Päätös Vaasan hallinto-oikeus 26.4.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0065/2 (Dnro 00812/19/1401)

 

Asia: Valitus kirjallisen varoituksen antamista koskevassa asiassa

Asiasanat

Huomautus
Kohtuullinen aika
Kirjallinen varoitus
Käyttäytymisvelvollisuus
Yhdenvertainen kohtelu

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Käräjäoikeus oli vuonna 2019 hylännyt virallisen syyttäjän A:ta kohtaan väärästä ilmiannosta ajaman syytteen. Kyseisen syytteen hylkäämistä koskevan asian osalta ei ollut aihetta ryhtyä virka-miesoikeudellisiin toimenpiteisiin. Kuitenkin kyseisessä esitutkinta-asiassa asianomistaja B:n puhelimella tehdystä nauhoituksesta poliisivankilassa tämän kiinniottotilanteessa oli ilmennyt A:n menettelystä sellaisia seikkoja, jonka seurauksena poliisilaitos oli antanut ylikonstaapeli A:lle kirjallisen varoituksen. Päätöksen perusteluiden mukaan A oli B:n kiinniottotilanteessa poliisivankilassa kiroillut ja käyttänyt toistuvasti B:stä sopimattomia sanoja ja sanontoja, jotka olivat rasistisia ja B:tä kohtaan halventavia sekä tämän ihmisarvoa loukkaavia. Poliisilaitoksen mukaan A:n menettely tilanteessa oli ollut epäasiallista ja poliisimiehen arvolle sopimatonta sekä omiaan heikentämään poliisin arvoa. Siten poliisilaitos katsoi A:n menetelleen poliisimieheltä edellytettävien käyttäytymisvaatimusten vastaisesti.

A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista sekä enintään huomautuksen katsomista riittäväksi seuraamukseksi tapahtuneesta. Valituksessaan A myönsi kielenkäyttönsä tilanteessa olleen epäasiallista, mutta katsoi kirjallisen varoituksen olleen liian ankara virkamiesoikeudellinen seuraamus ottaen huomioon tilanne kokonaisuutena sekä A:han jo aiemmin asiassa kohdistetut virkamiesoikeudelliset toimenpiteet. Kirjallisen varoituksen perusteena ollutta kielenkäyttöä koskien oli tehty syyttämättäjättämispäätös, jota koskeneessa kokonaisarvioinnissa syyttäjä oli A:n mukaan kiinnittänyt huomiota sopimattoman kielenkäytön lisäksi myös tilannetta edeltäneeseen tapahtumakulkuun, B:n omaan käyttäytymiseen sekä poliisien virkatehtäviin. A:n mukaan samat seikat tuli ottaa huomioon myös asian virkamiesoikeudellisessa arvioinnissa. Lisäksi A toi esiin valituksessaan, että kun tallenteelta ilmenevää kielenkäyttöä ja tapahtumia arvioitiin kokonaisuutena, ei hänen toimintansa tilanteessa ollut sellaista, että häneen olisi tullut kohdistaa enempiä virkamiesoikeudellisia toimenpiteitä, kuin mitä oli jo tapahtunut. Enempien virkamiesoikeudellisten toimenpiteiden kohdistaminen A:han oli ollut A:n mukaan suhteellisuusperiaatteen, tarkoitussidonnaisuuden periaatteen ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista.

Hallinto-oikeus viittasi perusteluissaan aluksi tapauksen kannalta keskeisiin sovellettaviin oikeus-ohjeisiin. Tämän jälkeen tuomioistuin katsoi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A:n käyt-täytyminen ja sanonnat olivat olleet esitystyyliltään ja sisällöltään epäasiallisia ja sopimattomia ja niitä voitiin pitää rasistisina, halventavina ja ihmisarvoa loukkaavina. Hallinto-oikeuden mukaan kyse ei ollut yksittäisistä sanoista tai sanonnoista, vaan suhteellisen pitkään jatkuneesta tilanteesta. Hallinto-oikeus katsoi, ettei asiaa ollut aihetta arvioida toisin B:n väkivaltaisen ja aggressiivisen käyttäytymisen vuoksi. Hallinto-oikeuden mukaan A:n valituksessa terveydentilastaan tuomat seikat eivät myöskään antaneet aihetta arvioida asiaa toisin. Hallinto-oikeuden mukaan A:n käyttäytymistä tilanteessa tuli arvioida ottaen huomioon hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa.

A oli valituksessaan katsonut, että kirjallinen varoitus oli annettu huomattavan pitkän ajan kuluttua sen perusteena olleen tapahtuman jälkeen, mikä tulisi ottaa huomioon virkamiesoikeudellisessa seuraamusharkinnassa. Hallinto-oikeus totesi, että virkamieslaissa ei säädetä, missä ajassa varoitus on annettava sen antamiseen johtaneiden perusteiden tultua työnantajan tietoon. Hallinto-oikeuden mukaan lähtökohtana voidaan pitää sitä, että varoitus annetaan asian laatu ja olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa mainitusta ajankohdasta.  Hallinto-oikeuden poliisilaitokselta saaman selvityksen mukaan poliisilaitoksella oli virkamiesoikeudellisissa asioissa käytössä seurantajärjestelmä, jonka pohjalta reagointia aiheuttava tapaus otettiin lainvoimaisen ratkaisun jälkeen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa saadun selvityksen ja poliisilaitoksen lausunnon perusteella poliisilaitos oli voinut antaa kirjallisen varoituksen A:lle vasta sen jälkeen, kun päätös rikosasiassa oli saanut lainvoiman, vaikka tuolloin oli jo kulunut huomattava aika itse tapahtumista.

A oli esittänyt, ettei häntä ollut kohdeltu virkamiesoikeudellisessa selvittelyssä yhdenvertaisesti muihin tilanteessa läsnä olleisiin poliiseihin ja poliisivankilan vartijoihin nähden. A oli lisäksi viitannut tapaukseen, jossa virkavelvollisuuden rikkomisesta ja pahoinpitelystä tuomitulle vanhemmalle konstaapelille oli annettu vakava huomautus varoituksen sijasta. Poliisilaitos oli lausunnossaan esittänyt, että kyseisten tilanteessa läsnä olleiden virkamiesten henkilöllisyys on esimiesselvittelyssä, ja mikäli henkilöllisyys kyetään selvittämään, asia otetaan heidän osaltaan käsittelyyn esimiesten toimesta. Edellä todettu huomioiden sekä A:n selvitetty käyttäytyminen tilanteessa, valituksenalaista päätöstä ei hallinto-oikeuden mukaan voitu pitää yhdenvertaisuus- tai suhteellisuusperiaatteen vastaisena. Asiaa ei ollut syytä arvioida toisin myöskään siitä valituksessa esitetystä syystä, että toisessa tapauksessa, joka oli perusteeltaan eronnut käsillä olevasta tapauksesta, oli päädytty huomautuksen antamiseen.

A:n katsottiin rikkoneen poliisimiehelle asetettua käyttäytymisvelvoitetta ja toimineen näin ollen vastoin virkavelvollisuuksiaan. Varoitus oli ollut oikeassa suhteessa käyttäytymisen moitittavuuteen, jonka vuoksi poliisilaitoksella oli ollut riittävät perusteet antaa A:lle kirjallinen varoitus.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti (433/1999)
Laki poliisin hallinnosta 15 f § (873/2011)
Laki poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta (841/2006) 1 luvun 4 § 1 momentti
Poliisilaki (872/2011) 1 luku 2 § 
Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti
Valtion virkamieslaki 24 §