EU:n omat varat

Euroopan unionin omat varat ovat tuloja, jotka kerätään unionin talousarvion rahoittamiseksi. Unionin toiminnan rahoittajana ne kuuluvat unionille EU-lainsäädännön nojalla ilman kansallisten viranomaisten erillisiä päätöksiä.

Neuvosto hyväksyy yksimielisesti kuultuaan Euroopan parlamenttia päätöksen, jolla vahvistetaan omien varojen järjestelmää koskevat säännökset. Päätöksen voimaantulo edellyttää myös jäsenvaltioiden kansallisia voimaansaattamistoimia, kuten Suomessa eduskunnan hyväksyntää.

Nykyinen omien varojen päätös tuli voimaan kesäkuun alussa 2021, ja sen vaikutukset huomioitiin takautuvasti jo vuoden 2021 alusta lukien. Päätöksen mukaan EU:n omat varat muodostuvat

• perinteisistä omista varoista eli nykyisin käytännössä EU:n ulkorajoilla perittävistä tulleista
• arvonlisäveropohjaan perustuvasta maksusta
• kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuvasta maksusta
• bruttokansantuloon perustuvasta maksusta. 

Osa unionin rahoituksesta kerätään muista lähteistä kuin omilla varoilla eli sekalaisilla tuloilla, jotka muodostuvat muun muassa unionin saamista korko- ja sakkotuloista sekä unionin toimielinten työntekijöiden palkkojen ennakonpidätyksistä. Myös Britannian maksut EU:lle, jotka johtuvat sen EU-jäsenyyden aikaisista sitoumuksista, ohjautuvat pääasiallisesti sekalaisina tuloina unionin talousarvioon.

EU:n talousarvioon omat varat tulevat pääosin jäsenvaltioiden kansallisista talousarvioista. Jäsenvaltioiden keräämistä tullimaksuista 75 prosenttia tuloutetaan suoraan unionille ja 25 prosenttia jää kantopalkkioksi jäsenvaltioille. Koska unionin talousarvion pitää olla tasapainossa, bruttokansantuloon perustuvalla maksulla katetaan se rahoitusosuus menojen kattamiseksi, joka jää vajaaksi muista tulonlähteistä. Bruttokansantuloon perustuva maksu muodostaakin nykyisin valtaosan eli noin 65 prosenttia unionin talousarvion rahoituksesta.

Nykyiseen omien varojen päätökseen sisältyy myös Euroopan komissiolle annettu valtuus 750 miljardin euron (vuoden 2018 hintoina) lainanotolle elpymisvälineen rahoittamiseksi. Jäsenvaltioilta omina varoina kerättävä summa voi olla korkeintaan 1,40 prosenttia jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta. Kuitenkin enimmäismäärää on kasvatettu väliaikaisesti 0,6 prosenttiyksiköllä unionin lainanottotoiminnasta aiheutuvien velkojen kattamiseen siihen asti, kunnes kaikki elpymisvälineeseen liittyvät velat ovat lakanneet, mutta enintään vuoden 2058 loppuun asti.

Omien varojen päätös 2020/2053 (EU:n säädöstietokanta Eurlex)

EU:n elpymisväline