EU:n finanssipoliittiset säännöt

EU:n finanssipoliittiset säännöt asettavat puitteet julkisen talouden hoidolle jäsenmaissa. Ne ovat osa talouspolitiikan koordinaatiota. Keskeisiä sopimuksia ovat perussopimus sekä vakaus- ja kasvusopimus.

EU:n perussopimus asettaa jäsenmaille seuraavat viitearvot:

• Julkisen talouden alijäämä saa olla enintään 3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (paitsi jos alijäämärajan ylitys on vähäinen, väliaikainen ja poikkeuksellinen).
• Julkisen talouden velka saa olla enintään 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (paitsi jos velka vähenee riittävästi ja lähestyy viitearvoa riittävän nopeasti).

Vakaus- ja kasvusopimus on sääntöihin perustuva kehikko, jolla koordinoidaan jäsenmaiden  finanssipolitiikkaa. Sopimuksessa on kaksi osaa:

• Ennalta ehkäisevän osan keskiössä on maakohtainen keskipitkän aikavälin tavoite julkisen talouden rakenteelliselle rahoitusasemalle. Kukin jäsenvaltio asettaa tavoitteensa, ja Euroopan komissio ja EU:n neuvosto seuraavat sen noudattamista. Maa on ennalta ehkäisevässä osassa, jos se ei ole liiallisen alijäämän menettelyssä.
• Korjaavaan osaan liittyvät perussopimuksessa määritellyt 3 prosentin viitearvo julkisen talouden alijäämälle ja 60 prosentin viitearvo julkisen talouden velalle suhteessa bruttokansantuotteeseen. Jos komissio ja neuvosto toteavat maan rikkovan alijäämä- tai velkakriteeriä, maa voi joutua liiallisen alijäämän menettelyyn. Maa on korjaavassa osassa, jos se on liiallisen alijäämän menettelyssä.

Vakaus- ja kasvusopimus muodostuu Eurooppa-neuvoston päätöslauselmasta vuodelta 1997, asetuksesta 1466/97 (sopimuksen ennalta ehkäisevä osa) ja asetuksesta 1467/97 (sopimuksen korjaava osa).

EU muutti vakaus- ja kasvusopimusta vuosina 2005 ja 2011. Unioni täydensi lainsäädäntöä vuoden 2011 lisäksi vuonna 2013 kahdella asetuksella,  jotka koskevat  euromaita. Hallitusten välinen finanssipoliittinen sopimus tuli voimaan vuoden 2013 alusta.  Lainsäädäntöä täydentävät käytännesäännöt, jotka selventävät lain soveltamista.

Suomi sääti niin kutsutun finanssipoliittisen lain (2012) ja asetuksen julkisen talouden suunnitelmasta (2014), joilla saatettiin voimaan finanssipoliittinen sopimus ja budjettikehysdirektiivi.

Säännöt uudistuivat

Finanssipoliittiset säännöt uudistuivat huhtikuussa 2024. Yksi keskeinen muutos on, että jokainen jäsenmaa tekee finanssipoliittis-rakenteellisen suunnitelman vähintään neljäksi vuodeksi. Suomessa suunnitelman nimi on keskipitkän aikavälin suunnitelma.

Jäsenmaa sitoutuu suunnitelmassaan noudattamaan nettomenopolkua eli sallittua julkisten nettomenojen vuotuista kasvuvauhtia, joka perustuu ensisijaisesti maan velkakestävyyteen. Lisäksi suunnitelma sisältää uudistuksia ja investointeja.

Jäsenmaa voi hakea enintään kolmen vuoden lisäsopeutusaikaa, jos se sitoutuu tekemään rakenteellisia uudistuksia ja investointeja. EU valvoo uudistusten ja investointien toimeenpanoa.

Euroopan komissio arvioi jäsenmaiden finanssipoliittis-rakenteelliset suunnitelmat, ja EU:n neuvosto hyväksyy nettomenopolut ja pidennykset.

Valtiovarainministeri Riikka Purra: Suomi vältti EU:n alijäämämenettelyn – keväällä selviää, tarvitaanko lisäsopeutuksia (tiedote 26.11.2024)

Suomen keskipitkän aikavälin suunnitelma 2025–2028

Valtioneuvosto hyväksyi Suomen keskipitkän aikavälin suunnitelman (tiedote 10.10.2024)

Suomi valmistelee ensimmäisen keskipitkän aikavälin suunnitelmansa (valtioneuvoston tiedote 23.9.24)

Talouspolitiikan koordinaatio EU:ssa (EU:n neuvosto)

Liiallisen alijäämän menettely (EU:n neuvosto)

Vakaus- ja kasvusopimuksen sisältö tiivistettynä

Vakaus- ja kasvusopimus (Stability and Growth Pact) (Euroopan komissio, englanniksi)

Komission Suomi-raportit

Finanssipoliittinen laki (Finlex)

Asetus julkisen talouden suunnitelmasta (Finlex)