Oikeustapaukset
Tällä sivustolla on valtion virkamieslakia koskevaa oikeus- ja ratkaisukäytäntöä vuodesta 1995 alkaen.
Virkamies voi valittaa valtioneuvoston tai viraston tekemästä virkamiestä koskevasta päätöksestä hallinto-oikeuteen hallintolainkäyttölain mukaisesti. Valtionhallinnon kehittämisosasto julkaisee kotisivuillaan lyhyet ratkaisuselosteet hallinto-oikeuksien sekä vuonna 2013 lakkautetun virkamieslautakunnan päätöksistä. Jos päätökseen on haettu muutosta, ratkaisuselosteen yhteydestä löytyy viittaus korkeimman hallinto-oikeuden antamaan päätökseen.
Yhteystiedot:
virkamiesoikeus(at)vm.fi
Sanahaussa käytettävissä oleva asiasanalista
Huomaathan, että sinun on rajattava ensin aihe tai aiheet ennenkuin haku toimii.
Mikäli tiedät tapauksen diaarinumeron, neuvomme ystävällisesti käyttämään Googlen hakutoimintoa. Oikeustapauspankin oma haku ei tunnista diaarinumeroita.
Rajaa aihetta
- Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HäHao 16/0318/3 Irtisanominen yksiköperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1459717200000
Irtisanominen yksilöperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Törkeä rattijuopumus Päätös 16/0318/3 Kohtuullinen aika Yhdenvertainen kohtelu A: 4.4.2016 Poliisi Työnantaja oli irtisanonut 23.7.2015 vanhempi konstaapeli A:n virkasuhteen, ja samalla pidättänyt hänet virantoimituksesta. Päätöksen mukaan irtisanomisen perusteena oli käräjäoikeuden 26.6.2015 antama tuomio, jonka mukaan A oli syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen sekä sillä hänen syykseen luettu rikos. A väitti, ettei irtisanomiseen ollut ryhdytty kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut työnantajan tietoon. A oli syyllistynyt rikokseen 1.4.2015, hän oli myöntänyt teon 5.5.2015, ja irtisanomispäätös oli tehty 23.7.2015. Lisäksi A väitti irtisanomisen loukanneen hänen oikeuttaan yhdenvertaiseen kohteluun, koska joissain tapauksissa samaan rikokseen syyllistyneet poliisimiehet oli irtisanomisen sijasta erotettu määräajaksi virantoimituksesta. Hallinto-oikeuden mukaan irtisanominen on tehtävä kohtuullisessa ajassa, ja se on ratkaistava viime kädessä tapauskohtaisesti. A oli tuomittu lainvoimaisella tuomiolla törkeästä rattijuopumuksesta ehdolliseen vankeuteen ja sakkorangaistukseen. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut oikeus odottaa käräjäoikeuden tuomiota ennen irtisanomiseen ryhtymistä, koska tuomioistuimen arviolla A:n menettelyn rikosoikeudellisesta moitittavuudesta ja tuomitulla rangaistuksella oli ollut merkitystä arvioitaessa irtisanomiskynnyksen ylittymistä. Hallinto-oikeus totesi, että törkeää rattijuopumusta koskevaan rikokseen syyllistymistä on oikeuskäytännössä pidetty vakiintuneesti erityisen painavana syynä poliisimiehen irtisanomiselle. Päätöksen ei siten ollut voitu katsoa loukanneen oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun pelkästään sillä perusteella, että joissain yksittäisissä tapauksissa törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen poliisimiehen oli mahdollisesti annettu jatkaa virassaan. Hallinto-oikeus totesi, että poliisimiehen syyllistymistä törkeään rattijuopumukseen oli pidettävä vakavana ja moitittavana tekona, ja virastolla oli siten ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. A:n syyksi luettu rikos oli osoittanut hänet myös siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 25.10.2017 T 5356: Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi. Korkein hallinto-oikeus totesi, että A:n irtisanomista koskeva asia kuului Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamisalaan. Sopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa asianosaisella on lähtökohtaisesti oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluva oikeus saada asiansa käsitellyksi suullisesti ainakin yhdessä oikeusasteessa. Sanottu oikeus ei ole ehdoton, vaan siitä voidaan poiketa esimerkiksi tilanteessa, jossa on käsiteltävänä pelkästään oikeudellisia tai hyvin teknisluonteisia kysymyksiä. Nyt esillä olevassa asiassa kysymys oli A:n virkasuhteen irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä. Kun otettiin huomioon asian laatu, asialla objektiivisesta näkökulmasta arvioiden oleva tärkeä merkitys A:lle, suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa koskeva A:n vaatimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja yksityiskohtaisten perustelujensa valossa tulkittava hallintolainkäyttölain 38 §, korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeuden olisi tullut toimittaa asiassa suullinen käsittely. Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_3_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_4_kohta Poliisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§ Hallintolainkäyttölaki_38_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_38_§_3_momentti Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_artikla_1_kappale
Päätös HäHao 16/0318/3 Irtisanominen yksiköperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella Hämeenlinnan... - Korvausvaatimus Päätös TuHaO 15/0270/1 Korvausvaatimus 1446588000000
Korvausvaatimus Turun hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 15/0270/1 Korvauksen määrä A: 4.11.2015 A oli ollut viraston ja sen edeltäjän palveluksessa ensin määräaikaisessa työsopimussuhteessa 15.1.2001 – 31.12.2003, jonka jälkeen kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa 1.1.2004 – 30.4.2014. Tämän jälkeen virkasuhdetta ei enää jatkettu. Nimittämiskirjoista ei ollut ilmennyt nimenomaisesti kunkin määräaikaisen virkasuhteen peruste. Virasto oli perustellut määräaikaisia virkasuhteita tehtävien projektiluonteisuudella sekä projektiin saatavan rahoituksen epävarmuudella. A vaati työnantajalta perusteettomien määräaikaisten virkasuhteiden käyttämisestä 18 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. Hallinto-oikeus totesi, että virkamieslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 291/1993 vp) mukaan määräaikaisen virkasuhteen edellytykset vastasivat tuolloin voimassa olleen työsopimuslain 2 §:n 2 momentissa säädettyjä määräaikaisen työsopimuksen tekemisen edellytyksiä, joita olivat työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava määräaikaista sopimusta edellyttävä seikka taikka muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä, perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen. Nyt voimassa olevan työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Perustellun syyn vaatimusta arvioitaessa oli otettava huomioon tuolloin voimassa olleen työsopimuslain 2 §:n 2 momentin säännös. Hallinto-oikeuden mukaan virkamieslain tulkinnalle voitiin hakea johtoa työsopimuslain tulkintaa koskevasta oikeuskäytännöstä. KKO:n oikeuskäytännön mukaan rahoituksen epävarmuus ei sellaisenaan ole valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu peruste nimittää määräaikaiseen virkasuhteeseen (KHO 22.10.1998 nro 2304). Työn projektimaisuus ja se, että rahoitus oli ollut riippuvainen ulkopuolisesta rahoituksesta, eivät yksinomaan osoittaneet, että määräaikaisille virkasuhteille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste (KHO 2012:4). Korkein oikeus totesi ratkaisussaan KKO 2011:73, että perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen voi olla työn sellainen projektiluonteisuus, jonka johdosta työn tiedetään valmistuvan kohtuullisen lyhyen, arvioitavissa olevan ajan kuluessa. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että A oli hoitanut kaikkien määräaikaisten virkasuhteiden sekä niitä edeltävien työsuhteiden aikana samanlaisia tehtäviä vuodesta 2001 vuoteen 2014. Työnantajalla ei ollut työn luonteeseen liittyviä tai muitakaan perusteita nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin, ja A:lla oli siten oikeus korvaukseen. Hallinto-oikeuden mukaan arvioitaessa korvauksen suuruutta, asiassa tuli ottaa huomioon muun muassa virkamiehen ikä ja palvelussuhteen kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä (HE 291/1993). A oli virkasuhteensa päättyessä 54-vuotias. Hallinto-oikeus katsoi, että yleensä mahdollisuudet työllistyä uudestaan tuossa iässä ovat heikommat kuin nuoremmilla työnhakijoilla. Ikä vaikuttaa siten kyseisessä tapauksessa lähtökohtaisesti korvauksen määrää korottavasti. Kun A ei kuitenkaan ollut esittänyt selvitystä siitä, mitkä olivat hänen todelliset mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä määräaikaisen virkasuhteen päätyttyä, ja mikä vaikutus hänen iällään ja määräaikaisten virkasuhteiden kestolla oli tässä suhteessa ollut, korvauksen määrää arvioitaessa noudatettiin tiettyä varovaisuutta. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lla oli oikeus kahdentoista kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Työsopimuslaki_2_§_2_momentti (tuolloin voimassa ollut) Työsopimuslaki_1_luku_3_§_2_momentti
Päätös TuHaO 15/0270/1 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös P-SHaO 15/0628/2 Korvausvaatimus 1444165200000
Korvausvaatimus Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Korvauksen suuruus Päätös 15/0628/2 7.10.2015 Virasto oli virkamieslautakunnan lainvoimaisen päätöksen perusteella päättänyt maksaa aikaisemmin määräaikaisessa virkasuhteessa työskennelleelle A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Viraston 6.8.2013 tekemän päätöksen mukaan korvauksen perusteena oli A:n palkka 1.5.2012, koska A oli palvelussuhteen kestäessä ja sen päättyessä ollut osittaisella virkavapaalla, jolloin hänen palkkauksensa oli ollut 82,76 prosenttia vastaavasta kokoaikaisesta virasta. Korvauksen määrä oli yhteensä 15 170,72 euroa. A:n mukaan korvaus olisi pitänyt laskea A:n virkasuhteen kokoaikaisen palkan perusteella, eikä tilapäisesti terveydellisistä syistä sovitun osa-aikatyöjakson palkkauksen perusteella. Korvauksen oikea määrä olisi siten ollut 18 330,96 euroa. Hallinto-oikeus katsoi asiassa saadun selvityksen perusteella, että A oli otettu 1.1.2010 alkaen kokoaikaiseen virkasuhteeseen. A oli ollut pitkällä sairauslomalla, ja hänen työhön paluunsa tukemiseksi oli A:n ja viraston välillä sovittu osasairausvapaasta ajaksi 1.3 - 25.5.2011, eli virka- ja työehtosopimuksen sallimaksi enimmäisajaksi. A ja hänen työnantajansa olivat allekirjoittaneet 6.5.2011 A:n osa-aikatyötä koskevan sopimuksen, jonka mukaan A:n työaika oli 6 tuntia päivässä ajalla 26.5.2011 – 21.5.2012. Hallinto-oikeus katsoi, että 6.5.2011 tehdyn osa-aikatyösopimuksen voitiin katsoa liittyneen A:n pitkältä sairauslomalta palaamiseen liittyvään järjestelyyn, eikä asiassa ollut tullut ilmi, että A:n osa-aikatyö olisi johtunut muusta kuin edellä mainitusta syystä. Kun otettiin huomioon olosuhteet sekä virkamieslain 56 §:ssä säädetyn korvauksen sanktioluonteisuus, hallinto-oikeus määräsi viraston suorittamaan A:lle (8) kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen A:n virkasuhteen kokoaikaisen kuukausipalkan perusteella. Hallinto-oikeus muutti viraston päätöstä siten, että viraston oli suoritettava A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus kokoaikaisen palkan perusteella (18 330,96 euroa) päätöksessä vahvistetun osa-aikapalkan (15 170,72 euron) sijasta. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_52_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös P-SHaO 15/0628/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 15/0381/4 Korvausvaatimus 1451512800000
Korvausvaatimus Itä-Suomen hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 15/0381/4 A: 31.12.2015 A oli ollut sairaalassa yhteensä 13 määräaikaisessa virkasuhteessa 30.5.2011 – 31.5.2014. Virkanimikkeenä oli mielisairaanhoitaja. Määräaikaisten virkasuhteiden perusteiksi oli nimittämiskirjoihin merkitty vuosiloman sijaisuus, opintovapaan sijaisuus ja muu tilapäinen työvoiman tarve. Nimittämiskirjoista ei ollut ilmennyt sijaisuuksien osalta, kenen virkamiehen sijaisena A oli toiminut. A vaati sairaalalta määräaikaisten virkasuhteiden perusteettomasta käyttämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. Hallinto-oikeus totesi, että A:n tapauksessa oli ollut kysymys lukuisista lyhyistä määräaikaisista virkasuhteista. Virkamieslain 9 §:n 3 momentin perusteella virkamies on lähtökohtaisesti nimitettävä koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi. Hallinto-oikeus korosti, että työnantajalla on pysyvän sijaisuustarpeen ilmetessä velvollisuus perustaa riittävästi virkoja työvoiman tarpeen täyttämiseksi. Hallinto-oikeus katsoi A:n lukuisten määräaikaisten virkasuhteiden osoittaneen, että työvoiman tarve oli sairaalassa pysyvää ja jatkuvaa. Pysyväisluonteisia työtehtäviä oli teetetty toistuvasti ja peräkkäin määräaikaisilla virkasuhteilla ilman, että niille oli ollut virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettua perustetta. Hallinto-oikeus otti huomioon korvauksen määrää arvioitaessa sen, että perusteettoman määräaikaisen virkasuhteen kokonaiskesto oli ollut (3) kolme vuotta. Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen enemmälti, ja velvoitti sairaalan suorittamaan A:lle (6) kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. KHO 1.7.2016 T 2919: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_69_§
Päätös I-SHaO 15/0381/4 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus Itä-Suomen... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 15/0380/4 Korvausvaatimus 1451512800000
Korvausvaatimus Itä-Suomen hallinto-oikeus Uudelleen järjestely Palvelussuhteen muuttuminen Päätös 15/0380/4 A: 31.12.2015 An virkasuhde oli valtion toimintojen uudelleenjärjestelyjen seurauksena muutettu virkasuhteesta työsopimussuhteeksi. A:n virka oli samalla lakkautettu. A vaati määräaikaisten virkasuhteiden perusteettomasta käyttämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. Hallinto-oikeus katsoi asiassa selvitetyksi, että A:n palvelussuhde oli jatkunut katkeamattomana ilman, että hänen oli tarvinnut hakeutua uusiin tehtäviin. Lisäksi A:n työtehtävät olivat säilyneet entisellään. Ottaen huomioon voimassa oleva lainsäädäntö, virkasuhteen muuttuminen työsopimussuhteeksi ei kyseisessä tapauksessa ollut merkinnyt niin olennaista muutosta A:n asemaan, että hänen palvelussuhteensa olisi sen johdosta ollut arvioitava muuttuneen luonteeltaan ja sisällöltään kokonaan toisenlaiseksi. Hallinto-oikeus totesi, että työnantajaorganisaation muuttumisella ei ollut asiassa oikeudellista merkitystä. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lla ei ollut oikeutta virkamieslain 56 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen, koska hänen virkasuhteensa ei ollut päättynyt korvausta haettaessa, ja hakemus oli siten hylättävä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_56_§ Hallintolainkäyttölaki_69_§ Valtion_yhteisten_tieto- ja_viestintäteknisten_palvelujen_järjestämisestä_annettu_laki_17_§ Valtion_yhteisten_tieto-_ja_viestintäteknisten_palvelujen_järjestämisestä_annettu_laki_19_§ _1_momentti
Päätös I-SHaO 15/0380/4 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 15/0124/4 Korvausvaatimus 1428958800000
Korvausvaatimus Itä-Suomen hallinto-oikeus Julkisoikeudellinen palvelussuhde Tutkimatta jättäminen Päätös 15/0124/4 Toimivalta A: 14.4.2015 A:n määräaikainen virkasuhteensa oli päättynyt 15.10.2009. A oli vaatinut yliopistoa aktivoimaan hänen virkasuhteensa ajalle tammikuu 2010 – syyskuu 2014. A vaatii yliopistoa maksamaan myös palkan tältä ajalta. Hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan A oli ollut tyytymätön siihen, että hänen palvelussuhdettaan yliopistoon ei ollut jatkettu, vaikka hänet oli hyväksytty vuonna 2009 yliopistoon jatko-opiskelijaksi. Hallinto-oikeus totesi, että se käsittelee ja ratkaisee hallinto-oikeuslain 3 §:n nojalla ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka ovat hallintolainkäyttölaissa tai muussa laissa säädetty sen toimivaltaan kuuluviksi. Kanteluasiat eivät siten kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan. Siltä osin kuin A:n oli tulkittava vaatineen korvausta perusteettomien määräaikaisten virkasuhteiden vuoksi, vaatimus oli valtion virkamieslain 56 §:n mukaan esitetty myöhässä. Hallinto-oikeus totesi edelleen, että hallintovalitus voidaan tehdä vain siinä tapauksessa, että asiassa oli tehty hallintopäätös. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa sellaista päätöstä ei ollut tehty. Lisäksi A oli vaatinut palkkasaatavia ajalta, jolloin hän ei ollut ollut palvelussuhteessa yliopistoon. Hallintoriitana tutkittava julkisoikeudellisia palkkasaatavia koskeva erimielisyys edellyttää kuitenkin voimassaolevaa tai voimassa ollutta palvelussuhdetta, johon saatava voidaan perustaa. Hallinto-oikeus jätti valituksen, siinä esitetyt vaatimukset ja kanteluluontoiset huomautukset edellä esitetyin perustein kokonaisuudessaan tutkimatta toimivaltaansa kuulumattomina. Hallinto-oikeus jätti valituksen tutkimatta. Lainvoimainen. Hallinto-oikeuslaki_3_§ Valtion_virkamieslaki_56_§ Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti
Päätös I-SHaO 15/0124/4 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Kirjallinen varoitus Päätös TuHaO 15/0205/1 Kirjallinen varoitus 1442178000000
Kirjallinen varoitus Turun hallinto-oikeus Tutkimatta jättäminen Valitusaika Päätös 15/0205/1 A: 14.9.2015 Virasto oli antanut A:lle 29.5.2015 kirjallisen varoituksen. Päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan päätökseen tyytymätön sai hakea muutosta kotikuntansa hallinto-oikeudelta. A:n kotikunta oli Lieto, jolloin Turun hallinto-oikeus oli toimivaltainen tuomioistuin. A oli toimittanut valituksen 18.6.2015 Helsingin hallinto-oikeuteen, joka oli päätöksellään 31.8.2015 jättänyt valituksen tutkimatta, ja siirtänyt sen Turun hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Valitus oli saapunut Turun hallinto-oikeuteen 2.9.2015. Kun päätös oli annettu A:lle tiedoksi 5.6.2015, valitusaika oli päättynyt 6.7.2015. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lle oli täytynyt olla selvää, että hänen kotikuntansa perusteella toimivaltainen tuomioistuin oli ollut Turun hallinto-oikeus, joka oli Liedon naapurikunta ja lähin hallinto-oikeus. A:n valituksesta ilmeni, ettei hän ollut toimittanut valitustaan Helsingin hallinto-oikeudelle siksi, että hän oli luullut kuuluvan sen tuomiopiiriin, vaan siksi, että hän oli virheellisesti ja vastoin hänelle annettua valitusosoitusta olettanut toimivaltaisen tuomioistuimen määräytyvän hallintolainkäyttölain 12 §:n 1 momentin perusteella. Koska A:n valitus ei ollut saapunut Turun hallinto-oikeuteen säädetyssä määräajassa, ja koska myöhästyminen ei ollut johtunut virheellisestä valitusosoituksesta, valitus oli jätettävä tutkimatta. Hallinto-oikeus jätti valituksen tutkimatta. KHO: Ei muutosta.
Päätös TuHaO 15/0205/1 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös TuHaO 15/0275/1 Kirjallinen varoitus 1447020000000
Kirjallinen varoitus Turun hallinto-oikeus Esimies Virkavelvollisuuden laiminlyönti Päätös 15/0275/1 Suhteellisuusperiaate A: 9.11.2015 Viraston päällikkönä toiminut A oli saanut kirjallisen varoituksen epäasiallisesta käyttäytymisestä virkatehtävien hoidossa ja virkavelvollisuuksien rikkomisesta. Päätöksen mukaan A oli huutanut alaisilleen useita kertoja, käyttänyt sopimatonta kieltä sekä käyttäytynyt epäasiallisesti henkilökuntaa kohtaan. A:n mukaan kirjallista varoitusta ei ollut annettu kohtuullisessa ajassa, sillä esimies oli saanut tiedon epäasiallisesta käyttäytymisestä jo 7.5.2014, ja varoitus oli annettu 14.11.2014. A:n mukaan varoitukselta puuttuivat myös asialliset perusteet, koska hän oli irtisanoutunut virastaan 11.11.2014 jääden välittömästi sairauslomalle, jonka jälkeen vuosilomalle ja sitten eläkkeelle. Hallinto-oikeus totesi, että kirjallinen varoitus on hallintopäätös, jonka tarkoituksena on kohdistaa virkamieheen moite virkavelvollisuuksien rikkomisesta, ja kiinnittää vastaisen varalle huomio hänen toimintansa moitittavuuteen. Varoituksen varsinaisena tarkoituksena ei ole toimia rangaistusseuraamuksena, vaan keinona ohjata virkamiestä toimimaan virkavelvollisuuksiensa mukaisesti vastaisessa viranhoidossaan. Hallinto-oikeus katsoi, että työnantajalla oli ollut tiedossa, ettei virkamies tule käytännössä enää hoitamaan virkaansa. Varoitukselta oli siten puuttunut vastaista viranhoitoa ohjaava tarkoitus, eikä sen antaminen ollut ollut oikeassa suhteessa tavoiteltavaan päämäärään nähden. Hallinto-oikeus kumosi varoituksen antamista koskevan päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Hallintolaki_6_§
Päätös TuHaO 15/0275/1 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 15/0271/4 Kirjallinen varoitus 1441314000000
Kirjallinen varoitus Itä-Suomen hallinto-oikeus Esimies Esteellisyys Päätös 15/0271/4 A: 4.9.2015 Esimiesasemassa toiminut A oli saanut kirjallisen varoituksen 5.5.2015, joka oli liittynyt lähinnä viraston sisäisiin ristiriitoihin. A vaati päätöksen kumoamista lainvastaisena vedoten päätöksen tehneen esteellisyyteen. Varoituksen antanut rehtori oli hieman yli vuosi ennen kysymyksessä olevan kirjallisen varoituksen antamista arvioinut menettäneensä luottamuksensa A:han. Rehtori oli lähettänyt A:lle joulukuussa 2013 sähköpostiviestin, joka oli hallinto-oikeuden mukaan tulkittava voimakkaaksi kritiikiksi A:n johtaman keskuksen ja sen henkilöstön toimintaa kohtaan. Rehtori oli myös aikaisemmin tehnyt A:sta tutkintapyynnön, joka oli sittemmin osoittautunut aiheettomaksi. Hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan esteellisyysperusteen eli niin sanotun yleislausekejäävin soveltaminen edellyttää, että on olemassa ulkopuolisen havaittavissa oleva syy asiaa käsittelevän viranomaisen puolueettomuuden vaarantumiseen, vaikka muut saman momentin esteellisyysperusteet eivät tulisikaan sovellettaviksi. Yleislausekejääviin perustuvaa esteellisyyttä on arvioitava kokonaisuutena. Hallinto-oikeus totesi, että olennaista oli se, miltä tilanne näytti varoituksen saavaan virkamieheen ja ulkopuolisiin nähden. Luottamuksen puuttuminen oli voinut synnyttää esteellisyyden lähinnä tilanteessa, jossa esimies ei luottamuspulan vuoksi voinut suhtautua ulkopuolisen silmin puolueettomasti varoituksen antamista koskevan asian ratkaisemiseen. Hallinto-oikeuden mukaan se, että rehtori oli myöntänyt, ettei hänen luottamuksensa A:han ollut vielä täysin palautunut, puolsi vahvasti sitä, että rehtori oli ollut esteellinen tehdessään valituksenalaisen päätöksen. Hallinto-oikeuden mukaan sillä seikalla, että varoituksen antaminen oli kuulunut rehtorin tehtäviin A:n esimiehenä, ei ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa rehtorin esteellisyyttä. Esteellisyyssäännökset tulevat sovellettaviksi nimenomaan tilanteessa, jossa asian käsitteleminen kuuluisi henkilön tehtäviin, mutta jossa hänen puolueettomuutensa on väitetty vaarantuneen. Hallinto-oikeus katsoi, että rehtori oli ollut hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla esteellinen antamaan A:lle kirjallisen varoituksen. Rehtorin päätös oli siten kumottava virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. Lainvoimainen. Hallintolaki_27_§_1_momentti Hallintolaki_28_§_1_momentti_7_kohta Hallintolainkäyttölaki_74_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_74_§_2_momentti
Päätös I-SHaO 15/0271/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 15/0659/2 Kirjallinen varoitus 1440968400000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Tutkimatta jättäminen Toimivaltainen hallinto-oikeus Päätös 15/0659/2 A: 31.8.2015 A oli saanut kirjallisen varoituksen 29.5.2015. Päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta kotikuntansa hallinto-oikeudelta. A:n kotipaikka oli Lieto. A oli valitusosoituksesta poiketen katsonut Helsingin hallinto-oikeuden toimivaltaiseksi käsittelemään asian, koska varoituksen antaneen viranomaisen päätoimipaikka sijaitsi Helsingissä, ja päätös oli tehty Helsingin hallinto-oikeuden tuomiopiirissä. Hallinto-oikeuden mukaan viranomaisen toimialueena oli katsottava olleen koko maa. Asiassa tuli soveltaa hallintolainkäyttölain 12 §:n 1 momentin sijasta 2 momenttia, jonka mukaan valitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiiriin päätös olennaisimmin liittyy sen vuoksi, että tässä tuomiopiirissä sijaitsee pääosa päätöksessä tarkoitetusta alueesta tai kiinteistöstä taikka sen henkilön kotikunta tai sen yhteisön kotipaikka, johon päätös pääosin liittyy. Koska Helsingin hallinto-oikeus ei ollut toimivaltainen tutkimaan A:n valitusta, se siirsi valituksen A:n kotipaikkakunnan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus jätti valituksen tutkimatta, ja siirsi sen Turun hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. KHO 23.12.2015 T 3850: Ei muutosta. Valtion_virkamieslaki_53_§_2_momentti Hallintolainkäyttölaki_12_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_12_§_2_momentti Hallintolainkäyttölaki_29_1_momentti Puolustusvoimista_annettu_laki_26_§_1_momentti Hallinto-oikeuslaki 1_§_3_momentti Hallinto-oikeuslaki 2_§ Valtioneuvoston_asetus_hallinto-oikeuksien_tuomiopiireistä_1_§ Valtioneuvoston_päätös_maakunnista_1_§
Päätös HeHaO 15/0659/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 15/0785/2 Kirjallinen varoitus 1444165200000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Varoituksen yksilöinti Päätöksen perusteleminen Päätös 15/0785/2 Sopimaton käytös A: 7.10.2015 Työnantaja oli antanut henkikirjoittaja A:lle 16.10.2014 kirjallisen varoituksen, jonka perusteena olivat epäasiallinen ja häiritsevä kohtelu kahta virkamiestä kohtaan, mikä oli haitannut myös viraston toimintaa. A oli läimäyttänyt B:tä täysin voimin takapuolelle tämän palvellessa asiakasta asiakastiskillä. Lisäksi A oli lähettänyt C:lle lukuisia tekstiviestejä ja puheluja helmikuusta 2014 lähtien. Viestit olivat sisällöltään ehdottelevia sekä ulkonäköä ja luonnetta arvostelevia. Häiriköinti oli jatkunut kiellosta huolimatta. C oli kokenut tilanteen ahdistavana ja kieltäytynyt palaamasta hoitamaan varsinaista virkaansa siihen kuuluvaan yksikköön. A:n mukaan päätöstä ei ollut perusteltu hallintolain 43§:n ja 45 §:n edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeuden tuli arvioida, oliko työnantaja täyttänyt selvitysvelvollisuutensa ennen varoituksen antamista, ja kävikö päätöksestä ilmi hallintolaissa säädetyt päätöksen sisältöä ja perusteluja koskevat vaatimukset. Toiseksi hallinto-oikeuden tuli arvioida, voiko virkamiehen käyttäytyminen tulla vapaa-aikana virkamiesoikeudellisesti arvioitavaksi, vaikka virka ei kuulu niihin, joille on lailla asetettu korostunut käyttäytymisvelvollisuus myös vapaa-aikana. Hallinto-oikeuden mukaan kirjallisen varoituksen tarkoituksena on kohdistaa moite virkamiehen virkavelvollisuuden rikkomiseen tai laiminlyöntiin, ja kiinnittää virkamiehen huomio tämän toiminnan moitittavuuteen vastaisen varalle. Hallinto-oikeus katsoi, että työnantaja oli laiminlyönyt läimäytystä koskevan ajankohdan osalta selvitysvelvollisuutensa. Varoitusta ei ollut voitu perustaa yksinomaan teon kohteena olevan omaan ilmoitukseen, ja näin ollen varoitusta ei ollut voitu antaa läimäytystä koskevan tapahtuman osalta. Puheluja ja viestejä koskevan häiriköinnin osalta hallinto-oikeus katsoi A:n käyttäytymisen voivan tulla virkamiesoikeudellisesti arvioitavaksi, vaikka A oli ollut sairauslomalla lähettäessään viestejä ja soittaessaan puheluita, koska teot olivat haitanneet työyhteisöön liittyen välittömästi viraston toimintaa. Kirjalliseen varoitukseen oli merkitty ratkaisuun vaikuttaneet seikat ja sovelletut oikeusohjeet. Päätös oli täyttänyt hallintolaissa säädetyt päätöksen sisältöä ja perusteluja koskevat vaatimukset. Hallinto-oikeus katsoi, että koska A:n käyttäytyminen oli ollut virkamiehelle sopimatonta, jatkunut pidemmän aikaa ja kiellosta huolimatta, työnantajalla oli ollut asialliset ja riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. KHO 25.10.2017 T 5142: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Hallintolaki_45_§
Päätös HeHaO 15/0785/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 15/1033/2 Kirjallinen varoitus 1450821600000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Kohtuullinen aika Valvontamääräys Päätös 15/1033/2 Työnjohtomääräys A:23.12.2015 Virasto oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen 12.6.2014. Päätöksen perusteina olivat A:n työnjohto- ja valvontamääräysten laiminlyönti ja epäasiallinen käyttäytyminen. A:n mukaan työnantaja ei ollut antanut kirjallista varoitusta kohtuullisessa ajassa, koska se oli annettu 12.6.2014, ja varoituksen perusteet olivat osittain tulleet työnantajan tietoon jo vuoden 2013 puolella. Työnantajan mukaan A ei ollut noudattanut työnantajan ohjeita koskien käsikirjoituslistan täyttämistä lokakuussa 2013 ja tammikuussa 2014 annetuista suullisista huomautuksista huolimatta. A oli laiminlyönyt tehtävälistan laatimisen, jota lähimies oli pyytänyt helmikuussa 2014. A oli laiminlyönyt esimiehen ohjeen koskien työskentelyä eläkepäivinään. Lisäksi A oli laiminlyönyt myös sairauspoissaoloista ilmoittamista annettuja ohjeita, joiden mukaan A:n tuli toimittaa työterveyshoitajan tai –lääkärin todistus jokaiselta sairauspoissaolopäivältä sekä ilmoittaa sairauspoissaoloistaan normaalista käytännöstä poiketen puhelimitse. A oli käyttänyt myös työaikaansa terveydenhoitokäynteihin ilman työnantajan lupaa. Työnantaja oli esittänyt A:n lähettämiä epäasiallisia, työasioihin liittyviä sähköpostiviestejä, joissa A oli todennut lähiesimiehen kyseenalaistavan A:n rehellisyyden, ja pitänyt lähiesimiehen käytöstä kiusaavana ja vähintään epäasiallisena. Hallinto-oikeus katsoi, ettei sähköpostiviestejä ollut pidettävä objektiivisesti arvioiden epäasiallisina. Hallinto-oikeus totesi sairauspoissaolopäivien 15.10 ja 12.12.2013 osalta, että niiden oli katsottava tulleen työnantajan tietoon A:n palattua töihin, eikä niiden selvittäminen ollut vaatinut lisäaikaa. Näin ollen varoituksen antamiseen ei ollut ryhdytty kohtuullisessa ajassa. A oli alkanut noudattaa hänelle annettua ohjetta poissaolojen ilmoittamisesta keväällä 2014, jonka jälkeen varoitusta ei ollut myöskään voitu antaa enää tällä perusteella. Hallinto-oikeuden mukaan työnantaja ei ollut esittänyt tarkempaa selvitystä siitä, milloin A oli työskennellyt eläkepäivinään, jonka vuoksi asiassa ei ole arvioitavissa, onko varoitus annettu tällä perusteella kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus katsoi, että käsikirjoituslistan täyttämistä, tehtävälistan toimittamista ja terveydenhoitoleimauksia koskevat asiat olivat vaatineet selvittämistä, ja näin ollen kirjallinen varoitus oli annettu kohtuullisessa ajassa, kun se oli annettu 12.6.2014, ja varoituksen perusteet olivat tulleet työnantajan tietoon vuoden 2013 puolella. Työnantajalla oli näiltä osin ollut asialliset ja riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO jätti valituksen tutkimatta. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös HeHaO 15/1033/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus Helsingin... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 15/0302/4 Irtisanominen yksilöperusteella 1443128400000
Irtisanominen yksilöperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus Kirjallinen varoitus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Päätös 15/0302/4 Suhteellisuusperiaate A: 25.9.2015 A oli irtisanottu koulukodin ohjaajan virasta 29.1.2015. Päätöksen mukaan irtisanomisen perusteina olivat luvaton poissaolo, huolimattomuus, lapsen hoidon ja kasvatuksen sekä ohjeiden laiminlyönti. A oli saanut kirjallisen varoituksen luvattomasta poissaolosta 6.3.2013, jonka mukaan A oli omalla ilmoituksellaan ollut poissa töistä neljä päivää (17–20.11.2012), vaikka sairaustapauksessa omalla ilmoituksella olisi voinut olla poissa enintään kolme vuorokautta. A:ta oli aiemmin huomautettu suullisesti luvattomasta poissaolosta. Hallinto-oikeuden arvioitavana oli A:n kirjallisen varoituksen merkitys harkittaessa irtisanomisen laillisuutta sekä kysymykset siitä, oliko valittaja laiminlyönyt virkatehtäviensä asianmukaisen hoitamisen, ja olivatko laiminlyönnit riittävä peruste irtisanomiselle. Asiassa oli lisäksi arvioitava, oliko irtisanominen johtunut tosiasiallisesti irtisanomispäätöksen tehneen vihanpidosta A:ta kohtaan. Irtisanomiskynnyksen ylittyminen edellyttää kokonaisharkintaa, jossa voidaan ottaa huomioon muun muassa virkamiehen moitittavan menettelyn ajallinen jatkuvuus, yksittäisen teon moitittavuus sekä siitä aiheutuneet vaikutukset työnantajalle. Lisäksi voidaan ottaa huomioon virkamiehen aiemman virkauran pituus sekä sen moitteettomuus. Hallinto-oikeus totesi, että vaikka virkasuhteen irtisanominen ei edellytä varoituksen antamista, varoitus voi vaikuttaa arvioon virkamiehen menettelyn moitittavuudesta, joka tulee kuitenkin arvioida jokaisessa yksittäistapauksessa erikseen. Varoituksella ja irtisanomisen perusteeksi esitetyllä virkamiehen menettelyllä tulee olla asiallinen ja ajallinen yhteys toisiinsa. Hallinto-oikeus katsoi, että aiemmalla varoituksella ja irtisanomisen perusteena olleella luvattomalla poissaololla ei ollut ollut asiallista yhteyttä toisiinsa, koska luvaton poissaolo oli liittynyt poissaoloon työvuoron omatoimisen järjestelyn perusteella, eikä sairausloman pidennykseen. Hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n irtisanomiselle ollut hänen laiminlyönneistään huolimatta ollut erityisen painavaa syytä, eikä irtisanomista ole siten pidettävä oikeasuhtaisena toimenpiteenä A:n menettelyn moitittavuuteen ja laiminlyönteihin sekä toisaalta hänen pitkään virkauraansa nähden. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_25_§ Valtion_virkamieslaki_2_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§
Päätös I-SHaO 15/0302/4 Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös I-SHaO 15/0215/4 Irtisanominen yksilöperusteella 1435006800000
Irtisanominen Itä-Suomen hallinto-oikeus Tutkimatta jättäminen Valitusaika Päätös 15/0215/4 A: 23.6.2015 A oli irtisanottu vartijan virasta 24.4.2015 annetulla päätöksellä. Valitus oli tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Valitusaikaa laskettaessa tiedoksisaantipäivää ei oteta lukuun. Määräaika valituksen tekemiselle oli siten päättynyt 24.5.2015. Säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan määräpäivän tai määräajan viimeisen päivän ollessa pyhäpäivä, tehtävän saa toimittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. Näin ollen valitus oli voitu toimittaa hallinto-oikeudelle vielä maanantaina 25.5.2015. A oli antanut kirjeen postin kuljetettavaksi perjantaina 22.5.2015. Kirje oli postitettu 2. luokan lähetyksenä. Valituskirjelmä oli saapunut hallinto-oikeudelle 26.5.2015. Hallinto-oikeus korosti, että valituskirjelmän saapuminen valitusviranomaiselle valitusajan kuluessa oli sen lähettäjän vastuulla. Hallinto-oikeus katsoi, että valitus oli saapunut hallinto-oikeuteen vasta valitusajan jälkeen, ja valitus oli siten jätettävä tutkimatta. KHO 16.9.2015 T 2442: Hallinto-oikeuden päätökseen oli liitetty laillinen valitusosoitus, josta valitusaika ilmeni. Valituskirjelmä oli saapunut KHO:een 30.7.2015, vaikka se oli tullut toimittaa sinne viimeistään 29.7.2015. Näin ollen KHO jätti valituksen myöhässä saapuneena tutkimatta. Valtion_virkamieslaki_53_§_2_momentti Hallintolaki_60_§ Hallintolainkäyttölaki_22_§_ Hallintolainkäyttölaki_26_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti Säädettyjen_määräaikain_laskemisesta_annettu_laki_5_§_1_momentti
Päätös I-SHaO 15/0215/4 Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HäHaO 15/0848/3 Irtisanominen yksilöperusteella 1445983200000
Irtisanominen yksilöperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Kirjallinen varoitus Päätös 15/0848/3 Virkavapaus A: 28.10.2015 Työnantaja oli irtisanonut A:n kihlakunnanulosottomiehen virkasuhteen 4.11.2014 kuuden kuukauden irtisanomisajalla, ja samalla pidättänyt A:n virantoimituksesta hänen ollessaan virkavapaana sairauden vuoksi. Työnantaja oli katsonut A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Työyhteisön mukaan A:N toiminnassa oli ilmennyt poikkeuksellista keskittymisen puutetta, huolimattomuutta, välinpitämättömyyttä ja työajan epäasiallista käyttöä. Tämän vuoksi kollegat eivät halunneet sijaistaa A:ta, eikä myöskään päästää A:ta sijaistamaan rootelejaan. A oli tukitoimista, huomautuksista ja varoituksista huolimatta laiminlyönyt velvollisuutensa suorittaa virkatehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. A:n työskentely ei ollut täyttänyt kihlakunnanulosottomiehelle asetettavia vaatimuksia, ja oli lisäksi sisältänyt sekä taloudellisia riskejä että oikeusturvariskejä. A:n mukaan työnantaja oli uhkaillut häntä irtisanomisella jo ensimmäisillä tapaamiskerroilla. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa saadun selvityksen mukaan A:n viranhoidossa oli havaittu poikkeuksellisen paljon samankaltaisia virheitä ja laiminlyöntejä, jotka olivat jatkuneet vuosien ajan huomautuksista ja kirjallisista varoituksista huolimatta. Työantajalla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde, eikä irtisanominen ollut perustunut epäasiallisiin syihin. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa on vielä ratkaistava se, mistä ajankohdasta lukien virantoimituksesta pidättäminen oli voitu määrätä alkavaksi. Virantoimituksesta pidättämisen tarkoituksena on turvata viranhoidon jatkuvuus, luotettavuus ja uskottavuus irtisanomisaikana. Sitä ei saa määrätä pidemmäksi ajaksi kuin on tarpeen toimenpiteen tavoitteiden turvaamiseksi. Virantoimituksesta pidättäminen ei ole vakiintuneen tulkinnan mukaan mahdollista silloin, kun virkamiehen virantoimitus on jo keskeytynyt hänelle myönnetyn vuosiloman tai virkavapauden vuoksi. Hallinto-oikeus katsoi, ettei A:ta ollut voitu pidättää virantoimituksesta hänen virkavapaansa aikana. Hallinto-oikeus hylkäsi irtisanomista koskevan valituksen, mutta muutti työnantajan päätöstä virantoimituksesta pidättämisestä siten, että virantoimituksesta pidättäminen määrättiin alkavaksi 1.5.2015 lukien. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Ulosottokaari_1_luku_19_§ Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_4_kohta Valtion_virkamieslaki_40_§_4_momentti Hallintolaki_6_§
Päätös HäHaO 15/0848/3 Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HäHao 15/0942/3 Irtisanominen yksilöperusteella 1447884000000
Irtisanominen yksilöperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Kohtuullinen aika Päätös 15/0942/3 Poliisi Rikostuomio A: 19.11.2015 A oli irtisanottu 25.11.2014 A:n poliisilaitoksen vanhemman konstaapelin virasta, ja samalla pidätetty virantoimituksesta hänen virkavapautensa päättymisestä 31.12.2014 alkaen. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n 23.10.2014 rangaistukseen 22.6.2013 tehdyistä henkilörekisteririkoksesta ja virkavelvollisuuksien rikkomisesta sekä 30.6.2014 tehdystä virkavelvollisuuksien rikkomisesta. A oli käyttänyt hyväkseen poliisiasiain tietojärjestelmästä ja poliisin henkilökuvarekisteristä hakemiaan tietoja 20-vuotiaasta B:stä, jolla oli ollut konflikti A:n pojan kanssa. A oli myöhemmin pysäyttämistilanteessa esittänyt kysymyksiä B:n käytöksestä hänen poikaansa kohtaan, ja uhannut B:n mahdollisesti joutuvan A:n kollegoiden pahoinpitelemäksi yöllä siten, ettei kukaan olisi todistamassa tapahtumaa. B oli tallentanut A:n uhkaavan kielenkäytön, ja toimittanut sen julkisuuteen. A:n mukaan irtisanomista ei ollut tehty kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut työnantajan tietoon. Hallinto-oikeuden mukaan tuomioistuimen arviolla A:n menettelyn rikosoikeudellisesta moitittavuudesta ja tuomitulla rangaistuksella oli ollut merkitystä arvioitaessa irtisanomiskynnyksen ylittymistä. Työnantajalla oli siten ollut oikeus odottaa käräjäoikeuden tuomion antamista ennen irtisanomiseen ryhtymistä. Arvioitaessa irtisanomiskynnyksen ylittymistä, hallinto-oikeus totesi, että A:n menettelyssä oli ollut kyse ilmeisen tarkoituksellisesti esitetystä uhkauksesta, kun hän oli käyttänyt virka-asemaansa hyväkseen omaa perhettään koskevassa asiassa, ja osoittanut näin piittaamattomuutta poliisin toiminnan puolueettomuudelle asetetuista vaatimuksista. A:n esittämä edellä kerrotun sisältöinen uhkaus virkaa hoitaessaan oli ollut omiaan heikentämään yleistä luottamusta poliisin toiminnan puolueettomuudelle asetetuista vaatimuksista. Työnantajalla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde sekä pidättää hänet virantoimituksesta. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. KHO 19.10.2017 T 5228: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Valtion_virkamieslaki_ 14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_ 25_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_ 25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_ 25_§_3_momentti Valtion_virkamieslaki_ 40_§_2_momentti_4_kohta Hallintolaki_6_§Poliisilaki_9_c_§
Päätös HäHao 15/0942/3 Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös P-SHaO 17/0557/2 Virantoimituksesta pidättäminen 1513634400000
Virantoimituksesta pidättäminen Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Tutkimatta jättäminen Rikosepäily 17/0557/2 Rikostuomio Palkan pidättäminen 19.12.2017 Työtuomioistuin Virkaehtosopimus Kainuun rajavartiosto oli päättänyt, että se ei maksanut A:lle häneltä virantoimituksesta pidättämisen ajalta pidätettyä palkkaa, koska A oli tuomittu rangaistukseen siitä teosta, jonka johdosta hänet oli virantoimituksesta pidätetty. A:n oli epäilty syyllistyneen 25.1.2016 törkeään metsästysrikokseen. Rajavartiosto oli 19.2.2016 lukien pidättänyt A:n virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Käräjäoikeus oli 17.6.2016 tuominnut A:n metsästysrikkomuksesta, minkä jälkeen rajavartiosto oli 18.6.2016 tehnyt päätöksen virantoimituksesta pidättämisen päättämisestä. A:ltä oli pidätetty puolet palkkauksesta ajalta, jonka hän oli ollut virantoimituksesta pidätettynä. A vaati päätöksen kumoamista muun muassa sillä perusteella, ettei hänet tuomittiin käräjäoikeudessa rangaistukseen törkeän metsästysrikoksen sijaan vain metsästysrikkomuksesta. Hallinto-oikeus katsoi, että A:lle virantoimituksesta pidätettynä olon ajalta aiheutuneiden palkanmenetysten maksamista koskevassa asiassa oli kyse valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksen oikeasta tulkinnasta. Koska asia näin ollen kuului työtuomioistuimen toimivaltaan, hallinto-oikeus ei ottanut asiaa tutkittavakseen. Hallinto-oikeus jätti valituksen toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta. Lainvoimainen. Oikeudenkäynnistä_työtuomioistuimessa_annettu_laki_1_§_1_momentti_1_kohta Oikeudenkäynnistä_työtuomioistuimessa_annettu_laki_1_§_1_momentti_2_kohta
Päätös P-SHaO 17/0557/2 Virantoimituksesta pidättäminen
Virantoimituksesta pidättäminen ... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös P-SHaO 17/0556/2 Virantoimituksesta pidättäminen 1513634400000
Virantoimituksesta pidättäminen Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Rikosepäily Rattijuopumus 17/0556/2 Yleinen luottamus viranomaiseen Poliisi 19.12.2017 Virkavapaus Sairaus Poliisilaitos oli 21.3.2016 pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Päätöksen mukaan A:n epäiltiin syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen, varkauteen ja räjähdelain säännösten rikkomiseen. A:n toimenkuvan keskeinen sisältö poliisilaitoksella oli ollut rikosten esitutkinta. A oli myös toiminut asetarkastajana. Toimiessaan poliisiasemalla A joutui tutkimaan vastaavia rikoksia, joista itse oli nyt epäiltynä. Kiinniottotilanteessa hänen suhtautumisensa rikoksen selvittämiseen oli ollut hyvin torjuva. A:n käyttäytyminen oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta siihen, että hän hoitaisi virkatehtävänsä asianmukaisesti. Koska A:n asunnosta oli myös löytynyt poliisilaitoksen virka-aseen patruunoita, epäiltiin hänen syyllistyneen varkauteen. Poliisilaitos ei näin ollen ollut voinut enää luottaa siihen, että A käyttäisi työnantajan omaisuutta asianmukaisesti. A vaati päätöksen kumoamista lainvastaisena, sillä hän oli 21.3.2016 ennen virantoimituksesta pidättämistä koskevaa kuulemistilaisuutta toimittanut työnantajalle virkavapaushakemuksen ja lääkärintodistuksen, jonka mukaan hän oli työkyvytön 18.3. – 18.4.2016 välisenä aikana. A:n mukaan työnantajan olisi tullut myöntää A:lle virkavapaus sairauden perusteella, joten virantoimituksesta pidättäminen olisi ollut tarpeetonta. Poliisilaitoksen lausunnosta kävi ilmi, että A oli ennen virantoimituksesta pidättämistä koskevaa kuulemistilaisuutta toimittanut poliisiasemalle kirjeen, joka sisälsi mainitun virkavapaushakemuksen ja lääkärintodistuksen. Kirje oli avattu kuulemistilaisuudessa. Tämä jälkeen poliisilaitos oli 22.3.2016 tekemällään päätöksellä pidättänyt A:n virantoimituksesta. Hallinto-oikeus totesi, että virantoimituksesta pidättämistä koskeva päätös oli tehty aikana, jona A olisi ollut oikeutettu virkavapauteen sellaisen sairauden perusteella, joka oli alkanut ennen virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen tekemistä. Poliisilaitoksen olisi siis tullut käsitellä A:n edellä mainittu hakemus ja määrätä virantoimituksesta pidättäminen alkamaan vasta sairausloman jälkeen. Näin ollen poliisilaitoksen päätös oli kumottava. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. Lainvoimainen. Poliisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§ Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_1_kohta
Päätös P-SHaO 17/0556/2 Virantoimituksesta pidättäminen
Virantoimituksesta pidättäminen ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös I-SHaO 17/0194/4 Virantoimituksesta pidättäminen 1504731600000
Virantoimituksesta pidättäminen määräajaksi Itä-Suomen hallinto-oikeus Irtisanominen yksilöperusteella 17/0194/4 A: 7.9.2017 Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli 6.6.2016 tekemällään päätöksellä irtisanonut veroasiamies A:n virkasuhteen henkilökohtaisilla perusteilla kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. A oli valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen, missä asian käsittely oli irtisanomisajan päättyessä ollut kesken. Työnantajan oli siis tullut pidättää A virantoimituksesta valtion virkamieslain 40 §:n mukaisesti. A:n mukaan häntä ei olisi tullut pidättää virantoimituksesta, koska hänet olisi toimeentulonsa turvaamiseksi päätöksen johdosta pakotettu siirtymään vanhuuseläkkeelle. Hallinto-oikeus totesi, että mainittua perustetta ei voida pitää sellaisena erityisenä syynä, jonka johdosta henkilökohtaisilla perusteilla irtisanotun virkamiehen virantoimituksesta pidättämisestä tulisi luopua. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_40_§_1_momentti
Päätös I-SHaO 17/0194/4 Virantoimituksesta pidättäminen
Virantoimituksesta pidättäminen määräajaksi ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös VHaO 18/1078/1 Virantoimituksesta pidättäminen 1525986000000
Virantoimituksesta pidättäminen Vaasan hallinto-oikeus Irtisanominen yksilöperusteella Poliisi 18/0178/1 Henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos A: 11.5.2018 Poliisilaitos oli 23.9.2016 pidättänyt A:n virantoimituksesta 24.9.2016 alkaen valtion virkamieslain 40 §:n 1 momentin nojalla, jonka mukaan virkamies on pidätettävä virantoimituksesta, jos irtisanomista koskeva päätös ei ole saanut lainvoimaa, kun irtisanomisaika on kulunut loppuun. Päätöksessä oli todettu, että palkan maksu oli lakannut samasta ajankohdasta. A oli vedonnut siihen, että tämä virantoimituksesta pidättäminen oli perustunut laittomaan henkilöperusteiseen irtisanomiseen, jonka käsittely oli edelleen kesken hallinto-oikeudessa. Näin ollen virantoimituksesta pidättäminen palkan maksun loppumisineen oli A:n kannalta kohtuuton seuraamus. Poliisilaitos oli 24.3.2016 irtisanonut ylikonstaapeli A:n virkasuhteen erityisen painavista syistä. Irtisanomisen perusteena oli ollut A:n 26.2.2016 käräjäoikeudessa saama lainvoimainen tuomio, jolla hänelle oli tuomittu 70 päiväsakon sakkorangaistus neljästä vapaa-ajalla tehdystä pahoinpitelystä, jotka olivat kohdistuneet hänen alaikäiseen poikaansa. A oli valittanut irtisanomispäätöksestä hallinto-oikeuteen. A:n irtisanomisaika oli päättynyt 24.9.2016 eikä päätös tuolloin ollut ollut lainvoimainen A:n valituksen ollessa vireillä hallinto-oikeudessa. Koska hallinto-oikeus ei ollut määrännyt toisin, oli poliisilaitoksen tullut pidättää A virantoimituksesta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_40_§_1_momentti
Päätös VHaO 18/1078/1 Virantoimituksesta pidättäminen
Virantoimituksesta pidättäminen ... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HäHaO 18/0188/3 Virantoimituksesta pidättäminen määräajaksi 1520892000000
Virantoimituksesta pidättäminen määräajaksi Hämeenlinnan Hallinto-oikeus Rikossyyte Rikosepäily 18/0188/3 Rikostuomio Poliisi 13.3.2018 Yleinen luottamus viranomaiseen Henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos Poliisilaitos oli 9.6.2017 tekemällään päätöksellä pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta rikossyytteiden ja rikosepäilyn käsittelyn ajaksi. Päätöksen mukaan syyttäjä oli nostanut syytteet A:ta vastaan muun ohessa 2. ja 8.8.2016 tehdyistä pahoinpitelyistä. Lisäksi poliisin kirjaaman tutkintailmoituksen mukaan A:n oli epäilty 6.6.2017 rikkoneen hänelle määrättyä lähestymiskieltoa. Käräjäoikeus oli 25.8. ja 27.9.2017 antamillaan tuomioilla tuominnut A:n edellä mainituista rikoksista sakkorangaistuksiin. Poliisilaitos oli 23.10.2017 annetulla valituksenalaisella päätöksellään päättänyt jatkaa virantoimituksesta pidättämistä kunnes edellä mainitut rikosasiat ja poliisin tutkittavana oleva rikosasia oli saatu lainvoimaisesti ratkaistua. A oli vedonnut siihen, että hän oli esitutkinnan aikana 15.8.2016 – 9.6.2017 jatkanut normaalisti työskentelyään poliisimiehen tehtävissä. Lisäksi A oli vedonnut siihen, että virantoimituksesta pidättämisen perusteena olevat syytteet oli ratkaistu ensimmäisessä oikeusasteessa, eikä tuomittu sakkorangaistus oikeuttanut työnantajaa irtisanomaan A:n virkasuhdetta. A:n mukaan virantoimituksesta pidättäminen oli ollut kohtuutonta, eikä sen perusteiksi ilmoitetuilla seikoilla voinut enää olla kielteistä vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. A:n virkatehtäviin oli poliisimiehenä kuulunut muun ohessa väkivaltaisen käyttäytymisen estäminen ja selvittäminen. Hallinto-oikeus totesi, että pahoinpitely ja lähestymiskiellon rikkominen olivat tekoja, jotka olivat poliisin tekeminä omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Tällaisista teoista nostetuilla syytteillä ja epäiltyä lähestymiskiellon rikkomista koskevilla tutkimuksilla oli sen vuoksi voinut olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. Toisenlaiseen arvioon ei ollut syytä päätyä sen perusteella, että A oli syytteiden nostamiseen johtaneiden pahoinpitelyjen jälkeen jatkanut työskentelyään poliisimiehen tehtävissä. Hallinto-oikeus totesi, että syytteiden nostaminen vaikuttaa virkamiehen edellytyksiin hoitaa tehtäviään todennäköisemmin kuin vielä poliisin tutkittavana oleva asia. Lisäksi asiassa oli tullut esille uusia perusteita virantoimituksesta pidättämiselle poliisin saatua tietää lähestymiskiellon rikkomisesta. Valituskirjelmästä oli ilmennyt, että A oli vastustanut syytteitä ja kiistänyt toimineensa pahoinpitelyä koskevien syytteiden teonkuvauksen mukaisella tavalla. Tässä tilanteessa virantoimituksesta pidättämisen jatkaminen ei ollut ollut toimenpiteen tarkoitukseen nähden suhteetonta sillä A:n esittämällä perusteella, että poliisilaitos olisi hänen mielestään voinut jo tiedossaan olevien seikkojen perusteella arvioida edellytyksiä virkasuhteen irtisanomiselle tai muulle virkamiesoikeudelliselle seuraamukselle. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_1_kohta Valtion_virkamieslaki_40_§_4_momentti Poliisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§ Hallintolaki_6_§
Päätös HäHaO 18/0188/3 Virantoimituksesta pidättäminen määräajaksi
Virantoimituksesta pidättäminen määräajaksi ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 18/0409/2 Korvausvaatimus 1527800400000
Määräaikainen virkasuhde Helsingin hallinto-oikeus Määräaikaisuuden peruste Toiminnan uudelleenjärjestely 18/0409/2 Korvausvaatimus Palkkaa vastaava korvaus A: 1.6.2018 Nimityskirja A oli vaatinut, että ministeriö velvoitetaan maksamaan hänelle 18 kuukauden palkkaa vastaavaa korvaus. A oli nimitetty nimittämiskirjalla 22.5.2014 tarkastajan määräaikaiseen virkasuhteeseen ministeriön kehityspoliittiselle osastolle yleisen kehityspolitiikan ja suunnittelun yksikköön 2.6.2014 – 31.5.2016. Määräaikaisuuden perusteeksi oli merkitty kehityspoliittisen ohjelman toteuttaminen. A oli vedonnut siihen, että määräaikaisuuden perusteeksi ilmoitettu syy ei ollut perusteltu, koska kehityspoliittiseen ohjelmaan liittyvää työtä oli tehty jatkuvasti, virkasuhde oli jatkunut vielä nimittämishetkellä voimassaolleen kehityspoliittisen ohjelma päättymisen jälkeen ja A:n työtehtävät olivat liittyneet kehityspoliittiseen ohjelmaan varsin löyhästi. Ministeriön mukaan tarkastajan virka oli haettavana määräaikaisena, koska virka oli tarkoitus lakkauttaa taloushallinnon uudistusten takia. Uudistusten seurauksena taloushallintotiimin tehtävät olivat vähentyneet, koska automatisoitujen prosessien käyttöönotto oli vähentänyt manuaalista työtä. Uudistusten ollessa vielä kesken katsottiin tarpeelliseksi täyttää virka määräaikaisesti siten, että uudistukset ehdittäisiin saattaa loppuun. Alusta alkaen oli ollut selvää, että määräaikaiseen virkasuhteeseen haettavan tarkastajan tehtävä oli luonteeltaan tilapäinen ja että se oli kattanut vain siirtymävaiheen uudistusten toimeenpanon. Tiedossa oli ollut, että virkaan liittyvät tehtävät tulisivat lakkaamaan. A:n määräaikaisen virkasuhteen päättymisen jälkeen tarkastajan virka oli lakkautettu. Tehtävää hoitamaan ei ollut valittu uutta määräaikaista tarkastajaa eikä tehtäviä ollut siirretty muille viroille. Ministeriöön ei ollut A:n määräaikaisen viran päättymisen jälkeen kesällä 2016 perustettu ainoatakaan uutta virkaa. A katsoi, että hän oli määräaikaisuutensa aikana hoitanut viraston lakisääteisiä ja pysyviä tehtäviä, minkä ministeriö oli kiistänyt. Ministeriön mukaan, vaikka nimittämiskirjaan oli erehdyksessä kirjattu määräaikaisuuden perusteeksi kehityspoliittisen ohjelman toteuttaminen, olivat viran suunniteltu lopettaminen taloushallinnon uudistusten takia ja uudistusten keskeneräisyyden edellyttämä tilapäisen tehtävien hoidon tarve olleet perusteena viran täyttämiselle määräaikaisena. Ministeriö oli myös määräaikaisen virkasuhteen täyttämistä koskevassa nimitysesityksessä tuonut esiin, että tehtävän aikana tarkastellaan kehitysyhteistyön taloushallinnon asemaa suhteessa ministeriön yleiseen taloushallintoon. Ministeriö oli myös selvittänyt, että meneillään olleiden uudistusten tuloksena taloushallinnon tehtävät olivat vähentyneet ja prosessit muuttuneet. Hallinto-oikeus piti uskottavana ministeriön selvitystä siitä, että kysymyksessä oli ollut taloushallinnon uudistamiseen liittyvä tilapäinen järjestely ja että tämä oli ollut tiedossa jo nimitystä tehtäessä. Hallinto oikeus katsoi, että määräaikaiselle nimitykselle oli ollut valtion virkamieslain mukainen peruste. Hallinto-oikeus hylkäsi korvausvaatimuksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös HeHaO 18/0409/2 Korvausvaatimus
Määräaikainen virkasuhde ... - Korvausvaatimus Päätös VHaO 17/0217/1 Korvausvaatimus 1495746000000
Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde Vaasan hallinto-oikeus Sijaisuus Avoimen viran tehtävien hoito 17/0217/1 Lisätyövoiman tarve Vanhentuminen A: 26.5.2017 A oli vaatinut, että hallinto-oikeus velvoittaa sairaalan suorittamaan A:lle 16 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. A:n mukaan sairaalalla ei ollut ollut valtion virkamieslain edellyttämää perustetta nimittää A:ta toistuvasti peräkkäisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. A oli ollut sairaalan palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa ainakin 119 erillisellä määräyksellä 1.6.2002 – 1.2.2015 välisenä aikana. Määräaikaiset virkasuhteet olivat yleensä jatkuneet välittömästi tai lähes välittömästi uudella määräaikaisella virkasuhteella. A:n määräaikaisten virkasuhteiden kesto oli vaihdellut muutamista päivistä useisiin kuukausiin. Sairaalassa oli henkilöstörakenteesta ja työn luonteesta johtuen tarvittu jatkuvasti lisätyövoimaa paikkaamaan vakinaisen henkilöstön poissaoloja. Virkamies voidaan katsoa nimitetyksi toistuvasti peräkkäin silloin, kun määräaikaisten nimitysten välinen aika on enintään 30 päivää. A:n nimityksissä oli ollut useiden kuukausien pituisia katkoksia 11.8. – 25.12.2002, 5.1. – 12.4.2003, 26.5.2005 – 12.3.2006 ja 2.10.2008 – 24.5.2009. Näin ollen A:n oikeus hakea korvausta ajanjaksolle 1.6.2002 – 1.10.2008 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella oli vanhentunut, kun A:n hakemus hallinto-oikeudessa oli tullut vireille 24.4.2015. Viran hoitaminen väliaikaisesti viran ollessa avoinna edellyttää määräaikaista virkasuhdetta. Siltä osin kuin A oli 3.8. – 31.12.2009 hoitanut avoinna ollutta työnohjaajan virkaa, hallinto-oikeus katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta korvaukseen. Vuosina 2009 ja 2011 – 2015 A oli ollut nimitettynä määräaikaisesti usean eri virkamiehen vuosiloman ja sairausloman sijaiseksi sekä hoitamaan osa-aikaeläkkeellä olevien virkamiesten tehtäviä. Sairaalan henkilökunnan suuren määrän takia lyhytaikaisia sijaisuuksia oli ollut runsaasti ympäri vuoden. Näissä olosuhteissa hallinto-oikeus katsoi, että työnohjaajien ja mielisairaanhoitajien virkatehtävien hoitamiseen virkamiesten vuosilomien, sairauslomien ja osa-aikaeläkkeiden aikana oli sairaalassa katsottava olleen sellainen jatkuva tarve, että kysymys ei ollut ollut sellaisesta valtion virkamieslain tarkoittamasta työstä, joka edellyttää määräaikaista virkasuhdetta. Lisäksi A oli ollut koko vuoden 2010 sekä ajanjaksoilla 1.9. – 31.12.2013, 1.1. – 1.4.2014 ja 2. – 30.4.3014 nimitettynä määräaikaiseen työnohjaajan virkasuhteeseen, jonka perusteena oli ollut lisätyö. Ottaen huomioon määräaikaisten tehtävien määrä ja ajanjakson pituus, ei näitä tehtäviä edellä mainittuina ajanjaksoina voitu pitää määräaikaisina. Hallinto-oikeus totesi, että edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen olivat olemassa ajanjaksoille 25.5. – 2.8.2009 ja 1.1.2010 – 1.2.2015 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella. Kun otettiin huomioon A:n palvelussuhteen kokonaiskesto, korvauksen perusteena olevien määräaikaisten virkasuhteiden lukumäärä ja kesto sekä A:n ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä, hallinto-oikeus katsoi, että sairaalalla ei ollut ollut oikeutta pitää A:ta määräaikaisissa virkasuhteissa 25.5. – 2.8.2009 ja 1.1.2010 – 1.2.2015. Hallinto-oikeus määräsi sairaalan maksamaan A:lle kahdentoista kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen viivästyskorkoineen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_63_a_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_63_a_§_2_momentti
Päätös VHaO 17/0217/1 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde ... - Korvausvaatimus Päätös VHaO 17/0190/1 Korvausvaatimus 1495400400000
Määräaikainen virkasuhde Vaasan hallinto-oikeus Työn kausiluonteisuus Sijaisuus 17/0190/1 Lisätyövoiman tarve Korvausvaatimus A: 22.5.2017 A oli hallintoriitahakemuksessaan vaatinut, että työnantaja ELY–keskus velvoitetaan maksamaan hänelle 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. A:n mukaan työnantajalla ei ollut ollut perusteita nimittää häntä toistuvasti määräaikaisiin virkasuhteisiin 15.3.2012 – 28.2.2015 välisenä aikana. A oli työskennellyt ELY–keskuksessa määräaikaisissa virkasuhteissa eläinvalvonnassa tarkastajana erillisellä määräyksellä yhteensä viisi vuotta ja kaksi kuukautta. Määräaikaisuuksissa oli ollut katkos 1.1. – 14.3.2012 välisenä aikana. Osa A:n määräaikaisista virkasuhteista oli työnantajan mukaan perustunut sijaisuuksiin ja siihen, että suoritettava työ oli ollut kausiluonteista. Hallinto-oikeus totesi korkeimman hallinto-oikeuden omaksuman kannan mukaisesti, että sijaisuus on valtion virkamieslain mukaisesti hyväksyttävä peruste määräaikaisuudelle. Sijaisen ei tarvitse hoitaa samoja tehtäviä kuin virkaan nimitetyn virkamiehen, vaan virastoissa on mahdollisuus järjestää tehtävät asioiden hoitamisen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Näillä perusteilla hallinto-oikeus katsoi, että A:n sijaisuuksiin perustuneiden määräaikaisten virkasuhteiden 1.1. – 30.4.2013, 1.5. – 30.9.2013, 1.10.2013 – 31.5.2014 ja 1.6. – 31.8.214 osalta ei ollut edellytyksiä korvaukseen. Muilta osin A:n määräaikaiset virkasuhteet olivat työnantajan mukaan perustuneet työn kausiluonteisuuteen ja tilapäiseen työvoiman tarpeeseen. Hallinto-oikeus otti huomioon, että A oli jatkuvasti hoitanut samoja työtehtäviä, jotka eivät vastanneet sen virkamiehen tehtäviä, jonka sijaisena A oli toiminut. A:n määräaikaisten virkasuhteiden päätyttyä tarkastajan virka oli julistettu haettavaksi ja ratkaisua oli perusteltu sillä, että eläinvalvontaan tarvittiin enemmän resursseja. Hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n suorittamia tehtäviä voitu pitää kausiluonteisina eikä tällä perusteella voitu katsoa, että määräaikaisuudelle olisi ollut perusteltu syy. Määräaikaisia virkasuhteita oli ilmeisesti käytetty työnantajan rajallisten resurssien vuoksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä on kuitenkin todettu, että valtion tuottavuusohjelman mukaisella säästötavoitteella, virkojen täyttölupakiellolla ja asianomaisen ministeriön asettamilla rajoilla käytettävissä oleville henkilötyövuosille ei ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisen nimityksen lainmukaisuutta. Hallinto-oikeus katsoi, että niiltä osin kuin määräaikaisten nimitysten perusteena oli ollut työn kausiluonteisuus tai resurssivaje, edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen olivat olemassa. Hallinto-oikeus määräsi työnantajan maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Korvausvaatimus hylättiin muilta osin. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§_2_momentti
Päätös VHaO 17/0190/1 Korvausvaatimus
Määräaikainen virkasuhde ... - Kirjallinen varoitus Päätös P-SHaO 17/0054/2 Kirjallinen varoitus 1486072800000
Kirjallinen varoitus Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Kuulemismenettely Virkatehtävien laiminlyönti 17/0054/2 Virkavelvollisuuden laiminlyönti Työaikojen noudattaminen 3.2.2017 Esimies Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Vankilan johtaja oli antanut rikosseuraamusesimies A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta. Päätöksen mukaan vankilasta oli 8.10.2014 noin kello 23.15 karannut kaksi vankia. Vankien karkaamista koskevassa selvityksessä oli ilmennyt, että henkilökunta oli sanottuna aikana laiminlyönyt noudattaa yövalvousohjetta siten, että vankilan uuden puolen osastoilla ei ollut suoritettu valvontakäyntejä ohjeen mukaisesti ja vankilan ulkopuolisia valvontakierroksia oli tehty kolmen sijasta ainoastaan yksi. Rikosseuraamusesimies vastaa ilta- ja yöaikaan vankilan ja vankila-alueen valvonnan toteutuksesta sekä annettujen ohjeiden noudattamisesta. A:n työvuoro olisi alkanut kello 24.00, mutta työvuoronvaihto oli tehty jo kello 22.00. Menettely oli ollut vahvistetun työaikasuunnitelman vastainen, eikä menettelylle ollut ollut esimiehen lupaa. A oli muun ohella esittänyt, että varoitukseen johtaneessa menettelyssä ei ollut noudatettu hyvää hallintotapaa. Karkaamista koskevaa vankilan apulaisjohtajan laatimaa selvitystä ei ollut annettu A:lle nähtäväksi ennen sen lähettämistä Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen aluekeskukselle lausunnon antamista varten. A:n antamaa selostusta asiasta ei myöskään ollut kirjattu kyseiseen selvitykseen kokonaisuudessaan. Lisäksi aluekeskuksen lausunto on toimitettu A:lle puutteellisena. Edellä mainittu vankilan selvitys oli laadittu aluekeskuksen pyynnöstä, eikä se ollut suoranaisesti liittynyt virkamiesoikeudelliseen menettelyyn. A:n esittämä selvitys omasta toiminnastaan oli muutoin liitetty selvitykseen, mutta siitä oli jätetty pois A:n pohdintoja vankien karkaamisen estämiseen liittyvistä seikoista. A oli saanut kyseisen selvityksen tiedokseen ja hänellä oli ollut mahdollisuus lausua siitä ennen varoitusta koskevan päätöksen tekemistä. Valittaja oli saanut tiedokseen myös aluekeskuksen lausunnon. Lausunnosta oli ollut peitettynä alueviraston esittämä näkemys siitä, millaiseen virkamiesoikeudelliseen tai työnjohdolliseen toimenpiteeseen vankilan tulisi kunkin virkamiehen osalta ryhtyä. Tapauksessa kuitenkin ilmeni, että tältä osin lausunto oli käyty läpi A:n kanssa henkilökohtaisessa keskustelussa. Edellä kerrottu huomioon ottaen hallinto-oikeus totesi, että A:lle oli ennen asian ratkaisemista varattu tilaisuus tulla kuulluksi. A oli saapunut työvuoroon päivystäväksi esimieheksi kello 22.00, vaikka vahvistetun työaikasuunnitelman mukaan hänen työvuoronsa olisi alkanut kello 24.00. Hallinto-oikeus totesi, että saadun selvityksen perusteella työvuorojen vaihtoajankohdan muuttaminen oli ollut työntekijöillä käytäntönä jo useita vuosia. Myös A oli noudattanut sanottua käytäntöä, vaikka hän on esimiehenä ollut osaltaan vastuussa vahvistetun työaikasuunnitelman noudattamisesta. Asiassa on tullut selvitetyksi, että vankilan ilta- ja yövalvousohjeen mukaisia tarkastus- ja valvontakäyntejä ei ollut suoritettu ohjeistuksen mukaisesti. Laiminlyönnit olivat olleet olennaisia työtehtäviin nähden. A oli päivystävänä esimiehenä ollut vastuussa yövalvousohjeen noudattamisesta. Hänen on katsottava laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan. A:n mukaan kyseessä olevana yönä valvonnassa ei ollut ollut suurta eroa muina öinä tapahtuneeseen valvontaan. Hallinto-oikeus kuitenkin totesi, että aiemmin tapahtuneet laiminlyönnit ohjeistuksen noudattamisessa eivät ole peruste jatkaa ohjeistuksen vastaista menettelyä. Hallinto-oikeus totesi, että edellä mainittu huomioon ottaen A oli laiminlyönyt virkatehtäviään. Hallinto-oikeus katsoi, että työaikasuunnitelman noudattamatta jättäminen ei olisi yksittäisenä laiminlyöntinä voinut olla peruste varoituksen määräämiselle. A:n esimiesasema huomioon ottaen hänen suunnitelmaa koskeva laiminlyöntinsä oli voitu kuitenkin ottaa kokonaisarvioinnissa huomioon. Kun lisäksi otettiin huomioon se, että varoituksen tarkoituksena on kohdistaa virkamiehen huomio moitittavaan käyttäytymiseen vastaisuuden varalle sekä laiminlyöntien merkitys vartijan tehtäviin nähden, ei A:lle annettua varoitusta kokonaisuutena tarkastellen voitu pitää kohtuuttomana seurauksena. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§_1_momentti
Päätös P-SHaO 17/0054/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös I-SHaO 17/0267/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1513548000000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Yhteistoimintamenettely 17/0267/4 Uudelleen sijoittaminen Tutkimatta jättäminen 18.12.2017 Hallinto-oikeuden toimivalta Työnantaja oli päätöksellään 30.11.2015 irtisanonut tutkimusassistentti A:n virkasuhteen tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Lisäksi työnantaja oli päätöksellään 20.5.2016 pidättänyt A:n virantoimituksesta siihen saakka, kunnes irtisanomispäätös on saanut lainvoiman. A vetosi muun ohella siihen, että työnantaja oli rikkonut päätöksiä edeltäneessä yhteistoimintamenettelyssä yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annettua lakia. Lisäksi A vetosi siihen, että työantaja oli A:n irtisanomisen jälkeen palkannut uuden määräaikaisen työntekijä B:n. A:n mukaan B teki nykyään samaa työtä samassa tutkimusryhmässä kuin A oli tehnyt. Yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain mukaan kyseiseen lakiin perustuvat riita-asiat ja hyvitysvaatimukset käsitellään yleisessä tuomioistuimessa. Hallinto-oikeudella ei näin ollen ollut toimivaltaa käsitellä kyseisen lain noudattamatta jättämiseen liittyviä valitusperusteita eikä hyvitysvaatimusta. Virastossa oli käyty koko sen henkilöstöä koskeneet yhteistoimintaneuvottelut, joiden perusteella oli lopulta päädytty irtisanomaan 75 henkilöä toiminnan uudelleenjärjestelyjen ja tuotannollis-taloudellisten syiden vuoksi. A oli työskennellyt tutkimusassistentin tehtävissä malmin etsinnän ja kartoituksen parissa, mitä toimintoa supistettiin olennaisesti ja pysyvästi suunnitellun toiminnan muutoksen toteuttamisen johdosta. Tässä yhteydessä A:n tehtävät itsenäisenä kokonaisuutena lakkasivat. Myöhemmin määräaikaiseen geologin virkaan oli valittu geologi B. Työnantajan lausunnon mukaan geologin tehtävät edellyttivät hyvää kokemusta muun ohella kalliorakentamiseen liittyvästä louhittujen tilojen rakennusgeologisesta kartoittamisesta. Geologin tehtävässä edellytettiin myös geologian maisterin tutkintoa. Hallinto-oikeus totesi, että esitetyn selvityksen perusteella määräaikaisen geologin tehtävä ei ollut samankaltainen kuin A:n tutkimusassistentin tehtävä. A:ta ei ollut myöskään voitu kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa geologin tehtävään, koska hänellä ei ollut tehtävän edellyttämää maisterin tutkintoa. Työnantaja oli edellä mainituin perustein voinut irtisanoa A:n valtion virkamieslain nojalla, eikä se ollut esitetyn selvityksen perusteella rikkonut uudelleensijoittamisvelvoitettaan. Hallinto-oikeus ei tutkinut valituksia niiltä osin kuin niissä oli vedottu yhteistoiminnassa valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain vastaisuuteen ja vaadittu yhteistoimintamenettelyn rikkomisesta johtuvaa hyvitystä. Muilta osin hallinto-oikeus tutki valitukset ja hylkäsi ne. Lainvoimainen. Tuomioistuinlaki_4_luku_1_§ Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti Yhteistoiminnassa_valtion_virastoissa_ja_laitoksissa_annettu_laki_45_§ Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti_1_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§
Päätös I-SHaO 17/0267/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Kirjallinen varoitus Päätös P-SHaO 17/0026/2 Kirjallinen varoitus 1484863200000
Kirjallinen varoitus Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Epäasiallinen käytös Työaikojen noudattaminen 17/0026/2 Poliisi Virkatehtävien laiminlyönti A: 20.1.2017 Käyttäytymisvelvollisuus Oikeudeton tietojen käsittely Epäasiallinen kielenkäyttö Virkamiehen sananvapaus Poliisilaitos oli antanut tutkintasihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan A oli laiminlyönyt liukuvan työajan käytöstä annettua määräystä sekä päivittäistä lepoaikaa ja käyttäytynyt epäasiallisesti työpaikallaan keväällä 2014. Hän oli myös lähettänyt epäasialliset viestit Oulun syyttäjänvirastolle, Rikosseuraamuslaitokselle ja Oulun poliisilaitoksen virkapostiin. A oli 24.8.2014 ja 30.8.2014 käynyt läpi ulkomaalaistutkintayksikön verkkokansioita. Asiassa ei ollut saatu täyttä varmuutta siitä, oliko hänellä ollut työtehtäviensä perusteella aihetta tarkastella kyseisiä tietoja. A oli asiaan liittyen käyttäytynyt epäasiallisesti toisen työntekijän tekemän virheen vuoksi. Lisäksi A oli kirjoittanut epäasiallisen viestin poliisilaitoksen intranetin keskustelupalstalle. A:n työaikakirjauksia koskevasta seurantaraportista ajalta 1.5. – 13.6.2014 ilmeni, että A oli poliisilaitoksen liukuvaa työaikaa koskevan määräyksen vastaisesti kirjautunut lounastauolle pääosin 1-3 minuutin ajaksi. Edellä mainittu huomioon ottaen valittaja oli rikkonut liukuvan työajan käytöstä annettuja päivittäistä lepoaikaa koskevia määräyksiä. Asiaa ei ollut syytä arvioida toisin sen A:n esittämän seikan perusteella, että kirjautumisesta huolimatta järjestelmä vähentää työntekijän työaikaa päivittäiseltä lepoajalta aina vähintään 30 minuuttia. Rikosylikomisario B:n 10.6.2014 päivätyn muistion mukaan A:n käyttäytyminen oli keväällä 2014 muuttunut aggressiivisemmaksi kesää lähestyttäessä. A oli puhunut kovaäänisesti ja käyttänyt sopimatonta kieltä kolmelle työtoverilleen. Hänen sopimatonta kielenkäyttöään oli voinut kuulla myös asiakkaat. Näin ollen A oli käyttäytynyt epäasiallisesti työpaikallaan keväällä 2014. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehellä on lähtökohtaisesti yhtä laaja perustuslaissa turvattu sananvapaus kuin kenellä tahansa. Yleisistä virkavelvollisuuksista sananvapautta rajoittavat kuitenkin vaitiolovelvollisuus, virantoimitusvelvollisuus ja käyttäytymisvelvollisuus. Virkamieheltä edellytetään asiallisuutta. A:n Oulun poliisilaitokselle ja Oulun syyttäjänvirastolle lähettämissä viesteissä oli ollut kysymys virkatehtävien hoitamiseen liittyvästä tiedonvaihdosta eri viranomaisten kesken. A:n viestit olivat sisältäneet varsinaiseen asiaan liittymättömiä A:n muun muassa esimiestensä toiminnasta esittämiä henkilökohtaisia näkemyksiä, jotka oli ilmaistu varsin kärkevästi. Näitä viestejä oli voitu pitää epäasiallisina. Sen sijaan muut varoituksessa mainitut A:n viestit ja kirjoitelmat oli jo ennen varoitusta käsitelty A:n ja tämän esimiesten kesken. Näin ollen A:ta ei olisi tullut enää erikseen varoittaa näistä viesteistä. A:lle lähetetyn kuulemiskutsun liitteiden mukaan A oli käynyt läpi ulkomaalaistutkinnan verkkokansioita, vaikka kyseiset tiedot eivät olleet kuuluneet hänen työnkuvaansa. Kutsusta ei kuitenkaan ollut ilmennyt se A:n menettely toista työntekijää kohtaan, jota työnantaja oli pitänyt epäasiallisena. Kyseinen menettely ei ollut ilmennyt muustakaan varoituksen tausta-aineistosta. Edellä mainittu huomioon ottaen varoituksen antamiseen ei ole tältä osin ollut perusteita. A:n voidaan katsoa toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyöneen niitä rikkomalla liukuvan työajan käytöstä annettuja päivittäistä lepoaikaa koskevia määräyksiä, käyttäytymällä epäasiallisesti työpaikallaan sekä lähettämällä epäasiallisia sähköpostiviestejä. A:ta oltiin aiemmin puhuteltu epäasiallisen käytöksen johdosta. Kun otettiin huomioon, että kirjallisen varoituksen tarkoituksena on kohdistaa virkamiehen huomio moitittavaan käyttäytymiseen vastaisuuden varalle, ei A:lle annettua kirjallista varoitusta ole asiaa kokonaisuutena tarkastellen pidettävä kohtuuttomana seurauksena. Asiassa ei ollut myöskään ilmennyt, että työnantaja olisi syrjinyt A:ta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös P-SHaO 17/0026/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös VHaO 17/0443/1 Kirjallinen varoitus 1510696800000
Kirjallinen varoitus Vaasan hallinto-oikeus Luvaton poissaolo Työaikojen noudattaminen Virkavelvollisuuden laiminlyönti 17/0443/1 Huomautus 15.11.2017 Maanmittauslaitos oli antanut 26.1.2015 virkamies A:lle kirjallisen varoituksen luvattomista poissaoloista, työvelvoitteen laiminlyönnistä, ohjeiden vastaisesta menettelystä ja virheellisistä työaikamerkinnöistä. Erityisen moitittavaa A:n menettely oli siksi, että hänelle oli annettu samoista asioista kirjallinen huomautus vain kuukausi ennen kirjallisessa varoituksessa tarkoitettuja tapahtumia. Työnantajan edustajat eivät olleet tavoittaneet A:ta työpaikalta 15.-16.12.2014, vaikka A oli ilmoittanut työajanseurantajärjestelmään olleensa kyseisinä päivinä työpaikalla. Hallinto-oikeus katsoi, että A ei ollut esittänyt luotettavaa selvitystä työstä poissaolonsa syistä. A oli lisäksi jättänyt 17.12.2014 ilmoittamatta sairaudesta aiheutuneesta poissaolosta työnantajan ohjeiden mukaisesti, vaikka hänelle oli nimenomaisesti kerrottu, miten hänen tulee menetellä sairastuessaan. A oli näin ollen edellä kerrotulla tavalla laiminlyönyt virkavelvollisuutensa. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei ollut ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa varoituksen antamisen johtuneen A:n käyttämästä viittomakielestä tai muusta lainvastaisesta syystä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki _ 14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Yhdenvertaisuuslaki_8_§_1_momentti
Päätös VHaO 17/0443/1 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös P-SHaO 17/0056/2 Kirjallinen varoitus 1486072800000
Kirjallinen varoitus Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Kuulemismenettely Virkatehtävien laiminlyönti 17/0056/2 Virkavelvollisuuden laiminlyönti Työaikojen noudattaminen 3.2.2017 Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen Työnjohtomääräys Vankilan johtaja oli antanut vartija A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta. Päätöksen mukaan vankilasta oli 8.10.2014 noin kello 23.15 karannut kaksi vankia. Vankien karkaamista koskevassa selvityksessä oli ilmennyt, että henkilökunta oli sanottuna aikana laiminlyönyt noudattaa yövalvousohjetta siten, että vankilan uuden puolen osastoilla ei ollut suoritettu valvontakäyntejä ohjeen mukaisesti ja vankilan ulkopuolisia valvontakierroksia oli tehty kolmen sijaan ainoastaan yksi. A:n vastuualueena olivat kello 22.00 – 24.00 olleet vankilan uuden puolen osastot, mutta hän oli lopettanut työvuoronsa kello 23.00 ilman esimiehensä lupaa vahvistetun työaikasuunnitelman vastaisesti. A ei ollut suorittanut uuden puolen valvontaa ohjeistuksen edellyttämällä tavalla, sillä hän ei ollut käynyt kello 22.00 – 23.00 yhtään kertaa osastoilla. A on kertonut olleensa aikavälillä 22.00 – 23.00 jakamassa lääkkeitä vangeille, joten tuona aikana hän ei ollut voinut suorittaa valvontaa. A oli muun ohella esittänyt, että varoitukseen johtaneessa menettelyssä ei ole noudatettu hyvää hallintotapaa, sillä Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen lausunto on toimitettu A:lle puutteellisena. Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen lausuntoa ei ennen päätöksen tekemistä ollut toimitettu A:lle kokonaisuudessaan. Lausunnosta oli ollut peitettynä alueviraston esittämä näkemys siitä, millaiseen virkamiesoikeudelliseen tai työnjohdolliseen toimenpiteeseen vankilan tulisi kunkin virkamiehen osalta ryhtyä. Vankilan lausunnosta kuitenkin ilmeni, että tältä osin lausunto oli käyty läpi A:n kanssa henkilökohtaisessa keskustelussa. A:lle oli näin ollen ennen asian ratkaisemista varattu tilaisuus lausua selvityksistä, jotka ovat saattaneet vaikuttaa asian ratkaisuun. A oli lopettanut työt 8.10.2014 kello 23.00, vaikka vahvistetun työaikasuunnitelman mukaan hänen työvuoronsa olisi päättynyt kello 24.00. A oli laiminlyönyt noudattaa vahvistettua työaikasuunnitelmaa. Saadun selvityksen mukaan työvuorojen vaihtoajankohdan muuttaminen oli ollut työntekijöillä säännönmukaisena käytäntönä jo useita vuosia, eikä siihen ollut puututtu vankilan johdon toimesta. Näissä olosuhteissa hallinto-oikeus katsoi, ettei A:ta olisi tullut varoittaa työaikasuunnitelman vastaisesta työvuorojen vaihdosta. Vankilan yövalvousvartijoita koskevan ohjeistuksen mukaisesti A:n vastuualueena olivat olleet uuden puolen osastot kello 22.00 – 24.00, mutta hän oli päättänyt vuoronsa kello 23.00 vuoronvaihdon seurauksena. Uuden puolen osastojen valvontaa hän ei ollut kello 22.00 – 23.00 suorittanut kertaakaan. Lääkkeidenjako oli jossain määrin vaikuttanut valvonnan toteutumiseen, mutta se ei ollut hyväksyttävä peruste valvonnan laiminlyömiseksi kokonaan. Näin ollen A oli laiminlyönyt virkatehtäviään. Kun otettiin huomioon se, että varoituksen tarkoituksena on kohdistaa virkamiehen huomio moitittavaan käyttäytymiseen vastaisuuden varalle sekä laiminlyöntien merkitys vartijan tehtäviin nähden, ei A:lle annettua varoitusta kokonaisuutena tarkastellen voitu pitää kohtuuttomana seurauksena. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§_1_momentti
Päätös P-SHaO 17/0056/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHao 17/0127/2 Kirjallinen varoitus 1487714400000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Virkavelvollisuuksien laiminlyönti Poliisi Sopimaton käytös 17/0127/2 Sopimaton kielenkäyttö 22.2.2017 Poliisilaitos oli antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen mukaan A oli 28.8.2015 puhunut seksistisiä juttuja A:n asiattoman käyttäytymisen kohteena olleelle toimistosihteeri B:lle, joka oli kokenut nämä puheet ahdistaviksi. Puheet olivat johtaneet toimistosihteerin jäämiseen välittömästi sairauslomalle. Päätöksessä oli lisäksi viitattu A:n kanssa aikaisempina vuosina käytyihin keskusteluihin liittyen A:n epäasialliseen käytökseen naispuolista toimittajaa, syyttäjäviraston naispuolisia työntekijöitä ja poliisilaitoksen naispuolisia henkilöitä kohtaan. Päätöksessä viitattiin myös ylikomisarion 8.3.2013 antamaan kirjalliseen huomautukseen, joka koski A:n sopimatonta käyttäytymistä. B oli ilmoittanut ylikonstaapeli C:lle puhelimitse, että A oli puhunut hänelle seksistisiä juttuja, jotka hän oli kokenut ahdistaviksi. B oli kuultaessa ilmoittanut A:n puhuneen ”näitä” viimeksi 8.11.2015. Toinen työntekijä oli kuultaessa muun muassa todennut, että ”onhan ne A:n jutut aina sellaisia”, ja että ”ei niitä A:n juttuja aina jaksaisi kuunnella”. B:n esimies oli kuultaessa todennut, että A oli ilmeisesti tervehtinyt heitä sanomalla ”No mitäs mummukat”. Esimies oli myös epäillyt B:n olleen ”liian herkällä”. A oli myöntänyt kutsuneensa 28.8.2015 B:tä ja muita huoneessa olleita naisia tervehdyksellä ”mitäs mummukat” ja kiistänyt samana ajankohtana sanoneensa B:lle mitään seksuaalisuuteen viittaavaa. Hallinto-oikeus totesi, että asiakirjojen perusteella A:n voidaan katsoa toisinaan käyttäneen epäasiallista kieltä ja A oli myös itse myöntänyt, että hänen vitsinsä ovat joskus kaksimielisiä. A:lle annettu varoitus oli perustunut hänen puheisiinsa 28.8.2015, joiden sisältöä ei kuitenkaan asiakirjoissa yksilöity. Esitetty selvitys ei näin ollen riittänyt osoittamaan, että A olisi varoituksen tarkoittamana ajankohtana käyttäytynyt sillä tavalla epäasiallisesti tai poliisin arvolle sopimattomasti, että kirjallisen varoituksen kynnys olisi ylittynyt. Näin ollen perusteita kirjallisen varoituksen antamiseen poliisilaitoksen antamilla perusteilla ei ollut. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Poliisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§
Päätös HeHao 17/0127/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 17/0798/2 Kirjallinen varoitus 1508446800000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Kohtuullinen aika Virkavelvollisuuden rikkominen 17/0798/2 Esteellisyys A: 20.10.2017 Työnantaja oli antanut 30.9.2016 taloussihteeri A:lle kirjallisen varoituksen perustuen virkavelvollisuuksien vastaiseen menettelyyn. Varoituksen mukaan A oli 1.12.2014 – 19.5.2016 laiminlyönyt valtion luottokortin käyttämiseen liittyvän ohjeistuksen noudattamisen ja tehnyt ostoksia, joiden asianmukaisuutta ei ole pystytty todentamaan. Lisäksi A oli sulkenut kortin ja tuhonnut sen vastoin esimiehen määräystä. A vaati päätöksen kumoamista ja vetosi muun ohella siihen, että asian selvittämisestä ja kuulemismenettelystä vastasi talous- ja hallintojohtaja B, vaikka tämä oli luottokorttiostot hyväksyessään todennäköisesti tullut esteelliseksi osallistumaan asian selvittämiseen ja varoitusmenettelyyn. Esteellisyysväitteitä koskien hallinto-oikeus totesi, että B oli osallistunut asian selvittämiseen ja kuulemismenettelyyn, mikä oli kuulunut hänen virkatehtäviinsä. Päätöksen oli kuitenkin tehnyt viraston ylijohtaja. Se, että B oli aiemmin hyväksynyt kuluveloitukset, ei ole tehnyt häntä esteelliseksi osallistumaan asian selvittämiseen ja kuulemismenettelyyn. Päätös ei tältä osin ollut lainvastainen. Laissa ei ole säädetty, missä ajassa varoituksen antamiseen on ryhdyttävä varoituksen perusteen tultua työnantajan tietoon. Vaikka varoitusta pidetään lähtökohtaisesti nopeana reagointikeinona virkamiehen moitittavaan käyttäytymiseen, ennen seuraamuksen määräämistä on voitava selvittää paitsi tapauksen tosiasiatiedot myös työntekijän moitittavuuden aste. Työnantaja oli alkanut selvittää A:n luottokorttiostoja takautuvasti toukokuussa 2016 sen jälkeen, kun A:n silmälasiliikkeessä tekemä osto oli tullut B:n tietoon. Ajalla 1.12.2014 – 25.4.2016 tehtyjen luottokortin kuluveloitusten on katsottava tulleen työnantajan tietoon siinä vaiheessa, kun B oli ne hyväksynyt. Koska ostot oli kertaalleen hyväksytty, ei varoitusta ole voitu enää antaa niihin mahdollisesti liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Vain silmälasiliikkeessä tapahtunutta ostoa koskevan, 11.5.2016 tehdyn kuluveloituksen ja maidon ja pesuaineiden hankintaa koskevan, 19.5.2016 tehdyn kuluveloituksen osalta varoitus oli annettu kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus katsoi, että maksaessaan yksityisiksi menoiksi luettavat omat lukulasinsa työnantajan luottokortilla ja käyttäessään luottokorttia muiden kuin virka- ja työtehtävien hoitamisesta johtuvien menojen maksamiseen A on laiminlyönyt työnantajan ohjeiden noudattamisen. A:n menettelyä oli pidettävä moitittavana ottaen huomioon hänen asemansa ja tehtävänsä taloussihteerinä. A:n on näiltä osin katsottava toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan. Sen sijaan maidon ja pesuaineen ostoa koskevan kuluveloituksen osalta hallinto-oikeus katsoi, ettei työnantaja ollut esittänyt riittävää selvitystä siitä, minkälaisiin ostoihin luottokortti on ollut tarkoitettu ja onko luottokorttia saanut käyttää muuhun kuin virka-aikaan. Ottaen huomioon A:n esittämä selvitys ostetuista tarvikkeista ja edeltävät ostot, joihin työantaja on sallinut A:n käyttää luottokorttia, ei kuluveloitusta ole pidettävä työnantajan ohjeistuksen vastaisena. Siltä osin kuin varoituksen perusteena on maksuaikakortin sulkeminen ja tuhoaminen, A on toiminut vastoin nimenomaista työnantajan määräystä. Tältä osin A:n menettely osoittaa sen asteista piittaamattomuutta työnantajan antamia ohjeita kohtaan, että hänen on katsottava rikkoneen virkavelvollisuuksiaan. Työnantajalla on näiltä osin ollut asialliset ja riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Hallintolaki_27_§_1_momentti
Päätös HeHaO 17/0798/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus Helsingin... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 17/0095/2 Kirjallinen varoitus 1486418400000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Kuulemismenettely Menettelyvirhe 17/0095/2 Työaikojen noudattaminen Luvaton poissaolo 7.2.2017 Huomautus Työnantaja oli antanut erityisasiantuntija A:lle kirjallisen varoituksen luvattomasta poissaolosta 30.10.2015. Päätöksessä on muun ohella todettu, että A on toistuvasti jättänyt noudattamatta virkaehtosopimuksen mukaisia työaikoja sekä jättänyt ilmoittamatta esimiehelle poissaoloistaan. A:n esimies oli 15.6.2015 suullisesti puhutellut A:ta velvollisuudesta noudattaa työaikoja sekä ilmoittaa poissaoloista henkilökohtaisesti esimiehelle. A:n esimies oli perjantaina 6.11.2015 lähetetyllä sähköpostilla kutsunut A:n kuulemistilaisuuteen keskiviikkona 11.11.2015. Kutsun mukaan A kutsuttiin kuulemistilaisuuteen, jonka aiheena oli A:ta koskeva työaikojen noudattamatta jättäminen ja poissaoloista ilmoittamatta jättäminen esimiehelle sekä luvaton poissaolo. Kutsun mukaan tilaisuuden tarkoituksena oli kuulla A:ta päivien 30.10.2015 ja 2.11.2015 tapahtumista, ja kutsussa viitattiin myös A:lle 15.6.2015 annettuun huomautukseen. Kuulemistilaisuudesta laaditusta muistiosta ilmenee, että kuulemistilaisuuden puheenjohtaja oli ilmoittanut, että kuulemisesta kirjoitetaan muistio ja että A:lla on halutessaan mahdollisuus toimittaa kirjallisesti oma näkemyksensä kuulemisesta. Muistion mukaan työnantaja toi kuulemisella esiin A:n laiminlyöntien vakavuuden ja antoi tälle mahdollisuuden muuttaa toimintaansa tulevaisuudessa. Muistiossa työnantaja myös korosti, että työnantaja harkitsi laiminlyöntien vakavuutta ja mahdollisia jatkotoimenpiteitä. Hallinto-oikeus totesi, että ennen varoituksen antamista koskevaa päätöksentekoa virkamiehelle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kuultavan oikeusturva vaatii, että hänelle toimitetussa kutsussa kuulemistilaisuuteen selkeästi ilmoitetaan paitsi kuulemisen ajankohta ja paikka, jossa kuulemistilaisuus pidetään, myös missä tarkoituksessa kuuleminen tapahtuu ja miten kuultava voi lausua käsityksensä kuulemistilaisuudessa esitettävistä seikoista. Kuulemisilmoituksen on siten oltava riittävän yksilöity sekä tosiseikkojen että mahdollisten seuraamusvaihtoehtojen osalta. Hallinto-oikeus totesi, että A:lle lähetetystä kuulemiskutsusta ei ilmene, että kyse olisi mahdollisen varoituksen antamiseen liittyvästä kuulemisesta. Kutsussa ei ollut mainintaa siitäkään, että työnantaja harkitsee mahdollisia jatkotoimenpiteitä asiassa. Muistiosta ei käy ilmi, että itse kuulemistilaisuudessakaan olisi tuotu esiin varoituksen antamisen mahdollisuus. A:lla ei näin ollen ollut ollut tosiasiallista tilaisuutta lausua käsitystään asiassa Lisäksi hallinto-oikeus katsoo, ettei seuraamusta koskevaa puutteellisuutta ole korjattu kuulemistilaisuuden muistioon otetulla mahdollisia jatkotoimenpiteitä koskevalla toteamuksella. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että koska A:ta ei ole kuultu hallintolaissa säädetyllä tavalla ilmoittamalla kuulemisen tarkoitus, kuulemismenettely oli ollut virheellinen. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§_1_momentti Hallintolaki_36_§
Päätös HeHaO 17/0095/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 17/0149/4 Kirjallinen varoitus 1499202000000
Kirjallinen varoitus Itä-Suomen hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden rikkominen Työnantajan ohjeistuksen noudattaminen 17/0149/4 Työnjohtomääräys Epäasiallinen käytös A: 5.7.2017 Epäasiallinen kielenkäyttö Huolimattomuus Lojaliteettivelvollisuus Kohtuullinen aika Virkamiehen sananvapaus Koulukodin johtaja oli päätöksellään 29.1.2015 irtisanonut A:n ohjaajan virasta. Irtisanomisen perusteena olivat olleet huolimattomuus sekä lapsen hoidon ja kasvatuksen laiminlyönti työvuorossa 20. – 21.12.2014 sekä luvaton poissaolo ja ohjeiden laiminlyönti 3.1.2015. Hallinto-oikeus oli päätöksellään 29.5.2015 kumonnut työnantajan päätöksen valittajan irtisanomisesta. Työantaja oli 15.10.2015 tekemillään päätöksillä antanut A:lle erikseen varoitukset 20. – 21.12.2014 tapahtuneen laiminlyönnin johdosta sekä 3.1.2015 tapahtuneen poissaolon ja ohjeiden laiminlyönnin johdosta. Lisäksi työnantaja oli päätöksellään 26.10.2015 antanut A:lle varoituksen A:n 9. – 11.10.2015 Facebook –sivuilleen tekemästä kirjoituksesta. A vetosi 15.10.2015 annettuun varoitukseen liittyen muun ohella siihen, että irtisanominen ja varoitus ovat vaihtoehtoja toisilleen. Koska tapahtumat oli jo kerran käsitelty hallinto-oikeudessa, joka oli kumonnut irtisanomispäätöksen, ei samojen tapahtumien perusteella enää voinut antaa varoitusta. Lisäksi A vetosi siihen, että tapahtumista oli jo kulunut niin pitkä aika, että varoituksen tarkoitus toimenpiteenä oli menettänyt merkityksensä. Hallinto-oikeus totesi, että 29.5.2015 annettu hallinto-oikeuden päätös oli kumonnut irtisanomispäätöksen oikeusvaikutuksineen. Varoituksen antaminen aikaisemmin irtisanomisen perusteena olleesta menettelystä ei tämän vuoksi ollut merkinnyt virkamiesoikeudellisen seuraamuksen määräämistä kahta kertaa samasta menettelystä. Lisäksi hallinto-oikeus totesi, että varoitus tulee antaa kohtuullisessa ajassa siitä, kun varoituksen peruste tulee työnantajan tietoon. Nyt kyseessä olevat 15.10.2015 annetut varoitukset oli annettu noin kolmen viikon kuluessa siitä, kun irtisanomispäätöksen kumoava hallinto-oikeuden ratkaisu oli annettu. Aikaisemmin työnantaja oli irtisanonut A:n noin kuukauden kuluessa siitä, kun tapahtumat olivat tulleet työantajan tietoon. Kun asiaa oli käsitelty koulukodilla uudelleen aiemman päätöksen tultua kumotuksi, kohtuullista aikaa harkittaessa ei voitu ottaa huomioon asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa kulunutta aikaa. Koska varoitukset oli annettu noin kolmen viikon kuluttua hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta, oli ne annettu kohtuullisessa ajassa. A oli toiminut yksikössä yövalvojana 20. – 21.12.2014. Työnantajan ohjeistuksen mukaan yövalvojan tulee olla yksikön lasten tavoitettavissa. Kyseisenä aikana nuori oli tavoitellut A:ta sekä puhelimitse että käymällä yksikön oven takana. Näin ollen nuori ei ollut päässyt sisälle asumisyksikköön, johon hänen hoitonsa ja kasvatuksensa oli määrätty. Tapahtumiin 3.1.2015 liittyen varoitus oli perustunut siihen, että koulukodin ohjeistuksen mukaan ohjaaja ei voi ilman esimiehen lupaa muuttaa työvuoron kestoa. Valittaja oli kuitenkin ilman lupaa ilmoittanut muuttavansa työvuoron kestoa ja yksikköä, johon hänet oli ohjeistettu vuoroa tekemään. Lopulta valittaja oli ilman lupaa ja ilmoittamatta kenellekään päättänyt pitää vapaapäivän. Hallinto-oikeus totesi, että A:n keskeisenä virkavelvollisuutena valvovana ohjaajana oli ollut vastata koulukodin oppilaiden kasvatuksesta ja huolenpidosta, minkä velvollisuuden valittaja oli menettelyllään laiminlyönyt. Tapahtumista 3.1.2015 hallinto-oikeus totesi, että A oli ollut luvatta ja tahallisesti poissa työvuorosta siinä kohteessa, jossa hänen olisi työnjohtomääräysten perusteella tullut olla. Laiminlyönnin moitittavuutta oli lisännyt se, että kysymyksessä olevan yksikön oppilaisiin liittyvää vastuuta ei ollut siirretty kenellekään. Näillä perusteilla työnantaja oli voinut antaa A:lle varoituksen. Työnantajan 26.10.2015 antaman varoituksen mukaan A oli viikonloppuna 9. – 11.10.2015 kirjoittanut omille Facebook –sivuilleen työantajaan ja työyhteisöön liittyviä kirjoituksia. Kirjoituksissa oli käytetty sopimatonta kieltä, esitetty vääriä tietoja ja pyritty antamaan viranomaisesta tai sen toiminnasta huono ja harhaanjohtava kuva. Hallinto-oikeus totesi, että kirjoituksista oli ollut henkilöitävissä koulukodin johtaja. A:n oli täytynyt kirjoituksen julkaistessaan ymmärtää sen tulevan myös entisten ja nykyisten saman työnantajan työntekijöiden tietoon, joiden on ollut mahdollista ymmärtää kirjoituksen koskevan työnantajaa ja sen johtajaa. Kirjoitus oli ollut jaettavissa eteenpäin. A:n oli täytynyt ymmärtää, että kirjoituksen mahdollinen edelleen välittäminen saattaisi johtaa kirjoituksen kohteen paljastumiseen myös laajemmin kuin hänen Facebook –kavereilleen. Kirjoituksen kohde oli myös tosiasiassa tullut kaikkien sivuston käyttäjien tietoon. Hallinto-oikeus arvioi, että valittajan kirjoitus oli merkinnyt niin moitittavaa virkamiehen käyttäytymis- ja lojaliteettivelvollisuuden ja siten virkavelvollisuuksien vastaista menettelyä, että A:lle oli voitu sen perusteella antaa varoitus. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslak_24_§ Hallintolaki_6_§
Päätös I-SHaO 17/0149/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HäHaO 18/0368/3 Kirjallinen varoitus 1528664400000
Kirjallinen varoitus Hämeenlinnan hallinto-oikeus Kuulemisvirhe Sopimattomuus 18/0368/3 A: 11.6.2018 Poliisilaitos oli antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen, koska hän oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan käyttäytymällä asiattomasti laivaseminaarissa, johon hän oli osallistunut poliisilaitoksen komentamana. Päätöksen mukaan A oli seminaarin virallisen ohjelman päätyttyä esiintynyt yöllä laivan ravintolassa päihtyneenä, ja esittänyt ruotsin kielellä kysymyksen, joka oli tulkittu halventavaksi ruotsalaista seminaarissa luennoitsijana toiminutta naishenkilöä kohtaan. Kun A ei ruotsin kieltä käyttäen tullut ymmärretyksi, hän esitti saman kysymyksen englanniksi. A vaati poliisilaitoksen päätöksen kumoamista sillä perusteella, ettei hän muistanut toimineensa edellä kuvatulla tavalla. Kuulemistilaisuudessa A vetosi puutteellisen kielitaitonsa aiheuttamaan väärinkäsitykseen. Lisäksi A väitti, että hänelle 21.2.2017 tiedoksi annettu kutsu 27.2.2017 järjestettyyn kuulemistilaisuuteen oli puutteellinen. Hallinto-oikeuden mukaan kuulemistilaisuuden kutsussa oli esitetyn selvityksen perusteella yksilöity riittävän tarkasti se tapahtuma, josta A:ta on ollut tarkoitus kuulla. A:lle ei ole voinut jäädä kutsun perusteella epäselväksi, mihin tilanteeseen kutsussa viitataan ja hänellä on ollut kutsun tiedoksiannon jälkeen asian laatuun nähden riittävästi aikaa valmistautua kuulemistilaisuuteen. Asian käsittelyssä ei siten ole tapahtunut kuulemisvirhettä. Hallinto-oikeus totesi, että A:n hallinto-oikeudelle esittämä selitys epäasialliseksi tulkitun kysymyksen tarkoituksesta on ristiriidassa sen kanssa, mitä hän oli kuulemistilaisuudessa kertonut. Kuulemistilaisuudessa A oli kertonut tarkoittaneensa kysymyksen kaksimieliseksi vitsiksi. Vasta valituksessaan hallinto-oikeudelle A oli selittänyt kyseessä olleen väärinkäsitys. Hallinto-oikeus totesi, että kaiken asiassa esille tulleen perusteella ei ollut uskottavaa, että kysymys olisi ollut A:n kuvaamasta väärinkäsityksestä. A:n on tullut ymmärtää kysymyksensä olevan ilmeisen sopimaton ja loukkaava. Hallinto-oikeus kiinnitti huomiota siihen, että poliisin tehtävien asianmukainen hoitaminen edellyttää, että ihmiset kokevat poliisin luottamusta herättävänä, puolueettomana ja ihmisiä tasapuolisesti kohtelevana organisaationa. Edellä kuvattu A:n käytös oli ollut omiaan heikentämään luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon, eikä se ollut vastannut hänen asemansa ja tehtävien mukaisia vaatimuksia. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Hallintolaki _ 33 _ § Hallintolaki _ 36 _ § Valtion _ virkamieslaki _ 24 _ § Valtion _ virkamieslaki _ 4 _ § _ 2 _ momentti Poliisin _ hallinnosta _ annettu _ laki _ 15 _ f _ §
Päätös HäHaO 18/0368/3 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 18/0152/2 Kirjallinen varoitus 1519855200000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Kohtuullinen aika Virkavelvollisuuden rikkominen 18/0152/2 Poliisi Rikostuomio A: 1.3.2018 Poliisilaitos oli antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. Päätös perustui hovioikeuden 21.10.2016 antamaan tuomioon, jossa A tuomittiin sakkorangaistukseen 21.1.2011 – 20.10.2011 tehdystä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tätä ennen asia oli käsitelty käräjäoikeudessa, joka vapautti A:n rangaistusvaatimuksesta 19.2.2016 antamallaan tuomiolla. Hovioikeuden tuomion mukaan A oli käyttötarkoitussidonnaisuussäännösten vastaisesti hakenut poliisin käytössä olevista tietojärjestelmistä erään yhtiön palveluksessa olevien viiden henkilön tietoja käyttäjätunnuksillaan, vaikka tietojen hakeminen ei tuolloin liittynyt A:n virkatehtäviin. Lisäksi A oli hakenut ja pyytänyt tietoja erästä edellä mainittua henkilöä uhanneesta kuudennesta henkilöstä poliisin järjestelmistä käyttötarkoitussidonnaisuussäännösten vastaisesti. Hallinto-oikeus totesi lähtökohtana olevan, että kirjallinen varoitus annetaan asian laatu ja olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa siitä, kun virkamiehen virkavelvollisuuksien vastainen moitittava menettely on tullut työnantajan tietoon. Tapauksessa työnantaja oli vasta hovioikeuden 21.10.2016 antaman tuomion jälkeen ryhtynyt valmisteleviin toimiin varoituksen antamiseksi. Hallinto-oikeus katsoi, että työnantaja olisi voinut harkita kirjallisen varoituksen antamista valittajalle käräjäoikeuden annettua tuomionsa 19.2.2016, sillä jo käräjäoikeudessa A oli myöntänyt hakeneensa tietoja henkilöistä edellä käsitellyin tavoin. Kirjallista varoitusta ei siten ollut annettu kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Poliisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§
Päätös HeHaO 18/0152/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös VHaO 18/0046/1 Kirjallinen varoitus 1517522400000
Kirjallinen varoitus Vaasan hallinto-oikeus Virkavelvollisuuksien laiminlyönti Virkatehtävien laiminlyönti 18/0046/1 A: 2.2.2018 Aluehallintovirasto oli antanut tarkastaja A:lle varoituksen virkatehtävien laiminlyönnin takia. Varoituksen perustelujen mukaan A oli laiminlyönyt toimittaa hallinnon toimitusaikavelvoitteiden mukaisesti ajallaan 29.5.2015 palaverissa yksilöidyt tapaturmatutkimusten ja työpaikkatarkastusten tarkastuskertomukset sekä tarvittavat muut asiakirjat. Aluehallintovirasto oli todennut A:lla olleen vaikeuksia toimittaa tarkastuskertomukset määräaikojen puitteissa vuosien 2012-2015 aikana. A:n työtehtävien suorittamiseen oli puututtu 7.4.2015 pidetyssä työnjohdollisessa keskustelussa. Tapaamisessa A oli ilmoittanut, ettei hän tarvitse tukitoimia rästissä olevien asiakirjojen laatimiseen. Tapaamisen jälkeen A oli laatinut työsuunnitelman, jonka mukaan hän laatisi puuttuvat asiakirjat viimeistään vapuksi. Työsuunnitelman seurantapalaverissa 29.5.215 todettiin, että työsuunnitelmassa todetuista keskeneräisistä tarkastuksista vain yhdestä oli laadittu tarvittavat asiakirjat. A:lle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi varoituksen perusteista. A oli esittänyt, että hänellä oli ollut aikajaksolla 7.4.2015-29.5.2015 odotettua enemmän henkilöstön edustamiseen liittyviä tehtäviä. Aluehallintovirasto oli kuitenkin todennut, että se oli määritellyt A:n työajan jakautumisen virka- ja luottamustehtävien kesken siten, että A:n virkatehtävien hoitaminen oli virkatehtäville varatun ajan puitteissa mahdollista. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli laiminlyödessään työtapaturmatutkintaan ja työpaikkatarkastuksiin liittyvien tarkastuskertomusten toimittamisen sovitussa määräajassa laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Kun lisäksi otettiin huomioon se, että kirjallisen varoituksen tarkoituksena on kohdistaa virkamiehen huomio moitittavaan käyttäytymiseen vastaisuuden varalle, A:lle annettua kirjallista varoitusta ei voitu asiaa kokonaisuutena tarkastellen pitää kohtuuttomana seuraamuksena. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion _ virkamieslaki _ 66 _ § _ 2 _ momentti Valtion _ virkamieslaki _ 14 _ § _ 1 _ momentti Valtion _ virkamieslaki _ 24 _ § Hallintolaki _ 34 _ § _ 1 _ momentti Hallintolaki _ 36 _ § Hallintolaki _ 33 _ § _ 1 _ momentti
Päätös VHaO 18/0046/1 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös VHaO 18/0043/1 Kirjallinen varoitus 1517522400000
Kirjallinen varoitus Vaasan hallinto-oikeus Poliisi Virkavelvollisuuden laiminlyönti 18/0043/1 A: 2.2.2018 Poliisilaitos oli antanut kirjallisen varoituksen rikostutkija A:lle. Päätöksen mukaan laillisuustarkastuksissa oli tullut ilmi, että kolme A:n tutkinnassa ollutta rikosasiaa oli vanhentunut tutkinnan aikana. Tutkinnanjohtaja oli noin kaksi kuukautta ennen vanhentumista sähköpostilla kehottanut A:ta huolehtimaan, etteivät mainitut epäillyt rikokset pääsisi vanhentumaan. A oli valituksessaan tuonut esille tavanomaista suuremman työmääränsä, joka oli lopulta johtanut varoituksessa mainittujen rikosasioiden vanhentumiseen. Poliisilaitos ei ollut kiistänyt A:n esittämää selvitystä virkatehtäviensä laaja-alaisuudesta ja käytettävissä olevien resurssien vähäisyydestä. Koska A:n tutkinnassa olevia rikosasioita oli kuitenkin päässyt vanhentumaan, ja tämä oli tapahtunut tutkinnanjohtajan muistutuksesta huolimatta, hallinto-oikeus katsoi A:n laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan. Kun otettiin lisäksi huomioon se, että kirjallisen varoituksen tarkoituksena on kohdistaa virkamiehen huomio moitittavaan käyttäytymiseen vastaisuuden varalle, ei A:lle annettua kirjallista varoitusta voitu pitää asiaa kokonaisuutena tarkastellen kohtuuttomana seurauksena virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion _ virkamieslaki _ 14 _ § _ 1 _ momentti Valtion _ virkamieslaki _ 24 _ §
Päätös VHaO 18/0043/1 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös I-SHaO 18/0166/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1529528400000
Irtisanominen yksilöperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Rikostuomio 18/0166/4 Rikosepäily Käyttäytymisvelvollisuus Oikeudeton tietojen käsittely Ampuma-aserikkomus A: 21.6.2018 Esimies Työnjohtomääräys Luottamuspula Yleinen luottamus viranomaiseen Kirjallinen varoitus Kirjallinen huomautus Rajavartiosto oli irtisanonut rajavartiomestari A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Rajavartiosto oli lisäksi pidättänyt A:n virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksen mukaan A oli toiminut rajavartioasemalla huollosta vastaavana vartioupseerina. A:n tehtäviin oli kuulunut vastata huollosta ja materiaalihankinnoista sekä erilaisista tarkastuksista materiaalialaan liittyen. Lisäksi A oli toiminut tehtävässään muun muassa aseman turvallisuusupseerina sekä osallistunut rajavalvonnan johtamiseen ja päivittäiseen rajavalvontaan. Päätöksen perustelujen mukaan käräjäoikeuden sakkotuomio, kolme komentajan antamaa varoitusta, lähiesimiehen antama kirjallinen huomautus, poliisin kirjaama rikosilmoitus epäillystä laittomasta uhkauksesta ja siihen liittyvät tapahtumat sekä poliisin suorittama siviiliaseiden haltuunotto olivat kokonaisuudessaan osoittaneet, että A ei ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla ja että A oli vaarantanut luottamusta rajavartiolaitokselle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen. Irtisanomispäätöksessä oli irtisanomisen perusteiksi esitetty seuraavat tapahtumat. Kaakkois-Suomen rajavartioston komentaja oli 9.9.2014 tekemällään päätöksellä määrännyt A:lle kurinpitorangaistuksena varoituksen palvelusrikoksesta. Päätöksen mukaan A oli tahallisesti rikkonut palvelukseensa kuuluvan velvollisuuden kohdella kaikkia rajanylittäjiä tasapuolisesti ja tehdä kaikille rajanylittäjille Schengenin rajasäännöstön mukainen rajatarkastus. Käräjäoikeuden 26.8.2016 antaman tuomion mukaan A oli tuomittu henkilörekisteririkoksesta ja palvelusrikoksesta 20 päiväsakon yhteiseen sakkorangaistukseen. A oli viitenä eri päivänä tahallaan käsitellyt ajoneuvoliikennerekisteriin rekisteröidyn henkilön henkilötietoja ilman virkatehtäviin liittyvää perustetta. Osa tiedoista oli ollut arkaluonteisia. Käräjäoikeus oli katsonut, että A:n menettely oli johtunut asianosaisten välisestä urakkatarjouskilpailusta, jonka asianomistaja oli voittanut. Rajavartioaseman päällikkö oli antanut A:lle 9.9.2016 kirjallisen huomautuksen virkatoimia haittaavasta sivutoimeen liittyvien asioiden hoitamisesta. Päätöksen mukaan A oli useasti vuoden 2016 aikana hoitanut työajalla puhelimitse sivutoimeensa liittyviä asioita sekä poistunut työpaikaltaan hoitamaan yrityksensä asioita. Rajavartioston komentaja oli 25.11.2016 tekemällään päätöksellä määrännyt A:lle varoituksen palvelusrikoksesta. A oli muun muassa ajanut virka-autolla ilman, että ajot olisivat kuuluneet hänen virkatehtäviinsä. Poliisilaitoksen 14.3.2017 päivätyn tutkintailmoituksen mukaan A oli uhannut vahingoittaa rajavartiolaitoksen palveluksessa olevaa henkilöstöä. Syyskuussa 2016 työterveyslääkärin vastaanotolla A:lle oli ehdotettu kolmikantaneuvottelua työnantajan ja työterveyden edustajien kanssa. A oli kieltäytynyt neuvottelusta ja lausunut ”siitä palaverista ei tulisi terveenä kaikki pois”. Työterveyslääkäri ei ollut kokenut lausahdusta uhkana, mutta oli nähnyt tarpeelliseksi ilmoittaa siitä eteenpäin. Poliisille rikosilmoituksen asiasta tehnyt rajavartioaseman varapäällikkö oli ilmoituksensa perusteella pelännyt turvallisuutensa puolesta. Tapahtumien johdosta Kaakkois-Suomen rajavartioston komentaja oli 18.10.2016 tekemällään päätöksellä peruuttanut A:n rajavartiomieheksi määräämisen. Päätöksen mukaan poliisilaitos oli 6.10.2016 tekemällään väliaikaisella päätöksellä ottanut A:n omistamat aseet poliisin haltuun. Hallinto-oikeus totesi, että vaikka A:lle tuomittu 20 päiväsakon sakkorangaistus oli rikosoikeudellisena seuraamuksena lievä, olivat rangaistukseen johtaneet teot hyvin moitittavia rajavartiomiehen virkavelvollisuuksien ja käyttäytymisvelvollisuuden kannalta. Tämä moitittavuus oli ratkaisevaa irtisanomisperusteen kannalta. Hallinto-oikeus totesi, että A:lle annettujen varoitusten perusteena olevat teot osoittivat kokonaisuutena piittaamattomuutta työnjohtomääräyksistä. Irtisanomisen hetkellä työterveyslääkärin vastaanoton tapahtumista oli käynnistetty rikostutkinta, jonka lopputulemasta ei vielä ollut tietoa. Hallinto-oikeus kuitenkin totesi, että teon rikosoikeudellisesta moitittavuudesta huolimatta A:n menettely oli käyttäytynyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. A:n lausuma oli osoittanut huonoa harkintakykyä ja oli ollut omiaan lisäämään epäluottamusta työnantajan ja A:n välillä. Vartioupseerin tehtävät edellyttivät erityistä luottamusta työnantajan ja virkamiehen välillä. Hallinto-oikeus otti huomioon, että poliisin ampuma-aseiden hallussapitoon sopimattomaksi toteaman henkilön jatkaminen rajavartiomiehen tehtävässä olisi ollut omiaan heikentämään luottamusta Rajavartiolaitokselle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen. Hallinto-oikeus otti huomioon myös sen, että A:lla oli takanaan pitkä virkaura. A:n oli tullut ymmärtää vähemmän kokenutta virkamiestä paremmin virkatehtäviensä ja asemansa edellyttämä käyttäytymisvelvoite, virkatehtävien asianmukaisen hoitamisen tärkeys ja työnjohtomääräysten noudattamisen merkitys. Kun otettiin huomioon, että A oli tuomittu rikosoikeudelliseen rangaistukseen virkatehtäviin ja niihin liittyviin valtuuksiin liittyvistä teoista ja lisäksi erilaisten moitittavien tekojen lukumäärä ja toistuvuus, oli A:n irtisanomiselle ollut erityisen painava syy. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Rajavartiolaitoksen_hallinnosta_annettu_laki_20_§_1_momentti Rajavartiolaitoksen_hallinnosta_annettu_laki_20_§_2_momentti
Päätös I-SHaO 18/0166/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös VHaO 17/0501/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1513202400000
Vaasan hallinto-oikeus 14.12.2017 17/0501/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella Tuotannolliset syyt Taloudelliset syyt Toiminnan uudelleenjärjestely Organisaatiouudistus Työn loppuminen Uudelleen sijoittaminen Oikeudenkäynnin viivästyminen Virasto oli irtisanonut johtajan sihteeri A:n virkasuhteen päättymään 30.11.2015 tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Päätöksen mukaan toimenpiteiden perusteina olivat toimintamenojen merkittävä väheneminen ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien merkittävä väheneminen sekä rahoituksen vähenemisestä johtuvat tehtävien uudelleenjärjestelyt. Asiakirjojen mukaan valtiontalouden säästötoimista johtuvasta ELY-keskusten toimintamenokehysten vähenemisestä arvioitiin aiheutuvan yli 700 henkilötyövuoden säästötarve vuosina 2015 – 2018. Viraston lausunnossa oli mainittu myös lisäleikkauksista. A oli vaatinut päätöksen kumoamista ja vaatinut korvausta oikeudenkäynnin viivästymisestä. Hallinto-oikeus katsoi, että määrärahojen merkittävän vähenemisen vuoksi työnantaja oli voinut organisoida tehtäviä uudelleen. Viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Asiassa oli siis ollut valtion virkamieslain mukainen irtisanomisperuste. Asiassa oli lisäksi arvioitava, väistyykö irtisanomisperuste sillä valtion virkamieslain mukaisella perusteella, että irtisanomisen syyksi ilmoitetut tehtävien uudelleenjärjestelyt eivät tosiasiallisesti olleet vähentäneet tarjolla olevia tehtäviä tai muuttaneet tehtävien laatua. A oli esittänyt, että organisaatiomuutoksessa perustettu assistentin virka oli vastannut A:n aiempaa virkaa siten, että hänet olisi tullut siirtää uuteen virkaan. Hallinto-oikeus totesi, että tietyiltä osin tehtävät vastasivat toisiaan, mutta niissä oli myös eroavaisuuksia. Hallinto-oikeus piti kuitenkin ratkaisevana sitä, että toteutetut muutokset olivat liittyneet viraston johdon esikunnan kokonaisvaltaiseen uudelleenorganisointiin. Hallinto-oikeus katsoi, että organisaatiomuutoksen yhteydessä käyttöön otettu assistentin tehtävä oli tosiasiallisesti muuttanut tehtävien laatua. A:n irtisanomiselle oli siis ollut valtion virkamieslain mukaiset syyt. A oli lisäksi vaatinut korvausta oikeudenkäynnin viivästymisestä. A:n mukaan käsittelyn pitkittyminen oli aiheuttanut A:lle ja hänen läheisilleen huolta ja epävarmuutta. Valituksenalainen päätös oli tehty 28.5.2015. A:n valitus oli tullut vireille hallinto-oikeudessa 23.12.2015. Asiassa oli saatu viraston lausunto 4.3.2016 ja A:n vastine 23.6.2016. Hallinto-oikeus katsoi, että tämä virkamiehen irtisanomista koskeva kiireellinen asia olisi tullut ratkaista vuoden sisällä vireille tulosta eli viimeistään joulukuussa 2016. Asian olennainen viivästyminen hallinto-oikeudessa oli johtunut pääasiassa hallinto-oikeuden työtilanteesta ja siitä, että A:n asia oli käsitelty samanaikaisesti muiden saman tyyppisten valitusten kanssa. Hyvityksen määrä on 1 500 euroa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on tuomioistuimen tai viranomaisen vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvityksen määrää voidaan korottaa, mikäli pääasia on erityisen merkittävä asianosaiselle. Irtisanomista koskeva asia koskee A:n toimeentuloa ja sitä voidaan pitää erityisen merkittävänä asianosaiselle. Toisaalta A oli nimitetty johdon assistentin tehtävään määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 12.10.2015-31.12.2017. A:n toimeentulo oli siten ollut turvattu irtisanomisesta huolimatta kyseisenä aikana, jota hyvitysvaatimus koski. Hallinto-oikeus katsoi, että korotukselle ei ollut perusteita. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Valtio velvoitettiin suorittamaan oikeudenkäynnin viivästymisestä 1 500 euroa. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 27 § 1 momentti 2 kohta Valtion virkamieslaki 27 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 27 § 4 momentti Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 3 § Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 4 § Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 6 § Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 9 § 2 momentti
Päätös VHaO 17/0501/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Vaasan hallinto-oikeus 14.12.2017 17/0501/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella Tuotannolliset syyt Taloudelliset syyt Toiminnan uudelleenjärjestely... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös VHaO 17/0498/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1513116000000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Vaasan hallinto-oikeus Taloudellinen peruste Tuotannollinen peruste 17/0498/1 Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen sijoittaminen A: 13.12.2017 Virasto oli irtisanonut laborantti A:n, koska A:n tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota A:lle työtehtäviä olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Viraston toimintamäärärahat eivät olleet riittäneet toiminnan ylläpitämiseen, vaan toiminnan menoja oli jouduttu kattamaan aikaisemmilta vuosilta siirtyneillä säästöillä. Toiminnan rahoittaminen säästöillä ei kuitenkaan ollut ollut pitkäaikainen ratkaisu, vaan viraston oli pystyttävä alentamaan toiminnan menoja. Koska viraston toiminnan oli sopeuduttava vastaamaan vuoden 2015 toimintamenomäärärahoja, viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä olivat vähentyneet. Viraston toimintaa oli tehostettu uudelleen järjestämällä ja vähentämällä viraston tehtäviä. Virasto oli arvioinut koko viraston ja kaikkien toimipaikkojen käytön ja toimintojen järjestämisen tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Virasto oli päättänyt vähentää Seinäjoen toimipaikan laboratoriotoimintaa, minkä seurauksena A:n tehtävät olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että virasto oli viraston taloudellisen tilanteen takia järjestellyt viraston tehtäviä uudelleen. Työnantajalla on oikeus päättää, millä tavoin se järjestelee toimintaansa ja tehtäviään. Virastolla oli ollut valtion virkamieslain mukainen syy irtisanoa A, sillä viraston mahdollisuudet tarjota hänelle tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Se seikka, että virasto oli irtisanomisaikana kyennyt peruuttamaan yhdeksän henkilön virkasuhteiden irtisanomiset, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Valituksenalaisen päätöksen mukaan virasto oli koko viraston tasolla selvittänyt mahdollisuudet sijoittaa A muualle virastoon tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Uutta työtä ei ollut voitu osoittaa. A oli päätöksen tekemisen jälkeen irtisanomisaikana nimitetty laborantin määräaikaiseen tehtävään viraston toiseen toimipaikkaan. Virasto oli 21.10.2015 allekirjoitetulla nimittämiskirjalla nimittänyt A:n laborantin virkaan tähän toimipaikkaan. Viraston ei ollut osoitettu laiminlyöneen sijoittamisvelvollisuuttaan. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös VHaO 17/0498/1 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 17/0515/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1511906400000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Toiminnan uudelleenjärjestely Organisaatiouudistus 17/0515/2 Taloudellinen syy Tuotannollinen syy 29.11.2017 Töiden loppuminen Uudelleen sijoittaminen Yhteistoimintaneuvottelut Virasto oli irtisanonut palvelupäällikkö A:n virkasuhteen toiminnan uudelleenjärjestelyjen ja tuotannollis-taloudellisten syiden vuoksi päättymään 31.5.2016. Päätöksen mukaan toiminnan tarkoituksenmukainen suuntaaminen ja määrärahojen samanaikainen niukentuminen olivat edellyttäneet toiminnan järjestämistä uudelleen siten, että laitoksen toiminta oli painottunut sen strategisten painopisteiden mukaisesti. Yhteistoimintaneuvottelujen perusteella toteutettavat irtisanomiset kohdistuivat henkilöihin, joiden työ oli vähentynyt suunniteltujen toiminnan muutosten ja organisaationuudistusten johdosta olennaisesti ja pysyvästi. Hallinto-oikeus totesi, että valtion talousarvioehdotuksessa virastolle myönnettävä toimintamenomääräraha oli laskenut merkittävästi. Kiinteiden kustannusten ja rahoituksen epätasapainon korjaamiseksi oli otettu käyttöön uusi strategia, jonka mukaisesti oli toteutettu suuria organisaatiomuutoksia. Syksyllä 2015 käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen perusteella virastosta oli irtisanottu 75 henkilöä. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että A:n suorittamat työtehtävät olivat organisaatiouudistuksen myötä vähentyneet siten, ettei niitä enää ollut ollut omana tehtäväkokonaisuutenaan. Jäljelle jääneet tehtävät oli järjestelty uudelleen antamalla ne virastoon jäävän henkilön hoidettavaksi siten, että ne keskitettiin valtakunnallisesti tietyille henkilöille. Edellä todettu huomioon ottaen mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Viraston lausunnosta ilmenee, että uudelleensijoittamismahdollisuuksia oli tarkasteltu erikseen jokaisen rekrytointitarpeen yhteydessä. A:n ammattitaitoa ja kykyä suoriutua muun muassa HRD-päällikön ja HR-suunnittelijan tehtävistä oli tarkasteltu, mutta häntä ei ollut katsottu voivan kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa tehtäviin. Asiassa ei ollut tullut ilmi sellaista selvitystä, jonka perusteella työnantajaviraston arviota A:n soveltuvuudesta olisi voitu pitää virheellisenä. Lisäksi hallinto-oikeus totesi, että HR-suunnittelijan tehtävä oli ollut määräaikainen, minkä vuoksi työantajalta ei ollut voitu kohtuudelle edellyttää A:n kouluttamista kyseiseen tehtävään. Virastolla oli ollut valtion virkamieslain mukainen peruste A:n irtisanomiselle. Virastossa ei myöskään ollut ollut avoimena sellaisia tehtäviä, joihin A olisi ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella voitu sijoittaa tai kouluttaa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 25.5.2018 T 2548: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen. Korkein hallinto-oikeus ei siis antanut ratkaisua valitukseen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös P-SHaO 17/0515/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen hallinto-oikeus... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös I-SHaO 17/0173/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1502917200000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus Töiden loppuminen Yhteistoimintamenettely 17/0173/4 Toiminnan uudelleenjärjestely Uudelleen sijoittaminen A: 17.8.2017 Tuotannollinen syy Taloudellinen syy Virasto oli päätöksellään 25.5.2015 irtisanonut koulutustarkastaja A:n virkasuhteen tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla niin, että virkasuhde oli päättynyt 30.11.2015. Hallinto-oikeus totesi, että virastoon oli kohdistunut vuosille 2016-2018 yhteensä 713 000 euron säästötavoite ministeriön kanssa käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen johdosta. Pääosa säästöistä oli toteutettu henkilömenoja vähentämällä. Säästöihin liittyneet toimet olivat olleet laajoja, ja niihin oli liittynyt toiminnan uudelleen organisointia niin, että aiemmat tehtävät oli tullut hoitaa pienemmällä henkilömäärällä. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehen irtisanominen ei edellytä, että virastolle kuuluvat tehtävät olisivat vähentyneet. Virkamiehen tehtävät voivat vähentyä myös siksi, että ne jaetaan tehtävien uudelleenjärjestelyjen vuoksi muun henkilöstön tai muun viraston hoidettavaksi. A:n irtisanomista ei ollut osoitettu edeltäneen tai seuranneen uuden henkilöstön palkkaaminen samankaltaisiin tehtäviin. A:n tehtävät olivat toiminnan uudelleenjärjestelyjen vuoksi siirtyneet osin toisen viraston ja osin viraston muun henkilöstön hoidettavaksi. Tehtävät tai viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettavaksi olivat siten olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. A oli vedonnut muun ohella irtisanomisesta mahdollisesti aiheutuvan kustannussäästön suuruuteen. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että koska A:n irtisanominen oli perustunut töiden loppumiseen eikä kustannussäästöihin, ei A:n näkemyksillä kustannussäästöjen suuruudesta ollut merkitystä asiassa. Virastoon oli esitetyn selvityksen mukaan palkattu uusia määräaikaisia projektityöntekijöitä vuonna 2015. A:n mukaan hänet olisi voitu kohtuudella sijoittaa joihinkin näistä tehtävistä. Kyse oli kuitenkin ollut asiantuntijatehtävistä, jotka edellyttivät soveltuvaa korkeakoulututkintoa. Hallinto-oikeus totesi, että esitetyn selvityksen perusteella projektitehtävät olivat poikenneet sisällöltään ja vaativuudeltaan siinä määrin A:n hoitamista tehtävistä, ettei A ollut ollut ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoitettavissa taikka projektin nopea suoritusaikataulu huomioon ottaen myöskään koulutettavissa mainittuihin tehtäviin. Asiassa ei ollut tullut ilmi muitakaan sellaisia virastossa avoinna olleita tehtäviä, joihin A olisi voitu irtisanomisen välttämiseksi kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa. Virastolla on ollut valtion virkamieslaissa tarkoitetut perusteet A:n irtisanomiselle. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös I-SHaO 17/0173/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 17/0872/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1510005600000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Yhteistoimintamenettely Toiminnan uudelleenjärjestely 17/0872/2 Työn olennainen väheneminen Tuotannollinen syy A: 7.11.2017 Uudelleensijoittaminen Yhdenvertainen kohtelu Syrjintä iän perusteella Virasto oli päättänyt irtisanoa tietopalvelupäällikkö A:n virkasuhteen tuotannollisilla perusteilla päättymään 31.3.2016. Virastossa oli käyty koko henkilöstöä koskevat yhteistoimintaneuvottelut 21.10.2014 – 13.2.2015. Viraston oli sopeutettava toimintaansa vastaamaan käytettävissä olevaa valtion budjettirahoitusta. Taloudellisten perusteiden lisäksi toimenpiteiden perusteena olivat tuotannolliset syyt tuottavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi. Tässä tilanteessa viraston toimintaa oli tehostettu ja viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä olivat vähentyneet. Virasto oli päättänyt lopettaa nykymuotoisen kirjastotoiminnan. Tämän seurauksena A:n tehtävät olivat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi. A vetosi muun ohella siihen, että hänet oli valikoitu irtisanottavaksi lähestyvän eläkeikänsä ja osa-aikaeläkejärjestelyjen vuoksi. Hallinto-oikeus totesi, että työnantajalla on oikeus päättää, millä tavoin se järjestää toimintansa ja tehtävänsä. Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu sen arvioiminen, ovatko työnantajan päättämät tehtävien uudelleenjärjestelyt olleet viraston toiminnan kannalta välttämättömiä ja tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä. Valtion virkamieslain mukainen irtisanomisperuste täyttyy, mikäli työnantajan päättämät toiminnan uudelleenjärjestelyt vähentävät olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti virkamiehen tehtäviä tai viraston mahdollisuuksia tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettavaksi. Tehtävät voivat vähentyä muun muassa siitä syystä, että ne jaetaan tehtävien uudelleen järjestelyjen vuoksi viraston palvelukseen jäävän muun henkilöstön hoidettavaksi. Hallinto-oikeus totesi, että työnantaja oli voinut jakaa A:n hoitamat tehtävät viraston palvelukseen jääneen muun henkilöstön hoidettavaksi. Näin ollen A:n tehtävät ja viraston mahdollisuudet tarjota hänelle työtä olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Se, että virastoon oli palkattu 1.8.2016 uusi kirjaaja, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin, sillä kirjaajaa ei ollut otettu samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita A oli hoitanut. Irtisanomisuhan alle joutuneet henkilöt olivat olleet iältään 45 – 64 vuotta ja heistä osa-aikaisia oli ollut neljä henkilöä. Irtisanotut olivat olleet iältään 45 – 63 vuotta ja heistä kolme oli osa-aikaisia. Kirjastossa oli A:n ohella työskennellyt kaksi muuta henkilöä. Toinen henkilöistä oli irtisanoutunut itse eläkkeelle jäämisen vuoksi. Kolmas kirjastossa työskentelevä henkilö oli työskennellyt pääosan työajastaan kirjaamossa. Asiassa ei ollut ilmennyt, että kirjaamon tehtävät olisivat vähentyneet. Kun otettiin huomioon viraston esittämä selvitys vanhamuotoisen kirjastotoiminnan lopettamisesta, toiminnan uudelleenjärjestelyt ja A:lle tietopäällikkönä kuuluneet tehtävät, A:ta ei voida katsoa irtisanotun ikänsä tai osa-aikaisuutensa perusteella. Virastolla oli ollut valtion virkamieslain mukainen peruste A:n irtisanomiseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Yhdenvertaisuuslaki_8_§_1_momentti
Päätös HeHaO 17/0872/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 17/0075/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1485986400000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Yhteistoimintaneuvottelut Tuotannolliset syyt 17/0075/2 Taloudelliset syyt Toiminnan uudelleenjärjestely A: 2.2.2017 Oikeudenkäynnin viivästyminen Hyvitysvaatimus Virasto oli irtisanonut osastosihteeri A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen, koska viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Virastolla ei ollut ollut muita tehtäviä, joihin A olisi voitu kohtuudelle uudelleen sijoittaa tai kouluttaa hänen ammattitaitonsa ja kykynsä huomioon ottaen. A oli vaatinut päätöksen kumoamista ja lisäksi vaatinut korvausta oikeudenkäynnin viivästymisestä. Virasto oli lausunnossaan todennut, että työn olennainen ja pysyvä väheneminen oli johtunut yritys- ja yhteisölinjan ja yhdistys- ja säätiöasioiden tulosalueiden taloudellisesta tilanteesta sekä niiden toiminnan organisoimisesta ja työskentelytapojen sähköistämisestä johtuvista toimintojen uudelleenjärjestämisestä. Viraston taloudellisesta tilanteesta saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoi, että yhdistys- ja säätiörekistereiden sekä yritys- ja yhteisölinjan toimintamäärärahoihin oli voitu arvioida muodostuvan vaje, jonka kattamiseksi oli ollut tarpeen supistaa henkilöstömenoja. Hallinto-oikeus arvioi, että viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettavaksi olivat näin olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Se, että henkilöstölle oli maksettu ylityökorvauksista tulospalkkioita ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. A oli työskennellyt yhdistys- ja säätiöasioiden asiakirjaosastolla osastosihteerinä. Viraston selvityksen mukaan yhdistys- ja säätiöasioiden tulosalue oli lakkautettu ja sen tehtävät sijoitettu uuteen organisaatioon. Tuloalueiden yhdistäminen ja työn uudelleen organisoiminen oli johtanut tehtävien vähentymiseen. Hallinto-oikeus katsoi, että saadun selvityksen perusteella viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. A:n mukaan virasto oli laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvollisuutensa. Saadun selvityksen perusteella kaikki uuden organisaation mukaiset tehtävät olivat olleet sisäisessä haussa muutoksen kohteena oleville ja A oli ilmoittautunut kolmeen avoimena olleeseen tehtävään, mutta ei ollut tullut valituksi. Työnantaja oli viraston tasolla selvittänyt mahdollisuudet sijoittaa A uudelleen virastossa tai kouluttaa hänet uusiin tehtäviin. Virasto oli kahteen otteeseen pyytänyt tulosalueita käymään läpi tehtäviä tai suunnitteilla olevia rekrytointeja, joihin voitaisiin sijoittaa ilman tehtävää sisäisessä haussa jääneet henkilöt. Viraston ylijohtaja oli tämän lisäksi keskustellut asiasta erikseen tuloalueiden johtajien kanssa. Virastolla ei ollut ollut osoittaa A:lle tehtävää, johon tämä olisi voitu kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Asiassa ei ollut ilmennyt, että virasto olisi laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvoitteensa. Asiassa ei ollut myöskään ilmennyt, että A:ta olisi sisäisessä haussa kohdeltu syrjivästi tai epätasa-arvoisesti. Kaikki uuteen organisaatioon vahvistetut työpaikat olivat olleet virastossa sisäisessä haussa ja tehtäviin oli määrätty haastattelujen jälkeen kokonaisarvion perusteella soveltuvimmat henkilöt. A oli ilmoittanut halukkuutensa kolmeen tehtävään, joista jokaiseen oli ollut enemmän kuin yksi hakija. A ei ollut sijoittunut yhteenkään tehtävistä. Kun tehtäviin oli ollut useampia hakijoita, oli työnantajalla ollut harkintavaltansa nojalla oikeus päättää siitä, kenet hakijoista oli valittu tehtäviin. A oli lisäksi vaatinut hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä. Virasto oli päätöksellään 10.12.2014 irtisanonut A:n virkasuhteen. A:n päätöksestä tekemä valitus oli saapunut hallinto-oikeuteen 9.1.2015, jolloin oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain mukainen oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika oli alkanut. Tällä päätöksellä ratkaistun valitusasian käsittelyyn oli siten kulunut hallinto-oikeudessa yli kaksi vuotta. Kun otettiin huomioon asian laatu ja merkitys A:lle sekä oikeudenkäynnin viivästymisestä A:lle aiheutunut haitta, oli käsittelyaikaa pidettävä kohtuuttoman pitkänä. Hallinto-oikeudessa asian selvittämiseksi suoritettuihin välitoimiin nähden A:lla oli katsottava olleen oleva oikeus 1 500 euron hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymiseen yhden vuoden osalta. Valittajan taloudellisella asemalla ei sellaisenaan ollut hyvityksen määrää korottavaa vaikutusta. A ei ollut muutenkaan esittänyt sellaisia perusteluja, joiden johdosta hyvityksen määrää olisi korotettava. Ottaen huomioon myös nyt maksettava ja hyvitys ja se, ettei valituksen vireilläolo välittömästi vaikuttanut A:n toimeentuloon, ei A:lla ollut oikeutta vaatimaansa hyvityksen korotukseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus määräsi, että A:lle maksetaan valtion varoista hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä hallinto-oikeudessa 1 500 euroa. KHO 27.6.2017 T 3059: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen, ja ei siten antanut ratkaisua valitukseen. Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Oikeudenkäynnin_viivästymisen_hyvittämisestä_annettu_laki_3_§_1_momentti Oikeudenkäynnin_viivästymisen_hyvittämisestä_annettu_laki_4_§_1_momentti Oikeudenkäynnin_viivästymisen_hyvittämisestä_annettu_laki_6_§_1_momentti Oikeudenkäynnin_viivästymisen_hyvittämisestä_annettu_laki_6_§_2_momentti
Päätös HeHaO 17/0075/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella , Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 17/0269/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1513548000000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Tuotannollinen peruste 17/0269/4 Taloudellinen peruste Toiminnan uudelleenjärjestely A: 18.12.2017 Töiden loppuminen Ikäsyrjintä Korvausvaatimus Hallinto-oikeuden toimivalta Työtuomioistuin Uudelleen sijoittaminen Virasto oli päätöksellään 28.11.2015 irtisanonut suunnittelija A:n virkasuhteen päättymään tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Lisäksi virasto oli päätöksellään 20.5.2016 pidättänyt A:n virantoimituksesta siihen saakka, kunnes irtisanomispäätös saisi lainvoiman. A vaati päätösten kumoamista sekä A:lle irtisanomisesta johtuvan ansionmenetyksen korvausta. A vetosi muun ohella siihen, että häntä oli syrjitty asiassa hänen ikänsä perusteella. A oli vaatinut hänelle irtisanomisen vuoksi saamatta jääneen palkan korvausta. Hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeus voi tutkia tällaisen vaatimuksen vain oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä tehdystä valituksesta edellyttäen, että asia ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan. Hallinto-oikeus ei siten voinut tämän asian käsittelyn yhteydessä tutkia ensi asteena A:n vaatimusta saamatta jääneen palkan maksamisesta. Valtion virkamieslain mukaisen irtisanomisperusteen täyttymiseksi riittää, että työantajan harkintavaltansa rajoissa päättämät tehtävien uudelleen järjestelyt tosiasiassa vähentävät olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti virkamiehen tehtäviä tai viraston mahdollisuuksia tarjota tälle tehtäviä suoritettaviksi. Irtisanominen ei siten edellytä, että viranomaiselle kuuluvat tehtävät olisivat vähentyneet. Viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehelle tehtäviä suoritettaviksi voivat vähentyä myös siitä syystä, että virkamiehen hoitamat tehtävät jaetaan osana tehtävien uudelleen järjestelyä viraston muun henkilöstön hoidettaviksi. A:n suunnittelijan virkasuhteeseen kuuluneet pääasialliset tehtävät oli siirretty viraston toisen työntekijän B:n hoidettaviksi. B oli ollut viraston palveluksessa ennen yhteistoimintamenettelyitä, eikä tehtävien siirtämisestä ollut siten aiheutunut lisää henkilöstömenoja. Viraston virkamiehiin sovellettavissa virkaehtosopimuksissa ei ollut määräyksiä irtisanomisjärjestyksestä, eikä irtisanottavien henkilöiden valinnan perusteista ollut myöskään säädetty laissa. Irtisanottavien henkilöiden valinta oli siten kuulunut työnantajalle. Tehtävien siirtämistä B:lle osana hänen uutta toimenkuvaansa oli perusteltu tehtävien menestyksellisen hoitamisen kannalta soveltuvalla koulutuksella ja kokemuksella. Tämän vuoksi asiassa ei ollut aihetta olettaa, että irtisanottavien henkilöiden valinta olisi tehty syrjivillä perusteilla kuten A:n iän perusteella. A:n tehtävät olivat myös tosiasiallisesti vähentyneet muun muassa tehtävien karsimisen myötä. Osittain A:n tehtäviä oli siirretty substanssi- ja projektityötä tekeville henkilöille. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että viraston päättämät tehtävien uudelleenjärjestelyt olivat vähentäneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti A:n tehtäviä ja viraston mahdollisuuksia tarjota hänelle töitä suoritettaviksi. Valittaja oli katsonut, että virasto oli laiminlyönyt velvollisuutensa uudelleen sijoittaa tai kouluttaa hänet uusiin tehtäviin. Hallinto-oikeus totesi, että arvioitaessa työantajan mahdollisuuksia uudelleen sijoittaa tai kouluttaa A uusiin tehtäviin, oli otettava huomioon se, että virastossa oli yhteistoimintamenettelyiden johdosta päädytty 75 henkilön irtisanomiseen. Valittaja ei myöskään ollut yksilöinyt yhtään sellaista nimenomaista uuden organisaation mukaista tehtävää, johon hänet olisi voitu uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Se seikka, että muita viraston palveluksessa olevia henkilöitä oli kyetty ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden uudelleen sijoittamaan uusiin tehtäviin, ei sellaisenaan osoittanut, että valittajan kohdalla velvoite olisi lainvastaisesti laiminlyöty. Viraston ei ollut osoitettu laiminlyöneen uudelleensijoittamisvelvoitettaan. A oli vedonnut myös siihen, että virantoimituksesta pidättämistä koskeva kuulemiskirje oli saapunut A:lle tämän ollessa yli kuukauden pituisella lomamatkalla, vaikka valittajan esimies oli ollut tietoinen A:n lomamatkasta. Hallinto-oikeus totesi, että mainittu seikka ei kuitenkaan merkinnyt, että työnantaja olisi voinut lykätä valtion virkamieslain mukaista päätöksentekoa virantoimituksesta pidättämisestä. A:lla oli itsellään ollut velvollisuus huolehtia postistaan lomamatkansa aikana, eikä työnantajalla ollut ollut myöskään velvollisuutta antaa kuulemiskirje A:lle tiedoksi jollain muulla tavalla kuten sähköpostilla. Virasto ei ollut menetellyt päätöstä edeltäneessä kuulemisessa lainvastaisesti. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Valtion_virkamieslaki_52_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_58_§ Suomen_perustuslaki_6_§_1_momentti Yhdenvertaisuuslaki_8_§_1_momentti Yhdenvertaisuuslaki_28_§ Tuomioistuinlaki_4_luku_1_§ Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti
Päätös I-SHaO 17/0269/4 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 18/0080/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1519596000000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Luvaton poissaolo Uudelleen sijoittaminen 18/0080/2 Yhdenvertainen kohtelu 26.2.2018 Syyttäjänvirasto oli irtisanonut syyttäjänsihteeri A:n virkasuhteen päättymään kahden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. A:lla oli irtisanomisaikana ollut työvelvoite. Päätöksen mukaan virasto oli 21.9.2016 tekemällään päätöksellä sijoittanut A:n hoitaman syyttäjänsihteerin viran Sodankylän palvelutoimistosta Rovaniemen päätoimipaikkaan 1.1.2017 alkaen. A ei ollut virkavapaansa päätyttyä 18.4.2017 siirtynyt työskentelemään Rovaniemelle, minkä vuoksi hänet oli irtisanottu. A oli vedonnut muun ohella siihen, että kihlakunnansyyttäjä B oli saanut jatkaa työskentelyä Sodankylän palvelutoimiston tiloissa vielä 11.1.2017 jälkeen. Hallinto-oikeus oli 26.2.2018 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n syyttäjänsihteerin viran siirtämispäätöksestä tekemän valituksen. Hallinto-oikeuden perustelujen mukaan A:n hoitama syyttäjänsihteerin virka oli viraston yhteinen ja päätös, jolla mainittu virka oli sijoitettu toiseen toimipisteeseen, oli luonteeltaan hallinnon sisäinen määräys, joka oli liittynyt viraston yleiseen organisointiin ja töiden tarkoituksenmukaiseen järjestelyyn. Maanantaina 9.1.2017 A ei ollut noudattanut edellä mainittua päätöstä eikä johtavan kihlakunnansyyttäjän kehotuksia saapua töihin Rovaniemelle, vaan hän oli mennyt töihin Sodankylään. Hän oli menetellyt samoin tiistaina ja keskiviikkona. Torstaina 12.1. A oli ollut poissa työpaikaltaan ilmoittamatta syytä poissaololleen ja perjantaina 13.1. virkavapaalla terveydenhoitajan todistuksen perusteella. Seuraavalla viikolla A oli esittänyt osin takautuvan ja uuteen syyhyn perustuvan terveydenhoitajan todistuksen alkuviikon poissaolojen taustaksi. Tämän jälkeen A oli ollut virkavapaalla lääkärinlausuntojen perusteella torstaihin 13.4.2017 saakka. A ei ollut saapunut työpaikalleen virkavapaansa päätyttyä tiistaina 18.4.2017 eikä tämän jälkeen, ja hän oli toistuvasti ilmoittanut, ettei aio siirtyä työskentelemään Rovaniemelle. Edellä todettu huomioon ottaen hallinto-oikeus totesi, että syyttäjänvirastolla oli ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettu peruste A:n irtisanomiseen. Se, että B, toisin kuin A, oli saanut jatkaa työskentelyä Sodankylän palvelutoimiston tiloissa, oli johtunut heidän virkoihinsa kuuluvien työtehtävien erilaisuudesta ja oli liittynyt syyttäjänviraston 21.9.2016 tekemään viran sijoittamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoon. Viraston ei siten voitu katsoa toimineen asiassa virkamiesten tasapuolisen kohtelun vaatimusten tai yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_3_momentti Yhdenvertaisuuslaki_8_§_1_momentti
Päätös P-SHaO 18/0080/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös VHaO 18/0177/1 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1525986000000
Irtisanominen yksilöperusteella Vaasan hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Poliisi 18/0177/1 Henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos Rikostuomio A: 11.5.2018 Virkavelvollisuuden laiminlyönti Käyttäytymisvelvollisuus Esimies Yleinen luottamus viranomaiseen Epäasiallinen käytös Kirjallinen varoitus Poliisilaitos oli irtisanonut ylikonstaapeli A:n virkasuhteen 24.3.2016 erityisen painavista syistä ja samalla jatkanut 1.3.2016 tehtyä A:n virantoimituksesta pidättämistä, kunnes päätös irtisanomisesta saisi lainvoiman. Päätöksen mukaan irtisanomisen perusteena oli ollut A:n 26.2.2016 käräjäoikeudessa saama lainvoimainen tuomio, jolla hänelle oli tuomittu 70 päiväsakon sakkorangaistus neljästä vapaa-ajalla tehdystä pahoinpitelystä, jotka olivat kohdistuneet hänen alaikäiseen poikaansa. Irtisanomispäätöksessä oli lisäksi viitattu A:n käräjäoikeudessa 12.3.2010 saamaan tuomioon entisen vaimonsa pahoinpitelystä, A:lle 14.1.2010 annettuun kirjalliseen huomautukseen epäasiallisesta käyttäytymisestä työpaikalla toista poliisimiestä kohtaan sekä 30.5.2013 annettuun kirjalliseen varoitukseen käräjäoikeudessa ampuma-aserikoksesta saadun tuomion johdosta. A ei ollut kiistänyt päätöksessä mainittuja tekoja, lukuun ottamatta kyseenalaisena pitämäänsä huomautusta. A oli muun ohella vedonnut irtisanomisen kohtuuttomuuteen ottaen huomioon hänelle pitkästä poliisiurasta ja irtisanomisesta todennäköisesti aiheutuvat vaikeudet uudelleen työllistymisessä. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehen irtisanomiseksi edellytettyä erityisen painavaa syytä arvioidaan kokonaisharkinnalla. Harkinnassa tulee punnita useita seikkoja, jotka koskevat erityisesti kyseistä tekoa ja muun ohella sen astetta, määrää, vahingollisuutta ja toistuvuutta. Poliisimiehen käyttäytymiselle on asetettu erityisiä vaatimuksia. Poliisin on myös vapaa-ajallaan käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Poliisimiehen syyllistymistä pahoinpitelyrikoksiin on pidettävä vakavasti moitittavana tekona ja poliisimiehen syyllistyminen sellaisiin rikoksiin, joiden selvittäminen kuuluu hänen virkatehtäviinsä, on omiaan vakavasti horjuttamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Huomioon ottaen A:n syyksi luettujen rikosten laatu, toistuvuus ja niiden yhteys hänen virkatehtäviinsä A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. Työn ulkopuolisille seuraamuksille, kuten vaikutuksille taloudellisiin olosuhteisiin, ei voitu hallinto-oikeuden arvion mukaan antaa suurta painoarvoa, sillä irtisanomisella on lähes aina merkittäviä ja laajakantoisia seuraamuksia irtisanottavan henkilön talouteen ja yksityiselämään. Päätöstä ei voitu pitää kohtuuttomana tai suhteellisuusperiaatteen vastaisena, eikä se ollut ristiriidassa vakiintuneen virkamiesoikeudellisen oikeuskäytännön kanssa. Poliisilaitoksella oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde ja se oli voinut harkintansa mukaan päätyä irtisanomiseen määräaikaisen virantoimituksesta erottamisen tai kirjallisen varoituksen sijasta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Hallintolainkäyttölaki_74_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_74_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_1_momentti Poliisin_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§
Päätös VHaO 18/0177/1 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös VHaO 17/0442/1 Irtisanominen yksilöperusteella 1510696800000
Irtisanominen yksilöperusteella Vaasan hallinto-oikeus Erityisen painava syy Työtehtävien laiminlyönti 17/0442/1 Luvaton poissaolo Työaikojen noudattaminen A: 15.11.2017 Työnantaja oli irtisanonut A:n virkasuhteen virkamiehestä johtuvalla erityisen painavalla syyllä. Päätöksen mukaan syynä irtisanomiseen olivat toistuvat poissaolot ja työtehtävien laiminlyönnit. Työnantajan esittämän selvityksen mukaan A:ta ei ollut tavoitettu omalta työpaikaltaan 4.2.2015 ja 9. – 10.2.2015. Työpaikan ulko-ovien kulunvalvonnan raportin mukaan A ei ollut saapunut työpaikalle edellä mainittuina päivinä. Kulunvalvonnan raporttia ja työajanseurantajärjestelmää vertaamalla oli voitu todeta, että A oli 2. – 6.2.2015 merkinnyt työajaksi aikaa, jolloin hän ei ollut saapunut työpaikalle. A oli selvityksessään esittänyt, että hän oli 9. – 10.2.2015 ollut työpaikalla, mutta hän oli sairastumisen takia joutunut viettämään pitkiä aikoja wc-tiloissa. A myös kertoi olleensa töissä koko viikon 2. – 6.2.2015. A:n mukaan työnantajan tarkastusten olivat olleet pistotarkastuksia. Vaikka A ei ollut tarkastusten aikaan sattunut olemaan huoneessaan, hän on voinut olla wc:ssä tai hakemassa kahvia. A vetosi myös siihen, että kulunvalvontamerkintä voi jäädä tekemättä, jos esimerkiksi avain on unohtunut. Ennen irtisanomista A:lle oli annettu sekä kirjallinen huomautus että kirjallinen varoitus toistuvien poissaolojen ja työtehtävien laiminlyönnin takia. Hallinto-oikeus totesi, että työnantaja oli esittänyt selvityksen siitä, miten A:n luvattomiksi poissaoloiksi katsottujen poissaolojen ajankohdat ja A:n tekemät virheelliset työaikamerkinnät on todennettu. A:n esittämä selvitys tapahtumainkulusta on sinänsä mahdollinen. Hallinto-oikeus piti kuitenkin epätodennäköisenä sitä, ettei A:ta olisi kertaakaan tavoitettu työhuoneestaan, mikäli hän oli ollut työpaikalla. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi työnantajan ja A:n selvityksen perusteella, että A on ollut luvattomasti poissa työpaikaltaan 4.2.2015 ja 9. – 10.2.2015 ja että A oli merkinnyt työajanseurantaan virheellisesti työajaksi sellaisia aikoja, jolloin hän ei ole ollut työpaikalla. Hallinto-oikeus totesi, että A:n työaikaa koskevien ohjeiden ja määräysten rikkominen oli ollut toistuvaa. A:lle annettu kirjallinen huomautus, kirjallinen varoitus ja muut työnantajan toimenpiteet eivät olleet johtaneet tilanteen korjaantumiseen. Asiassa ei ollut ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että irtisanominen olisi johtunut A:n käyttämästä viittomakielestä tai muusta lainvastaisesta syystä. Näissä olosuhteissa hallinto-oikeus katsoi kokonaisarviona, että työnantajalla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Yhdenvertaisuuslaki _ 8_§_1_momentti
Päätös VHaO 17/0442/1 Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös P-SHaO 17/0027/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1484863200000
Irtisanominen yksilöperusteella Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Poliisi Rikostuomio 17/0027/2 Virantoimituksesta pidättäminen Virkavelvollisuuden laiminlyönti A: 20.1.2017 Yhteistyövaikeudet Työaikojen noudattaminen Oikeudeton tietojen käsittely Poliisilaitos oli irtisanonut tutkintasihteeri A:n virkasuhteen ja samalla pidättänyt A:n virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Päätöksen mukaan A oli tuomittu 18.6.2015 käräjäoikeudessa henkilörekisteririkoksesta, virkavelvollisuuden laiminlyönnistä ja kunnianloukkauksesta yhteiseen 30 päiväsakon rangaistukseen. A oli hakenut poliisiasiaintietojärjestelmästä tietoja henkilöstä B ja sen jälkeen katsonut järjestelmästä B:tä koskevan poliisilaitoksen ilmoituksen tiedot, vaikka hänen työtehtäviinsä ei ollut kuulunut kyseisen ilmoituksen sisältämien tietojen käsittely. Tiedot olivat olleet salassa pidettäviä. Lisäksi A oli esittänyt sosiaalityöntekijä C:stä valheellisen vihjauksen lähettämällä C:n työnantajataholle kirjeen, jossa hän oli todennut, että on riittämiin kärsinyt syntyperäänsä vihaavia C:n valheellisia syytöksiä, vaikka C ei ollut sellaisia esittänyt. Teot olivat tapahtuneet virkatoiminnan yhteydessä. A:lle oli 8.2.2014 annettu varoitus epäasiallisesta käyttäytymisestä sekä työnjohto- ja valvontamääräysten noudattamatta jättämisestä. A oli varoituksen jälkeen edelleen käyttäytynyt epäasiallisesti työpaikalla, suhtautunut välinpitämättömästi työaikaleimauksiin ja tauon antamisesta annettuihin määräyksiin sekä yhteistyötä vaarantavalla tavalla eristäytynyt työyhteisöstä omaan työhuoneeseensa. Lisäksi A oli tehnyt 17.11.2014 vastarikosilmoituksen C:stä, kieltäytynyt yhteistyöstä esimiehen ja muiden työntekijöiden kanssa sekä laiminlyönyt toistuvasti työaikaleimauksia koskevia työnjohdollisia määräyksiä. A:n edellä mainittu menettely oli jatkunut välittömästi varoituksen antamisen jälkeen, mikä osoittaa A:n piittaamattomuutta työnantajan antamia ohjeita kohtaan. Työnantaja oli käyttänyt yhtenä irtisanomisperusteena A:n 17.11.2014 C:stä tekemää rikosilmoitusta. Ilmoituksen mukaan A oli kohdannut C:n poliisilaitoksen käytävällä ja kohtaamisen yhteydessä A oli loukannut itseään ja hänen vaatteitaan oli rikkoontunut. Hallinto-oikeus totesi, että A on ollut siinä käsityksessä, että asiassa on voinut tapahtua rikos ja halunnut asian tutkittavaksi. Tähän nähden kyseisen rikosilmoituksen tekemistä ei voinut käyttää perusteena valittajan irtisanomiselle. Hallinto-oikeus kuitenkin totesi, että A oli syyllistynyt henkilörekisteririkokseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen sekä kunnianloukkaukseen. Tämän lisäksi A oli edellä kerrotulla tavalla käyttäytynyt epäasiallisesti työpaikallaan, rikkonut liukuvan työajan käytöstä annettuja määräyksiä ja yhteistyöstä kieltäytymällä laiminlyönyt työtehtäviään. A:ta oli aiemmin varoitettu vastaavasta käyttäytymisestä, joten hänen moitittava menettelynsä oli ollut pitkäaikaista ja jatkuvaa. Näiden seikkojen perusteella hallinto-oikeus katsoi, että A:n virkasuhteen irtisanomiseen oli asiaa kokonaisuutena tarkastellen ollut erityisen painava syy. Asiassa ei ollut tullut ilmi, että A:ta olisi syrjitty hänen syntyperänsä perusteella. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_25_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_4_kohta
Päätös P-SHaO 17/0027/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HeHaO 17/0519/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1498770000000
Helsingin hallinto-oikeus 30.6.2017 17/0519/2 Irtisanominen yksilöperusteella Kohtuullinen aika Rikostuomio Virkavelvollisuuden rikkominen Tietojen oikeudeton käsittely Virantoimituksesta pidättäminen Muutoksenhaku Kantelu Maistraatti oli irtisanonut henkikirjoittaja A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden kuluttua ja pidättänyt A:n virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksessä oli todettu, että A oli pyytänyt virkavapaalla ollessaan 4.11.2013 puhelimitse maistraatin toimistovirkailijalta kahta henkilöä koskevia tietoja väestötietojärjestelmästä. A oli ilmoittanut tiedustelun liittyvän ystävänsä veneen säilyttämiseen ja että hän vastasi asiasta, kun toimistovirkailija oli kertonut, että tiedusteluja voi tehdä vain virkatehtäviin liittyen. A:n pyytämät tiedot olivat koskeneet A:n entistä puolisoa B:tä ja B:n uutta puolisoa. B oli tehnyt asiasta kantelun Itä-Suomen aluehallintoviraston maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikölle. Maistraatti oli kantelun johdosta 16.10.2014 tekemällään päätöksellä pidättänyt A:n virantoimituksesta toistaiseksi. Tietojen pyytäminen oli johtanut rikosprosessiin, ja A oli tuomittu 24.2.2016 rangaistukseen yllytyksestä virkavelvollisuuden rikkomiseen ja yllytyksestä henkilörekisteririkokseen. Hallinto-oikeus totesi, että sekä rikosasian tuomiot että valittajan irtisanominen olivat perustuneet samaan 4.11.2013 tehtyyn tietojen hankkimista koskevaan tekoon. Maistraatti oli ryhtynyt irtisanomismenettelyyn vasta käräjäoikeuden tuomion jälkeen. Maistraatti oli kuitenkin katsonut, että irtisanominen ei ollut perustunut käräjäoikeuden tuomioon vaan A:n valtion virkamieslain vastaiseen menettelyyn 4.11.2013. Valittaja ei ollut missään vaiheessa kiistänyt tietojen pyytämistä koskevaa tekoaan. Maistraatin oli katsottava olleen tietoinen valittajan tietojen hankkimista koskevan teon tosiseikoista siinä vaiheessa, kun se on tehnyt virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen 16.10.2014. Valittaja oli kutsuttu irtisanomistaan koskevaan kuulemistilaisuuteen 25.2.2016 päivätyllä kutsulla. Irtisanomismenettely oli siten aloitettu yli vuoden kuluttua siitä, kun irtisanomisen perusteena olevat seikat olivat tulleet työnantajan tietoon. Hallinto-oikeus katsoi, että irtisanomista ei ollut toimitettu kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut viranomaisen tietoon. Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen. KHO 16.2.2018 T 718: Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen maistraatin valituksesta. Lisäksi korkein hallinto-oikeus otti viivytyksen välttämiseksi tutkittavakseen A:n hallinto-oikeudelle tekemän valituksen ja hylkäsi sen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen. Maistraatti oli päättänyt irtisanoa A:n sen jälkeen, kun teon näyttökysymykset on arvioitu käräjäoikeudessa. Maistraatti oli myös irtisanomispäätöksessään viitannut käräjäoikeuden asiaa koskevaan tuomioon. A oli tekonsa riidattomuudesta huolimatta kiistänyt tekonsa virkamiesoikeudellisen moitittavuuden ja käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen valittanut tuomiosta edelleen. Korkein hallinto-oikeus totesi, että maistraatin harkinnassa on ollut, odottaako se käräjäoikeuden tuomiota ennen kuin päättää A:n irtisanomisesta. A:n irtisanominen oli siis tapahtunut kohtuullisessa ajassa. Korkein hallinto-oikeus otti viivytyksen välttämiseksi asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta välittömästi tutkittavakseen A:n hallinto-oikeudelle tekemän valituksen ja hylkäsi sen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen. Korkein hallinto-oikeus totesi, että maistraatin tehtäviin liittyy korostettu luottamus ja vastuu siihen, että väestötietojärjestelmän rekisteriä käytetään vain laissa hyväksyttyihin tarkoituksiin. A oli pyytänyt virantoimituksesta poissa ollessaan alaisenaan toimivalta toimistosihteeriltä tietoja henkilökohtaisiin tarkoituksiinsa. A oli toiminnallaan syyllistynyt rikokseen, ja menettelyllään saattanut syytteeseen myös hänelle tiedot antaneen toimistosihteerin näiden tietojen laittomasta luovuttamisesta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kun otetaan huomioon A:n asema henkikirjoittajana ja julkisena notaarina, hänen virkatehtäviensä edellyttämä luottamus sekä tekoon liittyvät muut olosuhteet, maistraatilla on ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Lainvoimainen. Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 2 momentti Valtion virkamieslaki 25 § 3 momentti Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 4 kohta Hallintolainkäyttölaki 74 §
Päätös HeHaO 17/0519/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Helsingin hallinto-oikeus 30.6.2017 17/0519/2 Irtisanominen yksilöperusteella ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 17/0051/2 Korvausvaatimus 1485208800000
Korvausvaatimus Helsingin hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 17/0051/2 Hallintoriita Työn luonteesta johtuva peruste A: 24.1.2017 A oli nimitetty neljään kouluttajan määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.10.2010 – 31.12.2014. Ensimmäiselle määräaikaisuudelle 1.10.2010 – 31.12.2011 ei nimittämiskirjassa ollut ilmoitettu perustetta. Vuoden 2012 määräaikaisen virkasuhteen perusteeksi oli nimittämiskirjassa ilmoitettu työn luonne sekä organisaatiomuutokset ja tehtävien mahdollinen muuttuminen. Vuosien 2013 ja 2014 määräaikaisuuksien perusteeksi oli nimittämiskirjassa ilmoitettu työn luonne. A vaati työnantajaa suorittamaan 12 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Työnantaja oli hallinto-oikeudelle antamassaan selityksessä perustellut ensimmäistä määräaikaista virkasuhdetta tulossopimuksessa sovitulla johtamiskoulutuksen kehittämisellä ja käynnistämisellä. Hallinto-oikeus totesi, ettei kyseisessä tulossopimuksessa vuodelle 2011 ollut sovittu johtamiskoulutuksen valmistelusta tai sen käynnistämisestä, vaan vuonna 2010 alkaneen johtamiskoulutuksen jatkamisesta. Selvityksistä ei ilmennyt, että johtamiskoulutus olisi A:n nimitystä tehtäessä tarkoitettu määräaikaiseksi ja että A:n hoitamassa tehtävässä olisi siten ollut kyse projektiluontoisesta tehtävästä. Se, että johtamiskoulutuksen jatkumisesta oli sovittu vuosittain erikseen, ei antanut aihetta arvioida tilannetta toisin, kun johtamisopinnot syksyllä aloittaneiden ryhmien tarkoituksena oli saattaa opintonsa loppuun vasta seuraavan kalenterivuoden aikana. A:n nimittämiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen ei siis ollut työn luonteesta johtuvaa perustetta. Työnantajan selvityksen mukaan seuraavien kolmen määräaikaisen virkasuhteen aikana A:n pääasiallisena tehtävänä oli ollut johtamiskoulutuksen koordinointi ja kurssihallintotehtävät. A:n hoitamien tehtävien jatkumisesta oli sovittu vuosittain erikseen tulossopimuksessa, koska hänen johtamiskoulutuksen kohderyhmä oli ollut pieni. Kyseinen johtamiskoulutus oli vuodesta 2015 alkaen ulkoistettu toisen koulutusorganisaation hoidettavaksi. Vuotta 2013 koskevassa tulossopimuksessa oli lisäksi sovittu henkilöstöresurssivähennyksistä. Hallinto-oikeuden mukaan työnantaja ei ollut esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella A:n johtamiskoulutukseen liittyvissä tehtävissä voitaisiin katsoa olleen kyse muista kuin pysyväisluonteisista tehtävistä A:n nimittämishetkellä. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n nimitystä kalenterivuodelle 2013 tehtäessä työnantajalla oli tulossopimuksesta ilmenevien johtamiskoulutuksen toteutumatietojen perustella ollut asianmukaiset syyt arvioida, ettei A:lle voida enää vuosina 2013 ja 2014 tarjota opiskelijoiden vähentymisen vuoksi johtamiskoulutukseen liittyviä tehtäviä vastaavassa laajuudessa kuin vuosina 2011 ja 2012. Vaikka A:lle oli pystytty tarjoamaan opetustehtäviä vuosina 2013 ja 2014 myös ammattikorkeakoulusta, katsoi hallinto-oikeus, ettei nimityksiä vuosille 2013 ja 2014 tehtäessä ollut ollut varmuutta kyseisten tehtävien hoitamisen jatkumisesta myös seuraavina vuosina. A:n ammattikorkeakoulussa hoitamia tehtäviä ei siten voitu pitää oppilaitoksen pysyväisluontoisina tehtävinä. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n nimittämiseen määräaikaisiin virkasuhteisiin vuosina 2013 ja 2014 oli ollut työn luonteesta johtuva perusteltu syy, vaikka A oli lisäksi vähäisessä määrin hoitanut myös oppilaitoksen pysyväisluontoisia opetustehtäviä. Hallinto-oikeus velvoitti työnantajan suorittamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen viivästyskorkoineen. Hakemus hylättiin enemmälti. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös HeHaO 17/0051/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 17/0199/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1493326800000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen Taloudelliset syyt hallinto-oikeus Uudelleensijoittaminen ESR-rahoitus Päätös 17/0199/2 Tutkimatta jättäminen Yhteistoimintamenettely A: 28.4.2017 Virasto oli irtisanonut A:n virastomestarin virkasuhteen 1.6.2015 alkaen päättymään viiden kuukauden irtisanomisajan jälkeen. Hallinto-oikeus totesi, että viraston toimintamenomäärärahoihin ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien rahoitukseen oli ollut tulossa merkittäviä vähennyksiä. Valtiontalouden säästötoimien vuoksi ja julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamiseksi viraston toimintamenokehykset olivat vähenemässä vuosina 2015–2018 yhteensä 33 miljoonaa euroa. Lisäksi EU:n rakennerahastojen tekninen tuki oli vähenemässä vuosina 2014–2020 yhteensä 56 miljoonalla eurolla. Vähennysten vuoksi oli tehty rakenteellisia uudistuksia ja tehtävien uudelleenjärjestelyjä. Virastosta oli irtisanottu 17 henkilöä. Tähän nähden taloudellista perustetta irtisanomiselle ei poistanut se, että toimintamenomäärärahaa oli siirtymässä vuodelle 2016 käytettäväksi lähes 1 434 000 euroa. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että A:n suorittamat virastomestarin tehtävät olivat virastopalvelujen ulkoistamisen johdosta vähentyneet siten, ettei niitä ollut enää omana tehtäväkokonaisuutenaan olemassa. Tehtävien ulkoistamisesta oli osoitettu aiheutuvan virastolle kustannussäästöä. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Viraston lausunnon mukaan vuonna 2015 avoinna olleiden 20 tehtävän täyttämisen yhteydessä oli arvioitu, oliko irtisanotuissa henkilöissä tehtäviin soveltuvia henkilöitä. Virastossa ei ollut A:n irtisanomisaikana täytetty tehtäviä, joihin A olisi hänen ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella voitu sijoittaa tai kouluttaa. A:n kokemusta ja osaamista oli kartoitettu A:n kanssa käydyssä muutoskeskustelussa. A ei myöskään ollut esittänyt selvitystä soveltuvuudestaan avoinna olleisiin tehtäviin, joten hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, ettei virastossa ollut tehtäviä, joihin A olisi ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden voitu kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kodassa tarkoitettu peruste A:n irtisanomiseen eikä virasto ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvollisuuttaan. Hallinto-oikeus jätti tutkimatta valituksen siltä osin, kuin siinä oli vedottu yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun lain vastaiseen menettelyyn tehtävien ulkoistamisen yhteydessä, sillä yhteistoimintaa koskevat riita-asiat käsitellään yleisessä tuomioistuimessa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Laki_yhteistoiminnasta_valtion_virastoissa_ ja_laitoksissa_45_§
Päätös P-SHaO 17/0199/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Korvausvaatimus Päätös HäHaO 16/0963/3 Korvausvaatimus 1479765600000
Korvausvaatimus Hämeenlinnan hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 16/0963/3 A: 22.11.2016 A oli nimitetty useaan määräaikaiseen sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan virkasuhteeseen. A oli hoitanut sijaisena sairaanhoitajan tehtävää ajaksi 1.8.2007 – 31.7.2011, jonka jälkeen viran vakinainen haltija nimitettiin toiseen tehtävään. Ajaksi 1.8.2011 – 31.12.2012, 1.1. – 31.7.2013 ja 1.8.2013 – 31.7.2015 A:n määräaikaisuuden perusteeksi ilmoitettiin avoinna olevan viran hoito ja tulossa olevat hallinnolliset järjestelyt. A:n mukaan nimitysten määräaikaisuuksille ei ollut lainmukaista perustetta, sillä kyseessä ei enää ollut avoimena olevan viran tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen. A työskenteli toisessa niistä oppilaitoksista, jotka yhdistyivät 1.1.2013 alkaen. Yhdistymisen vuoksi virasto päätti luopua toisesta sairaanhoitajan virasta tiedossa olevan oppilasmäärän laskun ja samaan rakennukseen muuton vuoksi. Virasto kuitenkin katsoi syksyllä 2012, että koulussa tarvittiin edelleen kahta sairaanhoitajaa vielä koulujen yhdistymisen jälkeen, sillä oppilaitos toimi kahdessa toimipisteessä. Vuoden 2013 kesällä saatiin tieto muuton viivästymisestä ja muutto tapahtui alkuvuodesta 2016. Hallinto-oikeus totesi, että nimittämishetkellä työnantajan tiedossa olleet seikat koskien oppilaitosten yhdistämisestä johtuvia tehtäväjärjestelyjä olivat edellyttäneet A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Hallinto-oikeus totesi myös, ettei työnantajan tarvitse täyttää avoinna olevaa virkaa tai nimittää virkamiestä hoitamaan siihen kuuluvia tehtäviä, jos siihen ei ole tarvetta. Virkasuhteiden määräaikaisuuksille oli ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukaiset perusteet. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 30.5.2018 T 2599: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös HäHaO 16/0963/3 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus Hämeenlinnan... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 16/0925/2 Kirjallinen varoitus 1479938400000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden rikkominen Sopimaton käytös Päätös 16/0925/2 Käyttäytymisvelvollisuus Kuulemismenettely A: 24.11.2016 Esimiehen arvostelu Työnantaja oli antanut 15.12.2014 hallitussihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. A oli marraskuussa 2014 lähettämissään sähköpostiviesteissä arvostellut esimiestään epäasiallisella tavalla. Sähköpostit on lähetetty esimiehelle sekä muulle yksikön henkilöstölle. A oli myös huutanut työpaikalla raivonpuuskassa kollegalleen epäasiallisella ja uhkaavalla tavalla. Päätöksessä oli otettu huomioon A:lle elokuussa 2013 annettu kirjallinen huomautus koskien virkamatkustamista koskevien sääntöjen ja ohjeiden vastaista menettelyä. Huomioon oli myös otettu elokuussa 2013 esimiehen ja hallintojohtajan kanssa käyty neuvottelu, jonka yhteydessä A:lle on annettu huomautus ja työnjohdollinen ohjeistus koskien esimiehelle lähetettyjä epäasiallisia sähköpostiviestejä. Työnantaja oli antanut A:lle toisen varoituksen 11.7.2016. A oli maalis- ja toukokuussa 2016 lähettänyt epäasiallisia ja esimiestään halventavia sähköpostiviestejä muillekin kuin esimiehelle ja tämän esimiehelle. Päätöksessä oli viitattu A:lle elokuussa 2013 annettuun kirjalliseen huomautukseen ja työnjohdolliseen ohjeistukseen, 15.12.2014 annettuun kirjalliseen varoitukseen sekä toukokuussa 2016 annettuun kirjalliseen huomautukseen koskien kuntosalin käyttösääntöjen rikkomista. Hallinto-oikeus totesi kuulemisen ja varoitusta koskevan menettelyn osalta, että A:lle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi ennen varoituksen antamista. Sillä seikalla, ettei A:lla ollut mahdollisuutta saada luottamusmiestä paikalle selvityspyynnön tiedoksiannon yhteydessä, ei ollut asiassa merkitystä. Ennen 11.7.2016 annettua varoitusta A:lle annettiin tiedoksi selvityspyyntö, jonka liitteenä olevaa esimiehen antamaa lausuntoa ei ollut lähetetty A:lle. Hallinto-oikeus totesi, että koska esimiehen lausunto oli sisältänyt esimiehen terveydentilaan liittyvää tietoa, oli työnantajalla ollut asianmukainen syy olla toimittamatta kyseistä lausuntoa sähköpostin liitteenä A:lle. Lisäksi A:lle oli varattu tilaisuus tutustua lausuntoon, joten asiassa ei ollut menetelty virheellisesti. Aikaisempien työnjohdollisten toimenpiteiden osalta hallinto-oikeus totesi, ettei elokuussa 2013 annetulle virkamatkustamista koskevalle kirjalliselle huomautukselle voida antaa kysymyksessä olevissa varoituksissa merkitystä, sillä huomautuksessa oli ollut kysymys täysin erilaisesta asiasta kuin varoitusten perusteena olevissa asioissa. Samasta syystä myöskään kirjallisella huomautuksella koskien kuntosalin aukioloaikojen rikkomista ei voitu katsoa olevan merkitystä arvioitaessa 11.7.206 annettua varoitusta. Kummassakin päätöksessä oli myös otettu huomioon elokuussa 2013 annettu huomautus ja työnjohdollinen ohjeistus koskien esimiehelle lähetettyjä sähköposteja. Koska ohjeistuksen sisältö ja kysymyksessä olevien varoitusten perusteet olivat asiallisesti yhtenevät, ohjeistus voitiin ottaa huomioon rikosoikeudellisen ne bis in idem -kiellon estämättä kummassakin kysymyksessä olevassa asiassa. Näin ollen A:lla oli katsottava olleen erityinen syy kiinnittää huomiota sähköpostien asiallisuuteen ja siihen, että palaute annetaan suoraan vain esimiehelle tai tämän esimiehelle. Kun otettiin huomioon marraskuussa 2014 tapahtuneesta A:n ja hänen kollegansa välisestä tilanteesta esitetyt eriävät näkemykset, hallinto-oikeus arvioi, ettei asiassa ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella A:n käyttäytymisvelvoitteen rikkomista olisi moitittavuudeltaan pidettävä sen asteisena, että se voitaisiin ottaa huomioon ensimmäisen kirjallisen varoituksen perusteena. A:n käytöstä oli pidettävä yksittäistapauksena. Marraskuussa 2014 lähetetyn sähköpostiviestin osalta hallinto-oikeus totesi, että virkamiehellä on lähtökohtaisesti oikeus arvostella esimiestään asiallisin perustein ja että A:lla oli ollut syy ilmaista näkemyksensä. A oli kuitenkin lähettänyt esimiestä koskevaa arvostelua sisältävän viestin koko yksikön henkilöstölle vastoin nimenomaista ohjeistusta. A:n viesti sisälsi sellaista epäsuoraa epäasiallista esimiehen arvostelua, jota ei voitu pitää hyväksyttävänä A:n virka-asema ja hänelle aikaisemmin annettu työnjohdollinen ohjeistus huomioon ottaen. A:lle oli näin ollen voitu antaa kirjallinen varoitus menettelystä virkavelvollisuuksien vastaisesti. Hallinto-oikeus totesi toisen varoituksen perusteena olleiden sähköpostiviestien osalta, että vaikka niissä ei ollut yksilöitävissä epäasiallisia ilmaisuja, kysymys oli kuitenkin suhteellisen voimakkaasta kritiikistä esimiestä kohtaa. Sähköpostiviestit oli vastoin työnjohdollista ohjeistusta ja 5.12.2014 annettua varoitusta lähetetty muillekin kuin esimiehelle tai tämän esimiehelle, joten hallinto-oikeus katsoi A:n käyttäytyneen vastoin hänen asemansa ja tehtäviensä edellyttämää käyttäytymisvelvoitetta. A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja hänelle oli voitu antaa kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset. KHO 16.8.2018 T 3798: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöstä. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_31_§_1_momentti Hallintolaki_36_§ Hallintolaki_45_§_1_momentti
Päätös HeHaO 16/0925/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 16/0977/2 Kirjallinen varoitus 1481148000000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Työnjohtomääräys Sairaus Päätös 16/0977/2 Virkavelvollisuuden laiminlyönti Työtehtävien laiminlyönti A: 8.12.2016 Virasto oli antanut 25.2.2015 A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan A:lla oli ollut töiden loppuunsaattamisessa jo pidempään ongelmia ja esimies oli kesäkuussa 2014 asettanut tavoitteeksi, että A käsittelee vähintään viisi oikaisuvaatimusta viikossa. Päätöksessä oli viitattu myös A:lle annettuihin suullisiin ja kirjallisiin huomautuksiin koskien työaikojen noudattamista ja työsuoritteiden määrää. A sai tiedoksiannon kuulemisesta varoituksen antamisen varalta 23.12.2014, minkä jälkeen A ilmoitti kärsivänsä pitkäaikaisesta sairaudesta ja toimitti 6.2.2015 henkilöstöpäällikölle sairauttaan koskevan, 29.1.2015 päivätyn lääkärinlausunnon. Sairaus ja työkyvyn heikentyminen olivat alkaneet kesäkuussa 2014. Hallinto-oikeus totesi, että jotta kirjallinen varoitus voitaisiin antaa, on hitaan työtahdin oltava tarkoituksellista. Ennen varoituksen antamista on harkittava, voiko hidasteluun hakea ratkaisua muilla keinoilla ja selvitettävä virkamiehen terveydentilan mahdollinen vaikutus laiminlyöntiin. Työnantaja ei ollut varoitusta koskevassa päätöksessä eikä lausunnossaan lausunut A:n toimittaman lääkärinlausunnon mahdollisesta merkityksestä A:n virkavelvollisuuden laiminlyönnin arvioinnin kannalta. Lääkärinlausunnosta ilmenevät seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei ole osoitettu A:n tarkoituksellisesti laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan siten, että varoitus olisi ollut oikeasuhtainen toimenpide. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. KHO 16.8.2018 T 3794 : Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen, eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Viraston valituksesta korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmeni, että virasto oli tosiasiassa arvioinut A:n toimittaman, 29.1.2015 päivätyn lääkärintodistuksen merkitystä asiassa ennen varoitusta koskevan päätöksen tekemistä. Virasto oli muun muassa pyytänyt työterveyslääkärin kantaa todistuksen merkityksestä. Asiakirjoista ei ilmennyt, että A olisi saanut tiedon tai että häntä olisi kuultu tästä ilmeisen merkityksellisestä lisäselvityksestä. Varoituspäätöksestä ei ollut ilmennyt, että virasto oli arvioinut A:n toimittaman lääkärintodistuksen merkitystä. Sen sijaan päätöksen perusteella oli ymmärrettävissä, että lääkärintodistusta ei ollut otettu päätöksenteossa huomioon. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kun A oli toimittanut lääkärintodistuksen virastolle ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä, pelkästään se seikka, että selvitys oli toimitettu kuulemiselle varatun määräajan jälkeen, ei ollut oikeuttanut viranomaista jättämään lääkärintodistusta huomiotta päätöksensä perusteluissa. Korkein hallinto-oikeus otti huomioon, että koska A:lla ei ollut ollut tilaisuutta lausua viranomaisen hankkimasta lisäselvityksestä, viraston laiminlyönti ilmoittaa päätöksessä kaikki ratkaisuun vaikuttaneet seikat oli ollut omiaan vaikuttamaan olennaisesti A:n mahdollisuuteen ymmärtää, mihin päätelmiin viranomaisen ratkaisu oli perustunut, sekä hakea päätökseen tehokkaasti muutosta. Näin ollen hallinto-oikeus oli voinut kumota viraston päätöksen. Hallintolaki_34_§_1_momentti Hallintolaki_45_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§
Päätös HeHaO 16/0977/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 16/0859/2 Kirjallinen varoitus 1478037600000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Oikeudenkäyntikulut Työnjohtomääräys Päätös 16/0859/2 Virkavelvollisuuden laiminlyönti A: 2.11.2016 Virasto oli antanut 18.12.2012 osastosihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Varoitus perustui A:n menettelyyn virantoimituksessa 1.11.2012 ja 20.11.2012. Päätöksen mukaan A oli käyttäytynyt henkilöstökokouksessa virkamieslain 14 §:n 2 momentin vastaisesti. Työnantaja katsoi A:n käyttäytymisen myös työturvallisuuslain 28 §:n mukaiseksi häirinnäksi ja epäasialliseksi kohteluksi julkisen negatiivisen nimittelyn kohteiksi joutuneita kohtaan. A:lle oli 20.11.2012 annettu virkakäsky palauttaa työnantajalle kuulemisasiakirjat, mutta A oli kieltäytynyt noudattamasta käskyä ja palautti asiakirjat pidettyään niitä hallussaan noin tunnin. Virkamieslautakunta kumosi varoitusta koskevan päätöksen muotovirheen vuoksi ja virasto otti asian uudelleen käsiteltäväksi antaen varoituksen 15.7.2013 samoilla perusteilla kuin 18.12.2012. Hallinto-oikeus kumosi kyseisen päätöksen sillä perusteella, että A:n moitittavaksi katsotun menettelyn ja varoituksen antamisen välistä kahdeksan kuukauden pituista aikaa oli pidettävä kohtuuttoman pitkänä aikana. Hallinto-oikeus ei ratkaissut kysymystä virkamieslain 24 §:n mukaisten varoituksen edellytysten täyttymisestä. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeuden käsiteltäväksi, sillä 15.7.2013 annettu varoitus oli korkeimman hallinto-oikeuden mukaan annettu kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehellä on oltava oikeus esittää näkemyksensä työyhteisön jäsenten suhtautumisesta itseään kohtaan. Se, että muut työyhteisön jäsenet kokevat ilmaisun loukkaavana tai haitallisena, ei vielä merkitse, että kyseessä olisi niin moitittava käyttäytyminen, että sitä olisi pidettävä virkavelvollisuuksien vastaisena menettelynä. A:n menettelyä ei voitu pitää sillä tavoin moitittavana, että siitä voitaisiin antaa varoitus, kun otettiin huomioon kokouksessa käsitelty aihepiiri juuri työpaikan ilmapiiriin liittyen. Ottaen huomioon asian merkitys A:lle sekä se, että A oli palauttanut kuulemisasiakirjat kohtuullisessa ajassa, ei hänen toimintaansa voitu pitää objektiivisesti arvioiden erityisen moitittavana. Näin ollen kirjallisen varoituksen antamiseen ei ollut valtion virkamieslain 24 §:n mukaisia edellytyksiä. Oikeudenkäyntikulujen osalta hallinto-oikeus katsoi, että koska korkein hallinto-oikeus oli kumonnut hallinto-oikeuden aikaisemman päätöksen, oli kohtuullista, että A joutuu pitämään korkeimmassa hallinto-oikeudessa syntyneet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asian laatu ja asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kuitenkin ollut kohtuutonta, jos A olisi joutunut pitämään hallinto-oikeudessa syntyneet oikeudenkäyntikulut kokonaan vahinkonaan. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen ja velvoitti Suomen valtion / ministeriön korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 4 000 eurolla viivästyskorkoineen. KHO 15.11.2017 T 5911: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi ministeriön korvattavaksi määrättyjen oikeudenkäyntikulujen poistamista koskevan valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Virasto oli lakkautettu 1.4.2014. Maaseutuelinkeinoasioiden muutoksenhaku-uudistuksen voimaanpanosta annetussa laissa ei ole säädetty viraston keskeneräisten hallintoasioiden siirtämisestä, vaan näiden on katsottu jäävän asianomaisen ministeriön hallinnonalalle. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeus oli voinut velvoittaa Suomen valtion / asianomaisen ministeriön korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevällä tavalla. Hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ollut perusteita. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Työturvallisuuslaki _28_§ Hallintolaki_50_§ Hallintolaki_51_§_1_momentti Hallintolainkäyttölaki_74_§ Hallintolainkäyttölaki_75_§_2_momentti
Päätös HeHaO 16/0859/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 16/0655/2 Korvausvaatimus 1472763600000
Korvausvaatimus Helsingin hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 16/0655/2 A: 2.9.2016 A oli nimitetty yhteensä kuuteen määräaikaiseen vahtimestarin tai huoltomiehen virkasuhteeseen ajalla 15.6.2011–31.12.2013. A vaati työnantajalta 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta määräaikaisten virkasuhteiden perusteettomasta käyttämisestä sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Määräaikaisuuksien perusteena oli ollut kahden ensimmäisen jakson osalta vuonna 2011 työllistäminen ja sen jälkeen kahden kuukauden ajan kausi- ja ruuhkatyö. Kahden seuraavan jakson osalta perusteena oli ollut avoimen viran hoito enintään kunnes virka täytetään ja vuonna 2013 viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy. Työnantaja oli ottanut uuden työntekijän työllistämistuella 1.4.2014 alkaen tekemään A:n hoitamia tehtäviä. Hallinto-oikeus totesi, että henkilön työllistäminen työvoimahallinnon työllistämistuella on virkamieslain mukainen peruste määräaikaisuudelle. Nimittämiskirjan mukaan kahden kuukauden jakson perusteena vuoden 2012 alussa oli ollut kausi- ja ruuhkatyö, mikä poikkesi työnantajan lausunnossa todetusta perusteesta. Lausunnossa määräaikaisuutta oli perusteltu muun muassa pitkään sairauslomalla olleen virkamiehen sijaistamisella ja A:n työllisyyden turvaamisella. Hallinto-oikeus katsoi nimittämiskirjan puutteellisuudesta huolimatta, ettei kyseessä ollut virkamiehen irtisanomissuojan kiertäminen ja että määräaikaiselle nimittämiselle oli ollut lainmukainen peruste. Seuraavaa määräaikaisuutta oli perusteltu avoimen viran hoidolla. A otettiin eläkkeelle jääneen virkamiehen tilalle hoitamaan tehtävää väliaikaisesti ja virka oli tarkoitus laittaa avoimeen hakuun. Organisaatiouudistukseen liittyen virastoon tuli kuitenkin virkojen täyttökielto. Hallinto oikeus totesi, ettei ministeriön asettamalla virkojen täyttörajoituksella ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa A:n määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. Hallinto-oikeus katsoi, että viran hoitaminen väliaikaisesti viran ollessa avoinna edellyttää kuitenkin määräaikaista virkasuhdetta, joten määräaikaisuudelle oli ollut virkamieslain mukainen peruste. Viimeisimmän määräaikaisen virkasuhteen perusteena oli viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy. Hallinto-oikeus katsoi huomioon ottaen kesken olleen hallinnon tukipalveluja koskeneen organisaatiouudistuksen, että virastolla oli ollut laissa tarkoitettu syy määräaikaiselle virkasuhteelle. Hallinto-oikeus katsoi, että huomioon ottaen nimittämishetkellä tiedossa olleet tehtävien uudistushankkeet merkitystä ei voitu antaa sille, että A:n tehtäviä hoitamaan nimitettiin uusi henkilö työllisyysmäärärahalla. Määräaikaisia virkasuhteita ei ollut käytetty lainvastaisessa tarkoituksessa eikä A:lla siten ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 30.5.2018 T 2598: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös HeHaO 16/0655/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHAO 17/0198/2017 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1493326800000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen Taloudelliset syyt hallinto-oikeus Yhdenvertainen kohtelu Uudelleensijoittaminen Päätös 17/0198/2 ESR-rahoitus A: 28.4.2017 Virasto oli 28.5.2015 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n maksatustarkastajan virkasuhteen 1.6.2015 alkaen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen. Hallinto-oikeus totesi, että viraston toimintamenomäärärahoihin ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien rahoitukseen oli ollut tulossa merkittäviä vähennyksiä. Valtiontalouden säästötoimien vuoksi ja julkisen talouden kestävyysvajeen korjaamiseksi viraston toimintamenokehykset olivat vähenemässä vuosina 2015–2018 yhteensä 33 miljoonaa euroa. Lisäksi EU:n rakennerahastojen tekninen tuki oli vähenemässä vuosina 2014 – 2020 yhteensä 56 miljoonalla eurolla. Vähennysten vuoksi oli tehty rakenteellisia uudistuksia ja tehtävien uudelleenjärjestelyjä. Kaikki rakennerahastojen teknisellä tuella palkatut henkilöt oli nimetty muutosuhan alaisiksi ja rakennerahastotehtävien osalta oli käynnistetty sisäinen ilmoittautumismenettely. A ei tullut valituksi mihinkään kyseisistä tehtävistä. Edellä todetun perusteella hallinto-oikeus katsoi, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Virasto vakinaisti syksyllä 2014 viiden virkamiehen määräaikaiset maksatustarkastajan virkasuhteet, sillä virkamieslain 9 §:ssä säädetyt määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisen edellytykset eivät enää täyttyneet. Hallinto-oikeus totesi, että lähtökohtaisesti virkamieslain 27 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna uuden henkilön ottamisena pidetään myös määräaikaisena työskennelleen henkilön vakinaistamista. Koska vakinaistamiset oli tehty määräaikaisten virkasuhteiden perusteiden puuttumisen takia, katsoi hallinto-oikeus, ettei vakinaistamisilla voitu katsoa olevan asiallista yhteyttä A:n irtisanomiseen. Hallinto-oikeus katsoi, ettei kyseisten määräaikaisten virkasuhteiden vakinaistamista voitu pitää sellaisena menettelynä, joka poistaisi irtisanomisperusteen. Viraston mukaan A:n ammattitaitoa ja kykyä suoriutua virastossa avoinna olleista tehtävistä oli tarkasteltu, mutta häntä ei voitu kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa mihinkään kyseisistä tehtävistä. Avoinna olleen määräaikaisen maksatustarkastajan tehtävän osalta virasto oli esittänyt selvitystä siitä, miksi A ei ollut tullut valituksi ja miksi tehtävään oli valittu toinen irtisanomisuhan alainen henkilö. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että virastolla ei ollut tehtäviä, joihin A olisi voitu hänen ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa uudelleen. Virasto ei siten ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvollisuuttaan. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että yhteistoimintaneuvottelut olivat koskeneet kaikkia viraston virkamiehiä ja että viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi sekä toimintamenomäärärahoilla että teknisellä tuella palkatuille henkilöille olivat vähentyneet olennaisesti. Viraston lausunnon mukaan yhteistoimintaneuvotteluiden lopputuloksena irtisanottiin kahdeksan toimintamenomäärärahoilla palkattua ja kahdeksan teknisellä tuella palkattua virkamiestä. Viraston ei voitu katsoa loukanneen tasapuolisen kohtelun vaatimusta sen väitteen perusteella, että teknisellä tuella palkatut henkilöt oli nimenomaisesti rajattu yhteistoimintaneuvotteluiden ulkopuolelle. Virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu peruste A:n irtisanomiseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti
Päätös P-SHAO 17/0198/2017 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 17/0018/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1484517600000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittaminen Päätös 17/0018/2 Organisaatiouudistus Syrjintä A: 16.1.2017 Virasto oli 30.9.2014 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n assistentin virkasuhteen noudattaen kuuden kuukauden irtisanomisaikaa, koska viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Yhteistoimintaneuvotteluja käynnistettäessä viraston perustoiminnan menotason arvioitiin ylittävän talousarviotason 2,8 miljoonalla eurolla vuonna 2014 ja 3,6 miljoonalla eurolla vuonna 2015. Irtisanomisia toimeenpantaessa vuoden 2015 määrärahavaje ennakoitiin 2,6 miljoonaksi euroksi. Hallinto-oikeus katsoi viraston taloudellisesta tilanteesta saadun selvityksen perusteella, että viraston perustoiminnan toimintamäärärahoihin oli voitu arvioida muodostuvan vaje, jonka kattamiseksi oli ollut tarpeen supistaa henkilöstömenoja. Se, että vuoden 2015 taloudellinen tilanne oli virastolle osoitetun lisämäärärahan seurauksena ollut irtisanomispäätöksen jälkeen ennakoitua parempi, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin, kun lisämääräraha oli ollut ennakoitua vajetta pienempi. Hallinto-oikeus arvioi, että viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Viraston mukaan A:n kohdalla tehtävien väheneminen johtui yksikön tehtävien organisoinnista toiminnan tehostamiseksi ja säästöjen aikaansaamiseksi siten, että yksikön oli mahdollista selvitä vähäisemmillä henkilöstöresursseilla. Hallinto-oikeus totesi, että virastolla oli työnantajana oikeus päättää siitä, miten se katsoo viraston tehtävien tulevan hoidettua tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Sillä A:n esiintuomalla seikalla, että osa hänen entisistä tehtävistään teetettiin tuntityöntekijöillä, ei ollut olennaista merkitystä asian oikeudellisessa arvioinnissa. Asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella irtisanomisen olisi voitu katsoa tapahtuneen A:n terveydentilan tai iän tapaisilla henkilöön liittyvillä syrjivillä perusteilla. Virasto oli noudattanut uudelleensijoittamisessa menettelyä, jossa irtisanotut olivat voineet hakea viraston sisäisessä haussa ja virkajärjestelymenettelyssä haettaviksi tulleita virkoja ja virkasuhteita. Hallinto-oikeus katsoi, että viraston määräaikaisten virkasuhteiden täytössä noudattama hakumenettely ja nimityspäätösten perustaminen haastateltujen välillä suoritettuun yleisten nimitysperusteiden mukaiseen ansiovertailuun oli ollut työnantajalle kuuluvan aktiivisen uudelleensijoittamisvelvoitteen vastainen. Viraston olisi tullut selvittää A:n uudelleensijoittamis- ja koulutusmahdollisuudet avoimiin määräaikaisiin tehtäviin ennen tehtävien laittamista sisäiseen hakuun. Kun A ei kuitenkaan ollut väittänyt, että hänet olisi tullut uudelleensijoittaa johonkin näistä tehtävistä, hallinto-oikeus ei voinut katsoa viraston laiminlyöneen A:n uudelleensijoittamisvelvollisuutta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja määräsi A:lle maksettavan valtion varoista hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä hallinto-oikeudessa 1 500 euroa. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Yhdenvertaisuuslaki_6_§
Päätös HeHaO 17/0018/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 17/0138/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1489356000000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Uudelleensijoittaminen Taloudelliset syyt/Taloudellinen syy ESR-rahoitus Heikentynyt työkyky Päätös 17/0138/2 A: 13.3.2017 Virasto oli irtisanonut A:n assistentin virkasuhteen 1.6.2015 alkaen päättymään viiden kuukauden irtisanomisajan jälkeen. Hallinto-oikeus totesi, että viraston toimintamenomäärärahoihin ja EU-rakennerahastojen hallintotehtävien rahoitukseen oli ollut tulossa merkittäviä vähennyksiä. Toimintamenomäärärahojen oli arvioitu vähenevä noin 1,7 miljoonaa euroa vuosina 2015–2018. Vähennysten vuoksi oli tehty rakenteellisia uudistuksia ja tehtävien uudelleenjärjestelyjä. Arvioitu irtisanottavien määrä toimintamenomäärärahoilla palkattujen henkilöiden osalta oli 11 henkilöä. Tähän nähden taloudellista perustetta irtisanomiselle ei hallinto-oikeuden mukaan poistanut se, että toimintamenomäärärahaa oli siirtymässä vuodelle 2016 käytettäväksi noin 212 000 euroa. A oli ollut palkattuna toimintamenomäärärahalla ja oli siten tullut muutostoimenpiteiden kohteeksi. Toimintamenomäärärahalla hoidettavat tehtävät oli ilmoitettu henkilöstön haettavaksi sisäisellä ilmoittautumismenettelyllä. A ei ollut tullut valituksi mihinkään näistä tehtävistä. Hallinto-oikeus totesi, että koska ilmoittautuneita oli ollut enemmän kuin ilmoittautumismenettelyn piirissä olevia tehtäviä, työnantajalla oli ollut oikeus harkintavaltansa nojalla valita tehtäviin pätevimmiksi katsomansa henkilöt. Hallinto-oikeus katsoi, että edellä todettu huomioon ottaen viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muuten kuin tilapäisesti. Työnantajan selvityksen mukaan A:n ammattitaitoa ja kykyä suoriutua avoinna olleista tehtävistä oli tarkasteltu, mutta häntä ei katsottu voitavan sijoittaa tai kouluttaa mihinkään kyseisistä tehtävistä. Koska asiassa ei ollut tullut ilmi sellaista selvitystä, jonka perusteella työnantajan arviota A:n soveltuvuudesta voitaisiin pitää virheellisenä, katsoi hallinto-oikeus, ettei virasto ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvollisuuttaan. Virastolla oli näin ollen ollut valtion virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu peruste A:n irtisanomiseen. Vaikka A:n mukaan irtisanomisen todellisena perusteena oli ollut hänen heikentynyt terveydentilansa, katsoi hallinto-oikeus, ettei asiassa ollut tullut ilmi perusteita arvioida A:n irtisanomisen johtuneen muusta kuin työn tarjoamismahdollisuuksien vähentymisestä. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös P-SHaO 17/0138/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella Uudelleensijoittaminen Taloudelliset syyt/Taloudellinen syy ESR-rahoitus Heikentynyt työkyky Päätös... - Virkasuhteen purkaminen Päätös PS-HaO 17/0154/2 Virkasuhteen purkaminen 1489701600000
Virkasuhteen purkaminen Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Rikostuomio Purkamisen määräaika A: 17.3.2017 Ne bis in idem –periaate Päätös 17/0154/2 Työnantaja oli 14.1.2016 antamallaan päätöksellä purkanut opistoupseerin virassa palvelevan A:n virkasuhteen päätöksen tiedoksiannosta lukien ja pidättänyt hänet virantoimituksesta päätöksen lainvoimaiseksi tuloon saakka. Päätöksen mukaan A oli 8.1.2016 tuomittu kolmen vuoden kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rikosilmoitus oli kirjattu poliisilaitoksella 12.3.2015, A oli pidätetty 1.4.2015 ja seuraavana päivänä vangittu todennäköisin syin epäiltynä. Työnantaja oli saanut käräjäoikeudelta tiedon A:n menettelystä ja rikosnimikkeestä 8.4.2015. Työnantaja oli 22.4.2015 pidättänyt A:n virantoimituksesta mahdollisen rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Hallinto-oikeus katsoi, että päätös virkasuhteen purkamisesta oli tehty laissa tarkoitetun kahden viikon kuluessa selvityksen saamisesta eli käräjäoikeuden 8.1.2015 antamasta tuomiosta. Sen sijaan toissijainen kuuden kuukauden määräaika, jonka mukaan purkaminen tulee tehdä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun aihe purkamiseen ilmaantui, oli kulunut umpeen. Hallinto-oikeus katsoi, ettei kuuden kuukauden määräaikaa voitu laskea käräjäoikeuden tuomiosta vaan siitä, kun työnantaja oli saanut tiedon A vangitsemisesta todennäköisin syin epäiltynä. Virkasuhteen purkamista ei ollut toimitettu laissa tarkoitetussa kuuden kuukauden määräajassa. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen (Äänestys 2-1). Äänestyslausunnossaan eri mieltä oleva hallinto-oikeuden jäsen totesi, että käräjäoikeuden toimittama ilmoitus työnantajalle 8.4.2015 oli sisältänyt vain tiedon rikosnimikkeestä, jonka johdosta A oli vangittu. Muu aineisto oli pidetty salassa, joten työnantajalla ei ollut ennen käräjäoikeuden tuomiota ollut tietoa tapauksen tosiseikoista tai A:n menettelystä. Ottaen huomioon sen, että työnantajan on kyettävä näyttää purkuperusteen olemassaolo, ei kuuden kuukauden määräaikaa tulisi laskea käräjäoikeuden ilmoituksesta vaan käräjäoikeuden tuomiosta. Näin ollen A:n virkasuhteen purkaminen oli toimitettu virkamieslaissa säädetyssä määräajassa. Ne bis in idem -kiellon osalta lausunnossa todettiin, että virkasuhteen purkamista koskevan säännöksen tarkoituksena on turvata virkatehtävien asianmukainen suorittaminen eikä kysymyksessä ole rikosoikeudellinen tai siihen rinnastettava seuraamus. Valituksenalainen päätös ei siten ollut ne bis in idem -kiellon vastainen. Päätöksen kumoamiseen ei siten ollut perusteita. KHO 29.9.2017 T 4810: Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja otti viivytyksen välttämiseksi asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta välittömästi tutkittavakseen A:n hallinto-oikeudelle tekemän ne bis in idem –periaatteen vastaisuutta koskevan valitusperusteen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Käräjäoikeuden 8.4.2015 työnantajalle toimittama ilmoitus oli sisältänyt vain rikosnimikkeen. Korkein hallinto-oikeus totesi, että asian ratkaiseminen virkamiehen oikeusturvan huomioon ottavalla tavalla oli vaatinut käräjäoikeuden tuomion odottamista. Näin ollen virkasuhteen purkaminen oli toimitettu säädetyssä määräajassa. Edellä todetun perusteella hallinto-oikeuden päätös oli kumottava. Viivytyksen välttämiseksi korkein hallinto-oikeus otti A:n valituksen tutkittavakseen palauttamatta sitä hallinto-oikeudelle. Korkein hallinto-oikeus totesi, että molemmat seuraamukset, vankeusrangaistus ja virkasuhteen purkaminen olivat perustuneet samoihin tekoihin ja molemmissa oli arvioitu A:n käyttäytymistä. Päätös virkasuhteen purkamisesta ei kuitenkaan ollut Suomen lainsäädännön mukaan rikosoikeudellinen seuraamus tai sellaiseksi tarkoitettu. Näin ollen asiassa ei ollut kyse seuraamuksesta, joka olisi kuulunut ihmisoikeussopimuksessa säädetyn ne bis in idem –kiellon soveltamisalaan. A:lle tuomittu rikosoikeudellinen rangaistus ei siis estänyt virkasuhteen purkamista. Valtion_virkamieslaki_33_§ Valtion_virkamieslaki_34_§ Euroopan_ihmisoikeussopimuksen_7._lisäpöytäkirja_4_artikla
Päätös PS-HaO 17/0154/2 Virkasuhteen purkaminen
Virkasuhteen purkaminen Pohjois-Suomen... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 14/0959/2 Korvausvaatimus 1416780000000
Määräaikainen virkasuhde Helsingin hallinto-oikeus Hallintoriita Korvausvaatimus Päätös 14/0959/2 Palkkatuki Organisaatiouudistus A: 24.11.2014 A oli ollut yhteensä 18 määräaikaisessa virkasuhteessa virastoon aikana 6.3.2006–31.1.2013. Viraston mukaan A:n kuusi määräaikaista nimitystä aikavälillä 6.3.2006–5.3.2008 ja 2.9.2010–30.6.2011 olivat perustuneet julkisista työvoimapalveluista annetun lain mukaiseen palkkatukeen. Nimittämiskirjojen mukaan virkasuhteet olivat voimassa edellyttäen, että eduskunta myöntää vuosille 2007 ja 2008 tarvittavat määrärahat. Hallinto-oikeus totesi, että viraston selvitystä siitä, että kyseiset määräaikaiset virkasuhteet olivat perustuneet palkkatukeen, oli pidettävä uskottavana. Määräaikaisille virkasuhteille oli siten ollut valtion virkamieslain mukainen peruste. Viraston mukaan määräaikaisten virkasuhteiden 10.3.–31.10.2008 ja 1.3.–31.8.2010 perusteena olivat olleet sijaisuudet. Hallinto-oikeus totesi, että vaikka nimittämiskirjoista määräaikaisiin virkasuhteisiin ei suoraan ilmennyt, kenen sijaiseksi A oli nimitetty, kävi tämä riittävästi ilmi nimitysesityksestä. Hallinto-oikeus piti uskottavana viraston väitettä siitä, että nimitys 1.3.–31.5.2010 oli ensin tehty nimityshetkellä tiedossa olevalle ajalle, ja että sijaistettavan henkilön poissaolot olivat sittemmin jatkuneet. Kun lisäksi otettiin huomioon se, että nimitettävän henkilön tehtävät voivat poiketa sijaistettavan henkilön tehtävistä, hallinto-oikeus katsoi, että kyseisille virkasuhteille oli ollut valtion virkamieslain 9 §:ssä tarkoitetut perusteet. A oli ollut neljässä määräaikaisessa virkasuhteessa aikana 1.11.2008–28.2.2010. Määräaikaisuuksien perusteena olivat keskeneräiset virka- ja työjärjestelyt. Nämä olivat viraston mukaan johtuneet organisaatiouudistuksesta, joka aiheutti epävarmuutta palvelussuhteen jatkumisen osalta sekä tilapäistä lisätyövoiman tarvetta henkilöstötehtävien hoitamisessa. Selityksen mukaan hetkellistä lisätyövoiman tarvetta aiheuttivat muun muassa henkilöstön vuosilomatietojen ja nimikirjatietojen kirjaaminen uuteen järjestelmään. Hallinto-oikeus piti viraston selvitystä uskottavana ja katsoi, että A:n kyseisille määräaikaisille nimityksille oli ollut virkamieslain mukaiset perusteet. A oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 1.7.2011–31.1.2012 työn luonteen perusteella. Viraston mukaan yksikössä oli ollut työruuhkaa, joka oli aiheutunut kahdesta osa-aikaeläkkeestä ja pitkistä sairauspoissaoloista. Hallinto-oikeus totesi, että vakituisten työntekijöiden poissaolot pitkään jatkuvinakaan eivät sellaisenaan ole sellainen työn luonteeseen liittyvä seikka, jota valtion virkamieslain 9 §:ssä on tarkoitettu. A:n nimitykselle ei siten ollut näiltä osin valtion virkamieslaissa tarkoitettua perustetta. A oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin myös 1.7.–30.9.2012 ja 1.10.2012–31.1.2013 avoimen viran hoitamiseen liittyvän syyn perusteella. Määräaikaisten nimitysten taustalla oli ollut virka, joka oli jäänyt avoimeksi virkamiehen jäätyä työkyvyttömyyseläkkeelle 1.7.2012 lukien. Virkamies oli ollut sama, jonka sijaisuuksiin liittyviä määräaikaisuuksia A:lle oli aiemmin määrätty. Hallinto-oikeus totesi, että avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien väliaikainen järjestely erityisesti organisaatiomuutoksen yhteydessä on sinänsä hyväksyttävä peruste määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämiselle. Kyseisessä tapauksessa suunniteltu organisaatiomuutos oli kuitenkin tullut voimaan vasta vuoden 2013 alussa, eikä virasto ollut esittänyt muita perusteita nimittää A ensin vain 30.9.2012 saakka ja sen jälkeen uudella nimityksellä 1.10.2012–31.1.2013. Asiassa oli siten jäänyt selvittämättä, että näille kahdelle eri määräaikaiselle nimitykselle oli ollut valtion virkamieslain mukainen peruste. Hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten velvoitti viraston suorittamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös HeHaO 14/0959/2 Korvausvaatimus
Määräaikainen virkasuhde ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HeHaO 17/0069/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1485900000000
Irtisanominen yksilöperusteella Helsingin hallinto-oikeus Rattijuopumus Rikostuomio Päätös 17/0069/2 Vapaa-aika Virantoimituksesta pidättäminen A: 1.2.2017 Vankilan johtaja oli 3.9.2015 päättänyt irtisanoa vartija A:n virastaan. Irtisanomista oli perusteltu sillä, että käräjäoikeus oli tuominnut A:n 10.6.2015 törkeästä rattijuopumuksesta 3 kuukauden ja 15 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A:lle oli tuomittu myös 60 päiväsakkoa ja hänet oli määrätty ajokieltoon 31.10.2015 saakka. A oli ollut pidätettynä virantoimituksesta toukokuusta 2015 lähtien. Hallinto-oikeus totesi, että A:n tehtäviin vanginvartijana oli kuulunut muun muassa vankien valvonta ja järjestyksenpito. Näissä tehtävissä toimivalta voidaan edellyttää nuhteetonta käyttäytymistä myös vapaa-aikana. A oli lainvoimaisesti tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta ja tekoa oli pidettävä korkean promillemäärän vuoksi vakavana. Tähän nähden A:n pitkälle ja nuhteettomalle palvelukselle ei voitu antaa asiassa ratkaisevaa merkitystä. Vankilan johtajalla oli katsottava olleen erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Irtisanomisen oli katsottava olevan oikeasuhtainen seuraamus tässä tilanteessa. Hallinto-oikeus katsoi, että virkamiehestä johtuvasta syystä tapahtuva irtisanominen edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa eikä asiassa ollut käynyt ilmi, että työnantaja olisi menetellyt A:n esittämällä tavalla jossain vastaavankaltaisessa asiassa eri tavalla kuin tässä tapauksessa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_11_§ Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§ Valtion_virkamieslaki_28_§
Päätös HeHaO 17/0069/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella Helsingin... - Kirjallinen varoitus Päätös KuHaO 14/0053/4 Kirjallinen varoitus 1393452000000
Kirjallinen varoitus Kuopion hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Kuulemismenettely Päätös 14/0053/4 A: 27.2.2014 Huomautus Sairaala oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkatehtävien laiminlyönnistä. Päätöksen mukaan A:n oli epäilty nukkuneen työvuoron aikana. Sairaala oli varannut A:lle 6.8.2013 päiväämässään kirjeessä tilaisuuden tulla kuulluksi. Kutsukirjeessä oli maininta, että A:lle varattiin tilaisuus tulla kuulluksi mahdollista kirjallista huomautusta koskevassa asiassa. Kuulemistilaisuus pidettiin 15.8.2013. Hallinto-oikeus totesi, että hallintolain mukaan asianosaiselle on ilmoitettava kuulemisen tarkoitus ja kuulemista koskevassa pyynnössä on yksilöitävä, mistä seikoista selitystä pyydetään. Hallintolain säännökset kuulemisesta edellyttävät kuulemismahdollisuutta, jolla tarkoitetaan viranhaltijan mahdollisuutta saada tiedot viranomaisen suunnittelemien toimenpiteiden perusteista ja oikeutta esittää asiassa oma kantansa kaikista niistä seikoista ja selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun. Säännös ei sen sijaan aseta työnantajalle neuvotteluvelvoitetta esimerkiksi seuraamusten suhteen. A:ta oli tarkoitus kuulla sen johdosta, että hänen oli väitetty nukkuneen yövuorojensa aikana. Kuulemistilaisuudessa oli ollut esillä lievemmän seuraamuksen ohella myös varoituksen antamisen mahdollisuus. Kutsukirjeessä oli myös erikseen todettu, että A:lla oli mahdollisuus käyttää kuulemistilaisuudessa luottamusmiestä tai avustajaa. Hallinto-oikeus arvioi, että vaikka A oli alun perin kutsuttu kuultavaksi kirjallisen huomautuksen antamista koskevassa asiassa, viranomainen oli kuulemisen jälkeen voinut päätyä harkitsemaan myös varoituksen antamista. Oli todennäköistä, että kaikki asiaan vaikuttavat seikat oli saatu selville vasta kuulemistilaisuudessa ja eri seuraamusmahdollisuudet oli tuotu tilaisuudessa esiin. Siten viranomainen ei ollut tehnyt kuulemismenettelyssä sellaista virhettä, jonka johdosta päätös olisi kumottava. Hallinto-oikeus totesi, että kyseessä olevassa sairaalassa potilaiden hoitaminen on erityisen vaarallista ja vaikeaa. Tällaisessa sairaalassa työn vastuullisuus korostuu varsinkin yövuoroissa, joissa henkilökuntaa on vähän paikalla. Valvomatta jääneet potilaat voivat aiheuttaa vaaraa itselleen, toisille potilaille tai hoitajille. Asiassa ei ollut saatu kiistatonta näyttä siitä, että A olisi nukkunut yövuorojensa aikana, mutta hänen käytöksensä oli ollut vetäytyvää. Hallinto-oikeus katsoi, että A ei toimintatavastaan johtuen ollut voinut valvoa osaston toimintaa riittävän tehokkaasti. Tämän takia muiden hoitajien työtehtävät olivat lisääntyneet ja he olivat tunteneet työskentely- ja valvontaolosuhteet vaikeiksi ja uhatuiksi. A:n käyttäytyminen oli erityisen moitittavaa, koska se oli tapahtunut sairaalassa, jossa potilaat ovat arvaamattomia ja väkivaltaisia. A oli siten laiminlyönyt virkatehtäviensä suorittamisen, eikä sairaalan päätös ollut syntynyt virheellisessä järjestyksessä eikä ollut muutoinkaan lainvastainen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Hallintolaki_34_§ Hallintolaki_36_§ Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti
Päätös KuHaO 14/0053/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 16/0104/4 Kirjallinen varoitus 1462222800000
Kirjallinen varoitus Itä-Suomen hallinto-oikeus Irtisanominen yksilöperusteella Virkavelvollisuuden laiminlyönti Päätös 16/0104/4 Yhdenvertainen kohtelu Kohtuullinen aika A: 3.5.2016 Opinto-ohjaajana ja kirjastonhoitajana työskennellyt A valitti saamastaan kirjallisesta varoituksesta sekä irtisanomispäätöksestä. Varoitusta koskevan päätöksen mukaan A oli 18.11.2014 antanut tutkintavangin soittaa A:n toimenkuvaan kuulumattoman puhelun ja tällä tavoin vaarantanut vankilaturvallisuuden muun muassa vangin karkaamisriskin takia. Kahden vangin sellistä oli 7.11.2014 löytynyt noin 30 vankilan kirjaa, joista A oli kirjastonhoitajana vastuussa. A:n laiminlyönti oli työnantajan mukaan vaarantanut paloturvallisuuden. Lisäksi A oli 10.12.2014 herjannut vankien kuullen vankilan henkilökunnan edustajia. A vetosi siihen, ettei muiden virkamiesten samankaltaiseen toimintaan ollut puututtu yhtä ankarasti. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. A:n menettelyä ei kokonaisuutena arvioiden voitu pitää lievänä ja varoitus oli oikeassa suhteessa sen tavoitteeseen nähden. Päätös ei ollut myöskään tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastainen, sillä asiassa ei ollut ilmennyt, että muut virkamiehet olisivat syyllistyneet samankaltaiseen tekokokonaisuuteen kuin A. Irtisanomispäätöksen perusteluissa oli viitattu varoitukseen johtaneisiin tapahtumiin sekä useisiin muihin tapahtumiin. Hallinto-oikeus totesi, ettei viranomainen voi enää oikeudenkäynnin aikana vedota uusiin irtisanomisperusteisiin päätöksen tueksi. Oikeudenkäynnin kohteena voivat olla vain ne perusteet, jotka on mainittu irtisanomista koskevassa päätöksessä ja joiden johdosta valittajaa on kuultu ennen päätöksen tekemistä. Näin ollen hallinto-oikeus jätti huomiotta vasta hallinto-oikeudelle annetussa lausunnossa esiin nostetut seikat, joista A:ta ei ollut kuultu ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä. A:ta oli useita kertoja puhuteltu syksyn 2014 aikana muun muassa henkilökunnan herjaamisesta vankien kuullen ja epäasiallisesta käytöksestä vankikontakteissa. A oli saanut 17.2.2015 kirjallisen varoituksen luvattoman poissaolon vuoksi ja A oli laiminlyönyt osallistumisen paloharjoitukseen 18.2.2015. Hän oli myös kieltäytynyt suorittamasta joitain hänelle osoitettuja tehtäviä ja laatinut koulutus- ja kirjastotoimintaa koskevan suunnitelman myöhässä ja puutteellisena. Lisäksi A oli 16.12.2016 laatinut valtakirjan vangin varojen siirtämiseksi toisen henkilön haltuun, mikä työnantajan mukaan vaaransi vankilajärjestystä sekä rikostutkintaa. A oli päätöksen mukaan syyllistymällä toistuvaan virkamiehelle sopimattomaan käytökseen vaarantanut virkamieheltä edellytettävän luottamuksen. A oli jatkanut sopimatonta käytöstään toistuvista puhutteluista ja ohjauksesta huolimatta ja vaarantanut vankilaturvallisuuden. A:n näkemyksen mukaan valtakirjan laatimista koskevaan irtisanomisperusteeseen ei ollut vedottu kohtuullisessa ajassa. Ottaen huomioon asian selvittämiseksi tarpeelliset toimenpiteet, kuten A:n terveydentilan selvittäminen, hallinto-oikeus katsoi viranomaisen vedonneen kyseiseen irtisanomisperusteeseen kohtuullisessa ajassa. Hallinto-oikeuden arvion mukaan valtakirjan laatiminen ei ollut kuulunut A:n virkatehtäviin ja A:n menettelyä oli pidettävä valtakirjan laatimisen osalta erittäin moitittavana. Paloharjoituksiin osallistumisen laiminlyöntiä hallinto-oikeus piti suhteellisen lievänä virkavelvollisuuksien rikkomisena. Myös koulutus- ja kirjastotoimintaa koskevan suunnitelman osalta hallinto-oikeus piti työnjohtomääräyksen laiminlyöntiä yksittäisenä tekona arvioiden varsin lievänä. Kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus totesi, että A oli varsin toistuvasti käyttäytynyt vankilan virkamiehelle sopimattomalla tavalla ja laiminlyönyt virkatehtäviensä asianmukaisen hoidon puhutteluista ja ohjauksesta huolimatta. Näin ollen hallinto-oikeus arvioi, että työnantajalla oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A. Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_11_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_25_§ Valtion_virkamieslaki_55_§ Valtion_virkamieslaki_55_a_§ Hallintolaki_6_§
Päätös I-SHaO 16/0104/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös I-S HaO 18/0002/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1515103200000
Irtisanominen yksilöperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Käyttäytymisvelvollisuus 18/0002/4 Rikostuomio Vapaa-aika Yleinen luottamus viranomaiseen A: 5.1.2018 Luottamuspula Henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos Virasto oli 14.12.2015 irtisanonut vanhempi rajavartija A:n virkasuhteen päättymään henkilökohtaisilla perusteilla kahden kuukauden irtisanomisajan kuluttua ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n 15.2.2015 tehdystä pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta sekä 15. – 17.12.2015 tehdystä ampuma-aserikkomuksesta 100 päiväsakon sakkorangaistukseen. Käräjäoikeuden tuomion mukaan A oli tehnyt ruumiillista väkivaltaa entiselle avopuolisolleen muun muassa repimällä ja raahaamalla tätä tukasta ja potkimalla tätä useita kertoja. Lisäksi A oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta säilyttänyt kahta haulikkoa lukitsemattomassa paikassa asuntonsa vaatehuoneen lattialla. Tuomio oli lainvoimainen ja se oli tullut työnantajan tietoon 16.9.2015. Poliisilaitos oli 25.2.2015 tekemällään päätöksellä takavarikoinut A:n ampuma-aseet ja peruuttanut aseiden hallussapitoluvat toistaiseksi. Poliisin päätöksen johdosta työnantajan komentaja oli 19.3.2015 peruuttanut A:ta koskevan määräyksen toimia rajavartiomiehenä. Tämän jälkeen A oli työskennellyt rajavartioasemalla operatiivisiin tehtäviin kuulumattomissa, pääosin teknisen alan tehtävissä, joihin ei kuulunut julkisen vallan käyttöä. Työnantaja oli 8.2.2016 antamallaan päätöksellä päättänyt jatkaa A:n virantoimituksesta pidättämistä irtisanomispäätöksen lainvoimaiseksi tuloon saakka. A oli vaatinut päätösten kumoamista, ja irtisanomisen muuttamista lievemmäksi virkamiesoikeudelliseksi seuraamukseksi. Hallinto-oikeus totesi, että sen ratkaistavana oli valitusten johdosta se, onko valittajan irtisanomisella ja virantoimituksesta pidättämiselle sekä sen jatkamiselle ollut lainmukaiset perusteet. Hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa määrätä valittajalle irtisanomisen sijasta muita seuraamuksia kuten kirjallista varoitusta tai päättää hänen määräaikaisesta erottamisestaan. Hallinto-oikeus totesi, että rajavartiomiehen virassa olevalla on rajavartioston tärkeiden yhteiskunnallisten tehtävien johdosta säädetty erityinen yksityiselämään ulottuva käyttäytymisvelvollisuus. A oli vapaa-ajallaan syyllistynyt vakaviin, toisen ihmisen henkilökohtaista koskemattomuutta ja turvallisuutta vaarantaviin tekoihin. A oli siten selvästi toiminut käyttäytymisvelvollisuutensa vastaisesti. Lisäksi hän oli syyllistynyt ampuma-aserikkomukseen, vaikka hänellä oli tullut virka-asemansa huomioon ottaen olla korostetusti tietoinen ampuma-aseiden säilyttämistä koskevista säännöksistä ja niiden merkityksestä. Koska A oli katsottu sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita, ei hänen enää ollut mahdollista suorittaa rajavartijan lakisääteisiä, voimankäyttövälineistön hallussapitoa ja tarvittaessa voimankäyttöä edellyttäviä virkatehtäviä. A:lle oli tuomittu teoista tuntuva päiväsakkorangaistus. Käräjäoikeuden tuomion perusteluiden mukaan normaalisti vastaavista teoista olisi seurannut vankeusrangaistus. A:n kohdalla oli tältä osin otettu huomioon se, että vankeusrangaistus olisi ilmeisesti johtanut työpaikan menettämiseen. Näin ollen päiväsakkorangaistus ei ollut osoitus siitä, että A:n tekoa olisi myöskään rikosoikeudellisesti pidettävä vähäisenä. Käräjäoikeuden perusteet eivät ole voineet luoda A:lle oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettua odotusta siitä, etteivät teot voisi johtaa hänen virkasuhteensa päättämiseen virkamiesoikeudellisessa harkinnassa. Syyllistyminen edellä mainittuihin rikoksiin oli ollut omiaan heikentämään luottamusta A:n kykyyn hoitaa virkatehtäviään asianmukaisesti. Teot olivat myös luonteeltaan sellaisia, että työnantaja oli perustellusti voinut katsoa niiden heikentävän julkista luottamusta viranomaiseen. Työnantajan kannalta oli erityisesti otettava huomioon se, että tekojen seurauksena A ei ollut enää ollut tosiasiallisesti kykeneväinen hoitamaan asianmukaisesti kaikkia virkatehtäviään. Vaikka A oli osittain suhtautunut tekoihinsa katuvasti, oli suhtautuminen myös osittain kiistävää. Tämä oli omiaan lisäämään epäluottamusta valittajan kykyyn käsittää virka-asemansa vaatimukset ja toimia niiden mukaisesti myös tulevaisuudessa. Työnantaja oli voinut kokonaisarvioinnin perusteella katsoa, että A:n virkasuhteen irtisanomiselle oli ollut erityisen painava syy. Hallinto-oikeus hylkäsi valitukset. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti Rajavartioston_hallinnosta_annettu_laki_15_f_§_1_momentti Rajavartioston_hallinnosta_annettu_laki_10_§_1_momentti Rajavartioston_hallinnosta_annettu_laki_20_§_1_momentti Rajavartioston_hallinnosta_annettu_laki_20_§_2_momentti
Päätös I-S HaO 18/0002/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HeHaO 17/0301/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1492030800000
Irtisanominen yksilöperusteella Helsingin hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Rikostuomio Päätös 17/0301/2 Vapaa-aika Käyttäytymisvelvollisuus A: 13.4.2017 Puolustusvoimat A oli irtisanottu aliupseerin virastaan ja pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen 7.3.2016 annetulla päätöksellä. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n 19.2.2016 annetulla tuomiolla huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikkomuksesta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hallinto-oikeus totesi, että virkasuhteen päättäminen rikoksen johdosta ei edellytä, että virkamies olisi tuomittu rangaistukseen ja tuomio olisi lainvoimainen. A:n irtisanominen oli perustunut erityisesti siihen, että A oli käräjäoikeudessa myöntänyt käyttäneensä huumausaineita ja säilyttäneensä ampumatarvikkeita huolimattomasti. Hallinto-oikeus totesi, että virkasuhteen irtisanomisperustetta on arvioitava suhteessa virkamiehen virkavelvollisuuksiin. A oli tehtävässään toiminut muun muassa kouluttajana, johtajana ja valvojana. Ammattisotilaana A:lla oli ollut myös vapaa-aikaan kohdistuva erityinen käyttäytymisvelvoite. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli syyllistymällä edellä mainittuihin rikoksiin käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen asemaansa eikä hänen tehtäväänsä. A:n menettely virkatehtäviensä ulkopuolella oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta puolustusvoimille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A:n irtisanomiselle oli ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukainen virkamiehestä johtuva erityisen painava syy. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Laki_puolustusvoimista_42_§
Päätös HeHaO 17/0301/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Korvausvaatimus Päätös I-SHaO 14/5168/4 Korvausvaatimus 1411074000000
Määräaikainen virkasuhde Itä-Suomen hallinto-oikeus Hallintoriita Korvausvaatimus Päätös 14/5168/4 Uudelleen järjestely Sijaisuus A: 19.9.2014 A oli ollut kolmessa määräaikaisessa virkasuhteessa virastoon aikana 1.3.2009–31.3.2011, joiden perusteena oli valtion tuottavuusohjelman mukaisen toiminnan tehostaminen ja siihen liittyvien virkajärjestelyiden suunnittelu. Tämän jälkeen A oli ollut viidessä määräaikaisessa virkasuhteessa 1.4.2011–31.12.2012, joiden perusteena oli avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien väliaikainen järjestäminen. Nimittämiskirjojen mukaan A:n tehtävät olivat pysyneet samoina koko ajan. Hallinto-oikeus totesi, että organisaatiouudistus voi olla virkamieslain mukainen peruste, joka oikeuttaa määräaikaisen virkasuhteen käyttämiseen. Yleisluonteinen viittaus organisaatiomuutokseen ei kuitenkaan sellaisenaan riitä perusteeksi, vaan organisaatiomuutoksen vaikutuksia arvioitaessa asiassa tulee ottaa huomioon muun muassa nimityshetkellä työnantajalla ollut tieto uudistuksen laajuudesta, kestosta ja siitä, mitä vaikutuksia uudistuksella voi olla määräaikaisen virkamiehen asemaan. Työnantajan tulisi riittävällä tavalla osoittaa organisaatiomuutoksesta aiheutuneet epävarmuustekijät ja suunnittelutarpeet. Oikeuskäytännön perusteella valtion tuottavuusohjelman mukaisella säästötavoitteella tai virkojen täyttölupakiellolla ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. Virkamieslain mukaisesti, jos virkamies nimitetään 9 §:n 1 tai 2 momentin nojalla määräajaksi, tulee nimittämiskirjasta ilmetä määräaikaisuuden peruste. Hallinto-oikeus totesi, että tässä tapauksessa nimittämiskirjoissa ei ollut mainintaa siitä, että nimittäminen olisi johtunut viraston selityksessään esittämällä tavalla eläkkeelle jääneen virkamiehen työtehtävien väliaikaisesta järjestämisestä. Hallinto-oikeus arvioi määräaikaisuuksien laillisuutta ainoastaan nimittämiskirjoihin merkittyjen perusteiden osalta. Virastolla ei ollut voinut olla vielä tietoa mahdollisten organisaatiouudistusten vaikutuksesta A:n työtehtäviin 1.3.2009, kun A:n virkasuhdetta oli jatkettu, ennen kuin kyseinen virasto oli saanut tiedon tehtävien yhdistämisaikeista. Hallinto-oikeus arvioi siten, ettei nimittämiskirjoissa esitettyä perustetta ajaksi 1.3.2009–31.3.2011 voitu pitää määräaikaiseen virkasuhteeseen ottamisen perusteena. Hallinto-oikeuden mukaan avoinna olevan viran työtehtävien hoitaminen on mahdollista järjestää väliaikaisesti määräaikaisilla nimityksillä siihen asti kunnes virka saadaan vakituisesti täytettyä. Avoimena olevan viran täyttämisen pitkittyessä tulee arvioitavaksi, olisiko kyseiset työtehtävät tullut järjestää muuten kuin pelkästään määräaikaisilla nimityksillä. Hallinto-oikeus totesi, että A oli koko pitkään kestäneen määräaikaisen virkasuhteensa ajan toiminut samoissa toimistosihteerin tehtävissä, minkä johdosta oli pääteltävissä, että työtehtävien hoitamiselle oli ollut pysyvä tarve. Koska tarve oli ollut jatkuvaa, virka olisi tullut täyttää vakinaisesti. A:n ottamiselle määräaikaisiin virkasuhteisiin aikana 1.4.2011–31.12.2012 ei siten ollut perustetta. Hallinto-oikeus hyväksyi hakemuksen perusteeltaan. Hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten velvoitti viraston suorittamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lainvoimainen. Hallintolainkäyttölaki_69_§ Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös I-SHaO 14/5168/4 Korvausvaatimus
Määräaikainen virkasuhde ... - Korvausvaatimus Päätös HäHaO 15/0091/4 Korvausvaatimus 1426456800000
Määräaikainen virkasuhde Hämeenlinnan hallinto-oikeus Hallintoriita Korvausvaatimus Päätös 15/0091/4 A: 16.3.2015 A oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 27.6.–31.12.2013. Määräaikaisuuden perusteeksi oli nimittämiskirjassa ilmoitettu vuosilomasijaisuudet sekä äkilliset sairauslomat. Hallinto-oikeus totesi, että määräaikaisuuden peruste on lain mukaan merkittävä nimittämiskirjaan. Lain esitöiden mukaan sijaisuuden osalta merkitään myös se, kenen sijaisena määräaikainen henkilö kulloinkin toimii. Kyseisessä tapauksessa A:n määräyskirjoihin ei ollut merkitty sitä, kenen sijaisena A oli toiminut. Asiassa oli hallinto-oikeuden mukaan jäänyt epäselväksi se, kenen sijaisena A oli kulloinkin tosiasiallisesti toiminut. A:n oli jälkikäteen ilmoitettu toimineen myös sellaisen vakituisen henkilön sijaisena, joka oli ollut asiassa saadun selvityksen perusteella työssä kyseisenä aikana. Määräaikaisuuden perusteita ei ollut merkitty riittävällä tarkkuudella nimittämiskirjaan, jotta sijaisuuksien olemassaolo ja määräaikaisuuksien perusteiden laillisuus voitaisiin jälkikäteen todentaa. Esitetyt näkökohdat kokonaisuutena huomioiden hallinto-oikeus päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan A oli nimitetty määräajaksi virkasuhteeseen ilman laissa säädettyä perustetta. Hallinto-oikeus hyväksyi hakemuksen perusteeltaan. Hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten velvoitti viraston suorittamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös HäHaO 15/0091/4 Korvausvaatimus
Määräaikainen virkasuhde ... - Korvausvaatimus Päätös HäHaO 15/0296/3 Korvausvaatimus 1428872400000
Korvausvaatimus Hämeenlinnan hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Tutkimatta jättäminen Päätös 15/0296/3 A: 13.4.2015 A oli työskennellyt määräaikaisissa virkasuhteissa virastoon 10.8.2004–21.12.2009. Virkamieslautakunta oli 22.3.2013 antamallaan päätöksellä jättänyt A:n korvausvaatimuksen tutkimatta. Virkamieslautakunta katsoi, että oikeuskäytännön mukaan virkasuhteen ja työsuhteen rinnasteisuus puoltaa lähtökohtaisesti tulkintaa, jonka mukaan työsuhteeseen siirtymisen myötä palvelussuhteeseen sovelletaan työsopimuslakia ja työsuhteeseen liittyvät erimielisyydet ratkaistaan yleisissä tuomioistuimissa. Korkein hallinto-oikeus oli 6.5.2014 antamallaan päätöksellä kumonnut virkamieslautakunnan päätöksen ja siirtänyt asian Hämeenlinnan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Päätöksen mukaan se, että A oli ollut ajanjaksolle 10.8.2004–31.12.2009 sijoittuvien yhdeksän määräaikaisen virkasuhteen jälkeen vuoden määräaikaisessa työsuhteessa, ei antanut aihetta arvioida, että hänen oikeussuojantarpeensa tulisi riittävästi turvatuksi ilman mahdollisuutta hakea valtion virkamieslain mukaista korvausta. Asiassa saadun selvityksen mukaan ajoiksi 10.8.–6.11.2004, 7.11.–31.12.2004 ja 1.1.–30.6.2005 tehtyjen nimitysten määräaikaisuuden perusteena oli ollut toimistosihteerin viran haltijan virkavapauksista johtuva sijaisuus. Asiassa ei ollut ilmennyt, että virastolla olisi mainituista virkavapauksista riippumattakin ollut tarve palkata virkamies A:n hoitamiin tehtäviin. Näiden virkasuhteiden määräaikaisuuden perusteena oli siten katsottava olleen sijaisuus, joka oli valtion virkamieslain mukainen peruste määräajaksi nimittämiselle. Ajoiksi 1.7.2005–31.7.2006, 1.8.–31.12.2006, 1.1.–31.7.2007, 1.8.–31.7.2008, 1.8.2008–31.7.2009 ja 1.8.2009–31.7.2010 tehtyjen nimitysten määräaikaisuuden perusteena oli nimittämiskirjojen mukaan ollut avoinna olevan osastonsihteerin viran hoito. A oli hoitanut avoinna olevan osastonsihteerin viran tehtäviä määräaikaisissa virkasuhteissa neljän ja puolen vuoden ajan. Hallinto-oikeus totesi, että avoinna olevan viran tehtävien hoidon järjestäminen määräaikaisilla virkasuhteilla oli jatkunut niin kauan, ettei järjestely ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vain väliaikainen. Hallinto-oikeuden mukaan virkojen täyttökielto ei ole valtion virkamieslain mukainen peruste määräajaksi nimittämiselle. Nimitystä tehtäessä tiedossa oleva organisaatiomuutos voi sen sijaan olla valtion virkamieslain mukainen työn luonteeseen liittyvä peruste määräajaksi nimittämiselle, jos organisaatiomuutoksen edellyttämillä tehtäväjärjestelyillä voidaan perustellusti olettaa olevan vaikutusta siihen, voidaanko virkamiehen palvelussuhdetta jatkaa. Käytettäessä työn luonnetta määräaikaisen virkasuhteen perusteena työn on oltava määrällisesti tai ajallisesti rajattavissa. Hallinto-oikeus katsoi, että nämä edellytykset eivät täyttyneet. Jo se, että A oli hoitanut avoinna olevaan virkaan kuuluvia tehtäviä useiden vuosien aikana kaikkiaan kuudessa virkasuhteessa, osoitti, ettei määräaikaisten virkasuhteiden käyttämiselle ollut työn luonteeseen liittyviä edellytyksiä. Hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös HäHaO 15/0296/3 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös HäHaO 15/0295/3 Korvausvaatimus 1428872400000
Määräaikainen virkasuhde Hämeenlinnan hallinto-oikeus Hallintoriita Korvausvaatimus Päätös 15/0295/3 Tutkimatta jättäminen Organisaatiouudistus A: 13.4.2015 A oli työskennellyt yliopiston tiedotusyksikössä osa-aikaisissa virkasuhteissa 1.6.2006–31.12.2009. A oli virkamieslautakunnalle toimittamassaan hakemuksessa vaatinut korvausta toistuvien, perusteetta määräajaksi tehtyjen nimitysten johdosta. Virkamieslautakunta oli jättänyt korvausvaatimuksen myöhästyneenä tutkimatta, sillä se katsoi A:n virkasuhteen päättyneen jo 31.12.2009. Korkein hallinto-oikeus oli katsonut, että virkamieslain 56 §:n 2 momenttia oli tulkittava niin, että kuuden kuukauden määräaika laskettiin siitä, kun A:n määräaikainen työsuhde päättyi, jolloin virkamieslautakunnan ei olisi pitänyt jättää A:n korvausvaatimusta myöhästyneenä tutkimatta. A oli ollut määräaikaisessa virkasuhteessa yliopistoon ensin 1.6.–1.10.2006, jolloin määräaikaisuuden perusteena oli ollut sijaisuus. Hallinto-oikeus katsoi, että yliopistolla oli tämän virkasuhteen osalta ollut virkamieslain mukainen peruste määräajaksi nimittämiselle. 1.9.–31.12.2006 tehdyn nimityksen määräaikaisuuden perusteena oli ollut työn luonne. Koska kyseisen virkasuhteen määräaikaisuus oli johtunut tilapäisestä lisätyövoiman tarpeesta ja yliopiston vakinaisten virkamiesten virkavapauksista, määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle oli ollut valtion virkamieslain mukaiset työn luonteeseen ja sijaisuuteen liittyvät perusteet. Ajoiksi 2.10.2006–30.6.2007, 1.7.2007–30.6.2008, 1.7.2008–30.6.2009 ja 1.7.–31.12.2009 tehtyjen nimitysten määräaikaisuuden perusteena oli ollut avoinna olevan viran hoito. Määräaikaisuutta oli perusteltu sillä, että toimistotehtäviä ei voitu täyttää vakinaisesti organisaatiojärjestelyjen ja valtion tuottavuusohjelman takia. Avoinna olevien virkojen tehtävien hoidon järjestäminen määräaikaisilla virkasuhteilla oli jatkunut niin kauan, ettei järjestely ollut ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vain väliaikainen. Yliopisto ei myöskään esittänyt tehtävien uudelleenjärjestelyjen aikatauluista ja vaikutuksista sellaista selvitystä, joka olisi osoittanut A:n tekemän työn olleen nimityksiä tehtäessä tehtäväjärjestelyjen vuoksi ajallisesti tai määrällisesti rajattavissa niin, että hänet olisi voitu nimittää työn tilapäisen luonteen perusteella määräajaksi. Yliopistolla ei ollut perustetta nimittää A:ta määräajaksi näihin virkasuhteisiin. Hallinto-oikeus hyväksyi hakemuksen perusteeltaan. Hakemuksen enemmälti hyläten hallinto-oikeus määräsi yliopiston maksamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös HäHaO 15/0295/3 Korvausvaatimus
Määräaikainen virkasuhde ... - Korvausvaatimus Päätös HäHao 15/0294/3 Korvausvaatimus 1428872400000
Hallintoriita Hämeenlinnan hallinto-oikeus Korvausvaatimus Määräaikainen virkasuhde Päätös 15/0294/3 Tutkimatta jättäminen A: 13.4.2015 A oli ollut määräaikaisissa virkasuhteissa virastoon 2003–2009. Virkamieslautakunta oli 16.11.2012 antamallaan päätöksellä jättänyt A:n korvausvaatimuksen tutkimatta. Virkamieslautakunta oli katsonut, että palkkaa vastaavaa korvausta voidaan valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentti huomioon ottaen määrätä vain sillä edellytyksellä, ettei asianomainen palvelussuhde kyseiseen virastoon enää jatku. Virkamieslautakunta oli todennut A:n palvelussuhteen jatkuneen virkasuhteen päättymisen jälkeen määräaikaisena työsuhteena yhden vuoden ajan ja katsonut, ettei hänen oikeussuojansa toteutuminen kyseisessä tilanteessa edellyttänyt asian ratkaisua valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä. Korkein hallinto-oikeus oli 6.5.2014 antamallaan päätöksellä kumonnut virkamieslautakunnan päätöksen ja siirtänyt asian Hämeenlinnan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Päätöksen mukaan se, että A oli ollut kymmenen määräaikaisen virkasuhteen jälkeen vuoden määräaikaisessa työsuhteessa, ei antanut aihetta arvioida, että hänen oikeussuojantarpeensa tulisi riittävästi turvatuksi ilman mahdollisuutta hakea valtion virkamieslain mukaista korvausta. A oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen koordinaattorin tehtävään ajaksi 1.1.–30.9.2003. Määräaikaisuuden perusteena oli ollut työn luonne. A:n tehtävinä olivat olleet erilaisten koulutus- ja muiden sellaisten projektien työryhmien koordinaattorina toimiminen, internet-sivujen ylläpitäminen ja kehittäminen sekä avustaminen laitoksen toimistorutiineissa ja osaltaan toimiston tehtävänjaon uudelleen organisoinnin kehittäminen. A oli nimitetty samoilla perusteilla määräajaksi myös ajoiksi 1.10.2003–31.7.2004 ja 1.8.–31.12.2004. Myös seuraavan 1.1.–30.6.2005 nimityksen määräaikaisuuden perusteena oli ollut työn luonne. Nimittämiskirjan liitteen mukaan nimityksen tekeminen johtui laitoksella tapahtuvasta virkarakenteen muutostyöstä ja sopeuttamisesta talousarviokehitykseen, mikä työ oli tarkoitus saattaa päätökseen kevään 2005 aikana. Myös tätä seuraavien määräaikaisten nimityksien 1.7.2005–31.12.2006, 1.1.–31.7.2007, 1.8.2007–31.7.2008–31.7.2009 ja 1.8.2009–31.7.2010 perusteena oli ollut sama syy. Viraston rehtori oli 5.9.2008 päättänyt avoimeksi tulevia muita kuin opetusvirkoja koskevasta virkojen ja tehtävien täyttökiellosta. Päätöstä oli perusteltu työnantajan velvollisuudella sijoittaa 1.10.2008 lakanneiden yksiköiden henkilöstö uudelleen sekä henkilöstön vähentämistarpeella. Rehtori oli purkanut kiellon muiden kuin hallinto- ja toimistotehtävien osalta 29.1.2009. Hallinto-oikeus totesi, että A oli esitetyn selvityksen perusteella tehnyt koko palvelussuhteensa ajan pääasiassa samanlaisia tehtäviä. Virasto oli ilmoittanut A:n tehtävien olleen erilaisiin projekteihin liittyneitä määräaikaisia kehittämistehtäviä, mutta työn liittyminen projekteihin ei kuitenkaan vielä sellaisenaan osoita, että määräaikaiselle virkasuhteelle on laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Määräaikaisuuden perustetta on arvioitava kunkin nimittämishetken olosuhteiden mukaan työn luonne huomioon ottaen. Asiassa esitetty selvitys A:n virkasuhteista osoitti, että työvoiman tarve oli A:n hoitamissa tehtävissä ollut jatkuvaa. Viraston ilmoituksen mukaan ajoiksi 1.1.2003–30.6.2005 tehtyjen nimitysten määräaikaisuuteen oli vaikuttanut organisaatiouudistuksesta seurannut tarve sijoittaa uudelleen hallinto- ja toimistohenkilökuntaa ja muuttaa virkamiesten työnjakoa. Nimittämistä 1.1.–30.6.2005 koskeneen nimittämiskirjan liitteen mukaan virkarakenteen muutostyö oli kuitenkin ollut tarkoitus saattaa päätökseen kevään 2005 aikana. Yliopisto ei ollut osoittanut, että organisaatiouudistus ja sen edellyttämät tehtäväjärjestelyt olisivat enää kevään 2005 jälkeen edellyttäneet A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Hallinto-oikeus katsoi, ettei virastolla siten ollut valtion virkamieslain mukaista perustetta nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin aikana 1.7.2005–31.12.2009. Hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§
Päätös HäHao 15/0294/3 Korvausvaatimus
Hallintoriita ... - Kirjallinen varoitus Päätös TuHaO 15/0082/1 Kirjallinen varoitus 1427148000000
Kirjallinen varoitus Turun hallinto-oikeus Tehtävään määräyksen peruuttaminen Virkavelvollisuuden rikkominen Päätös 15/0082/1 Alkoholi Sopimaton käytös A: 24.3.2015 Työnjohdollinen määräys Valituksen tutkiminen Suhteellisuusperiaate Korostunut käyttäytymisvelvollisuus Tarkoitussidonnaisuusperiaate Soveltuvuus tehtävään Syyttäjänvirasto oli antanut syyttäjä A:lle kirjallisen varoituksen ja peruuttanut A:n määräaikaisen määräyksen toimia syyttäjänviraston apulaispäällikkönä. Päätöksen perustelujen mukaan A oli rikkonut velvollisuuttaan käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla olemalla päihtynyt ja käyttäytymällä epäasiallisesti virkamatkaan rinnastuvalla virkistysmatkalla. Perustelujen mukaan A ei tämän johdosta ollut voinut jatkaa enää uskottavasti esimiehenä apulaispäällikön tehtävissään. A:lla oli kokemusta syyttäjäntehtävistä 23 vuoden ajalta ja hän oli toiminut myös muissa johtotehtävissä. A ei ollut käyttäytynyt aiemmin moitittavasti virassaan. Syyttäjänvirasto oli pitänyt virastopäivät, joiden paluumatkalla virasto oli tarjonnut laivan ravintolassa osallistujille päivällisen, mukaan lukien neljä lasia viiniä. Päivällisen loppua kohden A:n havaittiin olleen voimakkaasti päihtynyt. A oli siirtynyt omasta pöydästään toiseen keskustellakseen siellä istuneen seurueen ja erityisesti erään naispuolisen henkilön kanssa. Seurueen poistuessa paikalta A oli suuttunut ja esimiesasemaansa vedoten komentanut naispuolisen henkilön keskustelemaan kanssaan uhaten muutoin antaa tälle potkut. Kun A:ta oli rauhoiteltu tilanteessa, hän oli tönäissyt erästä alaistaan siten, että tämä oli horjahtanut takanaan ollutta tuolia päin. Tämän jälkeen A oli talutettu hyttiin, jonne hän oli siirtynyt rauhallisesti. A oli kuulostanut hytissä itsetuhoiselta, minkä vuoksi A:ta varten oli kutsuttu poliisipartio hakemaan hänet satamasta. A oli tapahtumien jälkeen pyytänyt anteeksi viraston henkilökunnalta ja keskustellut asiasta erikseen osastonsa syyttäjien kanssa. Päätöstä ei voitu pitää sellaisena hallinnon sisäisenä työnjohdollisena määräyksenä, jota hallintolainkäyttölain valituskielto koskee. Valitus oli siksi tutkittava. Varoituksen lainmukaisuus Hallinto-oikeus arvioi, että hallintolain mukainen suhteellisuusperiaate rajoittaa työnantajan harkintavaltaa varoituksen antamisessa. Varoituksen on oltava oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen. Moitittavuutta ankaroittavana seikkana voidaan ottaa huomioon muun muassa esimiesasema. Oikeuskäytännössä on katsottu, että alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen virkapaikalla tai virkaa hoidettaessa on virkamiehen asemaan sopimatonta ja virkavelvollisuuksien vastaista käytöstä, jonka perusteella virkamies voidaan ainakin menettelyn toistuessa jopa irtisanoa. Vaikka A:n menettely ei ollut tapahtunut varsinaisissa virkatehtävissä, eikä päihtymyksellä ollut välitöntä vaikutusta niiden hoitamiseen, hallinto-oikeuden mukaan kysymys oli ollut virkamatkaan rinnastuvasta matkasta, jolle A oli osallistunut esimiehen ominaisuudessa. A oli nauttinut alkoholia siinä määrin, että hän oli päihtynyt voimakkaasti ja menettänyt itsehillintänsä ja harkintakykynsä. Hän oli käyttäytynyt epäasiallisesti ja uhkaavasti naispuolista alaistaan kohtaan ja tönäissyt häntä rahoittelemaan pyrkinyttä toista alaistaan. A oli siten käyttäytynyt asemaansa ja tehtäviinsä nähden sopimattomasti, eikä menettelyn moitittavuutta arvioitaessa voitu antaa merkitystä sille, olivatko A:n alaiset suhteutuneet anteeksiantavasti tai ymmärtäväisesti hänen käytökseensä. Virkamiehen käytöksen on oltava objektiivisesti arvioiden asianmukaista. Varoitusta ei siten voitu pitää kohtuuttomana seuraamuksena A:n menettelystä, erityisesti kun otettiin huomioon hänen esimiesasemansa. Tehtävään annetun määräyksen peruuttamisen lainmukaisuus Hallinto-oikeuden mukaan tehtävään määräämisen peruuttamiseen soveltuvat hallintolain 6 §:n yleiset oikeusperiaatteet, kuten tarkoitussidonnaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate. Siten tehtävään määräämisen peruuttamiselle on oltava hyväksyttävä ja perusteltu syy, ja peruuttamisen on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Hallinto-oikeus totesi, ettei määräyksen antaminen tehtävään määräajaksi estä määräyksen peruuttamista ennen määräajan loppumista, jos virkamiehellä ei enää katsota olevan edellytyksiä hoitaa tehtäväänsä. Näin voidaan tehdä esimerkiksi jos virkamies on virkavelvollisuuksiensa vastaisella menettelyllä osoittanut olevansa soveltumaton tehtävään. Kun syynä on henkilöön liittyvä syy, peruuttamisen on katsottava olevan myös seuraamuksenluonteinen toimenpide. Hallinto-oikeus totesi edelleen, että vaikka määräys tehtävään voidaan peruuttaa syistä, jotka luonteeltaan vastaavat henkilöön liittyviä virkasuhteen päättämisperusteita, määräyksen peruuttamisen vaikutukset virkamiehen oikeusasemaan eivät ole rinnastettavissa virkasuhteen päättämisen vaikutuksiin. Tehtävään määräyksen peruuttamiselle ei siten voida asettaa yhtä korkeaa kynnystä kuin virkasuhteen päättämiselle. A:n menettely oli ollut hyvin sopimatonta ja objektiivisesti arvioiden omiaan heikentämään alaisten luottamusta esimiestään kohtaan. Syyttäjänvirastolla oli siten ollut perusteltu syy peruuttaa määräys apulaispäällikön tehtävään. Ottaen huomioon A:n apulaispäällikön aseman ja siihen liittyvän korostuneen käyttäytymisvelvollisuuden, peruuttaminen ei ollut ollut myöskään kohtuutonta. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Hallintolainkäyttölaki_5_§_2_momentti Hallintolaki_6_§ Laki_syyttäjälaitoksesta_17_§_2_momentti Suomen perustuslaki_21_§_1_momentti Valtioneuvoston_asetus_syyttäjälaitoksesta_11_§ Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_57_§_1_
Päätös TuHaO 15/0082/1 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 15/0073/4 Kirjallinen varoitus 1424901600000
Kirjallinen varoitus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Itä-Suomen hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden rikkominen Sananvapaus Päätös 15/0073/4 Poliisi Työnjohtomääräys A: 26.2.2015 Poliisilaitos oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A oli tehnyt lisensiaattityön poliisin hallintorakenneuudistuksen Pora I ja Pora II -vaiheista. Varoituksen antamisen aikaan A oli ollut tohtorikoulutettavana ja tehnyt väitöskirjaa hallintorakenneuudistuksen Pora III -vaiheesta. Hän oli samaan aikaan ollut myös pääpoliisiaseman rikoskomisarion virassa. A oli antanut eri tiedotusvälineille haastatteluja liittyen tutkimustyöhönsä. A:ta oli jo aiemmin huomautettu sen johdosta, että hän oli antanut haastattelun poliisin hallintorakenneuudistukseen liittyen. A oli myös saanut työnjohdollisen määräyksen, jossa oli korostettu, että A:n on pitäydyttävä kommentoimasta hallintorakenneuudistusta poliisina ja poliisihallinnon edustajana. Toimittajien lausumien mukaan A:ta oli haastateltu nimenomaan tutkijana eikä poliisina, vaikka hänen virka-asemansa olikin mainittu. Virka-asema oli kuitenkin mainittu haastatteluissa, koska se oli lausumien mukaan antanut artikkeleille lisäarvoa ja sen pois jättäminen olisi ollut huonoa journalismia. Hallinto-oikeus piti selvitettynä, että A oli antanut haastattelut hallinnon tutkijana, eikä poliisin edustajana. A oli myös ennen haastattelujen antamista korostanut toimittajille asemaansa tutkijana, ja pidättäytynyt kommentoimasta uudistusta poliisin edustajana. A ei ollut siten rikkonut poliisihallinnon tiedottamismääräyksiä eikä siitä johdettua poliisilaitoksen tiedottamisohjetta, eikä myöskään hänelle annettua virkamääräystä. Hallinto-oikeus totesi, että A:lla oli hänen virka-asemastaan riippumatta perustuslaissa ja yliopistolaissa säädetty oikeus tieteellisen tutkimuksen vapauteen. Valittajalla oli siten oikeus tutkia poliisin hallintorakenneuudistusta, vaikka hän oli samaan aikaan poliisilaitoksen päällystöön kuuluva virkamies. Perustuslaissa säädettyä sananvapautta voidaan rajoittaa ainoastaan laissa säädetyllä perusteella, eikä rajoituksia voida tulkita laventavasti. Virkamiehen sananvapautta tulee arvioida suhteessa valtion virkamieslaissa säädettyihin yleisiin virkavelvollisuuksiin. Hallinto-oikeuden mukaan A oli arvioinut haastattelussa hallintorakenneuudistusta yleisesti nostamatta esille yksittäisiä poliisihallinnon yksiköitä. Asiassa ei ollut tullut ilmi, että A olisi lausunnoillaan aiheuttanut mitään todellista haittaa työnantajalle, poliisihallinnolle tai kansalaisten yleiselle turvallisuudentunteelle. Viranomainen ei ollut myöskään osoittanut A:n menettelyn vaikuttaneen hänen kykyynsä hoitaa virka- tai esimiestehtäviään. Hallinto-oikeuden mukaan A oli haastatteluja antaessaan ollut tietoinen siitä, että hänen virka-asemansa poliisina voi tulla esille. Mikäli A olisi pelkästään tästä johtuen joutunut pidättäytymään antamasta haastattelua tutkimusaiheestaan, tilanne olisi hallinto-oikeuden käsityksen mukaan johtanut perustuslaissa suojatun tutkimuksen vapauden ja sananvapauden rajoittamiseen. Hallinto-oikeus piti siten A:n menettelyä kokonaisuutena arvioiden asianmukaisena. Ottaen huomioon A:n mainitut perusoikeudet ja sen, että A oli virkamääräyksen mukaisesti pidättäytynyt kommentoimasta hallintorakenneuudistusta poliisina ja poliisihallinnon edustajana, A ei ollut laiminlyönyt myöskään työnantajan työnjohtomääräyksiä. Viranomaisella ei siten ollut ollut perustetta antaa A:lle kirjallista varoitusta. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Lainvoimainen. Suomen perustuslaki 12_§_1_momentti Suomen perustuslaki 16_§_3_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Yliopistolaki_6_§_1_momentti
Päätös I-SHaO 15/0073/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus Virkavelvollisuuden laiminlyönti ... - Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 14/5309/4 Kirjallinen varoitus 1418767200000
Kirjallinen varoitus Itä-Suomen hallinto-oikeus Esteellisyys Virkavelvollisuuden laiminlyönti Päätös 14/5309/4 Virkavelvollisuuden rikkominen A: 17.12.2014 Oppilaitos oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen. A oli päätöksen mukaan toiminut esteellisenä osallistuessaan koulutussuunnittelijan määräaikaisen virkasuhteen täyttämiseen. A:lla oli oppilaitoksen käsityksen mukaan ollut erityisen läheinen suhde koulutussuunnittelijan virkasuhteeseen 14.10.2013 nimitetyn B:n kanssa. A ja B olivat oppilaitoksen kurssihotellin kulun- ja kameravalvonnan avulla saatujen tietojen mukaan liikkuneet yhdessä kurssihotellissa ja yöpyneet siellä samanaikaisesti, vaikka B:llä ei ollut sopimusta kurssihotellin käytöstä. B:n yöpymiset olivat alkaneet 18.3.2013 ja jatkuneet aina 23.1.2014 saakka, jolloin asia oli otettu puheeksi A:n ja B:n kanssa. Työnantajan mukaan samanaikaisia yöpymisiä kurssihotellissa oli 56, joista 12 oli tapahtunut B:n rekrytointiprosessin aikana. Työnantajan tietoon oli lisäksi tullut viestejä henkilökunnan edustajilta, joiden mukaan A:lla ja B:llä oli suhde. B oli työantajan tietojen mukaan toiminut myös A:n personal trainerina. A oli myöntänyt, että B toimi hänen personal trainerinaan, mutta sekä A että B olivat kiistäneet suhteen olemassaolon. Hallinto-oikeus arvioi, että työnantajan kamera- ja kulunvalvontatietojen perusteella tekemiä johtopäätöksiä A:n ja B:n liikkumisesta ja samanaikaisista yöpymisistä voitiin pitää perusteltuina. Myös henkilökunnalta tulleet viestit tukivat työnantajan käsitystä. Hallinto-oikeus totesi, että A ei ollut pystynyt osoittamaan työnantajan käsitystä erityisen läheisestä suhteesta paikkaansa pitämättömäksi ja työnantajan esittämää selvitystä suhteen olemassaolosta voitiin pitää riittävänä ja luotettavana. Työnantaja oli perustellusti voinut arvioida A:n olleen esteellinen osallistumaan koulutussuunnittelijan määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämistä koskevan asian valmisteluun. A oli toiminut asiassa tietoisesti ja hänen oli asemansa vuoksi tullut ymmärtää toimintansa moitittavuus. Luottamus hänen toimintansa puolueettomuuteen oli vaarantunut. Työnantaja oli siten voinut arvioida A:n toimineen vastoin hänen virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyöneen niitä valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Työnantajalla oli ollut perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Hallintolaki_27_§_1_momentti Hallintolaki_28_§_1_momentti_7_kohta Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös I-SHaO 14/5309/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 14/5217/4 Kirjallinen varoitus 1414447200000
Kirjallinen varoitus Itä-Suomen hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Työnjohtomääräys Päätös 14/5217/4 Kohtuullinen aika A: 28.10.2014 Virasto oli antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien rikkomisesta. Päätöksen mukaan A oli väärentänyt huhti – kesäkuussa 2012 työaikaleimauksia niin, että hänelle oli kertynyt todellisuutta enemmän työaikaa. Päätöksen mukaan A oli myös jättänyt noudattamatta esimiehensä antamia työnjohto- ja valvontamääräyksiä, jotka liittyivät kyseisten työaikatietojen korjaamiseen. A:ta oli kuultu asiassa joulukuussa 2012 ja kirjallinen varoitus oli annettu 21.1.2014. Hallinto-oikeus totesi, että varoitus on hallintopäätös, jolla kohdistetaan moite virkavelvollisuuksien rikkomiseen ja kiinnitetään virkamiehen huomio tämän toiminnan moitittavuuteen vastaisuuden varalta. Virkamieslaissa ei ole aikarajaa varoituksen antamiselle, mutta varoituksen tarkoitus huomioon ottaen aika varoituksen ja virkamiehen moitittavan käyttäytymisen välillä ei voi olla kovin pitkä. Kohtuullisen aikarajan määrittäminen tapahtuu yksittäistapauksellisena ratkaisuna tosiseikkojen perusteella. Kun kuulemisestakin oli kulunut aikaa yli vuosi varoituksen antamiseen, hallinto-oikeus arvioi, ettei varoitusta ollut annettu kohtuullisessa ajassa. Sillä seikalla, että asian viivästyminen oli johtunut asian valmistelijan vaihtumisesta virastossa, ei ollut oikeudellista merkitystä asiassa. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Päätöksen tultua kumotuksi edellä mainitulla perusteella hallinto-oikeus ei ottanut kantaa siihen, olisiko varoituksen antamiselle ollut muutoin perusteita. Lainvoimainen Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_14_§
Päätös I-SHaO 14/5217/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös I-SHaO 1475207/4 Kirjallinen varoitus 1414011600000
Kirjallinen varoitus Itä-Suomen hallinto-oikeus Sairaus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Päätös 14/5207/4 Kuulemismenettely A: 23.10.2014 Virasto oli 17.1.2014 antanut A:lle kirjallisen varoituksen, koska hän oli ollut luvatta ja ilman asianmukaista syytä pois työstä 19.8.2013 ja 9.–23.10.2013. A:lle oli 3.7.2013 ilmoitettu, että työnantaja tulee 1.7.2013 lukien katsomaan poissaolot, joista työnantajalle ei toimiteta työterveyskeskuslääkärin todistusta työkyvyttömyydestä, luvattomiksi ja perusteettomiksi poissaoloiksi. A oli ollut poissa työstä luvatta ja ilman työnantajan edellyttämää työterveyslääkärin todistusta 4., 5. ja 25.7.2013, mistä työnantaja oli 18.7.2013 antanut A:lle kirjallisen huomautuksen. A:lle oli myös ilmoitettu, että työnantajan A:lle 3.7.2013 antama määräys oli edelleen voimassa. A oli ollut poissa työstä 19.8.2013 ja 23.10.2013 esittämättä kyseisistä poissaoloista lainkaan lääkärintodistusta. A oli toimittanut lääkärintodistuksia 9.–22.10.2013 väliseltä ajalta, mutta todistukset eivät olleet työnantajan nimeämän työterveyslääkärin tai hänen sijaisensa allekirjoittamia. A:ta oli kuultu asiassa 17.1.2014 ja varoitus oli annettu pian kuulemistilaisuuden jälkeen. Varoitukseen oli kirjattu ne ratkaisun perusteena olleet seikat, jotka olivat olleet tiedossa jo ennen kuulemista, sekä seikat, joista valittajaa oli kuultu. Hallinto-oikeus arvioi, että yksin se, että päätös varoituksen antamisesta oli annettu pian kuulemistilaisuuden jälkeen, ei osoita että virkamiehen kuulemisvelvoitetta olisi rikottu. Sen sijaan se, että varoitukseen oli kirjattu kuulemisessa esitetyt lausumat, osoitti, että päätös oli tehty A:n kuulemisen jälkeen. Hallinto-oikeus arvioi, ettei päätöksen voitu katsoa syntyneen virheellisessä järjestyksessä kuulemisvirheen perusteella. Hallinto-oikeus totesi myös, että työnantaja voi edellyttää virkamieheltä työantajan osoittaman lääkärin todistuksen, mikäli työnantaja perustellusta syystä katsoo, ettei sairauslomaa voida hyväksyä virkamiehen esittämän lääkärintodistuksen mukaan. Hallinto-oikeus arvioi, että A:n aikaisemmista sairauslomista johtuen työnantaja oli voinut edellyttää työterveyslääkärin todistusta jokaisesta poissaolosta. Koska A oli ollut poissa töistä esittämättä kahdelta päivältä lainkaan lääkärintodistusta ja koska A:n esittämät lääkärintodistukset eivät olleet työnantajan nimeämän työterveyslääkärin tai hänen sijaisenaan toimivan työterveyslääkärin antamia, voitiin A:n katsoa toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyöneen niitä. A:n selvitystä siitä, ettei hän heikon terveydentilansa vuoksi ollut kyennyt menemään lääkäriin 19.8.2013 ja 23.10.2013 heikon terveydentilansa vuoksi ei ollut pidettävä uskottavana. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_23_a_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_53_§_2_momentti Valtion _virka-_ja_ työehtosopimus_8_§
Päätös I-SHaO 1475207/4 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös I-SHaO 15/0136/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja määräaikainen virantoimituksesta erottaminen 1429650000000
Irtisanominen yksilöperusteella Itä-Suomen hallinto-oikeus Rattijuopumus Virkavelvollisuuden rikkominen Päätös 15/0136/4 Rikostuomio Poliisi A: 22.4.2015 Suhteellisuusperiaate Määräaikainen virantoimituksesta erottaminen Poliisilaitos oli irtisanonut vanhemman konstaapeli A:n virasta, koska tämä oli 26.10.2013 syyllistynyt vapaa-ajallaan törkeään rattijuopumukseen ja liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Hallinto-oikeus arvioi asiassa sitä, oliko A voitu irtisanoa kyseisillä perusteilla vai oliko seuraamus ollut A:n osalta kohtuuton hallintolain 6 §:stä ilmenevän suhteellisuusperiaatteen vastaisesti. Asiassa arvioitiin myös sitä, oliko irtisanomiselle ollut erityisen painava syy vai olisiko määräaikainen virantoimituksesta erottaminen ollut riittävä seuraamus. Poliisin hallinnosta annetun lain 15 i §:n mukaan poliisimiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan määrätä kurinpitorangaistuksena määräaikainen virantoimituksesta erottaminen, jollei varoitusta ole pidettävä riittävänä seuraamuksena. Hallinto-oikeus totesi, että valtion virkamieslain 25 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä arvioidaan tapauskohtaisesti ja kokonaisharkinnalla, jossa punnitaan useita tekoa koskevia seikkoja. Harkintaan vaikuttavat muun ohella teon aste, määrä, vahingollisuus ja toistuvuus. Hallinto-oikeus ei ottanut kantaa aiempaan virkamieslautakunnassa muodostuneeseen linjaan, vaan arvioi tilannetta kokonaisharkinnalla sen kaikki erityispiirteet huomioon ottaen. Hallinto-oikeus otti huomioon irtisanomista lievempää seuraamusta puoltavina seikkoja teon ainutkertaisuuden ja A:n aiemman nuhteettoman 12 vuoden virkauran. Erityisen painava syyn olemassaoloa puoltavia seikkoja olivat se, että asiassa on ollut kyse rikoksen törkeästä tekomuodosta sekä se, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 40 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 30 päiväsakkoon. A oli määrätty myös ajokieltoon. Poliisin tehtävissä olevan henkilön tulee käyttäytyä myös vapaa-aikanaan asemansa edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeus katsoi, että erityisen painava syy A:n irtisanomiseksi oli ollut olemassa. Kuljettamalla autoa alkoholin vaikutuksen alaisena ja syyllistyessään törkeään rattijuopumukseen A oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan poliisina. Hallinto-oikeuden arvion mukaan rattijuopumus mahdollistaa aina vakavan vaaran aiheutumisen ja teko on ollut omiaan heikentämään poliisin nauttimaa luottamusta ja arvovaltaa kansalaisten keskuudessa. Päätöstä ei näiden seikkojen vuoksi ollut pidettävä kohtuuttomana tai suhteellisuusperiaatteen vastaisena. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Hallintolaki_6_§ Laki_poliisin_hallinnosta_15_i_§ Valtion virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_25_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti
Päätös I-SHaO 15/0136/4 Irtisanominen yksilöperusteella ja määräaikainen virantoimituksesta erottaminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella Päätös HeHaO 14/0979/2 Irtisanominen yksilöperusteella 1417125600000
Irtisanominen yksilöperusteella Helsingin hallinto-oikeus Heikentynyt työkyky Virkavelvollisuuden laiminlyönti Päätös 14/0979/2 Sairausloma A: 28.11.2014 Virasto oli päättänyt irtisanoa A:n perintäsihteerin virkasuhteen. Päätöstä perusteltiin muun muassa sillä, että A:n työkyky oli olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt kahdella viidesosalla siten, että A:lla oli oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. A oli ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä 1.9.2006 alkaen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kieltäytynyt virkatehtäviensä hoitamisesta, vaikka niistä ei olisi aiheutunut vakavaa vaaraa A:n hengelle tai terveydelle. A oli ollut irtisanomispäätöstä tehtäessä sairauslomalla viraston osa-aikaisesta perintäsihteerin virkasuhteesta yhtäjaksoisesti 18.3.2013 alkaen. A:lle myönnetty sairausloma oli perustunut sairauteen, jonka A oli todistanut työnantajalle esittämillään työterveyslääkärin antamilla lääkärintodistuksilla. Viimeisimmän 26.9.2013 päivätyn lääkärintodistuksen mukaan A:n sairaudesta johtuva työkyvyttömyysaika oli jatkunut 31.12.2013 saakka. Kevan päätöksen ja Kelan päätöksen mukaan A:n sairaudet heikensivät hänen toimintakykyään, mutta A:lla oli vielä työkykyä jatkaa työssään. Työnantaja oli 10.10.2013 päivätyllä kirjeellään pyytänyt A:ta ilmoittamaan 18.10.2013 mennessä, oliko A tulossa töihin. A oli vastannut, ettei hän kykene tulemaan töihin terveytensä vuoksi ja viitannut 26.9.2013 päivättyyn lääkärintodistukseen. Työnantaja oli irtisanonut virkasuhteen 20.11.2013. Työnantaja oli irtisanomispäätöksessä todennut, että työnantajalla ei ollut aihetta epäillä 26.9.2013 annetun lääkärintodistuksesta ilmenevän työterveyslääkärin lausunnon oikeellisuutta. Hallinto-oikeuden mukaan työnantajan oli lisäksi katsottava tosiasiallisesti myöntäneen A:lle virkavapautta sairauden perusteella myös 26.9.2013 alkaen, sillä A:lle oli maksettu sairausajan palkkaa ainakin 30.11.2013 saakka. Virkavapauden myöntäminen virkamiehelle todistetusta sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi ei lähtökohtaisesti kuulu työnantajan harkintavaltaan. Kun työnantajalla ei ollut aihetta epäillä lääkärintodistuksessa esitetyn lausunnon oikeellisuutta, A:lla oli katsottava olleen oikeus saada sairauslomaa 31.12.2013 saakka. A ei ollut velvollinen palaamaan töihin sairauslomansa kestäessä eikä näin ollen ollut menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Kun virkasuhteen irtisanomiselle ei siten ole ollut erityisen painavaa syytä, päätös A:n virkasuhteen irtisanomisesta oli lainvastainen. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen. Lainvoimainen. Perustuslaki_6_§ Valtion_virkamieslaki_13_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_23_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_23_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_23_a_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti_1 kohta Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus_8_§ Yhdenvertaisuuslaki_6_§
Päätös HeHaO 14/0979/2 Irtisanominen yksilöperusteella
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös P-SHaO 15/0322/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1431464400000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Pohjois-Suomen hallinto-oikeus Irtisanomisen peruuttaminen Päätös 15/0322/2 Tutkimatta jättäminen A: 13.5.2015 Virasto oli irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään 31.12.2014. A oli vaatinut, että hänen irtisanomistaan koskeva päätös kumotaan. Virasto oli toimittanut hallinto-oikeuteen 11.11.2014 tehdyn päätöksen, jolla A:n irtisanominen oli peruutettu. A oli todennut suostuneensa irtisanomisen peruuttamiseen. A oli kuitenkin tyytymätön viraston menettelyyn yhteistoimintaneuvotteluissa ja hänen irtisanomisessaan. Hän oli myös vaatinut, että hänen palkkauksensa muutetaan uudessa virassa korkeamman vaatimustason mukaiseksi. Virasto oli peruuttanut A:n irtisanomisen tämän suostumuksella, joten A:lla ei ollut hänen irtisanomistaan koskevassa asiassa enää oikeussuojan tarvetta. Hallinto-oikeus ei voinut tutkia A:n palkkausta koskevaa vaatimusta. Hallinto-oikeus jätti A:n vaatimukset tutkimatta. Lainvoimainen. Laki_työtuomioistuimesta_1_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_28_§ Valtion_virkamieslaki_52_§_1_momentti
Päätös P-SHaO 15/0322/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HäHaO 13/0442/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1384293600000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Uudelleen sijoittaminen Toiminnan uudelleenjärjestely Päätös 13/0442/3 Töiden loppuminen A: 13.11.2013 Virasto oli 2.6.2014 päättänyt irtisanoa erikoissuunnittelija A:n virkasuhteen, koska rykmentti, jossa A työskenteli, lakkasi 31.12.2014. Päätöksen perustelujen mukaan A:ta ei ollut voitu kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa uusiin tehtäviin puolustusvoimissa. Virasto oli todennut lausunnossaan, että A oli 22.7.2014 tehdyllä päätöksellä nimitetty hakemaansa toiseen virkaan, joten hänen valituksensa uudelleensijoittamisvelvoitteen laiminlyönnistä oli perusteeton. A oli todennut, että hänen uudelleen sijoittamiseensa liittyvissä asiakirjoissa oli tehtävänimikettä koskevia virheitä. A oli hakenut suunnittelijan (kirjastojärjestelmät, vaativuusluokka 11) tehtävää, mutta nimityspäätöksessä hänet oli määrätty suunnittelijan (kirjaston tietopalvelut, vaativuusluokka 11) tehtävään. Samassa kirjastossa oli myös vaativuusluokkaan 8 sijoitettu suunnittelija (kirjaston tietopalvelut). Työnantaja ei A:n mukaan ollut pystynyt vastaamaan yksiselitteisesti miten asiakirjoissa olevat virheet vaikuttivat jatkossa hänen asemaansa virkamiehenä ja A oli pyytänyt hallinto-oikeutta vahvistamaan, että hänet oli määrätty hakemaansa tehtävään ja että uudelleensijoittamisvelvoite oli tullut täytetyksi. Hallinto-oikeus totesi, että A oli 22.7.2014 tehdyllä päätöksellä nimitetty hänen hakemaansa puolustusvoimien siviilivirkaan ja hänet oli määrätty viranhakuilmoituksessa tarkoitettuun vaativuusluokan 11 suunnittelijan tehtävään. Virasto oli 1.8.2014 tekemällään päätöksellä peruuttanut päätöksensä A:n virkasuhteen irtisanomisesta hänen suostumuksellaan. A:lla ei siten ollut enää oikeussuojan tarvetta asiassa. A voi lisäksi pyytää virkanimityspäätökseen 22.7.2014 sisältyväksi esittämänsä kirjoitusvirheen korjaamista päätöksen tehneeltä virastolta hallintolain 52 §:ssä säädetyssä järjestyksessä. Hallinto-oikeus ei tutkinut valitusta. Päätös on lainvoimainen. Hallintolainkäyttölaki 51_§_2_momentti Hallintolaki_52_§
Päätös HäHaO 13/0442/3 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Uudelleen sijoittaminen Toiminnan uudelleenjärjestely ... - Virantoimituksesta pidättäminen Päätös P-SHaO 16/0610/2 Virantoimituksesta pidättäminen 1467666000000
Virantoimituksesta pidättäminen Pohjois-Suomen Rikossyyte hallinto-oikeus Vapaa-aika Käyttäytymisvelvollisuus Päätös 16/0610/2 A: 5.7.2016 Virasto oli pidättänyt vanhempi rajavartija A:n virantoimituksesta 10.10.2014 lukien rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Poliisi epäili A:n syyllistyneen törkeään metsästysrikokseen 13.9.2014 ampumalla alle yksivuotiaan karhun. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 27.5.2015 annetulla päätöksellä metsästysrikkomuksesta. Hallinto-oikeus totesi, että poliisilla on ollut asiaa tutkivana viranomaisena käytettävissään paras ja ajantasaisin tieto kaikesta tutkittavan teon rikosnimikkeen valintaan vaikuttavista seikoista. Virasto oli pyrkinyt selvittämään ennen päätöksen tekemistä, onko poliisi nähnyt tutkinnan edetessä aiheelliseksi tutkintanimikkeen muuttamisen. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan viraston ei voitu katsoa menetelleen virheellisesti luottaessaan poliisin näkemykseen tutkintanimikkeestä. Ottaen huomioon turvaamistoimenpiteen luonne, käräjäoikeuden päätöksellä ei ollut oikeudellista merkitystä virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa. A:n tehtäviin kuului muun muassa metsästyslain metsästystä koskevien säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta. Hallinto-oikeus totesi, että viraston toiminnan luonne ja erityisesti A:n tehtävät huomioon ottaen A:lta oli voitu edellyttää erityistä luotettavuutta myös vapaa-aikana. Kun lisäksi otettiin huomioon epäillyn rikoksen laatu, virasto oli voinut pidättää A:n virantoimituksesta valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_4_momentti Laki_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_20_§
Päätös P-SHaO 16/0610/2 Virantoimituksesta pidättäminen
Virantoimituksesta pidättäminen ... - Lomauttaminen Päätös I-SHaO 16/0126/4 Lomauttaminen 1464728400000
Lomauttaminen Itä-Suomen hallinto-oikeus Päätöksen perusteleminen Syrjintä Päätös 16/0126/4 Valitusosoitus A: 1.6.2016 Työnantaja oli yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen 17.12.2014 tekemällään päätöksellä lomauttanut A:n 15.1.2015 alkaen toistaiseksi tuotannollisista ja taloudellisista syistä. A:n mukaan lomautusilmoituksessa ei ollut perusteltu riittävän yksityiskohtaisesti niitä taloudellisia syitä, joiden takia hänet oli lomautettu eikä sitä, miksi lomautus oli kohdistunut juuri häneen. Lomautusilmoituksen yhteydessä ei myöskään ollut annettu valitusosoitusta. A väitti, että häntä oli kohdeltu epätasa-arvoisesti. Hallinto-oikeus totesi, ettei lomautusilmoituksesta ilmennyt syytä A:n lomauttamiselle eikä sitä, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun. Lomautusilmoitus ei siten täyttänyt hallintolaissa päätöksen perustelemiselle ja virkamieslaissa lomautusilmoitukselle asetettuja vaatimuksia. Hallinto-oikeus arvioi tapahtumia ennen lomautusilmoituksen antamista kokonaisuudessaan harkitessaan sitä, onko lomautusilmoitus tästä syystä kumottava. Hallinto-oikeus katsoi, että A oli yhteistoimintaneuvottelujen ja henkilöstöryhmien kanssa käytyjen keskustelujen yhteydessä tosiasiassa saanut riittävästi tietoa niistä perusteista, jotka olivat johtaneet hänen lomauttamiseensa. Hallinto-oikeus katsoi, ettei työnantaja ollut kohdellut A:ta epätasapuolisesti suhteessa muihin työntekijöihin kohdistaessaan lomautuksen häneen sillä perusteella, että hänen palvelussuhteensa oli ollut lyhyempi kuin muiden työntekijöiden. Hallinto-oikeus totesi, että koska lomautusilmoitus sisältää sellaisen hallintopäätöksen, johon voidaan hakea muutosta valittamalla, on ilmoitukseen liitettävä valitusosoitus. Valitusosoituksen toimittaminen A:lle luottamusmiehen välityksellä ei täyttänyt hallintolain 47 §:ssä asetettuja vaatimuksia. Valitusajan on tällöin katsottava alkavan siitä hetkestä, kun asianomainen on saanut valitusosoituksen. Valitusosoituksen virheellisellä toimitustavalla ei kuitenkaan ollut merkitystä lomautusilmoituksen lainmukaisuutta arvioitaessa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_36_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_39_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§ Hallintolaki_47_§_1_momentti Hallintolaki_45_§_1_momentti
Päätös I-SHaO 16/0126/4 Lomauttaminen
Lomauttaminen ... - Korvausvaatimus Päätös VHaO 17/0217/1 Korvausvaatimus 1495746000000
Korvausvaatimus Vaasan hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 17/0217/1 Hallintoriita Sijaisuus A: 26.5.2017 A oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin 119 erillisellä nimityksellä 1.6.2002–1.2.2015 välisenä aikana. A oli ollut 1.6.2002–25.5.2005 välisenä aikana nimitettynä lähes yhtäjaksoisesti työnohjaajan ja mielisairaanhoitajan määräaikaisiin virkasuhteisiin, joita perusteltiin pääosin sijaisuudella. Tämän jälkeen A ei ollut reiluun 9 kuukauteen virkasuhteessa sairaalaan äitiysloman takia. A oli ollut nimitettynä samoihin tehtäviin 29 eri nimityksellä yhtäjaksoisesti 13.3.2006–1.10.2008, minkä jälkeen hän ei ollut ollut virkasuhteessa sairaalaan ennen 25.5.2009 alkanutta virkasuhdetta. Tämän jälkeen A oli ollut nimitettynä useisiin määräaikaisin virkasuhteisiin, joita perusteltiin pääosin vuosiloman ja sairausloman sijaisuudella sekä lisätyöllä. Neljän kuukauden jaksoa vuonna 2009 perusteltiin avoinna olleen työnohjaajan viran hoitamisella. Hallinto-oikeus viittasi määräaikaista työtä koskevaan puitesopimukseen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka perusteella toisen työntekijän tilapäinen sijaistaminen voi periaatteessa olla puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusteltu syy. Määräaikaisten palvelussuhteiden väärinkäytöstä voi olla kyse, mikäli määräaikaisuuksien uudistamiseen liittyvien olosuhteiden kokonaisarvioinnista ilmenee, että työntekijältä odotetut suoritukset eivät vastaa pelkästään tilapäistä tarvetta. Väärinkäyttöä voivat siis olla myös sijaishenkilöstön tarpeen kattamiseksi tehdyt määräaikaisuudet. Pelkästään se seikka, että kansallinen säännöstö voidaan perustella tässä säännöksessä tarkoitetulla perustellulla syyllä, ei riitä tekemään säännöstöstä puitesopimuksen määräyksen mukaista, mikäli käy ilmi, että tämän säännöstön konkreettinen soveltaminen johtaa todellisuudessa perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttöön. Hallinto-oikeus totesi, että A:n nimityksissä oli ollut yli kolmen kuukauden katkos vuonna 2002 sekä 2003, yli yhdeksän kuukauden katkos vuosina 2005–2006 ja lähes kahdeksan kuukauden katkos vuosina 2008–2009. Näin ollen A:n oikeus hakea korvausta ajanjaksolle 2002–2008 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella oli vanhentunut. Hallinto-oikeus katsoi, että siltä osin kuin A oli vuonna 2009 hoitanut avoinna ollutta työnohjaajan virkaa, oli kysymys virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädetystä perusteesta. Hallinto-oikeus katsoi muiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta vuosina 2009 ja 2011–2015, että sijaisuudet olivat olleet peräkkäisiä ja ne olivat osaksi sijoittuneet muiden määräaikaisten virkasuhteiden väliin. Lyhytaikaisia sijaisuuksia oli ollut runsaasti ympäri vuoden. Näissä olosuhteissa työnohjaajien ja mielisairaanhoitajien virkatehtävien hoitamiseen oli katsottava olevan sellainen jatkuva tarve, että kysymys ei ollut sellaisesta virkamieslaissa tarkoitetusta työstä, joka edellyttää määräaikaista virkasuhdetta. Hallinto-oikeus katsoi niiden vuosille 2010 ja 2013–2014 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden osalta, joiden perusteena oli ollut lisätyö, ettei näitä tehtäviä voitu pitää valtion virkamieslaissa tarkoitettuina määräaikaisina tehtävinä. Hallinto-oikeus viittasi korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuun KHO:2010:62, jossa korkein hallinto-oikeus oli katsonut, että valtion tuottavuusohjelman mukaisella säästötavoitteella, virkojen täyttölupakiellolla ja ministeriön asettamilla henkilötyövuosia koskevilla rajoilla ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. Edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen olivat siis olemassa ajanjaksoille 2009 ja 2010–2015 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella. Hallinto-oikeus otti korvausta määrätessään huomioon A:n palvelussuhteen kokonaiskeston, korvauksen perusteena olevien määräaikaisten virkasuhteiden lukumäärän sekä keston, A:n iän ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä. Hallinto-oikeus määräsi sairaalan maksamaan A:lle kahdentoista kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen viivästyskorkoineen ja velvoitti sairaalan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 2 160 euroa. Vaatimukset hylättiin muilta osin. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_63_a_§ Neuvoston_direktiivi_1999/70/EY_annettu_28_päivänä_kesäkuuta_1999_Euroopan_ammatillisen_yhteisjärjestön_(EAY)_Euroopan_teollisuuden_ja_työnantajain_keskusjärjestön_(UNICE)_ja_julkisten_yritysten_Euroopan_keskuksen_(CEEP)_tekemästä_määräaikaista_työtä_koskevasta_puitesopimuksesta_5_lauseke_1_kohta
Päätös VHaO 17/0217/1 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös VHaO 17/0190/1 Korvausvaatimus 1495400400000
Korvausvaatimus Vaasan hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 17/0190/1 Hallintoriita Sijaisuus A: 22.5.2017 A oli nimitetty kuusi kertaa tarkastajan määräaikaiseen virkasuhteeseen ajanjaksolla 15.3.2012–28.2.2015. Ensimmäisen määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu kausiluonteinen työ sekä tilapäinen resurssivaje. Toisen määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu viransijaisuus. Kolmannen määräaikaisuuden peruste oli työtehtävien kausiluonteisuus ja neljännen ja viidennen viransijaisuus. Viimeisen määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu kausiluonteinen työ. A oli hoitanut eri tehtäviä kuin se henkilö, jota hän sijaisti. A oli ollut myös harjoittelijan ja tarkastajan määräaikaisissa virkasuhteissa vuosina 2007–2011. Hallinto-oikeus viittasi määräaikaista työtä koskevaan puitesopimukseen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka perusteella toisen työntekijän tilapäinen sijaistaminen voi periaatteessa olla puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusteltu syy. Määräaikaisten palvelussuhteiden väärinkäytöstä voi olla kyse, mikäli määräaikaisuuksien uudistamiseen liittyvien olosuhteiden kokonaisarvioinnista ilmenee, että työntekijältä odotetut suoritukset eivät vastaa pelkästään tilapäistä tarvetta. Väärinkäyttöä voivat siis olla myös sijaishenkilöstön tarpeen kattamiseksi tehdyt määräaikaisuudet. Hallinto-oikeus totesi puitesopimuksessa ja korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO:2016:105 omaksuttuun linjaan viitaten, että sijaisuus on lähtökohtaisesti virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädetty peruste määräaikaiselle virkasuhteelle. Lain esitöiden mukaan sijaisen ei tarvitse hoitaa samoja tehtäviä kuin virkaan nimitetyn virkamiehen, vaan virastoissa on mahdollisuus järjestää tehtävät asioiden hoitamisen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, ettei edellytyksiä korvaukseen ollut niiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta, joiden perusteeksi oli ilmoitettu viransijaisuus. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että A:n hoitamat eläinvalvontatehtävät jakaantuivat melko tasaisesti koko vuodelle. Vaikka sijaisuuden osalta A:lla ei ollut oikeutta virkamieslain 56 §:n mukaiseen korvaukseen, hallinto-oikeus otti muiden määräaikaisten virkasuhteiden arvioinnissa huomioon sen, että A oli hoitanut jatkuvasti samoja työtehtäviä, jotka eivät vastanneet sen virkamiehen työtehtäviä, jonka sijaisena A oli toiminut. A:n määräaikaisten virkasuhteiden päätyttyä tarkastajan virka oli julistettu haettavaksi sillä perusteella, että eläinvalvontaan tarvittiin enemmän resursseja. Hallinto oikeus katsoi, ettei A:n suorittamia työtehtäviä voitu pitää kausiluonteisina eikä määräaikaisuuksille, joiden perusteena oli ollut työn kausiluonteisuus tai resurssivaje, ollut valtion virkamieslain tarkoittamaa perusteltua syytä. Näiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen virkamieslain 56 §:n 1 momentin nojalla olivat olemassa. Hallinto-oikeus määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen ja hylkäsi korvausvaatimuksen muita osin. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti Neuvoston_direktiivi_1999/70/EY_Euroopan_ammatillisen_yhteisjärjestön_(EAY)_Euroopan teollisuuden_ja_työnantajain_keskusjärjestön_(UNICE)_ja_julkisten_yritysten_Euroopan_keskuksen_(CEEP)_tekemästä_määräaikaista_työtä_koskevasta_puitesopimuksesta_5_lauseke_1_kohta
Päätös VHaO 17/0190/1 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös P-SHaO 16/514/2 Korvausvaatimus 1465419600000
Korvausvaatimus Pohjois-Suomen Määräaikainen virkasuhde hallinto-oikeus Määräaikaisuuden peruste Hallintoriita Päätös 16/0514/2 Vanhentuminen Organisaatiouudistus A: 9.6.2016 Työn luonne A oli nimitetty yhteensä 13 kertaa määräaikaiseen maksusihteerin, talousassistentin tai projektiassistentin virkasuhteeseen vuosina 2005–2014. Määräaikaisuuksien perusteena oli kolmen ensimmäisen määräaikaisuuden osalta 15.12.2005–31.7.2007 ollut työllisyysvaroin palkkaus, reskontran sijaisuusjärjestelyt ja tilinpäätöksen valmistelutehtävät. Kahden seuraavan määräaikaisuuden osalta nimittämiskirjoissa ei ollut ilmoitettu lainkaan määräaikaisuuden perustetta. Määräaikaisuuden perusteena oli 1.3.2008–31.12.2008 ollut työllisyysvaroin palkkaus. Hallinto-oikeus viittasi valtion virkamieslain esitöihin, joiden mukaan virkamies voitiin katsoa nimitetyksi toistuvasti peräkkäin silloinkin, kun määräaikaisten nimitysten välinen aika oli enintään 30 päivää. A:n määräaikaisuuden päätyttyä vuoden 2008 lopussa seuraava määräaikaisuus oli alkanut vasta 1.2.2009. Virkasuhteiden väliin oli jäänyt yli 30 päivän pituinen aika. Hallinto-oikeus katsoi, että koska korvausvaatimus on esitettävä hallinto-oikeudelle kuuden kuukauden kuluessa virkasuhteen päättymisestä ja A:n hakemus on saapunut lokakuussa 2014, oli hänen oikeutensa vaatia korvausta ajalle 15.12.2005–31.12.2008 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella vanhentunut. Määräaikaisuuden perusteena 1.2.2009–31.7.2009 olivat nimittämiskirjan mukaan olleet keskeneräiset virka- ja työjärjestelyt. Hallinto-oikeus katsoi, että organisaatiomuutoksen yhteydessä toteutettavilla tehtävien uudelleenjärjestelyillä oli voitu perustellusti arvioida olevan olennainen vaikutus siihen, voitiinko A:n palvelussuhdetta jatkaa muutoksen jälkeen. Työn luonne oli näin ollen edellyttänyt organisaatiomuutoksen vireillä ollessa A:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen. Kolmen viimeisen määräaikaisuuden perusteena 28.5.2009–30.6.2014 oli nimittämiskirjan mukaan ollut projektiluonteinen työ. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että määräaikaisten virkasuhteiden tehtävät olivat liittyneet kahteen tilapäiseen projektiin. Projektit olivat olleet määräaikaisia eikä vastaavan sisältöistä toimintaa ollut jatkettu virastossa. A:n ei ollut väitetty tehneen projektin ulkopuolisia tehtäviä. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli ollut työn luonteesta johtuva hyväksyttävä syy nimittää A kyseisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§ Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti
Päätös P-SHaO 16/514/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 16/0820/2 Korvausvaatimus 1477342800000
Korvausvaatimus Helsingin hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 16/0820/2 ESR-rahoitus Hallintoriita A: 25.10.2016 A oli nimitetty kolmeen peräkkäiseen määräaikaiseen koulutuspäällikön virkasuhteeseen 1.2.2009 – 31.12.2014. Kaikkien virkasuhteiden perusteena oli projektiluontoinen työ. A:n tehtävät olivat olennaisilta osin liittyneet Euroopan sosiaalirahaston rajoittaman projektin alaan. Projekti toteutettiin kolmessa vaiheessa: ensimmäinen vuosina 2009–2010, toinen 2011–2013 ja kolmas vuonna 2014. A:n nimitykset määräaikaisiin virkasuhteisiin olivat perustuneet projektin vaiheisiin. A oli tehnyt projektitehtäviinsä liittyen myös viraston pysyvään toimintaan liittyviä lakisäteisiä hankintoja. Hankintojen tekeminen oli ollut vain osa A:n tehtävänkuvaa. Vuoden 2015 alusta lähtien kyseiset tehtävät siirrettiin vakituisen virkamiehen hoidettavaksi. Hallinto-oikeus totesi, ettei asiassa ollut osoitettu, että A olisi olennaisessa määrin tehnyt sellaisia viraston pysyvään toimintaan liittyviä yhteishankintoja, jotka eivät olisi sisältyneet projektin tavoitteiden toteutumiseen. A:n nimitykset määräaikaisiin virkasuhteisiin olivat johtuneet työn luonteesta. Hallinto-oikeus totesi, että A:n nimittämisille kolmeen määräaikaiseen virkasuhteeseen projektin vaiheita vastaaville ajoille oli ollut lain mukaiset perusteet. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös HeHaO 16/0820/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 16/0819/2 Korvausvaatimus 1477342800000
Korvausvaatimus Helsingin hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 16/0819/2 Hallintoriita Organisaatiouudistus A: 25.10.2016 A oli nimitetty neljään määräaikaiseen lupakirjatarkastajan virkasuhteeseen 1.10.2008–31.12.014. Kahden ensimmäisen määräaikaisen virkasuhteen perusteena oli sijaisuus. Määräaikaisuutta 1.1.2011–30.6.2014 koskevaan nimittämiskirjaan ei ollut merkitty määräaikaisuuden perustetta. Virasto perusteli määräaikaisuutta tehtävän luonteella ja sillä, että tehtävä suunniteltiin siirrettäväksi Rovaniemelle. Hallinto-oikeus totesi, ettei asiassa ollut määräaikaisuuden pituus huomioon ottaen esitetty sellaista nimitystä tehtäessä tiedossa ollutta selvitystä alueellistamisesta ja toiminnan järjestämisestä, jonka perusteella työn luonne olisi edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen. Näin ollen A:lla oli oikeus korvaukseen tämän nimityksen osalta. Nimittämiskirjan mukaan viimeisen puolen vuoden määräaikaisuuden perusteena oli ollut lainmuutosten viivästymisestä syksyyn 2014 aiheutuva tehtävien hoitaminen. Tehtävien odotettiin lakkaavan lainsäädäntöuudistuksen myötä ja A:n tehtäviä jaettiin viraston vakituisen henkilöstön kesken jo A:n määräaikaisuuden aikana. Hallinto-oikeus totesi, että virastolla oli ollut vireillä olleen lainsäädäntöuudistuksen perusteella laillinen peruste nimittää hakija määräaikaiseen virkasuhteeseen. A:lla ei ollut oikeutta korvaukseen viimeisen nimityksen osalta. Hallinto-oikeus velvoitti viraston maksamaan A:lle yhdeksän kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös HeHaO 16/0819/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 16/0899/2 Korvausvaatimus 1479160800000
Korvausvaatimus Helsingin hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 16/0899/2 Hallintoriita Organisaatiouudistus A: 15.11.2016 A oli nimitetty viiteen määräaikaiseen rikoskomisarion virkasuhteeseen 1.1.2013–31.3.2015. Ensimmäisen puolen vuoden määräaikaisen virkasuhteen perusteena oli sijaisuus. Muiden virkasuhteiden määräaikaisuus oli liittynyt poliisin hallintorakenteen uudistukseen, jonka tavoitteena oli muun muassa vahvistaa poliisiyksiköiden toimintakykyä niiden määrää vähentämällä ja tehtäväkenttää uudelleen arvioimalla. Uusi poliisilaitos aloitti toimintansa 1.1.2014, kun siihen liitettiin muita poliisilaitoksia ja yksiköitä, mikä johti poliisilaitoksen henkilöstömäärän kaksinkertaistumiseen. Toisen puolen vuoden määräaikaisuuden perusteena oli nimittämiskirjan mukaan avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen. Nimittämiskirjassa oli myös viittaus poliisin hallintorakenteen uudistamiseen. Virkaa ei viraston mukaan voitu täyttää vakituisena huhtikuussa 2012 voimaan tulleen päällystövirkojen täyttökiellon vuoksi. Hallinto-oikeus totesi, ettei virkojen täyttölupamenettelyllä ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta. Hallinto-oikeus piti kuitenkin uskottavana viraston selvitystä poliisin hallintorakenneuudistuksen aiheuttamasta tarpeesta selvittää päällystövirkojen uudelleen sijoittaminen ja tehtävien tarkoituksenmukainen hoitaminen. Näin ollen määräaikaiselle nimitykselle oli ollut peruste. Kolmannen puolen vuoden määräaikaisuuden perusteena oli nimittämiskirjan mukaan avoimen viran hoito ja tehtäväjärjestelyt. Neljännen määräaikaisuuden perusteena oli avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikaiseen järjestämiseen liittyvä syy ja organisaation kehittäminen. Hallinto-oikeus totesi, ettei määrärahojen vähäisyys ole sellaisenaan riittävä peruste määräaikaiselle virkasuhteelle. Hallinto-oikeus piti kuitenkin uskottavana viraston selvitystä poliisin hallintorakenneuudistuksen aiheuttamasta tarpeesta selvittää päällystövirkojen uudelleen sijoittaminen ja tehtävien tarkoituksenmukainen hoitaminen. Näin ollen määräaikaisille nimityksille ensin hallintorakenteiden selvittämiseksi poliisilinjan eri sektoreilla ja sen jälkeen selvitysmenettelyn loppuunsaattamiseksi oli ollut perusteet. Määräaikaisuuden perusteena tammi - maaliskuussa 2015 oli nimittämiskirjan mukaan avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen. A:n mukaan nimittämishetkellä oli ollut tiedossa, että virka, jota A oli hoitanut, tultaisiin keväällä 2015 täyttämään vakituisesti. Hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, että nimittämishetkellä poliisilaitoksen rikostorjuntasektorin organisaation malli, johon A:n hoitama virka kuului, oli ollut vielä valmistelussa. Näin ollen virkaan kuuluvien tehtävien väliaikaista järjestelyä oli pidettävä hyväksyttävänä perusteena määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämiselle sille ajalle, kunnes virka oli tullut vakituisesti täytetyksi. Näin ollen määräaikaiselle nimitykselle oli ollut peruste. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös HeHaO 16/0899/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Korvausvaatimus Päätös HeHaO 16/0654/2 Korvausvaatimus 1472763600000
Korvausvaatimus Helsingin hallinto-oikeus Määräaikainen virkasuhde Määräaikaisuuden peruste Päätös 16/0654/2 Hallintoriita A: 2.9.2016 A oli nimitetty kolmeen suunnittelijan määräaikaiseen virkasuhteeseen 23.9.2013–31.12.2014. Määräaikaisuuksien perusteena oli ollut työllisyysvaroin palkkaaminen ja laki työvoima- ja yrityspalveluista. A oli hoitanut virastolle kuuluvia lainsäädännöllisiä tehtäviä, jotka olivat pysyvä osa viraston toimintaa. Hallinto-oikeus totesi, että saadun selvityksen perusteella määräaikaiset virkasuhteet olivat perustuneet julkisista työvoima- ja yrityspalveluista annetun lain mukaiseen palkkatukeen. Näin ollen kyseisille määräaikaisille virkasuhteille oli ollut valtion virkamieslain 9 §:ssä tarkoitettu peruste. Hallinto-oikeus hylkäsi korvausvaatimuksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§_1_momentti
Päätös HeHaO 16/0654/2 Korvausvaatimus
Korvausvaatimus ... - Kirjallinen varoitus Päätös VHaO 17/0238/1 Kirjallinen varoitus 1497214800000
Kirjallinen varoitus Vaasan hallinto-oikeus Kuulemismenettely Työtehtävien laiminlyönti Päätös 17/0238/1 A: 12.6.2017 Työnantaja oli antanut 11.7.2016 käräjäsihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan A oli laiminlyönyt arkistoon kuuluvien asioiden hoitamisen monen vuoden ajan, asiakkaiden pyyntöihin vastaamisen sekä lautamiesten kutsumisen istuntoihin. Hallinto-oikeus totesi, että valtion virkamieslain ja hallintolain kuulemista koskevista lainsäännöksistä seuraa, että virkamiehelle on ennakkoon ilmoitettava varoitusta koskevasta kuulemistilaisuudesta, sen tarkoituksesta sekä yksilöidyt tiedot mahdollisen varoituksen perusteista, jotta asianomainen voi valmistella kantaansa asiaan jo ennen kuulemistilaisuutta. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että A:ta oli kuultu henkilökohtaisesti 30.6.2016. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmennyt, että A:lle olisi ennakkoon ilmoitettu tilaisuudesta lausua varoituksen antamisesta tai sen perusteista. Hallinto-oikeus katsoi, ettei A:lle ollut varattu tilaisuutta tulla kuulluksi kirjallista varoitusta koskevassa asiassa virkamieslain 66 §:n 2 momentin ja hallintolain 34 §:n ja 36 §:n edellyttämällä tavalla ennen varoituksen antamista. Asian näin päättyessä hallinto-oikeus katsoi tarpeettomaksi lausua muista valitusperusteista. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§_1_momentti Hallintolaki_36_§
Päätös VHaO 17/0238/1 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HäHaO 14/0194/3 Kirjallinen varoitus 1395180000000
Kirjallinen varoitus Päätös 14/0194/3 Sopimaton käytös Hämeenlinnan hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden laiminlyönti 01203/13/1401 Sairaus A: 19.3.2014 Alkoholi Virasto oli päätöksellään 13.5.2013 antanut kihlakunnansyyttäjä A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen. Päätöksen perusteluiden mukaan A oli esiintynyt vahvasti päihtyneenä viraston virkistys- ja virkamatkan aikana. Lisäksi A oli laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa sairauslomastaan esimiehille. Saadun selvityksen mukaan A oli esiintynyt 10. - 13.4.2013 järjestetyn viraston virkistys- ja virkamatkan aikana selvästi päihtyneenä ja muun muassa häirinnyt viraston henkilökunnan seuraamaa sirkusesitystä kovaäänisellä puheellaan. Virkamies on velvollinen noudattamaan esimiehensä työnjohto- ja valvontamääräyksiä myös muiden kuin virkamatkoina korvattavien viraston yhteisten virkistysmatkojen yhteydessä. A:n käyttäytymisen moitittavuutta arvioitaessa oli otettava huomioon se, etteivät tapahtumat olleet sattuneet varsinaisessa kihlakunnansyyttäjän virkatehtäviin välittömästi liittyvässä virantoimituksessa. Virkamieheltä voidaan edellyttää asianmukaista käyttäytymistä myös varsinaisten virkatehtävien ulkopuolella ja etenkin kiinteästi työhön liittyvän vapaa-ajan vieton yhteydessä. Tapauksessa ei ollut kuitenkaan ilmennyt, että A:n käyttäytymisestä olisi aiheutunut sellaista suoranaista vahinkoa työnantajalle, jonka johdosta yleinen luottamus kyseessä olevaa virastoa tai sen johtoa kohtaan olisi voinut vakavasti vaarantua. Vaikka varoituksen antaminen on työnantajan harkintavaltaan kuuluva asia, ei annettu varoitus saa kuitenkaan olla kohtuuttoman ankara seuraamus suhteessa virkamiehen virkavelvollisuuksien vastaisen menettelyn moitittavuuteen. A:n menettelyä oli kokonaisuutena arvioiden pidettävä yksittäisenä tekona niin vähäisenä, että varoitus oli kohtuuttoman ankara seuraamus. A ei ollut saapunut työpaikalleen matkaa seuranneena maanantaina 15.4.2013, ja hän oli ilmoittanut samana päivänä vasta kello 15 jälkeen apulaissyyttäjälle olevansa sairas koko viikon. Kihlakunnansyyttäjän virkatehtävät ovat luonteeltaan sellaisia, että ilmoittamisvelvollisuus on selvästi korostunut. A oli siten menetellyt moitittavasti ilmoittaessaan poissaolostaan vasta iltapäivällä ja menettelyn moitittavuutta oli ollut omiaan lisäämään se seikka, ettei A ollut ollut virkapuhelimestaan tavoitettavissa. Varoituksen peruste katsottiin kuitenkin yksittäiseksi ja siten varoitusta oli pidettävä liian ankarana seuraamuksena A:n menettelyyn nähden. Virastolla ei ollut edellä mainituin perustein ollut valtion virkamieslain 24 §:n mukaisia perusteita kirjallisen varoituksen antamiselle. Hallinto-oikeus kumosi viraston päätöksen ja hylkäsi vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Virasto velvoitettiin A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus enemmälti hyläten suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 1000 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14 _ §_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Hallintolaki_6_§ KHO 24.2.2016 T 606: Korkein hallinto-oikeus totesi, että kirjallinen varoitus on hallintopäätös, jolla kohdistetaan moite virkavelvollisuuksien rikkomiseen ja kiinnitetään vastaisen varalle virkamiehen huomio tämän toiminnan moitittavuuteen. Jotta työnantajan toimenpide voidaan todeta perustelluksi, virkamiehen käyttäytymisen tulee objektiivisesti arvioiden olla moitittavaa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A oli menetellyt moitittavasti viraston virkistys- ja virkamatkan aikana sekä matkaa seuranneena maanantaina ilmoittaessaan poissaolostaan vasta iltapäivällä. A ei ollut kiistänyt käyttäytymistään virkamatkan aikana eikä sitä, että hän oli ollut poissa töistä seuraavana maanantaina. Korkein hallinto-oikeus ei pitänyt vasta hallinto-oikeudessa esitettyä väitettä etätyöstä uskottavana. A:n virkatehtävien luonne ja ajankohtaiset virkatehtävät huomioon ottaen ilmoittamisvelvollisuus oli ollut selvästi korostunut. A ei esiintyessään matkan aikana vahvasti päihtyneenä ja laiminlyödessään ilmoittaa poissaolostaan heti aamulla sekä jättäessään huolehtimatta tavoitettavuudestaan ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Hän oli myös laiminlyönyt noudattaa työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Virastolla oli siten ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen sekä pääasian osalta että siltä osin kuin virasto oli velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja 1000 eurolla ja saattoi viraston päätöksen voimaan. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Hallintolaki_6_§
Päätös HäHaO 14/0194/3 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 16/0833/2 Kirjallinen varoitus 1477602000000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden laiminlyönti Työnjohtomääräys Päätös 16/0833/2 Sairauslomatodistus Luvaton poissaolo A: 28.10.2016 Virasto oli antanut 23.3.2015 tietopalvelusihteeri A:lle kirjallisen varoituksen. A:lle oli edellisen varoitusmenettelyn yhteydessä 19.6.2014 annettu toistaiseksi voimassa oleva määräys siitä, että hänet velvoitetaan toimittamaan työnantajalle sairauslomatodistus ensimmäisestä poissaolopäivästä lähtien. Virastossa noudatetun yleisen käytännön mukaan lääkärintodistus vaadittiin vasta kolmen päivän sairauspoissaolon jälkeen. A oli ollut 16.1.2015 luvatta poissa töistä eikä hän ollut toimittanut lääkärintodistusta kyseiseltä päivältä esimiehen muistutuksesta huolimatta. Hallinto-oikeus totesi, että saadun selvityksen perusteella A:lla oli ollut kevätkesällä 2014 kaksi luvatonta poissaoloa. A oli kuitenkin ollut uudestaan luvatta poissa töistä tammikuussa 2015 eikä hän ollut noudattanut työnantajan määräystä lääkärintodistuksen toimittamisesta. A:n käyttäytymistä oli pidettävä objektiivisesti arvioituna moitittavana siten, että virastolla oli ollut perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös HeHaO 16/0833/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HäHaO 17/0398/3 Kirjallinen varoitus 1496091600000
Kirjallinen varoitus Hämeenlinnan hallinto-oikeus Käyttäytymisvelvollisuus Sopimaton käytös Päätös 17/0398/3 A: 30.5.2017 Virasto oli antanut 23.12.2016 kenttäsairaanhoitaja A:lle kirjallisen varoituksen virkamiehelle sopimattomasta käytöksestä. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toiminut kouluttajana henkilökunnan ensiapukoulutuksessa elokuussa 2016, jossa hän oli esittänyt siveetöntä aineistoa kurssilaisille. Yksi kurssille osallistuneista oli lähettänyt sähköpostitse palautetta kurssista ja todennut muun muassa, että A:n esittämät videotallenteet eivät hänen mielestään olleet aiheellisia. Kaksi kurssilaista oli antanut suullista palautetta, mutta asiakirjoissa ei ollut tarkemmin kuvattu suullisen palautteen sisältöä. Hallinto-oikeus totesi, että kirjallisen varoituksen perusteita koskevan selvityksen hankkiminen on työnantajan vastuulla. Työnantaja ei ollut ennen kirjallisen varoituksen antamista tutustunut päätöksessä tarkoitettuihin videotallenteisiin sillä perusteella, että videotallenteet sisältävä Youtube-palvelu vaati kirjautumista. A:lle ei ollut tämän jälkeen varattu tilaisuutta toimittaa videotallenteita muulla tavoin työnantajan arvioitavaksi, vaikka A oli ehdottanut voivansa toimittaa videot muulla tavoin työnantajalle. Hallinto-oikeuden mukaan videotallenteisiin tutustumisella olisi tässä tilanteessa ollut saatavissa asian ratkaisun kannalta merkityksellistä selvitystä kirjallisen varoituksen perusteisiin liittyvistä seikoista. Kun aineistoa ei ollut toimitettu myöskään hallinto-oikeudelle eikä sen sisältöä ollut kuvattu tarkemmin työnantajan laatimissa asiakirjoissa, asiassa ei ole edellytyksiä arvioida tallenteiden sisältöä A:n kertomuksesta poikkeavalla tavalla. Hallinto-oikeus totesi, että asiasta saadun selvityksen perusteella videotallenteet olivat sisältäneet ainakin kaksimielistä huumoria ja vähäpukeisia ihmisiä. A ei ollut tiedustellut esimiestensä kantaa aineiston esittämiseen ensiapukurssilla. A oli vedonnut siihen, että useampi muukin ensiapukouluttajana toiminut virkamies oli esittänyt samoja videoita ensiapukursseilla. A:n muilta kurssilaisilta keräämän kirjallisen palautteen mukaan videotallenteita ei ollut koettu loukkaaviksi, ahdistaviksi tai siveettömiksi. Nämä seikat sekä aiemman kielteisen palautteen puuttuminen tukivat sitä oletusta, että valtaosa A:n pitämille kursseille osallistuneista ei ollut kokenut aineistoa häiritseväksi tai muutoinkaan epäasialliseksi. Tämän vuoksi hallinto-oikeus piti uskottavana sitä, ettei A ollut mieltänyt aineiston olevan sopimatonta henkilökunnan koulutustilaisuudessa esitettäväksi. Hallinto-oikeus katsoi, että vaikka A:n toimintaa voitiin pitää harkitsemattomana, ei asiassa esitetty selvitys kuitenkaan vakuuttavasti osoittanut A:n menettelyn olleen sillä tavoin moitittavaa, että työnantajalla olisi ollut perusteet antaa hänelle kirjallinen varoitus virkamiehen käyttäytymisvelvollisuuden rikkomisesta. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§ Hallintolaki_6_§ Hallintolaki _31_§_1_momentti
Päätös HäHaO 17/0398/3 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 16/1021/2 Kirjallinen varoitus 1482444000000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Käyttäytymisvelvollisuus Päätös 16/1021/2 A: 23.12.2016 A oli saanut 23.1.2015 kirjallisen varoituksen, koska A oli arvostellut koulun rehtoria B:tä koulutustilaisuuden paikallaolijoille. B:n lausunnon mukaan A:n saama kirjallinen varoitus ei perustunut yhteen tapahtumaan 15.1.2015, vaan useisiin tilanteisiin, joissa A oli käyttäytynyt epäasiallisesti. Varoituksessa oli annettu esimerkkejä näistä tilanteista. A:ta oli huomautettu työnantajaa arvostelevasta käytöksestä keväällä 2013 ja muistutettu asiallisesta käytöksestä työnantajaa ja sen edustajia kohtaan toukokuussa 2014. A oli saanut suullisen huomautuksen 10.9.2014 käytettyään epäasiallista ja rehtoria loukkaavaa kieltä rehtorin kanssa käydyssä kahdenkeskisessä keskustelussa. Hallinto-oikeus totesi, että koska A:ta oli jo aiemmin huomautettu suullisesti käytöksestään, oli hänellä ollut erityinen syy kiinnittää huomiota käyttäytymiseensä. Varoituksen mukaan B:hen oli otettu yhteyttä ja kerrottu A:n arvostelleen häntä koulutustilaisuudessa 15.1.2015. A oli kiistänyt arvostelleensa B:tä koulutustilaisuudessa. Toisen koulun rehtorin sähköpostiviestissä 28.5.2015 todettiin, että koulun työntekijät olivat kertoneet A:n käyttäneen epäasiallisia ilmaisuja B:stä valtionhallinnon tilaisuuksissa vuonna 2013 ja tammikuussa 2014. Asiassa ei ollut esitetty tarkempaa selvitystä koulutustilaisuuden 15.1.2015 tapahtumista eikä toisen koulun rehtorin sähköpostiviestissä viittaamien henkilöiden henkilöllisyydestä. Näin ollen A:lle ei olisi tullut antaa kirjallista varoitusta. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös HeHaO 16/1021/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 17/0369/2 Kirjallinen varoitus 1494450000000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Virkavelvollisuuden rikkominen Käyttäytymisvelvollisuus Päätös 17/0369/2 A: 11.5.2017 Virasto oli antanut 4.1.2016 A:lle kirjallisen varoituksen epäasiallisen käyttäytymisen vuoksi. Työnantajan mukaan A oli 27.11.2015 joutunut sanaharkkaan urakoitsijan työntekijän kanssa työpaikalla sijaitsevalla työmaalla. Tilanteen jälkeen A oli työtovereilleen uhannut lyödä urakoitsijan työntekijää. Lisäksi A oli joutunut sanaharkkaan työtoverinsa kanssa 3.12.2015 ja oli uhannut lyödä työtoveriaan ellei tämä muuta käyttäytymistään. Hallinto-oikeus katsoi selvitetyksi, että A oli puhunut aggressiivisella ja kovaäänisellä tavalla urakoitsijan työntekijän kanssa ja uhannut työtovereilleen lyödä tätä. A:n oli myös katsottava uhanneen lyödä työtoveriaan. Hallinto-oikeus totesi, että A:lla oli ollut velvollisuus käyttäytyä työpaikallaan asianmukaisesti huolimatta siitä, että kanssakäymiset eivät olleet liittyneet suoraan A:n virkatehtävien hoitamiseen. Se, että A oli myöhemmin pyytänyt puhettaan anteeksi työtoveriltaan, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. A ei ollut käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla ja A:n oli katsottava toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan. Virastolla oli ollut asialliset ja riittävät perusteet antaa valittajalle kirjallinen varoitus. Varoitus oli ollut oikeassa suhteessa tekojen moitittavuuteen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös HeHaO 17/0369/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 16/0983/2 Kirjallinen varoitus 1481234400000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Alkoholi Käyttäytymisvelvollisuus Päätös 16/0983/2 Virkavelvollisuuden rikkominen Kuulemismenettely A: 9.12.2016 Tutkimatta jättäminen Virasto oli antanut 12.10.2015 A:lle kirjallisen varoituksen. A:n kanssa oli 21.11.2013 tehty päihdeongelman johdosta hoitosopimus, joka on ollut voimassa 24 kuukautta. Hoitosopimuksessa A oli sitoutunut noudattamaan hoitosuunnitelmaa ja häneltä on edellytetty, ettei päihteiden väärinkäyttö jatku. A:lle oli 5.5.2015 annettu kirjallinen huomautus, koska hän oli ollut alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikalla. A oli 7.9.2015 palannut vuosilomalta ja saanut töissä sairauskohtauksen, joka oli johtunut alkoholin käytön vieroitusoireista. Sairauskohtauksen jälkeen A oli ollut sairauslomalla kolme päivää. Vaikka A ei ollut sairauskohtauksen tapahtuessa ollut päihteiden vaikutuksen alaisena, voitiin päihteiden käytön todeta jatkuneen hoitosopimuksen aikana, minkä johdosta virasto antoi A:lle kirjallisen varoituksen. Hallinto-oikeus ei tutkinut A:n korvausvaatimusta henkisestä ja fyysisestä kärsimyksestä, sillä yksityisoikeudellisten vahingonkorvausvaatimusten tutkiminen ei kuulu sen toimivaltaan. Hallinto-oikeus katsoi kuulemista koskevan väitteen osalta, että vaikka kuulemistilaisuutta koskeva pöytäkirja oli allekirjoitettu vasta päätöksen tekemisen jälkeen, ei asiassa ollut toimittu virheellisesti, koska kuulemistilaisuus oli järjestetty ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä. Asiassa ei ollut esitetty, että A:lla olisi hänen virkatehtäviensä perusteella erityinen käyttäytymisvelvoite vapaa-ajalla. A ei kuitenkaan ollut huolehtinut siitä, että hän on työkuntoinen palatessaan työhön vuosilomansa jälkeen. Näin ollen hän oli toiminut vastoin virkavelvollisuuksiaan. Huomioon ottaen A:lle aikaisemmin annetun kirjallisen huomautuksen peruste A:lle oli voitu antaa kirjallinen varoitus. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti
Päätös HeHaO 16/0983/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Kirjallinen varoitus Päätös HeHaO 16/0858/2 Kirjallinen varoitus 1477951200000
Kirjallinen varoitus Helsingin hallinto-oikeus Sairaus Luvaton poissaolo Päätös 16/0858/2 Virkavelvollisuuden rikkominen Suhteellisuusperiaate A: 1.11.2016 Virasto oli antanut 12.2.2015 A:lle kirjallisen varoituksen. A oli ollut poissa työstä 8.12.2014 ja ilmoittanut esimiehelleen seuraavan päivän aamuna syyksi poissaololleen sairauden. A:n mukaan hän ei ollut voinut ilmoittaa sairauspoissaolostaan aikaisemmin, sillä hänen matkapuhelimensa ja tietokoneensa eivät toimineet. Hallinto-oikeus totesi, että kirjallisen varoituksen pitää olla oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen. Vähäisistä rikkomuksista virkamiehelle voidaan antaa suullinen tai kirjallinen huomautus. Työnantaja ei ollut kyseenalaistanut A:n sairautta sinänsä. Kysymys oli siten poissaolosta ilmoittamatta jättämisestä sairastumispäivänä eikä varsinaisesta luvattomasta poissaolosta. Hallinto-oikeus katsoi varoituksen olevan objektiivisesti arvioiden liian ankara seuraamus sanotunkaltaisesta ilmoittamatta jättämisestä. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_24_§
Päätös HeHaO 16/0858/2 Kirjallinen varoitus
Kirjallinen varoitus ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös 16/0240/1 TuHaO Irtisanominen kollektiiviperusteella 1477864800000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Turun hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittamisvelvoite Päätös 16/0240/1 A: 31.10.2016 Virasto oli 28.5.2015 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n maksatussihteerin virkasuhteen noudattaen kuuden kuukauden irtisanomisaikaa. Irtisanomista oli perusteltu valtiontalouden säästötoimista johtuvilla tehtävien uudelleenjärjestelyillä. Viraston työtehtävien sähköistymisen ja erilaisten tehtäväjärjestelyjen vuoksi avustavien tehtävien määrä virastossa oli vähentynyt. Säästötavoitteet ja tehtävien tosiasiallisesta vähenemisestä saatu selvitys huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoi, että A:n tehtävät ja viraston mahdollisuudet tarjota työtä A:lle olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Työnantaja oli asettanut kaikki avoimet työ- ja virkatehtävät intranetissä sisäiseen hakuun yhteistoimintamenettelyssä sovitulla tavalla, ja A oli hakenut muutamaa näistä tehtävistä. A ei kuitenkaan ollut kykyynsä ja ammattitaitoonsa nähden kohtuudella sijoitettavissa tai koulutettavissa mihinkään avoinna olleista tehtävistä. Hallinto-oikeus katsoi, ettei virasto ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvoitettaan. Virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n mukaiset taloudelliset ja tuotannolliset perusteet irtisanoa A:n virkasuhde. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion _virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös 16/0240/1 TuHaO Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HäHaO 16/0716/3 irtisanominen kollektiiviperusteella 1473368400000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittaminen Päätös 16/0716/3 A: 9.9.2016 Virasto oli 27.5.2015 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n vanhemman rakennusmestarin virkasuhteen päättymään 30.11.2015. Irtisanomista oli perusteltu toimintamenomäärärahojen ja EU:n rakennerahastojen hallintotehtävien rahoituksen merkittävällä vähentymisellä ja tästä johtuvilla tehtävien uudelleenjärjestelyillä. Valtiontalouden säästötoimien vuoksi viraston toimintamenokehykset valtion talousarviossa pienenivät vuosina 2015–2018 yhteensä noin 33 miljoonalla eurolla. Rakennerahastojen tekninen tuki väheni 56 miljoonalla eurolla vuosina 2014–2020. Työnantajan esittämän selvityksen perusteella viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti, kun hänen tehtävänsä oli viraston määrärahojen vähenemisen vuoksi siirretty muun henkilökunnan hoidettavaksi. Asiassa ei ollut ilmennyt, että virastoon olisi palkattu uusia henkilöitä samankaltaisiin tehtäviin kuin mitä A oli hoitanut. Virastossa oli ollut A:n irtisanomisaikana yhteensä kymmenen tehtävää avoinna, joista A:ta oli haastateltu kolmeen. Työnantajan arvion mukaan A:ta ei olisi voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa virastossa mihinkään näistä tehtävistä. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä, jonka perusteella työnantajan käsitystä A:n soveltuvuudesta kyseisiin tehtäviin olisi ollut aihetta epäillä virheelliseksi. Asiassa ei muutoinkaan ollut ilmennyt, että irtisanominen olisi ollut vältettävissä sijoittamalla tai kouluttamalla A toisiin tehtäviin. Hallinto-oikeus katsoi, että virasto oli voinut irtisanoa A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti Valtion _virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös HäHaO 16/0716/3 irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Päätös HeHaO 15/0065/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1422914400000
Irtisanominen yksilöperusteella Helsingin hallinto-oikeus Virantoimituksesta pidättäminen Rikostuomio Päätös 15/0065/2 Käyttäytymisvelvollisuus A: 3.2.2015 A oli 13.1.2014 annetulla päätöksellä irtisanottu toimistoupseerin virasta ja pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen. Päätöksen mukaan käräjäoikeus oli 25.11.2013 tuominnut A:n kahdesta näpistyksestä ja yhdestä näpistyksen yrityksestä ja näihin tekoihin liittyvistä kolmesta palvelussuhderikoksesta. Näpistykset ja näpistyksen yritys oli tehty virantoimituksessa. Näpistyksen kohteina oli ollut työnantajalle kuulunut viinipullo ja työtoverin viiden euron seteli ja näpistyksen yrityksen kohteena työtoverin omaisuus. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehen irtisanomisen edellytyksenä olevaa erityisen painavaa syytä on arvioitava kokonaisharkinnalla, jossa on otettava huomioon kyseessä oleva teko ja sen laatu, virkamiehen suhtautuminen tekoon, virkamiehen asema, teon yleinen vaikutus työpaikalla ja teon merkitys yleiselle turvallisuudelle. Myös virkasuhteen pituus ja aikaisempi käyttäytyminen voivat vaikuttaa kokonaisharkinnassa. Hallinto-oikeus piti selvitettynä, että A:n virkatehtäviin kuului turvallisuudesta vastaaminen ja että hänellä oli ollut virkatehtäviensä johdosta erityistä luottamusta edellyttävä asema. Hallinto-oikeus katsoi, että syyllistymällä useamman kerran virkapaikallaan työnantajansa ja työtoverinsa omaisuuteen kohdistuneeseen rikokseen ja palvelusrikoksiin, A oli käyttäytynyt tavalla, joka ei vastannut hänen tehtäviään ja asemaansa. A:n syyllistyminen sanottuihin rikoksiin oli ollut omiaan horjuttamaan luottamusta hänen tehtäviensä asianmukaiseen hoitamiseen. Hallinto-oikeus katsoi, että kokonaisharkinnassa oli voitu ottaa huomioon työpaikalla aikaisemmin vuosina 2011 ja 2012 ilmenneet A:n ongelmat alkoholinkäytön kanssa. Työnantajalla oli ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. KHO 5.7.2017 T 3335: Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti Laki_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_10_§_1_momentti Laki_rajavartiolaitoksen_hallinnosta_20_a_§
Päätös HeHaO 15/0065/2 Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Irtisanominen yksilöperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 17/0074/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1485986400000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittaminen Päätös 17/0074/2 Organisaatiouudistus A: 2.2.2017 Virasto oli 10.12.2014 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n toimistosihteerin virkasuhteen, koska viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Virasto totesi lausunnoissaan, että työn olennainen ja pysyvä väheneminen johtui tulosalueiden taloudellisesta tilanteesta sekä tulosalueiden toiminnan organisoimisesta ja työskentelyntapojen sähköistämisestä johtuvista toimintojen uudelleenjärjestelyistä. Uudessa 1.1.2015 toimintansa aloittaneessa organisaatiossa oli 114 virkaa aiemman 140 viran sijaan. Uudessa organisaatiossa tulosalueiden päällekkäisiä toimintoja esimerkiksi arkisto- ja kirjaamistehtävissä poistettiin. Lisäksi työskentelytapojen ja asioinnin sähköistäminen oli vähentänyt manuaalista työtä ja henkilöstön tarvetta avustavissa ja suorittavissa tehtävissä. Hallinto-oikeus katsoi viraston taloudellisesta tilanteesta saadun selvityksen perusteella, että viraston toimintojen määrärahoihin oli voitu arvioida muodostuvan vaje, jonka kattamiseksi oli ollut tarpeen supistaa henkilöstömenoja. Näin ollen viraston mahdollisuudet tarjota virkamiehille tehtäviä suoritettavaksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Se, että henkilöstölle oli maksettu tulospalkkioita vuoden 2014 osalta, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Hallinto-oikeus totesi, että asiasta saadun selvityksen perusteella kaikki uuden organisaation tehtävät oli laitettu muutoksen kohteena oleville suunnattuun sisäiseen hakuun ja A oli ilmoittautunut kolmeen avoimena olleeseen tehtävään tulematta valituksi. Virasto oli viraston tasolla selvittänyt mahdollisuudet sijoittaa A uudelleen virastossa tai kouluttaa hänet uusiin tehtäviin. Virasto oli pyytänyt loka- ja marraskuussa tulosalueita käymään läpi tehtäviä ja tulevia rekrytointeja, joihin voitaisiin sijoittaa ilman tehtävää sisäisessä haussa jääneet henkilöt. Virastolla ei ollut osoittaa A:lle tehtävää, johon tämä olisi voitu kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Hallinto-oikeus katsoi, ettei virasto ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan sijoittaa A hänen aiempaa virkaansa vastaavaan työhön. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti
Päätös HeHaO 17/0074/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 17/0143/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1488319200000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittaminen Päätös 17/0143/2 Tutkimatta jättäminen A: 1.3.2017 Virasto oli 20.11.2015 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n erikoistutkijan virkasuhteen 1.12.2015 alkaen johtuen toiminnan uudelleenjärjestelyistä ja tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Virastossa oli A:n irtisanomisaikana ollut avoinna tulosyksikön päällikön tehtävä, johon A:ta oli haastateltu tulematta valituksi. Hallinto-oikeus totesi, että kyseessä oleva yksikön päällikön tehtävä oli esimiestehtävä eikä A:lla saadun selvityksen mukaan ollut kokemusta yksikön päällikön tehtävänkuvauksen mukaisista esimiestehtävistä. Näin ollen virasto oli voinut arvioida ennen yksiön päällikön tehtävän haettavaksi julistamista, ettei A:n irtisanominen ollut vältettävissä sijoittamalla hänet yksikön päällikön tehtävään joko suoraan tai kohtuullisen koulutuksen jälkeen. Hallinto-oikeus katsoi, että virasto oli täyttänyt uudelleensijoittamisvelvollisuutensa. Hallinto-oikeus ei tutkinut A:n vaatimusta koskien tulosyksikön päällikön tehtävän täyttämisen kieltämistä ja päätöksen kumoamista, sillä kysymyksessä oli työsopimussuhteinen palvelussuhde, jota koskevaa kysymystä ei voida ratkaista hallintolainkäyttölain järjestyksessä hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Hallinto-oikeuslaki_3_§ Hallintolainkäyttölaki_51_§_2_momentti
Päätös HeHaO 17/0143/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 16/0441/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1465160400000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittaminen Päätös 16/0441/2 A: 6.6.2016 Virasto oli 18.12.2014 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n kasvintarkastajan virkasuhteen noudattaen kuuden kuukauden pituista irtisanomisaikaa. Irtisanomista oli perusteltu sillä, että toimintamenomäärärahat eivät olleet riittäneet toiminnan ylläpitämiseen, vaan toiminnan menoja oli jouduttu kattamaan aikaisemmilta vuosilta siirtyneillä säästöillä. Viraston tuli sopeuttaa toimintansa niin, että toiminta pystyttäisiin vuonna 2015 rahoittamaan vuosittaisella määrärahalla ja viraston saamilla tuloilla. Hallinto-oikeus katsoi, että virastolla oli työnantajana ollut oikeus päättää, millä tavoin se järjestää toimintansa ja tehtävänsä tarkoituksenmukaisella tavalla. Hallinto-oikeus arvioi viraston taloudellisesta tilanteesta saadun selvityksen perusteella, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Se, että vuoden 2014 taloudellinen tilanne oli ollut ennakoitua parempi ja virasto oli pystynyt perumaan osan irtisanomisista, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n tehtävät olivat viraston toiminnan tehostamisen ja uudelleenjärjestelyn seurauksena vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Virasto oli tarjonnut A:lle laborantin määräaikaista tehtävää, josta A oli kieltäytynyt. A:n mukaan hän olisi ollut pätevä virastossa vapautuneeseen metsätarkastajan virkaan, mutta A ei ollut esittänyt tarkempaa selvitystä virasta tai siitä, miten se olisi vastannut hänen kasvintarkastajan tehtäväänsä, hänen ammattitaitoaan ja kokemustaan. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, ettei virasto ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvollisuuttaan. Virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu syy irtisanoa A:n virkasuhde. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti_1_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Hallintolainkäyttölaki_74_§
Päätös HeHaO 16/0441/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 16/0653/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1472763600000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittaminen Päätös 16/0653/2 Syrjintä A: 2.9.2016 Virasto oli 9.1.2015 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n laboratorioinsinöörin virkasuhteen noudattaen kuuden kuukauden pituista irtisanomisaikaa. Irtisanomista oli perusteltu sillä, että toimintamenomäärärahat eivät olleet riittäneet toiminnan ylläpitämiseen, vaan toiminnan menoja oli jouduttu vuonna 2014 kattamaan aikaisemmilta vuosilta siirtyneillä säästöillä. Viraston tuli sopeuttaa toimintansa niin, että toiminta pystyttäisiin vuonna 2015 rahoittamaan vuosittaisella määrärahalla ja viraston saamilla tuloilla. Hallinto-oikeus arvioi viraston taloudellisesta tilanteesta saadun selvityksen perusteella, että viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettaviksi olivat olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti vähentyneet. Se, että vuoden 2014 taloudellinen tilanne oli ollut ennakoitua parempi ja virasto oli pystynyt perumaan osan irtisanomisista, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Laboratorioinsinöörin tehtävien vähentymisen ja töiden uudelleenjärjestelyjen takia myös A:n hoitamat tehtävät olivat olennaisesti ja pysyvästi vähentyneet. Virasto ei ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvollisuuttaan, sillä se oli tarjonnut A:lle määräaikaista laborantin tehtävää, josta A oli kieltäytynyt. Pelkästään sillä perusteella, että irtisanomisen perumisen kohteena olleiden henkilöiden sukupuolijakauma ei vastannut viraston yleistä sukupuolijakaumaa, ei voitu katsoa, että asiassa olisi poikettu tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta tai syrjitty sukupuolen perusteella. Virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu syy irtisanoa A:n virkasuhde, koska mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti_1_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§ Hallintolainkäyttölaki_74_§ Laki_naisten_ja_miesten_välisestä_tasa-arvosta_7_§_ja _8_§
Päätös HeHaO 16/0653/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Päätös HeHaO 16/0651/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella 1472763600000
Irtisanominen kollektiiviperusteella Helsingin hallinto-oikeus Taloudelliset syyt Uudelleensijoittaminen Päätös 16/0651/2 A: 2.9.2016 Virasto oli 18.12.2014 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n ylitarkastajan virkasuhteen noudattaen neljän kuukauden pituista irtisanomisaikaa. Viraston mukaan A:n tehtävät olivat viraston toiminnan tehostamisen ja uudelleenjärjestelyn seurauksena vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi. A väitti, ettei viraston taloudellinen tilanne ollut niin huono kuin virasto väitti eivätkä hänen lakisääteiset tehtävänsä olleet vähentyneet. Tämän vuoksi irtisanominen oli perusteeton tai ainakin ennenaikainen. Irtisanomista oli perusteltu sillä, että toimintamenomäärärahat eivät olleet riittäneet toiminnan ylläpitämiseen, vaan toiminnan menoja oli jouduttu vuonna 2014 kattamaan aikaisemmilta vuosilta siirtyneillä säästöillä. Viraston tuli sopeuttaa toimintansa niin, että toiminta pystyttäisiin vuonna 2015 rahoittamaan vuosittaisella määrärahalla ja viraston saamilla tuloilla. Virastolla on irtisanomispäätöstä tehdessään ollut käytettävissä hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2015. Eduskunta hyväksyi talousarvion hallituksen esityksen mukaisesti ennen irtisanomisajan päättymistä, joten hallinto-oikeus katsoi, ettei irtisanomista voitu pitää viraston taloudellisen tilanteen osalta perusteettomana tai ennenaikaisena. Hallinto-oikeus totesi, että virkamiehen tehtävät voivat vähentyä sen johdosta, että ne jaetaan tehtävien uudelleenjärjestelyjen vuoksi muun henkilöstön hoidettaviksi. Työnantajalla on oikeus päättää, millä tavoin se järjestelee toimintaansa ja tehtäviään. Vaikka A:n hoitamat lakisääteiset tehtävät olivat sinänsä pysyviä ja jatkuvia, viraston päättämät tehtävien uudelleenjärjestelyt olivat vähentäneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti A:n tehtäviä. Virasto ei myöskään ollut laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvollisuuttaan. Virastolla oli ollut virkamieslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu syy irtisanoa A:n virkasuhde, koska mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettavaksi olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Lainvoimainen. Valtion_virkamieslaki_27_§_1_momentti_2_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_2_momentti_1_kohta Valtion_virkamieslaki_27_§_4_momentti Hallintolainkäyttölaki_74_§
Päätös HeHaO 16/0651/2 Irtisanominen kollektiiviperusteella
Irtisanominen kollektiiviperusteella ... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 107/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1227218400000
Lyhennelmä Lääninhallitus oli 15.11.2007 irtisanonut taidetoimikunnan pääsihteeri A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 26.9.2007 tuominnut A:n pahoinpitelystä sakkoihin. A oli 22.8.2006 erimielisyyden seurauksena tehnyt väkivaltaa osastosihteeri B:lle tarttumalla hänen ranteeseensa ja tönimällä häntä. A:n oli katsottu olevan B:n esimies. Hovioikeus oli hylännyt A:n tekemän valituksen. Irtisanomisen perusteena oli lisäksi ollut epäselvyydet A:n työajan käytössä ja A:n harjoittama häirintä ja epäasiallinen käyttäytyminen B:tä kohtaan. Virkamieslautakunta katsoi, ettei asian käsittely ollut ollut virheellistä tai puolueellista eikä irtisanomisasian käsittelyyn osallistunut ylitarkastaja C ollut ollut esteellinen käsittelemään irtisanomisasiaa. Asiassa ei ollut ilmennyt sellaista menettelyvirhettä, jonka perusteella lääninhallituksen päätös olisi tullut kumota. Työsuojelupiirin tarkastuskertomuksista ilmeni, että kokemukset häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta olivat olleet molemminpuolisia ja että asian taustalla oli ainakin osittain ollut esimiessuhteisiin liittyvät epäselvyydet. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä häirinnän jatkumisesta. Lääninhallituksella ei ollut ollut perusteita irtisanoa A:ta työsuojeluasiaan liittyvällä perusteella. A:n työajan käyttöön liittyviä epäselvyyksiä oli selvitetty jo toukokuussa 2005 ja syyskuussa 2006. A:lle ei ollut annettu huomautusta tai varoitusta. Lääninhallituksella ei ollut ollut perusteita irtisanoa A:ta tälläkään perusteella. Pahoinpitely oli puolestaan tapahtunut tilanteessa, jossa taidetoimikunnan henkilösuhteet olivat jo useita vuosia olleet erittäin tulehtuneet. A:lle teosta tuomittu rangaistus oli ollut lievä. Teon laatu, vakavuus ja olosuhteet huomioon ottaen irtisanomista oli pidettävä liian ankarana seuraamuksena A:n teosta. Kun lisäksi otettiin huomioon A:n yli 30 vuotta kestänyt virkaura, virkamieslautakunta katsoi asia kokonaisarviona, ettei lääninhallituksella ollut ollut erityisen painavaa syytä irtisanoa A:n virkasuhdetta tai pidättää häntä virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi lääninhallituksen päätöksen. KHO:2009:2434 Ei muutosta. HallintoL_6_§ HallintoL_11_§ HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta HallintoL_31_§_1_mom HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_45_§_1_mom Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta
Asia 107/2007: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Lääninhallitus oli 15.11.2007 irtisanonut taidetoimikunnan pääsihteeri A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 26.9.2007 tuominnut A:n pahoinpitelystä... - Kirjallinen varoitus Asia 1174/95: Kirjallinen varoitus 832107600000
Toimistopäällikkö X:lle oli 7.11.1995 annettu kirjallinen varoitus virkatehtävien laiminlyömisestä. X oli valmistellut tehtäviinsä kuuluneita ennakkotietoja ja kirjallisia ohjauksia vuonna 1995 11 kappaletta kun vastaavia töitä tekevä esittelijä oli valmistellut 41 kappaletta. Lautakunnalle annetussa vastineessa virasto kertoi, että X:lle oli huomautettu asioiden hitaasta käsittelystä 20.7., 25.9. ja 7.11.1995. X:n tehtävät oli määritelty riittävällä tarkkuudella. Määrittely ei tullut hänelle yllätyksenä asiaa edeltäneiden keskustelujen vuoksi. Hänelle määritellyt virkatehtävät olivat selkeitä eivätkä ylittäneet hänen ammattitaitoaan. Saamiensa huomautusten perusteella X oli ollut tietoinen työnantajansa edellyttämästä käsittelynopeudesta. X oli laiminlyönyt esimiehen edellyttämiä virkatehtäviä siinä määrin, että varoituksen antaminen oli perusteltua. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO: ei muutosta. Valtion_virkamiesL_(750/94)_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_(750/94)_24_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_53_§ Valtion_virkamiesL_(750/94)_54_§
Asia 1174/95: Kirjallinen varoitus
Toimistopäällikkö X:lle oli 7.11.1995 annettu kirjallinen varoitus virkatehtävien laiminlyömisestä. X oli valmistellut tehtäviinsä kuuluneita ennakkotietoja ja kirjallisia ohjauksia vuonna 1995 11 kappaletta... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 6/2002: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen 1018990800000
Lyhennelmä Avustava ulosottomies X oli irtisanottu 18.12.2001 virkamieslain 25 §:n ja 14 §:n nojalla sekä samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n nojalla. X oli jättänyt perimättä 437 846 markan suuruisen saatavan siten, että se oli vanhentunut. Hän oli myös laiminlyönyt kirjata asioita tietojärjestelmään, suorittanut lainvastaista ulosottoperintää, suhtautunut välinpitämättömästi ulosoton hakijoiden tiedusteluihin, laiminlyönyt siirtää virka-apuasioita, jättänyt lakkauttamatta maksukieltoja ja tuhonnut tarkastuksen kohteena olleita asiakirjoja. X oli saanut laiminlyönneistään useita suullisia ja kirjallisia huomautuksia, ja hänen menettelynsä oli jatkunut vuosia. X:n menettely oli jatkunut vuosia useista huomautuksista huolimatta, eivätkä tehtävien laiminlyönnit myöskään olleet vähäisiä. Vaikka X:n hoidettavana olleiden asioiden lukumäärä oli ollut vähäisempi kuin muiden avustavien ulosottomiesten, hänen rootelinsa oli ollut niin sekaisin, etteivät hänen työtoverinsa olleet enää kyenneet hoitamaan hänen sairauslomiensa sijaisuuksia oman toimensa ohella. Virkamieslautakunnan mukaan asioiden hoitamatta jättäminen ei myöskään ole johtunut koulutuksen tai ohjeistuksen puutteesta, työnjaon epäselvyydestä tai pääasiassa sairauslomista. X oli laiminlyönyt virkamieslain 14 §:n mukaisia velvollisuuksiaan jatkuvasti ja siinä määrin, että irtisanomiseen oli ollut virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukainen erityisen painava syy. X:n teot ja laiminlyönnit olivat myös olleet sellaisia, että ne olivat osoittaneet hänet siinä määrin soveltumattomaksi avustavan ulosottomiehen tehtäviin, että hänet oli voitu pidättää virantoimituksesta irtisanomisen jälkeen ja hänen sairauslomansa päättyessä. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:2003:1115 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 6/2002: Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Avustava ulosottomies X oli irtisanottu 18.12.2001 virkamieslain 25 §:n ja 14 §:n nojalla sekä samalla pidätetty virantoimituksesta lain 40 §:n nojalla. X oli jättänyt perimättä 437 846... - Korvausvaatimus Asia 12/2000: Korvausvaatimus 985726800000
Lyhennelmä X oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin yliopiston kasvatustieteen yp. lehtoriksi 1.1. - 29.2.1996, 1.3. - 31.12.1996, 1.1. - 31.12.1997, 1.1. - 31.12.1998 ja 1.1. - 31.7.1999. Perusteena määräaikaisuudelle oli ollut aluksi se, että kyseessä oli opetusministeriön vuosittain myöntämän erillismäärärahan turvin ylläpidetty opetus, ja myöhemmin virkaan kuuluvien tehtävien järjestäminen uudelleen organisoinnin vuoksi, jolloin rahoitusvastuu oli siirtynyt yliopistolle. X:n työnantajayksikön johtokunta oli 9.12.1997 todennut, että yksikössä oli määräaikaisessa virkasuhteessa henkilöitä, jotka tekivät pysyväisluonteisia tehtäviä, ja oli esittänyt mm. 15 lehtorin viran perustamista. Virat oli perustettu 1.1.1999, ja X oli hakenut määräaikaisena olleen tehtävänsä tilalle perustettua kasvatustieteen lehtorin virkaa, mutta häntä ei ollut valittu siihen. X on vaatinut 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta virkamieslain 56 §:ään perustuen. X:n tehtävät olivat jatkuneet yhtäjaksoisesti 1.11.1996 alkaen 31.7.1999 saakka. Määräaikaista virkasuhdetta ei voida käyttää sillä perusteella, ettei pysyvään tehtävään saada perustettua virkaa. X:n tehtävät olivat olleet määräaikaisten virkasuhteiden aikana pysyviä, eikä kasvatustieteen lehtorin työn luonne ollut edellyttänyt nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Näin ollen X:llä on ollut oikeus korvaukseen. Sen suuruutta arvioitaessa on otettu huomioon hallituksen esityksen (HE 291/93 vp) mukaisesti muun muassa X:n ikä ja hänen palvelussuhteensa kesto sekä hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä. X:lle määrättiin maksettavaksi kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavaa korvaus (äänestys 5-4). KHO:2001:2965 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 12/2000: Korvausvaatimus
Lyhennelmä X oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin yliopiston kasvatustieteen yp. lehtoriksi 1.1. - 29.2.1996, 1.3. - 31.12.1996, 1.1. - 31.12.1997, 1.1. - 31.12.1998 ja 1.1. - 31.7.1999. Perusteena... - Kirjallinen varoitus Asia 81/98: Kirjallinen varoitus 926456400000
Lyhennelmä Tutkimusapulainen X oli saanut 7.10.1998 kirjallisen varoituksen työtehtävien suorittamatta jättämisestä ja kieltäytymisestä saapumasta asian selvittämiseksi järjestettyyn tilaisuuteen. X oli jäänyt ilman lupaa pois 14.9.1998 pidetystä työilmapiirin kehittämiseen tähtäävästä tilaisuudesta, vaikka koko henkilöstölle oli tähdennetty, että tilaisuus oli pakollinen työtehtävä ja pois jäämiseen oli pyydettävä erikseen lupa. X:ää oli pyydetty kirjallisesti tulemaan 2.10.1998 puhutteluun työtehtävään osallistumatta jättämisestä, mutta hän ei ollut saapunut siihen. X ei ole esittänyt väitettä siitä, että hän ei olisi tiennyt poisjäämisen tilaisuudesta edellyttävän lupaa. Hän ei myöskään ole ilmoittanut pätevää syytä poisjäännilleen tai estettä luvan pyytämiselle ja on jäänyt saapumatta tilaisuuteen työtehtävään osallistumatta jättämisestä. X laiminlöi siten virkavelvollisuuksiaan siinä määrin, että kirjallisen varoituksen antamisen edellytykset täyttyivät. Oikaisuvaatimus hylättiin. KHO:1999:4050 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 81/98: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Tutkimusapulainen X oli saanut 7.10.1998 kirjallisen varoituksen työtehtävien suorittamatta jättämisestä ja kieltäytymisestä saapumasta asian selvittämiseksi järjestettyyn tilaisuuteen.... - Kirjallinen varoitus Asia 16/98: Kirjallinen varoitus 911944800000
Lyhennelmä Koulun johtokunta oli antanut apulaisjohtaja X:lle 10.2.1998 kirjallisen varoituksen yhteistyöhaluttomuudesta koulun johtoryhmätyöskentelyssä, työtehtävien laiminlyönnistä ja ohjesäännön vastaisesta menettelytavasta virkavapausasiassa. Yhteistyöhaluttomuutta oli käsitelty mm. johtoryhmän ja johtokunnan puheenjohtajien 17.12.1997 pitämän kokouksen muistiossa. Varoituspäätöksessä oli viitattu koulun ohjesääntöön, jonka mukaan henkilöstön tulee toimia yhteistyössä tavoitteiden saavuttamiseksi. Johtoryhmätyöskentelyä oli selvästi haitannut X:n heikko sitoutuneisuus johtoryhmän toimintaan. Päätöksen mukaan X:n yhteistyöhaluttomuus oli myös johtanut kehittämisasioiden laiminlyöntiin. X ei ollut tiedottanut johtoryhmässä päätetyistä asioista riittävän ajoissa ja oli esittänyt asioita johtoryhmälle ja johtokunnalle opettajakunnan kantana, vaikka niistä ei ollut tehty opettajakunnassa päätöksiä. Varoitusta koskevassa päätöksessä on vielä esitetty, että lehtori A oli ollut virantoimituksesta poissa syksyllä 1997 X:n antamalla suullisella luvalla, ja tämä X:n virheellinen menettely olisi johtanut A:n kuntoutusrahan saamatta jäämiseen. Kirjallisen varoituksen perusteena on voitu ottaa huomioon vain ne seikat, joihin koulun johtokunta varoituspäätöksessään vetosi. Virkamieslautakunta ei siten ole voinut muuten ottaa kantaa koulussa ilmenneisiin erimielisyyksiin ja ristiriitoihin. Muistion 17.12.1997 perusteella on voitu lähinnä todeta, että koulun johtajalla ja apulaisjohtaja X:llä oli ollut selviä näkemyseroja koulun toiminnasta. Johtoryhmätyöskentely ei ole edellyttänyt yksimielisyyttä, eikä X:ltä siten ole voitu vaatia sellaista sitoutumista, ettei hän saisi ilmaista eroavia näkemyksiään. Saadun selvityksen perusteella viivästyminen kehittämisasioissa oli puolestaan johtunut muusta syystä kuin X:n virheellisestä menettelystä, eikä X:n myöskään voitu katsoa esittäneen johtoryhmälle sellaista opettajakunnan lausuntoa , jota opettajakunta ei olisi käsitellyt. Lehtori A:n lausunnon mukaan X ei ollut antanut hänelle suullista lupaa poissaoloon, ja virkavapauden hakematta jättäminen oli johtunut A:n omasta laiminlyönnistä. Tammikuussa 1998 X oli myöntänyt virkavapauden toimiessaan johtajan sijaisena, eikä tähän liittynyt toimivallan ylityksiä. X:n ei siten voitu katsoa toimineen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, joten kirjallisen varoituksen antamiselle ei ollut laillista perustetta. Oikaisuvaatimus hyväksyttiin ja kirjallista varoitusta koskeva päätös kumottiin. KHO:1999:1618 Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 16/98: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Koulun johtokunta oli antanut apulaisjohtaja X:lle 10.2.1998 kirjallisen varoituksen yhteistyöhaluttomuudesta koulun johtoryhmätyöskentelyssä, työtehtävien laiminlyönnistä ja ohjesäännön... - Korvausvaatimus Asia 88/2011: Korvausvaatimus 1359064800000
Lyhennelmä A oli vuosina 1996 - 2001 työskennellyt viraston projekteissa määräaikaisissa työsopimussuhteissa sekä tutkimusavustajana ja apulaistutkijana määräaikaisissa virkasuhteissa kausittain. Äitiys- ja vanhempainvapaan jälkeen A oli työskennellyt 1.5.2003 lähtien virastossa tutkijana ja apulaistutkijana perättäisissä määräaikaisissa virkasuhteissa 30.6.2011 asti. Määräaikaisia nimityksiä oli kertynyt yhteensä 56. Ennen vuotta 2008 nimittämiskirjoihin ei ollut kirjattu määräaikaisuuden perustetta. Muutoin perusteeksi oli yhtä vuorotteluvapaan sijaisuutta lukuun ottamatta kirjattu projektiluonteinen työ. Koska korvausvaatimus ennen 30.6.2003 päättyneiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta oli esitetty vasta 20.12.2011, se oli ylittäessään reilusti virkamieslaissa säädetyn kuuden kuukauden määräajan jätetty virkamieslautakunnassa tutkimatta. Lisäksi virkamieslautakunnalla ei ollut toimivaltaa määrätä korvausta niiltä osin kuin kyse oli määräaikaisesta työsopimussuhteesta. A toimi 6.4. - 31.12.2009 vuorotteluvapaalla olleen virkamiehen sijaisena. Kysymyksessä oli valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu sijaisuus, johon voidaan nimittää määräajaksi. A ei näin ollen tältä osin ollut oikeutettu korvaukseen. Määräaikaisuuden perusteen oli 1.1.2008 tullut ilmetä nimittämiskirjasta. Näin ollen virasto ei ollut toiminut lainvastaisesti jättäessään sen pois ennen lainmuutosta annetuista nimittämiskirjoista. A oli 53 eri päätöksellä nimitetty joko tutkijan, apulaistutkijan, osa-aikaisen tutkijan taikka osa-aikaisen apulaistutkijan määräaikaisiin virkasuhteisiin. Palvelussuhde oli muutamaa viikon tai kahden kestänyttä keskeytystä lukuun ottamatta jatkunut yhtäjaksoisesti. Keskeytykset olivat kuitenkin olleet niin lyhyitä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ne eivät estäneet korvauksen määräämistä keskeytyksiä edeltävien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella. A:n työtehtävät kuuluivat viraston säännönmukaisiin tehtäviin, vaikka ne A:n mukaan olivat kenttätyöprojektien osalta rahoitettu viraston ulkopuolelta tulleilla varoilla. Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella yksinomaan työn projektimaisuus ja se, että työ on rahoitettu ulkopuolisilla varoilla, eivät osoita, että määräaikaisille virkasuhteille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä syy. Kun A oli nimitetty useilla eri nimityksillä yhteensä noin seitsemän vuoden ajan samankaltaisiin, ja siten pysyväisluonteisiksi muodostuneisiin tehtäviin, työn luonne ei ollut edellyttänyt nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Asiassa ei ollut muutenkaan esitetty laissa tarkoitettuja perusteita määräaikaisuuksille. A:lla oli siten oikeus virkamieslain 56 §:n nojalla maksettavaan korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§ Muinaismuistolaki_3_§ Muinaismuistolaki_10_§
Asia 88/2011: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli vuosina 1996 - 2001 työskennellyt viraston projekteissa määräaikaisissa työsopimussuhteissa sekä tutkimusavustajana ja apulaistutkijana määräaikaisissa virkasuhteissa... - Korvausvaatimus Asia 79/2010: Korvausvaatimus 1360274400000
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa lukuvuosina 2001 - 2010 yhteensä seitsemässä eri määräaikaisessa virkasuhteessa. Nimikirjanotteessa määräaikaisuuden perustetta ei ollut perusteltu. Yliopistolain voimaantulosta annetun lain mukaan virkasuhteet muuttuivat 1.1.2010 suoraan lain nojalla vastaaviksi työsuhteiksi. A:n määräaikaiset virkasuhteet olivat alkaneet 1.8.2001 ja keskeytyksettä kestäneet 31.12.2009 asti, jolloin virkasuhde oli päättynyt määräaikaisuuden tultua täyteen. A:n palvelussuhde ei suoraan lain nojalla ollut muuttunut määräaikaisesta virkasuhteesta määräaikaiseksi työsuhteeksi vaan hän oli tehnyt erillisen määräaikaisen työsopimuksen ajalle 1.1.2010 - 31.7.2010. Työsuhde oli päättynyt 31.1.2010 A:n irtisanouduttua. Virkamieslautakunnalla ei ollut yliopistolain voimaantulosta annetun lain mukaan enää 31.12.2009 jälkeen toimivaltaa tutkia A:n palvelussuhteen lainmukaisuutta. A:n palvelussuhteet yliopistoon olivat olleet virkasuhteisia palvelussuhdelajin muutoksen jälkeistä työsuhdetta lukuun ottamatta, joka oli päättynyt 31.1.2010. Toisaalta A:n palvelussuhde oli päättynyt hänen oman irtisanoutumisensa vuoksi. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n oikeusturva ei tulisi yleisen lainkäytön puolella riittävästi turvatuksi. Näissä olosuhteissa A:n oikeussuojan toteutuminen edellytti, että hänen 1.1.2010 edeltävien määräaikaisten nimitystensä laillisuus tutkittiin ja ratkaistiin valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä. A oli irtisanoutunut työsuhteesta 1.2.2010 lukien ja siirtynyt samana päivänä toisen työnantajan palvelukseen. Koska virkasuhteet suoraan lain nojalla olivat 1.1.2010 muuttuneet vastaaviksi työsuhteiksi, A:n irtisanoutuminen muodosti esteen palkkaa vastaavan korvauksen määräämiselle. Niillä seikoilla, joilla A oli päätynyt irtisanoutumiseen, ei ollut merkitystä arvioitaessa valtion virkamieslain 56 §:n mukaista korvauksen saamisen edellytystä. A:lla ei näin ollen ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen (Äänestys 6-2). Suomen_perustuslaki_21_§_1_momentti Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_artikla_1_kappale Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_49_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§ Yliopistolain_voimaanpanosta_annettu_laki_(559/2009)_10_§_1_momentti
Asia 79/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa lukuvuosina 2001 - 2010 yhteensä seitsemässä eri määräaikaisessa virkasuhteessa. Nimikirjanotteessa määräaikaisuuden perustetta ei ollut... - Kirjallinen varoitus Asia 77/2011: Kirjallinen varoitus 1350594000000
Lyhennelmä Viraston erään toimialan toimialajohtajan sijaisena toiminut apulaisjohtaja oli 13.10.2011 tekemällään päätöksellä antanut A:lle valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetun kirjallisen varoituksen. Viraston ilmoittama syy varoitukseen oli virkavelvollisuuksien laiminlyönti. A oli toistuvasti jättänyt noudattamatta ja toiminut vastoin esimiehen antamia ohjeita. Kirjallinen varoitus perustui kolmeen tapaukseen. Viraston voimassaolevan työjärjestyksen mukaan kyseessä olevan yksikön tehtävänä ovat asiat, jotka koskevat viraston henkilöstön väärinkäytöksiä ja kurinpitoa. Valtion virkamieslaissa kirjallista varoitusta ei määritellä kurinpitorangaistukseksi. Näin ollen toimialajohtajan sijaisena toimineella apulaisjohtajalla ei ollut toimivaltaa antaa A:lle kirjallista varoitusta viraston työjärjestyksen perusteella. Asiassa oli siten tapahtunut menettelyvirhe, jonka vuoksi päätös kirjallisesta varoituksesta oli kumottava ensisijaisesti tällä perusteella. Viraston työjärjestyksen mukaan virastossa päätettävät asiat ratkaistaan esittelyssä, ellei työjärjestyksessä tai sen nojalla ole toisin määrätty. Kyseessä ollutta viraston toimialaa koskien ei työjärjestyksessä ollut määräystä ilman esittelyä ratkaistavista asioista. Oikaisuvaatimuksen kohteena oleva päätös oli ratkaistu ilman esittelyä. Virasto on myöntänyt tältä osin muotovirheen tapahtuneen. Päätös oli syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Virkamieslautakunta tutkimatta oikaisuvaatimuksen perusteluja enemmälti kumosi viraston päätöksen 13.10.2011 siinä tehtyjen menettelyvirheen ja muotovirheen johdosta. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§
Asia 77/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Viraston erään toimialan toimialajohtajan sijaisena toiminut apulaisjohtaja oli 13.10.2011 tekemällään päätöksellä antanut A:lle valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetun kirjallisen... - Korvausvaatimus Asia 83/2011: Korvausvaatimus 1354226400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt viraston palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa toimistosihteerinä erillisillä nimityksillä yhteensä 6 vuotta ja yhden kuukauden. Valtion virkamieslain mukaan korvausvaatimus tulee tehdä kuuden kuukauden määräajassa virkasuhteen päättymisestä. Lain esitöiden mukaan virkasuhde katsotaan päättyneeksi, kun määräaikaisten virkasuhteiden välinen aika on enemmän kuin 30 päivää. A:n 24.11.2011 tekemä korvausvaatimus oli 1.3. - 31.12.2005 määräaikaisuuksien osalta tehty liian myöhään. A:n määräaikaisten virkasuhteiden perusteena olivat olleet sairauslomasijaisuudet ja osa-aikaeläkkeellä olleen toimistosihteerin puolikkaan viran hoitaminen. Kysymys oli ollut sijaisuuksista, mikä on virkamieslaissa säädetty hyväksyttäväksi määräaikaisen virkasuhteen nimittämisen perusteeksi. Koska A:n määräaikaisen virkasuhteen toistuva jatkuminen oli ollut työnantajan tiedossa ja viraston omankin ilmoituksen mukaan se oli ollut sidoksissa vakinaisen toimistosihteerin eläkkeelle siirtymiseen, A olisi tullut nimittää virkasuhteeseen koko tiedossa olevan määräaikaisuuden ajaksi. Viraston organisaatiomuutosta, joka oli ollut vireillä vuodesta 2008 lähtien ja päättynyt kyseisen viraston osalta vuonna 2011, ei voitu pitää virkamieslain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuna erityisenä syynä poiketa A:n nimittämisestä koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi. Asiassa oli myös jäänyt selvittämättä, että A olisi kieltäytynyt hänelle tarjotuista työtehtävistä. A:lla oli näin virkasuhteensa virastoon päättyessä oikeus virkamieslain nojalla maksettavaan korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Virkamieslautakunta ei tutkinut korvausvaatimusta siltä osin kuin korvausta oli vaadittu ajaksi 1.3. - 31.12.2005 tehtyjen määräaikaisten nimitysten osalta. Valtion_virkamieslaki_9_§_1_mom Valtion_virkamieslaki_9_§_2_mom Valtion_virkamieslaki_9_§_3_mom Valtion_virkamieslaki_56_§
Asia 83/2011: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt viraston palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa toimistosihteerinä erillisillä nimityksillä yhteensä 6 vuotta ja yhden kuukauden. Valtion virkamieslain... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 70/2011: Virantoimituksesta pidättäminen 1348174800000
Lyhennelmä Vankilanjohtaja oli 19.9.2011 tekemällään päätöksellä pidättänyt vartija A:n virantoimituksesta toistaiseksi, koska A oli vangittu epäiltynä törkeästä kiristyksestä ja virka-aseman väärinkäytöstä. A oli ennen virantoimituksesta pidättämistä vangittu todennäköisin syin epäiltynä vankiin kohdistuneesta törkeästä kiristyksestä ja virka-aseman väärinkäytöstä. Rikosepäilyt olivat epäiltyjen rikosten laatu ja vakavuus huomioon ottaen olleet omiaan vakavasti vaarantamaan luottamusta A:n virkatehtävien hoidon asianmukaisuuteen. Epäiltyä rikosta koskevilla tutkimuksilla ja niiden perusteella mahdollisesti nostettavalla syytteellä oli näissä olosuhteissa voitu perustellusti arvioida olevan vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. Vankilanjohtajalla oli siten ollut lailliset perusteet vartija A:n pidättämiselle virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_1_kohta_ja_4_momentti
Asia 70/2011: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vankilanjohtaja oli 19.9.2011 tekemällään päätöksellä pidättänyt vartija A:n virantoimituksesta toistaiseksi, koska A oli vangittu epäiltynä törkeästä kiristyksestä ja virka-aseman... - Korvausvaatimus Asia 61/2010: Korvausvaatimus 1353016800000
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa 1.8.2002 - 31.7.2010 yhteensä kahdeksassa eri määräaikaisessa virkasuhteessa assistentin, lehtorin yliassistentin ja professorin tehtävissä. A oli ollut virkavapaalla 1.8. - 31.12.2008 toisen yliopiston palveluksessa. Perusteeksi viimeiselle määräaikaisuudelle 1.8.2009 - 31.7.2010 oli kirjattu tiedekunnan rakenteellinen kehittäminen. A ei ollut hakenut toukokuun 2010 lopussa avoimeksi julistettua yliopiston lehtoraattia, jossa oli ollut kyse hänen hoitamastaan tehtävästä. Yliopistolain voimaantulosta annetun lain mukaan A:n virkasuhde oli suoraan lain nojalla muuttunut 1.1.2010 vastaavaksi työsuhteeksi, joka on kestänyt 31.7.2010 asti. Virkamieslautakunnalla ei ollut yliopistolain voimaantulosta annetun lain mukaan enää 31.12.2009 jälkeen toimivaltaa tutkia A:n palvelussuhteen lainmukaisuutta. Toisaalta yleisellä tuomioistuimella ei ollut toimivaltaa tutkia virkasuhdetta ennen tätä. A:n työsuhde oli päättynyt kestettyään ainoastaan seitsemän kuukautta. A oli hakenut korvausta ainoastaan sillä perusteella, että yliopistolla ei ollut pätevää syytä nimittää A:ta yliassistentiksi ajalle 1.8.2009 - 31.7.2010 ainoastaan vuoden mittaiseksi kaudeksi normaalin viisivuotiskauden asemasta. Virkamieslautakunta katsoi, ettei A:n oikeusturvan toteutuminen olisi välttämättä yleisen lainkäytön puolella tullut turvatuksi. Virkamieslautakunta oli toimivaltainen ratkaisemaan A:n korvausvaatimuksen. Yliopisto oli katsonut, että A oli kieltäytynyt hänelle tarjotusta työtehtävästä. A puolestaan oli katsonut, että se ei ollut liittynyt hänen virkasuhteeseensa, joka oli päättynyt 31.12.2009, ja että joka tapauksessa hakemuksen tekeminen olisi ollut turhaa, koska A:n esimies oli pyrkinyt saamaan hänet siirtymään syrjään. Asiassa oli selvitetty, että A oli hoitanut 1.8.2009 - 31.7.2010 johtamisen yliassistentin määräaikaista tehtävää, joka oli 1.1.2010 lukien ollut työsuhteinen. Yliopistossa vuonna 2009 hyväksytyn virkarakenneuudistuksen mukaisesti johtamisen yliassistentin tehtävä oli sen avoimeksi tultua muutettu johtamisen yliopistolehtorin tehtäväksi ja laitettu avoimeen hakuun. Tehtävä oli ollut haettavana 31.5.2010 mennessä ajaksi 1.8.2010 - 31.7.2015. Virkamieslautakunta katsoi asiassa selvitetyksi, että yliopiston menettely nimittää A määräajaksi 1.8.2009 - 31.7.2010 oli johtunut organisaatiouudistuksesta. Yliopistolla oli siten ollut työn luonteen perusteella oikeus nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen sanotuksi ajaksi. A:lla ei täten ollut oikeutta vaatimaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Suomen_perustuslaki_21_§_1_momentti Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_artikla_1_kpl Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_49_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§ Yliopistolain_voimaanpanosta_annettu_laki_(559/2009)_10_§_1_momentti
Asia 61/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa 1.8.2002 - 31.7.2010 yhteensä kahdeksassa eri määräaikaisessa virkasuhteessa assistentin, lehtorin yliassistentin ja professorin tehtävissä.... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 68/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1361484000000
Lyhennelmä Ministeriö oli 28.9.2012 tekemällään päätöksellä irtisanonut viestintäpäällikkö A:n virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Ministeriö oli 3.8.2012 toimittanut A:lle kuulemisilmoituksen, jonka liitteenä oli luonnos irtisanomispäätöksestä sekä muistio, josta mahdollisen irtisanomisen perusteet kävivät ilmi. A:lle oli varattu kaksi viikkoa vastineen antamiseen, ja hän oli antanut sen 17.8.2012. A:ta oli päätetty kuulla uudelleen ja kuulemistilaisuus järjestettiin 14.9.2012. A oli saanut tilaisuudesta tiedon 3.9.2012 ja hän oli osallistunut tilaisuuteen avustajansa kanssa. Virkamieslautakunta katsoi, että kysymyksessä oleva päätösluonnos liittyi tavanomaiseen asian valmisteluun, eikä siten osoittanut sitä, että päätös irtisanomisesta olisi tehty jo ennen kuulemista. Luonnoksella oli myös saatettu A:n tietoon ne asiat, joiden perusteella kuuleminen toteutettiin. A:lle oli siis virkamieslain edellyttämällä tavalla varattu tilaisuus tulla kuulluksi, eikä ministeriön päätöstä siten tullut kumota virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. Asiassa oli kiistatonta, että A oli ollut työpaikalla 9.7.2012 virka-aikana vahvasti päihtyneenä. Kun otettiin huomioon, että A:n kanssa oli jo aikaisemmin ennen irtisanomispäätöksen tekemistä keskusteltu hänen alkoholin käytöstään ja pyritty ohjaamaan hänet hoitoon, ei työnantajalta ollut A:n pitkästä virkaurasta huolimatta voitu edellyttää irtisanomista lievempien toimenpiteiden, kuten kirjallisen varoituksen käyttämistä. Ministeriöllä oli näin ollen ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomisen syyksi ilmoitettu A:n menettely osoitti hänet myös siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. Koska A oli voitu irtisanoa edellä mainitulla perusteella, ei hänen mahdollisella työaikamääräysten noudattamatta jättämisellään ollut merkitystä irtisanomisperustetta arvioitaessa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti_4_kohta Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§ Hallintolaki_36_§
Asia 68/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Ministeriö oli 28.9.2012 tekemällään päätöksellä irtisanonut viestintäpäällikkö A:n virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Ministeriö oli... - Virkasuhteen purkaminen Asia 59/2010: Virkasuhteen purkaminen 1362693600000
Lyhennelmä Virasto oli 20.4.2010 tekemällään päätöksellä purkanut osastosihteeri A:n virkasuhteen koeaikana. Päätöksen perusteluissa oli todettu, että A ei ollut pystynyt hoitamaan tehtäviään asianmukaisesti ja viivytyksettä ja, että A:n yhteistyökyky ei ollut kaikilta osin vastannut hänen asemassaan olevalle virkamiehelle asetettuja vaatimuksia. Virkamieslautakunta totesi, että viraston esittämät perusteet A:n virkasuhteen purkamiselle liittyivät hänen suoriutumiseensa työssään ja sopeutumiseensa työyhteisöön, eikä niitä voitu pitää koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisina. A oli kiistänyt työnantajan väitteet työtehtävien laiminlyönneistä ja epäasiallisesta käytöksestä. A oli myös väittänyt kokeneensa kiusaamista työpaikalla. A:n käyttäytymiseen ja työtehtävien hoitoon olivat olleet tyytymättömiä useammat henkilöt. Näissä oloissa pelkästään A:n kertomuksen perusteella ei voitu pitää selvitettynä, että A:n virkasuhteen purkamisen todellinen syy olisi ollut jokin A:n työssä suoriutumiseensa liittymätön seikka. A:n esimerkkeinä epäasiallisesta kohtelustaan mainitsemat ylityökielto ja työajan ilmoitusvelvollisuus olivat tavallisia työnjohtomääräyksiä, joissa ei ollut mitään epäilyttävää. A:n virkasuhteen purkaminen ei näin ollen ollut tapahtunut valtion virkamieslain 11 §:ssä tarkoitetuilla tai koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_10_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§
Asia 59/2010: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Virasto oli 20.4.2010 tekemällään päätöksellä purkanut osastosihteeri A:n virkasuhteen koeaikana. Päätöksen perusteluissa oli todettu, että A ei ollut pystynyt hoitamaan tehtäviään... - Korvausvaatimus Asia 59/2012: Korvausvaatimus 1362693600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa vuosina 1985 - 1994 määräaikaisissa työsopimussuhteissa. Tämän jälkeen A oli toiminut määräaikaisissa virkasuhteissa vuosina 1994 - 2012. A:n työnkuva oli käsittänyt koko ajan pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta arkeologisia kenttätyöprojekteja. Vuodessa erilaisia projekteja oli ollut useita. Hallituksen esityksessä valtion virkamieslain muuttamiseksi (HE 63/2007) on todettu, että virkamies voitaisiin katsoa nimitetyksi toistuvaksi peräkkäin silloinkin, kun määräaikaisten nimitysten välinen aika on enintään 30 päivää. A:n nimityksissä oli valtion virkamieslain voimaantulon 1.12.1994 jälkeen ollut useita yli kuukauden taukoja. A:n tapauksessa ei siten voitu katsoa, että virkasuhteen todelliset olosuhteet olisivat vastanneet toistaiseksi voimassa ollutta virkasuhdetta. Näin ollen virkamieslautakunta ei katsonut perustelluksi poiketa lain esitöissä esitetystä tulkintakannanotosta. A:n oikeus hakea korvausta ajoiksi 1.12.1994 - 18.2.2010 ja 20.4.2010 - 27.2.2012 sijoittuvien määräaikaisten virkasuhteiden perusteella oli siten vanhentunut. A oli 26.4.2011- 22.3.2012 ollut nimitettynä yhtäjaksoisesti yhdeksällä eri nimityksellä viraston palvelukseen määräaikaisiin tutkijan virkasuhteisiin. Hallituksen esityksessä on todettu, että viraston luonteesta johtuen myös jatkuva samantyyppisten, vaikkakin ulkopuolisista tilauksista riippuvien projektien suorittaminen voidaan katsoa pysyväisluonteiseksi toiminnaksi. Erityisesti jatkuva samantyyppisen asiantuntemuksen käyttäminen projekteissa viittaa yleensä toiminnan pysyväiseen luonteeseen. Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella yksinomaan työn projektimaisuus ja se, että työ on rahoitettu ulkopuolisilla varoilla, eivät osoita, että määräaikaisille virkasuhteille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä syy. Virasto oli teettänyt A:lla samanlaista projektiluonteista työtä jo vuosien ajan ennen nyt tarkasteltavaa palvelussuhdejaksoa. Kun otetaan huomioon nimitysten toistuvuus, niiden jatkuminen pitkän ajan ja se, että arkeologiset kenttätyöprojektit olivat olleet vakiintunut osa viraston toimintaa, kyse oli ollut pysyväisluonteisista tehtävistä eikä työn luonne ollut edellyttänyt nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Viraston mainitsemilla henkilöstövähennyksillä ei ollut merkitystä asiassa, koska niistä oli päätetty vasta A:n nimitysten jälkeen. Vaatimuksen enemmälti hyläten virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§
Asia 59/2012: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa vuosina 1985 - 1994 määräaikaisissa työsopimussuhteissa. Tämän jälkeen A oli toiminut määräaikaisissa virkasuhteissa vuosina 1994 - 2012. A:n... - Korvausvaatimus Asia 58/2010: Korvausvaatimus 1360274400000
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa lukuvuosina 1987 - 2009 yhteensä 45 eri määräaikaisessa virkasuhteessa tuntiopettajan työtehtävissä. A oli 11.1.2010 - 7.4.2010 ollut määräaikaisessa työsuhteessa yliopistoon. A:n palvelussuhde ei suoraan lain nojalla ollut muuttunut määräaikaisesta virkasuhteesta määräaikaiseksi työsuhteeksi vaan hän oli tehnyt erillisen määräaikaisen työsopimuksen. A:n lukuvuosittainen tuntimäärä oli vaihdellut 224 - 383 välillä ja oli ollut pääsääntöisesti 350 tuntia lukuvuodessa ja 175 tuntia lukukaudessa. A oli opettanut ajan 11.1. -7.4.2010 kestäneessä työsuhteessa 111 tuntia. Virkamieslautakunnalla ei ollut yliopistolain voimaantulosta annetun lain mukaan enää 31.12.2009 jälkeen toimivaltaa tutkia A:n palvelussuhteen lainmukaisuutta. A:n palvelussuhteet yliopistoon olivat olleet virkasuhteisia palvelussuhdelajin muutoksen jälkeistä työsuhdetta lukuun ottamatta, joka oli päättynyt 7.4.2010. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n oikeussuojan toteutuminen edellytti, että hänen 1.1.2010 edeltävien määräaikaisten nimitystensä laillisuus tutkittiin ja ratkaistiin valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä. Koska valtion virkamieslaki on tullut voimaan 1.12.1994, tätä aikaisempia virkasuhteita ei voitu arvioida valtion virkamieslain nojalla. Yliopiston antaman selvityksen mukaan opettaja on päätoiminen, jos hän saa yhdessä korkeakoulussa 420 tunnin tai poikkeuksellisesti lukukaudeksi 210 tunnin opetusmääräyksen. Asiassa oli riidatonta, että A:n tuntimäärät eivät olleet ylittäneet päätoimisuudelle asetettuja tuntirajoja. Toisaalta A:n palvelussuhde oli jatkunut samankaltaisena useita vuosia peräkkäin ja hänen tuntimääränsä oli ollut pääsääntöisesti 350 tuntia vuodessa. Lisäksi aikoina 7.9. - 30.11.2006, 7.9. - 29.11.2007, 8.9. - 27.11.2008 ja 7.9. - 26.11.2009 hänen tuntimääränsä oli jäänyt juuri lukukauden 210 tunnin tuntiopetusmääräyksen päätoimisuuden alapuolelle. Virkamieslautakunta katsoi kokonaisarviointina, että A:n ei ole katsottava toimineen päätoimisena tuntiopettajana, vaan sivutoimisesti. Hänellä ei siten valtion virkamiesasetuksen 17 §:n mukaisesti ollut oikeutta vaatia korvausta valtion virkamieslain 56 §:n perusteella. Kun otettiin huomioon A:n työn luonne ja hänen tuntimääränsä, virkamieslautakunta katsoi, että valtion virkamiesasetuksen 17 §:ää ei ole tässä tapauksessa pidettävä myöskään syrjivänä, vaan A:n erilaiselle kohtelulle oli ollut olemassa objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä ja siten asiallinen syy. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Suomen_perustuslaki_21_§_1_momentti Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_artikla_1_kappale Osa-aikatyötä_koskeva_direktiivi_(97/81/EY) Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_49_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§ Valtion_virkamiesasetus_17_§ Yliopistolain_voimaanpanosta_annettu_laki_(559/2009)_10_§_1_momentti
Asia 58/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa lukuvuosina 1987 - 2009 yhteensä 45 eri määräaikaisessa virkasuhteessa tuntiopettajan työtehtävissä. A oli 11.1.2010 - 7.4.2010 ollut määräaikaisessa... - Korvausvaatimus Asia 53/2010: Korvausvaatimus 1349384400000
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa 1.8.2002 - 31.12.2009 yhteensä kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n palvelussuhde oli jatkunut ajalla 1.1.2010 - 31.7.2012 määräaikaisena työsuhteena. A:n palvelussuhde yliopistoon oli jatkunut 31.12.2009 jälkeen katkeamatta. A oli ollut 1.3.2011 lukien yliopistossa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Näissä olosuhteissa A:n oikeussuojan toteutuminen ei edellyttänyt, että hänen 1.1.2010 edeltävien määräaikaisten nimitystensä laillisuus tutkittaisiin ja ratkaistaisiin valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä, vaikkakin hänen palvelussuhteensa yliopistoon oli kestänyt pitkän aikaa. Näin ollen virkamieslautakunta ei ollut valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentin mukaisesti toimivaltainen ratkaisemaan A:n hakemusta palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseksi. Virkamieslautakunta ei tutkinut korvausvaatimusta. Suomen_perustuslaki_21_§_1_momentti Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_artikla_1_kpl Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_49_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_56_§
Asia 53/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut yliopiston palveluksessa 1.8.2002 - 31.12.2009 yhteensä kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n palvelussuhde oli jatkunut ajalla 1.1.2010 - 31.7.2012 määräaikaisena... - Korvausvaatimus Asia 50/2012: Korvausvaatimus 1362693600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa palveluasiantuntijana määräaikaisessa virkasuhteessa 14.12. - 31.12.2009. Yhteyspalvelukeskus oli siirretty vuoden 2010 alusta osaksi tietotekniikkakeskusta, jossa A työskenteli määräaikaisessa virkasuhteessa ajan 1.1.2010 - 31.5.2012. A:n tehtäviin kuuluivat virastojen puhelinvälitystehtävät. Kumpaankin nimitystä koskevaan nimittämiskirjaan virkasuhteen määräaikaisuuden syiksi oli merkitty määräaikainen asiakkuus ja yhteyspalveluyksikön siirtyminen tietotekniikkakeskukseen. A:n ensimmäinen nimitys oli viraston vastineen mukaan tehty vain vajaaksi kuukaudeksi, koska virasto ei katsonut olevansa toimivaltainen nimittämään A:ta palveluyksikön siirtymishetkeä pidemmälle. Kun otetaan huomioon, että A:n virkasuhteen jatkumisesta tuon ajankohdan jälkeen oli päätetty vain viikko nimittämisen jälkeen, määräaikaista nimitystä ei voitu katsoa käytetyn organisaatiomuutostilanteessa lainvastaisessa tarkoituksessa. Tietotekniikkakeskus ei ollut väittänyt, että yhteyspalveluyksikön siirtyminen olisi edellyttänyt A:n toisen nimityksen olevan määräaikainen. Vastineessa A:n määräaikaisuutta oli perusteltu eräiden virastojen sopimusten määräaikaisuudella. Yhteyspalveluyksikkö oli kuitenkin hoitanut muidenkin kuin edellä mainittujen virastojen puhelunvälitystä. Puhelunvälitys oli selvästi ollut viraston pysyväksi tarkoitettu tehtävä, jonka oli ollut tarkoitettu jatkuvan asiakassuhteissa mahdollisesti tapahtuvista muutoksista huolimatta. Työn luonne ei ollut edellyttänyt A:n nimittämistä määräajaksi. Viraston vastineessa mainitulla myöhemmin tapahtuneella puhelunvälitystehtävien vähentymisellä ei ollut merkitystä asiassa, koska määräaikaisuuden perustetta tulee arvioida nimittämishetken olosuhteiden mukaan. Virkamieslautakunta katsoi, että A:lla oli näin ollen virkasuhteensa päättyessä oikeus virkamieslain nojalla maksettavaan korvaukseen. Vaatimuksen enemmälti hyläten virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. (Äänestys 7-2). Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 50/2012: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa palveluasiantuntijana määräaikaisessa virkasuhteessa 14.12. - 31.12.2009. Yhteyspalvelukeskus oli siirretty vuoden 2010 alusta osaksi tietotekniikkakeskusta,... - Kirjallinen varoitus Asia 49/2012: Kirjallinen varoitus 1359064800000
Lyhennelmä Ministeriö oli päätöksellään 25.6.2012 antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnin johdosta. Virkamieslautakunta arvioi kirjallisen varoituksen lainmukaisuuden ainoastaan niillä perusteilla, jotka ministeriö oli päätöksessään katsonut varoituksen antamisen perusteiksi. Ministeriö oli sekä 25.3.2010 että 4.5.2011 antamillaan kirjallisilla virkakäskyillä määrännyt muun ohessa, että A:n oli osallistuttava virka-aikana pidettäviin kokouksiin. Jälkimmäisessä oli tarkennettu määräyksen koskevan erityisesti aamupalavereja. Ministeriö oli A:ta koskevilla työaikaraporteilla esittänyt, että A oli vuosien 2010 - 2012 aikana jättänyt saapumatta tai tullut myöhässä yli 30 kertaa. Muutamissa tapauksissa palaveria ei tosin ollut pidetty. Tästä huolimatta, ja vaikka A:lla olisikin mahdollisesti muutaman kerran ollut hänestä riippumaton syy myöhästymiselleen tai saapumatta jättämiselleen, A:n oli katsottava näin lukuisien myöhästymisien taikka poissaolojen vuoksi toimineen vastoin työnantajan toimivaltansa puitteissa antamaa virkakäskyä ja siten laiminlyöneen virkavelvollisuutensa. Tällainen käsky voidaan antaa, vaikka pääsääntöisesti työpaikalle saapuminen voikin tapahtua liukuvan työajan rajoissa. Ministeriön toimivaltaan kuuluu myös määrätä virkamies siivoamaan työhuoneensa siten, että huoneen normaali lattia- ja pöytätason sekä ikkunoiden pesu on mahdollista. Kun A ei ollut noudattanut tätä virkakäskyä, hän oli myös tältä osin laiminlyönyt virkavelvollisuutensa. Perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen olivat näillä perusteilla olleet olemassa. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§_1_momentti Hallintolaki_36_§ Päätös
Asia 49/2012: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Ministeriö oli päätöksellään 25.6.2012 antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnin johdosta. Virkamieslautakunta arvioi kirjallisen varoituksen lainmukaisuuden... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 45/2011 ja 61/2011: Virantoimituksesta pidättäminen 1346965200000
Lyhennelmä Virasto oli 18.5.2011 tekemällään päätöksellä pidättänyt A:n virantoimituksesta samaisesta päivästä alkaen rikostutkinnan ja mahdollisen rikossyytteen ajaksi, koska hänen epäiltiin syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen. Virasto oli 11.7.2011 tekemällään päätöksellä purkanut mainitun virantoimituksesta pidättämisen tästä päivästä lukien ja erottanut A:n määräaikaisesti virastaan 11.7. -11.8.2011 väliseksi ajaksi. A oli tehnyt asiasta kaksi oikaisuvaatimusta, 17.6.2011 ja 5.8.2011. A:n työhön päivystäjänä kuului poliisitehtävien osalta suorittaa riskinarvio ja siten myös suorittaa rattijuopumustapauksiin kuuluvaa harkintaa. Lisäksi A:lla oli tehtävissä ollessaan oikeus käyttää poliisiasiain tietojärjestelmiä, jolloin hän olisi pystynyt seuraamaan oman asiansa etenemistä esitutkinnan aikana. Nämä seikat huomioon ottaen virastolla oli ollut virkamieslain nojalla oikeus pidättää A virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Käräjäoikeuden asiaa koskeva tuomio oli tullut lainvoimaiseksi 16.6.2011. A:n ilmoituksella virastolle tyytymisestään tuomioon ei ollut asiassa merkitystä ennen tuomion lainvoimaiseksi tulemista. Virasto oli päättänyt, että A:n virantoimituksesta pidättäminen jatkuisi 11.7.2011 asti. A:n virantoimituksesta pidättäminen ei 17.6.2011 alkaen enää ollut 18.5.2011 tehdyn päätöksen eikä virkamieslain 40 § 2 momentin mukaista. Syyllistyminen törkeään rattijuopumukseen oli ollut omiaan horjuttamaan luottamusta A:n kykyyn hoitaa tehtäviään asianmukaisesti ja objektiivisesti. A oli menettelyllään rikkonut virkamieslain velvoitetta virkamiehen käyttäytymisestä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Virasto oli siis voinut lain hätäkeskustoiminnasta 10 §:n nojalla erottaa A:n virantoimituksesta määräajaksi. Virkamieslautakunta kumosi viraston päätöksen siltä osin kun se koski A:n virantoimituksesta pidättämistä 16.6. ja 11.7.2011 välisenä aikana. Muilta osin oikaisuvaatimus hylättiin. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_2_momentti Laki_hätäkeskustoiminnasta_10_§ Päätös
Asia 45/2011 ja 61/2011: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Virasto oli 18.5.2011 tekemällään päätöksellä pidättänyt A:n virantoimituksesta samaisesta päivästä alkaen rikostutkinnan ja mahdollisen rikossyytteen ajaksi, koska hänen epäiltiin syyllistyneen... - Kirjallinen varoitus Asia 39/2012: Kirjallinen varoitus 1361484000000
Lyhennelmä Vankilan johtaja oli 1.6.2012 tekemällään päätöksellä antanut A:lle valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetun kirjallisen varoituksen. Kirjallisen varoituksen perustelujen mukaan A:n käytös vartijan työssä oli ollut ristiriidassa virkamieslain 14 §:n kanssa sekä rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain 8 §:n kanssa. A oli käyttäytynyt epäasiallisesti virkapaikalla työskennellyttä työntekijää kohtaan. A:ta oli kuultu kirjallista varoitusta koskevassa asiassa ensimmäisen kerran 4.4.2012. Hän oli saanut kuulemisesta tiedon vankilan johtajalta tekstiviestillä 30.3.2012. Viestin jälkeen A oli ollut useasti yhteydessä johtajaan, joka oli ilmoittanut A:lle haluavansa yhdessä apulaisjohtajan kanssa keskustella A:n kanssa työpaikalla tapahtuneista asioista. A:lle oli myös kerrottu mahdollisuudesta ottaa avustaja mukaan. Ennen kirjallisen varoituksen antamista A:ta oli kuultu toisen kerran 27.4.2012. Kuulemisen toimittanut turvallisuuspäällikkö oli sopinut A:n kanssa kuulemisesta puhelimitse 25.4.2012. Tällöin A:lle oli kerrottu, mistä kuulemisessa oli kysymys sekä mahdollisuudesta pyytää luottamusmiestä mukaan tilaisuuteen. A:lla oli ainakin ennen toista kuulemistilaisuutta ollut tiedossaan kuulemisen tarkoitus. A:lle oli näin ollen virkamieslain edellyttämällä tavalla varattu tilaisuus tulla kuulluksi asiassa, eikä vankilan päätöstä tullut kumota virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. A oli myöntänyt epäasiallisen käytöksensä työpaikalla sekä pyytänyt loukatulta työntekijältä anteeksi käytöstään. A on vaatinut oikaisua henkilöstöpäällikön oikeudelliseen arvioon siitä, että hän olisi virkatehtävien hoitamisen yhteydessä ilmaissut varomattomasti hallussaan ollutta yksityisluontoista tietoa. Kirjallisen varoituksen perusteena oli ollut ainoastaan A:n käytös työtoveriaan kohtaan, eikä perusteluissa ollut mainittu yksityisluonteisen tiedon ilmaisemisesta virkatehtävien hoitamisen yhteydessä. Virkamieslautakunnan päätöksen perusteena oli ainoastaan arvio siitä, oliko A:n käyttäytyminen ollut kirjallisessa varoituksessa esitetyn mukaisesti virkamiehelle sopimatonta. Ottaen huomioon A:n aikaisemmin saamat kaksi kirjallista varoitusta sekä A:n toistuva epäasiallinen käyttäytyminen työtoveriaan kohtaan, oli vankilalla virkamieslautakunnan mukaan ollut perusteet antaa A:lle virkamieslain mukainen kirjallinen varoitus virkamiehelle sopimattoman käyttäytymisen perusteella. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_14_§ Valtion_virkamieslaki_24_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Laki_rikosseuraamuslaitoksesta_8_§ Päätös
Asia 39/2012: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Vankilan johtaja oli 1.6.2012 tekemällään päätöksellä antanut A:lle valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetun kirjallisen varoituksen. Kirjallisen varoituksen perustelujen mukaan A:n käytös... - Korvausvaatimus Asia 28/2012: Korvausvaatimus 1354226400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt viraston palveluksessa 13 eri määräaikaisessa virkasuhteessa yhteensä noin kahdeksan vuotta. Valtion virkamieslain mukaan korvausvaatimus tulee tehdä kuuden kuukauden määräajassa virkasuhteen päättymisestä. Lain esitöiden mukaan virkasuhde katsotaan päättyneeksi, kun määräaikaisten virkasuhteiden välinen aika on enemmän kuin 30 päivää. A:n 7.5.2012 tekemä korvausvaatimus oli 1.6.- 31.12.2003 määräaikaisuuksien osalta tehty liian myöhään. 1.7. - 30.4.2005 välisenä aikana A:n määräaikaisuuden perusteena oli ollut virkavapaussijaisuus ja 1.5.2005 - 31.1.2008 hoitovapaa- ja äitiyslomasijaisuus, jotka ovat laissa säädettyjä määräaikaisen virkasuhteen nimittämisperusteita. Nimittämiskirjojen 1.2. - 31.12.2008 ja 1.1 - 31.12.2009 mukaan A:n määräaikaisen virkasuhteen perusteena oli ollut virkamieheltä vapautunut virka. Jälkimmäisessä nimittämiskirjassa oli lisäksi viitattu valtiovarainministeriön kirjeeseen 27.6.2008, jossa kerrottiin virastojen uudistushankkeesta, mistä johtuen viraston avoinna olevat virat oli ensisijaisesti täytettävä määräajaksi valtion virkamieslain 9 §:n perusteella. Uudistamishanke aiheutti merkittävän organisaatiorakenteellisen muutoksen, jolla oli vaikutuksia viranomaisten toimintaan, henkilöstöön ja sen tehtäviin. Työn luonne oli siten edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:n palvelussuhdetta oli jatkettu määräaikaisella virkasuhteella vielä 1.1. - 30.6.2010. Koska viranomaisuudistus oli tullut voimaan 31.12.2009, virastolla ei ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettua perusteltua syytä nimittää A:ta määräaikaiseen virkasuhteeseen kyseessä olevaksi ajaksi ja A:lla oli siten oikeus saada korvausta virkamieslain 56 §:n perusteella. 1.7. - 31.12.2010 A:n määräaikaisuuden perusteena oli ollut kausityöruuhka. Ruuhkan purkaminen ja A:n nimitys oli ollut riippuvainen valtion myöntämistä apurahoista. Vaikka työtehtävien määritteleminen ruuhkahuippujen purkamiseksi oli jäänyt epäselväksi, työn keston määräytyminen oli joka tapauksessa ollut riippuvainen siihen myönnetyistä määrärahoista. Näin ollen määräaikaisuudelle oli ollut viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy. 1.1. - 9.11.2011 välisen A:n määräaikaisuuden perusteena oli viransijaisuus sekä ruuhkien purku. A:n virkasuhteen päättymisen jälkeen hänen tilalleen ei ollut palkattu ketään. A:n nimitykselle oli ollut valtion virkamieslain 9 §:n § momentin mukainen peruste eli sijaisuus. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Virkamieslautakunta ei tutkinut korvausvaatimusta siltä osin kuin korvausta oli vaadittu 1.6. - 31.12.2003 tehtyjen määräaikaisten nimitysten osalta. (Äänestys 4-2). Valtion_virkamieslaki_9_§ Valtion_virkamieslaki_56_§ Päätös
Asia 28/2012: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt viraston palveluksessa 13 eri määräaikaisessa virkasuhteessa yhteensä noin kahdeksan vuotta. Valtion virkamieslain mukaan korvausvaatimus tulee tehdä kuuden kuukauden... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 27/2012: Virantoimituksesta pidättäminen 1362693600000
Lyhennelmä Vankilan johtaja oli 26.3.2012 tekemällään päätöksellä pidättänyt viralta pantavaksi tuomitun vartija A:n virantoimituksesta, kunnes rikosasia on ratkaistu lainvoimaisella tuomiolla. A oli vaatinut vankilan johtajan päätöksen kumoamista ja vastaselityksessään pyytänyt, että asia ratkaistaisiin vasta hovioikeuden tuomion jälkeen. Vankilan johtaja oli valtion virkamieslain 40 §:n 1 momentin mukaisesti ollut velvollinen pidättämään käräjäoikeuden 28.2.2012 viraltapaneman A:n heti virantoimituksesta. Kun viralta pantu virkamies on lain mukaan pidätettävä virantoimituksesta, vaikkei päätös viraltapanosta ole saanut lainvoimaa, ei asiassa ollut merkitystä sillä seikalla, että A oli valittanut tuomiosta hovioikeuteen. Vankilan johtajan päätös ei ollut lainvastainen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_1 Päätös
Asia 27/2012: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Vankilan johtaja oli 26.3.2012 tekemällään päätöksellä pidättänyt viralta pantavaksi tuomitun vartija A:n virantoimituksesta, kunnes rikosasia on ratkaistu lainvoimaisella tuomiolla.... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 23/2012 ja 38/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1354226400000
Lyhennelmä Viraston päällikkö oli 5.4.2012 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 25 §:n nojalla. Viraston päällikkö oli 6.6.2012 tekemällään päätöksellä pidättänyt A:n virantoimituksesta kyseisestä päivästä lukien. A oli tehnyt molemmista päätöksistä oikaisuvaatimuksen. A oli kirjallisesta varoituksesta huolimatta jatkanut työtehtäviin liittymättömien viestien lähettelyä esimiehelleen, työtovereilleen ja työterveysaseman henkilökunnalle. Hän ei myöskään noudattanut työajasta annettuja määräyksiä eikä suoriutunut työtehtävistään. A:n epäasiallinen käytös ja työnjohdollisten määräysten laiminlyönti oli ollut toistuvaa, eikä hän ollut korjannut menettelyään useista huomautuksista ja kirjallisesta varoituksesta huolimatta. Käytös oli jatkunut pitkään ja aiheuttanut haittaa työyhteisön toiminnalle. Virastolla oli siten ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Viraston oli pitänyt virkamieslain 40 §:n 1 momentin mukaan pidättää A virantoimituksesta, koska irtisanomispäätös ei ollut saanut lainvoimaa irtisanomisajan kuluttua loppuun. Virkamieslautakunta ei katsonut tapauksessa olleen lain tarkoittamaa erityistä syytä määrätä asiasta toisin. Virkamieslautakunta hylkäsi molemmat oikaisuvaatimukset. Valtion_virkamieslaki_14_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_40_§_1 Päätös
Asia 23/2012 ja 38/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Viraston päällikkö oli 5.4.2012 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 25 §:n nojalla. Viraston päällikkö oli 6.6.2012 tekemällään päätöksellä pidättänyt... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 24/2012: Irtisanominen yksilöperusteella 1349384400000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 16.3.2012 irtisanonut A:n talousassistentin virasta. Virasto oli päätöksillään 30.6.2010, 17.9.2010 ja 17.10.2011 antanut A:lle kolme kirjallista varoitusta. A oli tehnyt päätöksistä oikaisuvaatimukset virkamieslautakunnalle, joka oli hyväksynyt oikaisuvaatimukset ja kumonnut A:lle annetut kirjallisia varoituksia koskevat päätökset. Virkamieslautakunta katsoi, ettei varoitusten perusteella olleita seikkoja ollut otettava huomioon myöskään irtisanomisperusteina eikä edes kokonaisarvioinnissa. A:n laiminlyömä työnjohtomääräys koski A:n sijaistamista vastaanotossa ja samaa asiaa kuin kirjallinen varoitus 17.10.2011. Epäselvyys sijaistamisesta oli tullut työnantajan tietoon jo heti 18.10.2011. Virkamieslautakunta katsoi, ettei työnjohtomääräyksen laiminlyöntiin yksittäisenä tekona ollut vedottu kohtuullisessa ajassa ja kun kirjallista varoitusta koskeva päätöskin oli kumottu. Se voitiin kuitenkin ottaa huomioon arvioitaessa, oliko A:n käytös jatkunut samankaltaisena. Työnantajalta tulevien ilmoitusten kuittaamista koskevien työnjohtomääräysten noudattamatta jättämisen 21. ja 23.2.2012 osalta, virkamieslautakunta katsoi jääneen näyttämättä, että A:lle olisi annettu määräys aina kuitata työnantajalta tulevat ilmoitukset. Asiassa oli jäänyt selvittämättä, että A olisi tältä osin toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n menettelyssä oli ollut kyse yksittäisestä teosta ja totesi, että viranomaisen on noudatettava suhteellisuusperiaatetta. Irtisanomisen perustuessa virkamiehen epäasialliseen käyttäytymiseen, joka oli johtunut osaltaan häneen kohdistuneesta esimiehen epäasiallisesta kohtelusta, irtisanominen voi olla suhteellisuusperiaatteen kannalta kohtuuton seuraamus. Virkamieslautakunta otti päätöksessään huomioon myös eriarvoista kohtelua koskevat väitteet, vaikkei niiden paikkaansa pitävyyden tutkiminen ensisijaisesti kuulukaan lautakunnalle. Lautakunta katsoi, ettei A:ta ollut kohdeltu yhdenvertaisesti muihin viraston virkamiehiin nähden. A:n menettely 18.10.2011 oli ollut erityyppistä kuin 24.2.2012. Kokonaisarviointina A:n menettelyä ei siten ollut pidettävä erityisen moitittavana ja häneen kohdistettu virkamiesoikeudellinen seuraamus oli olosuhteisiin nähden ankaruudeltaan kohtuuton. Virkamieslautakunta katsoi, ettei virastolla ollut virkasuhteen irtisanomista koskevassa päätöksessä mainituilla perusteilla erityisen painavaa syytä irtisanomiseen. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi viraston päätöksen. Valtion_virkamieslaki_14_§_2_momentti Valtion_virkamieslaki_25_§ Valtion_virkamieslaki_66_§ Hallintolaki_6_§ Hallintolaki_36_§ Hallintolaki_45_§ Päätös
Asia 24/2012: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 16.3.2012 irtisanonut A:n talousassistentin virasta. Virasto oli päätöksillään 30.6.2010, 17.9.2010 ja 17.10.2011 antanut A:lle kolme kirjallista varoitusta. A... - Virkasuhteen purkaminen Asia 13/2012: Virkasuhteen purkaminen 1350594000000
Lyhennelmä Virasto oli 8.2.2012 tekemällään päätöksellä purkanut verkkotoimittaja A:n virkasuhteen koeaikana. A:ta oli kuultu ennen päätöksen tekemistä 20.1.2012 pidetyssä tilaisuudessa. Kuulemistilaisuuden pöytäkirja oli toimitettu kommentoitavaksi tilaisuuteen osallistuneille henkilöille ennen purkamispäätöksen tekemistä. Tällöin A ja hänen avustajansa olivat esittäneet pöytäkirjaan muutoksia, joita kaikkia ei pöytäkirjaan kuitenkaan lisätty. A ilmoitti jättävänsä eriävän mielipiteen ja toimittikin sen 9.2.2012 kuulemistilaisuuden sihteerille. Vaikka A oli jättänyt kuulemispöytäkirjaan eriävän mielipiteensä vasta purkamispäätöksen teon jälkeen, hän oli kuitenkin voinut esittää mielipiteensä ja selityksensä kuulemispöytäkirjasta ennen kuin viraston päätös oli tehty. A:lle oli siis virkamieslain 66 §:n edellyttämällä tavalla varattu tilaisuus tulla kuulluksi, eikä viraston päätöstä siten ollut syytä kumota virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. A oli myöntänyt toistuvat laiminlyönnit noudattaa työhöntuloaikaa samalla kiistäen muut viraston esittämät purkamisperusteet. Vaikka A:n ja viraston käsitykset A:n vuorovaikutustaidoista ja yhteistyökyvystä sekä laiminlyönnistä noudattaa esimiehen erikseen antamia ja viraston yleisiä ohjeita poikkesivatkin toisistaan, osoittivat myös A:n selvitykset riidattomiksi viraston selvityksen näihin liittyvistä ongelmista. Virastolla oli ollut oikeus purkaa A:n virkasuhde koeaikana. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_10_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§ Valtion_virkamieslaki_66_§_1_momentti Hallintolaki_64_§_1_momentti Päätös
Asia 13/2012: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Virasto oli 8.2.2012 tekemällään päätöksellä purkanut verkkotoimittaja A:n virkasuhteen koeaikana. A:ta oli kuultu ennen päätöksen tekemistä 20.1.2012 pidetyssä tilaisuudessa. Kuulemistilaisuuden... - Korvausvaatimus Asia 16/2012: Korvausvaatimus 1346965200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt käräjäoikeudessa lähes seitsemän vuoden ajan yhteensä kymmenessä määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n määräaikaisuuksien perusteeksi oli ilmoitettu vakinaisen toimistosihteerin vuorotteluvapaa, vuorotteluvapaan jatkuminen, vakinaisen toimistosihteerin virkavapaus, vakinaisen toimistosihteerin sairausloman sijaisuus sekä kaksi kertaa määräaikaisen toimistosihteerin viranhoito toimistosihteerin jäätyä eläkkeelle. Näiden lisäksi A oli toiminut määräaikaisissa virkasuhteissa puhelinvaihteen hoitajana viitenä eri määräaikaisena virkasuhteena. Oikeusministeriö oli päättänyt lakkauttaa puhelujen välityksen kyseisessä käräjäoikeudessa 1.1.2012 alkaen, minkä seurauksena A:n sekä toisen puhelinvaihteessa työskentelevän henkilön työ oli päättynyt. Valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentin säännös, jonka mukaan nimittämiskirjasta on ilmettävä määräaikaisuuden peruste, on tullut voimaan 1.1.2008. Näin ollen käräjäoikeus ei ollut toiminut lain vastaisesti, vaikka nimittämiskirjoissa ei aikana ennen säännöksen voimaantuloa ollut ilmoitettu määräaikaisuuden perustetta. Perustetta ei kuitenkaan ollut ilmoitettu myöskään tämän jälkeen. Perusteen ilmoittamatta jättäminen ei kuitenkaan sellaisenaan perusta oikeutta korvaukseen. A:n vastaselityksen perusteella kävi ilmi, että määräaikaisuuden peruste oli ollut hänen tiedossaan. Määräaikaisuuden peruste oli ilmennyt A:n nimittämiskirjoista 1.7.2008 lähtien. A:n määräaikaisten virkasuhteiden perusteena olleet vakinaisen toimistosihteerin vuorottelu- tai virkavapaus sekä myöhempi sairausloma ovat laissa säädettyjä määräaikaisen virkasuhteen nimittämisen perusteita. Samoin on vakinaisen toimistosihteerin eläkkeelle siirtymisen johdosta järjestetty tehtävien väliaikainen hoitaminen määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n määräaikaisuuden peruste puhelinvaihteen hoitajana seurasi siitä, ettei oikeusministeriö ollut antanut lupaa viran vakinaiseen täyttämiseen. Virkamieslautakunta katsoi, ettei puhelinvaihteen hoitamisessa voinut olla kyse väliaikaisesta tehtävien järjestämisestä ja ettei puhelinvaihteen tehtävien hoitamiseen määräaikaisena vuodesta toiseen ole ollut valtion virkamieslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu viraston toimintaan liittyvää perusteltua syytä. Virkamieslautakunta totesi myös, että korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan 2010:62 katsonut, että virkojen täyttökiellolla ei ole oikeudellista merkitystä arvioitaessa määräaikaisten nimitysten lain mukaisuutta. Virkamieslautakunta määräsi käräjäoikeuden maksamaan A:lle kymmenen kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen enemmälti. (Äänestys 5-3). Valtion_virkamieslaki_9_§_1_mom Valtion_virkamieslaki_9_§_2_mom Valtion_virkamieslaki_9_§_3_mom Valtion_virkamieslaki_56_§ Päätös
Asia 16/2012: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt käräjäoikeudessa lähes seitsemän vuoden ajan yhteensä kymmenessä määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n määräaikaisuuksien perusteeksi oli ilmoitettu vakinaisen toimistosihteerin... - Virkasuhteen purkaminen Asia 14/2012: Virkasuhteen purkaminen 1348174800000
Lyhennelmä Virasto oli 8.2.2012 tekemällään päätöksellä purkanut asiantuntija A:n virkasuhteen koeaikana. Työnantaja oli ollut tyytymätön A:n suoriutumiseen muun muassa sen vuoksi, että hän ei ollut omaksunut virkaan kuuluvia tehtäviä niin nopeasti kuin hänen esimiehensä olivat odottaneet eikä ollut aina kyennyt suorittamaan tehtäviä annetussa määräajassa. A:lle oli ongelmien korjaamiseksi laadittu kirjallinen kehittymissuunnitelma, mutta työnantajan mielestä A:n suoriutumisessa oli tämän jälkeenkin ollut puutteita. Virkamieslautakunta totesi, että viraston esittämät perusteet A:n virkasuhteen purkamiselle liittyivät hänen suoriutumiseensa työssään, eikä niitä voitu pitää koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisina. Asiassa ei ollut tullut esille seikkoja, jotka olisivat osoittaneet, että A:n virkasuhteen purkamisen todellinen syy olisi ollut jokin hänen työssä suoriutumiseensa liittymätön seikka. A:n vastaselityksessä mainittu esimerkki hänelle annetuista asiattomista ja syrjivistä tehtävistä, oli kehotus lukea virkamiesetiikkaa koskeva ohje. Virkamieslautakunnan mukaan tällaisessa kehotuksessa perehdyttävältä esimieheltä ei ollut mitään epäilyttävää. Mikään ei viitannut, että kehotus olisi annettu A:lle hänen epäasiallisessa tarkoituksessa. A ei ollut esittänyt muita esimerkkejä epäasiallisista tai syrjivistä tehtävistä. A:n virkasuhteen purkaminen ei virkamieslautakunnan päätöksen mukaan ollut tapahtunut valtion virkamieslain 11 §:ssä tarkoitetuilla tai koeajan tarkoitukseen nähden muutoin epäasiallisilla perusteilla. Virastolla oli ollut oikeus purkaa A:n virkasuhde koeaikana. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_10_§_1_momentti Valtion_virkamieslaki_11_§ Hallintolaki_64_§_1_momentti Päätös
Asia 14/2012: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Virasto oli 8.2.2012 tekemällään päätöksellä purkanut asiantuntija A:n virkasuhteen koeaikana. Työnantaja oli ollut tyytymätön A:n suoriutumiseen muun muassa sen vuoksi, että hän ei ollut... - Korvausvaatimus Asia 12/2012: Korvausvaatimus 1357855200000
Lyhennelmä A oli ollut viraston palveluksessa 11 vuotta, 21.8.2000 - 31.10.2011, lähes yhtäjaksoisesti. Hänet oli tuona aikana nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen 33 kertaa. A:n palvelussuhde virastoon oli ajaksi 1.2. - 31.3.2007 sijoittuvan virkasuhteen päätyttyä katkennut yhdeksi vuodeksi. Seuraava A:n nimitys saman viraston virkasuhteeseen oli tehty ajaksi 1.3. - 30.4.2008. Samoin palvelussuhde oli ajaksi 1.7. - 31.12.2008 sijoittuvan virkasuhteen päätyttyä katkennut kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi. Virkasuhteiden väliin jäävä aika oli niin pitkä, että A:n palvelussuhteen virastoon oli valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetun tavoin katsottava päättyneen 31.3.2007 ja myöhemmin uudelleen 31.12.2008. Koska A ei ollut mainituiksi ajanjaksoiksi sijoittuvien virkasuhteiden osalta esittänyt korvausvaatimustaan säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa virkasuhteiden päättymisestä, hänen oikeutensa vaatia korvausta oli näiden virkasuhteiden perusteella vanhentunut. Ajoiksi 16.3.2009 - 30.8.2009 ja 1.9.2009 - 22.8.2010 tehtyjen nimitysten määräaikaisuuden perusteena oli nimittämiskirjojen mukaan ollut sijaisuus. Asiassa ei ollut tullut selvitetyksi, etteivätkö A:n nimitykset määräaikaisiin virkasuhteisiin sijaiseksi olisivat olleet riippuvaisia viraston vakinaisten virkamiesten virkavapauksista. Tämän vuoksi ei ollut syytä katsoa, että sijaisuutta olisi käytetty virkasuhteiden määräaikaisuuden perusteena palvelussuhdeturvan heikentämiseksi tai muutoin lainvastaisessa tarkoituksessa. A:n nimittämiseen kyseisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin oli siten ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa säädetty peruste. A:n virkasuhteen 23.8. - 31.10.2010 määräaikaisuuden perusteeksi oli nimittämiskirjaan merkitty erinäiset nimetyt projektit. Myös ajaksi 1.1. - 30.9.2011 tehdyn nimityksen määräaikaisuuden perusteena oli ollut eräs projekti, samoin kuin ajaksi 1. - 31.10.2011 nimityksen perusteena oli erään selvityksen tekeminen. A oli vedonnut siihen, että hän oli edellä mainittujen projektien aikana hoitanut viraston pysyviä tehtäviä. Projektien päätyttyä virastoon ei kuitenkaan ollut tarvetta palkata lisätyövoimaa hoitamaan A:n aikaisemmin hoitamia viraston tehtäviä. Tämä tuki viraston väitettä siitä, että määräaikaisten nimitysten syynä oli työn tilapäisyys. Virkamieslautakunta katsoi, että virastolla oli ajalla 23.8.2010 - 31.10.2011 ollut työn luonteeseen liittyvä hyväksyttävä peruste nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Valtion_virkamieslaki_9_§_1_mom Valtion_virkamieslaki_56_§ Päätös
Asia 12/2012: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut viraston palveluksessa 11 vuotta, 21.8.2000 - 31.10.2011, lähes yhtäjaksoisesti. Hänet oli tuona aikana nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen 33 kertaa. A:n palvelussuhde... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 9/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1351807200000
Lyhennelmä Virasto oli 25.1.2012 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n virkasuhteen. A oli ollut poissa töistä 16.1.2012 eikä ollut kuulemistilaisuudessa 25.1.2012 esittänyt poissaololleen hyväksyttävää syytä. Työnantaja oli kuullut A:ta luvattomista poissaoloista sekä virkapaikalla päihtyneenä esiintymisestä. Lisäksi päihdeohjelman mukaisen hoitosopimuksen tekemisestä ja seurannasta oli keskusteltu. A oli toistuvasti useista huomautuksista ja varoituksista huolimatta laiminlyönyt velvollisuutensa suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä, noudattaa työnjohto- ja valvontamääräyksiä sekä käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Virasto oli myös 25.1.2012 pidättänyt A:n virantoimituksesta, koska oli katsonut, että irtisanomisen perusteella olevat laiminlyönnit osoittivat hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu enää jatkaa. Kuullessaan virkamiestä ennen virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä työnantajan on ilmoitettava virkamiehelle kuulemisen tarkoitus sekä virkasuhteen päättämisen ja virantoimituksesta pidättämisen syyt. Viraston A:lle antamassa kutsussa kuulemistilaisuuteen oli kuulemisen aiheeksi kerrottu ainoastaan poissaolo työstä 16.1.2012. A vahvisti saaneensa kutsun nimenomaan poissaoloa koskevaan kuulemiseen. Asiakirjoista ei ilmennyt, että A:lle olisi ennen kuulemistilaisuutta kerrottu työnantajan harkitsevan hänen virkasuhteensa päättämistä ja virantoimituksesta pidättämistä. A myös itse kiisti, että hänelle olisi ennen asian ratkaisua varattu tilaisuus lausua näkemyksensä asiaa koskien. Virkamieslautakunta katsoi, että viraston päätökset olivat edellä mainituista syistä syntyneet kuulemisvirheen vuoksi virheellisessä järjestyksessä. Virkamieslautakunta kumosi viraston päätöksen virkasuhteen irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä. Valtion_virkamieslaki_66_§_2_momentti Hallintolaki_34_§ Hallintolaki_36_§ Päätös
Asia 9/2012: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Virasto oli 25.1.2012 tekemällään päätöksellä irtisanonut A:n virkasuhteen. A oli ollut poissa töistä 16.1.2012 eikä ollut kuulemistilaisuudessa 25.1.2012 esittänyt poissaololleen hyväksyttävää... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 129/2010: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1333054800000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään irtisanonut lakimies A:n virkasuhteen, koska A oli toistuvasti ja pitkäaikaisesti rikkonut ja laiminlyönyt hänelle kuuluneita virkavelvollisuuksia sekä jatkanut menettelyään saamastaan varoituksesta huolimatta. A oli tämän lisäksi pidätetty virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kurinpitomenettelyn käynnissä ollessa kieltäytynyt ottamasta vastaan esimiehen osoittamia työtehtäviä ja ohjeita. Lisäksi A oli käyttäytynyt epäasiallisesti esimiestään kohtaan ja kieltäytynyt noudattamasta esimiehen asettamia aikatauluja. A on oikaisuvaatimuksessaan esittänyt, että hänen entinen esimiehensä oli ollut esteellinen tulehtuneiden välien vuoksi osallistumaan esittelijänä viraston päätöksentekoon varoituksen antamisesta A:lle. Virkamieslautakunta totesi, että hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan yleislausekkeen mukainen esteellisyys ei kuitenkaan täyttynyt pelkästään asianosaisen epäluottamuksella virkamiehen tai viranomaisen toimintaan. Puolueettomuus ei ollut päätöksenteossa vaarantunut, eikä viraston päätös varoituksen antamisesta ollut virheellisessä järjestyksessä syntynyt. A oli saanut irtisanomista koskevassa asiassa myös laillisesti tiedokseen viraston lähettämän kuulemiskirjeen, ilmoituksen kuulemistilaisuuden siirtämisestä ja vastineen antamisen määräajan pidentämisestä. A:lle sairauden perusteella myönnetty virkavapaus ei sinänsä ollut lain mukaan estänyt hänen kuulemistaan irtisanomisasiassa virkavapaan aikana. Saadun selvityksen perusteella A:n terveydentila ei ollut ollut niin heikko, että se olisi muodostanut laillisen esteen saapua kuulemistilaisuuteen. Virasto oli myös kuullut ennen päätöksentekoa pääluottamusmiestä. Kuulemismenettely ei näin ollen ollut tapahtunut virheellisesti. Kirjallinen varoitus ei anna virkamiehelle lupaa syyllistyä uusiin virkavelvollisuuksien laiminlyönteihin ja rikkomuksiin, eikä työnantajan voida edellyttää sietävän edes lyhyehköä aikaa virkamiehen kieltäytymistä työtehtävistä varoituksen antamisen jälkeen. Edelleen työnantajalla on työnjohtovaltansa rajoissa oikeus muuttaa virkamiehen työtehtäviä, ja virkatehtävien asianmukainen suorittaminen on virkamiehen keskeisin virkavelvollisuus. A oli varoituksesta huolimatta kieltäytynyt noudattamasta esimiehensä antamia työnjohdollisia määräyksiä, ja A:n suhtautuminen esimiehen työnjohtovallan käyttöön oli ollut muutoinkin epäasiallista. A oli toistuvalla menettelyllään menettänyt työnantajan luottamuksen kykyynsä ja haluunsa hoitaa virkatehtävänsä esimiesten antamien määräysten mukaisesti. Virastolla oli näin ollen ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Lisäksi irtisanomisen perusteena olevat teot olivat osoittaneet A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 19.4.2013 T 1388: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_27_§ HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta HallintoL_31_§_1_mom Päätös
Asia 129/2010: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään irtisanonut lakimies A:n virkasuhteen, koska A oli toistuvasti ja pitkäaikaisesti rikkonut ja laiminlyönyt hänelle kuuluneita virkavelvollisuuksia sekä jatkanut... - Irtisanominen yksilöperusteella , Kirjallinen varoitus Asia 145/2010: Irtisanominen yksilöperusteella 1306443600000
Lyhennelmä Ministeriö oli päätöksellään 29.9.2010 irtisanonut taloussuunnittelija A:n virastaan kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua 31.3.2011 lukien. Perustelujen mukaan A oli ollut alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikallaan ministeriössä 5.3.2010, 15.3.2010 sekä 14.9.2010. Jokaisena kertana A oli poistettu työpaikalta ja ohjattu työterveyshuoltoon päihdetestiin. Testien tulokset olivat olleet positiivisia. Alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen virkapaikalla on virkamiehen asemaan sopimatonta ja virkavelvollisuuksien vastaista käytöstä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n ja hänen esimiehensä 10.3.2010 allekirjoittamassa hoitosopimuslomakkeessa todettiin, että mikäli A ei noudattanut hoitosuunnitelmaansa ja/tai päihteiden väärinkäyttö jatkui, saatettiin hänen palvelussuhteensa päättää. A:lle oli myös annettu kaksi kirjallista varoitusta 9.3.2010 ja 30.3.2010. Lisäksi työnantaja oli kertonut mahdollisuudesta ryhtyä irtisanomistoimenpiteisiin 22.3.2010 järjestetyssä keskustelutilaisuudessa. A:n oli todettu työterveyshuollossa suoritetun puhallustestin perusteella olleen kolmannen kerran alkoholin vaikutuksen alaisena virkapaikalla 14.9.2010. Puhallustestin tulos oli ollut 0,1 promillea, mitä oli sinänsä pidettävä alhaisena, mutta positiivisena tuloksena. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n oli kirjallisten varoitusten ja allekirjoittamansa hoitosopimuksen perusteella tullut käsittää, että vähäisen alkoholimäärän nauttiminen ennen töihin tuloa tai työpaikalla saattoi johtaa irtisanomiseen. Näin ollen A:n irtisanomiselle oli ollut erityisen painava syy, jonka kokonaisharkinnassa oli tullut ottaa huomioon myös A:n aikaisempi virkavelvollisuuksien vastainen toiminta. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. KHO 29.5.2013 T 1850: Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan ja ministeriön päätökset. Valtion virkamiesasetuksen (971/1994) 29 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen irtisanoo valtion virkamieslain 25 §:n nojalla nimittävä viranomainen, jollei laissa tai asetuksessa toisin säädetä. ministeriön työjärjestyksessä ei ole irtisanomistoimivaltaa koskevia säännöksiä. Saadun selvityksen mukaan A:n oli nimittänyt ministeri. A:n irtisanomista koskevan päätöksen oli 29.9.2010 tehnyt hallinto- jaa kehitysjohtaja, eikä hänellä näin ollen ollut toimivaltaa irtisanoa A:ta. Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Päätös
Asia 145/2010: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Ministeriö oli päätöksellään 29.9.2010 irtisanonut taloussuunnittelija A:n virastaan kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua 31.3.2011 lukien. Perustelujen mukaan A oli ollut alkoholin... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 118/2010: Irtisanominen yksilöperusteella 1306443600000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 24.6.2010 irtisanonut materiaalipäällikkö A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli syyllistynyt työturvallisuusnäkökohtien vakavaan laiminlyöntiin ja täten työturvallisuuden vakavaan vaarantamiseen. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n kuuleminen ei ollut tapahtunut lainvastaisella tavalla, vaikka A:n mainitsemia asiakirjoja ei ollut liitetty kuulemistilaisuudesta laadittuun pöytäkirjaan. Nämä asiakirjat eivät olleet sellaisia selvityksiä, jotka olisivat voineet vaikuttaa kyseessä olevan irtisanomisasian ratkaisuun. Koska viranomaisen on hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä, virasto oli voinut kuulla A:ta epävirallisesti asian selvittämistarkoituksessa ennen irtisanomistoimenpiteisiin ryhtymistä, eikä virasto ollut näin menetellessään toiminut vastoin virkamiesten tasapuolisen kohtelun periaatetta. Johtaja B ei myöskään ollut ollut esteellinen osallistumaan irtisanomista koskevan asian käsittelyyn eikä päätöksen tekemiseen A:n oikaisuvaatimuksessa esitetyillä perusteilla. Asiasta saadun selvityksen mukaan A oli viraston palveluksessa materiaalipäällikkönä toimiessaan tehnyt päätöksen 300 000 harjoituspatruunaerän hankkimisesta Ruotsin poliisilta. Patruunat oli asetettu Ruotsissa käyttökieltoon syttymisen viivästymisen vuoksi, mistä A oli ollut tietoinen. Patruunoista oli maksettu ainoastaan rahtikustannukset, mutta ne oli myyty normaalituotteen hinnalla asiakkaille kertomatta kuitenkaan mahdollisista laatuongelmista. A ei ollut selvityksessään tuonut esille, että hänellä olisi ollut hankintapäätöstä tehdessään käytettävissään patruunaerän kohdalla havaittujen ongelmien kannalta olennaisia testaus- tai muita tietoja, joiden perusteella A olisi voinut arvioida patruunoiden käyttökelpoisuuden ja vaarattomuuden. A oli esitetyn selvityksen perusteella tehnyt hankintapäätöksen puutteellisten tietojen perusteella, ja menettelyä oli pidettävä erityisesti hankinnan laatu huomioon ottaen harkitsemattomana ja moitittavana. A oli ollut materiaalipäällikkönä yksin vastuussa hankintapäätöksen valmistelusta ja tekemisestä. Esitetyn selvityksen perusteella ei ollut kuitenkaan mahdollista arvioida sitä, oliko A laiminlyönyt noudattaa viraston vakiintuneita testauskäytäntöjä ja menettelytapoja. Joka tapauksessa A:n oli, hänen virka-asemansa ja toimivaltuutensa huomioon ottaen, voitu edellyttää tuntevan, miten patruunoiden käyttökelpoisuus ja turvallisuus tulee luotettavasti varmistaa. Viraston esittämän asiantuntijalausunnon perusteella patruunoiden jälkisyttyminen oli voinut aiheuttaa sirpalevaaran aseen käyttäjälle tai vieressä seisovalle, ja riski oli ollut suurempi aseenkäytössä kokemattomien henkilöiden kohdalla. Kyseessä olleesta patruunaerästä suurin osa oli toimitettu harjoituspatruunoiksi, mistä syystä A:n oli katsottava menettelyllään vaarantaneen vakavasti yksilöiden työturvallisuuden. Kun otettiin huomioon A:n vastuullinen asema, laajat toimivaltuudet, ja se, että A oli menettelyllään vaarantanut vakavasti asiakkaiden työturvallisuuden, A oli menettänyt sen luottamuksen, jota hänen asemassaan olevalta virkamieheltä oli voitu edellyttää. Asiassa ei näin ollen ollut merkitystä sillä, että kyseessä oli ollut yksittäinen tapahtuma. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. KHO 27.2.2013 T 723: Valitus hylätty. Korkein hallinto-oikeus on A:n pyynnöstä hankkinut Poliisin tekniikkakeskuksen pöytäkirjan ja antanut sen A:lle tiedoksi. Muilta osin editiovaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom HallintoL_28_§_1_mom_3_kohta HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta Päätös
Asia 118/2010: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 24.6.2010 irtisanonut materiaalipäällikkö A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli syyllistynyt työturvallisuusnäkökohtien vakavaan laiminlyöntiin... - Korvausvaatimus Asia 116/2009: Korvausvaatimus 1323986400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulussa lehtorina 1.9.2002–31.5.2009 kolmella eri määräaikaisella nimityksellä. Yliopiston mukaan kaksi ensimmäistä nimitystä olivat perustuneet työn luonteesta johtuvaan perusteeseen, ja viimeisin nimitys oli perustunut viran luonteeseen liittyvään perusteltuun syyhyn. Virkamieslautakunta totesi, että työn luonteen käyttäminen määräaikaisuuden perusteena edellytti lähtökohtaisesti sitä, että työ oli nimitystä tehtäessä määrällisesti tai ajallisesti rajattavissa. Korkeakoulu ei ollut suoranaisesti väittänyt, että kyseessä olevan aineen opetuksen ja tutkimuksen olisi tarkoitettu olevan tilapäistä. Korkeakoulu oli ilmoittanut määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle syyksi alan kehityksen ennustamisen vaikeuden. Tämä peruste ei ollut kuitenkaan rajannut työn kestoa millekään tietylle ajanjaksolle. Siten A:n tehtävät eivät olleet olleet nimittämishetkellä ajallisesti tai määrällisesti rajattavissa. Näissä oloissa työn jatkuvuuteen liittynyt epävarmuus ei ollut ollut sellainen seikka, joka olisi oikeuttanut käyttämään määräaikaista virkasuhdetta 1.9.2002–31.5.2004. Edelleen lehtorin viran perustaminen oli lähtökohtaisesti osoitus tehtävän pysyvyydestä. Kun otettiin tämän lisäksi huomioon, mitä edellä on lausuttu A:n kahden ensimmäisen virkasuhteen osalta, tehtävän jatkumiseen liittyvä epävarmuus ei ollut peruste määräajaksi nimittämiselle myöskään lehtorin viran hoidon järjestämisessä ajanjaksolla 1.6.2004–31.5.2009. Korkeakoulun perustelut määräaikaisille virkasuhteille olivat liittyneet lähinnä epävarmuuteen tehtävän pysyvyydestä. Niistä ei ollut ilmennyt, että nimityksiä tehtäessä opetustehtävän luonteeseen liittyvien seikkojen olisi katsottu vaatineen mahdollisuutta reagoida opetuksen ja tutkimuksen muuttuviin tarpeisiin virkaa hoitavaa henkilöä vaihtamalla tai että tehtävä olisi perustettu nimenomaan alaltaan vaihtuvaksi. Näistä syistä johtuen korkeakoulu ei ollut osoittanut sen tekemien nimitysten perustuneen työn tai viran luonteeseen liittyvään hyväksyttävään syyhyn. Virkamieslautakunta määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6–3). A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin. KHO 16.1.2013 T 193: Korkeakoulun valitus hylätty. A:n vaatimusta korvaussummalle maksettavasta korosta ei tutkittu. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_9_§_3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ HallintolainkäyttöL_1_§ HallintoL_64_§_1_mom Päätös
Asia 116/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulussa lehtorina 1.9.2002–31.5.2009 kolmella eri määräaikaisella nimityksellä. Yliopiston mukaan kaksi ensimmäistä nimitystä olivat perustuneet työn luonteesta... - Kirjallinen varoitus Asia 124/2009: Kirjallinen varoitus 1323986400000
Lyhennelmä Vankila oli päätöksellään 10.11.2009 antanut vartija A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen antamisen syinä olivat olleet ulkopuolisen henkilön kuljettaminen vanginkuljetusautossa ja se, että A ei ollut ilmoittanut vankilan johtajalle seikoista, jotka olisivat voineet johtaa A:n saatettavana olleen vangin poistumisluvan keskeyttämiseen. Asiassa saadun selvityksen perusteella kuljetettavana olleen vangin tyttöystävälle ei ollut myönnetty erityistä, vankilan johtajan antamaa lupaa päästä vanginkuljetusautoon, eikä mikään pakottava seikka ollut edellyttänyt hänen ottamistaan vanginkuljetusautoon. Koska kyse oli ollut vanginkuljetusten turvallisuuden takaamiseksi annetun määräyksen rikkomisesta, varoitusta ei ollut ollut pidettävä tuosta menettelystä kohtuuttoman ankarana seuraamuksena. Edelleen A:n virkatehtäviin vartijana oli kuulunut muun muassa vankien päihteettömyyden valvominen ja rangaistuksen täytäntöönpanon turvallisuudesta huolehtiminen, mistä johtuen A:n oli tullut kyseessä olleissa olosuhteissa ilman erillistä ohjettakin ilmoittaa vangin huumausaineiden käyttöä koskevista epäilyistä vankilan johtajalle. Havainnoista ilmoittaminen poistumisluvan uudelleen harkintaa varten oli ollut tärkeää siitäkin syystä, että vangin huumausaineiden käyttö voi aiheuttaa vaaraa sivullisille, vartijoille ja vangille itselleen. Näistä seikoista johtuen virkamieslautakunta katsoi, että vankilalla oli ollut perusteet varoittaa A:ta virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 9.11.2012 T 314: Valitus hylätty. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi myös vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ L_rikosseuraamuslaitoksesta_8_§ VanginkuljetusA_21_§ Vankivaunuohjesääntö_5_§ Vankivaunuohjesääntö_23_§ Päätös
Asia 124/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Vankila oli päätöksellään 10.11.2009 antanut vartija A:lle kirjallisen varoituksen. Varoituksen antamisen syinä olivat olleet ulkopuolisen henkilön kuljettaminen vanginkuljetusautossa ja... - Korvausvaatimus Asia 114/2009: Korvausvaatimus 1302210000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa 1.1.2003–30.9.2009 yhteensä seitsemällä eri määräaikaisella nimityksellä. Yliopiston mukaan kaikkien nimitysten perusteena oli ollut projektiluontoinen työ, ja kulloinenkin projekti oli perusteltu nimitysesityslomakkeessa. Virkamieslain 56 §:n mukaiseen oikeuteen saada korvausta ei ollut esteenä se seikka, että A:lla oli ollut koko ajan vakituinen työsuhde toiseen valtion virastoon. Edelleen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työn projektimaisuus ja se, että rahoitukseen oli käytetty ulkopuolisia varoja, eivät vielä sellaisenaan osoittaneet, että määräaikaisille virkasuhteille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Viraston tai yksikön toiminnan luonteesta johtuen myös jatkuva samantyyppisten projektien suorittaminen voidaan katsoa pysyväisluonteiseksi toiminnaksi, erityisesti, jos toiminnassa hyödynnetään jatkuvasti samantyyppistä asiantuntemusta. Esitetyn selvityksen perusteella A:n tehtävät olivat kiistatta pysyneet samanlaisina kaikkien määräaikaisten nimitysten eli lähes seitsemän vuoden ajan. Virkamieslautakunta katsoi, että työn luonne ei ollut edellyttänyt määräaikaisiin virkasuhteisiin nimittämistä. Selvitystä ei puolestaan ollut esitetty A:n asettamisesta epäyhdenvertaiseen asemaan suhteessa muihin virkamiehiin. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6–3). KHO 15.5.2013 T 1687 2013:92: Korkein hallinto-oikeus katsoi virkamieslautakunnan päätöksellä mainituilla perusteilla, että A oli tullut edellä tarkoitettuna aikana nimitetyksi ilman hyväksyttävää perustetta peräkkäisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Palkkaa vastaavaa korvausta ei kuitenkaan tullut maksaa pelkästään sillä perusteella, että määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle ei ollut perusteita, vaan korvausta määrättäessä oli otettava huomioon myös se seikka, oliko virkamiehen virkasuhde virastoon päättynyt. A:n työskentely instituutissa oli perustunut hänen vakituisen työnantajayliopiston yhdessä toisen yliopiston kanssa sopimaan järjestelyyn, jossa tuo toinen yliopisto oli huolehtinut A:n nimittämisestä määräaikaisiin virkasuhteisiin ja hänen palkkauksestaan tuona aikana. Koska A:lla oli koko määräaikaisen virkasuhteensa ajan ja sen päätyttyä ollut toistaiseksi voimassa oleva palvelussuhde vakituiseen työnantajayliopistoon, hänen virkasuhteensa ei ollut päättynyt valtion virkamieslain 56 §:n 1 momentissa (1088/2007) tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi hänellä ei ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 114/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa 1.1.2003–30.9.2009 yhteensä seitsemällä eri määräaikaisella nimityksellä. Yliopiston mukaan kaikkien nimitysten perusteena oli ollut projektiluontoinen... - Korvausvaatimus Asia 110/2009: Korvausvaatimus 1314306000000
Lyhennelmä A oli nimitetty virastossa yhteensä 121 määräaikaiseen virkasuhteeseen vuodesta 1986 lähtien. Ajanjaksolla 1.12.1994–12.4.2009 määräaikaisia virkasuhteita oli ollut yhteensä 105. Viraston mukaan nimitykset olivat pääasiallisesti perustuneet erillisiin projekteihin. A:n oikeus hakea korvausta ajanjaksolle 1.12.1994–26.5.2003 sijoittuneiden määräaikaisten virkasuhteiden osalta oli vanhentunut. Nimitysten välillä oli ollut useita taukoja, joiden kesto oli ollut kahdesta viiteen viikkoon. Lisäksi A oli aloittanut opinnot uuteen ammattiin 8.1.2001, minkä johdosta hänen nimityksissään oli tästä syystä lähes kahden vuoden mittainen tauko. Edelleen korvausoikeus ajanjaksolle 27.5.2003–12.10.2008 sijoittuneiden virkasuhteiden osalta oli vanhentunut useiden taukojen vuoksi, joista lyhimmät olivat olleet selvästi alle 30 päivän mittaisia, mutta pisimmät olivat olleet kahdesta neljään kuukautta. A oli 13.10.2008 lukien ollut nimitettynä yhdenjaksoisesti neljällä eri nimityksellä viraston palvelukseen määräaikaisiin tutkijan virkasuhteisiin. Virkamieslautakunta totesi, että viraston tai yksikön toiminnan luonteesta johtuen myös jatkuva samantyyppisten, vaikkakin sinänsä ulkopuolisista tilauksista riippuvien projektien suorittaminen, voitiin katsoa pysyväisluonteiseksi toiminnaksi. Erityisesti jatkuva samantyyppisen asiantuntemuksen käyttäminen projekteissa viittasi yleensä toiminnan pysyväiseen luonteeseen. Myös vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työn projektimaisuus ja sen ulkopuolinen rahoitus eivät sellaisenaan osoittaneet hyväksyttävää perustetta määräaikaiselle nimitykselle. A:n nimitysten kesto ja toistuvuus huomioiden työn oli katsottava muodostuneen pysyväisluonteiseksi, eikä virastolla ollut ollut työn luonteesta johtuvaa perustetta nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–3). KHO 11.12.2012 T 3424: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 110/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty virastossa yhteensä 121 määräaikaiseen virkasuhteeseen vuodesta 1986 lähtien. Ajanjaksolla 1.12.1994–12.4.2009 määräaikaisia virkasuhteita oli ollut yhteensä 105. Viraston... - Korvausvaatimus Asia 105/2009: Korvausvaatimus 1302210000000
Lyhennelmä A oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin 12 kertaa ajanjaksolla 16.2.2004–30.6.2009. A:lle oli kertynyt yhtäjaksoista palvelusaikaa viisi vuotta neljä kuukautta ja 14 päivää. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat perustuneet työn luonteen määräaikaisuuteen. A:n nimitys 1.1.–30.4.2008 oli tehty 14.11.2007. Kun valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentin säännös oli tullut voimaan vasta 1.1.2008, nimitys ei ollut lainvastainen sillä perusteella, ettei nimittämiskirjassa ollut mainintaa määräaikaisuuden perusteesta. Viimeisin nimitys 18.4.2008 oli tehty ajanjaksolle 1.5.2008–30.6.2009. Nimitys oli tehty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi, eikä se siten ollut virkamieslain vastainen. Käytettäessä työn luonnetta määräaikaisen virkasuhteen perusteena on työn oltava määrällisesti tai ajallisesti rajattavissa. Viraston mukaan A:n nimityksiä tehtäessä ei ollut kuitenkaan ollut etukäteen tiedossa se, kuinka kauan tehtävissä tarvitaan lisätyövoimaa. Virasto ei ollut myöskään selvittänyt tarkemmin sitä, kuinka paljon A:n työtehtävät olivat kokonaisuudessaan vähentyneet esitettyjen syiden perusteella. Virkamieslautakunta katsoi, että virastolla ei ollut ollut perustetta nimittää A:ta kokonaisuudessaan yli viisi vuotta jatkuneisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin, vaikka virastolla olisikin ollut alkuvaiheessa lainmukaiset perusteet määräaikaisille nimityksille. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6–3). KHO 20.12.2012 T 3615: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 105/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty määräaikaisiin virkasuhteisiin 12 kertaa ajanjaksolla 16.2.2004–30.6.2009. A:lle oli kertynyt yhtäjaksoista palvelusaikaa viisi vuotta neljä kuukautta ja 14 päivää. Viraston... - Kirjallinen varoitus Asia 100/2010: Kirjallinen varoitus 1329429600000
Lyhennelmä Virasto oli tekemällään päätöksellä 3.6.2010 antanut lakimies A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Virkamieslautakunta totesi, että pelkästään asianosaisen epäluottamus virkamieheen tai viranomaisen toimintaan ei vielä perusta esteellisyyttä, vaan luottamuksen vaarantumiselle on oltava erityinen syy. A ei ollut esittänyt mitään konkreettista näyttöä A:n ja hallintojohtaja B:n välien tulehtuneisuudesta, ja että tehtyjen toimien vaikuttimena olisi ollut B:n kielteinen ja asenteellinen suhtautuminen A:n. Useille esitetyistä B:n toimista oli löytynyt asiakirjoista muita ymmärrettäviä syitä. Viraston päätös varoituksen antamisesta ei ollut esittelijän esteellisyyden vuoksi virheellisessä järjestyksessä syntynyt. Esitetyn selvityksen perusteella A oli ollut 3.6.2009 luvatta koko päivän poissa työpaikaltaan ja oli siten laiminlyönyt noudattaa työnantajan työajasta antamia määräyksiä. Se, että A oli pitänyt työnantajan määräysten noudattamista epätarkoituksenmukaisena, ei ollut oikeuttanut A:ta rikkomaan niitä. Edelleen A oli saamiensa kirjallisten ohjeiden vastaisesti ja esimiehen nimenomaisista kielloista piittaamatta lähettänyt yrityksille lisäselvityspyynnön, jolle ei ollut ollut esimiehen hyväksyntää. A:n oli saamiensa selkeiden ohjeiden perusteella tullut ymmärtää rikkovansa työnantajan määräyksiä. A:n oli myös pitänyt raportoida saamiensa ohjeiden mukaan seurannan kohteissa tapahtuvista muutoksista yksikön päällikölle, mitä A ei ollut tehnyt. Näin menetellessään A oli laiminlyönyt työnantajan antamia työnjohtomääräyksiä. Se, että raportit oli toimitettu myös A:n esimiehelle, ei ollut oikeuttanut A:ta laiminlyömään raportointitehtäväänsä. Lisäksi A oli kieltäytynyt toimimasta työryhmän yhteyshenkilönä sekä jättänyt valmistelematta viraston vastauksen kyseessä olevan työryhmän lähettämään kyselyyn. Virkamiehen ja työnantajan erimielisyys virkatehtävän tarkoituksenmukaisesta hoitamistavasta ei ollut oikeuttanut virkamiestä jättämään työnantajan hänelle antamaa tehtävää hoitamatta. Edelleen A:n tehtäväksi oli annettu kesäkuussa 2009 kirjallisen esityksen laatiminen elokuussa järjestettävään palaveriin, mutta A ei ollut laatinut pyydettyä esitystä. Jälleen virkamieslautakunta totesi, että A:lla ei ollut oikeutta kieltäytyä esimiehen antamasta tehtävästä, vaikka olikin pitänyt esityksen laatimista tarpeettomana. Tyytymättömyys esimiesten toimintaan ei myöskään ollut oikeuttanut jättämään saapumatta työpalavereihin, joihin työnantaja oli edellyttänyt A:n osallistuvan. A:n katsottiin syyllistyneen kaikkiin niihin virkavelvollisuuksien laiminlyönteihin, joista A:ta oli varoitettu. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 19.4.2013 T 1387: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ HallintoL_27_§ HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta Päätös
Asia 100/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli tekemällään päätöksellä 3.6.2010 antanut lakimies A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Virkamieslautakunta... - Kirjallinen varoitus Asia 76/2011: Kirjallinen varoitus 1336683600000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 16.9.2011 antanut neuvontalakimies A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toistuvasti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan jättämällä virkaansa kuuluvat tehtävät suorittamatta, pyrkimällä torjumaan annettuja tehtäviä sekä osoittamalla yhteistyöhaluttomuutta tai muuta epäasiallista käytöstä. Laissa ei ole säädetty, missä ajassa varoituksen antamiseen on ryhdyttävä varoituksen antamisen perusteen tultua työnantajan tietoon. Virkamieslautakunnan mukaan viranomaisen harkintavalta ei kuitenkaan voi olla tässä tilanteessa rajoittamaton, koska kirjallinen varoitus on tarkoitettu nopeaksi reagointikeinoksi moitittavaan käyttäytymiseen. Viraston ei tähän nähden voitu katsoa antaneen kirjallista varoitusta 3.6.2010, 18.6.2010 ja 30.8.2010 tapahtuneista työstä kieltäytymisiksi tulkitsemistaan menettelyistä kohtuullisessa ajassa. Virasto oli puolestaan ryhtynyt kirjallisen varoituksen antamiseen kohtuullisessa ajassa kehityskeskusteluihin ja aktiivisen välittämisen malliin liittyvien laiminlyöntien osalta, kun se oli ryhtynyt toimiin vajaan kuukauden kuluttua väitetyn virkavelvollisuuksien vastaisen menettelyn loppumisesta ja kehityskeskustelulomake oli ollut palauttamatta vielä varoitusta koskevan asian käsittelyn alkaessa. Viraston työjärjestyksessä ei ollut mainintaa neuvontalakimiehen toimimisesta esittelijänä, eikä A:lle ollut myöskään annettu viraston työjärjestykseen perustuvaa kirjallista esittelymääräystä. Lisäksi työnantajan vastaukset A:n tiedusteluihin oikeudestaan toimia esittelijänä eivät olleet olleet erityisen selkeitä. A:n uudestakaan tehtävänkuvauksesta ei ollut nimenomaisesti ilmennyt, että A:n tehtäviin olisi kuulunut hallintopäätösten valmistelua. Virkamieslautakunta totesi, että hallintopäätösten esittelemisessä oli kyse julkisen vallan käyttämisestä, jonka tuli perustua lakiin. Oikeuskirjallisuudessa on lisäksi todettu, että esittelijän asema perustetaan virkamiehille asianomaista viranomaista koskevassa organisaatiosäädöksessä, ja esittelymääräys on annettava kirjallisesti tehtävät yksilöiden. Tästä syystä A:lla oli ollut siinä määrin perusteita näkemykselleen häneltä puuttuvasta toimivallasta toimia esittelijänä, ettei hänen menettelyään voitu pitää virkavelvollisuuksien vastaisena. Edelleen A:n viivyttely kehityskeskustelulomakkeen täyttämisessä oli ollut työnantajan antamien ohjeiden ja määräysten vastaista ja siten moitittavaa. Näissä oloissa kirjallista varoitusta ei ollut kuitenkaan pidettävä oikeasuhtaisena seuraamuksena kysymyksessä olevan kaltaisesta kehityskeskusteluihin liittyvästä laiminlyönnistä. Lisäksi A oli sinänsä ollut valmis osallistumaan aktiivisen välittämisen mallin mukaisiin palavereihin, kunhan hänen oikeusturvansa tuli huomioiduksi. Näissä oloissa A:n menettelyä ei voitu pitää sillä tavoin moitittavana, että siitä olisi voitu antaa kirjallinen varoitus jo annetun kirjallisen huomautuksen lisäksi. Virkamieslautakunta kumosi viraston päätöksen ja hylkäsi A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintolainkäyttöL_1_§ RekisterihallintoL_4_§_2_mom HallintoL_4_§_1_mom HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_64_§_1_mom Päätös
Asia 76/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 16.9.2011 antanut neuvontalakimies A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toistuvasti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan jättämällä... - Korvausvaatimus Asia 72/2010: Korvausvaatimus 1331848800000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 1.8.2002–31.12.2009 yhteensä yhdeksällä eri määräaikaisella nimityksellä. Yliopiston mukaan perusteina A:n määräaikaisille palvelussuhteille olivat olleet työn luonne sekä organisaatiomuutokset. Asiassa saadun selvityksen perusteella A ei ollut vaatinut kaikkien nimitysten osalta korvausta. A:n nimitykselle ajanjaksolle 1.5.2005–31.3.2007 määräaikaisuuden perusteeksi oli kirjattu määräaikainen toiminnan kehittämistehtävä, ja ajanjaksolle 1.4.–31.8.2007 perusteiksi oli kirjattu EU:n rakennerahastohankkeeseen liittyvät tehtävät sekä avoimen tehtävän hoito. Molemmat nimitykset olivat perustuneet ulkopuoliseen rahoitukseen. Virkamieslautakunta totesi, että työn projektimaisuus ja se, että rahoitukseen oli käytetty ulkopuolisia varoja, eivät vielä sellaisenaan osoittaneet, että määräaikaiselle virkasuhteelle oli laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Määräaikaisuuden perustetta oli arvioitava kunkin nimittämishetken olosuhteiden mukaan työn luonne huomioon ottaen. A:n nimityksille määräaikaisiin virkasuhteisiin oli ollut kyseessä olevana aikana laissa tarkoitettu työn luonteeseen liittyvä perusteltu syy, eivätkä asiamiehen tehtävät olleet tulleet pysyviksi pelkästään lain nojalla, sillä yliopisto oli voinut itse päättää, miten se hoitaa lain asettamat velvoitteet. Ajanjaksolle 1.9.2007–31.12.2009 sijoittuneiden kolmen nimityksen osalta jo yksinään organisaatiouudistukseen liittyvä hanke oli muodostanut lainmukaisen perusteen määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle. Lisäksi 1.4.–31.5.2009 ja 1.6.–31.12.2009 kyse oli esitetyn selvityksen perusteella ollut avoinna olleeseen virkaan kuuluneiden tehtävien hoidon tilapäisestä järjestämisestä, minkä johdosta näissä olosuhteissa A oli myös voitu nimittää tehtävään toistuvasti peräkkäin. A:lla ei ollut ollut oikeutta hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 72/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 1.8.2002–31.12.2009 yhteensä yhdeksällä eri määräaikaisella nimityksellä. Yliopiston mukaan perusteina A:n määräaikaisille palvelussuhteille olivat olleet... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 66/2011: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1331848800000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 17.6.2011 irtisanonut A:n vanhemman konstaapelin virasta ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi. Päätöksen perustelujen mukaan hovioikeus oli 11.5.2011 antamallaan tuomiolla pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion, jossa A:n oli todettu syyllistyneen pahoinpitelyyn 21.12.2009 ja ampuma-aserikokseen 22.12.2009. A:lle oli tuomittu yhteinen sakkorangaistus. Esitetyn selvityksen perusteella kyseessä olleissa olosuhteissa A:n kuulemisen yhteydessä ei ollut tapahtunut menettelyvirhettä. Lääkärinlausunnossa ei ollut esitetty arvioita siitä, milloin kuuleminen olisi voitu A:n terveydentilan järkkymättä toimittaa tai olisiko A voinut toimittaa asiassa kirjallisen vastineen. Virkamieslautakunnan käsityksen mukaan kuulemistilaisuutta ei tämän kaltaisen terveydellisen syyn vuoksi voitu siirtää epämääräiseksi ajaksi. Virkamieslautakunta katsoi myös, että esteellisyys hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisen yleislausekkeen perusteella ei ollut täyttynyt kyseessä olleessa tapauksessa. Virkamiehen puolueettomuus päätöksenteossa ei ollut vaarantunut. Edelleen suullisen käsittelyn toimittaminen oli ollut asian lopputulokseen nähden tarpeetonta. Poliisilaitos oli voinut, kun otettiin huomioon valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentin aikarajoitus, tehdä irtisanomispäätöksen ennen kuin hovioikeuden tuomio oli tullut lainvoimaiseksi. Rikosoikeudellisella syyttömyysolettamalla ei ole merkitystä virkamiehen irtisanomisasiassa. Irtisanominen oli ollut kuitenkin kyseessä olleissa olosuhteissa liian ankara seuraamus, kun huomioitiin hallinnon suhteellisuusperiaate. Asian näin päättyessä poliisilaitoksella ei myöskään ollut laillista perustetta pidättää A:ta virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi poliisilaitoksen päätöksen sekä irtisanomisen että virantoimituksesta pidättämisen osalta. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_51_§ Valtion_virkamiesL_66_§ PoliisiL_9_c_§ HallintoL_6_§ HallintoL_27_§ HallintoL_28_§ HallintoL_33_§ HallintoL_34_§ HallintoL_36_§ Päätös
Asia 66/2011: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 17.6.2011 irtisanonut A:n vanhemman konstaapelin virasta ja pidättänyt hänet virantoimituksesta välittömästi. Päätöksen perustelujen mukaan hovioikeus oli... - Korvausvaatimus Asia 68/2009: Korvausvaatimus 1302210000000
Lyhennelmä A oli nimitetty puolustusvoimien palvelukseen määräaikaisiin virkasuhteisiin 15.3.1990 lukien laboratorionhoitajan tehtäviin. Välillä A oli nimitetty lyhyiksi ajoiksi lähinnä sairaanhoitajan ja apuhoitajan määräaikaisiin virkasuhteisiin. Kaikkiaan A oli työskennellyt määräaikaisissa virkasuhteissa 18 vuotta ja kuusi kuukautta lähes 90 eri nimityksellä. Puolustusvoimien mukaan määräaikaisille virkasuhteille on ollut lainmukainen peruste. Siltä osin kuin korvausvaatimus oli koskenut ennen virkamieslain voimaantuloa (1.12.1994) tehtyjä nimityksiä, virkamieslautakunta ei tutkinut nimitysten lainmukaisuutta. A oli ollut nimitettynä puolustusvoimien palvelukseen pääosin laboratorionhoitajan määräaikaisiin virkasuhteisiin ajanjaksolla 2.1.1995–31.12.2005. Nimitykset olivat perustuneet vakituisen henkilöstön sijaisuuksiin. Puolustusvoimilla oli kuitenkin katsottava olleen A:n nimitysten pitkä kesto ja toistuvuus huomioon ottaen pysyvä työvoiman tarve laboratorionhoitajan tehtävissä. Puolustusvoimilla ei myöskään ollut ollut tiedossa sellaista organisaatiouudistusta, jonka johdosta nimityksille olisi ollut työn luonteesta johtuva syy. Lisäksi A oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen äitiys-, vanhempain- ja hoitovapaan perusteella ajanjaksolle 1.1.2006–30.12.2008. Edellä mainitut perhevapaat eivät ole virkamieslain mukaisia perusteita määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämiselle. Virkamieslautakunnan mukaan A:lla oli oikeus korvaukseen nimitysten osalta ajanjaksolla 2.1.1995–30.12.2008. Virkamieslautakunta määräsi puolustusvoimat maksamaan A:lle neljäntoista (14) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–3). KHO 20.12.2012 T 3616: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 68/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty puolustusvoimien palvelukseen määräaikaisiin virkasuhteisiin 15.3.1990 lukien laboratorionhoitajan tehtäviin. Välillä A oli nimitetty lyhyiksi ajoiksi lähinnä sairaanhoitajan... - Kirjallinen varoitus Asia 65/2011: Kirjallinen varoitus 1336683600000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli tekemällään päätöksellä 3.8.2011 antanut apulaispoliisipäällikkö A:lle kirjallisen varoituksen, koska A oli 22.7.2011 luvattomasti keskeyttänyt työnteon. Päätöksen perustelujen mukaan A oli 22.7.2011 ollut kesämökkirakennustyömaalla eikä kotonaan, jossa hänen olisi osittaisesta etätyöstä tehdyn sopimuksen mukaan tullut olla. Poliisilaitos oli tekemällään päätöksellä 3.8.2011 purkanut apulaispoliisipäällikkö A:n kanssa tehdyn etätyösopimuksen. Virkamieslautakunta totesi, ettei etätyösopimuksen purkamista koskevien asioiden tutkiminen kuulunut virkamieslautakunnan toimivaltaan. Edelleen etätyösopimuksen purkaminen ja perusteettoman edun palauttaminen, eli tässä tapauksessa palkan takaisinperiminen, eivät olleet kurinpidollisia toimenpiteitä tai muitakaan moitteita lainvastaisesta toiminnasta. Näiden asioiden erikseen ratkaiseminen ei ollut estänyt kirjallista varoitusta koskevan asian käsittelemistä. Poliisilaitoksen päätös kirjallisen varotuksen antamisesta ei siten ollut virheellisessä järjestyksessä syntynyt. Lisäksi A:lla oli ollut kirjallista varoitusta koskevan asian laatuun ja laajuuteen nähden riittävästi aikaa kirjallisen vastineen laatimiseen ja kuulemistilaisuuteen valmistautumiseen, ja A oli myös kyennyt määräajassa ilmaisemaan oman perustellun näkemyksensä tapahtumista ja niiden oikeudellisesta arvioinnista. Päätös ei ollut myöskään kuulemisvirheen vuoksi virheellisessä järjestyksessä syntynyt. Päätös ei ollut perustelujen puutteellisuudenkaan vuoksi virheellisessä järjestyksessä syntynyt, kun siinä oli ilmoitettu ne seikat, joihin kirjallisen varoituksen antaminen oli perustunut. Etätyön periaatteista Poliisihallituksessa ja sen alaisissa yksiköissä annetun määräyksen mukaan etätyöpaikasta päättää työnantaja. Työnantajan kannalta ei ole lainkaan yhdentekevää, missä paikkakunnalla, minkälaisissa tiloissa ja minkälaisin työvälinein etätyötä tehdään. Tämän vuoksi ei ollut syytä olettaa, että A:n ja työnantajan välillä tehdyn etätyösopimuksen maininta työn suorituspaikasta olisi tarkoittanut jotain muuta kuin mitä sen sanamuoto osoitti. Siten A oli jättäessään noudattamatta työnantajan hänelle etätyösopimuksessa antamia selviä määräyksiä työnsuorituspaikasta ja työvälineistä laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Kirjallisen varoituksen antamista tällaisesta työnjohdollisten määräysten tahallisesta rikkomisesta ei ollut pidettävä kohtuuttomana tai suhteettomana seurauksena, kun otettiin huomioon A:n virka-asema paikallispoliisin päällystöön kuuluvana virkamiehenä ja se, että hänen poissaolonsa työnantajan määräämältä työnsuorituspaikalta ei ollut ollut kestoltaan lyhyt. Virkamieslautakunta ei tutkinut etätyösopimuksen purkamista koskevasta päätöksestä tehtyä oikaisuvaatimusta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen kirjallista varoitusta koskevasta päätöksestä. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_49_§_1_mom Päätös
Asia 65/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Poliisilaitos oli tekemällään päätöksellä 3.8.2011 antanut apulaispoliisipäällikkö A:lle kirjallisen varoituksen, koska A oli 22.7.2011 luvattomasti keskeyttänyt työnteon. Päätöksen perustelujen... - Korvausvaatimus Asia 54/2011: Korvausvaatimus 1337893200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 1.1.2010–30.6.2011 yhteensä kolmessa eri määräaikaisessa virkasuhteessa. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat liittyneet organisaatiouudistuksesta johtuvan muutoksen läpiviemiseen ja lisäresurssien tarpeeseen. Virasto oli aloittanut toimintansa 1.1.2010. Virkamieslautakunta totesi, että virastolla oli ollut organisaatiouudistuksen yhteydessä mahdollisuus järjestellä toimintojaan uudelleen tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla. Viraston selvitys uuden organisaation työmäärän vakiintumattomuudesta välittömästi organisaatiomuutoksen toteutumisen jälkeen oli ollut uskottavaa. A:n ensimmäisen nimittämiskirjan, ajanjaksolle 1.1.–30.6.2010, mukaan määräaikaisuuden syy oli ollut sisäisen laskennan ja raportoinnin työmäärä ja työmäärän kehittymisen seuranta muutosten jälkeen sekä se, että toimintolaskentajärjestelmän hoidon aiheuttama työn määrä oli ollut edelleen muotoutumassa. Kun A:n ensimmäisen nimityksen alkamisajankohta oli ajoittunut viraston perustamishetkeen, virastolla oli ollut edellä todetut seikat huomioon ottaen työn luonteesta johtunut syy nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.–30.6.2010. Edelleen viraston toimintojen uudelleen organisointi oli ollut tiedossa ennen A:n seuraavia nimityksiä 12.5.2010 ja 2.12.2010 tehtäessä. Uudistuksella oli ollut merkitystä A:n hoitamiin taloussuunnittelijan tehtäviin, kun tehtävät oli A:n palvelussuhteen päättymisen jälkeen jaettu viraston vakituisen henkilöstön kesken eli järjestetty uudelleen. Virastolla oli työn luonteesta johtunut syy myös näille kahdelle määräaikaiselle nimitykselle. Kun A:n nimitykset olivat ajoittuneet laajan organisaatiouudistuksen jälkeiseen tilanteeseen, jossa virastossa oli käynnistetty tehtävien uudelleen järjestämiseen johtanut uudistushanke, A:n nimitysten jakamiselle kolmeen osaan oli lisäksi ollut laissa tarkoitettu erityinen syy. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 54/2011: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 1.1.2010–30.6.2011 yhteensä kolmessa eri määräaikaisessa virkasuhteessa. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat liittyneet organisaatiouudistuksesta johtuvan... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 50/2011: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1334264400000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 13.6.2011 irtisanonut näyttelyassistentti A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen perustelujen mukaan ministeriön ja viraston välisessä tulossopimuksessa vuodelle 2011 sovittiin muun muassa, että viraston hallinto tehostuu ja kevenee. Yhteistoimintamenettelyn mukaiset neuvottelut oli toteutettu 7.3.–21.4.2011. A:n tehtävänä virastossa oli hänen oman selvityksensä mukaan vuodesta 1998 lukien ollut näyttelyiden suunnittelu ja toteutus kaikkine vaiheineen. Viraston selvityksen mukaan organisaatiouudistuksen yhteydessä näyttelytoiminnasta oli luovuttu, eikä näyttelyassistentin tehtävää uudessa organisaatiossa enää ollut. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n tehtävien loppumiseen virastossa oli siten ollut olemassa tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Edelleen saadun selvityksen mukaan kaikki uuteen organisaatioon vahvistetut työtehtävät olivat olleet virastossa sisäisessä haussa ja tehtäviin oli valittu haastatteluiden jälkeen pätevin henkilö. A ei ollut tullut valituksi yhteenkään niistä kolmesta tehtävästä, joihin hän oli ilmoittautunut. Kun tehtäviin oli ollut useampia hakijoita, työnantajalla oli ollut harkintavaltansa nojalla oikeus päättää siitä, kenet hakijoista tehtävään valittiin. Asiassa ei ollut osoitettu sellaisia seikkoja, joiden johdosta A:n ikä olisi ollut perusteena sille, ettei häntä ollut valittu mihinkään tehtävään. Lisäksi virasto oli tiedustellut ennen irtisanomista linjojen johtajilta ja yksikköjen päälliköiltä vapautuvia tehtäviä sekä mahdollisuuksia sijoittaa niitä henkilöitä, joiden tehtävät uudessa organisaatiossa tulisivat päättymään. Viraston antamaa selvitystä tukivat myös selvitykset organisaatiouudistuksen laajuudesta ja sen piirissä olleiden henkilöiden lukumäärästä sekä uudelleen sijoitettujen ja toisaalta myös irtisanottujen henkilöiden lukumäärästä. A ei ollut itsekään edes väittänyt, että virastossa olisi ollut avoimena sellaisia tehtäviä, joihin hänet olisi voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella uudelleen sijoittaa tai kouluttaa. Virastolla oli siten ollut laissa tarkoitettu oikeus A:n irtisanomiseen. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom YhdenvertaisuusL_17_§ Päätös
Asia 50/2011: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 13.6.2011 irtisanonut näyttelyassistentti A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen perustelujen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 43/2011: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1334264400000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 13.6.2011 irtisanonut markkinointijohtaja A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen perustelujen mukaan ministeriön ja viraston välisessä tulossopimuksessa vuodelle 2011 oli sovittu muun muassa, että viraston hallinto tehostuu ja kevenee. Yhteistoimintamenettelyn mukaiset neuvottelut oli toteutettu 7.3.–21.4.2011. Virkamieslautakunta totesi, että valtion virkamieslain 56 §:n mukainen korvausoikeus koskee ainoastaan määräaikaiseen virkasuhteeseen tai virkaan nimitettyä virkamiestä. A:n korvausvaatimus oli siten lakiin perustumaton, koska A oli ollut nimitettynä vakinaiseen markkinointijohtajan virkaan. Asia kuitenkin tutkittiin irtisanomispäätökseen 13.6.2011 kohdistuvana oikaisuvaatimuksena. Esitetyn selvityksen perusteella organisaatiouudistus oli johtanut useiden virkojen lakkauttamiseen virastossa sekä useiden henkilöiden uudelleensijoittamiseen. Kun otettiin huomioon uudistuksen laajuus, sen vaatimat tehtävien ja henkilöiden uudelleenjärjestelyt sekä erityisesti A:n johtaman yksikön lakkauttaminen, olivat viraston mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. Edelleen A:n hoitama markkinointijohtajan tehtävä ei ollut ollut laissa tarkoitetulla tavalla samankaltainen tehtävä kuin 25.1.2011 nimitetyn viestintäjohtajan tehtävä. Lisäksi kaikki uuteen organisaatioon vahvistetut työtehtävät olivat olleet virastossa sisäisessä haussa ja tehtäviin valittiin haastatteluiden jälkeen pätevin henkilö. A ei ollut ilmoittautunut yhteenkään tehtävään. Virkamieslain mukainen uudelleensijoittamis- ja kouluttamisvelvoite asettaa viranomaiselle aktiivisen toimintavelvollisuuden. Viraston mukaan sellaisia tehtäviä, joihin A olisi voitu uudelleensijoittaa tai -kouluttaa, ei linjojen johtajille ja yksikköjen päälliköille tehtyjen tiedustelujen mukaan ollut ollut. Virastolla oli siten ollut laissa tarkoitettu oikeus A:n irtisanomiseen. Virkamieslautakunta ei tutkinut A:n esittämää korvausvaatimusta. Virkamieslautakunta tutki A:n oikaisuvaatimuksen virkamieslain 53 §:n 2 momentin mukaisena irtisanomispäätökseen perustuvana oikaisuvaatimuksena ja hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_11_§ Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Valtion_virkamiesL_53_§_2_mom Päätös
Asia 43/2011: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 13.6.2011 irtisanonut markkinointijohtaja A:n virkasuhteen päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua päätöksen tiedoksisaannista. Päätöksen perustelujen... - Korvausvaatimus Asia 48/2010: Korvausvaatimus 1331848800000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 1.8.2002–31.12.2009 yhteensä seitsemässä määräaikaisessa virkasuhteessa. Yliopiston mukaan A:n palvelussuhde yliopistoon ei ollut päättynyt, vaan ainoastaan palvelussuhteen laji oli muuttunut määräaikaisesta virkasuhteesta määräaikaiseksi työsuhteeksi. A oli lisäksi 1.3.2011 tehnyt yliopiston kanssa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Asiassa saadun selvityksen mukaan A oli ollut yliopiston palveluksessa 1.8.2002–31.12.2009 yhteensä seitsemässä eri määräaikaisessa virkasuhteessa. A:n palvelussuhde oli jatkunut 1.1.2010–31.7.2012 määräaikaisena työsuhteena. A oli 1.3.2011 lukien ollut yliopiston palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Virkamieslautakunta totesi, ettei sillä ollut toimivaltaa tutkia A:n palvelussuhteen määräaikaisuuden lainmukaisuutta enää 31.12.2009 jälkeen, koska tämän ajankohdan jälkeen kyseessä oli ollut yksityisoikeudellinen oikeussuhde. Edelleen oikeuskäytännössä on katsottu, että virkasuhteen ja työsuhteen rinnasteisuus puoltaa lähtökohtaisesti tulkintaa, jonka mukaan työsuhteeseen siirtymisen myötä palvelussuhteeseen sovelletaan työsopimuslakia ja työsuhteeseen liittyvät erimielisyydet ratkaistaan yleisissä tuomioistuimissa. A:n palvelussuhde yliopistoon oli jatkunut 31.12.2009 jälkeen katkeamatta. Asiassa oli myös riidatonta, että A oli 1.3.2011 lukien ollut yliopistossa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Näissä olosuhteissa A:n oikeussuojan toteutuminen ei ollut edellyttänyt, että hänen 1.1.2010 edeltävien määräaikaisten nimitysten laillisuus tutkittiin ja ratkaistiin valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä, vaikkakin A:n palvelussuhde yliopistoon oli kestänyt pitkän aikaa. Virkamieslautakunta ei tutkinut korvausvaatimusta. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen lakiin perustumattomana. Suomen_perustusL_21_§_1_mom Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_art_1_kpl Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_49_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Yliopistolain_voimaanpanosta_annettu_L_10_§_1_mom HallintoL_64_§ Päätös
Asia 48/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 1.8.2002–31.12.2009 yhteensä seitsemässä määräaikaisessa virkasuhteessa. Yliopiston mukaan A:n palvelussuhde yliopistoon ei ollut päättynyt, vaan ainoastaan... - Kirjallinen varoitus Asia 42/2011: Kirjallinen varoitus 1337893200000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 10.5.2011 antanut kihlakunnanulosottomies A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A:n käyttäytyminen lähiesimiestään kohtaan 4.4.2011 oli ollut epäasianmukaista. A oli pyrkinyt selvittämään kyseessä ollutta asiaa tavalla, joka ei ollut tavanomaista, normaalia ja asiallista kanssakäymistä ja käyttäytymistä. Virkamieslautakunta katsoi, että asiassa oli riidanalaista se, oliko A:n käyttäytyminen täyttänyt kirjallisen varoituksen antamisen edellytykset. Siten kyse oli oikeudellisesta harkinnasta, ja suullisen käsittelyn järjestämistä asian selvittämistarkoituksessa oli pidettävä ilmeisen tarpeettomana. Edelleen A:lle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi lain edellyttämällä tavalla. Se seikka, ettei päätökseen ollut kirjattu kaikkia A:n sähköpostiviestissään esittämiä asioita tai otettu niihin kantaa, ei merkinnyt, että kuuleminen olisi suoritettu lainvastaisesti. Päätös oli myös perusteltu hallintolain edellyttämällä tavalla. Esimiehellä on oikeus puuttua virkamiehen epäasialliseen käyttäytymiseen. Asiassa ei ollut osoitettu, että työnantaja olisi hyväksynyt muiden virkamiesten vastaavan käyttäytymisen. Yksinomaan se seikka, että A:n käsityksen mukaan virastossa oli käytetty toistuvasti epäasiallista kieltä, ei ollut oikeuttanut hänen käyttäytymistään. Siten A:n käyttäytyminen oli ollut virkamiehen asemaan sopimatonta ja moitittavaa. Toisaalta varoitus oli kuitenkin perustunut tähän yksittäiseen tekoon, eikä asiassa ollut osoitettu, että A:ta olisi aiemmin huomautettu vastaavan menettelyn johdosta. Kun A:n menettelyä punnittiin perustuslaissa jokaiselle taatun ilmaisuvapauden ja hallintolaissa säädetyn suhteellisuusperiaatteen kannalta, menettelyä oli yksittäisenä tekona kuitenkin pidettävä moitittavuudeltaan niin lievänä, että varoitus oli ollut kohtuuttoman ankara seuraamus kyseessä olleesta teosta. Virkamieslautakunta kumosi viraston päätöksen (äänestys 6–3). Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_19_§ Valtion_virkamiesL_24_§ L_naisten_ja_miesten_välisestä_tasa-arvosta_8_a_§ L_naisten_ja_miesten_välisestä_tasa-arvosta_9_a_§ PerustusL_12_§ HallintoL_6_§ Päätös
Asia 42/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 10.5.2011 antanut kihlakunnanulosottomies A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A:n käyttäytyminen lähiesimiestään kohtaan 4.4.2011 oli... - Korvausvaatimus Asia 43/2010: Korvausvaatimus 1331848800000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 4.12.1995–31.12.2009 yhteensä 29 eri määräaikaisessa virkasuhteessa, ja tämän jälkeen A oli ollut 1.1.–30.6.2010 määräaikaisessa työsuhteessa yliopistoon. Yliopiston mukaan A:n palvelussuhde ei ollut päättynyt, vaan ainoastaan palvelussuhteen laji oli muuttunut määräaikaisesta virkasuhteesta määräaikaiseksi työsuhteeksi. Määräaikaisuuksien perusteena oli ollut pääsääntöisesti projektiluontoinen työ. Asiassa saadun selvityksen perusteella A oli ollut yliopiston palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa yhteensä 27 eri nimityspäätöksellä 4.12.1995–31.12.2009. A oli ollut virkavapaalla 1.3.1999–31.12.2001 ja toisen työnantajan palveluksessa 2.4.2002–31.12.2003. A oli ollut 1.1.2010 lukien määräaikaisessa työsuhteessa yliopistoon, joka oli kuitenkin päättynyt kestettyään ainoastaan kuusi kuukautta. Virkamieslautakunta totesi, ettei sillä ollut toimivaltaa tutkia A:n määräaikaisten virkanimitysten lainmukaisuutta enää 31.12.2009 jälkeen. Kuitenkin näissä oloissa ei ollut ollut täysin selvää, että A:n oikeusturva olisi tullut yleisen lainkäytön puolella riittävästi turvatuksi. Siten A:n oikeusturva oli edellyttänyt, että hän sai määräaikaista työsuhdettaan välittömästi edeltäneiden määräaikaisten nimitysten laillisuuden arvioitavaksi valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä. A:n 26.4.2010 tekemä korvausvaatimus 4.12.1995–31.3.2002 tehtyjen nimitysten osalta oli tehty liian myöhään, sillä palvelussuhde yliopistoon oli katkennut A:n työskennellessä toisen työnantajan palveluksessa. Työn projektimaisuus ja sen ulkopuolinen rahoitus eivät sellaisenaan osoittaneet hyväksyttävää perustetta määräaikaiselle nimitykselle. Kyse oli siten ollut pysyväisluonteisista tehtävistä 1.1.2004–31.12.2009, kun otettiin huomioon A:n työskentely samansisältöisissä tehtävissä kuuden vuoden ajan. A:lla oli tältä osin oikeus hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–3). Suomen_perustusL_21_§_1_mom Euroopan_ihmisoikeussopimus_6_art_1_kpl Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_49_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Yliopistolain_voimaanpanosta_annettu_L_10_§_1_mom Päätös
Asia 43/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 4.12.1995–31.12.2009 yhteensä 29 eri määräaikaisessa virkasuhteessa, ja tämän jälkeen A oli ollut 1.1.–30.6.2010 määräaikaisessa työsuhteessa yliopistoon.... - Korvausvaatimus Asia 37/2011: Korvausvaatimus 1330639200000
Lyhennelmä Yliopisto oli nimittänyt A:n viiden vuoden määräajaksi professorin virkaan 1.3.2006–28.2.2011. Yliopiston mukaan A:n vaatimus perustui 1.1.2010 jälkeiseen aikaan eikä uuden yliopistolain voimaan tultua virkamieslautakunta ollut toimivaltainen ratkaisemaan asiaa. Esitetyn selvityksen perusteella A oli 23.8.2008 päivätyn ja allekirjoitetun irtisanoutumisilmoituksen mukaan irtisanoutunut 1.4.2008 kyseessä olleesta professorin virasta. Irtisanoutuminen oli ollut ehdollinen ja edellytti irtisanoutumissopimuksessa määriteltyjen ehtojen täyttymistä. Kun A:n määräaikainen virkasuhde oli päättynyt irtisanoutumisilmoituksen perusteella 1.4.2008, virkamieslautakunta ei jättänyt asiaa tutkimatta puuttuvan toimivallan perusteella. Valtion virkamieslain 56 §:n mukaan korvausvaatimus on esitettävä kuuden kuukauden kuluessa virkasuhteen päättymisestä. A:n korvausvaatimus oli siten tehty myöhässä. Edelleen virkamieslautakunnalla ei ollut toimivaltaa tutkia sitä yksityisoikeudellista riita-asiaa, oliko A:n irtisanoutumista pidettävä irtisanoutumissopimuksen perusteella pätevänä. Virkamieslautakunta ei tutkinut A:n korvausvaatimusta. Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 37/2011: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Yliopisto oli nimittänyt A:n viiden vuoden määräajaksi professorin virkaan 1.3.2006–28.2.2011. Yliopiston mukaan A:n vaatimus perustui 1.1.2010 jälkeiseen aikaan eikä uuden yliopistolain... - Korvausvaatimus Asia 42/2010: Korvausvaatimus 1335474000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 1.1.1990–1.11.2009 yhteensä 46 eri virkasuhteessa tutkimusteknikkona. Yliopiston mukaan virkamieslautakunta ei voinut tutkia määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta ennen valtion virkamieslain voimaan tuloa 1.12.1994. Perusteena A:n määräaikaisille palvelussuhteille 1.1.1995–1.11.2009 oli ollut pääasiassa työn luonne. Virkamieslautakunta totesi, että nimitykset 1.1.1990–31.12.1994 oli tehty ennen virkamieslain voimaan tuloa (1.12.1994). Ne eivät siten voineet olla korvauksen maksamisen perusteena, mutta niillä oli kuitenkin merkitystä arvioitaessa A:n työn jatkuvaluonteisuutta. Edelleen työn projektimaisuus ja se, että rahoitukseen oli käytetty ulkopuolisia varoja, eivät vielä sellaisenaan osoittaneet, että määräaikaiselle virkasuhteelle oli laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Saadun selvityksen mukaan A oli työskennellyt tutkimusteknikkona 1.1.1995–1.11.2009 yhteensä 32 määräaikaisessa virkasuhteessa yhtäjaksoisesti noin 15 vuoden ajan lukuun ottamatta A:n virkavapautta 1.–30.9.2001. A:n työtehtävät olivat pysyneet samansisältöisinä, minkä vuoksi kyse oli ollut pysyväisluonteisista tehtävistä. Lisäksi osassa nimityksistä A:n palkka oli osin rahoitettu yliopiston perusvoimavaroista, mikä osoitti laboratoriotoiminnan liittyneen myös yliopiston perustutkimustyöhön. Sillä seikalla, että toiminta oli perustunut maksulliseen palvelutoimintaan, ei ollut merkitystä määräaikaisten virkasuhteiden lainmukaisuuden kannalta. A oli perustanut korvausvaatimuksensa myös siihen, että yliopiston olisi tullut nimittää hänet määräaikaiseen virkasuhteeseen koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi eikä useampaan perättäiseen virkasuhteeseen 1.1.2008–1.11.2009. Valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentin säännös työnantajan velvollisuudesta nimittää virkamies koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi on tullut voimaan 1.1.2008. Sitä ei tästä syystä sovellettu A:lle ennen tuota päivää annettuihin virkanimityksiin. Yliopiston ulkopuolelta tulleen rahoituksen väitetty epävarmuus ei ollut peruste katkoa määräaikaisten virkasuhteiden kestoaikaa. Yliopiston olisi siten tullut nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen ajanjaksolle 1.7.2008–1.11.2009. A:lla oli oikeus virkamieslain nojalla maksettavaan korvaukseen virkasuhteen päättyessä. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle kahdenkymmenen (20) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–2–1). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 42/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa 1.1.1990–1.11.2009 yhteensä 46 eri virkasuhteessa tutkimusteknikkona. Yliopiston mukaan virkamieslautakunta ei voinut tutkia määräaikaisten nimitysten lainmukaisuutta... - Kirjallinen varoitus Asia 40/2011: Kirjallinen varoitus 1330639200000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 18.5.2011 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli laiminlyönyt noudattaa partionjohtajan käskyä ja muutoinkin suorittaa tehtävän, jonka oli katsottava kuuluneen hänelle. A oli lisäksi käyttäytynyt sillä tavoin, ettei poliisipartio ollut kyennyt suorittamaan kenttäjohtajan sille määräämää valvontatehtävää. Poliisilaitoksen päätöksestä 18.5.2011 oli ilmennyt hallintolain edellyttämällä tavalla selvästi se, miten asia oli ratkaistu eli, että A:lle oli annettu valtion virkamieslain mukainen kirjallinen varoitus. Edelleen virkamieslautakunta totesi, että poliisimiehellä on korostunut käyttäytymisvelvollisuus. Lisäksi esimiehen käskyjen noudattaminen on poliisitoiminnan luonne huomioon ottaen poliisimiehen virkavelvollisuuksien kannalta erityisen tärkeää. Siten A:n käyttäytymistä oli pidettävä moitittavana, ja A:n käyttäytyminen oli ollut omiaan myös vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A ei ollut myöskään esittänyt selvitystä, jonka perusteella A olisi ollut sairauden vuoksi tapahtuma-aikaan työkyvytön. Kun otettiin huomioon se, että kirjallisen varoituksen tarkoituksena oli kohdistaa virkamiehen huomio moitittavaan käyttäytymiseen vastaisuuden varalta, merkitystä ei ollut sillä, että kysymyksessä oli ollut yksittäinen tapahtuma. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. KHO 25.4.2013 T 1466: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ PoliisiL_9_c_§ PoliisiA_4_§_4_mom Päätös
Asia 40/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 18.5.2011 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli laiminlyönyt noudattaa partionjohtajan käskyä ja... - Korvausvaatimus Asia 36/2010: Korvausvaatimus 1339102800000
Lyhennelmä Vahtimestari A oli toiminut korkeakoulun palveluksessa 1.9.2007–31.10.2009 yhteensä 12 määräaikaisessa virkasuhteessa ja 1.11.–31.12.2009 määräaikaisessa työsopimussuhteessa. Näiden lisäksi A oli toiminut valtion virkamieslain voimassa ollessa korkeakoulun palveluksessa 1.6.1997–30.11.1998 kolmessa määräaikaisessa virkasuhteessa, 11.3.2002–10.1.2003 kahdessa määräaikaisessa virkasuhteessa ja 1.5.2006–28.2.2007 neljässä määräaikaisessa virkasuhteessa. Edelleen A oli 10.6.1985 ja 31.1.1992 välisenä aikana ollut korkeakoulun palveluksessa seitsemässä eri määräaikaisessa virkasuhteessa yhteensä noin kuusi vuotta ja kaksi kuukautta. Korkeakoulun mukaan A:n vaatimukset koskien palvelusuhteita ennen 28.2.2007 olivat vanhentuneita. Ajanjaksolla 1.9.2007–31.10.2009 A:n virkasuhteiden määräaikaisuuden perusteena oli ollut joko sairausloman sijaisuus tai avoimen viran tehtävien hoito. Virkasuhde katsotaan päättyneeksi, kun määräaikaisten virkasuhteiden välinen aika on enemmän kuin 30 päivää. Siten 1.6.1997–30.11.1998, 11.3.2002–10.1.2003 ja 1.5.2006–28.2.2007 koskevien nimitysten osalta korvausvaatimus oli tehty liian myöhään. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella nimitysten perusteena 1.–7.10.2007 oli ollut avoinna olleeseen virkaan kuuluneiden tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen. Edelleen nimitysten perusteena 8.10.2007–31.8.2008 oli ollut sairausloman sijaisuus. Siten korkeakoululla oli ollut lailliset perusteet kyseisille määräaikaisille nimityksille. Lisäksi nimitykset 1.2.–31.3.2008 ja 1.4.–31.8.2008 oli tehty sairausloman keston mukaisille ajanjaksoille, ja A oli siten nimitetty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi. Edelleen nimitysten perusteina 1.9.2008–31.10.2009 oli ollut avoinna olleiden virkojen tehtävien hoito. Virkamieslautakunta totesi, että yksittäisen rekrytointiprosessin kestoa ei pysty etukäteen sitovasti määrittämään. Tässä olosuhteessa korkeakoululla oli valtion virkamieslain 9 §:n 3 momentin säännöksestä huolimatta ollut oikeus nimittää A eri avoimien virkojen osalta toistamiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen samalla perusteella. Arviossa otettiin huomioon eri nimitysten lyhyet kestot, jotka olivat olleet yhdestä kahteen kuukautta. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 36/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä Vahtimestari A oli toiminut korkeakoulun palveluksessa 1.9.2007–31.10.2009 yhteensä 12 määräaikaisessa virkasuhteessa ja 1.11.–31.12.2009 määräaikaisessa työsopimussuhteessa. Näiden lisäksi... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 27/2011: Irtisanominen yksilöperusteella 1321567200000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 23.3.2011 irtisanonut tietoliikenneinsinööri A:n kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Päätöksen perustelujen mukaan A oli ilman hyväksyttävää syytä jatkuvaluonteisesti ja olennaisesti laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. Irtisanomisen perusteena olivat työaikakirjausten laiminlyönnit 9.11.2010, 19.11.2010 ja 25.11.2010. A oli ollut myös luvatta poissa työpaikaltaan 1.11.2010. Edelleen A oli käyttänyt luvatta työnantajan välineitä ja tietoja yksityisiin tarkoituksiin. Lisäksi A:lle oli aiemmin annettu huomautuksia ja varoituksia. Virkamieslautakunta katsoi, että A oli laiminlyönyt kolme työaikaleimausta, vaikka työaikaa koskevien määräysten noudattaminen kuului virkamiehen virkavelvollisuuksiin. Lisäksi A oli ollut aiheetta poissa työpaikaltaan. A oli myös lähettänyt eräälle yritykselle viraston kuoressa omalla käyntikortillaan varustetun kirjeen, joka oli sisältänyt hintatiedustelun. Tiedustelusta ei kuitenkaan ollut aiheutunut virastolle tosiasiallista haittaa tai vahinkoa. Selvityksessä esitettyjen aikaisempien varoitusten perusteena olleet teot olivat olleet erilaisia kuin kyseessä olevassa tilanteessa irtisanomisen perusteena olleet teot. Irtisanomisen perusteena olleet teot olivat osoittaneet välinpitämättömyyttä työantajan määräyksiä ja virkavelvollisuuksia kohtaan, ja teot olivat olleet sinällään moitittavia. Yksittäisinä tekoina A:n virkavelvollisuuksien laiminlyönnit eivät olleet kuitenkaan täyttäneet laissa tarkoitettua erityisen painavan syyn vaatimusta irtisanomiselle. Ne olivat lisäksi olleet luonteeltaan hyvin erilaisia, eikä A:ta aikaisemmin ollut varoitettu tai huomautettu vastaavista teoista. Näin ollen irtisanomisen perusteet eivät olleet muodostaneet laissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä, jonka perusteella A olisi voitu irtisanoa. Virkamieslautakunta hylkäsi sekä suullisen käsittelyn järjestämistä että oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Virkamieslautakunta kumosi viraston päätöksen A:n irtisanomisesta (äänestys 7–2). KHO 3.5.2013 T 1568: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta HallintoL_64_§_1_mom Päätös
Asia 27/2011: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 23.3.2011 irtisanonut tietoliikenneinsinööri A:n kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Päätöksen perustelujen mukaan A oli ilman hyväksyttävää syytä jatkuvaluonteisesti... - Kirjallinen varoitus Asia 26/2011: Kirjallinen varoitus 1321567200000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 1.3.2011 antanut hätäkeskuspäivystäjä A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toistuvasti käyttäytynyt häiritsevästi työpaikalla. Virkamieslautakunta katsoi annettujen lausuntojen perusteella, että A oli käyttäytynyt epäasiallisesti tehtävänseurannassa työskenteleviä päivystäjiä kohtaan ääntään korottamalla ja kinaamalla asioista siten, että työrauha salissa oli häiriintynyt. Lisäksi A:n esimiehen antaman lausunnon mukaan A oli useasti korottanut ääntään ja käyttäytynyt palautteen antamistilanteessa siten, että muiden salissa työskentelevien työrauha oli häiriintynyt. Äänen korottaminen ja kinaaminen oli voinut hätäkeskuspäivystäjien työn luonne huomioon ottaen häiritä muiden työskentelyä salissa. Edellä todetun perusteella asiassa oli näytetty, että A:n käyttäytyminen palautteen antamistilanteessa sekä hänen työtehtäviinsä puututtaessa oli ollut epäasiallista. Edelleen viraston käsityksen mukaan A oli 24.12.2010 kieltäytynyt noudattamasta esimiehensä ohjeistusta työvuorosta poistumisesta. A oli siten käyttäytynyt moitittavasti, kun hän ei ollut noudattanut esimiehensä antamaa ohjeistusta. Tapauksessa esitetyn perusteella virastolla oli ollut riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus, kun A oli toiminut virkatehtävissään moitittavasti ja kun tätä oli jatkunut esimiesten puuttumisesta huolimatta pidemmän aikaa. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. KHO 3.5.2013 T 1566: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Päätös
Asia 26/2011: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 1.3.2011 antanut hätäkeskuspäivystäjä A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toistuvasti käyttäytynyt häiritsevästi työpaikalla.... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 19/2011: Virantoimituksesta pidättäminen 1319144400000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 9.2.2011 pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta päätöspäivästä alkaen toistaiseksi enintään siihen saakka, kunnes hovioikeus oli käsitellyt A:ta koskevan rikosasian. Päätös perustui käräjäoikeuden 27.9.2010 antamaan tuomioon, jossa A:n oli todettu syyllistyneen pahoinpitelyyn 21.12.2009 ja ampuma-aserikokseen 22.12.2009 ja joista A:lle oli tuomittu yhteinen sakkorangaistus. Virantoimituksesta pidättäminen saa jatkua vain niin kauan, kuin se on tarpeen pidättämisperusteiden kannalta. Mikäli olosuhteissa tapahtuu muutos, viranomaisella on velvollisuus tehdä asiasta uusi päätös, johon voidaan hakea muutosta. Virkamieslautakunta totesi, että verrattuna 8.10.2010 annettuun poliisilaitoksen päätökseen nähden, olosuhteissa oli tapahtunut muutos poliisilaitoksen antaessa uuden päätöksen 9.2.2011 A:n virantoimituksesta pidättämisestä. Poliisilaitos oli voinut ottaa omasta aloitteestaan asian uudelleen harkittavakseen ja päätettäväkseen. Lisäksi A:n virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian käsittelyyn osallistuneiden virkamies B:n ja apulaispoliisipäällikkö C:n puolueettomuus ei ollut vaarantunut, eivätkä he siten olleet olleet esteellisiä osallistumaan asian päättämiseen. Edelleen virantoimituksesta pidättäminen on väliaikainen turvaamistoimenpide, jonka tarkoituksena on varmistaa viranomaistehtävien asianmukainen hoitaminen. Virkamiesoikeudellinen päätöksenteko ei ole myöskään suoraan sidoksissa rikosoikeudelliseen arvioon, vaan rikollisen teon laatu, vakavuus ja itse tekoon johtaneet olosuhteet otetaan huomioon punnittaessa virantoimituksesta pidättämisen edellytyksiä. Kun otettiin huomioon A:n asema poliisimiehenä ja hänen virkatehtävien edellyttämä luottamus sekä tuomioon johtaneet teot, A:n saama tuomio oli ollut omiaan vaarantamaan luottamusta A:ta ja poliisilaitosta kohtaan. Näin ollen poliisilaitos oli voinut pidättää A:n virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 28.12.2012 T 3725: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§_1_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_40_§_4_mom PoliisiL_9_c_§ HallintoL_6_§ HallintoL_27_§ HallintoL_28_§ Päätös
Asia 19/2011: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 9.2.2011 pidättänyt vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta päätöspäivästä alkaen toistaiseksi enintään siihen saakka, kunnes hovioikeus oli käsitellyt... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 23/2011: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1315515600000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 14.3.2011 irtisanonut A:n vanhemman konstaapelin virasta irtisanomisajan päätyttyä 15.9.2011 lukien ja pidättänyt hänet virantoimituksesta 15.3.2011 lukien. Päätöksen perustelujen mukaan A oli ollut esitutkinnassa epäiltynä virantoimituksessa tehdystä varkaudesta ja virkavelvollisuuksien rikkomisesta. Käräjäoikeus oli tuomiossaan 18.2.2011 katsonut, että A oli anastanut poliisilaitoksen autotarvikevarastosta yhden parkkivalopolttimon, jonka A oli asentanut omaan autoonsa. A oli jätetty teostaan rangaistukseen tuomitsematta, ja tuomio on lainvoimainen. Edelleen poliisilaitos oli päätöksellään 14.2.2003 antanut A:lle kirjallisen varoituksen virkamiehelle sopimattomasta käyttäytymisestä, ja A:lle oli annettu suullinen huomautus samantyyppisestä toiminnasta 30.9.2001. Lisäksi poliisilaitos oli päätöksellään erottanut A:n määräajaksi virantoimituksesta ajaksi 28.9.–31.10.2007. Virkamieslautakunta katsoi, että virkasuhteen irtisanomista koskeva päätös oli tehty kohtuullisessa ajassa, koska poliisilaitoksella oli ollut perusteet odottaa käräjäoikeuden ratkaisua ennen virkasuhteen irtisanomista. Sen sijaan vuosina 2003 ja 2007 tapahtuneet virkamiehen sopimattomaan käyttäytymiseen liittyvät tapaukset olivat ajan kulumisen vuoksi yksittäisinä irtisanomisperusteina vanhentuneet, mutta ne voitiin ottaa huomioon kokonaisarvioinnissa. Virkamieslautakunnan mukaan A oli käyttäytynyt kokonaisuutena arvioiden sillä tavoin poliisimiehelle sopimattomasti, että poliisilaitoksella oli ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiseen, ja hänet oli voitu välittömästi irtisanomisen jälkeen pidättää virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi sekä oikaisuvaatimuksen että virantoimituksesta pidättämisen keskeyttämistä koskevan vaatimuksen. KHO 10.10.2012 T 2723: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta PoliisiL_9_c_§ HallintoL_6_§ Päätös
Asia 23/2011: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 14.3.2011 irtisanonut A:n vanhemman konstaapelin virasta irtisanomisajan päätyttyä 15.9.2011 lukien ja pidättänyt hänet virantoimituksesta 15.3.2011 lukien.... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 13/2011: Irtisanominen yksilöperusteella 1317934800000
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli päätöksellään 20.12.2010 irtisanonut tutkija A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A:n virkapaikan siirrosta oli 10.3.2010 tehty päätös, jonka mukaan A:n virkapaikka siirtyi 1.8.2010 lukien uudelle paikkakunnalle. A ei ollut kuitenkaan vuosilomansa päättymisen 11.8.2010 jälkeen palannut uudelle virkapaikalleen, jonne A oli puolustusvoimista annetun lain 41 §:n nojalla ollut velvollinen siirtymään, vaan A oli 12.8.2010 lukien ollut luvatta poissa virantoimituksesta. A oli oikaisuvaatimuksessaan vedonnut irtisanomispäätöksen puutteellisuuteen. Valtion virkamieslaki tai hallintolaki ei kuitenkaan edellytä, että virkamiehen irtisanomispäätöksen tulisi sisältää muun muassa irtisanomisen tarkka alkamispäivämäärä, irtisanottavan virkamiehen irtisanomisaika, irtisanomisajan palkkaus tai työssäolovelvoitteen muoto irtisanomisaikana. Työnantaja oli A:n pyynnöstä ilmoittanut nämä puuttuneet seikat kirjallisesti. Virkamieslautakunta katsoi myös, että päätöstä ei ollut syytä kumota kuulemisvirheen perusteella, vaikka muun muassa kuulemistilaisuuden kutsussa oli mainittu väärä lainkohta. Kuulemiskutsusta oli kuitenkin ilmennyt selkeästi, että kuulemistilaisuus oli liittynyt A:n luvattomaan poissaoloon. Edelleen irtisanominen oli tehty valtion virkamieslain edellyttämän kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut viraston tietoon. Työnantaja oli 11.10.2010 tekemällään päätöksellä keskeyttänyt A:n palkanmaksun vedoten siihen, ettei A ollut siirtynyt tehtävänmääräyksen mukaisesti uudelle virkapaikalleen. Näissä oloissa A:lla ei ollut katsottava olleen perusteita olettaa työnantajan luopuneen toimenpiteistä häntä kohtaan. Virkamies on velvollinen noudattamaan työnantajan antamia työnjohto- ja valvontamääräyksiä. A ei ollut noudattanut työnantajan antamaa määräystä siirtyä työskentelemään uudelle virkapaikalleen 1.8.2010 lukien. A oli siten laiminlyönyt vakavasti virkavelvollisuuksiaan. A:n virkavelvollisuuksien laiminlyöminen oli ollut jatkuvaa ja yhtäjaksoista. Näin ollen A:n irtisanomiselle oli ollut laissa edellytetty erityisen painava syy. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 9.10.2012 T 2705: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom Valtion_virkamiesL_66_§ Puolustusvoimista_annettu_L_41_§ HallintoL_34_§ HallintoL_36_§ Päätös
Asia 13/2011: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli päätöksellään 20.12.2010 irtisanonut tutkija A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A:n virkapaikan siirrosta oli 10.3.2010 tehty päätös, jonka mukaan A:n virkapaikka... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 5/2011: Irtisanominen yksilöperusteella 1329429600000
Lyhennelmä Koulukoti oli tekemällään päätöksellä 14.12.2010 irtisanonut A:n koulukodin ohjaajan virasta. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kohdellut kaltoin perhekodin lapsia ja heidän vanhempiaan. Kaltoin kohtelu oli ollut luonteeltaan psyykkistä. A:n epäasiallinen käyttäytyminen oli lisäksi ajoittunut pitkälle aikavälille. A oli vedonnut oikaisuvaatimuksessaan kuulemismenettelyn virheellisyyteen irtisanomisasiassa. Viraston päätökseen ei ollut muun muassa liitetty aineistoa A:n epäasiallisesta käyttäytymisestä lasten vanhempia kohtaan, eikä koulukoti ollut selvittänyt A:lle, miten tietoja oli kerätty lapsilta. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n irtisanomisasian päätös oli perustunut merkittäviltä osin koulukodin hankkimiin sellaisiin tietoihin A:n käyttäytymisestä, joiden antajista A:lle ei hänen kuulemisensa yhteydessä ollut annettu tietoja. A:lle ei tästä syystä ollut varattu riittävällä tavoin mahdollisuutta antaa oman oikeussuojansa kannalta sellaista selvitystä, jolla oli voinut olla merkitystä asian tasapuolisen selvittämisen ja ratkaisemisen kannalta. Asiassa oli näin menetelty virheellisesti. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen. Lopputulos ja sen perustelut huomioon ottaen vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylättiin. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_6_§ HallintoL_34_§ HallintoL_36_§ Päätös
Asia 5/2011: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Koulukoti oli tekemällään päätöksellä 14.12.2010 irtisanonut A:n koulukodin ohjaajan virasta. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kohdellut kaltoin perhekodin lapsia ja heidän vanhempiaan.... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 151/2010: Virantoimituksesta pidättäminen 1299794400000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 8.11.2010 pidättänyt A:n virantoimituksesta toistaiseksi. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta sakkorangaistukseen. Poliisilaitos oli aikaisemmalla päätöksellään 22.12.2009 pidättänyt A:n virantoimituksesta ja päätöksellään 5.1.2009 poliisilaitos oli vahvistanut tämän päätöksen. Virkamieslautakunta oli päätöksellään nro 60/2010 kumonnut molemmat poliisilaitoksen päätökset kuulemisvirheen vuoksi. Poliisilaitos oli valittanut lautakunnan päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asia on vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. A:n mukaan uutta virantoimituksesta pidättämistä koskevaa päätöstä ei ollut voitu tehdä, koska A oli ollut jo virantoimituksesta pidätettynä poliisilaitoksen päätösten 22.12.2009 ja 5.1.2010 johdosta. Kyse ei ollut A:n mukaan myöskään muuttuneiden olosuhteiden perusteella tehdystä päätöksestä. Lisäksi A:n mukaan päätöksentekoon osallistuneet virkamiehet olivat olleet esteellisiä. A:n mukaan päätöksen tehneet virkamiehet ovat olleet esteellisiä hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisen yleislausekkeeseen perusteella. Virkamieslautakunta totesi, että lainkohdassa tarkoitetun syyn on oltava ulkopuolisen havaittavissa ja sen puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen tulee olla suunnilleen samanasteinen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa. Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että palautuspäätöksen perusteella uuteen käsittelyyn palautetun asian uudelleen käsitelleet virkamiehet eivät ole esteellisiä. Asiassa on jäänyt selvittämättä, että poliisilaitos olisi tarkoituksellisesti antanut väärää tosiasiatietoa A:n ja apulaispoliisipäällikön puhelinkeskustelun 5.1.2010 sisällöstä. Asiassa on jäänyt myös selvittämättä, että apulaispoliisipäällikkö olisi toiminut vastoin hallinnon objektiviteettiperiaatetta. Päätöksen tehneiden virkamiesten ei voida katsoa tässä asiassa toimineen siten, että heidän puolueettomuutensa on vaarantunut, ja että he siten olisivat olleet esteellisiä osallistumaan asiasta päättämiseen. Virkamieslautakunta totesi, että lähtökohtaisesti asianosaisen oikeussuoja edellyttää kuulemista. Toisaalta kuulemisvelvollisuus ei ole täysin ehdoton, koska siitä voidaan poiketa lain mainitsemissa tilanteissa, esimerkiksi silloin, kun kuuleminen on ilmeisen tarpeetonta. Kun otetaan huomioon A:n asema poliisimiehenä ja hänen virkatehtäviensä edellyttämä luottamus sekä tuomioon johtaneet teot, A:n saama käräjäoikeuden tuomio on ollut omiaan vaarantamaan luottamusta A:ta ja poliisilaitosta kohtaan. Käräjäoikeuden tuomiolla on edellä lausuttu huomioon ottaen voinut olla vaikutusta A:n edellytyksiin hoitaa virkatehtäväänsä. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen (äänestys 8-1). KHO 28.12.2012/3724: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_1_kohta Valtion_virkamiesL_40_§ _4_mom Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom PoliisiL_9c_§ HallintoL_6_§ HallintoL_27_§ _1_mom HallintoL_28_§ _1_mom_7_kohta HallintoL_34_§ _1_mom HallintoL_36_§ Päätös
Asia 151/2010: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään 8.11.2010 pidättänyt A:n virantoimituksesta toistaiseksi. Käräjäoikeus oli tuominnut A:n pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta sakkorangaistukseen. Poliisilaitos... - Korvausvaatimus Asia 134/2010: Korvausvaatimus 1297375200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa huoltotyöntekijän tehtävissä 1.6.2000–30.6.2010 välisenä aikana yhteensä yhdessätoista (11) määräaikaisessa virkasuhteessa. Määräaikaisuuksien perusteeksi oli merkitty projektityö sekä aluehallinnon uudistamisen 1.1.2010 johdosta mahdolliset tehtävä- ja organisaatiojärjestelyt. A:n nimittämiskirjoista ja niihin liittyvistä muistioista taikka viraston esittämästä muusta selvityksestä ei ilmene, että nimitykset olisi sidottu tiettyyn tai tiettyihin hankkeisiin. Yksinomaan työn projektinomaisuus ja se, että työ on rahoitettu vuosittain myönnettävistä määrärahoista, eivät osoita, että määräaikaisille virkasuhteille olisi ollut laissa tarkoitettu hyväksyttävä syy. Viraston esittämistä selvityksistä ei ilmene sellaisia A:n tehtäviin liittyviä seikkoja, joiden perusteella virastolla olisi A:n nimittämishetkillä ollut tiedossaan A:n tehtävien tilapäisyys. A on 8,5 vuoden aikana työskennellyt kahdeksassa peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa siten, että hänen tehtävänsä ovat koko ajan olleet pääosin samanlaisia. Näistä syistä A:n työn on katsottava koostuneen 1.6.2000–31.12.2008 pysyväisluonteisista tehtävistä. Työn luonne ei edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:lla on oikeus korvauksiin näiden nimitysten osalta. Aluehallintouudistuksella on voitu A:n nimittämishetkellä 28.11.2008 arvioida olevan vaikutusta myös määräaikaisten virkamiesten asemaan. Kun uudistuksen kesto on myös tuolloin ollut tarkasti tiedossa, ja A:n määräaikaisen virkasuhteen kesto on vastannut uudistuksen kestoa, vireillä ollut organisaatiouudistus on ollut hyväksyttävä peruste nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.2009–31.12.2009. Viimeisimmän nimityksen yhteydessä on ollut tiedossa se, että huoltotukikohta, jossa A pääosin työskenteli, tullaan lopettamaan 30.6.2010. Kun A:n määräaikainen virkasuhde on kestänyt huoltotukikohdan lopettamiseen saakka, virastolla on myös tämän nimityksen osalta ollut vireillä olleen organisaatiouudistuksen perusteella laillinen peruste nimittää A määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.2010–30.6.2010. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kahdentoista (12) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5-4). KHO 20.12.2012 T 3617: Korkein hallinto-oikeus ei tutkinut viraston A:n valituksen johdosta antamassa lausunnossa esitettyä ensisijaista vaatimusta. Korkein hallinto-oikeus on muilta osin tutkinut asian. Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 134/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa huoltotyöntekijän tehtävissä 1.6.2000–30.6.2010 välisenä aikana yhteensä yhdessätoista (11) määräaikaisessa virkasuhteessa. Määräaikaisuuksien perusteeksi... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 120/2010: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1305234000000
Lyhennelmä Valtakunnansyyttäjänvirasto oli päätöksellään irtisanonut kihlakunnansyyttäjä A:n ja pidättänyt tämän välittömästi virantoimituksesta. Päätöksen mukaan A:n epäiltiin saapuneen virkapaikalleen alkoholin vaikutuksen alaisena. A kiisti olleensa päihtyneenä virantoimituksessa. Punoittavat silmät johtuivat A:n mukaan kroonisesta silmäsairaudesta ja kovista piilolaseista. Viinanhaju työhuoneessa oli A:n mukaan johtunut A:n hartioihinsa käyttämästä kylmägeelistä. A:n mukaan päätöstä tehtäessä oli tapahtunut menettelyvirhe, kun A:lle ei ollut varattu tilaisuutta tulla kuulluksi Valtakunnansyyttäjänviraston hankkiman pääluottamusmiehen lausunnon johdosta. Toinen menettelyvirhe oli A:n mukaan tapahtunut, kun Valtakunnansyyttäjänvirasto ei ollut A:n pyynnöstä kuullut kihlakunnansyyttäjä B:tä ja syyttäjien sihteeriä C:tä. Pääluottamusmies ei ole tässä tapauksessa antanut mitään uutta selvitystä. Näin ollen A:n kuuleminen pääluottamusmiehen lausunnon johdosta ei ole ollut tarpeen, koska lausunto ei ole voinut vaikuttaa asian ratkaisuun. Kun otetaan huomioon silmätautien erikoislääkärin lausunnon sisältö, virkamieslautakunta katsoo, ettei Valtakunnansyyttäjävirasto ole laiminlyönyt selvittämisvelvollisuuttaan, vaikka se ei olekaan kuullut B:tä ja C:tä. Kihlakunnansyyttäjän virkatehtävän asianmukainen hoitaminen ja korostettu käyttäytymisvelvollisuus edellyttävät, ettei virkaa hoitaessa saa olla alkoholin vaikutuksenalainen. Kahden A:n työpaikalla olleen virkamiehen antamista kirjallisista lausunnoista on pääteltävissä, että on syntynyt perusteltu epäilys A:n olleen työpaikallaan virkatehtävissä päihtyneenä. A:n antama selvitys kuitenkin horjuttaa tätä epäilystä samoin kuin se, että työterveyslääkäri ei vastaanotolla havainnut selviä päihtymyksen merkkejä A:ssa. Toisen virkamiehen havainnot oli kuitenkin tehty noin kolme ja puoli tuntia aikaisemmin kuin työterveyslääkärin. A:n asian käsittelyn yhteydessä esittämät syyt kieltäytymiseensä puhallustestistä eivät myöskään ole vakuuttavia. A:lla on hänen itsensä vain vajaa kaksi kuukautta aikaisemmin allekirjoittaman hoitosopimuksen kautta tunnustama, hoitoa edellyttänyt päihdeongelma. Kieltäytyminen hoitosopimuksen perusteella määrätystä puhallustestistä osoittaa A:lla olleen syy peitellä päihtymystään. Irtisanomiseen on siten lain edellyttämä erityisen painava syy. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 3.5.2012 T 1565: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_51_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom Valtion_virkamiesA_43_§ HallintoL_31_§ HallintoL_34_§ _1_mom HallintoL_40_§ _1_mom HallintoL_45_§ Päätös
Asia 120/2010: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Valtakunnansyyttäjänvirasto oli päätöksellään irtisanonut kihlakunnansyyttäjä A:n ja pidättänyt tämän välittömästi virantoimituksesta. Päätöksen mukaan A:n epäiltiin saapuneen virkapaikalleen... - Virkasuhteen purkaminen Asia 112/2009: Virkasuhteen purkaminen 1283461200000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään purkanut A:n määräaikaisen virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta. Virkasuhteen päättämistä koskevaa kuulemiskirjettä ei ollut saatu annettua tiedoksi A:lle haastemiehen välityksellä. Haastetiedoksiannon epäonnistuttua haastemies oli viraston pyynnöstä jättänyt kuulemiskirjeen A:n postilaatikkoon. Virasto oli lisäksi jo aikaisemmin toimittanut kuulemiskirjeen sähköpostitse A:n käytössä olevaan sähköpostiosoitteeseen. A ei ole ilmoittanut, että virkasuhteen päättämistä koskevat tiedoksiannot voitaisiin toimittaa hänen käytössään olevaan sähköpostiosoitteeseen. Kuulemiskirje ei tämän vuoksi ole tullut laillisesti tiedoksiannetuksi pelkästään sillä, että se on lähetetty sähköpostitse A:lle. Asiakirjan jättäminen tiedoksiannon vastaanottajan postilaatikkoon ei ole hallintolain mukainen tiedoksiantotapa. Muu kuin todisteellinen tiedoksianto toimitetaan postitse kirjeellä vastaanottajalle. Kuulemiskirjettä ei siten ole annettu laillisesti tiedoksi A:lle, eikä hänelle ole lain edellyttämällä tavalla varattu tilaisuutta tulla kuulluksi ennen virkasuhteensa purkamista koeaikana. Viraston päätös on syntynyt kuulemisvirheen vuoksi virheellisessä järjestyksessä. Virkamieslautakunta kumosi viraston päätöksen. KHO 14.1.2013 T 141: Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen. Korkein hallinto-oikeus otti enemmän viivästyksen välttämiseksi A:n oikaisuvaatimuksen välittömästi ratkaistavakseen virkasuhteen purkamisperusteen olemassaolon osalta. A:n oikaisuvaatimus hylättiin. Viraston päätös 17.9.2009 A:n virkasuhteen purkamisesta koeaikana saatetaan voimaan. Valtion_virkamiesL_10_§ Valtion_virkamiesL_66_§ _2_mom HallintoL_55_§ HallintoL_59_§ _1_mom HallintoL_60_§ Laki_sähköisestä_asioinnista_viranomaistoiminnassa_19_§ Päätös
Asia 112/2009: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään purkanut A:n määräaikaisen virkasuhteen ja pidättänyt tämän virantoimituksesta. Virkasuhteen päättämistä koskevaa kuulemiskirjettä ei ollut saatu annettua tiedoksi... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 118/2009: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1282856400000
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli irtisanonut A:n teknikkoyliluutnantin virasta ja pidättänyt hänet samalla virantoimituksesta. Irtisanomisen perusteena oli A:lle annettu kolmen kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Käräjäoikeuden tuomio ei ollut lainvoimainen irtisanomishetkellä. A ei kuitenkaan ollut kiistänyt irtisanomispäätöksessä kuvattua käräjäoikeuden tuomion teonkuvausta, jonka mukaan A oli 29.8.2001–31.3.2002 välisenä aikana lähettänyt hyvin tuntemalleen ja joskus tapaamalleen 15-vuotiaalle lapselle useita seksuaalisväritteisiä tekstiviestejä. A ei ollut myöskään kiistänyt tavoitelleensa viestien lähettämisellä seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä. A ei ole, menetellessään käräjäoikeuden tuomiossa kuvatuin tavoin, osoittanut sellaista harkintaa ja käytöksensä hallintaa, jota häneltä sotilaana on voitu edellyttää. A:n syyksi käräjäoikeudessa luetussa lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä ei ole ollut kyse yhdestä yksittäisestä tekstiviestistä, vaan seitsemän kuukauden ajan jatkuneesta toiminnasta. A:n lähettämien tekstiviestien kohteena on ollut A:ta huomattavasti nuorempi, alle 16-vuotias henkilö. Kun otetaan huomioon viestien sisältö ja tarkoitus, jossa A on ne lähettänyt, viestien lähettäminen osoittaa A:ssa sellaista harkintakyvyn puutetta, joka on omiaan vaarantamaan sen luotettavuuden, jota A:n virassa olevalta vaaditaan. Puolustusvoimilla on siten ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde ja pidättää A virantoimituksesta. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. KHO 18.10.2012 T 2859: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta
Asia 118/2009: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli irtisanonut A:n teknikkoyliluutnantin virasta ja pidättänyt hänet samalla virantoimituksesta. Irtisanomisen perusteena oli A:lle annettu kolmen kuukauden... - Korvausvaatimus Asia 81/2009: Korvausvaatimus 1296165600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt poliisilaitoksella toimistosihteerin tehtävissä 1.3.2008–30.4.2009 välisenä aikana yhteensä kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa. Määräaikaisuuksien perusteiksi oli ilmoitettu sijaisuus sekä avoimen viran tehtävien hoito. Nimityksille 1.3.2008–31.1.2009 on ollut olemassa hyväksyttävä peruste, koska kaikissa näissä nimityksissä on ollut kyse saman henkilön sijaisuudesta. Kyseisen henkilön virkavapaus oli jatkunut yhtäjaksoisena A:n kaikkien neljän 1.3.2008–31.1.2009 väliselle ajalle sijoittuvan nimityksen ajan. Kun poliisilaitos ei ole esittänyt pätevää syytä, miksi A:ta ei ole nimitetty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi, vaan A on virkavapauden yhtäjaksoisuudesta huolimatta nimitetty tämän virkamiehen sijaiseksi toistuvasti peräkkäin, A:lla on tältä osin oikeus hakemaansa korvaukseen. Avoinna olleen viran tehtävien väliaikainen hoitaminen on hyväksyttävä peruste määräaikaisuuden käyttämiselle 1.2.–31.3.2009. Nimittämiskirjasta on pääteltävissä, ettei virkaan nimitetty virkamies ole aloittanut viranhoitoa vielä huhtikuussa 2009. Tällä perusteella myös määräaikaiselle nimitykselle 1.–30.4.2009 on katsottava olleen hyväksyttävä peruste. Virkamieslautakunta määräsi poliisilaitoksen suorittamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. KHO 27.11.2012 T 3319: Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen A:lle maksettavaksi määrättyä korvausta koskevalta osaltaan. A:n korvaushakemus hylättiin. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_9_§ _3_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 81/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt poliisilaitoksella toimistosihteerin tehtävissä 1.3.2008–30.4.2009 välisenä aikana yhteensä kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa. Määräaikaisuuksien perusteiksi oli... - Korvausvaatimus Asia 106/2009: Korvausvaatimus 1301004000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston tietojenkäsittelylaitoksella toimistosihteerinä 7.1.2002–30.6.2009 yhteensä kahdeksassa peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa. Nimitysten 7.1.2002–30.6.2007 määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu projektiluonteinen työ. Yliopiston selvityksen mukaan A:n palkka oli maksettu tällöin ainakin osittain ESR-rahoituksella. Yliopiston selvityksen mukaan ajaksi 1.7.2007–30.6.2008 annettu nimitys oli nimittämiskirjaan merkitystä poiketen perustunut työskentelyyn ESR-rahoitteisessa projektissa. Nimitys ajaksi 1.7.2008–30.6.2009 oli perustunut nimittämiskirjaan merkitystä poiketen ”muut toimintamenot” -rahoituksella kokonaan tutkintorakenteen ruuhkahuipun edellyttämään lisätyöhön. ESR-rahoitusta voidaan pääasiallisesti käyttää vain muihin kuin yliopiston perustehtäviin kuuluvista hankkeista aiheutuviin lisäkustannuksiin, ja määräaikaiselle nimitykselle on yleensä tällöin lainmukainen peruste. Vaikka A:ta ei yliopiston ilmoituksen mukaan ole palkattu yliopiston perustehtäviin, A on kuitenkin oman selvityksensä mukaan tehnyt kaikkien nimitystensä ajan pääsääntöisesti yliopiston pysyviä tehtäviä ja A:n tehtävät ovat pysyneet samoina kaikkien nimitysten ajan. Kun otetaan huomioon A:n tosiasiallinen toimenkuva, määräaikaisen virkasuhteen käyttämiseen ei ole työn luonteesta johtuvaa syytä ja siten lainmukaista perustetta. Kun yliopiston selvityksen mukaan tutkinnonuudistus aiheutti vuonna 2008 tietojenkäsittelylaitoksella ruuhkahuipun, jonka seurauksena tuolloin valmistui 219 maisterintutkintoa, kun maisterintutkintoja yleensä suoritetaan keskimäärin 70 vuodessa, määräaikaisen virkasuhteen käyttämiselle on katsottava olleen nyt kyseessä olevia nimityksiä 1.7.2008–30.6.2009 tehtäessä työn luonteesta johtuva syy. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston suorittamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Vaatimukset koron maksamisesta ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin lakiin perustumattomina. KHO 3.7.2012/1864: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ HallintoL_64_§ _1_mom Päätös
Asia 106/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston tietojenkäsittelylaitoksella toimistosihteerinä 7.1.2002–30.6.2009 yhteensä kahdeksassa peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa. Nimitysten 7.1.2002–30.6.2007... - Korvausvaatimus Asia 88/2010: Korvausvaatimus 1294956000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt 6.4.1999–31.3.2010 välisenä aikana toimistosihteerinä ja osastosihteerinä yhteensä 14 määräaikaisessa virkasuhteessa lääninhallituksen palveluksessa ja aluehallintouudistuksen jälkeen aluehallintoviraston palveluksessa (lukuun ottamatta taukoa 6.4.2000–16.9.2001). Määräaikaisuuksien perusteiksi oli ilmoitettu työn luonne, erityisesti tehtävien sisältö, jatkuvasti lisääntyneiden toimistotehtävien hoitaminen, organisaatiouudistukseen liittyvät tehtäväjärjestelyt sekä sijaisuus. A:n palvelussuhde lääninhallitukseen oli ollut katkenneena yli vuoden ja viisi kuukautta. Virkasuhteiden väliin jäävä aika on niin pitkä, että A:n palvelussuhteen on katsottava päättyneen 5.4.2000. Oikeus vaatia korvausta on vanhentunut niiden virkasuhteiden osalta, jotka sijoittuvat tätä edeltävään aikaan. A:n vuosina 2001–2004 hoitamissa tehtävissä on ollut kyse viraston pysyväisluonteisista tehtävistä, joten hyväksyttävää perustetta näille määräaikaisille nimityksille ei ole ollut olemassa. 1.1.2005–31.12.2005 välisen määräaikaisuuden perusteeksi oli nimitykseen liittyvässä muistiossa merkitty jatkuvasti lisääntyneiden toimistotehtävien hoitaminen. Esitetty selvitys ei osoita, että A olisi nimitetty määräajaksi organisaatiouudistuksen edellyttämien tehtäväjärjestelyjen vuoksi. Näin ollen hyväksyttävää perustetta määräaikaiselle nimittämiselle ei ole ollut olemassa. Aluehallintouudistuksen edellyttämät organisaatiomuutokset ja tehtävien uudelleenjärjestelyt ovat edellyttäneet A:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.1.–25.11.2007 ja 1.1.2009–31.3.2010 välisiksi ajoiksi. Kyseessä on työn luonteeseen liittyvä hyväksyttävä peruste. Virkamieslautakunta määräsi aluehallintoviraston maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Vaatimus hylättiin enemmälti (äänestys 6-3). KHO 18.10.2012 T 2858: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 88/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt 6.4.1999–31.3.2010 välisenä aikana toimistosihteerinä ja osastosihteerinä yhteensä 14 määräaikaisessa virkasuhteessa lääninhallituksen palveluksessa ja aluehallintouudistuksen... - Kirjallinen varoitus Asia 14/2010: Kirjallinen varoitus 1290722400000
Lyhennelmä Yliopiston rehtori antoi lehtori A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan A oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyönyt virkatehtäviensä suorittamisen asianmukaisesti ja viivytyksettä. A ei ole virkavapautensa päätyttyä 30.4.2009 tullut virkapaikalle eikä muutoinkaan pitänyt huolta siitä, että hän on tarvittaessa yliopiston käytettävissä. Se, että A:han on jouduttu ottamaan yhteyttä, on johtunut hänen omasta laiminlyönnistään huolehtia siitä, että hän on yliopiston käytettävissä virkatehtävien suorittamista varten. A on ollut poissa työpaikaltaan vielä 20.5.2009. Sillä seikalla, että A on mielestään voinut hoitaa virkatehtävänsä Saksassakin, ei ole merkitystä asiassa. Työnantajalla on oikeus edellyttää virkamiehen hoitavan tehtäviään työpaikallaan. A on 6.11.2009 toimittanut yliopistolle saksalaisen lääkärin antaman todistuksen sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestään ajalla 6.–9.10.2009. Yliopisto ei ole riitauttanut A:n esittämästä lääkärintodistuksesta ilmenevien seikkojen paikkansapitävyyttä sinänsä. Kun otetaan huomioon, että työnantajan edellyttämän lääkärintodistuksen esittäminen olisi edellyttänyt matkustamista Suomeen sairaana, ei A:n menettelyä voida tältä osin pitää hänen virkavelvollisuuksiensa vastaisena. A ei sen sijaan ole esittänyt perusteita sille, miksi hän ei pyynnöstä huolimatta ole toimittanut alkuperäistä lääkärintodistusta eikä myöskään kirjallisesta kehotuksesta huolimatta ole tullut allekirjoittamaan virkavapaahakemusta 13.10.2009 mennessä. A ei ole korjannut työsuunnitelmassa olevia puutteita esimiehensä asettamassa määräajassa 12.6.2009 mennessä vaan vasta 24.6.2009. Lisäksi hän on vienyt työsuunnitelmansa järjestelmään vasta heinäkuun loppupuolella, vaikka sen olisi esimiehen antaman ohjeen mukaan pitänyt olla siellä jo kesäkuun alussa. A ei ole oikaisuvaatimuksessaan esittänyt hyväksyttäviä perusteita menettelylleen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Virkamieslautakunta ei tutkinut vaatimusta pidätettyjen palkkojen maksamisesta. KHO 20.6.2012 T 1734: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_23_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_23a_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_52_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_52_§ _2_mom Hallintolaki_26_§ _1_mom_1_kohta Hallintolaki_26_§ _2_mom Päätös
Asia 14/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Yliopiston rehtori antoi lehtori A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen mukaan A oli rikkonut virkavelvollisuuksiaan ja laiminlyönyt virkatehtäviensä suorittamisen asianmukaisesti ja... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 43/2009: Irtisanominen yksilöperusteella 1263506400000
Lyhennelmä Yliopisto oli 13.3.2009 irtisanonut opettaja A:n virkasuhteen. Perusteena oli A:n päihtyminen virkatehtävissä työpaikalla. A:n keväällä 2009 pitämä luento oli A:n päihtymystilan vuoksi keskeytynyt ja myös luentoa seuraava harjoitus oli jouduttu peruuttamaan. A oli esiintynyt aiemmin juovuksissa töissä keväällä 2007, mikä oli johtanut hoitoonohjaukseen. Virkamieslautakunnan mukaan A:n alkoholinkäyttö oli vaikuttanut vakavasti hänen kykyynsä hoitaa työtehtäviään. A oli esiintyessään päihtyneenä nuorten opiskelijoiden edessä käyttäytynyt tavalla, joka ei vastaa hänen tehtäviään ja asemaansa. Yliopiston mukaan A:ta oli hoitoonohjauksen yhteydessä varoitettu siitä, että vastaavat ongelmat jatkuessaan johtavat virkasuhteen irtisanomiseen. A:n mukaan hänelle oli kerrottu vain, että hoitositoumuksen rikkominen saattaa johtaa irtisanomiseen. Joka tapauksessa yliopisto oli puuttunut välittömästi ja aktiivisin toimenpitein A:n alkoholiongelmiin. Vaikka A:lle ei ollut aiemmin annettu varoitusta, A oli aiemman hoitositoumuksen perusteella ollut tietoinen työnantajan vakavasta suhtautumisesta alkoholinkäyttöön virka-ajalla. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä, jonka mukaan A:n alkoholiongelma olisi ollut sairaus. Näissä olosuhteissa yliopistolla oli A:n pitkästä virkaurasta huolimatta ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom
Asia 43/2009: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Yliopisto oli 13.3.2009 irtisanonut opettaja A:n virkasuhteen. Perusteena oli A:n päihtyminen virkatehtävissä työpaikalla. A:n keväällä 2009 pitämä luento oli A:n päihtymystilan... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 27/2010: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1291932000000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään irtisanonut tietohallintopäällikkö A:n ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kantelukirjoituksissaan eduskunnan oikeusasiamiehelle esittänyt asioita tavalla, jota ei voitu pitää hyväksyttävänä virkamiehelle. Lisäksi A oli päätöksen mukaan laiminlyönyt poliisilaitoksen tietohallinnon kannalta keskeisen virkatehtävän suorittamisen. A on osin epäasiallisella tavalla arvostellut kantelukirjoituksissaan poliisilaitoksen johtoa. Asiassa ei ole kuitenkaan selvitetty, että arvostelu olisi vahingoittanut merkittävästi poliisilaitoksen tai poliisin arvostusta. Menettely on ollut julkisuudeltaan rajattua ja A:n toiminta ei ole ollut selvästi epäasiallista ja sopimatonta. Vaikka A:n menettely on jatkunut vielä kanteluun annetun ratkaisun jälkeenkin, se on jatkuessaan rajoittunut työpaikan sisälle. A:ta ei myöskään ole aikaisemmin varoitettu hänen menettelystään. Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä laiminlyödyn työtehtävän sisällöstä, eikä kyse ole ollut A:n pääasiallisesta työtehtävästä. A:n siirtäminen 1.1.2010 lukien uusiin tehtäviin esikuntaan osaltaan osoittaa, että työnantajalla ei ole ollut perusteltua syytä menettää luottamustaan A:n kykyyn hoitaa vastaisuudessa työtehtäviään. Hallinnon suhteellisuusperiaate huomioon ottaen A:n yksittäisen työtehtävän laiminlyönti ei näissä olosuhteissa muodosta erityisen painavaa syytä, jonka nojalla hänet olisi voitu irtisanoa. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi poliisilaitoksen päätöksen irtisanomisen ja virantoimituksesta pidättämisen osalta. Virkamieslautakunta hylkäsi pyynnön suullisen käsittelyn järjestämisestä. KHO 15.1.2013 T 157: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_14_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _3_mom Valtion_virkamiesL_40_§ _2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_51_§ Päätös
Asia 27/2010: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Poliisilaitos oli päätöksellään irtisanonut tietohallintopäällikkö A:n ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Päätöksen perustelujen mukaan A oli kantelukirjoituksissaan eduskunnan oikeusasiamiehelle... - Korvausvaatimus Asia 23/2009: Korvausvaatimus 1268344800000
Lyhennelmä A oli nimitetty kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen kahdella peräkkäisellä nimityksellä 1.4.–31.8.2008. Nimittämiskirjoissa ei ollut mainittu määräaikaisuuden perustetta. Virkamieslautakunta katsoi, että syyttäjänviraston olisi tullut merkitä määräaikaisuuden peruste nimittämiskirjaan. Viraston vastineen mukaan kyseessä oli kuitenkin ollut avoinna olevan viran hoitaminen. Virasto ei ollut selvittänyt tarkemmin sitä, oliko A:n hoitama virka täytetty sittemmin vakinaisesti. Riidatonta oli se, että A:n jälkeen avoinna ollutta virkaa hoitamaan oli nimitetty määräajaksi toinen henkilö. Näissä oloissa virasto ei ollut selvittänyt, että avoinna olevan viran tehtävien väliaikaisen hoidon järjestäminen oli edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Virkamieslautakunnan mukaan määräaikaisen virkasuhteen tulisi kestää koko perusteen mukaisen ajan. A:ta ei ollut riidattomasti nimitetty koko määräaikaisuuden perusteen keston ajaksi. Viraston selvityksen mukaan kihlakunnansyyttäjältä tarvittavan taidon osoittamiseksi on edellytetty suoritettua tuomioistuinharjoittelua ja apulaissyyttäjäkoulutuksen suorittamista sekä aikaisempaa kokemusta syyttäjän toimesta. Avoinna ollutta virkaa oli A:n jälkeen nimitetty hoitamaan määräajaksi henkilö, joka oli suorittanut tuomioistuinharjoittelun ja toiminut julkisena oikeusavustajana, mutta ei täyttänyt muita esitettyjä vaatimuksia. A ei ollut suorittanut tuomioistuinharjoittelua, mutta hänellä oli kokemusta syyttäjän toimesta. Näissä oloissa A:n kokemattomuus ei ollut sellainen virkamieslaissa tarkoitettu erityinen syy, jonka perusteella hänet olisi voitu nimittää vain osaksi määräaikaisuuden perusteena olevasta ajasta. Virkamieslautakunta velvoitti syyttäjänviraston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 4–4, jossa puheenjohtajan ääni ratkaisi). KHO 16.2.2012 T 283: Korkein hallinto-oikeus kumosi virkamieslautakunnan päätöksen ja hylkäsi A:n virkamieslautakunnalle tekemän korvausvaatimuksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelujen mukaan A:n aiempi määräaikainen nimitys oli liittynyt avoinna olleisiin virkoihin kuuluvien tehtävien hoitamiseen. Tämän nimityksen osalta määräaikaisuuteen oli siten ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettu peruste. Jälkimmäisessä nimityksessä A:ta ei ollut nimitetty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi. A:lla ei 1.4.-30.6.2008 nimitystä tehtäessä ollut mainittavaa aikaisempaa työkokemusta. A:n työtodistuksen mukaan hänen tehtävinä kyseessä olleiden virkasuhteiden aikana oli yksinkertaisten rikosasioiden hoitaminen ja rangaistusvaatimusten vahvistaminen. Kun otettiin huomioon A:n 1.4.-30.6.2008 virkasuhteen lyhyt kesto sekä A:n työnkuva tämän virkasuhteen aikana ja se, ettei A:lla ollut suoritettuna apulaissyyttäjän koulutusta tai muuta lisäkoulutusta, ei A:lla voitu katsoa olleen nimitystä ajalle 1.7.-31.8.2008 tehtäessä aiemmista työtehtävissä hankittua kihlakunnan syyttäjän tehtävän hoitamiseen tarvittavaa taitoa. Näin ollen A:lla ei voitu katsoa olevan nimitystä ajalle 1.7.-31.8.2008 tehtäessä kihlakunnan syyttäjän virkaan vaadittavaa kelpoisuutta. Näin ollen A oli voitu nimittää määräaikaiseen virkasuhteeseen avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikaiseksi järjestämiseksi lyhyemmäksi aikaa kuin viran arvioituun täyttämisajankohtaan saakka. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 23/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen kahdella peräkkäisellä nimityksellä 1.4.–31.8.2008. Nimittämiskirjoissa ei ollut mainittu määräaikaisuuden perustetta.... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 31/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1265925600000
Lyhennelmä Yliopisto oli päätöksellään 27.1.2009 irtisanonut lehtori A:n virkasuhteen päättymään tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Esitetyn selvityksen perusteella virkamieslautakunta katsoi, että luottamusmies oli ollut läsnä tilaisuudessa, jossa A:n kanssa oli henkilökohtaisesti keskusteltu yt-neuvottelujen yhteydessä. Kyseinen tilaisuus oli kuitenkin liittynyt yliopistossa käynnissä olleisiin yt-neuvotteluihin, eikä asiassa ollut osoitettu, että A:lle olisi virkamiesasetuksen mukaisesti ilmoitettu mahdollisuudesta pyytää luottamusmiehen kuulemista. Päätös oli siten tältä osin syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Virkamieslautakunnan mukaan virkasuhteen irtisanominen tulee perustella hallintolain mukaisesti. Yliopiston mukaan irtisanomisperusteet oli esitelty A:lle henkilökohtaisessa keskustelussa, jossa oli pidetty pöytäkirjaa ja lisäksi perusteet oli todettu kirjallisissa esityksissä yt-neuvotteluissa suunnitelluista toimenpiteistä. Muistio ja kirjallinen esitys olivat yliopiston mukaan olleet pyynnöstä A:n käytettävissä. Kun virkamieslautakunta otti huomioon, että virkamieslaki edellyttää virkasuhteen irtisanomisen tapahtuvan kirjallisesti, ennen irtisanomispäätöksen tekemistä suullisesti esitetyt perustelut eivät olleet täyttäneet hallintolain mukaista perusteluvelvollisuutta. Yliopiston päätöksen perusteluista ei ollut ilmennyt, mitkä seikat ja selvitykset olivat vaikuttaneet ratkaisuun. Pelkkä viittaaminen lainkohtaan ei ollut hallintolain mukaisen perusteluvelvollisuuden kannalta riittävää. Päätös ei siten ollut hallintolain tarkoittamalla tavalla perusteltu ja se oli lainvastaisena kumottava. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi yliopiston päätöksen virkasuhteen irtisanomisesta perusteluvelvollisuuden laiminlyömisen vuoksi virheellisessä järjestyksessä syntyneenä (äänestys 7–2). Koska yliopiston päätös kumottiin edellä todetulla perusteella, enemmän lausunnon antaminen muista valitusperusteista raukesi. KHO 27.12.2012 T 3692: Korkein hallinto-oikeus kumosi yliopiston valituksesta virkamieslautakunnan päätöksen ja otti viivytyksen välttämiseksi A:n oikaisuvaatimuksen tutkittavaksi. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen. Yliopiston päätös jää siis voimaan. Korkeimman hallinto-oikeuden perustelujen mukaan A oli saanut asiaa kokonaisuutena tarkastellen ja myös oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä riittävästi tietoa niistä perusteista, jotka ovat sittemmin johtaneet hänen irtisanomiseensa. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan irtisanomispäätöstä ei tullut kumota sillä perusteella, ettei A:lle ole osoitettu nimenomaisesti varatun tilaisuutta kutsua luottamusmiestä tai pääluottamusmiestä kuulemistilaisuuteen, kun kuitenkin A:ta ja luottamusmiestä oli kuultu irtisanomismenettelyyn liittyen 20.1.2009 järjestetyssä henkilökohtaisessa keskusteluksi kutsutussa tilaisuudessa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että yliopistolla oli ollut valtion virkamieslain mukaisen peruste A:n irtisanomiseen. Valtion_virkamiesL_66_§_1_mom Valtion_virkamiesasetus_43_§ HallintoL_2_§ HallintoL_45_§ Suomen_perustuslaki_21_§_2_mom Päätös
Asia 31/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Yliopisto oli päätöksellään 27.1.2009 irtisanonut lehtori A:n virkasuhteen päättymään tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Esitetyn selvityksen perusteella virkamieslautakunta... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 124/2008: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen 1268344800000
Lyhennelmä Työsuojelupiiri oli 27.11.2008 irtisanonut A:n ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 1.10.2008 tuominnut A:n yllytyksestä perättömään lausumaan kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Irtisanomisen perusteena oleva teko oli työsuojelupiirin mukaan sellainen, että se osoitti tarkastajan tehtävät ja toimivalta julkisen vallan käyttäjänä huomioiden A:n siinä määrin soveltumattomaksi tarkastajan virkatehtävien hoitamiseen, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. A:lle oli toimitettu kuulemiskirjeen 9.10.2008 jälkeen uusi kuulemiskirje 27.10.2008, eikä siten aiemmassa kuulemiskirjeessä olleilla puutteilla ja virheellisyyksillä ollut merkitystä arvioitaessa kuulemisen lainmukaisuutta. A oli pyytänyt kuulemisen siirtämistä sairauden vuoksi. Virkamieslautakunta otti huomioon, että A:lle oli erikseen ilmoitettu mahdollisuudesta käyttää avustajaa kirjallisen vastineen laatimisessa. Myös kirjallisen kuulemisen määräaikaa oli pidennetty samalla, kun A:lle oli ilmoitettu, ettei kuulemista lykätä sairauden perusteella. Asiassa ei siten ollut tapahtunut sellaista kuulemisvirhettä, jonka perusteella päätös irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä olisi ollut kumottava. Se, että henkilö oli toiminut syyttäjän todistajana rikoskäsittelyssä, ei tehnyt hänestä esteellistä osallistumaan A:n irtisanomista koskevaan päätöksentekoon. Ottaen huomioon työsuojeluviranomaisen tehtävät ja toimivaltuudet, tarkastajan virkaa oli virkamieslautakunnan mukaan pidettävä luonteeltaan sellaisena, että sen hoitaminen voi edellyttää erityistä käyttäytymisvelvoitetta myös vapaa-aikana. A:n teko oli vastoin tarkastajan tehtäviä ja toimivaltuuksia ja sen katsottiin aiheuttavan luottamuspulaa. A:n pitkästä virkaurasta huolimatta työsuojelupiirillä oli teon luonne ja vakavuus huomioiden ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomisen perusteena oleva teko osoitti A:n siinä määrin sopimattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 30.4.2012 T 1057: Valitus hylätty. Korkein hallinto-oikeus on virkamieslautakunnasta poiketen katsonut kuitenkin, ettei A:lla ole ollut valtion virkamieslain 14 §:ssä säädetyn käyttäytymisvelvollisuuden lisäksi muuta, erityistä käyttäytymisvelvoitetta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_ Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_27_§_1_mom HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta HallintoL_33_§ HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_36_§ Päätös
Asia 124/2008: Irtisanominen yksilöperusteella ja virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Työsuojelupiiri oli 27.11.2008 irtisanonut A:n ja pidättänyt hänet virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 1.10.2008 tuominnut A:n yllytyksestä perättömään lausumaan kuuden kuukauden ehdolliseen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asiat 120/2008 ja 38/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1258668000000
Lyhennelmä Tutkimusapulainen A oli ensin irtisanottu päätöksellä 13.11.2008 ja sitten päätöksellä 23.2.2009. Ensimmäisestä päätöksestä puuttui oikaisuvaatimusosoitus. Jälkimmäisessä päätöksessä todettiin, että se korvaa aiemman päätöksen ja että virkasuhteen viimeinen voimassaolopäivä on 31.8.2009. Perusteena oli A:n töiden loppuminen kokonaan laboratorioanalyysilaitteen hankkimisen vuoksi. Tutkimuslaitos oli päätöksen mukaan selvittänyt mahdollisuuden tarjota A:lle muuta hänen koulutustaan vastaavaa työtä tutkimuslaitoksessa, mutta sellaisia tehtäviä ei ollut. A oli vaatinut oikaisua molempien päätösten osalta. Virkamieslautakunta totesi, että tutkimuslaitos oli korjannut aiempaa päätöstään hallintolain mukaisesti ja tehnyt asiassa uuden oikaisuvaatimuskelpoisen päätöksen. Näissä oloissa A:n ei voitu katsoa olevan enää oikeussuojan tarpeessa aiemmin päivättyyn päätökseen nähden. Jälkimmäisen päätöksen osalta virkamieslautakunta katsoi, että koska irtisanomisen perusteena oli töiden loppuminen, ei A:n irtisanomisesta mahdollisesti aiheutuneen kustannussäästön vähäisyydellä ollut asiassa oikeudellista merkitystä. Esitetystä selvityksestä ei ilmennyt, että tutkimuslaitoksessa olisi ollut sellaisia tehtäviä, joihin A olisi voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa. Tutkimuslaitoksella oli siten ollut laissa tarkoitettu oikeus A:n irtisanomiseen. Tilanne A:n ja hänen esimiestensä välillä oli ollut ennen irtisanomista ristiriitainen ja A:lle oli annettu myös varoitus hänen käyttäytymisestään. Asiassa ei kuitenkaan ollut esitetty luotettavaa selitystä siitä, että irtisanomisperuste olisi ollut muu kuin tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Virkamieslautakunta jätti tutkimatta A:n 13.11.2008 päivättyyn irtisanomisilmoitukseen kohdistuneen oikaisuvaatimuksen. Virkamieslautakunta tutki A:n 23.2.2009 päivättyyn irtisanomisilmoitukseen kohdistuneen oikaisuvaatimuksen ja hylkäsi sen. KHO 29.8.2011 T 2428: Valitus hylätty. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi myös vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom Valtion_virkamiesL_27_§_4_mom Valtion_virkamiesL_5_§ HallintoL_50_§ Päätös
Asiat 120/2008 ja 38/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Tutkimusapulainen A oli ensin irtisanottu päätöksellä 13.11.2008 ja sitten päätöksellä 23.2.2009. Ensimmäisestä päätöksestä puuttui oikaisuvaatimusosoitus. Jälkimmäisessä päätöksessä todettiin,... - Korvausvaatimus Asia 106/2008: Korvausvaatimus 1253826000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt työvoima- ja elinkeinokeskuksessa 16.5.2003–2.4.2008 yhteensä kahdeksalla määräaikaisella nimityksellä. Virkamieslautakunnan mukaan A oli nimitetty ensimmäiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen työllisyysmäärärahoilla, joten tältä osin hänen nimitykselleen oli ollut virkamieslain mukainen peruste. Toisen nimityksen osalta perusteena oli työruuhkan purkaminen ja työn luonne. TE-keskuksen selvityksen mukaan A:n tehtävät olivat sinänsä olleet TE-keskuksen normaaliin tehtäväkenttään kuuluvia, mutta eläkkeelle lähdön toteuttamisesta ja töiden ruuhkautumisesta johtuvia, ja niiden oli arvioitu olevan hoidettavissa etukäteen määrätyn ajanjakson kuluessa. Näin ollen kysymyksessä oli ollut laissa tarkoitettu työn luonteesta johtuva peruste käyttää määräaikaista virkasuhdetta. Seuraava nimitys oli perustunut B:n osastosihteerin viransijaisuuden järjestelyihin. Virkamieslautakunta totesi esitetyn selvityksen perusteella, että osastosihteerien tehtäväratkaisujen valmistelu oli näissä oloissa edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaiseen virkasuhteeseen, vaikka A ei ollutkaan toiminut B:n sijaisena. Seuraavan neljän nimityksen osalta A oli nimitetty B:n viransijaiseksi. Virkamieslautakunta katsoi, että vaikka B:lle ei ollut aiemmin nimitetty sijaista ja A oli esitetyn selvityksen perusteella jatkanut myös näiden nimitysten aikana samojen tehtävien hoitamista kuin aiempien nimitystensä ajan, nimitysten perusteena voitiin katsoa olleen virkamieslain mukainen sijaisuus. Sijaiseksi otettavalla ei tarvitse teettää samoja virkatehtäviä kuin virkamiehellä, jonka sijaiseksi hänet on otettu, vaikkakin tässä tapauksessa tehtävät olivat olleet samankaltaisia. Viimeisen nimityksen perusteena oli C:n sijaisuus. Virkamieslautakunnan mukaan kyse oli virkamieslaissa tarkoitetusta sijaisuudesta, vaikka A:ta ei ollut osoitettu hoitamaan C:n tehtäviä. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n hakemuksen kokonaisuudessaan (äänestys 6–2). KHO 30.12.2011 T 3942: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ VuorotteluvapaaL_6_§ Päätös
Asia 106/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt työvoima- ja elinkeinokeskuksessa 16.5.2003–2.4.2008 yhteensä kahdeksalla määräaikaisella nimityksellä. Virkamieslautakunnan mukaan A oli nimitetty ensimmäiseen määräaikaiseen... - Virantoimituksesta pidättäminen Asia 74/2009: Virantoimituksesta pidättäminen 1276808400000
Lyhennelmä Virasto oli 12.6.2009 päättänyt pidättää A:n virantoimituksesta toistaiseksi, kuitenkin enintään siihen saakka, kunnes esitetään selvitys A:n työkyvyn arviointia koskevien tutkimusten aloittamisesta. Päätöksen perustelujen mukaan neuvotteluissa oli sovittu yksimielisesti, että A menee tutkimuksiin, mutta A oli perunut hänelle 6.5.2009 varatun ajan. A oli ilmoittanut esimiehelleen 19.5.2009, että oli siirtänyt työkykynsä selvittämistä elokuulle. Virkamieslautakunta totesi esitetyn selvityksen perusteella, että A:n menemisestä työkyvyn arviointitutkimuksiin oli sovittu 22.4.2009 pidetyssä palaverissa, mutta asiakirjojen mukaan tutkimusten ajankohtaa ei ollut yksiselitteisesti sovittu. Virasto ei ollut ennen virantoimituksesta pidättämistä koskevaa päätöstään antanut eikä väittänytkään antaneensa A:lle valtion virkamieslain 19 §:ssä tarkoitettua määräystä mennä terveydentilansa toteamiseksi suoritettaviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin. Tällaista määräystä on pidettävä virkakäskyn sisältävänä hallintopäätöksenä, jonka noudattamisesta kieltäytymisen johdosta pakotteena voidaan käyttää virantoimituksesta pidättämistä. Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan A:n kanssa oli eri yhteyksissä keskusteltu hänen työtehtäviensä hoidossa ilmenneistä puutteista, mutta lain edellyttämää yksiselitteistä määräystä ei kuitenkaan ollut annettu. Tutkimuksiin meno oli jäänyt sopimuksenvaraiseksi, eikä A:n voitu katsoa kieltäytyneen valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tutkimuksista sen vuoksi, että hän oli lykännyt niiden ajankohtaa. A:n virantoimituksesta pidättämiselle ei ollut virkamieslain mukaisia edellytyksiä. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen. Palkkavaatimuksen tutkiminen ei kuulunut virkamieslautakunnan toimivaltaan. KHO 19.8.2011 T 2288: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_19_§_1_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_2_kohta Päätös
Asia 74/2009: Virantoimituksesta pidättäminen
Lyhennelmä Virasto oli 12.6.2009 päättänyt pidättää A:n virantoimituksesta toistaiseksi, kuitenkin enintään siihen saakka, kunnes esitetään selvitys A:n työkyvyn arviointia koskevien tutkimusten aloittamisesta.... - Korvausvaatimus Asia 70/2009: Korvausvaatimus 1270760400000
Lyhennelmä A oli nimitetty 1.3.2000–31.12.2008 korkeakoulun osa-aikaisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin yhteensä 11 peräkkäisellä nimityksellä. Määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu työn luonne ja yksilöity projekti. Työn projektimaisuus ja se, että rahoitukseen on käytetty ulkopuolisia varoja, eivät vielä sellaisenaan osoita, että määräaikaiselle virkasuhteelle on laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Määräaikaisuuden perustetta on arvioitava kunkin nimittämishetken olosuhteiden mukaan työn luonne huomioon ottaen. Kun virkamieslautakunta otti huomioon, että A oli noin yhdeksän vuoden aikana työskennellyt vuosittain toteutettuun samansisältöiseen koulutusohjelmaan liittyvissä tehtävissä, oli kyse ollut pysyväisluonteisista tehtävistä. Työn luonne ei ollut edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Korkeakoulun esittämillä väittämillä siitä, että koulutusohjelman järjestäminen oli ollut riippuvainen osallistujamääristä ja ettei koulutusohjelman jatkosta vuodelle 2010 ollut tehty linjauksia, ei ollut merkitystä määräaikaisten virkasuhteiden lainmukaisuuden kannalta. Asiassa ei muutoinkaan ollut esitetty laissa tarkoitettuja perusteita A:n ottamiseen toistuvasti peräkkäisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:n työn laadulla tai hänen virkavelvollisuuksien noudattamisella ei ollut merkitystä asian ratkaisun kannalta. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n vaatimuksen oikaisuvaatimuskulujen korvaamisesta lakiin perustumattomana. Korkeakoulu velvoitettiin maksamaan A:lle kymmenen (10) kuukauden palkkaa vastaava korvaus (äänestys 5–2). Korvausvaatimus hylättiin enemmälti. Viivästyskorkovaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. KHO 18.10.2012 T 2861: Korkein hallinto-oikeus tutki A:n vaatimuksen virkamieslautakunnan asiavirheen korjaamista koskevan päätöksen 18.6.2010 poistamisesta menettelyvirheen johdosta osana valitusta. Sekä A:n että korkeakoulun valitukset hylätään. Virkamieslautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ HallintoL_64_§ Päätös
Asia 70/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty 1.3.2000–31.12.2008 korkeakoulun osa-aikaisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin yhteensä 11 peräkkäisellä nimityksellä. Määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu työn luonne... - Korvausvaatimus Asia 65/2009: Korvausvaatimus 1270760400000
Lyhennelmä A oli nimitetty 1.3.2008–31.5.2009 neljään kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen. Syyttäjänviraston selvityksen mukaan perusteena nimityksille oli ollut avoinna olevan viran tehtävien väliaikainen hoitaminen tai sijaisuus. Vaikka ensimmäisessä nimittämiskirjassa ei ollut mainittu määräaikaisuuden perustetta, siinä oli mainittu, että nimitys kestää enintään kuitenkin siihen saakka, kunnes virka täytetään. Virkaan oli nimitetty toinen henkilö 1.7.2008 alkaen. Tältä osin lautakunta piti selvitettynä, että määräaikaisten nimitysten perusteena 1.3.–30.6.2008 oli ollut avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoitaminen. Perusteen ilmoittamatta jättäminen nimittämiskirjassa ei sellaisenaan perustanut oikeutta korvaukseen. Toisessa nimittämiskirjassa oli merkitty määräaikaisuuden perusteeksi sijaisuus. Virkamieslautakunta totesi, että sijaisuus voi olla määräaikaisten virkasuhteiden perusteena riippumatta siitä, vastaavatko määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyn tehtävät tai palkkaus sijaisen tarpeen aiheuttaneen virkamiehen tehtäviä tai palkkausta. A oli myös nimitetty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi eli sijaistettavan virkamiehen virkavapauden päättymiseen saakka. Kolmannen nimityksen perusteena oli ollut avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon tilapäinen järjestäminen ja nimitys oli kestänyt siihen saakka, kunnes toinen henkilö nimitettiin virkaan. Sijaisuus ja avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien tilapäisen hoidon järjestäminen olivat siten tehtävien sinänsä pysyvästä luonteesta huolimatta edellyttäneet määräaikaisten palvelussuhteiden käyttämistä. Viimeinen nimitys 1.–31.5.2009 ei ollut syyttäjänviraston selvityksen mukaan virkasidonnainen määräaikainen virkasuhde, vaan A:n työn välitöntä päättymistä oli kohtuussyistä lykätty vakanssittomalla nimityksellä, sillä A oli saanut vasta 2.4.2009 tiedon, ettei hänen nimitystään tulla enää jatkamaan. Kun virkamieslautakunta otti huomioon A:n työn luonteen ja nimityksen lyhyen keston ja sen, että syyttäjänvirasto oli nimityksellä pyrkinyt parantamaan A:n asemaa, syyttäjänvirasto ei ollut siten käyttänyt määräaikaista nimittämistä A:n palvelussuhdeturvan heikentämiseksi tai muussa lainvastaisessa tarkoituksessa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 23.12.2011 T 3745: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 65/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli nimitetty 1.3.2008–31.5.2009 neljään kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen. Syyttäjänviraston selvityksen mukaan perusteena nimityksille oli ollut avoinna olevan viran... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 52/2009: Irtisanominen yksilöperusteella 1271970000000
Lyhennelmä Ministeriö oli irtisanonut A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta 7.11.2008. A vaati ensisijaisesti irtisanomispäätöksen kumoamista ja toissijaisesti menetetyn määräajan palauttamista. Ministeriön selvityksen mukaan päätös A:n irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä oli annettu A:lle henkilökohtaisesti tiedoksi 10.11.2008. Irtisanomispäätöksen liitteenä oli ollut oikaisuvaatimusosoitus. Asiakirjat oli annettu todisteellisesti A:lle tiedoksi 3.3.2009. Valtion virkamieslain mukaan oikaisuvaatimus on annettava virkamieslautakunnalle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. A oli toimittanut oikaisuvaatimuksensa virkamieslautakunnalle 4.5.2009 eli myöhässä. Menetetyn määräajan palauttaminen ei kuulunut virkamieslautakunnan, vaan korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Virkamieslautakunta ei tutkinut A:n oikaisuvaatimusta, eikä menetetyn määräajan palauttamista koskevaa hakemusta. KHO 14.10.2011 T 2949: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_53_§_2_mom HallintoL_34_§_2_mom_1_kohta HallintoL_60_§_1_mom HallintoL_60_§_2_mom Hallintolainkäyttölaki_62_§ Päätös
Asia 52/2009: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Ministeriö oli irtisanonut A:n virkasuhteen ja pidättänyt hänet virantoimituksesta 7.11.2008. A vaati ensisijaisesti irtisanomispäätöksen kumoamista ja toissijaisesti menetetyn määräajan... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 59/2009: Irtisanominen yksilöperusteella 1261087200000
Lyhennelmä Tutkimuslaitos oli 14.4.2009 irtisanonut laboratorioteknikko A:n virkasuhteen, sillä A oli rikkonut tai laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. A oli laiminlyönyt noudattaa työaikoja ja myöhästellyt ilmoittamatta poissaoloista esimiehelleen, harrastanut työnantajan mahdollistamaa viikkoliikuntaa annettujen ohjeiden vastaisesti ilman esimiehen hyväksyntää, jättänyt osallistumatta yhteen kokoukseen ja mennyt toiseen ilman esimiehensä lupaa sekä laiminlyönyt ilmoittaa esimiehelleen sairauslomansa jatkumisesta. A oli saamistaan kahdesta varoituksesta huolimatta edelleen rikkonut sekä työaikaohjetta että laitoksen johtajan antamaa määräystä ilmoittaa mahdollisistakin poissaoloista esimiehelle kello 8 mennessä. Virkamieslautakunnan mukaan irtisanomispäätöstä ei voitu pitää perustelemattomana sen vuoksi, ettei siihen ollut kirjattu A:n esittämiä mielipiteitä ja kannanottoja. Esitetyn selvityksen perusteella A ei ollut varoituksista huolimatta korjannut menettelyään, eikä esittänyt hyväksyttäviä perusteita ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönneille. A ei ollut sopinut viikkoliikunnasta esimiehensä kanssa, kuten määräysten mukaan tuli tehdä. Lisäksi A ei ollut väittänytkään, ettei hän olisi saanut kutsua työtehtäviinsä kuuluvaan koulutukseen. Vaikka yksittäiseen koulutustilaisuuteen osallistumatta jättämistä ei pelkästään voitaisi pitää irtisanomisen perusteena, virkamieslautakunta katsoi, että se voitiin ottaa kokonaisharkinnassa huomioon arvioitaessa A:n virkavelvollisuuksien noudattamista. Esitetystä selvityksestä ei ilmennyt, että irtisanominen olisi johtunut A:n sairaudesta tai muusta lainvastaisesta syystä. Virkamieslautakunta katsoi edellä mainituilla perusteilla kokonaisarviona, että työnantajalla oli ollut erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. A:n esittämiä kantelunluonteisia vaatimuksia laitoksen johtajan toimien lainmukaisuuden tutkimisesta virkamieslautakunta ei ollut toimivaltainen tutkimaan. KHO 16.8.2011 T 2168: Ei muutosta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom HallintoL_45_§ Päätös
Asia 59/2009: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Tutkimuslaitos oli 14.4.2009 irtisanonut laboratorioteknikko A:n virkasuhteen, sillä A oli rikkonut tai laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. A oli laiminlyönyt noudattaa työaikoja ja myöhästellyt... - Korvausvaatimus Asia 50/2009: Korvausvaatimus 1270760400000
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulun palveluksessa 1.6.2006–31.12.2008 yhteensä viidessä peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa. A oli 18.11.2008 ilmoittanut suullisesti esimiehelleen irtisanoutuvansa ja siirtyvänsä kahden viikon kuluttua toisen työnantajan palvelukseen sekä täyttänyt esimiehensä pyynnöstä irtisanoutumisilmoituksen. A:n mukaan hän oli seuraavana päivänä peruuttanut irtisanoutumisensa ja ilmoittanut jäävänsä sen sijaan vuosilomalle, koska hänellä oli ollut käyttämättömiä vuosilomapäiviä niin paljon, että hän oli voinut olla virkasuhteensa loppuajan vuosilomalla. Irtisanoutumisen jälkeisistä tapahtumista esitettiin ristiriitaista selvitystä, mutta virkamieslautakunta piti esitetyn perusteella ilmeisenä, että korkeakoulu oli hyväksynyt A:n irtisanoutumisen peruutuksen. Näin ollen A:n virkasuhde korkeakouluun oli päättynyt sen vuoksi, että häntä ei enää ollut nimitetty korkeakoulun virkamieheksi. Ensimmäinen nimitys oli perustunut ulkopuolisen rahoituksen turvin toteutettuun hankkeeseen, joka oli kestänyt rajoitetun ajan. A:n nimitykselle oli siten ollut tänä aikana laissa tarkoitettu työn luonteeseen liittyvä perusteltu syy. Sijaisuuksien osalta virkamieslautakunta totesi, että sijaisuus voi olla määräaikaisten virkasuhteiden perusteena riippumatta siitä, vastaavatko sijaiseksi nimitetyn tehtävät tai palkkaus sijaisen tarpeen aiheuttaneen virkamiehen tehtäviä tai palkkausta. Näin ollen A:n ja B:n työtehtävien erolla ei ollut asiaa arvioitaessa merkitystä. Samoin asiassa oli jäänyt selvittämättä, että A:ta ei olisi nimitetty koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi. Neljännessä nimityksessä määräaikaisuuden peruste oli se, että A oli ollut yliopisto-opiskelija. Asiassa ei ollut kuitenkaan selvitetty, että A:n työtehtävät olisivat liittyneet hänen opintojensa suorittamiseen ja lisäksi A oli ollut perustutkinto- eikä jatko-opiskelija. Korkeakoulu oli vasta jälkeenpäin vedonnut organisaatiomuutokseen määräaikaisuuden perusteena neljännessä ja viidennessä nimityksessä. Asiassa oli kuitenkin jäänyt luotettavasti selvittämättä, olivatko A:n hoitamat työt oleellisesti muuttuneet organisaatiomuutoksen vuoksi. Korkeakoulu ei ollut luotettavasti selvittänyt, että työn luonne olisi edellyttänyt määräaikaista virkasuhdetta. Virkamieslautakunta määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Korvausvaatimus hylättiin enemmälti (äänestys 4–3). KHO 18.10.2012 T 2860: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_25_§_1_mom Valtion_virkamiesL_25_§_6_mom Valtion_virkamiesL_28_§_2_mom Valtion_virkamiesL_30_§_4_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Valtion_virkamiesL_66_§_1_mom Päätös
Asia 50/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulun palveluksessa 1.6.2006–31.12.2008 yhteensä viidessä peräkkäisessä määräaikaisessa virkasuhteessa. A oli 18.11.2008 ilmoittanut suullisesti esimiehelleen... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 28/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1265925600000
Lyhennelmä Yliopisto oli päätöksellään 27.1.2009 irtisanonut tutkija A:n virkasuhteen päättymään tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Yliopiston selvityksen mukaan taloustieteiden ja -matematiikan aineiden opetus ja tutkimus oli siirtynyt toiseen tiedekuntaan, mistä syystä A:n tehtävät osastolla olivat vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti. A:n käsityksen mukaan hänen irtisanomisensa todelliset syyt olivat olleet henkilökohtaisia. Hallintolain mukaan päätös on perusteltava. Virkamieslautakunnan mukaan pelkkä viittaaminen lainkohtaan ei ollut hallintolain mukaisen perusteluvelvollisuuden kannalta riittävää. Yliopiston päätöksestä ei ilmennyt tarkemmin, mitkä seikat ja selvityksen olivat vaikuttaneet ratkaisuun, joten yliopiston päätös ei ollut hallintolain tarkoittamalla tavalla perusteltu. Yliopisto ei ollut esittänyt tarkempaa selvitystä A:n tehtävistä. A:n toimenkuvasta ja työtehtävistä oli ollut erimielisyyksiä. A:n mukaan hänen tehtäviinsä kuului aiemman irtisanomispäätöksen kumoamisen jälkeen ainoastaan artikkelien kirjoittaminen. Yliopisto ei ollut selvittänyt siitä, mistä syystä nämä tehtävät olivat mahdollisesti vähentyneet. Yliopisto ei ollut myöskään selvittänyt sitä, milloin taloustieteiden ja -matematiikan opetus ja tutkimus oli siirtynyt toiseen tiedekuntaan ja minkälaisia henkilö- ja tehtäväjärjestelyjä kyseinen siirto oli aiheuttanut. Yliopisto ei ollut myöskään esittänyt tarkempaa selvitystä siitä, oliko yliopisto selvittänyt tiedekunnan mahdollisuudet tarjota A:lle hänen osaamistaan vaativia tehtäviä. Yliopiston mukaan osaston osaamistarpeet eivät olleet enää samat kuin A:n osaaminen. Yliopisto ei ollut kuitenkaan tarkemmin selvittänyt osaston osaamisessa tapahtunutta muutosta ja sitä, miten muutos oli käytännössä vaikuttanut A:n tehtäviin eli sitä, olivatko A:n virkaan kuuluvat tehtävät vähentyneet virkamieslaissa tarkoitetulla tavalla. Virkamieslautakunnan mukaan yliopisto ei edellä todetut seikat huomioiden ollut huolehtinut asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä, eikä A:n irtisanomiselle ollut osoitettu olleen virkamieslain mukaisia perusteita. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen ja kumosi yliopiston päätöksen (irtisanomispäätöksen perustelemisen osalta äänestys 7–2). KHO 27.12.2012 T 3691: Korkein hallinto-oikeus kumosi yliopiston valituksesta virkamieslautakunnan päätöksen ja otti viivytyksen välttämiseksi A:n oikaisuvaatimuksessa esittämän uudelleensijoittamista ja -kouluttamista koskevan vaatimuksen tutkittavakseen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen. Yliopiston päätös jää siis voimaan. A:n oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus hylättiin. Valtion_virkamiesL_27_§_1_mom_2_kohta Valtion_virkamiesL_66_§_1_mom HallintoL_33_§_1_mom HallintoL_45_§_1_mom Päätös
Asia 28/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Yliopisto oli päätöksellään 27.1.2009 irtisanonut tutkija A:n virkasuhteen päättymään tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Yliopiston selvityksen mukaan taloustieteiden ja -matematiikan... - Korvausvaatimus Asia 119/2008: Korvausvaatimus 1256245200000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston opetushoitajana kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa 1.1.2005–31.7.2008. Kahden ensimmäisen nimityksen perusteena 1.1.2005–31.12.2006 olivat olleet hankkeet, joissa laajennettiin lääketieteelliseen tiedekuntaan sisään otettavien määrää. Se, että kyse oli ollut hankkeesta ja ulkopuolisesta rahoituksesta ei yksin ollut valtion virkamieslain sallima peruste määräaikaiselle nimitykselle. Kyse oli kuitenkin ajallisesti rajatusta hankkeesta, jossa selvityksen mukaan kaikki opetuksen vaatimat tehtävät oli hoidettu tilapäisin järjestelyin. Huolimatta siitä, että A oli hoitanut koko ajan samoja opetushoitajan tehtäviä, näitä tehtäviä ei vielä ollut voitu pitää pysyvinä, vaan ne olivat liittyneet kyseessä olevaan hankkeeseen. Näin ollen nimityksille oli ollut työn luonteesta johtuva hyväksyttävä peruste. Opetushoitajan virka oli perustettu 1.1.2007 lukien ja virka oli julistettu haettavaksi 6.2.2008. Virkamieslautakunnan mukaan viran perustaminen osoitti, että opetushoitajan virkaan liittyvä tehtävä oli arvioitu pysyväksi ainakin 1.1.2007 lukien. Viran täyttämismenettelyn ajan yliopistolla oli ollut laillinen peruste käyttää määräaikaista virkasuhdetta. Viran perustamisen ja täyttämismenettelyyn ryhtymisen välisenä, runsaan vuoden pituisena aikana yliopistolla ei kuitenkaan ollut perusteltua syytä nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. Virkamieslautakunta määräsi yliopiston maksamaan A:lle seitsemän (7) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–3). KHO 2012 T 227: Ei muutosta lopputulokseen (äänestys 3–2). Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_9_§_2_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 119/2008: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopiston opetushoitajana kuudessa määräaikaisessa virkasuhteessa 1.1.2005–31.7.2008. Kahden ensimmäisen nimityksen perusteena 1.1.2005–31.12.2006 olivat olleet hankkeet,... - Irtisanominen kollektiiviperusteella Asia 24/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella 1265925600000
Lyhennelmä Yliopisto oli 27.1.2009 päivätyllä irtisanomisilmoituksella irtisanonut opintotoimistossa työskennelleen A:n palvelussuhteen päättymään tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Yt-neuvotteluasiakirjoista ilmeni, että opintotoimiston tehtävien oli arvioitu vähentyneen. Lisäksi toimintojen kehittämisen ja tehostamisen myötä opintotoimistosta oli päätetty vähentää yksi henkilötyövuosi. Virkamieslautakunnan mukaan virkasuhteen irtisanominen tulee perustella hallintolain mukaisesti. Yliopiston mukaan irtisanomisperusteet oli esitelty A:lle henkilökohtaisissa keskusteluissa, joista oli pidetty pöytäkirjaa ja lisäksi perusteet oli todettu kirjallisissa esityksissä yt-neuvotteluissa suunnitelluista toimenpiteistä, joten päätöksen perusteleminen oli ollut ilmeisen tarpeetonta. Kun virkamieslautakunta otti huomioon, että virkamieslaki edellyttää virkasuhteen irtisanomisen tapahtuvan kirjallisesti, ennen irtisanomispäätöksen tekemistä suullisesti esitetyt perustelut eivät ole sellainen erityinen syy, jonka perusteella päätöksen perusteleminen olisi ollut ilmeisen tarpeetonta. Yliopiston päätöksen perusteluista ei ilmennyt, mitkä seikat ja selvitykset olivat vaikuttaneet ratkaisuun. Pelkkä viittaaminen lainkohtaan ei ollut hallintolain mukaisen perusteluvelvollisuuden kannalta riittävää. Päätös ei siten ollut hallintolain tarkoittamalla tavalla perusteltu ja se oli lainvastaisena kumottava. A:n irtisanomisen lisäksi yhden määräaikaisen kokoaikaisen virkamiehen virkasuhdetta oli jatkettu osa-aikaisena. Kyseisen virkamiehen tehtävät olivat vastanneet A:n tehtäviä. Vaikka kyseisen virkamiehen työtehtävät olisi siirretty A:lle, hänen tehtävänsä olisivat tästä huolimatta vähentyneet olennaisesti ja muutoin kuin tilapäisesti, joten yliopistolla oli ollut virkamieslain mukainen peruste irtisanoa A:n virkasuhde. Virkamieslautakunnan mukaan yliopistolla ei ollut velvollisuutta ryhtyä A:n pyynnöstä irtisanomisen sijasta hänen virkansa osa-aikaistamiseen. Yliopiston mukaan A:lle ei voitu tarjota tenttisihteerin tehtäviä, koska A:lta oli puuttunut tehtävän vaatimia ominaisuuksia. Yliopisto ei kuitenkaan ollut esittänyt todennäköisiä perusteita tukemaan näitä väitteitään. A:n oli siten katsottava asiassa esitetty selvitys ja erityisesti hänen aiemmat työtehtävänsä huomioiden olleen ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoitettavissa tai koulutettavissa kyseessä olevaan tenttisihteerin tehtävään, vaikka häneltä puuttuikin ammattikorkeakoulututkinto. Edellä todetulla tavalla yliopisto oli laiminlyönyt velvollisuutensa selvittää, oliko sillä ollut mahdollisuus sijoittaa A uusiin tehtäviin ja jättänyt tarjoamatta A:lle tehtäviä, joihin A olisi voitu kohtuudella sijoittaa. Yliopiston päätös irtisanoa A:n virkasuhde ei siten ollut lainmukainen. Virkamieslautakunta hyväksyi oikaisuvaatimuksen. Yliopiston päätös kumottiin virheellisessä järjestyksessä päätöksen perustelemisen laiminlyönnin johdosta syntyneenä, ja koska yliopistolla ei A:n uudelleensijoittamis- ja koulutusvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta ollut virkamieslain mukaisia perusteita virkasuhteen irtisanomiselle (äänestys 6–2–1). KHO 27.12.2012 T 3690: Korkein hallinto-oikeus kumosi yliopiston valituksesta virkamieslautakunnan päätöksen siltä osin kuin A:n oikaisuvaatimus on hyväksytty. Yliopiston päätös jää siis voimaan. Valtion_virkamiesL_27_§ Valtion_virkamiesL_66_§_1_mom HallintoL_2_§ HallintoL_45_§ Suomen_perustusL_21_§ Päätös
Asia 24/2009: Irtisanominen kollektiiviperusteella
Lyhennelmä Yliopisto oli 27.1.2009 päivätyllä irtisanomisilmoituksella irtisanonut opintotoimistossa työskennelleen A:n palvelussuhteen päättymään tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Yt-neuvotteluasiakirjoista... - Korvausvaatimus Asia 16/2009: Korvausvaatimus 1258668000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliassistentin ja yliopisto-opettajan tehtävissä 1.8.1993 – 31.7.2008 kolmella määräaikaisella nimityksellä. Virkamieslautakunta ei tutkinut nimityksen lainmukaisuutta siltä osin kuin vaatimus koski ennen virkamieslain voimaantuloa 1.12.1994 tehtyä nimitystä 1.8.1993 – 31.7.1998. Seuraavaksi viideksi vuodeksi A oli nimitetty yliassistentin virkaan. Yliopistoasetuksen mukaan yliassistentin virka täytetään määräajaksi, joten tälle nimitykselle oli ollut yliopistoasetuksen mukainen peruste. Kolmannessa nimityksessä A oli nimitetty edelleen viiden vuoden määräajaksi yliopisto-opettajan virkaan. Yliopistoasetusta ei voitu tulkita laajentavasti siten, että se käsittäisi myös muita kuin siinä nimenomaisesti mainittuja tehtävänimikkeitä. Myöskään korkeakoulun sisäisiin ohjeisiin viittaamalla ei voitu syrjäyttää virkamieslaissa asetettuja määräaikaisuuden perusteita. Kun korkeakoulu ei ollut esittänyt, että nimitykselle olisi ollut virkamieslain mukaista viran luonteeseen tai viraston toimintaan liittyvää perustetta, A:lla oli oikeus tämän nimityksen osalta hakemaansa korvaukseen, mutta ei kuitenkaan ajalta, jolloin hän oli ollut virkavapaalla yliopisto-opettajan virasta. Tuona aikana A oli hoitanut professorin virkaa määräaikaisella nimityksellä, joka oli perustunut avoimen viran tehtävien hoidon väliaikaiseen järjestämiseen. Virkamieslautakunta määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 5–4). KHO 8.3.2012 T 551: Valitus hylätty. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Yliopistoasetus_9_§ Päätös
Asia 16/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliassistentin ja yliopisto-opettajan tehtävissä 1.8.1993 – 31.7.2008 kolmella määräaikaisella nimityksellä. Virkamieslautakunta ei tutkinut nimityksen lainmukaisuutta... - Kirjallinen varoitus Asia 83/2009: Kirjallinen varoitus 1267135200000
Lyhennelmä Ympäristökeskus oli päätöksellään 17.6.2009 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perusteluiden mukaan A ei ollut suorittanut tehtäviään asianmukaisesti ja hän oli laiminlyönyt työnjohto- ja valvontamääräyksien noudattamisen useita kertoja. A oli ollut luvattomasti poissa töistä, jättänyt ilmoittamatta poissaoloista, matkustanut ilman matkamääräystä ja esimiehen hyväksyntää, antanut puutteelliset selvitykset työmatkoistaan ja jättänyt esittämättä sairauslomatodistuksen. Aiemmin A:lle oli annettu kaksi huomautusta, joista toisen yhteydessä A:lle oli annettu myös matkustamista ja sairauspoissaoloja koskevat määräykset. Virkamieslautakunta katsoi esitetyn selvityksen perusteella, että A ei ollut erikseen hyväksyttänyt esimiehellään erään suorittamansa työmatkan matkasuunnitelman muutosta ja lisäksi kaksi matkaa eivät olleet perustuneet esimiehen hyväksymään kirjalliseen matkasuunnitelmaan. A:n työtehtävien luonne ei ollut sellainen peruste, joka olisi vapauttanut hänet työnantajan nimenomaisesti hänelle antamien työmatkoja koskevien määräysten noudattamisesta. Näin ollen A oli käyttäytynyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Virkamieslautakunnan mukaan A ei ollut myöskään esittänyt luotettavaa selvitystä, jonka perusteella hänen voitaisiin katsoa olleen estynyt ilmoittamasta poissaolostaan työnantajalle ennen poissaolonsa alkua tai joka tapauksessa ennen poissaolonsa päättymistä. A oli myös jälkikäteen ilmoittanut tehneensä välittömästi erään sairauspoissaolonsa päättymisen jälkeen työmatkan maastoon. Tähän nähden virkamieslautakunta piti epäuskottavana, että A ei olisi kyennyt ilmoittamaan sairauspoissaoloistaan työnantajalle, eikä hankkimaan sairauslomatodistusta. A oli menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Virkamieslautakunta totesi, ettei asiassa ollut käynyt tarkemmin ilmi, mitä omalle asialle työaikana menosta oli virastossa ohjeistettu. Virkamieslautakunta piti kuitenkin yleisen virkavelvollisuuden perusteella selvänä, että koko työpäivän pituisesta poissaolosta, vaikkakin henkilöllä olisi ylityötunteja, oli sovittava etukäteen esimiehen kanssa. Näillä perusteilla A oli olemalla koko työpäivän poissa töistä menetellyt moitittavasti, mutta kahden iltapäivän käyttämistä yksityisasioihin ei pidetty moitittavana. A oli myös kerran leimannut virheellisesti, mutta virkamieslautakunta katsoi, että se oli johtunut erehdyksestä, eikä ollut moitittavaa. Virkamieslautakunta katsoi, että A:n virkavelvollisuuksien vastainen käyttäytyminen oli jatkunut pitkään. Kun otettiin huomioon A:lle annetut kirjalliset huomautukset ja se, että A oli jättänyt noudattamatta hänelle huomautuksen yhteydessä annettuja työnjohto- ja työnvalvontamääräyksiä, ei kirjallinen varoitus ollut A:n laiminlyönneistä kohtuuton seuraamus. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 2012 T 215: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom Päätös
Asia 83/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Ympäristökeskus oli päätöksellään 17.6.2009 antanut A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perusteluiden mukaan A ei ollut suorittanut tehtäviään asianmukaisesti ja hän oli laiminlyönyt... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 88/2009: Irtisanominen yksilöperusteella 1275598800000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 13.7.2009 irtisanonut A:n ylikonstaapelin virasta ja pidättänyt hänet virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Käräjäoikeus oli 5.2.2009 tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta 90 päiväsakon rangaistukseen. Lisäksi syyttäjänvirasto oli tehnyt 5.5.2009 syyttämättäjättämispäätöksen, jonka mukaan A oli sairauslomalla ollessaan ja samassa yhteydessä, jossa hän oli syyllistynyt rattijuopumukseen noutanut poliisilaitokselta virka-aseensa ja vienyt sen asuntoonsa. A pyysi suullista käsittelyä. A ei ollut kiistänyt irtisanomisen perusteena olleita tekoja. A:n esittämät todistusteemat eivät liittyneet irtisanomisen perusteena olevien tekojen selvittämiseen, joten virkamieslautakunnan mukaan suullisen käsittelyn järjestäminen ei kirjallinen selvitys huomioiden ollut tarpeen. A:lle oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi 13.7.2009 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa, johon A ei ollut saapunut. Yksinomaan se, että poliisipäällikkö oli ennen kuulemistilaisuutta kertonut, että oikeuskäytännössä vastaava menettely on johtanut esimiesasemassa olevan poliisimiehen irtisanomiseen, ei osoittanut, että päätös A:n virkasuhteen irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä olisi tosiasiallisesti ollut tehty jo etukäteen. Se ei myöskään ollut sellainen erityinen syy, joka selvän ennakkoasenteen vuoksi olisi vaarantanut poliisipäällikön puolueettomuuden A:n asian käsittelyssä ja siten tehnyt poliisipäälliköstä esteellistä osallistumaan A:n asian käsittelyyn. Virkamieslautakunnan mukaan A:lle oli poliisipäällystöön kuuluvana ylikonstaapelina asetettava hänen tehtäviensä ja vastuunsa vuoksi tavanomaista korkeammat vaatimukset virkavelvollisuuksien noudattamisen suhteen. Edellä mainitut teot, vaikkakin ne olivat tapahtuneet vapaa-aikana, olivat tekoja, joihin syyllistyessään poliisi kiistatta laiminlyö käyttäytymisvelvollisuutensa siten, että poliisin arvo siitä kärsii. A:n moitteettomalla ja pitkällä virkauralla ei ollut asiassa merkitystä, kun otettiin huomioon nyt kysymyksessä olevien tekojen luonne ja vakavuus. A ei ollut esittänyt virkamieslautakunnalle sellaista selvitystä, jonka perusteella hänen psyykkisellä terveydentilallaan olisi ollut ilmeisen suuri vaikutus edellä mainittuihin tekoihin syyllistymiseen. Poliisilaitoksella oli tekojen perusteella ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomisen perusteena olleet teot osoittivat A:n siinä määrin sopimattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ollut voitu jatkaa. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n korvausvaatimuksen. KHO 2012 T 2141: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_25_§_3_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_31_§ PoliisiL_9c_§ Poliisiasetus_13_§_2_mom Päätös
Asia 88/2009: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 13.7.2009 irtisanonut A:n ylikonstaapelin virasta ja pidättänyt hänet virantoimituksesta irtisanomisajaksi. Käräjäoikeus oli 5.2.2009 tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta... - Irtisanominen yksilöperusteella , Virantoimituksesta pidättäminen Asia 57/2009: Irtisanominen yksilöperusteella 1268344800000
Lyhennelmä Työsuojelupiiri oli 8.4.2009 irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään neljän kuukauden irtisanomisajan kuluttua ja pidättänyt A:n virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 9.1.2008 tuominnut A:n yritetystä yllytyksestä perättömään lausumaan ja kotirauhan rikkomisesta 35 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Kotirauhan rikkominen oli kohdistunut henkilöön, joka oli myös työsuojelupiirin palveluksessa. Hovioikeus oli lainvoimaisella tuomiollaan 6.2.2009 tuominnut A:n edellä mainittujen tekojen lisäksi toisesta kotirauhan rikkomisesta, muttei muuttanut käräjäoikeuden tuomitsemaa seuraamusta. A:n ensimmäinen kuulemisprosessi keskeytettiin, koska työsuojelupiiri halusi odottaa lainvoimaista tuomiota. Virkamieslautakunnan mukaan tässä kuulemiskirjeessä olleilla puutteilla tai virheellisyyksillä ei näin ollen ollut merkitystä arvioitaessa kuulemisen lainmukaisuutta. Myöhemmän kuulemiskirjeen osalta virkamieslautakunta otti huomioon, että A:lle oli erikseen ilmoitettu mahdollisuudesta käyttää avustajaa kirjallisen vastineen laatimisessa. Myös kirjallisen kuulemisen määräaikaa oli pidennetty samalla, kun A:lle oli ilmoitettu, ettei kuulemista lykätä sairauden perusteella. Asiassa ei siten ollut tapahtunut sellaista kuulemisvirhettä, jonka perusteella päätös irtisanomisesta ja virantoimituksesta pidättämisestä olisi ollut kumottava. Virkamieslautakunnan mukaan oli ollut hyväksyttävää, että työsuojelupiiri oli odottanut hovioikeuden tuomiota ennen irtisanomiseen ryhtymistä. A:n irtisanominen oli siten tapahtunut kohtuullisessa ajassa. Se, että henkilö oli toiminut syyttäjän todistajana rikoskäsittelyssä, ei tehnyt hänestä esteellistä osallistumaan A:n irtisanomista koskevaan päätöksentekoon. Ottaen huomioon työsuojeluviranomaisen tehtävät ja toimivaltuudet, työsuojeluinsinöörin virkaa oli virkamieslautakunnan mukaan pidettävä luonteeltaan sellaisena, että sen hoitaminen voi edellyttää erityistä käyttäytymisvelvoitetta myös vapaa-aikana. A:n teot olivat selvästi luottamuspulaa aiheuttavia ja vastoin työsuojeluinsinöörin tehtäviä ja toimivaltuuksia. Lisäksi viraston toiseen henkilöön kohdistunut kotirauhan rikkominen oli erityisesti työsuojeluinsinöörin virassa olevalta moitittava teko. Irtisanomista harkittaessa oli kuitenkin kiinnitettävä huomiota virkamiehen olosuhteisiin kokonaisuutena. A:n tilanteessa ei ollut esitetty erityisiä seikkoja, jotka puoltaisivat virkasuhteen jatkamista. Työsuojelupiirillä oli ollut erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Irtisanomisen perusteena oleva teko osoitti A:n siinä määrin sopimattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. KHO 2012 T 1056: Ei muutosta lopputulokseen. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että A:lla ei ollut ollut valtion virkamieslain 14 §:ssä säädetyn käyttäytymisvelvoitteen lisäksi muuta, erityistä käyttäytymisvelvoitetta. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_ Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_27_§_1_mom HallintoL_28_§_1_mom_7_kohta HallintoL_33_§ HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_36_§ Päätös
Asia 57/2009: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Työsuojelupiiri oli 8.4.2009 irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään neljän kuukauden irtisanomisajan kuluttua ja pidättänyt A:n virantoimituksesta. Käräjäoikeus oli 9.1.2008 tuominnut... - Korvausvaatimus Asia 19/2009: Korvausvaatimus 1259877600000
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulun palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa 1.3.1996–31.10.2003 yhteensä 14 nimityksellä, jonka jälkeen A oli vielä nimitetty viiden vuoden määräajaksi tutkimuskeskuksen johtajan virkaan. A vaati suullista käsittelyä. 1.3.1996–31.10.2000 A oli toiminut tutkimusprojekteissa. Työn projektimaisuus ja se, että rahoitukseen oli käytetty ulkopuolisia varoja ei kuitenkaan vielä sellaisenaan osoittanut, että määräaikaiselle virkasuhteelle olisi ollut virkamieslain mukainen peruste. A oli kuitenkin korkeakoulun selvityksen mukaan ollut 1.3.1996–31.3.2003 jatko-opiskelijana. Myös se, että A oli työskennellyt suurimmaksi osaksi osa-aikaisesti tuki käsitystä jatko-opiskelusta. Kun lisäksi otettiin huomioon se, että A oli saanut tohtorin arvon viimeisimmän määräaikaisen nimityksen jälkeen, korkeakoululla oli katsottava olleen jatko-opiskelun perusteella työn luonteesta johtunut syy nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. 1.4.2003–31.10.2003 nimitys perustui avoinna olleen tutkimuskeskuksen johtajan viran tehtävien väliaikaiseen hoitamiseen. Nimitykselle oli tältä osin lainmukainen peruste. Tutkimuskeskuksen johtajan virkaan nimittämisen osalta perusteeksi esitettiin viran luonteesta johtuva syy, joka johtui johtajan asemasta osana korkeakoulun ylempää virkamiesjohtoa ja tutkimuskeskuksen ylintä johtoa. Virkamieslautakunnan mukaan pelkästään johtoasema tai tehtävien vastuullisuus ei ole kuitenkaan sellainen viran luonteesta johtuva syy, jonka nojalla virkaan voitaisiin nimittää määräajaksi. Asiassa ei ilmennyt viran luonteeseen liittyviä syitä määräajaksi nimittämiselle. Asiassa ei myöskään ilmennyt, että johtajan virka olisi perustettu organisaatiomuutoksen yhteydessä, jolloin johtajan tehtävien vakiintumattomuus olisi saattanut edellyttää määräajaksi nimittämistä. A oli myös toiminut samoissa johtajan tehtävissä jo aiemman nimityksensä ajan, joten hänen johtamistaitonsa ja -tapansa olivat tätä kautta olleet korkeakoulun tiedossa. Näin ollen virkamieslautakunnan mukaan korkeakoululla ei ollut A:n nimittämishetkellä vallinneiden olosuhteiden perusteella viran luonteeseen tai viraston toimintaan liittyvää perusteltua syytä nimittää A määräajaksi johtajan virkaan. Virkamieslautakunta katsoi, että sillä oli käytettävissään asian ratkaisemiseksi tarpeellinen asiakirjanäyttö, joten suullisen käsittelyn toimittamiseen virkamieslautakunnassa ei siten ollut syytä. Hallintoasiassa kukin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen oikeudenkäyntikuluvaatimukset oli lakiin perustumattomina hylättävä. Virkamieslautakunta määräsi korkeakoulun maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6–2–1). Vaatimukset suullisen käsittelyn järjestämisestä ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin. KHO 2012 T 282: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ HallintoL_64_§ Päätös
Asia 19/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt korkeakoulun palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa 1.3.1996–31.10.2003 yhteensä 14 nimityksellä, jonka jälkeen A oli vielä nimitetty viiden vuoden määräajaksi... - Korvausvaatimus Asia 78/2007: Korvausvaatimus 1227218400000
Lyhennelmä A oli toiminut ympäristökeskuksen palveluksessa tarkastajan määräaikaisissa virkasuhteissa yhtäjaksoisesti 28.9.1998–31.3.2007 yhteensä 20 eri nimityksellä. A:n ensimmäisen nimityksen rahoitus oli tullut työllistämisvaroista, ja määräaikaiselle nimitykselle oli täten ollut työn luonteeseen liittyvä hyväksyttävä peruste. Kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen nimityksen aikana A:n tehtävät olivat pääsääntöisesti liittyneet projektiluonteiseen viraston omana työnä tehtyyn selvitykseen. Näillekin määräaikaisille nimityksille oli katsottava olleen työn luonteeseen liittyvä hyväksyttävä peruste. Viimeistään seitsemännestä nimityksestä 1.3.2000 lähtien A:n tehtävät olivat riidattomasti olleet pääosin samankaltaisia kansainvälisten tutkimusprojektien hallinnollisia tehtäviä ja muita toimistotehtäviä. Tutkimustoimintaa oli tehty virastossa varsin laajassa mittakaavassa useita vuosia vuonna 2003 käynnistyneiden muutoshankkeiden jälkeenkin. Tutkimusprojekteja oli ollut useita samanaikaisesti. A:n työtehtävien näennäistä sidonnaisuutta kulloinkin käynnissä olleisiin projekteihin ei tässä tapauksessa voitu pitää osoituksena tehtävien todellisesta projektiluonteisuudesta. Tutkimustoiminnan pääasiassa ulkopuolinen rahoitus ei myöskään yksistään ollut sellainen seikka, joka olisi edellyttänyt määräaikaisia virkasuhteita. Nimittämiselle määräaikaisiin virkasuhteisiin ei siten ainakaan 1.3.2000–31.3.2007 ollut ollut laissa säädettyä perustetta. A:lla oli täten oikeus hakemaansa korvaukseen. Virkamieslautakunta hyväksyi korvausvaatimuksen ja määräsi ympäristökeskuksen maksamaan A:lle 12 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys, jossa seitsemän jäsentä kannatti 12 kuukautta ja kaksi jäsentä 14 kuukautta). Korvausvaatimus hylättiin enemmälti. Korkoa koskeva vaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. KHO 2011 T 657 Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 78/2007: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli toiminut ympäristökeskuksen palveluksessa tarkastajan määräaikaisissa virkasuhteissa yhtäjaksoisesti 28.9.1998–31.3.2007 yhteensä 20 eri nimityksellä. A:n ensimmäisen nimityksen... - Korvausvaatimus Asia 17/2009: Korvausvaatimus 1264716000000
Lyhennelmä A oli ollut nimitettynä työnjohtajan tehtäviin yhteensä kahdeksaan aluevankilan määräaikaiseen virkasuhteeseen yhtäjaksoisesti 4.9.2006–30.9.2008. Neljän ensimmäisen nimityksen osalta määräaikaisuuden perusteena oli ollut kesällä 2006 avoimeksi tullut virka. Viran auki julistaminen oli viivästynyt organisaatiouudistuksen ja virkojen uudelleenjärjestelyn vuoksi ja kyseisestä virasta oli tuolloin katsottu voitavan luopua kokonaan. Kun virka sitten julistettiin haettavaksi toukokuussa 2007, sitä ei kuitenkaan pystytty täyttämään vankilan työtilanteesta ja muutosta johtuvista syistä. Virkamieslautakunta katsoi vankilalla olleen asianmukaiset syyt viran täyttöprosessiin viivästymiseen. A ei ollut tullut valituksi edellä sanottuun virkaan ja hän oli siirtynyt hoitamaan sijaisena toista työnjohtajan virkaa seuraavan kahden nimityksensä ajaksi. Myös tämä työnjohtajan virka oli tullut avoimeksi ja A oli ollut avoimen viran hoitajana kahden viimeisen nimityksensä ajan. A oli sittemmin ollut ainoa hakija virkaan, muttei ollut tullut nimitetyksi. Edellä mainituilla perusteilla virkamieslautakunta katsoi, että vankilalla oli ollut sijaisuudesta ja avoimen viran hoidosta johtuvat valtion virkamieslain mukaiset perusteet nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin. Virkamieslautakunta hylkäsi korvausvaatimuksen. KHO 2012 T 281: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 17/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli ollut nimitettynä työnjohtajan tehtäviin yhteensä kahdeksaan aluevankilan määräaikaiseen virkasuhteeseen yhtäjaksoisesti 4.9.2006–30.9.2008. Neljän ensimmäisen nimityksen osalta... - Kirjallinen varoitus Asia 23/2010: Kirjallinen varoitus 1285880400000
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 15.1.2010 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien rikkomisen takia. A oli 22.8.2009 tullut työvuoroonsa alkoholilta tuoksuen ja viettänyt osan työajastaan lepohuoneessa. Se, että A on työvuoronsa alkaessa tuoksunut alkoholilta ja vaikuttanut tämän lisäksi erittäin väsyneeltä, on ollut omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen. A on lisäksi laiminlyönyt virkatehtäviään lepäämällä päivän aikana lepohuoneessa kaksi enintään tunnin mittaista jaksoa, minkä A ei ole edes väittänyt johtuneen sairaudesta tai muusta hyväksyttävästä syystä. Vaikka lepäämisestä ei ole osoitettu aiheutuneen merkittävää haittaa työnteolle, vaan kyse on tältä osin ollut varsin vähäisestä ja yksittäisestä teosta, on lepäämisen nyt kyseessä olevissa oloissa katsottava aiheutuneen työvuoroa edeltäneestä liiallisesta alkoholin käytöstä. Näissä oloissa A:n menettelyä on kokonaisuutena arvioiden pidettävä niin moitittavana, että poliisilaitoksella olisi sinänsä ollut riittävät perusteet kirjallisen varoituksen antamiseen A:lle. Tapahtumat ovat tulleet A:n esimiesten tietoon viimeistään 1.9.2009, jolloin vanhempi konstaapeli B:ltä pyydetty selvitys on leimattu saapuneeksi poliisiasemalle. Poliisilaitos ei ole esittänyt syytä, miksi A:n kuulemiseen varoituksen antamista varten on ryhdytty vasta 8.1.2010 eli yli neljä kuukautta tapahtumien jälkeen. Poliisilaitos ei ole vedonnut tapahtumiin kohtuullisessa ajassa eikä varoituksen antamiseen näiden tapahtumien perusteella ole siten enää 15.1.2010 ollut edellytyksiä. Virkamieslautakunta kumosi poliisilaitoksen päätöksen. KHO 2012 T 478: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_14_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_49_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_53_§ _2_mom HallintoL_44_§ _1_mom_3_kohta PoliisiL_9c_§ Päätös
Asia 23/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Poliisilaitos oli 15.1.2010 antanut vanhempi konstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen virkavelvollisuuksien rikkomisen takia. A oli 22.8.2009 tullut työvuoroonsa alkoholilta tuoksuen ja... - Irtisanominen yksilöperusteella Asia 7/2010: Irtisanominen yksilöperusteella 1290722400000
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli irtisanonut A:n opistoupseerin virasta. Päätöksen perustelujen mukaan A oli vakavana pidettävällä tavalla laiminlyönyt virkavelvollisuuksia olemalla ilman hyväksyttävää syytä ja asiasta mitään työnantajalle ilmoittamatta poissa virantoimituksesta 1.6.–10.11.2009. Selvitettynä voidaan pitää, että A oli laiminlyönyt virkavapauden hakemisen ajoissa ja myös sairautensa todistamisen virkamieslaissa säädetyn mukaisella lääkärintodistuksella. Näihin laiminlyönteihin on kuitenkin esitetyn selvityksen perusteella todennäköisesti vaikuttanut ratkaisevasti A:n sairastama masennus, joka lääkärinlausunnon mukaan on ollut vaikea-asteista. A:n viaksi katsottava virkavelvollisuuksien vastainen menettely on siten voinut johtua sairaudesta. Asiassa ei ole selvitetty, onko A:n työkyky alentunut olennaisesti ja pysyvästi ja onko hänellä tällä perusteella oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. A:n virkasuhteen irtisanomiselle ei näissä oloissa ole ollut erityisen painavaa syytä. Virkamieslautakunta kumosi irtisanomispäätöksen. KHO 2012 T 216: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_23_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_23a_§ Valtion_virkamiesL_25_§ _1_mom Valtion_virkamiesL_25_§ _2_mom Päätös
Asia 7/2010: Irtisanominen yksilöperusteella
Lyhennelmä Puolustusvoimat oli irtisanonut A:n opistoupseerin virasta. Päätöksen perustelujen mukaan A oli vakavana pidettävällä tavalla laiminlyönyt virkavelvollisuuksia olemalla ilman hyväksyttävää... - Virkasuhteen purkaminen Asia 153/2010: Virkasuhteen purkaminen 1316725200000
Lyhennelmä Virasto oli tekemällään päätöksellä 12.11.2010 purkanut koeajalla olleen työterveyshoitaja A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli työnantajan arvion mukaan sopimaton vaativaan ja itsenäiseen työterveyshoitajan tehtävään. A:n sopimattomuus kyseessä olleeseen työtehtävään oli kuuden kuukauden koeaikana ilmennyt työn organisointikykyjen ja oma-aloitteisuuden puutteena. Virkasuhteen purkaminen koeaikana ei edellytä sitä, että virkamies olisi laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan tai toiminut muutoin moitittavasti. Koeajan tarkoituksena on antaa molemmille osapuolille aikaa harkita, vastaako virkasuhde etukäteisodotuksia. Virkamieslautakunta katsoi, että asiassa ei ollut tullut esille seikkoja, jotka olisivat osoittaneet, että A:n virkasuhteen purkamisen todellinen syy olisi ollut työhäirintäasia tai jokin muu A:n työssä suoriutumiseen liittymätön seikka. Viraston ilmoittamat perusteet A:n virkasuhteen purkamiselle liittyivät A:n suoriutumiseen työssään, eikä niitä voitu pitää koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisina. Virkamieslautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_10_§_1_mom Päätös
Asia 153/2010: Virkasuhteen purkaminen
Lyhennelmä Virasto oli tekemällään päätöksellä 12.11.2010 purkanut koeajalla olleen työterveyshoitaja A:n virkasuhteen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli työnantajan arvion mukaan sopimaton vaativaan... - Korvausvaatimus Asia 142/2010: Korvausvaatimus 1305234000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 1.3.2005–30.9.2010 määräaikaisilla nimityksillä, joiden perusteena oli käytetty avoimen viran tehtävien hoidon järjestämistä. Viraston mukaan kaikille nimityksille oli lainmukainen peruste. Viraston vastineessaan ilmoittamat syyt A:ta koskeville määräaikaisille nimityksille olivat osoittaneet, ettei virkaa ollut edes pyritty täyttämään viivytyksettä. Virkamieslautakunta katsoi, että avoinna olleeseen virkaan kuuluvien tehtävien hoitoa ei siten ollut järjestetty määräaikaisilla nimityksillä vain väliaikaisesti. Virasto ei ollut tuonut esiin A:n virkasuhteiden määräaikaisuudelle 1.3.2005–31.8.2007 muutakaan virkamieslaissa tarkoitettua perustetta, ja A:lla oli siten oikeus hakemaansa korvaukseen tältä osin. Sen sijaan organisaatiouudistuksen yhteydessä toteutetuilla tehtävien uudelleenjärjestelyillä oli voitu perustellusti arvioida olleen olennainen vaikutus siihen, voitiinko A:n palvelussuhdetta jatkaa uudistuksen jälkeen. A:n palvelussuhdetta oli jatkettu organisaatiouudistuksen voimaantulon jälkeen vielä kahdella nimityksellä 30.9.2010 asti. Virasto ei ollut voinut enää tämän jälkeen jatkaa A:n virkasuhdetta määrärahojen vähyyden vuoksi. Kyseessä olleissa olosuhteissa organisaatiomuutokseen liittyvät tehtäväjärjestelyt olivat edellyttäneet A:n nimittämistä määräajaksi. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kahdeksan (8) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen. Valtion_virkamiesL_9_§_1_mom Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 142/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 1.3.2005–30.9.2010 määräaikaisilla nimityksillä, joiden perusteena oli käytetty avoimen viran tehtävien hoidon järjestämistä. Viraston mukaan kaikille nimityksille... - Korvausvaatimus Asia 136/2010: Korvausvaatimus 1317934800000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa määräaikaisissa virkasuhteissa viidellä nimityksellä yhden vuoden ja yhden kuukauden ajan. Viraston mukaan nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin. Nimittämiskirjojen mukaan A:n 1.3.–31.3.2009, 1.6.–31.8.2009 ja 1.9.–31.12.2009 ajoittuvat nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin. Sen sijaan nimitykset 1.4.–1.5.2009 ja 1.1.–31.3.2010 olivat perustuneet työn luoteeseen. Viraston esittämästä selvityksestä ei kuitenkaan ollut ilmennyt tarkemmin, miksi työn luonne oli edellyttänyt A:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Virastossa oli ollut vastineessakin todettu pysyvä tarve sairaanhoitajien sijaistamisessa, eikä virkamieslain mukaista perustetta määräaikaiselle nimitykselle siten ollut olemassa. Edelleen organisaatiouudistusta ei ollut voitu pitää perusteena määräaikaisille nimityksille, koska A:n tilalle oli nimitetty toinen sijainen, eikä uudistuksella ollut osoitettu olleen vaikutusta viraston tehtäviin tai sijaisuus tarpeeseen. Virkamieslautakunta katsoi, että virastolla ei ollut ollut näissä oloissa työn luonteesta johtuvaa syytä nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin. A:n sairausloman ajaksi sijaisuutta hoitamaan oli nimitetty sijainen, mutta hänen nimityksensä kesto ei ollut kuitenkaan esitetyn selvityksen perusteella vastannut A:n sairausloman kestoa. Viraston sijaisuustarve oli siten jatkunut yhä A:n nimityksen päätyttyä, ja A:lla oli siten oikeus korvaukseen myös virkamieslain 9 §:n 3 momentin perusteella. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle seitsemän (7) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 8–1). Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 136/2010: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa määräaikaisissa virkasuhteissa viidellä nimityksellä yhden vuoden ja yhden kuukauden ajan. Viraston mukaan nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin.... - Kirjallinen varoitus Asia 107/2010: Kirjallinen varoitus 1321567200000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 7.6.2010 antanut verotarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toiminut toistuvasti työnjohdon määräysten vastaisesti. A oli laiminlyönyt virkasuhteesta johtuvien velvollisuuksien täyttämisen tai rikkonut niitä. A oli selvityksensä mukaan oikaisuvaatimuksen hakemisen jälkeen irtisanoutunut verotarkastajan virasta, mutta A ei ollut kuitenkaan ilmoittanut haluavansa peruuttaa oikaisuvaatimustaan. Tästä johtuen irtisanoutumisella ei virkamieslautakunnan mukaan ollut oikeudellista merkitystä arvioitaessa A:lle annetun kirjallisen varoituksen oikeellisuutta. Saadun selvityksen perusteella A:lle 29.1.2008 annettu virkakäsky oli 15.5.2008 kumottu, joten kyseisen virkakäskyn perusteena olevia tekoja ja laiminlyöntejä ei tullut ottaa huomioon harkittaessa kyseessä olevan kirjallisen varoituksen oikeellisuutta. A oli saadun selvityksen perusteella toistuvasti ja pitkäaikaisesti laiminlyönyt noudattaa työnjohto- ja valvontamääräyksiä, kun A ei ollut ilmoittanut sairauspoissaoloista viraston ohjeistuksen mukaisesti. Lisäksi A oli suhtautunut välinpitämättömästi työnjohdon ohjeistukseen tarkastuskumppanien hankkimisesta. Virkamieslautakunta kuitenkin otti huomioon sen, että A:n suhtautumiseen olivat saattaneet vaikuttaa hänen ongelmansa työyhteisössä ja että virasto ei ollut halunnut käyttää asiassa määräysvaltaansa kumppanien osoittamiseksi. Siten A:n syyksi jäänyttä välinpitämätöntä asennetta oli pidettävä niin vähäisenä, ettei kirjallinen varoitus tällä perusteella ollut ollut lainmukainen. Epäasiallista käyttäytymistä työtovereita kohtaan ei myöskään voitu käyttää perusteena kirjallisen varoituksen antamiselle, kun otettiin huomioon selvityksessä mainituista seikoista kulunut aika, eikä uudempaa selvitystä asiaan liittyen ollut esitetty. Edelleen esitetyn selvityksen perusteella A oli laiminlyönyt noudattaa työnjohdon määräyksiä sallituista työaikarajoista, ja A oli näin menettelemällä rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Virkamieslautakunta totesi, että virasto oli voinut antaa A:lle kirjallisen varoituksen, mutta perusteena ei ollut voitu käyttää tarkastuksen organisointiin ja suunnitteluun eikä työyhteisöön sopeutumiseen liittyviä perusteita. Virkamieslautakunta hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_25_§_2_mom Valtion_virkamiesL_40_§_2_mom_4_kohta Päätös
Asia 107/2010: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 7.6.2010 antanut verotarkastaja A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perustelujen mukaan A oli toiminut toistuvasti työnjohdon määräysten vastaisesti. A oli... - Kirjallinen varoitus Asia 121/2009: Kirjallinen varoitus 1307653200000
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 26.10.2009 päättänyt antaa kokki A:lle kirjallisen varoituksen epäasiallisesta käytöksestä. Päätöksen perustelujen mukaan A oli moitittavalla käytöksellään toistuvasti rikkonut virkamieslaissa hänelle virkamiehenä asetettuja virkavelvollisuuksia. Saadun selvityksen perusteella kirjallisen varoituksen antaminen A:lle oli perustunut työnantajan epäasialliseksi katsomaan käyttäytymiseen, ja kuulemistilaisuus asiasta oli pidetty 1.10.2009. A:n epäasiallisen käyttäytymisen ilmenemisen muodot eivät kuitenkaan olleet ilmenneet kuulemistilaisuuden kutsusta. Vastineeseen oli liitetty 7.9.2009 päivätty selvitys, jonka otsikkona oli A:n käyttäytyminen työyhteisössä. Asiassa oli ollut kuitenkin riidatonta, että tätä asiakirjaa ei ollut liitetty kuulemiskirjeeseen. A:lle ei ollut muutoinkaan varattu tilaisuutta tutustua asiakirjaan ja mahdollisiin muihin seikkoihin ennen kuulemistilaisuutta. Edelleen varoituksen antamisesta päättänyt viraston johtaja ei ollut ollut läsnä A:n kuulemistilaisuudessa. Kun aiotun varoituksen perusteita ja A:n vastauksia niihin ei ollut ollut kirjattu kuulemistilaisuuden muistioon, asiassa ei ollut voitu varmistua siitä, oliko johtaja saanut A:n vastaukset tietoonsa sellaisina kuin A oli ne esittänyt ja oliko A siten tullut asiassa asianmukaisesti kuulluksi. Virkamieslautakunta katsoi, että asiassa oli tapahtunut kuulemisvirhe. A:lle annettu kirjallinen varoitus oli kumottava. Virkamieslautakunta kumosi viraston A:lle antaman kirjallisen varoituksen. Valtion_virkamiesL_14_§ Valtion_virkamiesL_24_§ Valtion_virkamiesL_66_§_2_mom HallintoL_34_§_1_mom HallintoL_36_§ Päätös
Asia 121/2009: Kirjallinen varoitus
Lyhennelmä Virasto oli päätöksellään 26.10.2009 päättänyt antaa kokki A:lle kirjallisen varoituksen epäasiallisesta käytöksestä. Päätöksen perustelujen mukaan A oli moitittavalla käytöksellään toistuvasti... - Korvausvaatimus Asia 107/2009: Korvausvaatimus 1302210000000
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 15.10.2007–31.3.2009 yhteensä seitsemällä eri määräaikaisella nimityksellä. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin, eikä sijaista ollut vaihdettu tiedossa olevan sairausloman aikana. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A oli nimitetty B:n sairausloman sijaiseksi 15.10.2007–31.3.2009 seitsemällä eri nimityksellä. Viraston 12.5.2008 päivätyn ilmoituksen mukaan B:n kuntoutustukea oli jatkettu 1.6.2008–31.3.2009. A oli kuitenkin tänä aikana nimitetty B:n sijaiseksi kolmella eri nimityksellä. Viraston esittämän selvityksen mukaan nimitysten pätkiminen oli johtunut nimittävän viranomaisen nimittämistoimivaltaan liittyneistä syistä. Virkamieslautakunta kuitenkin katsoi, ettei edellä mainittua syytä ollut pidettävä virkamieslain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuna erityisenä syynä poiketa A:n nimittämisestä koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi. A:lla oli siten oikeus hakemaansa korvaukseen 1.6.2008–31.3.2009 väliselle ajanjaksolle sijoittuvien määräaikaisten nimitysten osalta. A:lla ei kuitenkaan ollut oikeutta korvaukseen sillä perusteella, ettei häntä enää 1.4.2009 lukien nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen B:lle myönnetyn uuden sairausloman ajaksi, vaan virasto oli voinut harkintansa mukaan nimittää toisen virkamiehen hoitamaan sijaisuutta. Virkamieslautakunta määräsi viraston maksamaan A:lle kuuden (6) kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (äänestys 6–3). KHO 2012 T 582: Ei muutosta lopputulokseen. Valtion_virkamiesL_9_§ Valtion_virkamiesL_56_§ Päätös
Asia 107/2009: Korvausvaatimus
Lyhennelmä A oli työskennellyt virastossa 15.10.2007–31.3.2009 yhteensä seitsemällä eri määräaikaisella nimityksellä. Viraston mukaan kaikki nimitykset olivat perustuneet sijaisuuksiin, eikä sijaista... - Korvausvaatimus Asia 90/2010: Korvausvaatimus 1322776800000
Lyhennelmä A oli työskennellyt yliopistossa kolmessa eri projektissa tutkimusapulaisena 19.3.2004–31.12.2009 yhteensä 18 eri virkasuhteessa. Yliopiston mukaan perusteena määräaikaisille palvelussuhteille oli ollut tutkimusapulaisen tehtävien työn luonne. Asiassa saadun selvityksen mukaan A:n määräaikaiset nimitykset oli tehty kolmeen eri projektiin ajanjaksoina 19.3.2004–30.6.2006, 1.7.2006–31.12.2007 ja 1.1.2008–31.12.2009. Virkamieslautakunta totesi, että työn projektimaisuus ja ulkopuolisen rahoituksen käyttö eivät vielä osoittaneet, että määräaikaiselle virkasuhteelle oli laissa tarkoitettu hyväksyttävä peruste. Jatko-opiskelu oli puolestaan pääsääntöisesti peruste nimittää työn luonteen perusteella määräaikaiseen virkasuhteeseen. A oli ollut perustutkinto-opiskelija, eikä nimittämiskirjoissa ollut mainittu määräaikaisuuden perusteena sitä, että A oli ollut yliopisto-opiskelija. Esitetyn selvityksen perusteella A:n virkasuhde oli päättynyt