimusta. Valtion_virkamiesL_13_§_1_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom HallintoL_43_§
Asia 122/2009: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Koulutuskeskus oli A:n väittämän mukaan 9.2.2009 suullisesti tekemällään päätöksellä pidättänyt perheohjaaja A:n virantoimituksesta. Koulutuskeskus kiisti pidättäneensä A:n virantoimituksesta.... - Korvausvaatimus Asia 64/2009: Korvausvaatimus 1274389200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt 1.10.2005 - 31.12.2008 yliopistossa kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa. Viides nimitys oli päättynyt 31.12.2007 ja viimeinen alkanut 8.1.2008. Virkamieslautakunta totesi, että virkamies voidaan katsoa nimitetyksi toistuvasti peräkkäin silloin, kun määräaikaisten nimitysten väliaika on enintään 30 päivää. A:n virkasuhteiden välillä ei ollut yli 30 päivän ajanjaksoja, joten A:n korvaushakemus voitiin tutkia 1.10.2005 alkaneesta virkasuhteesta lukien. Ensimmäisessä nimityskirjassa todettiin määräaikaisuuden perusteena olevan avoimen viran hoito viran täyttöprosessin aikana. A oli myös itse hakenut kyseessä olevaa virkaa. Tältä osin lautakunta piti selvitettynä, että määräaikaisuuden perusteena oli avoimen viran tehtävien hoidon tilapäinen järjestäminen. Toisessa nimityksessä perusteena oli avoinna olevaan määräaikaiseen virkaan kuuluvien tehtävien hoidon tilapäinen järjestäminen, eikä virkamieslautakunnan mukaan asiaa ollut arvioitava toisin kuin nimittämiskirjassa. Seuraavan nimityksen 1.2. - 31.12.2006 perusteena oli ollut työn luonne. Kysymyksessä oli ollut määräaikainen erillinen kehittämisprojekti, jonka suunnittelijan tehtäväkokonaisuutta A oli hoitanut. Hanke oli luonteeltaan ainutkertainen. Myös nimittämismuistiosta ja hankesuunnitelmasta ilmeni tehtävän määräaikainen luonne. A:n esittämästä selvityksestä ei ilmennyt, että asiaa olisi arvioitava toisin, joten nimitykselle oli ollut työn luonteesta johtuva peruste. Kehittämishanke oli perusteena myös kahdessa seuraavassa nimityksessä. Hanketta jatkettiin ensimmäisen nimittämiskirjan mukaan 31.7.2007 saakka ja toisen mukaan 31.12.2007 saakka. Kehittämishankkeen jatkumisesta ei kuitenkaan ollut esitetty tarkempaa selvitystä. Yliopisto ei tältä osin ollut luotettavasti selvittänyt, että työn luonne olisi edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. Viimeisen nimityksen osalta virkamieslautakunta piti selvitettynä, että määräaikaisen nimityksen perusteena oli ollut vuorotteluvapaasta johtuva sijaisuus. Virkamieslautakunta velvoitti yliopiston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Korvausvaatimus hylättiin enemmälti. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_49_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 64/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt 1.10.2005 - 31.12.2008 yliopistossa kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa. Viides nimitys oli päättynyt 31.12.2007 ja viimeinen alkanut 8.1.2008. Virkamieslautakunta totesi,... - Korvausvaatimus Asia 13/2009: Korvausvaatimus 1273179600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa 1.8.1992 - 31.7.2008 yhteensä kahdeksalla nimityksellä erikoistutkijan ja yhden nimityksen osalta professorin määräaikaisessa virkasuhteessa. Ensimmäinen nimitys oli tehty ennen virkamieslain voimaantuloa 1.12.1994, joten virkamieslautakunnan mukaan korvausvaatimus ei voinut koskea ennen tätä voimassa olleiden säännösten nojalla tehtyjä nimityksiä tilapäisiin virkasuhteisiin. Näin ollen virkamieslautakunta ei tutkinut A:n vaatimusta ajalta 1.1.1993 - 31.12.1997. A oli nimitetty seuraavaan virkasuhteeseen vielä tuolloin voimassa olleiden säädösten nojalla, joiden mukaan virka voitiin täyttää määräajaksi, joten yliopistolla oli lainmukainen peruste määräaikaiselle nimitykselle. Tämän jälkeen A oli nimitetty yliopiston instituuttiin erikoistutkijaksi 1.1.2003 - 31.12.2005. Asiassa ei ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi voitu katsoa, että A:n tehtävät olisivat instituutin aikana 1.1.2001 lukien oleellisesti muuttuneet hänen aikaisempiin tehtäviinsä verrattuna. Virkaa oli aluksi rahoitettu toimintamäärärahoin, vaikka tarkoitus oli myöhemmässä vaiheessa ollutkin rahoittaa virka ulkopuolisin projektirahoin. Ulkopuolinen rahoitus ei yksin myöskään ole valtion virkamieslain mukainen peruste määräaikaiselle nimittämiselle, varsinkin kun koko instituutin toiminta rahoitettiin ulkopuolisin varoin. Edellä mainituilla perusteilla yliopistolla ei ollut perustetta nimittää A kyseiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen. Seuraavien nimitysten osalta A oli hoitanut professorin virkaa avoimen viran hoitajana ja sijaisena. Yliopistolla oli tältä osin perusteet määräaikaiselle nimitykselle. Neljän viimeisen nimityksen ajan A oli työskennellyt erikoistutkijana viidessä eri määräaikaisessa projektissa. Pelkkä projektiluontoisuus ei kuitenkaan ole virkamieslain sallima peruste määräaikaisiin nimityksiin, varsinkaan, kun koko instituutin toiminta perustui projekteihin. Asiassa ei ollut väitettykään, etteivätkö A:n tehtävät olisi pysyneet kaikissa projekteissa samoina. Määräaikaisia nimityksiä ei ollut voitu antaa vain sen vuoksi, että aluetieteeseen liittyvän maksullisen palvelutoiminnan kysynnän oli ennakoitu vähenevän. Näin ollen yliopistolla ei ollut valtion virkamieslain mukaista perustetta nimittää A kyseisiin määräaikaisin virkasuhteisiin. Virkamieslautakunta ei tutkinut korvausvaatimusta ajalta 1.1.1993 - 31.12.1997. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_3_mom Valtion_virkamiesL_56_§_1_mom Päätös
Asia 13/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa 1.8.1992 - 31.7.2008 yhteensä kahdeksalla nimityksellä erikoistutkijan ja yhden nimityksen osalta professorin määräaikaisessa virkasuhteessa. Ensimmäinen... - Korvausvaatimus Asia 66/2009: Korvausvaatimus 1275598800000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston instituutissa koulutussuunnittelijana neljässä määräaikaisessa virkasuhteessa 1.8.2004 - 31.12.2008. Ensimmäinen nimitys oli ollut A:n mukaan perusteltu, joten virkamieslautakunta ei tutkinut tämän nimityksen oikeellisuutta. A:n muut nimitykset 1.8.2005 - 31.12.2008 olivat perustuneet yliopiston selvityksen mukaan ESR-rahoitteisiin hankkeisiin. A:n selvityksen mukaan hänen tehtäviinsä oli kuitenkin ESR-hankkeiden lisäksi kuulunut tiedekunnan jatko- ja täydennyskoulutuksen koordinointi ja kouluttaminen. Virkamieslautakunnan mukaan työn projektimaisuus ja se, että rahoitus on riippuvainen ulkopuolisista tilauksista, ei yksinomaan osoita, että määräaikaisille virkasuhteille olisi laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Kun A oli 1.8.2005 lukien työskennellyt samankaltaisissa tehtävissä useamman vuoden ajan, ei hänen tehtäviään voitu pitää tilapäisluonteisina, vaan niiden oli katsottava muodostuneen pysyväisluonteisiksi ja jatkuviksi tehtäviksi. Yliopisto ei ollut myöskään selvittänyt, että A:n nimitykset olisivat perustuneet pääosin ESR-rahoitteisiin hankkeisiin, joten projektitoiminta ei siten ollut työn luonteesta johtuva syy, jonka perusteella A olisi voitu nimittää määräaikaisiin peräkkäisiin virkasuhteisiin. Tiedekunnassa vuoden 2006 alussa käynnistetystä selvitystyöstä saadun selvityksen perusteella A:n nimityshetkillä ei ollut osoitettu olleen tiedossa sellaista organisaatiomuutosta, jolla olisi voitu ennakoida olevan olennaista vaikutusta A:n suorittamiin työtehtäviin. Instituutti oli jo ennen A:n palvelussuhteen alkamista toiminut useiden vuosien ajan. Koska asiassa ei edellä todetuin perustein ollut esitetty laissa tarkoitettuja perusteita A:n määräaikaisille virkasuhteille, A:lla oli oikeus korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkka vastaavan korvauksen (äänestys 6-2). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 66/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston instituutissa koulutussuunnittelijana neljässä määräaikaisessa virkasuhteessa 1.8.2004 - 31.12.2008. Ensimmäinen nimitys oli ollut A:n mukaan perusteltu, joten... - Virantoimituksesta pidättäminen , Virkasuhteen purkaminen Asia 115/2009: Virkasuhteen purkaminen 1274389200000
Lyhennelmä Korkeakoulu oli 30.9.2009 purkanut A:n virkasuhteen koeaikana ja pidättänyt hänet välittömästi virantoimituksesta. Perusteena ilmoitettiin se, ettei A ollut pystynyt viranhoidossa itsenäiseen työskentelyyn ja että häneltä oli puuttunut tehtävien hoidon kannalta oleellinen taito ja kyky. A:ta oli ennen päätöksen tekemistä kuultu 25.9.2009 pidetyssä tilaisuudessa, jossa hänellä oli ollut tilaisuus lausua käsityksensä asiassa ja jossa hänellä oli myös lainoppinut avustaja. Vaikka A:lle ei ollut annettu tilaisuutta tutustua kirjalliseen purkamisesitykseen etukäteen tai kuulemistilaisuuden aikana, sen sisältö oli kuitenkin käyty tilaisuudessa suullisesti läpi ja A oli voinut esittää mielipiteensä ja selityksensä asiasta. Lisäksi A oli saanut esityksen kirjallisesti kuulemistilaisuuden jälkeen ennen kuin purkamispäätös oli tehty. Virkamieslautakunta katsoi, ettei päätöksenteossa ollut tapahtunut menettelyvirhettä, jonka perusteella päätös olisi kumottava. Virkasuhteen purkaminen koeaikana ei edellytä virkasuhteen purkamiselle muutoin asetettua virkamieslain 33 §:n mukaista perustetta, mutta purkaminen ei saa tapahtua epäasiallisella perusteella. Virkamieslautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan A:n tapaan ja kykyihin hoitaa virkatehtäviään ei oltu esimiesten taholta tyytyväisiä. Pelkästään työtoverien kirjallisella lausunnolla ei ollut selvitetty, että asiaa olisi arvioitava toisin. Asiassa ei myöskään ilmennyt, että A:n virkasuhde olisi purettu epäasiallisilla perusteilla. Korkeakoulu oli siten voinut koeaikana purkaa A:n virkasuhteen. Sen perusteella, mitä A oli asiassa esittänyt ja mistä seikoista hän oli halunnut tulla lautakunnassa suullisesti kuulluksi, ei suullisen käsittelyn toimittaminen ollut tarpeellista asian selvittämiseksi. A oli myös esteittä saanut lausua asiassa kirjallisesti. Asia oli ratkaistavissa kirjallisen selvityksen perusteella. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 5-3). A:n vaatimus muutoksenhakemisesta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta hylättiin lakiin perustumattomana. Valtion_virkamiesL_10_§_1_mom Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_40_§_1_mom Valtion_virkamiesL_51_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_36_§ HallintoL_64_§_1_mom Päätös
Asia 115/2009: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Korkeakoulu oli 30.9.2009 purkanut A:n virkasuhteen koeaikana ja pidättänyt hänet välittömästi virantoimituksesta. Perusteena ilmoitettiin se, ettei A ollut pystynyt viranhoidossa itsenäiseen... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 120/2009: Irtisanominen yksilöperusteella 1275598800000
Lyhennelmä Koulu oli irtisanonut lehtori A:n virkasuhteen 12.10.2009. Päätöksen perustelujen mukaan A oli opettajana käyttäytynyt tavalla, joka oli vastoin koulun sääntöjä ja opettajan eettistä vastuuta. A oli vuonna 2006 saamastaan huomautuksesta huolimatta jatkanut suhdettaan naispuolisen oppilaan B:n kanssa. A oli saanut kirjallisen huomautuksen 4.6.2009. Koulun mukaan suhde oli luonteeltaan sellainen, jota ei voitu hyväksyä opettajana toimivalta henkilöltä. B:n vanhemmat olivat tehneet A:sta rikosilmoituksen ilman B:n suostumusta 25.5.2009. B oli asunut A:n luona 28.5.2009 lukien. Ensimmäinen huomautus oli koskenut humorististen tekstiviestien lähettämistä kesällä 2006. Virkamieslautakunnan mukaan pelkkä tekstiviestien lähettäminen opettajan ja oppilaan välillä ei vielä sinänsä osoittanut moitittavaa käyttäytymistä, tai sitä, että A:lla olisi ollut luonteeltaan epäasiallinen suhde oppilaan kanssa. Koska koulu ei ollut esittänyt virkamieslautakunnalle selvitystä tekstiviestien sisällöstä, ei virkamieslautakunnalla ollut mahdollisuutta arvioida A:n käytöksen moitittavuutta tältä osin. Virkamieslautakunta totesi, että opettajan ja oppilaan välinen suhde on luonteeltaan luottamus- ja riippuvuussuhde, jonka tarkoituksena on tukea oppimista ja oppilaan kasvua. Yksinomaan se, että opettaja on myös koulun ulkopuolella kanssakäymisessä oppilaan kanssa, ei vielä merkinnyt virkamieslain 14 §:n mukaista moitittavaa käyttäytymistä tai virkavelvollisuuksien rikkomista. A ei esitetyn selvityksen mukaan toiminut kyseisen oppilaan opettajana enää syksyllä 2006. A:n oli kuitenkin katsottava toimineen moitittavasti, kun hän oli miespuolisena opettajana ja tietoisena oppilaan henkilökohtaisista ongelmista alkanut viettää yhä enemmän aikaa oppilaan kanssa vapaa-aikanaan ja kutsunut oppilasta kotiinsa, eikä ollut ottanut yhteyttä koulun oppilashuollon henkilöstöön. Kun otettiin huomioon B:n henkilökohtaiset ongelmat sekä A:n asema oppilasta selvästi vanhempana opettajana, oli tilanne saattanut johtaa riippuvuussuhteen syntymiseen. Koulu oli saanut asian poliisitutkinnan yhteydessä tiedon, että A:n ja oppilas B:n välillä olisi ollut seksuaalinen suhde B:n lukioaikana. Tarkempaa selvitystä siitä, mihin selvitykseen poliisin antama tieto perustuu, ei ollut kuitenkaan esitetty. Asiassa ei ollut luotettavasti selvitetty, että suhde olisi ollut luonteeltaan seksuaalinen tai muutoin romanttinen sinä aikana kun oppilas oli ollut alaikäinen ja koulun oppilas. Virkamieslautakunta totesi, että virkamiehen irtisanomiseen tulee virkamieslain mukaan olla erityisen painava syy, jonka olemassa olosta työnantajan on esitettävä selvitys. Vaikka A:n menettely oli ollut moitittavaa, ei virkamieslautakunta pitänyt menettelyä kuitenkaan niin raskauttavana, että koululla olisi ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi koulun päätöksen (äänestys 6-2). Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Asia 120/2009: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Koulu oli irtisanonut lehtori A:n virkasuhteen 12.10.2009. Päätöksen perustelujen mukaan A oli opettajana käyttäytynyt tavalla, joka oli vastoin koulun sääntöjä ja opettajan eettistä... - Kirjallinen varoitus Asia 128/2008: Kirjallinen varoitus 1258668000000
Lyhennelmä Maakunta-arkisto oli päätöksellään 20.10.2008 antanut toimistosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena oli A:n sopimaton käytös virantoimituksessa ja toisen työntekijän epäasiallinen kohtelu, mikä oli aiheuttanut haittaa ja vaaraa kyseisen työntekijän turvallisuudelle ja terveydelle. Virkamieslautakunta totesi, ettei kirjallista varoitusta koskevasta päätöksestä tai muista esitetyistä selvityksistä ilmennyt, millä tavalla A:n oli katsottu käyttäytyneen epäasiallisesti toista työntekijää kohtaan. A oli kiistänyt käyttäytyneensä millään tavalla epäasiallisesti. Näissä oloissa virkamieslautakunta katsoi, ettei A:n ole osoitettu toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan, joten perusteita varoituksen antamiselle ei ole ollut. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi maakunta-arkiston tekemän päätöksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 128/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Maakunta-arkisto oli päätöksellään 20.10.2008 antanut toimistosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena oli A:n sopimaton käytös virantoimituksessa ja toisen työntekijän... - Kirjallinen varoitus Asia 129/2008: Kirjallinen varoitus 1258668000000
Lyhennelmä Maakunta-arkisto oli päätöksellään 20.10.2008 antanut toimistosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Perusteena oli A:n epäasiallinen käytös maakunta-arkiston johtajaa kohtaan 30.6.2008. Maakunta-arkiston johtaja oli ryhtynyt valmistelemaan varoituksen antamista 9.7.2008 toimittamalla A:lle asiaa koskevan ilmoituksen, jolla A:lle oli varattu tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Virkamieslautakunnan mukaan maakunta-arkiston johtaja oli täten ryhtynyt toimenpiteisiin varoituksen antamiseksi kohtuullisessa ajassa siitä, kun varoituksen peruste oli tullut hänen tietoonsa. Näin ollen sillä seikalla, että kirjallinen varoitus oli vuosilomista johtuen annettu vasta 20.10.2008, ei ollut merkitystä asiassa. Maakunta-arkiston esittämän selvityksen mukaan A oli käyttäytynyt epäasiallisesti muun muassa huutamalla ja väittämällä johtajan olevan työkyvytön. A kiisti käyttäytyneensä tällä tai millään muulla tavalla epäasiallisesti. Kun näiden vastakkaisten käsitysten lisäksi ei ollut esitetty muuta selvitystä, virkamieslautakunta katsoi, ettei A:n virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta ollut esitetty riittävää selvitystä. Näin ollen perusteita kirjallisen varoituksen antamiselle ei ole ollut. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi maakunta-arkiston tekemän päätöksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 129/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Maakunta-arkisto oli päätöksellään 20.10.2008 antanut toimistosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Perusteena oli A:n epäasiallinen käytös maakunta-arkiston johtajaa kohtaan 30.6.2008. Maakunta-arkiston... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 126/2008: Irtisanominen yksilöperusteella 1252616400000
Lyhennelmä Ministeriö oli päätöksellään 21.11.2008 irtisanonut sihteeri A:n määräaikaisen virkasuhteen. Päätöksen mukaan A oli selkeästi laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. A oli käynyt ennen irtisanomista esimiehensä kanssa keskusteluja työtehtäviensä hoitamisesta. Koska kuulemistilaisuudesta ei ollut kuitenkaan laadittu muistiota, virkamieslautakunta katsoi selvityksen puuttuvan siitä, että kuuleminen olisi kaikilta osin tapahtunut hallintolain mukaisesti. Samasta syystä ei ollut myöskään oikeudellisesti arvioitavissa, oliko A:lle varattu riittävällä tavalla tilaisuus menettelynsä korjaamiseen. Selvitystä ei myöskään ollut siitä, oliko A:lle ilmoitettu valtion virkamiesasetuksessa tarkoitetulla tavalla mahdollisuudesta pyytää luottamusmiehen kuulemista. Virkamieslautakunta totesi esitetyn selvityksen perusteella A:n tehtävien hoidon olleen puutteellista. Koska työnantajan on kuitenkin esitettävä selvitys irtisanomismenettelyn lainmukaisuudesta ja siitä, että irtisanomiseen on olemassa virkamiehestä johtuva erityisen painava syy, virkamieslautakunta katsoi, ettei ministeriön irtisanomispäätös ollut lainmukainen. Virkamieslautakunta ei toimivaltaansa kuulumattomana tutkinut oikaisuvaatimusta sen A:n vaatimuksen osalta, että hänelle tulisi joka tapauksessa maksaa palkka määräaikaisen virkasuhteen loppuun asti. Virkamieslautakunta kumosi ministeriön päätöksen irtisanomista koskevalta osalta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_66_§ Valtion_virkamiesA_43_§ HallintoL_34_§ HallintoL_36_§ Valtion_virkamiesL_53_§_2_mom Päätös
Asia 126/2008: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Ministeriö oli päätöksellään 21.11.2008 irtisanonut sihteeri A:n määräaikaisen virkasuhteen. Päätöksen mukaan A oli selkeästi laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. A oli käynyt ennen irtisanomista... - Kirjallinen varoitus Asia 110/2008: Kirjallinen varoitus 1252616400000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 30.10.2008 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. A oli paljastanut salassa pidettävän tiedon kertomalla rikoksesta epäillylle, että tästä on tehty rikosilmoitus. Syyte tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta hylättiin käräjäoikeudessa. Hovioikeudessa A oli lainvoimaisesti tuomittu teosta sakkorangaistukseen. A oli myöntänyt tekonsa. Hovioikeus oli katsonut, että kertomalla rikosilmoituksesta rikoksesta epäillylle A oli vaarantanut rikoksen selvittämisen ja tutkinnan tarkoituksen toteutumisen. Lisäksi A:n teko ei ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen, ottaen huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut tekoon liittyvät seikat. Virkamieslautakunnan mukaan A oli menettelyllään rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Poliisilaitos oli voinut antaa A:lle varoituksen, joka on työnjohdollinen toimenpide. Virkamieslautakunnan mukaan asiassa ei ollut ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että varoituksen antamista koskevan päätöksen tekemiseen olisi vaikuttanut A:n luottamusmiestoiminta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen (äänestys 6-3). Valtion_virkamiesL_17_§ Laki_viranomaisten_toiminnan_julkisuudesta_23_§_1_mom Laki_viranomaisten_toiminnan_julkisuudesta_24_§_1_mom Laki_oikeudenkäynnin_julkisuudesta Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 110/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 30.10.2008 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. A oli paljastanut salassa pidettävän tiedon kertomalla rikoksesta epäillylle, että tästä on tehty rikosilmoitus.... - Kirjallinen varoitus Asia 122/2008: Kirjallinen varoitus 1258668000000
Lyhennelmä Maakunta-arkisto oli 18.2.2008 antanut toimistosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituspäätöksen mukaan A oli rikkonut taloussäännön nojalla annettua määräystä ja arkiston johtajan päätöstä pyytämällä kassantarkistukseen henkilön, jolla ei ollut oikeutta kyseisiin tehtäviin. Virkamieslautakunnalle ei kuitenkaan esitetty kyseistä määräystä tai päätöstä tai selvitystä niiden sisällöstä. Virkamieslautakunta ei voinut esitetyn selvityksen perusteella arvioida teon vakavuutta tai sitä, oliko A:lle annettu kirjallinen varoitus ollut oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi maakunta-arkiston johtajan tekemän päätöksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 122/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Maakunta-arkisto oli 18.2.2008 antanut toimistosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituspäätöksen mukaan A oli rikkonut taloussäännön nojalla annettua määräystä ja arkiston johtajan päätöstä... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 123/2008: Irtisanominen yksilöperusteella 1252616400000
Lyhennelmä Sairaala oli 21.11.2008 irtisanonut sairaanhoitaja A:n, koska A oli rikkonut ja laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan sekä kieltäytynyt työkyvyn selvittämisestä. A:n kanssa oli 2.10.2007 tehty hoitoonohjaussopimus alkoholiongelman johdosta. Virkamieslautakunnan mukaan sillä seikalla, että irtisanomispäätös oli tehty A:n ollessa sairauslomalla, ei ollut merkitystä päätöksen laillisuutta arvioitaessa. A:lla oli ollut luvattomia poissaoloja töistä ja työnantaja perustellusti epäili A:n selviytymistä sairaanhoitajan tehtävistä, joten työnantajalla oli ollut oikeus määrätä A terveydentilan toteamiseksi suoritettaviin tarkastuksiin. Työterveyslääkäri oli katsonut, ettei A ollut työkykyinen sen kuntoisena kuin lääkäri oli hänet toukokuussa 2008 tavannut. Koska A ei ollut tämän jälkeen mennyt yhteenkään työterveydenhuollon tapaamiseen, ei hänen työkykyään ole voitu tämän enempää arvioida. A ei ollut kiistänyt edellä mainittuja seikkoja. A:n katsottiin jättäneen noudattamatta työnantajan antamia työnjohto- ja valvontamääräyksiä ja siten rikkoneen virkavelvollisuuksiaan. Sairaalalla oli ollut asiaa kokonaisuutena arvioiden laissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_19_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Asia 123/2008: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Sairaala oli 21.11.2008 irtisanonut sairaanhoitaja A:n, koska A oli rikkonut ja laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan sekä kieltäytynyt työkyvyn selvittämisestä. A:n kanssa oli 2.10.2007... - Kirjallinen varoitus Asia 105/2008: Kirjallinen varoitus 1256245200000
Lyhennelmä Vankeinhoitolaitoksen alueterveydenhuoltoyksikkö oli 15.9.2008 päättänyt antaa sairaanhoitaja A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena oli epäasiallinen käyttäytyminen työyhteisössä, toistuva työaikaleimauksien puuttuminen huomautuksista huolimatta sekä työpaikalta poistuminen luvatta hoitamaan työtoveria ja lääkkeiden vieminen työpaikan lääkekaapista kyseiselle työtoverille. Osastonhoitaja oli keskustellut A:n kanssa ennen varoituksen antamista varoituksen perusteena käytetystä lääkkeiden ottamisesta työpaikan lääkekaapista ja niiden viemisestä työtoverille. Selvityksestä ei kuitenkaan käynyt ilmi, että A:lle olisi ennen varoituksen antamista varattu tilaisuus lausua mielipiteensä ja antaa selityksensä muista varoitusperusteista tai tutustua niitä koskeviin asiakirjoihin. Virkamieslautakunnan mukaan varoituksen antamisessa oli näiden perusteiden osalta menetelty virheellisesti, eikä A:n menettelyä näiltä osin voitu käyttää varoituksen perusteena. A ei ollut esittänyt selvitystä, jonka perusteella työkaverin auttamisessa olisi ollut kyse äkillisestä ja ensiapuluonteisesta tarpeesta, jolloin työkaverin auttaminen olisi ollut työjärjestyksen mukaan sallittua. A ei ollut väittänytkään, että hänellä olisi ollut lupa lääkkeiden ottamiseen. Virkamieslautakunnan mukaan A ei ollut käyttäytynyt sairaanhoitajan aseman ja tehtävien edellyttämällä tavalla. A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan siten, että virastolla oli ollut peruste antaa hänelle varoitus. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_36_§
Asia 105/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Vankeinhoitolaitoksen alueterveydenhuoltoyksikkö oli 15.9.2008 päättänyt antaa sairaanhoitaja A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena oli epäasiallinen käyttäytyminen... - Kirjallinen varoitus Asia 109/2007: Kirjallinen varoitus 1222376400000
Lyhennelmä Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus oli 21.11.2007 antanut erikoistutkija A:lle kirjallisen varoituksen. A oli laiminlyönyt tehdä asianmukaisesti työnantajan hänelle määräämän raportin. A oli laatinut ensimmäisen raportin annetussa määräajassa, mutta raportti ei ollut vastannut työnantajan antamaa tehtävää. A ei myöhemminkään saamastaan ohjauksesta sekä kirjallisesta tehtävänannosta ja siinä olevista ohjeista huolimatta ollut laatinut raporttia työnantajan edellyttämällä tavalla. A:n lähes kaksi vuotta suullisen tehtävänannon jälkeen antama raportti ei ollut vastannut työnantajan vaatimuksia. Virkamieslautakunnan mukaan työnantajalla oli työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus päättää, mihin asioihin raportissa oli tullut keskittyä, minkä tyyppisen aineiston pohjalta raportti oli ollut laadittava ja missä ajassa sen oli ollut oltava valmis. Sillä, että A:n näkemys siitä, mihin asioihin raportissa oli tullut keskittyä, oli olennaisesti poikennut työnantajan näkemyksestä, ei ollut merkitystä arvioitaessa sitä, oliko A laiminlyönyt työtehtäviään. Virastolla oli ollut oikeus antaa A:lle kirjallinen varoitus. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2009:2299 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 109/2007: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus oli 21.11.2007 antanut erikoistutkija A:lle kirjallisen varoituksen. A oli laiminlyönyt tehdä asianmukaisesti työnantajan hänelle määräämän... - Korvausvaatimus Asia 104/2008: Korvausvaatimus 1253826000000
Lyhennelmä A oli nimitetty yliopiston palvelukseen 1.8.1992 - 31.3.2008 kahdeksalla peräkkäisellä määräyksellä. 1.1.2004 - 31.7.2005 A oli toiminut professorina määräaikaisissa virkasuhteissa. A:n esittämän selvityksen mukaan hänen tehtävänsä olivat kaikkien nimitysten ajan pysyneet samanlaisina perusopetuksen opintojaksojen opetustehtävinä sekä tutkimustehtävinä ja hallinnollisina tehtävinä. Virkamieslautakunta ei tutkinut vaatimusta siltä osin kuin se koski ennen virkamieslain voimaantuloa tehtyä määräaikaista nimitystä. Yliopistoasetuksen mukaan yliassistentin virka täytetään määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. A oli kuitenkin nimitetty 1.8.1997 - 31.7.1998 yliassistentin määräaikaiseen virkasuhteeseen, eikä tälle nimitykselle siten ollut virkamieslain ja yliopistoasetuksen mukaista perustetta. A oli nimitetty 1.8.1998 - 31.7.2003 yliassistentin virkaan viiden vuoden määräajaksi. Virkamieslautakunnan mukaan tämä nimitys oli yliopistoasetuksen mukainen, eikä A:lla siten ollut oikeutta korvaukseen tämän nimityksen osalta. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että A:n tehtävänimike oli kesken määräyksen muutettu tuntiopettajaksi. Virkamieslautakunnan mukaan A:n nimittämiselle määräajaksi 1.8.2003 - 30.6.2006 tutkijaopettajan virkaan ei ollut yliopistoasetuksen mukaista perustetta, koska säännöstä ei voitu tulkita laajentavasti siten, että se koskisi myös muita kuin asetuksessa nimenomaisesti mainittuja tehtävänimikkeitä. Kun A:n tehtävät olivat jatkuneet koko ajan samanlaisina ja kun yliopisto ei muutoinkaan esittänyt selvitystä, jonka perusteella nimitykselle olisi ollut viran luonteesta johtuva syy, ei nimitykselle ollut virkamieslain mukaista perustetta. Sen sijaan 1.1.2004 - 31.7.2005 A oli nimitetty kahdesti professorin määräaikaisiin virkasuhteisiin, ja näille nimityksille oli ollut virkamieslain mukaisena perusteena sijaisuus. Nimityksen 1.7.2006 - 31.8.2008 määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu avoimen viran/tehtävän hoito ja kolmessa viimeisessä nimityksessä keskeneräiset virka-/työjärjestelyt. Yliopisto oli esittänyt selvitystä siitä, että osa A:n tehtävistä oli vuoden 2008 alusta siirtynyt toiselle professorille, mutta ei tarkempaa selvitystä siitä, milloin kyseisen professuurin perustamisesta päätettiin. A:n mukaan viran perustaminen laitettiin vireille vasta vuoden 2007 loppupuolella. Näissä oloissa virkamieslautakunta ei voinut katsoa osoitetun, että yliopistolla olisi A:n nimittämishetkillä ollut tiedossa sellainen organisaatiouudistus, jonka johdosta nimityksille olisi ollut työn luonteesta johtuva syy. Selvitystä ei ollut myöskään esitetty siitä, että A:n hoitamat työtehtävät olisivat oleellisesti syyslukukauteen 2006 mennessä vähentyneet tai muuttuneet. A:lla oli siten oikeus hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston suorittamaan A:lle korvauksena kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 3-3-3, jossa puheenjohtajan ääni ratkaisi). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Yliopistoasetus_9_§ Päätös
Asia 104/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty yliopiston palvelukseen 1.8.1992 - 31.3.2008 kahdeksalla peräkkäisellä määräyksellä. 1.1.2004 - 31.7.2005 A oli toiminut professorina määräaikaisissa virkasuhteissa. A:n esittämän... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 104/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1212699600000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli irtisanonut A:n vartijan virasta 25.10.2007. Samalla poliisilaitos oli päättänyt pidättää A:n virantoimituksesta irtisanomisajaksi välittömästi irtisanomisen jälkeen. A oli tuomittu käräjäoikeudessa virantoimituksessa tehdystä pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta 80 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A oli kiistänyt syytteen ja katsonut, että kyse oli hätävarjelusta. Tuomio ei ollut lainvoimainen, sillä siitä oli valitettu hovioikeuteen. Virkamieslautakunnan mukaan poliisilaitoksella oli ollut perusteet odottaa käräjäoikeuden tuomiota asiassa ennen irtisanomismenettelyyn ryhtymistä, etenkin kun otettiin huomioon se, että A oli kiistänyt tekonsa. Toisaalta irtisanomispäätös oli voitu tehdä odottamatta hovioikeuden tuomiota. Irtisanomispäätös oli tehty kohtuullisessa ajassa. A oli käräjäoikeuden tuomion mukaan syyllistynyt virantoimituksessa pahoinpitelyyn, joten poliisilaitoksella oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Teko osoitti A:n siinä määrin sopimattomaksi toimimaan vartijana, että hänet oli voitu pidättää virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2009:2049 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 104/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli irtisanonut A:n vartijan virasta 25.10.2007. Samalla poliisilaitos oli päättänyt pidättää A:n virantoimituksesta irtisanomisajaksi välittömästi irtisanomisen jälkeen. A oli... - Virkasuhteen purkaminen Asia 102/2008: Virkasuhteen purkaminen 1251406800000
Lyhennelmä Ministeriö oli 7.8.2008 päättänyt purkaa projektisuunnittelija A:n määräaikaisen virkasuhteen päättymään 7.8.2008. Perusteena oli sopimattomuus tasa-arvoyksikön projektisuunnittelijan tehtäviin. A ei ollut saanut hänelle annettuja tehtäviä valmiiksi asetetuissa kohtuullisissa määräajoissa. A:lle oli nimittämiskirjassa määrätty kuuden kuukauden koeaika. Samaan aikaan A:n kanssa oli ministeriöön nimitetty projektikoordinaattori B, jolle ei ollut määrätty koeaikaa. Ministeriön selvityksen mukaan ministeriössä oli pääsääntönä se, että koeaika määrätään, jos nimitettävä ei ole aikaisemmin työskennellyt ministeriön palveluksessa, eikä hänen osaamisensa tai työtapansa ole muista yhteyksistä ennestään ministeriössä hyvin tiedossa. Virkamieslautakunnan mukaan A:lle määrätty koeaika oli siten ollut perusteltu. Ministeriön yksikön päällikkö oli tuntenut B:n sekä hänen osaamisensa muusta yhteydestä pitkältä ajalta, mistä syystä koeajan määräämättä jättämistä voitiin pitää perusteltuna. A:ta ei ollut siten asetettu koeaikaa määrättäessä perusteettomasti eri asemaan. Koska A ei ollut saanut määräajoissa tehtäviään valmiiksi, A:n tapaan ja kykyihin hoitaa virkatehtäviään ei oltu tyytyväisiä. Asiassa ei ollut ilmennyt, että A:n virkasuhde olisi purettu epäasiallisilla perusteilla, joten hänen virkasuhteensa oli voitu purkaa koeaikana. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_10_§ Valtion_virkamiesL_11_§ Päätös
Asia 102/2008: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Ministeriö oli 7.8.2008 päättänyt purkaa projektisuunnittelija A:n määräaikaisen virkasuhteen päättymään 7.8.2008. Perusteena oli sopimattomuus tasa-arvoyksikön projektisuunnittelijan tehtäviin.... - Kirjallinen varoitus Asia 98/2008: Kirjallinen varoitus 1251406800000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli antanut 23.7.2008 toimistosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Lupahallinnon heikentyneen henkilöstötilanteen vuoksi poliisipiirin johtaja oli päättänyt, että tutkintayksikön henkilöstön on osallistuttava lupahallinnon toimintojen tukemiseen. Tutkintayksikössä työskennellyt A oli ensin kieltäytynyt hänelle määrätystä lupatehtävästä ja suorittanut sen vasta esimiehen nimenomaisesta määräyksestä. Lisäksi A oli suorittanut hänelle määrätyn asiakirjojen aakkostamistehtävän virheellisesti. Virkamieslautakunnan mukaan A ei ollut esittänyt asianmukaisia perusteita tehtävästä kieltäytymiselle. Tehtävän virheellisen suorittamisen osalta A vetosi puutteellisiin ohjeisiin. Virkamieslautakunta katsoi esitetyn selvityksen perusteella, että A oli pitänyt tehtävää hänelle sopimattomana terveydentilansa ja fyysisten rajoitustensa vuoksi ja suhtautunut muutoinkin kielteisesti tehtävään. Tämä heikensi hänen väitettään puutteellisista ohjeista. A ei ollut esimiehensä määräyksestä huolimatta korjannut tekemäänsä virhettä, ja siten hän oli laiminlyönyt noudattaa esimiehen työnjohtomääräystä. Toisaalta A:n virkamieslautakunnalle esittämän selvityksen perusteella tehtävän suorittaminen oli ollut hänelle terveydellisistä syistä hankalaa. Virkamieslautakunta kuitenkin katsoi, että kun A oli ollut tietoinen hänelle määrätystä tehtävästä etukäteen, hän olisi voinut ottaa asian esille esimiehensä kanssa jo ennen kyseistä työvuoroa ja esittää lääkärintodistuksen jo tässä vaiheessa. A:n katsottiin laiminlyöneen suorittaa hänelle määrätyn tehtävän asianmukaisesti ja viivytyksettä. Varoitusta ei pidetty kohtuuttomana seurauksena osoitetusta virkavelvollisuuksien rikkomisesta. Poliisilaitoksella oli siten ollut perusteet virkamieslain mukaisen kirjallisen varoituksen antamiseen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 98/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Poliisilaitos oli antanut 23.7.2008 toimistosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Lupahallinnon heikentyneen henkilöstötilanteen vuoksi poliisipiirin johtaja oli päättänyt, että tutkintayksikön... - Kirjallinen varoitus Asia 100/2007: Kirjallinen varoitus 1234476000000
Lyhennelmä Yliopisto oli 19.10.2007 antanut hallintosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. A oli ajalla 1.8.2006 - 28.9.2007 saapunut työpaikalle sallitun työaikaliukuman puitteissa ainoastaan neljä kertaa eikä kertaakaan ajalla 25.5. - 28.9.2007. A oli ilman hyväksyttävää syytä käyttänyt leimausta matka sisään. A:lla oli myös ollut selvittämättömiä poissaoloja. A:lle oli huomautettu työaikojen noudattamisesta 25.5.2007 ja 3.10.2007. A:lla ei ollut ollut väittämänsä mukaista lupaa tai muuta hyväksyttävää syytä olla noudattamatta säädettyä työaikaa, ja hänen työtehtävänsä olivat vaatineet läsnäoloa virka-aikana. A oli täten jättämällä noudattamatta työaikamääräyksiä käyttäytynyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. A ei ollut huomautuksista huolimatta muuttanut käyttäytymistään. Yliopistolla oli siten ollut perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2010:156 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 100/2007: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Yliopisto oli 19.10.2007 antanut hallintosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. A oli ajalla 1.8.2006 - 28.9.2007 saapunut työpaikalle sallitun työaikaliukuman puitteissa ainoastaan neljä kertaa... - Korvausvaatimus Asia 99/2008: Korvausvaatimus 1253826000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston liikunnanohjaajana ja liikuntasuunnittelijana määräaikaisissa virkasuhteissa 1.8.2002 - 11.7.2008 yhteensä kahdeksalla peräkkäisellä nimityksellä. Yliopiston mukaan A:n virkasuhde yliopistoon ei ollut päättynyt siksi, ettei häntä ollut enää nimitetty yliopiston palvelukseen, vaan siksi, että A oli kieltäytynyt hänelle tarjotusta, 9.10.2007 perustetusta liikuntasuunnittelijan virasta. Virkamieslautakunta katsoi, ettei yliopisto ollut esittänyt selvitystä, jonka perusteella A:n olisi katsottava kieltäytyneen vastaanottamasta hänelle tarjottua virkaa, kun esitetty selvitys koski sisältönsä perusteella viran palkkauksen vaatimustasoa koskevaa erimielisyyttä. Selvityksestä ei voitu tehdä sellaista johtopäätöstä, että A olisi tullut kieltäytymään hänelle tarjotusta virasta, mikäli hänen vaatimuksiinsa ei olisi suostuttu. Ensimmäisen kuuden nimityksen osalta A:n tehtävät olivat esitetyn selvityksen perusteella pysyneet koko ajan samanlaisina, eikä asiassa ollut osoitettu, että A:n nimittämishetkillä olisi ollut tiedossa seikkoja, joiden nojalla tehtävien olisi voitu arvioida olevan luonteeltaan tilapäisiä. Se, että kyseisiin tehtäviin oli sittemmin perustettu virka, osoitti osaltaan, että tehtävät olivat olleet pysyviä. Virkamieslautakunta katsoi, ettei yliopistolla ollut työn luonteesta johtuvaa syytä nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin ja A:lla oli tältä osin oikeus korvaukseen. Seitsemännen nimityksen perusteena oli ollut avoimen viran tehtävien hoito, kunnes virka täytetään. Määräaikaista nimitystä voidaan virkamieslain mukaisesti käyttää tähän tarkoitukseen, joten A:n nimitykselle oli ollut virkamieslain mukainen peruste. Viimeisessä nimityksessä oli edelleen kyse avoinna olleen viran tehtävien väliaikaisesta hoitamisesta. Tämän nimityksen osalta virkamieslautakunta katsoi, että A oli voitu nimittää vain osaksi määräaikaisuuden perusteen voimassaoloajasta 1.3. - 11.7.2008, kun perusteen voimassaolon loppuajaksi ei ollut nimitetty toista henkilöä määräaikaiseen virkasuhteeseen. Yliopistolla ei täten ollut perustetta nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin 1.8.2002 - 31.12.2007. Virkamieslautakunta velvoitti yliopiston korvaamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5-3). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 99/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston liikunnanohjaajana ja liikuntasuunnittelijana määräaikaisissa virkasuhteissa 1.8.2002 - 11.7.2008 yhteensä kahdeksalla peräkkäisellä nimityksellä. Yliopiston mukaan... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 97/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1212699600000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli irtisanonut A:n 25.10.2007 ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. A:ta epäiltiin vapaa-ajalla tapahtuneesta pahoinpitelystä. A oli kuulusteluissa kiistänyt syyllisyytensä pahoinpitelyyn ja kertonut asianomistajan erehtyneen henkilöstä. Syyttäjänviraston syyttämättäjättämispäätöksen 18.3.2008 mukaan asiassa ei ollut näyttöä rikoksesta tai todennäköisiä syitä epäillyn syyllisyyden tueksi. Virkamieslautakunta totesi, että syyttämättäjättämispäätöksestä johtuen asiassa ei ollut näyttöä siitä, että A olisi syyllistynyt virkamiehelle sopimattomaan käyttäytymiseen vapaa-ajallaan. Poliisilaitoksella ei siten ollut perusteita A:n irtisanomiseen eikä virantoimituksesta pidättämiseen. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen. KHO:2009:2050 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom Päätös
Asia 97/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli irtisanonut A:n 25.10.2007 ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. A:ta epäiltiin vapaa-ajalla tapahtuneesta pahoinpitelystä. A oli kuulusteluissa kiistänyt syyllisyytensä... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 98/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1229637600000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli irtisanonut vartija A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet välittömästi virantoimituksesta 25.10.2007. A:n oli epäilty lähennelleen vastakkaista sukupuolta olevaa tutkintavankia poliisivankilassa. Käräjäoikeus oli sittemmin 12.6.2008 tuominnut A:n kyseisen teon takia virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoihin. Poliisilaitoksella oli ollut A:n irtisanomispäätöstä tehdessään käytettävissä jutun esitutkinta-aineisto mutta ei käräjäoikeuden tuomiota. A oli kiistänyt lähennelleensä tutkintavankia. Näissä olosuhteissa poliisilaitoksen olisi tullut virkamieslautakunnan mukaan odottaa käräjäoikeuden tuomiota ja siitä ilmenevää näytön arviointia ennen irtisanomismenettelyyn ryhtymistä. Päätös oli siten ollut teon olosuhteisiin nähden ennenaikainen. Ottaen huomioon erityisesti tutkintavangin alisteinen asema A:n oli katsottava käyttäytyneen virassaan moitittavasti. Kun otettiin kuitenkin huomioon A:n pitkä ja moitteeton virkaura sekä se, että kyse oli ollut yksittäisestä teosta, irtisanomisen ja välittömästi irtisanomisen jälkeen tehdyn virantoimituksesta pidättämisen oli katsottava olleen suhteettoman ankara seuraamus A:n käyttäytymisestä. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi poliisilaitoksen päätöksen (äänestys 5-4). KHO:2009:3302: Poliisilaitos oli voinut arvioida sen käytettävissä olleen selvityksen pohjalta irtisanomisperusteiden olemassaoloa virkamiesoikeudelliselta kannalta ennen käräjäoikeuden päätöstä, vaikka A olikin kiistänyt epäillyn teon. A:n alisteisessa asemassa olevaan tutkintavankiin kohdistunut teko, josta hänet oli tuomittu lainvoimaisella tuomiolla rangaistukseen, osoitti hänet siinä määrin sopimattomaksi vartijan tehtävään, että erityisen painava syy hänen irtisanomiseensa oli ollut olemassa ja poliisilaitoksen oli tullut pidättää hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 98/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli irtisanonut vartija A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet välittömästi virantoimituksesta 25.10.2007. A:n oli epäilty lähennelleen vastakkaista sukupuolta olevaa tutkintavankia... - Korvausvaatimus Asia 91/2007: Korvausvaatimus 1244754000000
Lyhennelmä A oli nimitetty 2.2.1998 - 12.7.2007 yliopiston toimistosihteerin virkasuhteeseen määräajaksi 12 peräkkäisellä nimityksellä. Nimitysten perusteeksi oli vuodesta 2002 lähtien merkitty projektiluonteinen työ. Tätä aiemmissa nimityskirjoissa ei ollut mainittu määräaikaisuuden perustetta. A:n tehtävät olivat koko ajan pysyneet samoina. Virkamieslautakunnan mukaan A:lla ei ollut oikeutta korvaukseen siltä osin kuin hänet oli nimitetty osa-aikaiseksi toimistosihteeriksi 2.2. - 31.7.1998 työvoimatoimiston työllistämisvaroin. Yliopiston selvityksen mukaan A:n nimitykset olivat 1.8.1998 - 31.12.2004 perustuneet määräaikaisista koulutusprojekteista aiheutuneeseen lisätyövoiman tarpeeseen. A:n palkka oli maksettu osittain EU-rahoituksesta ja osittain muusta ulkopuolisesta hankerahoituksesta. Yliopistolla oli ollut tänä aikana työn luonteesta johtuva peruste nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin siitä huolimatta, että A:n tehtäviin oli kuulunut myös yliopiston perustoimintoihin kuuluvia tehtäviä. A:lla ei ollut tältä ajalta oikeutta hakemaansa korvaukseen. 1.1.2005 - 12.7.2007 A:n palkka oli kahta kuukautta lukuun ottamatta maksettu yliopiston perusrahoituksesta. Yliopistolla ei enää näissä olosuhteissa 1.1.2005 lukien ollut työn luonteeseen perustuvaa syytä nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisin. A:lla oli siten oikeus korvaukseen tältä osin. Virkamieslautakunta velvoitti, vaatimuksen enemmälti hyläten, yliopiston maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 91/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty 2.2.1998 - 12.7.2007 yliopiston toimistosihteerin virkasuhteeseen määräajaksi 12 peräkkäisellä nimityksellä. Nimitysten perusteeksi oli vuodesta 2002 lähtien merkitty projektiluonteinen... - Korvausvaatimus Asia 96/2008: Korvausvaatimus 1244754000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt projektisihteerinä yliopistossa 1.7.1996 - 31.5.2008 yhteensä 13 nimityksellä. A väitti tehtäviinsä kuuluneen vain yliopiston pysyviä tehtäviä. Yliopiston esittämän selvityksen mukaan A:n tehtävät olivat liittyneet pääasiassa muuntokoulutushankkeisiin ja nämä tehtävät olivat mahdollistaneet A:n palkkaamisen yliopiston virkamieheksi. A:n palkka oli maksettu osin ESR-rahoitustuen varoilla. ESR-tuen edellytys on, että tukirahat käytetään lisähenkilöstön palkkaamisesta aiheutuneiden kustannusten kattamiseen, eikä tuella voida rahoittaa muuta toimintaa. Edellä mainituilla perusteilla virkamieslautakunta katsoi, että yliopistolla oli ollut työtehtävien luonteeseen perustuva syy nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin eri projektien ajaksi. Vaikka A oli hoitanut myös joitakin yliopiston pysyviin tehtäviin kuuluvia tehtäviä ja hänen palvelussuhdettaan oli vielä muuntokoulutushankkeiden päätyttyä jatkettu uuden, mutta toteutumatta jääneen hankkeen valmistelutehtävissä, nimitysten määräaikaisuudet eivät olleet virkamieslain vastaisia. Näin ollen A:lla ei ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 96/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt projektisihteerinä yliopistossa 1.7.1996 - 31.5.2008 yhteensä 13 nimityksellä. A väitti tehtäviinsä kuuluneen vain yliopiston pysyviä tehtäviä. Yliopiston esittämän selvityksen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 88/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1255035600000
Lyhennelmä Pääesikunta oli päätöksellä 16.6.2008 irtisanonut A:n virkasuhteen siten, että A:n virkasuhde puolustusvoimiin päättyi 1.1.2009 lukien tai päätöksen tiedoksiannosta lukien kuuden kuukauden kuluttua, mikäli päätös annettiin tiedoksi myöhemmin kuin 30.6.2008. Perusteena oli A:n hoitamien tehtävien siirtyminen X Oy:lle 31.12.2008 lukien. Kaikille lakkaavia tehtäviä hoitaville oli tarjottu mahdollisuus siirtyä X Oy:n palvelukseen. Irtisanomispäätöksen mukaan puolustusvoimat oli selvittänyt mahdollisuuksia sijoittaa irtisanottavaa henkilöstöä muualle puolustusvoimiin ja uudelleensijoittamisvelvoite jatkui irtisanomisajan. A:n mukaan hänelle ei kuitenkaan ollut tarjottu avoinna olleita tehtäviä, joita hän olisi pystynyt hoitamaan. Virkamieslautakunnan mukaan avoinna olevia paikkoja oli tarjottu irtisanotuille pääesikunnan ohjeiden mukaisesti. Pääesikunta oli antanut rekrytoivalle joukko-osastolle lausunnon siitä, onko henkilö kykyjensä ja ammattitaitonsa puolesta sopiva avoinna olevaan virkaan tai voidaanko hänet siihen kouluttaa. Myös A:ta oli harkittu viran täytön yhteydessä, mutta lausunto oli tuon tehtävän osalta ollut kielteinen. Pääesikunta oli, ottaen huomioon irtisanottujen suuri määrä ja jäljelle jääneiden vastaavien tehtävien vähäisyys, täyttänyt uudelleensijoittamisvelvollisuutensa. Selvitystä siitä, että puolustusvoimissa olisi ollut täytettävänä oleva virka, johon A olisi tullut siirtää, ei ollut esitetty. Virkamieslautakunta ei voinut käytettävissään olevan selvityksen nojalla arvioida yksittäisten valintatilanteiden ja lausuntojen lainmukaisuutta. A:lle oli tarjottu soveltuvaa siviilivirkaa, mutta hän oli siitä kieltäytynyt. Virkamieslautakunnan mukaan ei ollut syytä epäillä pääesikunnan asettaneen irtisanomistilanteessa erikoisupseereita toimiupseereita parempaan asemaan. Pääesikunnan irtisanomispäätöstä ei ollut syytä kumota A:n esittämillä perusteilla. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Päätös
Asia 88/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Pääesikunta oli päätöksellä 16.6.2008 irtisanonut A:n virkasuhteen siten, että A:n virkasuhde puolustusvoimiin päättyi 1.1.2009 lukien tai päätöksen tiedoksiannosta lukien kuuden kuukauden kuluttua,... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 81/2007: Irtisanominen yksilöperusteella 1223586000000
Lyhennelmä Alueellinen ympäristökeskus oli irtisanonut rakennusmestari A:n virkasuhteen 14.8.2007 tekemällään päätöksellä. Päätöksen perusteluiden mukaan A:lta oli toistuvasti tuloksetta pyydetty selvitystä sivutoimistaan. A oli 15.5.2006 toimittanut yhden sivutoimi-ilmoituksen, joka oli kuitenkin ollut puutteellinen. A oli väittänyt, ettei hän ollut saanut palkkaa tai palkkiota sivutoimistaan. Työnantaja oli 2.5.2007 antanut A:lle kirjallisen varoituksen, josta A oli tehnyt oikaisuvaatimuksen virkamieslautakuntaan. Kirjallinen varoitus oli koskenut muun muassa sivutoimen ilmoittamatta jättämistä, luottamuksen vaarantumista tasapuolisuuteen virkatehtävien hoidossa ja virkamiehelle sopimatonta toimintatapaa. Virkamieslautakunta katsoi asiassa selvitetyn, että A oli toiminut valtion viraston X puheenjohtajana vuodesta 2004 kevääseen 2007. Lisäksi A oli vuonna 2004 valittu hallituksen päätöksellä kyseisen viraston valvojaksi. Näistä tehtävistä A:lle oli myös päätetty maksaa tuntikohtaiset palkkiot, ja A:n vaikutusvaltaan kuuluva yritys oli laskuttanut virastoa 88 486,60 euron laskulla, joka oli kattanut palkkiot A:n toimista viraston hallinnossa ja valvojana. Koska kyse oli ollut jo tehdystä työstä maksettavista palkkioista, ei asiassa ollut syytä pelkästään palkkioiden maksatukseen liittyvien epäselvyyksien perusteella katsoa, että kyse ei olisi ollut palkkiota vastaan tehdystä työstä. A:lla oli täten ollut sivutoimi, josta hänen olisi tullut tehdä ilmoitus työnantajalle. A:lle annetun kirjallisen varoituksen ja irtisanomisen väliin jäänyt aika oli ollut melko lyhyt. Kun otettiin kuitenkin huomioon työnantajan saama uusi selvitys A:n toiminnasta viraston X puheenjohtajana ja valvojana, asiassa ei ollut annettava ratkaisevaa merkitystä sille, oliko työnantaja varannut A:lle riittävän ajan muuttaa varoituksessa moitittavaksi osoitettua käyttäytymistä tai sille, että työnantaja oli jo aiemmin ollut tietoinen A:n puheenjohtajuudesta. Myöskään sillä seikalla, että A oli lopettanut puheenjohtajuutensa, ei ollut asiassa ratkaisevaa merkitystä ottaen huomioon, että A oli kiistänyt merkittävän osan sivutoimestaan. A oli antanut työnantajalleen harhaanjohtavia sekä puutteellisia tietoja sivutoimistaan ja siten heikentänyt työnantajan luottamusta häneen virkamiehenä. A:n toiminta luottamustehtävissä oli vaarantanut luottamusta tasapuolisuuteen virkatehtävien hoidossa ja haitannut virkatehtävien asianmukaista hoitamista. Työnantajalla oli asiaa kokonaisuudessaan arvioitaessa ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen (äänestys 5-3). Virkamieslautakunta hylkäsi tästä ja aikaisemmasta, kirjalliseen valitukseen liittyvästä muutoksenhausta aiheutuneiden kustannusten korvaamista koskevan vaatimuksen lakiin perustumattomana. KHO:2010:1490 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_18_§ Valtion_virkamiesL_25_§
Asia 81/2007: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Alueellinen ympäristökeskus oli irtisanonut rakennusmestari A:n virkasuhteen 14.8.2007 tekemällään päätöksellä. Päätöksen perusteluiden mukaan A:lta oli toistuvasti tuloksetta pyydetty... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 87/2007: Irtisanominen yksilöperusteella 1228428000000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 5.9.2007 irtisanonut toimistosihteeri A:n virkasuhteen. A oli sairausloman ja virkavapauden jälkeen kieltäytynyt palaamasta työhön. A oli ollut pois työstä sairauslomalla noin kolme vuotta 30.3.2007 saakka. Valtiokonttori ei ollut katsonut A:n täyttävän edellytyksiä työkyvyttömyyseläkkeeseen ja oli ilmeisesti alkuvuodesta 2007 hylännyt hänen hakemuksensa. Työterveyshuollon A:n terveystarkastukseen perustuneen lääkärinlausunnon 28.3.2007 mukaan A oli ollut kykenevä työhönsä siten, ettei häntä suositeltu fyysisesti raskaaseen ja kädet horisontaalitason yläpuolella tehtävään työhön. A oli edelleen katsonut olevansa sairauksiensa perusteella työkyvytön ja esittänyt elokuussa 2007 työnantajalle 20.4.2007 ja 15.5.2007 päivätyt lääkärinlausunnot työkyvyttömyydestään. A:n työkyvystä oli ollut ristiriitaista selvitystä. Työterveyslääkäri oli kuitenkin nimenomaisesti arvioinut A:n sairauksien vaikutusta hänen työkykyynsä suhteessa A:n virkatehtäviin eli toimistotehtäviin. Työnantaja oli lisäksi esittänyt A:lle työjärjestelyjä ja mahdollisuutta työkokeiluun. A ei ollut pitänyt kyseisiä toimenpiteitä mahdollisina. A oli katsonut, ettei hän ollut ollut työkykyinen eikä ollut aikonut missään tilanteessa palata työhön. Mainitut seikat huomioon ottaen virkamieslautakunta katsoi, että A oli jättäessään saapumatta työhön virkavapautensa päätyttyä rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa poliisilaitoksella oli ollut laissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen (äänestys 5-3). KHO:2009:3303 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_25_§ Valtion_virkamiesL_52_§ Valtion_virkamiesL_53_§_2_mom
Asia 87/2007: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 5.9.2007 irtisanonut toimistosihteeri A:n virkasuhteen. A oli sairausloman ja virkavapauden jälkeen kieltäytynyt palaamasta työhön. A oli ollut pois työstä sairauslomalla... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 80/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1255035600000
Lyhennelmä Pääesikunta oli päätöksellä 16.6.2008 irtisanonut A:n virkasuhteen siten, että A:n virkasuhde puolustusvoimiin päättyi 1.1.2009 lukien tai päätöksen tiedoksiannosta lukien kuuden kuukauden kuluttua, mikäli päätös annettiin tiedoksi myöhemmin kuin 30.6.2008. Perusteena oli A:n hoitamien tehtävien siirtyminen X Oy:lle 31.12.2008 lukien. Kaikille lakkaavia tehtäviä hoitaville oli tarjottu mahdollisuus siirtyä X Oy:n palvelukseen. Irtisanomispäätöksen mukaan puolustusvoimat oli selvittänyt mahdollisuuksia sijoittaa irtisanottavaa henkilöstöä muualle puolustusvoimiin ja uudelleensijoittamisvelvoite jatkui irtisanomisajan. Virkamieslautakunta katsoi, että päätöksen maininta uudelleensijoittamisvelvoitteesta ja sen kestosta oli pääesikunnan ohjeen mukainen. Ohjeessa oli kylläkin maininta 24 kuukauden takaisinottovelvoitteesta, joka tuli kysymykseen vasta, jos henkilö oli ilmoittautunut työnhakijaksi työvoimatoimistoon. Pääesikunta oli tarjonnut ohjeiden mukaisesti avoinna olevia paikkoja irtisanotuille. Virkamieslautakunnan mukaan pääesikunta oli, ottaen huomioon toisaalta irtisanottujen suuri määrä ja toisaalta jäljelle jääneiden vastaavien tehtävien vähäisyys, täyttänyt velvollisuutensa selvittää mahdollisuudet sijoittaa A muihin vastaaviin tehtäviin puolustusvoimien palveluksessa. Selvitystä siitä, että puolustusvoimissa olisi ollut täytettävänä virka, johon A olisi tullut siirtää, ei ollut esitetty. Irtisanomispäätös ei näin ollen ollut A:n esittämillä perusteilla valtion virkamieslain eikä pääesikunnan ohjeiden vastainen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Valtion_virkamiesL_32_§ Päätös
Asia 80/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Pääesikunta oli päätöksellä 16.6.2008 irtisanonut A:n virkasuhteen siten, että A:n virkasuhde puolustusvoimiin päättyi 1.1.2009 lukien tai päätöksen tiedoksiannosta lukien kuuden kuukauden kuluttua,... - Korvausvaatimus Asia 58/2008: Korvausvaatimus 1239915600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 20.8.2001 - 31.8.2006 työsopimussuhteissa ja 1.9.2006 - 31.12.2007 kolmessa peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa. Viraston mukaan määräaikaisten virkasuhteiden perusteena on ollut työ luonteesta johtuva syy eli vakinaisten virkamiesten sijaistaminen projektin aikana. Virkamieslautakunnan mukaan työsopimussuhteet eivät voineet olla virkamieslain nojalla määrättävän korvauksen perusteena. Virkamieslautakunta katsoi määräaikaisten virkasuhteista esitetyn selvityksen perusteella, että A:n työtehtäviä olivat olleet viraston pysyvät mikrotukitehtävät, eikä selvityksestä ilmennyt, että A:n tehtävät olisivat mitenkään liittyneet projektiin tai muiden henkilöiden sijaistamiseen. Ottaen huomioon, että A oli toiminut virastossa välittömästi määräaikaisiin virkasuhteisiin nimittämistään edeltävien lähes viiden vuoden ajan samanlaisissa tehtävissä, ei virastolla voitu katsoa olleen työn luonteesta johtuvaa syytä nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin, vaan A:n hoitamissa tehtävissä oli ollut pysyvä sijaisuustarve. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6-2). Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 58/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 20.8.2001 - 31.8.2006 työsopimussuhteissa ja 1.9.2006 - 31.12.2007 kolmessa peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa. Viraston mukaan määräaikaisten virkasuhteiden... - Korvausvaatimus Asia 62/2008: Korvausvaatimus 1239915600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa kahdessa peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa 1.8.2006 - 31.12.2007. Viraston selvityksen mukaan A:n määräaikaisuuksien perusteena oli projekti ja työn luonne. Osa A:n hoitamista tehtävistä kuului yksikön vakinaisiin perustehtäviin, mutta osa oli ollut projektiluontoisia tehtäviä. Suurin osa hankkeen rahoituksesta oli käytetty henkilöstökuluihin. Hankkeella oli rahoitettu kuitenkin myös muun muassa yksikön perustehtävissä tarvittavia laitehankintoja. Projektin kesto oli ollut A:n nimittämishetkillä tiedossa. Virkamieslautakunta katsoi esitetyn selvityksen perusteella, että viraston tarkoituksena oli ollut, että A:n hoitaman määräaikaisen viran kustannukset sijoitetaan hankkeen loputtua osaksi yksikön perusrahoitusta, eikä kyseessä siten ollut määräaikaiseksi tarkoitettu hanke. Hankkeen tilalle oli vuodesta 2008 alkaen perustettu toinen hanke ja A:n tehtävät olivat siirtyneet viraston vakinaisen henkilöstön hoidettaviksi. Näin ollen A:n määräaikaisille nimityksille ei ollut virkamieslain mukaista perustetta, kun työn luonne ei ollut tehtävien jatkuvuus huomioiden edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. Asiassa ei sen sijaan ilmennyt, että A:n halukkuus pitää perhevapaita olisi vaikuttanut siihen, ettei häntä ollut enää 1.1.2008 lukien nimitetty viraston palvelukseen. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 62/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa kahdessa peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa 1.8.2006 - 31.12.2007. Viraston selvityksen mukaan A:n määräaikaisuuksien perusteena oli projekti ja työn... - Virkasuhteen purkaminen Asia 56/2008: Virkasuhteen purkaminen 1235685600000
Lyhennelmä Korkeakoulu oli 9.5.2008 purkanut viestintäpäällikkö A:n virkasuhteen koeaikana. A ei ollut useista neuvotteluista ja konsultoinnista huolimatta pystynyt asianmukaisesti ja työnantajan edellyttämällä tavalla suoriutumaan virkatehtävistään, jotka olivat edellyttäneet erityisesti hyviä yhteistyö- ja vuorovaikutusominaisuuksia. A:n esimiestaidoista oli esitetty palautetta useammalta eri taholta. Vaikkakaan korkeakoulu ei ollut esittänyt yksityiskohtaista selvitystä siitä, millä konkreettisella tavalla puutteet A:n vuorovaikutustaidoissa olivat näkyneet, korkeakoululla oli ollut perusteet A:n virkasuhteen purkamiselle, kun otettiin huomioon virkasuhteen purkamiselle koeaikana asetetut edellytykset. Selvitystä siitä, että A:n virkasuhde olisi purettu epäasiallisilla perusteilla, ei ollut esitetty. A:lle oli myös varattu lain edellyttämällä tavalla oikeus tulla asiassa kuulluksi. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2009:2572 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_10_§ Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom Päätös
Asia 56/2008: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Korkeakoulu oli 9.5.2008 purkanut viestintäpäällikkö A:n virkasuhteen koeaikana. A ei ollut useista neuvotteluista ja konsultoinnista huolimatta pystynyt asianmukaisesti ja työnantajan edellyttämällä... - Kirjallinen varoitus Asia 49/2009: Kirjallinen varoitus 1261087200000
Lyhennelmä Kauppakorkeakoulu oli 24.3.2009 antanut professori A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena oli päätöksen mukaan A:n laiminlyönti nimetä oppiaineen vastuuhenkilönä opettajat kursseille sekä A:n epäasiallinen ja aggressiivinen käyttäytyminen sihteeriä kohtaan 18.2.2009. Lisäksi A:n väitettiin lähettäneen kauppakorkeakoulun henkilöstölle epäasiallisia ja uhkaavia sähköpostiviestejä, joiden tarkoituksena oli katsottu olleen virantäyttöprosessin häirintä. A:n sähköpostiviestit olivat hänen mukaansa osa kauppakorkeakoulun sisäistä mielipiteenvaihtoa, jossa hänellä on oikeus esittää näkemyksensä virantäytöstä. Sihteeriin kohdistuneen väitetyn epäasiallisen ja aggressiivisen käytöksen suhteen päätöstä edeltävässä kuulemiskirjeessä ei ollut selvitetty tapahtuman yksityiskohtia. Virkamieslautakunnan mukaan A:ta ei ollut siten kuultu tästä varoitusperusteesta ennen päätöksentekoa hallintolain edellyttämällä tavalla, eikä A:n menettelyä tältä osin voitu käyttää varoituksen perusteena. Sähköpostiviestien osalta virkamieslautakunta totesi, ettei yksi asiaton ilmaisu yhdessä viestissä vielä merkinnyt, että viestit olisivat kokonaisuutena arvioiden asiattomia. Viesteistä ei myöskään ilmennyt virantäyttöprosessin häiritsemistarkoitusta. Niistä ei ilmennyt uhkaavia seikkoja, eikä uhkauksena myöskään voitu pitää A:n ehdotusta käsitellä asia julkisuudessa. A:n menettelyä ei tältäkään osin voitu pitää varoituksen perusteena. A ei ollut kuitenkaan nimennyt kurssien opettajia siitä huolimatta, että häntä oli 6.2.2009 siihen kehotettu ja hänelle oli 19.2.2009 siitä vielä huomautettu. Virkamieslautakunta katsoi, että A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuttaan. Peruste varoituksen antamiseen oli tältä osin ollut siis olemassa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§ HallintoL_34_§ Päätös
Asia 49/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Kauppakorkeakoulu oli 24.3.2009 antanut professori A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena oli päätöksen mukaan A:n laiminlyönti nimetä oppiaineen vastuuhenkilönä opettajat kursseille... - Kirjallinen varoitus Asia 52/2008: Kirjallinen varoitus 1257458400000
Lyhennelmä Lääninhallitus oli 30.4.2008 antanut kansliapäällikkö A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena olivat virkavelvollisuuden rikkomiset, joista A oli hovioikeudessa tuomittu sakkorangaistukseen. Lisäksi varoituksen perusteena olivat yhteistoimintakomitean koolle kutsumisen laiminlyönnit, perusteettomien matkalaskujen hyväksyminen, tuloskeskustelujen käymisen laiminlyönnit, työjärjestyksen vastaisten nimityksien tekeminen ja osastokokouksen pitämisen laiminlyöminen. A oli myös tehnyt tutkintapyyntöjä ja ilmoituksia muille virastoille lääninhallituksen toiminnassa havaitsemistaan epäkohdista pyrkimättä ensin korjaamaan niitä sisäisin keskusteluin. A oli ilmoittanut haluavansa tulla henkilökohtaiseksi kuulluksi, mutta olevansa kykenemätön osallistumaan kuulemistilaisuuksiin terveydentilansa vuoksi. Kuulemistilaisuudessa A:ta oli edustanut hänen asianajajansa. Virkamieslautakunta totesi, että A:lle oli virkamieslain edellyttämällä tavalla varattu tilaisuus tulla kuulluksi asiassa, eikä kuulemista tehnyt laittomaksi se, että lääkärinlausunto A:n kyvystä saapua kuulemistilaisuuteen oli hankittu ilman A:n suostumusta. Kysymys oli myös varoituksen antajan ja esittelijän esteellisyydestä. Virkamieslautakunnan mukaan myös johtavalla virkamiehellä on oikeus tutkintapyynnöin ja oikeuskanslerille tehdyin ilmoituksin puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin siten, ettei tästä aiheudu hänelle kielteisiä seuraamuksia. Ottaen huomioon myös yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä säädetty vastatoimien kielto, A:n toiminta ei ollut sillä tavoin virkamiehelle sopimatonta, että sitä voitaisiin pitää varoituksen perusteena. Hovioikeudessa tuomittujen tekojen osalta virkamieslautakunta katsoi, että lääninhallituksella oli ollut perusteet odottaa asiassa käräjäoikeuden ja myös hovioikeuden tuomiota ennen varoitusmenettelyyn ryhtymistä. A oli käyttäytynyt hovioikeuden tuomiossa tarkoitetulla tavalla virkavelvollisuuksiensa vastaisesti ja kun otettiin vielä huomioon A:n korkea virka-asema, oli lääninhallituksella ollut perusteet antaa hänelle kirjallinen varoitus. Muista varoituksen perusteena olleista teoista ja laiminlyönneistä tai niiden ilmi tulosta oli kulunut varoitusmenettelyn alkamiseen mennessä yhdestä seitsemään vuotta. Virkamieslautakunta katsoi, ettei näihin ollut vedottu kohtuullisessa ajassa, joten kyseiset teot ja laiminlyönnit eivät voineet olla varoituksen perusteena. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§ HallintoL_28_§_1_mom_3_ja_7_kohta Yhdenvertaisuuslaki_8_§ Päätös
Asia 52/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Lääninhallitus oli 30.4.2008 antanut kansliapäällikkö A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena olivat virkavelvollisuuden rikkomiset, joista A oli hovioikeudessa tuomittu sakkorangaistukseen.... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 50/2008: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1226008800000
Lyhennelmä Virasto oli 16.4.2008 irtisanonut meriturvallisuusjohtaja A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 27.3.2008 tuominnut A:n järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta sakkoihin. Käräjäoikeus oli katsonut, että A oli kieltäytynyt esittämästä henkilökorttiaan ja tehnyt vartija B:lle väkivaltaa työntämällä B:n pois huoneensa ovelta. A:n virka-asema turvallisuusjohtajana oli edellyttänyt häneltä alempia virkamiehiä moitteettomampaa käytöstä. A:n oli asemansa vuoksi tullut olla tietoinen turvallisuusmääräysten noudattamisen tärkeydestä ja toimia tässä suhteessa esimerkillisesti. Teon moitittavuutta oli lisännyt se, että tapahtumapaikkana olivat olleet viraston tilat. Virkamieslautakunta katsoi kuitenkin, että vaikka A oli tuomittu teostaan rangaistukseen, tapahtumista esitetty selvitys antoi aihetta olettaa A:n toimineen enemmänkin ajattelemattomasti kuin tarkoituksellisesti rikkoneen turvallisuusmääräyksiä. Ottaen huomioon vielä sen, että A:lle oli tuomittu vain lievä sakkorangaistus, irtisanominen seurauksena A:n teosta ei ollut ollut oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen. A:n käyttäytyminen oli ollut moitittavaa, mutta se ei ollut kuitenkaan muodostanut erityisen painavaa syytä, jonka nojalla A olisi voitu irtisanoa. Näin ollen myöskään A:n virantoimituksesta pidättämiselle ei ollut ollut perusteita. A:lle oli 3.4.2008 päivätyllä kirjeellä varattu tilaisuus tulla kuulluksi asiassa. A oli antanut kirjallisen vastineen. Asiassa ei ollut tapahtunut kuulemisvirhettä sillä perusteella, ettei A:lle ollut varattu tilaisuutta tulla kuulluksi kokouksessa vaan kirjallinen vastine oli katsottu riittäväksi. Virkamieslautakunnan mukaan pääjohtaja C ei ollut ollut asiassa esteellinen eikä päätösesityksen valmistelussa tai päätöksenteossa ollut muutenkaan tapahtunut menettelyvirhettä, jonka perusteella päätös olisi tullut kumota. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi viraston päätöksen (äänestys 6-3). KHO:2009:3223 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_66_§ HallintoL_6_§ HallintoL_28_§ Päätös
Asia 50/2008: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Virasto oli 16.4.2008 irtisanonut meriturvallisuusjohtaja A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 27.3.2008 tuominnut A:n järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta... - Korvausvaatimus Asia 41/2008: Korvausvaatimus 1235685600000
Lyhennelmä A oli nimitetty lääninhallituksen palvelukseen määräaikaisiin henkilöstöpäällikön virkasuhteisiin 18.4.2005 - 31.10.2007 yhteensä neljällä peräkkäisellä nimityksellä. Ministeriö oli antanut vuoden 2006 loppuun saakka virastoille virkojen täyttökiellon, jonka tarkoituksena oli turvata talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen perustamisen myötä näistä talous- ja henkilöstöhallinnon tehtävistä vapautuvan henkilöstön uusiin tehtäviin siirtyminen sekä varmistaa palvelukeskuksen resursointi. Kahden ensimmäisen nimityksen osalta 18.4.2005 - 31.12.2006 virkamieslautakunta totesi, että vireillä olleen organisaatiouudistuksen johdosta hallintopäällikön viran tehtäviä oli voitu hoitaa nimittämällä A kahdesti määräaikaisiin virkasuhteisiin. Virantäyttökiellon poistuttua viran avoinna pitäminen oli lääninhallituksen mukaan johtunut organisaatiouudistuksesta, jolla hallinto-osastolle oli muodostettu uusi yksikkö. Tähän yksikköön oli perustettu uusi hallintopäällikön virka, joka täytettiin 1.3.2008 lukien ja lisäksi virastoon oli perustettu uusi henkilöstösuunnittelijan virka. Virkamieslautakunnan mukaan kyseisellä organisaatiouudistuksella oli edellä todetut seikat huomioiden ollut tosiasiallista vaikutusta A:n hoitaman henkilöstöpäällikön viran tehtäviin. Tämä ja uudistuksen toimeenpanon lyhyehkö kesto huomioiden henkilöstöpäällikön viran tehtävien hoitaminen oli edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin myös 1.1. - 31.10.2007. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 41/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty lääninhallituksen palvelukseen määräaikaisiin henkilöstöpäällikön virkasuhteisiin 18.4.2005 - 31.10.2007 yhteensä neljällä peräkkäisellä nimityksellä. Ministeriö oli... - Korvausvaatimus Asia 41/2009: Korvausvaatimus 1259877600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulussa lehtorin määräaikaisissa virkasuhteissa lukuvuosina 2001 - 2008 yhteensä 10 nimityksellä. Virkamieslautakunnan mukaan A:lla oli oikeus korvaukseen ensimmäisen nimityksen osalta, sillä hänet oli nimitetty määräaikaiseen tuntiopettajan tehtävään, eikä korkeakoulu ollut esittänyt mitään perustetta määräaikaisuudelle. Seuraavaksi kahdeksi vuodeksi A oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen lehtorin tehtäviin. Korkeakoulu ei ollut osoittanut, että A:n tehtävät olisivat poikenneet hänen aiemmin hoitamistaan tuntiopettajan tehtävistä tai että korkeakoululla olisi ollut A:n nimittämishetkillä tiedossaan sellaisia tulevan viran perustamiseen ja täyttämiseen liittyviä seikkoja, joiden nojalla A:n tehtävien olisi voitu arvioida olevan tilapäisiä. Näistä syistä, ja kun A:n hoitamien tehtävien pysyvyydestä ei ollut kiistaa, työn luonne ei ollut edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. Seuraavat kolme nimitystä olivat liittyneet vireillä olleeseen organisaatiouudistukseen ja siihen liittyneisiin virantäyttökieltoihin. Uudistuksen kesto oli ollut A:n nimityksiä tehtäessä tiedossa, joten korkeakoululla oli ollut peruste nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. Seuraavat kolme nimitystä olivat perustuneet avoinna olevan viran tehtävien hoidon väliaikaiseen järjestämiseen. Virka oli perustettu 24.2.2005, sen täyttäminen aloitettu keväällä 2006 ja virkaan oli valittu henkilö 21.11.2006. Korkeakoulu perusteli virantäyttöprosessin hitautta sillä, että korkeakouluun oli samanaikaisesti perustettu useita uusia virkoja. Virkamieslautakunnan mukaan viran tehtäviä oli voitu hoitaa nimittämällä A määräaikaisiin virkasuhteisiin. A oli nimitetty vielä kahdesti määräaikaiseen koordinaattorin virkasuhteeseen. Selvityksen mukaan A:n tehtävät olivat jatkuneet edelleen samanlaisina. Lisäksi samanlaisten tehtävien hoitoa varten oli perustettu uusi harjoitusmestarin virka. Virkamieslautakunta katsoi kyseisen viran perustamisen olevan osoitus A:n aiemmin hoitamien tehtävien pysyvyydestä. Kyseessä ei siten ollut työn luonteesta johtuva tilapäinen tehtävä, eikä perustetta määräaikaisuuksille ollut. Virkamieslautakunta velvoitti korkeakoulun maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5-4). A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin lakiin perustamattomana. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ HallintoL_64_§
Asia 41/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulussa lehtorin määräaikaisissa virkasuhteissa lukuvuosina 2001 - 2008 yhteensä 10 nimityksellä. Virkamieslautakunnan mukaan A:lla oli oikeus korvaukseen... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 46/2007: Irtisanominen yksilöperusteella 1208379600000
Lyhennelmä Virasto irtisanoi A:n 4.5.2007 annetulla päätöksellä. Päätöksen perusteena oli A:n epäasiallinen ja sopimaton käytös. A:lle oli tästä syystä annettu suullinen huomautus ja kaksi kirjallista varoitusta. A oli itse kertonut tulleensa epätasa-arvoisen kohtelun ja työpaikkakiusaamisen uhriksi. A:n kokemus oli, ettei häntä ollut ymmärretty eikä työpaikan ongelmiin puututtu ja että A:sta oli yksin tehty syyllinen työpaikan ongelmiin. A:n esittämien väitteiden perusteella oli tehty lukuisia selvityksiä ja tutkimuksia työpaikan olosuhteista. Selvityksissä ei ilmennyt seikkoja, jotka olisivat tukeneet A:n väitteitä häneen kohdistuneesta kiusaamisesta tai epäasiallisesta käyttäytymisestä. Sen sijaan oli ilmennyt, että A:n oma käytös oli aiheuttanut ristiriitatilanteita ja pahaa oloa ja että A:n oli ollut vaikeaa sopeutua työyhteisön sääntöihin ja johdon määräyksiin. A:n käytös ei ollut muuttunut suullisesta huomautuksesta ja kirjallisista varoituksista huolimatta toivotulla tavalla. A:n käytös oli jatkunut pitkään ja toistunut usein ja monen työtoverin kohdalla, mikä on ollut omiaan häiritsemään työntekoa ja tulehduttamaan työyhteisön ilmapiiriä. Mikään A:n yksittäinen teko ei ollut niin moitittavaa, että se olisi yksin muodostanut irtisanomisperusteen. A on kiistatta itse kokenut tulleensa kiusatuksi, mutta muiden työyhteisön jäsenten kokemus oli, että A:n käytös haittasi työpaikan ilmapiiriä. Näissä olosuhteissa työnantajalla ei ollut muuta keinoa työyhteisön ilmapiirin rauhoittamiseen kuin A:n irtisanominen. Työnantajalla oli siten erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2010:1140 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom
Asia 46/2007: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Virasto irtisanoi A:n 4.5.2007 annetulla päätöksellä. Päätöksen perusteena oli A:n epäasiallinen ja sopimaton käytös. A:lle oli tästä syystä annettu suullinen huomautus ja kaksi kirjallista... - Kirjallinen varoitus Asia 16/2008: Kirjallinen varoitus 1232056800000
Lyhennelmä Verovirasto oli 17.1.2008 antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnin johdosta. A oli 17.1.2008 tekemällään hallintopäätöksellä myöntänyt yli 8 kuukauden pituisen palkallisen virkavapauden henkilölle, joka oli itse irtisanoutunut virastaan. Valtion virkaehtosopimus (2007-2010) ei mahdollista palkallisen virkavapauden myöntämistä tällaisessa tilanteessa. Palkallisen virkavapauden myöntäminen oli lisäksi ollut vastoin virkamiesten tasapuolisen kohtelun vaatimusta ja perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta, ja A oli toiminut tilanteessa myös vastoin esimiehensä työnjohtomääräyksiä. Vaikka A oli ollut toimivaltainen päätöksen tekemiseen, oli hänen katsottava ylittäneen harkintavaltansa ja laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan. Asiassa ei ollut ilmennyt, että A olisi jatkanut toimintaansa samanlaisena työnantajan puututtua asiaan. A oli lisäksi pyrkinyt vaikuttamaan tekemänsä hallintopäätöksen peruuttamiseen, ja palkallisen virkavapauden saanut toimistopäällikkö olikin luopunut vetoamasta A:n tekemään päätökseen peruuttamalla irtisanomisilmoituksensa ja virkavapaushakemuksensa. Vaikka A:n toiminnasta ei täten ollut aiheutunut haittaa, oli virkamieslautakunnan mukaan hänen tekoaan pidettävä kuitenkin niin moitittavana, että kirjallisen varoituksen antamiseen oli ollut lain tarkoittamat perusteet. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2009:2595: A peruutti valituksensa. Lausunnon antaminen asiasta raukesi. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 16/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Verovirasto oli 17.1.2008 antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnin johdosta. A oli 17.1.2008 tekemällään hallintopäätöksellä myöntänyt yli 8 kuukauden pituisen... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 34/2008: Virantoimituksesta pidättäminen 1226008800000
Lyhennelmä Virasto oli 4.3.2008 pidättänyt johtaja A:n virantoimituksesta rikosasian oikeuskäsittelyn ajaksi 5.3.2008 lukien. Syyttäjä oli katsonut A:n syyllistyneen järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamiseen viraston tiloissa. Johtokunnan kokous, jossa A:n virantoimituksesta oli päätetty, oli pidetty sähköpostikokouksena, vaikka laissa tai asetuksessa ei ollut ollut siihen nimenomaisesti oikeuttavaa säännöstä. Virkamieslautakunnan mukaan sähköpostikokouksessa 4.3.2008 tehty A:n virantoimituksesta pidättämistä koskeva päätös oli syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja se oli siten lain vastainen. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi viraston päätöksen. KHO:2009:3222: Viraston johtokunnan päätöksentekoa koskevissa säännöissä tai määräyksissä ei ollut edellytetty, että johtokunnan jäsenten tulisi olla kokouksissa henkilökohtaisesti läsnä. Pelkästään se seikka, ettei laissa tai asetuksessa ole siihen nimenomaan oikeuttavaa määräystä, ei ollut esteenä tällaisen kokouksen järjestämiseen. Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja otti oikaisuvaatimuksen asiaa virkamieslautakunnalle palauttamatta välittömästi tutkittavaksi. Kokousmenettely ei ollut virheellistä sillä perusteella, että asiassa ei ollut selvitetty erään jäsenen poissaolon perustetta tai sitä, olisiko jäsen ollut muutoin tavoitettavissa. Myöskään äänestysmenettely ei ollut kokouksessa virheellinen, sillä päätökset tehdään asetuksen mukaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä. A ei ollut oikaisuvaatimuksessaan esittänyt perusteita, joiden nojalla johtokunnan päätöstä virantoimituksesta pidättämisestä olisi pidettävä lainvastaisena. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Päätös
Asia 34/2008: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Virasto oli 4.3.2008 pidättänyt johtaja A:n virantoimituksesta rikosasian oikeuskäsittelyn ajaksi 5.3.2008 lukien. Syyttäjä oli katsonut A:n syyllistyneen järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamiseen... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 35/2009: Virantoimituksesta pidättäminen 1259877600000
Lyhennelmä Koulutuskeskus oli 9.2.2009 pidättänyt perhekotiohjaaja A:n virantoimituksesta toistaiseksi, koska A:n epäiltiin kajonneen koulutuskeskuksen oppilaan fyysiseen koskemattomuuteen ja vapauteen. A:n ei katsottu enää nauttineen tehtävien hoidon edellyttämää ehdotonta luottamusta. Päätöksen liitteenä oli kuulemistilaisuudesta laadittu pöytäkirja liitteineen. Pöytäkirjasta ilmeni, ettei A:lle ollut kutsun yhteydessä ilmoitettu kuulemisten tarkoitusta. Virkamieslautakunnan mukaan A:lla ei siten ollut tilaisuutta valmistautua kuulemiseen tai tutustua kuulemisen kohteena olleisiin asiakirjoihin ja aineistoon. A:lle ei ollut myöskään varattu riittävää määräaikaa selityksen antamiselle, vaikka hän oli nimenomaisesti kuulemistilaisuudessa ilmaissut, ettei kyennyt antamaan selitystä kyseisessä tilaisuudessa. A:lla olisi ollut oikeus pyyntönsä johdosta käyttää asiamiestä tai avustajaa jo kuulemisen yhteydessä. Selvityksestä ei myöskään ilmennyt, että A:lle olisi ilmoitettu mahdollisuudesta pyytää luottamusmiehen kuulemista. Koulutuskeskuksen päätös oli edellä todetuilla perusteilla syntynyt kuulemisen osalta virheellisessä järjestyksessä ja päätös oli siten lainvastaisena kumottava. Asian näin päättyessä enemmän lausunnon antaminen A:n asiassa raukesi. Virkamieslautakunta hyväksyi A:n oikaisuvaatimuksen ja kumosi koulutuskeskuksen päätöksen. Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom Valtion_virkamiesL_43_§_1_mom Valtion_virkamiesL_43_§_2_mom HallintoL_12_§ HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_36_§
Asia 35/2009: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Koulutuskeskus oli 9.2.2009 pidättänyt perhekotiohjaaja A:n virantoimituksesta toistaiseksi, koska A:n epäiltiin kajonneen koulutuskeskuksen oppilaan fyysiseen koskemattomuuteen ja... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 36/2009: Virantoimituksesta pidättäminen 1258668000000
Lyhennelmä Vankila oli 6.2.2009 pidättänyt A:n virantoimituksesta siihen saakka, kunnes irtisanomista koskeva päätös saa lainvoiman. Päätöksessä oli todettu, että A oli aiemmalla 11.12.2008 tehdyllä päätöksellä irtisanottu ja pidätetty samalla virantoimituksesta irtisanomisajan loppuun saakka. A oli hakenut muutosta kyseiseen päätökseen virkamieslautakunnalta, missä asia oli edelleen vireillä (asia 2/2009). Virkamieslautakunnan mukaan se seikka, että vankilan johtaja ja apulaisjohtaja olivat ennen A:n virkasuhteen irtisanomista koskevan asian vireille tuloa esittäneet A:lle pyynnön irtisanoutua itse virastaan, ei ollut sellainen erityinen peruste, jonka johdosta heidän objektiivisen puolueettomuutensa olisi katsottava vaarantuneen. He eivät siten ole olleet esteellisiä osallistumaan tässä käsiteltävänä olleeseen virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen. A oli tehnyt irtisanomispäätöksestä oikaisuvaatimuksen virkamieslautakunnalle valitusajan kuluessa. Näin ollen A on voitu virkamieslain 40 §:n nojalla irtisanomisajan kuluttua loppuun pidättää virantoimituksesta, kunnes irtisanomista koskeva päätös saa lainvoiman. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_40_§_1_mom HallintoL_27_§_1_mom HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta
Asia 36/2009: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vankila oli 6.2.2009 pidättänyt A:n virantoimituksesta siihen saakka, kunnes irtisanomista koskeva päätös saa lainvoiman. Päätöksessä oli todettu, että A oli aiemmalla 11.12.2008 tehdyllä... - Korvausvaatimus Asia 8/2008: Korvausvaatimus 1219957200000
Lyhennelmä Yliopisto oli nimittänyt A:n useisiin välinehuoltajan ja laboratoriohuoltajan määräaikaisiin virkasuhteisiin 24.1.2005 - 31.12.2007. Tehtävä oli vuoden 2007 alussa muuttunut osa-aikaiseksi. Nimittämiskirjojen mukaan määräaikaisuuden peruste oli vuonna ollut projektiluontoinen työ ja vuosina 2006 ja 2007 keskeneräiset virka-/työjärjestelyt yksikössä. A:n määräaikaisten virkasuhteiden perusteena oli ollut yksikön uusien tilojen käyttöönotosta ja varustamisesta aiheutunut tilapäisen työvoiman tarve. Virkamieslautakunnan mukaan työntekijöiden määrän ja työpanoksen tarpeen arvioiminen oli työnantajan harkintavaltaan kuuluva asia. Yliopisto oli jo viimeistä nimitystä annettaessa katsonut, että tehtävät oli voitu hoitaa A:n osa-aikaisella työpanoksella. A:n tehtäviä hoitamaan ei ollut määräaikaisen virkasuhteen päättymisen jälkeen palkattu toista työntekijää. Sillä, että A:lla oli työn vastaanottaessaan ollut virheellinen käsitys siitä, että työ oli ollut vakituinen, ei ollut merkitystä asiassa. A:n käsitystä siitä, että virkasuhteen päättyminen olisi johtunut epäasiallisista syistä, ei voitu pitää uskottavana. A:n nimittäminen kolmeen määräaikaiseen virkasuhteeseen oli johtunut työn luonteesta. Yliopistolla oli täten ollut oikeus nimittää A toistuvasti määräaikaiseen virkasuhteeseen, eikä A:lla ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen (äänestys, jossa 8 kannatti korvausvaatimuksen hylkäämistä ja yksi jäsen kannatti seitsemää kuukauden korvausta vastaavaa palkkaa). Virkamieslautakunta ei tutkinut korvausvaatimusta lomarahan maksamista, määräaikaisen virkasuhteen osa-aikaistamista ja henkistä kärsimystä koskevalta osalta. KHO: 2010:866 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Valtion_virkamiesL_58_§ Päätös
Asia 8/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Yliopisto oli nimittänyt A:n useisiin välinehuoltajan ja laboratoriohuoltajan määräaikaisiin virkasuhteisiin 24.1.2005 - 31.12.2007. Tehtävä oli vuoden 2007 alussa muuttunut osa-aikaiseksi.... - Korvausvaatimus Asia 14/2009: Korvausvaatimus 1261087200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt instituutin koulutusryhmässä määräaikaisessa virkasuhteessa kouluttajana 24.9.2007 - 31.7.2008. Määräaikaisuuden perusteena nimittämiskirjassa oli mainittu koulutusryhmän määräaikaisuus. Virkamieslautakunta totesi esitetyn selvityksen perusteella, että koulutusryhmän kahtena ensimmäisenä toimintavuotena 2002 - 2004 kyse oli ollut kokeiluluonteisesta koulutusprojektista. Ryhmän toiminta ei kuitenkaan enää vuoden 2004 syksystä lukien ollut tilapäistä. Nimityksen lainmukaisuutta tuli kuitenkin arvioida nimitystä annettaessa tiedossa olevien seikkojen perusteella. Vuosina 2006 - 2007 oli ollut vireillä hankkeita toiminnan muuttamisesta siten, että vuonna 2007 alettiin valmistella valtion ammatillisten erityisoppilaitosten siirtoa pois valtiolta. A:ta nimitettäessä nämä uudistushankkeet olivat olleet nimittäjän tiedossa. A:n nimittämiselle yhteen määräaikaiseen virkasuhteeseen oli siten ollut työn luonteesta johtuva peruste. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n korvausvaatimuksen korkovaatimuksineen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 14/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt instituutin koulutusryhmässä määräaikaisessa virkasuhteessa kouluttajana 24.9.2007 - 31.7.2008. Määräaikaisuuden perusteena nimittämiskirjassa oli mainittu koulutusryhmän... - Korvausvaatimus Asia 9/2009: Korvausvaatimus 1261087200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt instituutin koulutusryhmässä 1.8.2002 - 31.7.2008 kouluttajana kuudessa peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa. Kolmessa ensimmäisessä nimittämiskirjassa ei ollut merkintää määräaikaisuuden perusteesta ja kolmessa viimeisessä perusteeksi oli ilmoitettu koulutusryhmän määräaikaisuus. A vaati suullisen käsittelyn toimittamista. Instituutin selvityksen perusteella virkamieslautakunta katsoi, että A:n kahden ensimmäisen nimityksen aikana koulutusryhmä oli ollut kokeiluluontoinen koulutusprojekti. Näin A:n kahdelle ensimmäiselle nimitykselle oli ollut työn luonteesta johtuva peruste. Virkamieslautakunnan mukaan ryhmän toiminta ei kuitenkaan enää vuoden 2004 syksystä lukien ollut tilapäistä. Lisäksi A:n kouluttajan työtehtävät olivat koulutusryhmän koko toiminnan ajan pysyneet samoina siten, ettei niiden luonnetta voitu pitää hyväksyttävänä perusteena määräaikaisuudelle. Oppilasmäärien vaihtelulla ei ollut merkitystä tehtävien pysyvyyden kannalta. Myöskään vuosina 2006 - 2007 suunnitteilla olleilla toiminnan uudelleenjärjestelyillä ei voitu perustella A:n nimitysten määräaikaisuutta, kun ryhmän toiminta oli vakiintunut jo vuonna 2004. A:n nimityksille 1.7.2004 - 31.7.2008 ei ollut työn luonteesta johtuvaa perustetta ja A:lla oli siten oikeus hakemaansa korvaukseen. Kun virkamieslautakunta otti huomioon asiakirjoista saatavan selvityksen ja virkamieslautakunnan päätöksen, suullisen käsittelyn toimittamiselle ei ollut perusteita. Virkamieslautakunta hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Virkamieslautakunta määräsi instituutin maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5-4). Viivästyskorkoa koskeva vaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 9/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt instituutin koulutusryhmässä 1.8.2002 - 31.7.2008 kouluttajana kuudessa peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa. Kolmessa ensimmäisessä nimittämiskirjassa ei... - Korvausvaatimus Asia 76/2006: Korvausvaatimus 1208466000000
Lyhennelmä A on toiminut yliopistossa musiikin opettajana 1.1.1995 - 31.7.2006 yhteensä 13 määräaikaisessa virkasuhteessa. Yliopisto ei ole esittänyt selvitystä opetuksen määristä vuosina 1995 - 2000, jolloin koulutuksen järjestämistä ja tutkintorakenteita muutettiin. Vuosien 2000 - 2006 opetuksesta esitetyn selvityksen perusteella opetuksen tarve on ollut jatkuvaa ja A:n tehtävät siten pysyviä. Esitetyn selvityksen perusteella virkamieslautakunta katsoo, että yliopistolla ei 1.1.1995 - 31.7.2000 ole ollut laissa tarkoitettua perustetta nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin. Vuosina 2000 - 2002 A:n määräaikaisten virkasuhteiden perusteena on yliopiston mukaan ollut avoimen viran tehtävien hoito ja virkarakenteen muutokseen liittyvät virkajärjestelyt. Yliopiston mukaan A:ta ei ole valittu yliopistonlehtorin virkaan, koska hän ei ole suorittanut tohtorin tutkintoa. A:n kelpoisuutta virkaan ei muulta osin ole kiistetty. A on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon ja hänen on asiassa saatu selvitys huomioon ottaen katsottava olevan erittäin hyvin perehtynyt tehtäväalaan. Hän on siten katsottava täyttäneen viran kelpoisuusvaatimukset eikä määräaikaisten virkasuhteiden perusteena siten voi olla kelpoisuuden puuttuminen. Yliopiston esittämät virkajärjestelyihin liittyvät seikat ja se, että A ei ole ottanut vastaan assistentuuria tilanteessa, jossa hän on hoitanut lehtorin virkaa, eivät asiaa kokonaisuudessaan arvioiden myöskään ole laissa tarkoitettu peruste nimittää hänet määräaikaisiin virkasuhteisiin 1.8.2000 - 31.12.2002. Määräaikaisten virkasuhteiden perusteena 1.1.2003 - 31.7.2006 on ollut sijaisuus ja siten virkamieslaissa tarkoitettu laillinen peruste. Virkamieslautakunta on korvauksen määrää arvioidessaan ottanut huomioon edellä todetut olosuhteet kokonaisuudessaan sekä A:n iän ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä. Virkamieslautakunta määrää yliopiston maksamaan A:lle 14 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Vaatimus hylätään enemmälti (7-1). KHO:2009:3431 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 76/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on toiminut yliopistossa musiikin opettajana 1.1.1995 - 31.7.2006 yhteensä 13 määräaikaisessa virkasuhteessa. Yliopisto ei ole esittänyt selvitystä opetuksen määristä vuosina 1995 - 2000,... - Korvausvaatimus Asia 1/2009: Korvausvaatimus 1256245200000
Lyhennelmä A oli nimitetty yhteensä kahdeksaan määräaikaiseen virkasuhteeseen 27.10.2003 - 31.12.2008. A:n tehtäviin oli kuulunut ministeriön asetuksen mukaisten poikkeuslupahakemusten käsittely. Viimeisimmässä nimityskirjassa määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu työn luonne, mutta muissa nimittämiskirjoissa määräaikaisuuden perustetta ei ollut ilmoitettu. Virasto ei ollut väittänytkään, että viimeistä määräystä annettaessa olisi ollut tiedossa Suomen ja Venäjän välisten neuvottelujen tuloksena sittemmin saavutettu poikkeuslupahakemusten huomattava väheneminen. Edellä mainitussa asetuksessa poikkeuslupamenettelyä ei ollut määrätty väliaikaiseksi ja samat tehtävät olivat jatkuneet vuodesta 2003 lukien. Virkamieslautakunnan mukaan kyse ei siten ollut tehtävien hoidon väliaikaisesta järjestämisestä. A:n tehtäviä ei voitu myöskään pitää luonteeltaan tilapäisinä sen vuoksi, että poikkeuslupahakemusten määrä oli vaihdellut vuodesta toiseen. Myöskään sillä seikalla, että poikkeuslupien myöntämiseen liittyi ennalta arvaamattomuutta asetuksessa määrätystä vastavuoroisuudesta johtuen, ei ollut merkitystä tehtävien pysyvyyden kannalta. Virastolla ei ollut perustetta nimittää A kahdeksaan määräaikaiseen virkasuhteeseen. Virkamieslautakunta, vaatimuksen enemmälti hyläten, määräsi viraston maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5-2-2). Viivästyskorkoa koskeva vaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 1/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty yhteensä kahdeksaan määräaikaiseen virkasuhteeseen 27.10.2003 - 31.12.2008. A:n tehtäviin oli kuulunut ministeriön asetuksen mukaisten poikkeuslupahakemusten käsittely. Viimeisimmässä... - Kirjallinen varoitus Asia 72/2007: Kirjallinen varoitus 1207256400000
Lyhennelmä Tullipiirin päätös 28.6.2007, jolla tullitarkastaja A:lle on annettu kirjallinen varoitus, koska hän on toiminut valtion virkamieslain 14 §:n vastaisesti. Vartijat ovat tammikuussa 2007 joutuneet tarkastamaan kahden matkatavaroiden lajittelutiloissa siviilipukuisena ja ilman näkyvillä olevaa henkilökorttia olleen tullirikosvalvonnan tullitarkastajan sekä matkalaukkua matkatavaroiden lajitteluhallissa ilman työsuojelumääräysten mukaan pakollisena varusteena käytettävää huomioliiviä etsineen tullitarkastajan henkilöllisyyden. Tammikuun 12. päivän tapahtumat ovat tulleet tullipiirin hallintoyksikön tietoon 13.2.2007 päivätyn kirjeen ja 16.2.2007 päivätyn kirjeen myötä. A:ta on kuultu 9.3.2007 päivätyllä kirjeellä, ja asiaa on hänen annettuaan vastineen edelleen selvitetty muun muassa pyytämällä lausunnot päälliköiltä. Lausunnot on annettu huhti?toukokuussa 2007. Varoitus on alun perin annettu 1.6.2007. Se on sittemmin korvattu 28.6.2007 annetulla varoituksella. Varoitus on näissä olosuhteissa annettu kohtuullisessa ajassa. Päätös antaa A:lle varoitus on perustunut muun muassa edellä mainittuihin kirjeisiin sekä lausuntoihin. Tullipiirin vastineesta tai muista asiakirjoista ei ilmene, että A:lle olisi varattu tilaisuus tulla kuulluksi lausuntojen johdosta. A on lisäksi vastaselityksessään ilmoittanut, ettei häntä ole kuultu myöskään 16.2.2007 päivätyn kirjeen johdosta eikä vartijoiden lausunnoista, mikäli sellaisia on pyydetty. Tullipiiri on, jättäessään varaamatta A:lle tilaisuuden esittää kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asian ratkaisuun vaikuttaneista asiakirjoista, menetellyt asiassa virheellisesti. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja päätös kumottiin. KHO:2009:2302 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom HallintoL_34_§ _1_mom Päätös
Asia 72/2007: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Tullipiirin päätös 28.6.2007, jolla tullitarkastaja A:lle on annettu kirjallinen varoitus, koska hän on toiminut valtion virkamieslain 14 §:n vastaisesti. Vartijat ovat tammikuussa 2007 joutuneet... - Korvausvaatimus Asia 71/2007: Korvausvaatimus 1210280400000
Lyhennelmä A on nimitetty valokuvaajan määräaikaisiin virkasuhteisiin ajalla 2.3.2003 - 31.7.2007. Ensimmäinen aikaa 2.3. - 30.9.2003 koskeva nimitys oli osa-aikainen ja muut kokoaikaisia. Määräaikaisuuksille ei ole ilmoitettu perusteita lukuun ottamatta 1.1. - 31.12.2006 ja 1.1. - 31.7.2007 koskevaa nimitystä, jonka perusteena on toisen virkamiehen osittainen sairaseläke ja toiminnan kehittäminen. A on keväällä 2003 nimitetty valokuvaajaksi keskukseen, jossa on hänen mukaansa tuolloin ollut virka, jota hoiti osa-aika-työkyvyttömyyseläkkeellä ollut B, ja valokuvaajan virka, jota hoitamaan ei viran edellisen haltijan kuoltua ollut nimitetty ketään. Yliopiston mukaan A on otettu hoitamaan B:n osittaisen virkavapauden sijaisuutta. Yliopisto on vedonnut siihen, ettei sijaisuus ole edellyttänyt B:lle kuuluneiden tehtävien hoitamista vaan tehtävät on voitu sijaisuuden aikana järjestää tarkoituksenmukaiseksi katsotulla tavalla. Edelleen yliopisto on vedonnut siihen, että Kuvakeskuksen työvoiman tarve on B:n osatyökyvyttömyyseläkkeen jatkumisen epävarmuuden ja toiminnan järjestelyjen keskeneräisyyden vuoksi ollut vakiintumaton. Yliopisto ei kuitenkaan ole antanut minkäänlaista selvitystä siitä, kenen tai mitä tehtäviä A:n korvausvaatimuksessaan mainitsema, assistentiksi nimitetty C oli hoitanut tai siitä, että toiminnan uudelleen järjestely olisi ollut käynnissä jo A:n ensimmäisiä nimityksiä tehtäessä. Nimittämiskirjoistakaan ei saada tukea sille, että A:n nimitysten perusteena olisi ainakaan ennen vuotta 2006 osaksikaan ollut B:n sijaisuus tai toiminnan uudelleen järjestäminen. Asiassa ei siten ole yliopiston toimesta osoitettu, että A:n määräaikaisten nimitysten perusteena olisi ainakaan ennen tuota ajankohtaa ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettu perusteltu syy. Edellä lausutuilla perusteilla ja kun A:ta ei ole enää 31.7.2007 päättyneen virkasuhteen jälkeen nimitetty viraston virkamieheksi, A:lla on oikeus hakemaansa korvaukseen. Korvauksen määrää arvioitaessa on otettu huomioon palvelussuhteen kesto. Virkamieslautakunta, vaatimuksen enemmälti hyläten, määrää yliopiston maksamaan A:lle 10 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (7-1). KHO:2010:8 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 71/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on nimitetty valokuvaajan määräaikaisiin virkasuhteisiin ajalla 2.3.2003 - 31.7.2007. Ensimmäinen aikaa 2.3. - 30.9.2003 koskeva nimitys oli osa-aikainen ja muut kokoaikaisia. Määräaikaisuuksille... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 20/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1177621200000
Lyhennelmä Yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta oli irtisanonut yliassistentti A:n virastaan ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksen perusteena olivat A:n törkeät laiminlyönnit virkavelvollisuuksien hoidossa. A:n oli väitetty aiheuttaneen vakavaa taudin vaaraa laiminlyötyään ottaa näytteet nautaeläimestä. Selvitys siitä, että A olisi laiminlyönyt ottaa 15.10.2004 avaamastaan nautaeläimestä mikrobiologiset näytteet selvittääkseen, miksi eläin oli kuollut, oli ristiriitaista. A oli virkamieslautakunnalle kertonut ottaneensa näytteet, mutta ne olivat laboratoriossa tuhoutuneet. A:n allekirjoittamassa, 28.10.2004 päivätyssä ruumiinavauspöytäkirjassa oli maininta histologisista näytteistä keuhkosta, maksasta ja pernasta, mutta siinä ei ollut lainkaan mainintaa mikrobiologisten näytteiden ottamisesta eikä varsinkaan niiden tuhoutumisesta. Tämä tuki käsitystä, että A oli laiminlyönyt näytteiden oton professori B:n avaustilaisuudessa antamien suullisten ohjeiden mukaisesti. Muistioista sekä todistajakertomuksesta kävi ilmi, että A oli kuullut puhelimitse C:ltä 2.11.2004 ilmeisen vakavasta taudin epäilystä toisesta samalla tilalla kuolleen naudan kuolinsyystä. C oli ottanut yhteyttä A:han välittääkseen tämän tiedon. A ei kuitenkaan ollut ilmoittanut asiasta esimiehelleen professori B:lle, koska hän puolestaan oli katsonut asianmukaiseksi odottaa tyyppauksen tulosta ja ryhtyä mahdollisiin toimenpiteisiin vasta tutkimustulosten varmistuttua. Tämän selvityksen perusteella ei voitu pitää täysin ilmeisenä, että A olisi kokonaan laiminlyönyt mikrobiologisten näytteiden ottamisen. Virkamieslautakunta katsoi kuitenkin, että A oli 15.10.2004 naudan avaustilanteen jälkeen laiminlyönyt noudattaa esimiehensä professori B:n ohjeita huolehtia sellaisten tutkimusten loppuunsaattamisesta, joiden perusteella olisi voitu selvittää, miksi eläin kuoli. Mikäli näytteet olivat tuhoutuneet hänestä riippumattomista syistä, hänen olisi tullut todeta tämä laatimassaan ruumiinavauspöytäkirjassa siitä huolimatta, että eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa ei ollut annettu kirjallisia ohjeita menettelystä tällaisessa asiassa. A ei myöskään ollut ilmoittanut vakavan eläintaudin epäilystä viivytyksettä esimiehelleen saatuaan siitä tiedon. Kun otetaan huomioon vakavan eläintaudin leviämisestä aiheutuva uhka tuotantoeläimille ja myös ihmisille, tiedon levittäminen epäilystäkin oli katsottava A:n asemassa olevalle ruumiinavauksen suorittaneelle ja siitä vastanneelle valvojaeläinlääkärille heti epäilytiedon saatuaan tärkeäksi virkavelvollisuudeksi. Asiassa oli erityisesti otettava huomioon, että A toimi yliopiston opetusvirassa yliassistenttina. Virkatehtäviin kuului opetustarkoituksessa suorittaa eläimen ruumiinavaus. Tällaiseen virkaan voidaan katsoa liittyvän erityistä huolellisuutta. Yliopistolla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A yliassistentin virasta. Teot osoittivat A:n siinä määrin sopimattomaksi hoitamaan virkaansa, että myös edellytykset virantoimituksesta pidättämiselle olivat olleet olemassa. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2008:1785 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_66_§ Valtion_virkamiesL_51_§
Asia 20/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta oli irtisanonut yliassistentti A:n virastaan ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksen perusteena... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 76/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1189717200000
Lyhennelmä Kihlakunnanviraston ulosotto-osaston päätös 9.9.2005, jolla avustavan ulosottomiehen A:n virkasuhde oli irtisanottu ja hänet oli pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Lääninhallitus oli toimittanut 4. - 15.7.2005 välisenä aikana erityisen tarkastuksen A:lle ajalla 1.3.2004 - 31.5.2005 kertyneiden toimenpidepalkkioiden perusteista. Ulosotto-osasto oli tehnyt vielä 5.9.2005 tarkastuksen. Tarkastuksessa oli tullut esille lisää aiheettomiksi epäiltyjen toimenpidepalkkioiden laskutusta. Epäasianmukaisen toiminnan voitiin siten perustellusti epäillä olleen lääninhallituksen toimittamassa erityisessä tarkastuksessa havaittua laajempaa. Lääninhallituksen tarkastuskertomuksen mukaan perusteettomia toimenpidepalkkioita oli runsaslukuinen määrä, yli 600 kappaletta. A:n toiminta oli ollut jatkuvaa. Se oli alkanut suuremmassa määrin syksyllä 2004 ja jatkunut huhti-toukokuulle 2005. Toiminta vaikutti 5.9.2005 toimitetun tarkastuksen perusteella erityisen suunnitelmalliselta. Käräjäoikeus oli 14.6.2007 tuominnut A:n petoksesta, väärennyksestä, virkavelvollisuuden rikkomisesta ja virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkorangaistukseen. Tuomion perustelujen mukaan A:n oli matkalaskutuksen osalta näytetty erehdyttäneen työnantajaansa hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä. Virkamieslautakunta piti selvitettynä, että A oli suorittanut ulosmittauksia tavalla, joka oli johtanut aiheettomien toimenpidepalkkioiden maksamiseen. Asiassa ei uuden järjestelmän käyttöönottoon liittyvistä suurista vaikeuksista huolimatta ollut tullut esille seikkoja, jotka A:n pitkä työkokemus, hänen järjestelmiin liittyvä osaamiseensa ja asema työpaikalla huomioon ottaen olisivat tukeneet sitä, että A olisi toiminut muussa tarkoituksessa kuin saadakseen itselleen perusteetonta taloudellista etua. Virkamieslautakunta piti selvitettynä, että A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan tavalla, joka oli vaarantanut velallisten oikeusturvan. Lisäksi virkamieslautakunta piti selvitettynä, että A oli laskuttanut työnantajaansa aiheettomasti käynneistä ja hankkinut tällä tavoin itselleen perusteetonta taloudellista etua. Kihlakunnanviraston ulosotto-osastolla oli edellä mainituista syistä ollut erityisen painava syy irtisanoa A avustavan ulosottomiehen virasta. Irtisanomisen perusteena olevat teot osoittivat A:n olevan siinä määrin soveltumaton tehtäväänsä, ettei virantoimitusta hänen osaltaan voitu irtisanomisen jälkeen jatkaa. Ulosotto-osastolla oli ollut lainmukainen peruste A:n pidättämiselle virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2009:1896: Hovioikeus oli tuomiossaan käsitellyt samoja tekoja, jotka johtivat irtisanomiseen ja virantoimituksesta pidättämiseen. Hovioikeus oli tuomiossaan katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi laskuttanut perusteettomista ulosoton toimenpiteistä tai perusteettomista matkakuluista. Asiaa ei ollut aihetta arvioida asiakirjaselvityksen perusteella toisin. Tähän nähden A:n ei voitu katsoa toimineen siten moitittavasti, että irtisanomiseen olisi ollut erityisen painava syy. Näin ollen ei myöskään ollut edellytyksiä virantoimituksesta pidättämiselle. Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan ja kihlakunnanviraston ulosotto-osaston päätökset. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta Hallintolaki_27_§ _1_mom Hallintolaki_28_§ _1_mom_7_kohta Hallintolaki_34_§ _1_mom UlosottoL_luku_19_§ UlosottoL_luku_21 § UlosottoL_3_luku_28_§ _1_momentti UlosottoL_33_§ _1_mom UlosottoL_34_§ _1_mom UlosottoL_36_§ _1_mom UlosottoL_4_luvun_5_§ _1_mom_4_kohta UlosottoL_4_luvun_15_§ _1_mom UlosottoL_4_luvun_15_§ _2_mom UlosottoL_4_luvun_18_§ _1_mom UlosottoL_6_luvun_23_§ _1_mom UlosottoL_10_luvun_11_§ _1_mom UlosottoL_10_luvun_11_§ _2_mom
Asia 76/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Kihlakunnanviraston ulosotto-osaston päätös 9.9.2005, jolla avustavan ulosottomiehen A:n virkasuhde oli irtisanottu ja hänet oli pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 19/2006: Irtisanominen yksilöperusteella 1164924000000
Lyhennelmä Vartiopäällikkönä toiminut sotilasammattihenkilö A oli irtisanottu virastaan 6.2.2006 annetulla päätöksellä. Perustelujen mukaan A oli 23.3.2003 palveluksessa ollessaan syyllistynyt rattijuopumukseen, josta käräjäoikeus oli 9.4.2003 tuominnut hänet rangaistukseen. A oli lisäksi saanut varoituksen vartiorikoksesta 31.3.2003 oltuaan päihtyneenä vartiotehtävässä. Poliisiviranomainen antoi A:lle ampuma-aselain mukaisen varoituksen 23.9.2005, jonka pohjana olivat poliisin saamat A:ta koskevat ilmoitukset ajalla 9.4.2004 - 20.1.2005. Niissä oli ollut kyse muun muassa kotirauhan rikkomisesta ja laittomasta uhkauksesta, lievästä pahoinpitelystä, rattijuopumuksesta ja avopuolison tekemästä ilmoituksesta, jonka mukaan A oli alkoholin vaikutuksen alaisena käyttäytynyt uhkaavasti ja ampuma-asetta hallussa pitäen osoittanut itsetuhoisia aikeita. A:ta ei ollut tuomittu kyseisistä teoista. A oli saanut 6.10.2005 kirjallisen huomautuksen edellä mainitun poliisiviranomaisen antaman varoituksen ja siihen johtaneen käyttäytymisen johdosta. Lisäksi A:lle oli 26.1.2006 määrätty palvelusrikoksesta varoitus, joka oli lainvoimainen. Poliisi myös peruutti A:n aseenkantoluvan 25.1.2006 A:n omaa ja toisten turvallisuutta vaarantavan elämäntavan ja käyttäytymisen perusteella. Turun hallinto-oikeus oli 16.5.2006 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä 06/0319/3 hylännyt A:n valituksen kyseisestä poliisin 25.1.2006 tekemästä päätöksestä. A:n rattijuopumukseen ja vartiorikokseen, joista oli määrätty seuraamukset lähes kolme vuotta ennen irtisanomispäätöksen tekemistä, ei ollut vedottu laissa tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa, eikä mainittuja tekoja siten voitu ottaa tapauksessa huomioon yksittäisinä irtisanomisperusteina. Tapahtumat voitiin kuitenkin ottaa huomioon kokonaisarvioinnissa. A:lle 6.10.2005 annetussa poliisin varoitukseen ja sen perusteena olleeseen moitittavaan käyttäytymiseen perustuvassa kirjallisessa huomautuksessa oli ilmoitettu irtisanomisen mahdollisuudesta, mikäli A jatkossa syyllistyisi rikkomuksiin tai virkamieslain vastaiseen käytökseen. A oli näin ollen ollut tietoinen käytöksensä vakavuudesta. Koska A:n virkatehtävänä oli toimia vartiopäällikkönä ja aseellisesti vastata vartiointikohteensa turvallisuudesta, edellyttivät hänen virkatehtävänsä ja asemansa sotilasammattihenkilönä luottamusta ja erityistä harkintakykyä. Virka-aseen käyttö ja hallussapito kuuluivat A:n virkavelvollisuuksiin. Arvioon A:n kyvystä hoitaa virkatehtäviään asianmukaisesti vaikutti siis keskeisesti hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa ja se, oliko hän käytökseltään soveltuva pitämään hallussaan ja käyttämään ampuma-asetta. A:n menettelyn moitittavuutta lisäsi se, että hän oli edellä mainitun kirjallisen huomautuksen jälkeenkin syyllistynyt rikkomuksiin sekä palveluksessa että vapaa-aikana. Asian kokonaisharkinnan perusteella ja ottaen huomioon edellä mainitut seikat oli A:n virkasuhteen irtisanomiselle ollut laissa tarkoitettu erityisen painava syy. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2007:2745 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom
Asia 19/2006: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Vartiopäällikkönä toiminut sotilasammattihenkilö A oli irtisanottu virastaan 6.2.2006 annetulla päätöksellä. Perustelujen mukaan A oli 23.3.2003 palveluksessa ollessaan syyllistynyt... - Korvausvaatimus Asia 9/2007: Korvausvaatimus 1208466000000
Lyhennelmä A on nimitetty 1.1.1995 - 31.12.2006 tutkijaksi kymmeneksi vuodeksi 15 määräyksellä. Hän on toiminut yliassistenttina 1.1.2004 - 31.12.2005 neljän eri määräyksen perusteella. Yliassistentin viranhoidon määräaikaisuudet ovat perustuneet sijaisuuksiin. A on kertomansa mukaan kaikkien määräaikaisten virkasuhteiden aikana hoitanut samoja tai samankaltaisia pysyväisluonteisia tutkimustehtäviä. Tutkimustehtävien lisäksi työhön on kuulunut perusopetuksen antamista lääketieteen opiskelijoille. Asiassa on riidatonta, että 1.1.2004 - 31.12.2005 virkasuhteen määräaikaisuuden perusteena on ollut sijaisuus ja siten laissa tarkoitettu peruste. Yliopiston mukaan hän on vuosina 1995 - 2000 valmistellut väitöskirjaansa ja siten harjoittanut pääasiassa jatko-opintojaan. A on katsonut, että kyse on normaalista tutkimustyöstä. Hän ei ole kuitenkaan kiistänyt harjoittaneensa jatko-opintoja. Vuosina 2001 - 2003 A on toiminut tutkijana määräaikaisessa projektissa, joka on päättynyt 31.12.2003. Hän on irtisanoutunut 1.2.2006 yliassistentin sijaisuuteen perustuvasta määräaikaisesta virkasuhteesta vuodelle 2006 ja pyynnöstään tullut nimitetyksi tutkijan määräaikaiseen virkasuhteeseen sanotuksi vuodeksi projektissa, siten, että hänen tehtävänsä rahoitus on järjestynyt tutkimusryhmän sisäisin järjestelyin. A:lle on tarjottu tehtävää uudessa projektissa, mutta hän ei ole ottanut sitä vastaan, vaan on jäänyt aikaisempaan tehtäväänsä. Edellä mainitut jatko-opiskeluun, määräaikaisiin projekteihin ja niiden rahoitukseen liittyvät syyt huomioon ottaen A:n nimittämiselle määräaikaisiin virkasuhteisiin tutkijaksi on ollut valtion virkamieslain mukainen peruste. A:lla ei siten ole oikeutta hakemaansa korvaukseen. Korvausvaatimus hylättiin. KHO:2009:3433 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 9/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on nimitetty 1.1.1995 - 31.12.2006 tutkijaksi kymmeneksi vuodeksi 15 määräyksellä. Hän on toiminut yliassistenttina 1.1.2004 - 31.12.2005 neljän eri määräyksen perusteella. Yliassistentin... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 75/2006: Irtisanominen yksilöperusteella 1172181600000
Lyhennelmä Virkamies A oli irtisanottu virkasuhteestaan 12.9.2006 annetulla päätöksellä. Irtisanomisen perusteena oli virkavelvollisuuksien vastainen toiminta ja virkatehtävien laiminlyönti. A:lle oli ensinnäkin syntynyt luvaton poissaolo 10. - 11.7.2006, kun hän oli oma-aloitteisesti jäänyt tasoitusvapaalle sopimatta siitä etukäteen sovitulla tavalla esimiestensä kanssa. Virkatehtävien laiminlyönnin osalta irtisanomispäätöksessä oli annettu esimerkkinä ajanjakso 26.6. - 22.7.2006, jolloin A:lle annetut tehtävät ja niiden suorittaminen oli työnantajan toimesta dokumentoitu tarkasti. Tehtävistä suurin osa oli jäänyt tekemättä. Työnjohto- ja valvontamääräysten laiminlyöntien osalta A:n on katsottu syyllistyneen muun muassa työaikakirjausten tekemisestä annettujen ohjeiden rikkomiseen, sovittujen raporttien ja selvityspyyntöjen toimittamatta jättämiseen sekä liikkumisistaan ja tekemisistään ilmoittamisen laiminlyönteihin. Lisäksi A oli toistuvasti väärinkäyttänyt virkapuhelintaan. Vain virkakäyttöön tarkoitettua matkapuhelinta oli käytetty yksityispuheluiden soittamiseen. A oli myös syyllistynyt työturvallisuuden vaarantamiseen päivystystilanteissa laiminlyömällä lähes täysin kulunvalvontajärjestelmän tarkkailun. A:n oli todettu riidattomasti syyllistyneen edellä mainittuihin tekoihin. Kuulemispöytäkirjaan 31.8.2006 oli useimpien kohtien osalta merkitty ainoastaan, ettei A kiistä asiaa. Tapahtuneita rikkeitä ja laiminlyöntejä ei voitu puolustella A:n oikaisuvaatimuksessaan esittämillä seikoilla, kuten mahdollisella yrityksellä sopia tasausvapaasta etukäteen, vuosiloman alkamisella, A:n tavoitettavuudella puhelimitse tai hänen halukkuudellaan korvata soitetut yksityispuhelut. Rikkeitä ja laiminlyöntejä ei voitu myöskään olosuhteet huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pitää vähäisinä. Työnantajalla oli siten ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 4-4, lopputuloksena oli kanta, johon puheenjohtaja Jukarainen oli yhtynyt). KHO:2007:2541 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom HallintoL_45_§_1_mom
Asia 75/2006: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Virkamies A oli irtisanottu virkasuhteestaan 12.9.2006 annetulla päätöksellä. Irtisanomisen perusteena oli virkavelvollisuuksien vastainen toiminta ja virkatehtävien laiminlyönti. A:lle... - Kirjallinen varoitus Asia 121/2004: Kirjallinen varoitus 1127422800000
Lyhennelmä Kihlakunnanvouti oli 15.10.2004 antanut avustavalle ulosottomiehelle A:lle kirjallisen varoituksen virkatehtävien laiminlyönnin vuoksi. A:ta oli aikaisemmin huomautettu lukuisista tekemättömistä töistä tarkastuksissa 27.3.2003 ja 28.8.2003. A ei ollut tuossa vaiheessa vedonnut terveydentilaansa. A oli keväällä 2003 suorittanut ulosoton oikeustieteellisen koulutusohjelman kurssin, eikä työnantajalla ollut aihetta tuolloin muutoinkaan epäillä hänen terveydentilaansa. A:n kohdalla oli edelleen havaittu huomattavasti tekemättömiä ja laiminlyötyjä työtehtäviä tarkastuksissa 16.9.2004 ja 12.10.2004. A oli laiminlyönyt velvollisuutensa suorittaa työtehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Kihlakunnanvouti oli tämän johdosta voinut antaa hänelle kirjallisen varoituksen. A:n jälkikäteen esittämistä lääkärintodistuksista ei ilmennyt sellaista, jonka perusteella annettu varoitus olisi katsottava perusteettomaksi. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 121/2004: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Kihlakunnanvouti oli 15.10.2004 antanut avustavalle ulosottomiehelle A:lle kirjallisen varoituksen virkatehtävien laiminlyönnin vuoksi. A:ta oli aikaisemmin huomautettu lukuisista tekemättömistä... - Kirjallinen varoitus Asia 118/2004: Kirjallinen varoitus 1117141200000
Lyhennelmä Käräjäoikeuden laamanni B oli 1.10.2004 antanut toimistosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. A oli 21.8.2004 soittanut B:n virkakäytössä olevaan matkapuhelimeen ja uhkaavaan ja hyökkäävään sävyyn kertonut, että toimistosihteeri C joutuu syytteeseen kunnianloukkauksesta. A:n puhetapa oli ollut aggressiivista ja hyökkäävää. A oli samana lauantaina soittanut useita puhelinsoittoja C:n matkapuhelimeen. A oli aikaisemminkin käyttäytynyt hyökkäävästi toisia työntekijöitä kohtaan. A:lle oli 9.7.2004 annettu kirjallinen vakava huomautus asiattomasta ja sopimattomasta käyttäytymisestä. Virkamieslautakunta katsoi, ettei laamanni B ollut asiassa asianosaisen asemassa eikä hänen puolueettomuutensa ollut vaarantunut, vaikka varoituksen perusteena olleissa tapahtumissa olikin osittain ollut kyse myös hänen saamastaan puhelinsoitosta. Menettelyvirhettä ei ollut tapahtunut myöskään A:n kuulemisen yhteydessä. A:n sairauslomaa ei sinänsä voitu pitää esteenä A:n kuulemisen toimittamiselle tai varoituksen antamiselle. A:n antamasta lääkärintodistuksesta tai muusta selvityksestä ei ilmennyt, että hänen sairautensa olisi ollut esteenä varoitusta koskevan kuulemisen toimittamiselle. A:n puhelut C:lle ja A:n esimiehelle B:lle sekä tekstiviestien lähettäminen C:lle oli ollut asiatonta ja sopimatonta käyttäytymistä. Käyttäytyminen oli liittynyt työtehtäviin. Perusteet varoituksen antamiseen olivat näin ollen olleet olemassa. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 4-3). Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom
Asia 118/2004: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Käräjäoikeuden laamanni B oli 1.10.2004 antanut toimistosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. A oli 21.8.2004 soittanut B:n virkakäytössä olevaan matkapuhelimeen ja uhkaavaan ja hyökkäävään... - Kirjallinen varoitus Asia 75/2004: Kirjallinen varoitus 1106863200000
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitos oli 20.5.2004 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A oli laiminlyönyt noudattaa poliisilaitoksessa voimassa olevaa ohjetta ja menettelyä esitutkinnan kirjaamis- ja arkistoimismenettelystä. A oli useassa tapauksessa tehnyt tietojärjestelmään ja asiakirjoihin virheellisiä merkintöjä. A:n menettelystä johtuen asioiden päättämisessä ja asiakirjojen arkistoinnissa oli tapahtunut virheitä ja puutteellisuuksia. Aikaisempia varoituksia ja virkapuvun käyttöön liittyviä huomautuksia ei voitu käyttää nyt kysymyksessä olevan kirjallisen varoituksen perusteena, kun otettiin huomioon aikaisemmista varoituksista kulunut aika ja se, että selvitys virkapuvun virheellisestä käytöstä puuttui. Varoitusta ei voitu antaa myöskään yksinomaan sillä perusteella, että virkamiehen työsuoritteet olivat keskimääräiseen työsuoritteeseen tai tilastoihin verrattuna vähäiset. Tältä osin varoituksen antamisen perusteeksi ei ollut esitetty mitään yksilöityä laiminlyöntiä, ja A oli toisaalta esittänyt syitä nyt kysymyksessä olevien työsuoritteiden vähäisyyteen. A:n selvitystä siitä, että hänellä ei olisi lainkaan ollut mahdollisuutta ohjeiden tai opetuksen saamiseen kirjaamis- ja arkistointimenettelystä, ei voitu pitää uskottavana. A:n virheitä ja laiminlyöntejä ei voitu pitää vähäisinä. Virkamieslautakunta katsoi, että A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan esitutkinnan päättämisessä ja asiakirjojen arkistoinnissa siten, että perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen tällä perusteella olivat olleet olemassa. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 75/2004: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitos oli 20.5.2004 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A oli laiminlyönyt noudattaa poliisilaitoksessa voimassa olevaa ohjetta ja menettelyä esitutkinnan kirjaamis- ja... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 15/2006: Irtisanominen yksilöperusteella 1163714400000
Lyhennelmä Virkamies A:n virkasuhde irtisanottiin 12.1.2006 annetulla päätöksellä. Päätöksen perusteena oli, että A oli jatkuvasti ja pitkään usean vuoden aikana laiminlyönyt työaikoja ja työtehtäviä. Hänelle oli tästä syystä annettu kirjallinen huomautus 30.10.2002 ja kirjalliset varoitukset 24.4.2003, 24.8.2004 ja 25.10.2005. Laiminlyönnit olivat varoituksista huolimatta jatkuneet. Etukäteen ilmoittamattomat ja selvittämättömät työstä myöhästymiset ja lounasliukumien ylitykset johtivat irtisanomismenettelyn käynnistämiseen. Työkykyarvioinneissa ei ollut löydetty varsinaisesti työkykyä olennaisesti alentavaa sairautta. Näissä olosuhteissa, kun laiminlyönnit olivat jatkuneet vuosia ja A:lle oli niistä useita kertoja huomautettu, ja hänelle oli yritetty järjestää psykiatrin apua, mutta näistä toimenpiteistä ei ollut hyötyä, ja kun hänen käyttäytymisestään oli kerrottu selkeästi olevan haittaa muiden työyhteisöön kuuluvien tehtävien hoidolle, oli A:n virkasuhteen irtisanomiseen ollut erityisen painava syy. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2007:2826 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Asia 15/2006: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Virkamies A:n virkasuhde irtisanottiin 12.1.2006 annetulla päätöksellä. Päätöksen perusteena oli, että A oli jatkuvasti ja pitkään usean vuoden aikana laiminlyönyt työaikoja ja työtehtäviä.... - Kirjallinen varoitus Asia 32/2005: Kirjallinen varoitus 1144357200000
Lyhennelmä Ministeriö oli 5.4.2005 antanut kihlakunnanvouti A:lle kirjallisen varoituksen. A oli ollut etukäteen syytä ilmoittamatta poissa työpaikalta 12. - 15.10. ja 22. - 24.11.2004. A:lle ei ollut annettu mahdollisuutta lausua varoituspäätöksen pohjana olleesta lääninhallituksen lisäselvityksestä koskien A:n poissaoloa 12. - 15.10.2004. Asiassa oli näin ollen tapahtunut menettelyvirhe, eikä ministeriö ollut voinut vedota kyseiseen poissaoloon kirjallisen varoituksen perusteena. Poissaolon 22. - 24.11.2004 osalta A oli vedonnut terveydentilaansa. Tätä ei kuitenkaan voitu pitää hyväksyttävänä syynä poissaololle, koska A ei ollut esittänyt lääkärintodistusta eikä muutoinkaan poissaolon aikana tai välittömästi sen jälkeen ilmoittanut olleensa sairas. Virkamieslautakunta katsoi, että A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyönyt niitä. Perusteet varoituksen antamisen kyseisen poissaolojakson osalta olivat olleet olemassa. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom HallintoL_34_§ _1_mom HallintoL_45_§ _1_mom Päätös
Asia 32/2005: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Ministeriö oli 5.4.2005 antanut kihlakunnanvouti A:lle kirjallisen varoituksen. A oli ollut etukäteen syytä ilmoittamatta poissa työpaikalta 12. - 15.10. ja 22. - 24.11.2004. A:lle ei ollut... - Kirjallinen varoitus Asia 14/2005: Kirjallinen varoitus 1137103200000
Lyhennelmä Työvoimatoimisto oli 4.2.2005 tekemällään päätöksellä antanut työvoimaneuvoja A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnin johdosta. A oli jatkuvasti laiminlyönyt ruokatauon ajoittamista koskevia määräyksiä ja ohjeita. A oli toistuvasti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiensa mukaisesti saapua ajoissa palavereihin, joihin hänen työnantajan määräyksestä ja työasioiden sujumiseksi oli ollut välttämätöntä osallistua. A:n oli myös todettu viivytelleen asiakkaiden asioiden hoidossa. Viivytyksiä oli ollut useita, eikä niitä ollut kaikilta osin voitu selittää työn paljoudella. A ei ollut myöskään noudattanut sovittuja työtapoja. A:n edellä selostettu virkavelvollisuuksien vastainen käyttäytyminen oli jatkunut pitkään. A:n toimintaa oli seurattu työryhmässä, häntä oli ohjeistettu korjaamaan käyttäytymistään ja hänet oli siirretty eri työtehtäviin. A:n virkavelvollisuuksien vastainen käyttäytyminen oli jatkunut tästä huolimatta. A:n toimintaa oli kokonaisuutena pidettävä siten moitittavana, että työvoimatoimistolla oli ollut perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 14/2005: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Työvoimatoimisto oli 4.2.2005 tekemällään päätöksellä antanut työvoimaneuvoja A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnin johdosta. A oli jatkuvasti laiminlyönyt ruokatauon... - Kirjallinen varoitus Asia 123/2004: Kirjallinen varoitus 1131055200000
Lyhennelmä Valtakunnansyyttäjänvirasto oli 11.10.2004 antanut johtava kihlakunnansyyttäjä A:lle kirjallisen varoituksen. A oli 2.9.2004 laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan jäämällä pois hovioikeuden pääkäsittelystä, missä hänen oli ollut määrä hoitaa syyttäjän tehtävät. A ei ollut ilmoittanut poissaolostaan hovioikeudelle tai työpaikalleen. A oli vedonnut sairauteensa ja äkilliseen sekavuustilaan. Näyttöä siitä, että A:n poisjääminen hovioikeuden pääkäsittelystä olisi johtunut äkillisestä sekavuustilasta tai että hän ei olisi sairauden vuoksi pystynyt ilmoittamaan hovioikeudelle tai työpaikalleen poisjäämisestään ennen pääkäsittelyä tai sen aikana, ei ollut esitetty. Näissä olosuhteissa A:n oli katsottava laiminlyöneen virkavelvollisuutensa jäämällä saapumatta hovioikeuden pääkäsittelyyn siihen pätevää syytä ilmoittamatta. Valtakunnansyyttäjällä oli näissä olosuhteissa ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Varoituksen antamista ei ollut pidettävä kohtuuttomana seurauksena A:n laiminlyönnistä ottaen huomioon se, että pääkäsittely oli jouduttu peruuttamaan ja tästä oli aiheutunut haittaa rikosasian asianosaisille ja hovioikeudelle. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 123/2004: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Valtakunnansyyttäjänvirasto oli 11.10.2004 antanut johtava kihlakunnansyyttäjä A:lle kirjallisen varoituksen. A oli 2.9.2004 laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan jäämällä pois hovioikeuden... - Kirjallinen varoitus Asia 71/2005: Kirjallinen varoitus 1144357200000
Lyhennelmä Työvoimatoimisto oli 19.8.2005 antanut psykologi A:lle kirjallisen varoituksen työnjohtomääräysten noudattamatta jättämisestä. Päätöksestä ei käynyt ilmi, mitkä seikat ja selvitykset olivat vaikuttaneet ratkaisuun ja millä tavoin A oli jättänyt noudattamatta työnjohtomääräyksiä. Päätöksestä puuttuivat tosiasiaperustelut. Päätöksen liitteenä annettuun, 18.8.2005 pidettyä kuulemistilaisuutta koskevaan muistioon, oli kirjattu asiasta käyty keskustelu ja se, miten A:n sovittiin jatkossa menettelevän. Muistioon ei ollut kirjattu johtopäätöksiä. Siinä ei ollut selvitetty, miltä osin A:n tai luottamusmiehen kuulemistilaisuudessa antamia selvityksiä ei ollut pidetty riittävinä. Muistiostakaan ei näin ollen käynyt ilmi, miten A oli jättänyt noudattamatta työnjohtomääräyksiä. Päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_44_§ _1_mom_3_kohta Valtion_virkamiesL_45_§ Päätös
Asia 71/2005: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Työvoimatoimisto oli 19.8.2005 antanut psykologi A:lle kirjallisen varoituksen työnjohtomääräysten noudattamatta jättämisestä. Päätöksestä ei käynyt ilmi, mitkä seikat ja selvitykset olivat... - Kirjallinen varoitus Asia 54/2005: Kirjallinen varoitus 1145566800000
Lyhennelmä TE-keskus oli 13.6.2005 antanut piirikalastusmestari A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnin perusteella. A:lle oli pitkän ajanjakson kuluessa lukuisia kertoja suullisesti huomautettu työtehtävien hoidosta ja hänen tehtäviään oli jouduttu siirtämään muille henkilöille. A oli huomautuksista huolimatta laiminlyönyt tehtäviinsä kuuluvan velvollisuuden esitellä lohirysälupahakemusten perusteella tehtävät päätökset määräaikaan 24.3.2005 mennessä. A oli esittänyt selvitystä silmäsairaudestaan, joka uskottavasti oli vaikuttanut hänen työkykyynsä. A ei kuitenkaan ollut selvittänyt olleensa sairauslomalla niin pitkiä aikoja tai että hänellä olisi ollut samaan aikaan niin paljon muita tehtäviä, että lupahakemusten käsittelyn viivästymiseen olisi ollut perusteltu syy. A:n oli selvitetty laiminlyöneen velvollisuutensa tehdä päätösesitykset asetettuun määräaikaan mennessä. TE-keskuksella oli siten ollut perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 54/2005: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä TE-keskus oli 13.6.2005 antanut piirikalastusmestari A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnin perusteella. A:lle oli pitkän ajanjakson kuluessa lukuisia kertoja suullisesti... - Kirjallinen varoitus Asia 47/2005: Kirjallinen varoitus 1143151200000
Lyhennelmä Lääninhallitus oli 26.5.2006 antanut henkikirjoittaja A:lle kirjallisen varoituksen. A oli maistraatin päällikkönä laiminlyönyt antaa lääninhallitukselle sen toimivaltansa puitteissa pyytämiä lakimääräisiä tietoja. Menettely oli toistunut usean vuoden ajan. Virkamieslautakunta ei toimivaltansa puitteissa voinut ottaa kantaa lääninhallituksen vaatimien tietojen tarpeellisuuteen sinänsä. Lääninhallitus oli kaikkia maistraatteja koskevien ohjeiden mukaisesti ja valtion talousarviolain säännöksiin perustuen sille kuuluvan työnjohtovallan nojalla voinut pyytää A:ta toimittamaan varoituspäätöksessä tarkoitetut selvitykset. Tietojen toimittaminen lääninhallitukselle oli ollut maistraatin päällikkönä A:n virkavelvollisuus siinäkin tapauksessa, että hän oli pitänyt tietojen keräämistä tarpeettomana. Lääninhallituksella oli ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus toistuvan virkavelvollisuuksien laiminlyönnin vuoksi osoittamatta enemmälti virheellisiksi A:n esittämiä näkökohtia tietojen antamisen tarpeettomuudesta. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 47/2005: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Lääninhallitus oli 26.5.2006 antanut henkikirjoittaja A:lle kirjallisen varoituksen. A oli maistraatin päällikkönä laiminlyönyt antaa lääninhallitukselle sen toimivaltansa puitteissa pyytämiä... - Kirjallinen varoitus Asia 53/2005: Kirjallinen varoitus 1140732000000
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitoksen poliisipäällikkö oli 14.6.2005 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen kuljetustehtävästä kieltäytymisen vuoksi. A:n esimies B oli 13.5.2005 soittanut A:lle ja kertonut tulevasta kuljetuksesta. Seuraavana päivänä B oli kertonut kahvihuoneessa A:lle ylimalkaisesti mainitusta kuljetustehtävästä. Asiasta oli keskusteltu, ja A oli leikkimielisesti kieltäytyen tehtävästä väsymykseen ja myöhäiseen ajankohtaan viitaten ehdottanut jonkun nuoremman määräämistä tehtävään. Selvityksestä voidaan päätellä, ettei B ollut ainakaan kahvihuoneessa käydyssä keskustelussa antanut A:lle selvää määräystä kuljetustehtävän hoitamisesta. Virkamieslautakunnan mukaan se, mitä merkitystä A:n osoittamalle haluttomuudelle hoitaa tehtävä annettiin ja se kuka tosiasiassa määrättiin mainittu tehtävä hoitamaan, oli vielä tuolloin jäänyt B:n harkittavaksi. Näissä olosuhteissa, ja vaikka A:n esimiehenään toimineelle B:lle osoittamaa toistuvaa vastahakoisuutta kuljetustehtävän suorittamiseen voitiin sinänsä pitää epäasiallisena käyttäytymisenä esimiestä kohtaan, asiassa ei ollut esitetty riittävää näyttöä siitä, että A olisi kieltäytynyt noudattamasta esimiehen nimenomaista työnjohtomääräystä. Poliisilaitoksella ei siten ollut kuvatussa tilanteessa ollut oikeutta antaa A:lle kirjallista varoitusta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja päätös kumottiin (äänestys 6-1). Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ PoliisiA_4_§ _2_mom PoliisiA_7_§ Päätös
Asia 53/2005: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitoksen poliisipäällikkö oli 14.6.2005 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen kuljetustehtävästä kieltäytymisen vuoksi. A:n esimies B oli 13.5.2005 soittanut... - Kirjallinen varoitus Asia 45/2005: Kirjallinen varoitus 1145566800000
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitos oli 25.5.2005 antanut komisario A:lle kirjallisen varoituksen. A oli keskeyttänyt viranhoidon ilman lupaa 7. ja 8.4.2005 osallistumalla toimitusavustajien koulutuspäiville Tallinnan laivaristeilyllä. A oli ollut siinä käsityksessä, että kyseinen koulutustilaisuus oli rinnastettavissa ammattiyhdistystoimintaan, johon sai osallistua työaikana. A:n selitys oli uskottava siitäkin huolimatta, että poliisipäällikkö oli esittänyt käsityksenään, että kaikille työntekijöille oli jo virkaehtosopimusten määräysten nojalla selvää, mitä toimintaa oli pidettävä ammattiyhdistystoimintana. Esimiesasemassa olevan A:n oli voitu olettaa olleen tietoinen siitä, mikä koulutustoiminta oli ammattiyhdistystoimintaa. Asiassa ei kuitenkaan ollut selvitetty, että A olisi ollut selvillä siitä, mikä toiminta oli käytännössä hyväksytty ammattiyhdistystoiminnaksi. A:n laiminlyönniksi jäi virkamieslautakunnan käsityksen mukaan lähinnä se, ettei hän ollut etukäteen varmistanut poliisipäälliköltä oikeuttaan osallistua koulutukseen työaikana. Kirjallista varoitusta oli kuitenkin pidettävä kohtuuttoman ankarana seuraamuksena A:n laiminlyönnistä ja virheellisestä tulkinnasta sen suhteen, mitä oli pidettävä ammattiyhdistystoimintana. Poliisipäällikkö oli aiemmin antanut A:lle lukuisia huomautuksia vastaisuuden varalle. Kyse ei ollut nyt varoituksen perusteena olevista tai samankaltaisista teoista mutta kylläkin omavaltaisesta käyttäytymisestä. A oli kiistänyt huomautusten perusteet. Tämän vuoksi ja koska varoituspäätöksen perustelujen mukaan perusteena oli ainoastaan työajan käyttö koulutukseen 7. - 8.4.2005, ei aiempien tapahtumien johdosta annetuille huomautuksille voitu antaa merkitystä nyt kysymyksessä olevassa varoitusasiassa. Edellä selostetut seikat huomioon ottaen A:n tekoa oli pidettävä moitittavana mutta niin vähäisenä, ettei kirjallisen varoituksen antamiseen ollut lain tarkoittamia perusteita. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 45/2005: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitos oli 25.5.2005 antanut komisario A:lle kirjallisen varoituksen. A oli keskeyttänyt viranhoidon ilman lupaa 7. ja 8.4.2005 osallistumalla toimitusavustajien koulutuspäiville... - Kirjallinen varoitus Asia 72/2005: Kirjallinen varoitus 1150405200000
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisipäällikkö oli 22.2.2005 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnin perusteella. A:lla oli ollut työvuorolistaan merkitty työvuoro 17.1.2005 kello 9.00 - 19.00. A oli saapunut työvuoroonsa kello 9.00 mutta heti sen jälkeen esimieheltään kysymättä ja syytä ilmoittamatta mennyt työpaikan kuntosalille noin tunniksi. Edelleen A oli noin kello 15.00 jälkeen poistunut virkapaikaltaan noin tunniksi yksityisasialle lupaa esimieheltään kysymättä ja syytä ilmoittamatta. A oli ilmoittanut poissaoloistaan esimiehensä sijasta työtoverilleen, vaikka A oli tiennyt tai ainakin hänen olisi tullut tietää, kenelle poistumisista olisi tullut ilmoittaa. Kysymys oli ollut saman päivän aikana tapahtuneista kahdesta tapahtumasta. Virkamieslautakunnan mukaan niitä oli pidettävä yksittäisenä tekona, josta ei ollut aiheutunut merkittävää haittaa työtehtävien hoidolle. Näissä oloissa A:n laiminlyöntejä oli pidettävä niin vähäisinä, että kirjallisen varoituksen antaminen oli virkamieslautakunnan näkemyksen mukaan ollut liian ankara seuraamus suhteessa A:n teon moitittavuuteen. Poliisilaitoksen ei olisi tullut antaa A:lle kirjallista varoitusta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ PoliisiA_13_§ _2_mom Päätös
Asia 72/2005: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisipäällikkö oli 22.2.2005 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnin perusteella. A:lla oli ollut työvuorolistaan merkitty... - Kirjallinen varoitus Asia 95/2005: Kirjallinen varoitus 1149195600000
Lyhennelmä Opetushallitus oli 10.11.2005 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A:n oli katsottu menetelleen moitittavasti valtionhallinnon valmiusharjoituksen yhteydessä. A:lle oli 8.11.2005 kirjallisesti ilmoitettu 10.11.2005 kello 11 pidettävästä kuulemistilaisuudesta. Kirjeessä oli todettu, että A:lle varattiin tilaisuus tulla kuulluksi valmiusharjoituksen toteuttamisessa tapahtuneista laiminlyönneistä ja niiden perusteella A:lle todennäköisesti annettavasta kirjallisesta varoituksesta. A oli kuulemistilaisuudessa katsonut kuulemiskutsun yksilöinnin puutteelliseksi ja oli tämän johdosta nimenomaisesti pyytänyt kuulemisen siirtämistä. A:n pyyntöön ei ollut suostuttu eikä hän ollut varoitusmenettelyn yhteydessä tosiasiallisesti antanut selitystä moitittavaksi katsotun menettelyn osalta. A oli vasta kuulemistilaisuudessa saanut varoituspäätöksen luonnoksen, josta oli yksityiskohtaisemmin ilmennyt ne seikat, joiden osalta A:n oli katsottu menetelleen moitittavasti. Kirjallinen varoitus oli annettu vielä saman päivän aikana. Opetushallitus oli kuulemisen yksilöinnin puutteellisuuden osalta viitannut siihen, että A:n kanssa oli keskusteltu asiasta jo aikaisemmin ja että A oli yhdessä toisen virkamiehen kanssa laatinut kirjallisen selvityksen menettelystään harjoituksen yhteydessä. Tältä osin virkamieslautakunta totesi, että asiakirjoista ei ilmennyt, että kysymyksessä olisi ollut varoituksen antamiseen liittynyt kuuleminen. Siitä huolimatta, että A:n menettelyä valmiusharjoituksen yhteydessä oli jo jossain määrin aikaisemmin käsitelty, virkamieslautakunta katsoi, että kuulemistilaisuutta koskevan kutsukirjeen yksilöinti ei ollut riittävä ja että A:lle ei ollut varattu riittävää aikaa valmistautua kuulemistilaisuuteen. Päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom HallintoL_34_§ _1_mom HallintoL_36_§ HallintoL_45_§ Päätös
Asia 95/2005: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Opetushallitus oli 10.11.2005 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A:n oli katsottu menetelleen moitittavasti valtionhallinnon valmiusharjoituksen yhteydessä. A:lle oli 8.11.2005 kirjallisesti... - Kirjallinen varoitus Asia 105/2005: Kirjallinen varoitus 1158872400000
Lyhennelmä Maistraatti oli 25.11.2005 antanut osastosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen työnjohto- ja valvontamääräysten noudattamatta jättämisestä. A:ta oli toistuvasti erikseen kehotettu toimimaan maistraatissa poissaoloilmoitusten tekemisestä ja vuosiloman hakemisesta annettujen ohjeiden mukaisesti. A:lle oli 20.10.2005 annettu asiasta vakava kirjallinen huomautus. A oli kuitenkin tämän jälkeenkin 25. ja 28.10.2005 toimittanut virkavapaushakemuksensa ohjeiden vastaisesti suoraan maistraatin päällikölle. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n oli viimeistään saamansa vakavan kirjallisen huomautuksen perusteella tullut ymmärtää, että hänen tuli toimittaa virkavapaus- ja lomarahahakemuksensa maistraatissa annetun ohjeen mukaisesti ensin lähimmälle esimiehelleen puoltamista varten. Asiassa ei ollut ilmennyt, ettei ohjetta myös tältä osin maistraatin henkilökunnan keskuudessa yleisesti noudatettaisi. Esimiehen puollon hakemisen jättämistä ei siten voitu hyväksyttävästi perustella sillä, että A oli kokenut tulleensa syrjityksi tai epätasapuolisesti tai muutoin väärin kohdelluksi. Virkamieslautakunta katsoi, että A oli jättäessään toimittamatta virkavapaushakemuksensa lähimmälle esimiehelleen, jättänyt noudattamatta työnjohto- ja valvontamääräyksiä ja siten toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. Tämän johdosta hänelle oli voitu antaa kirjallinen varoitus. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2007:3220 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 105/2005: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Maistraatti oli 25.11.2005 antanut osastosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen työnjohto- ja valvontamääräysten noudattamatta jättämisestä. A:ta oli toistuvasti erikseen kehotettu... - Kirjallinen varoitus Asia 80/2005: Kirjallinen varoitus 1146776400000
Lyhennelmä Maistraatti oli antanut osastosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen epäasiallisesta käytöksestä. A:lle oli keskustelussa 21.4.2005 ja vakavalla kirjallisella huomautuksella 9.5.2005 selvitetty, että hänen esimiehelleen lähettämänsä sähköpostiviestit olivat olleet asiattomia ja sopimattomia. Tästä huolimatta A oli 30. ja 31.8.2005 lähettänyt varoituspäätöksestä ilmenevät epäasialliset sähköpostiviestit. Viestien lähettämistä ei voitu hyväksyttävästi perustella sillä, että A oli itse kokenut tulleensa syrjityksi tai epätasapuolisesti tai muutoin väärin kohdelluksi. Virkamieslautakunta katsoi, että A oli kysymyksessä olevat sähköpostiviestit lähettäessään käyttäytynyt vastoin sitä, mitä hänen asemansa ja tehtävänsä edellyttivät ja toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. Tämän johdosta hänelle oli voitu antaa kirjallinen varoitus. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2007:3219 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 80/2005: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Maistraatti oli antanut osastosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen epäasiallisesta käytöksestä. A:lle oli keskustelussa 21.4.2005 ja vakavalla kirjallisella huomautuksella 9.5.2005... - Kirjallinen varoitus Asia 35/2006: Kirjallinen varoitus 1164924000000
Lyhennelmä Ilmatorjuntarykmentin komentaja oli antanut yliluutnantti A:lle kirjallisen varoituksen 29.3.2006 tekemällään päätöksellä. Kirjallisen varoituksen perusteena oli ollut virkavelvollisuuden vastainen menettely. A oli päätöksen perustelujen mukaan laiminlyönyt työnantajan määräyksiä olemalla poissa työstä siitä ilmoittamatta 16. - 20.1.2006, 23. - 24.2.2006 ja 13.3.2006. A ei ollut myöskään esittänyt luotettavaa selvitystä poissaolojensa syystä. Ensimmäisen poissaolon osalta A:lle oli määrätty rikosoikeudellinen seuraamus palvelusrikoksesta kurinpitomenettelyssä. A ei ollut esittänyt selvitystä, jonka perusteella kirjallista varoitusta olisi pidettävä perusteettomana. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 35/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Ilmatorjuntarykmentin komentaja oli antanut yliluutnantti A:lle kirjallisen varoituksen 29.3.2006 tekemällään päätöksellä. Kirjallisen varoituksen perusteena oli ollut virkavelvollisuuden vastainen... - Kirjallinen varoitus Asia 25/2006: Kirjallinen varoitus 1169762400000
Lyhennelmä Korkeakoulun hallinto-osaston hallintojohtajan 26.1.2006 tekemä päätös, jolla A:lle on annettu virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus. Päätöksen mukaan A:n opiskelijavalintaa koskeva päätöksenteko on ollut vakavasti sääntöjen vastaista ja olennaisilta osiltaan menettelyllisesti puutteellista. A on laatinut dokumenttielokuvan valintakoeryhmän esityksestä todellisuutta vastaamattoman version ja salannut alkuperäisen asiakirjan. Alkuperäinen valintakoeryhmän esitys on toimitettu opintoasianhallintoon vasta rehtorin 28.6.2005 tekemää itseoikaisua varten. Kokousmenettelyä koskevilla säännöksillä ja ohjeilla on osaltaan tarkoitus turvata asioiden riittävä selvittäminen ja valmistelu sekä asianmukainen päätöksenteko. Osastonjohtajan on muutoinkin huolehdittava osastoaan koskevien säännösten noudattamisesta. Näiden säännösten ja ohjeiden noudattamatta jättäminen on vastoin virkavelvollisuuksia. A on toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan, kun hän on opiskelijavalintaan liittyen edellä kuvatulla tavalla laatinut valintakoeryhmän esityksestä poikkeavan asiakirjan salaten alkuperäisen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_24_§ HallintoL_27_§ _1_mom HallintoL_28_§ _1_mom
Asia 25/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Korkeakoulun hallinto-osaston hallintojohtajan 26.1.2006 tekemä päätös, jolla A:lle on annettu virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus. Päätöksen mukaan A:n opiskelijavalintaa... - Kirjallinen varoitus Asia 16/2006: Kirjallinen varoitus 1161896400000
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitos oli 6.2.2006 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena oli ollut A:n käyttäytyminen 12.10.2005 vapaa-ajalla sattuneen liikenneonnettomuuden yhteydessä. Polkupyörällä lapsi kyydissään liikkunut A ja henkilöauto olivat törmänneet risteysalueella siten, että A ja lapsi olivat kaatuneet ja pyörä vaurioitunut. A oli katsonut vastapuolen syylliseksi yhteentörmäykseen ja käynyt häneen käsiksi sekä torunut häntä äänekkäästi siten, että vastapuoli oli perustellusti kokenut tilanteen uhkaavana. Vastapuoli oli tiennyt A:n olevan poliisimies, ja täten A:n käyttäytyminen oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta paitsi hänen omaan toimintaansa poliisimiehenä myös poliisiviranomaista kohtaan. Asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, joiden nojalla varoituksen olisi katsottava olleen kohtuuton seuraamus A:n moitittavasta käyttäytymisestä yksityiselämässä. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 4-2). Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ PoliisiL_9c_§ Päätös
Asia 16/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitos oli 6.2.2006 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena oli ollut A:n käyttäytyminen 12.10.2005 vapaa-ajalla sattuneen liikenneonnettomuuden... - Kirjallinen varoitus Asia 77/2006: Kirjallinen varoitus 1188507600000
Lyhennelmä Virasto oli 11.9.2006 antanut kokki A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena oli ollut 27.7.2006 työvuoron aikana tapahtunut välikohtaus, jossa A:n oli väitetty heittäneen kolmen kilon suuruisen tyhjän peltipurkin työtoveriaan B:tä kohti. B oli ehtinyt väistää lentävää purkkia. A:n kertoman mukaan hän oli vain yrittänyt auttaa B:tä keräämään peltipurkit takaisin kaatuneeseen saaviin. Kyseisen työvuoron aikana oli sattunut samojen työntekijöiden kesken myös kaksi muuta välikohtausta. A:lle oli aiemmin annettu varoitus epäasiallisen käyttäytymisen vuoksi. Kun otettiin huomioon tekohetkellä vallinnut riitaisa ilmapiiri ja todistajien kertomukset purkin lentoradasta ja heiton voimakkuudesta, A:n katsottiin heittäneen purkin siten erityisen varomattomasti, että se olisi voinut osua B:hen, ellei hän olisi ehtinyt väistää sitä. A:n käyttäytymisen ei voitu katsoa olleen virkamiehelle sopivaa, ja täten kirjallisen varoituksen antamiseen oli ollut lain tarkoittamat perusteet. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2008:2003 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 77/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli 11.9.2006 antanut kokki A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena oli ollut 27.7.2006 työvuoron aikana tapahtunut välikohtaus, jossa A:n oli väitetty heittäneen... - Kirjallinen varoitus Asia 58/2006: Kirjallinen varoitus 1176411600000
Lyhennelmä Yliopisto oli 9.6.2006 antanut koulutuspäällikkö A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyömisestä. Työnantajan mukaan A oli ollut työaikana työnantajan tavoittamattomissa. A oli lisäksi laiminlyönyt koulutuspäällikön virkaan kuuluvia tehtäviä ja jättänyt noudattamatta esimiehen antamia työnjohdollisia määräyksiä. Laiminlyönnit liittyivät kahteen yliopistolta pyydettyyn tarjoukseen ja niiden viimeistelyyn sekä toisen tarjousehdotuksen tallentamiseen. Virkamieslautakunta katsoi, että A oli ollut tavoitettavissa työpaikallaan. Työnantaja ei ollut edes yrittänyt tavoittaa A:ta muutoin kuin sähköpostin välityksellä. A ei ollut laiminlyönyt virkaansa kuuluvan tehtävän asianmukaista suorittamista jättäessään tallentamatta tekemänsä tarjousehdotuksen sähköiseen tietokantaan. A oli tehnyt molemmat tarjousehdotukset eikä tältä osin ollut laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Vaikka A oli jättänyt molemmat tarjousehdotukset esimiehelleen viimeistelemättöminä, ei asiassa katsottu esitetyn sellaista näyttöä, että A:n voitaisiin katsoa menetelleen työnantajansa työnjohtomääräysten vastaisesti. A:ta ei ollut aiemmin moitittu hänen tarjousten tekemisen yhteydessä käyttämistään toimintatavoista eikä asiaa ollut muutoinkaan käsitelty A:n kanssa. Näin ollen vaikka A oli joulukuussa 2005 menetellyt moitittavasti jättämällä varmistamatta, että tehty tarjous oli tullut esimiehelle ja ollut kunnossa sekä huhtikuussa 2006 käyttäytynyt jossain määrin epäasiallisesti esimiestään kohtaan toisen tarjouksen käsittelyn yhteydessä, yliopistolla ei ollut lain mukaista perustetta antaa A:lle kirjallista varoitusta käyttämillään perusteilla. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 58/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Yliopisto oli 9.6.2006 antanut koulutuspäällikkö A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyömisestä. Työnantajan mukaan A oli ollut työaikana työnantajan tavoittamattomissa.... - Kirjallinen varoitus Asia 57/2006: Kirjallinen varoitus 1169762400000
Lyhennelmä Maanmittaustoimiston 7.6.2006 tekemä päätös, jolla A:lle on annettu virkamieslain 24 §:ssä tarkoitettu kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Päätöksen mukaan A:lle on 30.12.2005 annettu poikkeuksellisen heikon suoriutumisen perusteella kirjallinen huomautus virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. A:ta on kehotettu hoitamaan virkatehtävänsä ripeästi ja riittävällä tuotantomäärällä. A:lla on ollut vuodesta 1999 lähtien vaikeuksia suoriutua työtehtävistään. Esimiehet ovat keskustelleet hänen kanssaan toistuvasti työstä suoriutumisesta ja keinoista parantaa sitä ja asia on ollut esillä vuosittaisissa tulos- ja kehityskeskusteluissa. A on vedonnut suoritustason alhaisuuden osalta lääkärintodistuksista ilmeneviin sairauksiinsa sekä riittämättömään koulutukseen ja perehdyttämiseen tietokonejärjestelmien uusimiseen liittyen. Toisaalta hän on ollut töissä pitkiä aikoja siten, että hän ei ole ollut lainkaan sairauslomilla taikka poissaolot ovat olleet lyhytkestoisia ja tavanomaisia. Sairaudet ja näistä johtuvat poissaolot eivät yksistään selitä virkatehtävien laiminlyöntiä. Maanmittauslaitoksen vastineessa esittämän selvityksen perusteella virkatehtävien laiminlyönti ei ole myöskään johtunut siitä, että A:ta ei olisi perehdytetty ja koulutettu tehtäviinsä asianmukaisesti. Edellä lausutun perusteella A ei ole esittänyt selvitystä, jonka perusteella virkatehtävien laiminlyömisestä annettua kirjallista varoitusta olisi pidettävä perusteettomana. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 57/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Maanmittaustoimiston 7.6.2006 tekemä päätös, jolla A:lle on annettu virkamieslain 24 §:ssä tarkoitettu kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Päätöksen mukaan A:lle... - Kirjallinen varoitus Asia 40/2006: Kirjallinen varoitus 1169762400000
Lyhennelmä Ympäristökeskuksen 7.4.2006 tekemä päätös, jolla A:lle on annettu valtion virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus. Varoituksen perusteeksi on päätöksessä todettu seuraavaa: - sivutoimien ilmoittamatta jättäminen ympäristökeskuksen kirjallisesta pyynnöstä huolimatta (15.3.2001) - työmaapäällikön vastuulla olevissa tehtävissä, kuten työmaiden loppuraportoinnissa ja muissa asioissa esille tulleet epäselvyydet - neuvottelussa 3.4.2006 pyydettyjen yritystoimintaa koskevien selvitysten toimittamatta jättäminen. Vastineessa on kuulemisen osalta viitattu A:n sivutoimintaa koskeviin keskustelutilaisuuksiin ja kirjeisiin. Näistä keskustelutilaisuuksista ainoastaan kaksi on pidetty ennen varoituksen antamista. Tilaisuuksista 19.12.2005 ja 3.4.2006 laadituista muistiosta tai asiakirjoihin liitetystä kutsusta ensiksi mainittuun tilaisuuteen ei ilmene, että asia koskee varoituksen antamista A:lle tai että seuraamuksen antamista olisi edes harkittu. A:ta ei näin ollen ole kuultu edellä tarkoitettujen säännösten edellyttämällä tavalla keskeisestä seikasta eli viranomaisen A:han kohdistamasta varoituksesta. Päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom HallintoL_34_§ HallintoL_36_§
Asia 40/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Ympäristökeskuksen 7.4.2006 tekemä päätös, jolla A:lle on annettu valtion virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus. Varoituksen perusteeksi on päätöksessä todettu seuraavaa:... - Kirjallinen varoitus Asia 64/2006: Kirjallinen varoitus 1173391200000
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitoksen poliisipäällikkö oli 18.7.2006 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. A oli 21.12.2004 ryhtynyt tutkimaan rikosjuttua, jossa asianomistajana oli ollut nainen, jonka kanssa A:lla oli ollut sukupuolisuhde 14.2. - 25.3.2005. A oli täten ollut esteellinen toimimaan jutussa tutkijana. A:n olisi pitänyt oma-aloitteisesti ilmoittaa esteellisyydestään esimiehille, minkä hän oli laiminlyönyt, kunnes hänet oli 23.2.2005 määrätty pois kyseisen henkilön asioiden tutkinnasta. A oli tultuaan esteelliseksi vielä vastaanottanut kyseisen henkilön rikosilmoituksen ja osallistunut tämän puhuttamiseen myöhemmin. Käräjäoikeus oli 22.6.2006 antamallaan tuomiolla hylännyt A:ta vastaan nostetut syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Virkamieslautakunta katsoi, että A oli tutkijana esitutkinnassa toimiessaan rikkonut esitutkintalain esteellisyyssäännöstä. Lisäksi A oli laiminlyönyt ilmoittaa viivytyksettä esteellisyydestään esimiehilleen. Käräjäoikeus oli käsitellyt A:n menettelyn rikosoikeudellisesti ja hylännyt rangaistusvaatimukset tuomiosta ilmenevillä perusteilla. Poliisilaitos oli kuitenkin virkamieslain perusteella voinut tämän estämättä erikseen arvioida A:n edellä todetun menettelyn moitittavuuden ja mahdollisen virkamieslaissa tarkoitetun seuraamuksen. A oli tutkijana menettelemällä edellä todetulla tavalla toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyönyt niitä. A:n menettely oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta esitutkintaviranomaisen toiminnan asianmukaisuuteen. Kun otettiin huomioon käräjäoikeuden tuomion ajankohta ja se, että A:n menettely oli tullut ensiksi arvioida käräjäoikeudessa, oli varoitus katsottava annetun kohtuullisessa ajassa. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Esitutkintalaki_16_§ _1_mom_6_kohta PoliisiL_9c_§
Asia 64/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitoksen poliisipäällikkö oli 18.7.2006 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. A oli 21.12.2004 ryhtynyt tutkimaan rikosjuttua, jossa asianomistajana... - Kirjallinen varoitus Asia 94/2006: Kirjallinen varoitus 1180645200000
Lyhennelmä Suojelupoliisin päätös 23.11.2006, jolla ylitarkastaja A:lle on annettu kirjallinen varoitus virkatehtävien laiminlyönnistä. A on ollut ilman syytä ja luvatta poissa virantoimituksesta 20.- 21.2.2006. Hän on aiemminkin saanut huomautuksen epäselvistä poissaoloista. A:n poissaolo 20. - 21.2.2006 on tullut hänen esimiehensä tietoon jo poissaolon kestäessä. A on ilmoituksensa mukaan antanut 24.2.2006 poissaolostaan selvityksen, jota hän on vielä 6.3.2006 täydentänyt. A:n kuulemiseksi varoituksen antamista varten on ryhdytty vasta yhdessä soitonsiirtoa koskeneen tapahtuman 25.9.2006 jälkeen marraskuussa 2006 eli yli kahdeksan kuukautta poissaolon jälkeen. Aikaa ei, huolimatta suojelupoliisin vastineesta ilmenevistä A:n ja hänen esimiehensä sairaus- ja muista lomista sekä virkatehtävistä, voida pitää kohtuullisena. Varoituksen antamiseen poissaolon johdosta ei siten ole enää ollut edellytyksiä. A on ottaessaan 25.9.2006 vastaan johtovalmiudessa olevan päällystöpäivystäjän tehtävän tehnyt soitonsiirron johtovalmiuspuhelimesta virkapuhelimeensa vastoin suojelupoliisissa vallitsevaa tapaa itse ja ilman, että tarkistussoiton tekemisestä olisi huolehdittu. A:n menettely on siten ollut moitittavaa. Kun kuitenkin otetaan huomioon päällystöpäivystäjänä ennen A:ta toimineen B:n osuus tapahtumiin ja erityisesti se, että soitonsiirron tekeminen väärään numeroon on perustunut inhimilliseen erehdykseen, ei ole kohtuullista, että A:lle on annettu asiasta kirjallinen varoitus. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ PoliisiL_9c_§ Laki_poliisin_hallinnosta_15a_§ HallintoL_6_§ Päätös
Asia 94/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Suojelupoliisin päätös 23.11.2006, jolla ylitarkastaja A:lle on annettu kirjallinen varoitus virkatehtävien laiminlyönnistä. A on ollut ilman syytä ja luvatta poissa virantoimituksesta 20.-... - Kirjallinen varoitus Asia 89/2006: Kirjallinen varoitus 1208466000000
Lyhennelmä Yliopiston 12.10.2006 antama päätös, jolla A:lle on annettu valtion virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus työtehtävien laiminlyönnin vuoksi. Päätöksen perustelujen mukaan A oli laiminlyönyt työtehtäviinsä kuuluneiden istutuslohkojen 203 ja 205 hoidon. Lohkoista on heinä-elokuussa 2006 tehtyjen havaintojen perusteella puuttunut kurssivaatimuksiin kuuluvia kasveja, lohkosta 203 noin kymmenesosa ja lohkosta 205 noin neljäsosa. Lisäksi kokoelmakasvien nimikilvissä on ollut huomattavia puutteita. Istutuslohkoissa on ollut niin huomattavia puutteita, ettei niitä ole voitu käyttää pääasialliseen käyttötarkoitukseensa eli yliopisto-opiskelijoiden opintojakson kurssimateriaalina. A on edellä kerrotulla tavalla laiminlyönyt virkatehtäviään. Hänen työmääräänsä ei ole mitoitettu siten, etteikö istutuslohkojen asianmukainen hoitaminen olisi ollut mahdollista. A ei ole muutoinkaan esittänyt selvitystä, jonka perusteella hänelle annettua kirjallista varoitusta olisi pidettävä perusteettomana tai että asiassa olisi menetelty virheellisesti. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 89/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Yliopiston 12.10.2006 antama päätös, jolla A:lle on annettu valtion virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus työtehtävien laiminlyönnin vuoksi. Päätöksen perustelujen mukaan... - Kirjallinen varoitus Asia 60/2007: Kirjallinen varoitus 1224795600000
Lyhennelmä Tilastokeskus oli 18.6.2007 antanut ylikatuaari A:lle kirjallisen varoituksen epäasiallisen sähköpostiviestinnän, eristäytymisen ja työnjohtomääräysten noudattamatta jättämisen vuoksi. A oli lähettänyt epäasiallisia sähköpostiviestejä sekä työyhteisön sisällä että viraston ulkopuolelle. Lisäksi A oli lukitsemalla perusteettomasti työhuoneensa oven ja jättämällä vastaamatta puhelimeensa estänyt esimiehiään saamasta häneen yhteyttä. A:lle oli 13.2.2007 annettu kirjallinen huomautus muun muassa yhteydenotoista eri viranomaisiin Tilastokeskusta koskevissa asioissa. A:n yhteydenotot ulkopuolisiin viranomaisiin olivat olleet omiaan vahingoittamaan Tilastokeskuksen sidosryhmäyhteistyötä. A:n sähköpostiviestintää ja yhteydenottoa ulkopuoliseen virastoon oli pidettävä epäasiallisena. A oli saamastaan kirjallisesta huomautuksesta huolimatta käyttäytynyt virkamiehelle sopimattomalla tavalla ja jättänyt noudattamatta työnjohto- ja valvontamääräyksiä. A oli täten rikkonut virkavelvollisuuksiaan. A ei ollut esittänyt selvitystä, jonka perusteella hänelle annettua kirjallista varoitusta olisi ollut pidettävä perusteettomana. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Virkamieslautakunta ei tutkinut muita A:n vaatimuksia. KHO:2009:1002 A on peruuttanut valituksensa. Lausunnon antaminen vaatimuksista on rauennut. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 60/2007: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Tilastokeskus oli 18.6.2007 antanut ylikatuaari A:lle kirjallisen varoituksen epäasiallisen sähköpostiviestinnän, eristäytymisen ja työnjohtomääräysten noudattamatta jättämisen vuoksi.... - Kirjallinen varoitus Asia 13/2007: Kirjallinen varoitus 1192136400000
Lyhennelmä Tullipiirin päätös 16.1.2007, jolla A:lle on annettu virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus. Varoituksen perusteena oli, että A on toistuvasti kieltäytynyt vientiselvitystehtävien tekemisestä. A on kiistatta toistuvasti jättänyt noudattamatta esimiehen määräystä kieltäytymällä työskentelemästä tullin vientiselvitystehtävissä. A ei ole 11.9.2006 asiasta saamastaan kirjallisesta huomautuksesta ja 26.10.2006 käydyistä keskusteluista huolimatta muuttanut käyttäytymistään. Psykologin lausunnon mukaan A ei sovellu asiakaspalvelutehtäviin. Työnantaja on siten ennen varoituksen antamista ollut tietoinen siitä, että A:n asiakaspalvelutehtävistä kieltäytymisen taustalla oli todennäköisesti psyykkisiä ongelmia. Työnantajan olisi virkamieslautakunnan käsityksen mukaan tullut selvittää A:n terveydentila ennen varoitusmenettelyyn ryhtymistä. Näissä olosuhteissa, kun on perusteltu syy olettaa, että A:n asiakaspalvelusta kieltäytyminen ei ole ainakaan ensisijaisesti johtunut niskoittelusta tai välinpitämättömyydestä työnantajan määräyksiä kohtaan, edellytyksiä kirjallisen varoituksen antamiselle ei ole katsottava olleen. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (5-2). Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 13/2007: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Tullipiirin päätös 16.1.2007, jolla A:lle on annettu virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus. Varoituksen perusteena oli, että A on toistuvasti kieltäytynyt vientiselvitystehtävien... - Kirjallinen varoitus Asia 47/2007: Kirjallinen varoitus 1207256400000
Lyhennelmä Veroviraston päätös 24.5.2007, jolla apulaisverosihteeri A:lle on annettu kirjallinen varoitus, koska hän on toiminut vastoin valtion virkamieslain 14 §:ssä ja työturvallisuuslain 18 §:ssä säädettyjä virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyönyt niitä. A on toistuvasti arvostellut epäasialliseen tapaan muita työntekijöitä toimiston johdolle ja esimiehilleen lähettämissään sähköpostiviesteissä ja henkilökohtaisissa keskusteluissa sekä toimittanut henkilöstön luettavaksi kirjelmiä, joissa hän on arvostellut johtoa ja tunnistettavissa olevia työntekijöitä. A on toistuvasti arvostellut epäasialliseen tapaan lähiesimiestään ja kyseenalaistanut hänen ammattitaitonsa ja koulutuksensa, ja ilmoittanut, ettei halua toimia hänen alaisenaan. A on ylittänyt asemavaltuutensa puuttumalla muiden työntekijöiden töihin, ja kyseenalaistanut heidän ammattitaitonsa. A on 14.5.2007 saanut tiedoksi 24.5.2007 annettua varoitusta vastaavan luonnoksen. Luonnokseen on sisältynyt sitoumus siitä, että A korjaa jatkossa käytöstään ja käyttäytyy luonnoksesta ilmenevällä, valtion virkamieslain 14 §:n edellyttämällä tavalla, ja sitoutuu vaadittaessa toimittamaan työnantajalleen työkykyään ja terveydentilaansa koskevan lausunnon. Luonnoksen mukana A on saanut lähetekirjeen, jossa verojohtaja on ilmoittanut käynnistävänsä kurinpitomenettelytoimenpiteet, mikäli A ei allekirjoita varoitusluonnosta. A on varoitusluonnoksen saatuaan antanut oma-aloitteisesti kirjallisen selvityksen asiassa. Veroviraston vastine erityisesti 24.5.2007 pidettäväksi aiotusta palaverista osoittaa, että virasto on pitänyt erillisen kuulemistilaisuuden järjestämistä asiassa tarpeellisena. A:ta ei kuitenkaan ole kutsuttu kyseiseen palaveriin hallintolaissa säädetyllä tavalla ilmoittamalla kuulemisen tarkoitus ja se, mistä seikoista selvitystä pyydetään. A on oikaisuvaatimuksessaan vedonnut siihen, ettei hän tiennyt kysymyksessä olevan kuulemistilaisuus. Asiaan liittyvät olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen A on perustellusti voinut olla epätietoinen siitä, onko kysymys kuulemistilaisuudesta vai ainoastaan asian vapaamuotoisesta selvittämisestä, ja erityisesti siitä, että palaveriin osallistumatta jättäminen ei estä varoituksen antamista. A:n kuuleminen ennen varoituksen antamista on näin ollen ollut puutteellista. Kuulemisen tarkoituksena on lisätä virkamiehen oikeusturvaa ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä edistää asian selvittämistä. Tämä huomioon ottaen päätös kirjallisen varoituksen antamisesta ei saa todellisuudessa olla tehtynä jo ennen kuulemista vaan kuulemistilaisuuden varaamisen on oltava todellista. Asiassa saadun selvityksen perusteella on ilmeistä, että päätös kirjallisen varoituksen antamisesta A:lle on tosiasiallisesti tehty jo etukäteen. Veroviraston päätös on edellä sanotuilla perusteilla syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom HallintoL_33_§ HallintoL_34_§ _1_mom HallintoL_36_§ Päätös
Asia 47/2007: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Veroviraston päätös 24.5.2007, jolla apulaisverosihteeri A:lle on annettu kirjallinen varoitus, koska hän on toiminut vastoin valtion virkamieslain 14 §:ssä ja työturvallisuuslain 18 §:ssä säädettyjä... - Kirjallinen varoitus Asia 103/2006: Kirjallinen varoitus 1178830800000
Lyhennelmä Vankilan johtaja oli 30.11.2006 antanut vartija A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyömisen vuoksi. A:n virkavelvollisuuksiin oli kuulunut vankivaunussa vaunuesimiehenä vankikuljetusten aikana vastata kuljetusten turvallisuudesta. A:n oli toistuvasti havaittu nukkuneen kuljetusten aikana. A oli itsekin myöntänyt ummistaneensa silmänsä mutta kieltänyt nukkuneensa ainakaan tietoisesti. Käyttäytymisellään A oli laiminlyönyt virkavelvollisuutensa eli velvollisuutensa huolehtia vankikuljetusten turvallisuudesta. Nukahteleminen oli ollut toistuvaa. Ottaen huomioon A:n tehtävän erityinen vastuullisuus ja kuljetusten turvallisuusriski, kirjallista varoitusta ei ollut pidettävä kohtuuttomana seurauksena A:n käyttäytymisestä. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 103/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Vankilan johtaja oli 30.11.2006 antanut vartija A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyömisen vuoksi. A:n virkavelvollisuuksiin oli kuulunut vankivaunussa vaunuesimiehenä... - Kirjallinen varoitus Asia 36/2008: Kirjallinen varoitus 1233266400000
Lyhennelmä Virasto oli 10.3.2008 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A oli yli kahden vuoden ajan tullut töihin liukuma-ajan päättymisen jälkeen. Myöhästymiset olivat olleet viikoittaisia ja vaihdelleet muutamasta minuutista jopa kahteen tuntiin. A:lle oli 16.5.2007 annettu kirjallinen huomautus asiasta. Myöhästymiset olivat jatkuneet A:lle annetun kirjallisen varoituksen jälkeen. Virkamieslautakunnan mukaan asiassa ei ollut menetelty virheellisesti sillä perusteella, ettei A:lle ollut tiedotettu mahdollisuudesta ottaa luottamusmies mukaan kuulemistilaisuuksiin, koska kyseinen oikeus ei koskenut kirjallisen varoituksen antamista. Lääkärinlausunnon 16.7.2008 mukaan A oli kärsinyt toistuvasta masennustilasta, joka oli vaihdellut oiretasoltaan keskivaikeasta vaikeaan. Masennukseen liittyen A:lla oli esiintynyt yliväsyvyyttä. Lääkärin käsityksen mukaan A oli kuitenkin nykyisellään ollut työkykyinen. Kun otettiin huomioon se, että työnantaja oli pyrkinyt keskusteluin ja erityistoimenpitein helpottamaan A:n työajan noudattamista, ei kirjallisen varoituksen antaminen ollut A:n laiminlyönnistä kohtuuton seuraamus siitäkään huolimatta, että A sairasti masennusta, joka oli ainakin jossain määrin voinut vaikuttaa A:n kykyyn noudattaa työaikoja. A ei ollut esittänyt perusteita sen väitteensä tueksi, että varoituksen antamisella olisi ollut yhteys palkkaerimielisyyksiin. Virastolla oli täten ollut oikeus kirjallisen varoituksen antamiseen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 36/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli 10.3.2008 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A oli yli kahden vuoden ajan tullut töihin liukuma-ajan päättymisen jälkeen. Myöhästymiset olivat olleet viikoittaisia ja... - Kirjallinen varoitus Asia 76/2007: Kirjallinen varoitus 1209070800000
Lyhennelmä Tullipiirin päätös 26.7.2007, jolla A:lle on annettu virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus. Varoituksen perusteena oli, että A on toistuvasti kieltäytynyt hänelle määrättyjen tehtävien hoitamisesta sekä käyttämästä Tullin virka- ja suoja-asujen ohjesäännön mukaisesti virka-asua, vaikka siitä on hänelle toistuvasti huomautettu. A on kieltäytynyt asiakaspalvelutyöstä. Asiasta on huomautettu hänelle useaan otteeseen. Työnantaja on lähettänyt A:n tutkimuksiin hänen työkykynsä selvittämiseksi. Työnantajalla on ollut varoitusta antaessaan tiedossa lausunto, jonka mukaan A ei sovellu välittömiin asiakaspalvelutehtäviin. Työnantajalla ei siten ole ollut perusteita varoituksen antamiseen pelkästään sillä perusteella, että A kykenee tekemään muun ohessa tarkastuksia, joissa hän joutuu tekemisiin asiakkaiden kanssa. Näissä olosuhteissa, kun psykologin ja lääkärin lausunnoin on selvitetty, että A:n asiakaspalvelusta kieltäytyminen ei ole ainakaan ensisijaisesti johtunut niskoittelusta tai välinpitämättömyydestä työnantajan määräyksiä kohtaan, edellytyksiä kirjallisen varoituksen antamiselle ei ole katsottava olleen. Laiminlyönti virka-asun käyttämisvelvollisuuden noudattamisessa liittynee olennaisesti A:n tehtäväkuvaan, joka taas osin on riippuvainen siitä, mihin tehtäviin A terveytensä vuoksi soveltuu. Tämän vuoksi virkamieslautakunnan käsitys on, ettei virkapuvun käyttöä koskevien ohjeiden laiminlyönti näissä oloissa yksin muodosta perustetta kirjallisen varoituksen antamiseen. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 76/2007: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Tullipiirin päätös 26.7.2007, jolla A:lle on annettu virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus. Varoituksen perusteena oli, että A on toistuvasti kieltäytynyt hänelle määrättyjen... - Korvausvaatimus Asia 113/2008: Korvausvaatimus 1243544400000
Lyhennelmä Yliopistonlehtori A oli työskennellyt yliopistossa määräaikaisissa virkasuhteissa 1.8.2001-11.5.2008 yhteensä viidellä määräaikaisella nimityksellä. A oli irtisanoutunut 11.4.2008, ja hänen viimeisin virkasuhteensa oli päättynyt irtisanomisajan jälkeen 11.5.2008. A oli tämän jälkeen siirtynyt toisen työnantajan palvelukseen. A:n virkasuhde ei siten ollut päättynyt sen johdosta, ettei häntä olisi enää mahdollisesti nimitetty yliopiston virkamieheksi. Niillä seikoilla, joiden perusteella A oli päätynyt irtisanoutumiseen ennen määräaikaisen virkasuhteen päättymistä, ei ollut merkitystä arvioitaessa korvauksen saamisen edellytyksiä. A:lla ei ollut täten oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 113/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Yliopistonlehtori A oli työskennellyt yliopistossa määräaikaisissa virkasuhteissa 1.8.2001-11.5.2008 yhteensä viidellä määräaikaisella nimityksellä. A oli irtisanoutunut 11.4.2008, ja hänen... - Korvausvaatimus Asia 112/2008: Korvausvaatimus 1243544400000
Lyhennelmä Tuotantoassistentti A oli työskennellyt korkeakoulussa tuntimääräyksellä 19.8.2002 - 31.12.2002 ja tämän jälkeen määräaikaisilla nimityksillä 31.12.2008 saakka. A oli irtisanoutunut 8.10.2008, ja hänen virkasuhteensa oli päättynyt 5.11.2008. A oli tämän jälkeen siirtynyt toisen työnantajan palvelukseen. A:n virkasuhde ei siten ollut päättynyt sen johdosta, ettei häntä olisi enää mahdollisesti nimitetty korkeakoulun virkamieheksi. Sillä seikalla, jonka perusteella A oli päätynyt irtisanoutumiseen ennen määräaikaisen virkasuhteen päättymistä, ei ollut merkitystä arvioitaessa korvauksen saamisen edellytyksiä. A:lla ei ollut täten oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 112/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Tuotantoassistentti A oli työskennellyt korkeakoulussa tuntimääräyksellä 19.8.2002 - 31.12.2002 ja tämän jälkeen määräaikaisilla nimityksillä 31.12.2008 saakka. A oli irtisanoutunut... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 59/2003: Irtisanominen yksilöperusteella 1077660000000
Lyhennelmä Teknikkoyliluutnantti A oli irtisanottu erikoisupseerin virastaan 13.6.2003 annetulla päätöksellä. Päätöksen perusteena oli ollut käräjäoikeuden antama tuomio, jossa A oli tuomittu törkeästä palvelurikoksesta ja vesiliikennejuopumuksesta 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä menettämään neljän kuukauden ajaksi ylikonemestarin pätevyyskirjan. Irtisanomiseen johtaneet tapahtumat olivat sattuneet 29.8.2002 palveluksessa ollessa. A oli syyllistymällä edellä mainittuihin tekoihin laiminlyönyt virkatehtävänsä asianmukaisen hoitamisen ja toiminut vastoin virkavelvollisuuttaan. Asiassa oli pidettävä erityisen raskauttavana sitä, että A oli teot tehdessään toiminut vastuullisessa tehtävässä aluksen konepäällikkönä. Sillä seikalla, oliko A vapaavuorossa, ei ollut merkitystä tapahtumien vakavuutta kokonaisuutena harkittaessa. A:n alkoholin nauttimista sotaharjoitusten aikana ja piittaamattomuutta yleisestä turvallisuudesta ja tehtävien häiriöttömästä hoitamisesta oli hänen vastuullinen asemansa huomioon ottaen ollut pidettävä niin moitittavana, että A oli tämän yksittäisen tapahtuman johdosta menettänyt sen luottamuksen, jota hänen asemassaan olevassa sotilasvirassa olevalta oli ollut voitava edellyttää. Puolustusvoimilla oli siten ollut valtion laissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Irtisanominen oli toteutettava kohtuullisessa ajassa siitä, kun peruste oli tullut viranomaisen tietoon. Kohtuullinen aika oli ratkaistava viime kädessä tapauskohtaisesti. Koska irtisanomisperusteena ollut A:n menettely oli johtanut rikostutkintaan ja syytetoimiin, oli työnantajan harkinnassa ollut, ryhdytäänkö irtisanomiseen ennen asian käsittelyä käräjäoikeudessa vai vasta käräjäoikeuden jälkeen. Käräjäoikeuden tuomion ja sen perustelujen odottaminen irtisanomisedellytysten olemassaolon varmistamiseksi oli siten A:n tapauksessa ollut hyväksyttävää. Kun otettiin vielä huomioon asian eteneminen kuulemismenettelyineen käräjäoikeuden tuomion jälkeen, virkamieslautakunta katsoi A:n irtisanomisen tapahtuneen kohtuullisessa ajassa. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 6-1). KHO:2004:2405 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _3_mom
Asia 59/2003: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Teknikkoyliluutnantti A oli irtisanottu erikoisupseerin virastaan 13.6.2003 annetulla päätöksellä. Päätöksen perusteena oli ollut käräjäoikeuden antama tuomio, jossa A oli tuomittu... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 60/2003: Irtisanominen yksilöperusteella 1077660000000
Lyhennelmä Yliluutnantti A oli 13.6.2003 annetulla päätöksellä irtisanottu opistoupseerin ylemmästä virasta. Päätöksen perusteena oli ollut käräjäoikeuden 28.2.2003 antama tuomio palvelusrikoksesta ja vesiliikennejuopumuksesta, jolla A oli tuomittu 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen lisäksi menettämään neljän kuukauden ajaksi ylikonemestarin pätevyyskirjan. Irtisanomiseen johtaneet tapahtumat olivat sattuneet 29.8.2002 palveluksessa ollessa. A oli syyllistymällä edellä mainittuihin tekoihin laiminlyönyt virkatehtävänsä asianmukaisen hoitamisen ja toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. Asiassa oli pidettävä erityisen raskauttavana sitä, että A oli teot tehdessään toiminut vastuullisessa tehtävässä aluksen konepäällikkönä. Vaikka A oli harjoituksessa päihtymyksestään huolimatta hoitanut tehtävänsä, oli A:n alkoholin nauttiminen palvelusaikana osoittanut hänen vastuunalaisen asemansa huomioon ottaen erityistä piittaamattomuutta yleisestä turvallisuudesta, palvelusturvallisuudesta ja virkatehtävien hoitamisesta. A:n tekoa oli pidettävä niin moitittavana, että A oli tämän yksittäisen tapahtuman johdosta menettänyt sen luottamuksen, jota hänen asemassaan olevassa sotilasvirassa olevalta oli ollut voitava edellyttää. Puolustusvoimilla oli siten ollut valtion laissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Irtisanominen ei ollut edellyttänyt konkreettisen vahingon tai vaaran aiheutumista. Asiaa ei myöskään muuttanut toiseksi se, että A ei ollut pidätettynä työstä ja että hän oli saanut jatkaa työskentelyä maissa koneupseerin tehtävissä. Irtisanominen oli toteutettava kohtuullisessa ajassa siitä, kun peruste oli tullut viranomaisen tietoon. Kohtuullinen aika ratkaistiin viime kädessä tapauskohtaisesti. Koska irtisanomisperusteena ollut A:n menettely oli johtanut rikostutkintaan ja syytetoimiin, oli työnantajan harkinnassa ollut, ryhdytäänkö irtisanomiseen ennen asian käsittelyä käräjäoikeudessa vai vasta käräjäoikeuden jälkeen. Käräjäoikeuden tuomion ja sen perustelujen odottaminen irtisanomisedellytysten olemassaolon varmistamiseksi oli siten A:n tapauksessa ollut hyväksyttävää. Kun otettiin lisäksi huomioon asian eteneminen kuulemismenettelyineen käräjäoikeuden päätöksen jälkeen, virkamieslautakunta katsoi A:n irtisanomisen tapahtuneen kohtuullisessa ajassa. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 6-1). KHO:2004:2406 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _3_mom
Asia 60/2003: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Yliluutnantti A oli 13.6.2003 annetulla päätöksellä irtisanottu opistoupseerin ylemmästä virasta. Päätöksen perusteena oli ollut käräjäoikeuden 28.2.2003 antama tuomio palvelusrikoksesta... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 63/2003: Irtisanominen yksilöperusteella 1077660000000
Lyhennelmä Yliluutnantti A oli 13.6.2003 annetulla päätöksellä irtisanottu opistoupseerin ylemmästä virasta. Päätöksen perusteena oli ollut käräjäoikeuden 28.3.2003 antama tuomio palvelusrikoksesta ja vesiliikennejuopumuksesta, jolla A oli tuomittu 40 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Irtisanomiseen johtaneet tapahtumat olivat sattuneet 29.8.2002 palveluksessa ollessa. A oli syyllistymällä edellä mainittuihin tekoihin laiminlyönyt virkatehtävänsä asianmukaisen hoitamisen ja toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. Asiassa oli pidettävä erityisen raskauttavana sitä, että A oli teot tehdessään toiminut erityisen vastuullisessa tehtävässä aluksen päällikkönä. Aluksen päällikkönä A:lla oli ollut olennainen vastuu aluksen ja sillä olleen henkilöstön turvallisuudesta. Se, että A oli tapahtuma-aikana ollut hyttiosastolla tekemässä kirjallisia töitä, ei ollut poistanut päällikölle kuuluvaa vastuuta aluksen kulusta eikä sillä ollut merkitystä tapahtumien vakavuutta kokonaisuutena arvioitaessa. A:n oleminen alkoholin vaikutuksen alaisena palvelusaikana oli osoittanut hänen vastuunalaisen asemansa huomioon ottaen erityistä piittaamattomuutta yleisestä turvallisuudesta ja virkatehtävien hoitamisesta. A:n tekoa oli pidettävä niin moitittavana, että A oli tämän yksittäisen tapahtuman johdosta menettänyt sen luottamuksen, jota hänen asemassaan olevassa sotilasvirassa olevalta oli ollut voitava edellyttää. Puolustusvoimilla oli siten ollut laissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Irtisanominen ei ollut edellyttänyt konkreettisen vahingon tai vaaran aiheutumista. Asiaa ei myöskään muuttanut toiseksi se, että A ei ollut pidätettynä työstä ja että hän oli saanut jatkaa työskentelyä varastoupseerina. Irtisanominen oli toteutettava kohtuullisessa ajassa siitä, kun peruste oli tullut viranomaisen tietoon. Kohtuullinen aika ratkaistiin viime kädessä tapauskohtaisesti. Koska irtisanomisperusteena ollut A:n menettely oli johtanut rikostutkintaan ja syytetoimiin, oli työnantajan harkinnassa ollut, ryhdytäänkö irtisanomiseen ennen asian käsittelyä käräjäoikeudessa vai vasta käräjäoikeuden jälkeen. Käräjäoikeuden tuomion ja sen perustelujen odottaminen irtisanomisedellytysten olemassaolon varmistamiseksi oli A:n tapauksessa ollut hyväksyttävää. Kun otettiin lisäksi huomioon asian eteneminen kuulemismenettelyineen käräjäoikeuden päätöksen jälkeen, virkamieslautakunta katsoi A:n irtisanomisen tapahtuneen kohtuullisessa ajassa. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 6-1). KHO:2004:2407 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _3_mom
Asia 63/2003: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Yliluutnantti A oli 13.6.2003 annetulla päätöksellä irtisanottu opistoupseerin ylemmästä virasta. Päätöksen perusteena oli ollut käräjäoikeuden 28.3.2003 antama tuomio palvelusrikoksesta... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 90/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1210280400000
Lyhennelmä Merivartiosto oli 28.9.2007 irtisanonut yliluutnantti A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 2.8.2007 tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sakkoihin. A oli myös aiemmin 9.12.2004 tuomittu käräjäoikeudessa rattijuopumuksesta sakkoihin. Työnantaja oli vuodesta 2005 lähtien toimenpiteillään yrittänyt auttaa A:ta pääsemään eroon alkoholin väärinkäytöstä. A:lle oli 2.5.2006 annettu kirjallinen varoitus. Virkamieslautakunnan mukaan lainsäädäntö asetti rajavartiomiehelle myös vapaa-aikaan ulottuvan käyttäytymisvelvoitteen, ja rangaistavaksi säädettyyn tekoon syyllistymisen voitiin katsoa rikkoneen tätä käyttäytymisvelvoitetta. A:n asema rajavartiolaitoksen sotilasvirassa oli edellyttänyt luottamusta ja erityistä harkintakykyä. A:n teot olivat olleet omiaan vaarantamaan luottamusta häntä ja rajavartiolaitosta kohtaan. Merivartiostolla oli täten ollut laissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. A:n teot olivat osoittaneet, että A oli ollut siinä määrin soveltumaton tehtäviinsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Merivartiostolla oli täten ollut oikeus myös pidättää A virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen (äänestys 7-1). KHO:2009:888 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Laki_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_20_§ Laki_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_20a_§ RajavartioL_17_§ RajavartioL_19_§ RajavartioL_28_§ RajavartioL_35_§
Asia 90/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Merivartiosto oli 28.9.2007 irtisanonut yliluutnantti A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 2.8.2007 tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 39/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1200607200000
Lyhennelmä Rajavartiosto oli 4.5.2007 irtisanonut yliluutnantti A:n vanhemman opintoupseerin virasta ja pidättänyt hänet virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n ampuma-asetta käyttäen tehdystä vaaran aiheuttamisesta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A oli vapaa-aikanaan alkoholin vaikutuksen alaisena ampunut kiväärillä veljensä suuntaan kaksi laukausta niiden kuitenkaan osumatta. Rajavartiolaitos oli katsonut teon vaarantaneen luottamusta rajavartiolaitokselle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Asemansa perusteella A:lla oli ollut oikeus voimakeinojen käyttöön virkatehtävien suorittamiseksi, ja hän oli tehtävissään ollut myös yhteydessä rajavartiolaitoksen ulkopuolisiin viranomaistahoihin ja palveluntuottajiin. Virkamieslautakunnan mukaan tuomioistuimen tuomio rikosasiassa voitiin ottaa huomioon arvioitaessa A:n teon virkamiesoikeudellisia seuraamuksia. Lainsäädäntö asetti rajavartiomiehelle myös vapaa-aikaan ulottuvan käyttäytymisvelvoitteen, ja rangaistavaksi säädettyyn tekoon syyllistymisen voitiin katsoa rikkoneen tätä käyttäytymisvelvoitetta. A:n asema sotilasvirassa ja hänen virkatehtävänsä olivat edellyttäneet luottamusta ja erityistä harkintakykyä. A:n teko oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta häntä ja rajavartiolaitosta kohtaan. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa ja ottaen huomioon A:n teko, siitä määrätty rangaistus ja A:n asema rajavartiostossa rajavartiolaitoksella oli ollut laissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde sekä samalla pidättää hänet virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2008:2754 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom Valtion_virkamiesL_55_§_2_mom L_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_20_§ L_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_20a_§ RajavartioL_35_§
Asia 39/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Rajavartiosto oli 4.5.2007 irtisanonut yliluutnantti A:n vanhemman opintoupseerin virasta ja pidättänyt hänet virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n ampuma-asetta... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 86/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1202421600000
Lyhennelmä Kihlakunnanvirasto oli 22.9.2006 irtisanonut toimistosihteeri A:n virkasuhteen ja jatkanut hänen pidättämistään virantoimituksesta. A oli toimivaltansa ylittäen muuttanut B:n virkavapaushakemuksen tietoja kahteen otteeseen sen jälkeen, kun päätös virkavapaudesta oli tehty. Käräjäoikeus oli näiden tekojen johdosta tuominnut A:n kahdesta väärennöksestä ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen. A:ta oli aiemmin huomautettu vastaavanlaisesta toiminnasta ja kielletty puuttumasta hänen toimivaltaansa kuulumattomiin tehtäviin. Vaikka virkatehtävien suorittamisessa täyttyneen rikosoikeudellisen tunnusmerkistön ja rikoksesta tuomitun rangaistuksen voitiin usein katsoa olevan osoitus virkasuhteessa vaadittavan luottamuksen menettämisestä, virkamieslautakunta totesi, että virkamiesoikeudellisessa tarkastelussa otettiin kuitenkin aina huomioon tapauksen olosuhteet kokonaisuudessaan eikä virkamiesoikeudellinen päätöksenteko näin ollen ollut suoraan sidoksissa rikosoikeudelliseen arvioon. Tässä tapauksessa A:n pitkän virkauran katsottiin muiden seikkojen ohella voivan puoltaa virkasuhteen pysyttämistä, vaikka A:n kokemus toisaalta puhui myös sen puolesta, että hänen olisi tullut ymmärtää tekonsa virheellisyys. A oli toiminut liian oma-aloitteisesti tarkoituksenaan ilmeisesti korjata virhe. Korjattu päätös ei kuitenkaan ollut koskenut A:ta itseään, eikä kysymys ollut siten ollut henkilökohtaisen edun tavoittelusta. Asiaa kokonaisuutena tarkasteltaessa irtisanomista ei voitu pitää oikeasuhtaisena ja kohtuullisena seuraamuksena A:n moitittavasta menettelystä. Kihlakunnanvirastolla ei ollut täten ollut laissa tarkoitettuja perusteita irtisanoa tai pidättää häntä virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen (äänestys 5-3). KHO:2008:3177 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta
Asia 86/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Kihlakunnanvirasto oli 22.9.2006 irtisanonut toimistosihteeri A:n virkasuhteen ja jatkanut hänen pidättämistään virantoimituksesta. A oli toimivaltansa ylittäen muuttanut B:n virkavapaushakemuksen... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 33/2008: Irtisanominen yksilöperusteella 1224795600000
Lyhennelmä Yliaktuaari A:n virkasuhde oli irtisanottu 16.1.2008 tehdyllä päätöksellä. Tilastokeskuksen irtisanomispäätöksen perusteluiden mukaan A oli harjoittanut epäasiallista sähköposti- ja faksiviestintää viraston ulkopuolelle siinä määrin, että osa ulkopuolisista tahoista oli valittanut aiheutuneesta häiriöstä. A oli lisäksi lähettänyt useita epäasiallisia sähköpostiviestejä ja kirjeitä työnantajaviraston sisällä. A:lle oli annettu vastaavanlaisesta toiminnasta kirjallinen huomautus 13.2.2007 ja kirjallinen varoitus 18.6.2007. A oli 10.12.2007 määrätty työkyvyn arviointiin viran hoidon terveydellisten edellytysten selvittämiseksi hänen epäasialliseen toimintaansa liittyen. A oli kuitenkin kieltäytynyt työterveyslääkärin tarpeellisiksi katsomista tutkimuksista. Virkamieslautakunnan päätöksen mukaan irtisanomispäätös ei ollut lainvastainen sillä perusteella, että samaa asiaa koskevaa, virkamieslautakunnassa vireillä ollutta kirjallista valitusta ei ollut irtisanomispäätöstä tehtäessä vielä ratkaistu. Varoituksen antamista ei ole virkamieslaissa säädetty irtisanomisen edellytykseksi. Irtisanomispäätöstä ei tehnyt lainvastaiseksi myöskään se, että irtisanomisen perusteena oli sama menettely, josta A:ta oli aiemmin kirjallisesti varoitettu. Asiassa katsottiin selvitetyksi, että A oli harjoittanut epäasiallista viestintää tavalla, joka oli vakavasti vahingoittanut työyhteisön ilmapiiriä ja ollut omiaan vaarantamaan viraston ulkoista kuvaa ja viraston sidosryhmäyhteistyötä. A:n menettelyn moitittavuutta lisäsi se, että A oli saamastaan kirjallisesta huomautuksesta ja varoituksesta huolimatta jatkanut kyseistä toimintaansa. A ei näin ollen ollut noudattanut työnantajan antamia työnjohto- ja valvontamääräyksiä eikä käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Työnantajalla oli ollut A:n toiminta huomioon ottaen oikeus määrätä hänet myös terveydentilatutkimuksiin, joissa arvion tarvittavista tutkimuksista tekee lääkäri. Työnantajalla oli näillä perusteilla ollut asiaa kokonaisuutena arvioitaessa erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Sillä seikalla, että irtisanomispäätös oli annettu A:lle tiedoksi hänen ollessaan sairauslomalla, ei ollut merkitystä päätöksen laillisuutta arvioitaessa. Virkamieslautakunta jätti toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta vahingonkorvausta ja rikosoikeudelliseen vastuuseen saattamista koskevat sekä A:n muut työnantajan johtoon kohdistuvat vaatimukset. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen muilta osin. KHO:2009:1002 A on peruuttanut valituksensa. Lausunnon antaminen vaatimuksista on rauennut. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_19_§ Valtion_virkamiesL_25_§
Asia 33/2008: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Yliaktuaari A:n virkasuhde oli irtisanottu 16.1.2008 tehdyllä päätöksellä. Tilastokeskuksen irtisanomispäätöksen perusteluiden mukaan A oli harjoittanut epäasiallista sähköposti- ja... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 44/2008: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1233266400000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 31.3.2008 irtisanonut ylikonstaapeli A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet välittömästi virantoimituksesta. A:ta oli epäilty alkoholin vaikutuksen alaisena tehdystä yksityisasunnossa tapahtuneesta pahoinpitelystä. Poliisilaitos oli myös aiemmin 10.4.2007 pidättänyt A:n virantoimituksesta. Tuolloin A:ta oli epäilty törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, ja käräjäoikeus oli sittemmin 5.5.2008 tuominnut A:n kyseisistä teoista. A oli lisäksi ollut aiemmin lyhyen ajanjakson aikana kahdesti muutoinkin pidätettynä virantoimituksesta kahden erillisen rikosepäilyn takia. Tuolloin A:lle oli tehty hoitoonohjaussopimus ja annettu kirjallinen varoitus. Virkamieslautakunnan mukaan A:lle oli poliisipäällystöön kuuluvana ylikonstaapelina asetettava tavanomaista korkeammat vaatimukset virkavelvollisuuksien noudattamisen suhteen. Törkeä rattijuopumus ja törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, vaikkakin ne olivat tapahtuneet vapaa-ajalla, olivat tekoja, joihin syyllistyessään poliisi kiistatta laiminlöi poliisille kuuluvan käyttäytymisvelvollisuutensa siten, että poliisin arvo siitä kärsi. A:n oli tekonsa vuoksi katsottava menettäneen myös esimiestensä ja työtovereidensa luottamuksen. A:n pitkällä ja moitteettomalla virkauralla ei ollut asiassa merkitystä, kun otettiin huomioon kysymyksessä olleiden tekojen luonne ja vakavuus sekä A:lle aiemmin tehty hoitoonohjaussopimus sekä annettu kirjallinen varoitus. Tässä tilanteessa irtisanomisen laillisuus ei myöskään riippunut työnantajan mahdollisuudesta sijoittaa A muihin tehtäviin. Poliisilaitoksella oli siten sillä perusteella, että A oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen ja törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomisen perusteena oleva teko oli lisäksi osoittanut A:n siinä määrin sopimattomaksi tehtäväänsä, että A oli voitu myös pidättää välittömästi virantoimituksesta. Irtisanomisen perusteeksi ei kuitenkaan voitu ottaa epäiltyä pahoinpitelyrikosta, koska kyseisestä rikosepäilystä ei ollut toimitettu virkamieslautakunnalle tarkempaa selvitystä, eikä kahta muuta aiempaa rikosepäilyä, koska kyseisiä tekoja ei ollut näytetty tapahtuneen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta PoliisiA_13_§_2_mom
Asia 44/2008: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 31.3.2008 irtisanonut ylikonstaapeli A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet välittömästi virantoimituksesta. A:ta oli epäilty alkoholin vaikutuksen alaisena tehdystä... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 17/2008: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1232056800000
Lyhennelmä Vankila oli 28.1.2008 irtisanonut vanginvartija A:n virkasuhteen päättymään 30.3.2008 ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi. Käräjäoikeus oli 11.1.2008 tuominnut A:n dopingrikoksesta, laittomaan tuontitavaraan yhtymisestä, huumausainerikoksesta, törkeästä rattijuopumuksesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja ampuma-aserikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sakkoihin. A:n tehtävänä oli vanginvartijana ollut vankien ohjaus ja valvonta. Näissä tehtävissä toimivalta voitiin perustellusti vaatia, etteivät he vapaa-aikanaan syyllistyneet edellä mainittuihin tekoihin. Käräjäoikeus ei ollut pitänyt A:n kertomuksia lääkinnällisistä tarkoituksista uskottavana, eikä virkamieslautakunnan mukaan sillä ollut syytä arvioida asiaa toisin. Vankilalla oli kaikki A:n syyksi luetut teot kokonaisuutena huomioiden ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. A:n teot olivat osoittaneet hänet siinä määrin soveltumattomaksi vanginvartijan tehtävään, että hänet oli voitu myös pidättää virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta
Asia 17/2008: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vankila oli 28.1.2008 irtisanonut vanginvartija A:n virkasuhteen päättymään 30.3.2008 ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi. Käräjäoikeus oli 11.1.2008 tuominnut A:n dopingrikoksesta,... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 96/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1226008800000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 12.10.2007 irtisanonut vanhempi konstaapeli A:n virkasuhteen päättymään 12.4.2008 ja pidättänyt A:n virantoimituksesta välittömästi. A oli 11.10.2007 saapunut aamulla työvuoroon alkoholin vaikutuksen alaisena siten, että puhalluskoneen tulos oli ollut 0,57 promillea. A oli aiemmin 10.9.2007 saanut kirjallisen varoituksen alkoholin käytön vuoksi ja tässä yhteydessä sitoutunut päihteettömyyteen työvuoron aikana ja suostunut päihteettömyyden kontrollointiin. A oli ollut tietoinen siitä, että päihtyneenä esiintyminen saattoi johtaa virkasuhteen irtisanomiseen. A oli käyttäytynyt poliisille sopimattomalla tavalla. Poliisilaitoksella oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. A:n käyttäytyminen oli osoittanut hänet sopimattomaksi toimimaan vanhemman konstaapelin virassa siten, että A oli voitu myös pidättää virantoimituksesta välittömästä irtisanomisen jälkeen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta PoliisiL_9c_§
Asia 96/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 12.10.2007 irtisanonut vanhempi konstaapeli A:n virkasuhteen päättymään 12.4.2008 ja pidättänyt A:n virantoimituksesta välittömästi. A oli 11.10.2007 saapunut aamulla... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 72/2006: Virantoimituksesta pidättäminen 1178830800000
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitos oli 25.8.2006 pidättänyt toimistosihteeri A:n väliaikaisesti virantoimituksesta niiden tutkinnallisten toimenpiteiden ajaksi, joihin ryhtymistä asian perusteellinen selvittäminen mahdollisesti rikostutkintana oli edellyttänyt. A oli toimivaltansa ylittäen muuttanut B:n virkavapaushakemuksen tietoja kahteen otteeseen sen jälkeen, kun päätös virkavapaudesta oli annettu. A:ta oli aiemmin huomautettu vastaavanlaisesta toiminnasta. A oli myöntänyt korjanneensa hakemuksen tietoja, mutta omien perusteluidensa mukaan hän oli luullut vain korjanneensa B:n tekemän virheen. A:lle oli puoli tuntia ennen asian käsittelyä sisäisessä tarkastuksessa ilmoitettu mahdollisuudesta tulla kuulluksi asiassa. Luottamusmiehellä ei ollut ennen kuulemistilaisuutta ollut mahdollisuutta keskustella A:n kanssa asiasta. A:lle ei ollut annettu juurikaan aikaa valmistautua kuulemistilaisuuteen. Virkamieslautakunta katsoi, että asiassa oli kuitenkin sen laatu ja tutkinnan turvaaminen huomioon ottaen ollut perusteet ryhtyä toimiin välittömästi. Tämän vuoksi, ja koska A oli kuulemistilaisuudessa lausunut käsityksensä asiassa eikä tapahtumainkulusta sinänsä ollut vallinnut erimielisyyttä, poliisilaitoksen päätöstä ei ollut syytä kumota sillä perusteella, ettei työnantaja ollut varannut A:lle riittävästi aikaa valmistautua kuulemiseen eikä sillä perusteella, ettei hänelle ollut mahdollisesti ennen kuulemista ilmoitettu kuulemisen saattavan johtaa virantoimituksesta pidättämiseen. Tutkinnan turvaamisen vuoksi päätös oli lisäksi voitu tehdä välittömästi varaamatta luottamusmiehelle tilaisuutta tulla kuulluksi ennen päätöksen tekemistä. Luottamusmieheltä oli myöhemmin pyydetty kirjallinen vastine, eikä siinä ollut ilmennyt seikkoja, joiden nojalla päätöstä ei olisi tullut tehdä ennen luottamusmiehen kuulemista. A:n käyttäytyminen oli ollut siinä määrin työnantajan etuja vaarantavaa, että hänen virantoimituksensa oli voitu tutkinnan turvaamiseksi keskeyttää välittömästi. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2008:3176 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom Valtion_virkamiesA_43_§ Valtion_virkamiesA_66_§_2_mom
Asia 72/2006: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitos oli 25.8.2006 pidättänyt toimistosihteeri A:n väliaikaisesti virantoimituksesta niiden tutkinnallisten toimenpiteiden ajaksi, joihin ryhtymistä asian perusteellinen... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 13/2006: Virantoimituksesta pidättäminen 1164924000000
Lyhennelmä Hovioikeus oli 5.1.2006 pidättänyt käräjätuomari A:n virantoimituksesta 1.2.2006 lukien tai, jos hänen samanperusteinen virkavapautensa olisi tullut jatkumaan 1.2.2006 jälkeen, virkavapauden päättymisestä lukien. Apulaisoikeuskansleri oli pyytänyt keskusrikospoliisia toimittamaan esitutkinnan A:n virkatoimien lainmukaisuuden selvittämiseksi, koska hovioikeuden hankkiman selvityksen perusteella A:ta oli ollut syytä epäillä virkarikoksesta. A oli ollut yhtäjaksoisesti virkavapaalla sairauden perusteella siten, ettei hän ollut hoitanut virkaansa virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen jälkeen. A:lle oli pyynnöstä myönnetty ero käräjätuomarin virasta 1.9.2006 lukien. Virkamieslautakunta katsoi, että päätöksen oikeudelliset vaikutukset eivät virkavapauden johdosta olleet toteutuneet ennen eron voimaantuloa eivätkä ne erosta johtuen olleet voineet toteutua enää myöhemminkään. Virkamieslautakunta kumosi virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen. Virkamieslautakunta ei ottanut enemmälti ratkaistavakseen päätöksen lainmukaisuutta. KHO:2008:504: KHO ei tutkinut valitusta. Muutoksenhaku koski yksinomaan virkamieslautakunnan päätöksen perusteluita. Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_1_kohta
Asia 13/2006: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Hovioikeus oli 5.1.2006 pidättänyt käräjätuomari A:n virantoimituksesta 1.2.2006 lukien tai, jos hänen samanperusteinen virkavapautensa olisi tullut jatkumaan 1.2.2006 jälkeen, virkavapauden... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 23/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1227218400000
Lyhennelmä Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) oli 5.2.2008 irtisanonut tarkastuseläinlääkäri A:n virkasuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. A:n tehtävät olivat päättyneet, koska A:n työskentelypaikkana olleen laitoksen toiminta oli lopetettu. Useissa Eviran tuotantolaitoksissa oli ollut avoinna tarkastuseläinlääkärin virkoja ja sijaisuuksia sekä muita tehtäviä. Tarkastuseläinlääkärin viroista A oli kieltäytynyt, mutta muita tehtäviä ei ollut A:lle edes tarjottu. Virkamieslautakunnalle annetusta selvityksestä ei ollut pääteltävissä, että A, jolla oli ollut myös käytännössä osoitettua johtamistaitoa, ei olisi kyennyt kohtuudella suoriutumaan erään hänen hakemansa yksikönjohtajan tehtävän hoitamisesta Eviralta edellytettävissä olleen koulutuksen jälkeen. Yksikönjohtajan tehtävän lisäksi virastossa oli ollut avoinna useita asiantuntijatehtäviä. Näidenkään tehtävien kohdalla virkamieslautakunnalle annetusta selvityksestä ei ollut pääteltävissä, että A ei olisi kyennyt kohtuudella suoriutumaan joistakin näistä avoinna olevista asiantuntijatehtävistä ainakin Eviralta kohtuudella edellytettävissä olleen koulutuksen jälkeen. Virkamieslautakunnan mukaan Evira oli laiminlyönyt velvollisuutensa selvittää, olisiko sillä ollut mahdollisuus sijoittaa irtisanomisuhan alla ollut A uusiin tehtäviin. Evira oli jättänyt tarjoamatta A:lle tehtäviä, joihin hänet olisi kohtuudella voitu sijoittaa. Evira oli täten rikkonut uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvollisuuttaan. Eviran päätös irtisanoa A ei ollut siten ollut lainmukainen. Virkamieslautakunta kumosi Elintarviketurvallisuusviraston päätöksen. Valtion_virkamiesL_27_§
Asia 23/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) oli 5.2.2008 irtisanonut tarkastuseläinlääkäri A:n virkasuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. A:n tehtävät olivat päättyneet, koska... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 7/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1227218400000
Lyhennelmä Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) oli 18.12.2007 irtisanonut tarkastuseläinlääkäri A:n virkasuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. A:n tehtävät olivat päättyneet, koska A:n työskentelypaikkana olleen laitoksen toiminta oli lopetettu. Useissa Eviran tuotantolaitoksissa oli ollut avoinna tarkastuseläinlääkärin virkoja ja viransijaisuuksia sekä muita erityyppisiä esimies- ja asiantuntijatehtäviä. A:n ei ollut voitu katsoa täyttävän eräiden yksikönjohtaja-virkojen kelpoisuusvaatimuksia. Yksikönjohtajan tehtävän lisäksi virastossa oli kuitenkin ollut avoinna useita asiantuntijatehtäviä. Virkamieslautakunnalle annetusta selvityksestä ei ollut pääteltävissä, että A, jolla oli ollut aikaisempaa kokemusta ylitarkastajan tehtävästä, ei olisi kyennyt kohtuudella suoriutumaan joistakin avoinna olevista asiantuntijatehtävistä ainakin Eviralta kohtuudella edellytettävissä olleen koulutuksen jälkeen. Virkamieslautakunnan mukaan Evira oli laiminlyönyt velvollisuutensa selvittää, olisiko sillä ollut mahdollisuus sijoittaa irtisanomisuhan alla ollut A uusiin tehtäviin. Evira oli jättänyt tarjoamatta A:lle tehtäviä, joihin hänet olisi kohtuudella voitu sijoittaa. Evira oli täten rikkonut uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvollisuuttaan. Eviran päätös irtisanoa A ei ollut siten ollut lainmukainen. Virkamieslautakunta kumosi Elintarviketurvallisuusviraston päätöksen. Valtion_virkamiesL_27_§
Asia 7/2008: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) oli 18.12.2007 irtisanonut tarkastuseläinlääkäri A:n virkasuhteen tuotannollisista ja taloudellisista syistä. A:n tehtävät olivat päättyneet,... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 51/2008: Virantoimituksesta pidättäminen 1222376400000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 25.4.2008 pidättänyt vartija A:n virantoimituksesta siihen asti, kunnes hänen irtisanomispäätöksensä oli saanut lainvoiman. A oli 25.10.2007 irtisanottu ja pidätetty virantoimituksesta. A:n irtisanomisasiassaan tekemä oikaisuvaatimus oli vielä irtisanomisajan päätyttyä 25.4.2008 ollut vireillä virkamieslautakunnassa, joten irtisanomispäätös ei tuolloin ollut vielä ollut lainvoimainen. Poliisilaitoksen oli siten tullut valtion virkamieslain mukaisesti pidättää A virantoimituksesta. Virantoimituksesta pidättäminen oli perustunut suoraan virkamieslain säännökseen, eikä poliisilaitoksella ollut ollut asiassa harkintavaltaa. A:n palkkavaatimuksen tutkiminen ei kuulunut virkamieslautakunnan toimivaltaan. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen ja jätti palkkavaatimuksen tutkimatta. Valtion_virkamiesL_40_§_1_mom Valtion_virkamiesL_49_§_1_mom
Asia 51/2008: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 25.4.2008 pidättänyt vartija A:n virantoimituksesta siihen asti, kunnes hänen irtisanomispäätöksensä oli saanut lainvoiman. A oli 25.10.2007 irtisanottu ja pidätetty... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 12/2008: Virantoimituksesta pidättäminen 1229637600000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 3.1.2008 pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta. A:ta oli epäilty petoksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. A oli kaksi kertaa lähtenyt töistä aikaisemmin kuin työaikakirjauksista oli voinut olettaa. A:lle lähetetyssä selvityspyynnössä ei ollut mainittu, että kyseessä oli ollut virantoimituksesta pidättämistä koskeva kuuleminen. Pyynnössä ei ollut myöskään ilmoitettu mahdollisuudesta luottamusmiehen kuulemiseen. Virantoimituksesta pidättämispäätös oli tehty A:n lähetettyä poliisipäällikkö B:lle kaksi sähköpostia asiaan liittyen mutta ennen kuin vastineen antamiselle varattu määräaika oli umpeutunut. Luottamusmiehelle ei ollut varattu aikaa valmistautua kuulemistilaisuuteen. A:n kuulemismenettely oli siten ollut puutteellinen. Virkamieslautakunnan mukaan A:n moitittava teko oli koostunut yhteensä noin kolmen tunnin virheellisistä työaikakirjauksista. Työajassa oli työpaikalla yleisesti ollut joustoa sekä työnantajan että työntekijöiden puolelta. A:n poistuminen työpaikalta 3.11.2007 tehtyä kirjausta aiemmin oli saattanut johtua hänen sairaudestaan, ja 9.12.2007 työaikakirjauksen kohdalla oli ollut kyse vähäisestä virhearviosta. Asiassa oli toimitettu esitutkinta, jonka jälkeen syyttäjä oli myöhemmin todennut, ettei A ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen. Virheelliset työaikakirjaukset oli korjattu siten, ettei A ollut saanut niiden nojalla taloudellista hyötyä. Kun otettiin lisäksi huomioon se, että A:n kuulemisessa ennen päätöksen tekemistä oli ollut puutteellisuuksia, A:n tekoa oli objektiivisesti ottaen pidettävä niin vähäisenä, että virantoimituksesta pidättäminen oli ollut A:n kannalta kohtuuton seuraus. Teko ei ollut ollut sellainen, että sillä olisi tai sillä olisi voinut olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi poliisilaitoksen päätöksen. Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom
Asia 12/2008: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 3.1.2008 pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta. A:ta oli epäilty petoksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. A oli kaksi kertaa lähtenyt töistä... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 99/2007: Virantoimituksesta pidättäminen 1228428000000
Lyhennelmä Merivartiosto oli 12.11.2007 pidättänyt luutnantti A:n virantoimituksesta. A oli toiminut merivartioston päällikkönä esimiesasemassa, ja lisäksi rajavartiolaitoksessa rajavartiomiehenä. A:n oli virantoimituksesta pidättämistä koskevaa päätöstä tehtäessä epäilty syyllistyneen vapaa-aikana tehtyyn pahoinpitelyyn, josta hänet oli sittemmin 29.11.2007 tuomittu sakkorangaistukseen. Virkamieslautakunta totesi, että lainsäädäntö asetti rajavartiomiehelle myös vapaa-aikaan ulottuvan käyttäytymisvelvoitteen. A:n asema rajavartiolaitoksen palveluksessa sotilasvirassa ja esimiehenä sekä A:n virkatehtävät edellyttivät luottamusta ja erityistä harkintakykyä. Epäily pahoinpitelyrikoksesta oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta A:ta ja rajavartiolaitosta kohtaan. Rikostutkinnalla oli voinut olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa virkatehtäväänsä. Merivartiosto oli täten voinut pidättää A:n virantoimituksesta. Asiassa ei ollut ilmennyt, että A:ta olisi kohdeltu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom Laki_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_20_§
Asia 99/2007: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Merivartiosto oli 12.11.2007 pidättänyt luutnantti A:n virantoimituksesta. A oli toiminut merivartioston päällikkönä esimiesasemassa, ja lisäksi rajavartiolaitoksessa rajavartiomiehenä.... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 69/2007: Virantoimituksesta pidättäminen 1200607200000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 19.7.2007 pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta rikoksen esitutkinnan, syyteharkinnan ja mahdollisen oikeudenkäynnin ajaksi. A:ta oli epäilty virka-aseman väärinkäyttämisestä ja kotirauhan rikkomisesta 16. - 17.7.2007. Tutkinta asiassa oli aloitettu 19.7.2007. Asianosaisten ja todistajien kuulustelukertomukset olivat olleet poliisilaitoksen käytössä 19.7.2007 noin kello 16.30, ja A:n kuuleminen oli aloitettu noin kello 17.00. A:lta oli evätty mahdollisuus kutsua luottamushenkilö kuultavaksi ennen asian ratkaisemista. Virkamieslautakunnan mukaan epäilyn laatu ja poliisilaitoksen vastineessa esittämät tutkinnan turvaamista koskevat seikat huomioon ottaen virantoimituksesta pidättäminen oli tullut saattaa heti voimaan ja luottamushenkilön kuuleminen oli voitu jättää toimittamatta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen (äänestys 6-3). Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom Valtion_virkamiesL_66_§_4_mom Valtion_virkamiesA_43_§ Päätös
Asia 69/2007: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 19.7.2007 pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta rikoksen esitutkinnan, syyteharkinnan ja mahdollisen oikeudenkäynnin ajaksi. A:ta oli epäilty virka-aseman... - Kirjallinen varoitus Asia 112/2007: Kirjallinen varoitus 1228428000000
Lyhennelmä Pelastusopisto oli 5.11.2007 antanut opettaja A:lle kirjallisen varoituksen. A oli laiminlyönyt osallistua yksikkökokoukseen 1.10.2007. A oli sunnuntaina 30.9.2007 tiedustellut esimieheltään mahdollisuudesta jäädä pois maanantaiaamun yksikkökokouksesta ja saanut tähän kieltävän vastauksen. A ei olut kuitenkaan mennyt aamulla työpaikalleen ja oli vasta iltapäivällä ilmoittanut tuntevansa olonsa kuumeiseksi ja olevansa poissa töistä seuraavan päivän. A ei ollut osallistunut yksikkökokoukseen tietoisena siitä, että osallistuminen oli kuulunut hänen virkavelvollisuuksiinsa ja että hänen oli edellytetty olevan läsnä kokouksessa. A oli siten rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Pelastusopiston mukaan poissaolo kokouksesta ei olisi yksittäisenä tapahtumana johtanut varoituksen antamiseen vaan varoitus oli annettu, koska A:n virkatehtävien hoidossa oli ollut puutteita, joista häntä oli aikaisemmin suullisesti huomautettu. A:ta oli kuitenkin varoituksen annettaessa kuultu ainoastaan poissaolosta 10.1.2007 eikä muusta moitittavasta käyttäytymisestä. Tämä huomioon ottaen virkamieslautakunta katsoi, ettei varoitusta ollut voitu antaa päätöksestä ilmenevällä perusteella. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi pelastusopiston päätöksen (äänestys 4-4, lievempi kanta ratkaisi). Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_34_§
Asia 112/2007: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Pelastusopisto oli 5.11.2007 antanut opettaja A:lle kirjallisen varoituksen. A oli laiminlyönyt osallistua yksikkökokoukseen 1.10.2007. A oli sunnuntaina 30.9.2007 tiedustellut esimieheltään... - Kirjallinen varoitus Asia 101/2007: Kirjallinen varoitus 1228428000000
Lyhennelmä Tullipiiri oli 2.11.2007 antanut tullitarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen. A oli aikavälillä syksy 2004 - 10.11.2005 selvittänyt poliisiasiain tietojärjestelmästä salassa pidettävän tiedon, jonka hän oli kertonut eräälle henkilölle. Käräjäoikeus oli 13.9.2007 tuominnut A:n virkasalaisuuden rikkomisesta sakkoihin. Hovioikeus ei ollut tuomiollaan 30.6.2008 muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Virkamieslautakunnan mukaan A oli virassa ollessaan oikeudettomasti paljastanut salassa pidettävän tiedon, josta hänet oli lainvoimaisella päätöksellä tuomittu. A oli menettelyllään rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Tullipiiri oli täten voinut antaa A:lle kirjallisen varoituksen. Asiassa ei ollut ilmennyt, että A:ta olisi hänen esittämillään perusteilla kohdeltu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_17_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Laki_viranomaisen_toiminnan_julkisuudesta_23_§_1_mom Laki_viranomaisen_toiminnan_julkisuudesta_24_§_1_mom_4_kohta
Asia 101/2007: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Tullipiiri oli 2.11.2007 antanut tullitarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen. A oli aikavälillä syksy 2004 - 10.11.2005 selvittänyt poliisiasiain tietojärjestelmästä salassa pidettävän... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 94/2008: Virantoimituksesta pidättäminen 1239915600000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 8.7.2008 pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta. Toisen poliisilaitoksen tekemän tutkintailmoituksen mukaan A:n oli epäilty laiminlyöneen velvollisuutensa kahden rikosilmoituksen tekemiseen asioista, joita ilmoittajat olivat pitäneet rikoksina. A:lle oli annettu nyt käsiteltävänä olleiden tapausten kanssa samantapaisista laiminlyönneistä huomautus ja 18.12.2007 kirjallinen varoitus. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies, lääninhallituksen poliisiosaston lääninpoliisiylitarkastaja ja poliisilaitoksen poliisipäällikkö olivat kaikki aiempien kanteluiden johdosta antamissaan ratkaisuissa katsoneet A:n menetelleen virheellisesti jättäessään ottamatta vastaan kantelijan tekemän rikosilmoituksen. Kun otettiin huomioon A:n asema poliisilaitoksen palvelupäivystyksen poliisimiehenä ja hänen virkatehtäviensä edellyttämä luottamus sekä se, että rikostutkimuksiin johtaneet teot olivat liittyneet nimenomaan A:n pääasiallisiin tehtäviin palvelupäivystyksessä, oli epäily virkarikoksesta ollut omiaan vaarantamaan luottamusta A:ta ja poliisilaitosta kohtaan. Rikostutkinnalla oli edellä lausuttu huomioon ottaen voinut olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa virkatehtäväänsä. Poliisilaitos oli täten voinut pidättää A:n virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom PoliisiL_9c_§ Laki_esitutkinnasta_ja_pakkokeinoista_1_§_1_mom
Asia 94/2008: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 8.7.2008 pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta. Toisen poliisilaitoksen tekemän tutkintailmoituksen mukaan A:n oli epäilty laiminlyöneen velvollisuutensa... - Kirjallinen varoitus Asia 24/2008: Kirjallinen varoitus 1234476000000
Lyhennelmä Koulukoti oli 13.2.2008 antanut ohjaaja A:lle kirjallisen varoituksen. A oli kieltäytynyt esimiehensä 7.1.2008 antamasta nimenomaisesta kuljetusmääräyksestä. Kieltäytymisestä oli ollut haittaa koulukodin tehtävien järjestämiselle. A oli lisäksi ilman perusteita kieltäytynyt hänelle määrätyistä autonkuljetusta sisältävistä työtehtävistä 25.1.2008. A oli kuitenkin samana päivän poistunut luvatta omille asioilleen autollaan kesken työvuoron ilmoittamatta siitä esimiehelle tai päivystäjälle. Edelleen A oli nukahtanut kokouksessa 30.1.2008 ja vastoin koulukodin sääntöjä laiminlyönyt ilmoittaa sairauspoissaolostaan esimiehelleen tai päivystäjälle 30.1.2008. Poissaolo oli vaarantanut koulukodin toiminnan turvallisuutta. A ei ollut itse kiistänyt tekoja ja laiminlyöntejä vaan katsoi niiden olevan vähäisiä. Virkamieslautakunta katsoi, ettei kokouksessa 30.1.2008 nukahtaminen yksittäisenä tapauksena eikä yhdessä muiden A:n tekojen kanssa kokonaisarvioinninkaan kautta ollut voinut antaa aihetta kirjallisen varoituksen antamiseen. A oli kuitenkin muutoin toiminut vastoin koulussa noudatettuja ohjeita ja esimiehensä työnjohtovallan puitteissa antamia määräyksiä, eikä kysymys ollut ollut sellaisista asioista, joihin hänen käynnissä olleella työkyvyn selvittämisellä olisi voinut olla vaikutusta. Koulukodin ohjaajana A:lla oli erityinen vastuu menetellä siten, ettei koululaisten turvallisuus ja koulun toiminta vaarantunut. A oli näin rikkonut ja laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan siten, että hänelle oli voitu antaa kirjallinen varoitus. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen (äänestys 7-2). Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§
Asia 24/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Koulukoti oli 13.2.2008 antanut ohjaaja A:lle kirjallisen varoituksen. A oli kieltäytynyt esimiehensä 7.1.2008 antamasta nimenomaisesta kuljetusmääräyksestä. Kieltäytymisestä oli ollut... - Kirjallinen varoitus Asia 22/2008: Kirjallinen varoitus 1233266400000
Lyhennelmä Tullipiiri oli 9.1.2008 antanut tullitarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen. A oli 4.11.2007 toimiessaan vuoroesimiehenä tehnyt päätöksen koiranpennun maahantuonnista. Selvityksen mukaan kyseiselle koiralle ei ollut annettu rabiesrokotusta määrätyssä ajassa ja sen lemmikkieläinpassissa oli ollut useita puutteellisuuksia. Ohjeistus kyseisten tilanteiden hoitamiseksi oli ollut saatavilla ja se oli ollut ajantasaista. A ei ollut kiistänyt varoituksen perusteena ollutta tekoa ja tosiseikkoja. A oli siten toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti sallimalla tietoisesti sellaisen koiran maahantuonnin, jonka maahantuloedellytykset eivät olleet täyttyneet. Virkamieslautakunnan mukaan A:n esittämät seikat kuten aikaisemmat kokemukset eläinlääkäreiden huonosta saatavuudesta, inhimilliset syyt taikka pitkä ja nuhteeton virkaikä eivät olleet poistaneet teon moitittavuutta. A:n esittämillä muilla tapauksilla tai eläinlääkärin toiminnalla jossain toisessa tapauksessa ei ollut merkitystä asian kannalta. Myöskään se, että asiaa oli käsitelty julkisissa tiedotusvälineissä, ei ollut poistanut A:n vastuuta toiminnastaan. Asiassa ei virkamieslautakunnan mukaan ollut esitetty muitakaan sellaisia seikkoja, joiden nojalla varoituksen olisi katsottava olleen kohtuuton seuraamus virkavelvollisuuden vastaisesta toiminnasta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 22/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Tullipiiri oli 9.1.2008 antanut tullitarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen. A oli 4.11.2007 toimiessaan vuoroesimiehenä tehnyt päätöksen koiranpennun maahantuonnista. Selvityksen... - Kirjallinen varoitus Asia 5/2008: Kirjallinen varoitus 1232056800000
Lyhennelmä Maanmittauslaitos oli 20.12.2007 antanut ATK-suunnittelija A:lle kirjallisen varoituksen. Kirjallisen varoituksen perusteena oli käytetty A:n luvattomia poissaolojaksoja hänen etätyösopimuksensa päättymisen jälkeen. A:n etätyösopimus oli irtisanottu päättymään 1.10.2007 lukien. Uudesta etätyösopimuksesta oli kuitenkin tätä ennen neuvoteltu A:n kanssa. Koska uusi etätyösopimus oli toimitettu A:lle vasta 16.10.2006, ei A:n voitu katsoa laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan ennen 16.10.2007. Kun A ei ollut hyväksynyt hänelle toimitettua etätyösopimusta, olisi hänen tullut palata varsinaiselle työpaikalleen tämän jälkeen lukuun ottamatta osa-aikaeläke- ja sairauslomajaksojaan. A:n kanssa oli kuitenkin 20.12.2007 saakka pyritty pääsemään yhteisymmärrykseen uuden etätyösopimuksen sisällöstä, eikä A:n työstä poissaoloon ollut puututtu ennen kuin 20.12.2007, jolloin myös kirjallinen varoitus oli annettu. Näissä oloissa kirjallisen varoituksen antamiseen ei voitu katsoa olleen lain tarkoittamaa perustetta. Maanmittauslaitoksen mukaan A:lle oli tarjottu tilaisuutta tulla kuulluksi kirjallisen varoituksen johdosta 14.1.2008 mennessä, mutta A oli luopunut tästä mahdollisuudesta. A:n allekirjoittamassa kirjallisessa hyväksynnässä ei kuitenkaan mainita mitään kirjallisesta varoituksesta. Virkamieslautakunnan mukaan A:n ei voitu katsoa luopuneen tilaisuudestaan tulla kuulluksi ennen varoituksen antamista ja päätös oli siten syntynyt myös virheellisessä järjestyksessä. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen, koska päätös oli syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja koska varoituksen antamiselle ei ollut ollut perusteita sekä kumosi maanmittauslaitoksen päätöksen (äänestys 7-2). Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom
Asia 5/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Maanmittauslaitos oli 20.12.2007 antanut ATK-suunnittelija A:lle kirjallisen varoituksen. Kirjallisen varoituksen perusteena oli käytetty A:n luvattomia poissaolojaksoja hänen etätyösopimuksensa... - Kirjallinen varoitus Asia 76/2008: Kirjallinen varoitus 1242334800000
Lyhennelmä Työnantaja oli 4.7.2008 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A oli 6.3.2008 jättänyt tulematta työpaikalleen ilmoittamatta poissaolostaan esimiehelleen siten kuin työnantajan asiaa koskevissa määräyksissä oli edellytetty. A:lle varoituspäätöksen mukana annettu oikaisuvaatimus oli ollut siten virheellinen, että valitusviranomaisen postiosoite oli ilmoitettu siinä väärin. Koska A:n oikaisuvaatimus oli kuitenkin saapunut valtion virkamieslautakunnalle ajoissa eikä virhe ollut täten vaikuttanut A:n valitusoikeuteen, varoituspäätöstä ei tullut kumota tällä perusteella. A oli myöntänyt menetelleensä varoituspäätöksessä kuvatulla tavalla mutta oli vedonnut työnantajan sairaspoissaoloa koskevan ohjeen tulkinnanvaraisuuteen. Virkamieslautakunta katsoi yleisen virkavelvollisuuden perusteella olevan selvää, että virkamiehen oli ilmoitettava poissaolostaan ennen työvuoron alkua, mikäli hänellä ei ollut pakottavaa, esimerkiksi sairaudesta johtuvaa syytä, jonka vuoksi hän oli tähän kykenemätön. A:n mukaan hänen poissaolonsa syy oli ollut sairastuminen. A ei ollut kuitenkaan esittänyt luotettavaa selvitystä, jonka perusteella hänen voitaisiin katsoa olleen estynyt ilmoittamasta poissaolostaan työnantajalle ennen työvuoron alkua tai joka tapauksessa ennen työvuoron päättymistä. A oli siten jättämällä ilmoittamatta poissaolostaan menetellyt moitittavasti. Kyseessä oli kuitenkin ollut yksi tapaus, eikä A:n toiminnassa ollut esitetty olleen aikaisemmin tältä osin moitittavaa. Näistä syistä A:lle annettu kirjallinen varoitus oli ollut liian ankara seuraamus A:n menettelyyn nähden. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi työnantajan päätöksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ HallintoL_6_§
Asia 76/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Työnantaja oli 4.7.2008 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A oli 6.3.2008 jättänyt tulematta työpaikalleen ilmoittamatta poissaolostaan esimiehelleen siten kuin työnantajan asiaa... - Kirjallinen varoitus Asia 50/2007: Kirjallinen varoitus 1202421600000
Lyhennelmä Teknillinen korkeakoulu oli 9.5.2007 tekemällään päätöksellä antanut professori A:lle kirjallisen varoituksen. Kaksi A:n alaisuudessa työskennellyttä naispuolista työntekijää (B ja C) oli ilmoittanut kokeneensa A:n taholta epäasiallista kohtelua ja häirintää. He olivat lisäksi pyytäneet esimiehen vaihtoa. A oli muun muassa pyytänyt heitä toistuvasti kahville, halunnut puhua henkilökohtaisista asioista ja lukinnut ovensa aina heidän keskinäisten palavereidensa ajaksi. B oli kääntynyt myös työterveyshuollon puoleen ja hakeutunut pitkälle sairauslomalle. Erään korkeakoulun työntekijän mukaan B oli ollut ylirasittunut ja hänellä oli ollut vaikeuksia hahmottaa, mikä oli totta ja mikä ei. Koska C:n kokeman häirinnän oli väitetty tapahtuneen vuosina 1999 - 2001, siihen ei ollut vedottu kohtuullisessa ajassa eikä se siten voinut olla varoituksen perusteena. Tästä huolimatta C:n tarinan katsottiin kuitenkin lisäävän B:n tarinan uskottavuutta. A:n B:hen kohdistamaksi väitetystä häirinnästä ei ollut silminnäkijöiden tai ulkopuolisten henkilöiden havaintoihin perustuvaa näyttöä. B oli kuitenkin kiistatta kokenut A:n käytöksen häiritseväksi ja ilmoittanut tästä A:lle. A:n olisi tällöin tullut muuttaa käyttäytymistään. Asiassa katsottiin selvitetyksi, että ottaen huomioon A:n asema nuoremman opiskelijan B esimiehenä A:n oli katsottava käyttäytyneen asemaansa nähden sopimattomalla tavalla. Kirjallisen varoituksen antamiseen oli näissä olosuhteissa ollut lain tarkoittamat perusteet. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2009:225: Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan häirintä ja epäasiallinen käytös voi ilmetä esimerkiksi henkisenä ahdisteluna eikä sen tarvitse täten ilmetä kovin konkreettisena toimintana. Virkamieslautakunnan tavoin korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei B:n kertomusta ollut syytä epäillä. Jotta kirjallinen varoitus voitaisiin antaa, virkamiehen käyttäytymisen tulisi kuitenkin olla myös objektiivisesti arvioiden moitittavaa. B:n kuvaamien tilanteiden tapahtumia ja ajankohtia ei ollut tarkasti yksilöity. B:n antama kuvaus oli viitannut osittain tavanomaiseen työtovereiden kanssakäymiseen, ja asiassa oli jäänyt epäselväksi, mikä oli tehnyt tästä tavanomaisesta kanssakäymisestä sopimatonta. Erään kolmannen osapuolen käsityksen mukaan B:llä oli ollut jaksamisongelmia. Vaikka oltaisiin voitu katsoa, että A ei ollut aina löytänyt asianmukaista tapaa toimia naisopiskelijoiden kanssa, korkein hallinto-oikeus ei katsonut olevan perusteltavissa, että A:n käytös olisi ollut sillä tavoin moitittavaa, että työnantajan olisi tullut turvautua kirjalliseen varoitukseen. Korkein hallinto-oikeus kumosi teknillisen korkeakoulun päätöksen ja virkamieslautakunnan päätöksen pääasian osalta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 50/2007: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Teknillinen korkeakoulu oli 9.5.2007 tekemällään päätöksellä antanut professori A:lle kirjallisen varoituksen. Kaksi A:n alaisuudessa työskennellyttä naispuolista työntekijää (B ja... - Kirjallinen varoitus Asia 47/2008: Kirjallinen varoitus 1235685600000
Lyhennelmä Työvoimatoimisto oli 14.4.2008 antanut työvoimaneuvoja A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena työvoimatoimisto oli vedonnut A:n epäasianmukaiseen käyttäytymiseen asiakastilanteissa ja salassapitovelvollisuuden rikkomiseen. Työvoimatoimisto oli saanut A:n toiminnasta kielteistä palautetta useilta tahoilta. Virkamieslautakunnan mukaan A:n asiakaspalvelutyöhön ja vuorovaikutustilanteisiin oli liittynyt ongelmia ja puutteita. Asiakkaiden esittämistä reklamaatioista oli ilmennyt tyytymättömyyttä A:n toimintaan, mutta niistä ei ollut suoraan ja yksilöidysti ilmennyt, että A olisi laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan tai toiminut niiden vastaisesti. Kaupungin sosiaali- ja terveysviraston johtavan sosiaalityöntekijän avoin kirje ei myöskään ollut sisältänyt yksilöityjä perusteita. Asiassa ei ollut täten esitetty yksilöityjä ja selkeästi todennettavissa olevia sellaisia epäoikeudenmukaisuuksia, joiden perusteella varoituksen antamiselle asetettu kynnys olisi ylittynyt. A oli asiakastilanteessa 29.2.2009 tuonut esille asiakkaansa asioita yleisissä tiloissa. A:n menettelyä tässä tilanteessa voitiin virkamieslautakunnan mukaan pitää moitittavana mutta kuitenkin yksittäisenä tapauksena niin vähäisenä, ettei perusteita kirjallisen varoituksen antamiseen ollut tälläkään perusteella ollut. Asiassa ei ollut täten osoitettu, että A olisi toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyönyt niitä sillä tavoin, että kirjallinen varoitus olisi tullut antaa. Virkamieslautakunta kumosi työvoimatoimiston päätöksen. Valtion_virkamiesL_14_§ valtion_virkamiesL_24_§
Asia 47/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Työvoimatoimisto oli 14.4.2008 antanut työvoimaneuvoja A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena työvoimatoimisto oli vedonnut A:n epäasianmukaiseen käyttäytymiseen asiakastilanteissa... - Kirjallinen varoitus Asia 39/2008: Kirjallinen varoitus 1222376400000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 25.2.2008 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. A oli jäänyt saapumatta uudenvuodenpäivänä 1.1.2008 kello 13.00 alkaneeseen työvuoroonsa. A:lla oli ollut mahdollisuus tarkistaa työvuoronsa alkaminen työvuorolistasta. Virkamieslautakunnan mukaan A oli laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan jättämällä saapumatta työvuorolistassa mainittuna aikana työpaikalleen. Sen sijaan esitetyn selvityksen perusteella ei voitu päätellä, ettei A:n poissaolo olisi voinut johtua erehdyksestä. A:n ei ollut väitettykään aikaisemmin olleen poissa työstä ilman pätevää syytä. Näissä oloissa ja kun käytäntö työpaikalla varoituksen mukaan oli ollut se, ettei kertaluonteisesta aiheettomasta poissaolosta ollut ilman lisäperustetta annettu kirjallista varoitusta, A:n poissaolo ei ollut yksin ollut riittävä peruste kirjallisen varoituksen antamiselle. Varoituksessa oli vedottu myös A:lle 18.6.2004 ja 26.2.2007 annettuihin kirjallisiin huomautuksiin. Kun otettiin huomioon huomautusten perusteena olleista teoista kulunut aika ja niihin johtaneesta A:n käyttäytymisestä saatu selvitys, huomautuksia ei ollut enää voitu ottaa huomioon nyt kysymyksessä olevaa varoitusta harkittaessa. Varoituksessa mainittua rikosepäilyä ei ollut voitu myöskään ottaa varoituksen perusteeksi, koska asiassa oli tehty syyttämättäjättämispäätös. Kirjallista varoitusta oli pidettävä kohtuuttoman ankarana seurauksena A:n poissaolosta 1.1.2008. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi poliisilaitoksen tekemän päätöksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 39/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 25.2.2008 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. A oli jäänyt saapumatta uudenvuodenpäivänä 1.1.2008 kello 13.00 alkaneeseen työvuoroonsa. A:lla... - Kirjallinen varoitus Asia 107/2008: Kirjallinen varoitus 1241730000000
Lyhennelmä Työnantajavirasto oli 2.9.2009 antanut laboratorioteknikko A:lle kirjallisen varoituksen. A:lla oli 18.1. - 10.7.2008 ollut liukuvan työajan ylityksiä. Lisäksi A oli useita kertoja laiminlyönyt häneltä edellytetyllä tavalla ilmoittaa mahdollisestakin poissaolostaan kello 8.00 mennessä. A:n liukuvan työajan ylitykset olivat olleet suurimmaksi osaksi vain muutaman minuutin pituisia, mutta ne olivat olleet jatkuvia. Mainitulla ajalla oli myös useita edellistä pitempiä liukuvan työajan ylityksiä. Asiassa ei ollut toimitettu yksiselitteistä selvitystä siitä, oliko A:lla ollut myös sallitun viiden tunnin miinussaldon ylityksiä kolmen viikon ajanjaksolta. Virkamieslautakunta katsoi, että liukuvan työajan epäselvyyksiin oli joka tapauksessa kiinnitetty huomiota jo 17.1.2008 annetun varoituksen johdosta järjestetyssä kuulemistilaisuudessa. Virastossa asioiminen ja tyttären asioiden hoito eivät olleet sellaisia perusteita, jotka olisivat vapauttaneet A:n työnantajan antamien työaikamääräysten noudattamisesta. A oli jättämällä noudattamatta työaikamääräyksiä käyttäytynyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. A ei ollut 17.1.2008 annetusta varoituksesta huolimatta muuttanut käyttäytymistään. Tästä syystä työnantajavirastolla oli ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Sikäli kun A:n oli ollut tarkoitus hakea oikaisua työnantajaviraston kirjallisen varoituksen antamispäätökseen myös siltä osin, ettei hän ollut ajoissa ilmoittanut mahdollisista poissaoloistaan, vaatimus oli tehty laillisen oikaisuvaatimusajan jälkeen. Virkamieslautakunta jätti kyseisen vaatimuksen myöhään tehtynä tutkimatta ja hylkäsi oikaisuvaatimuksen muilta osin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 107/2008: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Työnantajavirasto oli 2.9.2009 antanut laboratorioteknikko A:lle kirjallisen varoituksen. A:lla oli 18.1. - 10.7.2008 ollut liukuvan työajan ylityksiä. Lisäksi A oli useita kertoja... - Kirjallinen varoitus Asia 92/2006: Kirjallinen varoitus 1194559200000
Lyhennelmä Taideteollinen korkeakoulu oli 17.10.2006 antanut amanuenssi A:lle kirjallisen varoituksen virkatehtävien laiminlyönnin johdosta. A ei ollut hoitanut kaikilta osin asianmukaisesti virkatehtäviinsä kuuluvia opintotukiasioita. A ei ollut muun muassa vastannut Kelan esittämiin lausunto- ja selvityspyyntöihin hyväksyttävällä tavalla tai Kelan vakiintuneita menettelytapoja käyttäen. A:n toiminnassa oli ilmennyt myös viivytyksiä, jotka olivat vaikuttaneet tukea hakeneiden opiskelijoiden taloudelliseen asemaan. A:n opintotukineuvontaan liittyvästä menettelystä ja asian käsittelyn viipymisestä oli tehty yksi kantelu. A:lle oli suullisesti huomautettu hänen tavastaan hoitaa työtehtäviä ja kohtuuttomasta viivyttelystä asioiden käsittelyssä. Opintotukiasioiden hoitamiseen liittyvien tehtävien osalta oli jo aiemmin tehty uudelleenjärjestelyjä, joiden seurauksena A:n työtehtävien määrä oli huomattavasti vähentynyt. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n virkatehtävien hoidossa ilmenneet ongelmat olivat osaksi johtuneet puutteista työn organisoinnissa, eivätkä virkatehtävien laiminlyönnit olleet siten johtuneet yksinomaan A:sta. Kun otettiin kuitenkin huomioon laiminlyöntien laatu ja niiden jatkuminen A:n työtehtävien vähentymiseen liittyneistä järjestelyistä ja A:n kanssa käydyistä keskusteluista huolimatta, kirjallisen varoituksen antamiseen oli ollut lain tarkoittamat perusteet. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2009:552 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 92/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Taideteollinen korkeakoulu oli 17.10.2006 antanut amanuenssi A:lle kirjallisen varoituksen virkatehtävien laiminlyönnin johdosta. A ei ollut hoitanut kaikilta osin asianmukaisesti virkatehtäviinsä... - Virkasuhteen purkaminen Asia 70/2007: Virkasuhteen purkaminen 1193346000000
Lyhennelmä Käräjäoikeus oli 3.7.2007 tekemällään päätöksellä purkanut toimistosihteeri A:n virkasuhteen. A oli ollut luvattomasti poissa työpaikaltaan 18. - 25.6.2007 esittämättä työnantajan edellyttämää lääkärintodistusta. Käräjäoikeus oli 28.6.2007 sopinut puhelimitse A:n kanssa virkasuhteen purkamista koskevasta kuulemistilaisuudesta, joka oli ollut tarkoitus järjestää 2.7.2007. Kutsu tilaisuuteen oli lisäksi annettu 29.6.2007 kirjallisesti A:n aviomiehelle hänen kieltäydyttyään päästämästä haastemiestä sisään. A ei ollut kuitenkaan saapunut kuulemistilaisuuteen, eikä kuulemistilaisuutta ollut voitu pitää, koska kutsua ei ollut annettu A:lle henkilökohtaisesti. Uusi kuulemistilaisuus oli järjestetty 3.7.2007, jonne A oli saatu henkilökohtaisesti haastettua. A ei ollut saapunut paikalle. Virkamieslautakunta totesi, ettei valtion virkamieslaissa tai hallintolaissa säädetty määräaikaa asianosaisen kuulemiselle. Virkamieslautakunta katsoi kuitenkin, että koska virkasuhteen purkamisen vaikutus oli virkamiehelle erityisen merkittävä, asianosaiselle tuli kuulemisen tarkoituksen toteuttamiseksi varata riittävä aika selityksen antamiseen tai kuulemistilaisuuteen valmistautumiseen. A ei ollut kiistänyt saaneensa kutsuja 2.7.2007 pidettäväksi tarkoitettuun kuulemistilaisuuteen. Tästä huolimatta A:lle varattua alle vuorokauden valmistautumisaikaa 3.7.2007 pidettävään uuteen kuulemistilaisuuteen ei voitu pitää riittävänä. Käräjäoikeuden päätös A:n virkasuhteen purkamisesta oli täten syntynyt virheellisessä menettelyssä. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi käräjäoikeuden päätöksen. KHO:2008:1974 Käräjäoikeus on peruuttanut valituksensa. Lausunnon antaminen vaatimuksista on raennut. Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_34_§_1_mom
Asia 70/2007: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Käräjäoikeus oli 3.7.2007 tekemällään päätöksellä purkanut toimistosihteeri A:n virkasuhteen. A oli ollut luvattomasti poissa työpaikaltaan 18. - 25.6.2007 esittämättä työnantajan edellyttämää... - Virkasuhteen purkaminen Asia 108/2007: Virkasuhteen purkaminen 1210280400000
Lyhennelmä Käräjäoikeuden päätös 10.12.2007, jolla toimistosihteeri A:n virkasuhde on purettu 18.6.2007 lukien. Käräjäoikeus on purkanut A:n virkasuhteen syystä, että hän on 18. - 25.6.2007 ollut ilman hyväksyttävää syytä poissa työpaikaltaan. A:lla on pitkäaikainen alkoholiongelma. Työnantaja on vuodesta 2003 lähtien puuttunut A:n alkoholinkäyttöön ja siihen liittyviin poissaoloihin muun muassa usein varoituksin ja ohjaamalla hänet useampaan kertaan päihdehoitoon. Hoitoonohjaustoimenpiteet ovat kuitenkin pääosin jääneet tuloksettomaksi. A on keväällä 2007 ohjattu hoitoon. Hän on heti 8.6.2007 päättyneen hoitojakson jälkeisenä viikonloppuna aloittanut alkoholinkäytön ja ollut mitä ilmeisimmin sen seurauksena 18. - 25.6.2007 poissa työpaikaltaan ilman hyväksyttävää syytä. A:n hoito on alkoholinkäytöstä johtuen keskeytynyt. A on ollessaan edellä kuvatulla tavalla ilman hyväksyttävää syytä poissa työpaikaltaan, ottaen erityisesti huomioon poissaolon syy ja seuraus sekä edellä sanotut olosuhteet kokonaisuudessaan, törkeästi laiminlyönyt virkavelvollisuuksiensa noudattamisen. Käräjäoikeudella on näin ollen ollut oikeus purkaa A:n virkasuhde. Käräjäoikeus on purkanut A:n virkasuhteen takautuvasti 18.6.2007 alkaen. Virkamieslain virkasuhteen purkamista koskevan säännöksen sanamuoto, virkasuhde voidaan heti purkaa, ei kuitenkaan mahdollista virkasuhteen purkamista takautuvasti. A:n virkasuhde on tästä syystä katsottava purkautuneeksi vasta siitä ajankohdasta, kun sitä koskeva päätös on laillisesti tehty eli 10.12.2007. Oikaisuvaatimus hylättiin. Virkasuhde on kuitenkin katsottava purkautuneeksi vasta käräjäoikeuden päätöksen tekopäivänä eli 10.12.2007. Valtion_virkamiesL_33_§ Valtion_virkamiesL_34_§
Asia 108/2007: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Käräjäoikeuden päätös 10.12.2007, jolla toimistosihteeri A:n virkasuhde on purettu 18.6.2007 lukien. Käräjäoikeus on purkanut A:n virkasuhteen syystä, että hän on 18. - 25.6.2007 ollut... - Virkasuhteen purkaminen Asia 94/2007: Virkasuhteen purkaminen 1211490000000
Lyhennelmä Vankilan johtaja antoi 26.7.2007 päätöksen, jolla A:n virkasuhde purettiin päättymään koeajan lopussa 31.7.2007. Perusteena virkasuhteen purkamiselle on A:n soveltumattomuus valvonnan vankeinhoitoesimiehen tehtäviin. A:n mukaan hänet on 24.7.2007 sairauslomalla ollessaan kutsuttu puhelimitse työpaikalla 26.7.2007 pidettävään kokoukseen kertomatta kokouksen syytä. A on vasta kuulemistilaisuudessa saanut tietää, että kyse on hänen virkasuhteensa purkamisesta. Hänelle on 26.7.2007 ennen päätöksen tekemistä varattu tilaisuus suullisesti lausua virkasuhteen purkamisesta ja sen perusteista sekä lausua mielipiteensä asiasta. Hänelle ei kuitenkaan ole varattu riittävää aikaa valmistautua selityksen antamiseen. A:ta ei siten ole kuultu asiassa hallintolain edellyttämällä tavalla. Hänelle ei myöskään ole ilmoitettu mahdollisuudesta pyytää pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemista. Päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_10_§ Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom Valtion_virkamiesA_43_§ HallintoL_34_§ HallintoL_36_§
Asia 94/2007: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Vankilan johtaja antoi 26.7.2007 päätöksen, jolla A:n virkasuhde purettiin päättymään koeajan lopussa 31.7.2007. Perusteena virkasuhteen purkamiselle on A:n soveltumattomuus valvonnan... - Virkasuhteen purkaminen Asia 41/2006: Virkasuhteen purkaminen 1170972000000
Lyhennelmä Kihlakunnanvouti päätti 24.4.2006 purkaa toimistosihteeri A:n virkasuhteen virkamieslain 33 §:n perusteella välittömästi. Virkasuhteen purkamisen perusteena oli, että A oli luvatta poissa työpaikaltaan 21.4.2006. Kihlakunnanvouti on myöntänyt, ettei A:ta ole kuultu virkamieslain 66 §:ssä ja hallintolain 34 ja 36 §:ssä edellytetyllä tavalla eikä pääluottamusmiehelle ole varattu tilasuutta tulla kuulluksi asiassa virkamiesasetuksen 43 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Asiassa on siten kiistatta tapahtunut menettelyvirhe. Kuulemisvirhe ei ole korjaantunut sillä, että kihlakunnanvouti on virkasuhteen purkamisen jälkeen 14.6.2006 keskustellut asiasta A:n kanssa eikä myöskään sillä, että A on saattanut asian virkamieslautakunnan käsiteltäväksi. Purkuperusteen raukeamisajalla ja kihlakunnanvoudin loman alkamisella ei ole merkitystä kuulemisvirhettä arvioitaessa. Valituksenalainen päätös ei ole syntynyt valtion virkamieslain ja hallintolain edellä selostettujen säädösten mukaisessa järjestyksessä ja on siten näissä laeissa säädettyjen asianosaisen kuulemista koskevien säädösten vastainen. Päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_66_§ Valtion_virkamiesA_43_§ _1_mom HallintoL_34_§ HallintoL_46_§
Asia 41/2006: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Kihlakunnanvouti päätti 24.4.2006 purkaa toimistosihteeri A:n virkasuhteen virkamieslain 33 §:n perusteella välittömästi. Virkasuhteen purkamisen perusteena oli, että A oli luvatta... - Virkasuhteen purkaminen Asia 101/2006: Virkasuhteen purkaminen 1178830800000
Lyhennelmä Järjestelmäsuunnittelija A:n virkasuhde oli 29.11.2006 annetulla päätöksellä päätetty purkaa koeaikana päättymään 30.11.2006. A:n esimiehille oli useilta eri tahoilta tullut kielteistä palautetta A:n yhteistyökyvyn puutteesta ja epäasiallisesta käytöksestä. Käytöksestä oli keskusteltu esimiehen aloitteesta useaan kertaan. Viimeisellä kerralla esimies oli antanut A:lle suullisen huomautuksen ja kehottanut häntä korjaamaan käyttäytymistään. Epäasiallinen käytös ja puutteet yhteistyökyvyssä olivat jatkuneen annetun huomautuksen ja kehotuksen jälkeenkin. Virkamieslautakunta katsoi, että työnantajalla oli näissä olosuhteissa ottaen huomioon virkasuhteen purkamiselle koeaikana asetetut edellytykset ollut perusteet A:n virkasuhteen purkamiselle. Purkamisen ei ollut selvitetty tapahtuneen epäasiallisilla perusteilla. A:ta ei ollut myöskään katsottava kohdellun tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaisesti pelkästään sillä perusteella, että epäasiallista käytöstä oli todettu myös koeajalla työskennelleen työtoverin kohdalla, mutta hänen virkasuhdettaan ei ollut purettu. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2008:331 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_10_§ Valtion_virkamiesL_11_§
Asia 101/2006: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Järjestelmäsuunnittelija A:n virkasuhde oli 29.11.2006 annetulla päätöksellä päätetty purkaa koeaikana päättymään 30.11.2006. A:n esimiehille oli useilta eri tahoilta tullut kielteistä... - Virantoimituksesta pidättäminen , Virkasuhteen purkaminen Asia 92/2007: Virkasuhteen purkaminen 1219957200000
Lyhennelmä Lennosto oli 28.9.2007 purkanut koulutussihteeri A:n virkasuhteen koeaikana ja pidättänyt hänet välittömästi virantoimituksesta. Virkasuhteen purkamisen perusteena oli ollut A:n yhteistyökyvyn puute. A:lla oli ollut ristiriitatilanteita usean lennoston henkilöstöön kuuluvan henkilön kanssa, ja hänen suhtautumisensa muihin työyhteisön jäseniin oli usein ollut negatiivisesti sävyttynyttä. Ristiriitatilanteita oli yritetty ratkaista muun muassa esimiesten ja osapuolten välisin keskusteluin tilanteen kuitenkaan muuttumatta. A:n yhteistyökyvyn puute oli merkittävästä vaikuttanut työpaikan työilmapiiriin ja työviihtyvyyteen. Tässä tilanteessa sillä, ettei viranhakuilmoituksessa ollut erikseen mainittu yhteistyökykyä, ei ollut merkitystä virkasuhteen purkamisen kannalta. Lennostolla oli näissä olosuhteissa ollut perusteet A:n virkasuhteen purkamiselle koeaikana. Näyttöä siitä, että A:n virkasuhde olisi purettu epäasiallisilla perusteilla, ei ollut saatu. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_10_§_1_mom Valtion_virkamiesL_11_§ (20.1.2004/25) Valtion_virkamiesL_40_§_1_mom
Asia 92/2007: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Lennosto oli 28.9.2007 purkanut koulutussihteeri A:n virkasuhteen koeaikana ja pidättänyt hänet välittömästi virantoimituksesta. Virkasuhteen purkamisen perusteena oli ollut A:n yhteistyökyvyn... - Virkasuhteen purkaminen Asia 93/2007: Virkasuhteen purkaminen 1229637600000
Lyhennelmä Vankeinhoitolaitos oli 1.10.2007 purkanut sairaanhoitaja A:n virkasuhteen koeaikana. A:n tehtäviä oli siirretty muille sairaanhoitajille, A oli jättänyt esimiehen antaman tehtävän suorittamatta ja A:n sitoutuminen tehtäväänsä oli jäänyt kyseenalaiseksi. A:n kanssa oli käyty palautekeskustelut 14.6.2007 ja 6.9.2007. Purkupäätöksessä oli esitetty perusteet virkasuhteen purkamiselle. Vaikka A:n toivomaa tarkempaa, yksilöityä selvitystä tehtävien laiminlyömisestä tai siitä, miten sitoutumattomuus työhön oli ilmennyt, ei ollut esitetty, virkamieslautakunnan mukaan vankeinhoitolaitoksella oli ollut lain mukaiset perusteet A:n virkasuhteen purkamiselle koeaikana. A ei ollut väittänytkään, että virkasuhde olisi purettu syrjivillä tai muilla epäasiallisilla perusteilla. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_10_§ Valtion_virkamiesL_11_§
Asia 93/2007: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Vankeinhoitolaitos oli 1.10.2007 purkanut sairaanhoitaja A:n virkasuhteen koeaikana. A:n tehtäviä oli siirretty muille sairaanhoitajille, A oli jättänyt esimiehen antaman tehtävän suorittamatta... - Virkasuhteen purkaminen Asia 15/2008: Virkasuhteen purkaminen 1211490000000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 28.1.2008 tekemällään päätöksellä purkanut vanhempi konstaapeli A:n virkasuhteen. A oli työvuoronsa aikana anastanut kiinniotetun henkilön hallusta 60 euroa. Rikoksesta oli ennen syyttäjän 29.5.2007 päivättyä haastehakemusta ollut epäiltynä kaksi poliisimiestä. A oli pidätetty virantoimituksesta välittömästi haastehakemuksen tiedoksisaannin jälkeen. Käräjäoikeus oli 28.6.2007 syyttäjän haastehakemuksen mukaisesti tuominnut A:n varkaudesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen. Hovioikeus oli tuomiollaan 9.1.2008 pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen. Poliisilaitos oli katsonut, ettei se ollut voinut tehdä lopullista ratkaisua A:n virkasuhteen purkamisesta ennen lainvoimaisen tuomion saamista asiassa. Poliisilaitos oli saanut hovioikeuden ratkaisun tiedokseen 14.1.2008 ja oli täten tehnyt purkamispäätöksensä laissa säädetyn kahden viikon määräajan kuluessa selvityksen saamisesta eli tässä tapauksessa hovioikeuden tuomion tiedoksisaannista. Asiassa täytyi kuitenkin soveltaa myös laissa säädettyä toista määräaikaa, jonka mukaan päätös oli tullut tehdä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun aihe virkasuhteen purkamiseen oli ilmaantunut. Lain sanamuodon perusteella ja ottaen huomioon, että virkasuhteen purkamista koskevat määräajat oli säädetty virkamiehen oikeussuojaksi, virkamieslautakunta katsoi, ettei mainittua kuuden kuukauden määräaikaa voitu tässä tapauksessa laskea alkaneeksi vasta hovioikeuden tuomion tiedoksisaannista. Poliisilaitoksen katsottiin viimeistään haastehakemuksen tiedoksi saatuaan saaneen tiedon A:n menettelystä. Tästä ajankohdasta laskettuna virkasuhteen purkamista ei ollut toimitettu laissa tarkoitetussa kuuden kuukauden määräajassa. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi poliisilaitoksen päätöksen. KHO:2009:467 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_33_§ Valtion_virkamiesL_34_§ Päätös
Asia 15/2008: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 28.1.2008 tekemällään päätöksellä purkanut vanhempi konstaapeli A:n virkasuhteen. A oli työvuoronsa aikana anastanut kiinniotetun henkilön hallusta 60 euroa. Rikoksesta oli... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 15/2005: Irtisanominen yksilöperusteella 1138312800000
Lyhennelmä Virasto on 16.2.2005 valtion virkamieslain 25 §:n nojalla irtisanonut toimistosihteeri A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen perusteluna ovat A:n työaikojen ja poissaolojen todentamisesta sovittujen määräysten noudattamatta jättäminen sekä luvattomat poissaolot, työtehtävien laiminlyönti ja epäasiamukainen käyttäytyminen. A:lla on ollut lukuisia selvittämättömiä poissaoloja ja hän on jättänyt usein noudattamatta sovittuja työaikoja vuosina 1999 - 2001. Edeltävä johtaja oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen ja lisäksi kirjallisen työjohtomääräyksen työaikaliukumien käytön epäämisestä ja lääkärintodistuksen hankkimisesta sairauspoissaoloista. A:lle oli annettu myös useita suullisia huomautuksia asiasta. A on vielä hänelle 10.12.2003 annetun kirjallisen varoituksen jälkeenkin myöhästynyt joitakin kertoja työvuorostaan, mistä häntä on myös erikseen huomautettu. Kokouksessa 17.5.2004 on todettu, että A on muutamaa kertaa lukuun ottamatta suoriutunut kiinteän työajan noudattamisesta ohjeen mukaisesti ja että A:lla on 15.5.2004 alkaen voimassa yksikön normaalit työaikaliukumat. Tämän jälkeisellä ajanjaksolla irtisanomista koskevaan kuulemistilaisuuteen mennessä ei kirjauksia A:n työajan noudattamatta jättämisistä ole. Tämän johdosta voidaan todeta, että A on työajan noudattamista koskevalta osalta muuttanut menettelyään siinä määrin, että hänen toimintaansa ei voida tältä osin pitää erityisen moitittavana irtisanomisperusteen olemassa oloa arvioitaessa. Virkamieslautakunta ei pidä luotettavana A:n selvitystä siitä, että hänellä ei olisi ollut niin halutessaan mahdollisuutta hankkia lääkärintodistuksia poissaoloistaan. A:n on näin ollen katsottava tietoisesti laiminlyöneen hänelle sairauspoissaolojen todistamisesta asetettua velvollisuutta. Irtisanomisperusteen arvioinnissa A:n menettelyä tältä osin on pidettävä moitittavana, mitä ei poista se, että A on esittänyt poissaoloistaan terveydenhoitajan todistukset ja lääkärin jälkikäteen antaman lausunnon. A:lle on 10.12.2003 annettu kirjallinen varoitus tekemättömistä työtehtävistä. Varoituksen mukaan A on muun muassa toistuvasti jättänyt tekemättä osan hänelle osoitetuista työtehtävistä. A:lle annetun kirjallisen varoituksen ja huomautusten johdosta hänen on tullut kiinnittää erityistä huomiota työtehtävien asianmukaiseen ja viivytyksettömään suorittamiseen. Esitetty selvitys osoittaa, että työtehtävät eivät ole olleet hänen virkaansa nähden liian vaativia. A:ta on ohjattu ja opastettu asiamukaisesti työtehtävien suorittamiseksi. Tutkimuksissa ei ole todettu A:n terveydentilaan liittyvää estettä virkatehtävien asianmukaiseen suorittamiseen. Virkamieslautakunta katsoo, että A on laiminlyönyt suorittaa työtehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. A:lle on 10.12.2003 annettu kirjallinen varoitus muun ohessa sillä perusteella, että hän on käyttäytynyt epäasianmukaisesti. A on arvostellut esimiestoimintaa ja päätöksentekoa, kiroillut, huutanut tai käyttäytynyt aggressiivisesti. Vaikka A:n käyttäytyminen on osin ollut epäasianmukaista, virkamieslautakunta katsoo, että kysymyksessä olevissa olosuhteissa A:n käyttäytymistä annetun varoituksen jälkeen ei ole pidettävä siten moitittavana, että sillä olisi erikseen merkitystä irtisanomisperusteen olemassa oloa arvioitaessa. A:lle annettujen varoitusten, hänen menettelystään johtuvien ongelmien pitkäaikaisuuden ja muun edellä esitettyjen arviointien ja johtopäätösten perusteella kokonaisarviona ja loppupäätelmänä asiasta virkamieslautakunta katsoo, että A on laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan siten, että virastolla on ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiseen. Virkamieslautakunta hylkää A:n korvausvaatimuksen ja vaatimuksen hänen suullisesta kuulemisestaan. Virkamieslautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_49_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_51_§
Asia 15/2005: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Virasto on 16.2.2005 valtion virkamieslain 25 §:n nojalla irtisanonut toimistosihteeri A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen perusteluna... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 88/2004: Irtisanominen yksilöperusteella 1114722000000
Lyhennelmä A oli 15.6.2004 annetulla päätöksellä irtisanottu opistoupseerin ylemmästä virkasuhteesta. Käräjäoikeus oli 3.5.2004 tuominnut A:n törkeästä kotirauhan rikkomisesta, kolmesta laittomasta uhkauksesta ja kolmesta pakottamisesta yhteiseen yhden vuoden kahden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Teon taustalla oli vaikuttanut A:n myöhemmin todettu sairaus, vaikka käräjäoikeus oli todennut A:n syyntakeiseksi. A:n virkaura puolustusvoimissa oli kestänyt yli 24 vuotta eikä hän ollut aiemmin syyllistynyt rikkeisiin. Hänen toimintansa oli ollut kiitettävää. Kysymyksessä olleet rikokset olivat olleet vakavia erityisesti A:n tehtävät ja asema huomioon ottaen. Kyseessä oli kuitenkin ollut yksittäiseen samaan ajankohtaan liittynyt tapahtumakokonaisuus, johon A:n myöhemmin todetulla sairaudella oli ollut ilmeisen suuri vaikutus. A olisi voitu eri lääkärinlausunnot huomioon ottaen määrätä hänen terveydentilansa toteamiseksi suoritettaviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin virkatehtävän hoitamisen edellytysten selvittämiseksi tai sijoittaa toisiin tehtäviin. A oli jo ennen kyseessä olleita tapahtumia ollut sairauslomilla, ja A oli itse pyytänyt siirtoa toisiin tehtäviin. Näissä olosuhteissa virkamieslautakunta katsoi, että asiaa kokonaisuutena arvioitaessa A:n irtisanominen oli ollut suhteettoman ankara seuraamus. Asiassa ei ollut täten ollut lain edellyttämää erityisen painavaa syytä irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomispäätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom
Asia 88/2004: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä A oli 15.6.2004 annetulla päätöksellä irtisanottu opistoupseerin ylemmästä virkasuhteesta. Käräjäoikeus oli 3.5.2004 tuominnut A:n törkeästä kotirauhan rikkomisesta, kolmesta laittomasta... - Virkasuhteen purkaminen Asia 121/2008: Virkasuhteen purkaminen 1241730000000
Lyhennelmä Esikunta oli 18.11.2008 purkanut A:n määräaikaisen virkasuhteen koeaikana. A oli nimitetty määräaikaiseen aliupseerin virkaan 9.6.2008 lukien kuuden kuukauden koeajalla. A oli nimittämisen yhteydessä sitoutunut suorittamaan sotilasviran edellyttämän fyysisen kunnon osoituksena 12 minuutin juoksutestin 2600 metrin tuloksella koeajan 9.6. - 8.12.2008 kuluessa, ja hänelle oli laadittu kunto-ohjelma. Koeaikana suoritetussa 12 minuutin juoksutestissä A oli saavuttanut tuloksen 1650 metriä. A ei ollut väittänytkään, että hän olisi saavuttanut tai olisi voinut saavuttaa vaaditun kunnon ennen koeajan päättymistä. Virkamieslautakunnan mukaan laissa säädettiin, että puolustusvoimien sotilasvirkaan nimitettävältä vaadittiin, että hän oli fyysiseltä kunnoltaan virkaan sopiva. A:n virkasuhde oli purettu sen vuoksi, että hänen fyysinen kuntonsa oli koeaikana osoittautunut riittämättömäksi viran menestyksellisen hoitamisen kannalta. Purkamiselle oli täten ollut lakiin perustuva syy, jota ei voitu pitää epäasiallisena. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_10_§_1_mom Valtion_virkamiesL_11_§ Laki_puolustusvoimista_37_§_2_mom
Asia 121/2008: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Esikunta oli 18.11.2008 purkanut A:n määräaikaisen virkasuhteen koeaikana. A oli nimitetty määräaikaiseen aliupseerin virkaan 9.6.2008 lukien kuuden kuukauden koeajalla. A oli nimittämisen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 17/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1161896400000
Lyhennelmä A:n virkasuhde on irtisanottu 26.1.2006 annetulla päätöksellä ja hänet on pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksen mukaan irtisanomisen perusteena on törkeä virkavelvollisuuksien rikkominen ja laiminlyönti. A on 18.11.2005 ollut työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena. A:lle on kuulemistilaisuudessa tarjottu hoitoonohjausta, josta A kuitenkin on kieltäytynyt. Viraston johtokunta on 22.11.2005 antanut A:lle tapauksen johdosta kirjallisen varoituksen virkamieslain 14 §:n vastaisesta virkamiehelle sopimattomasta käyttäytymisestä. A on toistamiseen 25.1.2006 ollut alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikallaan. Virasto on vastineessa lisäksi todennut, että työtehtävien laiminlyöntejä on esiintynyt enenevässä määrin vuoden 2005 aikana. A:n on epäilty esiintyneen alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikalla aikaisemminkin. A:n menettelyn moitittavuutta lisää se, että hän on useista keskusteluista huolimatta ja kirjallisen varoituksen saatuaankin esiintynyt työpaikalla päihtyneenä. Alkoholin liikakäyttö on viraston selvityksen mukaan heikentänyt A:n kykyä suoriutua työtehtävistään ja muun ohessa lääkkeiden virheelliseen jakamiseen liittyen vaarantanut potilasturvallisuutta. Asiaa kokonaisuudessa arvioitaessa ottaen huomioon A:n työpaikan erityispiirteet vaativien psykiatristen potilaiden hoitopaikkana, esimiesasema ja alkoholin käytön jatkuminen ja siitä aiheutuneet seuraukset työpaikalla sekä potilas- ja työturvallisuuden vaarantuminen, viraston johtavalla ylihoitajalla on ollut laissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde ja pidättää hänet tähän liittyen välittömästi virantoimituksesta. Oikeutta irtisanomiseen ei ole syytä arvioida toisin sillä A:n oikaisuvaatimuksessaan esittämällä perusteella, että alkoholin vaikutuksen alaisena esiintyminen on hänen käsityksensä mukaan johtunut muusta sairaudesta ja että hänen terveydentilansa nykyään on normaali. Oikaisuvaatimus hylättiin (4-2). Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom
Asia 17/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä A:n virkasuhde on irtisanottu 26.1.2006 annetulla päätöksellä ja hänet on pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksen mukaan irtisanomisen perusteena... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 94/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1150405200000
Lyhennelmä A irtisanottiin 27.10.2005 annetulla päätöksellä valtion virkamieslain 25 §:n nojalla ja pidätettiin virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksen perusteena oli A:n suorittamat huomattavat määrät bensiiniostoja viraston luottokortilla. A:lla on ollut käytössään viraston huoltoauto ja polttoaineostoja varten luottokortti. Tarkastellulla aikavälillä A:n suorittamat ostot ylittävät huomattavasti sen, mitä työpaikan auto on ajokilometrien perusteella voinut kuluttaa. A on asiassa esittänyt, että auton matkamittari on ollut rikki. Virkamieslautakunta toteaa, että näissä olosuhteissa A:n selvitystä matkamittarin epäkuntoisuudesta ei yleisen elämänkokemuksen perusteella voida pitää luotettavana. A:n on näin ollen katsottava menetelleen moitittavasti ostamalla viraston luottokortilla kysymyksessä olevan suuren määrän polttoainetta, mikä ei ole voinut tulla kyseisen huoltoauton käyttöön sen matkamittarin ja ajopäiväkirjan mukaisesti. A on itse kertonut teettäneensä vara-avaimen kysymyksessä olevaan autoon ja myöntänyt käyttäneensä autoa kesälomansa aikana. Viraston puolelta on esitetty, että A:lla ei ole ollut lupaa teettää vara-avainta ja että A on luvatta ottanut auton käyttöönsä kesälomansa aikana. A:n on myös tältä osin katsottava menetelleen moitittavasti. Virkamieslautakunta katsoo, että virastolla on ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Siltä osin kuin A on esittänyt, että virasto ei ole ollut oikea viranomainen tekemään hänen irtisanomistaan koskevaa päätöstä, virkamieslautakunta toteaa, että asiakirjojen mukaan A:n on nimittänyt virkaansa toimikunta. Toimikunta on kuitenkin lakkautettu. Irtisanomisajankohtana voimassa olleen hallintoviraston johtosäännön 11 §:n ja edellä mainitun valtion virkamiesasetuksen 29 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen irtisanomiseen toimivaltainen viranomainen on ollut viraston osaston johtaja, joka on A:n irtisanomispäätöksen ensimmäinen allekirjoittaja. A:n korvausvaatimuksen osalta virkamieslautakunta toteaa, että virkamiehen irtisanomisasiassa ei voida velvoittaa viranomaista korvauksen suorittamiseen. Oikaisuvaatimus ja korvausvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesasA_29_§ _1_mom HallintoL_31_§ _1_mom Helsingin_yliopiston_hallintoviraston_johtosääntö_11_§
Asia 94/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä A irtisanottiin 27.10.2005 annetulla päätöksellä valtion virkamieslain 25 §:n nojalla ja pidätettiin virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksen perusteena oli... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 20/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1138312800000
Lyhennelmä Ylikonstaapeli A:n virkasuhde irtisanottiin päättymään kuuden kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaamisesta. Lisäksi poliisipäällikkö on päättänyt jatkaa A:n 9.11.2004 alkanutta virantoimituksen pidättämistä irtisanomisajan. Päätöksen perusteena on käräjäoikeuden lainvoimainen tuomio, jolla A on tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistuksen ohella A on tuomittu 40 päiväsakon sakkorangaistukseen ja hänet on määrätty määräaikaiseen ajokieltoon. Työterveyslääkärin 9.11.2004 päivätyn lääkärintodistuksen mukaan A on todettu työkyvyttömäksi ajalla 9.11.- 31.12.2004. Virkamieslautakunta toteaa, että irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa on otettava huomioon valtion palveluksessa olevien virkamiesten toisistaan poikkeaviin tehtäviin kohdistuvat erilaiset vaatimukset. Poliisin tehtävissä toimiviin virkamiehiin kohdistuu erityisiä vaatimuksia. Poliisin on myös vapaa-aikanaan käyttäydyttävä asemansa edellyttämällä tavalla. Kun A on syyllistynyt kysymyksessä olevaan törkeään rattijuopumukseen, hän on käyttäytynyt tavalla, joka ei vastaa hänen tehtäviään ja asemaansa. A:n terveydentilalla ei voida katsoa olevan olennaista merkitystä hänen käyttäytymisensä virkamiesoikeudelliseen arviointiin. Jälkikäteen 9.11.2004 rattijuopumuspäivälle myönnetyllä virkavapaalla ei ole asiassa vaikutusta. A:n kohtelulla tai hänen mahdollisella oikeustoimikelpoisuudellaan rattijuopumustilanteen jälkeen 8. tai 9.11.2004 ei ole myöskään merkitystä 1.3.2005 tehdyn irtisanomispäätöksen arviointiin. A:n käyttäytymistä on pidettävä siinä määrin moitittavana, että hänen pitkästä virkaurastaan ja hänen terveydentilaansa koskevista selvityksistä huolimatta poliisipäälliköllä on katsottava olleen valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy hänen virkasuhteensa irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom PoliisiA_13_§ _2_mom Päätös
Asia 20/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Ylikonstaapeli A:n virkasuhde irtisanottiin päättymään kuuden kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaamisesta. Lisäksi poliisipäällikkö on päättänyt jatkaa A:n 9.11.2004 alkanutta virantoimituksen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 68/2006: Irtisanominen yksilöperusteella 1176411600000
Lyhennelmä A irtisanottiin 1.8.2006 tehdyllä päätöksellä valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla vanhemman vartijan virasta. Irtisanomisen perusteena oli vankien ohjaus- ja valvontatehtävissä toimivalle virkamiehelle sopimaton käyttäytyminen ja virkavelvollisuuksien vastainen toiminta. A on ollut luvatta poissa työpaikaltaan 28. - 29.12.1998 ja 3. - 4.5.1999. A oli ilmoittanut syyksi alkoholin käytön. Viraston johtaja on 10.5.1999 antanut A:lle valtion virkamieslain 24 §:n nojalla kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuden vastaisesta toiminnasta. Poissaolojen johdosta järjestettiin 5.5.1999 hoitoonohjauskeskustelu ja A suostui hoitoonohjaukseen. A on ollut poissa ilman selvitystä 5. - 7.9.1999, jota on seurannut vankilan kustantama päihdehuollon laitoshoitojakso. Viraston johtaja on 15.10.1999 antanut A:lle näiden poissaolojen johdosta suullisen huomautuksen. A on 28.10.1999 allekirjoittanut päihdehoitosuunnitelman. A on ollut sairaalahoidossa ajalla 20.10. - 16.12.2004. A oli ennen sairaalahoitoa 18.10. ja 19.10.2004 ilmoittamatta ja luvatta poissa työpaikaltaan. Toisen kerran A oli poissa työpaikaltaan yhden päivän alkuvuonna 2005 ilmoittamalla poissaolon syyksi jälkikäteen alkoholin nauttimisen. A on ollut poissa luvatta opetuksesta 9. - 20.1.2006 ja 2. - 14.5.2006. Tammikuun poissaolon syynä on A:n selvityksen mukaisesti ollut alkoholin käyttö ja sairaus. A:lle on annettu luvattomasta poissaolosta vakava huomautus. Toukokuun poissaolon 2.-14.5.2006 syyksi A on ilmoittanut alkoholin käytön ja sairauden. Edellä mainitut tapahtumat, joista A on jo saanut kirjallisen varoituksen sekä kirjallisen että suullisen huomautuksen voidaan myöhemminkin irtisanomisharkinnassa ottaa huomioon, mikäli irtisanomisen perusteena on samankaltainen moitittava käyttäytyminen. A on myöntänyt, että poissaolojen perussyynä on ollut alkoholinkäyttö, mutta katsonut alkoholinkäytön johtuneen paljolti hänen sairaudestaan. A ei ole saamistaan huomautuksista ja varoituksesta huolimatta muuttanut käyttäytymistään. Irtisanomisperusteen olemassaoloa harkittaessa on siten voitu ottaa huomioon A:n käyttäytyminen pitemmältä ajalta. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n luvattomat poissaolot ovat johtuneet pikemminkin hänen alkoholin väärinkäytöstään kuin hänen sairaudestaan. A on ohjattu todistettavasti hoitoon vuonna 1999. Hän on myös tämän jälkeen ollut muun muassa alkoholiriippuvuuden johdosta hoitojaksoilla, mutta niistä ei ole ollut pysyvää apua. A on saamistaan huomautuksista ja varoituksesta huolimatta toistamiseen ollut alkoholin käytön johdosta luvatta poissa työpaikaltaan. Erityisen piittaamattomuutta osoittaa se, että hän on kurssijohtajalta tammikuun poissaoloista saamastaan vakavasta huomautuksesta huolimatta toistanut teon toukokuussa. A on mainitulla moitittavalla käyttäytymisellään laiminlyönyt toimia asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. A on siten vaarantanut ja menettänyt sen erityisen luottamuksen, jota häneltä vanhempana vartijana on edellytetty. Näissä olosuhteissa virastolla on ollut perusteltu syy A:n virkasuhteen irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom
Asia 68/2006: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä A irtisanottiin 1.8.2006 tehdyllä päätöksellä valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla vanhemman vartijan virasta. Irtisanomisen perusteena oli vankien ohjaus- ja valvontatehtävissä... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 37/2006: Irtisanominen yksilöperusteella 1170972000000
Lyhennelmä A irtisanottiin 22.3.2006 annetulla päätöksellä törkeän virkavelvollisuuksien rikkomisen ja laiminlyönnin perusteella. A:lle on vuonna 2005 annettu kaksi huomautusta, joiden perusteena on ollut luvaton poissaolo työpaikalla sekä 28.2.2006 virkamieslain 24 §:n mukainen varoitus sillä perusteella, että A 24.2.2006 oli päihtyneenä työpaikalla eikä sen vuoksi voinut mennä työvuoroon. Työterveysaseman ja A:n välillä on 9.3.2003 A:n alkoholiongelman hoitamiseksi laadittu kaksi vuotta kestävä hoitosopimus. A on 17.3.2006 rikkonut törkeästi virkavelvollisuuksiaan olemalla työpaikalla humalassa ja laiminlyömällä alkoholin käytön vuoksi saapua yövuoroihin. Työnantaja on huolehtinut A:n hoitoonohjauksesta ja A:ta on jo aiemmin useaan kertaan huomautettu alkoholin käytöstä ja siitä johtuvista poissaoloista. Näissä oloissa kun kysymys on ollut A:n alkoholin käytöstä eikä sairaudesta, työnantajalla on ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom
Asia 37/2006: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä A irtisanottiin 22.3.2006 annetulla päätöksellä törkeän virkavelvollisuuksien rikkomisen ja laiminlyönnin perusteella. A:lle on vuonna 2005 annettu kaksi huomautusta, joiden perusteena... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 83/2006: Irtisanominen yksilöperusteella 1172181600000
Lyhennelmä A:n määräaikainen virkasuhde oli 26.9.2006 irtisanottu. A oli 21.9.2006 saanut osaston johtaja B:n edellisenä päivänä lähettämän sähköpostiviestin ja kirjeen, jossa oli todettu, että A:lle varataan mahdollisuus kuulemiseen ja että mahdollinen irtisanominen astuu voimaan tämän kuulemisen perusteella. A:lle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi suullisesti 26.9.2006 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa tai kirjallisesti. A:n asianajaja oli 26.9.2006 ennen kuulemistilaisuuden pitämistä pyytänyt kuulemistilaisuuden siirtoa liian lyhyen varoitusajan ja muiden työtehtävien vuoksi. Pyyntöön ei ollut suostuttu. A ei ollut ollut läsnä kuulemistilaisuudessa, eikä hän ollut myöskään antanut kirjallista vastinetta. Virkamieslautakunnan mukaan asianosaiselle on kuulemisen tarkoituksen toteuttamiseksi varattava riittävä aika selityksen antamiseen, ja mikäli asianosainen katsoo sen tarpeelliseksi, myös oikeudellisen avun hankkimiseen. A:n pyyntöön siirtää kuulemistilaisuutta ei ollut suostuttu. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon asian laatu A:lle suullisen tai kirjallisen selityksen antamista varten varattua viiden vuorokauden aikaa, johon sisältyi viikonloppu, ei voitu pitää riittävänä. A:ta ei ollut täten kuultu hallintolain edellyttämällä tavalla, ja päätös oli näin ollen syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Päätös kumottiin. KHO:2007:3148 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_34_§_mom
Asia 83/2006: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä A:n määräaikainen virkasuhde oli 26.9.2006 irtisanottu. A oli 21.9.2006 saanut osaston johtaja B:n edellisenä päivänä lähettämän sähköpostiviestin ja kirjeen, jossa oli todettu, että... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 74/2006: Irtisanominen yksilöperusteella 1178830800000
Lyhennelmä A on yliopiston 12.9.2006 tekemällä päätöksellä irtisanottu valtion virkamieslain 25 §:n nojalla toistuvien laiminlyöntien ja virkavelvollisuuksien vastaisen toiminnan vuoksi. A on vaatinut päätöksen kumoamista sillä perusteella, että hänen kuulemisensa on laiminlyöty. A:lle on 25.8.2006 päivätyllä kuulemiskirjeellä varattu virkamieslain 66 §:n ja hallintolain 34 ja 36 §:n mukaisesti tilaisuus tulla kuulluksi virkasuhteensa päättämistä koskevassa asiassa. Kuulemiskirjeessä ei kuitenkaan ole virkamiesasetuksen 43 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla ilmoitettu A:n oikeudesta vaatia luottamusmiehen kuulemista. Tältä osin asiassa on tapahtunut kuulemisvirhe. Ottaen huomioon vastineen sisältö ja A:n oikaisuvaatimukseensa liittämä lääkärinlausunto, on myös katsottava, ettei A vielä 29.8.2006 vastinetta kirjoittaessaan ilmeisesti ole ollut kykenevä arvioimaan tilanteen vakavuutta eikä laatimaan asianmukaista vastinetta. Tämä seikka ei ole ollut yliopiston tiedossa irtisanomisperusteiden olemassaoloa arvioitaessa. Asian ratkaiseminen varaamatta A:lle tilaisuutta tulla vielä kuulluksi ja pyytää luottamusmiehen kuulemista, vaarantaisi A:n oikeusturvan toteutumisen. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja yliopiston päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ Valtion_virkamiesL_66_§ Valtion_virkamiesA_34_§ _1_mom HallintoL_34_§ HallintoL_36_§
Asia 74/2006: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä A on yliopiston 12.9.2006 tekemällä päätöksellä irtisanottu valtion virkamieslain 25 §:n nojalla toistuvien laiminlyöntien ja virkavelvollisuuksien vastaisen toiminnan vuoksi. A on... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 79/2006: Irtisanominen yksilöperusteella 1177621200000
Lyhennelmä Toimistosihteeri A irtisanottiin 21.9.2006 valtion virkamieslain 25 §:n nojalla. Päätöksen mukaan A ei ole esittänyt laillisia perusteita poissaoloilleen työstä eikä sille, että hän on jättänyt noudattamatta sairauspoissaolojen ilmoittamista ja lääkärintodistusten esittämistä koskevia määräyksiä. Virasto on 11.9.2006 antanut A:lle selvityspyynnön, joka on otsikoitu "Kirjallinen varoitus". Selvityspyynnössä on yksilöity A:n poissaoloja työpaikalta, työaikaraportin merkintöjä, sairauspoissaoloja koskevaa ohjeistusta ja negatiivisen työaikasaldon sallittua suurempaa ylittämistä. A on antanut kirjallisen selvityksensä poissaoloistaan ja työaikasaldostaan 11.9.2006. Viraston selvityspyynnössä on otsikon mukaan kyse kirjallisesta varoituksesta ja siinä on ilmoitettu viraston harkitsevan varoituksen antamista selvityspyynnössä yksilöityjen virkavelvollisuuksien laiminlyöntien ja virkavelvollisuuksien vastaisen menettelyn vuoksi. Selvityspyynnössä on tämän lisäksi ainoastaan ehdollinen maininta siitä, että mikäli A ei esitä riittävää selvitystä poissaoloonsa, hänet voidaan irtisanoa. Asiassa on näin ollen epäselvyyttä keskeisestä seikasta eli viranomaisen A:han kohdistamasta vaatimuksesta. A on todennut antaneensa selvityksensä ainoastaan varoituksesta. Kun edellä lausutun lisäksi otetaan huomioon virkasuhteen irtisanomisen vakavuus verrattuna varoitukseen, virkamieslautakunta katsoo, että A:ta ei ole asiassa kuultu irtisanomisesta vaan varoituksesta. A:ta ei näin ollen ole kuultu irtisanomisasiassa laissa tarkoitetulla tavalla. Päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_25_§ Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom Valtion_virkamiesA_43_§ HallintoL_34_§ HallintoL_36_§
Asia 79/2006: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Toimistosihteeri A irtisanottiin 21.9.2006 valtion virkamieslain 25 §:n nojalla. Päätöksen mukaan A ei ole esittänyt laillisia perusteita poissaoloilleen työstä eikä sille, että hän... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 93/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1180645200000
Lyhennelmä Työsuojelupiirin päätös 23.10.2006, jolla A on irtisanottu toimistosihteerin virasta ja pidätetty virantoimituksesta, koska A on toistuvasti ja olennaisella tavalla toiminut vastoin työnantajan ohjeita ja työnjohtomääräyksiä sekä laiminlyönyt velvollisuuttaan hoitaa virkaansa. A:n viranhoidossa on toistuvasti ja pitkän ajan ollut ongelmia koskien poissaoloja. A on ollut poissa virantoimituksesta 21.8. - 8.9.2006 välisen ajan. Hänelle on työterveyslääkärin kirjoittaman todistuksen perusteella myönnetty virkavapautta sairauden johdosta ajalle 28.8. - 3.9.2006. Muilta osin eli ajalta 21. - 25.8.2006 ja 4. - 8.9.2006 A ei esittänyt lääkärintodistusta tai muuta luotettavaa selvitystä virkavapausanomuksensa tueksi, mistä syystä virkavapautta ei myönnetty. Työnantaja on usean vuoden aikana joutunut toistuvasti varoituksen, huomautuksia ja velvoitteita antamalla puuttumaan A:n poissaoloihin. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä A:n sairaudesta, että niitä voitaisiin pitää valtion virkamieslaissa tarkoitettuna sairautena. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon A:n työnantajaltaan jo aiemmin saama varoitus, suulliset ja kirjalliset ohjeet ja huomautukset sekä hoitoonohjaus, työsuojelupiirillä on ollut erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiseen. A:n menettely osoittaa hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että hänet on voitu pidättää virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta
Asia 93/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Työsuojelupiirin päätös 23.10.2006, jolla A on irtisanottu toimistosihteerin virasta ja pidätetty virantoimituksesta, koska A on toistuvasti ja olennaisella tavalla toiminut vastoin... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 2/2007: Irtisanominen yksilöperusteella 1180645200000
Lyhennelmä A:n virkasuhde irtisanottiin 12.12.2006. A on 26.3.2004 ollut työpaikallaan humalassa, mistä syystä hänelle on annettu 1.4.2004 päivätty kirjallinen muistutus. Lisäksi A ohjattiin päihdehoitoon, jossa hän kävi kevääseen 2005 saakka. A:lle on 5.11.2004 annettu kirjallinen huomautus lomarahavapaita koskevien ilmoitusten toimittamisesta palkanlaskentaan viivästyneenä ja kellokorttilaitteen käyttämisestä virheellisesti liittyen pidettyihin lomarahavapaisiin. Lisäksi 27.11.2006 työpaikan aamupalaverissa on herännyt epäilys siitä, että A on alkoholin vaikutuksen alainen. A on puhallutettu terveyskeskuksessa, jossa hänen veressään todettiin promilleja. Irtisanominen on perustunut edellä mainittuun muistutukseen, huomautukseen ja 27.11.2006 todettuun päihtymykseen. Asiassa ei ole selvitystä, että A olisi ollut työpaikallaan alkoholia nauttineena muutoin kuin 26.3.2004 ja 27.11.2006. Rattijuopumuksesta ei ole kummallakaan kerralla näyttöä. Työskentelyn epäsäännöllisyys ja työtehtävistä suoriutumisen ongelmat eivät A:n mukaan ole johtuneet alkoholin käytöstä vaan hänen sairaudestaan. Myös työnantaja on vastineessaan pitänyt sairautta mahdollisena selityksenä asialle. Irtisanominen ei ole perustunut A:n syyllistymiseen työaikarikkomuksiin 5.11.2004 annetun huomautuksen jälkeen eikä asiakirjoista ilmene, että mahdollisia työaikarikkomuksia olisi käsitelty edes kuulemistilaisuudessa. Virkamieslautakunta ei oikaisuvaatimusta käsitellessään voi irtisanomisasian perusteita arvioidessaan ensi asteena ratkaista, onko tiepiirin vasta vastineessaan esittämille seikoilla irtisanomisen kannalta ollut erityisen painava syy. A on kiistatta 27.11.2006 saapunut työpaikalleen lievästi alkoholin vaikutuksen alaisena. Hänen kykyään huolehtia tässä tilanteessa virkatehtävistään ei voida asiakirjojen perusteella arvioida. Virkamieslautakunta ei yleisen elämänkokemuksenkaan perusteella voi ehdottoman varmasti päätellä suoritetun alkoholimittauksen perusteella, että A:n edellytykset suoriutua virkatehtävistään olisivat alkoholin nauttimisen johdosta siinä määrin heikentyneet, että hänen voitaisiin katsoa laiminlyöneen virkatehtäviensä hoidon taikka muuten käyttäytyneen vastoin virka-asemaansa tai tehtäviensä edellyttämää tapaa. Kun vielä otetaan huomioon, että A:n aiemmasta, 1.4.2004 annettuun muistutukseen johtaneesta tapahtumasta oli kulunut aikaa jo 2 vuotta 8 kuukautta ja A oli sen jälkeen osallistunut työnantajan järjestämään päihdehoitoon, ei työnantajalla ole ollut erityisen painavaa syytä irtisanoa A:n virkasuhdetta pelkästään 27.11.2006 todetun alkoholin käytön johdosta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja irtisanomista koskeva päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom
Asia 2/2007: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä A:n virkasuhde irtisanottiin 12.12.2006. A on 26.3.2004 ollut työpaikallaan humalassa, mistä syystä hänelle on annettu 1.4.2004 päivätty kirjallinen muistutus. Lisäksi A ohjattiin päihdehoitoon,... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 87/2006: Irtisanominen yksilöperusteella 1181250000000
Lyhennelmä A irtisanottiin 19.9.2006 puolustusvoimien opistoupseerin perusvirasta. Päätöksen perusteena on se, että A on toistuvasti ollut luvatta poissa virkapaikaltaan ja laiminlyönyt virkatehtäviään. Poliisi oli lisäksi ottanut A:lta haltuunsa siviiliaseet ja patruunat ja peruuttanut A:n siviiliaseiden hallussapitoluvat. Menettelyn moitittavuutta lisää se, että laiminlyönti on jatkunut vielä sen jälkeen, kun häntä on asiasta sotilaskurinpitomenettelyssä rangaistu varoituksella. A:n toistuvat poissaolot ovat asiassa saadun selvityksen mukaan johtuneet ainakin pääosin alkoholiongelmasta. Työnantaja on ohjannut A:n puolustusvoimien päihdeohjelman mukaisesti hoitoon. A:n päihteiden käyttö on kuitenkin edelleen jatkunut. Puolustusvoimien selvityksestä ei ilmene, että ampuma-aseen hallussapito ja sen käyttäminen kuuluisivat keskeisesti A:n virkatehtäviin. Siviiliaseen hallussapitolupa tai tällaisen luvan peruuttaminen eivät myöskään sellaisenaan vaikuta ampuma-aseiden käyttämiseen virkatehtävissä. Ampuma-aselupien peruuttamisen merkitystä arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon sotilasvirkamiehen virkavelvollisuudet kokonaisuudessaan ja puolustusvoimien esittämät työ- ja palvelusturvallisuuteen liittyvät seikat sekä ampuma-aseiden hallussapitoluvan peruuttamiseen johtaneet syyt. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa ottaen huomioon virkatehtävien laiminlyönnin jatkuminen varoituksesta huolimatta sekä virkatehtävien asettamat vaatimukset, A:n virkasuhteen irtisanomiseen on ollut laissa tarkoitettu erityisen painava syy. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§
Asia 87/2006: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä A irtisanottiin 19.9.2006 puolustusvoimien opistoupseerin perusvirasta. Päätöksen perusteena on se, että A on toistuvasti ollut luvatta poissa virkapaikaltaan ja laiminlyönyt virkatehtäviään.... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 44/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1209070800000
Lyhennelmä Lääninhallituksen päätös 2.5.2007, jolla A on irtisanottu poliisipäällikön virasta ja pidätetty virantoimituksesta irtisanomisajaksi. A on syyllistynyt rattijuopumukseen ja liikennerikkomukseen 29.10.2004 ja törkeään rattijuopumukseen 17.12.2005. A:n käyttäytymistä on edellä mainittujen kahden rattijuopumuksen vuoksi pidettävä poliisipäällikölle sopimattomana siten, että poliisin arvo siitä kärsii. A:lla olisi lisäksi ollut työ- ja toimintakyvyn olennaisen alentumisen nojalla oikeus eläkkeeseen. Lääninhallituksella on näin ollen ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomisen perusteena oleva teko osoittaa A:n siinä määrin sopimattomaksi toiminaan poliisina, ettei virantoimitusta ole voitu irtisanomisen jälkeen jatkaa. Lääninhallituksella on siten ollut perusteet pidättää A virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom PoliisiA_13_§ _3_mom
Asia 44/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Lääninhallituksen päätös 2.5.2007, jolla A on irtisanottu poliisipäällikön virasta ja pidätetty virantoimituksesta irtisanomisajaksi. A on syyllistynyt rattijuopumukseen ja liikennerikkomukseen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 20/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1192136400000
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisipäällikön päätös 8.2.2007, jolla A irtisanottiin vanhemman konstaapelin virasta ja hänet pidätettiin virantoimituksesta. Päätöksen perusteluna oli, että A on anastanut poliisilaitoksen löytötavaratoimistosta 26. - 27.6.2006 rahaa 20 euroa, sekä 5.7.2006 30 euroa, josta hän on myöhemmin palauttanut 5 euroa. Asia on tullut ilmi 10.7.2006, jolloin varkauksista on tehty rikosilmoitus. Käräjäoikeus on 23.11.2006 tuominnut A:n kahdesta näpistysrikoksesta 15 päiväsakkoon. Hovioikeuden tuomion 25.1.2007 mukaan A on syyllistynyt asiassa kahteen varkauteen ja tuominnut hänet 30 päiväsakkoon. Tekoa on pidettävä sellaisena poliisille sopimattomana käyttäytymisenä, jonka nojalla poliisilaitoksella on ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiseen vanhemman konstaapelin toimesta. Irtisanomisen perusteena oleva teko osoittaa A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voida jatkaa. Poliisilaitoksella on siten ollut perusteet pidättää A virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta PoliisiA_13_§ _2_mom
Asia 20/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisipäällikön päätös 8.2.2007, jolla A irtisanottiin vanhemman konstaapelin virasta ja hänet pidätettiin virantoimituksesta. Päätöksen perusteluna oli, että A on anastanut... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 19/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1190926800000
Lyhennelmä Teknillinen korkeakoulu oli 24.1.2007 irtisanonut laboratorioinsinööri A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta irtisanomisajaksi. A ei ollut toistuvista esimiehen kanssa käydyistä keskusteluista huolimatta suorittanut virkaansa kuuluvia, työnantajan hänelle osoittamia tehtäviä. A:n esimiehet olivat toimintaympäristön muuttuessa täsmentäneet A:n virkatehtäviä ja antaneet A:lle näitä koskevia työnjohtomääräyksiä siten, että virkatehtävien luonne ei ollut olennaisesti muuttunut. Tähän työnantajalla oli ollut työnjohto- ja valvontavaltansa perusteella oikeus. A:n oli täytynyt olla tietoinen siitä, mitä virkatehtäviä hänen kuului tehdä ja siitä, että työnantaja oli katsonut A:n laiminlyöneen hänelle osoitetut virkatehtävät. Virkamieslautakunnan mukaan virkatehtävien asianmukainen suorittaminen oli viranhaltijan keskeisin virkavelvollisuus. A oli useita vuosia laiminlyönyt noudattaa työnantajan hänelle antamia työnjohtomääräyksiä. Asiaa kokonaisuudessaan arvioiden korkeakoululla oli ollut laissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Asiassa ei ollut ilmennyt, että irtisanominen olisi perustunut syrjintään tai muihin epäasiallisiin syihin. Asiassa ei ollut menetelty suhteellisuusperiaatteen vastaisesti tai muutoin virheellisesti sillä perusteella, että A:lle ei ollut ennen irtisanomista annettu huomautusta tai varoitusta. Korkeakoulu oli voinut irtisanoessaan A:n virkasuhteen samalla pidättää hänet virantoimituksesta irtisanomisajaksi. A:n irtisanomisasian käsittelyyn osallistuneet virkamiehet eivät olleet esteellisiä sillä perusteella, että he olivat olleet mukana käsittelemässä sellaista toista hallinto-asiaa, jonka oikeellisuudesta A:lla oli ollut toinen käsitys. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2009:1488 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom HallintoL_28_§
Asia 19/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Teknillinen korkeakoulu oli 24.1.2007 irtisanonut laboratorioinsinööri A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta irtisanomisajaksi. A ei ollut toistuvista esimiehen kanssa... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 64/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1203026400000
Lyhennelmä Ministeriön päätös 15.6.2007, jolla A on irtisanottu hätäkeskuksen päällikön virasta ja pidätetty virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Käräjäoikeus on 8.6.2007 annetulla lainvoimaisella tuomiolla tuominnut A:n alaisensa B:n pahoinpitelystä 15 päiväsakkoon. Pahoinpitely on tapahtunut vapaa-aikana. Teko on tapahtunut 22.4.2007 A:n asunnolla, jonne B oli saapunut hieman puolenyön jälkeen. A ja B olivat tapahtuma-ajankohtana alkoholin vaikutuksen alaisia. Tuomion mukaan rangaistusta mitattaessa on lieventävänä seikkana otettu huomioon se, että vastaaja on sovittelussa 24.5.2007 sopinut asian asianomistajan kanssa ja että tapaus on saanut paikkakunnalla tavanomaista runsaampaa julkista huomiota osakseen. Tässä tapauksessa A:n tekoa on sen vakavaan rikokseen viittaavasta rikosnimikkeestä huolimatta tarkasteltava enemmänkin yksittäisenä satunnaisena tapahtumana kuin käytöksenä, joka heikentäisi yleisön tuntemaa luottamusta koko hätäkeskuslaitokseen. Asiassa ei siten ole ilmennyt, että hätäkeskuslaitoksen arvo olisi A:n teon johdosta merkittävästi kärsinyt tai että A olisi menettänyt viranhoitoaan kohtaan tunnetun yleisen luottamuksen. Kun hallinnon suhteellisuusperiaate edellyttää, että virkamieheen kohdistettavan seuraamuksen on oltava oikeassa suhteessa hänen moitittavaan käyttäytymiseensä, on irtisanominen näissä olosuhteissa liian ankara seuraamus. Edellä sanottuun nähden ja ottaen lisäksi huomioon A:n pitkän ja nuhteettoman virkauran, virkamieslautakunta kokonaisarviointina katsoo, ettei ministeriöllä ole ollut erityisen painavaa syytä irtisanoa A:ta hätäkeskuksen päällikön virasta eikä pidättää häntä virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta
Asia 64/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Ministeriön päätös 15.6.2007, jolla A on irtisanottu hätäkeskuksen päällikön virasta ja pidätetty virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Käräjäoikeus on 8.6.2007 annetulla lainvoimaisella... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 34/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1202421600000
Lyhennelmä Kihlakunnan ulosottoviraston päätös 20.4.2007, jolla A irtisanottiin toimistosihteerin virasta ja pidätettiin virantoimituksesta välittömästi. A on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa jäämällä saapumatta työhön ja jättämällä virkatehtävänsä tekemättä perjantaina 21.4.2006. A on myös jättänyt noudattamatta työnjohto- ja valvontamääräyksiä, koska ei ole selvittänyt syytä poissaoloonsa. A on kiistatta ollut poissa töistä 21.4.2006. Hän on kuitenkin ilmoittanut poissaolostaan saman päivän aamuna lähiesimiehelleen toimistopäällikkö B:lle. B puolestaan on kertonut asiasta kihlakunnanvoudille. B:n samana päivänä puhelinkeskustelustaan A:n kanssa laatimasta muistiosta ei käy selkeästi ilmi, miksi A oli ollut poissa töistä. Esimiehet eivät kuitenkaan ilmoittaneet A:lle katsovansa, ettei tämä ole esittänyt poissaolonsa syyksi sairautta tai muuta hyväksyttävää syytä. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon viraston käytäntö, joka on mahdollistanut kolmen päivän poissaolon sairauden vuoksi ilman lääkärintodistusta, A:n ei ole voitu kohtuudella olettaa ymmärtäneen toimineensa virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Näissä olosuhteissa ja kun A:n ei ole aiemmin väitettykään saaneen varoitusta tai huomautusta luvattomasta poissaolosta tai muusta virkavelvollisuuksien vastaisesta käyttäytymisestä, virkasuhteen irtisanominen yhden päivän poissaolon vuoksi on ollut A:ta kohtaan kohtuuton seuraus. Kihlakunnanvouti on perustellut irtisanomispäätöstään myös A:n asenteella työtehtäviään kohtaan. Tästä perusteesta ei ole kuultu A:ta. Peruste on myös yksilöimätön. A:n asenne työhönsä ei yksin eikä yhdessä yhden päivän työpoissaolon kanssa muodosta erityisen painavaa syytä, jonka perusteella A:n virkasuhde olisi voitu irtisanoa. Irtisanomispäätöksen tultua kumotuksi perusteita myöskään virantoimituksesta pidättämiselle välittömästi irtisanomisen jälkeen ei ole ollut olemassa. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_66_§ HallintoL_34_§
Asia 34/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Kihlakunnan ulosottoviraston päätös 20.4.2007, jolla A irtisanottiin toimistosihteerin virasta ja pidätettiin virantoimituksesta välittömästi. A on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 88/2007: Irtisanominen yksilöperusteella 1209070800000
Lyhennelmä A:n virkasuhde irtisanottiin 3.9.2007 tehdyllä päätöksellä. Päätöksen perusteena oli A:n ehdoton kieltäytyminen määräyksestä käyttää virkapukua. A oli aiemmin vapautettu velvollisuudesta käyttää vankilan virkapukua. Vankilan johtaja oli myöhemmin 30.3.2007 päivätyllä päätöksellä päättänyt, että myös opinto-ohjaajien tulee käyttää virkapukua. Vankilanjohtaja oli 13.4.2007 hylännyt A:n vapautushakemuksen virkapuvun käytöstä. Muiden vankiloiden virkapukukäyttöä koskeneen selvityksen mukaan muun ohessa opinto-ohjaajat olivat saaneet vapautuksen virkapuvun käytöstä tehtävien luonteen perusteella sitä hakiessaan. Rikosseuraamusvirasto oli pitänyt tätä käytäntöä perusteltuna. Vankilanjohtaja oli tapauksessa muuttanut aiempaa käytäntöä tavalla, joka mitä ilmeisimmin poikkesi muissa vastaavissa rangaistuslaitoksissa noudatetusta käytännöstä. A:n tehtävien luonteen ei ollut selvitetty muuttuneen aiemmasta. Näissä olosuhteissa, kun A ei opinto-ohjaajan virkaan tullessaan ollut velvollinen käyttämään virkapukua ja kyseessä oli uusi käytäntö, jolla A oli ilman hyväksyttävää perustetta asetettu toisiin vastaavissa tehtävissä muissa rangaistuslaitoksissa työskenteleviin nähden eriarvoiseen asemaan, irtisanominen oli ollut A:ta kohtaan kohtuuton rangaistus vankilanjohtajan määräyksen noudattamisesta kieltäytymisestä. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon myös se, että A:n virkamieslain 66 §:ssä tarkoitettu ennen irtisanomista tapahtunut kuuleminen oli ollut puutteellista, vankilan johtajalla ei ollut virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiseen opinto-ohjaajan virasta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom_3_kohta Valtion_virkamiesL_66_§ HallintoL_34_§ Asetus_vankeinhoitolaitoksen_virkamiesten_virkapuvusta_sekä_suoja-_ja_erityisvaatetuksesta_1_§ Asetus_vankeinhoitolaitoksen_virkamiesten_virkapuvusta_sekä_suoja-_ja_erityisvaatetuksesta_10_§
Asia 88/2007: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä A:n virkasuhde irtisanottiin 3.9.2007 tehdyllä päätöksellä. Päätöksen perusteena oli A:n ehdoton kieltäytyminen määräyksestä käyttää virkapukua. A oli aiemmin vapautettu velvollisuudesta... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 31/2007: Irtisanominen yksilöperusteella 1195768800000
Lyhennelmä Tilastokeskus oli 6.3.2007 irtisanonut tilastonlaatija A:n virkasuhteen. A:n työ- ja toimintakyky oli alentunut siinä määrin, että hänelle oli voitu myöntää toistaiseksi jatkuva, valtion eläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke. A ei ollut kuitenkaan kehotuksista huolimatta hakenut työkyvyttömyyseläkettä. Kun otettiin huomioon valtiokonttorin 5.12.2006 antama lausunto ja virkamieslautakunnassa esitetty selvitys, A:n työkyvyn oli selvitetty alentuneen olennaisesti ja pysyvästi siinä määrin, että hänelle olisi voitu myöntää toistaiseksi jatkuva, valtion eläkelain mukainen eläke. Tilastokeskus oli siten voinut irtisanoa A:n tilastonlaatijan tehtävästä. Irtisanomisasiaa koskeva kuulemistilaisuus oli pidetty 28.2.2007 kello 14.30 - 15.50. Selvitystä siitä, että kuulemistilaisuus olisi ollut liian lyhyt tai että kuulemisessa olisi muutoin menetelty virkamieslain tai hallintolain säännösten vastaisesti, ei ollut esitetty. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Virkamieslautakunta jätti ihmisoikeuksien, potilasoikeuksien ja yhteistoimintalain loukkaamista koskevat vaatimukset toimivaltaansa kuulumattomina tutkimatta. KHO:2009:1513 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_66_§ HallintoL_34_§
Asia 31/2007: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Tilastokeskus oli 6.3.2007 irtisanonut tilastonlaatija A:n virkasuhteen. A:n työ- ja toimintakyky oli alentunut siinä määrin, että hänelle oli voitu myöntää toistaiseksi jatkuva, valtion... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 1/2008: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1207256400000
Lyhennelmä Verovirasto oli 14.12.2007 irtisanonut apulaisverosihteeri A:n virkasuhteen. A:lla oli ollut Valtiokonttorin 7.11.2007 antaman lausunnon mukaisesti mahdollisuus saada toistaiseksi jatkuva, valtion eläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke. A ei ollut hakenut eläkettä eikä ilmaissut halukkuuttaan sen hakemiseen. Verovirasto oli 14.12.2007 myös pidättänyt A:n virantoimituksesta, koska työkyvyttömyys oli haitannut niin olennaisesti A:n virantoimitusta, ettei sitä ollut voitu jatkaa. Virkamieslautakunnalla ei ollut A:n lautakunnalle toimittaman selvityksen perusteella edellytyksiä arvioida A:n kykyä hoitaa apulaisverosihteerin tehtävää toisin kuin valtiokonttori oli lausunnossaan tehnyt. A:n työkyvyn ollessa siten sairauden johdosta heikentynyt olennaisesti ja pysyvästi, verovirastolla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A apulaisverosihteerin virasta. A:n sairaus oli haitannut olennaisesti apulaisverosihteerin viran hoitoa. Edellytykset pidättää A virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen olivat siten olleet olemassa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2009:951 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_3_kohta
Asia 1/2008: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Verovirasto oli 14.12.2007 irtisanonut apulaisverosihteeri A:n virkasuhteen. A:lla oli ollut Valtiokonttorin 7.11.2007 antaman lausunnon mukaisesti mahdollisuus saada toistaiseksi jatkuva,... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 57/2008: Irtisanominen yksilöperusteella 1234476000000
Lyhennelmä Koulukoti oli 14.5.2008 irtisanonut ohjaaja A:n virkasuhteen. Työterveyslääkäri oli antanut lausunnon A:n sopimattomuudesta ohjaajan tehtävään. A:n irtisanomista koskevassa kuulemistilaisuudessa irtisanomispäätös oli luovutettu A:lle ensin ja vasta sen jälkeen A oli käyttänyt puheenvuoronsa ja luottamusmies B oli vastustanut irtisanomispäätöstä. A:lle ja luottamusmies B:lle ei ollut siten annettu mahdollisuutta tulla kuulluksi ennen irtisanomispäätöksen tekemistä. Irtisanomismenettely oli ollut virkamieslain ja hallintolain vastainen. Tämän lisäksi irtisanomispäätöksestä oli ilmennyt ainoastaan, että se oli tehty virkamieslain tarkoittaman erityisen painavan syyn perusteella. Päätöksestä ei ollut käynyt ilmi, mitkä nämä erityisen painavat syyt olivat olleet. Irtisanomispäätöstä ei ollut siten perusteltu hallintolain edellyttämällä tavalla. Virkamieslautakunnan mukaan A:n irtisanomismenettelyssä oli täten tapahtunut kuulemisvirhe ja irtisanomispäätös oli ollut perustelematon. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi koulukodin päätöksen. Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkkamiesA_43_§ HallintoL_34_§ HallintoL_43_§ HallintoL_45_§
Asia 57/2008: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Koulukoti oli 14.5.2008 irtisanonut ohjaaja A:n virkasuhteen. Työterveyslääkäri oli antanut lausunnon A:n sopimattomuudesta ohjaajan tehtävään. A:n irtisanomista koskevassa kuulemistilaisuudessa... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 10/2008: Irtisanominen yksilöperusteella 1227218400000
Lyhennelmä Elintarviketurvallisuusvirasto oli irtisanonut laborantti A:n virkasuhteen 18.12.2007 tekemällään päätöksellä. Viraston mukaan A oli pitkäaikaisesti ja toistuvasti jättänyt tavanomaiset tehtäväkuvauksen mukaiset työtehtävänsä suorittamatta ja laiminlyönyt työaikamääräysten noudattamisen. A oli saanut kirjallisen varoituksen 18.5.2004 työtehtäviensä laiminlyönnistä, epäasiallisesta ja muiden työntekoa häiritsevästä käyttäytymisestä sekä liukuvaa työaikaa koskevien ohjeiden noudattamatta jättämisestä ja työajan sallitun 10 tunnin miinussaldon ylittämisestä. A:lle oli 12.9.2007 käydyssä keskustelussa ilmoitettu, että työnantaja ryhtyy toimiin hänen irtisanomisekseen. Virkamieslautakunta katsoi asiassa selvitetyn, että työnantaja oli vuoden 2004 kirjallisen varoituksen antamisen jälkeen vuosittain puuttunut A:n työaikaleimauksiin ja liian suuriin miinussaldoihin huomauttamalla asiasta sähköpostitse ja pidättämällä hyväksytyn miinussaldon ylittävän osan A:n rahapalkasta. A:n työaikasaldo oli ollut ainakin syksystä 2006 lähtien jatkuvasti miinuksella vähintään 50 tuntia. Työtehtävien hoitamiseen ja A:n epäasialliseen käytökseen oli kirjallisen varoituksen jälkeen puututtu yleisellä tasolla jokaisessa A:n kanssa käydyssä kehityskeskustelussa sekä yksilöidysti useaan kertaan suullisesti ja sähköpostitse. A:lle annettu kirjallinen varoitus ja muut työnantajan toimenpiteet asiassa eivät olleet kuitenkaan johtaneet tilanteen korjaantumiseen. A:n menettelyn moitittavuutta ei poistanut se, että hän oli saatuaan tietää työnantajan harkitsevan irtisanomista ryhtynyt vähentämään miinussaldoaan nopealla aikataululla siten, että sitä ei enää 27.11.2007 ollut. Työnantajalla oli näissä olosuhteissa ollut erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiseen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2009:1514 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Asia 10/2008: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Elintarviketurvallisuusvirasto oli irtisanonut laborantti A:n virkasuhteen 18.12.2007 tekemällään päätöksellä. Viraston mukaan A oli pitkäaikaisesti ja toistuvasti jättänyt tavanomaiset... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 89/2007: Irtisanominen yksilöperusteella 1209070800000
Lyhennelmä A:n virkasuhde irtisanottiin 11.9.2007 tehdyllä päätöksellä. Päätöksen perusteena oli A:n ehdoton kieltäytyminen määräyksestä käyttää virkapukua. A vetosi siihen, että hänen hakiessaan virkaa hänelle oli ilmoitettu, ettei virassa ole virkapukupakkoa. Tämä oli A:lle kynnyskysymys, kun hän päätti ottaa viran vastaan. Vankilan johtaja oli myöhemmin 30.3.2007 päivätyllä päätöksellä päättänyt, että myös sosiaalityöntekijöiden tulee käyttää virkapukua. Vankilanjohtaja oli 4.9.2007 hylännyt A:n vapautushakemuksen virkapuvun käytöstä. Muiden vankiloiden virkapukukäyttöä koskeneen selvityksen mukaan muun ohessa sosiaalityöntekijät olivat saaneet vapautuksen virkapuvun käytöstä tehtävien luonteen perusteella sitä hakiessaan. Rikosseuraamusvirasto oli pitänyt tätä käytäntöä perusteltuna. Vankilanjohtaja oli tapauksessa muuttanut aiempaa käytäntöä tavalla, joka mitä ilmeisimmin poikkesi muissa vastaavissa rangaistuslaitoksissa noudatetusta käytännöstä. A:n tehtävien luonteen ei ollut selvitetty muuttuneen aiemmasta. Näissä olosuhteissa, kun A ei virkaan tullessaan ollut velvollinen käyttämään virkapukua ja kyseessä oli uusi käytäntö, jolla A oli ilman hyväksyttävää perustetta asetettu toisiin vastaavissa tehtävissä muissa rangaistuslaitoksissa työskenteleviin nähden eriarvoiseen asemaan, irtisanominen oli ollut A:ta kohtaan kohtuuton rangaistus vankilanjohtajan määräyksen noudattamisesta kieltäytymisestä. Vankilan johtajalla ei ollut virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiseen sosiaalityöntekijän virasta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom_3_kohta Asetus_vankeinhoitolaitoksen_virkamiesten_virkapuvusta_sekä_suoja-_ja_erityisvaatetuksesta_1_§ Asetus_vankeinhoitolaitoksen_virkamiesten_virkapuvusta_sekä_suoja-_ja_erityisvaatetuksesta_10_§
Asia 89/2007: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä A:n virkasuhde irtisanottiin 11.9.2007 tehdyllä päätöksellä. Päätöksen perusteena oli A:n ehdoton kieltäytyminen määräyksestä käyttää virkapukua. A vetosi siihen, että hänen hakiessaan... - Korvausvaatimus Asia 81/2005: Korvausvaatimus 1150405200000
Lyhennelmä A oli toiminut yliopiston palveluksessa 21.4.1999 - 30.4.2005 yhteensä 11 määräaikaisella nimityksellä. Virkamieslautakunta katsoi selvitetyksi, että A:n nimitys 21.4. - 20.10.1999 oli perustunut työllistämiseen ja 1.12.2002 - 30.4.2005 B:n sijaisuuteen. Näille määräaikaisuuksille oli täten ollut laissa tarkoitetut perusteet, eikä A:lla ollut oikeutta korvaukseen niiden osalta. Aikana 21.10.1999 - 30.11.2002 A oli hoitanut toimistosihteerin tehtäviä eri projekteissa. A:n työtehtävät olivat osin vaihdelleet projektien mukaan ja osin pysyneet samoina. Asiassa katsottiin, ettei A:n työtehtävien ollut katsottava olleen sillä tavalla sidoksissa kuhunkin projektiin, että niitä olisi sillä perusteella voitu pitää tilapäisinä siitäkään huolimatta, että palkka olisi maksettu eri projektien rahoituksesta. Toiminnan tappiollisuus ja keväällä 2002 annettu kehotus rahoitusvajeen kattamiseksi eivät voineet olla peruste määräaikaisuuksille, kun otettiin huomioon, että A:n palvelussuhde oli alkanut jo vuonna 1999. A oli täten ilman lain mukaista perustetta toistuvasti peräkkäin nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin, ja hänellä oli oikeus korvaukseen tältä ajanjaksolta. Virkamieslautakunta hyväksyi korvausvaatimuksen ja velvoitti yliopiston maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys, jossa viisi jäsentä kannatti kymmentä kuukautta, kaksi jäsentä kuutta kuukautta ja yksi jäsen kahdeksaa kuukautta). Korvausvaatimus hylättiin enemmälti. KHO:2008:1696 Menettelyvirheen johdosta asia oli virkamieslautakunnassa ratkaistu ilman A:n vastaselityksessä esitettyjä tietoja, jotka olisivat niiden sisältö huomioon ottaen voineet olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Vastaselityksestä ilmeni muun muassa, että A:n esimies oli katsonut, että A:n hoitama sijaisuus oli ollut muodollinen ja että A:n todellisille tehtäville oli edelleen ollut rahoituspohja olemassa. A ei ollut sijaisuuden alkaessa siirtynyt hoitamaan B:n siihenastisia tehtäviä, vaan A:n tehtävät olivat siirtyneet hänelle jo kahta vuotta aiemmin. B ei ollut virkaan palattuaan myöskään alkanut hoitaa A:n hoitamia tehtäviä, eikä B:n poissaolon ollut osoitettu edellyttäneen sijaisen ottamista. A:n tehtävät olivat täten kyseisenä ajanjaksona olleet pysyväisluonteisia. Kun otettiin huomioon A:n tehtävien suorittamisen viiden vuoden kesto sekä hänen tuolloin ja B:n ennen 1.12.2002 hoitamien tehtävien erilaisuus, A:n suorittamien tehtävien voitiin katsoa vakiintuneen pysyväisluontoisiksi tehtäviksi jo ennen hänen nimittämistään määräaikaiseen virkasuhteeseen virheellisesti sijaisuuden perusteella. A:lla katsottiin täten olevan oikeus korvaukseen ajanjaksolta 1.12.2002 - 30.4.2005. Korkein hallinto-oikeus poisti virkamieslautakunnan päätöksen siltä osin kuin siinä oli kyse palvelussuhdejaksosta 1.12.2002 - 30.4.2005. Muilta ajanjaksoilta virkamieslautakunnan päätöstä ei muutettu. Korvausta korottavana seikkana otettiin asiassa huomioon A:n palvelussuhdeturvan kiertäminen varsin pitkältä ajanjaksolta. Korkein hallinto-oikeus määräsi yliopiston suorittamaan A:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen ajanjaksolta 21.10.1999 - 30.4.2005. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 81/2005: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli toiminut yliopiston palveluksessa 21.4.1999 - 30.4.2005 yhteensä 11 määräaikaisella nimityksellä. Virkamieslautakunta katsoi selvitetyksi, että A:n nimitys 21.4. - 20.10.1999... - Korvausvaatimus Asia 73/2005: Korvausvaatimus 1158872400000
Lyhennelmä A oli nimitetty määräaikaisiin ja osa-aikaisiin televisiomaksutarkastajan virkasuhteisiin ajalla 1.12.1988 - 31.5.2005. Virkasuhteita oli yhteensä 20 ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta määräaikaisuudet olivat ajoittuneet siten, että määräaikaisuus oli päättynyt kesäksi nimityksen tapahtuessa jälleen uudestaan syksyllä. Virkamieslautakunta ei voinut tutkia korvausvaatimusta niiden määräaikaisten virkasuhteiden suhteen, joihin A oli nimitetty ennen valtion virkamieslain voimaantuloa 1.12.1994. Korvausvaatimus oli esitettävä virkamieslautakunnalle kuuden kuukauden kuluessa virkasuhteen päättymisestä. Virkamies voitiin katsoa nimitetyksi toistuvasti peräkkäin silloin, kun määräaikaisten nimitysten väliaika on enintään 30 päivää. A:n virkasuhteiden tosiasialliset olosuhteet olivat virkamieslautakunnan käsityksen mukaan vastanneet toistaiseksi voimassa olevaa virkasuhdetta, vaikka varsinaista tarkastustoimintaa ei kesällä tehtykään. Tämän vuoksi virkamieslautakunta katsoi, että A:n hakemus voitiin tutkia 1.1.1995 alkaneesta virkasuhteesta alkaen sen estämättä, että nimittämiskirjojen mukaan A:n eri virkasuhteiden välillä oli ollut yli 30 päivän ajanjaksoja. Kun samaa työtä oli teetetty toistuvasti vuosittain eikä kysymys ollut ollut tilapäistyövoiman tarpeesta, virkamieslautakunta katsoi, ettei A:n virkasuhteiden määräaikaisuutta ollut voitu hyväksyttävästi perustella työn kausiluontoisuudella. Televisiomaksutarkastajan työn määräaikaisuutta ei ollut voitu perustella myöskään työn osa-aikaisuuden tai sivutoimisuuden perusteella siten, että se olisi poistanut oikeuden korvauksen saamiseen. Koska televisiomaksutarkastajille ei ollut virkamieslain valtuutuksen nojalla asetuksella säädetty yleistä eroamisikää alempaa eroamisikää, ei A:n iällä ollut vaikutusta arvioitaessa sitä, oliko hänellä oikeutta korvaukseen. Edellä lausutun perusteella virkamieslautakunta katsoi, että virastolla ei ollut ollut lain mukaista hyväksyttävää perustetta nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin ajalla 1.1.1995 - 31.5.2005. A:lla oli siten oikeus korvaukseen perusteettomien määräaikaisten nimitysten osalta. A:n hakemus ajalta 1.12.1988 - 31.12.1994 jätettiin tutkimatta. Muilta osin A:lle määrättiin maksettavaksi 12 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Korvausvaatimus hylättiin enemmälti (äänestys, jossa viisi jäsentä kannatti 12 kuukautta, kaksi jäsentä kuutta kuukautta ja yksi jäsen 18 kuukautta). KHO:2008:1628 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_35_§_1_mom Valtion_virkamiesL_35_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 73/2005: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty määräaikaisiin ja osa-aikaisiin televisiomaksutarkastajan virkasuhteisiin ajalla 1.12.1988 - 31.5.2005. Virkasuhteita oli yhteensä 20 ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta... - Korvausvaatimus Asia 116/2004: Korvausvaatimus 1132264800000
Lyhennelmä Suunnittelija A oli ollut nimitettynä yliopistossa määräaikaisiin virkasuhteisiin yhtäjaksoisesti 18.10.1999 - 31.7.2004 yhteensä 13 eri nimityksellä. A:n hoitamat työtehtävät olivat organisaatiomuutosten ja lukuisten henkilövaihdosten johdosta vuosien aikana jonkin verran muuttuneet, mutta ne olivat kiistatta olleet luonteeltaan pysyviä yliopiston tehtäviä. A oli 18.10.1999 - 30.10.2000 ollut yliopistossa äitiysloman sijaisena. Tältä osin työnantajalla oli kiistatta ollut laillinen peruste nimityksen määräaikaisuuteen. Yliopistolla oli lisäksi suunnittelijoiden vaihtuvuudesta ja työtehtävien hoidon väliaikaisesta järjestämisestä johtuneessa muutostilanteessa 1.11.2000 - 31.12.2001 ollut hyväksyttävä syy A:n määräaikaisille nimityksille. Virkamieslautakunta katsoi, että yliopistolla oli ollut muutosvaiheessa työn luonteeseen ja tehtävien väliaikaiseen järjestämiseen liittynyt lainmukainen syy myös vuoden 2002 nimityksen osalta. Sen sijaan vuoden 2003 nimitystä annettaessa A oli sijoitettu toiseen tiimiin, jossa hänen tehtävänsä olivat olleet luonteeltaan pysyviä. Vaikka työtehtäviä oli myöhemmin vielä vaihdettu, ei yliopistolla ollut, ottaen huomioon A:n ammattitaito ja peräkkäisten määräaikaisten nimitysten kesto, ollut perustetta A:n määräaikaiselle nimitykselle 1.1.2003 - 16.4.2004. Tätä asiaa ei muuttanut toiseksi se, että A:n työtehtävät oli hänen jäätyään äitiyslomalle jaettu muiden henkilöiden hoidettaviksi. A:lla oli siten oikeus hakemaansa korvaukseen. Se, että A oli joulukuussa 2003 allekirjoittanut sopimuksen osa-aikaisen suunnittelijan tehtävistä 17.4.2004 - 31.7.2004, ei poistanut hänen oikeuttaan korvaukseen. Virkamieslautakunta hyväksyi korvausvaatimuksen ja määräsi yliopiston maksamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys, jossa kuusi jäsentä kannatti kahdeksaa kuukautta ja kolme jäsentä kannatti 12 kuukautta). Korvausvaatimus hylättiin enemmälti. KHO:2007:2062 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 116/2004: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Suunnittelija A oli ollut nimitettynä yliopistossa määräaikaisiin virkasuhteisiin yhtäjaksoisesti 18.10.1999 - 31.7.2004 yhteensä 13 eri nimityksellä. A:n hoitamat työtehtävät olivat... - Korvausvaatimus Asia 52/2006: Korvausvaatimus 1177621200000
Lyhennelmä A on nimitetty 23.10.2001 ja 3.5.2004 tehdyillä päätöksillä virastossa projektisuunnittelijan määräaikaiseen virkasuhteeseen ajoille 19.11.2001 - 31.12.2004 ja 1.1. - 31.12.2005, eli runsaan neljän vuoden ajaksi. Viraston selvityksen mukaan arviointitoimintaa on toteutettu erillisinä projekteina. A on nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen 23.10.2001 tuolloin tiedossa olleen projektin keston ajaksi. Viraston organisaation muuttaminen on ollut vireillä jo vuonna 2002 ja on johtanut uuden neuvoston perustamiseen yliopiston yhteyteen vuonna 2003. Tästä organisaatiomuutoksesta johtuen viraston arviointiprojektien määrä on vähentynyt merkittävästi. Keväällä 2006 oppimistulosarviointeja ei ole järjestetty lainkaan eikä virastossa ole nykyään lainkaan projektisuunnittelijoita perusopetuksen oppimistulosten arvioinneissa. Edellä lausutun perusteella virkamieslautakunta katsoo, että virastolla on arviointitoiminnan projektiluonteisuuden vuoksi ollut 23.10.2001 peruste nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen projektin keston ajaksi. Toista nimityspäätöstä tehtäessä organisaatiomuutokset ja niiden vaikutukset ovat jo olleet tiedossa. Työn luonne on näin ollen edellyttänyt nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen. Korvausvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 52/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on nimitetty 23.10.2001 ja 3.5.2004 tehdyillä päätöksillä virastossa projektisuunnittelijan määräaikaiseen virkasuhteeseen ajoille 19.11.2001 - 31.12.2004 ja 1.1. - 31.12.2005, eli... - Korvausvaatimus Asia 49/2006: Korvausvaatimus 1177621200000
Lyhennelmä Yliopisto on nimittänyt A:n ajalla 1.7.1999 - 31.12.2005 yhtäjaksoisesti peräkkäin määräaikaisiin suunnittelijan virkasuhteisiin yhteensä 12 eri nimityksellä. Yliopisto ei ole väittänytkään, etteivätkö A:n tehtävät olisi koko ajan liittyneet verkko-opetuksen suunnitteluun ja kehittämiseen ja etteivätkö tehtävät olisi projektien vaihtumisesta riippumatta jatkuneet sisällöltään samankaltaisina. Selvitystä siitä, että kyse olisi ollut ennalta tiedetyn siirtymävaiheen tehtävistä, joita hoitamaan A olisi määräajaksi nimitetty ja jotka vuoden 2005 lopussa olisivat päättyneet, ei ole esitetty riittävää selvitystä. Yliopisto on vastineessaan sen sijaan ilmoittanut järjestelmällisesti pyrkineensä kartoittamaan määräaikaisten virkasuhteitten vakinaistamismahdollisuudet viime vuosien aikana ja vakinaistamistarvetta on selvitetty myös A:n kohdalla. Pelkkä avoimen yliopiston opiskelijamäärien vuosittainen vaihtelu ja henkilöstön palkkaamisen riippuvuus kulloinkin käytettävissä olevista määrärahoista eivät ole riittäviä perusteita nimitysten määräaikaisuuksille. Näissä olosuhteissa yliopistolla ei ole ollut, ottaen huomioon tehtävien pysyvyys ja virkarakenteen tarkasteluun käytettävissä ollut aika, virkamieslain mukaista perustetta nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:lla on siten oikeus hakemaansa korvaukseen. Yliopisto velvoitetaan maksamaan A:lle 14 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 49/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Yliopisto on nimittänyt A:n ajalla 1.7.1999 - 31.12.2005 yhtäjaksoisesti peräkkäin määräaikaisiin suunnittelijan virkasuhteisiin yhteensä 12 eri nimityksellä. Yliopisto ei ole väittänytkään,... - Korvausvaatimus Asia 47/2006: Korvausvaatimus 1170972000000
Lyhennelmä A oli nimitetty oikeusaputoimiston toimistosihteerin virkaan 1.6.1999 - 31.12.2005 yhteensä 13 peräkkäisellä nimityksellä. A:n hoitamat tehtävät olivat pysyneet koko palvelussuhteen ajan samansisältöisinä. A oli palkattu tehtäväänsä työllisyysvaroin 1.6.1999 - 31.5.2000. A oli toiminut viransijaisena 1.6.2000 - 31.12.2001. Näiltä osin määräaikaisiin nimityksiin oli ollut virkamieslain mukainen peruste. A oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin 1.1.2002 - 31.12.2005 aina kalenterivuodeksi kerrallaan. Määräaikaisuuden perusteena oli ollut, että määrärahat myönnettiin vain vuodeksi kerrallaan. Virkamieslautakunnan mukaan virkamieslain mukaista perustetta määräaikaisuudelle ei ollut ainakaan vuoden 2002 osalta ollut, koska silloin vakinaista työtä oli selkeästi ollut tarjolla. Vuosina 2003 ja 2004 myös vakinaista työtä oli ollut tarjolla mutta määräaikaisen toimistosihteerin tarve oli johtunut osaksi toisten työntekijöiden äitiys- ja muista lomista. Vuosien 2004 ja 2005 palvelussuhteitten määräaikaisuutta oli perusteltu Pääkaupungin oikeusaputoimiston perustamisella ja sillä, että osa toimistosihteerien työstä oli siirtynyt vuonna 2006 pois oikeusaputoimistolta. Tämän oli katsottava ainakin vuonna 2005 vaikuttaneen virkarakennesuunnitelmiin siten, että peruste määräaikaisuudelle oli ollut olemassa. Ottaen huomioon vuosien 2002 - 2005 tilanne kokonaisuudessaan A:lla oli kuitenkin katsottava olevan oikeus hakemaansa korvaukseen. Oikeusaputoimisto määrättiin maksamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus (Äänestys, jossa kahdeksan jäsentä kannatti kahdeksaa kuukautta ja yksi jäsen kuutta kuukautta). Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 47/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty oikeusaputoimiston toimistosihteerin virkaan 1.6.1999 - 31.12.2005 yhteensä 13 peräkkäisellä nimityksellä. A:n hoitamat tehtävät olivat pysyneet koko palvelussuhteen... - Korvausvaatimus Asia 31/2006: Korvausvaatimus 1170972000000
Lyhennelmä A on toiminut yliopistolla määräaikaisessa virkasuhteessa lehtorina ajalla 1.8.2000 - 31.12.2005. Määräaikaisten virkasuhteitten tilalle perustettiin keväällä 2005 vakinainen lehtorin virka, joka julistettiin haettavaksi 27.5.2005. A ei tullut valituksi kyseiseen virkaan, vaikka hän täytti viran kelpoisuusehdot. A on määräaikaisten virkasuhteitten aikana hoitanut samoja pysyviä tehtäviä, mihin virka on perustettu. A on nimitetty yliopiston lehtorin määräaikaiseen virkasuhteeseen yhteensä kolmella peräkkäisellä nimityksellä ajalla 1.8.2000 - 31.12.2005. A:n vastaselitykseensä liittämän tilaston mukaan yliopiston ko. alan opiskelija määrä on vuodesta 1999 alkaen ollut varsin vakiintunut. Yliopisto ei siten ole voinut perustella A:n virkasuhteitten määräaikaisuutta yliopiston ko. alan opintojen kysynnän vakiintumattomuudella. Tämän vuoksi ja koska A:n tehtävät ovat koko ajan pysyneet samoina, yliopistolla ei ole pelkästään sopimuskausiin sidotun rahoituksen perusteella ollut virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettua perustetta nimitysten määräaikaisuudelle. A:lla on siten oikeus hakemaansa korvaukseen. Koska A:n viimeisin määräaikainen nimitys on tehty yhtäjaksoisesti ajalle 1.8.2003 - 31.12.2005, myös tämä virkasuhde on kokonaisuudessaan otettava huomioon korvausta määrättäessä. Näin on tehtävä siitä huolimatta, että A on käytännössä ajalla 10.5. - 31.12.2005 hoitanut avoinna olevaa virkaa, mikä sinänsä olisi ollut laillinen peruste virkasuhteen määräaikaisuudelle. Korvauksen määräämistä ei estä eikä sen määrää vähennä se, että A on myöhemmin työllisyysvaroin työllistetty yliopistoon 1.2.2005 alkaen määräajaksi eikä myöskään se, että A on välillä määräaikaisen lehtorin nimityksen kestäessä esimiehen pyynnöstä hoitanut viisi kuukautta muuta tehtävää, ollut vuorotteluvapaalla tai opiskellut työn ohella. Selvitystä siitä, että A olisi kieltäytynyt hänelle 31.7.2006 päättyneen määräaikaisen virkasuhteen jälkeen tarjotusta sijaisuudesta yliopiston palveluksessa, ei ole esitetty. Ottaen huomioon A:n palvelussuhteen kesto, hänen ikänsä ja työllistymismahdollisuutensa virkamieslautakunta velvoittaa yliopiston maksamaan A:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 31/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on toiminut yliopistolla määräaikaisessa virkasuhteessa lehtorina ajalla 1.8.2000 - 31.12.2005. Määräaikaisten virkasuhteitten tilalle perustettiin keväällä 2005 vakinainen lehtorin... - Korvausvaatimus Asia 88/2006: Korvausvaatimus 1193346000000
Lyhennelmä A oli 1.1.1995 - 31.7.2006 nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin ja virkoihin päätoimiseksi tuntiopettajaksi ja lehtoriksi. A:n tehtävät olivat pysyneet koko ajan kutakuinkin samoina. Tiedekunta oli jo vuonna 1995 esittänyt tiedekunnan hallintovirastolle muun muassa A:n hoitamien tehtävien vakinaistamista. Asiassa voitiin siten pitää selvitettynä, että A:n hoitamat tehtävät olivat olleet myös pysyviä. Asiayhteydestä oli pääteltävissä, että nimitykset 1 ja 2 olivat liittyneet päätoimisen tuntiopettajan määräaikaisen viran perustamiseen 1.8.1995 lukien ja nimitys 6 kyseisen viran täyttämiseen 1.8.2002 alkaneelle kolmivuotiskaudelle. Päätoimisen tuntiopettajan virka, joista oli ollut kysymys nimityksissä 3 - 5 ja 7, ei kuulunut niihin yliopistoasetuksessa mainittuihin virkoihin, joiden täyttäminen oli mahdollista ainoastaan määräajaksi. Tähän nähden ja ottaen lisäksi huomioon A:n hoitamien tehtävien pysyvyys, ei päätoimisen tuntiopettajan viran täyttämistä määräajaksi voitu pitää perusteltuna yksistään siitä syystä, että virkoja perustettaessa oli katsottu tarpeelliseksi harkita määräajoin oppiaineen kehittämistä ja painotusta. A:n nimittämiselle kyseisiin määräaikaisiin tuntiopettajan virkoihin ei ollut siten ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettua viran luonteeseen liittyvää perusteltua syytä. Näin ollen myöskään nimityksiä 1, 2 ja 6 päätoimisen tuntiopettajan määräaikaiseen virkasuhteeseen ei voitu pitää lain mukaisina huolimatta siitä, että määräaikaisuudelle niiden osalta oli näennäisesti ollut perusteltu syy. Nimityksen 8 osalta kysymys oli ollut vasta perustetun lehtorin viran hoitamisesta viran täyttöprosessin aikana. Nimitys 9 oli ollut lehtorin virkaan valitun henkilön sijaisuus. Kyseisille määräaikaisille nimityksille oli siten ollut laillinen peruste. Edellä lausutuilla perusteilla ja kun A:ta ei ollut enää 31.7.2006 päättyneen virkasuhteen jälkeen nimitetty viraston virkamieheksi, A:lla oli oikeus hakemaansa korvaukseen muiden kuin nimitysten 8 ja 9 osalta. Virkamieslautakunta, vaatimuksen enemmälti hyläten, määräsi yliopiston maksamaan A:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys, jossa kuusi jäsentä kannatti 12 kuukautta ja kolme jäsentä 16 kuukautta). KHO:2009:1066 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ YliopistoA_9_§
Asia 88/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli 1.1.1995 - 31.7.2006 nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin ja virkoihin päätoimiseksi tuntiopettajaksi ja lehtoriksi. A:n tehtävät olivat pysyneet koko ajan kutakuinkin samoina.... - Korvausvaatimus Asia 28/2006: Korvausvaatimus 1181250000000
Lyhennelmä Fysioterapeutti A oli toiminut puolustusvoimien palveluksessa 29.6.1998 ja 31.12.2005 välisen ajan. Määräaikaisia virkasuhteita oli ollut yhteensä 14. A oli hoitanut virkatehtäviään lennostossa nimikkeillä kuntohoitaja, lääkintävoimistelija ja fysioterapeutti. Kaikki virkatehtävät katsottiin kuitenkin fysioterapeutin tehtäviksi, ja lennoston esittämän selvityksen perusteella myös pysyviksi. Lennosto olisi halunnut vakinaistaa fysioterapeutin viran mutta ei ollut saanut siihen lupaa puolustusvoimien pääesikunnalta. Pääesikunta oli perustellut määräaikaisia virkasuhteita muun muassa vuodesta 1998 lähtien käynnissä olleilla rakennemuutoksilla sekä niihin liittyneillä terveydenhuoltoalan henkilöstön irtisanomisilla ja uudelleensijoittamisvelvollisuudella. Lisäksi A:n hoitamat tehtävät olivat pääesikunnan mukaan olleet projektiluonteisia. Kun otettiin huomioon A:n palvelusajan pituus, ei asiassa katsottu esitetyksi sellaista nimityksiä tehtäessä tiedossa ollutta selvitystä rakennemuutoksista, että tämä olisi edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Asiassa ei ollut muutoinkaan esitetty laissa tarkoitettuja perusteita A:n ottamiseen toistuvasti määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:lla oli täten oikeus korvaukseen. Virkamieslautakunta hyväksyi korvausvaatimuksen ja määräsi puolustusvoimat maksamaan A:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys, jossa kolme jäsentä kannatti kahdeksaa kuukautta, kolme jäsentä (puheenjohtaja mukaan lukien) 12 kuukautta ja kaksi jäsentä 14 kuukautta). Korvausvaatimus hylättiin enemmälti. KHO:2008:1851 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Asetus_puolustusvoimista_57_§
Asia 28/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Fysioterapeutti A oli toiminut puolustusvoimien palveluksessa 29.6.1998 ja 31.12.2005 välisen ajan. Määräaikaisia virkasuhteita oli ollut yhteensä 14. A oli hoitanut virkatehtäviään... - Korvausvaatimus Asia 73/2006: Korvausvaatimus 1190926800000
Lyhennelmä A oli 1.11.1995 - 30.3.2006 hoitanut korkeakoulussa professorin virkaa useilla määräaikaisilla nimityksillä. Kolmessa nimityksessä 1.11.1995 - 31.3.1997 oli ollut kyse avoinna olleeseen virkaan kuuluneiden tehtävien väliaikaisesta järjestämisestä. Virkasuhteiden määräaikaisuudelle oli siten ollut laissa tarkoitettu peruste. A oli 1.4.1997 - 31.3.2000 nimitetty virkaan määräajaksi kutsumenettelyä käyttäen. Kyseessä oli ollut taidealan professorin virka, jossa henkilön persoonalla ja taiteellisilla ansioilla oli erityinen merkitys. A:n nimittämiselle virkaan määräajaksi oli täten ollut viran luonteeseen liittyvä perusteltu syy. A:n professorin viran hoito oli jatkunut kolmella nimityksellä keskeytyksettä 1.4.2000 - 31.3.2006 eli kuuden vuoden ajan. Tehtävät olivat olleet pysyviä. Virkamieslautakunnan mukaan korkeakouluilla oli itsehallintoon perustuva itsenäinen asema suhteessa opetusministeriöön virkoja täytettäessä. Opetusministeriön virantäyttökielloilla ei siten ollut yksinään ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, oliko määräaikaisuudelle ollut laissa tarkoitettu peruste. Opetusministeriön toimesta tehty henkilöstörakennetta koskenut selvitys oli valmistunut jo vuonna 2000. A:n hoitaman viran ala oli sittemmin muutettu, ja virkarakennemuutokset toteutettu. Selvitykseen perustuneiden muutosten toteuttaminen oli kuitenkin kestänyt useita vuosia. Olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen virkamieslautakunta katsoi, että korkeakoululla ei ollut mainittuna kuuden vuoden aikana ollut laissa tarkoitettua perustetta nimittää A virkaan määräajaksi. Virkamieslautakunta määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle 10 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys, jossa viisi jäsentä kannatti 10 kuukautta, kaksi jäsentä 12 kuukautta, yksi jäsen kahdeksaa kuukautta ja yksi jäsen kuutta kuukautta). Korvausvaatimus hylättiin enemmälti. KHO:2009:1065 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Laki_korkeakoulun_professorin_ja_apulaisprofessorin_viran_täyttämisestä_10_§
Asia 73/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli 1.11.1995 - 30.3.2006 hoitanut korkeakoulussa professorin virkaa useilla määräaikaisilla nimityksillä. Kolmessa nimityksessä 1.11.1995 - 31.3.1997 oli ollut kyse avoinna olleeseen... - Korvausvaatimus Asia 71/2006: Korvausvaatimus 1172181600000
Lyhennelmä A on toiminut koulutuskeskuksessa ohjaajana peräkkäisissä määräaikaisissa virkasuhteissa ajalla 24.5.1999 - 31.3.2006. Valtion virkamieslain mukaan korvausvaatimus tulee tehdä kuuden kuukauden aikana virkasuhteen päättymisestä. Virkasuhde katsotaan päättyneeksi, kun määräaikaisten virkasuhteiden välinen aika on enemmän kuin 30 päivää. Asiassa ei ole merkitystä sillä, onko virkamies virkasuhteen päättyessä ollut äitiys- tai vanhempainvapaalla. A:n olisi siten tullut tehdä aikaa 24.5.1999 - 21.1.2003 koskevat korvausvaatimukset viimeisimpienkin peräkkäisten tai lähes peräkkäisten määräaikaisten virkasuhteiden osalta viimeistään 21.7.2003. A:n virkamieslautakunnalle 19.9.2006 saapunut korvausvaatimus on siten mainittujen nimitysten osalta tehty liian myöhään. A:n virkasuhteen määräaikaisuuden perusteena ajanjaksolla 4.8. - 9.11.2003 on asiassa saadun selvityksen mukaan ollut vastineessa nimetyn viranhaltijan sijaisuus. Koulutuskeskuksella on siten ollut laillinen peruste kyseiselle määräaikaiselle nimitykselle. A:n virkasuhteen määräaikaisuuden perusteena on ajanjaksolla 10.11.2003 - 31.12.2005 ollut osastotoiminnan aloittaminen perustellusta syystä määräaikaisena projektina ja, toiminnan tarpeen osoittauduttua pysyväksi, ajanjaksolla 1.1. - 31.3.2006 kyseisen osastojen virkojen perustamis- ja täyttämismenettely. Kyseisille määräaikaisille virkanimityksille on siten ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettu työn luonteeseen ja viraston toimintaan liittyvät perustellut syyt. Koulutuskeskuksella on edellä selostetuilla perusteilla ollut oikeus nimittää A edellä mainittuihin kolmeen määräaikaiseen virkasuhteeseen toistuvasti peräkkäin. A:lla ei siten ole oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta ei tutki korvausvaatimusta siltä osin kuin korvausta on vaadittu 24.5.1999 - 21.1.2003 tehtyjen määräaikaisten nimitysten osalta. Muilta osin eli ajalta 4.8.2003 - 31.3.2006 virkamieslautakunta hylkää korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 71/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on toiminut koulutuskeskuksessa ohjaajana peräkkäisissä määräaikaisissa virkasuhteissa ajalla 24.5.1999 - 31.3.2006. Valtion virkamieslain mukaan korvausvaatimus tulee tehdä kuuden... - Kirjallinen varoitus Asia 8/2006: Kirjallinen varoitus 1162504800000
Lyhennelmä Opetushallitus oli 2.1.2006 antanut A:lle kirjallisen varoituksen työjohto- ja valvontamääräysten rikkomisesta ja toimimisesta vastoin A:n aseman edellyttämää tapaa. A oli toiminut projektipäällikkönä alkuperäisen projektipäällikön jouduttua sairauslomalle. Sittemmin oli syntynyt epäilys projektiin liittyvistä väärinkäytöksistä sekä valvonnan ja ohjauksen laiminlyönneistä. Opetushallitus oli tehnyt asiasta esitutkintapyynnön poliisille. Käynnissä olevan esitutkinnan vuoksi A:lla ei ollut lupaa toimia hankkeessa tai sitä koskevassa päätöksenteossa. Euroopan komissio teki 9.9.2005 projektia koskevan lopullisen rahoituspäätöksen. Huolimatta edellä kuvatusta esteellisyydestä ja vastoin nimenomaista kieltoa A oli puuttunut projektiin tekemällä esimiehensä tietämättä oikaisuvaatimuksen komissiolle. Virkamieslautakunta katsoi, että A oli tekemällä komissiolle rahoituspäätöstä koskevan oikaisuvaatimuksen vastoin nimenomaista kieltoa ja itseensä kohdistuneen esitutkinnan aikana jättänyt noudattamatta saamaansa työnjohtomääräystä ja käyttäytynyt vastoin sitä, mitä hänen asemansa ja tehtävänsä edellyttivät. A oli täten toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. A:n hanketta koskevan sopimuksen allekirjoittajana tuntema velvollisuudentunto ja valtion edun valvominen eivät poistaneet teon moitittavuutta. Opetushallituksella oli täten ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 8/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Opetushallitus oli 2.1.2006 antanut A:lle kirjallisen varoituksen työjohto- ja valvontamääräysten rikkomisesta ja toimimisesta vastoin A:n aseman edellyttämää tapaa. A oli toiminut projektipäällikkönä... - Korvausvaatimus Asia 104/2006: Korvausvaatimus 1197583200000
Lyhennelmä A oli nimitetty määräaikaiseen osa-aikaiseen virkasuhteeseen Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteiseen keskukseen ajanjaksolle 1.7.2004 - 30.6.2006. Määräaikaisuuden perusteena oli ollut työn luonne. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) tutkimusyksikkö, jossa A oli työskennellyt, oli perustettu viiden vuoden määräajaksi Turun yliopiston, Åbo Akademin, Turun kaupungin ja VTT:n yhteissopimuksen pohjalta 30.5.2001. Tarkoituksena oli ollut, että yksikköä arvioidaan sopimuskauden lopussa ja arvioinnin perusteella tehdään päätös yksikön jatkosta. Tutkimusyksikön jatkoa koskevat keskustelut oli käyty vuoden 2006 aikana, ja päätös yksikön jatkamisesta oli tehty tammikuussa 2007. Sopimukseen liittyvässä yhteisprofessuurin virassa oli toiminut tutkimusprofessori B, joka oli sittemmin nimitetty akatemiaprofessoriksi Suomen Akatemiaan. Tutkimusyksikön toiminta oli kokonaisuudessaan rahoitettu ulkopuolisista projekteista saatavalla rahoituksella. Asiassa katsottiin selvitetyksi, että A:n virkasuhde oli alkanut vasta yli kolme vuotta tutkimusyksikön perustamissopimuksen solmimisen jälkeen tilanteessa, jossa tiedossa oli ollut muun muassa yksikköprojektin johdossa olevan B:n nimitys muualle akatemiaprofessoriksi. Yksistään yhteistyöprojektin määräaikaisuutta tai tutkimusyksikön kokonaisuudessaan muualta saamaa rahoitusta ei näissä olosuhteissa voitu pitää sellaisena työn luonteeseen liittyvänä perusteltuna syynä, joka olisi edellyttänyt A:n ottamista määräaikaiseen virkasuhteeseen. Turun yliopistolla ei ollut täten ollut perusteltua syytä nimittää A:ta määräaikaiseen virkasuhteeseen, ja A:lla oli, kun häntä ei ollut enää nimitetty viraston virkamieheksi, oikeus hakemaansa korvaukseen. Korvauksen määrää arvioitaessa otettiin huomioon asian olosuhteet kokonaisuudessaan. Virkamieslautakunta määräsi Turun yliopiston maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Korvausvaatimus hylättiin enemmälti. KHO:2008:3265 Asiassa saadun selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoi, että nimitettäessä A osa-aikaiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen kysymys oli ollut yhteisprojektista, joka oli ollut vielä kehitteillä ja muutoinkin vailla tarkempia jatkosuunnitelmia. Työn luonne oli täten edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. Näissä oloissa sillä seikalla, että yliopiston palvelukseen oli A:n osa-aikaisen virkasuhteen päätyttyä nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen uusi koordinaattori niihin tehtäviin, joita A oli hoitanut, ei ollut asiassa merkitystä. Näin ollen A:lla ei ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja hylkäsi A:n korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 104/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty määräaikaiseen osa-aikaiseen virkasuhteeseen Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteiseen keskukseen ajanjaksolle 1.7.2004 - 30.6.2006. Määräaikaisuuden perusteena oli... - Korvausvaatimus Asia 96/2006: Korvausvaatimus 1193346000000
Lyhennelmä A on toiminut yliopiston palveluksessa päätoimisena englannin kielen tuntiopettaja ajanjaksolla 17.9.2001 - 31.7.2006 yhteensä viidessä peräkkäisessä vuoden tai lähes vuoden pituisessa määräaikaisessa virkasuhteessa. Virkasuhteet ovat olleet päätoimisia. Yliopiston vastineesta on pääteltävissä, että A olisi 31.7.2006 jälkeenkin voitu nimittää päätoimiseksi tuntiopettajaksi, mikäli hän ei olisi kieltäytynyt osasta tarjottuja opetustehtäviä ja olisi muutoinkin toiminut päätoimiselta tuntiopettajalta edellytettävällä tavalla. Myös A:n itsensä mukaan töitä olisi edelleen ollut, mutta freelancer-pohjalta ja pienemmällä palkalla. Edellä kerrottu ei tue yliopiston väitettä siitä, että kysyntä sellaiselle englannin kielen opetukselle, jota A on antanut, olisi ollut hyvin vaihtelevaa. Asiassa ei muutoinkaan ole ilmennyt seikkoja, jotka tukisivat sitä, että kysymys alun alkaenkaan olisi ollut muusta kuin tavanomaisesta, pysyväisluontoisesta tuntiopettajan tehtävästä. A:n nimittämiselle 17.9.2001 alkaneeseen ja neljään sitä seuranneeseen määräaikaiseen virkasuhteeseen ei siten ole ollut työn luonteesta johtuvaa perusteltua syytä. Kun kyse ei myöskään ole ollut sijaisuudesta, avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikaisesta järjestämisestä tai harjoittelusta, ei nimittämiselle määräaikaisiin virkasuhteisiin ole ollut valtion virkamieslaissa säädettyä perustetta. Edellä lausutuilla perusteilla ja kun A:ta ei ole enää 31.7.2006 päättyneen virkasuhteen jälkeen nimitetty viraston virkamieheksi, A:lla on oikeus hakemaansa korvaukseen. Korvauksen määrää arvioitaessa on otettu huomioon palvelussuhteen kesto. Virkamieslautakunta, vaatimukset enemmälti hyläten, määrää yliopiston maksamaan A:lle 10 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (6-2). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 96/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on toiminut yliopiston palveluksessa päätoimisena englannin kielen tuntiopettaja ajanjaksolla 17.9.2001 - 31.7.2006 yhteensä viidessä peräkkäisessä vuoden tai lähes vuoden pituisessa... - Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 44/2006: Kirjallinen varoitus 1164924000000
Lyhennelmä Maanmittaustoimiston 25.4.2006 antama päätös, jolla A:lla on annettu valtion virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus ja 24.5.2006 annettu päätös, jolla A on mainitun lain 40 §:n 2 momentin 3 kohdan perusteella pidätetty virantoimituksesta toistaiseksi, kunnes hänen tilanteensa mahdollisesti muuttuu. Kirjallisen varoituksen perusteena on ollut yhteistyökyvyttömyys ja esimiesten antamien määräysten täyttämättä jättäminen useaan otteeseen. Virantoimituksesta pidättäminen sairauden perusteella on perustunut aikaisempaa lääkärinlausuntoon, jonka mukaan A on ainakin 13.5. - 30.6.2006 työkyvytön hoitamaan tehtäviään maanmittaustoimistossa. Työnantajan saaman arvion mukaan työkyvyttömyys tullee jatkumaan pitkään. Oikaisuvaatimuksen mukaan A:ta ei ole kuultu, eikä hänelle ole ilmoitettu mahdollisuudesta pyytää luottamushenkilöiden kuulemista. Maanmittaustoimisto ei ole edes väittänyt, että A:ta tai luottamushenkilöitä olisi kuultu edellä tarkoitetulla tavalla, vaan että kuuleminen ei ole onnistunut A:sta johtuvasta syystä. Esitetyn selvityksen mukaan virkamieslautakunta katsoo, että A:lle ei ole virkamieslain edellyttämällä tavalla varattu tilaisuutta tulla kuulluksi ennen kirjallisen varoituksen ja virantoimituksesta pidättämistä koskevien päätösten antamista. Hänelle ei myöskään ole virkamiesasetuksen edellyttämällä tavalla ilmoitettu mahdollisuudesta pyytää pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemista eikä näille ole muutoinkaan varattu tilaisuutta tulla kuulluksi asiassa. Asiassa on kuulemisten osalta edellä todetulla tavalla menetelty virheellisesti ja maanmittausjohtajan päätökset ovat näin ollen lainvastaisia. Ottaen huomioon A:n oikaisuvaatimuksesta ja vastaselityksestä ilmenevät seikat asiaa ei ole syytä arvioida toisin sillä perusteella, että A ei ole ollut tavoitettavissa. Päätökset kumottiin. Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom Valtion_virkamiesA_43_§ HallintoL_34_§ Päätös
Asia 44/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Maanmittaustoimiston 25.4.2006 antama päätös, jolla A:lla on annettu valtion virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus ja 24.5.2006 annettu päätös, jolla A on mainitun lain 40 §:n 2... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 53/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1177621200000
Lyhennelmä A on 15.6.2006 irtisanottu valtion virkamieslain 25 §:n nojalla ja hänet on välittömästi irtisanomisen jälkeen pidätetty virantoimituksesta. Päätöksen perusteena on A:lle käräjäoikeudessa tuomittu pitkä (2 vuotta 8 kuukautta) vankeusrangaistus vakavista rikoksista. Syyksi luetut teot on tehty vuosina 1999 - 2006. Lisäksi A on käyttänyt viraston omistamaa tietokonetta rikolliseen toimintaan. Käräjäoikeuden päätöksellä on selvitetty, että A on syyllistynyt useisiin vakaviin rikoksiin. Ottaen huomioon toisaalta niiden rikosten tunnusmerkistöt, joista A on tuomittu ja toisaalta hänen työnantajan ja työyhteisön ehdotonta luottamusta edellyttävä vastuullinen asemansa, virastolla on ollut erityisen painava syy virkasuhteen irtisanomiseen. Irtisanominen ei ole edellyttänyt käräjäoikeuden tuomion lainvoimaisuutta. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§
Asia 53/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä A on 15.6.2006 irtisanottu valtion virkamieslain 25 §:n nojalla ja hänet on välittömästi irtisanomisen jälkeen pidätetty virantoimituksesta. Päätöksen perusteena on A:lle käräjäoikeudessa... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 129/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1133474400000
Lyhennelmä Yliopiston tiedekunnan päätös 11.11.2004, jolla A on irtisanottu virastaan ja hänet on pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Irtisanomisen perusteena oli B:n 10.11.2004 päivätty kirje, jonka mukaan B oli 3.11.2004 saanut tiedon pernaruttoepäilystä tilalla, josta oli tullut laitokselle avattavaksi toinen sonni. Eläin oli avattu 15.10.2004 tiedekunnan tiloissa A:n vastatessa obduktiosta. B ryhtyi välittömästi toimiin selvittääkseen oliko myös avattu eläin sairastanut pernaruttoa ja olivatko tiedekunnassa työskentelevät ihmiset mahdollisesti altistuneet sairaudelle sekä paikantaakseen mahdollisesti infektiivisen materiaalin. Tapauksen selvityksen yhteydessä ilmeni, että A oli jättänyt avauksen yhteydessä noudattamatta B:n antamaa yksiselitteistä määräystä eläimen näytteiden tutkimisesta taudin etiologian selvittämiseksi. A oli kertomansa mukaan ottanut näytteet mutta oman harkintansa mukaan todennut ne tarpeettomiksi ja myöhemmin hävittänyt ne. Ruumiinavauspöytäkirjassa hän ei kuitenkaan totea mitään etiologista syytä todetuille makroskooppisille muutoksille. Löydösten perusteella B ei voinut sulkea pois pernaruton mahdollisuutta eläimen kuolinsyynä. Selvitystyön alussa ilmeni, että A oli saanut tiedon pernaruttoepäilystä jo vuorokautta aiemmin mutta hän ei ilmoittanut asiasta eikä ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin. Ministeriön otettua B:hen yhteyttä 10.11.2004 mahdollisen pernaruttoepidemian laajuuden selvittämiseksi ja pyydettyä selvitystä 13.10.2004 avatusta toisesta eläimestä kävi ilmi, että eläimen obduktiopöytäkirjaan oli merkitty mikrobiologiset näytteet otetuksi mutta A oli jättänyt nekin tutkittaviksi toimittamatta ja myöhemmin hävittänyt ne. A:ta ei ole oikaisuvaatimuksen mukaan kuultu virkamieslain 66 §:ssä ja hallintolain 34 ja 36 §:ssä edellytetyllä tavalla eikä pääluottamusmiehelle ole varattu tilasuutta tulla kuulluksi asiassa virkamieslain 43 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Päätöksen perusteena olevat tapahtumat eivät ilmene irtisanomisilmoituksesta eikä siinä ole edes viittausta professori B:n laatimaan muistioon. Koska päätöksen perusteet eivät ilmene irtisanomispäätöksestä päätös on hallintolain 44 §:n ja 45 §:n vastainen. Se, että A käytyjen keskustelujen nojalla on ollut tietoinen asiasta, ei täytä kuulemiselta edellytettyjä vaatimuksia. Edellä selostetuilla perusteilla valituksenalainen päätös ei ole syntynyt valtion virkamieslain ja hallintolain edellä selostettujen säädösten mukaisessa järjestyksessä ja on siten näissä laeissa säädettyjen päätöksen sisältöä ja perustelua sekä asianosaisen kuulemista koskevien säädösten vastainen. Päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_66_§ VirkamiesA_43_§ _1_mom HallintoL_44_§ HallintoL_45_§ HallintoL_34_§ HallintoL_36_§
Asia 129/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Yliopiston tiedekunnan päätös 11.11.2004, jolla A on irtisanottu virastaan ja hänet on pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Irtisanomisen perusteena oli... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 13/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1141941600000
Lyhennelmä Poliisilaitos on 31.1.2005 irtisanonut A:n vartijan virasta 1.5.2005 lukien. Poliisilaitos on samalla pidättänyt A:n virantoimituksesta. A on tuomittu käräjäoikeudessa törkeästä rahanpesusta ja rekisterimerkintärikoksesta yhdeksän kuukauden vankeusrangaistukseen. Rangaistus on ehdollinen 31.12.2006 päättyvällä koeajalla. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviä A:n tekoja on pidettävä siinä määrin moitittavina, että poliisilaitoksella on katsottava olleen valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy hänen virkasuhteensa irtisanomiseen. Kysymyksessä olevat teot, myös A:n työtehtävien sisältö huomioon ottaen, osoittavat A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ole voitu jatkaa. Näin ollen myös edellytykset virantoimituksesta pidättämiseen ovat olleet olemassa. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta
Asia 13/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos on 31.1.2005 irtisanonut A:n vartijan virasta 1.5.2005 lukien. Poliisilaitos on samalla pidättänyt A:n virantoimituksesta. A on tuomittu käräjäoikeudessa törkeästä rahanpesusta... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 80/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1113512400000
Lyhennelmä Keskusrikospoliisin päätös 31.5.2004, jolla A irtisanottiin rikosylikonstaapelin virasta ja hänet pidätettiin virantoimituksesta. Päätöksen perusteluna oli, että käräjäoikeus on 26.3.2004 tuominnut A:n henkilörekisteririkoksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta 50 päiväsakkoon sekä korvausvelvollisuuteen. Oikaisuvaatimuksen mukaan Valtiokonttori on 10.6.2004 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle työkyvyttömyyseläkkeen 1.4.2004 alkaen. Irtisanomisperusteeksi on muutettava työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen. Virkamieslautakunta kumoaa A:n irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen. A:n saatua työkyvyttömyyseläkkeen 1.4.2004 lukien virkamieslautakunta ei ota enemmälti kantaa irtisanomisen tai virantoimituksesta pidättämisen perusteisiin.
Asia 80/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Keskusrikospoliisin päätös 31.5.2004, jolla A irtisanottiin rikosylikonstaapelin virasta ja hänet pidätettiin virantoimituksesta. Päätöksen perusteluna oli, että käräjäoikeus on 26.3.2004... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 24/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1139522400000
Lyhennelmä Viraston päätös 1.3.2005 jolla A irtisanottiin ylitarkastajan virasta ja pidätettiin virantoimituksesta irtisanomisajaksi. A:lle on annettu useita kirjallisia varoituksia luvattomista poissaoloista sekä työajan seurannasta annettujen ohjeiden vastaisesta menettelystä. A on ollut poissa virkapaikalta syytä ilmoittamatta osittain ajalla 13. - 17.12.2004, kokonaan ajalla 20. - 23.12.2004, osittain 24.1.2005 ja kokonaan 1.2.2005. A on myös laiminlyönyt noudattaa liukuvan työajan käytöstä annettuja ohjeita. Hän on myös ilta-aikaan oleskellut työpaikalla organisaatioon kuulumattoman henkilön kanssa päihtyneenä ja esiintynyt päihtyneenä työpaikalla. A:lle on annettu kaikkiaan kolme varoitusta luvattomien poissaolojen ja liukuvan työajan noudattamatta jättämisen perusteella. A ei ole varoitusten johdosta korjannut käyttäytymistään vaan luvattomat poissaolot ovat jatkuneet ja kellokortin miinussaldo on entisestään kasvanut. Työnantaja on ollut tietoinen A:n alkoholiongelmasta ja hänen kohdallaan on toteutettu hoitoonohjausmenettely. Virkavelvollisuuksien vastainen edellä selostettu käyttäytyminen on kuitenkin jatkunut. Asiassa ei ole selvitetty, että A olisi irtisanottu sairauden perusteella vaan irtisanomisperusteena ovat olleet A:n myöntämät luvattomat poissaolot ja liukuvan työajan määräysten noudattamatta jättäminen. Näissä olosuhteissa virastolla on ollut erityisen painava syy irtisanoa A ylitarkastajan virasta. Irtisanomisen perusteena oleva käyttäytyminen osoittaa A:n siinä määrin sopimattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voida jatkaa. Virastolla on siten ollut perusteet pidättää A virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom
Asia 24/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Viraston päätös 1.3.2005 jolla A irtisanottiin ylitarkastajan virasta ja pidätettiin virantoimituksesta irtisanomisajaksi. A:lle on annettu useita kirjallisia varoituksia luvattomista... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 40/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1108072800000
Lyhennelmä Virasto on päätöksellään 15.3.2004 irtisanonut A:n ylikonstaapelin virasta ja pidättänyt hänet välittömästi virantoimituksesta. A on käräjäoikeuden 4.3.2004 antaman päätöksen mukaan tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 50 päivän ehdolliseen vankeuteen ja 35 päiväsakkoon. A toimii virastossa vuoromestarina/ylikonstaapelina. Ottaen huomioon se, että A on poliisi, hänen työtehtäviensä luonne ja esimiesasema häneltä vaaditaan virassa ja sen ulkopuolella sellaista käytöstä, ettei poliisin arvo siitä kärsi. A on syyllistymällä törkeään rattijuopumukseen ja liikenneturvallisuuden vaarantamiseen laiminlyönyt edellä mainitun käyttäytymisvelvollisuutensa. Virastolla on siten ollut erityisen painava syy irtisanoa A vuoromestarin/ylikonstaapelin virasta. A:n teko osoittaa hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei hänen virantoimitustaan voida jatkaa. Virastolla on siten ollut perusteet pidättää A virantoimituksesta välittömästi irtisanomispäätöksen jälkeen. Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen eivät ole A:ta kohtaan kohtuuttomia seuraamuksia sillä perusteella, että hän on jäämässä eläkkeelle ja että hänelle on käräjäoikeudessa määrätty samasta teosta rikosoikeudellinen rangaistus. Oikaisuvaatimus hylättiin (4-2). Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta
Asia 40/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Virasto on päätöksellään 15.3.2004 irtisanonut A:n ylikonstaapelin virasta ja pidättänyt hänet välittömästi virantoimituksesta. A on käräjäoikeuden 4.3.2004 antaman päätöksen mukaan... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 104/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1157662800000
Lyhennelmä Ministeriön päätös 2.12.2005, jolla A:n virkasuhde on irtisanottu ja hänet on pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. A:lle on kuluvan vuoden aikana annettu kaksi kirjallista varoitusta luvattomista poissaoloista. A on antanut valheellista tietoa poissaoloonsa ajalla 21. - 30.11.2005 johtaneista syistä. A on työnantajaltaan vuodesta 2003 lähtien saamistaan useista huomautuksista ja 3.2.2005 saamastaan kehotuksesta huolimatta ollut toistuvasti poissa työpaikaltaan useita päiviä kerrallaan ilmoittamatta ja toimittamatta syyksi esittämästään sairaudesta asianmukaisia terveydenhuoltohenkilökunnan antamia todistuksia. A on jatkanut menettelyään 7.9.2005 saamastaan varoituksestaan huolimatta myös syksyllä 2005 siten, että on ollut ilmoittamatta poissa ajanjaksot 31.10. - 4.11.2005 ja 21. - 30.11.2005, hankkinut ensin mainitusta poissaolostaan vasta jälkikäteen lääkärintodistuksen, jonka luotettavuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi ja antanut jälkimmäisen poissaolonsa syistä selkeästi väärää tietoa. A:n menettelyn moitittavuutta ei poista se, että hänellä lääkärinlausunnoista ja esittämistään työn fyysiseen ja psyykkiseen kuormittavuuteen liittyneistä syistä johtuen on mahdollisesti ollut perusteltuja sairaudesta johtuvia syitä poissaoloilleen. Ministeriöllä on siten ollut erityisen painava syy virkasuhteen irtisanomiseen. A:n menettely osoittaa hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että hänet on voitu pidättää virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta
Asia 104/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Ministeriön päätös 2.12.2005, jolla A:n virkasuhde on irtisanottu ja hänet on pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. A:lle on kuluvan vuoden aikana annettu... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 22/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1190926800000
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitoksen 27.2.2007 tekemä päätös, jolla A on valtion virkamieslain 25 §:n nojalla irtisanottu vanhemman konstaapelin virasta irtisanomisajan päättymisestä 27.8.2007 lukien ja pidätetty virantoimituksesta 27.2.2007 lukien. Päätöksen perusteena olivat alkoholiongelmista johtuneet toistuvat luvattomat poissaolot. A:n ennen 25.1.2002 tapahtuneet alkoholin liikakäyttöön liittyvät luvattomat poissaolot ovat ajan kulumisen vuoksi yksittäisinä irtisanomisperusteina vanhentuneet, mutta ne voidaan ottaa huomioon kokonaisarviossa. A on marraskuussa 2006 sekä tammi- ja helmikuussa 2007 ollut alkoholin liikakäytön vuoksi luvattomasti pois työstä ja siten laiminlyönyt virkatehtäviään. A on lisäksi laiminlyönyt poissaoloja koskevan ilmoitusvelvollisuuden. Virkatehtävien laiminlyönnin moitittavuutta lisää se, että laiminlyönti on jatkunut kirjallisen varoituksen jälkeen. Poliisilaitos on solminut A:n kanssa hoitoonohjaussopimuksen, jonka jälkeenkin A on ollut luvattomasti pois työstä. Hän ei siten ole sitoutumisen jälkeen kuitenkaan noudattanut sopimukseen liittyvää hoitoonohjaussuunnitelmaa. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa ottaen huomioon virkatehtävien laiminlyönnin jatkumisen varoituksesta huolimatta poliisilaitoksella on ollut laissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ Laki_poliisin_hallinnosta_15a_§ Päätös
Asia 22/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitoksen 27.2.2007 tekemä päätös, jolla A on valtion virkamieslain 25 §:n nojalla irtisanottu vanhemman konstaapelin virasta irtisanomisajan päättymisestä 27.8.2007 lukien... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 21/2003: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1066165200000
Lyhennelmä Johtava kihlakunnanvouti päätti 21.2.2003 tekemällään päätöksellä irtisanoa avustava ulosottomies A:n virkasuhteen ja pidättää hänet virantoimituksesta päätöksen tiedoksisaantipäivää seuraavasta päivästä lukien. Päätöksen perustelujen mukaan A on laiminlyönyt hoitaa virkatehtäviään asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hän on myös jättänyt noudattamatta työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Menettely on jatkunut keskusteluista, ohjeista, suullisista huomautuksista ja kirjallisista ohjeista, selvityspyynnöistä, määräyksistä ja koulutuksesta huolimatta useiden vuosien ajan. Käräjäoikeus on 6.6.2003 tuominnut A:n yhteensä 21 tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta 20 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Rangaistuksen perusteena olevat teot on tehty ajalla 5.9.1989 - 17.8.2001. Lisäksi A on syyllistynyt lukuisiin virkavelvollisuuden laiminlyönteihin, joista syyttäjä on jättänyt syyttämättä. A:n laiminlyönnit ovat jatkuneet lähes 12 vuoden ajan. Käräjäoikeuden tuomion ja irtisanomispäätöksen mukaiset virkavelvollisuuksien laiminlyönnit ovat jatkuneet kauan ja niitä on lukumääräisesti paljon. Laiminlyöntejä ei ole voitu selittää yksin suurella työmäärällä, A:n sairaudella tai esimiehen valvontavelvollisuuden laiminlyönnillä, vaikka niilläkin on kiistatta ollut vaikutusta asiassa. Kihlakunnanvoudilla on ollut virkamieslain tarkoittama erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomispäätöksen perusteena olevat teot osoittavat A:n siinä määrin sopimattomaksi avustavan ulosottomiehen tehtävään, ettei virantoimitusta voida jatkaa. Kihlakunnanvoudilla on siten ollut perusteet pidättää A virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta
Asia 21/2003: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Johtava kihlakunnanvouti päätti 21.2.2003 tekemällään päätöksellä irtisanoa avustava ulosottomies A:n virkasuhteen ja pidättää hänet virantoimituksesta päätöksen tiedoksisaantipäivää... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 58/2003: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1068588000000
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitoksen päätös 16.6.2003, jolla irtisanottiin A vanhemman konstaapelin virasta ja pidätettiin virantoimituksesta. Päätöksen perusteluna olivat A:n vakava alkoholiongelma ja siitä johtuneet tehtävien laiminlyönnit, jotka ovat hoito- ynnä muista toimenpiteistä huolimatta jatkuneet. A:lle on 6.2.2003 annettu kirjallinen varoitus päihtyneenä työvuorossa esiintymisestä ja liiallisesta alkoholin käytöstä aiheutuneiden useiden luvattomien poissaolojen ja omavaltaisten työvuorojen vaihtamisen vuoksi. Muut työntekijät ovat A:n menettelyn vuoksi joutuneet hoitamaan hänen tehtäviään. A:n kanssa on pidetty viraston päihdeongelmaa koskevan pysyväisohjeen edellyttämiä kokouksia useita kertoja. Hänen kanssaan oli sovittu viiden viikon hoidosta kuntoutuskeskuksessa. A:n alkoholiongelma on kuitenkin edelleen jatkunut. Edellä selostetulla käyttäytymisellään A on jatkuvasti ja varoituksesta huolimatta laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan ja käyttäytynyt tavalla, joka ei ole sopivaa poliisimiehelle. Tämän vuoksi poliisilaitoksella on ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. A:n on edellä selostetun käyttäytymisen vuoksi katsottava olevan siinä määrin soveltumaton toimimaan poliisina, ettei virantoimitusta ole voitu jatkaa. Poliisilaitoksella on siten ollut perusteet pidättää hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta PoliisiA_13_§ _2_mom
Asia 58/2003: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitoksen päätös 16.6.2003, jolla irtisanottiin A vanhemman konstaapelin virasta ja pidätettiin virantoimituksesta. Päätöksen perusteluna olivat A:n vakava alkoholiongelma... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 98/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1117141200000
Lyhennelmä A:n vanhemman konstaapelin virkasuhde on irtisanottu 28.7.2004. Päätöksen mukaan A:n toiminta on ollut siinä määrin sopimatonta ja toimenpiteistä huolimatta jatkunutta, että erityisen painavat syyt valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla irtisanomiseen ovat olemassa. A on katsottu myös siinä määrin sopimattomaksi poliisin virkaan, että hänet on pidätetty virantoimituksesta. A on 1.3.2001 työpaikalla edellisenä päivänä järjestetyn tilaisuuden jälkeen ollut siinä määrin alkoholin vaikutuksen alainen, että hän ei ole kyennyt suorittamaan työvuoroaan. A on tämän jälkeen ohjattu lyhytkestoiselle poliisin päihdeprojektiin kuuluvalle kurssille. A:lle on annettu kirjallinen varoitus 8.3.2004. Hänen on katsottu omavaltaisesti ja tiedossa olleiden menettelytapojen vastaisesti muuttaneen ja merkinneen työvuorojaan ja työaikaansa 26.12.2003 ja 3. ja 4.1.2004 ollessaan komennettuna huumetutkintaan. A on 23.2.2004 soittanut hälytyskeskukseen ja ilmoittanut naapurissa olleesta riidasta ja uhkatilanteesta. Hälytys on osoittautunut vääräksi ja asiasta on tehty rikosilmoitus nimikkeellä väärä ilmianto. A:n naapuri on 25.6.2004 soittanut hälytyskeskukseen A:n vaimon pyynnöstä ja pyytänyt poliisia paikalle, koska A oli käyttäytynyt uhkaavasti ja oli vahvasti päihtynyt. Poliisipartion saapuessa tuolloin A:n asunnolle on käynyt myös ilmi, että A:n virka-ase, lipas patruunoineen, OC-sumutin, käsiraudat sekä pienoiskivääri ja siihen kuuluvat 24 patruunaa ovat auton takakontissa. A on tämän johdosta saanut ampuma-aserikkomuksesta rangaistukseksi 10 päiväsakkoa. A:n työvuoron laiminlyöminen alkoholin väärinkäytön takia on tapahtunut 1.3.2001 eli yli kolme vuotta irtisanomispäätöstä aikaisemmin. Tätä A:n virkatehtävien laiminlyöntiä ei voida enää käyttää nyt kysymyksessä olevan irtisanomispäätöksen perusteena. Tapahtumat ovat kuitenkin osoitus A:n alkoholiongelmasta ja hän on tämän jälkeen asianmukaisesti osallistunut ohjattuun päihdehoitokurssiin. Varoituspäätöksen mukaan A on työvuorojensa ja työaikansa osalta menetellyt omavaltaisesti ja tiedossa olleiden menettelytapojen vastaisesti ollessaan komennettuna toiseen yksikköön. Irtisanominen on kuitenkin muilta osin liittynyt A:n käyttäytymiseen virantoimituksen ulkopuolella. Kirjallinen varoitus ei sen sijaan ole liittynyt A:n vapaa-ajan käyttäytymiseen. Tämän vuoksi A:lle annetulle varoitukselle ei voida irtisanomisasiassa antaa ratkaisevaa merkitystä. A on kiistänyt sen, että hän olisi tahallisesti tehnyt väärän hälytysilmoituksen. Irtisanomisperusteiden riittävyyttä arvioitaessa A:n menettelyä tältä osin ei voida pitää erityisen moitittavana. Sen sijaan päihtymystilanteen 25.6.2004 osalta on katsottava, että A:n käyttäytyminen on ollut poliisin arvolle sopimatonta ja vastoin sitä mitä hänen asemansa ja tehtävänsä poliisivirkamiehenä edellyttävät. A on myös syyllistyessään ampuma-aserikkomukseen toiminut vastoin sitä, mitä hänen asemansa ja tehtävänsä edellyttävät. A:lle annettu varoitus liittyy virantoimitukseen ja työvuorojen ja työajan omavaltaiseen järjestelemiseen. Irtisanomisen perusteena oleva A:n moittiva käyttäytyminen on tapahtunut vapaa-aikana ja liittynyt hänen alkoholin väärinkäyttöönsä. Näissä olosuhteissa irtisanomista on pidettävä liian ankarana seuraamuksena. Vaihtoehtona on ollut A:n sitouttaminen kokonaisvaltaiseen päihdehuolto-ohjelmaan. A on nyttemmin eri selvityksillä osoittanut sitoutuneensa alkoholiongelmansa hoitamiseen. Virkamieslautakunta katsoo, että kokonaisarviossa A:n käyttäytymistä ei voida pitää siten moitittavana, että asiassa olisi valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy hänen virkasuhteensa irtisanomiseen. A:n käyttäytymistä ei voida myöskään pitää riittävänä perusteena virantoimituksesta pidättämiseen. Virkamieslautakunta ei tutki oikaisuvaatimusta siltä osin kuin A on vaatinut varoituksen antamista koskevan päätöksen kumoamista. Muilta osin virkamieslautakunta hyväksyy oikaisuvaatimuksen ja kumoaa päätöksen A:n virkasuhteen irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_53_§ _2_mom PoliisiA_13_§ _2_mom
Asia 98/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä A:n vanhemman konstaapelin virkasuhde on irtisanottu 28.7.2004. Päätöksen mukaan A:n toiminta on ollut siinä määrin sopimatonta ja toimenpiteistä huolimatta jatkunutta, että erityisen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 85/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1114722000000
Lyhennelmä Lääninhallitus on 18.6.2004 tekemällään päätöksellä irtisanonut pelastustarkastaja A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Lääninhallitus on pidättänyt A:n välittömästi virantoimituksesta. Päätöksen mukaan A on 21.4.2004 päivätyssä matkalaskussaan ilmoittanut käyttäneensä laskussa tarkoitettuun virkamatkaan omaa autoaan ja laatinut matkalaskun sen mukaisesti. Todellisuudessa A on käyttänyt kyseiseen virkamatkaan lääninhallituksen hallinnassa olevaa leasing-autoa. Päätöksen mukaan A on ollut toistuvasti syytä ilmoittamatta poissa työpaikaltaan. Lisäksi A on toistuvasti ja vastoin nimenomaista kieltoa käyttänyt lääninhallituksen hallinnassa olevaa leasing-autoa virka-ajan ulkopuolella viikonloppuisin ilman että autojen käyttö on liittynyt hänen virkatehtäviinsä. A on toistuvasti myöhästynyt virkatehtäviinsä kuuluvilta, ennalta sovituilta pelastuslaitosten toiminta-aluekäynneiltä ja käyttäytynyt noilla käynneillä hämmennystä ja ärtymystä herättävällä tavalla. A on saanut kuulemiskirjeen todisteellisesti tiedokseen kuulemistilaisuutta edeltävänä päivänä 3.6.2004. Vaikka A:lla on ollut jo aikaisemmin tilaisuus vastata kuulemiskirjeen liitteinä olleisiin selvityspyyntöihin, virkamieslautakunta katsoo, että A:lle kuulemistilaisuuteen valmistautumiseen varattu aika ei ole ollut riittävä. Hänelle ei ole varattu virkamieslain 66 §:n 2 momentin mukaisesti tilaisuutta tulla kuulluksi virkasuhteen irtisanomisasiassa eikä virantoimituksesta pidättämistä koskevassa asiassa. Asiassa on tapahtunut menettelyvirhe. Päätöksen perusteluvelvollisuus sisältää vaatimuksen tosiasiaperustelujen ja oikeudellisten perustelujen esittämisestä. Lääninhallituksen päätöksessä on tapahtumia osin yksilöimällä ja osin yksilöimättä viitattu 6.5.2004 päivättyyn selvityspyyntökirjeeseen, jota ei kuitenkaan ole otettu päätöksen liitteenä osaksi päätöstä. Kirje sisältää toteamuksia ja kysymyksiä ja kirjeeseen on edellytetty A:n vastausta. Virkamieslautakunta katsoo, että päätös on myös tosiasiaperusteluiltaan puutteellinen. Päätökset kumottiin. Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom HallintoL_45_§ _1_mom HallintoL_64_§ _1_mom
Asia 85/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Lääninhallitus on 18.6.2004 tekemällään päätöksellä irtisanonut pelastustarkastaja A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Lääninhallitus on... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 19/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1125003600000
Lyhennelmä Vankilan johtaja on 18.2.2005 irtisanonut A:n valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla vankilan ylivartijan virasta. Samalla vankilan johtaja on katsonut, ettei A:n virantoimitusta voida jatkaa ja pidättänyt A:n valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen irtisanomisajan päättymiseen saakka. Ylivartija A syyllistyi 17.12.2004 rattijuopumukseen ja liikenteen vaarantamiseen ja 18.12.2004 törkeään rattijuopumukseen, liikenteen vaarantamiseen ja ajokortitta ajoon. Käräjäoikeus on 8.2.2005 tuominnut A:n edellä mainituista teoista 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen, kymmeneen päiväsakkoon ja 30.6.2005 saakka ajokieltoon. Ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaika on määrätty päättymään 30.6.2006. A:n teot muodostavat yhden kokonaisuuden ja häntä ei ole ehditty työnantajan toimesta huomauttaa tai varoittaa tekojen välissä. Rattijuopumuksen yhteydessä promillemäärä on ollut alhainen. Kummallakin ajokerralla A on ajanut alkoholin vaikutuksen alaisena erittäin lyhyen matkan. Tekoja kokonaisuutena arvioiden sekä ottaen huomioon A:n pitkä ja nuhteeton palvelus ei voida katsoa, että valtion virkamieslain edellyttämä erityisen painava peruste täyttyisi. A:n teot eivät ole niin vakavia, ettei hän edelleen voisi jatkaa ylivartijan virassa. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja päätös kumottiin (5-4). Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta
Asia 19/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vankilan johtaja on 18.2.2005 irtisanonut A:n valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla vankilan ylivartijan virasta. Samalla vankilan johtaja on katsonut, ettei A:n virantoimitusta... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 108/2003: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1087333200000
Lyhennelmä A:n virkasuhde on 17.11.2003 annetulla päätöksellä irtisanottu ja hänet on pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. A on hänelle annetuista lukuisista suullisista huomautuksista huolimatta ja hänelle 11.10.2002 annetun kirjallisen varoituksen jälkeen jatkanut epäasiallista käytöstään työtovereitaan ja työnjohtoa kohtaan. A:n työkyky on arvioitu 28.10.2002 ja lääkäri on tuolloin todennut hänet työkykyiseksi. A:n käyttäytyminen työtovereitaan ja esimiestään kohtaan on työkyvyn arvioinnin jälkeen jatkunut samanlaisena kuin ennen sitä. Selvitystä siitä, että A:n käyttäytyminen olisi johtunut pääosin sairaudesta, ei ole esitetty. Sillä, että A on viraston tietämättä 19.11.2003, eli irtisanomispäätöksen jälkeen, hakeutunut lääkärin vastaanotolle työkykyisyytensä arvioimiseksi, ja että lääkärinlausunnon mukaan irtisanominen on johtunut A:n sairaudesta, ei näissä oloissa A:n käyttäytymisen jatkuttua samanlaisena vuosien ajan ole annettava asiassa merkitystä. Virastolla on A:n käyttäytymisen perusteella katsottava olevan erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. A:n käytös osoittaa hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että hänet on voitu pidättää virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Oikaisuvaatimus hylättiin (7-2). Valtion_virkamiesL_14_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta
Asia 108/2003: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä A:n virkasuhde on 17.11.2003 annetulla päätöksellä irtisanottu ja hänet on pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. A on hänelle annetuista lukuisista suullisista... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 39/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1133474400000
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisipäällikön päätös 3.5.2005, jolla A irtisanottiin vanhemman konstaapelin virasta ja pidätettiin virantoimituksesta. Päätöksen perusteluna olivat A:n päihdeongelma ja luvattomat poissaolot. A:n alkoholinkäyttö on kiistatta jatkunut vuosia ja hän on tämän ongelmansa vuoksi useasti jäänyt pois työstä tai saapunut työpaikalleen alkoholin vaikutuksen alaisena. A:n töitä on jouduttu siirtämään muiden tehtäväksi. A on viimeksi 29.10.2004 solminut hoitosopimuksen ja työpaikalla on toimittu sopimuksen mukaisesti. Hoitoonohjauksella ei ole kuitenkaan kyetty katkaisemaan A:n alkoholiongelmaa. Näissä olosuhteissa poliisilaitoksella on ollut virkamieslaissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A vanhemman konstaapelin virasta. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden nojalla poliisilaitoksen olisi tullut selvittää, onko A:n kohdalla kyse sellaisesta sairaudesta, jonka johdosta hänellä olisi oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Irtisanomispäätöstä ei voida kumota A:n esittämillä henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen perustuvilla seikoilla eikä myöskään sillä perusteella, että A on selvityksensä mukaan lopettanut alkoholinkäytön irtisanomispäätöksen tekemisen jälkeen. A:n käyttäytyminen on osoittanut hänen olevan siinä määrin soveltumaton poliisin virkaan, että poliisilaitoksella on ollut perusteet pidättää hänet virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_51_§ _1_mom PoliisiA_13_§ _2_mom HallintoL_64_§ _1_mom
Asia 39/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisipäällikön päätös 3.5.2005, jolla A irtisanottiin vanhemman konstaapelin virasta ja pidätettiin virantoimituksesta. Päätöksen perusteluna olivat A:n päihdeongelma... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 9/2003: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1097010000000
Lyhennelmä Rikosylikonstaapeli A oli irtisanottu 17.12.2002 ja pidätetty virantoimituksesta irtisanomisajaksi seuraavilla perusteilla: Käräjäoikeuden tuomio 25.11.2002 kahdesta pahoinpitelystä, vahingonteosta, törkeästä pahoinpitelyn yrityksestä ja kotirauhan rikkomisesta, joista A tuomittiin yhteiseen kolmen kuukauden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Poliisilakiperusteinen kiinniotto ja käyttäytyminen poliisimiehiä kohtaan. A on otettu poliisilain perusteella kiinni 2.6.2001. A oli käyttäytynyt poliisia kohtaan aggressiivisesti ja riidanhaluisesti eikä ollut suostunut kertomaan poliisille henkilötietojaan eikä osoitettaan ja kieltäytyi kävelemästä poliisiautoon vapaaehtoisesti. Aseenkäytöstä annettujen määräysten rikkominen ja tosiasiaa vastaamattomien tietojen antaminen virka-aseesta. A on rikkonut sisäasiainministeriön virka-aseen säilyttämisestä antamia määräyksiä. Hän on myös ilmoittanut poliisipäällikölle totuudenvastaisia tietoja virka-aseensa säilyttämisestä. Käräjäoikeuden päätös vangitsemisasiassa. Käräjäoikeus on 10.10.2002 antamallaan päätöksellä vanginnut A:n poissaolevana edellä kerrottujen käräjäoikeudessa vireillä olleiden rikosasioiden johdosta. Käräjäoikeus on todennut A:n karttaneen oikeudenkäyntiä. Poliisipäälliköllä on ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiseen. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylättiin. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ Valtion_virkamiesL_51_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom PoliisiA_7_§ PoliisiA_13_§ _2_mom
Asia 9/2003: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Rikosylikonstaapeli A oli irtisanottu 17.12.2002 ja pidätetty virantoimituksesta irtisanomisajaksi seuraavilla perusteilla: Käräjäoikeuden tuomio 25.11.2002 kahdesta pahoinpitelystä,... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 126/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1128632400000
Lyhennelmä Poliisilaitoksen päätös 5.11.2004, jolla A irtisanottiin vanhemman konstaapelin virasta. Poliisilaitos katsoo A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voida jatkaa, joten hänet pidätettiin virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Käräjäoikeus on 28.11.2002 tuominnut A:n 26.10.2001 tapahtuneista kahdesta pahoinpitelystä sakkorangaistukseen. A:n epäillään syyllistyneen 26.12.2002 pahoinpitelyyn. Kihlakunnansyyttäjä jätti 12.9.2003 tekemällään päätöksellä syytteen nostamatta. A:n epäillään syyllistyneen pahoinpitelyyn 10.6.2003. Kihlakunnansyyttäjä jätti 20.11.2003 tekemällään päätöksellä syytteen nostamatta. A pidätettiin virantoimituksesta 19.6.2003 edellä mainituista syistä rikostutkinnan ja mahdollisen rikossyytteen käsittelyn ajaksi. A:n epäiltiin virantoimituksesta pidätettynä ollessaan 4.11.2003 syyllistyneen pahoinpitelyyn. Käräjäoikeus tuomitsi hänet 22.6.2004 pahoinpitelystä sakkorangaistukseen. Irtisanomispäätöksen perusteena olevat kaksi ensimmäistä tekoa on tehty 26.10.2001 ja 26.12.2002. Ensimmäisestä on annettu käräjäoikeuden tuomio 28.11.2002 ja toisesta tehty syyttämättäjättämispäätös 12.9.2003. Näitä tekoja ei enää marraskuussa 2004 olisi yksin voitu käyttää irtisanomisperusteina mutta ne on voitu ottaa kokonaisharkinnassa huomioon yhdessä 10.6.2003 ja 4.11.2003 tehtyjen tekojen kanssa, joiden esitutkinnan vuoksi A on ollut virantoimituksesta pidätettynä. Teosta 10.6.2003 on tehty syyttämättäjättämispäätös 20.11.2003, teosta 4.11.2003 on annettu käräjäoikeuden päätös 22.6.2004. Käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen. Näissä olosuhteissa poliisilaitoksen on katsottava vedonneen käyttämiinsä irtisanomisperusteisiin kohtuullisessa ajassa. Toisaalta poliisilaitos on voinut tehdä irtisanomispäätöksen odottamatta käräjäoikeuden tuomion lainvoimaisuutta. Poliisilla on erityinen velvollisuus käyttäytyä myös vapaa-aikanaan niin, ettei poliisin arvo siitä kärsi. A on toistuvasti käyttäytynyt väkivaltaisesti sekä naisystäväänsä että ulkopuolisia henkilöitä kohtaan. Hänet on kaksi kertaa tuomittu pahoinpitelystä sakkorangaistukseen. A:n käyttäytyminen on ollut sellaista, että se on osoittanut hänet sopimattomaksi toimimaan poliisin virassa. Poliisilaitoksella on siten ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomisen perusteena olevat teot osoittavat A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voida jatkaa. Poliisilaitoksella on ollut perusteet pidättää A virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_49_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_51_§ PoliisiA_13_§ _2_mom
Asia 126/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitoksen päätös 5.11.2004, jolla A irtisanottiin vanhemman konstaapelin virasta. Poliisilaitos katsoo A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voida... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 82/2004: Irtisanominen yksilöperusteella 1109887200000
Lyhennelmä Virasto on 16.6.2004 valtion virkamieslain 25 §:n nojalla irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään 17.10.2004 lukien, koska A on toistuvasti ja saamistaan huomautuksista ja varoituksista huolimatta laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan jättämällä noudattamatta annettuja määräyksiä työajoista. Asiakirjojen mukaan A:n myöhästely on jatkunut pitkään. Myöhästymisten edelleen jatkuttua A:lle on 28.5.2004 annettu kirjallinen varoitus. Myöhästely on annetusta kirjallisesta varoituksesta huolimatta jatkunut. A:n myöhästyttyä edelleen 14.6.2004 häntä on samana päivänä kuultu ja hänelle on annettu myös varoitus samana päivänä. Tältä osin virkamieslautakunta toteaa, että vaikka A on hänelle jo aikaisemmin samasta asiasta annetun varoituksen perusteella mitä ilmeisimmin jo etukäteen ymmärtänyt kuulemisen tarkoituksen, hänelle kuulemiseen valmistautumiseen varattua aikaa ei voida pitää riittävänä. Varoituksen antamisessa on tapahtunut menettelyvirhe, eikä 14.6.2004 annettua varoitusta A:n myöhemmän irtisanomisen lainmukaisuutta arvioitaessa voida tulkita hänelle annettuna valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitettuna kirjallisena varoituksena. Menettely voidaan kuitenkin ottaa huomioon A:lle annettuna huomautuksena. A on myöhästynyt edelleen seuraavana päivänä 15.6.2004 ja häntä on kuultu samana päivänä irtisanomisen varalta kahteen otteeseen. A:n kuulemista samana päivänä myöhästymisen jälkeen ei ole pidettävä riittävänä lainmukaisena kuulemisena. A:lle on kuitenkin varattu myös tilaisuus ilmoittaa tahdostaan kuulla pääluottamusmiestä seuraavan päivään kello 12.00 mennessä. Virkamieslautakunta katsoi kaikki tekijät huomioon ottaen, että asiassa ei ole tapahtunut sellaista menettelyvirhettä, jonka johdosta irtisanomista koskeva päätös olisi kumottava. A:n 24.6.2004 päivätystä lääkärinlausunnosta ilmenee, että A:lla on sairauden oireita. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, ettei A olisi muutoin kyennyt hoitamaan tehtäviään. Asumispaikan vaihtoihin ja muihin yksityiselämän olosuhteisiin liittyviä syitä ei voida pitää hyväksyttävinä. A:n myöhästely on jatkunut pitkään ja on ollut toistuvaa, eikä hän 14.6.2004 huomautukseksi tulkittavassa asiakirjassa ilmoitetun irtisanomisuhankaan jälkeen ole muuttanut toimintaansa. Asiassa on olosuhteet ja tapahtumat kokonaisuutena huomioon ottaen katsottava olleen valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin (7-1). Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_53_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom Valtion_virkamiesA_43_§ HallintoL_34_§ _1_mom HallintoL_36_§
Asia 82/2004: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Virasto on 16.6.2004 valtion virkamieslain 25 §:n nojalla irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään 17.10.2004 lukien, koska A on toistuvasti ja saamistaan huomautuksista ja varoituksista... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 96/2005: Irtisanominen yksilöperusteella 1160082000000
Lyhennelmä A irtisanottiin vanhemman konstaapelin virasta 15.11.2005 annetulla päätöksellä. Irtisanomisen perusteena olivat seuraavat tapahtumat: 1. Nimetön kirje, jonka A:n oli väitetty lähettäneen B:n vaimolle. A on kiistänyt kirjoittaneensa irtisanomispäätöksessä tarkoitetun nimettömän kirjeen. Asiassa ei ole tarpeeksi selvitystä siitä, että A olisi kirjeen kirjoittaja, joten tekoa ei voida ottaa irtisanomisperusteeksi. 2. Liikennetietojärjestelmään 30.10.2004 ja 28.8.2005 välisenä aikana tehdyt kyselyt, joita oli yhteensä 18 717. Asiallisten, virkaan liittyvien kyselyjen enimmäismääräksi voidaan arvioida joitakin satoja, jolloin perusteettomien kyselyjen määräksi jää noin 18 000. Liikennetietojärjestelmä sisältää myös arkaluontoisia ja salassa pidettäviä tietoja. Asiassa on 5.10.2006 tehty syyttämättäjättämispäätös. Liikennetietojärjestelmän käytön ohjeistuksesta on esitetty erilaisia käsityksiä. Tämän vuoksi ja ottaen vielä huomioon asiassa irtisanomispäätöksen jälkeen tehty syyttämättäjättämispäätös, A:n tavallista runsaampaa tietoliikennejärjestelmän käyttöä ei ole voitu ottaa irtisanomisperusteeksi. 3. Väite tasapuolisuuden puutteesta opiskelun tukemisessa. A:n väitteessä on ollut kysymys hänen henkilökohtaisesta mielipiteestään asiassa. Kyse ei ole ollut sellaisesta sopimattomasta käyttäytymisestä, joka voisi, kun vielä otetaan huomioon virkamieslain 25 §:n 2 momentin 3 kohdan säännös, joka kieltää irtisanomisen virkamiehen esittämien mielipiteiden vuoksi, olla irtisanomisen perusteena. 4. Poliisiautojen varusteluettelojen laatimisen laiminlyönti. Autojen varusteluetteloita ei ole tehty pyynnön mukaisesti huhtikuun 2005 aikana mutta kuitenkin 1.7.2005 mennessä, luettelon päiväyksen mukaan 26.5.2005. A on laiminlyönyt laatia luettelot viipymättä. Laiminlyöntiä on kuitenkin pidettävä niin vähäisenä, ettei A:ta ole voitu irtisanoa tälläkään perusteella. 5. Kehotukset hakeutua sairauslomalle. A on kiistatta soitellut työtovereilleen ja keskustellut heidän kanssaan jaksamisesta ja sairauslomista. Selvittämättä on kuitenkin jäänyt, että A olisi kehottanut työtovereitaan jäämään sairauslomalle pelkästään työpaikan työilmapiirin vuoksi. 6. A on suhtautunut kielteisesti työnjohto- ja valvontamääräyksiin sekä asian selvittämiseen. A on 4.8.1998 saanut virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen työtehtävien laiminlyönnistä. Lisäksi apulaisoikeusasiamies on 15.3.2004 antanut hänelle huomautuksen esitutkintalain 6 §:n sekä virkamieslain 14 §:n vastaisesta menettelystä. A:n kanssa on 24.2.2005 keskusteltu vuosia kestäneestä työpaikalla tapahtuneesta seksuaalisesta häirinnästä. A kertoi ymmärtävänsä menettelynsä moitittavuuden mutta asian käsittelyn jälkeen hän käyttäytyi epäasiallisesti esimerkiksi työsuojelutarkastuksen yhteydessä 12.4.2005. A on 12.5.2005 ilmoittanut ylikonstaapelille jatkavansa aikaisemman kaltaista toimintaa, joka oli työnjohdollisessa keskustelussa todettu virkamiehelle epäsopivaksi käyttäytymiseksi. Keskustelussa 23.6.2005 käyttäytyminen oli edelleen asiatonta. A on jatkanut epäasiallista käyttäytymistään vielä saatuaan 28.7.2005 kutsun huomautuksen antamista koskevaan tilaisuuteen. Mitään edellä selostettua tekoa tai laiminlyöntiä ei voida virkamieslautakunnan käsityksen mukaan yksin ottaa irtisanomisperusteeksi. Teoista osa on jäänyt selvittämättä ja osa on moitittavuudeltaan niin vähäisiä, ettei niitä myöskään kokonaisuutena harkiten voida pitää irtisanomisperusteina. Näissä olosuhteissa A:ta ei voida irtisanoa myöskään aiempien tapahtumien eli irtisanomispäätöksen kohdassa 6 tarkoitettujen syiden perusteella. Poliisilaitos ei ole esittänyt virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä, jolla A olisi voitu irtisanoa. Suullisen käsittelyn toimittamista koskenut pyyntö hylättiin. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom_3_kohta PoliisiA_13_§ _2_mom Päätös
Asia 96/2005: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä A irtisanottiin vanhemman konstaapelin virasta 15.11.2005 annetulla päätöksellä. Irtisanomisen perusteena olivat seuraavat tapahtumat: 1. Nimetön kirje, jonka A:n oli väitetty lähettäneen B:n... - Virantoimituksesta pidättäminen , Virkasuhteen purkaminen Asia 16/2005: Virkasuhteen purkaminen 1140732000000
Lyhennelmä Ilmavoimien komentajan 21.2.2005 tekemä päätös, jolla on päätetty purkaa opistoupseerin perusvirassa palvelevan luutnantti A:n virkasuhde ja pidättää A välittömästi virantoimituksesta valtion virkamieslain 40 §:n 1 momentin perusteella. A:n virkasuhteen purkamisperusteena on ollut se, että A on työnantajalle mitään ilmoittamatta ja perusteettomasti jäänyt saapumatta virkapaikalleen 30.4.2004 jälkeen. A ei ole tullut virkapaikalleen 30.4.2004. Työnantajan vastineesta voidaan päätellä, että hänellä on ollut siihen lääkärintodistuksen perusteella pätevä syy 30.4.2004 saakka. Tämän jälkeen A on työnantajaansa yhteyttä ottamatta ja työnantajalleen ilmoittamatta jäänyt tulematta virkapaikalleen. Työnantaja ei ole myöskään yrityksistä huolimatta saanut A:han yhteyttä. A on näin toimimalla laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Virkamieslautakunnan käsityksen mukaan työnantaja on ollut tietoinen ainakin siitä, että A oli toimittanut Kelalle sairaudestaan lausunnon ja siitä että A on ollut hoidossa. Siitä huolimatta, että työnantaja on voinut olettaa A:n poissaolon johtuneen edelleen terveydellisistä syistä, A on edellä todetuin tavoin laiminlyönyt ilmoittaa ajallaan työnantajalleen poissaolonsa syytä tai kestoa. Tämä virkavelvollisuuksien laiminlyönti on edelleen jatkunut vuoden 2005 alusta lukien. Arvioitaessa, onko A:n edellä todettua asianmukaisesti ilmoittamatta jäänyttä poissaoloa virkapaikalta pidettävänä riittävänä edellytyksenä virkasuhteen purkamiselle, on harkittava poissaolon syytä ja asiaan vaikuttavia seikkoja kokonaisuudessaan. On ilmeistä, että A ei ole sairautensa aiheuttaman toimintakyvyttömyyden vuoksi voinut ottaa yhteyttä työnantajaansa ja selvittää poissaolojaan vaaditulla tavalla. A:n ei voida ilmoittamatta jääneistä poissaoloista huolimatta katsoa valtion virkamieslain 33 §:ssä tarkoitetulla tavalla törkeästi rikkoneen tai laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan. Ilmavoimien esikunnan ei siten olisi tullut purkaa A:n virkasuhdetta. Päätös kumottiin (6-1). Valtion_virkamiesL_23_§ Valtion_virkamiesL_33_§ Valtion_virkamiesL_40_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom Päätös
Asia 16/2005: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Ilmavoimien komentajan 21.2.2005 tekemä päätös, jolla on päätetty purkaa opistoupseerin perusvirassa palvelevan luutnantti A:n virkasuhde ja pidättää A välittömästi virantoimituksesta valtion... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 66/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1145566800000
Lyhennelmä Ministeriön päätös 15.7.2005, jolla A irtisanottiin tekstinkäsittelijän virasta ja hänet pidätettiin virantoimituksesta. A on jatkuvasti laiminlyönyt suorittaa hänelle annetut tehtävät ohjeiden mukaisesti niin, että hänen työtehtäviään on jatkuvasti jouduttu vaihtamaan tarkoituksena löytää sellaiset tehtävät, joista A selviytyisi. Syksystä 2004 lukien A:n ainoa tehtävä on ollut työsuhdekeksintölautakunnan teknisen sihteerin tehtävä. Jatkuvien laiminlyöntien ja puutteiden vuoksi tehtävät jouduttiin siirtämään toiselle henkilölle. Marraskuusta 2004 lähtien A:n ainoa tehtävä on ollut oman työhuoneen siivoaminen, jota A ei kehotuksista ja erityisestä kirjallisesta määräyksestä huolimatta tehnyt. Selvitystä siitä, että laiminlyönnit olisivat aiheutuneet A:n sairaudesta, ei ole esitetty. A on myös käyttänyt kohtuuttomassa määrin työnantajan tiloja ja laitteita yksityisiin tarkoituksiin siten, että laitteet ovat menneet epäkuntoon. Työpaikalla on sattunut kaksi vesivahinkoa, joihin ainakin osasyynä on selvitetty olleen A:n laiminlyönti sulkea vesihana kunnolla. Työnantajan on selvitetty lukuisia kertoja huomauttaneen A:lle työtehtävien hoidosta ja huoneen siivoamisesta. Hänelle on myös 23.10.2000 annettu kirjallinen varoitus työajan väärinkäytön ja työnantajan ohjeiden noudattamatta jättämisen perusteella. A ei ole ojentunut saamastaan varoituksesta eikä muuttanut käytöstään saamiensa ohjeiden mukaiseksi. A:n käytös ja laiminlyönnit eivät siten ole johtuneet tietämättömyydestä tai puutteellisesta ohjeistuksesta. Ministeriöllä on A:n edellä selostetun, pitkään jatkuneen käyttäytymisen perusteella ollut erityisen painava syy irtisanoa A tekstinkäsittelijän virasta. A:n käyttäytyminen on osoittanut hänet siinä määrin sopimattomaksi ja kykenemättömäksi hoitamaan tekstinkäsittelijän virkaa, että ministeriöllä on ollut perusteet pidättää hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom
Asia 66/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Ministeriön päätös 15.7.2005, jolla A irtisanottiin tekstinkäsittelijän virasta ja hänet pidätettiin virantoimituksesta. A on jatkuvasti laiminlyönyt suorittaa hänelle annetut tehtävät... - Korvausvaatimus Asia 49/2007: Korvausvaatimus 1210280400000
Lyhennelmä A on nimitetty virastoon yhteensä 21 määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.1.1997 - 31.12.2006. A on toiminut vuoden 2005 loppuun asti päätoimisena tuntiopettajana, 1.1. - 31.7.2006 amanuenssina ja 1.8. - 31.12.2006 assistenttina. Asiassa saadun selvityksen mukaan virastossa on 1.1.2007 alkaen ollut hoidettavana kevätlukukauden 2007 kestävä, sijaisuuteen perustuva assistentin määräaikainen virkasuhde. Tehtävää on tarjottu A:lle, mutta hän on ilmoittanut, ettei ota sitä vastaa. A:n virkasuhteen yliopistoon ei näissä olosuhteissa voida katsoa päättyneen sen vuoksi, ettei häntä enää ole nimitetty korkeakoulun virkamieheksi. A:lla ei siten ole oikeutta hakemaansa korvaukseen. Korvausvaatimus hylättiin (6-2). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 49/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on nimitetty virastoon yhteensä 21 määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.1.1997 - 31.12.2006. A on toiminut vuoden 2005 loppuun asti päätoimisena tuntiopettajana, 1.1. - 31.7.2006... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 95/2004: Irtisanominen yksilöperusteella 1103061600000
Lyhennelmä Nuorempi konstaapeli A on irtisanottu 30.7.2004 tehdyllä päätöksellä määräaikaisesta virkasuhteesta ("kenttätyöjakso"). Päätöksen perusteena ovat puuttuvat opinnot, jotka olivat edellytyksenä kenttätyöjakson suorittamiselle. A:n ammattiopintojen lähijakson opintosuoritukset on hylätty 13.5.2004 tehdyllä päätöksellä. Päätöksen mukaan A on sairauslomien vuoksi ollut osin poissa opetuksesta eikä sairauslomien jälkeenkään ole voinut osallistua kaikkeen opetukseen. Opintosuoritusten hylkäämisen johdosta A:lle on ilmoitettu, että hän ei voi ryhtyä suorittamaan kenttätyöjaksoa 17.5.2004. A ei ole saapunut virkapaikalleen 17.5.2004. Virkamieslautakunta totesi, että kun A:lle on ilmoitettu, että hän ei voi aloittaa määräaikaisen virkasuhteensa hoitamista, sitä seikkaa, että A ei ole 17.5.2004 saapunut virkapaikalleen, ei voida käyttää hänen syystään johtuvana irtisanomisperusteena. Koulutusta koskevassa ohjelmassa ei ole edellytetty sitä, että opiskelija olisi suorittanut lähiopinnot ennen virkaan nimittämistä. A on kysymyksessä olevan toteutusohjelman mukaisesti nimitetty nuoremman konstaapelin määräaikaiseen virkasuhteeseen kenttätyöjakson toteuttamiseksi jo ennen lähijakson opintojen suorittamista. Virkamieslautakunta toteaa, että sellaista seikkaa, joka on voitu selvittää ennen nimittämistä ja joka ei ole ollut esteenä nimittämiselle, ei voida käyttää A:sta johtuvana irtisanomiseen oikeuttavana erityisen painavana syynä. Asiassa ei näin ollen ole ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painava syytä A:n virkasuhteen irtisanomiseen. Päätös kumottiin (5-3). Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom PoliisiL_7_§ _2_mom Asetus_poliisin_hallinnosta_16_§ _13_kohta
Asia 95/2004: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Nuorempi konstaapeli A on irtisanottu 30.7.2004 tehdyllä päätöksellä määräaikaisesta virkasuhteesta ("kenttätyöjakso"). Päätöksen perusteena ovat puuttuvat opinnot, jotka olivat edellytyksenä... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 71/2004: Irtisanominen yksilöperusteella 1106863200000
Lyhennelmä Yliopisto on 21.5.2004 irtisanonut tutkija A:n kuuden kuukauden irtisanomisajalla valtion virkamieslain 25 §:n nojalla erityisen painavista virkamiehestä johtuvista syistä. Irtisanomisperusteena on se, että A ei pysty suorittamaan mitään opetus- tai tutkimustehtäviä yliopistolla ja että hän ei ole suorittanut mitään sijoitusosastoaan hyödyttävää työtä moneen vuoteen. A:n toimenkuvasta ja työtehtävistä on ollut erimielisyyksiä ja siitä on neuvoteltu ja asiaa selvitelty eri yhteyksissä. A on vuonna 2003 tehdyissä työkykyä koskevissa tutkimuksissa todettu työkykyiseksi ja kykeneväksi toimimaan tutkijan tehtävissään. Näin ollen erityisen painava syy A:n irtisanomiseen ei voi olla kysymyksessä olevan momentin 1 kohdassa tarkoitettu työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen. A:n työtehtävistä ja toimenkuvasta on ollut erimielisyyksiä, mutta asiakirjoista ei ilmene, että A:lle olisi annettu tutkimustehtävien suorittamiseksi yksiselitteisiä virkamääräyksiä tai käskyjä, joista hän olisi kieltäytynyt. A:n opetustoiminnassa on ollut ongelmia ja hänen opetustaidossaan on puutteita. A:n opettamisen puutteita ei ole tapahtumakohtaisesti tai muutoin yksityiskohtaisemmin selvitetty. Asiakirjoista ei myöskään ilmene, että asiantilaa olisi työnohjauksella, koulutuksella tai muulla tavalla pyritty parantamaan. A:lle ei ole annettu kirjallista varoitusta tai kirjallisia huomautuksia, joiden perusteella hänellä olisi ollut mahdollisuus muuttaa toimintaansa irtisanomisen välttämiseksi. Edellä mainituilla perusteilla virkamieslautakunta katsoo, että yliopistolla ei ole ollut A:sta johtuvaa erityisen painavaa syytä hänen virkasuhteensa irtisanomiseen. Oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen osalta virkamieslautakunta toteaa, että oikaisuvaatimusasian käsittely virkamieslautakunnassa on hallintomenettelyä. Näin ollen vaatimus on lakiin perustumaton. Päätös kumottiin ja vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin. Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _3_mom
Asia 71/2004: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Yliopisto on 21.5.2004 irtisanonut tutkija A:n kuuden kuukauden irtisanomisajalla valtion virkamieslain 25 §:n nojalla erityisen painavista virkamiehestä johtuvista syistä. Irtisanomisperusteena... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 77/2005: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1145566800000
Lyhennelmä Yliopiston keskus X:n päätös 7.9.2005, jolla A irtisanottiin kamreerin virasta virkamieslain 27 §:n 1 momentin nojalla taloudellisista ja tuotannollisista syistä. X:llä ei ole tarjottavana A:lle muita tehtäviä. Hänet on ilmoitettu yliopiston henkilöstöosastoon uudelleensijoitettavaksi yliopistoon. Henkilöstöosasto ei ole toistaiseksi pystynyt osoittamaan A:lle uusia tehtäviä. A on 7.9.2005 irtisanottu, koska kamreerin tehtävät X:n Vantaan yksikössä ovat loppuneet ja ne on siirretty Lahden toimintayksikköön. A on myöntänyt, että irtisanomiseen on ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan tarkoittama tehtävien vähentyminen olennaisesti ja muuten kuin tilapäisesti. Virkamieslain 27 §:n 4 momentti edellyttää työnantajavirastolta erityistä aktiivisuutta irtisanotun työntekijän uudelleensijoittamis- ja koulutusmahdollisuuksien selvittämisessä. Yliopistossa on ennen A:n irtisanomista ja välittömästi sen jälkeen ollut avoinna useita virkoja ja tehtäviä, joiden osalta olisi tullut selvittää A:n uudelleen sijoittamismahdollisuudet. Yliopisto ei ole väittänytkään, että A:n sijoittamista mihinkään avoimena olleeseen virkaan tai hänen lisäkouluttamistaan päteväksi jonkun tehtävän hoitamiseen olisi selvitetty tai hänelle olisi jotain tehtävää tai koulutusta siihen tarjottu. Tämän vuoksi virkamieslautakunnan käsitys on, että yliopisto on laiminlyönyt, ennen A:n irtisanomista, riittävästi selvittää mahdollisuuksia hänen sijoittamisekseen uusiin tehtäviin yliopiston palveluksessa tai hänen pätevyytensä lisäämiseksi tarvittavan lisäkoulutuksen järjestämiseen. Irtisanomispäätös on siten virkamieslain vastainen. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. Valtion_virkamiesL_27_§ _1_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_27_§ _4_mom
Asia 77/2005: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Yliopiston keskus X:n päätös 7.9.2005, jolla A irtisanottiin kamreerin virasta virkamieslain 27 §:n 1 momentin nojalla taloudellisista ja tuotannollisista syistä. X:llä ei ole tarjottavana... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 62/2003: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1077660000000
Lyhennelmä Pääesikunta on 23.6.2003 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n toimistosihteerin virasta valtion virkamieslain 27 §:n nojalla taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla. Puolustusvoimat on 31.5.2002 tekemällään päätöksellä lakkauttanut X Asevarikon 31.12.2002. Koska A:ta ei ole voitu valtion virkamieslain 27 §:n edellyttämällä tavalla uudelleen sijoittaa puolustusvoimissa toisiin tehtäviin on virkasuhde jouduttu lopettamaan. Pääesikunnan mukaan lakkautuksen yhteydessä joitakin varikon toiminnoista siirrettiin ja keskitettiin puolustusvoimien muihin varikoihin. Näissä toiminnoissa olleille henkilöille annettiin mahdollisuus siirtyä tehtäviensä mukana. Puolustusvoimissa suoritettujen rakennemuutosten yhteydessä on suunniteltu muun muassa sellainen tukimuoto, että ne rakennemuutoksen johdosta irtisanottavat henkilöt, jotka saavuttavat säädetyn eroamisiän kahden vuoden kuluessa, sijoitetaan ylivahvuudeksi puolustusvoimien henkilöstökokoonpanoon eläkkeellesiirtymisajankohtaan asti. A:n käsityksen mukaan mieshenkilö, joka olisi tullut sijoittaa edellä mainituin tavoin ylivahvuudeksi, oli kohdennettu Y Asevarikkoon. A katsoi, että mikäli olisi menetelty edellä selostetun tukimuodon edellyttämällä tavalla, olisi A:lle tullut tarjota tämä työpaikka. A katsoi, ettei irtisanominen ollut tämän tapahtuman johdosta toteutunut tasa-arvon mukaisesti. Virkamieslautakunnan käsityksen mukaan tehtäviensä mukana toiselle asevarikolle siirretty mieshenkilö ei kuulunut niiden irtisanottavien joukkoon, joita edellä selostettu tukitoimi, puolustusvoimien ylivahvuudeksi sijoittaminen, oli tarkoitus koskea. Tämän vuoksi A:n irtisanomista ei voitu pitää A:n esittämin tavoin yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisena. Irtisanomispäätöksen perustelujen mukaan A:ta ei ollut voitu myöskään uudelleen sijoittaa valtion virkamieslain 27 §:n edellyttämällä tavalla puolustusvoimissa toisiin tehtäviin. Näin ollen, ja kun X Asevarikko kiistatta lakkautettiin, Pääesikunta on voinut irtisanoa A:n virkasuhteen päättymään 1.1.2004 alkaen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_27_§
Asia 62/2003: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Pääesikunta on 23.6.2003 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n toimistosihteerin virasta valtion virkamieslain 27 §:n nojalla taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla. Puolustusvoimat... - Virkasuhteen purkaminen Asia 99/2004: Virkasuhteen purkaminen 1113512400000
Lyhennelmä Viraston ylijohtaja päätti 30.7.2004 purkaa A:n virkasuhteen 30.7.2004 lukien. A on nimitetty virkasuhteeseen suunnittelijaksi. Koeaika on ollut 1.2. - 31.7.2004. Virkasuhteen purkamisen perusteena on ollut, ettei A ole kyennyt kehittymään toimessaan sen vaatimalla tavalla. Myös töiden organisoimisessa on ollut ongelmia. A on kiistatta hoitanut informaatikon tehtävänsä virastossa moitteettomasti. Organisaatiomuutoksen yhteydessä A on nimitetty suunnittelijaksi kuuden kuukauden koeajalla. Tänä aikana A:n esimiehet ovat tulleet siihen tulokseen, ettei A ole hänen avukseen annetusta lisätyövoimasta huolimatta kyennyt selviytymään tehtävistään siten, että hän olisi riittävästi pystynyt keskittymään olennaiseen ja kehittymään tehtävissään. A:n esimies- ja yhteistyötaidoista on esitetty palautetta. Vaikkakaan yksityiskohtaista selvitystä työtehtävistä, joista A ei ole selviytynyt tai siitä, millä konkreettisella tavalla puutteet hänen esimiestaidoissaan ovat näkyneet, ei ole esitetty, virastolla on, ottaen huomioon virkasuhteen purkamiselle koeaikana asetetut edellytykset, ollut perusteet A:n virkasuhteen purkamiselle. Selvitystä siitä, että A:n virkasuhde olisi purettu virkamieslain 11 §:ssä mainituilla tai muilla epäasiallisilla perusteilla, ei ole esitetty. Oikaisuvaatimus hylättiin (7-2). Valtion_virkamiesL_10_§ Valtion_virkamiesL_11_§
Asia 99/2004: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Viraston ylijohtaja päätti 30.7.2004 purkaa A:n virkasuhteen 30.7.2004 lukien. A on nimitetty virkasuhteeseen suunnittelijaksi. Koeaika on ollut 1.2. - 31.7.2004. Virkasuhteen purkamisen... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 41/2004: Irtisanominen yksilöperusteella 1108072800000
Lyhennelmä Merivoimien esikunta on päätöksellään 12.3.2004 irtisanonut A:n opistoupseerin virasta. Päätöksen perusteena olivat A:n perusteettomat poissaolot töistä. A on ajalla 15.1.2002 - 5.5.2003 ollut poissa työpaikaltaan yhteensä 43 päivää. Hovioikeus on tuominnut A:n palvelusrikkomuksista sakkorangaistukseen. A:lle on tuomion jälkeen annettu mahdollisuus jatkaa opistoupseerin virassa ja häntä on kehotettu käyttäytymään virkamieheltä vaadittavalla tavalla. A on tästä huolimatta jälleen ollut aiheettomasti poissa palveluksesta 19. - 24.1. ja 4. - 6.2.2004. Lääkärinlausunnoissa ei ole todettu fyysistä tai psyykkistä sairautta, jonka nojalla A:ta olisi pidetty työkyvyttömänä. A on kuulemistilaisuudessa myöntänyt, että hänellä on ainakin ollut alkoholiongelma. A:n esittämistä sairauskertomuksista tai lääkärinlausunnoista ei ilmene sellaista fyysistä tai psyykkistä sairautta, jonka nojalla A olisi tullut irtisanomismenettelyn käynnistämisen sijasta ohjata työkykyarvioon. A on olemalla toistuvasti poissa palveluspaikaltaan esittämättä poissaololleen hyväksyttävää syytä laiminlyönyt virkavelvollisuutensa siten, että Merivoiminen esikunnalla on ollut erittäin painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_19_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom
Asia 41/2004: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Merivoimien esikunta on päätöksellään 12.3.2004 irtisanonut A:n opistoupseerin virasta. Päätöksen perusteena olivat A:n perusteettomat poissaolot töistä. A on ajalla 15.1.2002 - 5.5.2003... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 68/2005: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1160082000000
Lyhennelmä Pääesikunnan päätös 20.7.2005, jolla tutkija A on valtion virkamieslain 27 §:n nojalla irtisanottu siten, että hänen virkasuhteensa päättyy 1.2.2006 lukien. Ministeriö on päättänyt palvelukeskus X:n perustamisesta 1.1.2006 lukien. Tuolloin lakkaavat aluehallintotason esikunnissa useat muonituspäälliköiden, tutkijoiden ja suunnittelijoiden tehtävät. A:lle tarjottiin suunnittelijan tehtäviä perustettavassa palvelukeskuksessa siten, että hänet siirretään nykyisessä tutkijan virassa palvelukeskukseen Kuopioon. A on virkamieslain 27 §:n 3 momentissa mainituin tavoin ilmoittanut, ettei hän perustellusta syystä siirry työskentelemään uudelle palveluspaikkakunnalle. Pääesikunnalla on ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen peruste irtisanoa A:n virkasuhde. Selvitystä siitä, että irtisanomisperuste olisi alun perin ollut muu kuin tuotannolliset ja taloudelliset syyt tai että A olisi menettänyt oikeutensa irtisanomisuhan alaisena olevalle virkamiehelle tarjottaviin tukitoimiin, ei ole esitetty. Selvitystä siitä, että Pääesikunta olisi muutoinkaan laiminlyönyt tarjota A:lle muuta kuin Kuopioon sijoitettua virkaa, ei ole esitetty. Se, että suunnittelija B on nimitetty uudelleen aiempaan virkaansa Talousvarikossa, ei perusta A:lle oikeutta samaan menettelyyn. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_27_§ _1_mom_2_kohta
Asia 68/2005: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Pääesikunnan päätös 20.7.2005, jolla tutkija A on valtion virkamieslain 27 §:n nojalla irtisanottu siten, että hänen virkasuhteensa päättyy 1.2.2006 lukien. Ministeriö on päättänyt... - Virkasuhteen purkaminen Asia 78/2005: Virkasuhteen purkaminen 1144357200000
Lyhennelmä Virasto on purkanut A:n määräaikaisen virkasuhteen 20.9.2005 valtion virkamieslain 10 §:n 1 momentin perusteella. Nimittämiskirjan mukaan A on 4.8.2005 nimitetty virastoon määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalle 1.8.2005 - 7.4.2006. Viraston mukaan A:n koeajasta on sovittu työhaastattelussa 28.6.2005, minkä A on kiistänyt. Viraston vastineessa ei ole edes väitetty, että koeajasta olisi määrätty virkasuhteeseen nimitettäessä. A:lle annettuun nimittämiskirjaan ei ole tehty merkintää koeajasta. Virkamieslautakunta katsoo, että koeajasta ei ole määrätty valtion virkamieslain 10 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. A:n virkasuhteen purkamista ei ole myöskään tehty valtion virkamieslain 66 §:n 1 momentissa säädetyin tavoin kirjallisesti eikä häntä ole asiassa kuultu lainmukaisesti. Muutoksen hakemisesta aiheutuneita kuluja koskevan vaatimuksen osalta virkamieslautakunta toteaa, että oikaisuvaatimuksen käsittely virkamieslautakunnassa on hallintomenettelyä. Hallintomenettelyssä kukin vastaa omista kuluistaan. Päätös kumottiin ja A:n vaatimus muutoksenhakemisesta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta hylättiin. Valtion_virkamiesL_10_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_66_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom HallintoL_36_§ HallintoL_64_§ _1_mom Valtion_virkamiesA_43_§ _2_mom Päätös
Asia 78/2005: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Virasto on purkanut A:n määräaikaisen virkasuhteen 20.9.2005 valtion virkamieslain 10 §:n 1 momentin perusteella. Nimittämiskirjan mukaan A on 4.8.2005 nimitetty virastoon määräaikaiseen virkasuhteeseen... - Virkasuhteen purkaminen Asia 40/2005: Virkasuhteen purkaminen 1138312800000
Lyhennelmä Vankilan johtaja on 9.5.2005 päättänyt purkaa määräaikaisen nuoremman vartijan A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 33 §:n mukaisesti 1.6.2005 alkaen. Määräaikainen nuorempi vartija B oli aamulla 6.5.2005 ottanut yhteyttä vartiopäällikkö C:hen ja valittanut tälle A:n asiattomasta käyttäytymisestä ja jopa väkivallalla uhkaamisesta. B:tä ja A:ta kuultiin samana päivänä. B on kertonut, että A on soittanut kahdesti ja uhannut häntä väkivallalla, jos hän ei suostu valvontapaikan vaihtamiseen. A on kertonut soittaneensa vain kerran. Hän on myöntänyt olleensa kiihtynyt ja sanoneensa asiastaan kovalla tavalla mutta kiistänyt uhanneensa B:tä väkivallalla. Varsinaisista tapahtumista 6.5.2005 on olemassa ainoastaan nämä molempien osapuolten erilaiset kertomukset. Näiden selvitysten perusteella ei voida todeta, että A olisi uhannut B:tä tai muutoinkaan käyttäytynyt tätä kohtaan sillä tavalla, että A:n voitaisiin katsoa valtion virkamieslain 33 §:ssä tarkoitetulla tavalla törkeästi rikkoneen tai laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan. Vankilan johtajalla ei ole ollut perusteita A:n virkasuhteen purkamiseen. Päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_33_§ Päätös
Asia 40/2005: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Vankilan johtaja on 9.5.2005 päättänyt purkaa määräaikaisen nuoremman vartijan A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 33 §:n mukaisesti 1.6.2005 alkaen. Määräaikainen nuorempi vartija B oli... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 86/2003: Irtisanominen yksilöperusteella 1081285200000
Lyhennelmä A:n virkasuhde irtisanottiin 25.9.2003 annetulla päätöksellä päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Päätöksen perusteluna oli, että A on laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan jättämällä anomatta lomaa ennen poissaoloa 29.8.2003 vastoin piiripäällikön 4.11.2002 antamaa määräystä, rikkonut virkavelvollisuuksiaan tulostamalla virkatehtäviin kuulumattomia piirtoheitinkalvoja 22.8.2003 vastoin piiripäällikön 20.12.2002 antamaa määräystä ja laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan olemalla luvatta pois työstä 1.9.2003 kello 8.41 - 9.21 ja 13.30 - 16.15. A:n poissaoloja ja työajan käyttöä on jouduttu selvittämään kymmenen kertaa vuosien 1999 - 2003 aikana. Työnantaja katsoi, että A toistuvasti laiminlyö velvollisuuttaan suorittaa virkatehtävät viivytyksettä ja rikkoo työnjohto- ja valvontamääräyksiä. A on kiistatta jättänyt hakematta lomaa 29.8.2003. A on toiminut mainitun määräyksen vastaisesti mutta jättänyt lomahakemuksen heti seuraavana maanantaina palattuaan töihin. Kyse on varsin vähäisestä virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta, jota ei voida pitää erityisen painavana syynä virkasuhteen irtisanomiseen. Piirtoheitinkalvojen tulostamista 22.8.2003 koskevassa asiassa ottaen huomioon sen, että erilaisten luentojen ja esitysten pitäminen on osa A:n normaaleja virkatehtäviä ja hän on pitkään työsuojelupiirin tuella ja suostumuksella luennoinut työsuojeluasioista sekä virka-ajalla että sen ulkopuolella, piirtoheitinkalvojen tulostaminen vaikkakin vastoin piiripäällikön määräystä ei ole teko, jonka nojalla A:n virkasuhde olisi voitu irtisanoa. A on 1.9.2003 ollut syyttäjän nimeämänä todistajana käräjäoikeudessa. Varoituksen mukaan hän on ollut poissa työpaikaltaan osan päivää, mutta pidempään kuin todistajana toimiminen olisi välttämättä edellyttänyt. Epäselväksi jää, onko kyse miltään osin aiheettomasta poissaolosta vaan korkeintaan työaikaseurannan vähäisestä laiminlyönnistä. Irtisanomista ei ole voitu toimittaa tälläkään perusteella. A:lle on 9.12.1999 annettu huomautus ja 15.8.2001 kirjallinen varoitus selvittämättömistä poissaoloista. Saadun selvityksen mukaan A ei ole aina noudattanut piiripäällikön ohjeita ja määräyksiä työajoista ja poissaolojen ilmoittamisesta. Tapahtumia 25.9.2003 ja 1.9.2003 ei kuitenkaan voida pitää erityisen painavana syynä virkasuhteen irtisanomiseen. Näiden ja muiden irtisanomispäätöksessä esitettyjen tekojen ei myöskään kokonaisharkinnan nojalla voida katsoa muodostavan erityisen painavaa syytä, jonka nojalla A:n virkasuhde olisi voitu irtisanoa. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom
Asia 86/2003: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä A:n virkasuhde irtisanottiin 25.9.2003 annetulla päätöksellä päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Päätöksen perusteluna oli, että A on laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 28/2007: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1200607200000
Lyhennelmä Korkeakoulun 22.2.2007 tekemä päätös, jolla korkeakoulu on valtion virkamieslain 27 §:n nojalla irtisanonut toimistosihteeri A:n. Päätöksen mukaan A:n pääasiallisiin tehtäviin kuuluvat mapitustyöt ja kirjanpitoyksikön postinjakotehtävät lukuun ottamatta muistiotositteita ovat loppuneet paperittomaan osto- sekä matkalaskujen käsittelyyn siirtymisen vuoksi. Korkeakoulun mukaan A:lle kehitetty kiertävä toimenkuva on ollut väliaikainen ratkaisu siihen, että hänelle on voitu maksaa kokoaikainen palkka. Hänelle on pyritty osoittamaan muita työtehtäviä, koska muutoin A:n työtehtävät olisivat loppuneet jo aikaisemmin. Korkeakoulun mukaan A:lla on vähän työtehtäviä. Lisäksi hänen työskentelyssään on ilmennyt ongelmia. A:lle on toistuvasti suullisesti huomautettu töiden asianmukaisesta hoitamisesta. Korkeakoulu on katsonut, ettei A:lla ole minkäänlaista ammattitaitoa, jota korkeakoulussa voitaisiin hyödyntää. A:lle on pyritty löytämään yksinkertaisia tehtäviä kartoittamalla tilannetta osastojen hallintopäälliköiden kesken. Sopivia tehtäviä ei ole ollut tarjolla. A:n ammattitaito, kyky, koulutus ja aikaisemmat työtehtävät ja niiden suoriutumisesta esitetty edellä todettu selvitys huomioon ottaen asiassa ei ole ilmennyt, että korkeakoulussa olisi sellaisia tehtäviä, joihin A voitaisiin ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella kouluttaa. Edellä lausutun perusteella virkamieslautakunta katsoo, että korkeakoulun mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi ovat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Korkeakoulu on voinut irtisanoa A:n virkasuhteen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_27_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_27_§ _4_mom
Asia 28/2007: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Korkeakoulun 22.2.2007 tekemä päätös, jolla korkeakoulu on valtion virkamieslain 27 §:n nojalla irtisanonut toimistosihteeri A:n. Päätöksen mukaan A:n pääasiallisiin tehtäviin kuuluvat... - Virkasuhteen purkaminen Asia 83/2004: Virkasuhteen purkaminen 1114722000000
Lyhennelmä Rajavartiosto on 18.6.2004 päättänyt purkaa A:n rajavartiolaitoksen kiinteistötyöntekijän virkasuhteen koeaikana valtion virkamieslain 10 §:n 1 momentin perusteella 22.6.2004 lukien. Päätöksen mukaan A:n epäillään syyllistyneen 23.5.2004 todennäköisin syin aseella tapahtuneeseen laittomaan uhkaukseen. Virkamieslautakunta toteaa, että rajavartiostolla on käytettävissä olleen esitutkinta-aineiston perusteella ollut riittävät perusteet arvioida, että A ei käyttäytymisensä johdosta ole sopiva kysymyksessä olevaan virkasuhteeseen. Tämä on myös riittävä asiallinen peruste virkasuhteen purkamiseen koeaikana. Asiassa on myöhemmin ilmennyt, että A on kysymyksessä olevien tapahtumien johdosta käräjäoikeudessa tuomittu rangaistukseen muun ohessa laittomasta uhkauksesta. Tuomio ei ole lainvoimainen. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_10_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom
Asia 83/2004: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Rajavartiosto on 18.6.2004 päättänyt purkaa A:n rajavartiolaitoksen kiinteistötyöntekijän virkasuhteen koeaikana valtion virkamieslain 10 §:n 1 momentin perusteella 22.6.2004 lukien.... - Korvausvaatimus Asia 7/2007: Korvausvaatimus 1197583200000
Lyhennelmä Yliopiston täydennyskoulutuskeskus on ajanjaksolla 20.9.1999 - 31.7.2006 nimittänyt A:n kahdeksaan peräkkäiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen kurssisihteerin tehtäviin. Nimittämiskirjojen mukaan määräaikaisuuden perusteena on ollut työn luonne. Täydennyskoulutuskeskuksen toiminnalle on tyypillistä koulutusprojektien ajoittainen vaihtuminen esimerkiksi muuttuviin koulutustarpeisiin tai rahoitukseen liittyvistä syistä. A:n hoitamien, tavanomaisina kurssisihteerin tehtävinä pidettävien työtehtävien liittyminen täydennyskoulutuksen eri projekteihin ei siten vielä osoita, että työ olisi ollut luonteeltaan määräaikaista. A on ennen äitiyslomalle jäämistään hoitanut kurssisihteerin tehtäviä yhtäjaksoisesti noin neljä vuotta. Hänet on vuoden 2003 lopussa päättyneen nimityksen jälkeenkin nimitetty kurssisihteerin tehtäviin yhtäjaksoisesti yhteensä yli kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Asiassa ei siten voida pitää uskottavana, että kyse olisi ollut ajoittaisesta määräaikaisesta lisätyövoiman tarpeesta. Asiassa ei edellä sanottu huomioon ottaen ole ilmennyt, että täydennyskoulutuskeskuksella olisi ollut työn luonteeseen tai viraston toimintaan liittyvää perusteltua syytä nimittää A toistuvasti peräkkäin määräaikaiseen virkasuhteeseen. Kyse ei myöskään ole ollut sijaisuudesta, avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikaisesta järjestämisestä tai harjoittelusta. Nimittämiselle määräaikaisiin virkasuhteisiin ei siten ole ollut valtion virkamieslaissa säädettyä perustetta. Edellä lausutuilla perusteilla ja kun A:ta ei ole enää 31.7.2006 päättyneen virkasuhteen jälkeen nimitetty viraston virkamieheksi, A:lla on oikeus hakemaansa korvaukseen. Korvauksen määrää arvioitaessa on otettu huomioon palvelussuhteen kesto. Virkamieslautakunta, vaatimukset enemmälti hyläten, määrää yliopiston maksamaan A:lle 10 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (5-2). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 7/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Yliopiston täydennyskoulutuskeskus on ajanjaksolla 20.9.1999 - 31.7.2006 nimittänyt A:n kahdeksaan peräkkäiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen kurssisihteerin tehtäviin. Nimittämiskirjojen... - Korvausvaatimus Asia 4/2007: Korvausvaatimus 1192136400000
Lyhennelmä A on työskennellyt yliopiston koulutus- ja tutkimuspalveluissa suunnittelijana ja projektipäällikkönä ajalla 16.8.1999 - 31.12.2006. A on nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin yhtäjaksoisesti peräkkäin yhteensä 14 eri nimityksellä. Nimitykset ajalla 16.8.1999 - 31.12.2000 Nimityspäätöksissä ei ole näiden nimitysten osalta mainittu määräaikaisuuden perustetta. Yliopiston mukaan A on toiminut vuonna 1999 harjoitteluluontoisesti eri projekteissa ja vuonna 2000 määräaikaisissa projektitehtävissä. Nimitysten määräaikaisuuden perusteena ei voi olla yksinomaan tehtävien liittyminen tarkemmin määrittelemättömiin eri projekteihin. A:n nimitysten määräaikaisuudelle ei viiden ensimmäisen nimityksen osalta ole esitetty virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettua perustetta. A:lla on siten palvelussuhteen yliopistoon päättyessä oikeus virkamieslain 56 §:n mukaiseen korvaukseen ajalla 16.8.1999 - 31.12.2000 tehtyjen määräaikaisten nimitysten perusteella. Nimitykset ajalla 1.1.2001 - 31.12.2006 A on työskennellyt kyseisenä aikana suunnittelijana ja myöhemmin projektipäällikkönä ainakin osittain EU-rahoitteisissa rakennerahastoprojekteissa. A on työskennellyt selkeästi rajatuissa projekteissa, joihin on saatu rahoituspäätökset vuosittain tai muutoin määrätyksi ajaksi. A:n työtehtävät ovat päättyneet projektien ja EU-rahoituksen päättyessä. Näissä olosuhteissa, kun on ollut kyse EU-rahoitteisista projekteista, A:n tehtävät ovat olleet luonteeltaan määräaikaisia ja yliopistolla on siten ollut perusteet nimittää A tutkijan ja projektipäällikön virkoihin määräajaksi. A:lla ei siten ole ajalla 1.1.2000 - 31.12.2006 tehtyjen nimitysten perusteella oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta velvoittaa yliopiston maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 4/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on työskennellyt yliopiston koulutus- ja tutkimuspalveluissa suunnittelijana ja projektipäällikkönä ajalla 16.8.1999 - 31.12.2006. A on nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin yhtäjaksoisesti... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 77/2007: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1203026400000
Lyhennelmä Viraston päätös 26.6.2007, jolla tutkimusmestari A:n virkasuhde on irtisanottu valtion virkamieslain 27 §:n perusteella. Valtio on päättänyt rationalisointihyötyjen saamiseksi keskittää maa- ja vesialueidensa hallinnan X:lle. Tämän seurauksena viraston hallinnassa olevat tutkimus- ja opetusmetsät siirretään X:n hallintaan vuoden 2008 alusta lukien ja samalla alueiden hoitoon liittyvät työtehtävät siirtyvät X:lle. Virasto on tarjonnut A:lle irtisanomisen välttämiseksi henkilön valmiuksiin mahdollisimman hyvin soveltuvia tehtäviä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa X:n palveluksessa nykyisin palkkaeduin. X antaa tarvittaessa siirtyville ammatillista lisäkoulutusta. A on kieltäytynyt tarjotusta työstä. Virasto on virkamieslautakunnalle A:n oikaisuvaatimuksen johdosta antamassaan lisäselvityksessä ilmoittanut A:n siirtyneen X:n palvelukseen 1.1.2008 lukien ja sopineen uuden työnantajansa kanssa eläkkeelle jäämisestä maaliskuussa 2008. A ei ole oikaisuvaatimuksessaan väittänyt eikä muutoinkaan käy ilmi, etteivät hänen osaltaan tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota hänelle tehtäviä suoritettaviksi ole olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet tutkimusmetsätehtävien loppumisen myötä. A ei ole myöskään esittänyt, että hänet olisi voitu sijoittaa uudelleen virastossa taikka kouluttaa uusiin tehtäviin. Virkamieslain 27 §:ssä säädetyt edellytyksen A:n irtisanomiseksi ovat olleet olemassa. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_27_§
Asia 77/2007: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Viraston päätös 26.6.2007, jolla tutkimusmestari A:n virkasuhde on irtisanottu valtion virkamieslain 27 §:n perusteella. Valtio on päättänyt rationalisointihyötyjen saamiseksi keskittää... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 60/2006: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1181250000000
Lyhennelmä Pääesikunnan 20.6.2006 tekemä päätös, jolla A on valtion virkamieslain 27 §:n perusteella irtisanottu siten, että hänen virkasuhteensa päättyi 1.1.2007 lukien. Ministeriö on 22.6.2005 päättänyt uuden keskuksen perustamisesta 1.1.2007 alkaen. A:n työtehtävät aikaisemmassa yksikössä ovat puolustusvoimien organisaatiomuutoksen vuoksi päättyneet. A ei ole kiistänyt, että hänelle on tarjottu aikaisempia vastaavia ja sinällään hänelle sopivia asentajan työtehtäviä uuden organisaation henkilöstökokoonpanossa. A on kuitenkin kieltäytynyt uudesta työtehtävästä, koska tämä olisi työmatkojen pituuden vuoksi edellyttänyt muuttoa pois kotipaikkakunnalta. Asiassa ei ole ilmennyt, että uusien tehtävien tarjoaminen A:lle tai vapaana olevan tehtävän kohdentaminen A:n asemesta toiselle vastaavan yhteistoimintamenettelyn kohteena olevalle henkilölle olisi perustunut epäasiallisiin tai syrjiviin syihin. Edellä lausutun perusteella virkamieslautakunta katsoo, että pääesikunnalla on ollut laissa tarkoitetut perusteet irtisanoa A:n virkasuhde. Oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_27_§ Päätös
Asia 60/2006: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Pääesikunnan 20.6.2006 tekemä päätös, jolla A on valtion virkamieslain 27 §:n perusteella irtisanottu siten, että hänen virkasuhteensa päättyi 1.1.2007 lukien. Ministeriö on 22.6.2005 päättänyt... - Korvausvaatimus Asia 52/2007: Korvausvaatimus 1204236000000
Lyhennelmä A on työskennellyt korkeakoulun medialaboratorio-osastolla yhtäjaksoisesti 1.1.2004 lukien 31.12.2006 saakka. Hänet on nimitetty vanhemman tutkijan määräaikaisiin virkasuhteisiin neljällä eri nimittämiskirjalla ajoille 1.1. - 30.6.2004, 1.7. - 31.12.2004, 1.1. - 31.12.2005 ja 1.1. - 31.12.2006. Nimityksiä koskevissa esityksissä on määräaikaisuuden perusteeksi mainittu työn luonne ja kahdessa ensimmäisessä lisäksi projektin kesto ja neljännessä projektityö jatkuu, lisärahoitus myönnetty. A on työskennellyt useissa eri projekteissa. Hänen tehtävänsä kussakin projektissa ovat pysyneet samoina. A on nimitetty ajalle 1.1. - 31.5.2004 koeajaksi. Tämän vuoksi ja vaikka koeaikaa ei ole nimittämiskirjaan merkitty, on määräaikaisuuden perustetta pidettävä lainmukaisena. Tämän jälkeen on A:n nimittämistä kolmella eri nimittämiskirjalla määräaikaiseen virkasuhteeseen perusteltu työn luonteella, eli A:n palkkaamisella määräaikaisiin projekteihin tarkoituksena saada niihin A:n osaamisen kautta yhteiskuntatieteellinen näkökulma. Vastineen mukaan yhteistyön jatkamisen kannalta ongelmaksi tuli se, ettei A:lla ollut riittävästi osaamista designistä ja ohjelmasuunnittelusta. Kun kuitenkin otetaan huomioon A:n tehtävistä esitetty selvitys, lienee selvää, että A oli tarkoitus palkata muihinkin kuin yksittäisiin projekteihin liittyviin tehtäviin. Vastineessa on nimenomaan todettu, että tarkoituksena oli hyödyntää hänen tohtorin opintojaan myös muissa toiminnoissa. A:n mukaan hänellä ei ollut sopimusta tietystä tehtävästä tai eri projekteista, vaan töistä sovittiin sitä mukaan kuin niitä tuli. Edellä esitetyn perusteella ja vaikka myöhemmin oli todettu, ettei A:n osaamisesta ja työskentelystä ollut saatu toivottua tulosta, määräaikaisia nimityksiä ajoille 1.6. - 31.12.2004, 1.1. - 31.12.2005 ja 1.1. - 31.12.2006 ei voida perustella sillä, että A:n tehtävät oli liitetty eri projekteihin ja niiden rahoituksiin. Määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta arvioitaessa ei ole merkitystä myöskään sillä, että syksyllä 2006 päätettiin muuttaa tutkimustyön painotusta siten, ettei A:n erityisosaamista enää tarvittu kokopäiväisesti. Korkeakoululla ei ole näiden nimitysten osalta ollut virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettua perusteita nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin. Näin ollen ja kun A:ta ei enää 31.12.2006 päättyneen virkasuhteen jälkeen nimitetty, A:lla on oikeus saada korvausta virkamieslain 56 §:n perusteella. Korvauksen määrää arvioitaessa on otettu huomioon A:n ikä ja hänen palvelussuhteensa kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä. Korkeakoulu velvoitetaan maksamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Hakemus hylätään enemmälti (7-2). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_50_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 52/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on työskennellyt korkeakoulun medialaboratorio-osastolla yhtäjaksoisesti 1.1.2004 lukien 31.12.2006 saakka. Hänet on nimitetty vanhemman tutkijan määräaikaisiin virkasuhteisiin neljällä... - Korvausvaatimus Asia 40/2007: Korvausvaatimus 1208466000000
Lyhennelmä A on nimitetty viraston koulutussihteeriksi määräaikaisiin virkasuhteisiin ajoille 3.4. - 2.10.2006 ja 3.10.2006 - 31.3.2007, eli yhteensä noin vuodeksi. Viranhakuilmoituksessa ja virkasuhteen alkaessa hänelle ilmoitettiin, että koulutussihteerin tehtävä pyrittäisiin vakinaistamaan syksyllä 2006. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, eikä työnantaja antanut vakinaistamisen peruuntumiseen selkeää vastausta. Viraston mukaan A on otettu määräaikaiseen virkasuhteeseen koulutussihteeriksi keväällä 2006 tilanteessa, jossa virastolla on ollut tilapäinen tarve tukipalvelutehtävien hoitamiseksi. Työvoiman tarve on jatkunut vielä syksyllä 2006, joten hänen virkasuhdettaan on tuolloin jatkettu. Keskuksen perusvalmennusten määrä on kuitenkin vähentynyt pysyvästi puoleen ja jatkovalmennusten järjestelyvastuu on siirtynyt keskuksesta aluevastaaville, minkä vuoksi koulutussihteerin viran tarpeellisuutta on selvitetty syksyllä 2006. Keskuksen mukaan koulutussihteerin viran tehtävät ovat vuonna 2007 merkittävästi vähentyneet ja vastaavasti muut toimistotehtävät ovat pysyvästi lisääntyneet. A:n virkasuhteen aikana osa koulutussihteerin tehtävistä on siirretty toimistosihteerin virkaan kuuluviksi ja pöytäkirjasihteerinä toimiminen on siirretty kiertäväksi tehtäväksi. A:n virkasuhteen päätyttyä koulutussihteerin jäljellä olevat tehtävät on keskuksen mukaan hoidettu keskuksen henkilöstön toimesta muiden töiden ohella. A:n väitettä siitä, että koulutussihteerin tehtävät ovat olleet pysyviä, tukee viranhakuilmoituksessa ollut maininta, jonka mukaan virka pyritään vakinaistamaan. Virasto on kuitenkin esittänyt selvitystä siitä, että keskuksen järjestämät valmennukset ovat A:n virkasuhteen aikana merkittävästi ja pysyvästi vähentyneet ja että koulutussihteerin tehtävät ovat vastaavasti vähentyneet. Mainitut seikat huomioon ottaen virkamieslautakunta katsoo, että virastolla on ollut oikeus nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:lla ei näin ollen ole oikeutta hakemaansa korvaukseen. Korvausvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 40/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on nimitetty viraston koulutussihteeriksi määräaikaisiin virkasuhteisiin ajoille 3.4. - 2.10.2006 ja 3.10.2006 - 31.3.2007, eli yhteensä noin vuodeksi. Viranhakuilmoituksessa ja virkasuhteen... - Korvausvaatimus Asia 29/2007: Korvausvaatimus 1197583200000
Lyhennelmä A on työskennellyt amanuenssina, opintokoordinaattorina ja koordinaattorina yhtäjaksoisesti ajanjaksolla 1.11.1999 - 31.12.2006 13 eripituisessa määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n ensimmäisen nimityksen amanuenssiksi perusteena on ollut sijaisuus. Nimitykselle 1 on siten ollut laissa tarkoitettu peruste. Korkeakoulussa on sijaisuuden kesällä 2000 vielä jatkuessa tullut vireille amanuenssin viran muuttaminen koordinaattorin viraksi, mihin on liittynyt myös viran tehtävien tarkentaminen. Muutos on tehty vuoden 2001 alkuun mennessä ja virantäyttömenettelyyn on tämän jälkeen ryhdytty. A:n sijaisuutta seuraavan kahden nimityksen koordinaattoriksi ja amanuenssiksi perusteena on näin ollen ollut suunniteltu virkajärjestely ja näitä seuraavien kolmen nimityksen koordinaattoriksi perusteena avoinna olleen viran tehtävien väliaikainen hoitaminen. Nimityksille 2 - 6 on siten ollut laissa tarkoitettu peruste. Kelpoisuusvaatimuksena koordinaattorin virkaan on ollut soveltuva korkeakoulututkinto ja riittävä työkokemus. A on suorittanut alemman korkeakoulututkinnon vasta viran hakuajan päättymisen jälkeen eikä siten ole täyttänyt kelpoisuusvaatimuksia. Korkeakoulun on katsoessaan, ettei virkaan ole ollut kelpoisuusvaatimuksia täyttäviä hakijoita, tullut järjestää viran tehtävien väliaikainen hoitaminen kunnes virka saadaan asianmukaisesti täytetyksi. Viran tehtävien väliaikaisena hoitamiseen liittyvänä järjestelynä ei kuitenkaan voida pitää sitä, että A on uuteen virantäyttömenettelyyn ryhtymättä nimitetty hoitamaan virkaa yhtäjaksoisesti kolmen vuoden määräajaksi. Nimitykselle 7 ei siten ole ollut laissa säädettyä perustetta. Ministeriö on antanut kahdesti osastoa koskevan virantäyttökiellon. Koordinaattorin virka on keväällä 2005 muutettu amanuenssin viraksi. Viran täyttöön on osastosta itsestään johtuen voitu kuitenkin ryhtyä vasta yli vuotta myöhemmin. Virka on täytetty vuoden 2007 alusta lukien. Korkeakoululla on itsehallintoon perustuva asema suhteessa ministeriöön virkoja täytettäessä. Ministeriön virantäyttökielloilla ei yksinään ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, onko määräaikaisuudelle ollut laissa tarkoitettu peruste. Amanuenssin viran täyttämiseen ryhtymisen viivästyminen korkeakoulun sisäisistä ristiriidoista johtuen ei ole sellainen seikka, joka voitaisiin ottaa huomioon arvioitaessa yksittäisen virkamiehen virkasuhteiden laillisuutta. Edellä kuvatuissa oloissa korkeakoululla ei ole ollut laissa tarkoitettua perustetta nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin myöskään 31.8.2004 jälkeen. Määräaikaisille virkasuhteille 8 - 13 ei siten ole ollut laissa tarkoitettua perustetta. Edellä lausutuilla perusteilla ja kun A:ta ei ole enää 31.12.2006 päättyneen virkasuhteen jälkeen nimitetty viraston virkamieheksi, A:lla on oikeus hakemaansa korvaukseen 1.9.2001 alkaneen ja sitä seuranneiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta. Korvauksen määrää arvioitaessa on otettu huomioon edellä todetut olosuhteet kokonaisuudessaan. Virkamieslautakunta, vaatimuksen enemmälti hyläten, määrää korkeakoulun maksamaan A:lle 10 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (7-1). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 29/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on työskennellyt amanuenssina, opintokoordinaattorina ja koordinaattorina yhtäjaksoisesti ajanjaksolla 1.11.1999 - 31.12.2006 13 eripituisessa määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n... - Korvausvaatimus Asia 14/2007: Korvausvaatimus 1197583200000
Lyhennelmä A on työskennellyt tuottajana yhtäjaksoisesti ajanjaksolla 1.10.1999 - 31.12.2006 12 eripituisessa määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n nimityksissä 1 ja 2 on ollut kysymys toimimisesta tuottajan virkaan kuuluvia tehtäviä määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitettynä hoitaneen B:n sijaisena. Sillä, ettei A:ta nimitetty suoraan B:n sijaiseksi koko virkavapauden ajaksi ei ole merkitystä nimitysten lainmukaisuuden kannalta. Nimityksille on siten ollut laissa tarkoitettu peruste. Ajanjaksoa 1.9. - 31.12.2000 koskenut nimitys 3 on annettu tuottajan virkaan kuuluvien tehtävien väliaikaiseksi hoitamiseksi tilanteessa, jossa B:n virkasuhde oli päättymässä hänen ilmoitettuaan siirtyvänsä pysyvästi toisiin tehtäviin. Virasto ei kuitenkaan ole tuolloin ryhtynyt toimiin viran täyttämiseksi vakinaisesti vaan A on jatkanut tehtävän hoitamista aina vuoden 2006 loppuun asti nimitettynä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Viraston mukaan perusteena tälle on ollut henkilöstörakenteen ja osaston toiminnan uudelleen organisointia koskenut selvitystyö, mihin liittyen ministeriö oli kahdesti päättänyt osastoa koskevista virantäyttökielloista. Virastolla on itsehallintoon perustuva asema suhteessa ministeriöön virkoja täytettäessä. Ministeriön virantäyttökielloilla ei yksinään ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, onko määräaikaisuudelle ollut laissa tarkoitettu peruste. Henkilöstörakennetta koskeva ministeriön toimesta tehty selvitys on valmistunut jo vuonna 2000. Selvitykseen perustuvien muutosten toteuttaminen on kuitenkin kestänyt useita vuosia. Asiassa ei ole ilmennyt, että muutoksilla olisi ollut merkittävää vaikutusta tuottajan viran tehtäviin. Kun lisäksi otetaan huomioon, että tuottajan virka ei kuulu niihin yliopistoasetuksessa mainittuihin virkoihin, joiden täyttäminen on mahdollista ainoastaan määräajaksi, ei virastolla ole ollut laissa tarkoitettua perustetta nimittää A:ta määräaikaisin virkasuhteisiin enää nimityksen 2 jälkeen. Määräaikaisille virkasuhteille 3 - 12 ei siten ole ollut laissa tarkoitettua perustetta. Edellä lausutuilla perusteilla ja kun A:ta ei ole enää 31.12.2006 päättyneen virkasuhteen jälkeen nimitetty viraston virkamieheksi, A:lla on oikeus hakemaansa korvaukseen 1.9.2000 alkaneen ja sitä seuranneiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta. Korvauksen määrää arvioitaessa on otettu huomioon edellä todetut olosuhteet kokonaisuudessaan. Virkamieslautakunta, vaatimuksen enemmälti hyläten, määrää viraston maksamaan A:lle 10 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (5-3). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 14/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on työskennellyt tuottajana yhtäjaksoisesti ajanjaksolla 1.10.1999 - 31.12.2006 12 eripituisessa määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n nimityksissä 1 ja 2 on ollut kysymys toimimisesta... - Korvausvaatimus Asia 16/2007: Korvausvaatimus 1195768800000
Lyhennelmä A oli toiminut sosiaali- ja terveysministeriön palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa 19.6.2001 - 31.12.2006. A oli ensin toiminut toimistosihteerinä kesälomien sijaisena 19.6. - 19.8.2001 ja sen jälkeen osastosihteerin nimikkeellä viestintäsihteeri B:n sijaisena yhteensä seitsemällä peräkkäisellä nimityksellä 24.9.2001 - 3.9.2006. Sosiaali- ja terveysministeriöllä oli näiltä osin ollut lain mukainen peruste määräaikaisiin ja, B:n perhevapaista johtuneiden sijaisuuksien osalta, myös peräkkäisiin nimityksiin. A:lla ei ollut oikeutta korvaukseen sillä perusteella, ettei häntä ollut enää viestintäsihteeri B:n tehtävänkuvan muuttumisen jälkeen nimitetty B:n sijaiseksi tämän uuden äitiysloman ajaksi 4.9.2006 - 1.8.2007. Määräaikaisen nimityksen perusteeksi ajaksi 5.9. - 3.10.2006 oli nimittämiskirjaan merkitty sairauslomista aiheutunut töiden ruuhkautuminen. Virkamieslautakunnan mukaan A ei ollut esittänyt työvoiman lisätarpeen pysyvyydestä sellaista selvitystä, joka horjuttaisi nimittämiskirjan merkinnän paikkansapitävyyttä. A:n määräaikaisen nimityksen peruste 4.10. - 31.12.2006 oli ollut sairausloman sijaisuus. Sosiaali- ja terveysministeriöllä oli ollut lain mukainen peruste nimittää A myös näihin virkasuhteisiin määräajaksi, eikä A:lla täten ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. KHO:2008:2108 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 16/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli toiminut sosiaali- ja terveysministeriön palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa 19.6.2001 - 31.12.2006. A oli ensin toiminut toimistosihteerinä kesälomien sijaisena 19.6.... - Korvausvaatimus Asia 91/2006: Korvausvaatimus 1194559200000
Lyhennelmä A on nimitetty ministeriössä 1.9.2000 - 14.10.2006 eli noin kuuden vuoden aikana yhteensä kuuteen määräaikaiseen virkasuhteeseen päätoimiseksi sihteeriksi siten, että tehtävän nimike on 1.6.2006 lukien ollut hallitussihteeri. Ministeriön mukaan A:n sihteerin virkasuhteiden määräaikaisuuden perusteena on ollut toimikauden määräaikaisuus ja ne sihteerin asiantuntemukseen kohdistuvat vaatimukset, jotka ovat johtuneet alan lainsäädännön nopeasta kehittymisestä ja muutoksista toimintaympäristössä. Määräaikaisten virkasuhteiden perusteena on ministeriön mukaan ollut työn luonne. Ajalla 15.10. - 30.11.2003 A on nimitetty pääsihteerin määräaikaiseen virkasuhteeseen hoitamaan avoinna olevaa tehtävää hakumenettelyn aikana. Tältä osin virkasuhteen määräaikaisuudelle on ollut laissa tarkoitettu peruste. Tehtävät ovat lainsäädäntöön perustuvia pysyviä tehtäviä. Virkamieslautakunta katsoo, että sihteerin tehtävät ovat myös olleet pysyviä. Asettaminen tehtävään kolmen vuoden toimikaudeksi kerrallaan ei ole ollut sihteerinä toimivan virkamiehen tehtävien tai työn luonteen kannalta sellainen peruste, että se olisi oikeuttanut opetusministeriön nimittämään sihteerin määräaikaiseen virkasuhteeseen. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin sillä ministeriön esittämällä perusteella, että viran tehtävät ovat viran perustamiseen liittyen kesästä 2006 lukien muuttuneet, taikka muulla toimintaan liittyvällä perusteella. Virkamieslautakunta on korvauksen määrää arvioidessaan ottanut huomioon palvelussuhteen keston, A:n iän ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä. Ministeriö määrätään maksamaan A:lle 8 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Vaatimus hylätään enemmälti (7-1). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ TekijänoikeusL_55_§ TekijänoikeusA_18_§
Asia 91/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on nimitetty ministeriössä 1.9.2000 - 14.10.2006 eli noin kuuden vuoden aikana yhteensä kuuteen määräaikaiseen virkasuhteeseen päätoimiseksi sihteeriksi siten, että tehtävän nimike... - Korvausvaatimus Asia 53/2007: Korvausvaatimus 1204236000000
Lyhennelmä A on työskennellyt korkeakoulun medialaboratorio- osastolla yhtäjaksoisesti 4.5.2004 lukien 31.12.2006 saakka. Hänet on nimitetty projektipäällikön määräaikaisiin virkasuhteisiin kolmella eri nimittämiskirjalla ajoille 4.5. - 31.12.2004, 1.1. - 31.12.2005 ja 1.1. - 31.12.2006. Nimityksiä koskevissa esityksissä on määräaikaisuuden perusteeksi mainittu työn luonne sekä ensimmäisessä että viimeisessä esityksessä projektin rahoitus ja projektityön rahoituksen jatkuminen. A on työskennellyt projektipäällikkönä kolmessa eri projektissa A-, E- ja I-projekteissa. Hänen tehtävänsä kussakin projektissa ovat pysyneet samoina. Tutkimusryhmän tutkimusjohtaja oli alkuaan pyytänyt häntä hoitamaan rahoituksen saanutta noin kolme vuotta kestävää A-projektia, johon projektiin hänen tehtävänsä aluksi myös liittyivät. Näin ollen ja kun määräaikaisuuden perustetta on arvioitava kunkin nimittämishetken edellytysten ja olosuhteiden mukaan on ensimmäisen määräaikaisen nimityksen perusteena ollut laissa tarkoitettu työn luonne. Nimitystä ajalle 1.1. - 31.12.2005 tehtäessä A toimi sekä A-projektin että E-projektin projektipäällikkönä. A-projekti päättyi 30.11.2006 ja E-projektin oli tarkoitus päättyä samaan aikaan, mutta se sai myöhemmin jatkoaikaa 30.6.2007 saakka. Juuri näihin projekteihin oli tarvittu A:n yhteiskuntatieteellistä osaamista. A:n tehtäväkuva oli kuitenkin laajentunut ja laajeni edelleen käsittäen ainakin osaksi myös I-projektin. Tähän nähden, ja kun A:n työtehtävät ovat eri projekteista riippumatta pysyneet samankaltaisina, on kahden jälkimmäisen nimityksen perusteen lainmukaisuutta harkittaessa myös arvioitava sitä, onko tässä vaiheessa ollut tarkoitus hyödyntää A:n osaamista yleisesti tutkimusryhmässä ja samalla sen eri projekteissa. A on palkattu tutkimusryhmään, jotta hän toisi lisäarvoa arjen ymmärtämiseksi eri projektien tutkimustyössä ja samalla sovittautuisi yhteistyöhön design-, media- ja ohjelmasuunnittelijoiden kanssa. Näin ollen ja huolimatta siitä, että syksyllä 2006 havaittiin, ettei A:n osaamisesta ja työskentelystä saatu toivottua tulosta, määräaikaisia 16.11.2004 ja 4.11.2005 tehtyjä nimityksiä ajoille 1.1. - 31.12.2005 ja 1.1. - 31.12.2006 ei voida perustella sillä, että A:n tehtävät oli liitetty eri projekteihin ja niiden rahoituksiin. Määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta arvioitaessa ei ole merkitystä myöskään sillä, että syksyllä 2006 päätettiin muuttaa tutkimustyön painotusta siten, ettei A:n erityisosaamista enää tarvittu. Korkeakoululla ei ole näiden nimitysten osalta ollut virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettua perusteita nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin. Tämän vuoksi ja kun A:ta ei enää 31.12.2006 päättyneen virkasuhteen jälkeen nimitetty korkeakoulun medialaboratorio-osaston virkamieheksi, A:lla on oikeus saada korvausta virkamieslain 56 §:n perusteella. Korvauksen määrää arvioitaessa on otettu huomioon A:n ikä ja hänen palvelussuhteensa kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä. Korkeakoulu velvoitetaan maksamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Hakemus hylätään enemmälti (8-1). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_50_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 53/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on työskennellyt korkeakoulun medialaboratorio- osastolla yhtäjaksoisesti 4.5.2004 lukien 31.12.2006 saakka. Hänet on nimitetty projektipäällikön määräaikaisiin virkasuhteisiin kolmella... - Korvausvaatimus Asia 61/2007: Korvausvaatimus 1210280400000
Lyhennelmä A oli nimitetty korkeakoulun palvelukseen tutkijaksi ja suunnittelijaksi 1.9.2005 - 13.4.2007 yhteensä 10 eri määräyksellä. A oli 5.4.2007 allekirjoittanut ilmoituksen, jossa hän oli todennut irtisanoutuvansa 4.5.2007 lähtien. A oli saanut vakituisen työpaikan toisen työnantajan palveluksessa. A:n virkasuhde korkeakouluun ei edellä sanotun perusteella ollut päättynyt sen vuoksi, ettei häntä ollut enää nimitetty korkeakoulun virkamieheksi. A:lla ei siten ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. KHO:2009:1067 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 61/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty korkeakoulun palvelukseen tutkijaksi ja suunnittelijaksi 1.9.2005 - 13.4.2007 yhteensä 10 eri määräyksellä. A oli 5.4.2007 allekirjoittanut ilmoituksen, jossa hän oli... - Korvausvaatimus Asia 48/2007: Korvausvaatimus 1190926800000
Lyhennelmä Vahtimestari A oli työskennellyt konserniverokeskuksen palveluksessa neljässä määräaikaisissa virkasuhteissa 1.4.2000 - 31.12.2005 sekä myöhemmin 20.3. - 30.9.2006. A:n viimeinen määräaikainen virkasuhde oli päättynyt 30.9.2006. Korvausvaatimus oli esitetty virkamieslautakunnalle vasta 8.6.2007. Korvausvaatimusta ei ollut näin ollen esitetty laissa säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa. Virkamieslautakunta ei tutkinut valitusta. KHO:2008:1850 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 48/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Vahtimestari A oli työskennellyt konserniverokeskuksen palveluksessa neljässä määräaikaisissa virkasuhteissa 1.4.2000 - 31.12.2005 sekä myöhemmin 20.3. - 30.9.2006. A:n viimeinen... - Korvausvaatimus Asia 45/2007: Korvausvaatimus 1204236000000
Lyhennelmä A oli toiminut kauppakorkeakoulun palveluksessa 21.12.2000 ja 31.12.2006 välisen ajan yhteensä kuudella määräaikaisella nimityksellä. A:n työtehtävät olivat olleet pysyväisluonteisia kurssisihteerin tai opetuksen koordinaattorin tehtäviä. Myös kauppakorkeakoulu oli katsonut, että A:lle oli toistuvien määräaikaisten palvelussuhteiden kautta muodostunut vakinaisluonteinen palvelussuhde. Virkamieslautakunnan mukaan kauppakorkeakoululla ei ollut täten ollut oikeutta nimittää A:ta useisiin peräkkäisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Yksikkö, jossa A oli työskennellyt, oli lopettanut toimintansa vuoden 2006 lopussa, ja A:n aiemmin hoitamat tehtävät olivat loppuneet. A:lle oli palvelussuhteen jatkoksi tarjottu opintoasiainsihteerin sijaisuutta ajaksi 1.1. - 31.12.2007. Tarjottuun sijaisuuteen kuuluvat tehtävät olivat olleet vaativuustasoltaan alhaisempia kuin A:n aiemmat tehtävät, ja palkkaus oli ollut alhaisempi. A oli kieltäytynyt tarjotusta palvelussuhteesta. Virkamieslautakunta katsoi, että tilanteessa, jossa A:lle ei ollut voitu tarjota hänen entisiä tehtäviään, hänet oli kuitenkin yritetty työllistää tarjoamalla hänelle vuoden kestävää sijaisuutta. Vaikka oli selvää, että tarjotun työn vaativuus- ja palkkaustaso oli alhaisempi kuin A:n aiemmissa tehtävissä, A:n koulutus oli kuitenkin hakuilmoituksen mukaan ollut sijaisuuteen sopiva. Asiassa jäi epäselväksi, oliko kauppakorkeakoulu kertomallaan tavoin lisäksi tarjonnut A:lle mahdollisuutta palkantarkistukseen lisäämällä sijaisuuteen muita työtehtäviä. Asiaa kokonaisuutena arvioiden virkamieslautakunta katsoi, että A oli kieltäytymällä tarjotusta työstä aiheuttanut sen, ettei hänen virkasuhteensa ollut päättynyt sen vuoksi, ettei häntä ollut enää nimitetty kauppakorkeakoulun virkamieheksi. A:lla ei täten ollut oikeutta vaatimaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen (äänestys 6-3). KHO:2009:243 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 45/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli toiminut kauppakorkeakoulun palveluksessa 21.12.2000 ja 31.12.2006 välisen ajan yhteensä kuudella määräaikaisella nimityksellä. A:n työtehtävät olivat olleet pysyväisluonteisia... - Korvausvaatimus Asia 42/2007: Korvausvaatimus 1203026400000
Lyhennelmä Taideteollinen korkeakoulu oli nimittänyt A:n tutkijaksi määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 1.1. - 31.7.2004. Määräaikaisuuden perusteena oli ollut työn luonne. A oli tämän jälkeen nimitetty tutkijaksi vielä ajanjaksoiksi 1.8. - 31.12.2004 ja 1.1.2005 - 31.12.2006. Määräaikaisuuden perusteena nimittämiskirjoissa oli näiltä osin ollut työn liittyminen projektiin. Kyseiselle projektille oli myönnetty Suomen Akatemian rahoitus vuoden 2006 loppuun saakka. A:n tehtäviin oli samalla kuulunut mahdollisuus harjoittaa jatko-opintoja. A:n tehtävät olivat pääasiassa liittyneet ulkopuolisen rahoituksen turvin toteutettuun hankkeeseen ja sisältäneet muun ohella jatko-opintojen suorittamista. Hanke oli ollut kestoltaan rajattu. A:n nimityksille tutkijaksi määräaikaisiin virkasuhteisiin oli edellä sanottu huomioon ottaen ollut laissa tarkoitettu työn luonteeseen liittyvä perusteltu syy. Lisäksi A oli huolimatta siitä, että nimitykset oli tehty kolmessa osassa, tullut nimitetyksi tutkijaksi hankkeeseen koko sen keston ajaksi. Asiassa ei tältäkään osin ollut menetelty nimityksiä tehtäessä voimassa olleen virkamieslain vastaisesti. A:lla ei täten ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. KHO:2009:4 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 42/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Taideteollinen korkeakoulu oli nimittänyt A:n tutkijaksi määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 1.1. - 31.7.2004. Määräaikaisuuden perusteena oli ollut työn luonne. A oli tämän jälkeen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 69/1999: Irtisanominen kollektiiviperusteella 975448800000
Lyhennelmä Pääesikunta oli irtisanonut sairaanhoitaja A:n 5.7.1999 tekemällään päätöksellä. Sotilassairaala, jossa A oli työskennellyt, oli päätetty 18.6.1999 lakkauttaa 31.12.1999. Asiassa ei ollut väitettykään, ettei irtisanomiselle olisi ollut olemassa tuotannollisia ja taloudellisia edellytyksiä. Kysymys oli siitä, olisiko A voitu sijoittaa uudelleen puolustusvoimissa. Arvioitaessa puolustusvoimien velvollisuutta sijoittaa A uudelleen oli asiaan vaikuttavana seikkana otettava huomioon, että lukuisat irtisanomiset toimintojen vähentämistarkoituksessa ja eduskunnan hyväksymän valtioneuvoston puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaiset puolustusvoimien supistamisvelvoitteet olivat jo sinänsä heikentäneet puolustusvoimien mahdollisuuksia sijoittaa A uudelleen. A:ta ei ollut voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa puolustusvoimissa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Pääesikunnalla oli siten ollut laissa tarkoitettu oikeus A:n irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 5-3). KHO:2001:2724 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§ Valtion_virkamiesL_53_§
Asia 69/1999: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Pääesikunta oli irtisanonut sairaanhoitaja A:n 5.7.1999 tekemällään päätöksellä. Sotilassairaala, jossa A oli työskennellyt, oli päätetty 18.6.1999 lakkauttaa 31.12.1999. Asiassa... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 63/1999: Irtisanominen kollektiiviperusteella 975448800000
Lyhennelmä Pääesikunta oli irtisanonut toimistosihteeri A:n virkasuhteen 5.7.1999 tekemällään päätöksellä. Sotilassairaala, jossa A oli työskennellyt, oli 18.6.1999 päätetty lakkauttaa 31.12.1999. Kysymys oli siitä, olisiko A voitu sijoittaa uudelleen puolustusvoimissa. Arvioitaessa puolustusvoimien velvollisuutta sijoittaa A uudelleen oli asiaan vaikuttavana seikkana otettava huomioon se, että lukuisat irtisanomiset toimintojen vähentämistarkoituksessa ja eduskunnan hyväksymän valtioneuvoston puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaiset puolustusvoimien supistamisvelvoitteet olivat jo sinänsä heikentäneet puolustusvoimien mahdollisuuksia sijoittaa A uudelleen. A:ta ei ollut voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa puolustusvoimissa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Pääesikunnalla oli siten ollut laissa tarkoitettu oikeus A:n irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 5-3). KHO:2001:2727 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§ Valtion_virkamiesL_53_§
Asia 63/1999: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Pääesikunta oli irtisanonut toimistosihteeri A:n virkasuhteen 5.7.1999 tekemällään päätöksellä. Sotilassairaala, jossa A oli työskennellyt, oli 18.6.1999 päätetty lakkauttaa 31.12.1999.... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 64/2005: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1160082000000
Lyhennelmä Suunnittelija A:n virkasuhde oli irtisanottu 20.7.2005 annetulla päätöksellä 1.2.2006 lukien. Päätöksen perusteena oli ollut Puolustusvoimien Ruokahuollon Palvelukeskuksen perustaminen 1.2.2006 lukien. Tuolloin olivat lakanneet aluehallintotason esikunnissa myös A:n suunnittelijan tehtävät. Puolustusvoimat oli selvittänyt mahdollisuuksia sijoittaa ruokahuollon henkilöstöä muualle puolustusvoimiin, erityisesti perustettavaan Palvelukeskukseen, sekä mahdollisuuksia kouluttaa heitä uudelleen. A:lle oli tarjottu suunnittelijan tehtäviä Palvelukeskuksessa, mutta hän oli kieltäytynyt niistä. A oli 25.11.2005 nimitetty uudelleen vanhaan virkaansa 1.2.2006 alkaen. Virkamieslautakunnan mukaan A oli irtisanomisaikana nimitetty uudelleen entiseen virkaansa entisin ehdoin. Asiassa ei ollut väitettykään, ettei hän olisi hyväksynyt uutta nimitystä ja alkanut hoitaa virkaansa. Virkamieslautakunta katsoi, että näissä olosuhteissa A:lla ei enää ollut asiassa oikeussuojan tarvetta pelkästään sillä perusteella, etteivät uudet tehtävät olleet vastanneet hänen aiempia tehtäviään. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO2007:1435 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_28_§ _2_mom
Asia 64/2005: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Suunnittelija A:n virkasuhde oli irtisanottu 20.7.2005 annetulla päätöksellä 1.2.2006 lukien. Päätöksen perusteena oli ollut Puolustusvoimien Ruokahuollon Palvelukeskuksen perustaminen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 80/1999: Irtisanominen kollektiiviperusteella 975448800000
Lyhennelmä Pääesikunta oli irtisanonut apulaisosastonhoitaja A:n 5.7.1999 tekemällään päätöksellä. Sotilassairaala, jossa A oli työskennellyt, oli 18.6.1999 päätetty lakkauttaa 31.12.1999. Kysymys oli siitä, olisiko A voitu sijoittaa uudelleen puolustusvoimissa. Arvioitaessa puolustusvoimien velvollisuutta sijoittaa A uudelleen oli asiaan vaikuttavana seikkana otettava huomioon, että lukuisat irtisanomiset toimintojen vähentämistarkoituksessa ja eduskunnan hyväksymän valtioneuvoston puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaiset puolustusvoimien supistamisvelvoitteet olivat jo sinänsä heikentäneet puolustusvoimien mahdollisuuksia sijoittaa A uudelleen. A:ta ei ollut voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa puolustusvoimissa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Pääesikunnalla oli siten ollut laissa tarkoitettu oikeus A:n irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 5-3). KHO:2001:2722 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§ Valtion_virkamiesL_53_§
Asia 80/1999: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Pääesikunta oli irtisanonut apulaisosastonhoitaja A:n 5.7.1999 tekemällään päätöksellä. Sotilassairaala, jossa A oli työskennellyt, oli 18.6.1999 päätetty lakkauttaa 31.12.1999. Kysymys... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 78/1999: Irtisanominen kollektiiviperusteella 975448800000
Lyhennelmä Pääesikunta oli irtisanonut apuhoitaja A:n virkasuhteen 5.7.1999 tekemällään päätöksellä. Sotilassairaala, jossa A oli työskennellyt, oli 18.6.1999 päätetty lakkauttaa 31.12.1999. Asiassa ei ollut väitettykään, ettei irtisanomiselle olisi ollut olemassa taloudellisia ja tuotannollisia edellytyksiä. Kysymys oli siitä, olisiko A voitu sijoittaa uudelleen puolustusvoimissa. Arvioitaessa puolustusvoimien velvollisuutta sijoittaa A uudelleen oli asiaan vaikuttavana seikkana otettava huomioon se, että lukuisat irtisanomiset toimintojen vähentämistarkoituksessa ja eduskunnan hyväksymän valtioneuvoston puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaiset puolustusvoimien supistamisvelvoitteet olivat jo sinänsä heikentäneet puolustusvoimien mahdollisuuksia sijoittaa A uudelleen. A:ta ei ollut voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa puolustusvoimissa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Pääesikunnalla oli siten ollut laissa tarkoitettu oikeus A:n irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 5-3). KHO:2001:2725 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§ Valtion_virkamiesL_53_§
Asia 78/1999: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Pääesikunta oli irtisanonut apuhoitaja A:n virkasuhteen 5.7.1999 tekemällään päätöksellä. Sotilassairaala, jossa A oli työskennellyt, oli 18.6.1999 päätetty lakkauttaa 31.12.1999.... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 74/1999: Irtisanominen kollektiiviperusteella 975448800000
Lyhennelmä Pääesikunta oli irtisanonut apulaisosastonhoitaja A:n virkasuhteen 5.7.1999 tekemällään päätöksellä. Sotilassairaala, jossa A oli työskennellyt, oli 18.6.1999 päätetty lakkauttaa 31.12.1999. Asiassa ei ollut väitettykään, ettei irtisanomiselle olisi ollut olemassa taloudellisia ja tuotannollisia edellytyksiä. Kysymys oli siitä, olisiko A voitu sijoittaa uudelleen puolustusvoimissa. Arvioitaessa puolustusvoimien velvollisuutta sijoittaa A uudelleen oli asiaan vaikuttavana seikkana otettava huomioon se, että lukuisat irtisanomiset toimintojen vähentämistarkoituksessa ja eduskunnan hyväksymän valtioneuvoston puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaiset puolustusvoimien supistamisvelvoitteet olivat jo sinänsä heikentäneet puolustusvoimien mahdollisuuksia sijoittaa A uudelleen. A:ta ei ollut voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa puolustusvoimissa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Pääesikunnalla oli siten ollut laissa tarkoitettu oikeus A:n irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 5-3). KHO:2001:2723 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§ Valtion_virkamiesL_53_§
Asia 74/1999: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Pääesikunta oli irtisanonut apulaisosastonhoitaja A:n virkasuhteen 5.7.1999 tekemällään päätöksellä. Sotilassairaala, jossa A oli työskennellyt, oli 18.6.1999 päätetty lakkauttaa 31.12.1999.... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 61/2006: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1176411600000
Lyhennelmä Yliopisto oli irtisanonut talonmies A:n 30.6.2006 tekemällään päätöksellä 31.12.2006 lukien. A oli ollut nimitettynä yliopiston omistaman opetus- ja tutkimustilan talonmiehen virkaan vuodesta 1983 lukien. A oli irtisanottu, koska tilan peltoviljelystä ja karjataloudesta oli päätetty luopua ja yksikkö, jossa A oli työskennellyt, oli tämän johdosta lakannut. Yliopisto oli ennen irtisanomispäätöstä selvittänyt mahdollisuutta sijoittaa A uudelleen johonkin muuhun yksikköön. Virkamieslautakunnan käsityksen mukaan yliopiston selvitystä siitä, että yliopiston muu kuin metsänhoitotoiminta opetus- ja tutkimustilalla oli lakannut vuoden 2006 loppuun mennessä ja että tilan uusi vuokraaja oli ottanut vastuun tilan vesi-, lämpö- ja muiden järjestelmien toimivuudesta, oli pidettävä luotettavana. A ei ollut muutenkaan esittänyt sellaista selvitystä, joka olisi tukenut A:n väitettä siitä, että tilalla olisi edelleen ollut vuonna 2007 talonmiehen tehtäviä tai että hänen sijaansa oltaisiin oltu nimittämässä toinen henkilö. Näissä olosuhteissa, ja kun asiassa oli myös käsitelty ja selvitelty yliopiston mahdollisuutta A:n uudelleen sijoittamiseksi, yliopistolla oli ollut lain mukainen peruste irtisanoa A:n virkasuhde. Tätä seikkaa ei muuttanut toiseksi se, että tilalla jatkoivat metsänhoitoon liittyvissä tehtävissä virkasuhteessa ennestään olleet metsänjohtaja ja asentaja. Vaikka asiassa oli jäänyt epäselväksi, milloin irtisanomispäätös oli tosiasiassa annettu A:lle tiedoksi, ei irtisanomispäätöstä tullut kuitenkaan tämänkään johdosta kumota. Irtisanomispäätös oli tehty kirjallisesti, eikä laissa säädetty määräaikaa irtisanomisen tekemiselle. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2008:1508 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§ Valtion_virkamiesL_66_§
Asia 61/2006: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Yliopisto oli irtisanonut talonmies A:n 30.6.2006 tekemällään päätöksellä 31.12.2006 lukien. A oli ollut nimitettynä yliopiston omistaman opetus- ja tutkimustilan talonmiehen virkaan... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 43/2006: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1173391200000
Lyhennelmä Pääesikunta oli irtisanonut apuhoitaja A:n 26.4.2006 tekemällään päätöksellä 1.11.2006 lukien. Päätöksen perusteena oli ollut puolustusvoimien laaja lääkintähuollon kokonaisuudistus, johon liittyen oli 1.1.2006 perustettu Sotilaslääketieteen keskus ja muun ohessa Keskussotilassairaalan toiminta itsenäisenä joukko-osastona ja sairaalassa annettu erikoissairaanhoito olivat lakanneet. Puolustusvoimat oli siirtynyt hankkimaan tarvittavat erikoissairaanhoitopalvelut yleisen terveydenhuollon organisaatioilta. A oli työskennellyt keskussotilassairaalan yhteydessä toimineessa AMC -yksikössä, jonka toiminnat oli liitetty osaksi Sotilaslääketieteen keskusta. Pääesikunnan mukaan keskuksessa ei ollut vastaavia tehtäviä, joita A oli apuhoitajana tehnyt. Keskuksen tehtävät olisivat edellyttäneet sairaanhoitajan tasoista tutkintoa, joka A:lta oli puuttunut. Virkamieslautakunta katsoi esitetyn selvityksen perusteella, että pääesikunnan arvio siitä, että hoitajan tehtävät Sotilaslääketieteen keskuksessa olivat edellyttäneet sairaanhoitajan tutkinnon tasoista tutkintoa, oli ollut perusteltu. Pääesikunta ei ollut esittänyt kaikkea siltä pyydettyä selvitystä, kuten selvitystä henkilöstön uudelleen sijoittelusta eikä siitä, oliko A:lle tarjottu mitään tehtävää. A ei kuitenkaan ollut edes väittänyt, että hänet olisi voitu sijoittaa muualle kuin AMC -yksikköön. A, jolla oli lähihoitajan koulutus, ei ollut sijoitettavissa Sotilaslääketieteen keskukseen perustettuihin sairaanhoitajan virkoihin, eikä asiassa ollut ilmennyt, että keskuksessa olisi ollut sellaisia tehtäviä, joihin hänet olisi voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella kouluttaa. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n apuhoitajan tehtävät olivat lakanneet ja pääesikunnan mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Pääesikunta oli voinut irtisanoa A:n päätöksestä ilmenneillä perusteilla. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2007:3525 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_27_§ _4_mom
Asia 43/2006: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Pääesikunta oli irtisanonut apuhoitaja A:n 26.4.2006 tekemällään päätöksellä 1.11.2006 lukien. Päätöksen perusteena oli ollut puolustusvoimien laaja lääkintähuollon kokonaisuudistus,... - Virkasuhteen purkaminen Asia 104/2002: Virkasuhteen purkaminen 1051045200000
Lyhennelmä Työnantaja oli 4.12.2002 tekemällään päätöksellä purkanut A:n virkasuhteen. A oli työpaikan illanvietossa purrut naispuolista työtoveriaan niskaan siten, että lääkäri oli myöhemmin samana iltana uhrin hakeuduttua päivystyspoliklinikalle todennut niskassa selvät puremajäljet. Saman illan aikana A oli ahdistellut myös kahta muuta naispuolista työtoveriaan ottamalla heistä kiinni. Arvioitaessa A:n tekoja oli erityisesti otettava huomioon toisille aiheutettu kipu, vammat ja vaaratilanteet. Lisäksi oli arvioitava, miten teot vaikuttivat työyhteisön toimintaan jatkossa ahdistelun toistuvuuden pelon vuoksi. Asiassa oli muistettava myös, että kynnys virkasuhteen purkamiseen on korkeammalla kuin irtisanomisen kautta tapahtuvassa virkasuhteen päättämisessä. Tässä tapauksessa pureminen oli tapahtunut nopeasti ja tilassa, jossa oli ollut useita henkilöitä läsnä. Tilanne ei ollut herättänyt ainakaan kaikkien läsnä olleiden huomiota, ja vaikka uhrille oli kylläkin aiheutettu kipua, hän ei ollut saanut fyysistä vammaa tilanteen seurauksena. Myös kaksi muuta ahdistelutilannetta oli tapahtunut nopeasti ja muiden läsnä ollessa. Niissä ei ollut juurikaan käytetty ainakaan sellaista väkivaltaa, josta olisi saattanut aiheutua vahinkoa toisen terveydelle tai joka olisi loukannut toisen ruumiillista koskemattomuutta. Vaikka A:n teot olivat olleet erityisen moitittavia ja puremisteko oli saattanut jopa täyttää rikoksen tunnusmerkistön, virkamieslautakunta katsoi, ettei tällainen juhlatilanteessa tapahtunut käytös kuitenkaan saadun selvityksen perusteella vaikuttanut niin törkeältä ja vaaralliselta tai pelottavalta, että virkasuhteen purkamiselle asetettu korkea kynnys olisi tässä tapauksessa ylittynyt. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvalituksen ja kumosi virkasuhteen purkamista koskevan päätöksen. KHO: 2003:3233 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_33_§
Asia 104/2002: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Työnantaja oli 4.12.2002 tekemällään päätöksellä purkanut A:n virkasuhteen. A oli työpaikan illanvietossa purrut naispuolista työtoveriaan niskaan siten, että lääkäri oli myöhemmin... - Kirjallinen varoitus Asia 50/2005: Kirjallinen varoitus 1143151200000
Lyhennelmä Yliopiston tutkimuskeskus antoi 25.4.2005 erikoistutkija A:lle virkamieslain 14 §:n 2 momentin vastaisen käytöksen perusteella virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteena olivat seuraavat tapahtumat: 1. A on 13.1.2005 lähettänyt tutkimusjohtaja B:lle sähköpostiviestin, joka käsitteli B:n 17.12.2004 toimialapäällikön nimitystä varten antamaa asiantuntijalausuntoa. A oli yksi viran hakijoista. Viesti ja kommentit olivat uhkaavia ja loukkaavia ja niissä arvosteltiin B:tä, työtovereita, esimiehiä ja tutkimuskeskusta virkamiehelle sopimattomalla tavalla. 2. A on 17.1.2005 tutkimuskeskuksen parkkipaikalla käyttäytynyt sopimattomasti erikoistutkija C:tä kohtaan nimittelemällä häntä loukkaavasti ja käyttäytymällä muutenkin uhkaavasti. 3. A on menetellyt virkamiehelle sopimattomasti lähettämällä D:lle lukuisia tekstiviestejä. A esittää viesteissä asiatonta D:n työtuloksiin sekä laboratorion ja työtovereiden toimintaan kohdistuvaa arvostelua ja moitteita. A puuttuu myös sopimattomalla tavalla toimenkuvaansa kuulumattomiin asioihin. Esimiehet ovat puuttuneet A:n työskentelyyn ja huomauttaneet hänen käyttäytymisestään silloin, kun hän on puuttunut tehtäväkuvaansa kuulumattomiin asioihin. A:lle on myös annettu työnjohdollisia kirjallisia määräyksiä. A:lle on lisäksi suullisesti huomautettu puuttumisesta tehtäviinsä kuulumattomiin asioihin, käyttäytymisestä työyhteisön jäsenenä sekä muistutettu keskittymisestä tehtäviinsä virka-aikana. Tutkimuskeskuksella on ollut perusteet antaa A:lle virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus ohjeista ja huomautuksista huolimatta jatkuneen virkamiehelle sopimattoman käyttäytymisen perusteella. Varoituksen antamisessa ei ole, ottaen huomioon toisaalta A:n käyttäytyminen ja toisaalta työnantajan oikeus ja velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin alaisensa epäasiallisen käyttäytymisen perusteella, kysymys yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä tarkoitetusta vastatoimesta. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2007:2951 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ YhdenvertaisuusL_8_§ Päätös
Asia 50/2005: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Yliopiston tutkimuskeskus antoi 25.4.2005 erikoistutkija A:lle virkamieslain 14 §:n 2 momentin vastaisen käytöksen perusteella virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Varoituksen... - Kirjallinen varoitus Asia 90/2006: Kirjallinen varoitus 1180645200000
Lyhennelmä Viraston päätös 5.10.2006, jolla A:lle on annettu kirjallinen varoitus tehtävien asianmukaisen suorittamisen laiminlyönnistä sekä työjohtomääräyksen noudattamatta jättämisestä. Viraston kirjallista varoitusta koskevan päätöksen mukaan A:n esimies B on 2.2.2006 antanut A:n tehtäväksi moottorivenerekisterin osalta rekisteröintitoimet ja laskutuksen. A on häntä ennen varoituksen antamista kuultaessa vedonnut siihen, ettei ole allekirjoittanut kehityskeskusteluasiakirjaa, jossa olisi sovittu venerekisteritehtävistä, mutta todennut kuitenkin tehneensä ko. virkatehtäviä tallennuksia ja laskutusta lukuun ottamatta. A on kiistänyt saaneensa kehityskeskustelussa 2.2.2006 tai keskustelussa 11.5.2006 esimieheltään B:ltä tehtäväkseen suorittaa moottorivenerekisterin tallennustehtäviä. Kun asiakirjoissa ei ole kyseisistä keskusteluista muuta selvitystä kuin osapuolten eriävät näkemykset, jää asia tältä osin epäselväksi. A:n on kuitenkin saatuaan tiedokseen palavereista laaditut muistiot ja B:n palaverien jälkeen lähettämät sähköpostiviestit täytynyt ymmärtää esimiehensä edellyttävän myös A:n suorittavan kyseisiä tallennustehtäviä. Kun A:lta on kuitenkin nimenomaisesti edellytetty myös tallennusten tekemistä, ei A:n laiminlyöntiä arvioitaessa ole ratkaisevaa hänen suorittamiensa muiden tehtävien määrä. Virkamieslautakunta katsoo, että A on ollessaan suorittamatta moottorivenerekisterin tallennustehtäviä jättänyt noudattamatta nimenomaisesti saamaansa työnjohtomääräystä ja siten laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Tämän johdosta hänelle on voitu antaa kirjallinen varoitus. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2007:3221 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 90/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Viraston päätös 5.10.2006, jolla A:lle on annettu kirjallinen varoitus tehtävien asianmukaisen suorittamisen laiminlyönnistä sekä työjohtomääräyksen noudattamatta jättämisestä. Viraston kirjallista... - Kirjallinen varoitus Asia 54/2004: Kirjallinen varoitus 1094590800000
Lyhennelmä Ulkoasiainministeriö oli 18.3.2004 antanut ulkoasiainsihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteina oli ollut A:n kieltäytyminen suorittaa asianmukaisesti hänelle annettu selvitystehtävä, selvitysmuistion levittäminen julkisuuteen vastoin työnantajan kieltoa sekä TAKE -keskusteluista kieltäytyminen. A:lle oli aiemmin toisella ministeriön osastolla annettu kirjallinen huomautus samankaltaisista asioista. A:n menettelyn mahdollisia seuraamuksia oli käsitelty kuulemistilaisuudessa tiistaina 3.2.2004, jonne A oli kutsuttu perjantaina 30.1.2004. A:lla oli täten ollut riittävä aika valmistautua tilaisuuteen. Konkreettisten kysymysten esittämättä jättäminen kutsussa tai mahdolliset puutteet tilaisuudesta tehdyssä pöytäkirjassa eivät myöskään tehneet työnantajan kirjallista varoitusta koskevaa päätöstä lainvastaiseksi. A:n kantelusta tekemässään ratkaisussa koskien A:n väitteitä työpaikkakiusaamisesta ja työsyrjinnästä eduskunnan oikeusasiamies oli lausunut, ettei hän ollut havainnut asiassa oikeusasiamiehen toimenpiteitä edellyttävää ministeriön lainvastaista menettelyä. A:n esittämistä virkamiesten esteellisyysväitteistä virkamieslautakunta totesi, ettei kyseisille virkamiehille ollut asiassa ollut odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa eikä heille myöskään voitu katsoa muodostuneen esteellisyyden aiheuttavaa ennakkokäsitystä asiassa. Selvityksistä ei myöskään ilmennyt, että kirjallinen varoitus olisi annettu yhdenvertaisuuslaissa kiellettynä vastatoimena A:n kantelun seurauksena. Selvitystehtävästä kieltäytymistä koskien asiassa katsottiin selvitetyksi, että vaikka A oli lopulta tehnyt selvityksen määräajassa, ei hän ollut tehtävästä kieltäytymisensä jälkeen ilmoittanut esimiehelleen tekevänsä selvityksen ilman sille aiemmin asettamiaan ehtoja. A:n oli lisäksi tullut ymmärtää, että hänen esimiehensä aiemmin antamat ohjeet selvitysmuistion julkisuudesta ja omien mielipiteiden esittämisestä siinä olivat koskeneet myös kyseistä selvitysmuistion uutta versiota. Kysymyksessä oli ollut viranomaisen valmisteluasiakirja, joka ei ollut valmis käyttötarkoitukseensa, ja täten sen julkaiseminen oli ollut ministeriön harkinnassa. A:n menettelyn moitittavuutta ei poistanut perustuslain takaama sananvapaus. A:n menettelyä TAKE -keskusteluiden ajasta sopimisen yhteydessä ei myöskään voitu pitää asianmukaisena. Tätä ei kuitenkaan ollut voitu käyttää varoituksen perusteena, koska keskustelut oli lopulta saatu käytyä määräajassa. Muutoin kuin TAKE -keskusteluiden osalta A oli kuitenkin toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja rikkonut niitä, ja täten ministeriöllä oli ollut perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO:2005:1467 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§_1_mom HallintoL_27_§ HallintoL_28_§_1_mom_3_ja_7_kohta HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_36_§ Laki_viranomaisen_toiminnan_julkisuudesta_6_§_1_mom_5_kohta Laki_viranomaisen_toiminnan_julkisuudesta_9_§_2_mom YhdenvertaisuusL_8_§ Suomen_perustusL_12_§_1_mom
Asia 54/2004: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Ulkoasiainministeriö oli 18.3.2004 antanut ulkoasiainsihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen perusteina oli ollut A:n kieltäytyminen suorittaa asianmukaisesti hänelle annettu... - Kirjallinen varoitus Asia 91/2003: Kirjallinen varoitus 1083704400000
Lyhennelmä Lääninhallitus oli 30.10.2003 antanut ylitarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnin johdosta. Varoituksen perusteena oli ollut se, että A:n tehtäväksi 15.1.2003 alkaen määrättyjä EU-tarkastuksia ei ollut 4.9.2003 mennessä eikä myöhemminkään varoituksenantoaikaan mennessä tehty. Asia oli ilmennyt maaherran A:lle 10.9.2003 lähettämästä selvityspyynnöstä sekä opetusministeriön 4. - 5.9.2003 suorittaman sisäisen tarkastuksen tarkastusraporttiluonnoksesta. A:n toimenkuvaan oli EU-tarkastusten lisäksi kuulunut myös muita aikaa vieviä tehtäviä. Kun pohdittiin aikaa ennen opetusministeriön tarkastusta, täytyi ottaa huomioon, että A oli vasta heinäkuun lopussa saanut tietoonsa, että EU-tarkastuksia olikin ollut suoritettavana A:n olettaman yhden sijasta kolme. Vaikka tämä sinänsä osoitti A:n huolimattomuutta EU-tarkastusten haltuunotossa, ei sitä ollut käytetty varoituksen perusteena. A oli vuoden 2003 keväällä ollut sairauslomalla kuukauden ja lomalla noin viikon sekä kesällä yhteensä kuusi viikkoa lomalla. A itse oli arvioinut ehtivänsä hyvin suorittaa kaikki kolme tarkastustehtävää vuoden 2003 loppuun mennessä, vaikka olikin myöntänyt, ettei hänellä ollut tehtävistä aiempaa kokemusta tai riittävää perehtyneisyyttä niihin. A oli ollut sairauslomalla 4.9.2003 - 30.10.2003, eikä hänellä ollut tuolloin ollut velvollisuutta hoitaa tehtäviään. A oli pidätetty virantoimituksesta 30.10.2003 lukien. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että EU-tarkastukset olisi määrätty tehtäviksi ennen vuoden 2003 päättymistä. Tämän vuoksi, ja kun otettiin huomioon A:n väärinkäsitykset tarkastettavien hankkeiden lukumäärästä, hänen muut tehtävänsä sekä hänen sairauslomansa ja vuosilomansa, hankkeiden tarkastusten jäämistä syksyyn ei voitu edellä kuvatuissa olosuhteissa pitää virkatehtävien laiminlyöntinä. Kun otettiin lisäksi huomioon A:sta itsestään johtumaton kyvyttömyys virkatehtäviensä suorittamiseen 4.9.2003 jälkeen ja se, ettei tarkastuksia ollut määrätty tehtäviksi tähän ajankohtaan mennessä, oli katsottava, ettei lääninhallituksella ollut käyttämällään perusteella ollut oikeutta kirjallisen varoituksen antamiseen. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi lääninhallituksen päätöksen. KHO:2007:3032 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 91/2003: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Lääninhallitus oli 30.10.2003 antanut ylitarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnin johdosta. Varoituksen perusteena oli ollut se, että A:n tehtäväksi... - Kirjallinen varoitus Asia 89/2004: Kirjallinen varoitus 1115931600000
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitoksen päätös 29.6.2004, jolla vanhempi ylikonstaapeli A:lle on annettu virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus. Varoituksen perusteena olivat seuraavat seikat: 1. Poissaolo koulutuspäivänä 21.1.2004. A on ollut iltapäivän poissa koulutuspäivästä 21.1.2004 ilman esimiehen lupaa. Varoitusta ei tällä perusteella ole annettu kohtuullisessa ajassa siitä, kun teko on tullut esimiehen tietoon ja asia on kihlakunnansyyttäjän tehtyä 9.3.2004 syyttämättäjättämispäätöksen käsitelty loppuun. Poliisilaitoksen ei siten olisi tullut ottaa A:n työ poissaoloa varoituksen perusteeksi. 2. Poliisin arvolle sopimaton käytös 25.1.2004. A on 25.1.2004 ravintolassa joutunut tilanteeseen, jonka johdosta häntä vastaan on tehty rikosilmoitus pahoinpitelystä. Rangaistusvaatimus on sittemmin peruutettu. Esitutkinta asiassa on kuitenkin päätetty 17.2.2004 ja teon moitittavuuden arviointi on tuolloin päättynyt. Kurinpitotoimiin olisi siten tullut ryhtyä aiemmin kuin mitä varoitus on annettu. Varoitusta ei siten ole annettu kohtuullisessa ajassa tälläkään perusteella. 3. Virkasalaisuuden rikkominen 28. - 29.1.2004. A:n on 28. - 29.1.2004 todettu syyllistyneen tuottamukselliseen virkasalaisuuden rikkomiseen, josta hänet on kuitenkin jätetty rangaistukseen tuomitsematta. Käräjäoikeuden tuomio asiassa on annettu 24.6.2004. A on ilmaisemalla oikeudettomasti ulkopuoliselle taholle tiedon, joka on ollut salassa pidettävää, toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti ja siten, että teko on ollut omiaan heikentämään luottamusta poliisiin. Poliisilaitos on tämän teon perusteella voinut antaa A:lle kirjallisen varoituksen. Poliisilaitoksen varoituspäätöksessä on selostettu useita muitakin A:n tekoja, joista hänelle on annettu huomautus, taikka häntä on muutoin muistutettu poliisille sopivasta käyttäytymisestä. Näitä tapahtumia on paljon ja osa niistä on tapahtunut vuosia sitten ja ne on tuolloin käsitelty loppuun. Nämä teot eivät ole olleet eivätkä enää kesäkuussa 2004 ole voineetkaan olla varoituksen antamisen perusteena. Poliisilaitoksella on ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus sillä perusteella, että hän on 28. - 29.1.2004 käyttäytynyt poliisin virkavelvollisuuksien vastaisesti. Muut teot on voitu ottaa huomioon kokonaisharkinnassa arvioitaessa A:n käyttäytymistä kokonaisuutena ja sikäli, että A ei useista huomautuksista ja puuttumisista huolimatta ole muuttanut käyttäytymistään. Oikaisuvaatimus hylättiin (7-2). KHO:2007:2467 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ PoliisiA_13_§ _2_mom Päätös
Asia 89/2004: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitoksen päätös 29.6.2004, jolla vanhempi ylikonstaapeli A:lle on annettu virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus. Varoituksen perusteena olivat seuraavat seikat: 1. ... - Kirjallinen varoitus Asia 23/2006: Kirjallinen varoitus 1166133600000
Lyhennelmä Virasto on 9.2.2006 tekemällään päätöksellä antanut toimistotarkastaja A:lle virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. A on toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti käyttäytymällä työtovereitaan kohtaan epäasiallisesti ja yleisten hyvien tapojen vastaisesti. Käytöksestä on ollut haittaa ryhmän jäsenen terveydelle ja koko perintäryhmän toiminnalle. Käytös työtovereita kohtaan on ollut uhkaavaa, loukkaavaa, väheksyvää ja alentuvaa. Asiassa ovat vastakkain A:n oma näkemys käyttäytymisestään ja kolmen työtoverin kertoma ja kokema. Asiakirjoissa on näyttöä myös siitä, että A:n käyttäytymisestä on aiemminkin tullut valituksia työtovereilta ja häntä on kurinpitoseuraamuksen uhalla kehotettu muuttamaan käyttäytymistään työyhteisössä vallitsevien käyttäytymissääntöjen mukaiseksi. Varoituksen perusteena olevat tapahtumat eivät näin ollen ole olleet ainutkertaisia vaan ongelmat ovat jatkuneet vuosia. Näissä oloissa viraston johtajalla on ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Oikaisuvaatimus hylättiin (4-3). KHO:2008:333 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 23/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto on 9.2.2006 tekemällään päätöksellä antanut toimistotarkastaja A:lle virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. A on toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti käyttäytymällä... - Kirjallinen varoitus Asia 97/2004: Kirjallinen varoitus 1128632400000
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitoksen päätös 27.7.2004, jolla vanhempi rikoskonstaapeli A:lle annettiin virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus. Käräjäoikeus on tuominnut A:n virkavelvollisuuden rikkomisesta 30 päiväsakkoon. A on virantoimituksessa ollessaan tehnyt yksityishenkilönä/luottamusmiehenä rikosilmoituksen poliisiylijohtajaa vastaan, vaihtanut sitten rooliaan ja ottanut poliisimiehenä ilmoituksen vastaan ja kirjannut sen hänelle poliisina kuuluvan käyttöoikeuden nojalla RIKI:iin sekä merkinnyt itsensä asiassa asianomistajaksi/todistajaksi. A on myös ilmoittaessaan rikosilmoituksen tekemisestä tiimifoorumilla aiheuttanut sen, että asia on samana päivänä tullut julkisuuteen. Käräjäoikeuden A:lle määräämä rikosoikeudellinen sakkorangaistus ei ole ollut esteenä sille, että poliisilaitos on samalla perusteella voinut antaa A:lle kirjallisen varoituksen virkamieslain mukaisena hallinnollisena seuraamuksena. Varoitusta ei ole annettu sen vuoksi, että A on tehnyt rikosilmoituksen poliisiylijohtajasta vaan sen vuoksi, ettei hän rikosilmoitusta tehdessään ole menetellyt asianmukaisesti ja puolueettomasti. Asiassa ei siten ole virkamieslautakunnan ratkaisun kannalta merkitystä sillä, onko A:n tekemä rikosilmoitus ollut perusteltu vai ei. A on edellä kerrotulla tavalla menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti siten, että poliisilaitoksella on ollut perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2007:2466 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ PoliisiL_2_§ Päätös
Asia 97/2004: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Kihlakunnan poliisilaitoksen päätös 27.7.2004, jolla vanhempi rikoskonstaapeli A:lle annettiin virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus. Käräjäoikeus on tuominnut A:n virkavelvollisuuden... - Kirjallinen varoitus Asia 36/2006: Kirjallinen varoitus 1158872400000
Lyhennelmä Käräjäoikeuden päätös 22.3.2006, jolla A:lle on annettu kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. A:n johtaman atk-yksikön vuosisuunnitelmasta 2005 ilmenevistä tavoitteista suuri osa on jäänyt toteutumatta ja yksikön työilmapiirissä on pitkään ollut ongelmia. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan yksikön ongelmiin on ollut pääasiallisena syynä A:n heikko johtamistapa eli työnjaon, -ohjauksen, -valvonnan puutteet sekä puutteet A:n ja atk-yksikön muiden työntekijöiden välisessä tiedonkulussa. Asiassa voitiin pitää ilmeisenä, ettei A ole kaikilta osin kyennyt johtamaan yksikköään tilanteen edellyttämällä tavalla ja siten, kuin esimiesasemassa olevalta henkilöltä on kohtuudella voitu odottaa. Kun A:n johtamistavan puutteiden ja hänen kanssaan käytyjen keskustelujen ja yksikön saaman tuen tarkempi sisältö on kuitenkin selvittämättä, ja kun asiassa lisäksi on riidatonta, että yksikössä on vuonna 2005 ollut ainakin yhden henkilön vajaus, että yksikön mikrotukihenkilön tehtävää on kyseisenä vuonna hoitanut useampi henkilö ja ettei yksikössä useita vuosia jatkuneisiin työilmapiirin ongelmiin ole syystä tai toisesta haettu missään vaiheessa ulkopuolista apua, ei vuosisuunnitelman 2005 tavoitteiden toteutumattomuuden ja työilmapiirin ongelmien voida katsoa johtuvan A:n puolelta esimiehen tehtävien hoitamisen tahallisesta laiminlyönnistä. Kirjallisen varoituksen antamiseen A:lle vuosisuunnitelman 2005 toteutumattomuuden ja työilmapiirin ongelmien jatkumisen perusteella ei ole siten ollut perusteita. A on myöntänyt poistuneensa työpaikaltaan aikaisemmin kuin se on työaikaohjeen mukaan ollut sallittua. Kysymys on useimmiten kuitenkin ollut vain muutamista minuuteista. Kun lisäksi otetaan huomioon, ettei A:ta ole kertaakaan suullisesti tai kirjallisesti huomautettu työaikaohjeen vastaisista poistumisista, ei kirjallisen varoituksen antamiseen tältäkään osin ole ollut perusteita. Päätös kumottiin (5-4). KHO:2008:1172 Korkein hallinto-oikeus katsoi, että käräjäoikeus oli voinut antaa A:lle kirjallisen varoituksen työaikaa koskevan määräyksen noudattamatta jättämisen perusteella. Päätöksen perusteena oli A:n esimiesasema ja se, että työpaikalta poistuminen oli ollut toistuvaa eikä vain satunnaista. Näin ollen virkamieslautakunnan päätös oli kumottava ja A:n oikaisuvaatimus hylättävä. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 36/2006: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Käräjäoikeuden päätös 22.3.2006, jolla A:lle on annettu kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. A:n johtaman atk-yksikön vuosisuunnitelmasta 2005 ilmenevistä tavoitteista... - Kirjallinen varoitus Asia 33/2004: Kirjallinen varoitus 1110492000000
Lyhennelmä Ministeriön ylijohtajan päätös 19.2.2004, jolla määräaikaisena ylitarkastajan sijaisena toimineelle A:lle on annettu kirjallinen varoitus. Varoituksen perusteena on, että ylitarkastaja A on ajalla 1.10. - 28.11.2003 lähes jokaisena työpäivänä poistunut merkinnällä työasia-ulos ja useana työpäivänä tullut aamulla työpaikalle merkinnällä työasia-sisään. A ei kuitenkaan ole kyennyt selvittämään, mihin työtehtäviin neuvottelut ja tapaamiset kunakin päivänä ovat liittyneet. Ottaen huomioon A:n virkatehtävien laatu, on uskottavaa, että hänellä on ollut runsaasti työhön liittyviä neuvotteluja ja tapaamisia työpaikan ulkopuolella ja että hän on käynyt ilmoittamissaan paikoissa ja tavannut ilmoittamiaan henkilöitä työasioissa. A:lle on kuitenkin jo 12.9.2003 huomautettu poistumisesta työpaikalta useana perjantaina ennen kiinteän työajan päättymistä ja kiinnitetty hänen huomiotaan työaikamääräysten noudattamiseen. A:n olisi tästä syystä tullut kiinnittää erityistä huomiota työaikamääräyksiin ja varautua esittämään selvitystä työasia-ulos ja työasia-sisään leimaustensa perusteena olleista työtehtävistä. Tämän vuoksi ja koska selvittämättömiä työmatka-ulos -kirjauksia on seurantajaksolla ollut lähes päivittäin ja työmatka-sisään -kirjauksia useana päivänä, A:n esittämää selvitystä ei ole pidettävä riittävänä. Työajan seurantaa koskevien määräysten noudattaminen on virkamiehen velvollisuus. A:n on katsottava laiminlyöneen tämän velvollisuutensa siten, että ministeriöllä on ollut perusteet virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen antamiseen. Asiassa ei ole selvitetty, että varoitus olisi annettu asiattomalla perusteella kuten esimerkiksi kostoksi A:n ministeriötä kohtaan esittämän arvostelun vuoksi. Selvittämättä on myös jäänyt, että A:n esimiehet olisivat varoitusta antaessaan syyllistyneet epätasa-arvoiseen kohteluun. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2007:2472 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_51_§ HallintolaL_27_§ HallintolaL_34_§ Päätös
Asia 33/2004: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Ministeriön ylijohtajan päätös 19.2.2004, jolla määräaikaisena ylitarkastajan sijaisena toimineelle A:lle on annettu kirjallinen varoitus. Varoituksen perusteena on, että ylitarkastaja A on... - Kirjallinen varoitus Asia 103/2004: Kirjallinen varoitus 1115931600000
Lyhennelmä Prikaatin komentaja päätti 13.8.2004 antaa kokki A:lle virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen.Varoituksen perusteena oli A:n luoma huono työilmapiiri. A on vuosien ajan epäasialliseen tyyliin arvostellut esimiehiään ja työtovereitaan siinä määrin, että he ovat kokeneet työssäolon henkisesti raskaaksi. A on pääosin aiheettomasti käyttänyt työaikaansa epäkohtien etsimiseen ja vaatinut niistä käytäväksi keskusteluja yhä uudelleen ja uudelleen ja häirinnyt siten esimiesten ja työtoverien työntekoa. A:n kanssa on keskusteltu hänen käyttäytymisestään ja Prikaatin komentaja on 2.2.2004 siitä hänelle huomauttanut. Muonitusyksikön työilmapiiriä ja A:n osuutta työyksikön ongelmiin on siten riittävästi selvitetty ennen varoituksen antamista. A:lle on myös huomautettu hänen käyttäytymisestään mutta hän ei ole sitä muuttanut. A:n käyttäytyminen on ollut, ottaen huomioon hänen asemansa ja työtehtävänsä, virkamiehelle sopimatonta ja se on huomautuksesta huolimatta jatkunut siten, että perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen ovat olleet olemassa. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: 2007:2473 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ YhdenvertaisuusL_6_§ Päätös
Asia 103/2004: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Prikaatin komentaja päätti 13.8.2004 antaa kokki A:lle virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen.Varoituksen perusteena oli A:n luoma huono työilmapiiri. A on vuosien ajan epäasialliseen... - Korvausvaatimus Asia 90/2005: Korvausvaatimus 1168552800000
Lyhennelmä A on diplomi-insinööriksi valmistumisensa jälkeen ollut yliopiston palveluksessa 31.5.2005 asti eli yhtäjaksoisesti yli 17 vuotta. A:n työtehtävät ovat virkanimikkeestä riippumatta olleet vuodesta toiseen samoja eli ammattiaineiden opetusta ja erilaisia tutkimustöitä.Yliopiston mukaan A:n assistentin ja tutkijan tehtävien tavoitteena on 31.8.2003 asti ollut jatkotutkinnon suorittaminen. Tehtävien sisältö oli sama ja niihin kuului opetusta, tutkimusta ja jatko-opintoja pääpainon ollessa jatkotutkinnon suorittamisessa. A:n valtion virkamieslain voimaan tulon jälkeen hoitamat yliassistentin tehtävät ovat olleet sijaisuuksia. Assistentin tehtäviin, joita A lain voimaan tulon jälkeen hoiti 31.7.2000 asti, voidaan asetuksen mukaan nimittää vain määräajaksi. Yliopistolla on siten ollut laillinen peruste kyseisille määräaikaisille nimityksille. A on valmistunut tekniikan lisensiaatiksi keväällä 2004. Hän ei ole kiistänyt tehtäviensä tutkijana käsittäneen 31.8.2003 asti opetuksen ja tutkimuksen lisäksi myös jatko-opintojen suorittamista. Yliopiston mukaan jatko-opintojen osuus tehtävistä on ollut huomattava. 1.9.2003 lähtien aina syksyyn 2004 saakka A:n tehtävät ovat liittyneet pääasiassa ulkopuolisen rahoituksen turvin toteutettuun projektiin, joka rahoitus päättyi yliopistosta riippumattomista syistä. A on vielä tämänkin jälkeen nimitetty yhteensä kahdeksan kuukauden ajaksi lyhyehköihin tutkijan määräaikaisiin virkasuhteisiin tarkoituksena rahoittaa uusien projektien hakutoimintaa. Edellä mainitut jatko-opiskeluun, ulkopuoliseen rahoitukseen ja uusien projektien hankintaan liittyvät syyt huomioon ottaen myös A:n määräaikaisille nimityksille tutkijaksi on ollut valtion virkamieslain mukainen peruste. Yliopistolla on edellä selostetuilla perusteilla ollut oikeus nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen toistuvasti peräkkäin. A:lla ei siten ole oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta ei tutki korvausvaatimusta siltä osin kuin korvausta on vaadittu ennen valtion virkamieslain voimaantuloa 1.12.1994 tehtyjen määräaikaisten nimitysten osalta. Muilta osin eli ajalta 1.12.1994 - 31.5.2005 virkamieslautakunta hylkää korvausvaatimuksen (4-2). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ YliopistoA_9_§ Asetus_Tampereen_teknillisestä_korkeakoulusta_32_§ Päätös
Asia 90/2005: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A on diplomi-insinööriksi valmistumisensa jälkeen ollut yliopiston palveluksessa 31.5.2005 asti eli yhtäjaksoisesti yli 17 vuotta. A:n työtehtävät ovat virkanimikkeestä riippumatta olleet vuodesta... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 99/2000: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 986331600000
Lyhennelmä Tullivartija A:n virkasuhde irtisanottiin 15.11.2000 annetulla päätöksellä. A oli välittömästi irtisanomisen jälkeen pidätetty virantoimituksesta. Päätöksen perusteluna oli virkamiehelle sopimaton käytös ja tätä seurannut luottamuspula. A oli samalla pidätetty virantoimituksesta siinä määrin soveltumattomana tehtäväänsä, ettei virantoimitusta oltu voitu jatkaa. Tullipiiri oli päätöksellään irtisanonut A:n käräjäoikeuden tuomittua hänet 26.10.2000 varkaudesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta sataan päiväsakkoon. Tullipiiri oli katsonut A:n jättäneen tahallaan noudattamatta tullin haltuun luovutetun omaisuuden käsittelystä annettuja ohjeita ja määräyksiä ja käyttäytyneen virka-asemansa huomioon ottaen siten sopimattomalla tavalla, ettei hän ollut nauttinut enää sitä luottamusta, jota tullipiiri edellytti. Irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa on otettava huomioon virkamiesten toisistaan poikkeaviin tehtäviin kohdistuvat erilaiset vaatimukset ja tehtävistä johtuvat erityiset edellytykset. Eräillä virkamiesryhmillä on oikeus tarvittaessa puuttua kansalaisten oikeuksiin. Näitä ovat muun muassa poliisit, sotilaallisessa tehtävässä toimivat virkamiehet ja myös tullimiehet. Virkamieslautakunta katsoi, että menetellessään käräjäoikeuden tuomiossa kuvatulla tavalla A oli laiminlyönyt noudattaa työnjohto- ja valvontamääräyksiä, laiminlyönyt suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti ja käyttäytynyt asemaansa nähden sopimattomalla tavalla. Silloinkin, kun irtisanomisen perusteena on henkilölle tuomittu rangaistus, viranomaisen on henkilön käyttäytymisen moitittavuutta arvioidessaan kiinnitettävä huomiota rikosoikeudelliseen teonkuvaukseen ja itse tekoon ja harkittava teon merkitystä virkasuhteen jatkamisen edellytyksille kokonaisuutena. Kun arvioidaan erityisen painavan syyn olemassaoloa tässä tapauksessa, on erityisesti kiinnitettävä huomiota tehtyyn rikokseen, sen tunnusmerkistön mukaan liittyvään taloudellisen hyödyn tavoitteluun ja tässä yksittäistapauksessa myös teon suunnitelmallisuuteen ja toistuvuuteen. Lisäksi on otettava huomioon teosta viranomaisen toiminnalle aiheutunut aineellinen ja aineeton vahinko. Virkasuhteen irtisanominen ei edellytä, että virkamiehelle olisi annettu varoitus, jos erityisen painava syy on olemassa. Asiassa ei ollut menetelty yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. Edellä esitetyn perusteella virkamieslautakunta katsoi, että A oli menettelyllään oleellisesti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan tullivirkamiehenä ja näin menettänyt sen luottamuksen, jota tullipiirin on kohtuudella voitava palveluksessaan olevilta edellyttää. A:n virkasuhteen irtisanomiselle oli siten ollut virkamiehestä johtuva erityisen painava syy. A:n teko oli lisäksi osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta oltu voitu jatkaa, ja hänet oli voitu pidättää virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2001:2801 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 99/2000: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Tullivartija A:n virkasuhde irtisanottiin 15.11.2000 annetulla päätöksellä. A oli välittömästi irtisanomisen jälkeen pidätetty virantoimituksesta. Päätöksen perusteluna oli virkamiehelle sopimaton... - Korvausvaatimus Asia 27/2006: Korvausvaatimus 1166133600000
Lyhennelmä A oli nimitetty yliopiston määräaikaisiin toimistosihteerin virkasuhteisiin yhtäjaksoisesti peräkkäin yhteensä seitsemällä nimityksellä 4.11.2002 - 3.5.2003, 4.5. - 3.11.2003, 4.11.2003 - 3.5.2004, 4.5. - 3.9.2004, 4.9. - 31.12.2004, 1.1. - 30.6.2005 ja 1.7. - 30.9.2005. Virkasuhteen 4.11.2002 - 3.5.2003 perusteena oli kiistatta ollut A:n työllistäminen työvoimahallinnon työllistämistuella. Tältä osin oli yliopistolla ollut peruste nimittää A määräajaksi toimistosihteerin virkasuhteeseen. Tämä virkasuhde ei siten voinut olla korvauksen perusteena. Virkasuhteen 4.5. - 3.11.2003 osalta yliopisto oli esittänyt perusteeksi oppikirjan painokuntoon saattamiseksi tarvittavat tekniset tukitehtävät. Tältä osin yliopisto ja A olivat tehtävistä eri mieltä. A:n mukaan aiemmat toimistosihteerin työt jatkuivat oppikirjatyön ohella vieden noin puolet työajasta. Tapauksessa oli uskottavaa, että A oli tällöin tehnyt myös toimistosihteerin tehtäviä ja että A oli kuitenkin palkattu määräaikaiseen virkasuhteeseen pääasiassa oppikirjan tekemiseen liittyneiden tehtävien hoitamiseksi. Kyseessä oli ollut määräaikainen projekti, jonka hoitamiseksi oli voitu käyttää määräaikaista virkasuhdetta. A:lla ei ollut oikeutta korvaukseen tämän virkasuhteen perusteella. Virkasuhteen 4.11.2003 - 3.5.2004 osalta oli kyse epäonnistuneesta kokeilusta, jossa A toimi kahden yksikön toimistosihteerinä. Tilanteessa, jossa kokeilun onnistumisesta ei ollut takeita, yliopisto oli voinut käyttää määräaikaista virkasuhdetta, vaikka A:n tehtävät sinänsä olivat olleet samoja, joita hän oli tehnyt aikaisemminkin. Viimeisen neljän määräaikaisen virkasuhteen ajalla 4.5.2004 - 30.9.2005 perusteena oli ollut laitoksen verkko-opetuksen käynnistäminen. Tässä vaiheessa A:n tehtäväkuva oli muuttunut aiemmista toimistosihteerin tehtävistä verkko-opetuksen tukihenkilön tehtäviksi. Virkasuhteen 1.7. - 30.9.2005 määräaikaisuuden perusteena oli, että viran perustaminen oli vireillä. Oikaisuvaatimuksen liitteenä olleen hakuilmoituksen mukaan yliopiston palvelukseen haettiin ajaksi 1.10.2005 - 30.9.2006 määräaikaiseen työsuhteeseen toimistosihteeriä, jonka tehtävät olivat suurelta osin samat kuin tehtävät, joita A oli ilmoittanut hoitaneensa. Vakinaista virkaa ei ollut selvitetty perustetun. Asiassa ei ollut selvitetty, että A:n ajalla 4.5.2004 - 30.9.2005 olisi ollut kyse ainoastaan verkko-opetuksen kehittämisvaiheeseen liittyvistä määräaikaisista tehtävistä ja näiden tehtävien hoitamisesta sinä aikana, kun vakinainen, muutetuin vaatimuksin haettavana ollut virka olisi ollut täyttämättä tai verkko-opetuksen käynnistämisvaihe muutoin olisi päättynyt. Virkasuhteitten määräaikaisuudelle ajalla 4.5.2004 - 30.9.2005 ei siten ollut esitetty virkamieslain mukaista perustetta ja A:lla oli siten niiden perusteella oikeus hakemaansa korvaukseen. Yliopisto velvoitettiin maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaava korvaus (äänestys 4-3). KHO:2008:391 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 27/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty yliopiston määräaikaisiin toimistosihteerin virkasuhteisiin yhtäjaksoisesti peräkkäin yhteensä seitsemällä nimityksellä 4.11.2002 - 3.5.2003, 4.5. - 3.11.2003, 4.11.2003 - 3.5.2004,... - Korvausvaatimus Asia 18/2006: Korvausvaatimus 1163714400000
Lyhennelmä A oli nimitetty yliopistoon tutkijakoulutettavan määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.2.2005 - 31.1.2006 ja hänen palkkauksensa oli maksettu korkeakoulun toimintamäärärahoista. Määräaikaisen nimityksen perusteena oli ollut tutkijakoulutettavan tehtävä väitöskirjatyön tekemisen mahdollistamiseksi yliopiston opetusministeriöltä saaman rahoituksen turvin. Tehtävä oli luonteeltaan määräaikainen, joten yliopistolla oli ollut peruste nimittää A virkasuhteeseen määräajaksi, eikä asiassa siten ollut kyse palvelussuhdeturvan kiertämisestä. A:lla ei myöskään ollut oikeutta saada korvausta pelkästään sillä perusteella, ettei hänen määräaikaista virkasuhdettaan ollut jatkettu, koska yliopisto oli arvioinut, ettei hänen väitöskirjansa ollut edennyt tutkijakoulutettavalta edellytettävällä tavalla ja ettei hän ollut hoitanut hallinnollisia tehtäviä siinä määrin kuin häneltä oli edellytetty. Näissä olosuhteissa myöskään se, että yliopistoon oli keväällä 2006 otettu toinen tutkijakoulutettava samalle opintoalalle kuin A, ei voinut perustaa A:lle oikeutta korvauksen saantiin. Oikaisuvaatimus jätettiin tutkimatta ja korvausvaatimus hylättiin. KHO:2008:968 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_53_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 18/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty yliopistoon tutkijakoulutettavan määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.2.2005 - 31.1.2006 ja hänen palkkauksensa oli maksettu korkeakoulun toimintamäärärahoista. Määräaikaisen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 98/2000: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 986331600000
Lyhennelmä Apulaistullitarkastaja A:n virkasuhde irtisanottiin 15.11.2000 annetulla päätöksellä, ja hänet on välittömästi irtisanomisen jälkeen pidätetty virantoimituksesta. Päätöksen perusteluna oli virkamiehelle sopimaton käytös ja tätä seurannut luottamuspula. A oli samalla pidätetty virantoimituksesta siinä määrin soveltumattomana tehtäväänsä, ettei virantoimitusta oltu voitu jatkaa. Tullipiiri oli päätöksellään irtisanonut A:n käräjäoikeuden tuomittua hänet 26.10.2000 varkaudesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta kuuteenkymmeneen päiväsakkoon. Tullipiiri oli katsonut A:n jättäneen tahallaan noudattamatta tullin haltuun luovutetun omaisuuden käsittelystä annettuja ohjeita ja määräyksiä ja käyttäytyneen virka-asemansa huomioon ottaen siten sopimattomalla tavalla, ettei hän ollut nauttinut enää sitä luottamusta, jota tullipiiri edellytti. Irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa on otettava huomioon virkamiesten toisistaan poikkeaviin tehtäviin kohdistuvat erilaiset vaatimukset ja tehtävistä johtuvat erityiset edellytykset. Eräillä virkamiesryhmillä on oikeus tarvittaessa puuttua kansalaisten oikeuksiin. Näitä ovat muun muassa poliisit, sotilaallisessa tehtävässä toimivat virkamiehet ja myös tullimiehet. Virkamieslautakunta katsoi, että menetellessään käräjäoikeuden tuomiossa kuvatulla tavalla A oli laiminlyönyt noudattaa työnjohto- ja valvontamääräyksiä, laiminlyönyt suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti ja käyttäytynyt asemaansa nähden sopimattomalla tavalla. Silloinkin, kun irtisanomisen perusteena on henkilölle tuomittu rangaistus, viranomaisen on henkilön käyttäytymisen moitittavuutta arvioidessaan kiinnitettävä huomiota rikosoikeudelliseen teonkuvaukseen ja itse tekoon ja harkittava teon merkitystä virkasuhteen jatkamisen edellytyksille kokonaisuutena. Kun arvioidaan erityisen painavan syyn olemassaoloa tässä tapauksessa, on erityisesti kiinnitettävä huomiota tehtyyn rikokseen, sen tunnusmerkistön mukaan liittyvään taloudellisen hyödyn tavoitteluun ja tässä yksittäistapauksessa myös teon suunnitelmallisuuteen ja toistuvuuteen. Lisäksi on otettava huomioon teosta viranomaisen toiminnalle aiheutunut aineellinen ja aineeton vahinko. Virkasuhteen irtisanominen ei edellytä, että virkamiehelle olisi annettu varoitus, jos erityisen painava syy on olemassa. Asiassa ei ollut menetelty yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. Edellä esitetyn perusteella virkamieslautakunta katsoi, että A oli menettelyllään oleellisesti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan tullivirkamiehenä ja näin menettänyt sen luottamuksen, jota tullipiirin on kohtuudella voitava palveluksessaan olevilta edellyttää. A:n virkasuhteen irtisanomiselle oli siten ollut virkamiehestä johtuva erityisen painava syy. A:n teko oli lisäksi osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta oltu voitu jatkaa, ja hänet oli voitu pidättää virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2001:2800 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 98/2000: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Apulaistullitarkastaja A:n virkasuhde irtisanottiin 15.11.2000 annetulla päätöksellä, ja hänet on välittömästi irtisanomisen jälkeen pidätetty virantoimituksesta. Päätöksen perusteluna oli virkamiehelle... - Korvausvaatimus Asia 92/2005: Korvausvaatimus 1156453200000
Lyhennelmä A oli ollut nimitettynä kuuteen määräaikaiseen lähes yhtäjaksoisena jatkuneeseen toimistosihteerin virkasuhteiseen ajalla 15.4.2002 - 1.6.2005. Asiassa oli riidatonta se, että A:n työtehtävinä oli ollut koko ajan dokumentoijan toimikuvaan liitetyt tehtävät. Vaikka A oli 15.4.2002 alkaen tehnyt samankaltaisia tehtäviä, oli hänen määräaikaisissa nimityksissään ajalle 15.4.2002 - 26.6.2003 ja 1.7.2003 - 4.4.2004 ollut kyse sijaisuuteen kuuluvasta tehtävästä ja vuorotteluvapaista johtuvaan palkkausketjuun kuuluvasta sijaisuudesta. Näille nimityksille oli siten ollut valtion virkamieslain 9 §:n mukainen peruste, eikä korvausoikeutta näiltä osin ollut. Ajoille 5.4. - 11.11.2004 ja 12.11.2004 - 1.6.2005 tehtyjen nimitysten perusteena oli ollut ensimmäisessä talouspäällikön vanhempainvapaasta ja toisessa varastonhoitajan virkavapaasta johtunut sijaisuus. Asiassa oli riidatonta se, ettei A ollut tosiasiassa hoitanut näiden virkavapaalla olleiden virkamiesten tehtäviä. Kun otettiin huomioon tehtävien erilaisuus A:n tosiasiassa suorittamiin dokumentoijan tehtäviin nähden sekä se, että A:n suorittamien tehtävien voitiin katsoa vakiintuneen pysyväisluontoisiksi dokumentoijan tehtäviksi, näissä nimityksissä ei ollut kysymys valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetusta sijaisuudesta. Sen, että dokumentoijan tehtäviin oli ollut pysyvä sijaisuustarve, osoitti myös asiakirjoissa ollut dokumentoijan tehtäviä koskeva työnantajan tekemä selvitys sekä se, että näiden tehtävien suorittamiseksi oli alkuvuodesta 2005 perustettu toimistosihteerin virka. Kyse oli näiden kahden viimeisen nimityksen osalta ollut palvelussuhdeturvan kiertämisestä. A:lla oli siten oikeus virkamieslain 56 §:n nojalla maksettavaan korvaukseen. Korvauksen suuruutta arvioitaessa otettiin huomioon muun muassa A:n ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä. A:lle määrättiin maksettavaksi kymmenen kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Vaatimus hylättiin enemmälti (äänestys 7-2). KHO:2008:434 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 92/2005: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut nimitettynä kuuteen määräaikaiseen lähes yhtäjaksoisena jatkuneeseen toimistosihteerin virkasuhteiseen ajalla 15.4.2002 - 1.6.2005. Asiassa oli riidatonta se, että A:n työtehtävinä... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 42/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1162504800000
Lyhennelmä A oli irtisanottu ja pidätetty virantoimituksesta 5.5.2006 annetulla päätöksellä. Päätöksen perusteena oli käräjäoikeuden 13.3.2006 antama tuomio, jossa A:n oli todettu syyllistyneen pahoinpitelyyn ja vapaudenriistoon, joiden johdosta hänet oli tuomittu sakkorangaistukseen. Työnantaja oli 4.4.2006 kuullut A:ta valtion virkamieslaissa säädetyllä tavalla. Käräjäoikeuskäsittelyn ja kuulemisen perusteella voitiin todeta A:n toimineen vartiopäällikön tehtävässään olennaisesti vastoin virkavelvollisuuksiaan painiessaan virkatehtävien aikana alaisensa B:n kanssa ja laittaessaan B:n käsirautoihin syyttä ja ilman tämän omaa tahtoa. Toiminta oli A:n saama erityiskoulutus huomioon ottaen ollut erityisen moitittavaa ja johtanut siihen, että A menetti työnantajan luottamuksen. Työnantaja oli ennen A:n irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian ratkaisemista kuullut paitsi A:ta itseään myös toista osapuolta B:tä. B:n kuulemisesta oli laadittu muistio. A oli vastaselityksessään ilmoittanut, ettei hän ollut koskaan saanut käyttöönsä kyseistä muistiota. Viranomainen on velvollinen esittämään asianosaiselle kaikki asiaan mahdollisesti vaikuttavat asiakirjat ja varaamaan hänelle tilaisuuden esittää niistä mielipiteensä. Työnantaja oli jättäessään varaamatta A:lle tilaisuuden esittää kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä B:n kuulemisesta laaditusta muistiosta menetellyt asiassa virheellisesti. Päätös kumottiin. KHO:2007:2539 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom HallintoL_34_§ _1_mom Päätös
Asia 42/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä A oli irtisanottu ja pidätetty virantoimituksesta 5.5.2006 annetulla päätöksellä. Päätöksen perusteena oli käräjäoikeuden 13.3.2006 antama tuomio, jossa A:n oli todettu syyllistyneen pahoinpitelyyn... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 3/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1163714400000
Lyhennelmä Poliisilaitos antoi 8.12.2005 päätöksen, jolla A irtisanottiin tutkintasihteerin virasta ja pidätettiin virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Päätöksen perusteena oli A:lle 1.7.2004 lukien Valtiokonttorin toimesta myönnetty työkyvyttömyyseläke sairaudesta johtuvan olennaisen ja pysyvän työkyvyn heikkenemisen perusteella. Eläkepäätös tuli poliisilaitoksen tietoon vasta 16.8.2005 jälkeen pidettyjen neuvottelujen yhteydessä. A:lle oli esitetty, että hän irtisanoutuisi vapaaehtoisesti työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen johdosta, jolloin poliisilaitos olisi todennut A:n virkasuhteen päättyneen 1.7.2004 lukien. A ei ollut suostunut irtisanoutumaan omaehtoisesti. A ei ollut toimittanut virkamieslautakunnalle mitään selvitystä kyvystään palata hoitamaan virkaansa. Poliisilaitoksella ei pelkästään A:n eriävän käsityksen vuoksi ollut velvollisuutta enemmälti ryhtyä selvittämään hänen työkykyään. Poliisilaitos oli voinut Valtiokonttorin päätöksen nojalla, ja kun muuta selvitystä ei ollut esitetty, irtisanoa A:n ja pidättää hänet virantoimituksesta. Irtisanominen oli, ottaen huomioon ajankohta, jolloin eläkepäätös oli tullut poliisilaitoksen tietoon ja asiassa käytyihin neuvotteluihin kulunut aika, tapahtunut virkamieslain 25 §:n 3 momentin edellyttämässä kohtuullisessa ajassa. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2007:2536 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_3_kohta Päätös
Asia 3/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos antoi 8.12.2005 päätöksen, jolla A irtisanottiin tutkintasihteerin virasta ja pidätettiin virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Päätöksen perusteena oli A:lle 1.7.2004 lukien Valtiokonttorin... - Korvausvaatimus Asia 1/2005: Korvausvaatimus 1144357200000
Lyhennelmä A oli toiminut julkisen oikeusavustajan tehtävissä ajalla 1.2.2001 - 18.7.2004 yhteensä kahdeksassa peräkkäisessä virkasuhteessa. Nimittämiskirjoissa ei ollut mainittu lainkaan määräaikaisuuksien perusteita. Asiakirjojen mukaan A:n nimittäminen kahteen ensimmäiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen (1.2. - 31.12.2001 ja 1.1. - 31.12.2002) oli perustunut niin sanottuun rikosjuristikokeiluun, jonka tarkoituksena oli ollut lisätä rikosasioiden määriä oikeusaputoimistoissa. Kokeilussa annettiin joihinkin oikeusaputoimistoihin määrärahat ylimääräisten määräaikaisten julkisten oikeusavustajien palkkaamiseen erityisesti rikosasioita hoitamaan. Tältä osin määräaikaisille nimittämisille voitiin katsoa olleen valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu työn luonteeseen liittyvä hyväksyttävä peruste. Sillä, että perusteita ei ollut merkitty nimittämiskirjoihin, ei ollut asiassa näiden nimittämisten osalta merkitystä. Ei ollut myöskään perusteita katsoa, että A:n työpanosta vastaavien työtehtävien määrä ja niiden jatkuminen olisi edelleen kahden vuoden kokeilun jälkeen ollut epävarmaa tai epäselvää. A:n työtehtävien oli katsottu vakiintuneen viimeistään hänen toisen virkasuhteensa (1.1. - 31.12.2002) aikana. Näin ollen rikosjuristikokeilun jatkamista ja työmäärän pysyvyyden arvioimista ei voitu enää ajanjaksoa 1.1. - 31.12.2003 koskeneen nimittämisen osalta pitää valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuna lainmukaisena perusteena määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämiselle. Nimittämisille ajanjaksolle 1.1. - 31.5.2004 oli katsottava olleen virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien järjestämiseen liittyvä hyväksyttävä peruste. Myös ajanjaksoa 1.6. - 18.7.2004 koskeneella määräaikaisella nimittämisellä oli ollut vastaava lainmukainen peruste. Edellä lausutuilla perusteilla ja kun A:ta ei ollut enää 18.7.2004 päättyneen virkasuhteen jälkeen nimitetty viraston virkamieheksi, A:lla oli oikeus valtion virkamieslain 56 §:n mukaiseen korvaukseen aikaa 1.1. - 31.12.2003 koskeneen perusteettoman määräaikaisen nimityksen osalta. Korvauksen määrää arvioitaessa otettiin huomioon muun ohessa virkamiehen ikä, palvelussuhteen kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä. A:lle määrättiin maksettavaksi kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Korvausvaatimus hylättiin enemmälti (äänestys 4-3). KHO:2008:250 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 1/2005: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli toiminut julkisen oikeusavustajan tehtävissä ajalla 1.2.2001 - 18.7.2004 yhteensä kahdeksassa peräkkäisessä virkasuhteessa. Nimittämiskirjoissa ei ollut mainittu lainkaan määräaikaisuuksien... - Korvausvaatimus Asia 70/2005: Korvausvaatimus 1150405200000
Lyhennelmä A oli toiminut Oulun yliopistossa tutkijana ja koordinaattorina yliopiston Tekes-rahoitteisessa TSA-hankkeessa ajalla 1.11. - 31.12.2003, 1.1. - 28.2.2005 ja 1. - 31.3.2005. Vuoden 2004 A oli työskennellyt samassa hankkeessa toisen korkeakoulun palveluksessa. Hankkeen Oulu-osion aika oli ollut 1.11.2003 - 31.10.2005. A:n palvelussuhde Oulun yliopistoon oli päättynyt kuitenkin jo 31.3.2005. A:n tehtävät olivat luonteeltaan tilapäisiä, ja yliopistolla oli siten ollut työn luonteesta johtuneet perusteet nimittää A virkasuhteeseen määräajaksi. A:n korvausvaatimus perustui siihen, että hänellä oli tarkoitus toimia projektin koordinaattorina koko sen ajan, jonka TSA-hankkeen Oulu-osio oli tarkoitettu kestämään. Palvelussuhde oli kuitenkin päättynyt jo 31.3.2005. Perusteena oli budjetin ylitys ja se, ettei lisärahoitusta A:n palkkaan enää saatu. Kysymys ei siten ollut siitä, oliko yliopistolla ollut virkamieslain mukaiset perusteet nimittää A virkasuhteeseen määräajaksi vaan siitä, oliko yliopistolla ollut rahoituksen puutteen ja A:n mahdollisten laiminlyöntien vuoksi ollut perusteet olla nimittämättä A määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.4. - 30.10.2005 ja siten päättää hänen virkasuhteensa ennen projektin loppumista. Asiassa ei ollut kyse palvelussuhdeturvan kiertämisestä määräaikaisia peräkkäisiä virkasuhteita käyttämällä. Virkamieslautakunta ei siten voinut määrätä virkamieslain 56 §:n mukaista korvausta A:n vaatimalla perusteella. Korvausvaatimus hylättiin. KHO:2008:389 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 70/2005: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli toiminut Oulun yliopistossa tutkijana ja koordinaattorina yliopiston Tekes-rahoitteisessa TSA-hankkeessa ajalla 1.11. - 31.12.2003, 1.1. - 28.2.2005 ja 1. - 31.3.2005. Vuoden 2004 A oli... - Korvausvaatimus Asia 88/2005: Korvausvaatimus 1150405200000
Lyhennelmä A oli nimitetty nuoremman vartijan virkasuhteeseen yhteensä seitsemällä peräkkäisellä nimityksellä ajalla 1.4.2003 - 30.9.2005. Työnantajan mukaan A:ta ei voitu nimittää vakinaiseen virkasuhteeseen, koska hänellä ei ollut virkaan vaadittavaa kelpoisuutta eli vankeinhoidon perustutkintoa. Ensimmäisen nimityksen määräaikaisuuden perusteena oli ollut vuorotteluvapaalla olleen henkilön tehtävien hoitaminen. Muiden nimitysten osalta määräaikaisuutta ei ollut perusteltu. A:lla ei ollut oikeutta saada virkamieslain 56 §:n mukaista korvausta pelkästään sillä perusteella, että häntä ei enää 30.9.2005 lukien ollut nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen. Koska A:ta ei muodollisen pätevyyden puuttuessa voitu nimittää vakinaiseen vartijan virkaan, ei hänen nimittämisessään määräajaksi ollut kyse palvelussuhdeturvan kiertämisestä. A:lla ei ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Korvausvaatimus hylättiin. KHO:2008:390 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 88/2005: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty nuoremman vartijan virkasuhteeseen yhteensä seitsemällä peräkkäisellä nimityksellä ajalla 1.4.2003 - 30.9.2005. Työnantajan mukaan A:ta ei voitu nimittää vakinaiseen virkasuhteeseen,... - Korvausvaatimus Asia 70/2006: Korvausvaatimus 1177621200000
Lyhennelmä Laboratoriomestarina toiminut A oli nimitettynä yhteentoista peräkkäiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.7.1998 - 31.5.2006. Määräaikaisuuksien perusteena oli nimittämiskirjoissa ollut työn luonne / viran luonne. A oli toiminut ko. aikana nimittämiskirjoista ilmenevästi eri projekteissa. Työt päättyivät 31.5.2006 työtodistuksen mukaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Kuitenkin heti kesäkuun alussa laboratorioon palkattiin hiljattain nimitetyn kolmen uuden viranhaltijan lisäksi kaksi uutta määräaikaista työntekijää. Työnantajan selvityksen mukaan sen vastuualueen, jossa A oli työskennellyt, projektien volyymi oli pienentynyt viime vuosina huomattavasti. Viidestä laboratoriomestarin virasta oli rahoitustilanteen vuoksi täytetty vain kolme. Kesäksi 2006 määräaikaisiin virkasuhteisiin otetut kaksi opiskelijaa olivat suorittaneet opintoihinsa kuuluvaa harjoittelua. Projekteja oli rahoitettu ulkopuolisin varoin. Työn projektimaisuus ja se, että rahoitukseen oli käytetty ulkopuolisia varoja, eivät vielä sellaisenaan osoita, että määräaikaiselle virkasuhteelle on laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Palkkaukseen käytettävissä olevien määrärahojen riittämättömyys ei myöskään sellaisenaan ole peruste käyttää määräaikaista virkasuhdetta. Määräaikaisuuden perustetta on arvioitava kuitenkin nimittämishetken olosuhteiden mukaan työn luonne huomioon ottaen. A:n työn katsottiin koostuneen pysyväisluonteisista tehtävistä, kun otettiin huomioon, että A oli noin 7,5 vuoden aikana työskennellyt kymmenessä peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa siten, että hänen tehtävänsä olivat olleet kaikissa projekteissa luonteeltaan samankaltaisia. Työn luonne ei ollut edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Asiassa ei ollut muutoinkaan esitetty laissa tarkoitettuja perusteita A:n ottamiseen toistuvasti peräkkäisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:lla oli näin ollen oikeus virkamieslain nojalla maksettavaan korvaukseen. Korvauksen määrän arvioinnissa otettiin huomioon A:n ikä, palvelussuhteen kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä. Työnantaja määrättiin maksamaan A:lle 14 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Vaatimus hylättiin enemmälti (äänestys 8-1). KHO:2008:392 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 70/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Laboratoriomestarina toiminut A oli nimitettynä yhteentoista peräkkäiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.7.1998 - 31.5.2006. Määräaikaisuuksien perusteena oli nimittämiskirjoissa ollut... - Korvausvaatimus Asia 114/2004: Korvausvaatimus 1137103200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt TKK:n palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa vuodesta 1980 alkaen. A:n palvelussuhde TKK:uun ei ollut kuitenkaan ollut keskeytymätön. A oli ajalla 1.10.1985 - 31.12.1987 ollut nimitettynä tutkijaksi Turun yliopiston palvelukseen ja Suomen Akatemian tutkimusassistentiksi ajalle 1.8.1994 - 31.7.1997. A oli ajalla 1.8.1997 - 30.6.2004 ollut nimitettynä TKK:n määräaikaisen tutkijan virkasuhteeseen yhtäjaksoisesti peräkkäin yhteensä seitsemällä nimityksellä. A:n palvelussuhde TKK:uun oli päättynyt 30.6.2004. Lisäselvityksen mukaan A oli 1.8.1997 - 31.12.2001 työskennellyt Suomen Akatemian rahoittamissa projekteissa. Ajalla 1.1.2002 - 30.6.2004 hänen palkkansa oli maksettu kahden osa-aikaeläkkeellä olleen henkilön palkkarahoista säästyneillä budjettivaroilla. Valtion virkamieslaki tuli voimaan 1.12.1994. Virkamieslautakunnan toimivaltaan kuuluu ainoastaan sellaisten vaatimusten tutkiminen, jotka kohdistuvat virkamieslain voimassaoloaikaan. A ei ajalla 1.8.1994 - 31.7.1997 ollut palvelussuhteessa TKK:uun vaan Turun yliopistoon, joten kyseisenä aikana tehdyt määräaikaiset nimitykset eivät voineet olla TKK:lta vaadittavien korvausten perusteena. Ajalla 1.8.1994 - 31.12.2001 A oli työskennellyt Suomen Akatemian rahoittamissa projekteissa. Tältä osin määräaikaisuuksien perusteena oli työn luonne. TKK oli 1.1.2002 lähtien jatkanut määräaikaisia virkasuhteita kahden ja puolen vuoden ajan ja maksanut A:n palkan kahden osa-aikaisen työntekijän palkoista säästyneistä toimintamäärärahoista. A:n palkkaa ei ollut enää rahoitettu erillisille, määräaikaisille projekteille myönnetystä rahoituksesta. Näissä olosuhteissa A:n tehtävien oli katsottava 1.1.2002 vakiintuneen siinä määrin pysyviksi, ettei määräaikaisten virkasuhteitten käyttämiselle ollut hyväksyttävää perustetta. Virkamieslautakunta ei tutkinut korvausvaatimuksia, jotka koskivat aikaa ennen valtion virkamieslain voimaantuloa 1.1.1994. Korvausvaatimukset ajalta 1.1.1994 - 31.1.2001 hylättiin. Ajalla 1.1.2002 - 30.6.2004 tehtyjen nimitysten osalta TKK määrättiin maksamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys, jossa neljä kannatti kahdeksaa kuukautta, kolme 12 kuukautta, yksi kuutta kuukautta ja yksi korvausvaatimuksen hylkäämistä). Arvioinnissa otettiin huomioon A:n palvelussuhteen kesto, hänen työllistymismahdollisuutensa ja ikänsä. KHO:2008:850 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 114/2004: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt TKK:n palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa vuodesta 1980 alkaen. A:n palvelussuhde TKK:uun ei ollut kuitenkaan ollut keskeytymätön. A oli ajalla 1.10.1985 - 31.12.1987... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 43/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1139522400000
Lyhennelmä Vanhempi konstaapeli A oli irtisanottu virastaan 24.5.2005 annetulla päätöksellä, ja hänen 23.7.2005 rikostutkinnan vuoksi tehtyä virantoimituksesta pidättämistään jatkettiin välittömästi irtisanomisen jälkeen. A oli toiminut poliisilaitoksen ulkomaalaisryhmän johtajana. Käräjäoikeus oli 8.2.2005 katsonut, että A oli tehtäviinsä liittyvillä virkamatkoilla tahallaan rikkonut virkavelvollisuutensa laiminlyömällä käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla siten, ettei poliisin arvo siitä kärsi. Esitutkinnassa oli käynyt ilmi, että A oli ulkomaalaisryhmän toimintaan kuuluvilla virkamatkoilla käyttänyt liiallisesti alkoholia sekä käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti ravintolassa, lentokoneessa ja lentokentällä. Teot eivät huomioon ottaen niiden haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyneet seikat olleet kokonaisuutena arvioiden vähäisiä. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n virkavelvollisuuksien rikkomisesta 30 päiväsakkoon. Hovioikeus oli 27.10.2005 antamallaan tuomiolla pysyttänyt käräjäoikeuden 8.2.2005 antaman tuomion. Poliisilta vaaditaan virassaan ja myös vapaa-aikanaan sellaista käyttäytymistä, ettei poliisin arvo siitä kärsi. Erityisesti ulkomaalaisryhmässä toimivan poliisin on myös käyttäydyttävä niin, ettei hänen sanomisiaan ja käyttäytymistään voida tulkita rasistiseksi. Epäsopiva käytös saattomatkoilla ulkomailla myös vapaa-aikana etenkin silloin, kun on tiedossa, että kyseessä on poliisi, on omansa antamaan huonon käsityksen suomalaisista poliiseista yleensäkin. Esitutkinnassa annetuista todistajanlausunnoista ja käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioista kävi selkeästi ilmi, että vanhempi konstaapeli A oli saattomatkoilla palautettaessa karkotettuja maahanmuuttajia kotimaahansa käyttäytynyt epäsopivasti. A oli vapaa-aikanaan saattomatkoilla nauttinut runsaasti alkoholia ja käyttäytynyt häiritsevästi, ylimielisesti ja kovaäänisesti hotelleissa, ravintoloissa, lentokentillä ja lentokoneessa. Hän oli myös eräällä saattomatkalla joutunut tekemisiin paikallisen poliisin kanssa. A:n käytös oli ollut sopimatonta, ja sitä oli esiintynyt myös tilanteissa, joissa paikalliset asukkaat olivat tienneet A:n olleen suomalainen poliisi. Saattomatkoilla mukana olleet henkilöt olivat kertoneet joutuneensa häpeämään A:n käytöstä. A:n käytös oli näin ollen loukannut suomalaisen poliisin arvoa. A oli myös vihjailuillaan loukannut naispuolista kollegaansa. Vaikka A oli muutoin hoitanut työnsä hyvin ja asiallisesti, hänen käytöksensä ulkomaalaisia kohtaan oli ollut ajoittain ylimielistä ja epäkorrektia, mikä oli herättänyt epäilyjä rasismista. A oli edellä kerrotulla tavalla useilla eri saattomatkoilla käyttäytynyt vapaa-aikanaan poliisin arvolle sopimattomalla tavalla. A:n käytös oli jatkunut jo pitkään ja ollut siinä määrin poliisille sopimatonta, että käyttäytymisen tultua ilmi poliisilaitoksella oli ollut perusteet käynnistää irtisanomismenettely, vaikka A:lle ei ollut aiemmin annettu varoitusta käyttäytymisestään. Poliisilaitoksella oli siten ollut erityisen painava syy irtisanoa A vanhemman konstaapelin virasta. Irtisanomisen perusteena ollut teko osoitti A:n siinä määrin sopimattomaksi toimimaan poliisina, ettei virantoimitusta ole voitu irtisanomisen jälkeen jatkaa. Poliisilaitoksella oli siten ollut perusteet jatkaa A:n virantoimituksesta pidättämistä välittömästi irtisanomisen jälkeen. Palkan palauttamista koskevan vaatimuksen tutkiminen ei kuulunut virkamieslautakunnan toimivaltaan. Irtisanomisajan palkan palauttamista koskeva vaatimus jätettiin tutkimatta. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2007:2540 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom PoliisiA_13_§_3_mom Päätös
Asia 43/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vanhempi konstaapeli A oli irtisanottu virastaan 24.5.2005 annetulla päätöksellä, ja hänen 23.7.2005 rikostutkinnan vuoksi tehtyä virantoimituksesta pidättämistään jatkettiin välittömästi irtisanomisen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 98/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1176411600000
Lyhennelmä A oli irtisanottu 16.11.2006 vankilan opinto-ohjaajan virasta. Samalla vankilan johtaja oli katsonut, ettei A:n virantoimitusta voida jatkaa ja pidättänyt A:n virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen irtisanomisajan päättymiseen saakka. A oli 27.9.2006 tuomittu käräjäoikeudessa törkeästä rattijuopumuksesta 50 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 35 päiväsakkoon. A oli ilmoittanut työnantajalleen 30.6.2006 vuosiloman aikana sattuneesta rattijuopumuksesta maanantaiaamuna 3.7.2006. A oli suostunut tapahtuneen johdosta päihdeohjaukseen ja tehnyt 31.7.2006 hoitosopimuksen. A:lle oli 1.4.2005 annettu myös virkamieslain 24 §:n mukainen kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta. A oli ollut 3. - 5.1.2005 ilman hyväksyttävää syytä poissa virantoimituksesta. Hänelle oli lisäksi annettu vakava huomautus poissaolojen ilmoittamisiin liittyvistä laiminlyönneistä ja työaikaseurannan epäselvyyksistä. Aiemmin annettuja kirjalliseen varoitukseen ja vakavaan huomautukseen johtaneita tapahtumia ei voitu tässä tapauksessa pitää perusteena arvioitaessa A:n irtisanomisen laillisuutta. A oli vaatinut irtisanomispäätöstä kumottavaksi myös sillä perusteella, ettei irtisanomista ollut tehty lain vaatimassa kohtuullisessa ajassa, koska A:n työnantaja oli saanut tiedon A:n rattijuopumuksesta 3.7.2006, mutta ryhtynyt irtisanomiseen tähtääviin toimenpiteisiin vasta 6.11.2006. Irtisanomiseen voidaan ryhtyä, kun siitä päättävä viranomainen katsoo irtisanomisen edellytysten täyttyvän. Koska irtisanomisperusteena ollut A:n menettely oli johtanut rikostutkintaan ja syytetoimiin, oli työnantajan harkinnassa ollut, ryhdytäänkö irtisanomiseen ennen asian käsittelyä käräjäoikeudessa vai vasta käräjäoikeuden jälkeen. Se, että A:n työnantaja oli suostunut hoitositoumussopimukseen, ei poistanut työnantajan oikeutta ryhtyä kyseessä olevan rikoksen johdosta enempiin toimenpiteisiin. Vankila ei ollut missään vaiheessa päättänyt olla ryhtymättä tapahtuman johdosta enempiin toimenpiteisiin, vaan odotti käräjäoikeuden rikosoikeudellista arviota syyllisyyskysymyksen ja -asteen vahvistamiseksi. Käräjäoikeuden tuomion ja sen perustelujen odottaminen sen varmistamiseksi, että edellytykset irtisanomiselle olivat olemassa, oli A:n tapauksessa ollut hyväksyttävää. A:n irtisanominen oli tapahtunut valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentissa tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa. Asiakirjoista ei ilmennyt, että A:n olisi aiemmin havaittu käyttäneen alkoholia väärin työpaikalla tai sen ulkopuolella. Tämän vuoksi ja kun A oli teon tehtyään suostunut päihdeohjaukseen ja allekirjoittanut hoitositoumussopimuksen ja myös noudattanut sopimusta, ei A:n alkoholinkäyttöä sinänsä voitu pitää laissa tarkoitettuna erityisen painavana syynä A:n irtisanomiseen. Irtisanomisen varsinaisena perusteena oli ollut se, että A oli syyllistymällä kyseiseen rikokseen vaarantanut sen erityisen luottamuksen, jota hänen asemansa vankien ohjaustehtävissä toimivana virkamiehenä edellyttää. Asiassa oli siten ratkaistava se, oliko A:n virka sellainen, että sen hoitaminen edellytti erityistä käyttäytymisvelvoitetta myös vapaa-aikana. Virkamieslautakunta arvioi, ettei A:n opinto-ohjaajan virkaa voitu asemaltaan eikä virkatehtäviltään rinnastaa vanginvartijan virkaan, johon puolestaan on katsottu liittyvän velvoite käyttäytyä vapaa-ajallakin siten, ettei syyllisty sellaiseen vakavaan rikokseen kuin törkeään rattijuopumukseen. A:n ei voitu katsoa vaarantaneen vankien ohjaustehtävissä tarvittavaa luottamusta viran hoitamiseksi eikä hän siten ollut voinut heikentää koko vankeinhoitolaitoksen uskottavuutta. Näillä perusteilla virkamieslautakunta katsoi, ettei opinto-ohjaaja A:lta voitu edellyttää sellaista korostetun moitteetonta käyttäytymisvelvollisuutta vapaa-aikana, että syyllistyminen yhteen ainutkertaiseen törkeään rattijuopumukseen olisi muodostanut hänen tapauksessaan virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisen painavan syyn hänen irtisanomisekseen. Koska irtisanomisen perusteena ollut teko ei muodostanut erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiseksi, ei virantoimituksesta pidättämistäkään voitu jatkaa. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja päätös kumottiin. KHO:2008:563 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta
Asia 98/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä A oli irtisanottu 16.11.2006 vankilan opinto-ohjaajan virasta. Samalla vankilan johtaja oli katsonut, ettei A:n virantoimitusta voida jatkaa ja pidättänyt A:n virkamieslain 40 §:n 2 momentin... - Korvausvaatimus Asia 55/2006: Korvausvaatimus 1168552800000
Lyhennelmä Virkamies A oli toiminut yliopistossa määräaikaisissa palvelussuhteissa 1.8.1995 - 31.12.2005 välisen ajan. Hänet oli uudelleen nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.2.2006 - 31.12.2006 väliseksi ajaksi viran sijaiseksi. Valtion virkamieslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 291/1993 vp) mukaan 56 §:n mukaisen korvauksen edellytykseksi ehdotettu nimittäminen ilman 9 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyä perustetta määräajaksi tai ilman pätevää syytä toistuvasti peräkkäin määräajaksi vastaa työsopimuslain 2 §:n 2 momenttia. Virkamies voitaisiin katsoa nimitetyksi toistuvasti peräkkäin silloinkin, kun määräaikaisten nimitysten välinen aika on enintään 30 päivää. A oli tehnyt 31.12.2005 päättynyttä määräaikaista virkasuhdetta ja sitä edeltäneitä määräaikaisia palvelussuhteita koskevan korvausvaatimuksen ollessaan 1.2.2006 alkaen nimitettynä määräaikaiseen virkasuhteeseen. Määräaikaisten nimitysten välisen ajan ollessa vain yksi kuukausi, ei A:n virkasuhteen yliopistoon voitu katsoa päättyneen sillä tavoin, että hänellä olisi ollut oikeus tässä vaiheessa saada korvausta valtion virkamieslain 56 §:n perusteella. Korvausvaatimus hylättiin. KHO:2008:435 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 55/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Virkamies A oli toiminut yliopistossa määräaikaisissa palvelussuhteissa 1.8.1995 - 31.12.2005 välisen ajan. Hänet oli uudelleen nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.2.2006 - 31.12.2006... - Korvausvaatimus Asia 69/2006: Korvausvaatimus 1172181600000
Lyhennelmä Teknillisen korkeakoulun palveluksessa ollut A oli ajanjaksolla 1.1.1995 - 31.7.2006 ollut nimitettynä määräaikaisiin virkasuhteisiin 14 eri nimittämiskirjalla assistentiksi, yliassistentiksi, lehtoriksi ja erikoisopettajaksi. Käytännössä A oli hoitanut samankaltaisia opetustehtäviä ja pääsykokeiden järjestämiseen liittyviä tehtäviä nimikkeestä riippumatta. A:n nimitykset määräaikaisiin virkasuhteisiin ajanjaksolla 1.1.1995 - 31.7.1999 olivat selvityksen mukaan perustuneet sijaisuuksiin, avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoitamiseen ja toimimiseen lyhyehkön ajan apulaisrehtorina ilman taustavirkaa opetuksen järjestämiseen liittyvistä syistä. Kyseisille määräaikaisille nimityksille oli siten ollut valtion virkamieslain mukainen peruste. A oli nimitetty 1.8.1999 alkaen erikoisopettajan virkasuhteeseen viiden vuoden määräajaksi sovelletun matematiikan vastuualueelle. Hänet oli lisäksi jo syksyllä 2003 nimitetty matematiikan vastuualueelle lukuvuoden 2003 - 2004 kestäneeseen määräaikaiseen virkasuhteeseen, jota oli sittemmin vielä jatkettu kahden lukuvuoden ajan. A:n mukaan hänen tehtävänsä olivat kyseisten nimitysten aikana olleet samoja kuin aiemminkin. A:lle kuuluneita opetustehtäviä oli työnantajan selvityksen mukaan jatkettu syksystä 2006 lähtien jatko-opiskelijoiden avulla. A:n hoitamat tehtävät olivat siten riidattomasti olleet pysyviä. Erikoisopettajan virka, johon A oli nimitetty 1.8.1999 alkaen, ei kuulu niihin yliopistoasetuksessa mainittuihin virkoihin, joiden täyttäminen on mahdollista ainoastaan määräajaksi. Erikoisopettajan viran täyttämistä viiden vuoden määräajaksi ei myöskään voitu pitää perusteltuna yksistään siitä syystä, että nimitystä harkittaessa oli katsottu tarpeelliseksi harkita viiden vuoden kuluttua oppiaineen kehittämistä ja painotusta, kun otettiin huomioon A:n hoitamien perusopetukseen liittyvien opetustehtävien pysyvyys. A oli syksystä 2003 alkaen nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin lukuvuodeksi kerrallaan. Lukuvuodeksi 2003 - 2004 annettua nimitystä koskenutta perustetta, ennakoimaton tilapäinen tarve saada henkilö hoitamaan valintakokeiden järjestämistä, ei voitu pitää perusteltuna, kun otettiin huomioon, että määräaikaisuus oli alkanut vasta kyseistä vuotta koskevien valintakokeiden jälkeen. Valintakokeiden osuus A:n työtehtävistä oli myöhemminkin ollut selvästi opetuksen osuutta pienempi ja lähinnä kevätlukukaudelle painottunutta. A:n työtehtävien pysyvä luonne ja hänen muodollinen kelpoisuutensa erityisopettajan virkaan huomioon ottaen lukuvuodelle 2003 - 2004 annettua nimitystä ja sitä seuranneita nimityksiä ei voitu pitää perusteltuina myöskään esitetyistä, tohtorin tutkintoa edellyttävään henkilöstöpolitiikkaan, korkeakoulun rakenteelliseen kehittämiseen ja professorien virantäyttöihin liittyvistä syistä. Myöskään se, että A oli vuonna 2003 ilmaissut olleensa kiinnostunut työskentelemään myös määräaikaisessa palvelussuhteessa, ei tehnyt kyseisiä määräaikaisia virkasuhteita lailliseksi. Edellä lausutuilla perusteilla, ja kun A:ta ei ollut enää 31.7.2006 päättyneen virkasuhteen jälkeen nimitetty viraston virkamieheksi, A:lla oli oikeus hakemaansa korvaukseen 1.8.1999 alkaneen erikoisopettajan määräaikaisen viran ja sitä seuranneiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta. Korvauksen määrää arvioitaessa otettiin huomioon A:n ikä, palvelussuhteen kesto ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin koulutustaan vastaavaa työtä. A:lle määrättiin maksettavaksi 12 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Vaatimus hylättiin enemmälti. KHO:2008:251 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ YliopistoA_9_§ Päätös
Asia 69/2006: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Teknillisen korkeakoulun palveluksessa ollut A oli ajanjaksolla 1.1.1995 - 31.7.2006 ollut nimitettynä määräaikaisiin virkasuhteisiin 14 eri nimittämiskirjalla assistentiksi, yliassistentiksi,... - Korvausvaatimus Asia 78/2004: Korvausvaatimus 1131055200000
Lyhennelmä A oli ollut nimitettynä yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan alaisen laitoksen määräaikaisen suunnittelijan virkasuhteeseen ajalla 1.10.1999 - 31.3.2004 yhteensä yhdeksällä peräkkäisellä nimityksellä. A:n määräaikaisten virkasuhteitten perusteena oli ollut opetusministeriön rahoittama hanke koulutuksen uudelleen käynnistämiseksi ja opetuksen suunnitteluksi ja siihen liittyneet tehtävät. Tätä perustetta ei poistanut se, että A:n tehtäviin oli kuulunut myös joidenkin kurssien pitäminen ja pro gradu -tutkielmien ohjausta. Sitä, että suunnittelijan tehtävien oli alun perin tarkoitus kestää määräajan, puolsi myös se, ettei suunnittelijan virkasuhdetta enää jatkettu suunnitteluvaiheen päätyttyä vaan tilalle perustettiin virkarakenteen mukainen yliassistentin virka. Yliopistolla oli ollut suunnittelijan tehtävien tilapäiseen luonteeseen perustuva syy nimittää A virkasuhteeseen määräajaksi. Yliopistolla oli myös ollut perusteet nimittää A usealla nimityksellä peräkkäin lyhyemmäksi määräajaksi kuin mihin opetusministeriö oli myöntänyt hankerahoitusta, koska suunnitteluvaiheessa oli ollut tarpeen lyhyin väliajoin arvioida hankkeen edistymistä ja henkilökunnan tarvetta. Näistä syistä A:lla ei ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Korvausvaatimus hylättiin (äänestys 6-2). KHO:2007:3531 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 78/2004: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut nimitettynä yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan alaisen laitoksen määräaikaisen suunnittelijan virkasuhteeseen ajalla 1.10.1999 - 31.3.2004 yhteensä yhdeksällä peräkkäisellä... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 130/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1133474400000
Lyhennelmä A oli työsuojelupiirin 8.11.2004 antamalla päätöksellä irtisanottu tarkastajan virasta ja pidätetty virantoimituksesta. Päätöksen perusteena oli ollut A:n pitkäaikainen työnjohto- ja valvontamääräysten laiminlyönti, työtehtävien suorittamatta jättäminen viivytyksettä ja virkamiehelle sopimaton käytös. Työsuojelupiirin selvityksistä kävi ilmi, että A:lla oli vuosien ajan ollut epäselvyyksiä työajanseurantalaitteen käytössä, ja että häntä oli useaan kertaan huomautettu ja ohjeistettu sen käytössä. Virheleimauksia oli ollut niin paljon, ja ne olivat huomautuksista huolimatta toistuneet niin usein, ettei virkamieslautakunta pitänyt uskottavana, että ne olisivat johtuneet pelkästään anteeksiannettavasta huomaamattomuudesta, ja että ne olisi tehty ilman hyötymistarkoitusta. Asiakirjoihin oli liitetty ohjeet hankesuunnitelman laatimisesta ja raportoinnista ja muistioita palavereista, joissa A:ta oli ohjeistettu hankesuunnitelman tekemisessä. Tästä huolimatta A ei ollut toiminut saamiensa ohjeiden mukaisesti. A:lla oli käytössään ohjeet virkavapauden hakemisesta sairauden perusteella. A oli laatinut virkavapaushakemukset vasta kehotusten jälkeen, ja hakemukset olivat tuolloinkin olleet epäselviä. A ei ollut kyennyt kaikilta osin selvittämään, mistä viivytykset ja epäselvyydet olivat johtuneet. A oli laiminlyönyt tarkastustehtävien suorittamisen suunnitelman edellyttämällä tavalla. A oli myös jossain määrin vältellyt työnantajan yhteydenottoja, vaikkakin tätä seikkaa oli pidettävä vähäisenä ottaen huomioon, ettei A ollut sairauslomiensa aikana ollut velvollinen pitämään yhteyttä työnantajaansa. Kysymys oli vähäisestä laiminlyönnistä, jota ei olisi tullut ottaa irtisanomisperusteeksi. Tilannetta, jossa A:n oli 17.8.2004 väitetty käyttäytyneen uhkaavasti, ei ollut tarkemmin selvitetty. A oli itse kiistänyt uhkaavan käyttäytymisensä. Näissä olosuhteissa kyseistä käyttäytymistä ei voitu ottaa irtisanomisen perusteeksi. A:n oli epäilty käyttäytyneen virkamiehelle sopimattomalla tavalla osoittaessaan B:n käyttämään lakimiestä, joka oli äänettömänä yhtiömiehenä kommandiittiyhtiössä, jonka vastuunalainen yhtiömies A itse oli. Siitä, että A olisi B:n asiassa käyttäytynyt virkamiehelle sopimattomalla tavalla, ei ollut esitetty näyttöä. Työuupumus ei virkamieslautakunnan mukaan selittänyt A:n jatkuvaa työnjohtomääräysten ja ohjeiden noudattamatta jättämistä eikä epäselvyyksiä työpoissaoloissa. Kaikki edellä mainitut seikat kokonaisuutena arvioiden työsuojelupiirillä oli ollut perusteet irtisanoa A tarkastajan virasta sillä perusteella, että A oli laiminlyönyt työnjohto- ja valvontamääräyksiä sekä jättänyt suorittamatta virkatehtävänsä viivytyksettä. A:n laiminlyönnit olivat jatkuneet pitkään, eikä hän ollut ojentunut saamistaan huomautuksista ja varoituksista. Nämä seikat osoittivat hänet siinä määrin soveltumattomaksi toimimaan työsuojelupiirin tarkastajana, että hänet oli voitu välittömästi irtisanomisen jälkeen pidättää virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 7-1). KHO:2008:562 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom Valtion_virkamiesL_66_§_4_mom Päätös
Asia 130/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä A oli työsuojelupiirin 8.11.2004 antamalla päätöksellä irtisanottu tarkastajan virasta ja pidätetty virantoimituksesta. Päätöksen perusteena oli ollut A:n pitkäaikainen työnjohto- ja valvontamääräysten... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 51/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1168552800000
Lyhennelmä Poliisilaitos antoi 29.5.2006 päätöksen, jolla se irtisanoi komisario A:n virkasuhteen. A myös pidätettiin virantoimituksesta päätöksen tiedoksiantamispäivästä 29.5.2006 lähtien. Päätöksen perusteena oli A:n ongelmallinen alkoholinkäyttö, joka oli jatkunut keväästä 2005 asti. A oli vuonna 2005 tavattu toistuvasti työpaikaltaan alkoholin vaikutuksen alaisena, ja hänellä oli useita päiviä kestänyt luvaton poissaolojakso. A:lle oli näiden tapahtumien johdosta annettu määräykset sopia työvuoromuutoksista etukäteen esimiehen kanssa ja toimittaa poissaoloista asianmukainen todistus, minkä lisäksi hän oli saanut kirjallisen varoituksen, asia oli ollut syyteharkinnassa ja A:n kanssa oli käyty hoitoonohjauskeskustelu. Näistä toimenpiteistä huolimatta A oli ollut poissa työpaikaltaan iltapäivän 24.4. ja 26. - 28.4.2006. Hän ei ollut saanut poissaoloilleen työnantajan lupaa eikä ollut toimittanut asianmukaista terveydenhuoltohenkilökunnan antamaa todistusta tai muutakaan selvitystä poissaoloilleen edes jälkikäteisesti. Asiassa voitiin siten pitää selvitettynä, että A:n poissaolot huhtikuussa 2006 olivat olleet selvittämättä jäänyttä työvuoroa 25.4.2006 lukuun ottamatta luvattomia. A:n ongelmallinen alkoholinkäyttö oli jatkunut ainakin vuoden ajan. Hän oli menetellyt vastoin virkavelvollisuuksiaan saapumalla työpaikalleen toistuvasti alkoholin vaikutuksen alaisena ja olemalla toistuvasti omavaltaisesti poissa työpaikaltaan useita päiviä kerrallaan. Asiassa ei ollut esitetty A:n alkoholiongelmasta tai mahdollisesta mielenterveysongelmasta sellaista selvitystä, että niitä olisi voitu pitää valtion virkamieslaissa tarkoitettuna sairautena. Näissä olosuhteissa ja ottaen lisäksi huomioon, että poliisilta vaaditaan ammattinsa vuoksi tavallista suurempaa harkintaa käyttäytymisestään, on poliisilaitoksella ollut erityisen painava syy A:n virkasuhteen irtisanomiseen. A:n menettely osoitti hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että hänet oli voitu pidättää virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2007:2537 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta PoliisiL_9c_§
Asia 51/2006: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos antoi 29.5.2006 päätöksen, jolla se irtisanoi komisario A:n virkasuhteen. A myös pidätettiin virantoimituksesta päätöksen tiedoksiantamispäivästä 29.5.2006 lähtien. Päätöksen... - Korvausvaatimus Asia 34/2004: Korvausvaatimus 1114722000000
Lyhennelmä A oli nimitetty Tullihallituksen virkamieheksi neljään peräkkäiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen kolmeksi ja puoleksi vuodeksi ajalle 3.4.2000 - 30.9.2003. Nimittämiskirjoihin ei ollut merkitty määräaikaisuuksien perustetta, mutta Tullihallituksen mukaan nimittämisten perusteena oli yksinomaan se, että A oli toiminut avustajana kielenkääntäjälle, jonka työkyky oli ko. aikana ollut rajoittunut. A oli itsekin ymmärtänyt olleensa kyseisen henkilön avustaja. Vaikka siitä, missä määrin A oli suorittanut myös muita tehtäviä, ei ollut täsmällistä selvitystä, asiassa oli katsottava selvitetyn, että A:n nimittämisperusteina oli ollut toisen määrätyn henkilön avustajana toimiminen tämän alentuneen työkyvyn aikana. Tässä korvaushakemusasiassa A:n työn laadun tai hänen ammattitaitonsa selvittämisellä ei ollut merkitystä asian ratkaisun kannalta. Virkamieslautakunnan toimivaltaan ei kuulunut myöskään A:n työpaikkakiusaamiseen liittyneiden kantelunluonteisten vaatimusten eikä stressin ja kärsimyksen aiheuttamiseen perustuneiden korvausvaatimusten käsittely. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n nimittämisille ko. määräaikaisiin virkasuhteisiin oli ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. A:n työpaikkakiusaamista koskeneet kantelunluonteiset vaatimukset ja stressin ja kärsimyksen aiheuttamiseen perustuneet korvausvaatimukset jätettiin tutkimatta. Valtion virkamieslain 56 §:n mukainen korvausvaatimus hylättiin (äänestys 8-1). KHO:2008:329 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_49_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 34/2004: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty Tullihallituksen virkamieheksi neljään peräkkäiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen kolmeksi ja puoleksi vuodeksi ajalle 3.4.2000 - 30.9.2003. Nimittämiskirjoihin ei ollut merkitty... - Korvausvaatimus Asia 65/2004: Korvausvaatimus 1117141200000
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa erilaisissa pätkissä 11.5.1995 lähtien ja yhtäjaksoisesti 1.3.1997 alkaen aina 31.12.2003 saakka. A oli nimitetty kolmeen peräkkäiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 11.5.1995 - 31.3.1996. A:n tätä aikaa koskeneiden nimitysten osalta tehty korvausvaatimus oli tehty korvauksen hakemiselle säädetyn kuuden kuukauden määräajan jälkeen. Ajalla 1.3.1997 - 31.8.1997 A oli nimitetty kolmeen peräkkäiseen tutkijan virkasuhteeseen, joiden perusteena oli perusopiskelijan opinnäytetyön laatiminen. Ajalla 1.9.1997 - 30.6.1999 A oli nimitettynä kahdeksaan peräkkäiseen virkasuhteeseen, ensimmäiseen tutkimusapulaiseksi ja muihin assistentiksi. Perusteena ensimmäiselle nimitykselle oli perusopiskelijan opinnäytetyön laatiminen ja muille tämän lisäksi viransijaisuus. Ajalla 1.7.1999 - 31.8.2000 A oli nimitetty neljään peräkkäiseen assistentin virkasuhteeseen. Perusteena nimityksille oli ollut viransijaisuus. Virkasuhteet olivat liittyneet myös A:n jatko-opintoihin. Ajalla 1.9.2000 - 31.12.2003 A oli nimitetty yhdeksään peräkkäiseen yliassistentin virkasuhteeseen. Perusteena nimityksille oli ollut viransijaisuus ja nimitykset olivat liittyneet jatkotutkinnon suorittamiseen ja siihen liittyneen tutkimustyön tekemiseen. Yliopisto ei voinut ottaa kantaa siihen, oliko A:n opintojen ohjaus ollut asianmukaista ja oliko yliopistolla ollut perusteltu syy olla jatkamatta A:n palvelussuhdetta uudella yliassistentin virkasuhteella hänen jatko-opintojensa loppuunsaattamiseksi. Vaikka A oli ollut lukuisissa peräkkäisissä määräaikaisissa virkasuhteissa yhteensä lähes kuuden vuoden ajan, ja hänen työtehtäviinsä oli jossain määrin liittynyt sellaisia tehtäviä, jotka eivät olleet liittyneet hänen opinnäytetyöhönsä tai assistentin tai yliassistentin tehtäviin, virkamieslautakunta katsoi, että nimityksiin oli ollut tehtävien luonteen ja viransijaisuuksien edellyttämät lainmukaiset hyväksyttävät perusteet. A:n hakemusta aikaa 11.5.1995 - 31.3.1996 koskevien virkasuhteiden osalta ei tutkittu. Muilta osin korvausvaatimus hylättiin. KHO:2008:330 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ YliopistoA_9_§ Päätös
Asia 65/2004: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa erilaisissa pätkissä 11.5.1995 lähtien ja yhtäjaksoisesti 1.3.1997 alkaen aina 31.12.2003 saakka. A oli nimitetty kolmeen peräkkäiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen... - Korvausvaatimus Asia 87/2004: Korvausvaatimus 1128632400000
Lyhennelmä A oli nimitetty yliopiston tiedekunnan projektisihteerin määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.12.1999 - 31.12.2001 kahdella eri nimityksellä ja tiedekuntajaon jälkeen amanuenssin määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.1.2002 - 31.1.2004 kolmella eri nimityksellä. A:n palkka oli koko palvelussuhteen ajalta maksettu opetusministeriön muuntokoulutusohjelman toteuttamiseen myöntämistä määrärahoista. A:n tehtävät olivat koko ajan koostuneet sekä muuntokoulutuksen että normaalikoulutuksen tehtävistä. A oli toiminut ajalla 1.12.1999 - 31.12.2001 projektisihteerinä yliopiston opetusministeriön rahoituksella toteuttamassa muuntokoulutusohjelmassa. A:n palvelussuhteen perusteena oli ollut lisätyövoiman tarve muuntokoulutuksen toteuttamisen turvaamiseksi. A:n työ projektisihteerinä oli siten ollut luonteeltaan tilapäistä. Tätä seikkaa ei muuntanut toiseksi se, että tehtävät oli jaettu A:n ja muiden työntekijöiden kesken mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti siten, että kukin oli hoitanut tietyt tehtävät sekä muuntokoulutuksen että normaalikoulutuksen osalta. Yliopistolla oli siten ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu työn luonteeseen perustuva syy nimittää A määräaikaisiin projektisihteerin virkasuhteisiin. A oli tiedekuntajaon jälkeen toiminut ajalla 1.1.2002 - 31.1.2004 amanuenssina opetusministeriön rahoituksella toteutetussa muuntokoulutusohjelmassa. Tehtävät olivat suurelta osin samoja kuin A:n ollessa projektisihteeri. A:n tehtävät olivat palvelussuhteen loppupuolella muuntokoulutukseen liittyvien tehtävien vähentyessä yhä enemmän liittyneet normaaliopetukseen. A:n tehtäviin oli vaikuttanut myös tiedekuntajaon jälkeinen tilanne, jossa tiedekuntaan ei ollut jäänyt vakinaista amanuenssin virkaa. Se, että A oli muuntokoulutukseen liittyvien tehtävien ohella amanuenssin viran puuttuessa hoitanut myös normaaliopetukseen liittyviä tehtäviä, ei muuttanut sitä, että A:n määräaikaisen palvelussuhteen perusteena olivat edelleen olleet muuntokoulutuksen toteuttamiseen liittyneet luonteeltaan tilapäiset tehtävät. A:n palkka oli edelleen maksettu muuntokoulutusohjelmaan saadusta rahoituksesta. Yliopistolla oli siten myös näiden nimitysten osalta ollut virkamieslain 9 §:n mukainen peruste nimittää A määräajaksi amanuenssin virkasuhteeseen. 1.1.2004 lukien perustettuun amanuenssin virkaan kuuluvat tehtävät eivät olleet jatkoa A:n muuntokoulutuksen puitteissa hoitamille tehtäville, vaan kyseessä oli uusi virka, jonka yliopisto oli päättänyt perustaa tiedekunnan normaaliopetuksen tarpeita varten. Yliopisto ei siten ollut kiertänyt palvelussuhdeturvaa jatkaessaan A:n määräaikaista amanuenssin virkasuhdetta muuntokoulutukseen ja normaaliopetukseen liittyvien hallinnollisten tehtävien hoitamiseksi perustamatta amanuenssin vakinaista virkaa välittömästi tiedekuntajaon jälkeen. Edellä selostetuilla perusteilla A:lla ei ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Korvausvaatimus hylättiin (äänestys, jossa neljä äänesti korvausvaatimuksen hylkäämistä, kaksi kahdeksan kuukauden korvausta ja kaksi kuuden kuukauden korvausta). KHO:2007:3526 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 87/2004: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty yliopiston tiedekunnan projektisihteerin määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.12.1999 - 31.12.2001 kahdella eri nimityksellä ja tiedekuntajaon jälkeen amanuenssin määräaikaiseen... - Korvausvaatimus Asia 36/2004: Korvausvaatimus 1110492000000
Lyhennelmä A oli nimitetty Tampereen teknillisen yliopiston alaiseen yksikköön päätoimisen tuntiopettajan ja lehtorin määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.1.1997 - 31.12.2003 yhtäjaksoisesti peräkkäin yhteensä seitsemällä eri nimityksellä. A oli sen jälkeen nimitetty ajalle 1.1.2004 - 31.12.2005 Turun kauppakorkeakoulun saksan kielen lehtorin määräaikaiseen virkasuhteeseen. A:n palvelussuhde Tampereen teknilliseen yliopistoon päättyi 31.12.2003 sen vuoksi, ettei häntä enää nimitetty Tampereen teknillisen yliopiston virkaan. Oli uskottavaa, että Tampereen teknillisen yliopiston ja yliopistokeskuksen muiden yliopistojen välinen yhteistyö kielten opetuksessa oli ollut kehitteillä pitkään ja myös käsitys opettajan virkojen tarpeellisesta määrästä ja sijoituksesta oli ollut vakiintumaton. A:n määräaikaiset virkasuhteet olivat kuitenkin kestäneet yhtäjaksoisesti yhteensä seitsemän vuotta ja hänen tehtävänsä olivat pysyneet pääosin samoina saksan ja ruotsin kielen opetustehtävinä. Kielten opetuksen tarve oli ollut jatkuvasti olemassa. A oli kiistänyt esitetyn väitteen, että häntä olisi kehotettu hakemaan keväällä 2003 avoimeksi julistettua virkaa. Selvitystä siitä, että A:n palvelussuhteen päättyminen olisi voinut johtua A:n omasta menettelystä, ei siten esitetty. Näissä olosuhteissa yliopistolla ei ollut kielten opetuksen tilanteen vakiintumattomuuteen perustuvaa tai muutakaan virkamieslain 9 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua syytä nimittää A yhtäjaksoisesti peräkkäin määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:lla oli siis oikeus hakemaansa korvaukseen. Ottaen huomioon A:n palvelussuhteen kesto, hänen ikänsä ja se, että hänet oli 1.1.2004 lukien nimitetty määräajaksi Turun kauppakorkeakoulun saksan kielen lehtorin määräaikaiseen virkasuhteeseen, Tampereen teknillinen yliopisto määrättiin maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Korvausvaatimus hylättiin enemmälti (äänestys 6-3). KHO:2007:2932 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 36/2004: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty Tampereen teknillisen yliopiston alaiseen yksikköön päätoimisen tuntiopettajan ja lehtorin määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.1.1997 - 31.12.2003 yhtäjaksoisesti peräkkäin... - Korvausvaatimus Asia 42/2004: Korvausvaatimus 1113512400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt Kansanterveyslaitoksessa tutkimusapulaisena seuraavasti: 26.2.1998 - 31.12.1998 työsopimussuhde 1.1.1999 - 3.7.2000 virkasuhde (kolme eri nimitystä) 4.7.2000 - 16.9.2000 työsopimussuhde 4.1.2001 - 31.1.2002 työsopimussuhde (kuusi eri nimitystä) 1.2.2002 - 29.2.2004 virkasuhde (kymmenen eri nimitystä) A:n työsopimussuhteet Kansanterveyslaitokseen eivät voineet olla virkamieslain nojalla määrättävän korvauksen perusteina. Myöskään virkasuhde 1.1.1999 - 3.7.2000 ei voinut enää tässä hakemuksessa olla korvauksen määräämisen perusteena, koska A:n palvelussuhde Kansanterveyslaitokseen oli katkennut 16.9.2000 ja alkanut uudelleen vasta 4.1.2001. A oli nimitetty tutkimusapulaisen määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.2.2002 - 29.2.2004 yhteensä kymmenellä eri nimityksellä. Kaikissa nimityksissä määräaikaisuuden perusteena oli ollut virkavapauksista johtunut sijaisuus. Kansanterveyslaitoksella oli siten ollut määräaikaisille nimityksille 9 §:n 1 momentin mukainen peruste. A oli ollut sairauslomalla ajalla 1.12.2003 - 31.3.2004. A:n palvelussuhde Kansanterveyslaitokseen oli päättynyt siis hänen sairauslomansa aikana. Kansanterveyslaitos ei ollut vastineessaan esittänyt selvitystä siitä, mistä syystä määräaikaiset nimitykset oli tehty lyhyiksi ajoiksi kerrallaan. Kansanterveyslaitos ei ollut väittänyt, että työtehtävät, joita A oli hoitanut, olisivat loppuneet. Muutakaan perustetta, joilla A olisi tullut nimittää sijaisuuden perusteella määräaikaisiin virkasuhteisiin usealla peräkkäisellä nimityksellä tai syytä siihen, että viimeisin nimitys oli annettu lakkaamaan A:n työperäisen sairauden johdosta saaman sairausloman aikana, ei ollut esitetty. Virkamieslautakunnan käsityksen mukaan A oli nimitetty ilman pätevää syytä toistuvasti peräkkäin lyhyeksi ajaksi määräaikaisiin sijaisuudesta johtuviin virkasuhteisiin. A:lla oli näissä olosuhteissa oikeus hakemaansa korvaukseen. A:lle määrättiin maksettavaksi kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus (äänestys 6-3). KHO:2007:2495 Koska A:n nimityksille Kansanterveyslaitoksen tutkimusapulaisen määräaikaiseen virkasuhteeseen ajalla 1.2.2002 - 29.2.2004 oli ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädetty peruste, korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:lla ei ollut oikeutta saada valtion virkamieslain 56 §:ssä säädettyä palkkaa vastaavaa korvausta. Edellä mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja hylkäsi A:n korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 42/2004: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt Kansanterveyslaitoksessa tutkimusapulaisena seuraavasti: 26.2.1998 - 31.12.1998 työsopimussuhde 1.1.1999 - 3.7.2000 virkasuhde (kolme eri nimitystä) 4.7.2000 - 16.9.2000... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 15/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1105653600000
Lyhennelmä Lääninhallitus oli 16.1.2004 päättänyt irtisanoa ylitarkastaja A:n virkasuhteen irtisanomisajan jälkeen. Samalla lääninhallitus päätti pidättää A:n virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksen perusteluna oli ensinnäkin kirjallinen varoitus, jonka lääninhallitus antoi A:lle 30.10.2003, koska A oli laiminlyönyt keskeisinä virkavelvollisuuksinaan olleita EU-tarkastuksia vastoin selvityspyyntöihin antamiaan vastauksia. Toisekseen A oli tunnustanut tunkeutuneensa kansliapäällikön sähköpostiin, ja hänet oli tuomittu siitä 22.12.2003 annetulla käräjäoikeuden lainvoimaisella päätöksellä sakkorangaistukseen viestintäsalaisuuden rikkomisesta. A oli tehnyt kirjallisesta varoituksesta oikaisuvaatimuksen virkamieslautakunnalle, joka oli päätöksellään nro 30/2004 hyväksynyt oikaisuvaatimuksen ja kumonnut A:lle annetun kirjallista varoitusta koskevan päätöksen. Virkamieslautakunta katsoi, ettei A:n käyttäytyminen ollut sellaista, että varoituksen antamiseen olisi ollut riittävät perusteet. Näissä olosuhteissa ei varoituksen perusteena olleita seikkoja ollut otettava huomioon myöskään irtisanomisperusteena. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Se, ettei A:n teko ollut täyttänyt rikoslaissa virkavelvollisuuksien rikkomiselle säädettyä tunnusmerkistöä, ei estänyt virkamieslautakuntaa arvioimasta, oliko A virkamieslaissa tarkoitetulla tavalla käyttäytynyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti siten, että irtisanomisperuste on ollut olemassa. Työnantajan on myös vedottava irtisanomisperusteeseen kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun peruste on tullut irtisanomiseen oikeutetun viranomaisen tietoon. Asia oli ollut tosiseikoiltaan jossain määrin epäselvä. Näissä olosuhteissa lääninhallituksella oli ollut perusteet tehdä irtisanomispäätös vasta käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen. Irtisanomisperusteeseen oli siten viestintäsalaisuuden loukkauksen osalta vedottu kohtuullisessa ajassa. A:n syyllistymistä viestintäsalaisuuden loukkaamiseen oli pidettävä riidattomana. Kun aiemmin annetun kirjallisen varoituksen perusteena olleeseen käytökseen ei päätöksen tultua kumotuksi voinut enää irtisanomisperusteena vedota, oli harkittava ainoastaan sitä, oliko A lukiessaan kansliapäällikön sähköpostiviestejä syyllistynyt sellaiseen virkavelvollisuuksien vastaiseen tai hänen asemassaan olevalle virkamiehelle sopimattomaan käyttäytymiseen, että irtisanominen olisi kohtuullinen seuraamus suhteessa teon moitittavuuteen. A oli tunkeutunut kansliapäällikön sähköpostiin ja tulostanut vain hänen luettavakseen tarkoitettuja viestejä sekä jättänyt nämä viestit kaappiin, josta ne olisivat voineet olla kenen tahansa henkilökuntaan kuuluvan luettavissa. A:n tarkoituksena oli ollut saada tarvittaessa aineistoa kansliapäällikköä vastaan, jonka kanssa hänellä oli huonot välit. A oli ottaen huomioon hänen asemansa ja tehtävänsä sisäisenä tarkastajana käyttäytynyt tavalla, joka asetti hänen luotettavuutensa virkamiehenä kyseenalaiseksi. Kyse oli kuitenkin yksittäisestä teosta, eikä A:n ollut väitettykään käyttäneen viestejä kansliapäällikköä vastaan. Käräjäoikeus oli määrännyt A:lle rangaistuksen teosta. Näissä olosuhteissa virkamieslautakunta katsoi, että virkasuhteen irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen oli A:n tekoon nähden ollut suhteettoman ankara seuraamus. Lääninhallituksella ei näin ollen ollut yksinomaan kyseisen tapahtuman nojalla perusteita irtisanoa A:n virkasuhdetta eikä pidättää häntä virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva päätös kumottiin (äänestys 7-1). KHO:2007:3033 Korkein hallinto-oikeus hylkäsi lääninhallituksen vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Korkein hallinto-oikeus myös kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen lääninhallituksen 16.1.2004 tekemästä päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kun otettiin huomioon A:n virka-asema lääninhallituksen sisäisenä tarkastajana sekä A:n syyksi luettu teko ja teonkuvaus motiiveineen, lääninhallituksella oli ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa mainittu erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomisen perusteena ollut teko osoitti A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että lääninhallituksella oli ollut myös virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdassa mainittu peruste pidättää hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Näillä perusteilla virkamieslautakunnan päätös oli kumottava. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta HallintoL_27_§ Päätös
Asia 15/2004: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Lääninhallitus oli 16.1.2004 päättänyt irtisanoa ylitarkastaja A:n virkasuhteen irtisanomisajan jälkeen. Samalla lääninhallitus päätti pidättää A:n virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 27/2003: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1064955600000
Lyhennelmä D irtisanottiin 14.3.2003 annetulla päätöksellä avustavan ulosottomiehen virastaan. Samalla D määrättiin pitämään jäljellä ollut vuosilomansa heti sairasloman päättymisen jälkeen 1.4.2003 alkaen ja pidätettäväksi muun irtisanomisajan virantoimituksesta. Irtisanomispäätöksen perusteena oli muun muassa D:n epäasiallinen käyttäytyminen. D:n katsottiin käyttäytyneen virkamiehelle sopimattomalla tavalla lähettäessään kihlakunnanvoudille lääkärintodistuksen henkilökohtaisesti saantitodistuksin. D oli tammikuussa 2003 lähettänyt lääkärintodistuksensa saantitodistusta vastaan siten, että vain viraston päällikkö oli voinut sen henkilökohtaisesti noutaa postista. Lisäksi D oli laiminlyönyt asetetussa määräajassa palauttaa hallussaan olleen viraston omaisuuden. D:n käytös edellä mainituissa tapauksissa ei ollut sellaista, että se olisi voinut edes yhdessä muiden esitettyjen perusteiden kanssa olla irtisanomiseen oikeuttava painava syy. Näitä seikkoja ei otettu huomioon harkittaessa irtisanomisperusteen olemassaoloa. Varsinainen irtisanomissyy oli B:n tapaus. B:n mukaan D oli ottanut häneen yhteyttä ja ehdottanut vahingonkorvauskanteen nostamista C:n kunnan ulosottoviraston B:hen ja hänen yhtiöihinsä kohdistamien ulosottotoimien johdosta. B oli kertonut yhteydenotoista kihlakunnanvoudeille 17.12.2002. B:n kertomukset D:n yhteydenotoista olivat kuitenkin näytöltään vajavaisia. Lisäksi D oli kiistänyt kaikki epäasialliset yhteydenotot. Kun otettiin huomioon B:n myöhemmin D:ta kohtaan tekemät tutkimuspyynnöt, jotka olivat johtaneet syyttämättä jättämispäätökseen ja se, että B vasta D:n irtisanomisen jälkeen oli suostunut kirjallisesti vahvistamaan lausumansa, B:n lausumalle ei asiassa ollut irtisanomisperusteen olemassaoloa harkittaessa annettava merkitystä erillisenä tekona eikä myöskään yhdessä muiden perusteiden kanssa. D oli yhteistoimin avustavan ulosottomies A:n kanssa hoitanut erikoisperintään kuuluneen B:n perintäasioita. D oli 13.11.2002 lähettänyt faksina E pankin pääkonttoriin hänen ja A:n jo aiemmin B:ltä haltuun ottamaa asiakirja-aineistoa. Tämä aineisto oli sisältänyt muun ohessa jäljennöksen X Oy:n ja Y Oy:n välisestä toimeksiantosopimuksesta. E pankki lähetti D:ltä saamansa aineiston ulosotossa yhä olevien saataviensa perintää hoitaneelle F Oy:lle. F Oy lähetti kihlakunnanvoudille 15.11.2002 selvityspyynnön, jossa yhtiö vaati ulosmittaamaan toimeksiantosopimukseen perustuvan palkkion B:n velkojen suoritukseksi. Erikoisperintä oli lopullisesti lakannut elokuussa 2002 ja B:n asia siirretty rooteliperintään toiselle avustavalle ulosottomiehelle. D:llä ei siten marraskuussa 2002 ollut toimivaltaa B:n asioissa. Aiempi toimivalta ja se, että asiasta oli kerrottu kihlakunnanvoudille ja että D:n mielestä asiaa ei ollut hoidettu asianmukaisesti, ei perustanut D:lle toimivaltaa asiassa sen jälkeen, kun B:n perintäasiat oli siirretty. D:n oli yhteistoimin A:n kanssa katsottava menetelleen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti faksaamalla B:n velkojalle E pankille X Oy:n ja Y Oy:n välisen toimeksiantosopimuksen B:n asiassa. Vaikka D:lla olisikin ollut toimivalta hoitaa B:n asioita, hänen olisi tullut tietää, että päätösvalta mainitun kaltaisen sopimuksen ilmoittamisesta B:n velkojille kuuluu kihlakunnanvoudin yksinomaiseen toimivaltaan. D oli myös laiminlyönyt selvittää, voitiinko sopimus saattaa E pankin tietoon viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain säännösten estämättä ja aiheuttamatta vahinkoa ulkopuolisille. Irtisanomisperusteen olemassaoloa harkittaessa oli otettava huomioon myös se, että D:lle oli 11.11.2002 annettu kirjallinen varoitus asiassa, jossa myös oli kyse toimivallan ylittämisestä. Edellä kerrotuilla perusteilla virkamieslautakunta katsoi, että D oli toiminut siten virkavelvollisuuksien vastaisesti, että johtavalla kihlakunnanvoudilla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa D:n virkasuhde. Irtisanomisen perusteena ei katsottu olleen D:n epätasa-arvoiseen kohteluun liittyviä syitä. Lisäksi ottaen huomioon irtisanomisperuste ja se, että D:n toimivallan ylitykset olivat jatkuneet varoituksesta huolimatta, D oli voitu pidättää virantoimituksesta. D:n korvausvaatimukset jätettiin virkamieslautakunnan toimivaltaan kuulumattomina tutkimatta. Oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylättiin lakiin perustumattomina. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylättiin. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2004:2000 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_51_§ Valtion_virkamiesL_66_§ UlosottoL_1_luku_4_§ UlosottoL_1_luku_5_§ UlosottoL_4_luku_9_§_1_mom JulkisuusL_11_§_2_mom_5_kohta HallintomenettelyL_15_§ Päätös
Asia 27/2003: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä D irtisanottiin 14.3.2003 annetulla päätöksellä avustavan ulosottomiehen virastaan. Samalla D määrättiin pitämään jäljellä ollut vuosilomansa heti sairasloman päättymisen jälkeen 1.4.2003 alkaen... - Korvausvaatimus Asia 101/2004: Korvausvaatimus 1115931600000
Lyhennelmä Suunnittelija X oli työskennellyt saman työnantajan palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa yhtäjaksoisesti kymmenellä eri nimittämiskirjalla ajalla 1.1.1999 - 31.3.2004. X:n työtehtävät liittyivät yliopistoon vuonna 1999 perustetun uuden tieteenalan opetuksen suunnitteluun, käynnistämiseen ja markkinointiin sekä oppilasvalintaan. Hänen palkkansa maksettiin ministeriön vuosittain myöntämästä hankerahoituksesta. Työnantajan käsityksen mukaan tehtävät olivat tyypillisiä koulutusohjelman valmisteluun ja käynnistämiseen liittyviä hallinto- ja tukitehtäviä. Tiedekunta oli 16.12.2003 päättänyt koulutusohjelman vakinaistamisesta ja resursoinnista. Suunnittelijan määräaikainen virkasuhde oli siten päättynyt suunnitteluhankkeen päättyessä. Virkamääräysten jaksottaminen useaan kauteen johtui yliopiston mukaan ministeriön erillisestä hankepäätöksestä ja siitä, että laitos ja tiedekunta halusivat riittävin väliajoin arvioida koulutuksen suunnittelun ja käynnistymisen etenemistä. X:n mukaan tieteenalan koulutus aloitettiin jo vuonna 1999. Työtehtävät eivät siten olleet vain koulutusohjelman valmisteluun ja käynnistämiseen liittyviä hallinto- ja tukitehtäviä, vaan X:n mukaan hän oli ollut keskeinen henkilö pääaineen kehittämisessä ja koulutuksen toteuttamisessa. Työtehtävät eivät ole olleet luonteeltaan tilapäisiä tai projektiluontoisia eikä virkanimitysten jaksottamista kymmeneen osaan voi perustella ministeriön hankepäätöksillä, koska rahoitus sovittiin kerrallaan kausiksi 1999 - 2000 ja 2001 - 2003. X vaati korvauksena perusteettomista määräaikaisista virkasuhteista 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. Virkamieslautakunta katsoi asiakirjoista saamansa selvityksen perusteella, että tiedekunta oli 16.12.2003 tehnyt päätöksen koulutusohjelman vakinaistamisesta ja resursoinnista. Tämä ja X:n työtehtävien sisällöstä esitetty selvitys huomioon ottaen työtehtävät olivat olleet luonteeltaan tilapäisiä uuden oppiaineen opetuksen suunnitteluun ja käynnistämiseen liittyviä tehtäviä, jotka oli rahoitettu ministeriön hankerahoituksesta. Sitä, että suunnittelijan tehtävien oli alun perin tarkoitus kestää määräajan puoltaa myös se, että suunnitteluvaiheen päätyttyä suunnittelijan virkasuhdetta ei enää jatkettu vaan tilalle perustettiin virkarakenteen mukainen yliassistentin virka. Yliopistolla oli myös ollut perusteet nimittää X usealla nimityksellä peräkkäin lyhyemmäksi määräajaksi kuin mihin ministeriö oli myöntänyt hankerahoitusta, koska suunnitteluvaiheessa oli ollut tarpeen lyhyin väliajoin arvioida hankkeen edistymistä ja henkilökunnan tarvetta. Näillä perusteilla yliopistolla oli ollut suunnittelijan tehtävien tilapäiseen luonteeseen perustuva syy nimittää X virkasuhteeseen määräajaksi. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen (äänestys 6-3). KHO:2007:2064 Ei muutosta. Valtion virkamieslaki 9 § 1 mom. Valtion virkamieslaki 9 § 2 mom. Valtion virkamieslaki 56 § Päätös
Asia 101/2004: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Suunnittelija X oli työskennellyt saman työnantajan palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa yhtäjaksoisesti kymmenellä eri nimittämiskirjalla ajalla 1.1.1999 - 31.3.2004. X:n työtehtävät... - Korvausvaatimus Asia 125/2004: Korvausvaatimus 1129842000000
Lyhennelmä B oli työskennellyt teknisenä avustajana ensin työllistämistuella 3.3.1997 - 2.1.1998 ja määräaikaisella työsopimuksella 3.1.1998 - 31.12.2000. Edelleen B oli ollut saman työnantajan palveluksessa määräaikaisessa virkasuhteessa yhtäjaksoisesti neljällä eri nimittämiskirjalla ajalla 1.1.2001 - 31.12.2004. Hän oli siirtynyt työkyvyttömyyseläkkeelle 31.8.2004. B vaati toistuvista perusteettomista määräaikaisista työ- ja virkasuhteista 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta lukuun ottamatta nimittämistä ajalle 1.1. - 30.6.2002. Virkamieslautakunta toteaa päätöksensä perusteluissa, että B:n virkasuhde ei päättynyt viimeisen määräaikaisen nimityksen päättyessä 31.12.2004 vaan aikaisemmin 31.8.2004, jolloin hän siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle. Näissä olosuhteissa B:llä ei ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Asiaan ei vaikuttanut se, mitä vastaavissa olosuhteissa työskennelleiden kahden muun virkamiehen kanssa oli myöhemmin 30.9.2004 käydyissä yt-neuvotteluissa sovittu korvausten maksamisesta ja virkasuhteiden päättymisestä 31.12.2004. Tilanne näiden virkamiesten kohdalla oli toinen kuin B:llä, jonka virkasuhde oli jo aiemmin päättynyt työnantajasta riippumattomista syistä. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen (äänestys 5-2). KHO:2006:2396 Ei muutosta. Valtion virkamieslaki 9 § 1 mom. Valtion virkamieslaki 9 § 2 mom. Valtion virkamieslaki 56 § Päätös
Asia 125/2004: Korvausvaatimus
Lyhennelmä B oli työskennellyt teknisenä avustajana ensin työllistämistuella 3.3.1997 - 2.1.1998 ja määräaikaisella työsopimuksella 3.1.1998 - 31.12.2000. Edelleen B oli ollut saman työnantajan palveluksessa... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 99/2005: Irtisanominen yksilöperusteella 1156453200000
Lyhennelmä Vanginvartija Y:n virkasuhde irtisanottiin 17.11.2005 tehdyllä päätöksellä. Päätöksen perusteluiden mukaan Y oli ollut luvatta poissa työpaikaltaan 19.9.2005 sekä 25.5 - 7.6.2005, minkä johdosta hänelle oli annettu kirjallinen varoitus 27.6.2005. Lisäksi Y:lle oli vuosina 1999 - 2002 annettu kaksi kirjallista varoitusta ja yksi kirjallinen huomautus alkoholin käytöstä johtuneiden luvattomien poissaolojen vuoksi. Y oli poissaolojen vuoksi irtisanottu 5.4.2002 tehdyllä päätöksellä, joka sittemmin muutoksenhaun johdosta kumottiin. Y:n hoitoon ohjaamista oli työnantajan toimesta yritetty vuosina 1999, 2001 ja 2005. Irtisanomisperusteen täyttymistä harkittaessa on Y:n mukaan tarkasteltava ainoastaan poissaoloa 19.9.2005. Aiempiin poissaoloihin ei Y:n käsityksen mukaan ollut vedottu kohtuullisessa ajassa. Y:n mukaan hänen poissaolostaan 19.9.2005 ei ollut edes väitetty aiheutuneen työnantajalle ongelmia, joten erityisen painava syy irtisanomiselle ei näin ollen täyttynyt. Lisäksi Y vetosi työtovereidensa ja lähiesimiestensä antamiin lausuntoihin, joiden mukaan Y oli hoitanut virkatehtävänsä moitteettomasti eikä ollut esiintynyt työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena. Virkamieslautakunta totesi päätöksensä perusteluissa, että luvaton poissaolo 19.9.2005 osoittaa, ettei Y ollut muuttanut käyttäytymistään annettujen varoitusten jälkeen. Tässä tilanteessa Y:n aikaisempi virkavelvollisuuksien vastainen toiminta ja erityisesti poissaolo 25.5 - 7.6.2005 oli voitu ottaa irtisanomisharkinnassa huomioon. Koska Y oli, huolimatta saamistaan varoituksista ja ohjeistuksista, toistuvasti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan olemalla poissa työstä luvattomasti siitä ennalta ilmoittamatta sekä esittämättä poissaoloonsa laillista perustetta, hänen irtisanomiseensa oli ollut laissa tarkoitettu erityisen painava syy. Asiaa ei muuttanut se, että Y oli esitettyjen lausuntojen mukaan hoitanut työssä ollessaan tehtävänsä moitteettomasti. Virkamieslautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen. KHO:2007:1884 Ei muutosta. Valtion virkamieslaki 14 § Valtion virkamieslaki 25 § Päätös
Asia 99/2005: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Vanginvartija Y:n virkasuhde irtisanottiin 17.11.2005 tehdyllä päätöksellä. Päätöksen perusteluiden mukaan Y oli ollut luvatta poissa työpaikaltaan 19.9.2005 sekä 25.5 - 7.6.2005, minkä johdosta... - Kirjallinen varoitus Asia 97/2005: Kirjallinen varoitus 1156453200000
Lyhennelmä Työnantaja oli 14.11.2005 antanut B:lle kirjallisen varoituksen perusteettomien poissaolojen ja virkavelvollisuuksien laiminlyönnin johdosta. Työnantajan mukaan B ei ollut vuorotteluvapaalta palaamisensa 3.1.2005 jälkeen hoitanut hänelle osoitettuja ja virkansa toimenkuvaan kuuluvia työtehtäviä. B:lle oli annettu alustava toimenkuva- ja työnjakoehdotus 3.1.2005. Työtehtävistä ja niiden hoitamista koskevasta aikataulusta oli sovittu tarkemmin B:n ja hänen esimiehensä välisessä 6.9.2005 käydyssä keskustelussa. Työnantajan käsityksen mukaan B ei ollut tehnyt hänelle osoitettuja työtehtäviä. B oli ollut poissa työpaikaltaan 7.10. - 10.10.2005 esittämättä poissaololleen hyväksyttävää perustetta. B oli anonut mainitulle ajankohdalle tasoittumisvapaata mitä hänelle ei kuitenkaan ollut myönnetty. B:n käsityksen mukaan hänelle ei annettu vuorotteluvapaan jälkeen oikeutta palata entisiin työtehtäviinsä. Lisäksi B katsoi hoitaneensa hänelle annetut työtehtävät asianmukaisesti sikäli kuin se oli ollut asetetun aikataulun puitteissa mahdollista. B:n mukaan tasoittumisvapaan epääminen ajalle 7.10. - 10.10.2005 oli vailla perusteita. B vaati, että päätös kirjallisen varoituksen antamisesta on kumottava perusteettomana. Virkamieslautakunta totesi päätöksessään, ettei lautakunnan toimivaltaan kuulunut sen selvittäminen, oliko B:n toimenkuvan muuttaminen vuorotteluvapaalain kannalta oikeutettua. Koska mitään näyttöä siitä, että B olisi laiminlyönyt virkatehtäviään ennen syksyä 2005, ei ollut esitetty, tulee laiminlyöntejä arvioida 6.9.2005 kirjatun toimenkuvan kannalta. Virkamieslautakunta katsoi selvitetyksi, että B oli osittain laiminlyönyt hänelle annettujen virkatehtävien suorittamisen. B oli todennut olleensa esteellinen suorittamaan kyseisiä virkatehtäviä, minkä seikan hän oli saattanut työnjohdon tietoon. Virkamieslautakunnan mukaan oli katsottava lieventäväksi seikaksi se, ettei työnantaja ollut ottanut kantaa B:n esittämään esteellisyysväitteeseen. Virkamieslautakunnan mukaan oli kiistatonta, että B oli ollut poissa työpaikalta 7.10. - 10.10.2005 ilman työnantajan myöntämää virkavapaata tai muuta hyväksyttävää perustetta. Näissä olosuhteissa B:lle annettua varoitusta ei asiaa kokonaisuutena tarkastellen ollut pidettävä kohtuuttomana seuraamuksena osoitetuista virkatehtävien laiminlyönnistä ja luvattomista poissaoloista. Virkamieslautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle jättämässään valituksessa B katsoi olleensa velvollinen kieltäytymään työtehtävistä esteellisyytensä vuoksi. Lisäksi B:n virkatehtäviä oli vuorotteluvapaan päätyttyä muutettu olennaisilta osin esittämättä menettelylle mitään perustetta. Työnantaja katsoi lausunnossaan, ettei väitetty esteellisyys olisi voinut vaikuttaa B:n objektiivisuuteen ottaen huomioon hänen tehtäviensä valmisteluluontoisuus. Lisäksi työnantaja viittasi ministeriön työajan järjestelyä koskevaan päätökseen, jonka mukaan työnantaja päättää tasoittumisvapaan myöntämisestä sekä vapaan ajankohdasta. KHO katsoi, virkamieslautakunnan päätöksen perusteluihin ja lainkohtiin viitaten, ettei lautakunnan päätöksen muuttamiseen ollut aihetta. KHO:2007:422 Ei muutosta. Valtion virkamieslaki 14 § Valtion virkamieslaki 23 § Valtion virkamieslaki 24 § Päätös
Asia 97/2005: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Työnantaja oli 14.11.2005 antanut B:lle kirjallisen varoituksen perusteettomien poissaolojen ja virkavelvollisuuksien laiminlyönnin johdosta. Työnantajan mukaan B ei ollut vuorotteluvapaalta... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 95/1999: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 968792400000
Lyhennelmä Vanginvartija X:n virkasuhde irtisanottiin 15.10.1999 tehdyllä päätöksellä. Samalla X pidätettiin irtisanomisajan virantoimituksesta. Hovioikeus oli 16.9.1999 antamallaan päätöksellä tuominnut X:n ehdolliseen vankeusrangaistukseen parituksesta. Työnantajan mukaan rikostuomio osoitti A:n käyttäytyneen asemaansa nähden sopimattomalla tavalla ja vaarantaneen sen erityisen luottamuksen, jota hänen asemansa on edellyttänyt. X:n mukaan tuomittu rangaistus ei ylittänyt irtisanomiskynnystä, kun otettiin huomioon työnantajan aiempi menettely rikoksiin syyllistyneiden työntekijöiden suhteen. X katsoi työnantajan kohdelleen häntä epätasapuolisesti verrattuna muihin työntekijöihin, jotka olivat saaneet pitää virkansa rikostuomioista huolimatta. X:n mukaan olisi otettava huomioon, että teko oli tapahtunut virantoimituksen ulkopuolella, eikä siihen liittynyt virka-aseman väärinkäyttöä. Lisäksi irtisanomispäätös oli tehty virheellisessä järjestyksessä, koska päätöksen oli tehnyt vankilan johtaja omasta aloitteestaan. Työnantajan mukaan irtisanomispäätös perustui rikosnimikkeen ja siitä ilmenevän tahallisuuden lisäksi rikollisen toiminnan kestoon. Työnantajan näkemyksen mukaan irtisanomispäätös tehtiin voimassa olleiden säännösten mukaisesti. X vaati irtisanomispäätöksen peruuttamista ja viran palauttamista. Virkamieslautakunta totesi päätöksessään että eräillä virkamiesryhmillä, kuten vanginvartijoilla, on oikeus tarvittaessa puuttua kansalaisten perusoikeuksiin. Kyseessä olevien virkamiesten osalta käyttäytymisvelvoitteen on katsottu ulottuvan myös heidän vapaa-aikaansa. Silloin kun irtisanomisen perusteena on henkilölle tuomittu rangaistus, tulee käyttäytymisen moitittavuutta arvioitaessa kiinnittää huomiota rikosoikeudelliseen teonkuvaukseen ja itse tekoon. Erityisesti on huomiota kiinnitettävä rikokseen liittyvään taloudellisen hyödyn tavoitteluun ja suunnitelmallisuuteen sekä teon jatkamiseen. Virkamieslautakunnan mukaan X:n on täytynyt ymmärtää käytöksensä olevan hänen asemassaan olevalle virkamiehelle sopimatonta. Lisäksi virkamieslautakunta katsoi, ettei työnantaja ollut menetellyt asiassa yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. Irtisanomispäätös oli tehty esittelystä eikä se muutoinkaan ollut syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Virkamieslautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle jättämässään valituksessa X toisti asiassa aiemmin esittämänsä selvityksen ja perustelut. KHO katsoi, virkamieslautakunnan päätöksestä ilmeneviin perusteluihin ja lainkohtiin viitaten, ettei virkamieslautakunnan päätöksen muuttamiseen ollut aihetta. KHO:2001:2446 Ei muutosta. Valtion virkamieslaki 14 § Valtion virkamieslaki 25 § 2 mom. Päätös
Asia 95/1999: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vanginvartija X:n virkasuhde irtisanottiin 15.10.1999 tehdyllä päätöksellä. Samalla X pidätettiin irtisanomisajan virantoimituksesta. Hovioikeus oli 16.9.1999 antamallaan päätöksellä tuominnut... - Virkasuhteen purkaminen Asia 87/2005: Virkasuhteen purkaminen 1146776400000
Lyhennelmä C oli ollut useassa määräaikaisessa virkasuhteessa työvoimatoimistoon. 16.3.2005 hän oli saanut nimittämiskirjan, jossa hänen virkasuhteensa kestoksi oli merkitty 9.6.2005 - 8.12.2006. Työnantaja oli 10.11.2005 ilmoittanut C:lle, että nimittämiskirjassa oli kirjoitusvirhe ja että työnantajan työllistämistukipäätös päättyy 8.12.2005. C:lle annettiin uusi nimittämiskirja 10.11.2005, jossa määräaikaisen virkasuhteen päättymispäiväksi oli korjattu 8.12.2005. C:n mukaan kysymyksessä on määräaikaisen virkasuhteen laiton purkaminen. C vaati, että 10.11.2005 annettu nimittämiskirja kumotaan ja hänen virkasuhteensa katsotaan jatkuvan 8.12.2006 saakka. Virkamieslautakunta toteaa, että kysymys oli kirjoitusvirheen oikaisemisesta virkasuhteen päättymispäivän osalta työllistämistuen määrärahan osoittamispäätöksen mukaiseksi. Näin ollen kysymyksessä ei ollut virkasuhteen purkaminen, joten C:n vaatimusten tutkiminen ei kuulunut virkamieslautakunnan toimivaltaan. Virkamieslautakunta jättää C:n vaatimukset tutkimatta (äänestys 7-2). Korkeimmalle hallinto-oikeudelle jättämässään valituksessa C toteaa, että mikäli kysymys olisi ollut kirjoitusvirheestä, se olisi tullut oikaista välittömästi eikä vasta kahdeksan kuukauden kuluttua. Näin ollen C:llä olisi mielestään tullut olla oikeus luottaa 16.3.2005 saamansa nimittämiskirjan oikeellisuuteen. KHO totesi päätöksessään, että voimassa olevien säännösten mukaan yhtämittainen tukityöllistämisjakso on enintään kaksi vuotta, mikä jakso C:n osalta päättyi 8.12.2005. C:n on ollut työtehtäviensä perusteella tästä seikasta tietoinen. Mikään ei viittaa siihen, että C oli tarkoitus palkata tehtävään pitemmäksi ajaksi kuin työllisyysvaroilla oli mahdollista. Näin ollen kysymys oli sellaisesta kirjoitusvirheestä, jonka työnantaja on ottaen huomioon hallintolain 51 §:n säännökset kirjoitusvirheen korjaamisesta voinut korjata. KHO:2007:368 Ei muutosta Valtion virkamieslaki 49 § 1 mom. Päätös
Asia 87/2005: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä C oli ollut useassa määräaikaisessa virkasuhteessa työvoimatoimistoon. 16.3.2005 hän oli saanut nimittämiskirjan, jossa hänen virkasuhteensa kestoksi oli merkitty 9.6.2005 - 8.12.2006. Työnantaja... - Korvausvaatimus Asia 81/1999: Korvausvaatimus 959115600000
Lyhennelmä A oli 5.5.1999 irtisanoutunut suunnittelijan määräaikaisesta virkasuhteesta. Työnantaja oli 11.5.1999 antanut A:lle todistuksen virkasuhteen päättymisestä 5.5.1999 lukien. A:n näkemyksen mukaan hän ei ollut voinut hoitaa virkatehtäviään häneen toisen virkamiehen taholta kohdistetun painostuksen vuoksi. Painostuksesta oli A:lle aiheutunut lääkärintodistuksen mukaan työkyvyttömyys ajalle 10.5. - 30.5.1999. A oli jäänyt pois työstä heti irtisanoutumisilmoituksen jätettyään 5.5.1999 alkaen. A katsoi joutuneensa ainoastaan keskeyttämään virkasuhteensa ennen määräajan loppumista edellä mainitun painostuksen johdosta päätyen sairauslomalle, joka ei hänen käsityksensä mukaan ollut päättänyt virkasuhdetta. A pyysi virkamieslautakuntaa vahvistamaan virkasuhteen jatkumisen. Lisäksi A vaati virkapalkan tarkistamista sekä työnantajan velvoittamista korvaamaan A:lle aiheutuneet sairauskulut. Virkamieslautakunta totesi, että A:n virkasuhde on virkamiesoikeudellisesti katsoen päättynyt tämän oman irtisanoutumisen perusteella ilman työnantajan toimenpiteitä. Sen vahvistaminen, että irtisanoutumisilmoitus olisi tarkoittanut ainoastaan työkyvyttömyysaikaan liittyvää virantoimituksen keskeyttämistä eikä virkasuhteen päättämistä, ei ole virkamieslautakunnan toimivaltaan kuuluva asia. Mitä tuli A:n oikaisuvaatimuksessaan esittämiin muihin vaatimuksiin, virkamieslautakunta totesi, ettei mainittujen asioiden ratkaiseminen kuulunut lautakunnan toimivaltaan. Virkamieslautakunta jättää oikaisuvaatimuksen ja muut siihen liittyvät vaatimukset tutkimatta. Korkein hallinto-oikeus varasi A:lle tilaisuuden puutteellisen valituskirjelmän täydentämiseen. Koska A ei kuitenkaan täydentänyt puutteellista valitustaan, eikä valituskirjelmästä näin ollen käynyt ilmi asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisia tietoja, KHO jätti valituksen tutkittavaksi ottamatta. KHO:2004:2696 Ei muutosta. Valtion virkamieslaki 49 § Valtion virkamieslaki 53 § Valtion virkamieslaki 56 § Hallintolainkäyttölaki 23 § 1 mom. 2 ja 3 kohta Hallintolainkäyttölaki 28 § Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 mom. Päätös
Asia 81/1999: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli 5.5.1999 irtisanoutunut suunnittelijan määräaikaisesta virkasuhteesta. Työnantaja oli 11.5.1999 antanut A:lle todistuksen virkasuhteen päättymisestä 5.5.1999 lukien. A:n näkemyksen mukaan... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 86/2004: Irtisanominen yksilöperusteella 1134684000000
Lyhennelmä Rajavartija B:n virkasuhde irtisanottiin 7.7.2004 tehdyllä päätöksellä siten, että hänen virkasuhteensa päättyi irtisanomisajan kuluttua 7.1.2005 lukien. Käräjäoikeus oli 24.6.2004 antamallaan päätöksellä tuominnut B:n kavalluksesta, virkasalaisuuden rikkomisesta, kahdesta palvelusrikoksesta sekä kahdesta henkilörekisteririkoksesta yhteiseen 80 päiväsakon rangaistukseen. Työnantajan käsityksen mukaan käräjäoikeuden tuomio osoitti A:n sopimattomaksi palvelemaan rajavartijan sotilasvirassa. Irtisanomisperusteen olemassaolon arviointiin oli erityisesti vaikuttanut se, että kavallusrikos oli kohdistunut työnantajaan ja muutoinkin rikosten tekemisessä oli käytetty hyväksi virka-asemaan kuuluvia oikeuksia. B ei ollut hakenut muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun, mutta kiisti teot, joihin alioikeus katsoi hänen syyllistyneen. B:n mukaan työnantaja ei ollut kohdellut häntä tasapuolisesti verrattuna muihin virkamiehiin, joiden on aiemmin todettu syyllistyneen rangaistaviin tekoihin. Lisäksi käräjäoikeus oli hylännyt syyttäjän vaatimuksen B:n viraltapanemiseksi. B katsoi myös, että työnantajan olisi tullut tarkemmin selvittää mahdollisuudet B:n uudelleen sijoittamiseksi ennen kuin hänet olisi voitu irtisanoa. Työnantaja kiisti väitteet epäyhdenvertaisesta kohtelusta ja totesi, että uudelleen sijoittamista oli harkittu vakavasti ennen irtisanomispäätöstä. B vaati irtisanomispäätöksen kumoamista ja pyysi asiassa suullista käsittelyä. Virkamieslautakunta totesi päätöksessään, ettei sillä ollut perustetta arvioida tekoja ja tapahtumia toisin kuin käräjäoikeuden lainvoimaisesta tuomiosta ilmenee. B:llä oli pitkähkö virkaura, hänen puolestaan oli esitetty myönteisiä lausuntoja, eikä hänelle ollut aiemmin annettu varoituksia tai huomautuksia. Näillä seikoilla ei virkamieslautakunnan käsityksen mukaan ollut kuitenkaan irtisanomisen kannalta merkitystä, kun otetaan huomioon nyt kysymyksessä olevien tekojen luonne ja vakavuus, sekä erityisesti niistä ilmenevä tahallisuus. Tässä tilanteessa irtisanomisen laillisuus ei riipu työnantajan mahdollisuudesta sijoittaa B muihin tehtäviin. Irtisanominen ei ollut myöskään loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Sillä seikalla, että käräjäoikeus ei ollut tuominnut B:tä viraltapantavaksi ei ole hallintomenettelyssä ratkaisevaa merkitystä. Virkamieslautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen. Suullisen käsittelyn järjestäminen katsottiin asiassa tarpeettomaksi. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle jättämässään valituksessa B toisti pääosin asiassa aiemmin esittämänsä selvityksen sekä katsoi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttävän suullisen käsittelyn järjestämistä. Koska irtisanomispäätös oli perustunut käräjäoikeuden tuomioon, joka oli annettu suullisen käsittelyn ja useiden todistajien kuulemisen jälkeen, sekä ottaen huomioon selvityksen jota B oli ilmoittanut haluavansa suullisessa käsittelyssä esittää, KHO katsoi, että suullisen käsittelyn järjestäminen on ilmeisen tarpeetonta. KHO:2007:1437 Ei muutosta. Valtion virkamieslaki 25 § 2 mom. Valtion virkamieslaki 14 § 2 mom. Valtion virkamieslaki 51 § Valtioneuvoston asetus rajavartiolaitoksesta 31 § 2 mom. Hallintolaki 6 § Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 mom.
Asia 86/2004: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Rajavartija B:n virkasuhde irtisanottiin 7.7.2004 tehdyllä päätöksellä siten, että hänen virkasuhteensa päättyi irtisanomisajan kuluttua 7.1.2005 lukien. Käräjäoikeus oli 24.6.2004... - Korvausvaatimus Asia 73/2004: Määräaikainen virkasuhde 1127422800000
Lyhennelmä C oli työskennellyt saman työnantajan palveluksessa määräaikaisessa virkasuhteessa yhtäjaksoisesti kolmella eri nimittämiskirjalla ajalla 1.6.2001 - 31.12.2003. Virkasuhde päättyi, koska häntä ei enää nimitetty viraston virkamieheksi. Tämän jälkeen C oli ollut vielä määräaikaisessa työsuhteessa samaan työnantajaan ajalla 1.1.2004 - 29.2.2004. Työvoimatoimistossa ja sanomalehdissä julkaistussa työpaikkailmoituksessa ei ollut mainintaa virkasuhteen määräaikaisuudesta. Lisäksi työpaikkahaastattelussa oli C:n mukaan todettu virkasuhteen olevan toistaiseksi voimassaoleva. Saatuaan ensimmäisen nimittämiskirjan haltuunsa, C havaitsi, että virkasuhde olikin merkitty työn luonteen perusteella määräaikaiseksi. Työnantajan mukaan C:n virkasuhteen alkaessa vallitsi käytäntö, jonka mukaan kaikki yksikön palvelukseen tulevat uudet henkilöt otettiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Tieto viran vakinaisuudesta perustui työnantajan käsityksen mukaan työvoimahallinnon virheelliseen merkintään työnhakuilmoituksessa. Työnantajan mukaan C:n työtehtävät koostuivat enimmäkseen erillisrahoitetuista projekteista. Edelleen C:n palvelussuhde olisi työnantajan mukaan vakinaistettu vuoden 2004 alusta, ellei tämä olisi siitä kieltäytynyt. Lisäksi C oli hyväksymällä virkasuhteen muuttamisen määräaikaiseksi työsuhteeksi menettänyt oikeutensa hakea korvausta määräaikaisten virkasuhteiden perusteella. C kiisti työnantajan väitteet, ja vaati korvauksena perusteettomista määräaikaisista virkasuhteista 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. Virkamieslautakunta totesi päätöksensä perusteluissa, ettei C ollut määräaikaisen työsopimuksen allekirjoittamisella tai muullakaan tavoin menettänyt oikeuttaan vaatia korvausta määräaikaisten virkasuhteiden perusteella. C oli otettu alun perin yleisiin tehtäviin. Selvitystä siitä ajankohdasta, jolloin C olisi siirtynyt projektiluonteisiin tehtäviin, ei ollut työnantajan puolelta esitetty. Projektiluonteinenkaan työ ei ole lainmukainen peruste määräaikaiselle virkasuhteelle, jos virkasuhdetta ei virkaan nimitettäessä ole sidottu tiettyyn tai tiettyihin projekteihin tai työsuoritusta muutoin riittävästi rajattu. C:n nimittämiskirjoihin merkittyä määräaikaisuuden perustetta "työn luonne" oli pidettävä riittämättömänä, eikä merkinnälle voida muutoinkaan antaa painoarvoa ottaen huomioon työnantajan selvityksen vallinneesta käytännöstä ottaa kaikki henkilöt määräaikaisiin palvelussuhteisiin. Ei ollut myöskään näytetty, että C:lle olisi tarjottu hänen palvelussuhteensa vakinaistamista, josta tämä olisi sitten kieltäytynyt. Lisäksi virkamieslautakunta katsoi, että C:llä oli ollut työpaikkailmoituksen ja myöhempien keskusteluiden perusteella aihe olettaa virkasuhteen olevan toistaiseksi voimassa oleva. Työnantajan menettely otettiin tältä osin huomioon korvauksen määrää korottavana seikkana. Virkamieslauta hyväksyi korvausvaatimuksen (äänestys 8-1), ja määräsi C:lle maksettavaksi 12 kk palkkaa vastaavan korvauksen. KHO:2007:2063 Ei muutosta. Valtion virkamieslaki 9 § Valtion virkamieslaki 56 § Päätös
Asia 73/2004: Määräaikainen virkasuhde
Lyhennelmä C oli työskennellyt saman työnantajan palveluksessa määräaikaisessa virkasuhteessa yhtäjaksoisesti kolmella eri nimittämiskirjalla ajalla 1.6.2001 - 31.12.2003. Virkasuhde päättyi, koska häntä... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 42/2005: Irtisanominen yksilöperusteella 1141941600000
Lyhennelmä Ylitarkastaja X:n virkasuhde oli 3.5.2005 irtisanottu päättymään irtisanomisajan kuluttua, joka oli kuusi kuukautta päätöksen tiedoksisaamisesta. Päätöksen mukaan hallintojohtaja Y oli 21.4.2005 havainnut X:n olleen virkapaikallaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Havaintoa tuki toisen virkamiehen lausunto. Havaintojen perusteella humalatilan katsottiin olleen selkeästi havaittavissa. Kuulemistilaisuudessa X oli vedonnut lääkeaineiden vaikutukseen käyttäytymisensä perusteena. X:lle oli annettu 1.10.2004 kirjallinen vakava huomautus hänen esiinnyttyään alkoholin vaikutuksen alaisena. Työnantajan mukaan X:lle oli tätä ennen annettu suullisia huomautuksia alkoholin vaikutuksen alaisena olemisesta. X vaatii päätöksen kumoamista, perustellen käyttäytymistään sairaudesta johtuvilla seikoilla. Virkamieslautakunta toteaa päätöksensä perusteluissa, ettei asiakirjoista ilmene todennettavissa olevaa selvitystä siitä, että X:lle olisi vakavasti ja aktiivisella tavalla esitetty hoitotoimenpiteisiin hakeutumista. Näin ollen ei ole selvitettävissä miten X olisi tällaiseen esitykseen suhtautunut. Toisaalta asiakirjoista saadun selvityksen perusteella katsottiin ilmeiseksi, että X:n käyttäytyminen ja olemus ovat ainakin osittain johtuneet alkoholin vaikutuksesta. Asiassa ei ollut väitetty, että X:n alkoholinkäyttö olisi vaikuttanut hänen työtehtäviinsä. Hänelle ei myöskään ollut aikaisemmin annettu valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitettua kirjallista varoitusta. Myös X:n yli 30 vuoden ura saman työnantajan palveluksessa otettiin asiassa huomioon. Irtisanomista oli näissä olosuhteissa pidettävä suhteettoman ankarana seuraamuksena. Virkamieslautakunta kumoaa irtisanomista koskevan päätöksen. Korkein hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, ettei työnantajalta voitu X:stä itsestään johtuvista syistä edellyttää aktiivisia toimenpiteitä hoitoon ohjaamisen suhteen. Myös vaatimuksen siitä, että X:n alkoholinkäytön olisi tullut vaikuttaa virkatehtävien hoitoon, jotta irtisanominen olisi ollut perusteltua, katsottiin lakiin perustumattomaksi. Kirjallinen vakava huomautus katsottiin sellaiseksi työnjohdolliseksi toimenpiteeksi, joka moitittavan menettelyn jatkuessa voi johtaa irtisanomisen edellytysten harkintaan. Asiassa esitetty selvitys sekä virkamieslautakunnan päätöksestä ilmenevät lainkohdat huomioon ottaen KHO ei kuitenkaan katsonut aiheelliseksi muuttaa virkamieslautakunnan päätöstä. KHO:2006:3200 Ei muutosta. Valtion virkamieslaki 14 § 2 mom. Valtion virkamieslaki 25 § Päätös
Asia 42/2005: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Ylitarkastaja X:n virkasuhde oli 3.5.2005 irtisanottu päättymään irtisanomisajan kuluttua, joka oli kuusi kuukautta päätöksen tiedoksisaamisesta. Päätöksen mukaan hallintojohtaja Y oli 21.4.2005... - Virkasuhteen purkaminen Asia 55/2005: Virkasuhteen purkaminen 1145566800000
Lyhennelmä X oli nimitetty virkasuhteeseen 1.1.2005 lukien kuuden kuukauden koeajalla. Hänelle oli annettu 4.5.2005 kirjallinen huomautus virkatehtävien laiminlyönnistä. Työnantaja oli 14.6.2005 tehdyllä päätöksellä purkanut X:n virkasuhteen hänen koeaikanaan. X vaati irtisanomispäätöksen kumoamista ja sen perusteina käytettyjen kirjallisten huomautusten mitätöimistä. Virkamieslautakunta toteaa ratkaisussaan, että valtion virkamieslain mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä virkamieslautakunnalle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen perusteluina virkamieslautakunta on todennut, että X oli saanut virkasuhteen purkamista koskevan päätöksen siihen liitettyine oikaisuvaatimuksineen tiedoksi 14.6.2005. Säilyttääkseen puhevaltansa asiassa X:n olisi tullut toimittaa oikaisuvaatimuksensa virkamieslautakunnalle viimeistään 14.7.2005. Oikaisuvaatimus oli saapunut virkamieslautakunnalle vasta 15.7.2005. Virkamieslautakunta jättää oikaisuvaatimuksen tutkittavaksi ottamatta. KHO:2006:3661 X oli valituksessaan KHO:lle vaatinut, että asian käsittely palautetaan virkamieslautakunnan käsittelyyn. KHO on päätöksessään todennut, ettei X:n muutoksenhakukirjelmässä esitettyjä terveydellisiä syitä voida pitää hallintolainkäyttölain 61 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna laillisena esteenä tai muuna erittäin painavana syynä. Korkein hallinto-oikeus hylkää menetetyn määräajan palauttamista koskevan hakemuksen. Valtion virkamieslaki 49 § 1 mom. Valtion virkamieslaki 53 § 2 mom. Hallintolainkäyttölaki 61 § 2 kohta
Asia 55/2005: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä X oli nimitetty virkasuhteeseen 1.1.2005 lukien kuuden kuukauden koeajalla. Hänelle oli annettu 4.5.2005 kirjallinen huomautus virkatehtävien laiminlyönnistä. Työnantaja oli 14.6.2005... - Korvausvaatimus , Virkasuhteen purkaminen Asia 31/2004: Virkasuhteen purkaminen 1108072800000
Lyhennelmä Tutkija Y:n määräaikainen virkasuhde purettiin työnantajan päätöksellä 17.2.2004. Virkasuhteen purkamisen perusteena oli ollut toistuva tietoturvallisuuden tahallinen vaarantaminen ja vahingon tuottaminen. Y:lle oli 20.8.2002 annettu kirjallinen varoitus työnantajan tietoverkon väärinkäytöstä. Varoituksen perusteena ollutta tekoa ei kuitenkaan ollut käytetty virkasuhteen purkamisen perusteena. Y:n toiminnasta oli tehty rikosilmoitus ja asian esitutkinta oli virkasuhteen purkamishetkellä kesken. Y oli vaatinut virkasuhteen purkamista koskevan päätöksen kumoamista sekä korvausta perusteettomien määräaikaisten virkasuhteiden johdosta. Asiassa ei virkamieslautakunnan mukaan ollut edes väitetty, ettei rikostutkinnan kohteena olevia sähköpostiviestejä olisi lähetetty Y:n tietokoneelta. Mitään näyttöä siitä, että joku ulkopuolinen olisi murtautunut Y:n tietokoneelle ei ole purkamispäätöstä tehtäessä ollut tiedossa eikä Y ole sellaiseen myöhemminkään vedonnut. Teot, joista Y:tä epäillään, ovat luonteeltaan sellaisia törkeitä virkavelvollisuuksien rikkomisia, että ne muodostavat perusteen virkasuhteen purkamiseen välittömästi. Virkasuhde voitiin näissä olosuhteissa purkaa, vaikka asiaa koskeva esitutkinta oli vielä kesken. Koska Y:n virkasuhde oli päättynyt purkamiseen, ei hänellä katsottu olevan oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi sekä oikaisuvaatimuksen että korvausvaatimuksen (äänestys 5-1). KHO:2005:3360 Ei muutosta. Valtion virkamieslaki 9 § Valtion virkamieslaki 33 § Valtion virkamieslaki 34 § Valtion virkamieslaki 56 § Valtion virkamieslaki 66 § Hallintolaki 46 § Päätös
Asia 31/2004: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Tutkija Y:n määräaikainen virkasuhde purettiin työnantajan päätöksellä 17.2.2004. Virkasuhteen purkamisen perusteena oli ollut toistuva tietoturvallisuuden tahallinen vaarantaminen ja vahingon... - Irtisanominen yksilöperusteella , Korvausvaatimus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 36/2003: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1064955600000
Lyhennelmä Johtava kihlakunnanvouti irtisanoi 14.3.2003 antamallaan päätöksellä avustavan ulosottomies Y:n virkasuhteen. Samalla Y pidätettiin irtisanomisajan virantoimituksesta. Työnantaja katsoi Y:n toimineen virkatehtäviinsä kuuluvassa asiassa tavalla, joka oli ollut työnantajaa kohtaan epälojaalia ja aiheuttanut vahinkoa myös ulkopuolisille tahoille. Toiminta oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa työnantajan arvostukselle ja vaikuttanut kielteisesti myös työpaikan sisäiseen työilmapiiriin. Y:lle oli annettu samasta asiasta kirjallinen varoitus 11.11.2002. Irtisanomisperusteen painavuutta koskevassa kokonaisharkinnassa tulisi työnantajan käsityksen mukaan huomioida lisäksi mm. varoituspäätöksen tiedoksiannon välttely, töihin palaaminen sairauslomalta ennalta ilmoittamatta sekä työnantajan omaisuuden palauttamatta jättäminen. Y kiistää syyllistyneensä mihinkään edellä mainituista rikkomuksista. Lisäksi Y toteaa irtisanomismenettelyn olleen lainvastainen ja katsoo esimiehensä loukanneen virkamiesten tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Y vaati irtisanomispäätöksen kumoamista, sekä hyvityksenä laittomasta irtisanomismenettelystä ja siitä aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. Virkamieslautakunta totesi päätöksensä perusteluissa, ettei irtisanomisasian yhteydessä ollut tapahtunut sellaista kuulemis- tai muutakaan menettelyvirhettä, jonka nojalla irtisanomispäätös olisi kumottava. Irtisanomispäätöksen perusteluissa mainittu varoituspäätöksen tiedoksiannon välttely, töihin palaaminen sairauslomalta ennalta ilmoittamatta sekä työnantajan omaisuuden palauttamatta jättäminen eivät lautakunnan mukaan voi edes yhdessä muiden perusteiden kanssa olla irtisanomiseen oikeuttava painava syy. Sitä vastoin virkamieslautakunta katsoi selvitetyksi, että Y oli virkatehtäviinsä kuuluvaa asiaa hoitaessaan ylittänyt ulosottolain mukaisen toimivaltansa, ja siten toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Irtisanomisperusteen olemassaoloa harkittaessa otettiin huomioon myös se, että Y:lle oli 11.11.2002 annettu kirjallinen varoitus toimivallan ylittämisestä. Asiassa saadusta selvityksestä ei voitu päätellä, että johtava kihlakunnanvouti olisi kohdellut Y:tä muihin työpaikan virkamiehiin nähden epätasa-arvoisesti. Virantoimituksesta pidättäminen katsottiin irtisanomisperuste ja Y:n toiminta huomioon ottaen perustelluksi. Virkamieslautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen. Korvausvaatimukset jätetään tutkimatta virkamieslautakunnan toimivaltaan kuulumattomina. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle jättämässään valituksessa Y toisti asiassa aiemmin esittämänsä selvityksen, ja vetosi lisäksi irtisanomisperusteen vanhentumiseen. Y:n mukaan esimies oli vedonnut irtisanomisperusteeseen vasta kaksi kuukautta sen jälkeen, kun se oli tullut hänen tietoonsa. Työnantaja totesi vastineessaan, että irtisanomiseen johtanut prosessi käynnistettiin nopeasti Y:n toiminnan tultua työnantajan tietoon marraskuussa 2002. KHO katsoi, että irtisanominen oli suoritettu kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut työnantajan tietoon. KHO:2004:1999 Ei muutosta. Ulosottolaki 1 luku 4 § Ulosottolaki 1 luku 5 § Ulosottolaki 4 luku 9 § 1 mom. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 11 § 2 mom. 5 kohta Valtion virkamieslaki 14 § Valtion virkamieslaki 25 § 2 mom. Valtion virkamieslaki 25 § 3 mom. Valtion virkamieslaki 51 § Valtion virkamieslaki 66 § Hallintomenettelylaki 15 § Päätös
Asia 36/2003: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Johtava kihlakunnanvouti irtisanoi 14.3.2003 antamallaan päätöksellä avustavan ulosottomies Y:n virkasuhteen. Samalla Y pidätettiin irtisanomisajan virantoimituksesta. Työnantaja katsoi Y:n... - Kirjallinen varoitus Asia 30/2003: Kirjallinen varoitus 1118350800000
Lyhennelmä Lääninhallituksen poliisiosasto antoi 31.3.2003 tekemällään päätöksellä poliisipäällikkö C:lle kirjallisen varoituksen. C oli 13.3.2003 tuomittu käräjäoikeudessa kunnianloukkauksista sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen. Teot olivat kohdistuneet C:n kanssa samalla työpaikalla työskentelevään toiseen poliisimieheen X:ään. Käräjäoikeus totesi C:n halventaneen X:ää muun henkilökunnan läsnä ollessa, sekä antaneen X:lle työtodistuksen, johon sisältyvien arviolausumien oli katsottava olleen virheellisiä ja halventavia. C:n näkemyksen mukaan käräjäoikeuden tuomio oli virheellinen. C vaati kirjallisen varoituksen antamista koskevan päätöksen kumoamista, ja pyysi virkamieslautakuntaa lykkäämään asian ratkaisua kunnes hovioikeus on käsitellyt käräjäoikeuden tuomiosta tehdyn valituksen. Mikäli käräjäoikeuden tuomio asiassa jäisi lopulliseksi, merkitsisi varoituksen pysyttäminen C:n mukaan hänen rankaisemista samasta teosta kahteen kertaan. Työnantajan näkemyksen mukaan rikosprosessissa ja virkamiesoikeudellisessa menettelyssä langetetut seuraamukset eivät ole toisilleen vaihtoehtoisia. Hovioikeus ei 16.5.2005 antamallaan tuomiolla muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua. Virkamieslautakunta viittasi päätöksessään hovioikeuden tuomiosta ilmenevään syyksi lukemiseen ja sitä koskeviin perusteluihin. Virkamieslautakunta totesi, että C:lle on poliisipäällikkönä asetettava tavanomaista korkeammat vaatimukset virkavelvollisuuksien noudattamisen suhteen. C oli laiminlyönyt käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Varoitus voitiin antaa siitä huolimatta, että C oli tuomittu samoista teoista rangaistukseen yleisessä tuomioistuimessa. Virkamieslautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen (ään. 8-1). Korkeimmalle hallinto-oikeudelle jättämässään valituksessa C katsoi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioiden olevan virheellisiä. Vaikka hovioikeuden asiassa antama tuomio jäisi lainvoimaiseksi, tulee varoitus C:n mukaan siinäkin tapauksessa poistaa, koska muutoin häntä rangaistaisiin samasta teosta kahteen kertaan. Korkein oikeus hylkäsi 3.5.2006 antamallaan päätöksellä C:n valituslupahakemuksen hovioikeuden tuomiosta. KHO katsoi, virkamieslautakunnan päätöksen perusteluihin ja lainkohtiin viitaten, ettei lautakunnan päätöksen muuttamiseen ollut aihetta. KHO:2006:2414 Ei muutosta. Valtion virkamieslaki 14 § Valtion virkamieslaki 24 § Poliisiasetus 1 § 2 mom. Poliisiasetus 4 § 1 mom. Poliisiasetus 13§ 2 mom. Päätös
Asia 30/2003: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Lääninhallituksen poliisiosasto antoi 31.3.2003 tekemällään päätöksellä poliisipäällikkö C:lle kirjallisen varoituksen. C oli 13.3.2003 tuomittu käräjäoikeudessa kunnianloukkauksista sekä virkavelvollisuuden... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asiat 21/2005 ja 38/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1141941600000
Lyhennelmä Vanhempi konstaapeli X pidätettiin virantoimituksesta hätäkeskuksen 2.6.2004 tekemällä päätöksellä rikosasiassa suoritettavan esitutkinnan ajaksi. Virantoimituksesta pidättämistä jatkettiin edelleen 11.3.2005. X:n virkasuhde irtisanottiin 29.4.2005 tehdyllä päätöksellä. Samalla X pidätettiin irtisanomisajan virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 21.2.2005 antamallaan päätöksellä tuominnut X:n sakkorangaistukseen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Syyte rattijuopumuksesta hylättiin. Teko oli tapahtunut X:n vapaa-ajalla hänen paetessaan poliisin ns. puhallutusratsiaa. X oli menettelynsä oikeuttamisperusteena esittänyt lähteneensä seuraamaan toista ratsiapaikalta paennutta autoa. Työnantaja katsoi irtisanomispäätöksessä X:n menettäneen sen luottamuksen, jota hätäkeskuspäivystäjänä työskentelevältä poliisimieheltä voidaan edellyttää. X:n mukaan hänen syykseen luettu, vapaa-ajalla tapahtunut liikennerikos ei millään tavalla liittynyt virantoimitukseen hätäkeskuksessa. Lisäksi X vetosi pitkään nuhteettomaan virkauraansa sekä katsoi irtisanomispäätöksen loukanneen virkamiesten yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta. Hovioikeus oli 3.10.2005 antamallaan päätöksellä pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion, todeten mm. että X:n väite teon tapahtumisesta virkatoimen yhteydessä on poissuljettu. Virkamieslautakunta totesi päätöksensä perusteluissa, että poliisin on myös vapaa-ajallaan käyttäydyttävä asemansa edellyttämällä tavalla. Työskenteleminen hätäkeskuksessa ei vähennä poliisimiehen käyttäytymiselle asettavia erityisiä vaatimuksia. X:n teon vakavuus, hänen virkatehtävänsä ja muut olosuhteet huomioon ottaen hätäkeskuksella oli ollut erityisen painava syy virkasuhteen irtisanomiseen. Teko oli myös osoittanut X:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että hänet oli voitu välittömästi irtisanomisen jälkeen pidättää virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen (ään. 6-2). Korkeimmalle hallinto-oikeudelle jättämässään valituksessa X pääosin toisti asiassa aiemmin esittämänsä selvityksen ja perustelut. KHO katsoi, virkamieslautakunnan päätöksestä ilmeneviin perusteluihin ja lainkohtiin viitaten, ettei virkamieslautakunnan päätöksen muuttamiseen ollut aihetta. KHO:2007:1885 Ei muutosta. Valtion virkamieslaki 14 § 2 mom. Valtion virkamieslaki 40 § 2 mom. 1 ja 4 kohdat Poliisiasetus 1 § 2 mom. Poliisiasetus 13 § 2 mom. Hätäkeskuslaki 4 § 1 mom. Päätös
Asiat 21/2005 ja 38/2005: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vanhempi konstaapeli X pidätettiin virantoimituksesta hätäkeskuksen 2.6.2004 tekemällä päätöksellä rikosasiassa suoritettavan esitutkinnan ajaksi. Virantoimituksesta pidättämistä jatkettiin... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 19/2002: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1054674000000
Lyhennelmä Osastopäällikkö A:n virkasuhde irtisanottiin 27.2.2002 tehdyllä päätöksellä. Samalla A pidätettiin irtisanomisajan virantoimituksesta. Työnantajan mukaan A:n irtisanominen perustui yritystukien myöntämiseen lain ja muiden sitovien normien vastaisesti, valvovan ministeriön palautteesta ja ohjauksesta piittaamattomuuteen sekä puutteisiin johtamistavassa. Valtiontalouden tarkastusviraston suorittamassa tarkastuksessa havaitut puutteet ja laiminlyönnit sekä ministeriön tarkastusta seuranneet selvitykset johtivat 21.10.1997 tutkintapyyntöön keskusrikospoliisille, jolloin A pidätettiin virantoimituksesta. A kiisti syyllistyneensä mihinkään edellä mainituista rikkomuksista. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 30.4.2003 kahdesta törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen ja viralta pantavaksi. Käräjäoikeus katsoi A:n aiheuttaneen yritystukien myöntämistä koskevilla päätöksillään valtiolle yhteensä 1 362 500 markan vahingot. Virkamieslautakunta perusteli asiassa antamansa ratkaisun Valtiontalouden tarkastusviraston suorittamassa tarkastuksessa havaittuihin puutteisiin ja laiminlyönteihin. Virkamieslautakunta katsoi tarkastushavaintoja kokonaisuutena arvioiden A:n laiminlyöneen huomautuksista huolimatta työnjohto- ja valvontamääräyksiä siinä määrin, että häneen irtisanomiseensa oli ollut valtion virkamieslaissa mainittu erityisen painava syy. Sen sijaan asiassa oli jäänyt näyttämättä, että A:n johtamistavassa olisi ollut sellaisia puutteita, että hänet olisi voitu tällä perusteella irtisanoa. Myös irtisanomisajan virantoimituksesta pidättäminen katsottiin A:n menettely huomioon ottaen perustelluksi. Virkamieslautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle jättämänsä valituksen perusteluina A vetosi asiassa aiemmin esittämäänsä selvitykseen. Lisäksi sekä työnantajan että virkamieslautakunnan päätökset olivat A:n mukaan syntyneet puutteellisen asiakirja-aineiston pohjalta, minkä johdosta ne tulisi lainvastaisina kumota. KHO:n käsityksen mukaan A:n rikosasian esitutkinta-materiaalilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä tutkittaessa sitä, onko A:n irtisanominen ollut virkamiesoikeudellisesti perusteltua. Samalla perusteella KHO katsoi, ettei edellä mainitun tai muiden A:n nimeämien asiakirjojen hankkiminen KHO:lle ollut tarpeellista. Korkein oikeus tuomitsi A:n 18.4.2006 rangaistukseen törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja määräsi hänet viralta pantavaksi. KHO:n mukaan asian rikosoikeudellisella käsittelyllä virkasuhteen irtisanomisen jälkeen ei kuitenkaan ollut ratkaisevaa merkitystä harkittaessa A:n virkasuhteen irtisanomisen perusteita, vaan ratkaisevaa oli se, oliko työnantajalla ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettu laillinen peruste A:n virkasuhteen irtisanomiseen päätöksenteon ajankohtana 27.2.2002. KHO:2006:1590 Ei muutosta. Valtion virkamieslaki 14 § Valtion virkamieslaki 25 § 2 mom. Valtion virkamieslaki 40 § 2 mom. 4 kohta Hallintomenettelylaki 17 § 1 mom. Hallintomenettelylaki 17 § 2 mom. Hallintolainkäyttölaki 33 § 1 mom. Hallintolainkäyttölaki 33 § 2 mom. Päätös
Asia 19/2002: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Osastopäällikkö A:n virkasuhde irtisanottiin 27.2.2002 tehdyllä päätöksellä. Samalla A pidätettiin irtisanomisajan virantoimituksesta. Työnantajan mukaan A:n irtisanominen perustui yritystukien... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 14/2002: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1074031200000
Lyhennelmä Lääninhallitus on päätöksellään 7.2.2002 irtisanonut poliisipäällikkö A:n virkasuhteen. Samalla A pidätettiin virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n 11.1.2000 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä huumausainerikoksesta sakkorangaistukseen. Käräjäoikeuden A:lle antama rattijuopumustuomio hylättiin hovioikeuden 17.8.2001 antamalla lainvoimaiseksi tulleella päätöksellä. Huumausainetuomion jälkeen A oli ohjattu työkyvyn arviointiin, jonka tuloksia A oli kieltäytynyt luovuttamasta työterveyslääkärin käyttöön työkykyisyyden arvioimiseksi. Lisäksi työnantaja katsoi A:n laiminlyöneen noudattaa työaikaa. Edellä mainituilla perusteilla työnantaja katsoi A:n olevan virkavelvollisuuden laiminlyöntejä kokonaisuutena arvioiden soveltumaton jatkamaan poliisipäällikön tehtävissä. A:n katsottiin toimintansa johdosta menettäneen esimiestensä ja henkilökunnan luottamuksen. A vaati lääninhallituksen päätöksen kumoamista. Virkamieslautakunta on päätöksensä perusteluissa todennut, ettei hylätty rattijuopumussyyte voi muodostaa erityisen painavaa perustetta A:n irtisanomiselle. Myöskään työtehtävien laiminlyönnistä ja henkilöstöongelmista esitetyt väitteet eivät muodostaneet riittävää irtisanomisperustetta. Huumausainerikoksesta annettu tuomio ja sen johdosta suoritetussa työkyvyn arvioinnissa syntyneiden selvitysten luovuttamisesta kieltäytymisen katsottiin yhdessä muodostavan perusteen A:n irtisanomiseen. Koska irtisanomiselle oli virkamieslaissa tarkoitettu erityisen painava syy, on virantoimituksesta pidättämiselle välittömästi irtisanomisen jälkeen ollut peruste. Virkamieslautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen. KHO:2006:2408 Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei A:lla ollut velvollisuutta luovuttaa työkyvyn arvioinnissa syntyneitä selvityksiä työterveyslääkärin käyttöön. Koska huumausainerikoksesta annettuun tuomioon ei ollut vedottu valtion virkamieslaissa tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa, KHO katsoi, ettei tuomiota voitu asettaa irtisanomisen perusteeksi. KHO kumoaa virkamieslautakunnan ja lääninhallituksen päätökset. Valtion virkamieslaki 14 § Valtion virkamieslaki 19 § Valtion virkamieslaki 25 § 2 mom. Valtion virkamieslaki 25 § 3 mom. Valtion virkamieslaki 40 § 3 mom. Valtion virkamieslaki 66 § Hallintomenettelylaki 10 § Hallintomenettelylaki 11 § Hallintomenettelylaki 15 §
Asia 14/2002: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Lääninhallitus on päätöksellään 7.2.2002 irtisanonut poliisipäällikkö A:n virkasuhteen. Samalla A pidätettiin virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n 11.1.2000... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1/2004: Irtisanominen yksilöperusteella 1098219600000
Lyhennelmä Työnantaja oli 26.11.2003 antamallaan päätöksellä irtisanonut Y:n rikosylikonstaapelin virasta. Päätöksen perusteluina viitattiin käräjäoikeuden 10.11.2003 antamaan tuomioon, jolla talous- ja omaisuusrikosyksikön rikosylikonstaapelina työskennellyt Y tuomittiin 11 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen talousrikoksista. Tekojen laatu ja Y:n virka-asema sekä työtehtävät huomioon ottaen, työnantaja katsoi, että Y:n irtisanomiselle oli valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy. Y vaati irtisanomispäätöksen kumoamista, koska sen perusteena oleva rikostuomio ei ollut lainvoimainen Y:n valitettua asiassa hovioikeuteen. Myös verovalitukset, jotka Y:n näkemyksen mukaan olennaisesti liittyivät asiaan, olivat edelleen käsiteltävänä hallinto-oikeudessa. Virkamieslautakunta katsoi päätöksessään, että Y:n irtisanomiselle oli olemassa erityisen painava syy. Teot, joista Y:lle oli käräjäoikeudessa tuomittu rangaistus, liittyivät samankaltaisiin asioihin, joiden selvittäminen oli kuulunut hänen työtehtäviinsä. Näin ollen irtisanomiseen voitiin ryhtyä, vaikka käräjäoikeuden päätös ei ollut saanut lainvoimaa ja verovalitusten käsittely hallinto-oikeudessa oli kesken. Virkamieslautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen. Hovioikeus ei 31.8.2006 antamallaan tuomiolla muuttanut rangaistusseuraamusten osalta käräjäoikeuden Y:lle antamaa tuomiota. Tämä, sekä muu asiasta saatu selvitys sekä virkamieslautakunnan päätöksestä ilmenevät lainkohdat ja perustelut huomioon ottaen, KHO ei katsonut aiheelliseksi muuttaa virkamieslautakunnan päätöstä. KHO:2007:420 Ei muutosta. Valtion virkamieslaki 25 § 2 mom. Päätös
Asia 1/2004: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Työnantaja oli 26.11.2003 antamallaan päätöksellä irtisanonut Y:n rikosylikonstaapelin virasta. Päätöksen perusteluina viitattiin käräjäoikeuden 10.11.2003 antamaan tuomioon, jolla talous- ja... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 16/2003: Irtisanominen yksilöperusteella 1062536400000
Lyhennelmä Nuorempi rajavartija X oli irtisanottu 4.3.2003 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. Käräjäoikeus oli 30.1.2003 tuominnut X:n 6.10.2002 tapahtuneesta törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta yhteiseen 70 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohella 50 päiväsakkoon. Muuna rikosoikeudellisena seuraamuksena X:lle oli määrätty ajokielto 31.3.2003 asti. Oikaisuvaatimuksessaan X on väittänyt, ettei hänelle ollut kerrottu mahdollisuudesta pyytää luottamusmies paikalle irtisanomispäätöksen tiedoksiannon yhteydessä. X:n mukaan hänelle ei ollut myöskään ennen tiedoksisaantitodistuksen allekirjoittamista annettu mahdollisuutta tutustua irtisanomispäätöksen sisältöön. Virkamieslaissa ei ole säännöksiä, joiden perusteella irtisanomispäätöksen tiedoksiannon yhteydessä tulisi varata tilaisuus luottamusmiehen kuulemiseen. Päätöksen tiedoksiannossa ei siten ollut tapahtunut virhettä. Asiassa ei ole väitettykään, etteivät irtisanomisperusteet olisi olleet X:n tiedossa ennen päätöksen tekemistä. Selvitystä siitä, että X olisi pyytänyt irtisanomista koskevaa lausuntoa nähtäväkseen ja pyyntö olisi evätty, ei ole esitetty. X:n työtehtäviin oli kuulunut maahan tulevan ja maasta lähtevän liikenteen valvonta sekä muun ohessa kuljettajien ajokuntoisuuden tarkistaminen. Rajavartiomieheltä vaaditaan korostetun nuhteetonta käytöstä myös vapaa-aikana. Syyllistymällä tuomiossa mainittuun tekoon X oli laiminlyönyt käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä mukaisesti ja siten, ettei rajavartiolaitoksen arvo siitä kärsi. X:n irtisanomiseen oli ollut erityisen painava syy. X:n kohdalla ei ole ollut syytä epäillä toimitun tavalla, joka perusteettomasti olisi saattanut hänet eriarvoiseen asemaan viraston toiseen, vastaavanlaiseen rikokseen syyllistyneeseen virkamieheen nähden. Oikaisuvaatimus hylättiin. Työnantajan oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. KHO:2004:890 Ei muutosta Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom VNA_rajavartiolaitoksesta_31_§_2_mom
Asia 16/2003: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Nuorempi rajavartija X oli irtisanottu 4.3.2003 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. Käräjäoikeus oli 30.1.2003 tuominnut X:n 6.10.2002 tapahtuneesta törkeästä rattijuopumuksesta... - Kirjallinen varoitus Asia 1074/95: Kirjallinen varoitus 798411600000
Lyhennelmä Ministeriön virkamies X oli lähettänyt ministerille kirjoituksen, jossa hän esitti tälle syvän halveksuntansa ministeriön erään osaston nimityspolitiikan johdosta. Kirjoituksen mukaan ministeri oli tehnyt virkanimityksen ennen hakuajan päättymistä. Virkamiehellä on oikeus sopivuuden rajoissa ja totuudessa pysyen esittää kriittisiäkin arvioitaan myös sen viraston toiminnasta, jonka palveluksessa hän on. Kirje oli kuitenkin muotoiltu siten, ettei sen lähettämistä voida pitää sopivana ministeriön virkamiehelle. Lisäksi kirjeessä esitetty väite nimitysmenettelyn lainvastaisuudesta ei pitänyt paikkaansa. X ei käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla ja näin ollen toimi virkavelvollisuuksiensa vastaisesti siten, että ministeriöllä oli riittävät perusteet antaa kirjallinen varoitus. Oikaisuvaatimus hylättiin. (ks. myös VMLTK:1108/95, A:20.6.1995) KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 1074/95: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Ministeriön virkamies X oli lähettänyt ministerille kirjoituksen, jossa hän esitti tälle syvän halveksuntansa ministeriön erään osaston nimityspolitiikan johdosta. Kirjoituksen mukaan... - Kirjallinen varoitus Asia 1071/95: Kirjallinen varoitus 795996000000
LyhennelmäErikoistyövoimaneuvoja X oli 25.11.1994 suorittanut asiakas Y:stä 14.11.1994 annetun työvoimapoliittisen lausunnon itseoikaisun. Lausunnossa hän oli todennut, että Y oli asioinut työvoimatoimistossa 15.9.1994 ja 26.10.1994. Sen jälkeen X oli suorittanut toistamiseen itseoikaisun kirjoittamalla edellisen lausunnon päälle uuden, josta ilmeni hakijan asiointi toimistossa 30.8.1994. Merkinnät 15.9. ja 30.8. tapahtuneista käynneistä perustuivat asiakkaan omiin ilmoituksiin, joista ensin mainitun hän oli myöhemmin peruuttanut. Menettelystä X sai kirjallisen varoituksen. X:n katsottiin menetelleen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään 5-4). Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin lakiin perustumattomana (Ään 8-1). KHO: ei muutosta (Ään). Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_17_§ Valtio
Asia 1071/95: Kirjallinen varoitus
LyhennelmäErikoistyövoimaneuvoja X oli 25.11.1994 suorittanut asiakas Y:stä 14.11.1994 annetun työvoimapoliittisen lausunnon itseoikaisun. Lausunnossa hän oli todennut, että Y oli asioinut... - Kirjallinen varoitus Asia 1129/95: Kirjallinen varoitus 817768800000
Lakimiesasessori X oli saanut 31.5.1995 kirjallisen varoituksen, koska hän ei ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. X oli käyttänyt alkoholia toistuvasti työaikana muun muassa vuonna 1993 sekä syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen 30.9.1994. Hän ei vuonna 1994 saamastaan kirjallisesta huomautuksesta huolimatta ollut työskennellyt virkavelvollisuuksiensa mukaisesti. Perusteluissa todetaan, että X oli laiminlyönyt miltei täydellisesti vastuunsa tuomiokapitulin kanslian johtamisesta sekä hoitanut asiattomasti tehtäviinsä kuulunutta hallinnollista ja lainopillista neuvontaa. X:n mukaan tuomiokapitulin jäseniin ei voitu kohdistaa kurinpitomenettelyä eli antaa varoitusta. Lisäksi hän katsoi, että päätöksentekoon osallistunut piispa ja lakimiesasessorin sijainen olivat esteellisiä ja että häntä ei ollut kuultu ennen päätöksen tekemistä. Kirjallisen varoituksen antaminen ei ollut kirkkolain 23 luvun mukaista kurinpitomenettelyä vaan hallintomenettelyä. Tuomiokapituli oli toimivaltainen antamaan varoituksen ja määräämään asian valmistelusta. Luottamuksen piispaan ja lakimiesasessoriin ei katsottu vaarantuneen. Kuulemisen osalta menettely oli ollut osin puutteellista. X:llä katsottiin kuitenkin olleen riittävä mahdollisuus saattaa oma käsityksensä tuomiokapitulin tietoon ennen asian ratkaisemista. X oli toimiessaan tuomiokapitulin lakimiesjäsenenä v. 1993 - 94 laiminlyönyt tehtäviensä hoitoa. Hän oli ollut työpaikalla useita kertoja alkoholin vaikutuksen alaisena ja 21.12.1994 hänet oli tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta. X oli rikkonut virantoimitusvelvollisuuttaan ja velvollisuuttaan käyttäytyä asemansa edellyttämällä tavalla. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta, joka siis jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_(750/94)_14_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_24_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_49_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_66_§ KirkkoL_(1054/93)_6_luvun_5_§ KirkkoL_(1054/93)_19_luvun_6_§ KirkkoL_(1054/93)_23_luvun_1_§ HallintomenettelyL_(598/82)_10_§
Asia 1129/95: Kirjallinen varoitus
Lakimiesasessori X oli saanut 31.5.1995 kirjallisen varoituksen, koska hän ei ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. X oli käyttänyt alkoholia toistuvasti työaikana muun... - Kirjallinen varoitus Asia 1108/95: Kirjallinen varoitus 803595600000
Ministeriön virkamies X oli lähettänyt valtion vakuusrahastolle ja valtiovarainministerille sisällöltään epäasiallisia ja yksityisluonteisia kirjoituksia. Lisäksi X oli ollut useita kertoja poissa työpaikaltaan joulukuussa 1994 ja tammikuussa 1995 kello 9-15.15 välillä. X oli antanut häneltä vaaditun selvityksen työajan käytöstä annetun määräpäivän jälkeen, mutta ennen varoituksen antamista. Selvitys ei kuitenkaan ollut ministeriön käytettävissä sen valmistellessa varoitukseen johtanutta päätöstä ja se koski vain osaa poissaoloista ja oli liian ylimalkainen ja riittämätön. X:n käyttäytymistä arvioitaessa oli otettava huomioon hänen asemansa valtioneuvoston esittelijänä. Ministerille lähetetyn kirjeen muotoilu ei täyttänyt sopivaisuuden vaatimusta. X:n käytös oli jatkoa aiemmalle varoitukseen johtaneelle menettelylle. Lisäksi X:llä oli useita poissaoloja varoituksessa mainittuna aikana. Ministeriöllä oli riittävät perusteet varoituksen antamiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. (ks. myös VMLTK:1074/95, A:21.4.1995) KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§
Asia 1108/95: Kirjallinen varoitus
Ministeriön virkamies X oli lähettänyt valtion vakuusrahastolle ja valtiovarainministerille sisällöltään epäasiallisia ja yksityisluonteisia kirjoituksia. Lisäksi X oli ollut useita kertoja poissa... - Korvausvaatimus Asia 1089/95: Korvausvaatimus 812325600000
X vaati työnantajan määräämistä maksamaan 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus 28.11.1994 tapahtuneen määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisen johdosta. X:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen ei osoitettu käytetyn virkajärjestelmän tai sen oikeusturvatakeiden kiertämiseen. Virastolla oli ollut työn luonteesta johtuvat lailliset asiaperusteet määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämiseen. Korvausvaatimus hylättiin (Ään. 5-3). KHO täydensi perusteluja toteamalla: X oli tilapäisenä tarkastajana 8.9.-30.11.1994 ja tarkastajana 1.-31.12.1994 pääasiassa hoitanut luottotietorekisterin virheenoikaisuasioita. Tehtävät kuuluivat viraston ylitarkastajan ja esittelijän virkatehtäviin. Selvitystä ei esitetty siitä, että viraston palvelukseen olisi edelleen 1.1.1995 lukien palkattu noihin tehtäviin uutta henkilöstöä. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Valtion_virkamiesL_71_§ Valtion_virkamiesL_72_§
Asia 1089/95: Korvausvaatimus
X vaati työnantajan määräämistä maksamaan 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus 28.11.1994 tapahtuneen määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisen johdosta. X:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 363/95: Virantoimituksesta pidättäminen 792367200000
Käräjäoikeus oli 22.2.1994 hylännyt näyttämättöminä toimistosihteeri X:ää vastaan nostetut kavallussyytteet ja korvausvaatimukset. Syyttäjän valitettua asiasta päätös ei ollut lainvoimainen. X pidätettiin virantoimituksesta 1.1.1995 lukien syytteen vireilläolon ajaksi. Toimistosihteerin tehtävät eivät yleiseltä luonteeltaan ole sellaisia, että rikossyytteellä voisi automaattisesti olla vaikutusta virkamiehen edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. Asiassa ei näytetty olleen sellaisia syitä, joiden takia syytteen vireilläolo olisi vaikuttanut X:n edellytyksiin hoitaa tehtäviään. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. Palkka- ja muiden etuuksien tutkiminen ei kuulunut virkamieslautakunnan toimivaltaan. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom Valtion_virkamiesL_55_§ Valtion_virkamiesL_66_§ Valtion_virkamiesA_39_§ Valtion_virkamiesA_43_§
Asia 363/95: Virantoimituksesta pidättäminen
Käräjäoikeus oli 22.2.1994 hylännyt näyttämättöminä toimistosihteeri X:ää vastaan nostetut kavallussyytteet ja korvausvaatimukset. Syyttäjän valitettua asiasta päätös ei ollut lainvoimainen. X pidätettiin... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asiat 9/94 ja 1073/95: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 796597200000
Metsätalousinsinööri X:lle oli annettu kirjallinen huomautus 13.10.1994 hänen kieltäydyttyään metsätalousprojektin tehtävistä. Marraskuun 7 päivänä 1994 toteutettu X:n irtisanominen oli perustunut siihen, että X oli kieltäytynyt hoitamasta metsätalousprojektin tehtäviä hänelle osoitetussa työpaikassa. Irtisanomisilmoituksen mukaan osoittivat molemmat tapaukset yhdessä jatkuvaa ja olennaista virkavelvollisuuden laiminlyöntiä ja sen jatkamista. Huomautuksen saatuaan mutta ennen irtisanomista X oli 24.10.1994 sitoutunut ilman erityisehtoja hyväksymään sen työnjohtomääräyksen, jota huomautus oli tarkoittanut. Huomautus oli siten saavuttanut työnantajan kannalta tarkoituksensa ja siitä johtuen myöskään jo tuolloin aiottua irtisanomista ei ole toteutettu. Koska kieltäytymisestä koskien työtilaa valtion virastotalossa oli esitetty keskenään ristiriitaisia käsityksiä, X:n käyttäytymistä ei voitu pitää riittävän painavana syynä virkasuhteen irtisanomiseen. Virantoimituksesta pidättämiselle ei ollut lainmukaista perustetta. Oikaisuvaatimukset hyväksyttiin. (Ään 5-4) KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(755/86)_46_§ Valtion_virkamiesL_(755/86)_49_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_(750/94)_78_§
Asiat 9/94 ja 1073/95: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Metsätalousinsinööri X:lle oli annettu kirjallinen huomautus 13.10.1994 hänen kieltäydyttyään metsätalousprojektin tehtävistä. Marraskuun 7 päivänä 1994 toteutettu X:n irtisanominen oli perustunut... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 1145/95: Virantoimituksesta pidättäminen 814140000000
Erikoistyövoimaneuvoja X pidätettiin virantoimituksesta välittömästi 14.7.1995. Perusteena oli nimismiehen nostama syyte, jossa X:lle vaadittiin rangaistusta virka-aseman väärinkäyttämisestä. X:n katsottiin poistaneen tietojärjestelmästä päätöksen ja aiheuttaneen näin vahinkoa. Kysymys oli virka-aseman väärinkäyttämiseen kohdistuneesta epäilystä. Sekä työnantajan että X:n mielestä tiedon mahdollinen poistaminen tietojärjestelmästä on vakava asia. X oli kuitenkin kiistänyt häntä vastaan esitetyn syytteen. Virantoimituksesta pidättäminen oli ollut perusteltua ennen käräjäoikeuden 8.9.1995 antamaa päätöstä. Oikaisuvaatimus hylättiin siltä osin kuin se koski aikaa ennen 8.9.1995. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom
Asia 1145/95: Virantoimituksesta pidättäminen
Erikoistyövoimaneuvoja X pidätettiin virantoimituksesta välittömästi 14.7.1995. Perusteena oli nimismiehen nostama syyte, jossa X:lle vaadittiin rangaistusta virka-aseman väärinkäyttämisestä. X:n... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1069/95: Irtisanominen yksilöperusteella 795996000000
Veturinkuljettaja X saapui 28.10.1994 työvuoroonsa 2,2 promillen humalassa. Tapahtumaa seurasi työnantajan välittömästi järjestämä kuntoutusjakso. X oli nauttinut alkoholia myös 1.12.1994, mutta se ei esitetyn selvityksen mukaan vaikuttanut hänen työkuntoonsa seuraavana päivänä. Erityisesti yksinajokuljettaja on olennaisesti vastuussa matkustajien ja liikenteen turvallisuudesta, josta X:n pitkän työkokemuksen perusteella oli katsottava olleen tietoinen. Menettely 28.10. vaaransi olennaisesti matkustajien turvallisuuden. Jälkimmäinen alkoholin nauttiminen oli tapahtunut välittömästi alkoholiongelmasta johtuneen neljän viikon kuntoutusjakson päätteeksi. X:n virkavelvollisuuden rikkominen muodosti erityisen painavan syyn irtisanomiselle. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään. 8-1). KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Asia 1069/95: Irtisanominen yksilöperusteella
Veturinkuljettaja X saapui 28.10.1994 työvuoroonsa 2,2 promillen humalassa. Tapahtumaa seurasi työnantajan välittömästi järjestämä kuntoutusjakso. X oli nauttinut alkoholia myös 1.12.1994, mutta... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1133/95: Irtisanominen yksilöperusteella 817768800000
Taloustarkastaja X oli irtisanottu 21.6.1995. Perustelujen mukaan merenkulkupiiri ei enää luottanut X:n kykyyn selviytyä virkatehtävistään. X oli syyllistynyt muun muassa pitkäaikaiseen työtehtäviensä laiminlyöntiin, annettujen ohjeiden noudattamatta jättämiseen sekä häiriön aiheuttamiseen työpaikalla. X piti irtisanomisensa todellisena syynä sitä, että hän oli kannellut eduskunnan oikeusasiamiehelle eräistä virastossa työskentelevistä virkamiehistä. X vetosi myös siihen, ettei häntä ollut asianmukaisesti kuultu ennen irtisanomispäätöksen tekemistä. Esitetyn selvityksen mukaan X:lle ja häntä avustaneille luottamus- ja järjestöedustajille oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi asiassa. X:ää ei ollut kuultu kaikista irtisanomisen perusteena olleista seikoista. X:ää oli kuitenkin kuultu irtisanomisen pääasiallisina perusteina olleista asioista, mitä virkamieslautakunta piti tässä tapauksessa riittävänä. Viraston esittämän selvityksen mukaan X:n tehtäväksi uskottu varaston kirjaamistehtävä oli sovitussa määräajassa suoritettu vain puoliksi. X oli siten laiminlyönyt hänelle elokuussa 1994 annetun ja 3.2.1995 kirjallisesti vahvistetun määräyksen asianmukaisen toteuttamisen. työskentelyolosuhteiden ei näytetty olleen sellaiset, että ne olisivat olleet esteenä virkatehtävän suorittamiselle. Kun otettiin huomioon X:n 28.4.1994 saama huomautus ja muut asiassa ilmitulleet seikat, virastolla katsottiin olleen erityisen painava syy X:n irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Valtion virkamieslain 66 §:n 2 momentin mukaan ennen kuin virkamies irtisanotaan 25 §:n nojalla, on hänelle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Hallintomenettelylain 15 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus antaa selityksensä tehdyistä vaatimuksista ja asiassa olevista sellaisista selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun. X on asiakirjoista saadun selvityksen mukaan kutsuttu kuulemistilaisuuteen sähkösanomalla, josta ei selviä, että kysymys on kuulemisesta X:n virkasuhteen irtisanomista koskevissa asiassa. Kun X ei ennen 21.6.1995 pidettyä kuulemistilaisuutta ollut saanut ennalta tutustua merenkulkupiirissä laadittuun irtisanomisperusteita koskevaan aineistoon, X:lle ei ole annettu riittäviä mahdollisuuksia valmistautua kuulemistilaisuuteen ja puolustautumiseen. Näin ollen X:ää ei ole kuultu edellä mainittujen säännösten edellyttämällä tavalla. Valtion virkamieslain 66 §:n 1 momentin mukaan virkasuhteen irtisanominen on tehtävä kirjallisesti. Hallintomenettelylain 24 §:n 1 momentin mukaan hallintopäätös on perusteltava ilmoittamalla sen perusteena olevat pääasialliset tosiseikat sekä säännökset ja määräykset. Merenkulkupiiri on antanut X:lle 21.6.1995 päivätyn todistuksen, joka on irtisanomisesta päättäneen merenkulkupiirin päällikön allekirjoittama ja johon on liitetty oikaisuvaatimusosoitus. Todistukseen, jonka antamisesta on tehty merkintä myös X:n kuulemista koskevaan pöytäkirjaan, on merkitty virkasuhteen päättymisen syyksi ainoastaan virkamieslain 25 §. Valtion virkamieslain 25 §:ssä säädetään sekä virkamiehen irtisanoutumisesta että irtisanomisesta virkamiehen tahdosta riippumatta. X:lle annetusta asiakirjasta eivät ilmene irtisanomisen perusteena olevat pääasialliset tosiseikat ja säännökset. Perustelujen puutteellisuutta ei korjaa se, että X on haettuaan irtisanomiseen muutosta saanut virkamieslautakunnassa vireillä olleen oikaisumenettelyn yhteydessä irtisanomispäätöstä edeltäneen X:n kuulemistilaisuuden pöytäkirjan. Vaikka tilaisuudessa on pöytäkirjan mukaan käsitelty X:n irtisanomiseen johtaneita perusteita, päätöstä ei kuitenkaan voida pitää hallintomenettelylain 24 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perusteltuna. Virkamieslautakunnan päätös ja merenkulkupiirin X:n irtisanomisesta 21.6.1995 tekemä päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_(750/94)_25_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_49_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_66_§
Asia 1133/95: Irtisanominen yksilöperusteella
Taloustarkastaja X oli irtisanottu 21.6.1995. Perustelujen mukaan merenkulkupiiri ei enää luottanut X:n kykyyn selviytyä virkatehtävistään. X oli syyllistynyt muun muassa pitkäaikaiseen työtehtäviensä... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 1106/95: Irtisanominen yksilöperusteella 803595600000
Ylikomisario X oli irtisanottu 29.3.1995 ja samalla hänet oli pidätetty virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Perusteluissa oli viitattu käräjäoikeuden 22.3.1995 antamaan tuomioon, jolla X oli tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta sakkorangaistukseen ja ajokieltoon kahdeksaksi kuukaudeksi. X oli kuljettanut sisäasiainministeriön omistamaa ja keskusrikospoliisin hallussa olevaa henkilöautoa olosuhteissa, joissa toisten henkilöiden turvallisuus oli vaarantunut. X oli tekohetkellä ollut esimiesasemassa ja epäilemättä tiennyt toimintansa olleen vastoin virkavelvollisuuksia. Teko oli sattunut vapaa-aikana eikä X:n käyttäytyminen ollut aikaisemmin antanut aihetta varoitukseen. X:n katsottiin kuitenkin rikkoneen virkavelvollisuuttaan niin olennaisesti, että irtisanomiselle oli ollut erityisen painava syy. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_ (750/94)_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_ (750/94)_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_ (750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_ (750/94)_54_§
Asia 1106/95: Irtisanominen yksilöperusteella
Ylikomisario X oli irtisanottu 29.3.1995 ja samalla hänet oli pidätetty virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Perusteluissa oli viitattu käräjäoikeuden 22.3.1995 antamaan tuomioon, jolla X oli tuomittu... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1112/95: Irtisanominen yksilöperusteella 803595600000
Sotilasteknikko X irtisanottiin 7.4.1995.Syynä oli vuosien 1992, 1993 ja 1995 palvelusrikkomukset, joissa kysymys oli joko luvattomista poissaoloista alkoholinkäytön vuoksi tai lainlyönneistä toimittaa työnantajalle todistus sairaudesta. Irtisanomismenettelyn pääasiallisena syynä oli X:n alkoholin käyttö ja siitä johtuvat ongelmat. X oli laiminlyönyt ilmoittaa poissaoloistaan. Kuitenkaan ei edes väitetty, että poissaolot 21.4.1992 lukuun ottamatta eivät olisi perustuneet hyväksyttävään syyhyn. Laiminlyönnit olivat lisäksi tapahtuneet pitkän ajan kuluessa ja kahden viimeisen tapauksen välillä oli yli vuosi aikaa. Irtisanomiselle ei ollut erityisen painavia syitä ja oikaisuvaatimus hyväksyttiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Asia 1112/95: Irtisanominen yksilöperusteella
Sotilasteknikko X irtisanottiin 7.4.1995.Syynä oli vuosien 1992, 1993 ja 1995 palvelusrikkomukset, joissa kysymys oli joko luvattomista poissaoloista alkoholinkäytön vuoksi tai lainlyönneistä toimittaa... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1098/95: Irtisanominen yksilöperusteella 802645200000
Sotilasmestari X oli irtisanottu 10.3.1995. Päätöksen perusteluissa oli viitattu käräjäoikeuden päätökseen, jolla X oli lokakuussa 1994 tuomittu laittomasta uhkauksesta 30 päiväsakkoon. Virkamieslautakunta kiinnitti huomiota siihen, että ammattisotilaalta tuli hänen asemansa ja koulutuksensa perusteella voida edellyttää tavallista suurempaa vastuullisuutta ja harkintaa väkivallan käytössä. Erityisen raskauttavana pidettiin sitä, että X oli nostanut aseen toista henkilöä vastaan olosuhteissa, joissa tällä oli ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa puolesta. X:n irtisanomiselle oli ollut erityisen painava syy ja oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Virkamieslautakunta oli hankkinut X:n oikaisuvaatimuksen johdosta esikunnalta vastineen. Hallintomenettelylain 15 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle oli ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus antaa selityksensä asiassa olevista sellaisista seikoista, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun. X:n kuuleminen asiassa ei ollut hallintomenettelylain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä ilmeisen tarpeetonta. Virkamieslautakunnan olisi siten tullut varata X:lle tilaisuus antaa selityksensä esikunnan vastineen johdosta. KHO kumosi virkamieslautakunnan ratkaisun, koska asian käsittelyssä oli menetelty virheellisesti. X:llä oli ollut KHO:ssa tilaisuus antaa selityksensä kyseisestä vastineesta. Asian palauttaminen virkamieslautakunnalle ei siten ollut välttämätöntä eikä tarpeellista. KHO katsoi, että X:n irtisanomiseen oli ollut valtion virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettu erittäin painava syy ja esikunnan päätös jäi siten pysyväksi. Valtion_virkamiesL_(750/94)_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§
Asia 1098/95: Irtisanominen yksilöperusteella
Sotilasmestari X oli irtisanottu 10.3.1995. Päätöksen perusteluissa oli viitattu käräjäoikeuden päätökseen, jolla X oli lokakuussa 1994 tuomittu laittomasta uhkauksesta 30 päiväsakkoon. Virkamieslautakunta... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1079/95: Irtisanominen yksilöperusteella 810507600000
Vanhempi konstaapeli X oli jäänyt saapumatta työvuoroihinsa vuoden 1994 aikana lukuisia kertoja ilman hyväksyttävää syytä. Menettely oli uusiutunut annetuista suullisista huomautuksista ja esimiehen kanssa käydyistä keskusteluista huolimatta. Väitettyjen sairaudesta johtuvien poissaolojen osalta X ei myöskään ollut esittänyt lääkärintodistusta. Hän oli ollut tietoinen nimismiespiirin käytännöstä vaatia lääkärintodistus tai muu luotettava selvitys lyhyistäkin poissaoloista ja työvuoron vaihtamisen edellyttävän esimiehen lupaa. Erityisesti 1.1.1995 tapahtuneen vuoronvaihdon osalta ei ollut näytetty, että X olisi sopinut siitä jonkun toisen poliisin kanssa tai saanut siihen lupaa. Lisäksi X:n oli katsottu käyttäytyneen poliisille sopimattomalla tavalla niin vapaa-aikanaan kuin laiminlyötyjen työvuorojensakin aikana. Poliisilta vaaditaan ammattinsa vuoksi tavallista suurempaa harkintaa ja vastuuta käyttäytymisestään sekä virassa että vapaa-aikana. Poliisin työvuorojen häiriintymätön miehittäminen on yleisen turvallisuuden kannalta erityisen tärkeää. Irtisanomiselle oli lain edellyttämä erityisen painava syy. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään. 6-3). Oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Asia 1079/95: Irtisanominen yksilöperusteella
Vanhempi konstaapeli X oli jäänyt saapumatta työvuoroihinsa vuoden 1994 aikana lukuisia kertoja ilman hyväksyttävää syytä. Menettely oli uusiutunut annetuista suullisista huomautuksista ja esimiehen... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1143/95: Irtisanominen yksilöperusteella 818373600000
X irtisanottiin 28.6.1995 ja pidätettiin virantoimituksesta. Moitittavan käyttäytymisen perussyynä oli hänen alkoholiongelmansa, joka oli jatkunut useita vuosia. Keskusteluissa sekä rajavartioalueen sairaanhoitajan että esimiehensä kanssa X oli tullut tietoiseksi mahdollisuudesta hoitoonohjaukseen. Alkoholiongelmasta oli aiheutunut käyttäytymishäiriöitä X:n vapaa-aikana. Ottaen huomioon virkamiehen asema ja hänen tehtäviensä luonne sekä rajavartiolaitoksesta annetun asetuksen (358/92) 20 §, 47.2 §, 50 § ja lain 4 § rajavartijan sopivuutta virkaansa voidaan arvioida myös vapaa-ajan käyttäytymisten perusteella. Vuosien 1984 ja 1986 tapahtumista oli kulunut jo niin kauan, ettei niillä voitu perustella X:n sopimattomuutta virkaansa. Vuoden 1990 ulkomaan kansalaisen tuominen luvatta rajavartioaseman majoitustiloihin, 1991 törkeä rattijuopumus, 29.12.1994 haitanteko sekä 4.3.1995 rattijuopumus ja liikennerikkomus osoittivat sopimattoman vapaa-ajan käyttäytymistavan jatkuneen useita vuosia tuomioista ja esimiehen kanssa käydyistä keskusteluista huolimatta. Yhdistetyssä tuomiossa 10.5.1995 X määrättiin sakkorangaistukseen ja kahden kuukauden ehdolliseen ajokieltoon, jonka koetusaika päättyy 31.7.1996. X oli hoitanut pääsääntöisesti ajoneuvojen tarkastusta kesäkuusta 1994 lähtien. Ottaen huomioon erityisesti viimeinen tuomio, työnantajalla oli perusteltuja syitä arvioida X sopimattomaksi palvelemaan rajavartijan virassa siten kuin virkavelvollisuudet edellyttävät. Irtisanomismenettelyssä X oli saanut viisi päivää aikaa antaa kirjallinen selvitys. Määräajan lyhyyden ja sen kalenteriin sijoittumisen takia kuulemista ei pidetty täysin asianmukaisena. Koska X oli kuitenkin antanut lausuntonsa, ei tästä syystä ollut perustetta oikaista irtisanomispäätöstä. Irtisanomiseen oli erityisen painava syy. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään. 5-3) KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_49_§ Valtion_virkamiesL_66_§ Valtion_virkamiesA_43_§_2_mom RajavartiolaitosL_4_§ RajavartiolaitosA_20_§ RajavartiolaitosA_47_§ RajavartiolaitosA_50_§
Asia 1143/95: Irtisanominen yksilöperusteella
X irtisanottiin 28.6.1995 ja pidätettiin virantoimituksesta. Moitittavan käyttäytymisen perussyynä oli hänen alkoholiongelmansa, joka oli jatkunut useita vuosia. Keskusteluissa sekä rajavartioalueen... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1126/95: Irtisanominen yksilöperusteella 814744800000
Veturinlämmittäjä X irtisanottiin 22.5.1995, koska hän oli ollut 14.3.1995 veturinkuljettajakurssilla huomattavasti alkoholin vaikutuksen alaisena. Puhalluskoe oli osoittanut X:n veren alkoholipitoisuudeksi 2,6 promillea. Lisäksi X:llä oli kolme alkoholista johtuvaa rikkomusta vuodelta 1989. X:n osallistuminen veturinkuljettajakurssille oli kouluttamista uuteen tehtävään. Kurssillaolo ei ollut X:n varsinaisten virkatehtävien suorittamista ja hänen erottamisensa kurssilta oli riittävä toimenpide poistamaan häneen tulevana veturinkuljettajana liittyneet liikenneturvallisuusriskit. Vuoden 1989 tapahtumista oli kulunut jo 5 vuotta ja niiden keskinäinen ajallinen läheisyys liitti ne yhdeksi kokonaisuudeksi. X rikkoi virkavelvollisuuttaan, mutta hänen käyttäytymisensä kokonaisuutena arvioiden ei täyttänyt veturinlämmittäjän virkasuhteen irtisanomiselta vaadittavaa erityisen painavaa syytä. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. KHO: ei muutosta (Ään). Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Asia 1126/95: Irtisanominen yksilöperusteella
Veturinlämmittäjä X irtisanottiin 22.5.1995, koska hän oli ollut 14.3.1995 veturinkuljettajakurssilla huomattavasti alkoholin vaikutuksen alaisena. Puhalluskoe oli osoittanut X:n veren alkoholipitoisuudeksi... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1149/95: Irtisanominen yksilöperusteella 814744800000
Opistoupseeri X irtisanottiin 28.7.1995. Päätös perustui X:n toistuvaan esiintymiseen työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena. X oli saanut työnantajaltaan hoitoonohjauskehotukset 24.10.1990 ja 19.11.1992. Kolmannen hoitoonohjauskehoituksen X sai 24.5.1995, kun hän esiintyi päihtyneenä työpaikalla 22.-23.5.1995. Tällöin X ei myöskään pystynyt suoriutumaan palvelustehtävistään. Jokainen tapaus oli johtanut myös X:n käyttäytymishäiriöön palveluspaikalla. X oli saanut kaikista rikkomuksistaan kurinpitorangaistuksen. Työnantajan katsottiin toteuttaneen hoitoonohjaustoimenpiteet jo ennen viimeksi mainittua tapausta. Sotilaalta tulee edellyttää tavallista suurempaa huolellisuutta ja vastuuta käyttäytymisvelvollisuuden noudattamisessa. X:n menettely jatkui kurinpitorangaistuksista huolimatta ja kuntoutusohjelmat eivät muuttaneet tilannetta. X:n virkavelvollisuuden vastainen käyttäytyminen muodosti erityisen painavan syyn virkasuhteen irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. (Ään. 5-4) KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Asia 1149/95: Irtisanominen yksilöperusteella
Opistoupseeri X irtisanottiin 28.7.1995. Päätös perustui X:n toistuvaan esiintymiseen työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena. X oli saanut työnantajaltaan hoitoonohjauskehotukset 24.10.1990... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 1124/95: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 819237600000
Toimistovirkailija X irtisanottiin 29.5.1995 ja pidätettiin samalla virantoimituksesta päätöksen tiedoksiannosta eli 1.6.1995 lukien. Irtisanomista perusteltiin X:n jatkuvalla ja olennaisella virkavelvollisuuksien rikkomisella, työtehtävien laiminlyönnillä ja esimiehen ja työyhteisön muiden työntekijöiden kunniaa loukkaavalla käyttäytymisellä. Lisäksi X oli poistunut luvattomasti työpaikaltaan kielloista huolimatta ja kieltäytynyt tuomasta selvityksiä poissaoloistaan ja poistumisistaan työpaikalta. X ei ollut myöskään toimittanut pyydettyjä, tehtävän hoitamisen terveydellisiä edellytyksiä koskevia tietoja. X:lle oli annettu mahdollisuus muuttaa käyttäytymistään, hänen kanssaan on yritetty neuvotella tilanteen ratkaisemiseksi ja myös ulkopuolista apua, mm. työterveyshuollon palveluja, on yritetty käyttää. X ei ollut kuitenkaan suostunut yhteistyöhön, vaan hänen epäasiallinen käyttäytymisensä esimiehiään ja työtovereitaan kohtaan oli vuosien 1994 ja 1995 aikana entisestään pahentunut, ja tästä käyttäytymisestä johtuen työilmapiiri nimismiespiirissä oli pahasti tulehtunut niin, että piirin muun henkilöstön työskentelymahdollisuudet ovat olennaisesti vaikeutuneet. X ei ollut irtisanomistaan edeltävinä kuukausina suorittanut tehtäviään asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hän oli myös usein jättänyt noudattamatta työnjohto- ja valvontamääräyksiä. X oli ollut ilman hyväksyttävää syytä poissa työstä 14.4. - 25.4.1995 välisenä aikana 6 työpäivää ja 22.5.1995 ilman hyväksyttävää syytä poissa työstä. X:n irtisanomiseen oli virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy. Myös virantoimituksesta pidättämiselle oli virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettu peruste. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_19_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom Valtion_virkamiesL_49_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_virkamiesL_66_§ Valtion virkamiesA_43_§
Asia 1124/95: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Toimistovirkailija X irtisanottiin 29.5.1995 ja pidätettiin samalla virantoimituksesta päätöksen tiedoksiannosta eli 1.6.1995 lukien. Irtisanomista perusteltiin X:n jatkuvalla ja olennaisella virkavelvollisuuksien... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1151/95: Irtisanominen yksilöperusteella 819237600000
Tutka-aseman tilannevalvoja X oli saapunut 9.6.1995 yövuoroonsa alkoholin vaikutuksen alaisena ja myöhemmin nukahtanut. Palvelusrikkomuksesta hänelle oli annettu 10 päiväsakon suuruinen rangaistus. Irtisanomispäätöksessä vedottiin myös vuonna 1991 ja 1993 annettuihin huomautuksiin sekä 14.1.1994 annettuun yhdistettyyn palvelusrikkomusrangaistukseen. X ei ollut 29.10.1993 kyennyt hoitamaan valvontavuoroaan ja oli 3.12.1993 jättänyt ilmoittamatta sairastumisestaan, jonka johdosta valvontavuoro jäi suorittamatta. X ei hoitanut virkatehtäviään 9.6.1995 asianmukaisella tavalla. Kuitenkaan konkreettista vaaratilannetta ei osoitettu tapahtuneen. Puolustusvoimilla oli myös muita aluevalvonnan keinoja käytettävissään. X:n aikaisemmista rikkomuksista oli jo siinä määrin aikaa, ettei niille voitu antaa suurta merkitystä arvioitaessa viimeistä rikettä. Vuoden 1993 tapauksesta esitettiin ristiriitaista tietoa. Lisäksi otettiin erityisesti huomioon X:n henkilökohtaiset olosuhteet ja se, että hän oli moitteettomasti hoitanut tehtäviään irtisanomisaikana. Irtisanomiselle ei tässä tapauksessa ollut erityisen painavaa syytä. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. Oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. (ks. myös VMLTK:93/96, A:13.3.1996) KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_19_§ Valtion_virkamiesL_25_§ Valtion_virkamiesL_49_§
Asia 1151/95: Irtisanominen yksilöperusteella
Tutka-aseman tilannevalvoja X oli saapunut 9.6.1995 yövuoroonsa alkoholin vaikutuksen alaisena ja myöhemmin nukahtanut. Palvelusrikkomuksesta hänelle oli annettu 10 päiväsakon suuruinen rangaistus.... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 725/95: Irtisanominen kollektiiviperusteella 800226000000
Yliopiston hallintovirasto irtisanoi lääketieteellisen tiedekunnan erikoislaboratoriomestari X:n. Tiedekuntaneuvoston päätökseen koulutusmenojen supistamisesta ja talouden tasapainottamisesta vuonna 1995 sisältyi muun muassa kolmen erikoislaboratoriomestarin viran lakkauttaminen. Sisäänottoa lääketieteelliseen peruskoulutukseen supistettiin samalla noin kolmanneksella edellisvuodesta. Yliopistossa oli X:n irtisanomisaikana täytetty muiden ohella toimistosihteerin, talonmies-vahtimestarin ja ylivahtimestarin virat. Viran lakkauttaminen ei sinänsä muodosta laissa edellytettyä irtisanomisperustetta. Tiedekunnan tarjoaman perusopetuksen tuntuva väheneminen ja talouden tasapainottamiseksi edellytettävät säästötoimet vähensivät kuitenkin olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti yliopiston mahdollisuuksia tarjota X:lle työtä suoritettavaksi lääketieteellisessä tiedekunnassa. Yliopisto ei ollut ennen irtisanomista eikä irtisanomisaikana täyttänyt virkoja ja tehtäviä, joihin X olisi kohtuudella voitu hänen ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden sijoittaa. Yliopistolla ei myöskään ollut tarjottavana tehtäviä, joihin X olisi ollut kohtuudella koulutettavissa. Yliopisto ei loukannut X:n oikeusturvaa uudelleensijoittamisen tai uudelleenkoulut-tamisen osalta. Oikaisuvaatimus hylättiin. (Ään. 5-4) KHO: ei muutosta. (Ään. 4-1) Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom
Asia 725/95: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Yliopiston hallintovirasto irtisanoi lääketieteellisen tiedekunnan erikoislaboratoriomestari X:n. Tiedekuntaneuvoston päätökseen koulutusmenojen supistamisesta ja talouden tasapainottamisesta vuonna... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 726/95: Irtisanominen kollektiiviperusteella 800226000000
Yliopiston hallintovirasto irtisanoi lääketieteellisen tiedekunnan laboratoriomestari X:n. Tiedekuntaneuvoston päätökseen koulutusmenojen supistamisesta ja talouden tasapainottamisesta vuonna 1995 sisältyi muun muassa yhden laboratoriomestarin viran lakkauttaminen. Sisäänottoa lääketieteelliseen peruskoulutukseen supistettiin samalla noin kolmanneksella edellisvuodesta. Yliopistossa oli X:n irtisanomisaikana täytetty muiden ohella toimistosihteerin, talonmies-vahtimestarin ja ylivahtimestarin virat. Viran lakkauttaminen ei sinänsä muodosta laissa edellytettyä irtisanomisperustetta. Tiedekunnan tarjoaman perusopetuksen tuntuva väheneminen ja talouden tasapainottamiseksi edellytettävät säästötoimet vähensivät kuitenkin olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti yliopiston mahdollisuuksia tarjota X:lle työtä suoritettavaksi lääketieteellisessä tiedekunnassa. Yliopisto ei ollut ennen irtisanomista eikä irtisanomisaikana täyttänyt virkoja ja tehtäviä, joihin X olisi kohtuudella voitu hänen ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden sijoittaa. Yliopistolla ei myöskään ollut tarjottavana tehtäviä, joihin X olisi ollut kohtuudella koulutettavissa. Yliopisto ei loukannut X:n oikeusturvaa uudelleensijoittamisen tai uudelleenkouluttamisen osalta. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään. 5-4). KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom
Asia 726/95: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Yliopiston hallintovirasto irtisanoi lääketieteellisen tiedekunnan laboratoriomestari X:n. Tiedekuntaneuvoston päätökseen koulutusmenojen supistamisesta ja talouden tasapainottamisesta vuonna 1995... - Kirjallinen varoitus Asia 1118/95: Kirjallinen varoitus 824248800000
Toimistosihteeri X:lle oli 31.3.1995 annettu kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien laiminlyömisestä hänen oltuaan luvatta ja ilman hyväksyttävää syytä poissa virantoimituksesta 31.3.1994, 12. - 13.7.1994 ja 30.8.1994 sekä lisäksi yhteensä 34 tuntia saapumalla työpaikalle viimeisen sallitun työn aloittamisajankohdan jälkeen 1.1. - 31.12.1994 välisenä aikana. X:n katsottiin laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan tavalla, jonka perusteella hänelle on voitu antaa kirjallinen varoitus. Oikaisuvaatimus hylättiin. (Ään 5-4). Vaatimukset nimikirjan puhdistamisesta ja pidätetyn palkan palauttamisesta jätettiin tutkimatta virkamieslautakunnan toimivaltaan kuulumattomina. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 1118/95: Kirjallinen varoitus
Toimistosihteeri X:lle oli 31.3.1995 annettu kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien laiminlyömisestä hänen oltuaan luvatta ja ilman hyväksyttävää syytä poissa virantoimituksesta 31.3.1994, 12.... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 1138/95: Irtisanominen kollektiiviperusteella 815954400000
Aikuiskoulutusjohtaja X:n virkasuhde oli 30.6.1995 irtisanottu päättymään kuuden kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen perustelujen mukaan aikuiskoulutusjohtajan tehtävät olivat vähentyneet eikä oppilaitoksella ollut tarjota X:lle muita tehtäviä. Aikuiskoulutusjohtajan virka oli lakkautettu lainvoimaisella päätöksellä 1.2.1995 lukien. Valtion ja paikallisen kuntayhtymän välillä oli 22.12.1994 allekirjoitettu luovutussopimus, jolla oppilaitos oli 1.7.1995 siirtynyt kuntayhtymän omistukseen ja ylläpidettäväksi. Kirjallisesta aineistosta oli pääteltävissä, että apulaisrehtori oli ollut toimivaltainen vastaamaan X:ää koskevan asian valmistelusta rehtorin ollessa estynyt. Näyttöä ei ollut esitetty siitä, ettei johtokunta olisi hyväksynyt apulaisrehtorin toimenpiteitä myös siltä ajalta, jolloin oppilaitoksessa ei ollut ollut rehtorinviran haltijaa. Virkamieslautakunta hylkäsi väitteen apulaisrehtorin puuttuvasta toimivallasta. Johtamistyö oli vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi, kun aikuiskoulutustoiminta oli siirretty osaksi osastojen tehtäviä. Esitetyn selvityksen mukaan oppilaitoksessa ei ollut sellaisia uusia tehtäviä, joihin X olisi voitu sijoittaa tai kouluttaa. Virkamieslautakunnan toimivaltaan ei kuulunut asian arviointi kuntayhtymän osalta. Oikaisuvaatimus hylättiin ja vaatimus oikaisumenettelystä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta hylättiin lakiin perustumattomana. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/94)_27_§_1,2,4_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§
Asia 1138/95: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Aikuiskoulutusjohtaja X:n virkasuhde oli 30.6.1995 irtisanottu päättymään kuuden kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen perustelujen mukaan aikuiskoulutusjohtajan tehtävät olivat... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 1104/95: Irtisanominen kollektiiviperusteella 818373600000
Ilmailulaitos oli 14.3.1995 päivätyllä kirjeellä irtisanonut rakennusmestari X:n virkasuhteen päättymään kolmen kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksiannosta. Lentoasemalla ei ollut enää edellytyksiä tarjota X:lle työtä ja hänen virkapaikkansa siirrettiin 15.3.1995 lukien toiselle lentoasemalle. X oli kieltäytynyt siirrosta vedoten taloudellisiin- ja perhesyihin. X:n mukaan toimipaikan siirto ja irtisanominen perustuivat henkilökohtaisiin syihin. Sijoituspaikkakunnan muutoksesta ei myöskään ollut käyty yhteistoimintaneuvotteluja eikä X:ää ollut kuultu asiassa. Luottamusmiehen kuuleminen oli tapahtunut X:n pyynnöstä, vaikkei virasto ollut ilmoittanut hänelle tästä mahdollisuudesta. X:n virka oli ilmailulaitoksen yhteinen virka, eikä sijoituspaikkakunnan siirtäminen siten välttämättä edellyttänyt X:n suostumusta. Virkamieslautakunta katsoi kuitenkin jääneen epäselväksi, oliko työnantajalla ollut välttämättömiä taloudellisia perusteita muuttaa X:n viran sijoituspaikkakuntaa. Sijoituspaikkakunnan muutosasian sekä irtisanomissuojan käsittelyyn liittyvät neuvottelut ja kuulemismenettely oli lisäksi merkittäviltä osiltaan laiminlyöty. Puutteellinen menettely oli saattanut vaikuttaa päätösten asiallisten edellytysten selvittämiseen. X:n virkasuhteen irtisanomista koskeva päätös kumottiin ja asia palautettiin Ilmailulaitokselle uudelleen käsiteltäväksi (Ään. 5-3). Vaatimukset oikaisumenettelystä johtuvien kustannusten korvaamisesta hylättiin lakiin perustumattomina. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/94)_27_§_3_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§
Asia 1104/95: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Ilmailulaitos oli 14.3.1995 päivätyllä kirjeellä irtisanonut rakennusmestari X:n virkasuhteen päättymään kolmen kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksiannosta. Lentoasemalla ei ollut enää edellytyksiä... - Lomauttaminen Asia 916/95: Lomauttaminen 803250000000
Puolustusvoimille valtion talousarviossa myönnetyt palkkausmomentin määrärahat olivat pienentyneet 330 miljoonaa markkaa vuodesta 1992 vuoteen 1993. Vajaus pyrittiin ensisijaisesti kattamaan sopimusperusteisella lomarahan vaihtamisella vapaa-ajaksi ja toissijaisesti henkilöstön lomauttamisella. Lisäksi vajausta katettiin muilla työnantajan käytettävissä olleilla yksipuolisilla säästötoimenpiteillä. X lomautettiin yhteensä 12 päivän ajaksi siten, että nimittävä viranomainen määräsi X:n virantoimituksen keskeytettäväksi 8 päivän ajaksi ja loppuosa lomautuksesta määrättiin toimeenpantavaksi lyhentämällä X:n työaikaa yhdellä tunnilla päivässä. Henkilöstöä lomauttaessaan puolustusvoimien on katsottava tasapainottaneen puolustusvoimien palkanmaksuvelvollisuuden vastaamaan palkanmaksukykyä. Lomauttamispäätös perustui taloudelliseen syyhyn ja sisälsi samalla ratkaisun vähentää lomautettavan virkamiehen työtä. Työn vähentyminen oli ollut valtion virkamieslain (755/86) 45a §:n tarkoittamalla tavalla olennaista ja sitä oli pidettävä tilapäisenä. Koska työn vähentyminen perustui tarpeeseen supistaa palkkakustannuksia, puolustusvoimia ei voitu kohtuudella velvoittaa järjestämään virkamiehelle muuta työtä tai työnantajan tarpeisiin sopivaa koulutusta. KHO on päätöksessään 26.5.1995 t. 2321 katsonut, että virkamiehen lomauttaminen lyhentämällä tunnilla hänen päivittäistä työaikaansa oli valtion virkamieslain (755/86) 45a §:n (1237/92) mukaan mahdollinen ja toiminnallisista syistä perusteltu. Oikaisuvaatimus hylättiin. (Ään. 7-1) KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(755/86)_45a_§_1_mom_(1237/92) Valtion_virkamiesL_(755/86)_84_§ Valtion_virkamiesL_78_§
Asia 916/95: Lomauttaminen
Puolustusvoimille valtion talousarviossa myönnetyt palkkausmomentin määrärahat olivat pienentyneet 330 miljoonaa markkaa vuodesta 1992 vuoteen 1993. Vajaus pyrittiin ensisijaisesti kattamaan sopimusperusteisella... - Kirjallinen varoitus Asia 84/96: Kirjallinen varoitus 834526800000
X:lle oli annettu 18.12.1995 kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. X oli jouduttu siirtämään pois asiakaspalvelusta, koska hänen esiintymisestään puhelimessa oli valitettu. Varoitukseen liitetyssä muistiossa oli viitattu keskusteluihin neljän eri henkilön kanssa. Virkamieslautakunnalla oli käytössään em. henkilöistä yhden kirjallinen lausuma, jonka mukaan X oli sanonut puhelimessa hävyttömyyksiä ja asiattomuuksia. Asian käsittelyn yhteydessä oli esitetty myös muita työntekijöiden lausumia, joissa oli pääosin arvioitu X:n työtehoa. Kirjallisen lausuman antanut henkilö ei muistanut sanatarkasti, kuinka keskustelu oli käyty. Virkamieslautakunnalla ei sen vuoksi ollut mahdollisuuksia arvioida, missä määrin kyseisen henkilön käsitys X:n käyttäytymisestä puhelimessa oli ollut perusteltu. X:n työntekoa koskevista muistakaan lausunnoista ei ollut pääteltävissä, että X olisi laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Kirjallisen varoituksen tuli perustua näytettyihin, epäkohdiksi havaittuihin tosiasioihin. Virkamieslautakunnalle ei ollut esitetty yhtään viraston ulkopuolisen henkilön antamaa todistusta, joka olisi tukenut varoituksen antamista. Virkamiesten keskinäistä mielipiteenvaihtoa ei pidetty riittäävänä kirjallisen varoituksen antamiselle. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (Ään.5-4). KHO: Asiakasvalitukset ja muu asiakirjaselvitys osoittivat X:n käyttäytyneen asemaansa ja ministeriön virkamieheltä edellytettävään käyttäytymiseen nähden moitittavasti. Työnantaja oli ohjannut X:ää työnjohdollisesti jo ennen kirjallisen varoituksen antamista siirtämällä hänet pois asiakaspalvelutehtävistä. Ministeriöllä oli ollut lainmukaiset perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen. KHO kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja hylkäsi X:n oikaisuvaatimuksen. Ministeriön 18.12.1995 tekemä päätös kirjallisen varoituksen antamisesta jäi siten pysyväksi. Valtion_virkamiesL_(750/94)_14_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_24_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§
Asia 84/96: Kirjallinen varoitus
X:lle oli annettu 18.12.1995 kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. X oli jouduttu siirtämään pois asiakaspalvelusta, koska hänen esiintymisestään puhelimessa oli valitettu.... - Kirjallinen varoitus Asia 1181/95: Kirjallinen varoitus 826063200000
Toimistosihteeri X:lle annettiin 20.11.1995 kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien tahallisesta laiminlyönnistä lokakuun alun ja 15.11.1995 välisenä aikana. Laiminlyönnin katsottiin toteutuneen, koska X:llä oli 15.11.1995 ollut kokonaan tai osaksi tekemättä syyttäjien sihteerille kuuluvat työt ainakin 66 jutussa ja lisäksi yhden laajan jutun toimenpiteet. Töiden kasaantumisesta X:ää oli huomautettu 17.10.1995 ja 25.10.1995. Viimeksi mainitussa tapauksessa kysymys oli ollut myös päivystystehtävien laiminlyömisestä. Huomautus oli toistettu vielä 13.11.1995 ja samalla X:ää oli käsketty aloittamaan heti ja yksinomaan mainitun laajan asian tekeminen. Käsky oli uudistettu 14 ja 15.11.1995. X:n työtehtävät eivät olleet määrältään tai vaikeusasteeltaan enemmän työtä vaativia kuin mistä hänen työkokemuksellaan oli kohtuullista edellyttää selviytyvän. Sihteerin työn luonteeseen kuuluu velvollisuus pyrkiä itsenäisesti määrittelemään suoritettavien töiden tärkeysjärjestys ja esittämään keinoja ruuhkatilanteista selviämiseen. Kun X:ää oli lisäksi huomautettu hänen työtilanteestaan 17.10.1995 eli noin kuukausi ennen tilanteen kärjistymistä kirjallisen varoituksen antamiseen, ei varoitus ja siihen johtaneet syyt ole voineet tulla hänelle yllätyksenä. Kirjallisen varoituksen antamiseen oli riittävä syy. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 1181/95: Kirjallinen varoitus
Toimistosihteeri X:lle annettiin 20.11.1995 kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien tahallisesta laiminlyönnistä lokakuun alun ja 15.11.1995 välisenä aikana. Laiminlyönnin katsottiin toteutuneen,... - Kirjallinen varoitus Asia 111/96: Kirjallinen varoitus 832712400000
Virkamieslautakunta oli 18.8.1995 hylännyt vanhempi verotarkastaja X:n oikaisuvaatimuksen viraston tekemästä päätöksestä, jolla X:lle oli annettu kirjallinen varoitus. KHO oli X:n valituksen johdosta 27.3.1996 antamallaan päätöksellään kumonnut virkamieslautakunnan päätöksen ja palauttanut oikaisuvaatimuksen lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. KHO:n päätöksen mukaan virkamieslautakunnan olisi tullut varata X:lle tilaisuus tulla kuulluksi viraston oikaisuvaatimuksesta antaman vastineen johdosta. Veroviraston verotarkastusyksikön organisaatiota oli muutettu yksikön päätöksellä 14.2.1995. Helmikuun 16 päivänä annetun päätöksen mukaan mukaan X:n tuli siirtyä tarkastustoimisto 1:een, mistä X oli kuitenkin kieltäytynyt. Sijoitusmääräyksen katsottiin olleen X:ää koskenut työnjohtomääräys, jota hän oli ollut velvollinen noudattamaan. X oli kieltäytyessään rikkonut virkavelvollisuuttaan ja X:n menettely oli siten täyttänyt laissa asetetut edellytykset kirjallisen varoituksen antamiseen. Työnantajalla oli lisäksi ollut varoituksesta huolimatta oikeus muuttaa X:ää koskevaa sijoituspäätöstä työorganisaation toimivuuden parantamiseksi. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 111/96: Kirjallinen varoitus
Virkamieslautakunta oli 18.8.1995 hylännyt vanhempi verotarkastaja X:n oikaisuvaatimuksen viraston tekemästä päätöksestä, jolla X:lle oli annettu kirjallinen varoitus. KHO oli X:n valituksen johdosta... - Kirjallinen varoitus Asia 101/96: Kirjallinen varoitus 832107600000
X:lle oli annettu tuomiokapitulin päätöksellä 19.12.1995 kirjallinen varoitus. Perustelujen mukaan X ei ollut saapunut työpaikalleen 1.- 7.11.1995 eikä hänelle järjestettyyn kuntoutukseen 8.- 15.11.1995. X oli anonut virkavapautta ajalle 1.- 7.11.1995. Hän oli ollut poissa työstä, vaikka anomusta ei ollut hyväksytty. X vetosi oikaisuvaatimuksessaan siihen, ettei hänelle ollut poissaoloista kuulemisen yhteydessä kerrottu kyseessä olevan myös kurinpitomenettelyn. Kirjallisen varoituksen antaminen ei ole kurinpitomenenettelyä. X:ää olisi lain mukaan tullut kuulla ennen varoituksen antamista. Häntä oli kuitenkin kuultu itse tapahtumista eikä hän kuulemispyyntöihin vastatessaan ollut esittänyt varausta kuulemisen tarkoituksesta. X ei myöskään ollut osoittanut millä tavalla kuulemismenettelyn puuttellisuus oli heikentänyt hänen oikeudellista asemaansa. X oli ollut poissa työpaikalta 1.- 7.11.1995 ilman lupaa tai hyväksyttävää syytä ja tuomiokapitulin johtavana virkamiehenä hänen oli täytynyt tämä ymmärtää. Poissaolo kuntoutusjaksolta 8.- 17.11.1995 oli tapahtunut hänelle myönnetyn virkavapauden aikana. Kysymys oli siten virkavapauden myöntämisperusteiden vastaisesta menettelystä. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/94)_14_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_24_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_49_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_66_§ KirkkoL_(1054/93)_6_luvun_5_§ KirkkoL_(1054/93)_19_luvun_6_§ KirkkoL_(1054/93)_23_luvun_1_§ HallintomenenettelyL_(598/82)_10_§
Asia 101/96: Kirjallinen varoitus
X:lle oli annettu tuomiokapitulin päätöksellä 19.12.1995 kirjallinen varoitus. Perustelujen mukaan X ei ollut saapunut työpaikalleen 1.- 7.11.1995 eikä hänelle järjestettyyn kuntoutukseen 8.- 15.11.1995.... - Kirjallinen varoitus Asia 97/96: Kirjallinen varoitus 832107600000
Tekninen avustaja X:lle oli annettu kirjallinen varoitus 25.1.1996, koska hän oli jatkuvasti jättänyt noudattamatta työaikoja. Selvityksen mukaan työnantaja oli ilmoittanut X:lle, että hänen työaikaansa tultaisiin muuttamaan joulukuun 1995 kuluessa virastotyöajasta työaikalain piiriin. Tiepiiri oli täsmentänyt sanotun muutoksen tulevan sovellettavaksi 11.12.1995 lukien. X oli 18.12.1995 anonut muutosta muuttuneeseen työaikaansa, mutta tielaitos ei ollut siihen suostunut. Tielaitos oli ilmoittanut katsovansa poikkeamat ilmoitetun työajan noudattamisessa luvattomaksi poissaoloksi. X myönsi, ettei hän ollut heti säännöllisesti noudattanut muuttunutta työaikaansa. Tielaitos oli toimivaltansa rajoissa antanut X:lle määräyksen uudesta työajasta. Määräys ei ollut tullut X:lle yllättäen. Hänellä oli ollut riittävästi aikaa sopeutua uuden työajan noudattamiseen ja hänen katsottiin siten tietoisesti laiminlyöneen hänelle määrättyä työaikaa. Tielaitoksella oli perusteet varoituksen antamiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/94)_14_ §_1_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)_24_ § Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_ § Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_ §
Asia 97/96: Kirjallinen varoitus
Tekninen avustaja X:lle oli annettu kirjallinen varoitus 25.1.1996, koska hän oli jatkuvasti jättänyt noudattamatta työaikoja. Selvityksen mukaan työnantaja oli ilmoittanut X:lle, että hänen työaikaansa... - Kirjallinen varoitus Asia 94/96: Kirjallinen varoitus 834526800000
Vanhempi hallitussihteeri X:lle oli 12.1.1996 annettu kirjallinen varoitus, koska hän ei ollut noudattanut kiinteää työaikaa ja oli ollut luvattomasti poissa. Samalla oli päätetty palkan takaisinperinnästä luvattomien poissaolojen vuoksi. X oli 2.1.1995 ollut luvatta poissa työstä ja 26.5.- 2.6.1995 hän oli ollut matkalla ilman matkamääräystä. Elokuun 2 päivänä X oli ollut poissa erehdyttyään pitämään kyseistä päivää lomapäivänä. Lisäksi hän oli työaikaraportin mukaan ollut aikavälillä 12.12.1994 - 13.7.1995 poissa työpaikaltaan työaikana antamatta selvitystä poissaoloistaan. X:n ei näytetty olleen virassaan sellaisessa asemassa, että hänellä olisi ollut oikeus itsenäisesti päättää esimerkiksi virkansa hoitamiseen liittyvistä matkoista ja tapaamisista ulkomailla. X:n lähin esimies oli kirjallisessa lausumassaan 24.11.1995 kertonut keskustelleensa X:n kanssa selvittämättömistä poissaoloista ja tiedustelleensa syitä myöhästymisiin. X:n selvitys työajan käytöstä oli ollut puuttellinen. Virkamieslautakunnan toimivaltaan ei kuulunut X:n poissaolojen syiden vahvistaminen ja varoituksen korvaaminen X:n ehdottamalla kehoituksella eikä myöskään vaatimus palkan takaisin perinnästä luopumisesta. Työnantajalla oli ollut riittävät perusteet varoituksen antamiseen ja oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 94/96: Kirjallinen varoitus
Vanhempi hallitussihteeri X:lle oli 12.1.1996 annettu kirjallinen varoitus, koska hän ei ollut noudattanut kiinteää työaikaa ja oli ollut luvattomasti poissa. Samalla oli päätetty palkan takaisinperinnästä... - Kirjallinen varoitus Asia 190/96: Kirjallinen varoitus 847231200000
Autonkuljettaja X:lle oli annettu kirjallinen varoitus 10.9.1996, koska hän ei ajotilauksia vastaanottaessaan ollut suorittanut virkatehtäviään asianmukaisesti. X oli ollut 12.7.1996 ajossa koko päivän. Hän kertoi tuolloin kuulleensa kyydittävältään, että tämä tarvitsisi autoa seuraavana päivänä. X oli sanonut myöhemmin kyydittävälleen yrittäneensä tavoittaa tuloksetta toista, lomalla olevaa kuljettajaa. Hän oli samassa yhteydessä kertonut oman viikonloppunsa olevan jo varattu ja että hän jäisi vuosilomalle 15.7.1996. Varoituspäätöksen mukaan X oli myös laiminlyönyt ajojärjestelyjä koskevien työnjohtomääräysten noudattamisen. Kuljetustilausten järjestely oli ollut autonkuljettajien kesken varsin vapaasti sovittavissa. X ei ollut edes väittänyt ilmoittaneensa kyseiselle toiselle kuljettajalle tai esimiehelleen, että hänelle oli ilmoitettu autonkuljettajan ja auton tarpeesta heinäkuun 14 päiväksi. Autonkuljettajan tehtävänä oli kuitenkin ajosuoritusten lisäksi ajotilausten vastaanottaminen ja järjesteleminen ja X oli siten toiminut vastoin häneltä autonkuljettajana edellytettävää tapaa. X oli lisäksi sanonut säilyttäneensä loma-aikanaan virka-autonsa avaimia muiden autonkuljettajien kanssa yhteisesti sovitussa paikassa vapaasti saatavilla. Esitetyn selvityksen mukaan hän ei kuitenkaan ollut menetellyt työnjohtomääräyksessä edellytetyllä tavalla. Auton säilyttäminen loman aikana oli ollut vastoin kirjallista työnjohtomääräystä. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/94)_14_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_24_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§
Asia 190/96: Kirjallinen varoitus
Autonkuljettaja X:lle oli annettu kirjallinen varoitus 10.9.1996, koska hän ei ajotilauksia vastaanottaessaan ollut suorittanut virkatehtäviään asianmukaisesti. X oli ollut 12.7.1996 ajossa koko... - Kirjallinen varoitus Asia 189/96: Kirjallinen varoitus 847231200000
Kuljetustilausten järjestely oli virastossa ollut kuljettajien kesken varsin vapaasti sovittavissa. X:n tehtävänä oli ajosuoritusten lisäksi ollut myös ajotilausten vastaanottaminen ja järjestely. Esitetyn selvityksen valossa X oli käyttäytynyt vastoin häneltä autonkuljettajana edellytettävää tapaa ja virastolla oli siten ollut hyväksyttävät perusteet antaa X:lle kirjallinen varoitus. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta Valtion_virkamiesL_(750/94)_14_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_24_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§
Asia 189/96: Kirjallinen varoitus
Kuljetustilausten järjestely oli virastossa ollut kuljettajien kesken varsin vapaasti sovittavissa. X:n tehtävänä oli ajosuoritusten lisäksi ollut myös ajotilausten vastaanottaminen ja järjestely.... - Kirjallinen varoitus Asia 156/96: Kirjallinen varoitus 843598800000
Tarkastaja X:lle oli 12.6.1996 annettu kirjallinen varoitus, koska hän oli 11.6. pysäyttänyt ilman valtuuksia erään aluksen. X oli pysäyttänyt aluksen kirjallisella päätöksellään merivartioston pyynnöstä. Alus oli kaupungin omistuksessa ja kyseessä oli ollut viemäriputken hinaus. Alukselta oli puuttunut miehitystodistuksen edellyttämä miehitys sekä vaadittavat valot ja merkkikuviot ja hinaus oli siten ollut vaaraksi muulle liikenteelle. Merenkulkuhallituksen 16.7.1996 antaman ilmoituksen mukaan X:n tehtävät ja toimivalta oli yksiselitteisesti määritelty 22.12.1995 annetussa pysyväismääräyksessä. Hänen tehtävänään oli päättää merenkulkupiirin alueella ulkomaisen aluksen seisauttamisesta, sen lähdön kieltämisestä, matkan keskeyttämisestä, virka-avun pyytämisestä tai rikosilmoituksen tekemisestä. Laki alusturvallisuuden valvonnasta (370/95) tuli voimaan 1.3.1996. Lain 15 §:n mukaan aluksen pysäyttäminen kuuluu yleisesti valvontaviranomaisen toimintaan. Ennen lain voimaantuloa annetun pysyväismääräyksen sisältämät toimivallan rajoitukset olivat tapahtuma-aikana 11.6.1996 epäselviä. Kotimaisen aluksen pysäyttämistä toisen viranomaisen esityksestä ei pidetty tilanteen vakavuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen sillä tavoin moitittavana, että merenkulkupiirillä olisi ollut oikeus varoituksen antamiseen. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (Ään. 6-3). KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 156/96: Kirjallinen varoitus
Tarkastaja X:lle oli 12.6.1996 annettu kirjallinen varoitus, koska hän oli 11.6. pysäyttänyt ilman valtuuksia erään aluksen. X oli pysäyttänyt aluksen kirjallisella päätöksellään merivartioston... - Korvausvaatimus Asia 1155/95: Korvausvaatimus 822002400000
X oli ollut poliisilaitokseen määräaikaisessa virkasuhteessa 1.12.1994 - 31.8.1995. Määräyskirjan 23.11.1994 mukaan hän on tuolloin hoitanut viransijaisena virkaa n:o 2561. Viran vakinainen haltija oli nimitetty virkaan n:o 3107 syyskuun 1. päivästä 1995 alkaen ja samalla lakkautettu edellä mainittu virka n:o 2561. Virkamieslautakunnan toimivaltaan ei kuulunut tutkia määräaikaisuuksia ajalta ennen valtion virkamieslain voimaantuloa 1.12.1994. Mitä tuli virkasuhteeseen 1.12.1994 - 31.8.1995, se perustui sijaisuuteen. Sijaisuus on valtion virkamieslain 9 §:ssä säädetty määräaikaiseen virkasuhteeseen oikeuttava nimittämisperuste. Korvausvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_ 9_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 1155/95: Korvausvaatimus
X oli ollut poliisilaitokseen määräaikaisessa virkasuhteessa 1.12.1994 - 31.8.1995. Määräyskirjan 23.11.1994 mukaan hän on tuolloin hoitanut viransijaisena virkaa n:o 2561. Viran vakinainen haltija... - Korvausvaatimus Asia 1154/95: Korvausvaatimus 826063200000
X oli ollut lakimiehen määräaikaisessa virkasuhteessa työvoimapiiriin neljä kertaa 1.12.1994 - 31.5.1995 välisenä aikana. Sitä ennen hän oli toiminut samassa virastossa yhtäjaksoisesti lakimiehenä. Hänen työtehtävänsä olivat silloin liittyneet palkkaturvapäätöksiin. X:n työtehtävät olivat määräaikaisten virkanimitysten aikana pysyneet samoina. Ainakin elokuusta 1991 alkaen palkkaturvapäätösten valmistelu ja esittely oli ollut X:n yksinomainen tehtävä. Virastolla katsottiin olleen työn luonteeseen liittyvät perusteet tehdä nimityspäätös määräaikaiseen virkasuhteeseen vuoden 1995 kolmeksi ensimmäiseksi kuukaudeksi. Työvoimapiiri ei ollut näyttänyt, että X olisi tosiasiallisesti suorittanut vakinaisen lakimiehen tehtäviä 1.4.- 31.5.1995 sijoittuvien kahden viimeisen määräaikaisen virkasuhteen aikana, niinkuin se oli vastineessaan esittänyt. Virastolla ei siten ollut ollut laillista asiaperustetta nimittää häntä näihin kahteen määräaikaiseen virkasuhteeseen. Korvausta määrätessään virkamieslautakunta otti huomioon sen, että X:n palvelussuhde kyseiseen virastoon oli jatkunut jo viisi vuotta. Työvoimapiiri tuomittiin maksamaan X:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus (Ään. 6-3). KHO: X on hoitanut lakimiehen muiden tehtävien ohella myös palkkaturvayksikön esimiehelle kuuluneita tehtäviä. Sille seikalle, että kahden kuukauden aikaan ei ole sisältynyt kaikkia palkkaturvayksikön esimiehelle kuuluvia tehtäviä, kuten lainsäädäntöön liittyvää henkilöstökoulutusta, ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä sanotun lain 9 §:ssä säädettyjen edellytysten arviointia koskevassa kokonaisharkinnassa. Nimittämiskirjaan ei edellytetä merkittävän valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädettyä perustetta. Virkamieslaissa ei muutenkaan ole tarkoitettu sitoa määräaikaisen virkamiehen tehtäviä tiukasti vakinaisen virkamiehen hoidettavana oleviin tehtäviin, vaan tarkoitus on, että virastossa on mahdollisuus järjestää tehtävät asioiden hoitamisen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla edellyttäen kuitenkin, että tehtävien edellyttämät pätevyysvaatimukset täyttyvät. Hallituksen esityksessä valtion virkamieslaiksi ja laiksi valtion virkaehtosopimuslain muuttamisesta (HE 291/1993 vp. sivulla 33) on todettu yksityiskohtaisissa perusteluissa, että määräaikaisen virkasuhteen käyttö tilanteissa, joissa tuohon asti oli nimitetty virkaan viransijainen, lisäsi virastojen mahdollisuuksia henkilöstöhallinnon joustavaan hoitamiseen. Hallituksen esityksen perusteluissa tuodaan esiin myös se, että sijaisen tehtävät ja palkkaus voivat poiketa sen henkilön tehtävistä ja palkkauksesta, jonka virkavapauden ajaksi virkamies on nimitetty. X on toiminut 1.4. - 31.5.1995 työvoimapiirin toimiston ainoana lakimiehenä. Kun otetaan huomioon asiassa esitetty selvitys X:n suorittamista tehtävistä sanottuna aikana, hänen on katsottava toimineen vakinaisen lakimiehen viransijaisena. Työvoimapiirillä on ollut lain 9 §:n 1 momentissa säädetty peruste nimittää X lakimiehen määräaikaisiin virkasuhteisiin vakinaisen lakimiehen viransijaisuuden väliaikaisen hoitamisen perusteella ajaksi 1.4. - 31.5.1995. Sillä seikalla, että X:n palkkaus ja tehtävät osaksi ovat pysyneet entisellään, ei ole ratkaisevaa merkitystä asian lopputuloksen kannalta. Perusteita valtion virkamieslain 56 §:n mukaisen korvauksen maksamiselle ei siten ole. Valtion_virkamiesL_(750/94)_9_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_56_§
Asia 1154/95: Korvausvaatimus
X oli ollut lakimiehen määräaikaisessa virkasuhteessa työvoimapiiriin neljä kertaa 1.12.1994 - 31.5.1995 välisenä aikana. Sitä ennen hän oli toiminut samassa virastossa yhtäjaksoisesti lakimiehenä.... - Korvausvaatimus Asia 1152/95: Korvausvaatimus 822002400000
X oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.- 31.7. ja 1.8.- 31.8.1995 välisiksi ajoiksi. X oli kyseisinä ajanjaksoina hoitanut erään toisen virkamiehen virkaan kuuluvia tehtäviä. Kyseessä oli ollut viransijaisuus ja työnantajalla oli siten ollut oikeus nimittää X virkoihin määräajaksi. Korvausvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/94)_9_§_1-2_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_56_§
Asia 1152/95: Korvausvaatimus
X oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.- 31.7. ja 1.8.- 31.8.1995 välisiksi ajoiksi. X oli kyseisinä ajanjaksoina hoitanut erään toisen virkamiehen virkaan kuuluvia tehtäviä. Kyseessä... - Korvausvaatimus Asia 65/96: Korvausvaatimus 839970000000
X oli ollut opetustehtävissä terveydenhoito-oppilaitoksessa määräaikaisessa virkasuhteessa viimeksi 1.1.- 31.7.1995. Kyseisen oppilaitoksen yhdistyttyä toisen terveydenhoito-oppilaitoksen kanssa oli jälkimmäinen perustanut virkoja, joiden alaan olivat kuuluneet muun muassa X:n suorittamat tehtävät. Uusien virkojen virkatehtävät olivat kuitenkin olleet laaja-alaisempia ja edellyttäneet opettajalta vastaavasti erilaista osaamista. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella X:n opetustehtävät olivat virkajärjestelyjen yhteydessä olleet siinä määrin muuttumassa, että hänen nimittämisensä määräaikaiseen virkasuhteeseen oli ollut perusteltua. X:lle ei siten ollut oikeutta vaatimaansa korvaukseen ja korvausvaatimus hylättiin (Ään. 6-3). KHO: työn luonne on edellyttänyt X:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen. Ei muutosta Valtion_virkamiesL_9_§_1-2_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 65/96: Korvausvaatimus
X oli ollut opetustehtävissä terveydenhoito-oppilaitoksessa määräaikaisessa virkasuhteessa viimeksi 1.1.- 31.7.1995. Kyseisen oppilaitoksen yhdistyttyä toisen terveydenhoito-oppilaitoksen kanssa... - Korvausvaatimus Asia 152/96: Korvausvaatimus 843598800000
Toimistosihteeri X:n viimeinen määräaikainen virkasuhde korkeakoulussa oli päättynyt 30.6.1996. X katsoi, ettei nimittämiselle ollut ollut valtion virkamieslaissa säädettyjä edellytyksiä ja vaati sen vuoksi 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. Esitetyn selvityksen perusteella X:n työtehtävät olivat liittyneet erääseen hallintovirastossa toimeenpantuun rekrytointipalveluprojektiin ja ne olivat ajallisesti rajoittuneet projektin käynnistysvaiheeseen. X:n nimittämisen taustalla oli ollut kyseisen hankkeen edellyttämä lisätyövoiman tarve. Hänen määräaikaiseen nimittämiseensä oli siten ollut hänen työn luonteesta johtuva syy ja korvausvaatimus hylättiin (Ään. 6-3). Katso myös VMLTK 139/96. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_virkamiesL_56_§_1_mom
Asia 152/96: Korvausvaatimus
Toimistosihteeri X:n viimeinen määräaikainen virkasuhde korkeakoulussa oli päättynyt 30.6.1996. X katsoi, ettei nimittämiselle ollut ollut valtion virkamieslaissa säädettyjä edellytyksiä ja vaati... - Korvausvaatimus Asia 133/96: Korvausvaatimus 839970000000
Asemoija X:n viimeinen määräaikainen virkasuhde yliopistoon oli päättynyt taloudellisista ja tuotannollisista syistä 31.12.1995. X oli vaatinut yliopistoa maksamaan hänelle korvausta, koska nimittämiset määräaikaisiin virkasuhteisiin olivat tapahtuneet toistuvasti ilman pätevää syytä. Asiassa ei ollut erimielisyyttä siitä, että X:n työtehtävät olivat olleet luonteeltaan pysyviä. Työn luonteen perusteella X:ää ei siten olisi voitu nimittää määräaikaiseen virkasuhteeseen. Taloudelliset ja tuotannolliset syyt eivät olleet valtion virkamieslain mukainen peruste nimittää virkamies määräaikaiseen virkasuhteeseen. Yliopisto määrättiin maksamaan X:lle 10 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 133/96: Korvausvaatimus
Asemoija X:n viimeinen määräaikainen virkasuhde yliopistoon oli päättynyt taloudellisista ja tuotannollisista syistä 31.12.1995. X oli vaatinut yliopistoa maksamaan hänelle korvausta, koska nimittämiset... - Korvausvaatimus Asia 74/96: Korvausvaatimus 833922000000
X oli nimitetty italian lehtorin määräaikaiseen virkasuhteeseen yliopistossa 1.1.- 31.7.1995 väliseksi ajaksi. Hän vaati yliopistolta korvausta sen vuoksi, että määräaikaisuudelle ei virkanimitystä annettaessa ollut ollut perusteita. Yliopistolla oli ollut tavoitteena italian kielen opetuksen vakiinnuttaminen. Yliopiston taloudellisilla mahdollisuuksilla oli tavoitteen toteuttamisen kannalta ratkaiseva merkitys. Asiassa ei ollut näytetty, että viran perustamisen edellytyksenä olevista taloudellisista edellytyksistä olisi ollut selvyys jo X:n virkamääräystä annettaessa 9.12.1994. Päinvastaisessakin tapauksessa X olisi myös voitu nimittää vain viran täyttömenettelyn ajaksi. Yliopistolla oli ollut työn luonteesta johtuva toiminnallinen syy määräaikaiseen nimitykseen ja korvausvaatimus hylättiin (Ään. 5-4). KHO: Työn luonne ei ollut edellyttänyt X:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen eikä yliopistolla ollut ollut mitään muutakaan laillista perustetta nimittää häntä määräajaksi. KHO kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja määräsi yliopiston maksamaan X:lle 10 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_(750/94)_9_§_1-2_momentti Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_56_§_1_mom
Asia 74/96: Korvausvaatimus
X oli nimitetty italian lehtorin määräaikaiseen virkasuhteeseen yliopistossa 1.1.- 31.7.1995 väliseksi ajaksi. Hän vaati yliopistolta korvausta sen vuoksi, että määräaikaisuudelle ei virkanimitystä... - Korvausvaatimus Asia 174/96: Korvausvaatimus 843598800000
Toimitussihteeri X:n määräaikainen virkasuhde yliopistossa oli päättynyt 31.5.1996. Hän oli vaatinut tuolloin yliopiston velvoittamista maksamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen, koska yliopisto oli nimittänyt hänet yhteensä kuuteen määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.1995- 31.5.1996 välisenä aikana vastoin valtion virkamieslaissa säädettyjä edellytyksiä. X:n tehtävät olivat vaihdelleet työnantajan työnjohtovaltansa puitteissa antamien määräysten mukaisesti. Luonteeltaan samantyyppiset tehtävät olivat kuitenkin jatkuneet X:n lyhyistä määräaikaisjaksoista riippumatta. Määräaikaisjaksotusten varsinaisena perusteena katsottiin olleen rahoitukseen liittyvät seikat. Työnantajalla ei ollut siten ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta nimittää X:ää määräaikaiseen virkasuhteeseen. Palvelussuhteen lyhyehkö kesto huomioon ottaen virkamieslautakunta piti kahdeksan kuukauden palkkaa kohtuullisena korvauksena (Ään. 6-3). KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 174/96: Korvausvaatimus
Toimitussihteeri X:n määräaikainen virkasuhde yliopistossa oli päättynyt 31.5.1996. Hän oli vaatinut tuolloin yliopiston velvoittamista maksamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen,... - Korvausvaatimus Asia 159/96: Korvausvaatimus 842389200000
Virastomestari X oli nimitetty virkamieheksi virkasuhteeseen 1.1.- 30.6.1996 väliseksi ajaksi. Virkasuhteen päätyttyä hän oli vaatinut virastolta korvausta, koska nimittäminen määräaikaiseen virkasuhteeseen oli tapahtunut ilman valtion virkamieslaissa säädettyä perustetta. X oli ollut useassa palvelussuhteessa samassa virastossa sekä sitä edeltäneen viraston palveluksessa. Virasto sanoi halunneensa jatkaa virastomestarin tehtäviä väliaikaisesti viraston organisaatiomuutoksen ja uuteen toimitaloon muuttamisen jälkeisen siirtymis- ja vakiinnuttamisvaiheen aikana. Kesäkuun 30. päivänä päättynyttä jaksoa lukuunottamatta kysymys oli ollut työsuhteista, joiden tutkiminen ei kuulunut virkamieslautakunnan toimivaltaan. Nimittämiskirjassa ei ollut mainittu määräaikaisuuden perustetta. Määräaikaiseen virkasuhteen nimittämisen perusteen tuli kuitenkin jo nimittämistilanteessa olla valtion virkamieslain mukainen. Viraston ei katsottu esittäneen sellaista perustetta, joka olisi oikeuttanut nimittämään X:n määräaikaiseen virkasuhteeseen sanottuna ajankohtana. Korvausvaatimus hyväksyttiin ja virasto velvoitettiin maksamaan X:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus (Ään. 5-4). KHO: X on toiminut työsuhteisena virastomestarina 1.3.-31.12.1995. X on nimitetty 22.12.1995 virastomestariksi ajaksi 1.1.-30.6.1996. Virastomestaritehtävät on viraston uuden organisaation takia järjestetty uudelleen. Virastolla ei vielä X:ää määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitettäessä 22.12.1995 ole ollut tietoa lopullisista, vakinaisista tehtäväjärjestelyistä ja niiden edellyttämästä virastomestaritarpeesta. KHO katsoi, että työn luonne oli edellyttänyt X:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.-30.6.1996. Näin ollen perusteita valtion virkamieslain 56 §:n mukaisen korvauksen maksamiselle ei ole. KHO kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja hylkäsi X:n korvausvaatimuksen (Ään. 4-1-1). Valtion_virkamiesL_(750/94)_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_56_§
Asia 159/96: Korvausvaatimus
Virastomestari X oli nimitetty virkamieheksi virkasuhteeseen 1.1.- 30.6.1996 väliseksi ajaksi. Virkasuhteen päätyttyä hän oli vaatinut virastolta korvausta, koska nimittäminen määräaikaiseen virkasuhteeseen... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 208/96: Virantoimituksesta pidättäminen 849045600000
Vanhempi konstaapeli X oli pidätetty virantoimituksesta 12.9.1996 alkaen rikossyytteen käsittelyn ajaksi. X:ää syytettiin pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Käräjäoikeus oli 9.10.1996 hylännyt X:ään kohdistetut syytteet käyttämättöminä. Poliisimestari kumosi samana päivänä X:n virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen. Virantoimituksesta pidättäminen on harkinnanvarainen väliaikainen toimenpide, jota ei saa jatkaa pidempään kuin on tarpeellista. X:n teot olivat liittyneet siinä määrin hänen virkatoimiinsa poliisina, että virantoimituksesta pidättämiseen käräjäoikeuden ratkaisuun saakka oli ollut hyväksyttävät perusteet. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_virkamiesL_55_§_2_mom
Asia 208/96: Virantoimituksesta pidättäminen
Vanhempi konstaapeli X oli pidätetty virantoimituksesta 12.9.1996 alkaen rikossyytteen käsittelyn ajaksi. X:ää syytettiin pahoinpitelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Käräjäoikeus oli 9.10.1996... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 121/96: Virantoimituksesta pidättäminen 830293200000
Kaupallinen sihteeri X oli pidätetty virantoimituksesta 16.4.1996 lukien. Virkamieslautakunta oli antanut irtisanomista koskevaan X:n oikaisuvaatimukseen ratkaisun 7.2.1996. Ratkaisusta oli valitettu KHO:een. Ministeriön olisi virkamieslautakunnan mukaan tullut antaa virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen yhteydessä osoitus oikaisuvaatimuksen tekemisestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle eikä virkamieslautakunnalle. X oli tehnyt oikaisuvaatimuksen virkamieslautakunnalle noudattamalla virheellistä oikaisuvaatimusosoitusta. Virkamieslautakunta siirsi oikaisuvaatimuksen KHO:n käsiteltäväksi. KHO: Virkamieslautakunnan olisi tullut käsitellä X:n oikaisuvaatimus. KHO poisti virkamieslautakunnan päätöksen, jolla se oli siirtänyt oikaisuvaatimuksen KHO:n käsiteltäväksi. Asian käsittelyn jouduttamiseksi KHO otti välittömästi tutkittavakseen X:n oikaisuvaatimuksen. Ministeriön oli tullut pidättää X virantoimituksesta irtisanomispäätöksen mukaisesti 16.4. lukien. KHO hylkäsi X:n oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_40_§_1_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ HallintomenettelyL_(598/82)_8_§_1-2_mom
Asia 121/96: Virantoimituksesta pidättäminen
Kaupallinen sihteeri X oli pidätetty virantoimituksesta 16.4.1996 lukien. Virkamieslautakunta oli antanut irtisanomista koskevaan X:n oikaisuvaatimukseen ratkaisun 7.2.1996. Ratkaisusta oli valitettu... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 215/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 850860000000
Avustava ulosottomies X:n virkasuhde oli 30.9.1996 irtisanottu ja hänet oli pidätetty virantoimituksesta. Perustelujen mukaan X ei ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. X oli ollut lomalla 16.- 23.9.1996 ilman että hän olisi anonut lomaa tai että hänelle olisi sitä myönnetty. X:n palattua töihin puhalluskoe osoitti hänen verensä alkoholipitoisuudeksi 0,2. Seuraavana aamuna puhalluskokeen tulos oli 0,3 ja X lähetettiin huonon kuntonsa vuoksi terveyskeskukseen. X siirrettiin samana päivänä vuodeosastolle katkaisuhoitoon. X:n työtoveri toi hänelle 27.9. kirjeen, jossa ilmoitettiin irtisanomisasian vireilläolosta ja pyydettiin vastinetta 30.9. mennessä. X:llä oli ollut pitkään jatkunut alkoholiongelma. Esitetyn selvityksen valossa sitä ei kuitenkaan voitu pitää virkamieslain 25 §:n tarkoittamana sairautena. X oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan olemalla omavaltaisesti poissa ja saapumalla työpaikalle alkoholin vaikutuksen alaisena. Sairasloma ei estänyt irtisanomisen toimittamista työkyvyttömyysaikana. Irtisanomismenettely oli kuulemisen osalta toteutettu puutteellisesti. Virkamieslautakunta katsoi kuitenkin, että kuulemistilaisuudessa X:ää edustanut asianajaja oli esittänyt tarpeellisia näkökohtia X:n puolesta eikä menettelyllinen puutteellisuus siten kumonnut irtisanomispäätöstä. X:n teot ja laiminlyönnit olivat osoittaneet X:n siinä määrin soveltumattomaksi ulosottomiehen tehtävään, ettei hänen virantoimitustaan ollut voitu jatkaa irtisanomisaikana. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_13_§ Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ Valtion_virkamiesL_40_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_virkamiesL_66_§
Asia 215/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Avustava ulosottomies X:n virkasuhde oli 30.9.1996 irtisanottu ja hänet oli pidätetty virantoimituksesta. Perustelujen mukaan X ei ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 1158/95: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 834526800000
Kirjastosihteeri X:n virkasuhde oli irtisanottu 1.9.1995. Irtisanomista oli perusteltu virkavelvollisuuksien vastaisella käyttäytymisellä. X oli pidätetty virantoimituksesta 23.11.1995 annetulla päätöksellä. Päätösten perustelujen mukaan X oli käyttäytynyt virkapaikalla uhkaavasti muita työntekijöitä kohtaan. Todistajat olivat myös yhtäpitävästi kertoneet, että X:n työn laatu ja määrä oli huonontunut hänen virkasuhteensa vakinaistamisen jälkeen. Todistajien mukaan X oli lisäksi usein poistunut työpaikalta ilmoittamatta. Todistusaineisto osoitti X:n käyttäytyneen tavalla, joka ei ollut vastannut hänen asemaansa ja tehtäviään. X:n menettelystä oli seurannut luottamuspula X:n ja hänen esimiestensä sekä eräiden hänen työtovereidensa välillä. Hän ei huomautuksista huolimatta ollut korjannut työsuorituksissaan olleita puutteita. Hän ei myöskään ollut noudattanut työaikoja tai selvittänyt asianmukaisesti poissaolojensa syitä. X oli menettelyllään rikkonut virkavelvollisuuttaan usean vuoden ajan. X:n viaksi näytetyt teot muodostivat kokonaisuuden, johon oli vedottu kohtuullisen ajan kuluessa. Oikaisuvaatimukset hylättiin (Ään. 7-2). KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_1_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 1158/95: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Kirjastosihteeri X:n virkasuhde oli irtisanottu 1.9.1995. Irtisanomista oli perusteltu virkavelvollisuuksien vastaisella käyttäytymisellä. X oli pidätetty virantoimituksesta 23.11.1995 annetulla... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 210/96: Irtisanominen yksilöperusteella 849045600000
Ylikonstaapeli X oli irtisanottu 7.10.1996. Irtisanomispäätöksen perusteena oli rattijuopumus. X oli 1.10.1996 tuomittu käräjäoikeudessa rattijuopumuksesta sakkorangaistukseen ja kolmen kuukauden ehdolliseen ajokieltoon. X oli oikaisuvaatimuksessaan vedonnut teosta jo saamaansa rangaistukseen ja siihen asti rikkeettömään virkauraansa. Irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa oli otettava huomioon virkamiesten toisistaan poikkeaviin tehtäviin kohdistuvat erilaiset vaatimukset. Poliisilta vaadittiin ammattinsa vuoksi tavallista suurempaa harkintaa ja vastuuta käyttäytymisestään sekä virassa että vapaa-aikana. X:n veren alkoholipitoisuus oli ollut 1,00 promillea ja se oli siten selvästi ylittänyt tuomitsemiskynnyksen. Auton kuljettaminen siinä tilassa oli ollut omiaan vaarantamaan sekä hänen itsensä että toisten ihmisten turvallisuuden, mikä X:n olisi pitkän poliisikokemuksensa ja esimiesasemansa perusteella pitänyt ymmärtää. X:n puolustuksekseen esittämät asianhaaratkin huomioon ottaen hänen menettelynsä oli muodostanut riittävän painavan syyn virkasuhteen irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään. 6-3). KHO: ei muutosta (Ään. 7-1) Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ PoliisiA_13_§_2_mom
Asia 210/96: Irtisanominen yksilöperusteella
Ylikonstaapeli X oli irtisanottu 7.10.1996. Irtisanomispäätöksen perusteena oli rattijuopumus. X oli 1.10.1996 tuomittu käräjäoikeudessa rattijuopumuksesta sakkorangaistukseen ja kolmen kuukauden... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 203/96: Irtisanominen yksilöperusteella 849045600000
Lehtori X:n virkasuhde oli irtisanottu 28.8.1996. Päätöksen perustelujen mukaan X:n työkyky oli sairauden johdosta heikentynyt olennaisesti ja pysyvästi, ja hänellä oli sen perusteella oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. X oli sairauden johdosta ollut virkavapaalla yhdenjaksoisesti elokuusta 1993 lähtien. Joulukuussa 1995 hän oli ollut työnantajan määräämänä terveystarkastuksessa. Tutkimusten perusteella 14.5.1996 annetussa lausunnossa hänet oli todettu sairautensa vuoksi työkyvyttömäksi nykyiseen työhönsä toistaiseksi. Valtiokonttori oli todennut 19.6.1996 antamassaan lausunnossa, että X:llä oli oikeus valtion eläkelain mukaiseen pysyvään työkyvyttömyyseläkkeeseen, mikäli hän sitä haki. X:n työkyky oli heikentynyt sairauden vuoksi olennaisesti ja pysyvästi. Hänellä oli ollut oikeus valtion eläkelain mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Työnantajalla oli siten ollut riittävän painavat syyt X:n irtisanomiseen ja oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen antaman lausunnon mukaan X:n ei ole katsottava tulleen palveluksen kestäessä kykenemättömäksi virkaansa tai työhönsä sairauden, vian tai vamman johdosta siten, että hänen työkykynsä olisi alentunut vähintään kolmella viidesosalla todennäköisesti ainakin vuoden ajaksi. X:n korkeimpaan hallinto-oikeuteen toimittamista todistuksista ilmenee, että hän on irtisanomistaan välittömästi edeltäneenä ja sen jälkeisenä aikana suorittanut lukuisia ammattiinsa liittyviä aineopintoja sekä täydennyskoulutuskursseja. Hänet on irtisanomisen jälkeen valittu lukion ja peruskoulun vanhemman lehtorin vakinaiseen virkaan, jota hän on hoitanut. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon mitä terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnosta ilmenee, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei X:n työkyky ole sairauden johdosta heikentynyt olennaisesti ja pysyvästi siten kuin valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa edellytetään. Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan ja X:n työnantajan hänen irtisanomistaan koskevat päätökset. (Ään. 4-1) Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_19_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_eläkeL_9_§
Asia 203/96: Irtisanominen yksilöperusteella
Lehtori X:n virkasuhde oli irtisanottu 28.8.1996. Päätöksen perustelujen mukaan X:n työkyky oli sairauden johdosta heikentynyt olennaisesti ja pysyvästi, ja hänellä oli sen perusteella oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen.... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 91/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 831502800000
Vanhempi konstaapeli X oli 16.1.1996 irtisanottu ja pidätetty virantoimituksesta. X oli todistajanlausuntojen mukaan ollut vapaapäivänään 14.1.1996 alkoholin vaikutuksen alaisena yleisessä ravintolassa virkapaikkakunnallaan. Hän ei ollut saapunut seuraavan päivänä kello 15 alkaneeseen työvuoroonsa, vaan oli ilmoittanut sairastuneensa flunssaan. Hänet oli kuitenkin tavattu samana päivänä nukkumasta kotitalonsa rappukäytävästä. X:lle oli annettu 25.10.1995 kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta ja poliisin arvolle sopimattomasta käyttäytymisestä. Maaliskuussa 1993 hän oli saanut suullisen huomautuksen työvuoron vaihtamiseen liittyvistä virheellisistä tiedoista, joulukuussa 1992 hänelle oli annettu kirjallinen huomautus poliisin arvolle sopimattomasta käyttäytymisestä ja esimiehen käskyn noudattamatta jättämisestä. Vuonna 1989 hän oli saanut kirjallisen varoituksen samantyyppisistä syistä. Lokakuun 12 päivänä X oli allekirjoittanut sitoumuksen päihdeongelmansa hoitamisesta ajanjaksona 12.10.1995-12.4.1996. X oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Rikkominen oli ollut ainakin osittain seurausta hänen hallitsemattomasta alkoholin käytöstään. Irtisanomispäätöksen taustalla olleet tapahtumat tammikuussa 1996 osoittivat X:n laiminlyöneen hoitositoumuksensa. X:n olisi tullut saamiensa varoitusten perusteella ymmärtää, että hänen menettelynsä oli ristiriidassa poliisilta vapaa-aikanakin edellytettävän käyttäytymisvaatimuksen kanssa. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään. 6-3). KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/94)_14_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§
Asia 91/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Vanhempi konstaapeli X oli 16.1.1996 irtisanottu ja pidätetty virantoimituksesta. X oli todistajanlausuntojen mukaan ollut vapaapäivänään 14.1.1996 alkoholin vaikutuksen alaisena yleisessä ravintolassa... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 103/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 833922000000
Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu ja pidätetty virantoimituksesta 7.2.1996, koska X oli osoittautunut soveltumattomaksi poliisin tehtäviin. X oli allekirjoittanut hoitositoumuksen ajalle 7.4.1994- 7.4.1996. Hoitoon hakeutuminen oli tapahtunut esimiehen määräyksestä. Hoitojaksojen aikana X oli ollut useita kertoja työkyvytön alkoholin takia. Hän oli ollut poissa työvuorosta 18.- 20.12.1995 välisen ajan ilman että hänellä olisi ollut laillista syytä poissaoloonsa. Elokuussa 1994 työnantaja oli antanut X:lle vakavan huomautuksen, koska hän oli kadottanut ravintolassa poliisin virkamerkin ja virastotalon avaimet. Helmikuussa 1995 työnantaja oli antanut X:lle vakavan suullisen huomautuksen poissaoloista ja työvuorojen muutoksista. Työnantajan ja X:n kesken oli käyty useita keskusteluja alkoholinkäytön vaikutuksesta X:n kykyyn hoitaa poliisin tehtäviä. Esitetyn selvityksen perusteella X:n käyttäytyminen oli virkavelvollisuuksien vastaista toimintaa eikä sairaus. X oli saanut tilaisuuden vastata kaikkiin niihin perusteluihin, joihin irtisanomis- ja virantoimituksesta pidättämispäätöksissä oli viitattu. Poliisin tulee merkittävänä julkisen vallan käyttäjänä noudattaa virka-asemasta seuraavaa käyttäytymisvelvoitetta myös vapaa-aikana. X:n olisi tullut ymmärtää, että hoitoonohjaustoimenpiteillä oli pyritty vaikuttamaan hänen käyttäytymiseensä myös varsinaisten virkatehtävien ulkopuolella. X oli jättänyt saapumatta työvuorolleen hoitositoumuksen voimassaoloaikana. Työnantajan ei voitu katsoa luopuneen vetoamasta käytösvirheisiin jatkamalla hoitoonohjaustoimenpiteitä. X:n olisi tullut ymmärtää hänen käytökseensä kohdistetun arvostelun vakavuus. Oikaisuvaatimus hylättiin sekä irtisanomisen että virantoimituksesta pidättämisen osalta (Ään. 6-3). KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/94)_14_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§ PoliisiA_13_§_2_mom
Asia 103/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu ja pidätetty virantoimituksesta 7.2.1996, koska X oli osoittautunut soveltumattomaksi poliisin tehtäviin. X oli allekirjoittanut hoitositoumuksen ajalle 7.4.1994-... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 87/96: Irtisanominen yksilöperusteella 827272800000
Luutnantti X:n virkasuhde oli irtisanottu 5.1.1996. Päätöksen perustelujen mukaan X:ään ei voitu enää luottaa, koska hän oli syyllistynyt kavallusrikokseen. X oli yksikön vääpelin tehtäviä hoitaessaan huhtikuussa 1994 jättänyt palauttamatta hallussaan olleista varusmiesten päivärahaennakoista 800 markkaa ja eräästä toisesta kassasta 1000 markkaa. Hän oli palauttanut rahat marraskuun ja joulukuun 1994 aikana. X:n virkatehtäviin vääpelin sijaisena oli kulunut muun muassa rahavaroista huolehtiminen. Hänelle ei voinut olla epäselvää, että rahavarat oli palautettava tilityksen mukaisesti ja samanaikaisesti. Rahakassan hoitaminen oli valvonnallisesti suurelta osin vastuuhenkilöön tunnettavan luottamuksen varassa. X oli menettelyllään rikkonut virkavelvollisuuksiaan olennaisesti ja aiheuttanut siten luottamuspulan hänen ja esimiesten välillä. X:n menettely täytti erityisen painavan syyn vaatimuksen ja oikaisuvaatimus hylättiin (Ään. 5-3). KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/94)_14_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§
Asia 87/96: Irtisanominen yksilöperusteella
Luutnantti X:n virkasuhde oli irtisanottu 5.1.1996. Päätöksen perustelujen mukaan X:ään ei voitu enää luottaa, koska hän oli syyllistynyt kavallusrikokseen. X oli yksikön vääpelin tehtäviä hoitaessaan... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asiat 1180/95 ja 114/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 832712400000
S-kersantti X oli 20.11.1995 irtisanottu sotilasammattihenkilön virasta 1.4.1996 lukien ja samalla pidätetty virantoimituksesta. Päätöksen perustelujen mukaan luottamus X:n kykyyn hoitaa vartiointitehtäviä oli vaarantunut. X oli irtisanomishetkellä ollut haastettuna käräjäoikeuteen epäiltynä murhapoltosta, törkeän petoksen yrityksestä ja pahoinpitelystä. Virkamieslautakunnan käsittelyn aikana hänet oli tuomittu mainittujen syytteiden nojalla yllytyksestä tuhotyöhön ja törkeän petoksen yrityksestä ehdottomaan vankeusrangaistukseen sekä pahoinpitelystä sakkoon. X oli sellaisessa virka-asemassa, että hänellä oli ollut velvollisuus käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla myös vapaa-aikana. X ei ollut osoittanut sellaista harkintaa ja käytöksen hallintaa, jota häneltä sotilasammattihenkilönä oli voitava edellyttää. X:n olisi tullut ymmärtää, että hänen käyttäytymisensä oli ristiriidassa vartiomiehen velvollisuuksien kanssa. Oikaisuvaatimus hylättiin sekä irtisanomisen että virantoimituksesta pidättämisen osalta. Vaatimus palkan maksamisesta virantoimituksesta pidättämisen ajalta jätettiin tutkimatta. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_1_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_1,4_kohdat Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asiat 1180/95 ja 114/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
S-kersantti X oli 20.11.1995 irtisanottu sotilasammattihenkilön virasta 1.4.1996 lukien ja samalla pidätetty virantoimituksesta. Päätöksen perustelujen mukaan luottamus X:n kykyyn hoitaa vartiointitehtäviä... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1182/95: Irtisanominen yksilöperusteella 828478800000
Toimistoupseeri X oli 20.11.1995 irtisanottu virasta 1.6.1996 lukien. Irtisanomisperusteena oli se, että X ei enää nauttinut sitä luottamusta, jota kantahenkilökuntaan kuuluvalta sotilaalta edellytetään. Käräjäoikeus oli 28.9.1995 tuominnut X:n kavalluksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rikkomus ei ollut kohdistunut puolustusvoimiin. Tapauksessa oli kysymys sotilaan yleisestä käyttäytymisvelvollisuudesta yksityiselämässä. X ei ollut aikaisemmin syyllistynyt moitittavaan käyttäytymiseen työssä tai vapaa-aikana. Hänelle ei myöskään ollut annettu aikaisemmin huomautusta tai kirjallista varoitusta. Sotilaan virkavelvollisuudet ulottuvat myös vapaa-ajalle. Toisaalta virkasuhteen irtisanominen on ankara seuraamus. Seuraamuksen tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa tekoon. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, kuinka olennaisesti virkamiehen on osoitettu rikkoneen virkavelvollisuuttaan tai mahdollisuuksiaan suoriutua tosiasiallisista virkatehtävistään. Käräjäoikeuden päätöksen perustelujen mukaan X:llä ei ole katsottu olleen asianomistajayhdistyksessä sellaista erittäin vastuullista asemaa, jossa hänen tehtävänään olisi ollut pitää huolta toiselle kuuluvasta, arvokkaasta omaisuudesta. Myöskään X:n asemasta viestitoimiston toimistoupseerina ei voida johtaa tavanomaista korkeampia vaatimuksia hänen käyttäytymiselleen vapaa-aikana. Asiassa selvitetty ei antanut aihetta olettaa, että X:n menettely toistuisi tai vaarantaisi hänen mahdollisuuksiaan hoitaa virkatehtäviään vastaisuudessa. Menettelyllään X oli rikkonut virkavelvollisuuttaan sotilaana. Kokonaisuus huomioon ottaen hänen menettelynsä ei kuitenkaan täyttänyt virkasuhteen irtisanomiselta edellytettyä erityisen painavaa syytä. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Asia 1182/95: Irtisanominen yksilöperusteella
Toimistoupseeri X oli 20.11.1995 irtisanottu virasta 1.6.1996 lukien. Irtisanomisperusteena oli se, että X ei enää nauttinut sitä luottamusta, jota kantahenkilökuntaan kuuluvalta sotilaalta edellytetään.... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1184/95: Irtisanominen yksilöperusteella 826668000000
X oli irtisanottu 16.11.1995, koska hän oli laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. X oli ollut voimakkaasti alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikalla ainakin kahtena eri päivänä syksyllä 1995. Hän oli tammikuussa 1994 ollut työnantajan aloitteesta hoidossa päihdevaikeuksien vuoksi ja hän oli myös hakeutunut oma-aloitteisesti hoitoon toukokuussa 1994. X oli kuitenkin käyttänyt alkoholia myös hoidon alkamisen jälkeen. X:llä oli ollut alkoholiongelma jo useita vuosia. Työnantaja oli tiennyt siitä ja ohjannut X:n hoitoon. X:n alkoholinkäyttö oli kuitenkin jatkunut myös hoitoaikana. X oli käyttäytynyt vastoin asemansa ja tehtäviensä edellyttämää tapaa ja rikkonut virkavelvollisuuttaan. Rikkominen oli ollut pitkäaikaista ja tahallista. X:n irtisanomiseen oli siten ollut erityisen painava syy ja oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/95)_14_§ Valtion_virkamiesL_(750/95)_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_(750/95)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/95)_54_§
Asia 1184/95: Irtisanominen yksilöperusteella
X oli irtisanottu 16.11.1995, koska hän oli laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. X oli ollut voimakkaasti alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikalla ainakin kahtena eri päivänä syksyllä 1995. Hän... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1161/95: Irtisanominen yksilöperusteella 823644000000
X:llä oli ollut mahdollisuus varautua yksilöidyn ja täsmällisen selvityksen antamiseen työajankäytöstään. Epäselvää ei myöskään ole voinut olla, mitä seikkoja selvityksen edellytettiin koskevan. Sanottuun nähden X:n antamia tarkennuksia työajankäytöstään ei voitu pitää riittävinä. X:n menettely oli jatkunut välittömästi joulukuuta 1994 ja tammikuuta 1995 koskevien vastaavien laiminlyöntien jälkeen. Virkamieslautakunta oli päätöksessään 20.6.1995 n:o 1108/95 katsonut viimeksi mainittujen osaltaan oikeuttaneen kirjallisen varoituksen antamiseen. Kun X ei tämänkään jälkeen ollut täyttänyt velvollisuuttaan antaa tarvittavat tiedot työajankäytöstään, oli hänen laiminlyöntiään pidettävä tahallisena. X:n katsottiin laiminlyöneen siinä määrin virkavelvollisuuksiaan, että ne kokonaisuutena muodostivat erityisen painavan syyn hänen virkasuhteensa irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_ 2_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 1161/95: Irtisanominen yksilöperusteella
X:llä oli ollut mahdollisuus varautua yksilöidyn ja täsmällisen selvityksen antamiseen työajankäytöstään. Epäselvää ei myöskään ole voinut olla, mitä seikkoja selvityksen edellytettiin koskevan.... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asiat 92/96 ja 115/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 833922000000
X oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 1.9.1995 - 2.6.1996 tehtävässä oppilasupseeri eli kadettikoulutuksen viimeisen vuoden koulutukseen. Päätöksellä 29.12.1995 hänet on erotettu kadettikurssilta 1.1.1996 lukien. Päätökseen oli haettu muutosta. Yöllä 17. - 18.11.1995 X oli ollut vahvasti päihtyneenä varusmieskuljettajan ohjaaman pienoisbussin kyydissä, tarttunut kuljettajaa kiinni ja saanut tämän menettämään auton hallinnan. Lisäksi X oli poliisilaitoksen piha-alueella harannut voimakkaasti käsin ja jaloin poliisimiestä vastaan tämän ollessa kuljettamassa X:ää sisälle poliisilaitoksen tiloihin. Toukokuun 3 päivänä 1995 X oli saanut muistutuksen sotilaalle sopimattomasta käyttäytymisestä jouduttuaan putkaan sen jälkeen kun hänet oli poistettu juopuneena ravintolasta. X:n menettely rikkoi niin selvästi sotilaalta virkamiehenä vaadittavaa käyttäytymisvelvollisuutta, että lain vaatimus erityisen painavasta syystä irtisanomisperusteena täyttyi. X:n menettely osoitti lisäksi siinä määrin soveltumattomuutta jatkamaan tehtävässään, että myös hänen pidättämisensä virantoimituksesta oli perusteltua. Oikaisuvaatimukset hylättiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2 ja 6 mom Valtion_virkamiesL_40_§_1_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asiat 92/96 ja 115/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
X oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 1.9.1995 - 2.6.1996 tehtävässä oppilasupseeri eli kadettikoulutuksen viimeisen vuoden koulutukseen. Päätöksellä 29.12.1995 hänet on erotettu... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 1179/95: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 829688400000
Vanhempi konstaapeli X oli vapaa-aikanaan 27.11.1994 yleisellä tiellä kuljettanut henkilöautoa nautittuaan ennen ajoa alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut 1.09 promillea. Toukokuun 11 päivänä 1994 X oli syyllistynyt näpistykseen. Päätöksellään 17.8.1994 lääninpoliisineuvos oli katsonut, ettei viimeksi mainittu teko kuitenkaan muodostanut edellytyksiä X:n irtisanomiselle. Turun vs. kaupunginviskaali on päätöksessään 15.8.1994 todennut, että X oli 30. - 31.3.1994 säilöön otettujen henkilöiden vartioinnista vastaavana jättänyt täyttämättä määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa mutta, kun tekoa oli pidettävä vähäisenä, ei X:n katsottu syyllistyneen rikokseen. Elokuun 29 päivänä 1994 X oli allekirjoittanut hänen päihdeongelmaansa koskevan hoitositoumuksen tilaisuudessa, jossa ovat olleet läsnä myös työterveyshoitaja ja päihdeyhdyshenkilö. Hoitoonohjaustilaisuuksia oli sen jälkeen pidetty ainakin 1.9.1994 ja 14.9.1994. Viimeksimainitussa tilaisuu dessa oli päätetty esittää X siirtymistä kaksivuorotyöhön. Sairauteen perustuvista poissaoloistaan X:n oli esimiehensä määräyksellä velvoitettu 15.10.1991 alkaen esittämään aina lääkärintodistus. Vaikka X:lle ei ollut annettu huomautuksia tai varoituksia virkavelvollisuuksien rikkomisesta, hänen oli tullut ymmärtää hänen virkavelvollisuuksiensa täyttämiseen työnantajan taholta kohdistetun arvostelun vakavuus. Lisäksi X:n virka-asema asetti hänelle velvollisuuden käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla myös vapaa-aikana. X:n todettiin rikkoneen tietoisesti virkavelvollisuuttaan poliisina. Esitettyä näyttöä kokonaisuutena arvioiden X:n virkasuhteen irtisanomiselle oli valtion virkamieslain edellyttämät erityisen painavat syyt. Myös X:n pidättäminen virantoimituksesta irtisanomisajaksi oli perusteltua. Oikaisuvaatimukset irtisanomisen ja virantoimituksesta pidättämisen osalta hylättiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_ 25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 1179/95: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Vanhempi konstaapeli X oli vapaa-aikanaan 27.11.1994 yleisellä tiellä kuljettanut henkilöautoa nautittuaan ennen ajoa alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut 1.09... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1171/95: Irtisanominen yksilöperusteella 833922000000
Vanhempi konstaapeli X:n virkasuhde irtisanottiin 3.11.1995 päättymään 6 kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksiantopäivästä. Päätöksen perusteena oli X:n toistuva toimiminen vastoin virka- ja käyttäytymisvelvollisuuttaan. Virka- ja käyttäytymisvelvollisuuttaan X:n katsottiin rikkoneen työvuoronsa aikana 30.4.1995 ja 17.8.1995, jolloin hän oli lähennellyt naispuolisia asiakkaita. Työnantajan toimesta oli X:n käyttäytymiseen puututtu jo ennen näitä tapahtumia. Työnantajalla oli valtion virkamieslaissa edellytetty erityisen painava syy irtisanoa X:n virkasuhde. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Poliisiasetus_13_§_2_mom
Asia 1171/95: Irtisanominen yksilöperusteella
Vanhempi konstaapeli X:n virkasuhde irtisanottiin 3.11.1995 päättymään 6 kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksiantopäivästä. Päätöksen perusteena oli X:n toistuva toimiminen vastoin virka- ja käyttäytymisvelvollisuuttaan.... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 117/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 844203600000
Luutnantti X:n virkasuhde oli 15.3.1996 irtisanottu ja samalla hänet oli pidätetty virantoimituksesta. Päätösten perustelujen mukaan X oli menettänyt virkasuhteen jatkamisen edellytyksenä olevan luottamuksen ja osoittanut, ettei hän enää soveltunut jatkamaan virantoimitusta. Käräjäoikeus oli 12.9.1996 tuominnut X:n 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen muun muassa pahoinpitelystä ja teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla. Irtisanomismenettelyssä ja virantoimituksesta pidättämisessä ei ollut kysymys X:n menettelyn rikosoikeudellisesta arvioinnista. Syytejutun yhteydessä oli kuitenkin kuultu todistajia ja tuomio sisälsi siten lainvoimaa vaillakin aineistoa, jonka perusteella X:n menettelyä voitiin arvioida. X oli sellaisessa virka-asemassa, joka asetti velvollisuuden käyttäytyä aseman ja viran edellyttämällä tavalla myös vapaa-aikana. X:n olisi tullut ymmärtää, että hänen käytöksensä oli ollut ristiriidassa häneltä sotilaana edellytettävien velvollisuuksien kanssa. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 117/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Luutnantti X:n virkasuhde oli 15.3.1996 irtisanottu ja samalla hänet oli pidätetty virantoimituksesta. Päätösten perustelujen mukaan X oli menettänyt virkasuhteen jatkamisen edellytyksenä olevan... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 147/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 841179600000
Osastosihteeri X:n virkasuhde oli irtisanottu 20.5.1996 ja samalla hänet oli pidätetty virantoimituksesta. Päätösten perustelujen mukaan X oli toistuvasti menetellyt vastoin ohjeita ja määräyksiä sekä syyllistynyt laiminlyönteihin, joista oli aiheutunut virastolle merkittävää haittaa ja lisätyötä. Esimies oli kertomansa mukaan huomauttanut X:lle useita kertoja X:n käsittelemiin asiakirjoihin liittyneistä laiminlyönneistä ja siitä, että tämä säilytti asiakirjoja siten, ettei laiminlyöntien määrä ollut helposti selvitettävissä. Asiassa oli näytetty, että X oli laiminlyönyt virkatehtäviään pitkän ajan kuluessa suuressa määrin ja tavalla, josta oli aiheutunut taloudellista vahinkoa ja vaaraa viraston asiakkaille. X oli rikkonut virkavelvollisuuttaan olennaisesti. Virkamieslautakunta katsoi jääneen näyttämättä, että virkatehtävien laiminlyönnit olisivat olleet pääosin sairauden aiheuttamia. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta, joka siis jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 147/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Osastosihteeri X:n virkasuhde oli irtisanottu 20.5.1996 ja samalla hänet oli pidätetty virantoimituksesta. Päätösten perustelujen mukaan X oli toistuvasti menetellyt vastoin ohjeita ja määräyksiä... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virkasuhteen purkaminen Asia 153/96: Irtisanominen yksilöperusteella 840574800000
Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu 29.5.1996, koska hän oli menetellyt työtehtävissään virkamieslain, poliisiasetuksen ja työnantajan antamien ohjeiden vastaisesti. X oli käyttäytynyt yksityiselämässään poliisille sopimattomalla tavalla ja menettänyt näin sen luottamuksen, mitä poliisiviran hoitaminen edellytti. Hänet oli tavattu helmikuun 17- 18 päivien välisenä yönä päihtyneenä työhuoneestaan ja otettu päihtymyksen vuoksi säilöön yhteensä neljä kertaa vuosien 1995 ja 1996 aikana. X oli työnantajan mukaan syyllistynyt häiriökäyttäytymiseen kolme kertaa huhtikuussa 1996. Virkamieslautakunta oli ratkaisullaan 17.4.1996 no: 1150/95 kumonnut päätöksen, jolla X:n virkasuhde oli purettu. Poliisilta vaaditaan ammattinsa vuoksi tavallista suurempaa harkintaa ja vastuuta käyttäytymisestään sekä virassa että vapaa-aikana. X oli jatkanut hallitsematonta alkoholinkäyttöään hoitoonohjauspäätöksestä huolimatta. X:n käytös oli ollut poliisille sopimatonta ja toistuvaa ja jatkunut vielä senkin jälkeen, kun työnantaja oli ryhtynyt toimenpiteisiin X:n virkasuhteen purkamiseksi. Poliisilaitoksella oli ollut riittävät perusteet X:n virkasuhteen irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ PoliisiA_13_§_2_mom
Asia 153/96: Irtisanominen yksilöperusteella
Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu 29.5.1996, koska hän oli menetellyt työtehtävissään virkamieslain, poliisiasetuksen ja työnantajan antamien ohjeiden vastaisesti. X oli käyttäytynyt yksityiselämässään... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 98/96: Irtisanominen yksilöperusteella 833922000000
X:n virkasuhde oli 14.2.1996 irtisanottu, koska hänen oli katsottu rikkoneen virastomestarilta edellytettävää luotettavuus- ja rehellisyysvaatimusta. X:n virkatehtäviin virastomestarina kuului muun muassa tarvittaessa kuljettaa valtion autoa. Hän oli myöntänyt käyttäneensä mainittua autoa yksityisajoonsa ottamalla auton hallintaansa 1.2.1996 noin kello 16.45 ja palauttamalla auton seuraavana aamuna. X oli kertomansa mukaan tuolloin ajanut auton oman autonsa parkkipaikalle kotiinsa. Palautushetkeen mennessä ajokilometrejä oli kertynyt 48 kilometriä. X oli anastanut 24.8.1994 ja 1.9.1994 hallinnassaan olleen auton tankkauksen yhteydessä bensiiniä ja oman ilmoituksensa mukaan molemmilla kerroilla anastetun bensiinin määrä on ollut viisi litraa. Tällöin X:lle oli päätetty antaa viimeisen kerran kirjallinen huomautus. Kokonaisuutena arvioiden X oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan mutta ei siinä määrin että hänen virkasuhteensa irtisanomiselle olisi ollut valtion virkamieslain edellyttämä erityisen painava syy. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. KHO: Ei muutosta. (Ään 4-1) Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 98/96: Irtisanominen yksilöperusteella
X:n virkasuhde oli 14.2.1996 irtisanottu, koska hänen oli katsottu rikkoneen virastomestarilta edellytettävää luotettavuus- ja rehellisyysvaatimusta. X:n virkatehtäviin virastomestarina kuului... - Kirjallinen varoitus Asia 200/96: Kirjallinen varoitus 847231200000
Työsuojeluinsinööri X:lle oli 29.8.1996 annettu kirjallinen varoitus, koska hän oli jättänyt noudattamatta piiripäällikön ohjeita ja viraston työaikaa koskevia määräyksiä. X vetosi muun muassa siihen, ettei hän ollut ennakolta saanut tietää 29.8.pidetyn keskustelutilaisuuden olevan varoituksen antamista edeltävää kuulemismenettelyä eikä hän sen vuoksi ollut voinut varautua tilanteeseen. Virkamieslautakunta katsoi selvitetyksi, että kyseinen keskustelutilaisuus oli ollut osa heinäkuussa 1996 alkanutta työajankäytön seurantaa, josta X oli ollut tietoinen. Tilaisuuteen olivat osallistuneet X:n pyynnöstä myös luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. X:llä katsottiin olleen riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia lausua käsityksensä asiasta kuulemismenettelyn tarkoittamalla tavalla. X oli oikaisuvaatimuksessaan myöntänyt laiminlyöntinsä työajankäytön osalta. Asiassa ei ollut esitetty hyväksyttäviä perusteita X:n käsitykselle liukuvan työajan käytöstä. X oli laiminlyönyt hänen virkavelvollisuuksiinsa kuuluneiden työnjohto- ja valvontamääräysten noudattamisen. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_ (750/90)_14_§ Valtion_virkamiesL_ (750/90)_24_§ Valtion_virkamiesL_ (750/90)_53_§ Valtion_virkamiesL_ (750/90)_54_§ Valtion_virkamiesL_ (750/90)_66_§_2_mom
Asia 200/96: Kirjallinen varoitus
Työsuojeluinsinööri X:lle oli 29.8.1996 annettu kirjallinen varoitus, koska hän oli jättänyt noudattamatta piiripäällikön ohjeita ja viraston työaikaa koskevia määräyksiä. X vetosi muun muassa siihen,... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 170/96: Irtisanominen yksilöperusteella 846626400000
Tarkastaja X oli irtisanottu 18.7.1996, koska hän oli jatkuvasti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. X oli työnantajan laatiman selvityksen mukaan jättänyt toistuvasti noudattamatta työaikamääräyksiä ja ollut luvatta poissa työpaikalta. X:lle oli annettu asiasta kirjallinen varoitus toukokuussa 1996. X oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan jättäessään noudattamatta työaikaa koskevia määräyksiä. Virkavelvollisuuksien vastainen toiminta oli jatkunut myös kirjallisen varoituksen antamisen jälkeen. Työajan noudattamisvelvollisuus ei ollut riippuvainen virkamiehelle annettujen tehtävien määrästä ja laadusta. Varoitusta koskevan oikaisuvaatimuksen vireilläolo ei ollut estänyt työnantajaa ryhtymästä irtisanomistoimenpiteisiin. X oli rikkonut ja laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan siinä määrin, että työnantajalla oli ollut erityisen painava syy hänen virkasuhteensa irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään. 6-3). KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_ (750/94)_14_§ Valtion_virkamiesL_ (750/94)_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_ (750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_ (750/94)_54_§
Asia 170/96: Irtisanominen yksilöperusteella
Tarkastaja X oli irtisanottu 18.7.1996, koska hän oli jatkuvasti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. X oli työnantajan laatiman selvityksen mukaan jättänyt toistuvasti noudattamatta työaikamääräyksiä... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 187/96: Irtisanominen yksilöperusteella 847231200000
Nuorempi vartija X oli irtisanottu 19.7.1995 irtisanomisajan päättyessä 19.8.1995. Myöhemmin hän oli itse irtisanoutunut. X oli pyytänyt virkamieslautakuntaa lausumaan kantansa irtisanomisen lainmukaisuudesta ja oman irtisanoutumisensa pätevyydestä. X oli nimetty määräaikaiseen virkasuhteeseen 22.5.1995- 12.9.1995. X:lle oli tarjottu tilaisuutta anoa eroa 31.7.1995 vankilanjohtajan kanssa käymässään keskustelussa. Muussa tapauksessa 19.7. suoritettu irtisanominen jäisi voimaan ja samassa keskustelussa esillä ollut lista X:n väitetyistä laiminlyönneistä voisi joutua toisten vankilanjohtajien nähtäväksi. X oli omasta mielestään siten pakotettu irtisanoutumaan 31.7.1995. Määräaikainen virkasuhde voi päättyä irtisanomisen johdosta ennen määräaikaa. Viranomainen voi virkamiehen suostumuksella myös peruuttaa suorittamansa irtisanomisen irtisanomisajan kuluessa. X oli esittänyt toivomuksensa mahdollisuudesta itse irtisanoutua 19.7. eli ennen kuin hänelle 31.7. tarjottiin tätä mahdollisuutta. Asiassa ei ollut esitetty perusteita, joiden mukaan X:n irtisanoutuminen 31.7. 1995 ei olisi pätevä. Hyväksyessään irtisanoutumisen vankilanjohtaja oli samalla X:n suostumuksella peruuttanut 19.7. suorittamansa irtisanomisen. X:n virkasuhde oli siten päättynyt hänen omaan irtisanoutumiseensa. Virkamiehen irtisanoutumisen tutkiminen ei kuulu virkamieslautakunnan toimivaltaan. Vaatimus irtisanoutumisen pätevyydestä jätettiin tutkimatta. Samalla raukesi enemmän lausunnon antaminen 19.7.1995 tehdyn irtisanomisen lainmukaisuudesta. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_ 25_§_6_mom Valtion_virkamiesL_ 28_§_2_mom Valtion_virkamiesL_ 53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 187/96: Irtisanominen yksilöperusteella
Nuorempi vartija X oli irtisanottu 19.7.1995 irtisanomisajan päättyessä 19.8.1995. Myöhemmin hän oli itse irtisanoutunut. X oli pyytänyt virkamieslautakuntaa lausumaan kantansa irtisanomisen lainmukaisuudesta... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 185/96: Irtisanominen yksilöperusteella 846018000000
Apulaistullitarkastaja X oli irtisanottu 15.7.1996. Irtisanomisen perusteena oli luvaton ja ilman hyväksyttävää syytä tapahtunut poissaolo virantoimituksesta 12.4. ja 7.6.1996. X:n mukaan poissaolot olivat johtunut sairaudesta ja että hän oli molempina päivinä ilmoittanut poissaoloistaan puhelimitse työpaikalle. Työnantaja oli kiistänyt saaneensa ilmoitusta 12.4.1996. Kesäkuun 7 päivänä X oli soittanut työpaikalle kello 12.30 ja kertonut juuri heränneensä ja jäävänsä sen vuoksi pois työpaikalta. Kesäkuun 20 päivänä X oli selvittänyt piiritullikamariin saapuneella asiakirjalla mainittujen poissaolojen johtuneen sairaudesta esittämättä kuitenkaan lääkärinlausuntoa tukemaan ilmoitustaan. X:ltä oli edellytetty lääkärintodistusta päivänkin poissaoloista. X:n oli täytynyt ymmärtää, että hänen poissaoloihinsa suhtauduttiin vuonna 1995 annetusta varoituksesta ja vuonna 1994 annetusta huomautuksesta johtuen normaalia vakavammin. Poissaoloja ei kuitenkaan voitu pitää niin vakavina, että irtisanomiselle olisi ollut erityisen painava syy. Arviointiin vaikuttaa myös se, että normaalisti virkamiehet olivat voineet olla poissa työpaikalta sairauden vuoksi kolme päivää ilman lääkärintodistusta. Lisäksi X:n irtisanomisesta oli päätetty vasta sen jälkeen, kun hän oli työnantajan tieten sitoutunut hoitoonohjaukseen. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (Ään. 5-4). KHO: X oli myöntänyt tienneensä, että työnantaja edellytti häneltä lääkärintodistuksen esittämistä jo yhden päivän sairauspoissaoloista. Hän ei ollut kuitenkaan esittänyt lääkärintodistusta poissaolostaan ja oli siten ollut luvatta ja ilman asianmukaista syytä poissa työpaikaltaan. X:n saaman varoituksen takia menettelyn vakavuus virkavelvollisuuksien laiminlyönnin kannalta ei voinut olla hänelle epäselvä. X oli sitoutunut päihdeongelman hoitoon ilman että työnantaja olisi ollut asiaan osallinen. Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja X:n virkasuhteen irtisanomista koskeva piiritullikamarin päätös jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 185/96: Irtisanominen yksilöperusteella
Apulaistullitarkastaja X oli irtisanottu 15.7.1996. Irtisanomisen perusteena oli luvaton ja ilman hyväksyttävää syytä tapahtunut poissaolo virantoimituksesta 12.4. ja 7.6.1996. X:n mukaan poissaolot... - Kirjallinen varoitus Asia 222/96: Kirjallinen varoitus 850860000000
Veroviraston toimistosihteeri X:lle oli 31.10.1996 annettu kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien vastaisen toiminnan vuoksi. X:n oli katsottu myöntäneen 24.10.1996 käydyssä keskustelutilaisuudessa ruokailevansa virka-ajalla ja käyttävänsä muiden verotustietoja omassa veroasiassaan. Lisäksi hän oli myöntänyt käyttävänsä virka-aikaa muuhun kuin virkatehtävien hoitoon. X oli myöntänyt myös käyttäneensä virkapuhelinta ja telefaxia luvattomasti. Varoitus oli annettu keskustelumuistioon nojautuen. Tavallinen keskustelutilaisuus ei lähtökohtaisesti ollut samalla kuulemistilaisuus. X ei kuitenkaan oikaisuvaatimuksessaan ollut varsinaisesti kiistänyt muistioon kirjattujen seikkojen oikeellisuutta eikä menettelyllisillä puutteilla siten voitu katsoa olleen vaikutusta varoituspäätöksen sisältöön. X oli käyttäytynyt virka-aikojen noudattamisen ja verotustietojen käytön osalta vastoin virkavelvollisuuttaan. Varoituksen antamiseen oli ollut laillinen peruste ja oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_17_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_53-54_§§ Valtion_virkamiesL_66_§
Asia 222/96: Kirjallinen varoitus
Veroviraston toimistosihteeri X:lle oli 31.10.1996 annettu kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien vastaisen toiminnan vuoksi. X:n oli katsottu myöntäneen 24.10.1996 käydyssä keskustelutilaisuudessa... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 112/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella 833922000000
Eläintenhoitaja X:n virkasuhde oli 6.3.1996 irtisanottu päättymään kolmen kuukauden kuluttua. Irtisanomisilmoituksen mukaan palvelussuhde ei kuitenkaan päättynyt X:n äitiys- tai muun loman aikana, vaan irtisanomisaika kului loppuun edellä mainittujen lomien jälkeen, jolloin irtisanomisedellytysten tuli edelleen olla voimassa. Irtisanomista oli perusteltu X:n tehtävien olennaisella ja pysyvällä vähentymisellä. Isojen eläinten määrän vähentymisen seurauksena eläintenhoitajan työmäärä laitoksella oli myös vähentynyt olennaisesti. Viranomainen ei kuitenkaan saa irtisanoa virkamiestä saatuaan tietää hänen olevan raskaana tai käyttävän sanotussa laissa mainittuja perhepoliittisia vapaita. X:ää ei siten voitu irtisanoa ja oikaisuvaatimus hyväksyttiin. KHO: X oli 27.2.1996 hakenut virkavapautta äitiys- ja vanhempainloman ajaksi 1.4.1996- 3.2.1997. Laitos oli 6.3.1996 tekemällään päätöksellä hyväksynyt hakemuksen, minkä johdosta oli katsottava, että X:n virkasuhde oli määrätty päättyväksi 6.6.1996. Laitos ei ollut voinut irtisanoa virkasuhdetta päättymään sanotun äitiys- tai vanhempainloman aikana. KHO katsoi, ettei ollut aihetta muuttaa virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta, joka siis jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_25_§_5_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 112/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Eläintenhoitaja X:n virkasuhde oli 6.3.1996 irtisanottu päättymään kolmen kuukauden kuluttua. Irtisanomisilmoituksen mukaan palvelussuhde ei kuitenkaan päättynyt X:n äitiys- tai muun loman aikana,... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 1170/95: Irtisanominen kollektiiviperusteella 831502800000
Emäntä X:n virkasuhde oli irtisanottu päättymään 31.1.1996. Viraston taloudellisen aseman heikennyttyä erään kenttäaseman ruokalatoiminta oli lopetettu eikä virastolla siten ollut mahdollisuuksia enää tarjota X:lle emännäntehtäviä. Kenttäaseman henkilöstöruokalan lopettamista ei voitu pitää tilapäisenä. X:lle oli ennen irtisanomista tarjottu yrittäjyyteen perustuvaa ruokalan pitoa saman tutkimuskeskuksen päätoimipaikassa, mistä X oli kuitenkin kieltäytynyt. Virastolla oli ollut oikeus irtisanoa X:n virkasuhde. X:n oikeusturvaa ei ollut näytetty loukatun myöskään uudelleensijoittamisen tai -kouluttamisen osalta. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään.6-3). KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_27_§_2,4_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 1170/95: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Emäntä X:n virkasuhde oli irtisanottu päättymään 31.1.1996. Viraston taloudellisen aseman heikennyttyä erään kenttäaseman ruokalatoiminta oli lopetettu eikä virastolla siten ollut mahdollisuuksia... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 1115/95: Irtisanominen kollektiiviperusteella 825458400000
Rakennuspiiri oli irtisanonut vahtimestari X:n virkasuhteen 21.4.1995 tiedoksi annetulla päätöksellä, koska rakennushallinto lakkautettiin 30.4.1995 lailla valtion kiinteistölaitoksesta. Ne viraston lakkauttamisen yhteydessä irtisanotut henkilöt, joiden irtisanomisaika ei ollut päättynyt rakennushallinnon lakatessa, siirtyivät suostumuksensa mukaisesti kiinteistölaitoksen palvelukseen entisin ehdoin irtisanomisaikansa päättymiseen saakka. Siirtyvien virkamiesten virat siirtyivät kiinteistölaitoksen viroiksi ja lakkasivat ilman eri toimenpiteitä irtisanomisajan päättyessä. Hallituksen esityksen perusteluissa todettiin, että tarkoituksena oli estää se, ettei palvelussuhteen päättyminen välittömästi 1.5.1995 johtaisi tietyissä ikäryhmissä työttömyyseläke-ja eräiden muiden eläkemahdollisuuksien menettämiseen sekä estää henkilöstön sopeuttamistoimenpiteiden vaikeutuminen palvelussuhteiden lakatessa. Viranomaisella ei ole oikeutta irtisanoa virkamiestä, jos hänen virkansa siirretään toiseen virastoon. Säännös ei kuitenkaan velvoita viranomaista siirtämään virkaa, vaan ainoastaan kieltää irtisanomisen niissä tapauksissa, joissa virka siirretään. Euroopan yhteisöjen ns. liikkeenluovutusdirektiivi velvoittaa Suomen valtiota vain saavutettavan tuloksen osalta. Soveltamisalasäännöstensä osalta tulkinnanvaraisesta direktiivistä ei kuitenkaan seuraa sellaista virkamiesoikeudellista oikeusvaikutusta, että lailla säänneltyä viraston lakkauttamistilannetta olisi tullut arvioida mainitun direktiivin sisältämien oikeusohjeiden valossa. X oli siirtynyt suostumuksensa mukaisesti kiinteistölaitoksen palvelukseen irtisanomisaikansa päättymiseen saakka, jolloin hänen virkasuhteensa oli päättynyt ilman eri toimenpiteitä. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään. 5-4). Kts. myös VMLTK 1105/95. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§_1,4 Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ L_valtion_kiinteistölaitoksesta_5-6_§§
Asia 1115/95: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Rakennuspiiri oli irtisanonut vahtimestari X:n virkasuhteen 21.4.1995 tiedoksi annetulla päätöksellä, koska rakennushallinto lakkautettiin 30.4.1995 lailla valtion kiinteistölaitoksesta. Ne viraston... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 119/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella 840574800000
Kts. VMLTK 146/96 KHO: ei muutosta.
Asia 119/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Kts. VMLTK 146/96 KHO: ei muutosta. - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 113/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella 840574800000
Toimistosihteeri X:n virkasuhde oli irtisanottu päättymään 30.9.1996, koska virasto ja virka lakkautettiin 1.10.1996 lukien ja viraston tehtävät siirrettiin muille virastoille. Osa viroista siirrettiin ja loput lakkautettiin. Suurin osa lakkautetuista viroista oli toimistohenkilöstön virkoja. Työnantajan mukaan työnjärjestelyyn liittyvät uudistukset sekä asiakaskunnan supistuminen olivat vähentäneet toimistohenkilökunnan tarvetta. X:llä oli 40 prosentin työ- ja toimintakyvyn haitta. X vetosi siihen, että vamma ja ikä aiheuttivat hänelle epäoikeudenmukaisen aseman terveisiin ja nuoriin työnhakijoihin verrattuna. Työmarkkinoilla vammaisuus olisi johtanut X:n mukaan pysyvään työttömyyteen ja olisi siten saattanut hänet kahden alaikäisen lapsen huoltajana suuriin vaikeuksiin. Vain osa viraston työntekijöistä oli jouduttu irtisanomaan. Yksittäisen virkamiehen irtisanomisen perusteeksi ei siten riittänyt pelkästään se muodollinen seikka, että virasto lakkautettiin. Viraston oli tullut osoittaa, että asianomaisen virkamiehen irtisanominen oli ollut asiallisesti perusteltua ja ettei se ollut kohtuutonta. Irtisanomisjärjestystä muodostaessaan työnantajan tuli kohdella virkamiehiä tasapuolisesti. Virasto ei ollut esittänyt mitään näyttöä siitä, miksi juuri X oli valittu irtisanottavien virkamiesten joukkoon. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (Ään. 5-4). KHO 17.6.1998 T 1151: Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja hylkäsi X:n oikaisuvaatimuksen viraston tekemästä päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että asiakirjoista saadun selvityksen mukaan virasto oli lakannut 1.10.1996 eikä X:n hoitamaa toimistosihteerin virkaa ollut siirretty valtion virkamieslain 5 §:n nojalla toiseen virastoon. Virastolla oli siten ollut sanotun lain 27 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla oikeus irtisanoa X:n virkasuhde. Valtion_virkamiesL_11_§_1_mom Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_27_§_4-5_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 113/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Toimistosihteeri X:n virkasuhde oli irtisanottu päättymään 30.9.1996, koska virasto ja virka lakkautettiin 1.10.1996 lukien ja viraston tehtävät siirrettiin muille virastoille. Osa viroista siirrettiin... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 209/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella 849650400000
Ulosottomies X:n virkasuhde oli 17.9.1996 irtisanottu päättymään 1.12.1996 lukien. Irtisanomista oli perusteltu nimismiespiiriin lakkaamisella kyseisenä päivänä. Asianosaiset olivat keskenään erimielisiä virkasuhteen päättymishetkestä. X:n mukaan hänellä oli oikeus 6 kuukauden irtisanomisaikaan, koska häntä velvoittavaa sopimusta irtisanomisajan lyhentämisestä ei ollut tehty. X oli pyytänyt irtisanomispäätöstä oikaistavaksi siten, että virkasuhteen päättymisajankohdaksi tulisi 17.3.1997. Työnantajan vastineessa oli viitattu paikallishallintouudistuksen henkilöjärjestelyjen viivästymiseen, minkä vuoksi irtisanomista ei ollut voitu suorittaa aikaisemmin. Piiritasolla aikatauluihin ei ollut voitu vaikuttaa. Virkasuhde voidaan irtisanoa päättymään tietyn irtisanomisajan kuluttua tai, jos niin on sovittu tai laissa erikseen säädetty, irtisanomisaikaa noudattamatta. Viranomaisella on oikeus irtisanoa virkamies muun muassa silloin, kun virasto lakkaa. Viraston lakkaaminen ei kuitenkaan muodosta laillista perustetta voimassaolevaan virkasuhteeseen liittyvän irtisanomisajan antamatta jättämiseen, ellei asiasta ole toisin säädetty. X ei ollut sopinut virkasuhteessaan noudatettavaksi tulevan irtisanomisajan lyhentämisestä. X:n palvelussuhde päättyi siten hänelle kuuluvan irtisanomisajan kuluttua. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (Ään. 5-3). KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_1_§ Valtion_virkamiesL_2_§ Valtion_virkamiesL_13_§ Valtion_virkamiesL_25_§ Valtion_virkamiesL_27_§ Valtion_virkamiesL_28_§ Valtion_virkamiesL_30_§ Valtion_virkamiesL_44_§_4_mom Valtion_virkamiesL_52-54_§§
Asia 209/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Ulosottomies X:n virkasuhde oli 17.9.1996 irtisanottu päättymään 1.12.1996 lukien. Irtisanomista oli perusteltu nimismiespiiriin lakkaamisella kyseisenä päivänä. Asianosaiset olivat keskenään erimielisiä... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 146/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella 840574800000
Esittelijä X:n virkasuhde oli irtisanottu päättymään 30.9.1996, koska virasto lakkautettiin 1.10.1996 lukien. Virastoa koskevan lain kumoamisen yhteydessä viraston tehtävät siirrettiin toisiin virastoihin. Laissa ei ollut mainintaa henkilöstön asemasta viraston lakatessa. Hallituksen esityksen mukaan osa viroista siirrettäisiin muihin virastoihin, mutta 56 virkaa jäi uudelleen sijoittamatta. Virastolla oli oikeus irtisanoa X:n virkasuhde päättymään viraston lakatessa. Euroopan yhteisöjen ns. liikkeenluovutusdirektiivi velvoittaa Suomen valtiota vain saavutettavaan tulokseen nähden ja on soveltamisalasäännösten osalta tulkinnanvarainen. Direktiivillä ei ollut sellaista virkamiesoikeudellista oikeusvaikutusta, että viraston lakkauttamistilannetta olisi tullut arvioida mainitun direktiivin valossa. Virasto oli täyttänyt henkilöstön aseman turvaamiseksi vaadittavat edellytykset. Viraston toimivaltaan ei ollut kuulunut muihin uudelleensijoitus- tai kouluttamistoimenpiteisiin ryhtyminen tai virkojen siirtäminen. Virkamieslautakunta ei ollut toimivaltainen määräämään viran siirtämisestä tai henkilön kouluttamisesta uusiin tehtäviin. X:n tehtävät työsuojelussa eivät olleet estäneet hänen virkansa lakkauttamista ja irtisanomista. Vaatimukset viran siirtämisestä jätettiin tutkimatta. Muilta osin oikaisuvaatimus ja vaatimus perusteettomasta virkasuhteen irtisanomisesta aiheutuneesta korvauksesta hylättiin (Ään.6-3). Kts. myös VMLTK 125/96, VMLTK 123/96 ja VMLTK 119/96. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_virkamiesL_55_§
Asia 146/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Esittelijä X:n virkasuhde oli irtisanottu päättymään 30.9.1996, koska virasto lakkautettiin 1.10.1996 lukien. Virastoa koskevan lain kumoamisen yhteydessä viraston tehtävät siirrettiin toisiin virastoihin.... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 136/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella 842389200000
Apulaisjohtaja X:n virka oli kustannusten säästämiseksi ja tehtäviä vastaavan henkilöstömäärän saavuttamiseksi sijoitettu toiseen yksikköön. X oli kieltäytynyt siirtymästä virkansa mukana ja hänet oli irtisanottu 23.4.1996. X vetosi kieltäytymisensä perusteeksi ammatillisiin ja henkilökohtaisiin syihin. Viraston laajentamissuunnitelma ei taloudellisista syistä ollut toteutunut. Henkilöstöä oli jouduttu vähentämään, jotta henkilökuntamäärä laitoksessa vastaisi työmäärää. Vähentäminen oli toteutettu lakkauttamalla avoimia virkoja ja sijoittamalla virkamiehiä muihin saman laitoksen alaisuudessa oleviin yksiköihin. Henkilöstömäärän vähentäminen oli ollut perusteltua. X olisi turvannut virkasuhteensa jatkumisen siirtymällä virkansa mukana uudelle paikkakunnalle. Työnantajalla oli ollut laissa edellytetyt perusteet X:n virkasuhteen irtisanomiseen. X:n vaatimus edunmenetyksenä korvattavasta palkasta oli lakiin perustumaton. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään. 4-2-3). KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/94)_27_§_1_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)_27_§_3_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§
Asia 136/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Apulaisjohtaja X:n virka oli kustannusten säästämiseksi ja tehtäviä vastaavan henkilöstömäärän saavuttamiseksi sijoitettu toiseen yksikköön. X oli kieltäytynyt siirtymästä virkansa mukana ja hänet... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 125/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella 840574800000
Kts. VMLTK 146/96 KHO: ei muutosta.
Asia 125/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Kts. VMLTK 146/96 KHO: ei muutosta. - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 123/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella 840574800000
Kts. VMLTK 146/96 KHO: ei muutosta.
Asia 123/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Kts. VMLTK 146/96 KHO: ei muutosta. - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 167/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella 850860000000
Erävalvoja X:n virkasuhde oli 17.6.1996 irtisanottu tuotannollisin ja taloudellisin perustein. X ja virasto olivat silloin sopineet, että virkasuhde päättyi samana päivänä ilman irtisanomisaikaa. Virasto katsoi, että X oli siten luopunut oikeudestaan hakea muutosta irtisanomista koskevaan päätökseen. X:n mukaan irtisanomismenettely oli ollut virheellinen, koska päätöstä ei ollut perusteltu riittävin tosiasiaperustein ja koska hänelle ei ollut varattu erikseen kirjallisesti mahdollisuutta tulla kuulluksi. Virkamieslautakunta katsoi, että sopimuksella oli tarkoitettu vain irtisanomisajasta luopumista eikä X siten ollut menettänyt oikeuttaan oikaisuvaatimuksen tekemiseen. Irtisanomispäätöksessä ei ollut mainittu päätöksen perusteena olevia tosiasiaseikkoja. Päätös oli siten ollut puutteellinen, mutta virasto oli oikaisuvaatimuksessaan antamissaan selityksissä esittänyt tältä osin riittävät perustelut. Kuulemisväitteen osalta virkamieslautakunta viittasi yhteistoimintalain mukaiseen neuvotteluun taloudellistuotannollisen irtisanomisen vuoksi.X:llä oli ollut etukäteen tieto mm. neuvottelun tarkoituksesta ja henkilöstön vähentämistarpeen kohdistumisesta X:ään. Kuulemista pidettiin riittävänä. Irtisanomismenettelyä koskevat väitteet hylättiin. X:n oli näytetty laiminlyöneen viraston käytännön mukaisen, itsenäisesti hoidettaviin työtehtäviin liittyvän virkamieskohtaisen määrärahojen valvontavastuunsa eikä tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä toteutetulla irtisanomisilla siten ollut loukattu X:n oikeutta tulla tasapuolisesti kohdelluksi. X:n oikeutta ei ollut myöskään loukattu uudelleensijoittamisen tai -kouluttamisen osalta. Irtisanomista koskeva oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§_1,2,4_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 167/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Erävalvoja X:n virkasuhde oli 17.6.1996 irtisanottu tuotannollisin ja taloudellisin perustein. X ja virasto olivat silloin sopineet, että virkasuhde päättyi samana päivänä ilman irtisanomisaikaa.... - Lomauttaminen Asia 183/96: Lomauttaminen 849650400000
Osastonhammaslääkäri X oli 5.7.1996 annetulla päätöksellä lomautettu 27 päivän ajaksi. Hammaslääketieteen laitoksen henkilöstömenoihin käytettävät määrärahat olivat pienentyneet pääasiassa peruskoulutuksen lakkauttamisen seurauksena ja yliopiston mahdollisuudet tarjota osastonhammaslääkärille töitä olivat tilapäisesti vähentyneet. Asiassa ei ollut erimielisyyttä siitä, että peruskoulutusta oltiin hammaslääketieteen laitoksella lakkauttamassa asteittain. Esitetyn selvityksen valossa yliopistolla katsottiin olleen perusteet vähentää hammaslääketieteen laitoksen henkilöstön palkkaukseen käytettäviä määrärahoja. Erikoishammaslääkärikoulutuksen ajoittuminen keväälle 1996 oli vastaavasti merkinnyt osastonhammaslääkäreiden työn vähenemistä saman vuoden syksyllä. Ottaen lisäksi huomioon lomauttamisen lyhytaikaisuuden yliopistolla katsottiin olleen valtion virkamieslain tarkoittama syy lomauttamiseen. Yliopistolta ei ollut voitu edellyttää muiden tehtävien tai koulutuksen järjestämistä X:lle. Ei ollut myöskään esitetty näyttöä siitä, että asiassa olisi loukattu tasapuolisen kohtelun vaatimusta osastonhammaslääkärien kesken. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään. 4-3). KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_36_§_2_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§
Asia 183/96: Lomauttaminen
Osastonhammaslääkäri X oli 5.7.1996 annetulla päätöksellä lomautettu 27 päivän ajaksi. Hammaslääketieteen laitoksen henkilöstömenoihin käytettävät määrärahat olivat pienentyneet pääasiassa peruskoulutuksen... - Virkasuhteen purkaminen Asia 165/96: Virkasuhteen purkaminen 844203600000
Toimistosihteeri X vaati oikaisua käräjäoikeuden laamannin suulliseen päätökseen, jolla hänen virkasuhteensa oli päätetty. Lisäksi X vaati valtion velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut korkoineen. X pyysi lisäksi virkamieslautakuntaa vahvistamaan, että hän oli ollut toistaiseksi voimassa olevassa virkasuhteessa ja että hänen virkasuhteensa oli päätetty lainvastaisesti ilman kirjallista purku- tai irtisanomispäätöstä ja ilman virkamieslain mukaista päättämisperustetta. Asianosaiset olivat keskenään erimieltä X:n virkasuhteen jatkumisesta. X:n mukaan hänet oli nimitetty virkaan koeajalla, jota ei ollut katkaistu. Laamanni puolestaan vetosi X:n kanssa tekemäänsä sopimukseen, jonka mukaan X sai koeajan päätyttyä ainoastaan määräaikaisen tehtävän, eikä hän sen jälkeen ollut siten enää käräjäoikeuden palveluksessa. Asiassa ei ollut virkasuhteen päättämistä koskevaa päätöstä, joka olisi ollut kumottavissa. Virkamieslautakunnan toimivaltaan ei kuulunut antaa virkasuhteen luonnetta tai laatua koskevia vahvistuspäätöksiä. Vaatimukset jätettiin tutkimatta. Osapuolten esittämät vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin lakiin perustumattomina. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_10_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_virkamiesL_59_§ Valtion_virkamiesL_65_§ Valtion_virkamiesL_66_§_1_mom
Asia 165/96: Virkasuhteen purkaminen
Toimistosihteeri X vaati oikaisua käräjäoikeuden laamannin suulliseen päätökseen, jolla hänen virkasuhteensa oli päätetty. Lisäksi X vaati valtion velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut korkoineen.... - Kirjallinen varoitus Asia 245/96: Kirjallinen varoitus 859928400000
Lyhennelmä Ympäristökeskuksen esittelijä X:lle oli annettu 27.11.1996 kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta. Ympäristökeskus oli perustettu 1.3.1995, jolloin X oli siirtynyt sen palvelukseen. Päätöksellä 5.4.1995 hänet oli sijoitettu arkistoinnin tehtäviin Sisäiset palvelut -tulosryhmään. Tulosryhmän kokouksessa 4.9.1995 oli vahvistettu X:n tehtäväkuvaus, ja tarkempi tehtäväkuvaus annettiin 24.9.1996. Kuulemistilaisuudessa 25.11.1996 X oli todennut, ettei hänelle löytynyt sopivia töitä kyseisestä tulosryhmästä eikä hän ollut mielestään velvollinen siirtymään toimistotehtäviin. Hän oli myös pitänyt rooliaan epäselvänä, mutta ei kuitenkaan ollut kertomansa mukaan kieltäytynyt yhdestäkään annetusta tehtävästä. Lisäksi osa hänen työtehtävistään oli tehty, osa puolestaan kuului jollekin toiselle, ja hallintopäällikön esimiehen tehtäviin häneltä puuttui toimivalta. X on myös katsonut varoituspäätöksen käsittelyssä mukana olleet A:n, B:n ja C:n esteellisiksi. A:n ja B:n osalta X on viitannut eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemäänsä kanteluun ja C:n puolueettomuuteen hän on menettänyt luottamuksensa tämän aikaisemman käyttäytymisen johdosta. Virkamieslautakunta on todennut, että kantelun kohteeksi joutuminen ei sellaisenaan aiheuta esteellisyyttä, eikä selvitystä ollut esitetty siitä, että A, B ja C olisivat olleet esteellisiä varoitusasiassa. Siten väite esteellisyydestä hylättiin. Tehtävien muuttumisen osalta lautakunta on todennut, että ympäristökeskus oli uusi virasto, jonka tuli organisoida toimintansa ottaen huomioon muun muassa tulosvastuu. X:n sijoittaminen mainittuun tulosryhmään sekä virkatehtävien määrittely oli kuulunut viraston päätösvaltaan. Saadun selvityksen mukaan X:n työpanos ei määrältään ja laadultaan ollut vastannut vaadittua. X oli siten laiminlyönyt työnjohtomääräyksen noudattamisen ja laiminlyönyt näin virkavelvollisuutensa. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:1997:2357 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom Päätös
Asia 245/96: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Ympäristökeskuksen esittelijä X:lle oli annettu 27.11.1996 kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta. Ympäristökeskus oli perustettu 1.3.1995, jolloin X oli siirtynyt... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 34/97: Irtisanominen kollektiiviperusteella 872024400000
Lyhennelmä Valvoja X oli irtisanottu 6.3.1997 tuotannollisin ja taloudellisin perustein. X oli toiminut valvojana virkistyspalveluissa. Valvonta oli järjestetty uudelleen katsomalla se jokaisen virkistyspalveluissa toimivan tehtäväksi, ja myös muulle henkilöstölle oli annettu valvontavelvollisuuksia. Valvoja erillisenä tehtävänä oli siten tullut tarpeettomaksi. Tämän johdosta X:lle oli tarjottu työtä osa-aikaisena huoltomiehenä sen mukaisella palkkauksella. X:n mukaan työtehtävät olisivat kuitenkin olleet samat kuin virkasuhteessa, mutta alemmalla palkalla, joten kyse olisi ollut vain hänen palkkansa alentamisesta. Itse työsuhteesta X ei ole kertonut kieltäytyneensä. Virkamieslautakunta on viitannut ratkaisuunsa 167/96, jonka perusteluissa todettiin muun muassa, että määrärahojen vähentymisestä oli johtunut valvontatehtävien tietoinen uudelleenjärjestely ja asiallisesti perusteltu tarve henkilöstön vähentämiseen. Määrärahojen supistaminen oikeuttaa viranomaisen päättämään supistuksen kohteeksi tulevista toiminnoista lakien ja määräysten puitteissa. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole ollut erimielisyyttä määrärahojen vähentymisestä seuranneesta valvontatehtävien uudelleenjärjestelystä ja siihen perustuvasta tarpeesta vähentää henkilöstöä. Valvonnan uudelleenjärjestely oli ollut osa laajempaa kokonaisuutta ja oli muodostanut asiallisen perusteen harkita X:n irtisanomista. Yhteistoimintaneuvotteluissa 11.2.1997 ja 18.2.1997 X:lle oli tarjottu mahdollisuutta sijoittua huoltomiehen tehtävään sen mukaisella palkkauksella. Saadun selvityksen mukaan kyse ei olisi ollut valvojan tehtävistä huoltomiehen nimikkeellä, joten X:n asettamia ehtoja tehtävän vastaanottamiselle on tullut tulkita tarjotusta työtehtävästä kieltäytymiseksi. Työnantajan mahdollisuudet tarjota X:lle työtehtäviä olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet, ja X oli kieltäytynyt uudelleensijoittamisesta saman viraston palveluksessa. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:1998:620 Uudelleenjärjestelyjen vuoksi valvoja erillisenä nimikkeenä oli tullut tarpeettomaksi. Erävalvonnan uudelleenjärjestely oli ollut osa laajempaa kokonaisuutta. X:lle oli tarjottu mahdollisuutta sijoittua huoltomiehen tehtävään sen mukaisella palkkauksella, mutta hän oli kieltäytynyt tästä asettamalla ehtoja tehtävän vastaanottamiselle. X:lle ei, ottaen huomioon edellä mainittu valvontatehtävien uudelleenjärjestely, voitu tarjota huoltomiehen nimikkeellä valvojan asemaa vastaavaa tehtävää. Määrärahojen vähentymisen seurauksena mahdollisuudet tarjota X:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_27_§_2_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Päätös
Asia 34/97: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Valvoja X oli irtisanottu 6.3.1997 tuotannollisin ja taloudellisin perustein. X oli toiminut valvojana virkistyspalveluissa. Valvonta oli järjestetty uudelleen katsomalla se jokaisen virkistyspalveluissa... - Virkasuhteen purkaminen Asia 39/97: Virkasuhteen purkaminen 871419600000
X oli nimitetty toimistosihteerin virkaan 1.9.1995 lukien kuuden kuukauden koeajalla. X:n virkasuhde oli koeajan kuluessa 15.2.1996 purettu 29.2.1996 lähtien, koska hän ei ollut sopeutunut työnantajaviraston työkuriin. Asia oli aiemmin ratkaistu virkamieslautakunnan päätöksellä 28.8.1996 (asia n:o 164/96), mutta päätöksellään 22.5.1997 (taltio n:o 1297) korkein hallinto-oikeus oli kumonnut virkamieslautakunnan päätöksen ja palauttanut asian virkamieslautakunnalle, jonka tuli toimittaa asiassa suullinen käsittely. X:ää oli 21.12.1995 kuultu suunnitellun purkamisen johdosta, ja purkamisen perusteiksi oli ilmoitettu se, että hän oli päivittäin käyttänyt vähintään puolitoista tuntia tupakoimiseen, ottanut ystävänsä vastaan työnantajaviraston tiloissa sekä käynyt hyvin pitkiä yksityisiä puhelinkeskusteluja. X:n toiminnan oli katsottu poikkeavan siinä määrin muun henkilökunnan toiminnasta, että ainoaksi keinoksi oli jäänyt koeaikaisen virkasuhteen purkaminen. Asiassa on myös esitetty, että X oli 1.9.1995 allekirjoittanut sitoumuksen koskien koeaikana mahdollisesti tapahtuvaa purkamista. Koeaika virkasuhteessa voidaan määrätä silloin, kun on tarpeen selvittää, suoriutuuko virkamies tehtävistään ja velvollisuuksistaan. Epäasiallista on siten purkaa virkasuhde koeaikana muusta kuin koeajan tarkoitukseen liittyvästä syystä. Tässä tapauksessa on voitu todeta, että purkamista ei suoritettu X:n virkatehtäviin liittyvästä syystä. Tupakointi oli ollut virastossa noudatetun vakiintuneen tavan mukaista, eikä asiassa ole ilmennyt perusteita, minkä vuoksi X:n olisi pitänyt käyttäytyä toisin. Puheluiden osalta ei ole esitetty luotettavaa selvitystä niiden määrästä ja yksityisestä luonteesta. Myöskään vieraiden lukumäärästä ja heidän viipymisestään X:n luona ei ole esitetty luotettavaa selvitystä. Ohjeistusta vieraskäynneistä ei ollut. Yhteenvetona virkamieslautakunta on todennut, että X:n virkasuhdetta ei purettu hänen työsuoritustensa perusteella. Näin ollen virkamieslautakunta ei ole nähnyt perusteita yhtyä työnantajan kantaan, että X olisi käyttänyt työajastaan vähintään 1/3 muuhun kuin työhön ja siten laiminlyönyt virkatehtäviään. X:n sitoumusta 1.9.1995 on tullut pitää poikkeuksellisena toimenpiteenä, eikä työnantaja ole esittänyt perusteita sen laatimiselle. Asiaa kokonaisuutena tarkastellen virkamieslautakunta on katsonut, että X:n virkasuhteen purkaminen koeaikana oli tapahtunut epäasiallisilla perusteilla. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja X:n virkasuhteen purkaminen koeaikana kumottiin. KHO: Asiassa esitetyn selvityksen perusteella X oli suorittanut hänelle annetut tehtävät moitteettomasti. Ottaen huomioon myös asiassa saatu selvitys kokonaisuutena, riittävää perustetta hänen virkasuhteensa purkamiseen ei ollut. Virkamieslautakunnan kokoonpano sen ratkaistessa X:n oikaisuvaatimuksen oli ollut lainmukainen. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_10_§ Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Päätös
Asia 39/97: Virkasuhteen purkaminen
X oli nimitetty toimistosihteerin virkaan 1.9.1995 lukien kuuden kuukauden koeajalla. X:n virkasuhde oli koeajan kuluessa 15.2.1996 purettu 29.2.1996 lähtien, koska hän ei ollut sopeutunut työnantajaviraston... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 238/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 861742800000
Ekonomi X oli irtisanottu ja samalla pidätetty virantoimituksesta 7.11.1996, koska hän oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan ja menetellyt niiden vastaisesti. X oli tehnyt useita verohallinnon toimintaa voimakkaasti arvostelevia ja paikkansapitämättömiä lehtikirjoituksia ja antanut vastaavansisältöisen lausunnon television uutislähetyksessä sekä kuulemiskirjeen jälkeenkin jatkanut arvosteluaan julkisuudessa. X oli myös hidastellut työtehtävissään ja vaikeuttanut näin työyhteisön työskentelyä. Hän oli myös ollut 16.-18.9.1996 poissa sairauden vuoksi, mutta kuitenkin asioinut 16.9.1996 valtiovarainministeriössä. X on katsonut lääninverojohtaja A:n esteelliseksi päättämään irtisanomisestaan, koska X:n tekemä kantelu A:ta vastaan oli tuolloin ollut vireillä ja koska valitusta A:n antamasta kirjallisesta varoituksesta ei ollut vielä ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa. X on myös kertonut, että pyynnöstä huolimatta luottamusmiestä ei kuultu ennen irtisanomista. X:n asema huomioiden häneltä oli voitu edellyttää virka-asemansa ja tehtäviensä mukaista käyttäytymistä myös viranhoidon ulkopuolella. Hän oli toistuvasti ja tahallisesti esittänyt paikkansapitämättömiä ja vääristeleviä väitteitä yritysverotuksesta ja verohallinnosta, ja arvostelu oli myöhemmin haitannut merkittävästi lääninveroviraston toimintaa. X oli arvostellessaan esiintynyt viraston esittelijänä. Hänen toimintansa oli ollut epäasiallista ja sopimatonta. Arvioitaessa virkatehtävien hoitoa on tullut ottaa huomioon X:n 7.11.1995 saama kirjallinen varoitus ja erityisesti hänen toimintansa sen jälkeen. Hänen hidastelunsa työtehtävissä ja jatkuvat yhteistyövaikeudet sekä luottamuspula esimiesten kanssa ovat johtaneet siihen, ettei hänen toimintaansa ole voitu pitää asianmukaisena. Poissaolon 16.-18.9.1996 osalta on katsottu selvitetyksi, että X oli ollut ainakin 16.9.1996 työkykyinen, joten X ei ollut toiminut asianmukaisesti. Virkamieslautakunnan mukaan varoituksen saaminen, sitä koskeva muutoksenhaku tai kantelun kohteeksi joutuminen ei sellaisenaan aiheuta virkamiehelle esteellisyyttä. A ei siten ollut esteellinen. Väite luottamusmiehen kuulematta jättämisestä hylättiin, koska X:n pyynnössään osoittama henkilö ei ollut virkamiesasetuksessa tarkoitettu luottamusmies. Virkamieslautakunta on katsonut, että työnantajalla oli ollut perusteltu syy menettää luottamuksena X:n kykyyn hoitaa virkatehtäviään, ja käytöksellään X oli rikkonut virkavelvollisuuttaan siinä määrin, että työnantajalla oli ollut riittävän painava syy irtisanomiseen ja pidättämiseen välittömästi virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: X:n esittämät kannanotot olivat osittain kuuluneet hänen ilmaisuvapauteensa. Kun ne pääosin olivat sisältäneet myös paikkansa pitämättömiä väitteitä ja kun ne oli annetun varoituksen jälkeen esitetty nimenomaisesti virkamiehen ominaisuudessa, X:n käytös oli ollut epäasiallista ja virkaan sopimatonta. X:n kritiikistä oli aiheutunut myös lääninverovirastossa luottamuspulaa. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Suomen_Hallitusmuoto_10_§_1_mom Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_virkamiesA_43_§ Päätös
Asia 238/96: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Ekonomi X oli irtisanottu ja samalla pidätetty virantoimituksesta 7.11.1996, koska hän oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan ja menetellyt niiden vastaisesti. X oli tehnyt useita verohallinnon toimintaa... - Korvausvaatimus Asia 243/96: Korvausvaatimus 861138000000
X oli nimitetty 1.9.1994-31.12.1996 välisenä aikana yhteensä kahdeksan kertaa verovalmistelijaksi määräaikaiseen virkasuhteeseen. X vaati 24 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen, koska häntä ei viimeisen määräaikaisen virkasuhteen päätyttyä ollut nimitetty enää uudestaan. Esitetyn selvityksen mukaan 1.9.-31.12.1994 oli ollut kysymyksessä viransijaisuus. Muut määräaikaiset virkasuhteet olivat olleet avoimen viran hoitamista. Virkamieslautakunta katsoi, ettei määräaikaisuusnimityksillä ollut pyritty kiertämään virkamiehen irtisanomissuojaa. Toistuvasti peräkkäin tehtyihin nimityksiin tuli olla työn tarjoamisedellytysten ja hallinnon yleisten periaatteiden valossa arvioiden pätevä syy, joka osoitti ettei vakinaiseen virkaan nimittäminen olisi ollut mahdollista. Verotoimiston säästämisvelvoitetta pidettiin tällaisena pätevänä syynä. Korvausvaatimus hylättiin (Ään. 6-3). Kts. myös VMLTK 204/96. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_53-54_§§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 243/96: Korvausvaatimus
X oli nimitetty 1.9.1994-31.12.1996 välisenä aikana yhteensä kahdeksan kertaa verovalmistelijaksi määräaikaiseen virkasuhteeseen. X vaati 24 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen, koska häntä ei viimeisen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asiat 253/96 ja 13/97: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 862952400000
Vänrikki X oli 3.12.1996 pidätetty virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Tammikuun 22 päivänä annetulla päätöksellä hänet oli irtisanottu, koska käräjäoikeus oli 17.12.1996 tuominnut hänet pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. X oli samalla pidätetty virantoimituksesta, koska häntä pidettiin soveltumattomana tehtäväänsä. X oli valittanut tuomiosta ja vedonnut oikaisuvaatimuksessaan siihen, ettei virantoimituksesta pidättämistä tai irtisanomista voitu toimittaa ennen hovioikeuden päätöstä. Irtisanomista tai virantoimituksesta pidättämistä koskevissa päätöksissä ei ollut kysymys X:n menettelyn rikosoikeudellisesta arvioinnista. Syytejutun yhteydessä oli tullut esiin sellaista aineistoa, jonka perusteella X:n menettelyä voitiin verrata hänen virkavelvollisuuksiinsa. Lisäksi virkamieslautakunnalla oli valtion virkamieslain 55 § 1 momentin mukainen velvollisuus käsitellä asia kiireellisenä. X:n virka-asema oli asettanut hänelle velvollisuuden käyttäytyä virka-aseman ja -tehtävien edellyttämällä tavalla myös vapaa-aikana. X ei ollut tuomion tarkoittamissa teoissa osoittanut sellaista harkintaa, jota häneltä sotilaana oli voitu edellyttää. Oikaisuvaatimukset hylättiin. Lainvoimainen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_1,4_kohta Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Päätös
Asiat 253/96 ja 13/97: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Vänrikki X oli 3.12.1996 pidätetty virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Tammikuun 22 päivänä annetulla päätöksellä hänet oli irtisanottu, koska käräjäoikeus oli 17.12.1996... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 219/96: Irtisanominen yksilöperusteella 853884000000
Toimistosihteeri X oli irtisanottu 4.10.1996. Irtisanomisen perusteena oli toistuva päihtymykseen liittyvä käytös virantoimituksessa, kahden viikon luvaton poissaolo ja näihin liittyvä virkatehtävien laiminlyönti sekä poissaoloon liittyvä työnjohtomääräysten noudattamatta jättäminen. X oli 9.6.1995 saanut kirjallisen huomautuksen esiinnyttyään päihtyneenä työpaikalla. Kesäkuussa 1996 hän oli saanut kirjallisen varoituksen sopimattomasta käytöksestä virantoimituksessa. Esimiehet olivat varoitusta edeltävinä viikkoina pyytäneen kahtena eri päivänä X:ää poistumaan työpaikalta päihtymyksen vuoksi. X:n tapa käyttää alkoholia vapaa-aikana oli vaikuttanut hänen terveyteensä ja hänen edellytyksiinsä hoitaa virkatehtäviään. Virasto oli puuttunut asiaan muun muassa varoituksin ja tarjoamalla X:lle mahdollisuutta hakeutua laitoshoitoon alkoholiongelman vuoksi, mistä X oli kuitenkin kieltäytynyt. Syyskuun 2 päivänä alkanut kahden viikon pituinen poissaolo oli ollut luvaton. Virkamieslautakunta katsoi X:n laiminlyöneen omavaltaisella menettelyllään virkavelvollisuuksiaan ja virastolla katsottiin olleen erityisen painava syy X:n irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin (Ään. 8-1). KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Päätös
Asia 219/96: Irtisanominen yksilöperusteella
Toimistosihteeri X oli irtisanottu 4.10.1996. Irtisanomisen perusteena oli toistuva päihtymykseen liittyvä käytös virantoimituksessa, kahden viikon luvaton poissaolo ja näihin liittyvä virkatehtävien laiminlyönti... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 235/96: Irtisanominen yksilöperusteella 853279200000
Varastonhoitaja X oli irtisanottu 31.10.1996, koska hänen työskentelynsä ja käyttäytymisensä oli toistuvasti ollut virkamieslain vastaista. X oli myöntänyt olleensa luvatta poissa työstä 6.9.1996. Marraskuun 7 päivänä 1996 hänet oli tuomittu käräjäoikeudessa rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenteen vaarantamisesta sakkorangaistukseen ja määräaikaiseen ajokieltoon. X oli tuomittu samasta syystä marraskuussa 1993 ja huhtikuussa 1994. Vuoden 1993 keväällä hänelle oli annettu suullinen huomautus sekä suullinen varoitus alkoholinkäytöstä. X oli saanut viimeisen kirjallisen varoituksen samasta syystä 29.9.1994. Hänet oli ohjattu hoitoon vuoden 1993 lopulla. Työnantaja oli täyttänyt ensisijaiseksi katsottavan velvollisuutensa ohjaamalla X:n hoitoon. X ei hoitotoimenpiteistä huolimatta ollut saanut alkoholinkäyttöä hallintaansa. Hoitoonohjauksen lisäksi X oli saanut asiasta suullisen huomautuksen ja kirjallisen varoituksen. X:n olisi tullut ymmärtää, että alkoholinkäyttö ja vapaa-aikana sattuneet rattijuopumustapaukset vaikuttivat hänen työkuntoonsa ja vaaransivat virkasuhteen jatkumisen. X oli käyttäytynyt tavalla, joka muodosti erityisen painavan syyn hänen virkasuhteensa irtisanomiseen ja oikaisuvaatimus hylättiin (Ään. 7-2). KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_52_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Päätös
Asia 235/96: Irtisanominen yksilöperusteella
Varastonhoitaja X oli irtisanottu 31.10.1996, koska hänen työskentelynsä ja käyttäytymisensä oli toistuvasti ollut virkamieslain vastaista. X oli myöntänyt olleensa luvatta poissa työstä 6.9.1996. Marraskuun... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 206/96: Irtisanominen yksilöperusteella 857512800000
Työterveyshoitaja X oli irtisanottu 9.9.1996, koska hänen katsottiin rikkoneen ja laiminlyöneen törkeästi virkavelvollisuuksiaan. Irtisanomisen perusteena oli muun muassa luvattomat poissaolot virkamatkoilta, virkatehtäviin kuuluvien työvälineiden yksityiskäyttö ja hallussapito sekä työtehtävien laiminlyönti. Virkamatkojen tosiasiallinen tarve samoin kuin niiden peruuttaminen oli ollut pääosin X:n oman harkinnan varassa. Virkamieslautakunta ei katsonut selvitetyksi, että X:n antamat tiedot virkamatkojen keskeyttämisestä ja peruuttamisesta sekä työvälineiden hallussapidosta olisivat olleet epäluotettavia. Vaatimus erityisen painavasta syystä merkitsi, ettei virkasuhteen irtisanomista voitu perustaa olettamukselle virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Ottaen lisäksi huomioon X:n terveydentilasta esitetty selvitys irtisanomisperusteiden ei katsottu täyttävän erityisen painavan syyn vaatimusta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Päätös
Asia 206/96: Irtisanominen yksilöperusteella
Työterveyshoitaja X oli irtisanottu 9.9.1996, koska hänen katsottiin rikkoneen ja laiminlyöneen törkeästi virkavelvollisuuksiaan. Irtisanomisen perusteena oli muun muassa luvattomat poissaolot virkamatkoilta,... - Kirjallinen varoitus Asia 241/96: Kirjallinen varoitus 856908000000
X:llä oli pitkään jatkunut alkoholiongelma. Työnantajan ensisijainen velvollisuus oli pyrkiä ohjaamaan virkamies hoitoon ja pidättäytyä oikeudellisista toimista häntä kohtaan. Kirjallinen varoitus on hallinnollinen päätös, jolla pyritään estämään moitittavan käyttäytymisen uusiutuminen. Kun varoituksella tavoitellaan samaa lopputulosta kuin hoitoonohjauksellakin, ei X:n alkoholiongelma muodostanut estettä varoitusmenettelyyn ryhtymiselle. X oli toistuvasti ja hänelle annetun huomautuksen jälkeenkin laiminlyönyt poissaoloja koskevaa ilmoittamisvelvollisuuttaan. Kirjallisen varoituksen antamiseen oli siten ollut riittävä syy ja oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_52_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Päätös
Asia 241/96: Kirjallinen varoitus
X:llä oli pitkään jatkunut alkoholiongelma. Työnantajan ensisijainen velvollisuus oli pyrkiä ohjaamaan virkamies hoitoon ja pidättäytyä oikeudellisista toimista häntä kohtaan. Kirjallinen varoitus on hallinnollinen... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 237/96: Irtisanominen yksilöperusteella 855093600000
X:n virkasuhde oli 8.11.1996 irtisanottu päättymään kuuden kuukauden kuluttua tiedoksisaannista. Valtiokonttori oli myöntänyt X:lle toistaiseksi voimassa olevan työkyvyttömyyseläkkeen 1.10.1996 alkaen. Viraston saatua tiedon asiasta se oli kehottanut X:ää irtisanoutumaan. Kieltäytymisen varalta X:lle oli ilmoitettu suunnitellusta irtisanomisesta sekä pyydetty häntä antamaan asiassa selityksensä. Kuulemistilaisuudessa X oli kieltäytynyt irtisanoutumasta. Työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen toistaiseksi merkitsee, että virkamiehen kyky hoitaa virkatehtäviään oli heikentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Verotoimistolla oli siten ollut riittävän painava syy X:n irtisanomiseen. Rahavaatimuksen tutkiminen ei kuulunut virkamieslautakunnan toimivaltaan siltä osin kuin kysymys oli työnantajan velvoittamisesta maksamaan X:lle korvausta. Vaatimus korvauksesta jätettiin tutkimatta ja oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_52_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_eläkeL_9_§ Päätös
Asia 237/96: Irtisanominen yksilöperusteella
X:n virkasuhde oli 8.11.1996 irtisanottu päättymään kuuden kuukauden kuluttua tiedoksisaannista. Valtiokonttori oli myöntänyt X:lle toistaiseksi voimassa olevan työkyvyttömyyseläkkeen 1.10.1996 alkaen.... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 11/97: Irtisanominen kollektiiviperusteella 865976400000
Toimistovirkailija X oli irtisanottu 30.1.1997. Päätöksen perustelujen mukaan viraston käytettävissä olevat toimintamäärärahat ja henkilötyövuosikehys olivat supistuneet vuodelle 1997. Viraston mahdollisuudet tarjota X:lle työtä olivat siten vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti eikä X:ää voitu kohtuudella sijoittaa virastossa uudelleen, kouluttaa tai siirtää hänen virkaansa toiseen virastoon. Henkilötyövuosikehys ei ole sitova eikä sellaisenaan valtion virkamieslain 27 §:n tarkoittama irtisanomisperuste. Lisäksi viraston toimintamäärärahat olivat vuoteen 1996 verrattuna lisääntyneet. Viraston palveluksessa olevista henkilöistä kaksi tuli jäämään eläkkeelle vuoden 1998 aikana. Viraston mahdollisuudet tarjota X:lle tehtäviä eivät siten olleet vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja irtisanominen kumottiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Päätös
Asia 11/97: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Toimistovirkailija X oli irtisanottu 30.1.1997. Päätöksen perustelujen mukaan viraston käytettävissä olevat toimintamäärärahat ja henkilötyövuosikehys olivat supistuneet vuodelle 1997. Viraston mahdollisuudet... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 252/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella 858117600000
X oli irtisanottu 29.11.1996, koska hän ei ollut suostunut siirtymään 31.5.1996 lakkautetulta rajavartioasemalta kaupungissa olevaan rajavartioston huoltokeskukseen. X:n virka oli määrä siirtää vankeinhoitolaitokselle, jolle tukikohta siirtyi 1.9.1995 alkaen. X oli ilmoittanut hyväksyvänsä siirron, mutta oli pyytänyt ottamaan huomioon eräitä yksilöimiään toivomuksia. Rajavartiolaitoksen 24.8.1995 päivätyssä kirjeessä vankeinhoitolaitokselle X:n kerrottiin asettaneen siirtymiselleen ehtoja, joiden perusteella hänen oli katsottu evänneen suostumuksensa viran siirtämiseen. X irtisanottiin hänen kieltäydyttyään 12.11.1996 siirrosta kaupungissa olevaan rajavartioston huoltokeskukseen. Viran siirtäminen toiseen virastoon oli ollut työnantajan ensisijainen toimenpide. Irtisanomisen kannalta oli ratkaisevaa, mistä syystä viran siirto toiseen virastoon ei toteutunut. X:n 4.7.1995 päivätyssä kirjeessä esittämät seikat olivat olleet tavanomaisia työpaikan vastaanottamiseen ja aloittamiseen liittyviä näkökohtia. X ei ollut asettanut suostumukselleen sellaisia ehtoja, jotka olisivat tosiasiallisesti merkinneet kieltäytymistä. Kun vankeinhoitolaitos oli lisäksi ilmoittanut hyväksyvänsä siirron, jäi siirron raukeaminen rajavartiolaitoksen laiminlyönniksi. Ratkaisevaa oli ollut vastuu viran siirtämisen raukeamisesta eikä sitä seuranneen toisen siirtopäätöksen vastainen menettely. X:lle olisi lisäksi tullut ennen irtisanomista ilmoittaa oikeudesta pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemiseen. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (Ään. 6-3). KHO: X ilmoitti 12.11.1996 kieltäytyvänsä siirtymästä hänelle määrättyyn kaupungissa olevaan rajavartiolaitoksen virantoimituspaikkaan. Tällöin hänen virkansa siirtämistä vankeinhoito-osastolle koskeva asia oli ollut rauenneena yli vuoden. Rajavartiolaitoksella ei ole velvollisuutta rajavartiolaitoksen viran toimituspaikan muuttamisen sijasta pyrkiä siirtämään virka toisen ministeriön viraksi. X:n irtisanomisesta 29.11.1996 tehdyn päätöksen laillisuuteen ei vaikuta se, että rajavartiolaitos oli luopunut esittämästä X:n viran siirtämistä vankeinhoito-osastolle. Koska valtio olisi säilynyt X:n työnantajana, vaikka virka olisi siirretty rajavartiolaitoksesta vankeinhoitolaitokseen, liikkeenluovutusdirektiiviä ei voida soveltaa X:n irtisanomiseen. Rajavartiolaitoksella on ollut oikeus rajavartiolaitoksen päällikön päätöksessä mainituilla perusteilla irtisanoa X:n virkasuhde hänen kieltäydyttyä siirtymästä työskentelemään rajavartioston kaupungissa olevaan huoltokeskukseen. X:lle ei ollut ennen irtisanomispäätöstä ilmoitettu oikeudesta pyytää pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemista. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei irtisanomispäätöstä ole syytä kumota yksinomaan rajavartiolaitoksen esikunnan sanotun menettelyvirheen perusteella. Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja rajavartiolaitoksen päällikön 29.11.1996 tekemä päätös X:n virkasuhteen irtisanomisesta jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_5_§ Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom Valtion_virkamiesL_27_§_3_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Valtion_virkamiesA_43_§_2_mom Päätös
Asia 252/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella
X oli irtisanottu 29.11.1996, koska hän ei ollut suostunut siirtymään 31.5.1996 lakkautetulta rajavartioasemalta kaupungissa olevaan rajavartioston huoltokeskukseen. X:n virka oli määrä siirtää vankeinhoitolaitokselle,... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 228/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella 864162000000
Korkeakoulun alaisen instituutin lakkauttamispäätöksen yhteydessä erikoistutkija X:n virka oli lakkautettu ja hänet oli irtisanottu. Instituutin tilalle oli perustettu saman alan tutkimuslaitos, jossa ei ollut erikoistutkijan virkaa. Lakkautettujen virkojen tilalle oli perustettu mm. yliassistentin virka. Virkamiehen irtisanominen on kielletty, jos hänet voidaan samassa virastossa ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudestaan. Irtisanomiskielto oli merkinnyt yliopistolle velvollisuutta ainakin yliassistentin viran tarjoamiseen X:lle. Yliopisto ei voinut oikeudellisesti perustella laiminlyöntiään viittaamalla tiedekunnan epäilyihin X:n kyvyistä ja ansioista yliassistentin virkaan, henkilöstöristiriitoihin tai X:n mahdollisuuteen itse hakea mainittua yliassistentin virkaa. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja irtisanominen kumottiin. Lainvoimainen. Valtion_virkamiesL_27_1,2 ja 4_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Päätös
Asia 228/96: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Korkeakoulun alaisen instituutin lakkauttamispäätöksen yhteydessä erikoistutkija X:n virka oli lakkautettu ja hänet oli irtisanottu. Instituutin tilalle oli perustettu saman alan tutkimuslaitos, jossa... - Korvausvaatimus Asia 26/97: Korvausvaatimus 865976400000
X oli nimitetty verovalmistelijaksi 1.10.1993 alkaen toistaiseksi kauintaan kuitenkin siihen saakka, kunnes toisin määrättiin. Määräaikakauden päätyttyä 31.3.1997 X oli vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen, koska hänellä olisi ollut oikeus tulla nimitetyksi jompaan kumpaan tammikuussa 1997 haettavana olleista verovalmistelijan viroista. X oli aikavälillä 5.9.1991-30.9.1993 hoitanut verotoimistossa useita verovalmistelijan viransijaisuuksia sekä ollut verovalmistelijan avoimen viran hoitajana 1.10.1993-31.3.1997. Valtion virkamieslain 56 §:ssä säädetään virkamiehen oikeudesta korvaukseen, jos hänet on ilman lain 9 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyä perustetta nimitetty määräajaksi. Säännös koskee vain tämän 1.12.1994 voimaan tulleen lain nojalla tehtyjä nimityksiä. X:ää ei ollut lain voimaan tulon jälkeen nimitetty kertaakaan määräajaksi. Korvausvaatimus hylättiin (Ään. 6-3). Verovalmistelijan virkoihin nimittämistä koskeva vaatimus jätettiin tutkimatta. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_53-54_§§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 26/97: Korvausvaatimus
X oli nimitetty verovalmistelijaksi 1.10.1993 alkaen toistaiseksi kauintaan kuitenkin siihen saakka, kunnes toisin määrättiin. Määräaikakauden päätyttyä 31.3.1997 X oli vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavan... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 36/97: Irtisanominen kollektiiviperusteella 872024400000
X:n virkasuhde ylitarkastajana irtisanottiin 31.10.1995 päättymään 1.5.1996 lukien, koska työn-antajan mahdollisuudet tarjota X:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. X:n ylitarkastajan virka oli 18.10.1995 lakkautettu , koska mahdollisuudet teettää virkaan kuuluvia tehtäviä olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. X:n ylitarkastajan virkaan kuuluneet tehtävät oli hoidettu osaston sisäisin järjestelyin X:n siirryttyä syksyllä 1994 tutkimusosastolle tutkimustehtäviin. Työnantajalla on näin ollen ollut hyväksyttävät perusteet lakkauttaa mainittu virka tarpeettomana. Irtisanomisaikana ja sen jälkeen annetut tehtävämääräykset määräajoiksi virkasuhteisiin osoittavat, että työnantajalla on ollut mahdollisuudet työllistää X irtisanomisajaksi sekä lisäksi 11 kuukaudeksi sen jälkeenkin.Uudelleensijoittaessaan X:n työnantaja on toiminut velvollisuutensa mukaisesti. Koska X on voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen samassa virastossa, ei häntä olisi voitu valtion virkamieslain 27 §:n 4 momentin säännös huomioon ottaen samanaikaisesti irtisanoa työllistämismahdollisuuksien puuttumisen vuoksi. Jo suoritettu irtisanominen olisi vastaavasti tullut peruuttaa. Kun näin ei ole tapahtunut, oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja irtisanominen kumottiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27 § Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_ § Päätös
Asia 36/97: Irtisanominen kollektiiviperusteella
X:n virkasuhde ylitarkastajana irtisanottiin 31.10.1995 päättymään 1.5.1996 lukien, koska työn-antajan mahdollisuudet tarjota X:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti... - Lomauttaminen Asia 233/96: Lomauttaminen 855093600000
Insinöörikomentaja X oli lomautettu 29.11.1993 annetulla päätöksellä. Samalla oli peruttu hänelle 11.6.1993 määrätty lomautus. Lomautusta oli perusteltu sillä, että puolustusvoimien käytettävissä olevien varojen vähentymisen seurauksena sen mahdollisuudet tarjota työtä palveluksessaan oleville virkamiehille olivat vähentyneet tilapäisesti ja olennaisesti. KHO oli kumonnut virkamieslautakunnan 11.6.1993 tehtyä lomautuspäätöstä koskeneen ratkaisun ja palauttanut asian virkamieslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Samalla se oli siirtänyt 29.11.1993 annetusta lomautuspäätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen virkamieslautakunnan ratkaistavaksi samanaikaisesti ensinmainitun oikaisuvaatimuksen kanssa. Virkamieslautakunta piti uskottavana, että palkkaukseen liittyvät määrärahat olivat vähentyneet ja sen seurauksena työ oli vähentynyt olennaisesti. Puolustusvoimilta ei ollut voitu kohtuudella edellyttää velvollisuutta järjestää virkamiehelle muuta työtä tai työnantajan tarpeisiin sopivaa koulutusta. KHO on puolustusvoimia koskevissa päätöksessään 26.5.1995 t. 2321 katsonut, että virkamiehen lomauttaminen lyhentämällä tunnilla hänen päivittäistä työaikaansa oli mahdollista. Lomauttamisesta olisi tullut ilmoittaa 14 päivää ennen sen alkamista. X:n oikaisuvaatimus hyväksyttiin niiden päivien osalta, jolloin lomautus oli toteutettu ennen 14 päivän ilmoitusajan päättymistä. Marraskuun 11 päivänä annetun lomautuspäätöksen täytäntöönpanoon kohdistuva oikaisuvaatimus jätettiin virkamieslautakunnan toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta. Muilta osin lomautuspäätöksiin perustuvat oikaisuvaatimukset hylättiin sekä lomauttamisen että täytäntöönpanon keskeyttämisen osalta (Ään. 8-1). KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(755/86)_45_a_§_1_mom_(1237/92) Valtion_virkamiesL_(755/86)_84_§ Valtion_virkamiesL_(755/86)_86_§_2_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)__78_§ Päätös
Asia 233/96: Lomauttaminen
Insinöörikomentaja X oli lomautettu 29.11.1993 annetulla päätöksellä. Samalla oli peruttu hänelle 11.6.1993 määrätty lomautus. Lomautusta oli perusteltu sillä, että puolustusvoimien käytettävissä olevien... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 28/97: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 863557200000
Työterveyshoitaja X oli 9.9.1996 irtisanottu 11.3.1997 lukien. Virkamieslautakunta oli hyväksynyt irtisanomista koskevan oikaisuvaatimuksen. Työnantaja oli valittanut päätöksestä KHO:een. X oli pidätetty virantoimituksesta 10.3.1997 annetulla päätöksellä 11.3. alkaen kunnes häntä koskeva asia olisi lainvoimaisesti ratkaistu. X:ää koskeva irtisanomisasia ei ollut lainvoimainen irtisanomisajan päättyessä 11.3.1997. Virastolla oli siten ollut velvollisuus pidättää X virantoimituksesta. Virantoimituksesta pidättämisessä oli kysymys väliaikaisesta turvaamistoimenpiteestä. Irtisanomisperusteiden riittämättömyys tuki vaatimusta kumota myös päätös virantoimituksesta pidättämisestä. Virantoimituksesta pidättämistä koskevaa päätöstä ei myöskään ollut perusteltu muutoin kuin viittaamalla laista johtuvaan velvollisuuteen. Virantoimituksesta pidättämispäätöksen kumoamiseen oli virkamieslaissa tarkoitettu erityinen syy. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja päätös virantoimituksesta pidättämisestä kumottiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_30_§ Valtion_virkamiesL_40_§_1_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Päätös
Asia 28/97: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Työterveyshoitaja X oli 9.9.1996 irtisanottu 11.3.1997 lukien. Virkamieslautakunta oli hyväksynyt irtisanomista koskevan oikaisuvaatimuksen. Työnantaja oli valittanut päätöksestä KHO:een. X oli pidätetty... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 24/97: Irtisanominen yksilöperusteella 863557200000
Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu 20.2.1997. Hän oli ollut alkoholiongelmansa takia luvattomasti poissa työvuoroiltaan kolmena eri päivänä keväällä 1996. X:lle oli ilmoitettu, että hänen edellytettiin hakeutuvan hoitoon ensi tilassa. Virkasuhdetta koskevan ratkaisun kerrottiin olevan riippuvainen siitä, kuinka X noudattaisi virkavelvollisuuksiaan vastaisuudessa. X oli hakeutunut kuntoutusklinikalle 15.7.1996, mutta keskeyttänyt jo muutaman hoitopäivän jälkeen. Työnantaja oli syyskuussa 1996 muistuttanut X:ää velvollisuudesta hakeutua hoitoon ja samalla todennut hänen laiminlyöneen tämän velvollisuuden keskeyttäessään kuntoutuksen. Marraskuussa X oli määrätty terveystarkastukseen. Lääkäri oli X:n ilmoituksen mukaan lähettänyt hänet hoitoon 30.12.1996 alkaen. X oli ollut poissa työstä 2. -15.12.1996 esittämättä mitään syytä poissaololleen tai anomatta kyseiseksi ajaksi virkavapautta. Joulukuun 16.- 30. päivinä hän oli ollut työkyvytön kroonisen alkoholismin vuoksi. Sairaalan hoitojakson jälkeen hän oli ollut työvuorollaan 6.2.1997 alkoholin vaikutuksen alaisena. Poliisilta vaaditaan ammattinsa vuoksi tavallista suurempaa harkintaa käyttäytymisestään sekä virassa että vapaa-aikana. Työnantaja oli täyttänyt ensisijaiseksi katsottavan velvollisuutensa pyrkimällä ohjaamaan X:n hoitoon. X oli hoitotoimenpiteistä huolimatta jatkanut hallitsematonta alkoholin käyttöään ja ollut sen seurauksena luvattomasti poissa ja esiintynyt päihtyneenä työpaikalla. X:n oli täytynyt ymmärtää alkoholinkäytön vaikuttavan hänen työkuntoonsa ja vaarantavan virkasuhteen jatkumisen. X oli käyttäytynyt tavalla, joka muodosti erityisen painavan syyn virkasuhteen irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Päätös
Asia 24/97: Irtisanominen yksilöperusteella
Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu 20.2.1997. Hän oli ollut alkoholiongelmansa takia luvattomasti poissa työvuoroiltaan kolmena eri päivänä keväällä 1996. X:lle oli ilmoitettu, että hänen edellytettiin... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 35/97: Irtisanominen yksilöperusteella 863557200000
Toimistosihteeri X:n virkasuhde oli irtisanottu 11.11.1996 tehdyllä päätöksellä. Päätös oli annettu hänelle tiedoksi 12.11.1996. Päätökseen oli liitetty valtion virkamieslain 53 §:n 2 momentin mukainen oikaisuvaatimusosoitus, jonka mukaan oikaisuvaatimus tuli antaa virkamieslautakunnalle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista sitä päivää lukuunottamatta. X:n olisi tullut jättää oikaisuvaatimuksensa lautakunnalle viimeistään 12.12.1996. Oikaisuvaatimus saapui lautakunnalle kuitenkin vasta 2.5.1997. Oikaisuvaatimus jätettiin liian myöhään tulleena tutkimatta. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§ Päätös
Asia 35/97: Irtisanominen yksilöperusteella
Toimistosihteeri X:n virkasuhde oli irtisanottu 11.11.1996 tehdyllä päätöksellä. Päätös oli annettu hänelle tiedoksi 12.11.1996. Päätökseen oli liitetty valtion virkamieslain 53 §:n 2 momentin mukainen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 10/97: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 863557200000
Veroasiamies X:n virkasuhde oli irtisanottu 1.2.1996 ja hänet oli samalla pidätetty virasta irtisanomisajaksi. Päätöstä oli perusteltu viittaamalla käräjäoikeuden 28.11.1995 antamaan tuomioon, jolla X oli tuomittu törkeästä petoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Virkamieslautakunta oli ratkaisullaan 104/96 hylännyt X:n asiassa aikaisemmin tekemän oikaisuvaatimuksen. KHO oli kumonnut päätöksen ja palauttanut asian virkamieslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi, koska asiassa saatu sellaista uutta selvitystä, joka ei ollut ollut virkamieslautakunnan käytettävissä sen ratkaistessa asian. Uuden aineiston mukaan hovioikeus oli 21.10.1996 antanut tuomion, jolla se oli hylännyt syytteen törkeästä petoksesta. X oli vapautettu hänelle tuomitusta rangaistuksesta, mutta pääomamäärältään 600 000 markan suuruinen vahingonkorvausvastuu oli säilytetty. Tuomioistuimen lainvoimaisen ratkaisun mukaan X:n menettelyn ei katsottu täyttäneen sen rikoksen tunnusmerkistöä, josta häntä oli syytetty. Saman aineiston perusteella hänet oli kuitenkin tuomittu vahingonkorvausvelvolliseksi. Virkatehtävien itsenäisestä luonteesta johtuen veroasiamies oli valvonnallisesti suurelta osin häneen henkilönä tunnetun luottamuksen varassa. X oli käyttäytynyt moitittavasti taloudellisessa asiassa ja hänen käyttäytymisestään aiheutunut taloudellinen vahinko oli ollut huomattava. Esitetyn aineiston perusteella luottamus X:n kykyyn hoitaa veroasiamiehen tehtäviä vastaisuudessa ei kuitenkaan ollut vähentynyt siinä määrin, että vaatimus erityisen painavasta syystä olisi täyttynyt. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja rtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevat päätökset kumottiin. Oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Päätös
Asia 10/97: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Veroasiamies X:n virkasuhde oli irtisanottu 1.2.1996 ja hänet oli samalla pidätetty virasta irtisanomisajaksi. Päätöstä oli perusteltu viittaamalla käräjäoikeuden 28.11.1995 antamaan tuomioon, jolla X... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 8/97: Irtisanominen yksilöperusteella 862952400000
Vahtimestari X oli irtisanottu 24.1.1997, koska hän oli 13.1.1997 irtisanonut palvelussuhdeasuntonsa vuokrasuhteen. Virka-asunnossa asuminen oli työnantajan mukaan ollut X:n virkasuhteen olennainen ehto. Kyseisen viran 7.8.1992 julkaistun hakuilmoituksen mukaan vahtimestarin tehtävänä oli ulkomuseon museorakennusten, -esineistön ja alueen hoitaminen ja valvominen sekä osallistuminen museon avoinnapitoon. Vahtimestarin velvollisuutena oli myös asua museon yhteydessä olevassa virka-asunnossa. X oli viran vastaanottaessaan tiennyt velvollisuudestaan asua museoalueella olevassa virka-asunnossa. Asuminen museoalueella helpotti valvontaan liittyviä vahtimestarin tehtäviä. Asuntoon ei kuitenkaan ollut asennettu valvonta- tai hälytinlaitteita eikä vahtimestarilla ollut velvollisuutta olla valmiudessa työajan ulkopuolella. Valvonnan jatkuvuutta ei myöskään ollut varmistettu sijais- tai muilla järjestelyillä. Tehtävien lukuisuus ja alueen laajuus huomioon ottaen vahtimestarin satunnaista paikallaoloa asunnossa ei voitu pitää valvonnan kannalta riittävänä. Virkatehtävien hoitaminen ei siten välttämättä edellyttänyt asumista museoalueella ja oikaisuvaatimus hyväksyttiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/94)_14_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§ Päätös
Asia 8/97: Irtisanominen yksilöperusteella
Vahtimestari X oli irtisanottu 24.1.1997, koska hän oli 13.1.1997 irtisanonut palvelussuhdeasuntonsa vuokrasuhteen. Virka-asunnossa asuminen oli työnantajan mukaan ollut X:n virkasuhteen olennainen ehto.... - Kirjallinen varoitus Asia 10/98: Kirjallinen varoitus 910735200000
Lyhennelmä Yliopiston kielikeskuksen lehtori X:lle oli annettu 7.1.1998 kirjallinen varoitus, koska X oli kieltäytynyt ja jatkuvasti kieltäytyy noudattamasta yksikön johtajan antamia ohjeita ja määräyksiä ja siten rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Yksikön johtaja oli 29.5.1997 päivätyllä kirjeellä antanut kielikeskuksen lehtoreille työnjohto- ja valvontamääräyksen (virkakäskyn), jossa lehtorit velvoitettiin tarkistamaan seuraavan lukuvuoden ohjelmansa siten, että jokainen lehtori on työpaikalla vähintään kolmena päivänä viikossa. X oli kieltäytynyt noudattamasta määräystä. Oikaisuvaatimuksessaan X esitti, että virkaehtosopimuksen mukaan hänen opetusvelvollisuutensa oli 448 tuntia lukuvuodessa, eikä missään ollut säännelty tai sovittu, että opetustunnit olisi sijoitettava tarkemmin määritellyllä tavalla. X:n mukaan kielikeskuksella ei siten ollut toimivaltaa määrätä opetustehtävien ajoittamisesta. Kielikeskuksen johtajan 29.5.1997 antamaa kirjettä oli pidettävä virkakäskynä järjestää työpaikalla oleminen vähintään kolmena päivänä viikossa. Lehtorien työpaikallaolosta ja työajasta ei ollut erikseen annettu säännöksiä eikä siitä myöskään ollut sovittu virkaehtosopimuksin. Määräyksellä ei puututtu opetustehtävien hoitoon eikä sillä muutettu lehtorien työtehtäviä. Saadun selvityksen mukaan johtajalla oli ollut asiallisia syitä ja oikeus antaa määräys, eikä X virkamiehenä voinut kieltäytyä sitä noudattamasta. Jättämällä määräyksen noudattamatta X oli siten rikkonut virkavelvollisuutensa. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 5-3). KHO:1999:2240 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 10/98: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Yliopiston kielikeskuksen lehtori X:lle oli annettu 7.1.1998 kirjallinen varoitus, koska X oli kieltäytynyt ja jatkuvasti kieltäytyy noudattamasta yksikön johtajan antamia ohjeita ja määräyksiä... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 5/97: Irtisanominen yksilöperusteella 859928400000
Alikersantti X:n virkasuhde oli irtisanottu 19.12.1996 luottamuksen ja käyttäytymisvaatimusten vakavan rikkomisen perusteella. X toimi sotilasammattihenkilön virassa kuljetusmiehenä. X oli tuomittu käräjäoikeuden päätöksellä 13.12.1996 palvelusrikoksesta sekä puolustusvoimien omaisuuden luvattomasta käytöstä sakkorangaistukseen. X oli 17.6.1994 tuomittu luvattomasta käytöstä, sotilaalle sopimattomasta käyttäytymisestä ja rattijuopumuksesta sakkorangaistukseen ja ehdolliseen ajokieltoon. X oli 16.9.1996 tuomittu rykmentin komentajan päätöksellä kurinpitorangaistukseen palvelusrikkomuksesta ja päihtymyksestä palveluksessa. Syksyllä 1992 X oli saanut tuomion lievästä petoksesta ja vuonna 1989 törkeästä rattijuopumuksesta ja liikennerikkomuksesta. Elokuun 12 päivänä 1994 pidetyssä tilaisuudessa oli sovittu X:n ohjaamisesta hoitoon ja annettu hänelle viimeinen vakava varoitus. Sotilaalta tulee edellyttää tavallista suurempaa huolellisuutta ja vastuuta käyttäytymisestään sekä virkatehtävissä että vapaa-aikana. Varoitusta annettaessa oli edellytetty, etteivät rikkeet toistuisi. Varoituksen antamisen jälkeen X:n oli käräjäoikeuden päätöksellä katsottu syyllistyneen palvelusrikokseen ja puolustusvoimien omaisuuden luvattomaan käyttöön. Teko ei ollut pääosin luonteeltaan rinnastettavissa niihin, joihin X:n oli todettu syyllistyneen varoituksen antamista edeltäneenä aikana eikä X:n irtisanomiseen siten ollut virkamieslain edellyttämää erityisen painavaa syytä. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (Ään. 6-3). KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_ 14_§ Valtion_virkamiesL_ 25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_ 25_§_3_mom Valtion_virkamiesL_ 53_§ Valtion_virkamiesL_ 54_§ Päätös
Asia 5/97: Irtisanominen yksilöperusteella
Alikersantti X:n virkasuhde oli irtisanottu 19.12.1996 luottamuksen ja käyttäytymisvaatimusten vakavan rikkomisen perusteella. X toimi sotilasammattihenkilön virassa kuljetusmiehenä. X oli tuomittu käräjäoikeuden... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 1/97: Irtisanominen yksilöperusteella 859928400000
Yliluutnantti X oli irtisanottu 5.12.1996 tehdyllä päätöksellä, jonka mukaan X:n käyttäytyminen kokonaisuutena arvioiden muodosti erityisen painavan syyn irtisanomiseen. X:n luvattomiin poissaoloihin perustuva irtisanominen oli ollut virkamieslautakunnassa käsiteltävänä vuonna 1995. Erityisen painavan syyn edellyttämien perusteiden ei kuitenkaan silloin katsottu täyttyneen ja irtisanominen kumottiin. Nyt X:n irtisanomisen pääasiallisina perusteina oli törkeä rattijuopumus 1.5.1996 ja poissaolo työpaikalta 29.7.-5.8.1996. Poissaolo oli lääkärintodistuksen mukaan johtunut alkoholin käytöstä. X:llä oli virka-asemansa perusteella oikeus ja velvollisuus julkisen vallan käyttämiseen siinä määrin, että hän vastasi sotilaalta edellytettävästä käyttäytymisestä myös vapaa-aikanaan. Syyllistymällä törkeään rattijuopumukseen X oli siten rikkonut virkavelvollisuuttaan. Alkoholin käyttö ei ollut hyväksyttävä syy poissaoloon. X:llä ei ollut perustetta olettaa, ettei hallitsematon alkoholin käyttö vaikuttaisi hänen työkuntoonsa ja samalla hänen virkasuhteensa jatkumiseen. X oli käyttäytynyt tavalla, joka kokonaisuutena arvioiden muodosti erityisen painavan syyn hänen virkasuhteensa irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_53_§ Valtion_virkamiesL_54_§ Päätös
Asia 1/97: Irtisanominen yksilöperusteella
Yliluutnantti X oli irtisanottu 5.12.1996 tehdyllä päätöksellä, jonka mukaan X:n käyttäytyminen kokonaisuutena arvioiden muodosti erityisen painavan syyn irtisanomiseen. X:n luvattomiin poissaoloihin perustuva... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 101/97: Irtisanominen kollektiiviperusteella 909525600000
Lyhennelmä Sairaanhoitaja X oli irtisanottu 10.6.1997 tuotannollis-taloudellisista syistä. Päätöksessä ei ollut muutoksenhakuohjausta. Irtisanomisen perusteena oli ollut sairaanhoitajan tehtävien uudelleen järjestely, joka oli vähentänyt sairaanhoitajan tehtäviä koulussa. Uudelleen järjestely oli liittynyt muutoksiin koulun toimintaolosuhteissa ja organisaatiossa. Koulun toimintamäärärahat eivät olleet viimeisten kahden vuoden aikana riittäneet, koska koulun oppilasmäärä oli vähentynyt. Toimintamäärärahat perustuivat oppilaskohtaiseen kiintiöön. X:n irtisanomisen yhteydessä oli päätetty myös sairaanhoitajan viran lakkauttamisesta. Tätä oli perusteltu sillä, että nykyisenlaista sairaanhoitajan iltavuoroa ei enää tarvittu, ja tämä mahdollisti myös sairaanhoitajien työpanoksen tehokkaamman käytön. Irtisanomispäätöksessä ei mainittu sitä lainkohtaa, jonka nojalla päätös oli tehty. Tältä osin päätös oli puutteellisesti perusteltu ja siten hallintomenettelylain 24 §:n vastainen. Päätöksestä on kuitenkin käynyt ilmi irtisanomisen perusteena olleet syyt, joten päätöstä ei ole tullut pelkästään perustelun puutteellisuuden johdosta kumota. Uudelleen järjestely oli vähentänyt sairaanhoitajan tehtäviä koulussa, eikä samankaltaisiin tehtäviin otettu uutta henkilöä. Koulun mahdollisuudet tarjota X:lle sairaanhoitajan tehtäviä olivat siten olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. X oli myös kieltäytynyt hänelle tarjotusta mahdollisuudesta uudelleensijoittamiseen hoitajan virkaan. Hänet oli siten voitu irtisanoa, kun asiassa ei myöskään ole ilmennyt, että irtisanominen olisi johtunut X:n sairaudesta tai muusta hänestä johtuvasta syystä. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:1999:2810 Koulun sairaanhoitajien tehtävien järjestelyillä osa-aikaisena vuosina 1998 ja 1999 ei ole ollut oikeudellista merkitystä X:n irtisanomisen laillisuuden kannalta. Tämän vuoksi ja muuten virkamieslautakunnan päätöksessä mainituilla perusteilla ei ole ollut syytä muuttaa virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom Valtion_virkamiesL_27_§_2_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom HallintomenettelyL_24_§_1_mom Päätös
Asia 101/97: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Sairaanhoitaja X oli irtisanottu 10.6.1997 tuotannollis-taloudellisista syistä. Päätöksessä ei ollut muutoksenhakuohjausta. Irtisanomisen perusteena oli ollut sairaanhoitajan tehtävien uudelleen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 12/98: Irtisanominen kollektiiviperusteella 907102800000
Lyhennelmä Vahtimestari X oli irtisanottu 28.1.1998 työtehtävien vähentymisen perusteella. Aiemmin hänet oli irtisanottu 24.1.1997, koska hän oli irtisanonut palvelussuhdeasuntonsa, vaikka asumista siinä oli pidettävä X:n virkasuhteen olennaisena ehtona. Virkamieslautakunta oli kumonnut tämän irtisanomisen 7.5.1997 (asia 8/97), ja korkein hallinto-oikeus oli pysyttänyt virkamieslautakunnan päätöksen lopputuloksen päätöksellään 22.12.1997 (taltio nro 3252). KHO:n mukaan X:llä ei ollut velvollisuutta asua kyseisessä asunnossa, koska tästä ei ollut tehty sopimusta. Tuomion jälkeen X oli 9.1.1998 ilmoittanut voivansa muuttaa takaisin asuntoon sekä toivonut voivansa jatkaa edelleen vahtimestarin tehtävissä. Virasto oli todennut, että asumisen ei tulisi olla vain nimellistä vaan todellista asumista. X oli ilmoittanut, että hänen perheensä jäisi edelleen asumaan erilleen vaimon työsuhdeasuntoon. Vuoden 1997 aikana oli asennettu koko ulkomuseoalueen kattava paloilmoitus- ja murtohälytysjärjestelmä. Koko valvonta oli siten järjestetty uudelleen ja hälytykset ohjattu aluehälytyskeskukseen ja vartiointiliikkeeseen. Tehtävät olivat työnantajan mukaan vähentyneet siinä määrin, ettei niiden hoitamiseen tarvittu vahtimestaria, vaan tehtävät voitiin yhdistää muun henkilökunnan ja museon talonmiehen tehtäviin. Työnantaja on myös katsonut, että asuminen virkasuhteeseen perustuvassa asunnossa oli muodostanut olennaisen osan virkasuhteeseen liittyvistä tehtävistä, joten X:n poismuuton jälkeen hänen tehtävänsä vahtimestarina olivat olennaisesti vähentyneet. Tehtävien suorittamiseen ei enää tarvittu kokovuotista vahtimestaria. X ei ollut virkamieslain tai sen nojalla tehdyn sopimuksen perusteella velvollinen asumaan museoalueella. Näin ollen hänen keskeisenä virkatehtävänään ei ole voitu pitää asumista museoalueella. Vahtimestarin tehtävät oli määritelty johtosäännössä. Tehtäviin kuuluneen museoalueen valvonnan oli korvannut pääosin museoalueelle asennettu paloilmoitus- ja murtohälytysjärjestelmä sekä vartiointiliikkeen piirivartiointi, mutta valvonta muodosti kuitenkin vain osan johtosäännön mukaisista tehtävistä. Virkamieslautakunnan mukaan pelkästään valvontatehtävien uudelleen järjestelyjen myötä X:lle kuuluneet tehtävät eivät olleet vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. X:n irtisanomiseen ei siten ollut laillista perustetta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja irtisanominen kumottiin (äänestys 6-3). KHO:1999:1194 Ei muutosta. Valtion_virkamieslaki_27_§ Päätös
Asia 12/98: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Vahtimestari X oli irtisanottu 28.1.1998 työtehtävien vähentymisen perusteella. Aiemmin hänet oli irtisanottu 24.1.1997, koska hän oli irtisanonut palvelussuhdeasuntonsa, vaikka asumista siinä... - Virkasuhteen purkaminen Asia 90/97: Virkasuhteen purkaminen 893192400000
X oli päätöksellä 10.3.1997 nimitetty 1.4.1997 alkaen ylivartijavahtimestarin virkaan siten, että koeaika oli ollut 1.4. - 30.9.1997. Päätöksellä 26.9.1997 X:n virkasuhde oli purettu. Kirjelmässä 30.9.1997 X:lle oli ilmoitettu, ettei hän ollut lunastanut koeajan kuluessa häneen kohdistuneita odotuksia. Ennen kuin virkasuhde puretaan virkamiehelle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa, ja tämä koskee myös purkamista koeaikana. Ennen asian ratkaisemista X:lle ei varattu laissa tarkoitettua tilaisuutta esittää käsitystään virkasuhteensa purkamisesta ja siihen liittyneistä selvityksistä. Virheellinen menettely oli voinut vaikuttaa päätöksen sisältöön, joten päätöksen kumoamiseen on ollut lainmukainen peruste. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja virkasuhteen purkamista koskeva päätös kumottiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_10_§ Valtion_virkamiesL_51_§_1_mom Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintomenettelyL_15_§_1_mom Päätös
Asia 90/97: Virkasuhteen purkaminen
X oli päätöksellä 10.3.1997 nimitetty 1.4.1997 alkaen ylivartijavahtimestarin virkaan siten, että koeaika oli ollut 1.4. - 30.9.1997. Päätöksellä 26.9.1997 X:n virkasuhde oli purettu. Kirjelmässä 30.9.1997... - Virkasuhteen purkaminen Asia 76/97: Virkasuhteen purkaminen 890776800000
Korkeakoulu oli 18.8.1997 purkanut X:n määräaikaisen kurssijohtajan virkasuhteen. Perusteeksi oli ilmoitettu virkamiehen aseman ja tehtävien vastainen käytös ja virkavelvollisuuden törkeä rikkominen. Purkamisperusteet olivat tulleet tietoon 15.8.1997 iltapäivälehden artikkelista, jonka mukaan X oli käyttäytynyt sopimattomasti matkalla, joka oli liittynyt kurssin valintamenettelyyn. Hallintojohtajan selvityksessä 17.8.1997 oli käsitelty X:n matkan lisäksi kurssin toimintaan liittyviä kuluja, joita hallintojohtaja ei voinut hyväksyä. Hallintojohtaja oli 18.8.1997 kuullut X:ää ja luovuttanut hänelle valmiiksi tehdyn päätöksen virkasuhteen purkamisesta. X:n tekemän pyynnön johdosta korkeakoulu oli 1.9.1997 ilmoittanut purkamisperusteet, joita olivat olleet valintamenettelyn yhteydessä tapahtuneet virheet, käytös matkan aikana ja määrärahojen väärinkäyttö jo ennen palvelussuhteen alkua. Muistiossa 17.8.1997 oli käsitelty pääosin matkaa ja lyhyesti kurssin valmisteluun liittyviä kuluepäselvyyksiä. Kurssin valintamenettelyjä ei muutoin muistiossa käsitelty. Kurssivalintaa koskeviin seikkoihin oli sen sijaan puututtu laajemmin vasta 1.9.1997. Virkamieslautakunta on katsonut, että X:n virkasuhteen purkamisen pääasiallisena perusteena olivat siten ilmeisesti olleet nimenomaan matkaan liittyvät seikat. Iltapäivälehden artikkelia ei ole voitu pitää sillä tavoin luotettavana, että pelkästään sen tietojen perusteella korkeakoulu olisi voinut ryhtyä toimenpiteisiin selvittämättä ensin väitteiden paikkansapitävyyttä. Korkeakoulu ei ennen päätöstä 18.8.1997 selvittänyt asiaa HMenL 17 §:n mukaisesti siten, että X:n virkasuhteen purkamisen perusteena olleita tosiseikkoja olisi voitu pitää riittävästi toteennäytettyinä. Ennen kuulemista X:lle ei ilmoitettu VirkamA 43 §:n mukaisesti mahdollisuudesta pyytää luottamusmiehen kuulemista. Purkamista koskeva päätös oli ollut jo valmiina silloin, kun X oli saapunut kuulemistilaisuuteen 18.8.1997. Purkamispäätös oli siten tehty VirkamL 66 §:n 2 momentin ja HMenL 15 §:n 1 momentin vastaisesti. Lisäksi muistio 17.8.1997 oli sisältänyt sellaista selvitystä, joka oli voinut vaikuttaa asian ratkaisuun. Näin ollen se olisi pitänyt antaa X:lle tiedoksi hänen kuulemisensa yhteydessä. Purkamispäätöksessä ei yksilöity sitä, miten X oli käyttäytynyt asemansa vastaisesti ja miten hän oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Päätöstä ei siten perusteltu HMenL 24 §:n 1 momentin mukaisella tavalla. Korkeakoulu oli kuvatulla tavalla toimiessaan menetellyt virheellisesti asian käsittelyssä ja vaarantanut siten X:n oikeusturvaa siinä määrin, virkasuhde oli voitu purkaa. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja virkasuhteen purkamista koskeva päätös kumottiin. X:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. KHO: Käsittely virkamieslautakunnassa on hallintomenettelyä. Hallintomenettelylain nojalla ei voida määrätä kustannusten korvaamista. Oikaisuvaatimuksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta ei ole myöskään erikseen säädetty. Virkamieslautakunnan esittämillä perusteilla X:ää ei kuultu lainmukaisesti ennen virkasuhteen purkamispäätöstä, purkamispäätöstä ei perusteltu riittävästi ja X:lle ei tiedotettu mahdollisuudesta luottamusmiehen kuulemiseen. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_33_§ Valtion_virkamiesL_34_§ Valtion_virkamiesL_51_§_2_mom Valtion_virkamiesL_66_§ Valtion_virkamiesA_43_§ HallintomenettelyL_15_§_1_mom HallintomenettelyL_17_§_1_mom HallintomenettelyL_17_§_2_mom HallintomenettelyL_24_§ Päätös
Asia 76/97: Virkasuhteen purkaminen
Korkeakoulu oli 18.8.1997 purkanut X:n määräaikaisen kurssijohtajan virkasuhteen. Perusteeksi oli ilmoitettu virkamiehen aseman ja tehtävien vastainen käytös ja virkavelvollisuuden törkeä rikkominen. Purkamisperusteet... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 21/98: Irtisanominen yksilöperusteella 913759200000
Taloustarkastaja X oli irtisanottu 4.3.1998 virkamieslain 25 §:n nojalla. Aiemmin hänet oli irtisanottu samoilla perusteilla 21.6.1995. Tästä irtisanomispäätöksestä X oli tehnyt oikaisuvaatimuksen, jonka virkamieslautakunta hylkäsi 1.12.1995 (asia 1133/95). Korkein hallinto-oikeus oli 31.12.1997 (päätös 3443) antanut X:n valituksesta päätöksen, jolla se kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja merenkulkupiirin X:n irtisanomisesta 21.6.1995 tekemän päätöksen, koska X:lle ei ollut annettu riittäviä mahdollisuuksia valmistautua kuulemistilaisuuteen ja puolustautumiseen ennen irtisanomista ja koska irtisanomispäätös ei ollut riittävän perusteltu hallintomenettelylain 24 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Irtisanomispäätöksellään 4.3.1998 merenkulkupiiri työantajana oli käynnistänyt irtisanominen uudelleen aikaisemmin ilmoitetuilla perusteilla. Niiden mukaan X oli laiminlyönyt varaston inventointityön 23.8.1994-21.6.1995 ja häirinnyt toistuvasti muiden työntekoa. X oli myös aiemmin saanut huomautuksia työantajaltaan. Merenkulkupiirillä oli ollut oikeus käynnistää X:n irtisanomismenettely uudelleen samoilla perusteilla korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä 31.12.1997 huolimatta, koska tuolla päätöksellä ei ollut ratkaistu kysymystä irtisanomisen perusteiden laillisuudesta. Lain vaatimuksen irtisanomisperusteisiin vetoamisesta kohtuullisessa ajassa on myös katsottava täyttyneen jo silloin, kun merenkulkupiiri oli vedonnut niihin aiemman päätöksensä yhteydessä. X:n muihin työntekijöihin kohdistuneesta häirinnästä ei ole saatu riittävää selvitystä, eikä irtisanomista siten ole voitu perustaa siihen. Sen sijaan virkamieslautakunnassa 24.11.1995 toimitetussa suullisessa käsittelyssä oli ilmennyt seikkoja, joiden perusteella X:n on katsottava osittain laiminlyöneen suorittaa hänelle määrätty inventointitehtävä. Siten X oli toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Virkamieslain 25 § 2 momentin mukaisen erityisen painavan syyn harkinnassa on otettu huomioon, että inventointityötä oli pidetty tärkeänä, minkä vuoksi X oli vapautettu kaikista muista tehtävistä. Myös X oli tiennyt tehtävän tärkeydestä. Näin ollen hänen on katsottava rikkoneen velvollisuuksiaan siinä määrin vakavalla tavalla, että työnantajalla oli ollut oikeus irtisanomiseen. Oikaisuvaatimus hylättiin. X:n vaatimus oikaisuvaatimusmenettelyn kustannusten korvaamisesta hylättiin lakiin perustumattomana. KHO:1999:3011: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14 Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom Päätös
Asia 21/98: Irtisanominen yksilöperusteella
Taloustarkastaja X oli irtisanottu 4.3.1998 virkamieslain 25 §:n nojalla. Aiemmin hänet oli irtisanottu samoilla perusteilla 21.6.1995. Tästä irtisanomispäätöksestä X oli tehnyt oikaisuvaatimuksen, jonka... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 24/98: Irtisanominen yksilöperusteella 913154400000
Vartiomies, ylikersantti X oli irtisanottu 23.3.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. Hänet oli 23.9.1997 tapahtuneesta rattijuopumuksesta tuomittu sakkorangaistukseen 12.11.1997. Hänet oli tuomittu myös päihtymyksestä palveluksessa 23.1.1997 10 päiväsakkoon, ja tämä rangaistus oli yhteinen 12.11.1997 hänelle saman teon osalta rattijuopumuksesta tuomitun sakon kanssa. X oli hakeutunut työnantajan aloitteesta 21.11.1997 alkaen hoitoon alkoholiongelmiensa johdosta. Ollessaan työhöntulomatkalla 21.2.1998 X oli ajanut autolla ojaan 2,4 promillen humalassa. X oli toiminut asevarikon vartiomiehenä. Kuljettamalla kahdesti autoa alkoholin vaikutuksen alaisena hän oli käyttäytynyt tavalla, joka oli vastoin hänen asemaansa puolustusvoimien virkamiehenä. Työnantaja-aloitteisesta hoitoon hakeutumisesta huolimatta X oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen. X:n virkatehtävän luonne huomioon ottaen työnantajalla oli ollut erityisen painava syy irtisanomiselle. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Ei muutosta Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 24/98: Irtisanominen yksilöperusteella
Vartiomies, ylikersantti X oli irtisanottu 23.3.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. Hänet oli 23.9.1997 tapahtuneesta rattijuopumuksesta tuomittu sakkorangaistukseen 12.11.1997. Hänet oli tuomittu... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 25/98: Irtisanominen yksilöperusteella 911944800000
Vahtimestari X oli irtisanottu 27.3.1998 virkamieslain 25 §:n perusteella. Hän oli 26.1.1998 esiintynyt virkapaikallaan siinä määrin päihtyneenä, ettei hän ollut voinut hoitaa virkatehtäviään ja hänet oli jouduttu poistamaan virkapaikaltaan. Hän oli myös aiemmin 5.9.1997 ollut virkapaikallaan päihtyneenä siten, että irtisanomista oli harkittu. Tuolloin virkasuhdetta ei ollut irtisanottu, mutta X:ää oli kehotettu käyttäytymään asemansa mukaisesti, ja hän oli luvannut etteivät tapahtumat toistu. X oli ohjattu työnantajan toimesta hoitoon joulukuussa 1997. Virkamieslautakunnan mukaan asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden nojalla X:n päihtymyksestä kertoneiden todistajien kertomuksia ei voitaisi pitää luotettavina. Kertomusten perusteella ei tosin ole voitu luotettavasti arvioida X:n päihtymyksen määrää, mutta muun selvityksen puuttuessa on voitu pitää riittävän luotettavana hänen esimiestensä arviota, jonka mukaan X oli ollut siinä määrin päihtyneenä, ettei hän ollut enää työkykyinen. X oli siten toiminut vastoin hänelle puolustusvoimien virkamiehenä kuuluvaa käyttäytymisvelvollisuutta. Harkittaessa irtisanomisen edellytyksen täyttymistä on ollut otettava huomioon X:n aiempi päihtyneenä esiintyminen ja tämän johdosta annettu kehotus käyttäytyä asemansa mukaisesti sekä työnantajan toimesta tapahtunut ohjaaminen hoitoon. X:n oli täytynyt ymmärtää, että hänen käyttäytymisensä vaaransi virkasuhteen jatkumisen. X:n tehtävänä oli ollut ensisijaisesti turvallisuudesta vastaaminen. Tämän vuoksi X:n on katsottava rikkoneen käyttäytymisvelvollisuuttaan siinä määrin, että se muodosti lain tarkoittaman erityisen painavan syyn irtisanomiselle. Oikaisuvaatimus hylättiin. X:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin lakiin perustumattomana. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 25/98: Irtisanominen yksilöperusteella
Vahtimestari X oli irtisanottu 27.3.1998 virkamieslain 25 §:n perusteella. Hän oli 26.1.1998 esiintynyt virkapaikallaan siinä määrin päihtyneenä, ettei hän ollut voinut hoitaa virkatehtäviään ja hänet... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 29/98: Virantoimituksesta pidättäminen 909525600000
Virantoimituksesta pidättäminen on väliaikainen turvaamistoimenpide, eikä sitä saa jatkaa pitempään kuin on tarvetta. X oli myöntänyt rattijuopumuksensa ja hänen veren alkoholipitoisuutensa oli mitattu ajon jälkeen. Tämän vuoksi tutkinnallista aihetta virantoimituksesta pidättämiseen ei enää ollut. X:n vapaa-aikana tapahtuneella rattijuopumuksella, joka sinänsä oli poliisimiehen asemalle sopimaton teko, ei ollut sellaisenaan merkitystä hänen virkatehtäviensä hoitoon. Asiakirjoista ei ole ilmennyt, millä tavalla poliisilaitos oli arvioinut rikosasian tutkimuksella olevan vaikutusta X:n edellytyksiin hoitaa tehtäviään. Virantoimituksesta pidättämiseen ei siten ollut laillista perustetta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva päätös kumottiin (äänestys 7-2). KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_1_kohta Päätös
Asia 29/98: Virantoimituksesta pidättäminen
Virantoimituksesta pidättäminen on väliaikainen turvaamistoimenpide, eikä sitä saa jatkaa pitempään kuin on tarvetta. X oli myöntänyt rattijuopumuksensa ja hänen veren alkoholipitoisuutensa oli mitattu... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 4/98: Virantoimituksesta pidättäminen 896821200000
Pääkirjanpitäjä X oli päätöksellä 18.12.1997 pidätetty virantoimituksesta 1.1.1998 lukien virkamieslain 40 §:n 2 momentin 2 kohdan ja virkamiesasetuksen 39 §:n 2 momentin nojalla. X oli määrätty 22.11.1996 virkamieslain 19 §:n mukaisiin tarkastuksiin ja tutkimuksiin. Tutkimukset olivat valmistuneet tammikuussa 1997, mutta X ei ollut suostunut siihen, että tutkimuksen tehnyt lääkäri olisi voinut toimittaa lausuntonsa työnantajavirastolle tai työterveyspalvelujen tarjoajalle. Virantoimituksesta pidättäminen on väliaikainen turvaamistoimenpide, eikä sitä saa jatkaa pitempään kuin on tarvetta. Työnantaja oli määrännyt X:n virkamieslain 19 §:n mukaisiin tutkimuksiin X:n tehtävien hoitamisen edellytysten selvittämiseksi. Työnantaja oli voinut X:n työskentelyssä ilmenneet ongelmat huomioon ottaen voinut määrätä hänet näihin tutkimuksiin. X:n olisi tullut suostua siihen, että hänen terveydentilaansa koskevat tiedot luovutettaisiin työnantajalle. Kun X oli kieltäytynyt antamasta työnantajalle sen pyynnöstä näitä tietoja, työnantajavirastolla oli ollut oikeus pidättää X virantoimituksesta. Virantoimituksesta pidättämisestä tulee luopua, kun X suostuu näiden tietojen luovuttamiseen. X:n oikaisuvaatimus hylättiin ja hänen vahingonkorvausvaatimuksensa jätettiin virkamieslautakunnan toimivaltaan kuulumattomina tutkimatta. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_19_§ Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_55_§_2_mom Päätös
Asia 4/98: Virantoimituksesta pidättäminen
Pääkirjanpitäjä X oli päätöksellä 18.12.1997 pidätetty virantoimituksesta 1.1.1998 lukien virkamieslain 40 §:n 2 momentin 2 kohdan ja virkamiesasetuksen 39 §:n 2 momentin nojalla. X oli määrätty 22.11.1996... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 51/97: Irtisanominen yksilöperusteella 894402000000
Nuorempi konstaapeli X oli irtisanottu 3.6.1997, koska hänen toimintansa poliisimiehenä oli ollut kokonaisuutena siinä määrin sopimatonta ja moitittavaa, että erityisen painavat syyt irtisanomiseen olivat olleet olemassa. X:n oli rikosilmoituksen mukaan epäilty syyllistyneen 12.5.1997 ainakin ryöstöön, johon oli liittynyt väkivaltainen ajoneuvon anastus, ja törkeään liikenteen vaarantamiseen, mikä sisälsi tahallisen törmäämisen toiseen ajoneuvoon pakkopysäyttämisen tarkoituksella. X oli tuomittu käräjäoikeudessa 17.3.1998 kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja määrätty ajokieltoon täyttä ymmärrystä vailla tehdyistä luvattomasta käytöstä 9. - 12.5.1997, varkaudesta 8. - 12.5.1997 sekä 12.5.1997 tapahtuneista törkeästä liikenteen vaarantamisesta, pahoinpitelystä, pakottamisesta ja luvattomasta käytöstä. Irtisanominen oli tapahtunut rikosilmoituksen perusteella. Irtisanominen ei edellytä, että sen perusteena olevista rikoksista olisi tätä ennen tuomittu ja tuomio olisi lainvoimainen. Irtisanomiselle ei siten ollut estettä. Käräjäoikeuden tuomio ei ollut vielä lainvoimainen, mutta X oli pääosin myöntänyt kyseiset tapahtumat. Näin ollen irtisanomisen voitiin katsoa perustuneen oikeisiin tosiseikkoihin. Kuvatulla tavalla käyttäytyessään X oli toiminut vastoin poliisimiehen käyttäytymisvelvollisuutta ja hän oli siten rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Vaikka X oli ollut täyttä ymmärrystä vailla, ei ole kuitenkaan käynyt ilmi seikkoja, joiden perusteella X:n käyttäytymiseltä olisi voitu katsoa puuttuneen virkamiesoikeudellinen moitittavuus ja häntä ei voitaisi pitää teoistaan vastuunalaisena. Erityisen painava syy irtisanomiselle oli siten ollut olemassa. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: X oli myöntänyt syyllistyneensä pahoinpitelyyn ja liikenteen vaarantamiseen. Käyttäytyessään näin X oli toiminut vastoin hänelle poliisimiehenä kuuluvaa käyttäytymisvelvollisuutta ja oli siten rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Poliisiasetus_13_§_2_mom Päätös
Asia 51/97: Irtisanominen yksilöperusteella
Nuorempi konstaapeli X oli irtisanottu 3.6.1997, koska hänen toimintansa poliisimiehenä oli ollut kokonaisuutena siinä määrin sopimatonta ja moitittavaa, että erityisen painavat syyt irtisanomiseen olivat... - Korvausvaatimus Asia 5/98: Korvausvaatimus 904683600000
Filosofian kandidaatti X oli nimitetty kolmeen määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.1995 - 31.7.1997 välisenä aikana. X oli toiminut näissä virkasuhteissa yliopiston kielikeskuksen suomen kielen päätoimisena tuntiopettajana. Ennen virkamieslain voimaantuloa hän oli hoitanut tehtävää 1.8.1991 lukien. Perusteena sille, ettei X:n määräaikaista virkasuhdetta jatkettu, oli ollut suomen kielen lehtorin viran perustaminen hoitamaan vastaavia tehtäviä 1.8.1997 lukien, ja virkaan oli valittu toinen henkilö. Suomen kielen päätoimisen tuntiopettajan työn luonne ei ollut edellyttänyt X:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Kysymys ei ollut sijaisuudesta tai avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon tilapäisestä järjestämisestä tai harjoittelusta. Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämiseen ei siten ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentissa nimienomaisesti säädettyä perustetta. X:llä on näin ollen ollut oikeus palkkaa vastaavaan korvaukseen, jonka suuruutta arvioitaessa on otettu huomioon muun muassa hänen ikänsä ja palvelussuhteensa kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä (HE 291/93 vp). Yliopisto määrättiin maksamaan X:lle yhdeksän kuukauden palkkaa vastaava korvaus ja X:n vaatimus hylättiin enemmälti. Hän oli vaatinut kuudentoista kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. (Äänestys 6-3.) KHO: Ei muutosta (äänestys 4-1). Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 5/98: Korvausvaatimus
Filosofian kandidaatti X oli nimitetty kolmeen määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.1995 - 31.7.1997 välisenä aikana. X oli toiminut näissä virkasuhteissa yliopiston kielikeskuksen suomen kielen päätoimisena... - Kirjallinen varoitus Asia 42/98: Kirjallinen varoitus 945208800000
Lyhennelmä Vanhempi rikoskonstaapeli X oli saanut 27.5.1998 kirjallisen varoituksen, koska hän oli jättänyt noudattamatta käskyn esittää paikallislehden poliisikirjoituksille tarkoitetulle palstalle julkaistavaksi aiotut kirjoitukset ennakkoon poliisipiirin päällikölle tai muulle päällystölle. Lisäksi joidenkin kirjoitusten sisällön perusteella oli ollut ilmeistä, ettei X ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. X oli todennut, ettei hän halunnut noudattaa määräyksiä vedoten siihen, että ne rikkoivat perustuslaissa turvattua sananvapautta ja siihen, ettei lehden palsta ole poliisin virallinen tiedotuskanava. Lisäksi käskyn noudattaminen oli ollut käytännössä mahdotonta aikataulullisista syistä johtuen. Oikaisuvaatimuksessaan X on myös esittänyt, että kirjallisen varoituksen antanut poliisipäällikkö Y oli esteellinen, eikä tämä myöskään ollut voinut siirtää varoituksen antamista itseään alemmalle virkatasolle, apulaispoliisipäällikkö Z:lle. Poliisiylijohtajan Poliisi-lehdessä antaman käskyn mukaan asiat pitää puhua oman organisaation sisällä selviksi. Tästä huolimatta Y oli kirjoituksellaan Ilta-Sanomissa 17.3.1998 hyökännyt X:ää vastaan, jolloin Y oli X:n mielestä jättänyt poliisiylijohtajan käskyn noudattamatta. Poliisipäällikkö ei ollut tullut X:n mainitsemasta syystä esteelliseksi, ja apulaispoliisipäällikkö oli asemansa puolesta ollut toimivaltainen ratkaisemaan asian. Suomen Hallitusmuodon 10§:n mukainen sananvapaus koskee myös virkamiehiä. Määräykset ennakkotarkastuksesta estävät käytännössä virkamiehen mielipiteen ilmaisun paikallislehden poliisipalstalla ja ovat siten perustuslain vastaisia. X:llä oli siis oikeus kieltäytyä noudattamasta määräyksiä. Vaikka X sai aiheet paikallislehtikirjoituksiinsa poliisina toimiessaan, palstalle kirjoittaminen ei kuitenkaan kuulunut hänen virkatehtäviinsä. X ei siten palstalle kirjoittaessaan esiintynyt poliisipiirin edustajana vaan yksityishenkilönä. Kirjoituksissa voitiin sallia normaalia asiatyyliä suurempi mielipidevapaus. Näin ollen kirjallisen varoituksen antamisen edellytykset eivät täyttyneet. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja kirjallista varoitusta koskeva päätös kumottiin (äänestys tasan 4-4, joten ratkaisuksi tuli lievempi kanta asiassa). KHO:2001:1727 Kyseisellä pakinapalstalla, jonka tunnuksena ollut kuva eräiltä osin muistutti poliisin käyttämää tunnusta, ei julkaistu poliisin viralliseksi katsottavia kannanottoja. X:n olisi kuitenkin tullut ymmärtää, että lehden lukijalle oli perustellusti voinut syntyä mielikuva siitä, että pakinat kuvasivat poliisin piirissä yleisesti vallitsevia käsityksiä ja kysymys näin olisi ollut myös poliisin viralliseksi tarkoitetusta tiedotustoiminnasta varsinkin, kun kyseistä palstaa oli julkaistu usean vuoden ajan. Samoin X:n olisi tullut käsittää, ettei hänen kirjoitustaan voitu pitää tavanomaisena yksityishenkilön mielipidekirjoituksena. X ei ollut käyttäytynyt virka-asemansa ja -tehtäviensä edellyttämällä tavalla ja oli siten toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. Virkamieslautakunnan päätös kumottiin ja oikaisuvaatimus otettiin ratkaistavaksi. Oikaisuvaatimus hylättiin. Suomen_Hallitusmuoto_10_§ Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 42/98: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Vanhempi rikoskonstaapeli X oli saanut 27.5.1998 kirjallisen varoituksen, koska hän oli jättänyt noudattamatta käskyn esittää paikallislehden poliisikirjoituksille tarkoitetulle palstalle julkaistavaksi... - Virantoimituksesta pidättäminen , Virkasuhteen purkaminen Asia 56/98: Virkasuhteen purkaminen 934923600000
X oli nimitetty 5.2.1998 lukien kuuden kuukauden koeajalla viestityssihteerin virkaan. Hänen virkasuhteensa oli koeajan kuluessa purettu 2.7.1998 lukien, koska hän ei ollut asianmukaisesti suoriutunut työtehtävistään. Hänet oli myös pidätetty virantoimituksesta viimeksi mainitusta ajankohdasta lukien. Kuulemistilaisuudessa 12.6.1998 oli käsitelty X:n mahdollista virkasuhteen purkamista koeaikana ja virantoimituksesta pidättämistä. X oli saanut kutsun tähän tilaisuuteen tiedokseen 8.6.1998. Siinä oli mainittu, että häntä kuultaisiin ja hänelle varattiin tilaisuus selvityksen antamiseen koskien virkamieslain 10 §:n mukaan mahdollista virkasuhteen purkamista koeaikana ja virkamieslain 40 §:n mukaan mahdollista virantoimituksesta pidättämistä, koska saadun selvityksen mukaan X ei ollut asianmukaisesti suoriutunut virkatehtävistään. Kutsussa oli myös mainittu mahdollisuudesta ottaa tilaisuuteen todistaja tai avustaja sekä pyytää pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemista. X on muun muassa kiistänyt saaneensa kirjallisia selvityksiä, joihin hänen virkasuhteensa purkaminen ja virantoimituksesta pidättämisensä olivat perustuneet ennen kuin vasta päätösten tiedoksiannon yhteydessä 1.7.1998. Ennen kuin virkasuhde puretaan virkamiehelle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa, ja tämä velvollisuus koskee myös virkasuhteen purkamista koeaikana. Kuultaessa asianosaiselle on varattava tilaisuus antaa selvityksensä muiden tekemistä vaatimuksista ja asiassa olevista sellaisista selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun. X:lle oli annettu riittävä tilaisuus esittää käsityksensä virkasuhteen purkamiseen johtaneista syistä. Virkasuhteen purkaminen ei saa tapahtua 11 §:ssä tarkoitetulla tai muuten epäasiallisella perusteella. X:n virkasuhde oli purettu koeajan kuluessa, koska hän ei ollut asianmukaisesti suoriutunut virkatehtävistään. Asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaista, että X:n virkasuhteen purkaminen olisi tapahtunut epäasiallisilla perusteilla. Koska virkasuhde oli purettu, X oli tullut virkamieslain 40 §:n 1 momentin nojalla pidättää heti virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hylättiin sekä virkasuhteen purkamista koeaikana että virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen osalta. X:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_10_§_1_mom Valtion_virkamiesL_40_§_1_mom Valtion_virkamiesL_51_§_1_mom Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintomenettelyL_15_§_1_mom Päätös
Asia 56/98: Virkasuhteen purkaminen
X oli nimitetty 5.2.1998 lukien kuuden kuukauden koeajalla viestityssihteerin virkaan. Hänen virkasuhteensa oli koeajan kuluessa purettu 2.7.1998 lukien, koska hän ei ollut asianmukaisesti suoriutunut... - Irtisanominen kollektiiviperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 84/98: Irtisanominen kollektiiviperusteella 924037200000
Lyhennelmä Tuotantosihteeri X oli irtisanottu 21.10.1998 virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla, koska virkaan liittyneet tehtävät olivat loppuneet. Materiaalituotantopalvelut-yksikkö, johon X oli sijoitettuna, oli päätetty yhdistää uudelleenjärjestelyn yhteydessä myyntipalvelut-yksikköön, johon keskitettiin kaikki toimitustyö. X:lle oli tarjottu toisessa yksikössä tehtävää, mutta hän oli kieltäytynyt siitä. Muitakaan sellaisia tehtäviä, johon X olisi kohtuudella voitu uudelleensijoittaa tai -kouluttaa, ei ollut löytynyt eri yksiköistä tätä tiedusteltaessa. Ennen irtisanomista materiaalituotantopalvelut-yksikköön oli otettu toimistosihteeri, jonka tehtävänä oli avustaa toimistotehtävissä, asiakaspalvelu sekä muita yleisiä toimistotehtäviä. Samoin ennen irtisanomista oli otettu materiaalituotantopalvelut-yksikköön määräaikainen projektisihteeri, ruotsinkielisen koulutuksen linjalle toimistosihteerin äitiyslomasijainen sekä arviointihankkeisiin liittyvä tutkimusapulainen. X on vaatinut päätöksen kumoamista sekä päätöstä, ettei häntä pidätettäisi virantoimituksesta, mikäli irtisanomispäätös ei olisi vielä lainvoimainen irtisanomisajan päättyessä. X:n työtehtävät olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet osittain automatisoinnin ja osittain tehtävien muualle siirron vuoksi. X oli kieltäytynyt hänelle tarjotuista toisista tehtävistä. Koska kyse oli ollut siirrosta saman viraston sisällä, työnantaja oli tiedusteltuaan X:n halukkuutta siirtoon toiminut yhteistoimintalain mukaisesti. Ennen X:n irtisanomista otetun toimistosihteerin tehtävään oli siirretty uudelleenjärjestelyn yhteydessä vaille tehtäviä jäänyt hallintopalvelut-yksikön toimistosihteeri, joten kyse ei ollut virkamieslain 27 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta henkilöstä. Ottaen huomioon X:n koulutus ja hänen virkaansa liittyneet tehtävät, muissakaan mainituissa irtisanomista ennen tapahtuneissa työhönotoissa ei ollut kyse laissa tarkoitetuista samankaltaisista tehtävistä. Ennen irtisanomista tai irtisanomisaikana työnantaja ei ollut täyttänyt virkoja tai tehtäviä, joihin X olisi kohtuudella voitu sijoittaa ammattitaitoonsa tai kykyynsä nähden. X:n kieltäydyttyä toimistosihteerin tehtävistä tarjottavana ei ollut tehtäviä, joihin X olisi kohtuudella ollut koulutettavissa. X oli siten voitu irtisanoa. Virkamieslain 40 §:n mukaan virkamies on pidätettävä virantoimituksesta, jos irtisanomispäätös ei ole saanut lainvoimaa irtisanomisajan kuluttua loppuun, ellei virkamieslautakunta erityisestä syystä toisin määrää. Asiassa ei ole esitetty tällaista erityistä syytä. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 7-2). KHO:1999:4061 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom Valtion_virkamiesL_27_§_2_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Valtion_virkamiesL_40_§ Päätös
Asia 84/98: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Tuotantosihteeri X oli irtisanottu 21.10.1998 virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla, koska virkaan liittyneet tehtävät olivat loppuneet. Materiaalituotantopalvelut-yksikkö, johon... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 55/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 917388000000
Rikosylikonstaapeli X oli irtisanottu 16.7.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin perusteella ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin nojalla. X oli ollut 31.1.1998 työssä alkoholin vaikutuksen alaisena, ja ennen työvuoron päättymistä puhalluskoe oli osoittanut 1.9 promillen humalatilaa. X oli 1.2.1998 kuljettanut henkilöautoa yleisessä liikenteessä päihtyneenä siten, että hänen verenalkoholipitoisuutensa oli ollut ajon jälkeen 1.71 promillea. Hänet oli tuomittu 14.5.1998 tästä törkeästä rattijuopumuksesta, joka oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta, ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 25 päiväsakkoon sekä määrätty ajokieltoon. Irtisanomisperusteen olemassaoloa harkittaessa on otettu huomioon poliisitehtävissä toimiviin virkamiehiin kohdistuvat erityiset vaatimukset (HE 291/1993 vp). X oli esiintymällä virantoimituksessa päihtyneenä ja syyllistymällä rattijuopumukseen käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa rikosylikonstaapelina. Lisäksi poliisin arvo oli voinut kärsiä siitä. Irtisanomiseen oli siten ollut laissa edellytetty erityisen painava syy. X oli myös voitu pidättää välittömästi virantoimituksesta, koska hänen menettelynsä oli osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa irtisanomisen jälkeen. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: X:n tehtävänä kihlakunnan poliisilaitoksen palvelutoimistossa oli ollut esimiestehtävät rikosylikonstaapelina ja ryhmänjohtajana. Tähän nähden hän oli kuljettamalla autoa alkoholin vaikutuksen alaisena käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa. Näin ollen irtisanomiseen oli ollut painava syy. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta PoliisiA_13_§_2_mom Päätös
Asia 55/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Rikosylikonstaapeli X oli irtisanottu 16.7.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin perusteella ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin nojalla. X oli ollut 31.1.1998 työssä alkoholin... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asiat 32/98 ja 73/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 916178400000
Rikoskomisario X:n oli epäilty syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen 1.5.1998, ja hänet oli pidätetty virantoimituksesta 8.5.1998 rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla. X oli tuomittu 28.8.1998 törkeästä rattijuopumuksesta 25 päivän ehdolliseen vankeuteen ja 30 päiväsakon oheissakkoon sekä ajokieltoon. Ajon aikana 1.5.1998 hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut 1.31 promillea ja teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta. X oli irtisanottu 4.9.1998 ja samalla pidätetty virantoimituksesta edelleen virkamieslain 25 §:n 2 momentin ja 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Irtisanomispäätöksessä oli viitattu kyseiseen tekoon ja todettu lisäksi, että X oli tekohetkellä esimiesasemassa ja että hän oli epäilyksettä tiennyt menettelevänsä virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Oikaisuvaatimukset virantoimituksesta pidättämisen 8.5.1998 ja irtisanomisen sekä virantoimituksesta pidättämisen 4.9.1998 johdosta on käsitelty virkamieslautakunnassa yhdessä niiden yhteenkuuluvuuden vuoksi. Rattijuopumusta koskevalla rikostutkinnalla on katsottava olleen vaikutusta X:n edellytyksiin hoitaa työtehtäviään, joten hänet oli laillisesti voitu pidättää virantoimituksesta rikostutkimuksen ajaksi. Irtisanomisperusteen olemassaoloa harkittaessa on otettu huomioon poliisitehtävissä toimiviin kohdistuvat erityiset vaatimukset (HE 291/1993 vp). X:n käyttäytyminen ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa rikoskomisariona, ja lisäksi poliisin arvo oli voinut kärsiä siitä. Syyllistyminen törkeään rattijuopumukseen oli siten muodostanut erityisen painavan syyn X:n irtisanomiselle. X oli voitu samalla myös pidättää virantoimituksesta, koska hänen menettelynsä oli osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu irtisanomisen jälkeen jatkaa. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 8-1). KHO: X:n tehtävänä poliisilaitoksessa rikospoliisin toimintayksikössä oli ollut tutkinnanjohtajan tehtävät talousrikostoiminnassa ja päivystävän komisarion tehtävät. Tähän nähden hän oli kuljettamalla autoa alkoholin vaikutuksen alaisena käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta PoliisiA_13_§_2_mom Päätös
Asiat 32/98 ja 73/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Rikoskomisario X:n oli epäilty syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen 1.5.1998, ja hänet oli pidätetty virantoimituksesta 8.5.1998 rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi virkamieslain... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 50/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 916178400000
Ylikonstaapeli X:n oli epäilty syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen 31.3.1998, ja hänet oli pidätetty virantoimituksesta 20.4.1998 rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla. X oli tuomittu 17.6.1998 törkeästä rattijuopumuksesta 80 päiväsakkoon ja ehdolliseen ajokieltoon. Yleisessä liikenteessä ajon aikana 31.3.1998 hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut 1.22 promillea. X oli irtisanottu 22.6.1998 ja samalla pidätetty virantoimituksesta edelleen virkamieslain 25 §:n 2 momentin ja 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Irtisanomispäätöksessä oli viitattu teon lisäksi siihen, että X oli tekohetkellä poliisilaitoksessa hälytyspäivystäjänä ja että tässä tehtävässä hänen vastuullaan oli ollut päättää poliisille kuuluvan tehtävän suorittamisesta ja muista siihen liittyvistä toimenpiteistä. Rattijuopumusta koskevalla rikostutkinnalla on katsottava olleen vaikutusta X:n edellytyksiin hoitaa työtehtäviään, joten hänet oli laillisesti voitu pidättää virantoimituksesta rikostutkimuksen ajaksi. Irtisanomisperusteen olemassaoloa harkittaessa on otettu huomioon poliisitehtävissä toimiviin kohdistuvat erityiset vaatimukset (HE 291/1993 vp). X:n käyttäytyminen ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa rikoskomisariona, ja lisäksi poliisin arvo oli voinut kärsiä siitä. Syyllistyminen törkeään rattijuopumukseen oli siten muodostanut erityisen painavan syyn X:n irtisanomiselle. X oli voitu samalla myös pidättää virantoimituksesta, koska hänen menettelynsä oli osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu irtisanomisen jälkeen jatkaa. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 5-4). KHO:1999:2947: X:n tehtävänä poliisilaitoksessa oli ollut hälytyspäivystäjän tehtävät. Tähän nähden hän oli kuljettamalla autoa alkoholin vaikutuksen alaisena käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi (äänestys 3-2). Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta PoliisiA_13_§_2_mom Päätös
Asia 50/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Ylikonstaapeli X:n oli epäilty syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen 31.3.1998, ja hänet oli pidätetty virantoimituksesta 20.4.1998 rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi virkamieslain... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 47/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 919202400000
Hammashoitaja X oli irtisanottu 15.6.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin nojalla. X oli aamulla 9.2.1998 pyytänyt tuon päivän lomarahavapaaksi, mutta oli kuitenkin tullut käymään työpaikalla myöhemmin aamupäivällä ja kertonut ottaneensa lääkkeitä ja alkoholia edellispäivästä lähtien. Seuraavana aamuna hän ei ollut tullut töihin, vaan oli ilmoittanut menevänsä lääkäriin. Samana päivänä työnantaja oli toimittanut hänet katkaisuhoitoon, ja uudelleen hänet oli sinne toimitettu 13.3.1998. Aiemmin X oli esiintynyt työpaikalla päihtyneenä ainakin 27.5., 17.6. ja 14.11.1997, ja viimeksi mainitun tapauksen johdosta hän oli saanut kirjallisen varoituksen. X oli myös ohjattu hoitoon 9.9.1997. X:n oli saamansa varoituksen perusteella täytynyt ymmärtää, että hänen käyttäytymisensä oli hänen virkavelvollisuuksiensa vastaista. Varoituksesta ja päihdehoidosta huolimatta hän oli kuitenkin jatkanut päihteiden käyttöä, minkä seurauksena hänet oli toimitettu katkaisuhoitoon. Päihteiden käytön johdosta hänellä ei ole voitu katsoa olleen edellytyksiä jatkaa hammashoitajana, eikä kysymys ole ollut sellaisesta sairaudesta, jonka perusteella hänen toiminnaltaan olisi voitu katsoa puuttuvan moitittavuus. Irtisanomiseen oli siten ollut erityisen painava syy. X oli myös voitu pidättää virantoimituksesta, koska hän oli osoittautunut tehtäväänsä siinä määrin soveltumattomaksi, ettei virantoimitusta voitu jatkaa irtisanomisen jälkeen. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 47/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Hammashoitaja X oli irtisanottu 15.6.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin nojalla. X oli aamulla 9.2.1998 pyytänyt tuon päivän lomarahavapaaksi,... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asiat 30/98 ja 33/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 922827600000
Toimistonjohtaja X oli irtisanottu 24.4.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja pidätetty virantoimituksesta 8.5.1998 virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Irtisanomiseen oli päädytty, koska vakavat yhteistyövaikeudet ja luottamuspula X:n ja työvoimatoimiston yhteistyötahojen välillä olivat tehneet mahdottomaksi X:n toimimisen työvoimatoimiston johtajana. Yhteistyövaikeudet olivat jatkuneet pitkään ja johtaneet kunnan kirjalliseen vetoomukseen työvoimatoimiston palvelukyvyn parantamiseksi 28.4.1997. Tilanteen vakavuus oli myös todettu kunnan muistiossa 29.1.1998, mutta tilanne ei ollut tämän jälkeenkään korjaantunut. Näiden ongelmien lisäksi työvoimatoimiston johtamisessa ja ilmapiirissä oli ilmennyt vakavia sisäisiä ongelmia, joita oli käsitelty useissa yhteyksissä. X:lle oli järjestetty tilanteen laukaisemiseksi mahdollisuus tulla henkilökiertoon 1.12.1997 alkaen, mutta hän oli kuitenkin itse halunnut keskeyttää sen 16.1.1998. Hän oli myös kieltäytynyt mahdollisuudesta siirtyä piiritarkastajaksi 30.1.1998. Irtisanomisperusteiden johdosta X:ää kuultaessa 19.2.1998 häneltä oli vielä tiedusteltu halukkuutta siirtyä työskentelemään työvoimaosastolle, ja häneltä oli edelleen 26.2.1998 pyydetty omaa ehdotusta irtisanomisen vaihtoehdoksi. Tällaista ehdotusta hän ei ollut tehnyt. Kunnan ja yritysjärjestöjen tyytymättömyys X:n johtamistapaan oli merkittävällä tavalla heikentänyt X:n edellytyksiä toimia työvoimatoimiston johtajana. Harkittaessa virkamieslain 25 § 2 momentin erityisen painavan syyn täyttymistä on tullut ottaa huomioon, ettei X:n ollut osoitettu laiminlyöneen virkatehtäviään tai muutoin rikkoneen virkavelvollisuuksiaan tai menetelleen lainvastaisesti. Työvoimatoimiston sisäisiä johtamisongelmia ei ollut riittävästi selvitetty, eikä niitä ollut saatettu X:n tietoon asianmukaisesti. Irtisanomista ei siten ole voitu perustaa työvoimatoimiston sisäisiin ongelmiin johtamisessa. Henkilökierron keskeyttämisellä ei ole ollut asiassa merkitystä, koska X ei siihen suostuessaan ollut sitoutunut olemaan palaamatta työvoimatoimiston johtajaksi. Työnantajalla ei ollut laillista perustetta vaatia X:ää irtisanoutumaan sillä perusteella, että hänet olisi nimitetty piiritarkastajaksi. Irtisanomista ei siten ole voitu perustaa X:n kieltäytymiseen ottaa vastaan tarjottu piiritarkastajan virka. X oli tiennyt kunnan ja yrittäjäjärjestöjen tyytymättömyydestä toimintaansa, mutta ei tiennyt työnantajansa kantaa asiaan. Asiassa on jäänyt selvittämättä, missä määrin tyytymättömyys oli johtunut työvoimatoimiston moitittavasta ja virheellisestä toiminnasta, eikä X:lle ollut annettu ohjeita tai työnjohtomääräyksiä siitä, miten työvoimatoimiston toimintaa tulisi muuttaa. Yhteistyövaikeuksia ei siten ole voitu pitää pelkästään X:stä johtuvina. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevat päätökset kumottiin; X:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin lakiin perustumattomana. (Äänestys 7-2). KHO:2000:1969: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asiat 30/98 ja 33/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Toimistonjohtaja X oli irtisanottu 24.4.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja pidätetty virantoimituksesta 8.5.1998 virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Irtisanomiseen oli päädytty,... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 85/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 937342800000
Laitoksen esimiehenä toiminut professori X oli irtisanottu 21.10.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Hän oli saanut 19.5.1992 ja 10.3.1997 kirjallisen huomautuksen poissaoloista. Jälkimmäisessä huomautuksessa oli todettu myös, että X oli toistuvasti esiintynyt työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena, mikä oli ollut omiaan horjuttamaan luottamusta häneen ja hänen toimintaansa virkamiehenä. Aiemmin yliopisto oli tehnyt X:n kanssa vuonna 1988 hoitoonohjaussopimuksen, jonka X oli lopettanut 2.11.1988. X:lle oli annettu kirjallinen varoitus 18.3.1998 muun muassa esiintymisestä virantoimituksessa toistuvasti alkoholin vaikutuksen alaisena. Hänen oli myös epäilty olleen työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena 7.-8.5.1998. X oli lisäksi ollut poissa virantoimituksesta 4.-6.5.1998, mistä johtuen vastaanottoaika ja sovittu tapaaminen oli jouduttu perumaan. Samoin hän oli ollut poissa työpaikalta siitä etukäteen ilmoittamatta 21.-25.9.1998 sillä seurauksella, että vastaanotto ja proseminaarin istunto oli peruutettu. Edelleen hän oli ollut poissa työpaikalta siitä ennalta ilmoittamatta 13.-16.10.1998, jolloin hänellä olisi ollut vastaanoton lisäksi esseeseminaari ja proseminaari. X ei ollut toimittanut lääkärin tai sairaanhoitajan todistusta, vaikka hänen tiedossaan oli ollut se, miten poissaoloista tuli ilmoittaa. X oli jatkuvasti toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti muun muassa esiintymällä toistuvasti alkoholin vaikutuksen alaisena virkapaikalla. Riittävää selvyyttä ei ole kuitenkaan saatu siitä, missä määrin alkoholinkäyttö oli vaikuttanut hänen virkatehtäviensä suorittamiseen. Hoitoonohjaus on irtisanomiseen nähden ensisijainen vaihtoehto, eikä yliopisto ole näyttänyt, että X:n kanssa olisi neuvoteltu hoitoonohjauksesta vuoden 1988 jälkeen. Vuoden 1988 sopimuksella ei ole nyt käsiteltävässä asiassa ollut oikeudellista merkitystä. Virkamieslautakunta on katsonut, ettei X:n alkoholinkäyttöä ole voitu pitää irtisanomiseen oikeuttavana erityisen painavana syynä. Poissaolojen osalta virkamieslautakunta on lausunut, että olemalla toistuvasti luvattomasti poissa virantoimituksesta ja laiminlyömällä poissaoloista ilmoittamisen X oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Irtisanomisen edellytystä harkittaessa on tullut ottaa huomioon X:n asema ja se, että hänen oli täytynyt ymmärtää, ettei työnantaja hyväksynyt hänen menettelyään. Toisaalta on tullut ottaa huomioon, että apulaisprofessorien ja professorien työaikaa tarkastellaan vuotuisena kokonaistyöaikana, ja lisäksi heidän tulee huolehtia myös muista tehtävistään. X:n poissaolot olivat myös olleet suhteellisen lyhytaikaisia, eikä selvitystä ole esitetty niiden mahdollisesta haitasta tai menetyksistä työantajalle. Virkamieslautakunnan mukaan poissaoloja ei ole pidettävä siinä määrin vakavana virkavelvollisuuden rikkomisena, että ne olisivat yksinään muodostaneet perusteen X:n irtisanomiselle. Myös X:n käyttäytymistä kokonaisuutena arvioiden virkamieslautakunta on todennut, ettei irtisanomiselle ollut erityisen painavaa syytä. Huomioon on tässä otettu lisäksi X:n menestyksellinen työura ja ansioituminen tutkijana. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (äänestys 5-4). KHO:2000:2542 Ottaen huomioon muun ohella X:n vastuullinen asema laitoksen opettajana ja esimiehenä hänen irtisanomiseensa oli ollut erityisen painava syy ja hänet oli voitu pidättää välittömästi virantoimituksesta. Virkamieslautakunnan päätös kumottiin ja oikaisuvaatimus hylättiin. Päätös irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä jäi siten pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 85/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Laitoksen esimiehenä toiminut professori X oli irtisanottu 21.10.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Hän oli saanut... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 76/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 939157200000
Poliisipäällikkö X oli irtisanottu 22.9.1998 virkamieslain 25 §:n nojalla ja samalla pidätetty välittömästi virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Poliisilaitoksen työilmapiiriä oli käsitelty 15.10.1993 ja 24.11.1993, koska työyhteisössä oli ilmennyt jännitteitä ja tyytymättömyyttä poliisilaitoksen johtamiseen. Paikallinen poliisiyhdistys oli 26.1.1998 kirjeitse pyytänyt lääninhallitusta ryhtymään toimenpiteisiin X:n johtamistyylin ja -toimintojen sekä sopimattoman käytöksen selvittämiseksi. Lääninhallituksen nimeämä selvittäjä oli todennut raportissaan 4.6.1998, että poliisilaitoksen nykyisellä johdolla ei ollut sosiaalisia ja johtamistaidollisia edellytyksiä jatkaa tehtävässään. X on irtisanomisperusteiden kiistämisen ohella esittänyt oikaisuvaatimuksessaan, että hänen kuulemisensa oli suoritettu puutteellisesti eikä irtisanomista tehty kohtuullisen ajan kuluessa. X:lle annetusta kuulemiskirjeestä oli ilmennyt, että kyse oli irtisanomisen johdosta tapahtuvasta kuulemisesta, ja kirjeessä oli myös mainittu mahdollisen irtisanomisen perusteet. Kuuleminen oli tapahtunut virkamieslain 66 §:n 2 momentin mukaisesti. X oli irtisanottu 22.9.1998, ja irtisanomisen perusteena ollut työilmapiiriraportti oli päivätty 4.6.1998. X oli siten irtisanottu kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut lääninhallituksen tietoon. Virkamieslautakunta on katsonut, että menettelytapa, jolla poliisilaitoksen henkilöstöstä noin puolet oli valikoitunut haastateltaviksi selvittäjän tehdessä raporttiaan, oli saattanut vaikuttaa haastattelun lopputulokseen. Tämän johdosta X:n irtisanomista ei ole voitu perustaa selvittäjän raporttiin. Virkamieslautakunnan suullisessa käsittelyssä kuultujen kuuden poliisilaitoksen henkilökuntaan kuuluvan todistajan kertomusten mukaan X:n henkilöstöjohtaminen ja käyttäytyminen oli ollut moitittavaa. Toisaalta neljä todistajaa kertoi, ettei näin ollut. Kaiken asiassa saadun selvityksen perusteella on ollut pääteltävissä, että ilmapiiri poliisilaitoksella oli ollut tulehtunut, mutta asiassa ei ole näytetty, että syy tähän olisi ollut pelkästään X:stä johtuva. Samoin on kiistatta tullut ilmi, että X oli poliisipäällikkönä saanut aikaan parannuksia, eikä ole väitettykään, että yleisön luottamus poliisilaitokseen olisi heikentynyt X:n johdossa. Irtisanomiseen ja virantoimituksesta pidättämiseen ei siten ollut lainmukaista perustetta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevat päätökset kumottiin. KHO:2000:2026: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_25_§ Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 76/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Poliisipäällikkö X oli irtisanottu 22.9.1998 virkamieslain 25 §:n nojalla ja samalla pidätetty välittömästi virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Poliisilaitoksen työilmapiiriä oli... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asiat 19/98 ja 51/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 937342800000
Yli-insinööri X oli irtisanottu 23.3.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla välittömästi 7.4.1998 asti. Hänet oli myös määrätty pitämään vuosilomansa 8.4.-23.5.1998, ja 3.6.1998 hänet oli edelleen pidätetty välittömästi virantoimituksesta, koska irtisanomispäätös ei ollut irtisanomisajan kuluttua loppuun vielä saanut lainvoimaa. Irtisanomisen syynä oli muun muassa ollut X:n virkamiehelle sopimattomaksi osoittautunut käyttäytyminen sekä viraston sisällä että asiakkaita kohtaan esimerkiksi erilaisissa kokouksissa, koulutustilaisuuksissa ja vierailuilla. Hänellä oli ollut yleistä kyvyttömyyttä sopeutua yhteisiin pelisääntöihin, ja hän oli jatkuvasti laiminlyönyt ohjeiden noudattamisen. Hän oli toiminut käytännössä toisin kuin ohjauksessa ja työnjohtomääräyksissä oli edellytetty. X on muun muassa esittänyt, ettei häntä kuultu asiassa eikä hänelle myöskään ilmoitettu mahdollisuudesta pyytää pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemista. X:lle oli 6.11.1997 kirjeellä ilmoitettu irtisanomisaikeista 1.2.1998 lukien ja samalla varattu tilaisuus tulla kuulluksi sekä ilmoitettu mahdollisuudesta pyytää pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemista. X oli ollut sairausvapaan 7.11.1997-28.2.1998 johdosta estynyt antamasta vastinetta, joten häneltä oli pyydetty sitä uudelleen 3.3.1998, jolloin hänet oli kutsuttu kuultavaksi 4.3.1998. Kuulemistilaisuudessa X oli ilmoittanut, ettei hän terveydentilansa vuoksi kyennyt antamaan selvitystä. Tämän johdosta X:lle oli 6.3.1998 ilmoitettu, että uusi kuulemistilaisuus järjestettäisiin 13.3.1998. Tuossa tilaisuudessa X oli puolestaan esittänyt, että tilaisuus järjestettiin liian nopeasti edellisen jälkeen. Niinpä hänelle oli vielä annettu mahdollisuus kirjallisen vastineen antamiseen 18.3.1998 mennessä, ja vastineessaan X oli jälleen ilmoittanut haluavansa tulla kuulluksi. Virkamieslautakunta on katsonut, ettei X:n terveydentila ollut esteenä hänen kuulemiselleen, ja kuuleminen oli muutenkin tapahtunut lainmukaisesti. Irtisanomisperusteiden arvioinnin osalta virkamieslautakunta on todennut, että X oli laiminlyönyt hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä sekä jättänyt noudattamatta työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Hän ei ollut myöskään käyttäytynyt asemansa edellyttämällä tavalla, vaan oli ylittänyt toimivaltansa ja laiminlyönyt tehtävänsä siten, että viraston toiminnalle ja uskottavuudelle oli aiheutunut vahinkoa. Irtisanomiselle oli siten ollut erityisen painava syy. X oli myös voitu pidättää virantoimituksesta, koska hänen menettelynsä oli osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. Irtisanomista oli tullut jatkaa, koska päätös ei ollut vielä saanut lainvoimaa, kun irtisanomisaika oli loppunut. X:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. Oikaisuvaatimukset hylättiin sekä irtisanomisen että virantoimituksesta pidättämisen osalta. KHO:2001:406 X on väittänyt, että asian käsittelyyn työnantajavirastossa osallistuneet virkamiehet olisivat olleet esteellisiä. Näin ei kuitenkaan korkeimman hallinto-oikeuden mukaan ollut. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei siten ollut syytä muuttaa. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_6_mom Valtion_virkamiesL_40_§_1_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_53_§ Päätös
Asiat 19/98 ja 51/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Yli-insinööri X oli irtisanottu 23.3.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla välittömästi 7.4.1998 asti. Hänet oli myös... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 32/99: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 940366800000
Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu 16.3.1999 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Hän oli 31.1.1999 yleisillä teillä kuljettanut henkilöautoa niin, että ajon jälkeen hänellä oli ollut 0,42 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa. Hänet oli tuomittu 22.2.1999 tästä rattijuopumuksesta 45 päiväsakkoon sekä ehdol-liseen ajokieltoon. Tuomio on lainvoimainen. Irtisanomisperusteen olemassaoloa harkittaessa on otettu huomioon poliisitehtävissä toimiviin virka-miehiin kohdistuvat erityiset vaatimukset (HE 291/1993 vp). X oli toiminut vanhempana konstaapelina liikennevalvontatehtävissä, ja tämä huomioon ottaen hän oli kuljettamalla autoa välittömästi työvuoron päätyttyä alkoholin vaikutuksen alaisena käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa. Irtisanomiseen oli siten ollut erityisen painava syy. X oli myös voitu pidättää virantoimi-tuksesta, koska hänen menettelynsä oli osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu irtisanomisen jälkeen jatkaa. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 5-2). KHO:2000:1791: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 32/99: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu 16.3.1999 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Hän oli 31.1.1999 yleisillä teillä... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 63/98: Irtisanominen yksilöperusteella 918597600000
Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu 29.6.1998. Hänen oli epäilty syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen ja liikenteen vaarantamiseen 1.3.1998, mistä hänet 23.9.1998 tuomittiin 45 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 30 päiväsakkoon sekä ajokieltoon. Teko oli tapahtunut vapaa-ajalla X:n vuosiloman aikana, jolloin hän oli ollut määräaikaisessa virkasuhteessa hätäkeskuksen päivystäjänä. Irtisanominen ei edellytä, että sen perusteena olevien rikosten johdosta olisi tuomittu rangaistukseen ja tuomio olisi lainvoimainen. Työnantajan harkinnassa oli siten ollut, ryhdyttiinkö X:n irtisanomiseen jo ennen asian käsittelyä käräjäoikeudessa vai vasta tuomion jälkeen. X oli irtisanottu kokeiluhätäkeskuksen vanhemman konstaapelin määräaikaisesta virkasuhteesta 25.5.1998, ja virkamieslautakunta on päätöksellä nro 5/99 hylännyt X:n tästä tekemän oikaisuvaatimuksen. X oli kuljettanut autoa yleisessä liikenteessä nautittuaan alkoholia siten, että hänen verenalkoholipitoisuutensa ajon jälkeen oli ollut 1.60 promillea, ja hänen veressään oli lisäksi ollut suorituskykyyn vaikuttavia lääkeaineita. Syyllistyessään törkeään rattijuopumukseen ja liikenteen vaarantamiseen X oli käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa hätäkeskuksen päivystäjänä eikä poliisilaitoksen vanhempana konstaapelina. Käyttäytyminen oli lisäksi ollut luonteeltaan sellaista, että poliisin arvo oli voinut kärsiä siitä. Näin ollen irtisanomiselle myös kihlakunnan poliisilaitoksen vanhemman konstaapelin virasta, josta X oli ollut virkavapaalla, on katsottava olleen virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2000:158: X oli toiminut määräaikaisessa virkasuhteessa hätäkeskuksen päivystäjänä ja ollut virkavapaana vanhemman konstaapelin virasta. Tähän nähden hän oli kuljettamalla autoa alkoholin vaikutuksen alaisena käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa. Näin ollen irtisanomiseen oli ollut erityisen painava syy. Korkein hallinto-oikeus on tänään 31.1.2000 antamallaan toisella päätöksellä hylännyt X:n valituksen virkamieslautakunnan päätöksestä 10.2.1999 n:o 5/99, jolla lautakunta oli hylännyt X:n oikaisuvaatimuksen sisäasiainministeriön poliisiosaston 25.5.1998 tekemästä päätöksestä, jolla X oli irtisanottu vanhemman konstaapelin määräaikaisesta virkasuhteesta. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom PoliisiA_13_§_2_mom Päätös
Asia 63/98: Irtisanominen yksilöperusteella
Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu 29.6.1998. Hänen oli epäilty syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen ja liikenteen vaarantamiseen 1.3.1998, mistä hänet 23.9.1998 tuomittiin 45 päivän ehdolliseen... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 45/98: Irtisanominen yksilöperusteella 918597600000
Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu määräaikaisesta virkasuhteesta 25.5.1998. Hänen oli epäilty syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen ja liikenteen vaarantamiseen 1.3.1998, mistä hänet tuomittiin 23.9.1998 45 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 30 päiväsakkoon sekä ajokieltoon. Teko oli tapahtunut vapaa-aikana X:n vuosiloman aikana. Irtisanominen ei edellytä, että sen perusteena olevien rikosten johdosta olisi tuomittu rangaistukseen ja tuomio olisi lainvoimainen. X:n irtisanomiselle ei siten ollut estettä. X oli kuljettanut autoa yleisessä liikenteessä nautittuaan alkoholia siten, että hänen verenalkoholipitoisuutensa ajon jälkeen oli ollut 1.60 promillea, ja hänen veressään oli lisäksi ollut suorituskykyyn vaikuttavia lääkeaineita. Syyllistyessään törkeään rattijuopumukseen ja liikenteen vaarantamiseen X oli käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa hätäkeskuksen päivystäjänä. Käyttäytyminen oli lisäksi ollut luonteeltaan sellaista, että poliisin arvo oli voinut kärsiä siitä. Näin ollen irtisanomiselle on katsottava olleen virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2000:157: X oli toiminut määräaikaisessa virkasuhteessa hätäkeskuksen päivystäjänä. Tähän nähden hän oli kuljettamalla autoa alkoholin vaikutuksen alaisena käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa. Näin ollen irtisanomiseen oli ollut erityisen painava syy. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom PoliisiA_13_§_2_mom Päätös
Asia 45/98: Irtisanominen yksilöperusteella
Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu määräaikaisesta virkasuhteesta 25.5.1998. Hänen oli epäilty syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen ja liikenteen vaarantamiseen 1.3.1998, mistä hänet tuomittiin... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 66/98: Irtisanominen yksilöperusteella 919202400000
Tullivalvoja X oli irtisanottu 30.7.1998, koska hän oli ollut luvatta ja syytä ilmoittamatta poissa virantoimituksesta 10.-12.6.1998 ja 18.6.1998. Hänelle oli annettu kirjallinen varoitus poissaolojen johdosta 11.6.1998, ja aiemmin 25.9.1997 hän oli saanut kirjallisen huomautuksen poissaoloista ajalla 5.-6.5 ja 4.-8.9.1997. Irtisanomispäätöksessä oli lisäperusteluna mainittu poissaolo 27.-28.7.1998, mutta tämän osalta X:lle ei ollut varattu tilaisuutta tulla kuulluksi. X oli rikkonut virantoimitusvelvollisuuttaan olemalla toistuvasti luvattomasti poissa virantoimituksesta. Harkittaessa virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaisen irtisanomisen edellytyksen täyttymistä on tullut ottaa huomioon kirjallinen huomautus ja varoitus, joiden perusteella X:n oli täytynyt ymmärtää, ettei työnantaja hyväksynyt hänen menettelyään. Poissaolot olivat kuitenkin olleet lyhytaikaisia, eivätkä ne aiheuttaneet työantajalle merkittävää haittaa tai menetyksiä. Kokonaisuutena arvioiden X:n menettelyä ei siten voitu pitää niin vakavana virkavelvollisuuksien rikkomisena, että irtisanominen olisi ollut perusteltu. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (äänestys 5-3). KHO: Saamiensa kirjallisen huomautuksen ja varoituksen perusteella X:n oli tullut ymmärtää, että työnantaja ei hyväksynyt hänen menettelyään. X oli toistuvilla luvattomilla poissaoloilla virantoimituksesta olennaisesti laiminlyönyt virkatehtäviään. Lisäksi hän oli rikkonut virantoimitusvelvollisuuttaan jättämällä noudattamatta määräyksen esittää lääkärin tai työterveyshoitajan todistus poissaoloistaan. Näin ollen X:n irtisanomiselle oli ollut erityisen painava syy. Virkamieslautakunnan päätös kumottiin ja X:n oikaisuvaatimus hylättiin. Irtisanomispäätös 30.7.1998 jäi siten pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom Päätös
Asia 66/98: Irtisanominen yksilöperusteella
Tullivalvoja X oli irtisanottu 30.7.1998, koska hän oli ollut luvatta ja syytä ilmoittamatta poissa virantoimituksesta 10.-12.6.1998 ja 18.6.1998. Hänelle oli annettu kirjallinen varoitus poissaolojen... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 64/98: Irtisanominen yksilöperusteella 937947600000
Nuorempi opistoupseeri X oli 20.3.1998 syyllistynyt rattijuopumukseen ja saapunut päihtyneenä palvelukseen. Tuomio rattijuopumuksesta oli annettu 22.5.1998, ja se oli saapunut työnantajalle tiedoksi 4.6.1998. X:lle oli kirjeellä varattu tilaisuus tulla kuulluksi 9.7.1998, ja hänet oli irtisanottu 22.7.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. X:lle oli myös viimeisen viiden vuoden aikana määrätty kurinpitomenettelyssä varoitus 16.8.1993 palvelurikkomuksesta YK-palveluksessa, kurinpitosakkoa 10 päivältä 17.8.1993 sotilaan sopimattomasta käyttäytymisestä YK-palveluksessa ja varoitus 19.6.1997 sotilaan sopimattomasta käyttäytymisestä ja vahingonteosta. Lisäksi X oli tuomittu käräjäoikeudessa 10.9.1996 erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdystä järjestysmiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja vahingonteosta 30 päiväsakkoon. Irtisanomiseen voidaan ryhtyä, kun sen edellytysten katsotaan täyttyvän. Koska irtisanomisperusteena ollut rattijuopumus oli johtanut rikostutkintaan ja syytteeseen, työnantaja oli voinut harkita, ryhdyttiinkö irtisanomiseen ennen käräjäoikeuskäsittelyä vai vasta tuomion jälkeen. Irtisanomiseen oli siten ryhdytty virkamieslain edellyttämässä kohtuullisessa ajassa. X ei ollut käyttäytynyt asemansa edellyttämällä tavalla 20.3.1998 syyllistyessään rattijuopumukseen ja saapumalla päihtyneenä palvelukseen. Sen sijaan vuoden 1993 tapahtumista YK-palveluksessa oli kulunut jo niin paljon aikaa, ettei niiden perusteella ole voitu arvioida X:n sopivuutta virkaansa. Hänen moitittavan käyttäytymisenä perussyynä on ollut alkoholiongelma, jonka hoitoon hän ei itse ole nähnyt perusteita neuvotteluissa hoitoonohjauksesta 12.11.1990, 28.10.1993 ja 28.8.1997. Ottaen erityisesti huomioon X:n moitittava käyttäytyminen vuosina 1996-1998 kokonaisuutena arvioiden irtisanomiseen on katsottava olleen lain edellyttämä erityisen painava syy. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2000:1718: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom Päätös
Asia 64/98: Irtisanominen yksilöperusteella
Nuorempi opistoupseeri X oli 20.3.1998 syyllistynyt rattijuopumukseen ja saapunut päihtyneenä palvelukseen. Tuomio rattijuopumuksesta oli annettu 22.5.1998, ja se oli saapunut työnantajalle tiedoksi 4.6.1998.... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 83/98: Irtisanominen yksilöperusteella 925246800000
X oli irtisanottu lehtorin virasta 13.10.1998 virkamieslain 25 §:n nojalla opetukseen liittyvien voittamattomien ongelmien, X:n yhteistyöhaluttomuuden sekä koulutuksesta ja uudelleen sijoittamisesta kieltäytymisen perusteella. Lisäksi hänen tehtävänsä ja työnantajan mahdollisuudet tarjota hänelle työtä olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet (virkamieslain 27 §:n 1 momentin 1 kohta). Väheneminen oli johtunut X:n henkilöön liittyvistä syistä. Oikaisuvaatimuksessaan X on muun muassa katsonut, ettei häntä kuultu asianmukaisesti irtisanomisesta. Kuulemiskirjeen mukaan irtisanomista tultiin esittämään virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella, mutta siinä oli tuotu myös esiin lain 25 §:n 2 momentin mukaiset perusteet. X:n opetukseen liittyviin ongelmiin oli oppilaitoksen taholta kiinnitetty huomiota jo vuoden 1997 alusta lähtien. Oppilaitoksella oli ollut X:n henkilöön liittyvistä syistä johtuvia vaikeuksia sijoittaa oppilaita hänen opetukseensa, ja vuosina 1997-1998 vajausta opetusvelvollisuudessa oli ollut 474 tuntia. Opetukseen liittyvät ongelmat ja niihin liittyvät vaikeudet osoittaa oppilaita X:lle ovat muodostaneet laissa edellytetyn erityisen painavan syyn irtisanoa hänet. Koska irtisanominen on perustunut virkamieslain 25 §:ään, oppilaitos ei ole ollut velvollinen uudelleensijoittamaan tai kouluttamaan X:ää. Virkamieslain 66 §:n 2 momentti huomioon ottaen X:n kuuleminen oli suoritettu lainmukaisesti, koska kuulemiskirjeessä oli laajasti tuotu esiin myös virkamieslain 25 §:n 2 momenttiin liittyviä syitä. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 7-2). KHO:2000:2603 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 83/98: Irtisanominen yksilöperusteella
X oli irtisanottu lehtorin virasta 13.10.1998 virkamieslain 25 §:n nojalla opetukseen liittyvien voittamattomien ongelmien, X:n yhteistyöhaluttomuuden sekä koulutuksesta ja uudelleen sijoittamisesta kieltäytymisen... - Korvausvaatimus Asia 72/98: Korvausvaatimus 927061200000
X oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin ajoiksi 1.5. - 14.10.1995, 15.10. - 31.12.1995, 1.1. - 31.12.1996, 1.1. - 30.6.1997, 1.7. - 31.12.1997 ja 1.1. - 31.3.1998. Näissä virkasuhteissa hän oli toiminut korkeakoulun kirjastossa suunnittelijana, ja tätä ennen hän oli toiminut siellä työllisyysvaroin palkattuna osa-aikaisena osastosihteerinä 17.10.1994 - 16.4.1995. Hänen pääasiallisena tehtävänään oli cd-rom -vuosikertomusprojekteihin 1995, 1996 ja 1997 liittynyt markkinointi-, koordinointi-, asiakasyhteydenpito- ja myyntityö. Virkasuhde oli päättynyt 31.3.1998, kun viimeinen projektiin liittynyt markkinointityö oli saatettu loppuun. X on muun muassa väittänyt, ettei cd-rom -projektia ollut tarkoitettu määräaikaiseksi, vaan kyse oli jatkuvasta toiminnasta. Saadun selvityksen mukaan X:n tehtävät olivat pääasiassa liittyneet cd-rom -projektin käynnistysvaiheeseen. Hänet oli palkattu nimenomaan markkinointi-, koordinointi-, asiakasyhteydenpito- ja myyntityöhön, mihin jo hänen koulutuksensa ja aikaisempi työkokemuksensa on viitannut. Projekti oli alun perin tarkoitettu yksivuotiseksi, eikä sen uusimisella vielä kahtena seuraavana vuotena ole ollut merkitystä käsiteltävänä olevan asian kannalta. X:n tehtävät olivat olleet sillä tavoin ajallisesti rajoitettuja, että hänen työnsä luonne oli edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. Korkeakoululla oli siten ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukainen peruste X:n nimittämiseen määräaikaisiin virkasuhteisiin, ja näissä olosuhteissa hänet oli myös voitu nimittää toistuvasti peräkkäin määräajaksi. Kyse ei myöskään ollut, virkasuhdeketjun kestosta huolimatta, X:n irtisanomissuojan kiertämisestä. X:llä ei siten ollut oikeutta korvaukseen. X:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin lakiin perustumattomina ja korvausvaatimus hylättiin (äänestys 5-4). KHO:2000:156: Ottaen huomioon uuden tuotteen kehittämisen, tuottamisen ja markkinoinnin vaatimat huomattavat kustannukset, projektia ei korkeimman hallinto-oikeuden mukaan ollut alun perin tarkoitettu ainoastaan X:n ensimmäisen määräaikaisjakson 1.5. - 14.10.1995 kestäväksi tai muutoin kestoltaan ennakolta määrätyksi. Projektin uusiminen vielä vuosina 1996 ja 1997 oli tehnyt siitä tavanomaisen, pitempiaikaiseksi tarkoitetun kaupallisen tuotteen. Se, ettei tuote sittemmin osoittautunut kannattavaksi, ei ole vaikuttanut projektia keskeisesti vetäneen X:n työn luonteen arviointiin. X:n määräämiseen toistuvasti peräkkäisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin ei ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukaisia perusteita, joten virkamieslautakunnan päätös kumottiin ja korkeakoulu velvoitettiin maksamaan X:lle korvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaava korvaus (äänestys 3-2). Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 72/98: Korvausvaatimus
X oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin ajoiksi 1.5. - 14.10.1995, 15.10. - 31.12.1995, 1.1. - 31.12.1996, 1.1. - 30.6.1997, 1.7. - 31.12.1997 ja 1.1. - 31.3.1998. Näissä virkasuhteissa hän oli... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 45/99: Irtisanominen yksilöperusteella 945208800000
Avustava ulosottomies X oli irtisanottu 28.4.1999 virkamieslain 25 §:n 2 momentin perusteella. Huolimatta saamistaan kirjallisista varoituksista ja huomautuksista X oli usean vuoden ajan toistuvasti laiminlyönyt työtehtäviään. Tämän johdosta oli todettu 1.2.1999, että X:n hoidossa oli ollut vanhentuneita asioita ja että hän ei ollut selvittänyt työtään osastopäällikön antamien ohjeiden mukaisesti. X ei myöskään ollut lähettänyt velallisille ennakkoilmoituksia eikä pöytäkirjoja palkan ja eläkkeen ulosmittauksista, ja huomattavalle osalle asioita oli tehty riittämättömät toimenpiteet tai niitä ei ollut tehty lainkaan. Edelleen oli todettu, että X oli toistuvasti jättänyt noudattamatta osastopäällikön määräyksiä, hän ei ollut saavuttanut viraston määräämiä käsittelyaikatavoitteita ja myöhästyminen asiakkaiden vastaanottoajan alkamisesta oli ollut toistuvaa. Lisäksi X:n käyttäytymisen työtovereita kohtaan oli kerrottu olleen epäasiallista. Koska työtehtävien laiminlyönti oli ollut jatkuvaa, X:n menettelyä on tullut arvostella kokonaisuutena. X:n oli saamiensa varoitusten ja huomautusten perusteella täytynyt ymmärtää, ettei työnantaja hyväksynyt hänen menettelyään. Asiakirjoista ei myöskään ole ilmennyt, että hänen työmääränsä olisi ollut tavanomaista suurempi tai että työnjohto- ja valvontamääräykset olisivat olleet sekavia tai tulkinnallisia. Sen sijaan X:n epäasiallisesta käyttäytymisestä työtovereita kohtaan ei ole löytynyt riittävää selvitystä, joten irtisanomista ei ole voitu perustaa siihen. Muutoin X oli kuitenkin siinä määrin laiminlyönyt tehtäviensä hoidon ja jättänyt noudattamatta työnjohto- ja valvontamääräyksiä, että irtisanomiselle oli ollut erityisen painava syy. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2000:1808: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 45/99: Irtisanominen yksilöperusteella
Avustava ulosottomies X oli irtisanottu 28.4.1999 virkamieslain 25 §:n 2 momentin perusteella. Huolimatta saamistaan kirjallisista varoituksista ja huomautuksista X oli usean vuoden ajan toistuvasti laiminlyönyt... - Korvausvaatimus Asia 37/98: Korvausvaatimus 937947600000
X oli ollut verotoimiston palveluksessa yhtäjaksoisesti helmikuusta 1989 lukien. Hän oli hoitanut samoja verovalmistelijan tehtäviä useissa määräaikaisissa virkasuhteissa yhtäjaksoisesti 1.1.1993 - 31.1.1998 välisen ajan. Verotoimiston perustelut kyseisen verovalmistelijan viran avoinna pitämiselle olivat eri vuosina vaihdelleet. Vuosina 1993-1995 määräaikaiseksi nimittämisten perusteena oli ollut verotoimistojen yhdentymisestä johtunut epävarmuus ja viran täyttökielto. Vuonna 1996 kyse oli puolestaan ollut verotoimiston halusta muuttaa toimiston henkilörakennetta niin, että se verovalmistelijan virka, jota X oli määräaikaisena hoitanut, olisi tullut lakkautetuksi. Vuoden 1998 alussa X oli jäänyt kaksi kertaa valitsematta verovalmistelijan virkaan, ja toisella kerralla virkaan oli valittu ulkopuolinen hakija. Erityisesti tätä valintaa oli perusteltu X:n henkilöön liittyvillä syillä. X:n tehtävät verovalmistelijana olivat pysyneet koko ajan olennaisilta osiltaan samoina. Virkamieslain 59 § huomioon ottaen korvausvaatimuksen yhteydessä ei ole voitu tutkia sitä, oliko X:ää mahdollisesti syrjitty avoimia virkoja täytettäessä. X:n väitettä syrjivästä menettelystä ei ole kuitenkaan voitu jättää tutkimatta, kun on arvioitu määräaikaisnimitysten laillisia edellytyksiä ja X:n mahdollisen korvauksen suuruutta. Virkamieslain 9 §:n eräänä tarkoituksena on estää irtisanomissäännösten kiertäminen. Virkamieslautakunta katsoi, että perusteena X:n nimittämiselle toistuvasti peräkkäin vain määräaikaisiin virkasuhteisiin oli ollut pikemminkin X:n henkilöön liittyvät syyt kuin verotoimistossa avoinna olleen viran tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen. Koska virkamieslain 9 §:n mukaista perustetta nimittämiseen toistuvasti peräkkäin määräajaksi ei ollut virkamieslain voimassaoloaikana, X:llä on ollut oikeus vaatimaansa korvaukseen. Korvauksen suuruutta korottavana seikkana on X:n iän ja palvelussuhteen keston lisäksi otettu huomioon veroviraston syrjiväksi katsottu menettely häntä kohtaan. X:lle määrättiin maksettavaksi neljäntoista kuukauden palkkaa vastaava korvaus. X oli vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. (Äänestys 5-4.) KHO:2000:3162 Korvauksen suuruutta korottavana seikkana korkein hallinto-oikeus on ottanut huomioon X:n iän ja palvelussuhteen keston. Verovirasto velvoitettiin maksamaan X:lle neljäntoista kuukauden palkkaa vastaava korvaus ja korvausvaatimus hylättiin enemmälti. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Valtion_virkamiesL_59_§ Päätös
Asia 37/98: Korvausvaatimus
X oli ollut verotoimiston palveluksessa yhtäjaksoisesti helmikuusta 1989 lukien. Hän oli hoitanut samoja verovalmistelijan tehtäviä useissa määräaikaisissa virkasuhteissa yhtäjaksoisesti 1.1.1993 - 31.1.1998... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 97/2000: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 986331600000
Lyhennelmä Ylitullivartija X oli 15.11.2000 irtisanottu ja samalla pidätetty virantoimituksesta käräjäoikeuden tuomittua hänet 26.10.2000 varkaudesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta sataan päiväsakkoon. Hän oli tahallaan jättänyt noudattamatta tullin haltuun luovutetun omaisuuden käsittelystä annettuja ohjeita ja määräyksiä. X on katsonut muun muassa, ettei häntä kohdeltu tasapuolisesti, koska irtisanominen ei kohdistunut kaikkiin muihin käräjäoikeudessa rangaistukseen tuomittuihin virkamiehiin, joiden teot eivät oleellisesti poikenneet hänen teostaan. Irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa on otettava huomioon virkamiesten toisistaan poikkeaviin tehtäviin kohdistuvat erilaiset vaatimukset ja tehtävistä johtuvat erityiset edellytykset. Eräillä virkamiesryhmillä on oikeus tarvittaessa puuttua kansalaisten oikeuksiin. Näitä ovat muun tullimiehet. X oli menetellessään käräjäoikeuden tuomiossa kuvatulla tavalla laiminlyönyt noudattaa työnjohto- ja valvontamääräyksiä, laiminlyönyt suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti ja käyttäytynyt asemaansa nähden sopimattomalla tavalla. Myös sellaisissa tapauksissa, joissa irtisanomisen perusteena on henkilölle tuomioistuimessa tuomittu rangaistus, viranomaisen on henkilön käyttäytymisen moitittavuutta arvioidessaan kiinnitettävä huomiota rikosoikeudelliseen teonkuvaukseen ja itse tekoon ja harkittava teon merkitystä virkasuhteen jatkamisen edellytyksille kokonaisuutena. Kun arvioidaan erityisen painavan syyn olemassa oloa tässä tapauksessa, on erityisesti kiinnitettävä huomiota tehtyyn rikokseen sen tunnusmerkistön mukaan liittyvään taloudellisen hyödyn tavoitteluun ja tässä yksittäistapauksessa myös teon suunnitelmallisuuteen ja toistuvuuteen. Lisäksi on tullut ottaa huomioon teosta viranomaisen toiminnalle aiheutunut aineellinen ja aineeton vahinko. Tasapuolisen kohtelun osalta on tullut ottaa huomioon Suomen perustuslain 6 § sekä valtion virkamieslain 11 §. Ottaen huomioon irtisanomispäätöksen perustelut ja käräjäoikeuden tuomiossa rangaistuksen määrittämisen ja mittaamisen perusteena mainitut seikat asiassa ei virkamieslautakunnan mukaan menetelty yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. X oli menettelyllään oleellisesti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan esimiesasemassa olevana tullivirkamiehenä ja näin menettänyt sen luottamuksen, jota tullivirkamieheltä on kohtuudella voitava edellyttää. Hänen irtisanomiselleen oli siten ollut virkamiehestä johtuva erityisen painava syy. X:n teko oli myös osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että hänet oli voitu pidättää virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2001:2799 X on muun ohella esittänyt, että muodollisesti kyse oli kurinpitomenettelystä. Hänen mukaansa vir-kasuhteen irtisanomista ei voitu millään tavoin pitää kohtuullisena lisäseuraamuksena. Virkamieslau-takunnan päätöksessä ei millään tavoin huomioitu viraltapanomenettelyn kohtuullisuutta tai oikeu-denmukaisuutta X:n jo kärsimien seuraamusten ja rangaistusten valossa. Virkamieslautakunnan ratkai-su oli perustunut yksioikoisesti vain niiden X:lle virkamiehenä rikoksiksi luettujen tekojen arvointiin, joista käräjäoikeus oli jo määrännyt rangaistuksen. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan valtion virkamieslaissa ei ole enää säännöksiä kurinpitomenettelystä. X:ää koskeva irtisanomismenettely ei ollut kurinpitomenettelyä eikä virkasuhteen irtisanominen ollut lisärangaistus. Tämän vuoksi ja muu-toin virkamieslautakunnan päätöksessä mainituilla perusteilla KHO katsoi, ettei virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_k
Asia 97/2000: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Ylitullivartija X oli 15.11.2000 irtisanottu ja samalla pidätetty virantoimituksesta käräjäoikeuden tuomittua hänet 26.10.2000 varkaudesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta sataan... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 57/2001: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1000846800000
Lyhennelmä Laboratorioteknikko X oli irtisanottu ja samalla pidätetty virantoimituksesta 11.6.2001. Irtisanomispäätöksessä oli todettu X:n syyllistyneen varkauteen, josta hänet oli tuomittu käräjäoikeudessa 11.5.2001. Teko oli kohdistunut työnantajaan, ja anastetun omaisuuden arvo oli ollut alle 2000 markkaa. Oikaisuvaatimuksessaan X on katsonut, ettei häntä kuultu virkamieslain 66 §:n edellyttämällä tavalla ennen irtisanomispäätöstä. Hänet oli 14.5.2001 päivätyllä ja 16.5.2001 tiedoksi annetulla kutsulla kutsuttu kuulemistilaisuuteen 18.5.2001, johon hän ei ollut mennyt. Hän oli kuitenkin 15.5.2001 toimittanut työnantajalle lääkärinlausunnon, jossa hänen työkyvyttömyysajakseen oli merkitty 14.5.-17.6.2001. Työnantaja oli siis järjestänyt kuulemistilaisuuden työkyvyttömyysaikana. Samasta syystä X oli jättänyt menemättä myöhempiinkin kuulemistilaisuuksiin. Työnantaja on vastineessaan todennut, ettei lääkärinlausunnosta ollut selvinnyt, mistä sairaudesta oli ollut kyse, joten sairauden merkitystä ei voitu arvioida X:n kuulemisen kannalta. Lääkärinlausunnossa sairaus oli merkitty diagnoosinumerolla. Työnantaja oli ollut tietoinen sairaudesta ja työkyvyttömyysajasta, mutta siitä huolimatta kuulemistilaisuudet oli järjestetty X:n työkyvyttömyysaikana. Irtisanomisesta oli päätetty ainoastaan kuusi päivää ennen X:n työkyvyttömyysajan päättymistä, joten hänen kuulemisessaan oli ollut puutteita. Irtisanomisperusteen osalta virkamieslautakunta on todennut, että käräjäoikeus oli tuominnut X:n sakkorangaistukseen ja syyte oli suurelta osin hylätty. Anastetut esineet olivat olleet käytöstä poistettuja ja suurelta osin arvottomia. Epäselvää oli myös ollut, miltä osin omaisuus oli kaatopaikka- ja kirpputoritavaraa, jota oli saanut ottaa omakseen. Vaikka rikos oli kohdistunut työnantajan omaisuuteen, se ei virkamieslautakunnan käsityksen mukaan ole asettanut X:n luotettavuutta Puolustusvoimien työntekijänä kyseenalaiseksi siten, että perusteet irtisanomiselle ja virantoimituksesta pidättämiselle olisivat olleet olemassa. Valituksenalainen päätös kumottiin (äänestys 7-1). KHO:2002:1714 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_66_§
Asia 57/2001: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Laboratorioteknikko X oli irtisanottu ja samalla pidätetty virantoimituksesta 11.6.2001. Irtisanomispäätöksessä oli todettu X:n syyllistyneen varkauteen, josta hänet oli tuomittu käräjäoikeudessa... - Korvausvaatimus Asia 7/2000: Korvausvaatimus 985726800000
Lyhennelmä X oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin korkeakoulun kielikeskuksen sivutoimiseksi tuntiopettajaksi (154 t) kevät- ja syyslukukaudeksi 1994 sekä sivutoimiseksi tuntiopettajaksi (124 t) kevät- ja syyslukukaudeksi 1995 sekä päätoimiseksi tuntiopettajaksi 1.8. - 31.12.1996, 1.1. - 31.7.1997 ja 1.8. - 31.12.1998 ja 1.8.1998 - 31.7.1999. Hän oli hoitanut tätä ruotsin kielen tuntiopettajan tehtävää ennen virkamieslain voimaan tuloa 6.8.1991 lukien. X on vaatinut korvausta virkasuhteen päättämisestä ja tutkimaan mahdolliset muut seuraamukset kielikeskuksen johdolle. X:n virkasuhdeketju oli ollut lähes yhdenjaksoinen 6.8.1991 lukien. Koska valtion virkamieslaki tuli voimaan 1.12.1994, tätä aikaisempia virkasuhteita ei ole voitu arvioida virkamieslain nojalla. Pitkä virkasuhdeketju on kuitenkin osoittanut, ettei X:n tekemä työ sellaisenaan ole ollut määräaikaista luonteeltaan. X:n määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle oli osittain esitetty sellaisia perusteita, joiden yhteyttä juuri hänen virkasuhteensa määräaikaisuudelle ei ole osoitettu ja osin sellaisia perusteita jotka eivät voineet olla viraston tiedossa silloin, kun X oli otettu määräaikaisiin virkasuhteisiin. X:n työ oli ollut osa-aikaista ja jossain määrin määrällisesti vaihtelevaa. Työ oli kuitenkin ollut vakiintunutta ja siten luonteeltaan pysyvää. Kielikeskuksella ei ollut perustetta ottaa X:ää toistuvasti määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.8.1996 - 31.7.1999, joten se on velvoitettu suorittamaan X:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaava korvaus. X:n vaatimus viraston johdon toiminnan tutkimisesta on hylätty virkamieslautakunnan toimivaltaan perustumattomana. (Äänestys 6-3.) KHO:2002:48 X:n määräaikaisuuksien aikana kielikeskuksessa ei ollut päätoimisuuden vaatimaa määrää vakinaisten lehtoreiden opetusvelvollisuuteen riittäviä ruotsin kielen tunteja. X:n nimittämiseen eri aikoina olivat vaikuttaneet muun muassa erilaiset projektit, avoimen yliopiston tehtävät ja muut syyt, jotka olivat vaihdelleet lukuvuosittain. Lukuvuosina 1999-2000 kielikeskuksella ei enää ollut tarvetta päätoimiseen tuntiopettajaan. Kun otetaan huomioon, että X:n tuntikertymiin, hänen ollessaan yhtäjaksoisesti 1.8.1996 - 31.7.1999 päätoimisena tuntiopettajana, olivat vaikuttaneet yliopiston sisäiset ja ulkopuoliset projektit, huojennukset ja sijaisuudet sekä avoimen yliopiston opetus, ruotsin kielen opetus oli edellyttänyt X:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin kyseisenä aikana. Näin ollen kielikeskuksella oli ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukainen työn luonteesta johtuva pätevä syy määräaikaiseksi nimittämisille, eikä X:llä siten ollut oikeutta lain 56 §:n mukaiseen korvaukseen. Virkamieslautakunnan päätös kumottiin ja X:n korvausvaatimus hylättiin (äänestys 3-2). Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_53_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 7/2000: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin korkeakoulun kielikeskuksen sivutoimiseksi tuntiopettajaksi (154 t) kevät- ja syyslukukaudeksi 1994 sekä sivutoimiseksi tuntiopettajaksi (124 t)... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 79/2000: Irtisanominen kollektiiviperusteella 986331600000
Lyhennelmä Toimistovirkailija X oli irtisanottu 11.9.2000 virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Hänen tehtävänsä olivat muodostuneet maatiloille suuntautuvan työvoimakyselyn postituksesta ja vastausten vastaanottamisesta, mutta nykyisin pääosa tiedoista saadaan kuitenkin valmiina atk-tiedostona. Lisäksi otantatutkimusten otoskokoa oli vähennetty maatilojen lukumäärän vähentyessä. Postikyselyt samoin kuin tietojen esikäsittely olivat siten tekniikan kehittymisen, viranomaisyhteistyön ja asiakirjahallinnan tehostumisen sekä maatalouden rakennemuutoksen vuoksi vähentyneet olennaisesti 1990-luvulla. X on esittänyt selvitystä siitä, että häntä irtisanottaessa virastoon oli palkattu uutta henkilöstöä myös sihteerintehtäviin. Hän on myös todennut, ettei yhteistoimintamenettelyä käynnistetty irtisanomisuhkan osalta eikä häntä kuultu laillisesti 8.9.2000, koska hän ei tuolloin kokoukseen mennessään ollut tiennyt, että asia koskisi hänen irtisanomistaan. Hänelle ei myöskään ennen 11.9.2000 käytyä keskustelua esitetty yksilöityä vaatimusta ja perusteluja irtisanomiselle eikä hän ollut tiennyt oikeudestaan pyytää luottamusmiehen kuulemista myöhemmin erikseen. Virkamieslaki ei edellytä virkamiehen kuulemista, kun irtisanominen tapahtuu taloudellisista tai tuotannollisista syistä. X:n kanssa oli neuvoteltu hänen irtisanomisestaan kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla tiedusteltu, haluaisiko hän luottamusmiehen paikalle. Menettely oli täyttänyt Suomen perustuslain 21 §:n vaatimuksen jokaisen oikeudesta tulla kuulluksi. Saadun selvityksen mukaan X:n tehtävät olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti siten, että hänen irtisanomiselleen oli ollut laillinen peruste. Sihteerintehtävissä, joihin oli palkattu henkilöstöä X:ää irtisanottaessa, ei ollut viraston esittämän tehtäväkuvaselvityksen perusteella kyse vaativuudeltaan ja itsenäisyydeltään samankaltaisista tehtävistä. X:ää ei ole muutenkaan voitu hänen ammattitaitonsa ja kykynsä huomioon ottaen sijoittaa uudelleen virastossa tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 8-1). KHO:2002:1767 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§ Päätös
Asia 79/2000: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Toimistovirkailija X oli irtisanottu 11.9.2000 virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Hänen tehtävänsä olivat muodostuneet maatiloille suuntautuvan työvoimakyselyn postituksesta ja... - Korvausvaatimus Asia 53/2001: Korvausvaatimus 1000846800000
Lyhennelmä X oli nimitetty yliopistossa kahdeksan kertaa assistentiksi määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 1.1.1998 - 28.8.2000. Ajaksi 29.8. - 31.12.2000 hänet oli nimitetty lehtorin määräaikaiseen virkasuhteeseen kolme kertaa. X on vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta virkamieslain 56 §:ään perustuen. X:n työtehtävät olivat jatkuneet yhtäjaksoisena 1.1.1983 lukien. Perusteena määräaikaiseksi nimittämiselle 1.1.1998 lukien oli ollut yliopiston opetus- ja tutkimusvirkojen järjestelmän kehittäminen vuosina 1998-1999, päätös uuteen järjestelmään siirtymisestä vuonna 1999 ja tätä koskevan henkilöstösuunnitelman laatiminen. Yliopistolla oli siten ollut kaikkien nimitysten osalta virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukainen työn luonteeseen ja tehtävien väliaikaiseen järjestämiseen liittyvä peruste X:n määräaikaiseksi nimittämiseen. Ajalla 29.8. - 31.12.2000 kyse oli puolestaan ollut lehtorin viransijaisuudesta, joten tämänkin osalta määräaikaisuudelle oli ollut lain edellyttämä peruste. Korvausvaatimus hylättiin. KHO:2002:645 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 53/2001: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty yliopistossa kahdeksan kertaa assistentiksi määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 1.1.1998 - 28.8.2000. Ajaksi 29.8. - 31.12.2000 hänet oli nimitetty lehtorin määräaikaiseen... - Korvausvaatimus Asia 76/2000: Korvausvaatimus 991774800000
Lyhennelmä X oli toiminut ylitarkastajana viransijaisena ajalla 22.4. - 31.12.1991, 1.1. - 31.1.1992, 1.2. - 29.2.1992, määräaikaisessa virkasuhteessa kunnes virka vakinaisesti täytettäisiin 1.3. - 31.12.1992, 1.1. - 31.12.1993, 1.1. - 28.2.1994, 1.3. - 31.8.1994, 1.9. - 31.12.1994, 1.1. - 31.12.1995, 1.1. - 31.12.1996, 1.1. - 31.12.1997 ja 1.1. - 31.12.1998 ja määräaikaisessa virkasuhteessa 1.1. - 31.12.1999 sekä 1.1. - 31.3.2000. X on vaatinut virkamieslain 9 §:n ja 56 §:n nojalla 20 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta korkolain mukaisine viivästyskorkoineen sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Ajalla 1.1.1991 - 30.11.1994 oli ollut kysymys ennen valtion virkamieslain voimaantuloa olleista virkasuhteista, joten niitä ei ole voitu ottaa huomioon harkittaessa virkamieslain 56 §:n mukaista korvausta. X:n työtehtävät olivat ainakin vuodesta 1997 lukien olleet pysyviä, joten määräaikaisuuden perusteena ei, toisin kuin työnantajavirasto on väittänyt, ollut työtehtävien väliaikainen tai määräaikainen luonne. Kyseessä ei myöskään ollut virkavapaalla muissa tehtävissä olleen virkamiehen sijaisuus. Koska X:n työtehtävät olivat olleet pysyviä ja hän oli hoitanut niitä vuodesta 1995 saakka, ei kyseessä virkamieslautakunnan mukaan ollut myöskään avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien väliaikainen hoitaminen. Rahoitukseen liittyvät syyt eivät ole virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettu peruste määräaikaisuudelle, eikä työnantajavirasto esittänyt X:n määräaikaisille nimityksille muutakaan lain mukaista perustetta. X:llä on siten ollut oikeus virkamieslain 56 §:n mukaiseen korvaukseen. Sen määrää harkittaessa on otettu huomioon X:n virkasuhteen kesto sekä hänen ikänsä, koulutuksensa ja työllistymismahdollisuutensa. X:lle määrättiin maksettavaksi 12 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Sen sijaan korkovaatimus hylättiin lakiin perustumattomana ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin. KHO:2002:961 Valtion virkamieslaki tuli voimaan 1.12.1994. X oli 25.11.1994 nimitetty 1.1. - 31.12.1995 väliseksi ajaksi ylitarkastajan viran väliaikaiseksi hoitajaksi. X:n virkasuhteessa ajalla 1.1.1991 - 31.12.1995 oli siten ollut kysymys ennen virkamieslain voimaantuloa tapahtuneista nimityksistä, eikä niitä ole voitu ottaa huomioon harkittaessa virkamieslain 56 §:n mukaista korvausta. X oli virkamieslautakunnan päätöksessä mainituin perustein ollut ilman virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettua perustetta määräaikaisesti nimitettynä 1.1.1996 - 31.3.2000 välisen ajan, ja hänellä on siten ollut oikeus korvaukseen. Ottaen huomioon X:n virkasuhteen kesto sekä hänen ikänsä, koulutuksensa ja työllistymismahdollisuutensa, korkein hallinto-oikeus työnantajaviraston valituksen enemmälti hyläten on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa virkamieslautakunnan päätöstä muulla tavoin kuin että työnantaja määrättiin maksamaan X:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaava korvaus (äänestys 3-2). Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 76/2000: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli toiminut ylitarkastajana viransijaisena ajalla 22.4. - 31.12.1991, 1.1. - 31.1.1992, 1.2. - 29.2.1992, määräaikaisessa virkasuhteessa kunnes virka vakinaisesti täytettäisiin 1.3. - 31.12.1992,... - Korvausvaatimus Asia 75/2000: Korvausvaatimus 991170000000
Lyhennelmä X oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin yliopistossa 1.1. - 31.5.1995, 1.6. - 31.12.1995, 1.1. - 31.7.1996, 1.8. - 31.12.1996, 1.1. - 31.7.1997, 1.8. - 31.12.1997, 1.1. - 31.7.1998 ja 1.8. - 31.12.1998, 1.1. - 31.7.1999 ja 1.8.1999 - 31.7.2000. X:n tehtävät olivat jatkuneet yhtäjaksoisesti ensin tilapäisenä päätoimisena tuntiopettajana 1.8.1981 lähtien ja sen jälkeen valtion virkamieslain (750/1994) tultua voimaan määräaikaisena 31.7.2000 saakka. Perusteena määräaikaisuudelle 1.1.1995 - 31.7.1996 oli ollut siirtymäkausi, jonka kuluessa 4.12.1995 tehdyn tulossopimuksen mukaisesti tiedekuntaan oli perustettu kaksi lehtorin virkaa. Lehtorin tehtävät olivat poikenneet siitä, mitä X:n tehtäviin päätoimisena tuntiopettajana oli kuulunut. Ajalla 1.8.1996 - 31.7.2000 kyse oli ollut lehtorin viransijaisuudesta. X on vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta virkamieslain 56 §:ään perustuen. Yliopistolla oli ollut virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettu peruste määräaikaiseksi nimittämisille ja pätevä syy toistuviin määräaikaisiin nimityksiin. X:llä ei siten ole ollut oikeutta vaatimiinsa korvauksiin. Korvausvaatimus hylättiin (äänestys 6-2). KHO:2001:2966 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 75/2000: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin yliopistossa 1.1. - 31.5.1995, 1.6. - 31.12.1995, 1.1. - 31.7.1996, 1.8. - 31.12.1996, 1.1. - 31.7.1997, 1.8. - 31.12.1997, 1.1. - 31.7.1998 ja... - Korvausvaatimus Asia 18/2001: Korvausvaatimus 1003266000000
Lyhennelmä X oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen ajoiksi 1.3.2000 - 31.10.2000, 1.11. - 31.12.2000 ja 1.1.2001 - 31.1.2001. Aiemmin X oli otettu virkamiesharjoittelijaksi erityisen ohjelman puitteissa 1.3.1998, ja harjoitusjaksot olivat olleet 1.3.1998 - 1.6.1998, 1.6. - 31.12.1998, 1.1.1999 - 31.7.2000 ja 1.8.2000 - 31.1.2001. X ei ollut suorittanut hyväksyttävästi harjoittelua, minkä vuoksi häntä ei voitu todeta päteväksi työnantajaviraston yleisvirkoihin. X on vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta virkamieslain 56 §:ään perustuen sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Kun X oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen, meneillään oli vielä harjoittelujakso. Sittemmin hänet oli todettu pätemättömäksi työnantajaviraston yleisvirkoihin. X:ää ei siten voitu nimittää vakituiseen virkaan virastossa. Määräaikaisuuden perusteena oli ollut harjoittelu. X:n nimittämiselle määräaikaiseen virkasuhteeseen oli siten ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukainen peruste, joten hänellä ei ole ollut oikeutta korvaukseen. Korvausvaatimus hylättiin ja vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin lakiin perustumattomana. (Äänestys 6-2.) KHO:2002:1040 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 18/2001: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen ajoiksi 1.3.2000 - 31.10.2000, 1.11. - 31.12.2000 ja 1.1.2001 - 31.1.2001. Aiemmin X oli otettu virkamiesharjoittelijaksi erityisen ohjelman puitteissa... - Korvausvaatimus Asia 4/2001: Korvausvaatimus 1003266000000
Lyhennelmä X oli nimitetty yliopistossa kahdeksaan määräaikaiseen virkasuhteeseen suunnittelijaksi ajaksi 19.2.1996 - 31.7.2000. Hänet oli 19.2.1996 - 18.8.1996 nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen erilaisiin koulutusteknologia-alan projektiluonteisiin tehtäviin. X on vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta virkamieslain 56 §:ään perustuen. Kun otetaan huomioon koulutus- ja tutkimuspalvelujen laaja-alaisuus, toiminnan jatkuvuus ja se, ettei X:llä ollut omia projekteja, vaan hän oli ollut yhtenä henkilönä mukana projektityöskentelyssä, mikä työskentelymuoto on tyypillistä suunnittelijan tehtävissä, nimityksille määräaikaisiin virkasuhteisiin ei ollut virkamieslain mukaista perustetta. X:llä on siten ollut oikeus virkamieslain 56 §:n mukaiseen korvaukseen, jonka määrää arvioitaessa on otettu huomioon X:n virkasuhteen kesto, hänen ikänsä, koulutuksensa ja työllistymismahdollisuutensa. Yliopisto velvoitettiin maksamaan X:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus (äänestys korvauksen määrän osalta 6-2). KHO:2002:1041 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 4/2001: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty yliopistossa kahdeksaan määräaikaiseen virkasuhteeseen suunnittelijaksi ajaksi 19.2.1996 - 31.7.2000. Hänet oli 19.2.1996 - 18.8.1996 nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen... - Korvausvaatimus Asia 9/2001: Korvausvaatimus 1005688800000
Lyhennelmä X oli nimitetty korkeakoulussa määräaikaiseen virkasuhteeseen päätoimiseksi säestäjäksi ajaksi 1.8.1995 - 31.7.2000. Tätä ennen hän oli ollut 1.8.1985 lähtien keskeytyksettä toistuvasti nimitettynä määräajaksi samaan tehtävään. Virkasuhteen päätyttyä 31.7.2000 hän oli vielä toiminut syyslukukauden ja osin kevätlukukauden 2001 sivutoimisena virkamiehenä aina 28.2.2001 saakka. Vuoden 2001 alussa X oli kieltäytynyt ottamasta vastaan hänelle tarjottuja opetustunteja, eikä hänen sivutoimisen virkasuhteensa päättyminen 1.3.2001 lukien ollut johtunut työnantajasta. X on vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta virkamieslain 56 §:ään perustuen sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Virkamieslautakunnan mukaan X:n palvelussuhde oli päättynyt sen takia, ettei häntä virkamieslain 56 §:ssä tarkoitetulla tavalla nimitetty korkeakoulun virkamieheksi hänen määräaikaisen virkasuhteensa päätyttyä 31.7.2000. Sillä, että X oli tämän päätoimisen palvelussuhteensa päätyttyä hoitanut erillisiä tuntiopetustehtäviä, ei ole ollut vaikutusta hänen oikeuteensa saada korvausta virkamieslain 56 §:n perusteella. Selvittämättä on jäänyt, että nimittämisestä päätoimiseksi säestäjäksi määräajaksi olisi virkamieslain 9 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla säädetty asetuksella. Virkamieslautakunta on pitänyt selvitettynä, että päätoimiselle säestäjälle kuuluva opetusvelvollisuus, opetusalan luonne sekä säestäjän tehtävien kiinteä liityntä opetustehtäviin ja yksittäisten opettajien opetuksellisiin tarpeisiin ja painotuksiin olivat muodostaneet kokonaisuutena sellaisen viran luonteeseen liittyvän perustellun syyn, joka tehtävien sinänsä pysyvästä luonteesta huolimatta oli oikeuttanut määräaikaisen palvelussuhteen käyttämiseen. Korkeakoulu oli määräaikaisilla nimityksillä pyrkinyt edistämään mahdollisuuksia sopeuttaa opetustoimintaansa tukeva tehtävä vastaamaan taideaineiden opetuksen muuttuvia tarpeita eikä siten ollut käyttänyt määräaikaiseksi nimittämistä X:n palvelussuhdeturvan heikentämiseksi tai muussa lainvastaisessa tarkoituksessa. Korvausvaatimus hylättiin ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin lakiin perustumattomana (äänestys 7-2). KHO:2002:1845 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 9/2001: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty korkeakoulussa määräaikaiseen virkasuhteeseen päätoimiseksi säestäjäksi ajaksi 1.8.1995 - 31.7.2000. Tätä ennen hän oli ollut 1.8.1985 lähtien keskeytyksettä toistuvasti nimitettynä... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 3/2001: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 989960400000
Lyhennelmä Vanhempi konstaapeli X oli 29.12.2000 irtisanottu ja pidätetty edelleen virantoimituksesta. X oli 7.10.2000 kuljettanut henkilöautoa niin, että hänen verenalkoholipitoisuutensa ajon jälkeen oli ollut 2,23 promillea, ja teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa kansalaisen turvallisuudelle. X oli tuomittu tästä törkeästä rattijuopumuksesta 70 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 35 oheissakkoon 21.12.2000. X on oikaisuvaatimuksessaan vedonnut muun muassa siihen, ettei hän nykyisessä tehtävässään osallistunut poliisin kentällä tapahtuvaan operatiiviseen työskentelyyn ja oli yhteydessä asiakkaisiin vain puhelimitse. X on myös viitannut käräjäoikeuden tuomioon, jonka mukaan hänen tekonsa ei ollut osoittanut hänen olevan rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla sopimaton virkamieheksi. Virkamieslautakunta on katsonut, ettei X:n virkatehtäviä poliisin hälytyskeskuksen päivystäjänä tullut oikeudellisesti arvioida eri tavoin kuin poliisia yleensä. Poliisin on myös vapaa-aikanaan käyttäydyttävä asemansa edellyttämällä tavalla, ja kuljettamalla autoa alkoholin vaikutuksen alaisena X oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Irtisanomiseen oli siten ollut riittävät perusteet. Se, että käräjäoikeus ei ollut tuominnut X:ää rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin nojalla viraltapantavaksi ei ole estänyt irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2002:1934 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_1_kohta PoliisiA_13_§ Päätös
Asia 3/2001: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vanhempi konstaapeli X oli 29.12.2000 irtisanottu ja pidätetty edelleen virantoimituksesta. X oli 7.10.2000 kuljettanut henkilöautoa niin, että hänen verenalkoholipitoisuutensa ajon jälkeen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 96/2000: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 986331600000
Lyhennelmä Tullipäällysmies X oli 15.11.2000 irtisanottu virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. X oli tuomittu 26.10.2000 varkaudesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta 100 päiväsakkoon. Irtisanomispäätöksessä X:n oli katsottu jättäneen tahallaan noudattamatta tullin haltuun luovutetun omaisuuden käsittelystä annettuja ohjeita ja määräyksiä sekä käyttäytyneen virka-asemansa huomioon ottaen siten sopimattomalla tavalla, ettei hän enää nauttinut tullipiirin luottamusta. Oikaisuvaatimuksessaan X on muun muassa katsonut, ettei häntä kohdeltu tasapuolisesti, koska irtisanominen ei ollut kohdistunut kaikkiin muihin rikoksesta tuomittuihin virkamiehiin, joiden teot eivät olleet olennaisesti poikenneet hänen teostaan. Tähän antamassaan vastineessa tullipiiri on todennut, että X:lle oli tuomittu ankara rangaistus, koska anastetun omaisuuden määrät ja arvo olivat olleet huomattavat. Anastukset olivat lisäksi tapahtuneet toistuvasti, ja X:n ja muiden irtisanottujen virkamiesten kohdalla ne olivat jatkuneet kaikista pisimpään. Myös X:n asemaan vuoroesimiehenä on viitattu ja tuotu esiin se, että hän oli ollut käyttäytymisellään esimerkkinä nuorille työntekijöille. Muiden varkaudesta sakkoon tuomittujen ja takaisin töihin otettujen anastamat määrät olivat olleet suhteellisen pieniä, kun puolestaan X:n sekä muiden irtisanottujen virkamiesten syyllisyys ja teon vahingollisuus olivat olleet selvästi vakavampia. Irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa on tullut ottaa huomioon virkamiesten toisistaan poikkeaviin tehtäviin kohdistuvat erilaiset vaatimukset ja tehtävistä johtuvat erityiset edellytykset. Muun muassa tullimiehillä on oikeus puuttua kansalaisten oikeuksiin. Virkamieslautakunta on katsonut, että menetellessään käräjäoikeuden tuomiossa kuvatulla tavalla X oli laiminlyönyt suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti ja käyttäytynyt sopimattomalla tavalla asemaansa nähden. Arvioitaessa erityisen painavan syyn olemassa oloa on kiinnitetty erityisesti huomiota X:n rikokseen liittyvään taloudellisen hyödyn tavoitteluun, suunnitelmallisuuteen ja toistuvuuteen. Lisäksi on tullut ottaa huomioon teosta viranomaisen toiminnalle aiheutunut aineellinen ja aineeton vahinko. Tasapuolisen kohtelun osalta virkamieslautakunta on todennut, ottaen huomioon tullipiirin päätöksen perustelut sekä käräjäoikeuden tuomiossa rangaistuksen määrittämisen ja mittaamisen perusteena mainitut seikat, ettei asiassa menetelty Suomen perustuslain 6 §:ssä ja virkamieslain 11 §:ssä turvatun yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. X oli menettelyllään olennaisesti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan esimiesasemassa olevana tullivirkamiehenä ja siten menettänyt luottamuksen, jota tullipiiri oli häneltä voinut kohtuudella edellyttää. Hänen irtisanomiselleen oli ollut erityisen painava syy. Teko oli myös osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa, joten hänet oli voitu pidättää virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2001:2798 X on todennut, ettei virkamieslautakunnan päätöksessä millään tavoin huomioitu viraltapanomenettelyn kohtuullisuutta tai oikeudenmukaisuutta hänen jo kärsimiensä seuraamusten ja rangaistusten valossa. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan virkamieslaissa (750/1994) ei ole säännöksiä kurinpitomenettelystä. X:n virkasuhteen irtisanomismenettely ei ollut kurinpitomenettelyä eikä irtisanominen ollut lisärangaistus. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 96/2000: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Tullipäällysmies X oli 15.11.2000 irtisanottu virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. X oli tuomittu 26.10.2000... - Virkasuhteen purkaminen Asia 22/2001: Virkasuhteen purkaminen 1000846800000
Toimistopäällikkö X:n virkasuhde oli purettu koeajan kuluessa 28.2.2001 lukien. Purkamispäätöksen perusteena oli ollut, ettei X ollut kyennyt keskittymään oleellisimpiin virkatehtäviin. Hän oli käyttänyt melkoisen osan työajasta keskustelemalla muun henkilöstön kanssa muista kuin työasioista, jättänyt määräaikaistehtäviä suorittamatta, hän ei ollut muutoinkaan suoriutunut kaikista tehtävistä kohtuullisessa ajassa eikä ollut pystynyt hyödyntämään atk-osaamistaan toivotulla tavalla. X ei yleisesti ottaen ollut saanut koeaikana virkatehtävistään sellaista otetta, jota kohtuudella olisi voitu odottaa. X on muun ohella väittänyt, ettei luottamusmiehelle varattu tilaisuutta tulla kuulluksi asiassa. Koeaikana tapahtuvasta virkasuhteen purkamisesta ei ole erityisiä säännöksiä, vaan siinä on noudatettava samoja menettelytapoja kuin virkasuhdetta muutoin purettaessa eli kuultava virkamiestä sekä varattava luottamusmiehelle tilaisuus tulla kuulluksi. X:ää oli kuultu virkasuhteen purkamista koskevassa asiassa 5.2.2001, ja luottamusmiehelle oli sähköpostitse varattu tilaisuus lausuman antamiseen ennen purkamispäätöksen tekemistä. Näin ollen X:n tai luottamusmiehen kuulemisessa ei ollut tapahtunut menettelyvirhettä, jonka nojalla purkamispäätös olisi tullut kumota. Koeaikapurkaminen on mahdollista riippumatta virkamieslain yleisistä virkamieslain irtisanomis- ja purkamisperusteista. Purkaminen ei kuitenkaan saa tapahtua virkamieslain 11 §:ssä tarkoitetuilla tai muilla epäasiallisilla perusteilla. Perusteet, joilla X:n virkasuhde oli purettu koeaikana, olivat olleet seikkoja, joiden vuoksi X:n ei katsottu odotetulla tavalla selviytyvän tehtäviensä hoidosta. Kyse ei ollut virkamieslain 11 §:ssä tarkoitetuista perusteista, eikä purkaminen muutenkaan tapahtunut epäasiallisilla perusteilla. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 7-1). KHO:2002:260 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_10_§_1_mom Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_66_§ Valtion_virkamiesA_43_§ Päätös
Asia 22/2001: Virkasuhteen purkaminen
Toimistopäällikkö X:n virkasuhde oli purettu koeajan kuluessa 28.2.2001 lukien. Purkamispäätöksen perusteena oli ollut, ettei X ollut kyennyt keskittymään oleellisimpiin virkatehtäviin. Hän oli käyttänyt... - Virkasuhteen purkaminen Asia 56/2000: Virkasuhteen purkaminen 981496800000
Atk-kirjoittaja X:n virkasuhde oli purettu koeajan kuluessa 24.5.2000. Purkamispäätöksen perusteena oli ollut se, ettei X:n työpanokseen oltu tyytyväisiä. Hän ei ollut osoittanut sellaista ammattitaitoa, eikä sellaista oma-aloitteisuutta uusiin tehtäviin, mitä työnantaja voi kohtuudella odottaa. X:ää kohtaan esitetty tyytymättömyys ei ollut kohdistunut erityisiin yksittäisiin, perehtymistä edellyttäviin suorituksiin vaan ennen kaikkea koeaikana ilmenneeseen kehittymiseen ja tehtävien yleiseen suoritustapaan. Virkasuhteen purkaminen koeaikana ei edellytä virkasuhteen purkamiselle muuten asetettua virkamieslain 33 §:n mukaista perustetta. Purkaminen ei kuitenkaan saa tapahtua epäasiallisella perusteella. X:n virkasuhteen purkaminen oli perustunut työnantajaviraston saamaan kokonaiskuvaan X:n soveltuvuudesta kyseessä olevaan virkaan, eikä asiassa ole ilmennyt, että hänen virkasuhteensa olisi purettu epäasiallisilla perusteilla. Oikaisuvaatimukset hylättiin (äänestys 7-1). KHO:2001:2690 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_10_§_1_mom Päätös
Asia 56/2000: Virkasuhteen purkaminen
Atk-kirjoittaja X:n virkasuhde oli purettu koeajan kuluessa 24.5.2000. Purkamispäätöksen perusteena oli ollut se, ettei X:n työpanokseen oltu tyytyväisiä. Hän ei ollut osoittanut sellaista ammattitaitoa,... - Virkasuhteen purkaminen Asia 44/2000: Virkasuhteen purkaminen 979077600000
X oli nimitetty ajaksi 28.2.2000 - 27.8.2000 toimistosihteerin määräaikaiseen virkasuhteeseen. Sama aika oli määrätty virkamieslain 10 §:n mukaiseksi koeajaksi. X:n virkasuhde oli koeajan kuluessa purettu 19.4.2000, koska hän oli käyttäytynyt epäasiallisesti. Tämä oli ilmennyt muun muassa työtovereihin ja työnantajaan kohdistuneina häirintää koskevina perusteettomina väitteinä. Virkasuhteen purkaminen koeaikana ei edellytä virkasuhteen purkamiselle muutoin asetettua virkamieslain 33 §:n mukaista perustetta. Purkaminen ei kuitenkaan saa tapahtua epäasiallisella perusteella. X:n esimies ja eräät työtoverit olivat olleet tyytymättömiä X:n tapaan hoitaa työtehtäviään, ja erityisesti puutteita oli ilmennyt hänen yhteistyökyvyssään. Asiassa ei ole ilmennyt, että X:n virkasuhde olisi purettu epäasiallisilla perusteilla. X:n oikaisuvaatimus hylättiin ja hänen vaatimuksena rahallisen korvauksen suorittamisesta jätettiin virkamieslautakunnan toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta. KHO:2001:2689 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_10_§_1_mom Päätös
Asia 44/2000: Virkasuhteen purkaminen
X oli nimitetty ajaksi 28.2.2000 - 27.8.2000 toimistosihteerin määräaikaiseen virkasuhteeseen. Sama aika oli määrätty virkamieslain 10 §:n mukaiseksi koeajaksi. X:n virkasuhde oli koeajan kuluessa purettu... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 32/2000: Irtisanominen yksilöperusteella 985726800000
Preparaattori X oli irtisanottu 21.2.2000 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. Perusteena olivat olleet esiintyminen työpaikalla päihtyneenä, poissaolojen ilmoittamatta jättäminen ja päihdehoidon keskeyttäminen sekä laiminlyönti ilmoittaa hoidon keskeyttämisestä. X:lle oli annettu 13.5.1999 kirjallinen varoitus, koska hän oli ollut poissa työpaikalta syytä ilmoittamatta. Luvattomiin poissaoloihin liittyen oli 17.6.1999 sovittu, että X osallistuisi päihdeongelmaisten hoitoonohjaukseen, ja hoitosopimuksen rikkomisesta seuraisi irtisanominen. Allekirjoittamalla hoitosopimuksen 21.6.1999 X oli sitoutunut noudattamaan hoitosuunnitelmaa ja osallistumaan hoitoon sekä ilmoittamaan suunnitelman laiminlyönnistä ja hoidon keskeytymisestä työnantajalle. X oli käynyt A-klinikalla lääkärin vastaanotolla aluksi kaksi kertaa, 18.8.1999 ja 26.8.1999. Seuraava sovittu aika 7.9.1999 oli peruutettu klinikasta johtuvista syistä. X oli ollut sairaslomalla 7.9.1999 - 3.12.1999. Hän ei ollut saapunut klinikalle 6.10.1999, mutta seuraava käynti 21.12.1999 oli tapahtunut sovitusti. Tukihenkilön vastaanotolle 27.12.1999 X ei ollut kuitenkaan saapunut, eikä hän sittemmin ollut ottanut yhteyttä klinikkaan 15.12.2000 mennessä. X oli 7.12.1999 kello 8 saapunut A-klinikalle, jolloin hänen verenalkoholipitoisuutensa oli mitattaessa ollut 0,6 0 , ja tämän jälkeen hän oli aloittanut työt työpaikallaan kello 10.56. Irtisanomispäätökseen ei ollut liitetty oikaisuvaatimusohjetta, mutta X oli kuitenkin tehnyt oikaisuvaatimuksen. Siten hän ei ollut kärsinyt oikeudenmenetystä, eikä päätöstä tästä syystä ole tullut kumota. Kello 8 mitattu lukema ei ole riittänyt osoittamaan, että X olisi ollut päihtynyt vielä töihin saapuessaan. Näyttöä ei ole myöskään esitetty siitä, että X olisi laiminlyönyt ilmoittaa poissaoloistaan. Hoidon keskeyttämistä on tullut arvioida hoitosopimuksen sisällön perusteella. Hoitosuhteen katkonaisuus, hoitokertojen peruuntumiset ilman seuraamuksia ja peruuntumisten harvalukuisuus huomioon ottaen X:n ei ole voitu tulkita keskeyttäneen hoitoaan sillä tavoin, että se olisi muodostanut lain edellyttämän erityisen painavan syyn irtisanomiselle. Koska X ei ollut keskeyttänyt hoitoaan, hänellä ei myöskään ollut mitään ilmoittamisvelvollisuutta työnantajalleen. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja irtisanomispäätös kumottiin. Palkan maksua koskeva vaatimus jätettiin toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta. (Äänestys 5-3). KHO:2002:1990 X:lle oli hänen luvattomia poissaolojaan koskeneessa neuvottelutilaisuudessa 17.6.1999 korostettu sitä, että hoitosopimuksen rikkominen johtaisi irtisanomiseen ilman varoitusta. X oli viimeksi ollut sovitulla vastaanotolla 21.12.1999, eikä hän selvityksen antamispäivään mennessä ollut ottanut mitään yhteyttä klinikkaan. X:n on sanotulla tavalla menetellessään katsottava keskeyttäneen hoidon ja siten laiminlyöneen hoitosuunnitelman. X ei kuitenkaan ollut ilmoittanut hoidon keskeyttämisestä työnantajalle. Työnantajalla oli näin ollen ollut perusteltu syy katsoa X:n rikkoneen hoitoonohjaussopimuksen. Tämän on katsottava muodostaneen sellaisen erityisen painavan syyn, jonka perusteella X oli voitu irtisanoa. Virkamieslautakunnan päätös kumottiin ja oikaisuvaatimus hylättiin. Irtisanomispäätös jäi siten pysyväksi. (Äänestys 3-2). Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom Päätös
Asia 32/2000: Irtisanominen yksilöperusteella
Preparaattori X oli irtisanottu 21.2.2000 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. Perusteena olivat olleet esiintyminen työpaikalla päihtyneenä, poissaolojen ilmoittamatta jättäminen ja päihdehoidon keskeyttäminen... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 83/2000: Irtisanominen yksilöperusteella 985125600000
Koulutuspäällikkö X oli irtisanottu 19.9.2000, koska hän oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan antamalla korkeakoulun koulutusohjelmasta virheellistä tietoa, muuttamalla koulutuksen sisältöä sekä antamalla takautuvasti uusia todistuksia koulutuksesta. Hänen toimintansa oli aiheuttanut korkeakoululle huomattavaa vahinkoa ja johtanut siihen, ettei korkeakoulun johto enää luottanut X:n kykyyn hoitaa virkatehtäviään. X on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista virkamieslautakunnassa muun muassa siksi, että kuulemismenettely ennen irtisanomispäätöstä oli hänen mukaansa ollut ylimalkainen. Hän on myös väittänyt, että irtisanomispäätöksen tehneet henkilöt olisivat olleet esteellisiä ja että heiltä olisi puuttunut toimivalta. Irtisanomisen syynä oli ollut X:n toiminta korkeakoulun virassa, johon rehtori oli hänet nimittänyt. Irtisanominen hallintopäällikön esityksestä oli kuulunut rehtorin toimivaltaan, joten X:n väite ei ollut perusteltu. Asiassa ei ole myöskään tullut ilmi perusteita, joiden nojalla päätökseen tekemiseen osallistuneiden puolueettomuuden olisi voitu katsoa vaarantuneen niin, että he olisivat olleet esteellisiä. Suullisen käsittelyn toimittaminen virkamieslautakunnassa on ollut ilmeisen tarpeetonta, koska virkamieslautakunnalla on ollut käytettävissään riittävän laaja aineisto asian selvittämiseksi. Irtisanomisperusteita arvioitaessa on tullut ottaa huomioon X:n asema koulutusohjelmassa, minkä perusteella hänen olisi tullut ymmärtää, että lisäopintoviikkojen antaminen oppilaille ja uusien todistusten antaminen koulutusohjelman jo aiemmin suorittaneille oli vahvistetun koulutusohjelman vastaista. X:n olisi tullut myös laatia koulutusohjelman esite sellaiseksi, ettei väärinkäsityksen mahdollisuutta olisi ollut. Toiminnallaan X oli johtanut harhaan korkeakoulua, opiskelijoita ja opintojaan suunnittelevia henkilöitä. Samalla korkeakoulun ja erityisesti kyseisen koulutusohjelman maine oli vahingoittunut. Kokonaisuutena arvioiden on voitu katsoa, että korkeakoulu ei enää perustellusti voinut luottaa X:n kykyyn toimia koulutuspäällikkönä tai muissakaan korkeakoulun vastuullisissa tehtävissä. Näin ollen korkeakoululla oli ollut erityisen painava syy irtisanomiselle. Oikaisuvaatimus ja vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylättiin. KHO:2001:3348 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_51_§ Valtion_virkamiesL_66_§ Valtion_virkamiesA_43_§ Päätös
Asia 83/2000: Irtisanominen yksilöperusteella
Koulutuspäällikkö X oli irtisanottu 19.9.2000, koska hän oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan antamalla korkeakoulun koulutusohjelmasta virheellistä tietoa, muuttamalla koulutuksen sisältöä sekä antamalla... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 24/2001: Virantoimituksesta pidättäminen 992379600000
Toimistovirkailija X oli päätöksellä 11.3.2001 pidätetty virantoimituksesta 1.3.2001 lukien, koska hänen irtisanomistaan koskeva päätös 11.9.2000 ei ollut saanut lainvoimaa irtisanomisajan kuluttua loppuun. Oikaisuvaatimuksessaan X on todennut, että hänet oli pidätetty virantoimituksesta takautuvasti ja katsonut, että päätös oli tästä syystä lainvastainen. Hän on myös todennut, ettei häntä kuultu ennen päätöksen tekemistä, vaan hänelle ilmoitettiin puhelimitse virantoimituksesta pidättämisestä. Hänelle ei myöskään kerrottu oikeudesta luottamusmiehen kuulemiseen. Virkamieslautakunta on päätöksellään 7.2.2001 hylännyt X:n oikaisuvaatimuksen koskien hänen virkasuhteensa irtisanomista. X oli tullut pidättää virantoimituksesta irtisanomisajan päätyttyä ennen virkamieslautakunnan päätöksen lainvoimaiseksi tuloa. X:n kuuleminen ei täyttänyt oikeuskäytännössä asetettuja edellytyksiä kuulemiselle, eikä X:lle ilmoitettu virkamiesasetuksen 43 §:n 2 momentin mukaisesta oikeudesta pyytää luottamusmiehen kuulemista. Ottaen kuitenkin huomioon virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen perusteen ja sen, ettei viranomaisella tällaisissa tapauksissa ole mahdollisuutta harkita virantoimituksesta pidättämisen tarpeellisuutta, virkamieslautakunta on katsonut, etteivät kyseiset menettelyvirheet voineet olennaisesti vaikuttaa X:n asiassa tehtyyn päätökseen. Virkamiehellä ei ole mahdollisuutta noudattaa hallintopäätöstä ennen kuin hän on saanut sen tiedoksi hallintomenettelylain 25 §:n mukaisesti, joten takautuvasti voimaan tulevaksi tarkoitettua hallintopäätöstä oli tältä osin pidettävä sisällöllisesti virheellisenä. Virkamieslautakunta on tämän johdosta muuttanut virantoimituksesta pidättämisen alkamisajankohdan asiaa koskevan päätöksen antopäiväksi 11.3.2001. Oikaisuvaatimus hylättiin muilta osin. KHO:2002:1766 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_40_§_1_mom Päätös
Asia 24/2001: Virantoimituksesta pidättäminen
Toimistovirkailija X oli päätöksellä 11.3.2001 pidätetty virantoimituksesta 1.3.2001 lukien, koska hänen irtisanomistaan koskeva päätös 11.9.2000 ei ollut saanut lainvoimaa irtisanomisajan kuluttua loppuun.... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 85/2000: Virantoimituksesta pidättäminen 987541200000
Merivartija X oli pidätetty virantoimituksesta 5.10.2000. Työnantajavirasto oli tehnyt tutkintapyynnön poliisille siitä, oliko X muuttanut Porvooseen 1.6.1998 ja missä hän oli asunut vuosina 1999-2000 kestäneen komennuksen aikana. Poliisia oli pyydetty selvittämään, oliko X laskuttamalla perusteettomasti päivärahoja, matkakustannuksia ja muuttorahaa syyllistynyt törkeään petokseen ja törkeään virkavelvollisuuksien rikkomiseen tai muuhun rikoslain tunnusmerkistön täyttävään rikokseen. X toimi muun ohella rajatarkastustehtävissä ja oli myös sotilasrangaistussäännösten alainen. Tutkintapyynnön kohteina olleilla teoilla, jotka siis olivat liittyneet siihen, missä X oli asunut ja hänen jo tekemiensä laskujen oikeutukseen, ei kuitenkaan ole voinut olla vaikutusta X:n edellytyksiin hoitaa virkaan liittyviä tehtäviä siitä huolimatta, että kyseiset laskut liittyivät työnantajalle tehtyihin suoritusvaatimuksiin. Virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaista syytä virantoimituksesta pidättämiselle ei siten ollut. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva päätös kumottiin (äänestys 7-1). KHO:2002:114 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_55_§_2_mom Päätös
Asia 85/2000: Virantoimituksesta pidättäminen
Merivartija X oli pidätetty virantoimituksesta 5.10.2000. Työnantajavirasto oli tehnyt tutkintapyynnön poliisille siitä, oliko X muuttanut Porvooseen 1.6.1998 ja missä hän oli asunut vuosina 1999-2000... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 35/2001: Irtisanominen yksilöperusteella 999637200000
Lehtori X oli irtisanottu 20.3.2001. X:lle oli 13.11.1996 annettu kirjallinen huomautus työtehtävien laiminlyönneistä ja 13.10.2000 toinen kirjallinen huomautus luvattomiin poissaoloihin liittyneistä tehtävien laiminlyönneistä ja poissaolojen ilmoittamatta jättämisistä. Hoitoonohjauksesta oli sovittu 17.1.2001. X oli käynyt A-klinikalla 18.1.2001 mutta ollut koko päivän poissa työpaikalta, ollut 19.1. luvattomasti syytä ilmoittamatta poissa töistä, 22.1. käynyt A-klinikalla mutta ollut koko päivän poissa töistä, ollut 23.1. luvattomasti syytä ilmoittamatta poissa töistä, 24.1. käynyt jälleen A-klinikalla mutta ollut koko päivän poissa töistä ja lopulta ollut luvatta poissa töistä 25.1. - 30.1.2001 ilmoittamatta poissaoloista työnantajalle. Olemalla poissa työpaikalta 18. - 29.1.2001 ja jättämällä ilmoittamatta poissaolojen syyn ja ajankohdan X oli laiminlyönyt virkatehtäviensä asianmukaisen hoitamisen ja laiminlyönyt lisäksi työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Hänen irtisanomiseensa on siten katsottava olleen erityisen painava syy. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 35/2001: Irtisanominen yksilöperusteella
Lehtori X oli irtisanottu 20.3.2001. X:lle oli 13.11.1996 annettu kirjallinen huomautus työtehtävien laiminlyönneistä ja 13.10.2000 toinen kirjallinen huomautus luvattomiin poissaoloihin liittyneistä tehtävien... - Kirjallinen varoitus Asia 77/2001: Kirjallinen varoitus 1008108000000
Luotsi X oli saanut 3.9.2001 kirjallisen varoituksen, koska hän oli lähettänyt sopimattoman kirjeen esimiehelle. Merenkulkupiiri oli pyytänyt X:ltä lisäselvitystä virkamatkaan liittyen, mutta X oli lähettänyt selvityksen sijasta esimiehelle sopimattoman kirjeen, joka sisälsi voimasanoja ja muita alatyylisiä ilmaisuja. Esimiehelle toimitettu kirje oli epäasiallinen ja sopimaton, eikä se sisältänyt pyydettyä selvitystä virkamatkasta. X:n on täytynyt ymmärtää menetelleensä sopimattomasti ja toimineensa vastoin virkavelvollisuuksiaan. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 8-1). KHO:2002:1737 Luottamus merenkulkupiirin päällikön puolueettomuuteen merenkulkupiirin antaessa X:lle kirjallisen varoituksen ja vastineen virkamieslautakunnalle ei ollut vaarantunut hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi ja muutoin virkamieslautakunnan päätöksessä mainituilla perusteilla ei ollut syytä muuttaa virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta, joka siis jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 77/2001: Kirjallinen varoitus
Luotsi X oli saanut 3.9.2001 kirjallisen varoituksen, koska hän oli lähettänyt sopimattoman kirjeen esimiehelle. Merenkulkupiiri oli pyytänyt X:ltä lisäselvitystä virkamatkaan liittyen, mutta X oli lähettänyt... - Kirjallinen varoitus Asia 36/2001: Kirjallinen varoitus 999637200000
Yli-insinööri X oli saanut 14.3.2001 kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien vastaisesta menettelystä, johon hän oli syyllistynyt lähettämällä 10.3.2000 - 28.2.2001 välisenä aikana asiattomia ja laitoksen virkamiehiä loukkaavia sähköposti- ym. kirjoituksia. Virkamieslautakunta on todennut, että X oli lähettänyt laitoksen ylijohtajalle, työnjohdolliselle esimiehelleen ja eräille muille laitoksen henkilöille asiattomia sähköpostiviestejä, joissa arvosteltiin sekä laitoksen johdon että virkamiesten toimintaa. Sananvapaudestaan huolimatta X:n oli täytynyt ymmärtää menettelynsä olevan hänen asemassaan olevalle virkamiehelle sopimatonta. Lautakunta on ottanut erityisesti huomioon, että X lähetti useissa tapauksissa yhdelle henkilölle tarkoitetun viestin muutamalle muullekin laitoksen virkamiehelle ja kolmessa tapauksessa koko keskushallinnon henkilökunnalle. Menettelyllään X rikkoi toistuvasti virkavelvollisuuttaan käyttäytyä asemansa edellyttämällä tavalla. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2002:2307 X kuoli 20.7.2002. Tämän johdosta enemmän lausunnon antaminen hänen valituksestaan raukesi. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 36/2001: Kirjallinen varoitus
Yli-insinööri X oli saanut 14.3.2001 kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien vastaisesta menettelystä, johon hän oli syyllistynyt lähettämällä 10.3.2000 - 28.2.2001 välisenä aikana asiattomia ja... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 80/2001: Virantoimituksesta pidättäminen 1008108000000
Mikrotukihenkilö X oli päätetty pidättää virantoimituksesta 22.8.2001 rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Päätös oli perustunut poliisin ilmoitukseen, jonka mukaan X oli otettu kiinni epäiltynä syylliseksi paritukseen. Virantoimituksesta pidättäminen rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi on turvaamistoimenpide, johon ryhtymisen edellytyksiä on tulkittava suppeasti. Virkamieslautakunta on katsonut, että X:ään kohdistetulla rikostutkinnalla oli voinut olla virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vaikutusta hänen edellytyksiinsä hoitaa mikrotukihenkilön tehtäviä vankilassa. Edellytykset virantoimituksesta pidättämiselle olivat siten olleet olemassa. Virantoimituksesta pidättämistä ei kuitenkaan saa jatkaa pitemmälle kuin on tarpeen tutkinnallisista syistä. Oikaisuvaatimus hylättiin. (Äänestys 6-3.) KHO:2002:871 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_1_kohta Päätös
Asia 80/2001: Virantoimituksesta pidättäminen
Mikrotukihenkilö X oli päätetty pidättää virantoimituksesta 22.8.2001 rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Päätös oli perustunut poliisin ilmoitukseen, jonka mukaan X oli otettu kiinni... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 33/2002: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1030050000000
Lyhennelmä Apulaispoliisipäällikkö X oli 24.4.2002 irtisanottu ja samalla pidätetty virantoimituksesta käräjäoikeuden tuomittua hänet 10.4.2002 rattijuopumuksesta sakkoon ja ajokieltoon. X on oikaisuvaatimuksessaan katsonut muun muassa, että irtisanominen oli ollut seuraamuksena suhteeton tekoon nähden. Hän on myös painottanut sitä, että irtisanomista vastaan puhui ennen kaikkea hänen moitteeton työhistoriansa, arvostettu asiantuntija-asemansa sekä merkittävät ansiot erityisesti kansainvälisten tehtävien hoidossa. X:n mukaan hänen henkilökohtaisen työtilanteensa muodostamalla paineella ja työuupumuksella osaltaan oli todennäköisesti ollut vaikutusta rattijuopumukseen syyllistymiseen. Hän on lisäksi katsonut virkamiesten tasapuolisen kohtelun edellyttävän, että samankaltaisissa tapauksissa heitä kohdellaan samalla tavalla. X:n mukaan tämä toteutuu varmimmin siten, että rikosoikeudellista tulkintarajaa törkeän ja tavallisen rattijuopumuksen välillä noudatetaan. Irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa on otettava huomioon virkamiesten toisistaan poikkeaviin tehtäviin kohdistuvat erilaiset vaatimukset ja tehtävistä johtuvat erityiset edellytykset. Eräiden virkamiesten asema ja valtuudet ovat sellaisia, että heidän tulee nauttia erityistä luottamusta. Tällaisten virkamiesten, mm. poliisien, osalta käyttäytymisvelvoitteen on katsottu ulottuvan myös heidän vapaa-aikaansa. Myös silloin, kun irtisanomisen perusteena on teko, josta virkamiehelle on tuomioistuimessa tuomittu rangaistus, viranomaisen on virkamiehen käyttäytymistä arvioidessaan harkittava teon merkitystä virkasuhteen jatkamisen edellytyksille kokonaisuutena. Arvioinnissa on erityisesti otettava huomioon teosta viranomaisen toiminnalle aiheutunut aineeton vahinko, joka voi ilmetä yleisön viranomaistoiminnan legitimiteettiä kohtaan tunteman luottamuksen heikentymisenä. Tasapuolisen kohtelun osalta virkamieslautakunta on viitannut Suomen perustuslain 6 §:ään ja valtion virkamieslain 11 §:ään. X oli esittämällä oikeuskäytännöstä ja hallintokäytännöstä esimerkkejä erilaisista tapauksista, joissa virkamiehen moitittavat teot eivät johtaneet irtisanomiseen, pyrkinyt osoittamaan tasapuolisen kohtelun edellyttävän, ettei hänen osaltaan irtisanomista voitu pitää lainmukaisena. Tämä ei kuitenkaan virkamieslautakunnan mukaan osoittanut, että X:n oikeutta tasapuoliseen kohteluun olisi loukattu tai että asiassa olisi muuten menetelty yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. Syyllistyessään rattijuopumukseen X oli korkeassa esimiesasemassa olevana virkamiehenä laiminlyönyt velvollisuutensa käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Hän oli samalla laiminlyönyt poliisiasetuksessa asetetun käyttäytymisvelvollisuuden, koska hänen käyttäytymisensä oli ollut luonteeltaan sellaista, että poliisin arvo oli voinut siitä kärsiä. X:n teko oli hänen asemansa huomioon ottaen ollut omiaan johtamaan hänen viranhoitoaan kohtaan tunnetun yleisön luottamuksen menettämiseen, ja tämä erityisesti oli myös osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. Näitä seikkoja tuli pitää painavampina kuin X:n saaman rangaistuksen lievyyttä ja hänen esittämiään tekoon johtaneita henkilökohtaisia syitä sekä ansiokasta virkauraansa. X:n irtisanomiseen oli ollut erityisen painava syy, ja hänet oli myös voitu pidättää virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2003:1943 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_k Poliisiasetus_13_§_2_mom Päätös
Asia 33/2002: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Apulaispoliisipäällikkö X oli 24.4.2002 irtisanottu ja samalla pidätetty virantoimituksesta käräjäoikeuden tuomittua hänet 10.4.2002 rattijuopumuksesta sakkoon ja ajokieltoon. X on oikaisuvaatimuksessaan... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 101/2001: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1018990800000
Lyhennelmä Erityisopettaja X oli irtisanottu ja samalla pidätetty virantoimituksesta 27.11.2001. Hän oli käyttänyt erityiskoulun autoja omiin yksityisajoihinsa tai luovuttanut autoja omaan harrastustoimintansa piiriin kuuluvien yhteisöjen ajoihin siten, ettei ajoista tehty merkintöjä ajopäiväkirjoihin eikä niistä maksettu korvausta koululle. Näitä ajoja oli ollut 3303 kilometriä. X oli myös myöntänyt, ettei pienoislinja-auton hankinnassa koululle tammikuussa 1999 järjestetty julkisista hankinnoista annetun lain mukaista tarjouskilpailua. Auto oli heti hankinnan jälkeen luovutettu yksityisen liikennöitsijän ilman vuokrasopimusta. Koulu on esittänyt, että tämä auton hallinnan luovuttaminen oli ollut vastoin koulun noudattamia toimintaperiaatteita ja vastoin 1.2.2000 tehtyä päätöstä siitä, ettei koulun ajoneuvoja vuokrata ulkopuolisille tai edes henkilökunnalle. Epäselväksi on jäänyt, oliko koulun johtajalla vallitsevan käytännön mukaan oikeus vähäisessä määrin luovuttaa koulun autoja hyväntekeväisyystarkoituksiin tai henkilökunnan ajoihin ja oliko koulun johtokunta ollut tällaisista luovutuksista tietoinen. X:lle ei huomautettu asiasta ennen 16.1.2001 pidettyjä neuvotteluja. Koulun johtokunta oli päätöksellään vahvistanut koulun autojen vuokraamisesta ulkopuolisille perittävät kilometrikorvaukset vuosille 1999 ja 2000. Tämän päätöksen perusteella johtokunnan on katsottava olleen tietoinen koulun autojen luovuttamisesta muuhun kuin koulun käyttöön ainakin korvausta vastaan ja hyväksyneen tämän käytännön. Päätöstä luovutuskiellosta 1.2.2000 ei tehnyt johtokunta vaan johtoryhmä. Pienoislinja-auton hankinnan osalta X on selvittänyt syyt kilpailuttamisen sivuuttamiseen ja siihen, miksi auto oli luovutettu yksityisen liikennöitsijän käyttöön. Virkamieslautakunnan käsityksen mukaan X ei laiminlyönyt kilpailuttamista huolimattomuudesta tai tarkoituksenaan aiheuttaa koululle taloudellista vahinkoa. Myös auton luovuttaminen oli tapahtunut tarkoituksessa säästää koulun kustannuksia. X ei ollut tietoisesti laiminlyönyt tehtäviään tai ylittänyt valtuuksiaan koulun johtajana tai toiminut tavalla, josta olisi aiheutunut koululle sellaista taloudellista vahinkoa, joka voisi olisi voinut olla irtisanomisen perusteena. Virantoimituksesta pidättämiselle ei siten myöskään ollut oikeudellista perustetta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. KHO:2003:2275 Johtokunnan tehtäviin kuuluu valvoa ja ohjata koulun toimintaa. Johtokunnan kokouspöytäkirjasta 10.9.2001 on ilmennyt, että koulun autojen käyttöön ja hankintaan liittyvässä ohjeistuksessa oli puut-teellisuuksia. Näissä oloissa X:n virkasuhteen irtisanomista oli pidettävä ylimitoitettuna toimena. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_k Päätös
Asia 101/2001: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Erityisopettaja X oli irtisanottu ja samalla pidätetty virantoimituksesta 27.11.2001. Hän oli käyttänyt erityiskoulun autoja omiin yksityisajoihinsa tai luovuttanut autoja omaan harrastustoimintansa... - Virkasuhteen purkaminen Asia 58/2002: Virkasuhteen purkaminen 1037138400000
Lyhennelmä Nuoremman konstaapelin X virkamääräys oli 11.6.2002 peruutettu 18.4.2002 lukien. X oli ollut määräaikaisessa virkasuhteessa poliisilaitoksella 24.9.2001 - 31.3.2002. Määräaikaisuuden perusteena oli ollut Poliisikoulun harjoitteluaika. X oli nimitetty 28.2.2002 määräaikaiseen virkasuhteeseen nimikkeellä nuorempi konstaapeli, kenttätyöjakso, Poliisikoulun harjoitteluajaksi 1.4.2002 - 22.12.2002. Ylikomisario oli 15.4.2002 arvioinut X:n työharjoittelun ja hylännyt sen. Poliisikoulu oli 18.4.2002 keskeyttänyt X:n koulutuksen ajaksi 18.4.2002 - 10.5.2002 asian käsittelyä ja X:n kuulemista varten, 10.5.2002 ajaksi 11.5. - 31.5.2002 lisäselvityksen hankkimista ja opiskeluoikeutta koskevan asian ratkaisemista varten ja 30.5.2002 toistaiseksi kunnes asia toisin ratkaistaan, enintään kuitenkin 30.8.2002 asti. Päätöksen 30.5.2002 perusteluna oli ollut, että työharjoittelun suorittaminen on poliisin perustutkinnon suorittamisen edellytys. X ei voinut edetä syventäviin opintoihin ennen työharjoittelun hyväksyttävää suorittamista. Virkamieslautakunta on katsonut, että X:n toimiminen määräaikaisessa virkasuhteessa nuorempana konstaapelina oli tarkoitettu kiinteästi liittyvän vain siihen ajanjaksoon, jolloin hän Poliisikoulun oppilaana suoritti kenttätyöjaksoa. X:n opinnot Poliisikoulussa oli keskeytetty 18.4.2002 lukien. Hänen virkamääräyksensä oli tämän johdosta 11.6.2002 peruutettu 18.4.2002 lukien. Virkamieslain mukaan virkamääräyksen peruuttaminen ei ole mahdollista. Koska X:n virkamääräyksen keston oli tulkittava kytketyn enintään siihen asti, kun hänen harjoittelunsa Poliisikoulussa kesti, virkamääräyksen peruuttaminen oli tulkittava informatiiviseksi ilmoitukseksi määräaikaisen virkasuhteen päättymisestä. Virkamieslautakunta on katsonut, ettei virkasuhteen päättyminen ole kuitenkaan mahdollista taannehtivasti. Näin ollen X:n virkasuhteen on voitu katsoa päättyneen aikaisintaan 11.6.2002 annetun ilmoituksen tiedoksisaantihetkestä lukien. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 3-3-3, jolloin puheenjohtajan kannattama päätösehdotus jäi voimaan). KHO:2004:1315 Koska poliisikoulutusta koskevassa lainsäädännössä ei ole erityissäännöksiä työnantajan oikeudesta päättää virkasuhde ennen määräajan päättymistä, asiaan sovelletaan valtion virkamieslain virkasuhteen päättämistä koskevia säännöksiä. Virkamieslain 25 §:n ja 33 §:n mukaan työantaja voi virkamiehestä johtuvasta syystä päättää virkasuhteen irtisanomalla tai purkamalla. Virkamieslain 66 §:n 2 momentin mukaan virkamiehelle on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi ennen kuin virkamies irtisanotaan 25 §:n tai 26 §:n nojalla tai virkasuhde puretaan. Virkamieslain 53 §:n 2 momentin mukaan päätökseen, jolla muu viranomainen kuin valtioneuvoston yleisistunto on irtisanonut virkasuhteen tai purkanut virkasuhteen, saadaan hakea oikaisua virkamieslautakunnalta. Päätökseen, johon saadaan hakea oikaisua, on viranomaisen liitettävä oikaisuvaatimusosoitus. X:n virkasuhde oli peruutettu arvioimatta sitä, oliko hänen virkasuhteensa päättämiseen irtisanomalla tai purkamalla ollut oikeus. X:lle ei ollut varattu tilaisuutta erikseen tulla kuulluksi virkasuhteen päättämistä koskevassa asiassa. Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen sekä virkasuhteen peruuttamista koskeneen päätöksen. X:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta puolestaan hylättiin. Asetus_poliisikoulutuksesta_14_§ Asetus_poliisikoulutuksesta_18_§ Valtion_virkamiesL_53_§_2_mom Päätös
Asia 58/2002: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Nuoremman konstaapelin X virkamääräys oli 11.6.2002 peruutettu 18.4.2002 lukien. X oli ollut määräaikaisessa virkasuhteessa poliisilaitoksella 24.9.2001 - 31.3.2002. Määräaikaisuuden perusteena... - Kirjallinen varoitus Asia 62/2002: Kirjallinen varoitus 1038348000000
Lyhennelmä X oli saanut 17.6.2002 kirjallisen varoituksen luvattomien poissaolojen johdosta. Aiemmin 20.9.1999 hänelle oli annettu kirjalliseksi varoitukseksi otsikoitu huomautus työstä poissaoloista 13. - 17.9.1999 ja 19.6.2001 sekä niin ikään kirjalliseksi varoitukseksi otsikoitu huomautus poissaoloista 12.6. - 15.6.2001. Oikaisuvaatimuksessaan X on muun muassa vaatinut luvattomien poissaolopäivien muuttamista sairauspoissaoloksi ja lomapäiväksi. Virkamieslautakunnan mukaan sen toimivaltaan ei kuulunut ratkaista vaatimusta luvattomien poissaolopäivien muuttamisesta sairauspoissaoloksi ja lomapäiväksi. Siltä osin kuin X vaati 20.9.1999 ja 19.6.2001 annettujen, kirjallisiksi varoituksiksi otsikoitujen päätösten kumoamista, virkamieslautakunnan mukaan kyse ei otsikoinnista huolimatta ollut virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetuista kirjallisista varoituksista. Näin ollen niistä ei voinut tehdä oikaisuvaatimusta. Kirjallisista huomautuksista ilmenevät poissaolot voitiin kuitenkin ottaa huomioon arvioitaessa edellytyksiä virkamieslain 24 §:n mukaisen varoituksen antamiselle. X ei ollut pystynyt luotettavasti selvittämään poissaolojen syitä eikä myöskään osoittamaan sopineensa työnantajan kanssa voimassa olevien ohjeiden mukaisesti lomapäivistä. X:n oli täytynyt ymmärtää menetelleensä virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, ja hänen oli katsottava rikkoneen virkavelvollisuuksiaan siinä määrin, että hänelle oli voitu antaa kirjallinen varoitus. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2003:1920 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_53_§_2_mom Päätös
Asia 62/2002: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä X oli saanut 17.6.2002 kirjallisen varoituksen luvattomien poissaolojen johdosta. Aiemmin 20.9.1999 hänelle oli annettu kirjalliseksi varoitukseksi otsikoitu huomautus työstä poissaoloista 13.... - Kirjallinen varoitus Asia 88/2001: Kirjallinen varoitus 1015365600000
Lyhennelmä Yli-insinööri X:lle oli annettu kirjallinen varoitus 1.10.2001 hänen toiminnastaan vastoin sosiaali- ja terveysministeriön viestintäpolitiikkaa autonostimien turvallisuutta koskeneessa asiassa. Suomeen maahantuoduissa AGM-nostimissa oli havaittu puutteita, ja asiasta oli tehty ministeriössä päätösesitys, jonka mukaan nostimia olisi eräin rajoituksin kielletty luovuttamasta markkinoille ja käyttöön. Osastopäällikkö oli kuitenkin jättänyt 20.12.2000 päätöksen allekirjoittamatta ja palauttanut asian valmisteluun puutteellisen näytön vuoksi. X oli 17.1.2001 esiintynyt TV 1:n haastattelussa ministeriön virkamiehenä ja esittänyt kriittisiä näkemyksiä asiasta ja sen käsittelystä ministeriössä. X ei ollut ennen TV-esiintymistään ministeriön viestintäpolitiikan edellyttämällä tavalla yhteydessä tulosryhmän päällikköön tai osastopäällikköön. Osastopäällikkö oli siirtänyt 16.2.2001 X:n pois asian käsittelystä. Tästä huolimatta X oli lähettänyt 19.2.2001 päivätyn muistionsa Ruotsin Arbetsmiljöverketille. Muistio oli myös levinnyt laajalti Euroopan asiantuntijapiireihin. Työsuojeluhallinnon internetiin oli 27.3.2001 X:n pyynnöstä viety hänen kirjoittamansa muistio, jossa todettiin Stertil-Koni -autonnostimet vaarallisiksi ja vaatimusten vastaisiksi. Työsuojeluosaston valvontayksikön päällikön toimivaltaan oli kuulunut ratkaisun tekeminen asiassa, eikä hän ollut todennut nostimien vaarallisuutta tai vaatimusten vastaisuutta. X oli toimittanut muistion sähköpostitse Yleisradiolle, Aamulehdelle ja Demariin sekä useille nostimien maahantuojille, mutta ei ennen muita Stertil-Koni -nostinten maahantuojalle. Virkamiehellä on lähtökohtaisesti yhtä laaja perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvattu sananvapaus kuin kenellä tahansa. Yleisistä virkavelvollisuuksista sananvapautta rajoittavat erityisesti vaitiolovelvollisuus, virantoimitusvelvollisuus ja käyttäytymisvelvollisuus. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) ja sen perustelut (HE 30/1988 s.84) huomioon ottaen sosiaali- ja terveysministeriön viestintää koskevat ohjeet olivat yleisohjeen luonteisia eivätkä niissä olleet, laissa säänneltyjä tiukemmat sananvapauden rajoitukset, voineet syrjäyttää mainitun lain periaatteita. Ministeriö tai X:n esimiehet eivät olleet kieltäneet X:ää julkaisemasta AGM-nostimia koskeneita valmisteluvaiheen tietoja. X:llä oli ollut oikeus virkamiehenä esittää perusteltu näkemyksensä asiasta ja myös arvostella ministeriön toimintaa mainitussa nostinasiassa, jota koskevat tosiasiat olivat kiistanalaisia ja osittain epäselviä. X:n TV-esiintymistä ei näin voitu pitää siten epäasiallisena, että se olisi voinut olla kirjallisen varoituksen perusteena. Sen sijaan X oli vastoin esimiehensä käskyä 16.2.2001 jatkanut AGM-nostimia koskevan asian valmistelua ja lähettänyt muistionsa Ruotsin työvoimaviranomaiselle siten, että muistio oli käsitetty ministeriön kannanotoksi asiassa. Se oli myös levinnyt Euroopan asiantuntijatahoille. X oli myös ylittänyt toimivaltansa Stertil-Koni -autonostimia koskevassa asiassa saattamalla nostimissa havaitsemistaan puutteista tekemänsä muistion tiedotusvälineiden ja nostinten maahantuojan kilpailijoiden tietoon, vaikka mahdollisia puutteita koskeva asia ei ollut vireillä ministeriössä. Virkamieslautakunta on pitänyt näitä X:n toimia sellaisina virkavelvollisuuksien vastaisina toimenpiteinä, että hänelle oli voitu antaa kirjallinen varoitus. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 6-3). KHO:2003:2089 Sosiaali- ja terveysministeriö oli X:n valituksen johdosta korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan selityksessä pyytä-nyt KHO:ta hyväksymään X:n esiintymisen TV-haastattelussa yhdeksi varoituksen antamisen perusteeksi. Virkamieslauta-kunta ei ollut päätöksessään hyväksynyt sanottua esiintymistä kirjallisen varoituksen perusteeksi. Näin ollen, ja kun KHO ei voinut valittajana olleen X:n vahingoksi muuttaa päätöstä tältä osin, KHO jätti ministeriön pyynnön tutkimatta. Sen sijaan X oli toiminut vastoin esimiehensä määräystä lähettäessään AGM-nostimien puutteellisuuksia koskevan muistionsa Ruotsin työympäristölaitoksen virkamiehelle. Samoin X oli tiedottaessaan Stertil-Koni -autonostimia koskevasta asiasta menetellyt virheellisesti. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa (äänestys 3-2). Suomen perustuslaki 12 § 1 momentti Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta
Asia 88/2001: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Yli-insinööri X:lle oli annettu kirjallinen varoitus 1.10.2001 hänen toiminnastaan vastoin sosiaali- ja terveysministeriön viestintäpolitiikkaa autonostimien turvallisuutta koskeneessa... - Korvausvaatimus Asia 51/2002: Korvausvaatimus 1038348000000
Lyhennelmä X oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin toimistosihteeriksi 19 kertaa 1.12.1996 - 3.5.2002. Määräaikaisuuden perusteena oli ollut sijaisuus 1.12.1996 - 28.2.1997, 1.3.1997 - 31.3.1997 ja 1.12.1997 - 28.2.1998. X on vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta virkamieslain 56 §:ään perustuen. Työnantajavirasto on tuonut esiin muun muassa, että X:llä oli ollut jo 90-luvun loppupuolella normaalia enemmän poissaoloja. Olisi ollut riski, jos mahdollisesti virkaan soveltumaton henkilö olisi saanut vakinaisesti hoidettavakseen viran. X on todennut, että hänen poissaoloistaan oli lääkärintodistukset ja että hänen sairautensa oli ollut työnantajan tiedossa. Siltä osin kuin X oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen vakinaisen viranhaltijan sijaiseksi määräaikaisuuteen oli ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu peruste. Asiassa ei ole väitettykään, että X:n hoitamat tehtävät olisivat vähentyneet. X:n tehtävät eivät myöskään olleet oleellisesti muuttuneet tai vähentyneet organisaatiomuutoksen vuoksi siten, että viran täyttäminen olisi käynyt tarpeettomaksi. Sillä seikalla, oliko X ollut sopiva täytettävänä olleeseen toimistosihteerin virkaan, ei ollut merkitystä ratkaistaessa sitä, oliko hänet vastoin virkamieslain 9 §:n 1 momenttia nimitetty toistuvasti peräkkäin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Määräaikaisuuksille ei ollut lainmukaista perustetta. Näin ollen X:llä oli oikeus palkkaa vastaavaan korvaukseen. Korvauksen suuruutta arvioitaessa otettiin huomioon muun muassa X:n ikä ja hänen palvelussuhteensa kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä (HE 291/93 vp). X:lle määrättiin maksettavaksi kahdentoista kuukauden palkkaa vastaava korvaus (äänestys 4-2-2). KHO:2003:3234 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 51/2002: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin toimistosihteeriksi 19 kertaa 1.12.1996 - 3.5.2002. Määräaikaisuuden perusteena oli ollut sijaisuus 1.12.1996 - 28.2.1997, 1.3.1997 - 31.3.1997... - Korvausvaatimus Asia 94/2001: Korvausvaatimus 1020805200000
Lyhennelmä X oli nimitetty yliopistossa kolmeen määräaikaiseen virkasuhteeseen yhtäjaksoisesti ajaksi 1.12.1994 - 31.7.1998 ja määräajaksi 1.8.1998 - 31.7.2001. X oli toiminut näissä määräaikaisissa virkasuhteissa täydennyskoulutuskeskuksessa koulutuspäällikkönä. Yliopiston mukaan määräaikaisuus oli perustunut täydennyskoulutuskeskuksen toiminnan luonteeseen, joka edellytti kykyä reagoida nopeasti yhteiskunnan muuttuviin koulutustarpeisiin. X on korostanut, että työtehtävät olivat olleet luonteeltaan pysyviä, eivätkä palvelutoiminta tai projektiluontoisuus oikeuttaneet tekemään määräaikaista palvelussuhdetta. Myöskään budjettisidonnaisuus ei ollut hyväksytty peruste määräaikaisuuksille. Täydennyskoulutuskeskuksen toiminta oli ollut luonteeltaan jatkuvaa, eikä se, että koulutuksen sisältö vaihtelee tai koulutuspäällikön toimenkuva muuttuu, ole lain tarkoittama peruste. Myöskään sillä seikalla, mitä koulutuspäällikön viralle mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuu, ei ole X:n mukaan merkitystä määräaikaisten nimitysten lainmukaisuuden arvioinnissa. X on vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta virkamieslain 56 §:ään perustuen. X:n tehtävät olivat jatkuneet yhtäjaksoisesti 1.8.1996 lähtien määräaikaisena 30.6.2001 saakka. Koulutuspäällikön työn luonne ei ollut virkamieslautakunnan mukaan edellyttänyt hänen nimittämistään määräaikaisiin virkasuhteisiin. Kyse ei ollut myöskään sijaisuudesta tai avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikaisesta järjestämisestä tai harjoittelusta. Sillä seikalla, että toiminta oli perustunut osittain maksulliseen palvelutoimintaan sekä muuttuviin koulutustarpeisiin, ei ole ollut merkitystä määräaikaisten virkasuhteiden lainmukaisuuden kannalta. Koska nimittämisille määräaikaisiin virkasuhteisiin ei ollut virkamieslain 9 §:n 1 ja 2 momenteissa nimenomaisesti säädettyjä perusteita, X:llä on ollut oikeus palkkaa vastaavaan korvaukseen. Sen suuruutta arvioitaessa on hallituksen esityksen (HE 291/93 vp) perustelujen mukaisesti otettu huomioon muun muassa X:n ikä ja hänen palvelussuhteensa kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä. Yliopisto määrättiin maksamaan X:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaava korvaus ja X:n vaatimus hylättiin enemmälti (äänestys). KHO:2003:802 X:n tehtävät olivat olleet pysyviä. Näin ollen työn luonne ei ollut edellyttänyt X:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Sillä seikalla, että yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen toiminta perustuu osittain maksulliseen palvelutoimintaan sekä muuttuviin koulutustarpeisiin, ei ole ollut merkitystä määräaikaisten virkasuhteiden lainmukaisuuden kannalta. Koulutuspäällikön viran luonne ja yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa suunniteltu organisaatiomuutos eivät olleet vaatineet X:n nimittämistä määräaikaisesti koulutuspäälliköksi. Näin ollen X:llä on ollut oikeus palkkaa vastaavaa korvaukseen. Ei muutosta korvauksen määrään (äänestys 4-1). Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 94/2001: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty yliopistossa kolmeen määräaikaiseen virkasuhteeseen yhtäjaksoisesti ajaksi 1.12.1994 - 31.7.1998 ja määräajaksi 1.8.1998 - 31.7.2001. X oli toiminut näissä määräaikaisissa virkasuhteissa... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 42/2002: Irtisanominen yksilöperusteella 1035928800000
Lyhennelmä Vanhempi rajavartija X oli 13.6.2002 irtisanottu virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. Käräjäoikeus oli 15.5.2002 katsonut toteen näytetyksi, että X oli tahallaan ajanut moottorikelkalla kokonaan rauhoitetun ahman päälle ja tappanut ahman tuossa tilanteessa kirveellä päähän lyöden. X oli tuomittu metsästysrikoksesta 50 päiväsakkoon ja lisäksi hänet oli tuomittu metsästyskieltoon 2 vuodeksi sekä menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä takavarikoidut moottorikelkan ja kirveen. Virkamieslautakunnan mukaan ahman surmaaminen oli tapahtunut enempiä harkitsematta mielijohteesta sellaisessa tilanteessa, missä X ei ollut voinut hillitä itseään ahman porokarjalle aiheuttaman petouhkan vuoksi. Tätä osoitti muun muassa se, ettei X:llä ollut mukanaan edes ampuma-asetta lähtiessään moottorikelkallaan karkoittamaan ahmaa poronhoitoalueelta. Kun oli kysymyksessä äkkipikaistuksissa, oman omaisuuden puolustamiseksi tapahtunut yhden eläimen tappaminen, josta oli jo seurannut rikosoikeudellinen rangaistus, virkamieslautakunta katsoi, ettei tämän seurauksena rajavartiolaitoksen arvo voinut kärsiä siinä määrin, että 25 vuotta rajamiehenä toimineen X:n irtisanomiseksi ollut virkamieslaissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä. X:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. Hänen oikaisuvaatimuksensa hyväksyttiin ja irtisanomispäätös kumottiin. (Äänestys 4-4, joten puheenjohtajan kanta oli ratkaiseva.) KHO:2003:1992 X:n tehtävänä oli ollut toimia vanhempana rajavartijana rajavartiolaitoksen rajavalvontatehtävissä. Rajavalvonnan yhteydessä valvotaan muun ohella metsästystä koskevien säännösten noudattamista. X oli syyllistymällä metsästysrikokseen käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa. X:n käyttäytyminen oli lisäksi ollut sellaista, että rajavartiolaitoksen arvo oli voinut kärsiä siitä. Näin ollen X:n irtisanomiseen oli ollut erityisen painava syy. Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja hylkäsi X:n oikaisuvaatimuksen. X:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom RajavartiolaitosA_1_§ RajavartiolaitosA_31_§
Asia 42/2002: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Vanhempi rajavartija X oli 13.6.2002 irtisanottu virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. Käräjäoikeus oli 15.5.2002 katsonut toteen näytetyksi, että X oli tahallaan ajanut moottorikelkalla... - Korvausvaatimus Asia 103/2001: Korvausvaatimus 1018990800000
Lyhennelmä X oli nimitetty korkeakoulussa määräaikaiseen virkasuhteeseen eri nimittämiskirjoilla 19.8.1996 alkaen keskeytymättömästi 30.6.2001 saakka. Hän oli toiminut koko ajan toimistosihteerinä ja hänen tehtävänsä olivat olleet luonteeltaan pysyviä. Tehtävät eivät myöskään ajoittuneet tiettyihin kausiin eivätkä olleet projektikohtaisia. X on katsonut, että hänen virkasuhteensa päättymisen tosiasiallisena syynä olivat olleet korkeakoulun kirjeessään 29.11.2001 viittaamat henkilöön liittyvät syyt, ei tehtävien määräaikainen luonne. Määräaikaisuuksien lyhyys oli korkeakoulun mukaan johtunut siitä, ettei eri yksiköissä ollut kiinnostusta jatkaa X:n virkasuhdetta, koska hänen työpanoksensa oli ollut määrältään vaatimaton ja hän oli suorittanut työnsä huolimattomasti. X on vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta virkamieslain 56 §:ään perustuen sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen. X:n tehtävät olivat kaikkien hänen palvelussuhteidensa aikana olleet pääasiallisesti tavanomaisia ja luonteeltaan pysyviä toimistosihteerin tehtäviä. Työllisyysrahoin toteutettua ensimmäistä määräaikaista virkasuhdetta lukuun ottamatta työn luonne ei ollut edellyttänyt määräaikaisuutta. Virkamieslautakunta on todennut, ettei työnantajan sinänsä perusteltukaan tarve selvittää henkilön kykyä ja sopivuutta tehtäviin ole virkamieslaissa tarkoitettu peruste määräaikaisuudelle. Korkeakoulu ei ollut väittänytkään, että määräaikaisten virkasuhteitten käyttämiselle olisi ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu peruste. X:llä on siten ollut oikeus korvaukseen, jonka suuruutta määrättäessä on otettu hallituksen esityksen (HE 291/1993 vp) perustelujen mukaisesti huomioon hänen ikänsä ja palvelussuhteensa kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä. Korkeakoulu määrättiin maksamaan X:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaava korvaus ja vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin lakiin perustumattomana (äänestys 6-3). KHO:2003:148 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 103/2001: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty korkeakoulussa määräaikaiseen virkasuhteeseen eri nimittämiskirjoilla 19.8.1996 alkaen keskeytymättömästi 30.6.2001 saakka. Hän oli toiminut koko ajan toimistosihteerinä ja hänen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella , Irtisanominen yksilöperusteella Asia 91/2001: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1020805200000
Lyhennelmä Projektipäällikkö X oli irtisanottu 9.10.2001 virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Työministeriö oli aiemmin 21.1.1999 muuttanut X:n hoitaman työvoimatoimiston johtajan viran projektipäällikön viraksi 1.1.1999 lukien. Samalla työministeriö oli 21.1.1999 perustanut uuden toimistonjohtajan viran, johon oli nimitetty toinen henkilö. Tammikuun lopulla X:lle oli osoitettu projektitehtäviä, joista hän oli työvoimatoimiston selvityksen mukaan suoriutunut osittain puutteellisesti. Näiden tehtävien loputtua hänelle ei enää ollut löytynyt soveltuvaa projektityötä. Oikaisuvaatimuksessaan X on todennut, että hänet irtisanottiin henkilöön liittyvistä syistä. X oli irtisanottu tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla. Irtisanomispäätöksen mukaan X:lle ei ollut tarjolla sopivaa työtä työvoimatoimistossa. Virkamieslain 27 §:n soveltaminen kuitenkin edellyttää, että työnantajan edellytyksissä tarjota työtä on tapahtunut muutos. Näin ei ole asiassa selvitetty tapahtuneen. Työvoimatoimisto on tuonut esiin, ettei X selviytynyt hänelle annetuista projektitehtävistä, eikä hänelle ollut löytynyt sopivaa työtä. Irtisanominen oli siten tapahtunut henkilöön liittyvistä syistä, eikä perusteita virkamieslain 27 §:n mukaiselle irtisanomiselle ollut esitetty. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja irtisanominen kumottiin. KHO:2003:126 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§ Päätös
Asia 91/2001: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Projektipäällikkö X oli irtisanottu 9.10.2001 virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Työministeriö oli aiemmin 21.1.1999 muuttanut X:n hoitaman työvoimatoimiston johtajan viran projektipäällikön... - Korvausvaatimus Asia 9/2002: Korvausvaatimus 1022014800000
Lyhennelmä X oli nimitetty kuudella eri nimittämiskirjalla toimistosihteerin tehtävään 1.2.2000 alkavaksi ja 31.8.2001 päättyväksi määräajaksi. Viiden määräaikaisen nimityksen perusteena oli ollut vakinaisen virkamiehen sijaisuus ja yhden perusteena avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon tilapäinen järjestäminen. X on vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta virkamieslain 56 §:ään perustuen. Virkamieslautakunnan mukaan sijaisuus voi olla määräaikaisten virkasuhteiden perusteena siitä riippumatta, vastaavatko määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyn tehtävät tai palkkaus sijaisen tarpeen aiheuttaneen virkamiehen tehtäviä tai palkkausta. Tässä tapauksessa sijaisuudet ja avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon järjestäminen olivat tehtävien sinänsä pysyvästä luonteesta huolimatta edellyttäneet määräaikaisuuksien käyttämistä. Näin ollen X:n nimittämisille määräaikaiseen virkasuhteeseen toistuvasti peräkkäin oli ollut virkamieslain 56 §:ssä tarkoitettu pätevä syy. Korvausvaatimus hylättiin (äänestys 8-1). KHO:2003:149 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 9/2002: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty kuudella eri nimittämiskirjalla toimistosihteerin tehtävään 1.2.2000 alkavaksi ja 31.8.2001 päättyväksi määräajaksi. Viiden määräaikaisen nimityksen perusteena oli ollut vakinaisen... - Korvausvaatimus Asia 102/2001: Korvausvaatimus 1022014800000
Lyhennelmä X oli nimitetty kolmeen määräaikaiseen virkasuhteeseen yliopiston kehitysjohtajan tehtävään ajaksi 1.8.2000 - 31.7.2001. Viimeisen määräaikaisen virkasuhteen päätyttyä häntä ei enää nimitetty yliopiston virkamieheksi. X:n pääasialliset tehtävät olivat näissä määräaikaisissa virkasuhteissa olleet ensin informaatioteknologian maisteriohjelman ja sitten informaatioteknologian muuntokoulutusohjelman suunnitteluun ja toteutuksen valmisteluun liittyviä suunnittelu- ja kehitystehtäviä. Maisteriohjelma oli käynnistetty vuoden 2000 joulukuussa ja muuntokoulutusohjelma syksyllä 2001. X on vaatinut virkamieslain 56 §:ään perustuen 12 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta laillisine viivästyskorkoineen. Virkamieslautakunnan mukaan määräaikaisten virkasuhteiden perusteena oli ollut X:lle annettujen suunnittelu- ja kehitystehtävien projektiluonteisuus. Työn luonne oli siten edellyttänyt määräaikaisten palvelussuhteiden käyttämistä. Yliopistolla oli ollut työn luonteeseen liittyen virkamieslain 56 §:ssä tarkoitettu pätevä syy nimittää X määräaikaiseen virkasuhteeseen toistuvasti peräkkäin, eikä määräaikaista nimittämistä siten käytetty X:n palvelussuhdeturvan heikentämiseksi tai muussa lainvastaisessa tarkoituksessa. Korvausvaatimus hylättiin. KHO:2003:496 Kun informaatioteknologian maisteriohjelman ja muuntokoulutusohjelman suunnittelu- ja kehitystehtävät olivat olleet väliaikaisia ja mainittujen projektien rahoitusmahdollisuuksista riippuvia, X:n nimittäminen määräaikaisiin virkasuhteisiin ei ollut lainvastaista. Määräaikaisiin nimityksiin oli ollut työn luonteesta johtuva virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukainen peruste. X:n valitus hylättiin. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 102/2001: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty kolmeen määräaikaiseen virkasuhteeseen yliopiston kehitysjohtajan tehtävään ajaksi 1.8.2000 - 31.7.2001. Viimeisen määräaikaisen virkasuhteen päätyttyä häntä ei enää nimitetty... - Korvausvaatimus Asia 49/2002: Korvausvaatimus 1039557600000
Lyhennelmä X oli nimitetty viisi kertaa peräkkäin määräaikaiseen virkasuhteeseen yliopiston kurssisihteeriksi ajaksi 1.3.1998 - 31.12.2001. X oli työskennellyt kurssisihteerin tehtävissä eri projekteissa, jotka ainakin osaksi oli rahoitettu kulloisenkin projektin varoilla. Ainakin osa kurssisihteerin tehtävistä oli ollut pysyväisluonteisia. Tehtävät olivat olleet koulutuksista ja kursseista tiedottamista, markkinointia, koulutusesitteen suunnittelua ja toteutusta, ilmoittautumisten vastaanottoa ja diarointia, luennoitsijoiden ja opiskelijoiden matkajärjestelyjä, postitusta, kokousjärjestelyjä, todistusten laadintaa ja taloushallinnon tehtäviä. X on vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta virkamieslain 56 §:ään perustuen ja lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Virkamieslautakunnan mukaan kurssisihteerin työtehtäviä on tullut pitää pysyväisluonteisina. Määräaikaisuuden syynä ei ole siten voitu pitää työtehtävien luonnetta pelkästään sillä perusteella, että projektit vaihtuivat ja palkka maksettiin sen projektin rahoista, johon kuuluvia tehtäviä X kulloinkin hoiti. Yliopisto ei ollut selvittänyt, ettei sillä olisi enää vuoden 2002 alusta ollut tarjota X:lle kurssisihteerin tehtäviä vastaavaa työtä muissa projekteissa. Selvityksistä ei ole käynyt ilmi, että X olisi toiminut vakinaisen kurssisihteerin sijaisena siten, että määräaikaisuus minkään virkasuhteen osalta olisi johtunut tehtävien sisäisestä järjestelystä. Virkasuhteiden määräaikaisuudelle ei ollut virkamieslain 9 §:n mukaisia perusteita, ja X:llä on siten ollut oikeus palkkaa vastaavaan korvaukseen. Sen suuruutta määrättäessä on otettu huomioon X:n ikä, palvelussuhteen kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä (HE 291/1993). Yliopisto määrättiin maksamaan X:lle kahdentoista kuukauden palkkaa vastaava korvaus ja X:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin lakiin perustumattomana (äänestys korvauksen määrän osalta 7-2). KHO:2003:1260 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 49/2002: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty viisi kertaa peräkkäin määräaikaiseen virkasuhteeseen yliopiston kurssisihteeriksi ajaksi 1.3.1998 - 31.12.2001. X oli työskennellyt kurssisihteerin tehtävissä eri projekteissa,... - Korvausvaatimus Asia 30/2002: Korvausvaatimus 1033506000000
Lyhennelmä Diplomi-insinööri X oli nimitetty neljääntoista määräaikaiseen virkasuhteeseen yhtäjaksoisesti ajaksi 1.11.1998 - 31.3.2002. Hän oli toiminut näissä virkasuhteissa korkeakoulun tutkijana. Tehtävät olivat olleet projektiluonteisia, ja ne oli rahoitettu ulkopuolisten rahoittajien avulla. X on vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta virkamieslain 56 §:ään perustuen. Asiassa ei ole väitettykään, että projekteihin liittyvät työt olisivat loppuneet. X:lle oli kirjallisesti ilmoitettu, ettei 31.3.2002 päättyvää virkasuhdetta jatkettaisi, koska korkeakoulu ei ollut tyytyväinen X:n työsuorituksiin. Virkasuhteen päättymiseen oli osaltaan vaikuttanut epävarmuus 31.3.2002 alkavan projektikauden rahoituksesta. Korkeakoulu on todennut, että X:n työt oli jaettu projektin muille työntekijöille. Ottaen huomioon tutkimustoiminnan laaja-alaisuus, toiminnan jatkuvuus ja se, ettei X:llä ollut omia projekteja, vaan hän oli ollut yhtenä henkilönä mukana projektissa, mikä on tyypillistä korkeakoulun tutkijan tehtävissä, X:n nimityksille määräaikaisiin virkasuhteisiin ei ollut virkamieslain 9 §:n mukaista perustetta. X:llä on siten ollut oikeus palkkaa vastaavaan korvaukseen, jonka suuruutta määrättäessä on otettu huomioon hallituksen esityksen (HE 291/93 vp) perustelujen mukaisesti X:n ikä ja hänen palvelussuhteensa kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä. Korkeakoulu määrättiin maksamaan X:lle kahdentoista kuukauden palkkaa vastaava korvaus ja X:n vaatimus hylättiin enemmälti (äänestys korvauksen suuruuden osalta 5-2-2). KHO:2003:863 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 30/2002: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Diplomi-insinööri X oli nimitetty neljääntoista määräaikaiseen virkasuhteeseen yhtäjaksoisesti ajaksi 1.11.1998 - 31.3.2002. Hän oli toiminut näissä virkasuhteissa korkeakoulun tutkijana. Tehtävät... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 54/2002: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1034715600000
Lyhennelmä Rikosylikonstaapeli X oli irtisanottu ja pidätetty virantoimituksesta 18.6.2002. Ollessaan virantoimituksessa X oli anastanut löytötavaratoimistosta 5,80 euroa. Teon johdosta hänet oli tuomittu 27.5.2002 käräjäoikeudessa näpistyksestä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta 40 päiväsakkoon. Syyllistyessään mainittuun tekoon X oli toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Kun irtisanomisen perusteena on tuomioistuimessa tuomittu rangaistus, henkilön käyttäytymisen moitittavuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota rikosoikeudelliseen teonkuvaan ja tekoon sekä harkittava teon merkitystä virkasuhteen jatkumisen edellytyksille kokonaisuutena. Tässä tapauksessa X oli jo tuomittu irtisanomisperusteena olleesta näpistyksestä sakkorangaistukseen. Tekoa on lisäksi, ottaen huomioon anastetun omaisuuden määrä, pidettävä vähäisenä. Ottaen huomioon myös X:n pitkä virkaura virkamieslautakunta on todennut, ettei virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä irtisanomiseen ollut. Näin ollen ei myöskään ollut perusteita virantoimituksesta pidättämiselle. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (äänestys 5-4). KHO:2003:808 Rikosylikonstaapelina X:n tehtäviin rikostutkijana oli kuulunut omaisuusrikosten torjuminen ja selvittäminen. X oli syyllistymällä näpistykseen, joka teko oli tapahtunut hänen ollessaan virantoimituksessa ja kohdistunut poliisilaitoksen löytötavaratoimistossa olleeseen omaisuuteen, ja siten myös virkavelvollisuuden rikkomiseen käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa poliisilaitoksen rikosylikonstaapelina. X:n käyttäytyminen oli lisäksi ollut sellaista, että poliisin arvo, erityisesti yleisön luottamus poliisiin, oli voinut kärsiä siitä. Irtisanomiseen oli siten ollut erityisen painava syy ja hänet oli voitu pidättää välittömästi virantoimituksesta. Virkamieslautakunnan päätös kumottiin ja oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta PoliisiA_13_§_2_mom Päätös
Asia 54/2002: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Rikosylikonstaapeli X oli irtisanottu ja pidätetty virantoimituksesta 18.6.2002. Ollessaan virantoimituksessa X oli anastanut löytötavaratoimistosta 5,80 euroa. Teon johdosta hänet oli tuomittu... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 86/2001: Irtisanominen yksilöperusteella 1015365600000
Osastosihteeri X oli irtisanottu 25.9.2001. X:lle oli aiemmin 31.1.2001 annettu varoitus, koska hän oli syksystä 2000 lähtien toistuvasti ja olennaisesti laiminlyönyt noudattaa viraston työaikasäännöksiä ja -määräyksiä. Varoituksen antamisen jälkeenkin X:n liukuvan työajan miinussaldot olivat entisestään lisääntyneet. X oli lisäksi vastannut työnantajan työaikaa koskeviin tiedusteluihin lähettämällä kieleltään sopimattomia kirjeitä. Oikaisuvaatimuksessaan X on muun muassa todennut, ettei häntä kuultu lainmukaisesti ennen irtisanomista, koska kuulemistilaisuus oli järjestetty hänen sairauslomansa aikana, eikä hän tästä syystä ollut kyennyt siihen osallistumaan. X on myös vaatinut irtisanomisen kumoamista irtisanomisperusteen vanhentumisen johdosta, koska työnantajan olisi tullut toimittaa irtisanominen heti asian todettuaan, eikä vasta seitsemän kuukauden kuluttua. X oli antanut työnantajan pyynnöstä kirjallisen vastineen irtisanomispäätöksen johdosta. Näin ollen X:ää oli kuultu lain edellyttämällä tavalla, vaikka hän ei sairauslomansa takia ollut osallistunut kuulemistilaisuuteen. Laissa tarkoitettuna kohtuullisena aikana irtisanomisen toimittamiseen on pidetty noin kuukauden aikaa siitä lukien, kun irtisanomisperuste on tullut siihen oikeutetun henkilön tietoon. Tässä tapauksessa X:n työajan noudattamista oli varoituksen antamisen jälkeen seurattu ja todettu laiminlyöntien jatkuneen edelleen, minkä vuoksi X:ltä oli pyydetty selvitystä 17.4.2001. Epäselvyydet X:n sairausloman kestosta sekä päätöksen tekijän ja esittelijän kesälomien päällekkäisyys olivat kuitenkin viivästyttäneet irtisanomispäätöksen tekemistä. Näitä olosuhteita virkamieslautakunta on pitänyt sellaisina, että ne muodostivat perustellun syyn irtisanomisen toimittamiseen vasta 25.9.2001. Kieleltään sopimattomia kirjeitä lähettäessään X ei ollut käyttäytynyt virka-asemansa edellyttämällä tavalla, mutta ottaen huomioon tilanteen (irtisanomistoimien käynnistyminen häntä kohtaan) sekä kirjeiden sisältö kokonaisuudessaan virkamieslautakunta on katsonut, ettei X:n menettely tältä osin voinut olla lain tarkoittama erityisen painava syy irtisanomiselle. Työajan noudattamisen osalta virkamieslautakunta on todennut, ettei X:lle ollut varoituksen antamisen jälkeen kertynyt -10 tuntia (sallittu enimmäispoikkeama) suurempaa poikkeamaa varoituksen antamisajankohtaa lähtökohtana pitäen. Kun X:lle ei ollut myöskään selvitetty tarkemmin, kuinka hänen työaikansa noudattamiseen tultaisiin varoituksen jälkeen suhtautumaan, X:n työajan noudattamatta jättäminenkään ei ollut virkamieslain mukainen erityisen painava syy irtisanomiselle. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (äänestys 6-3). KHO:2003:781 Annetun varoituksen jälkeen X:n työajan poikkeama oli kolmen seuraavan tasoitusjakson vaihtuessa ollut edelleen suurempi kuin ohjeen mukaan sallittu -10 tuntia. Miinussaldot olivat vielä entisestään lisääntyneet. X oli siten varoituksen antamisen jälkeen jatkuvasti ja olennaisesti laiminlyönyt velvollisuuttaan noudattaa viraston työaikaa koskevia määräyksiä. Tämän lisäksi X oli käyttäytynyt epäasianmukaisella tavalla lähettämällä vastauksena työnantajan selvityspyyntöihin kirjeitä, joissa oli ollut sopimattomia ja epäasiallisia huomautuksia. X:n menettely kokonaisuudessaan oli muodostanut erityisen painavan syyn irtisanomiselle. Virkamieslautakunnan päätös kumottiin ja oikaisuvaatimus hylättiin. Irtisanomispäätös 25.9.2001 jäi siten pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom Valtion_virkamiesL_66_§ Päätös
Asia 86/2001: Irtisanominen yksilöperusteella
Osastosihteeri X oli irtisanottu 25.9.2001. X:lle oli aiemmin 31.1.2001 annettu varoitus, koska hän oli syksystä 2000 lähtien toistuvasti ja olennaisesti laiminlyönyt noudattaa viraston työaikasäännöksiä... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 26/2002: Irtisanominen yksilöperusteella 1031086800000
Vanhempi vartija X oli irtisanottu 5.4.2002. Aiemmin hän oli saanut kirjallisen huomautuksen ja kaksi kirjallista varoitusta luvattomista poissaoloista. Lisäksi hän oli keskeyttänyt hoitoonohjauksen mukaisen hoidon samana päivänä kun hänet oli siihen ohjattu. Irtisanomispäätöksen mukaan X oli jäänyt 2.-3.3.2002 pois työvuorostaan ennalta ilmoittamatta, ja lisäksi päätöksessä oli viitattu X:n liialliseen alkoholin käyttöön ja siitä johtuviin luvattomiin poissaoloihin. X oli ollut työkyvytön 1.-10.3.2002, ja hänelle oli myönnetty palkatonta sairauslomaa tuoksi ajaksi. X:lle oli vielä kirjeitse ilmoitettu, ettei missään pitänyt olla merkintöjä, että X olisi ollut luvatta poissa tuolloin. Koska X:lle oli myönnetty virkavapaus eikä poissaoloa pidetty luvattomana, työnantajan on voitu katsoa hyväksyneen poissaolon. Näin ollen irtisanomista ei ole voitu perustaa X:n jäämiseen pois työvuoroista 2.-3.3.2002, eikä irtisanomiseen siten ollut virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painava syytä. X:n palkkausta ja muita etuuksia koskevat vaatimukset jätettiin virkamieslautakunnan toimivaltaan kuulumattomina tutkimatta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja irtisanominen kumottiin. KHO:2003:562 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_53_§_2_mom Päätös
Asia 26/2002: Irtisanominen yksilöperusteella
Vanhempi vartija X oli irtisanottu 5.4.2002. Aiemmin hän oli saanut kirjallisen huomautuksen ja kaksi kirjallista varoitusta luvattomista poissaoloista. Lisäksi hän oli keskeyttänyt hoitoonohjauksen mukaisen... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 11/2002: Irtisanominen yksilöperusteella 1031086800000
Tutkija X oli irtisanottu 31.1.2002 määräaikaisesta virkasuhteesta, johon hänet oli otettu 1.11.2000 - 31.10.2003 väliseksi ajaksi. Ennen irtisanomista hänelle ei ollut varattu virkamieslain 66 §:n 2 momentissa tarkoitettua tilaisuutta tulla kuulluksi irtisanomisen perusteista. Irtisanominen oli siten ollut lainvastainen. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. KHO:2003:326 X:lle oli ilmoitettu 21.1.2002 päivätyllä kirjeellä irtisanomisesta, joka tapahtuisi siten, että X:n virkasuhde päättyisi kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Tätä kirjelmää ei ole voitu katsoa irtisanomisasiaa koskevaksi kuulemispyynnöksi. Myöskään esitettyjä sähköpostiviestejä ei ole voitu pitää selvityksenä siitä, että X:lle olisi varattu asianmukaisella tavalla tilaisuus tulla kuulluksi irtisanomisasian johdosta. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_66_§ Päätös
Asia 11/2002: Irtisanominen yksilöperusteella
Tutkija X oli irtisanottu 31.1.2002 määräaikaisesta virkasuhteesta, johon hänet oli otettu 1.11.2000 - 31.10.2003 väliseksi ajaksi. Ennen irtisanomista hänelle ei ollut varattu virkamieslain 66 §:n 2 momentissa... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 31/2001: Irtisanominen yksilöperusteella 1016575200000
Avustava ulosottomies X oli irtisanottu 1.3.2001. Hänet oli 14.4.1998 kirjallisesti velvoitettu muun muassa noudattamaan normaalia virastotyöaikaa, mikäli hänellä ei ollut virantoimitusta toimiston ulkopuolella. X:n työajoista oli voitu päätellä, että ns. vapaata työaikaa oli käytetty väärin omien henkilökohtaisten asioiden hoitoon. Hänelle oli 21.6.2000 annettu varoitus määräyksen noudattamatta jättämisestä, mutta hän oli tästä huolimatta jatkanut menettelyään. X oli myös laiminlyönyt toistuvasti ulosotto-osastolla 31.8.2000 käyttöön otetun avustavien ulosottomiesten vastaanottoajan, joka oli arkisin kello 9.00 - 11.00. X oli velvoitettu 3.1.2000 ilmoittautumaan joka aamu kello 9.00 mennessä ensisijaisesti kihlakunnanvoudille, ja 21.6.2000 saamastaan varoituksesta huolimatta hän oli toistuvasti laiminlyönyt tämänkin määräyksen noudattamisen. Hän oli myös laiminlyönyt 3.1.2001 ja 4.1.2001 maksujen kohdentamisen ja jatkanut menettelyään 21.6.2000 saamastaan varoituksesta huolimatta. X oli myös 22.1.2000 kello 11.45 tavattu nukkumasta työaikana, ja näin oli käynyt ainakin kerran aikaisemminkin. X oli lisäksi keväällä 2000 keskeyttänyt alkoholin käytön johdosta annetun hoidon, johon hänelle oli annettu 26.1.2000 hoitoonohjaus. Valtion virkamiesten työaika-asetuksen (822/1996) 1 §:n 4 kohdan mukaan työaikalakia ei sovelleta ulosottotehtäviin. X:n ei näin ollen voitu katsoa rikkoneen työaikaa koskevia määräyksiä siten, että sillä olisi ollut merkitystä irtisanomisperusteena. Virkamieslautakunnan mukaan työtehtävien laiminlyönti kuvatulla tavalla ja nukkuminen työaikana eivät myöskään ole olleet laissa tarkoitettuja syitä irtisanomiselle. Näin on myös ollut hoitosopimuksen rikkomisen osalta, koska siitä oli ilmoitettu työnantajalle vasta tammikuussa 2001. Sen sijaan johtava kihlakunnanvouti oli voinut antaa virkakäskyn ulosottomiesten vastaanottoajoista. X ei ollut noudattanut tätä määräystä ainakaan syys-joulukuussa 2000 eikä tammikuussa 2001, ja näiden laiminlyöntien on voitu katsoa muodostaneen virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisen painavan syyn irtisanomiselle. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 4-3). KHO:2003:446 Kun otetaan huomioon, että avustavan ulosottomiehen virkatehtäviin kuuluu asiakaspalvelu, johtava kihlakunnanvouti oli voinut siitä huolimatta, ettei ulosottomiestehtävissä sovelleta työaikalakia, asiakaspalvelun turvaamiseksi ja parantamiseksi antaa avustavien ulosottomiesten vastaanottoaikaa koskevan määräyksen. Kysymyksessä oli oikeudellisesti sitova työnjohdollinen määräys eli virkakäsky. X ei ollut ainakaan syys-joulukuussa 2000 eikä tammikuussa 2001 noudattanut määräystä., eikä hän esittänyt tälle menettelylleen työhön liittyvää pakottavaa syytä. X:n menettelyä on tullut pitää sellaisena erityisen painavana syynä, jonka perusteella hänet oli voitu irtisanoa. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 31/2001: Irtisanominen yksilöperusteella
Avustava ulosottomies X oli irtisanottu 1.3.2001. Hänet oli 14.4.1998 kirjallisesti velvoitettu muun muassa noudattamaan normaalia virastotyöaikaa, mikäli hänellä ei ollut virantoimitusta toimiston ulkopuolella.... - Kirjallinen varoitus Asia 21/2002: Kirjallinen varoitus 1024434000000
Työsuojeluinsinööri X oli saanut 8.2.2002 kirjallisen varoituksen virkamieslain 14 §:n vastaisesta käyttäytymisestä. X oli kolmessa valvontarekisteriin tekemässään tarkastuksen kuvauksessa käyttänyt osittain kieltä, joka ei kuulu virallisiin asiakirjoihin. Lisäksi hän oli 10.1.2002 työsuojelupiirin henkilökunnalle avoimella sähköisellä foorumilla osin aiheellisesti purkanut pettymystään, mutta samalla kuitenkin ottanut esimiehen roolin ja julkisesti kyseenalaistanut kolmen muun nimeltä mainitsemansa tarkastajan toiminnan. X on vedonnut oikaisuvaatimuksessaan siihen, että kuvaukset ja kirjoitus olivat totuudenmukaisia loukkaamatta ketään, ja käytetty kieli antoi vain kuvan ystävällisestä ja välittömästä toiminnasta. X:n mukaan kirjoituksia voi myös muuttaa kuka tahansa ja ne eivät olleet virallisia asiakirjoja. X on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, ettei merkintöihin puututtu välittömästi. X oli käyttänyt tarkastuskuvauksissa hyväksytystä virkakielestä poikkeavaa kieltä, ja kuvaukset olivat sisältäneet myös asiaankuulumattomia huomautuksia. Valvontarekisteri, johon tarkastusten kuvaukset viedään, on pitkälti julkinen tietokanta. Kirjoitus 10.1.2002 oli ollut laajojen henkilöpiirien luettavana, ja siinä oli arvosteltu nimeltä mainiten ja asiaankuulumattomalla tavalla työtovereita. Moitittavuutta ei poistanut se, että kuvatut tapahtumat olivat pitäneet paikkansa. X oli jatkanut tekojaan huolimatta 31.12.1998 ja 29.5.2000 saamistaan kirjallisista huomautuksista. Hänen oli siten katsottava käyttäytyneen virkamiehelle sopimattomalla tavalla ja laiminlyöneen tiedossaan olleita ohjeita tarkastuskuvauksia laatiessaan. Työsuojelupiiri oli myös ryhtynyt toimiin varoituksen antamiseksi kohtuullisessa ajassa epäasiallisuudet havaittuaan. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 7-1). KHO: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 21/2002: Kirjallinen varoitus
Työsuojeluinsinööri X oli saanut 8.2.2002 kirjallisen varoituksen virkamieslain 14 §:n vastaisesta käyttäytymisestä. X oli kolmessa valvontarekisteriin tekemässään tarkastuksen kuvauksessa käyttänyt osittain... - Kirjallinen varoitus Asia 12/2002: Kirjallinen varoitus 1020805200000
Haastemies X oli saanut 6.2.2002 kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä. X oli laiminlyönyt tiedoksiantotehtävän merkitsemisen päiväkirjakorttiin ja tiedoksiantomaksun perimisen mainitusta tehtävästä. Lisäksi hän oli sähköpostiviesteissään käyttänyt työtovereistaan ja viraston päällikön sijaisesta halventavia ja loukkaavia ilmaisuja. Virkamieslautakunnan mukaan laamanni oli voinut antaa haastemiehille määräyksen merkitä tiedoksiantotehtävät päiväkirjakorttiin. X oli laiminlyönyt tämän. Tiedoksiantomaksun perimättä jättäminen oli yksin X:n päätettävissä tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain 7 §:n 3 momentin nojalla. X oli kuitenkin laiminlyönyt tehdä päätöksestä merkinnän asiakirjoihin. X:n voitiin myös katsoa käyttäneen epäasiallisia ilmaisuja sähköpostiviesteissään. Kokonaisuutena harkiten varoituksen antaminen ei kuitenkaan ollut oikeassa suhteessa X:n käyttäytymisen moitittavuuteen nähden. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (äänestys 4-3). KHO:2003:964 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 12/2002: Kirjallinen varoitus
Haastemies X oli saanut 6.2.2002 kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä. X oli laiminlyönyt tiedoksiantotehtävän merkitsemisen päiväkirjakorttiin ja tiedoksiantomaksun... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 38/2002: Virantoimituksesta pidättäminen 1034715600000
Lyhennelmä Toimistosihteeri X oli pidätetty virantoimituksesta 22.5.2002 virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla esitutkinnan ja mahdollisen rikosoikeudenkäynnin ajaksi. X oli vuodesta 1997 sivutoimisesti harjoittanut toiminimellä siivoustoimintaa vapaa-aikana. Verovirasto oli 14.5.2002 jättänyt poliisille rikosilmoituksen, jonka mukaan X oli jättänyt määräajassa suorittamatta työnantajamaksuja ja arvonlisäveroja ajalla 10.9.1997 - 15.4.2002. X oli myöntänyt asian, mutta kiistänyt ymmärtäneensä, että olisi syyllistynyt mihinkään rikokseen. X oli tuomittu 12.7.2002 verorikkomuksesta 40 päiväsakkoon ja vahingonkorvauksiin. Virantoimituksesta pidättämisestä oli päätetty samana päivänä. Kussakin tapauksessa on harkittava, onko virantoimituksesta pidättämiseen syytä. Päätettäessä virantoimituksesta pidättämisestä rikossyytteen tai sen edellyttämien tutkimusten ajaksi on harkittava, onko rikos vähäinen ja onko se tehty viran ulkopuolella. Rikossyytteen ja tutkimusten vaikutusta virkatehtävien hoitoon on arvioitava rikoksen laadun sekä virkamiehen aseman ja tehtävien valossa. X työskenteli kihlakunnanviraston syyttäjäosaston palveluksessa, ja voitaisiin ajatella, että viraston luotettavuuskuva vaatisi koko henkilökunnalta myös viraston ulkopuolella nuhteetonta käytöstä. X ei ollut tehnyt rikosta, josta rikosilmoitus tehtiin, virassaan vaan viran ulkopuolella asianmukaisen sivutoimiluvan nojalla harjoittamassaan elinkeinotoiminnassa. Rikosasia oli ollut tutkittavana toisessa käräjäoikeudessa kuin missä X työskenteli. Näiden seikkojen nojalla olisi voitu päätellä, ettei rikkomuksella ollut vaikutusta X:n toimistosihteerin viran hoitoon. Rikkomus ei ollut liittynyt X:n viran hoitamiseen, ja hän oli laiminlyönyt verojen maksamisen siitä syystä, että elinkeinotoiminnasta saatu voitto oli mennyt muiden velkojen maksamiseen. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon X:n olosuhteet kokonaisuutena virkamieslautakunnan mukaan rikossyytteellä ja siihen liittyneillä tutkimuksilla ei ollut eikä rikosilmoituksen perusteella harkiten todennäköisesti voinut olla sellaista vaikutusta X:n kykyyn hoitaa toimistosihteerin tehtäviä, että virantoimituksesta pidättämiselle olisi ollut lainmukaiset perusteet. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (äänestys 7-2). KHO:2003:1460 Luottamus syyttäjälaitoksen toimintaan edellyttää, että sen henkilöstö käyttäytyy virka-asemansa edellyttämällä tavalla myös vapaa-aikana. X:n erityistä luottamusta edellyttävät tehtävät sekä epäillyn rikoksen laatu huomioon ottaen X oli voitu pidättää virantoimituksesta. Tämän vuoksi virkamieslautakunnan päätös kumottiin ja X:n oikaisuvaatimus hylättiin. Virantoimituksesta pidättämistä koskeva päätös 22.5.2002 jäi siten pysyväksi. Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_1_kohta Päätös
Asia 38/2002: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Toimistosihteeri X oli pidätetty virantoimituksesta 22.5.2002 virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla esitutkinnan ja mahdollisen rikosoikeudenkäynnin ajaksi. X oli vuodesta 1997 sivutoimisesti... - Kirjallinen varoitus Asia 24/2003: Kirjallinen varoitus 1069797600000
Lyhennelmä Haastemies X oli saanut 10.3.2003 kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. X oli saanut kiireellisen tiedoksiantotehtävän 6.2.2003, jonka tiedoksiannon määräpäivä oli 17.2.2003. Hän oli suorittanut tiedoksiannon 25.2.2003. X:n olisi tullut tiedoksiantotehtävän luonteesta johtuen ymmärtää tiedoksiannon kiireellisyyden merkitys. Hänen olisi tullut huolehtia siitä, että tiedoksianto tulee toimitetuksi viipymättä. Siten hänelle oli voitu antaa kirjallinen varoitus. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 5-4). KHO:2004:1494 Henkilö, jolle tiedoksianto tuli suorittaa, asui vakituisesti tiedossa olevassa osoitteessa. Vaikka X oli ollut sairaslomalla 10.2. - 14.2.2003, hänen olisi tullut työssä ollessaan itse toimittaa tiedoksianto tai huolehtia siitä, että tiedoksianto annetaan jonkun muun haastemiehen tehtäväksi. Näin ollen X ei ollut toiminut asianmukaisesti tiedoksiantotehtävän suorittamisessa. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, ettei kirjallisen varoituksen antaminen asiaa kokonaisuutena harkiten ollut oikeassa suhteessa X:n menettelyn moitittavuuteen nähden. Tämän vuoksi kirjallisen varoituksen antamispäätös sekä virkamieslautakunnan päätös kumottiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 24/2003: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Haastemies X oli saanut 10.3.2003 kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. X oli saanut kiireellisen tiedoksiantotehtävän 6.2.2003, jonka tiedoksiannon määräpäivä oli 17.2.2003.... - Kirjallinen varoitus Asia 25/2002: Kirjallinen varoitus 1031086800000
Tarkastaja X oli saanut 10.4.2002 kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien rikkomisesta. X oli vakavasti vaarantanut maistraatin tietoturvaa luovuttamalla henkilökohtaisen tunnuksensa maistraatin kulunvalvontaan ja avaimen viraston atk-tukihenkilölle, jolle lupaa ei ollut annettu. X:n oli täytynyt ymmärtää, että henkilökohtaisen tunnuksen luovuttaminen ilman lupaa oli kiellettyä. Kun otetaan huomioon, että maistraatissa on useita tietokantoja, jotka sisältävät kansalaisten henkilökohtaisia ja salassa pidettäviä tietoja, X:n käyttäytyminen oli ollut siten moitittavaa, että kirjallinen varoitus oli lain nojalla voitu antaa. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2003:150 X:n oli täytynyt ymmärtää, että henkilökohtaisen tunnuksen luovuttaminen maistraatin kulunvalvontaan ilman maistraatin päällikön lupaa oli kiellettyä. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 25/2002: Kirjallinen varoitus
Tarkastaja X oli saanut 10.4.2002 kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien rikkomisesta. X oli vakavasti vaarantanut maistraatin tietoturvaa luovuttamalla henkilökohtaisen tunnuksensa maistraatin... - Virkasuhteen purkaminen Asia 92/2002: Virkasuhteen purkaminen 1049835600000
Lyhennelmä ATK-operaattori X:n virkasuhde oli purettu 27.2.2002. Hänet oli nimitetty 1.10.2001 lukien atk-suunnittelijan virkaan tekniseen toimistoon. Hänelle oli määrätty ajalle 1.10.2001 - 31.3.2002 valtion virkamieslain 10 §:n mukainen koeaika. Virkasuhde oli purettu koeajan kuluessa. Perusteena purkamiselle oli ollut se, ettei X ollut osoittautunut sopivaksi hoitamaan atk-suunnittelijan tehtäviä. Virkasuhteen purkaminen koeaikana ei edellytä virkasuhteen purkamiselle muutoin asetettua valtion virkamieslain 33 §:n mukaista perustetta. Purkaminen ei kuitenkaan saa tapahtua epäasiallisella perusteella. X:n tapaan ja kykyihin hoitaa virkatehtäviään ei oltu tyytyväisiä. Asiassa ei ole ilmennyt, että X:n virkasuhde olisi purettu epäasiallisilla perusteilla. Hänen virkasuhteensa oli siis voitu purkaa koeaikana. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2003:3236 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_10_§_1_mom Päätös
Asia 92/2002: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä ATK-operaattori X:n virkasuhde oli purettu 27.2.2002. Hänet oli nimitetty 1.10.2001 lukien atk-suunnittelijan virkaan tekniseen toimistoon. Hänelle oli määrätty ajalle 1.10.2001 - 31.3.2002... - Virkasuhteen purkaminen Asia 61/2002: Virkasuhteen purkaminen 1046210400000
Lyhennelmä Erityisopettaja X:n määräaikainen virkasuhde oli purettu 3.5.2002. Purkaminen oli tapahtunut 26.4.2002 lukien. Päätöksen perusteluna oli ollut, ettei X pyynnöistä ja ohjeista huolimatta ollut toimittanut työnantajalle poissaolostaan sairauslomatodistusta 31.3.2002 jälkeen. Työnantajalla oli ollut tieto siitä, että X oli ajalla 3. - 21.4.2002 työkyvytön. X oli lääkärinlausuntojen mukaan ollut työkyvytön myös 11.4. - 31.5.2001. X:ää ei kuultu ennen virkasuhteen purkamista virkamieslain 66 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Olosuhteet huomioon ottaen hänen kuulemisensa ei myöskään olisi ollut mahdotonta. X:n virkasuhteen purkamisessa oli siten tapahtunut menettelyvirhe. X:n virkasuhde oli purettu häntä kuulematta ja olosuhteissa, joissa hänen poissaolonsa olivat aiheutuneet sairaudesta ja myös siitä, että häntä oli kielletty tulemasta työpaikalle. X oli ollut tietoinen siitä, että työnantaja oli ainakin 2.4.2002 lukien löytänyt hänelle sijaisen ja että hänen ilmeisesti oletettiin olevan sairauslomalla toukokuun loppuun saakka. Pelkästään sitä, että X oli laiminlyönyt toimittaa työnantajalle ajoissa todistuksen sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestään ei näissä oloissa tullut pitää sellaisena törkeänä virkavelvollisuuksien laiminlyömisenä, jonka nojalla X:n virkasuhde olisi voitu virkamieslain 33 §:n nojalla heti purkaa. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin. KHO:2003:2726 Päätös virkasuhteen purkamisesta 3.5.2002 oli perustunut X:n menettelyyn ajalla ennen mainitun päätöksen tekemistä. Näin ollen valituksessa esitetyllä perustelulla, että perusteet X:n virkasuhteen purkamiselle olivat olleet olemassa 20.5.2002 lukien, ei ollut tässä asiassa oikeudellista merkitystä. Tämän vuoksi ja muutoin virkamieslautakunnan päätöksessä mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus ei muuttanut virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta, joka siis jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_33_§ Päätös
Asia 61/2002: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Erityisopettaja X:n määräaikainen virkasuhde oli purettu 3.5.2002. Purkaminen oli tapahtunut 26.4.2002 lukien. Päätöksen perusteluna oli ollut, ettei X pyynnöistä ja ohjeista huolimatta ollut... - Korvausvaatimus Asia 81/2002: Korvausvaatimus 1049835600000
Lyhennelmä X oli nimitetty työvoima- ja elinkeinokeskuksessa toimistosihteeriksi määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.10.1997 - 31.3.1998 työllisyysvaroilla ja sen jälkeen viiteen määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.4. - 31.12.1998, 1.1. - 31.12.1999, 1.1. - 31.12.2000, 1.1. - 31.12.2001 ja 1.1. - 30.4.2002. Määräaikaisuuden perusteena 1.1. - 30.4.2002 oli ollut sijaisuus. X:n tehtäviin olivat kuuluneet kirjaamon avustaminen, LEADER-hankkeiden tallennus sekä erilaisten tukihakemusten käsittely. Maa- ja metsätalousministeriö oli 23.11.1998 velvoittanut maaseutuosaston laatimaan suunnitelman, jonka mukaan merkittävä osa X:n tehtävistä oli siirretty Hämeenlinnasta pääasiassa Lahden toimipisteeseen. Poikkeuksellisista säädöksistä johtunut investointihakemusten ruuhka oli saatu purettua ja maaseudun kehittämishankkeisiin liittyvät tehtävät oli siirretty pääasiassa Lahden toimipisteeseen. Ottaen huomioon TE-keskuksen tarkoitus, valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, keskittää toimintansa Lahden toimipisteeseen sekä tilapäisiksi tiedetty tukihakemusten suuri määrä, TE-keskuksella oli ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu työn luonteeseen liittyvä syy nimittää X määräaikaisiin virkasuhteisiin 1.4.1998 - 31.12.2001. X:n korvausvaatimus hylättiin (äänestys 4-4, joten puheenjohtajan kanta oli ratkaiseva). KHO:2003:3235 TE-keskuksessa oli ollut vuosina 1997 - 1999 poikkeuksellisen suuri määrä tukihakemuksia, joiden käsittelyyn liittyviä töitä X oli tehnyt. Hakemusten määrä oli laskenut vuodesta 2000 alkaen. TE-keskuksella oli ollut myös velvollisuus siirtää Lahden toimipisteeseen tehtäviä Hämeenlinnasta, jossa X oli työskennellyt. Toisaalta TE-keskuksessa ja Hämeenlinnan toimipisteessäkin olivat X:n virkasuhteen päättymisen jälkeenkin jatkuneet sentyyppiset, joita X oli hoitanut. TE-keskus oli myös ottanut uutta henkilöstöä ja erityisesti se oli täyttänyt syksyllä 2001 Hämeenlinnassa toimistosihteerin viran, jota myös X oli hakenut. Vaikka TE-keskuksella olisikin ollut alkuvaiheessa perusteet nimittää X määräaikaiseen virkasuhteeseen, eivät TE-keskuksen tässä asiassa esittämät perustelut toiminnalleen muodostaneet virkamieslain 9 §:n 1 momentissa ja 56 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta tai syytä toistuviin, kokonaisuutena yli neljä vuotta jatkuneisiin nimityksiin määräaikaiseen virkasuhteeseen. X:llä on siten ollut oikeus korvaukseen, jonka suuruutta arvioitaessa on tullut ottaa huomioon muun muassa hänen ikänsä ja palvelussuhteensa kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä (HE 291/1993 vp). Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja velvoitti TE-keskuksen suorittamaan X:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 81/2002: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty työvoima- ja elinkeinokeskuksessa toimistosihteeriksi määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.10.1997 - 31.3.1998 työllisyysvaroilla ja sen jälkeen viiteen määräaikaiseen virkasuhteeseen... - Korvausvaatimus Asia 50/2002: Korvausvaatimus 1043791200000
Lyhennelmä X oli nimitetty yliopistossa tutkimussihteeriksi osa-aikaiseen (85%) määräaikaiseen virkasuhteeseen 3.2. - 2.8.1997 ja amanuenssiksi osa-aikaiseen (20 tuntia viikossa) määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.9.1997 - 31.7.1998. Määräaikaisuuden perusteeksi oli merkitty määräaikainen projekti ja osa-aikalisäsijaisuus. Määräaikaiset virkasuhteet olivat perustuneet työvoimatoimiston määrärahapäätökseen. X oli myös nimitetty projektisihteeriksi osa-aikaiseen (67%) määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.8. - 31.12.1998, 1.1. - 31.3.1999 sekä 1.4. - 31.12.1999. Näiden määräaikaisuuksien perusteena oli ollut määräaikainen projekti, jossa X oli toiminut suunnitteluryhmän sihteerinä. X oli edelleen nimitetty projektisihteeriksi osa-aikaiseen (75%) määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1. - 31.12.2000. Perusteena oli ollut määräaikainen tehtävien järjestely. Hänet oli vielä nimitetty osa-aikaiseen (80%) määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1. - 31.12.2001, ja tämän määräaikaisuuden perusteena oli ollut kansainvälinen projekti. X oli ollut yliopiston palveluksessa 3.2.1997 - 31.12.2001. Työllisyysvaroin toteutettuun ja sijaisuuteen perustuneeseen määräaikaisuuteen oli ollut valtion virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettu peruste. Tämän jälkeen X oli nimitetty määräajaksi erilaisiin projektiluonteisiin tehtäviin, ja tämän lisäksi hän oli hoitanut kansainvälisiä tehtäviä. Määräaikaisuus oli ollut tiedossa nimityksiä tehtäessä. Huomioon ottaen kansainvälisten tehtävien jatkuvuus sekä projektien laaja-alaisuus ja se, ettei X:llä ollut omia projekteja, vaan hän oli ollut yhtenä henkilönä mukana projektityöskentelyssä, virkamieslautakunnan mukaan nimityksiin määräaikaisiin virkasuhteisiin 1.8.1998 - 31.12.2001 ei ollut virkamieslain mukaista perustetta. X:llä on siten ollut oikeus lain 56 §:n mukaiseen korvaukseen. Korvauksen suuruutta arvioitaessa on otettu huomioon muun muassa X:n ikä ja hänen palvelussuhteensa kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä (HE 291/93 vp). X:lle määrättiin maksettavaksi kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Hänen oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa hylättiin lakiin perustumattomana. (Äänestys 6-3). KHO:2004:251 X oli valittanut virkamieslautakunnan päätöksestä siltä osin kuin hänen oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa oli hylätty. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan korvausvaatimuksen käsittely virkamieslautakunnassa on hallintomenettelyä, johon ei sovelleta hallintokäyttölain korvaussäännöksiä. Korvauksesta ei ole myöskään erityissäännöksiä. X:n vaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 50/2002: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty yliopistossa tutkimussihteeriksi osa-aikaiseen (85%) määräaikaiseen virkasuhteeseen 3.2. - 2.8.1997 ja amanuenssiksi osa-aikaiseen (20 tuntia viikossa) määräaikaiseen virkasuhteeseen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 80/2002: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1042581600000
Lyhennelmä Sotilasammattihenkilö X oli 23.9.2002 irtisanottu ja samalla pidätetty virantoimituksesta. X:llä oli ollut vuosia jatkunut alkoholiongelma, ja hänet oli ohjattu hoitoon vuosina 1996 ja 2000. Hän oli ollut hoitoon motivoitunut. X oli kuitenkin 14.8.2002 ollut työpaikallaan alkoholin vaikutuksen alaisena siten, että hänen verensä alkoholipitoisuudeksi oli mitattu 1,5 promillea. Tilanteessa ratkaisevaa on ollut kokonaisarvio eli se, oliko irtisanominen ollut kohtuullinen seuraamus huomioon ottaen X:n käyttäytyminen, työtehtävien laatu ja työnantajan aiemmat toimenpiteet X:n alkoholinkäytön saamiseksi hallintaan. X:llä oli ollut työtehtävissään suuri vastuu meriturvallisuudesta ja rajavalvonnasta. Työtehtävien laiminlyöminen tai niiden hoitaminen alkoholin vaikutuksen alaisena voi vakavasti vaarantaa muiden henkilöiden turvallisuutta. Ottaen huomioon X:n alkoholiongelman pitkäaikaisuus, se ettei aiemmista hoitojaksoista ollut pysyvää apua ja X:n työtehtävien vastuullisuus, X:n virkasuhde oli voitu irtisanoa sen sijaan, että hänet olisi ohjattu uudestaan hoitoon. Hänet oli myös voitu pidättää virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2003:2460 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_40_§_1_mom_4_k Päätös
Asia 80/2002: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Sotilasammattihenkilö X oli 23.9.2002 irtisanottu ja samalla pidätetty virantoimituksesta. X:llä oli ollut vuosia jatkunut alkoholiongelma, ja hänet oli ohjattu hoitoon vuosina 1996 ja 2000.... - Kirjallinen varoitus Asia 79/2002: Kirjallinen varoitus 1045000800000
Lyhennelmä Apulaistullitarkastaja X:lle oli annettu kirjallinen varoitus muun muassa työaikamääräysten noudattamatta jättämisen johdosta. Kulunvalvontaraportin mukaan X oli useasti aamuisin ajalla 17.4. - 15.6.2002 saapunut työpaikalle liukuma-ajan päätyttyä kello 9.00 jälkeen. Asiassa ei ilmennyt, että X olisi esimieheltään saanut luvan saapua virkapaikalle myöhemmin. Jättäessään noudattamatta virka-aikaa X oli menetellyt siten, että hänelle oli voitu antaa kirjallinen varoitus. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2004:339 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 79/2002: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Apulaistullitarkastaja X:lle oli annettu kirjallinen varoitus muun muassa työaikamääräysten noudattamatta jättämisen johdosta. Kulunvalvontaraportin mukaan X oli useasti aamuisin ajalla 17.4.... - Korvausvaatimus Asia 25/2003: Korvausvaatimus 1063746000000
Lyhennelmä X oli nimitetty työvoimaneuvojaksi määräaikaiseen virkasuhteeseen 23.4. - 22.10.2002. Määräaikaisuuden perusteena oli ollut työn luonne eli työllistämistukityö. X:n mukaan rekrytointivaiheessa työllistämisestä ei mainittu mitään, vaan tämä ilmeni vasta nimittämiskirjasta. mukaan työllistäminen oli tehty X:lle selväksi jo haastattelussa. X:n virkasuhteen määräaikaisuuden perusteena oli ollut tukityöllistäminen eli työn luonne. Virastolla oli siten ollut virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu peruste määräaikaiseen nimitykseen. X:llä ei ollut oikeutta saada hakemaansa korvausta. KHO:2004:686 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 25/2003: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty työvoimaneuvojaksi määräaikaiseen virkasuhteeseen 23.4. - 22.10.2002. Määräaikaisuuden perusteena oli ollut työn luonne eli työllistämistukityö. X:n mukaan rekrytointivaiheessa... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 89/2002: Irtisanominen yksilöperusteella 1045000800000
Lyhennelmä Työnjohtaja X oli 9.10.2002 irtisanottu valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. X oli ollut luvatta poissa työpaikalta 30.9.2002, eikä hän ollut toimittanut siitä todistusta. Hän oli aikaisemmin ollut luvatta poissa 22. - 24.4.2002, ja tästä hän oli saanut kirjallinen varoituksen. X on katsonut työnantajan laiminlyöneen hoitoonohjausvelvoitettaan. X oli 4.5.2002 ilmoittanut työnantajalle, ettei alkoholi ollut hänelle minkäänlainen ongelma. Näin ollen työnantaja ei ollut laiminlyönyt hoitoonohjausvelvoitettaan. Saamansa huomautuksen ja kirjallisen varoituksen perusteella X:n oli tullut ymmärtää, ettei työnantaja hyväksynyt hänen menettelyään. Kyse oli kuitenkin ollut kirjallisen varoituksen jälkeen yhden päivän luvattomasta poissaolosta, eikä asiassa osoitettu, että X olisi muutoin laiminlyönyt virkatehtäviään. X:n menettelyä ei siten voitu pitää siinä määrin vakavana virkavelvollisuuksien rikkomisena, että hänen irtisanomiseensa olisi ollut laillinen peruste. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (äänestys 6-3). KHO:2003:2406 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 89/2002: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Työnjohtaja X oli 9.10.2002 irtisanottu valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. X oli ollut luvatta poissa työpaikalta 30.9.2002, eikä hän ollut toimittanut siitä todistusta. Hän oli... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 68/2002: Irtisanominen yksilöperusteella 1045000800000
Lyhennelmä Rakennustarkastaja X oli irtisanottu 25.7.2002 valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. X oli ollut luvatta poissa työpaikalta 13. - 14.6.2002. Hänelle oli 8.3.1999 annettu suullinen huomautus virkatehtävien laiminlyönnistä ja hänet oli samalla ohjattu hoitoon. Hänelle oli 6.3.2002 annettu kirjallinen huomautus, koska hän oli ollut alkoholin vaikutuksen alaisena virantoimituksessa. Samalla oli sovittu, että hän toimittaa jokaisesta sairauslomapäivästään lääkärintodistuksen. Hänelle oli 6.5.2002 annettu kirjallinen varoitus virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä ja niiden vastaisesta toiminnasta. Perusteena olivat olleet epäselvyydet virkatehtävien hoitamisessa 7. - 8.3.2002 sekä luvaton poissaolo 11. - 15.4.2002. X oli aikaisemmin saanut kaksi huomautusta virkatehtävien laiminlyönnistä ja alkoholin käytöstä sekä varoituksen epäselvyyksistä virkatehtävien hoitamisessa ja luvattomasta poissaolosta. Kun lisäksi on otettu huomioon, että X:n oli tullut toimittaa jokaisesta sairauslomapäivästä lääkärintodistus, rikosseuraamusvirasto oli voinut irtisanoa X:n sillä perusteella, että hän oli ollut luvattomasti poissa työpaikalta 13. - 14.6.2002. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: 2003:2405 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 68/2002: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Rakennustarkastaja X oli irtisanottu 25.7.2002 valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. X oli ollut luvatta poissa työpaikalta 13. - 14.6.2002. Hänelle oli 8.3.1999 annettu suullinen... - Kirjallinen varoitus Asia 5/2003: Kirjallinen varoitus 1052254800000
Lyhennelmä Koulutuspäällikkö X:lle oli 11.12.2002 annettu kirjallinen varoitus tehtävien laiminlyönnin vuoksi. Hän oli 5.6.2002 saanut tehtäväkseen hankkeen hankesuunnitelman laatimisen ja projektin hallinnoinnin, mutta hän ei ollut käynnistänyt hankesuunnitelmaa, ja projekti oli elokuussa jouduttu siirtämään toiselle projektipäällikölle. Sillä seikalla, että hankkeeseen ei X:n mielestä olisi kuitenkaan saatu rahoitusta tai sillä seikalla, että hänen virantoimituspaikkaansa ei muutettu, ei ollut merkitystä arvioitaessa hänen menettelyään kyseessä olevan toimeksiannon suhteen. X oli jättämällä noudattamatta hänelle annetun työtehtävän laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan siten, että hänelle oli voitu antaa kirjallinen varoitus. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2004:250 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 5/2003: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Koulutuspäällikkö X:lle oli 11.12.2002 annettu kirjallinen varoitus tehtävien laiminlyönnin vuoksi. Hän oli 5.6.2002 saanut tehtäväkseen hankkeen hankesuunnitelman laatimisen ja projektin hallinnoinnin,... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 20/2003: Irtisanominen yksilöperusteella 1063746000000
Lyhennelmä Luutnantti X oli 25.2.2003 irtisanottu opistoupseerin perusvirasta. X oli saanut seuraavat tuomiot: 26.1.1999 tuomittu 75 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta; 5.9.2000 tuomittu kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenteen vaarantamisesta; 16.1.2003 tuomittu kolmen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta (suoritetaan 90 tunnin yhdyskuntapalveluna). X:lle oli annettu mahdollisuus alkoholin käytön korjaamiseen muun muassa järjestämällä hänelle työnantajan toimenpitein 13.9. - 12.10.2000 hoitojakso. Hoitojakson yhteydessä X:lle oli tehty selväksi, että tämä oli ns. viimeinen varoitus, ja seuraava alkoholin väärinkäyttöön liittyvä rikkomus voi käynnistää irtisanomisen. X:lle oli vuosina 1999 ja 2000 määrätty sotilaskurinpitomenettelyssä kurinpitoseuraamus. X:n tehtäviin olivat kuuluneet aseiden, ampumatarvikkeiden ja räjähteiden varastointiin liittyvät tehtävät. X oli toiminut varastopäällikkönä ja esimiesasemassa. Irtisanomispäätöksessä oli vedottu ainoastaan X:n työtehtäviin ja hänen asemaansa sotilasvirkamiehenä, ei erityisesti esimiesasemaan. Asiassa ei siten ollut ratkaisevaa merkitystä sillä, mikä X:n virkanimike oli ollut. X oli toiminut sotilasvirassa. Näiden virkojen haltijoilla on myös vapaa-aikaan ulottuva erityisen korostettu velvollisuus käyttäytyä sotilasviran edellyttämällä tavalla siten, ettei virkamiehen luotettavuus vaarannu. X oli kolme kertaa tuomittu vapaa-ajalla tapahtuneesta törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Hän oli siten käyttäytynyt vapaa-aikanaan sotilasvirkamiehelle sopimattomalla tavalla. Ensimmäisen ja kolmannen tuomion välillä oli neljä vuotta. Virkamieslain mukaan irtisanomisperusteeseen on vedottava kohtuullisen ajan kuluessa. Irtisanominen ei siten enää olisi ollut mahdollista 26.1.1999 tuomion perusteella eikä myöskään 5.9.2000 annetun tuomion perusteella. Myös nämä aiemmat tuomiot oli kuitenkin otettava irtisanomisperusteen olemassaoloa harkittaessa huomioon sen vuoksi, että syyllistyminen törkeään rattijuopumukseen useita kertoja on vakavampi käyttäytymisvelvollisuuden laiminlyönti kuin että moitittavaa käyttäytymistä olisi tapahtunut vain kerran. Asiassa oli myös otettava huomioon se, että X:lle oli vuoden 2000 rattijuopumustuomion jälkeen suullisesti ilmoitettu, että seuraava rikkomus saattoi käynnistää irtisanomisprosessin ja se, että virasto oli tuolloin ohjannut X:n hoitoon alkoholinkäytön vuoksi. Kun otettiin huomioon X:n asema sotilasvirkamiehenä, hänen tehtäviensä luonne sekä irtisanomisperusteena olleiden käräjäoikeuden tuomioiden perusteena olleet teot ja niiden toistuvuus sekä se, että X jo vuonna 2000 oli ollut tietoinen siitä, että seuraava alkoholin väärinkäyttöön perustuva rike saattoi käynnistää irtisanomisprosessin, X:n irtisanomiseen oli ollut virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy. Sotilaskurinpitomenettelyssä 1999 ja 2000 määrättyjen kurinpitoseuraamusten perusteena ollut käyttäytyminen ei ollut irtisanomisen perusteena. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2004:458 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 20/2003: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Luutnantti X oli 25.2.2003 irtisanottu opistoupseerin perusvirasta. X oli saanut seuraavat tuomiot: 26.1.1999 tuomittu 75 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä rattijuopumuksesta... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 39/2002: Irtisanominen yksilöperusteella 1046210400000
Lyhennelmä Toimistosihteeri X oli 24.5.2002 irtisanottu valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella. X oli virkamieslain 19 §:n nojalla määrätty terveydentilan toteamista varten suoritettaviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin. Tutkimusten perusteella Valtiokonttori oli todennut, että X:n työ- ja toimintakyky toimistosihteerin tehtävissä oli alentunut siten, että hänellä oli oikeus jatkuvaan, valtion eläkelain mukaiseen eläkkeeseen. X oli ilmoittanut, ettei itse hakeudu työkyvyttömyyseläkkeelle. Työnantajavirastolla oli ollut oikeus arvioida X:n terveydentilaa suhteessa niiden työtehtävien suorittamiseen, joita X:lle voitiin järjestää. X:n virkamieslautakunnalle toimittamat selvitykset eivät ole osoittaneet, että häntä vastoin asiantuntijalausuntoja olisi voitu pitää työkykyisenä työnantajavirastossa tarjolla olleisiin tehtäviin. Irtisanomiseen oli ollut erityisen painava syy. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2003:2725 X peruutti valituksensa, joten lausunnon antaminen esitetyistä vaatimuksista raukesi. Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom_1_kohta Päätös
Asia 39/2002: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Toimistosihteeri X oli 24.5.2002 irtisanottu valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella. X oli virkamieslain 19 §:n nojalla määrätty terveydentilan toteamista varten suoritettaviin... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 69/98: Irtisanominen kollektiiviperusteella 948232800000
Lyhennelmä Lehtori X oli irtisanottu taloudellisista ja tuotannollista syistä 6.8.1998. Kaksi oppilaitosta oli vuonna 1993 yhdistetty yhdeksi koulutuskeskukseksi. Yhdistettyyn oppilaitokseen oli siirtynyt vanhoina työntekijöinä kaksi opettajaa, joiden pääaineensa oli ompelu. Heille oli kyetty tilapäisjärjestelyin takaamaan opetus, mutta oppilaitoksen ompelulinja oli päättynyt keväällä 1997. X:lle oli ollut lukuvuonna 1997-1998 tarjota alle 200 opetustuntia ja lukuvuodelle 1998-1999 ei lainkaan. Opetusvelvollisuus oli ollut 900 tuntia vuodessa. Koulutuskeskus oli todennut, että vaikka kaikki tuntiopettajien tunnit (ja kaikki ompelun opetus) olisi osoitettu X:lle, niistä ei olisi koostunut täyttä opetusvelvollisuutta eli 900h/vuosi. Virkamieslautakunnan mukaan X:lle oli ennen irtisanomista varattu tilaisuus lausua asiasta ja hän oli jättänyt vastineen, joten X:ää oli kuultu irtisanomisen johdosta asianmukaisesti. Opetustunteja käsityön osalta ei ollut riittänyt edes yhdelle päätoimiselle opettajalle, eikä täyttä opetusvelvollisuutta olisi kertynyt vaikka myös kaikki tuntiopettajien opettamat tunnit olisi osoitettu X:lle. Koulutuskeskuksen toisen käsityönopettajan laaja-alaiset opinnot ja työtehtävät huomioon ottaen edellytykset osoittaa X:lle työtehtäviä olivat siten vähentyneet, että irtisanomisen edellytykset olivat täyttyneet. Koulutuskeskus ei ollut ennen irtisanomista tai irtisanomisaikana täyttänyt virkoja tai tehtäviä, joihin X olisi ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella voitu sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2001:108 Virkamieslautakunta on voinut päätöksessään mainituilla perusteilla hylätä X:n vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä ja asiaa on muutenkin riittävästi selvitetty virkamieslautakunnassa. X:n väite irtisanomispäätökseen osallistuneiden henkilöiden esteellisyydestä on ollut perusteeton. Tämän vuoksi ja muutoin virkamieslautakunnan päätöksessä mainituilla perusteilla ei ole ollut syytä muuttaa virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta, joka siis jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom HallintomenettelyL_15_§ Päätös
Asia 69/98: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Lehtori X oli irtisanottu taloudellisista ja tuotannollista syistä 6.8.1998. Kaksi oppilaitosta oli vuonna 1993 yhdistetty yhdeksi koulutuskeskukseksi. Yhdistettyyn oppilaitokseen oli siirtynyt... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 60/99: Irtisanominen kollektiiviperusteella 975448800000
Lyhennelmä Fysioterapeutti X oli irtisanottu 5.7.1999 virkamieslain 27 §:n 1 momentin nojalla. Sotilassairaala oli päätetty lakkauttaa 18.6.1999, ja tätä ennen oli selvitetty sairaalan henkilöstön uudelleensijoitusmahdollisuuksia. Uudelleensijoitusmahdollisuuksia olivat kuitenkin kaventaneet olennaisesti sairaalan tehtävien hoitaminen jatkossa ostopalveluna sekä ennen kaikkea turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaiset säästöpäätökset, jotka eivät mahdollistaneet uusien siviilitehtävien muodostamista tulevina vuosina. Puolustusvoimiin oli perustettu 40 sairaanhoitajan virkaa 27.9.2000, ja näiden virkojen osalta on tullut sovellettavaksi virkamieslain 32 §, jonka mukaan tehtävää tai virkaa tulee tarjota kelpoisuusvaatimukset täyttäville virkamiehille tuossa säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Asiassa ei ole väitettykään, etteivät virkamieslain 27 §:n 1 momentin mukaiset taloudelliset ja tuotannolliset edellytykset olisi olleet olemassa. Kysymys on ollut siitä, olisiko X voitu virkamieslain 27 §:n 4 momentin mukaisesti uudelleen sijoittaa puolustusvoimissa. Lukuisat irtisanomiset toimintojen vähentämistarkoituksessa ja puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaiset puolustusvoimien supistamisvelvoitteet olivat jo sinänsä heikentäneet mahdollisuuksia X:n uudelleensijoittamiseen. Häntä ei ole voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa puolustusvoimissa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Hänet oli siten voitu irtisanoa. Yhteistoimintalakiin perustuva vaatimus jätettiin tutkimatta virkamieslautakunnan toimivaltaan kuulumattomana ja oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 5-3). KHO:2001:2726 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§ Valtion_virkamiesL_53_§ Päätös
Asia 60/99: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Fysioterapeutti X oli irtisanottu 5.7.1999 virkamieslain 27 §:n 1 momentin nojalla. Sotilassairaala oli päätetty lakkauttaa 18.6.1999, ja tätä ennen oli selvitetty sairaalan henkilöstön uudelleensijoitusmahdollisuuksia.... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 58/99: Irtisanominen kollektiiviperusteella 954277200000
Lyhennelmä Arkkitehti X oli irtisanottu 14.6.1999 virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Yksikössä, jossa X oli työskennellyt, rakennussuunnittelu oli rajoittunut pääasiassa hankesuunnitelmien tekemiseen. Lähes kaikki hankesuunnittelun jälkeinen rakennushankkeisiin liittyvä arkkitehti- yms. erikoissuunnittelu oli ostettu alan konsulteilta, joten X:n työnantajavirasto oli jo pitkään ollut rakennussuunnittelun osalta tilaajaorganisaatio. Vuoden 1999 alussa voimaan tulleen organisaatiouudistuksen johdosta virastossa tehtävä rakennussuunnittelu tuli keskittymään hankesuunnitteluun sekä erityisasiantuntemusta edellyttävien valvonta- ja turvajärjestelmien suunnitteluun, jotka edellyttivät yhteensä noin kahden henkilötyövuoden työpanosta. X:n työnantajavirasto oli ilmoittanut valtion muille kiinteistöyksiköille tilanteen ja pyytänyt selvittämään mahdollisuudet nyt töitä vaille jäävien palkkaamiseen avoimia virkoja täytettäessä. Lisäksi työnantaja oli kirjeellään 26.4.1999 pyytänyt oikeusministeriötä selvittämään mahdollisuudet X:n työllistämiseen. X:n tehtävät olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet osittain organisaatiomuutoksen ja osittain ostopalveluna hankittavan suunnittelutyön myötä. Työnantajavirasto ei ollut ennen irtisanomista tai irtisanomisaikana täyttänyt virkoja tai tehtäviä, joihin X olisi kohtuudella voitu sijoittaa hänen ammattitaitonsa ja kykynsä huomioon ottaen. Myöskään tehtäviä, joihin X olisi kohtuudella voitu kouluttaa, ei saadun selvityksen mukaan ollut. Irtisanomiseen oli siten ollut laissa tarkoitettu peruste. Oikaisuvaatimus hylättiin. (Äänestys 3-3, joten päätökseksi tuli esitys, jonka kannalla puheenjohtaja oli.) KHO:2001:2455 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_27_§ Päätös
Asia 58/99: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Arkkitehti X oli irtisanottu 14.6.1999 virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Yksikössä, jossa X oli työskennellyt, rakennussuunnittelu oli rajoittunut pääasiassa hankesuunnitelmien... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 25/99: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 951861600000
Lyhennelmä Apulaisjohtaja X oli irtisanottu 2.2.1999 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Irtisanomispäätöksen mukaan X oli toistuvasti ja suullisista huomautuksista ja kirjallisesta huomautuksesta huolimatta laiminlyönyt tehtävien asianmukaisen hoitamisen viivyttämällä ja jättämällä noudattamatta työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Hän ei myöskään ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Äärimmäisiä ja sovittamattomia yhteistyövaikeuksia sekä vakavaa luottamuspulaa ei ollut voitu useita vuosia jatkuneista yrityksistä huolimatta ratkaista. Esimerkkeinä X:n laiminlyönneistä oli tuotu esiin lukujärjestyksen ja työsuunnitelman luonnoksen tekemättä jättäminen, uuden kyselylomakkeen toimittamatta jättäminen sekä selvityksen antamatta jättäminen opetustoimen palkkasumman ylityksestä. Väitettyjen laiminlyöntien lisäksi oli viitattu työsuojelupiirin raporttiin 24.3.1998, jonka mukaan koulun johtamisessa oli ollut ongelmia vuodesta 1996, ja ne uhkasivat perustyön sujumista sekä henkilöstön työ- ja toimintakykyä. X:lle oli myös annettu kirjallinen varoitus 10.2.1998 yhteistyöhaluttomuudesta johtoryhmätyöskentelyssä, työtehtävien laiminlyönnistä ja ohjesäännön vastaisesta menettelystä virkavapausasiassa. Virkamieslautakunta on kuitenkin kumonnut 25.11.1998 tämän päätöksen ja korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 17.6.1999 (taltio 1618) pysyttänyt virkamieslautakunnan päätöksen voimassa. Oikaisuvaatimuksessaan X on kiistänyt irtisanomisen perusteena olleet seikat sekä katsonut päätöksen tehneen koulun johtokunnan kokoonpanon laittomaksi ja koulun johtajan esteelliseksi. Johtokunnan kokoonpano ei ollut saadun selvityksen mukaan lainvastainen. Koulun johtaja ei ollut osallistunut irtisanomispäätöksen tekemiseen eikä myöskään valmisteluun, joten päätös ei ollut syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Virkamieslautakunnan mukaan asiassa ei ole tuotu tarkemmin esiin, miten väitetyt yhteistyövaikeudet ja luottamuspula X:n ja johtokunnan välillä olivat ilmenneet ja miten ne olivat haitanneet koulun toimintaa ja johtamista. Työsuojelupiirin raportissakaan ei ollut tuotu esiin, mistä siinä mainitut ongelmat olivat johtuneet. Työtehtävien laiminlyöntien osalta X on tuonut esiin, että työsuunnitelmaa ja lukujärjestyksen tekemistä varten tarvittavat tiedot eivät olleet tiedossa määräaikaan mennessä hänestä riippumattomista syistä. Kyselylomaketta hän ei ollut voinut toimittaa, koska hän ei ollut saanut sitä riittävän ajoissa, eikä asiassa ole myöskään näytetty, että X:n olisi tullut antaa selvitys palkkasumman ylityksistä. Asiassa ei ole muutenkaan näytetty, että X:n toiminta olisi täyttänyt erityisen painavan syyn vaatimuksen. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja irtisanominen sekä virantoimituksesta pidättäminen kumottiin (äänestys 6-2). KHO:2000:3154 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 25/99: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Apulaisjohtaja X oli irtisanottu 2.2.1999 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Irtisanomispäätöksen mukaan... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 28/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 948232800000
Lyhennelmä Tullivalvoja X oli irtisanottu 30.3.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Irtisanomispäätöksen mukaan X oli irtisanottu ja pidätetty virantoimituksesta, koska hänet oli tuomittu käräjäoikeudessa 13.2.1998 törkeästä petoksesta. Irtisanominen oli perustunut yksinomaan käräjäoikeuden päätökseen. Kun hovioikeus oli sittemmin 29.12.1999 hylännyt kokonaisuudessaan syytteen petoksesta, ei edellytyksiä X:n irtisanomiseen eikä virantoimituksesta pidättämiseen enää ollut. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja päätös irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä kumottiin. KHO:2000:2005 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 28/98: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Tullivalvoja X oli irtisanottu 30.3.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Irtisanomispäätöksen mukaan... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 68/99: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 955486800000
Lyhennelmä Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu ja samalla pidätetty virantoimituksesta 29.6.1999. X:n kanssa oli alkuvuodesta 1997 keskusteltu hänen esiintymisestään vapaa-ajalla vahvasti juopuneena ja pahennusta herättävällä tavalla. Hänelle oli annettu kirjallinen huomautus 19.9.1997 sopimattomasta esiintymisestä alkoholin vaikutuksen alaisena yleisellä paikalla. Tämä oli perustunut poliisille huhtikuussa ja kesäkuussa ilmoitettuihin tapahtumiin. X:lle oli 4.9.1998 annettu kirjallinen varoitus, koska hän oli 27.7.1998 aiheuttanut ravintolassa häiriötä, ja hänet oli poliisin toimesta jouduttu ottamaan kiinni ja viemään säilöön selviämään. Irtisanomisesta oli päätetty sen jälkeen, kun poliisin päivystykseen oli tullut kaksi ilmoitusta X:n vahvassa humalatilassa aiheuttamista häiriöistä 4.-5.6.1999. X oli huomautuksista ja kirjallisesta varoituksesta huolimatta toistuvasti käyttäytynyt vapaa-aikana virkavelvollisuuksiensa vastaisesti ja poliisin arvolle sopimattomalla tavalla. Irtisanomiselle ja virantoimituksesta pidättämiselle oli siten ollut virkamieslain mukaiset perusteet. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2000:3163 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ Päätös
Asia 68/99: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vanhempi konstaapeli X oli irtisanottu ja samalla pidätetty virantoimituksesta 29.6.1999. X:n kanssa oli alkuvuodesta 1997 keskusteltu hänen esiintymisestään vapaa-ajalla vahvasti juopuneena... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 85/99 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 960325200000
Lyhennelmä Vanhempi konstaapeli X oli 20.9.1999 irtisanottu virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. X:n oli epäilty syyllistyneen väärennösrikokseen ja todistusaineiston vääristelemiseen rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan säädetyn lain 7 §:n vastaisesti. Irtisanomispäätöksessä on myös todettu, että X oli antanut esimiehilleen useita kertoja toisistaan poikkeavia tietoja tapahtumista, joihin rikosepäily oli liittynyt. Syyttäjä oli kuitenkin peruuttanut syytteen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 12 §:n nojalla, koska käräjäoikeus oli vahvistanut asianosaisten tekemän sovinnon. Oikaisuvaatimuksessaan X on korostanut, ettei käräjäoikeus ollut todennut hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen. X:ää oli kuultu virkamieslain 66 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, koska hänelle oli kirjallisesti varattu tilaisuus tulla kuulluksi 6.9.1999. X on myös väittänyt, että poliisipäällikkö olisi ollut esteellinen päättämään irtisanomisesta, koska tämä oli tehnyt rikosilmoituksen X:ää vastaan. Virkamieslautakunta on tämän osalta katsonut hallintomenettelylain 10 § huomioon ottaen, ettei poliisipäällikön tekemä rikosilmoitus sellaisenaan aiheuttanut esteellisyyttä, eikä asiassa ole esitetty selvitystä, että hänen puolueettomuutensa olisi muustakaan erityisestä syystä vaarantunut. Väite esteellisyydestä hylättiin. Ottaen huomioon sen, mitä toinen rikosasian asianosainen oli esitutkinnassa kertonut sekä kaiken muunkin asiassa selvinneen, virkamieslautakunta on katsonut, että irtisanomispäätös oli perustunut oikeisiin tosiseikkoihin. Käyttäytyessään todetulla tavalla X oli toiminut vastoin hänelle poliisimiehenä kuuluvaa käyttäytymisvelvollisuutta ja oli siten rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Irtisanomiselle oli ollut erityisen painava syy. X:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin lakiin perustumattomana ja hänen oikaisuvaatimuksensa hylättiin (äänestys 6-3). KHO:2001:26 Asiassa on jäänyt selvittämättä, että X olisi vastoin kiistämistään syyllistynyt siihen menettelyyn, jonka perusteella hänen virkasuhteensa oli irtisanottu ja hänet oli pidätetty virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen sekä irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintomenettelyL_10_§ PoliisiA_13_§_2_mom Päätös
Asia 85/99 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vanhempi konstaapeli X oli 20.9.1999 irtisanottu virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla ja samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. X:n oli epäilty syyllistyneen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 12/99: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 955486800000
Lyhennelmä Professori X oli irtisanottu 15.12.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. X ei ollut verovuosilta 1992-1995 ilmoittanut saaneensa mitään tuloa tutkimusprojektiin saamistaan apurahoista, jotka olivat olleet yhteensä 3,4 miljoonaa markkaa. Hän oli käyttänyt lähes 2,4 miljoonaa markkaa tästä summasta henkilökohtaisiin ja muihin yksityisiin menoihin. Hän oli laiminlyönyt noudattaa yliopiston sopimustutkimuksen ohjeistoa. Hänet oli käräjäoikeuden tuomiolla 4.11.1998 tuomittu törkeästä veropetoksesta yhden vuoden kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä oheissakkoon, ja hovioikeus oli 14.12.1999 pysyttänyt tuomion. Edelleen laiminlyönti noudattaa ohjeistusta sopimustutkimuksen suorittamisesta oli mahdollistanut yliopistolle kuuluneen tutkimusrahan maksattamisen X:n henkilökohtaiselle pankkitilille, jonne hän oli 10.10.1994 siirtänyt 700 000 markkaa ja pidättänyt myöhemmin perusteettomasti itselleen talletukselle maksetun koron. Tästä asiasta on tehty syyttämättäjättämispäätös 29.2.2000 sillä perusteella, että ottaen huomioon törkeästä veropetoksesta tuomitun rangaistuksen nyt kyseessä oleva rikos, virka-aseman väärinkäyttö, ei olisi olennaisesti vaikuttanut kokonaisrangaistuksen määrään. X oli lisäksi määrännyt alaisensa suorittamaan laskutuksia perusteettomasti vastoin yliopiston taloussääntöä vuonna 1994. Syyttämättäjättämispäätös ei ole vaikuttanut virkamieslain mukaisten irtisanomisperusteiden arvioinnissa. Koska X:n virka-asema professorina oli pääosin ollut edellytyksenä niiden apurahojen saamiselle, joista törkeässä veropetoksessa oli ollut kyse, X:n menettelyä on voitu pitää käyttäytymisvelvollisuuden vastaisena ja siten irtisanomisperusteena. X:n oli asemansa perusteella täytynyt tietää tutkimusapurahoihin liittyvistä menettelytavoista ja yliopiston ohjeistuksesta, mutta hän oli kuitenkin laiminlyönyt tehtäviensä asianmukaisen hoitamisen eikä ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Virkamieslautakunta on kokonaisuutena arvioiden pitänyt X:n virkavelvollisuuksien rikkomista vakavana. Ottaen huomioon tuomion antamisen ajankohta 4.11.1998 yliopistolla oli ollut riittävät tiedot näiden X:n menettelyjen osalta saatavillaan vasta vuoden 1998 puolella. Irtisanomisperusteet eivät siten olleet vanhentuneita, kun irtisanomismenettely aloitettiin 19.11.1998. X:n irtisanomiselle oli ollut erityisen painava syy, ja hänet oli myös voitu pidättää välittömästi virantoimituksesta, koska hänen menettelynsä oli osoittanut hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu enää irtisanomisen jälkeen jatkaa. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2001:1697 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 12/99: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Professori X oli irtisanottu 15.12.1998 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. X ei ollut verovuosilta 1992-1995 ilmoittanut saaneensa mitään tuloa tutkimusprojektiin saamistaan apurahoista,... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 91/99: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 968792400000
Lyhennelmä Kihlakunnansyyttäjä X oli irtisanottu 8.9.1999 ja välittömästi tämän jälkeen pidätetty virantoimituksesta. X oli käyttäytynyt vapaa-aikanaan häiritsevästi useaan kertaan ja otettu kolme kertaa juopumussäilöön. Hänelle oli myös annettu kirjallinen varoitus 19.9.1996 sopimattomasta käyttäytymisestä ja toimimisesta virkavelvollisuuksien vastaisesti vapaa-ajalla. X oli myös laiminlyönyt ilman perusteltua syytä noudattaa syyteharkinta-aikoja koskevia tulostavoitteita ja syytteen nostamisen vanhentumista koskevia rikoslain säännöksiä. Tämä oli johtanut useiden syytteiden vanhentumiseen ja kolmessa tapauksessa myös Valtakunnansyyttäjänvirastolle tehtyyn kanteluun. Edelleen X oli 13.10.1998 perusteltua syytä ilmoittamatta ja 18.5.1999 huolimattomuuttaan laiminlyönyt olla paikalla käräjäoikeuden istunnossa, minkä vuoksi kumpikin käsittely oli jouduttu lykkäämään. Lisäksi X oli kolmena eri kertana, 31.12.1998, 26.1.1999 ja 29.4.1999, ilman perustetta hankkinut hyödykkeitä omaan käyttöönsä syyttäjäosaston nimissä siten, että tavaroiden toimittajat olivat perustellusti luulleet tavaroiden tulevan syyttäjäosastolle. Näin laskut olivat jääneet osaston maksettaviksi. X oli myös keväällä 1999 jättänyt perusteettomasti osaston maksettavaksi matkapuhelinlaskuja. Oikaisuvaatimuksessaan X on muun ohella katsonut, että hänen toimintaansa voitaisiin arvioida vasta sitten, kun esitutkinta on kokonaan suoritettu ja syyteharkinta päättynyt. Irtisanomiseen voidaan ryhtyä, kun siitä päättävä viranomainen katsoo sen edellytysten täyttyvän, vaikka henkilöä ei olisi vielä syytetty tai tuomittu rangaistukseen irtisanomispäätöksen perusteena olevasta teosta tai laiminlyönnistä. X:n irtisanomiseen oli siten voitu ryhtyä riippumatta siitä, missä vaiheessa syyteharkinta oli ollut. Virkamieslautakunta on myös katsonut, että X:n oikaisuvaatimus voitiin ratkaista esitetyn kirjallisen aineiston perusteella syyteharkinnan valmistumisesta riippumatta. Ottaen huomioon annetun kirjallisen varoituksen X:n oli täytynyt itsekin ymmärtää laiminlyöneensä käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla vapaa-aikanaan. X oli myös kuvatulla tavalla laiminlyönyt virkatehtäviensä asianmukaisen ja viivytyksettömän suorittamisen. Hän oli myös laiminlyönyt käyttäytyä asemansa edellyttämällä tavalla virantoimituksessa ja jättänyt noudattamatta työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Irtisanomiselle oli ollut erityisen painava syy, joten irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä oli voitu päättää. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2001:2672 X on vaatinut virkamieslautakunnan päätöksen kumoamista sillä perusteella, että päätös oli tehty häntä enempää kuulematta. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan tällaista menettelyvirhettä ei kuitenkaan tapahtunut, joten virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_55_§_2_mom Päätös
Asia 91/99: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Kihlakunnansyyttäjä X oli irtisanottu 8.9.1999 ja välittömästi tämän jälkeen pidätetty virantoimituksesta. X oli käyttäytynyt vapaa-aikanaan häiritsevästi useaan kertaan ja otettu kolme kertaa... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 96/99: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 968792400000
Lyhennelmä Vanhempi vartija X oli päätetty irtisanoa ja pidättää virantoimituksesta 15.10.1999 hovioikeuden tuomittua hänet 16.9.1999 parituksesta syys-joulukuussa 1997 sakkorangaistukseen. X oli tätä ennen ollut pidätettynä virantoimituksesta 7.1.1998 lähtien. X:n oli katsottu vankien valvonta- ja ohjaustehtävissä toimivana virkamiehenä käyttäytyneen asemaansa nähden sopimattomalla tavalla ja vaarantaneen sen erityisen luottamuksen, jota hänen asemansa oli edellyttänyt. Oikaisuvaatimuksessaan X on muun muassa väittänyt, ettei häntä kohdeltu asiassa tasapuolisesti. Lisäksi on hänen mielestään tullut ottaa huomioon, että teko oli tapahtunut virantoimituksen ulkopuolella eikä siihen ollut liittynyt virka-aseman väärinkäyttöä. X on myös esittänyt, että irtisanomispäätös oli tehty virheellisessä järjestyksessä ja päätöksentekijät olivat olleet esteellisiä. Muun muassa poliisien, sotilaallisessa tehtävässä toimivien virkamiesten ja vanginvartijoiden osalta virkamiesten käyttäytymisvelvoitteen on katsottu ulottuvan myös heidän vapaa-aikaansa. Tämä johtuu siitä, että heillä on oikeus tarvittaessa puuttua kansalaisten oikeuksiin. Syyllistyessään paritukseen X:n oli täytynyt ymmärtää käyttäytyneensä hänen asemassaan olevalle virkamiehelle sopimattomasti. Kun on arvioitu erityisen painavan syyn olemassaoloa tässä tapauksessa, on erityisesti tullut kiinnittää huomiota jo rikostunnusmerkistön mukaan rikokseen liittyvään taloudellisen hyödyn tavoitteluun ja suunnitelmallisuuteen sekä teon jatkamiseen. Irtisanomispäätöksen perustelut huomioon ottaen asiassa ei menetelty yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. Irtisanomiselle oli ollut virkamiehestä johtuva erityisen painava syy. Virkamiesasetuksen 29 §:n mukaan virkamiehen irtisanoo virkamieslain 25 §:n nojalla nimittävä viranomainen, jollei laissa tai asetuksessa toisin säädetä. Vankeinhoitolaitoksesta annetun asetuksen mukaan nimittävä viranomainen on tässä tapauksessa ollut vankilan johtaja. Irtisanomismenettely oli ollut lainmukainen. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2001:2447 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 96/99: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vanhempi vartija X oli päätetty irtisanoa ja pidättää virantoimituksesta 15.10.1999 hovioikeuden tuomittua hänet 16.9.1999 parituksesta syys-joulukuussa 1997 sakkorangaistukseen. X oli tätä... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 28/2000: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 974844000000
Lyhennelmä Ulosottomies X oli 11.2.2000 irtisanottu ja pidätetty virantoimituksesta. Hän oli esiintynyt päihtyneenä työpaikallaan 5.1.2000, 17.1.2000, 19.1.2000 ja 20.1.2000. Hänelle oli aiemmin annettu kirjallinen varoitus esiintymisestä työpaikalla alkoholia nauttineena 1.4.1998 ja 3.12.1999. Maaliskuussa 1999 hänet oli ohjattu pitkään jatkuneen alkoholin väärinkäytön johdosta hoitoon. Hänen on myös todettu laiminlyöneen työtehtävänsä. Oikaisuvaatimuksessaan X on muun muassa todennut, että hänet oli irtisanottu kesken hoitojakson, eikä virallista näyttöä hänen päihtyneenä esiintymisestään ollut. Harkittaessa irtisanomisen edellytyksen täyttymistä on tullut ottaa huomioon, että X:n oli täytynyt saamansa kirjallisen varoituksen perusteella ymmärtää, että hänen menettelynsä ei ollut hyväksyttävää. Hän oli esiintynyt päihtyneenä työpaikalla hoitotoimenpiteistä huolimatta. X oli rikkonut käyttäytymisellään ja virkatehtävien laiminlyömisellään virkavelvollisuuksiaan. Hänen irtisanomiseensa oli ollut erityisen painava syy. Hänet oli myös voitu pidättää virantoimituksesta, koska hän oli kuvatulla tavalla menetellessään osoittautunut siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa irtisanomisen jälkeen. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2001:1447 Ennen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä X:ää oli kuultu virkamieslain 66 §:n edellyttämällä tavalla. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 28/2000: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Ulosottomies X oli 11.2.2000 irtisanottu ja pidätetty virantoimituksesta. Hän oli esiintynyt päihtyneenä työpaikallaan 5.1.2000, 17.1.2000, 19.1.2000 ja 20.1.2000. Hänelle oli aiemmin annettu... - Virkasuhteen purkaminen Asia 55/99: Virkasuhteen purkaminen 953071200000
X:n virkasuhde oli 24.5.1999 purettu. X oli ollut syytä ilmoittamatta yhtäjaksoisesti poissa virantoimituksesta 1.4.1998 alkaen. Terveydentilaa koskevan tutkimuksen jälkeen hänet oli määrätty palaamaan hoitamaan virkaansa, mutta hän ei ollut näin tehnyt. Koska X ei ollut palannut työpaikalle, hänen virkasuhteensa oli purettu 20.7.1998 tehdyllä päätöksellä. Virkamieslautakunta oli 31.3.1999 X:n oikaisuvaatimuksen johdosta kumonnut purkamispäätöksen, koska X:lle ei ollut todisteellisesti varattu tilaisuutta tulla kuulluksi ennen virkasuhteen purkamista. Nyt kysymyksessä olevan päätöksen osalta X:lle oli saantitodistuksin kirjeellä annettu mahdollisuus tulla kuulluksi 12.5.1999. X ei ollut kuitenkaan saapunut tähän tilaisuuteen eikä myöskään antanut valtakirjaa tilaisuuteen kutsutulle luottamusmiehelle. Hänelle oli myös pikakirjeellä varattu tilaisuus antaa selityksensä hänen poissa ollessaan pidettyä kuulemistilaisuutta koskevasta pöytäkirjasta, mutta hän ei ollut noutanut kirjettä. Kuulemismenettelyn osalta virkamieslautakunta on todennut, ettei työnantajavirasto ollut vieläkään onnistunut todisteellisesti varaamaan X:lle virkamieslain 66 §:ssä tarkoitettua tilaisuutta tulla asianosaisena kuulluksi ennen päätöstä virkasuhteen purkamisesta. X:n virkasuhde oli jo 20.7.1998 purettu samalla perusteella, mistä tässä tapauksessa oli kysymys. Tämän vuoksi X:llä oli ollut hakiessaan oikaisua virkasuhteen purkamispäätökseen tilaisuus oikaisuvaatimuksensa yhteydessä antaa selvityksensä paitsi menettelyvirheen myös itse pääasian eli virkasuhteen purkamispäätöksen perustelujen osalta. Luottamusmiehelle oli ilmoitettu 12.5.1999 olleesta kuulemistilaisuudesta. Asiaa kokonaisuutena arvioiden ja ottaen huomioon, että X ei ollut poissaolonsa aikana lainkaan ottanut yhteyttä työnantajaansa, vaan oli pikemminkin vältellyt yhteydenottoja, ja kun on myös voitu päätellä, ettei puutteellinen menettely voinut vaikuttaa päätöksen sisältöön virkamieslautakunta on katsonut, että virkasuhteen purkamispäätös oli voitu tehdä. Purkamisperusteen osalta virkamieslautakunta on todennut, että X oli ollut syytä ilmoittamatta luvattomasti poissa työpaikalta yhtäjaksoisesti 1.4.1998 lähtien. X oli siten törkeästi laiminlyönyt virkavelvollisuuksiensa noudattamisen, ja virkasuhde oli näin ollen voitu purkaa. Oikaisuvaatimus hylättiin (äänestys 7-2). KHO:2001:1545 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_33_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom Päätös
Asia 55/99: Virkasuhteen purkaminen
X:n virkasuhde oli 24.5.1999 purettu. X oli ollut syytä ilmoittamatta yhtäjaksoisesti poissa virantoimituksesta 1.4.1998 alkaen. Terveydentilaa koskevan tutkimuksen jälkeen hänet oli määrätty palaamaan... - Virantoimituksesta pidättäminen , Virkasuhteen purkaminen Asiat 21/2000 ja 30/2000: Virkasuhteen purkaminen 971211600000
Henkilöstöpäällikkö X:n virkasuhde oli koeaikana purettu 27.1.2000 ja hänet oli pidätetty virantoimituksesta 7.2.2000. Purkamispäätöksen mukaan X oli käyttäytynyt moitittavasti esimiehenä ja hänen yhteistyökyvyssään oli ollut puutteita. X on oikaisuvaatimuksessaan katsonut ensisijaisesti, ettei häntä kuultu asianmukaisesti ja toissijaisesti hän on kiistänyt virkasuhteen purkuperusteet. X oli saanut purkupäätöksen tiedoksi vasta 4.2.2000, siis 31.1.2000 päättyneen koeajan jälkeen. Virkamieslaissa tai -asetuksessa ei ole säädetty siitä, milloin koeaikapurun katsotaan tapahtuneen. Virkamiesasetuksen 32 §:ssä on säädetty vain siitä, milloin irtisanoutumisen ja irtisanomisen katsotaan tapahtuneen. Säännöksen mukaan ratkaisevaa on tiedoksisaantiaika. Virkamieslautakunnan mukaan tulkinta, jonka mukaan koeaikapurun katsottaisiin tulleen tehdyksi kun purkamispäätös on tehty, merkitsisi sitä, että virkasuhde päättyisi ilman tiedoksiantoa. Tämä ei sovi virkasuhteeseen. Näin ollen koeaikapurku on saatettava virkamiehelle tiedoksi koeaikana. X oli saanut purkamispäätöksen tiedoksi koeajan jo päätyttyä, joten hänen virkasuhdettaan ei purettu koeaikana. Oikaisuvaatimukset hyväksyttiin sekä virkasuhteen purkamisen että virantoimituksesta pidättämisen osalta (äänestys 4-3). KHO:2001:1445 Valtion virkamieslaissa tai -asetuksessa ei ole, toisin kuin irtisanomisen osalta, erityistä säännöstä siitä, milloin virkasuhteen purkamisen katsotaan tapahtuneen. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että viranomaisen purkaessa virkasuhteen on purkamisen ajankohtana purkamisen laissa säädetyt edellytykset ja sen tarkoitus huomioon ottaen pidettävä päätöksen tekohetkeä. Kun päätös X:n virkasuhteen purkamisesta oli tehty 27.1.2000 ja siis 31.1.2000 saakka kestäneen koeajan aikana, virkamieslautakunnan ei olisi tullut päätöksessään mainituilla perusteilla kumota X:n virkasuhteen purkamisesta tehtyä päätöstä. X:n yhteistyökyvyssä sekä neuvottelu- ja esimiestaidoissa oli koeaikana ilmennyt merkittäviä puutteita, joista oli aiheutunut vakavia työyhteisöllisiä ongelmia. Tämän vuoksi ja koska henkilöstöpäällikön viran hoitaminen edellytti hyvää yhteistyökykyä ja neuvottelutaitoa, asialliset perusteet X:n virkasuhteen purkamiseksi olivat olleet olemassa. X:n oikaisuvaatimus hylättiin, joten purkamispäätös 27.1.2000 jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_10_§_1_mom Päätös
Asiat 21/2000 ja 30/2000: Virkasuhteen purkaminen
Henkilöstöpäällikkö X:n virkasuhde oli koeaikana purettu 27.1.2000 ja hänet oli pidätetty virantoimituksesta 7.2.2000. Purkamispäätöksen mukaan X oli käyttäytynyt moitittavasti esimiehenä ja hänen yhteistyökyvyssään... - Virantoimituksesta pidättäminen , Virkasuhteen purkaminen Asia 14/2000: Virkasuhteen purkaminen 959115600000
Laboratoriomestari X:n virkasuhde oli purettu 31.12.1999 koeaikana, ja hänet oli samalla pidätetty virantoimituksesta. Purkupäätös perustui siihen, että X:n käyttäytyminen ei ollut vastannut virkamiehen käyttäytymiselle asetettuja vaatimuksia. Koeaikana kolme henkilöä oli kertonut osastopäällikölle tästä X:n asiattomasta käyttäytymisestä. Esimies oli huomauttanut asiasta X:lle ja vaatinut tätä pyytämään käyttäytymistään anteeksi. X oli pyytänyt tapahtumia anteeksi, mutta hän oli käyttäytynyt jälleen vastaavalla tavalla lyhyen ajan kuluttua anteeksipyynnöstään. Purkamispäätöksen mukaan koeaikana oli lisäksi ilmennyt, että X soveltui tehtäväänsä vain välttävästi, eikä hän ollut osoittanut riittävää aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta työssään. X:n olisi pitänyt tavanomaista harkintaa käyttäen ymmärtää, ettei hän ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Hän ei ollut korjannut käyttäytymistään vielä senkään jälkeen, kun esimies oli huomauttanut hänelle käyttäytymisen moitittavuudesta. X oli siten koeaikanaan toistuvasti rikkonut virkamieslain 14 §:n 1 momentissa säädettyä käyttäytymisvelvoitetta. X:n ammattitaidon osalta eri osapuolet ovat esittäneet pääasiassa henkilötodistelusta koostuvaa ja vastakkaista selvitystä. Virkamieslautakunta on katsonut selvitetyksi, että X:n virkasuhteen purkamiseen oli ollut asiaa kokonaisuudessaan arvioiden asialliset perusteet. Koska kysymyksessä oli lisäksi osittain ollut koko työyhteisöön ja sen työskentelyilmapiiriin vaikuttanut moitittava menettely, purkamisperuste oli ollut myös oikeassa suhteessa toimenpiteen ankaruuteen nähden. Virkasuhde oli siten voitu purkaa koeaikana. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2001:190 X on muun ohella esittänyt, että hän oli saanut tietää hänen käyttäytymisestään kertoneiden kolmen henkilön selvityksistä vasta virkasuhteen purkamispäätöksen jälkeen. Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan X:ää oli kuitenkin kuultu virkamieslain 66 §:n ja hallintomenettelylain 15 §:n edellyttämällä tavalla, ja hän oli myös antanut selvityksensä asianmukaisesti. Näin ollen korkein hallinto-oikeus on katsonut, ettei virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ollut syytä muuttaa. Valtion_virkamiesL_10_§ Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_51_§ Päätös
Asia 14/2000: Virkasuhteen purkaminen
Laboratoriomestari X:n virkasuhde oli purettu 31.12.1999 koeaikana, ja hänet oli samalla pidätetty virantoimituksesta. Purkupäätös perustui siihen, että X:n käyttäytyminen ei ollut vastannut virkamiehen... - Virantoimituksesta pidättäminen , Virkasuhteen purkaminen Asia 88/99: Virkasuhteen purkaminen 955486800000
Toimistosihteeri X:n virkasuhde oli purettu koeaikana ja hänet oli samalla pidätetty virantoimituksesta 23.9.1999, koska hänellä ei päätöstä esittäneen uuden päällikön mukaan ollut kykyä omaksua työtehtäviään eikä hoitaa niitä oma-aloitteisesti. X on väittänyt virkasuhteen purkamisen perustuneen tosiasiallisesti muihin kuin päällikön esityksessä ja virkasuhteen purkamista koskevassa päätöksessä mainittuihin syihin. X:n on katsonut muiden syiden olleen epäasiallisia ja viitannut todisteena tästä aikaisemman päällikön ja varapäällikön 25.8.1999 eli noin kaksi viikkoa ennen uuden päällikön X:n virkasuhteen purkamiseksi tekemää esitystä, laatimaan kirjalliseen lausuntoon, jossa virkasuhteen purkamiselle ei todettu olevan tarvetta. X oli saanut kyseisestä lausunnosta tiedon esimieheltään noin kaksi viikkoa ennen uuden päällikön tekemää esitystä virkasuhteen purkamiseksi. Päättäessään virkasuhteen purkamisesta koeajan aikana nimittävän viranomaisen on perusteltava purkamispäätös ja perusteina käytettävien syiden on oltava tosiasiallisia. Viranomainen ei saa purkaa virkasuhdetta virkamieslain 11 §:ssä nimenomaisesti mainituilla tai niihin verrattavissa olevilla syillä tai muutoin epäasiallisin perustein. Viranomaisen on lisäksi otettava huomioon yleiset hallinto-oikeudelliset oikeussuojaperiaatteet kuten esimerkiksi luottamuksensuojaa koskeva periaate. Virkamieslautakunta on katsonut, että aikaisemman päällikön ja varapäällikön kirjallinen ja X:n tietoon suullisesti saatettu lausunto oli luonteeltaan sellainen asiakirja, että sen perusteella X:lle oli perustellusti voinut syntyä luottamus siihen, ettei hänen virkasuhdettaan purettaisi koeaikana. Työnantajavirasto ei ole esittänyt selvitystä siitä, että X:n työtaidossa, työkyvyssä tai käyttäytymisessä olisi lausunnon antamisen jälkeen tapahtunut oleellisia muutoksia. Purkaminen oli perustunut epäasiallisiin syihin ottaen huomioon erityisesti 25.8.1999 päivätty kirjallinen lausunto. Näin ollen virkasuhteen purkamispäätös oli ollut lainvastainen. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja virkasuhteen purkamista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva päätös kumottiin (äänestys 4-3). KHO:2001:25 Purkamispäätös oli tehty sen jälkeen, kun X:ää oli kuultu virkasuhteen päättämisestä ja oli saatu kirjallista selvitystä sekä aikaisemmalta että päätöksen aikaiselta päälliköltä ja X:n lähimmältä esimieheltä. Aikaisemman päällikön lausunnolla, siitä ajankohdasta riippumatta, milloin se oli tullut X:n tietoon, ei ole ollut asiassa sellaista merkitystä, että se olisi rajoittanut päätöksen tehneen virkamiehen harkintavaltaa ratkaista kysymys virkasuhteen purkamisesta koeajan päättymiseen mennessä. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, ettei X:n virkasuhdetta purettu virkamieslain 11 §:ssä tarkoitetulla tai muutenkaan epäasiallisella perusteella. Virkamieslautakunnan päätös kumottiin ja oikaisuvaatimus hylättiin. X:n virkasuhteen purkamispäätös 23.9.1999 jäi siis pysyväksi. Valtion_virkamiesL_10_§ Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_51_§ Päätös
Asia 88/99: Virkasuhteen purkaminen
Toimistosihteeri X:n virkasuhde oli purettu koeaikana ja hänet oli samalla pidätetty virantoimituksesta 23.9.1999, koska hänellä ei päätöstä esittäneen uuden päällikön mukaan ollut kykyä omaksua työtehtäviään... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 4/99: Irtisanominen yksilöperusteella 949442400000
Yliluutnantti X oli irtisanottu 7.12.1998 virkamieslain 25 § 2 momentin nojalla. Hänet oli käräjäoikeudessa tuomittu 14.8.1998 45 päivän ehdolliseen vankeuteen useista palvelusrikkomuksista ja esimiesaseman väärinkäyttämisistä, laivan yhteentörmäyksen estämisestä annetun ohjeen rikkomisesta, vesiliikennerikoksesta, vesiliikennejuopumuksesta sekä kahdesta puolustusvoimiin kohdistuneesta näpistyksestä. Lisäksi hänet oli velvoitettu vahingonkorvauksiin. Hovioikeus oli 26.11.1999 muuttanut tuomiota siltä osin, että yksi palvelurikkomus muutettiin palvelusrikokseksi ja syytteet esimiesaseman väärinkäyttämisestä hylättiin. Vankeusrangaistus muutettiin 90 päiväsakoksi ja vahingonkorvauksen määriin tehtiin muutoksia. X oli myös 1.10.1998 tuomittu alkoholin laittomasta hallussapidosta. Lisäksi hänet oli tuomittu 7.6.1999 palvelusrikkomuksista ja hyvän merimiestaidon laiminlyömisestä., jotka olivat tapahtuneet 10.-12.1998. X oli tällöin laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan aluksen päällikkönä. Sillä seikalla, ettei puolustusvoimat ollut vaatinut X:n viraltapanoa rikosprosessissa, ei ole ollut merkitystä harkittaessa virkamieslain mukaista irtisanomista. Käyttäytyessään asiassa selvitetyllä tavalla X ei ollut hoitanut asianmukaisesti virkatehtäviään ja oli toiminut vastoin hänelle puolustusvoimien virkamiehenä kuuluvaa käyttäytymisvelvollisuutta. Irtisanomiselle oli siten ollut laissa tarkoitettu erityisen painava syy. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2000:2602 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_28_§ Päätös
Asia 4/99: Irtisanominen yksilöperusteella
Yliluutnantti X oli irtisanottu 7.12.1998 virkamieslain 25 § 2 momentin nojalla. Hänet oli käräjäoikeudessa tuomittu 14.8.1998 45 päivän ehdolliseen vankeuteen useista palvelusrikkomuksista ja esimiesaseman... - Virkasuhteen purkaminen Asia 22/2000: Virkasuhteen purkaminen 971211600000
X:n virkasuhde oli purettu 21.1.2000. Hänelle oli annettu useita huomautuksia virkavelvollisuuden laiminlyömisestä jäämällä pois työvuoroista, keväällä 1999 kolme huomautusta ja viimeisin 21.12.1999. Virkasuhteen purkaminen tulee kysymykseen vain, jos virkamies törkeästi rikkoo tai laiminlyö virkavelvollisuuksiaan. X:n virkasuhteen purkupäätöksestä ei ole ilmennyt, milloin X oli laiminlyönyt tehtäviään. Asiakirjojen mukaan X oli toimittanut poissaolostaan ennen purkupäätöstä lääkärintodistuksen siten, että selvittämättä olivat jääneet poissaolot ajalta 15. - 17.12.1999. Koska purkupäätöksestä ei hallintomenettelylain 24 §:n edellyttämällä tavalla ilmennyt virkasuhteen purkamisen pääasialliset syyt, ei asiassa ole voitu arvioida, täyttyivätkö virkamieslain 33 §:n edellytykset. X:n virkasuhteen purkupäätös oli siten ollut lainvastainen. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja virkasuhteen purkamista koskeva päätös kumottiin. KHO:2001:1239 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_33_§ HallintomenettelyL_24_§ Päätös
Asia 22/2000: Virkasuhteen purkaminen
X:n virkasuhde oli purettu 21.1.2000. Hänelle oli annettu useita huomautuksia virkavelvollisuuden laiminlyömisestä jäämällä pois työvuoroista, keväällä 1999 kolme huomautusta ja viimeisin 21.12.1999. Virkasuhteen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 29/99: Irtisanominen yksilöperusteella 954277200000
Työvoimaneuvoja X oli irtisanottu 1.3.1999 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. Irtisanomispäätöksessä oli todettu, ettei X ollut kykenevä hoitamaan työtehtäviään 21.12.1998 alkoholin käytön vuoksi, vaan oli hakeutunut lääkärin vastaanotolle. Lääkärintodistuksen mukaan X oli ollut työkyvytön 21.12. - 28.12.1998, ja tämä oli johtunut muun ohella alkoholin käytöstä. Aikavälillä 9.9.1996 - 22.1.1999 X oli saanut kirjallisen huomautuksen ja varoituksen esiintymisestä työpaikalla alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena ja luvattomasta poissaolosta, kirjallisen varoituksen esiintymisestä työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena sekä kirjallisen varoituksen sopimattomasta käyttäytymisestä työvoimatoimiston toimintaympäristössä. X oli allekirjoittanut hoitositoumuksen päihdeongelmansa vuoksi ja noudattanut sitä. Saadun selvityksen mukaan poissaolon 21.12.1998 ensisijaisena syynä ei ollut alkoholin käyttö. Asiassa ei ole ilmennyt sellaista erityisen painavaa syytä, jonka perusteella X olisi voitu laillisesti irtisanoa. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (äänestys 5-1). KHO:2001:1543 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 29/99: Irtisanominen yksilöperusteella
Työvoimaneuvoja X oli irtisanottu 1.3.1999 virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. Irtisanomispäätöksessä oli todettu, ettei X ollut kykenevä hoitamaan työtehtäviään 21.12.1998 alkoholin käytön vuoksi,... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 52/99: Irtisanominen yksilöperusteella 953071200000
Osastosihteeri X oli irtisanottu 7.6.1999. X oli toiminut varsinaisen virkansa ohella sivutoimisesti yliopiston henkilökuntayhdistyksen taloudenhoitajana. Hän oli ottanut yhdistyksen varoja luvattomasti omaan käyttöönsä noin 46 000 markkaa vuosina 1995 - 1999. X oli toiminut yliopistossa vastuullisissa ja taloushallinnon hoidon erityisosaamista vaativissa tehtävissä, joissa edellytettiin yliopiston ja taloushallinnon johdon erityistä luottamusta. Yliopisto oli katsonut irtisanoessaan, että X:n menettely oli johtanut syvään luottamuspulaan, jota ei enää voitu palauttaa. Irtisanominen ei ole riippuvainen siitä, onko sen perusteena olevasta teosta nostettu syytettä tai tuomittu rangaistusta. Käyttäytymisvelvoitteen laiminlyöntiä arvioitaessa on erotettava käyttäytyminen virassa ja sen ulkopuolella eli vapaa-aikana. X:n toiminta henkilöstöyhdistyksessä ei liittynyt hänen virkatehtäviinsä. Virkaan olennaisesti kuuluvat taloushallinnon tehtävät voivat kuitenkin edellyttää sellaista erityistä virkamieheen kohdistuvaa luottamusta, joka saattaa vaarantua ja kokonaan lakata olemasta virkamiehen syyllistyttyä vapaa-aikanaan erityisen moitittavaan menettelyyn. X:n virkatehtäviä on voitu pitää luonteeltaan sellaisina, että hänellä oli ollut mahdollisuus yliopiston varojen väärinkäyttämiseen tavallista helpommin, ja tehtävät henkilöstöyhdistyksessä olivat olleet samanlaisia vastuuta ja luottamusta edellyttäviä kuin virkatehtävätkin. Yhdistyksen varojen väärinkäytön on voitu katsoa aiheuttaneen sellaisen luottamuspulan X:ää kohtaan, että yliopistolla oli ollut erityisen painava syy irtisanomiseen. Yliopistolla ei ole ollut velvollisuutta sijoittaa X:ää uusiin tehtäviin, koska irtisanominen oli johtunut X:stä. Irtisanominen ei myöskään edellyttänyt aikaisempaa kirjallista varoitusta. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2001:1342 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 52/99: Irtisanominen yksilöperusteella
Osastosihteeri X oli irtisanottu 7.6.1999. X oli toiminut varsinaisen virkansa ohella sivutoimisesti yliopiston henkilökuntayhdistyksen taloudenhoitajana. Hän oli ottanut yhdistyksen varoja luvattomasti... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 41/99: Virantoimituksesta pidättäminen 954277200000
Työvoimaneuvoja X oli 8.4.1999 päätetty pidättää virantoimituksesta 18.4.1999 - 31.8.1999 väliseksi ajaksi virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Päätöksen mukaan työnantajan ja X:n välille oli irtisanomisprosessin aikana syntynyt sellainen luottamuspula, että X oli ollut soveltumaton hoitamaan työtehtäviään irtisanomisajan aikana. Virkamieslautakunta on päätöksellään nro 14/2000 katsonut, että X:n irtisanomiseen ei ollut lainmukaista perustetta. Siten ei myöskään ollut perustetta X:n pidättämiseen virantoimituksesta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin (äänestys 5-1). KHO:2001:1544 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 41/99: Virantoimituksesta pidättäminen
Työvoimaneuvoja X oli 8.4.1999 päätetty pidättää virantoimituksesta 18.4.1999 - 31.8.1999 väliseksi ajaksi virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla. Päätöksen mukaan työnantajan ja X:n välille... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 10/99: Virantoimituksesta pidättäminen 949442400000
Yritysneuvoja X oli pidätetty virantoimituksesta 23.12.1998 virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla 1.1.1999 lukien. X:n oli epäilty syyllistyneen mahdollisesti tuottamukselliseen virkavelvollisuuksien rikkomiseen tai mahdollisesti myös virkavelvollisuuden rikkomiseen taikka virka-aseman väärinkäyttämiseen liittyen yritystukipäätösten valmisteluun ja esittelyyn. Työvoima- ja elinkeinokeskus oli järjestänyt kaksi kuulemistilaisuutta, joista ensimmäisessä 25.11.1998 X oli ollut paikalla ja hänelle oli varattu mahdollisuus antaa kirjallinen vastine. Sen hän myös oli antanut. Toisessa tilaisuudessa 7.12.1998 paikalla oli ollut X:n ja hänen avustajansa lisäksi pääluottamusmies. Virantoimituksesta pidättämisen oli tehnyt työvoima- ja elinkeinokeskuksen johtaja yhdessä kauppa- ja teollisuusministeriön hallitusneuvoksen kanssa. X:ää oli kuultu virkamieslain 66 §:n edellyttämällä tavalla. Sillä seikalla, oliko X tuolloin ollut sairauden tai loman johdosta virkavapaana ei ole ollut merkitystä asiassa. Laissa ei ole myöskään säännöstä, jonka mukaan nimittävän viranomaisen tulisi järjestää kuulemistilaisuus. X ei ollut pyynnöstään huolimatta saanut jäljennöstä tutkintapyynnöstä, mutta oli kuitenkin saanut sen keskusrikospoliisin loppulausuntopyynnön yhteydessä. Hän oli siten voinut ilmaista käsityksensä siitä virkamieslautakunnalle antamassaan vastaselityksessä. Virkamiesasetuksen 39 §:n 2 momentin mukaan virantoimituksesta pidättämisestä päättää nimittävä viranomainen, joka tässä tapauksessa oli TE-keskuksen yritysosaston osastopäällikkö. Koska myös osastopäällikkö oli jo aikaisemmin pidätetty virantoimituksesta kyseisiin tutkimuksiin liittyen ja asian laajuuden vuoksi oli kohtuutonta antaa asiaa sijaisen hoidettavaksi, oli TE-keskuksen johtaja, näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon TE-keskuksen työjärjestysmääräyksen, voinut päättää virantoimituksesta pidättämisestä. X:n virantoimituksesta pidättämisen perusteena oli ollut kauppa- ja teollisuusministeriön keskusrikospoliisille tekemä tutkimuspyyntö. Kyseisten rikosepäilyjen on voitu katsoa heikentäneen siinä määrin luottamusta X:n asemassa olevaan viranhaltijaan, että tämä oli vaikuttanut haitallisesti hänen edellytyksiinsä hoitaa virkatehtäviään. Virantoimituksesta pidättämiseen oli siten ollut lainmukainen peruste. X:n oikaisuvaatimus hylättiin ja hänen oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa jätettiin lakiin perustumattomana tutkimatta. KHO:2000:2354 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom Valtion_virkamiesA_39_§_2_mom Päätös
Asia 10/99: Virantoimituksesta pidättäminen
Yritysneuvoja X oli pidätetty virantoimituksesta 23.12.1998 virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla 1.1.1999 lukien. X:n oli epäilty syyllistyneen mahdollisesti tuottamukselliseen virkavelvollisuuksien... - Kirjallinen varoitus Asia 92/99: Kirjallinen varoitus 970002000000
Syyttäjien sihteerinä toimiva toimistosihteeri X oli saanut 3.11.1999 kirjallisen varoituksen, koska hän oli laiminlyönyt virastopäällikön antaman kirjallisen työmääräyksen noudattamisen. Oikaisuvaatimuksessa sihteeri on vedonnut siihen, että hänellä oli muutenkin paljon töitä ja työmääräys olisi merkinnyt kuuden tunnin työurakkaa, jolloin muut tehtävät olisivat jääneet hoitamatta. Sihteeri ei suorittanut niitä virkatehtäviä mitä hänelle annettiin, vaikka se kuului hänen virkavelvollisuuksiinsa. Hänen oli myös täytynyt ymmärtää menetelleensä virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2001:1444 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 92/99: Kirjallinen varoitus
Syyttäjien sihteerinä toimiva toimistosihteeri X oli saanut 3.11.1999 kirjallisen varoituksen, koska hän oli laiminlyönyt virastopäällikön antaman kirjallisen työmääräyksen noudattamisen. Oikaisuvaatimuksessa... - Korvausvaatimus Asia 24/99: Korvausvaatimus 960325200000
X oli hoitanut 15.3.1990 alkaen verotoimiston verosihteerin väliaikaista virkaa 30.6.1991 saakka, jonka jälkeen hänet oli nimitetty kuuteen verosihteerin A17 palkkaluokan määräaikaiseen virkasuhteeseen virkamieslain voimassaoloaikana yhteensä kuudella eri määräyksellä 1.4.1996 - 30.11.1998. Määräaikaisen nimityksen perusteena oli ollut sijaisuus ajaksi 1.4. - 31.10.1996, 1.10. - 31.12.1997 ja 1.1. - 31.3.1998. Muutoin X oli nimitetty määräaikaiseksi kunnes virka vakinaisesti täytettäisiin. Verotoimistossa oli tehty vuonna 1998 merkittävä määrä virkajärjestelyjä, ja määräaikaisessa virkasuhteessa olleita oli nimitetty vakituisiin virkoihin. X oli toiminut kiinteistöyhtiöiden verotustehtävissä, mutta hän oli hakenut pääasiassa A17 palkkaluokan virkoja, jotka oli sijoitettu lähinnä osakeyhtiöverotukseen. Kiinteistöyhtiöiden verotuksessa oli päätetty noudattaa A14 - A15 palkkaluokkia, eikä X ollut kehotuksista huolimatta hakenut näitä virkoja. Virkamieslautakunnan mukaan verosihteerin työn luonne ei ollut edellyttänyt X:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen, eikä kyse myöskään ollut sijaisuudesta tai avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien väliaikaisesta järjestämisestä tai harjoittelusta. X:ää ei ollut nimitetty hakemaansa, samaan palkkaluokkaan sijoitettuun verosihteerin vakinaiseen virkaan, ja hänen virkasuhteensa oli siten päättynyt virkamieslain 56 §:ssä tarkoitetulla tavalla. X:n nimittämiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen ei ollut 9 §:n 1 momentissa säädettyä perustetta, joten hänellä on ollut oikeus palkkaa vastaavaan korvaukseen. Korvauksen suuruutta arvioitaessa on otettu huomioon muun muassa X:n ikä ja hänen palvelussuhteensa kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä (HE 291/93 vp). X:lle määrättiin maksettavaksi kuuden kuukauden palkkaa vastaava korvaus ja korvausvaatimus hylättiin enemmälti. X oli vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. (Äänestys 6-3.) KHO:2001:2363 Määräaikaisten virkasuhteiden perusteena oli ollut joko sijaisuus tai avoimen viran väliaikainen hoitaminen. X oli nimitetty 11.3.1998 verosihteerin määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 1.4. - 30.11.1998. Verovirastossa oli tuolloin ollut vireillä organisaatiouudistus, jolloin muun ohella osa X:n hoitamista kiinteistöyhtiöiden verotustehtävistä oli siirtynyt uudessa toimistossa hoidettaviksi. Ottaen huomioon kesken ollut ja suurta henkilömäärää koskenut organisaatiouudistus työn luonne oli edellyttänyt X:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 1.4. - 30.11.1998. Näin ollen perusteita virkamieslain 56 §:n mukaisen korvauksen maksamiselle ei ollut. Virkamieslautakunnan päätös kumottiin ja X:n korvausvaatimus hylättiin, ja näin ollen myös lausunnon antaminen X:n vaatimasta 24 kuukauden palkkaa vastaavasta korvauksesta raukesi (äänestys 3-2). Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 24/99: Korvausvaatimus
X oli hoitanut 15.3.1990 alkaen verotoimiston verosihteerin väliaikaista virkaa 30.6.1991 saakka, jonka jälkeen hänet oli nimitetty kuuteen verosihteerin A17 palkkaluokan määräaikaiseen virkasuhteeseen... - Kirjallinen varoitus Asia 4/2000: Kirjallinen varoitus 973634400000
Toimistoinsinööri X oli saanut 17.12.1999 kirjallisen varoituksen, koska hän oli paljastanut salassa pidettävän asiakirjan tietoja sivullisille, johtanut harhaan osaston virkamiehiä antamalla ymmärtää, että hän tarvitsee tietoja virkatehtäviensä hoidossa ja lisäksi arvioinut julkisesti puutteellisten tietojen perusteella laitoksen johtohenkilöitä. Näihin tekoihin X oli syyllistynyt lähettäessään mm. laitoksen luottamusmiehille 8.11.1999 kirjeen, jossa oli esitetty yksityiskohtaisia laitoksen ja sen liikekumppanin välistä liiketoimintaa koskevia tietoja. X:n kirje sisälsi salassa pidettäviä tietoja laitoksen liiketoiminnasta. Vaikka samoja tietoja oli saatavilla Internetissä, tämä ei kuitenkaan tehnyt viranomaisen tietoja julkisiksi eikä sitä voitu rinnastaa valtion virkamieslain 17 §:ssä tarkoitettuun viranomaisen lupaan ilmaista salassa pidettävä tieto. X:llä ei siten ollut oikeutta luovuttaa tietoja luottamusmiehille, joten hän rikkoi valtion virkamieslain 17 §:n mukaista vaitiolovelvollisuutta. X:n oli myös täytynyt ymmärtää, ettei hänen esittämiensä tietojen perusteella ollut sopivaa vetää kielteisiä johtopäätöksiä laitoksen johdon salassapitoa koskevien ja lailla säänneltyjen menettelyjen syistä. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2001:1728 X:n kirje 8.11.1999 oli sisältänyt virkamieslain 17 §:ssä tarkoitettuja tietoja, ja tiedot olivat olleet yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 9 §:n 2 momentin ja sen nojalla annetun asetuksen sisältävä eräitä poikkeuksia yleisten asiakirjain julkisuudesta 1 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan salassa pidettäviä valtion harjoittamaa liiketoimintaa koskevia tietoja. X:llä ei ollut lupaa eikä muutoinkaan oikeutta ilmaista näitä tietoja luottamusmiehille. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa, joten se jäi pysyväksi. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_17_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 4/2000: Kirjallinen varoitus
Toimistoinsinööri X oli saanut 17.12.1999 kirjallisen varoituksen, koska hän oli paljastanut salassa pidettävän asiakirjan tietoja sivullisille, johtanut harhaan osaston virkamiehiä antamalla ymmärtää,... - Kirjallinen varoitus Asia 105/99: Kirjallinen varoitus 971211600000
Toimistosihteeri X oli saanut 26.11.1999 kirjallisen varoituksen, koska hän oli kieltäytynyt annetuista työtehtävistä. X:n tehtäviin oli vuodesta 1990 kuulunut erilaisia avustavia toimistotehtäviä. Hänet määrättiin 19.10.1999 lukien hoitamaan puhelinvaihdetta noin 50% työajasta. Oikaisuvaatimuksessa X on vedonnut siihen, ettei hänellä puhelinvaihteen hoitajana ole tilaisuutta käyttää liukuvaa työaikaa siten kuin se muuten on mahdollista. Lisäksi ammatillinen kehittyminen verrattuna muihin toimistotehtäviä tekeviin heikkenisi. Työnantaja ei X:n mukaan voi muuttaa viran tehtäväaluetta olennaisesti, vaan tähän vaaditaan viran lakkauttaminen ja uuden viran perustaminen. Toimistosihteerin tehtäviin voi kuulua esimerkiksi puhelinvaihteen hoitaminen, johon X oli siten voitu määrätä. X ei näin ollen suorittanut niitä virkatehtäviä, mitä hänelle annettiin, vaikka se kuului hänen virkavelvollisuuksiinsa. X:n on myös täytynyt ymmärtää menetelleensä virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2001:1092 Valitus jätettiin tutkimatta, koska sitä ei tehty määräajassa. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 105/99: Kirjallinen varoitus
Toimistosihteeri X oli saanut 26.11.1999 kirjallisen varoituksen, koska hän oli kieltäytynyt annetuista työtehtävistä. X:n tehtäviin oli vuodesta 1990 kuulunut erilaisia avustavia toimistotehtäviä. Hänet...