Historiaa

Vuonna 1809 Suomelle luotiin oma keskushallinto. Elokuussa 1809 annettiin ohjesääntö hallituskonseljille, joka aloitti toimintansa saman vuoden lokakuun alussa. Hallituskonseljissa (vuonna 1816 nimeksi tuli Keisarillinen Suomen senaatti) oli kaksi osastoa: talousosasto, jolle kuului maan yleinen hallinto, ja oikeusosasto, joka toimi korkeimpana oikeusasteena. Itsenäistymisen jälkeen, vuoden 1918 lopulla, senaatin talousosastosta tuli valtioneuvosto, sen toimituskunnista ministeriöitä ja oikeusosastosta korkein oikeus.

Hallituskonseljin talousosastossa oli viisi toimituskuntaa: kanslia-, kamari-, valtiovarain-, sotilas- ja kirkollistoimituskunnat. Näistä kolme hoiti valtiovarainhallintoon kuuluvia asioita. Valtiovaraintoimituskunta laati budjetin ja päätti valtionvarojen käytöstä hyväksytyn budjetin puitteissa. Lisäksi se vastasi elinkeinopolitiikasta, kunnes tehtävä siirrettiin vuonna 1888 tuolloin perustetulle kauppa- ja teollisuustoimituskunnalle. Kamaritoimituskunnalle kuului veronkannon ylivalvonta ja valtion tilien tarkastus. Marraskuussa 1917 kamaritoimituskunta lakkautettiin ja kaikki sen tehtävät siirrettiin valtiovaraintoimituskunnalle. Myös sotilastoimituskunta hoiti ensi sijassa valtiontaloudellisia asioita, sillä sille kuului lakkautetun ruotujakoisen armeijan talousasioiden hoito: tiettyjen verojen kanto, kirjanpito ja lakkautus-palkkojen ja eläkkeiden maksu. Sotilastoimituskunta lakkautettiin vuonna 1841, jolloin sen tehtävät siirrettiin valtiovaraintoimituskunnalle.

Porvoon valtiopäivillä 1809 Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I vakuutti, että Suomessa kerättävät verot käytettäisiin vain maan omiin tarpeisiin. Oma valtiontalous mahdollisti sen, että Suomi saattoi jo Venäjän suuriruhtinaskuntana rakentaa oman valtiokoneiston ja noudattaa omaleimaista yhteiskuntapolitiikkaa. Oma valtiontalous pohjusti tietä valtiolliseen itsenäisyyteen.

Vuonna 1841 vahvistettiin valtion tulo- ja menoarviolle uusi muoto: tulot jaettiin osastoihin ja menot pääluokkiin. Tulo- ja menoarvio alettiin julkaista asetuskokoelmassa vuonna 1862.

Vuonna 1899 annettiin asetus valtiovaraston kassa- ja tililaitoksen uudelleenjärjestämisestä, jossa säädettiin mm. budjetin bruttoperiaatteesta ja määrärahojen budjettioikeudellisesta luonteesta sekä jaettiin valtion tulot ja menot vakinaiseen ja ylimääräiseen tulo- ja menoarvioon.

Valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta perustettiin vuonna 1917. Sille delegoitiin vähitellen valtioneuvoston perinteisesti harjoittama ennakollinen finanssivalvonta.

Vuonna 1918 Senaatti muutettiin valtioneuvostoksi, toimituskunnat ministeriöiksi ja senaattorit ministereiksi; valtiovaraintoimituskunnasta tuli valtiovarainministeriö.

Valtiovarainministeriön historiasta on tehty kolmeosainen kirjasarja: osat 1-2 julkaistiin vuonna 2009 ja osa 3 vuonna 2010. Tekijät: Sakari Heikkinen ja Seppo Tiihonen (Edita publishing).

Muualla verkossa

Hallitukset ja ministerit vuodesta 1917 
Hallitusohjelmat vuodesta 1917

Kuva: entinen Senaatintalo, nykyinen Valtioneuvoston linna. Lähde: Helsingin taidemuseo, finna.fi