Valtionhallinto

Valtionhallinto muodostuu keskus-, alue- ja paikallishallinnosta. Keskushallinto muodostuu ministeriöistä ja niiden hallinnonalalla olevista valtakunnallisista virastoista ja laitoksista. Henkilöstöä valtionhallinnossa on kaikkiaan noin 74 635.

Virastojen ja laitosten tehtävät ja koko vaihtelevat. Hallintotehtävien hoidon lisäksi ne huolehtivat muun muassa sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta, tilastotuotanto-, tietohallinto- ja rekisteröintitehtävistä sekä määrätyn toimialan kehittämisestä ja alan tuottaman tiedon välittämisestä koko yhteiskunnan käyttöön. Osa virastoista ja laitoksista toimii valtion tutkimuslaitoksina.

Valtionhallinnon rakennekaavio, josta käy ilmi valtion hallintovallan eri organisointimuodot; ministeriöiden ja näiden alaisten keskus-, alue- ja paikallishallinnon virastojen välinen ohjaussuhde sekä riippumattomien tuomioistuinten asema tuomiovallan käyttäjinä.

Keskushallinto

Kukin ministeriö vastaa toimialallaan valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelusta ja hallinnon toiminnasta. Ministeriöiden toimialoista säädetään valtioneuvoston ohjesäännössä ja tehtävistä ministeriöistä annetuissa asetuksissa. Ministeriöiden alaisista keskushallinnon virastoista säädetään kustakin erikseen. Henkilöstömäärällä mitattuna suurimpia keskushallinnon virastoja ovat Puolustusvoimat, Verohallinto ja Rajavartiolaitos.

Aluehallinto

Valtion aluehallinnossa viranomaistehtäviä hoitavat aluehallintovirastot (6 virastoa) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (15 keskusta). Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan valtionvirasto (Statens ämbetsverk på Åland).

Aluehallintovirastot (AVI) edistävät alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla.

Aluehallintovirasto

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskus) edistävät alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueellaan.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten strateginen suunnittelu ja ohjaus tapahtuvat näitä virastoja ohjaavien ministeriöiden yhteistyönä. Aluehallintovirastojen yleishallinnollinen ohjaus kuuluu valtiovarainministeriölle ja ELY-keskusten yleishallinnollinen ohjaus työ- ja elinkeinoministeriölle.

Paikallishallinto

Valtion paikallishallinnon virastoja ovat poliisilaitokset, ulosottovirastot sekä työ- ja elinkeinotoimistot. Virastot tarjoavat palvelujaan lisäksi julkisen hallinnon yhteisissä asiointipisteissä paikallisten olosuhteiden ja tarpeiden mukaisesti. Myös Kansaneläkelaitoksella, joka on julkisoikeudellinen laitos ja toimii suoraan eduskunnan alaisuudessa, on laaja toimipisteverkko.

Keskushallinnon kehitys 2000-luvulla

Valtionhallinnon perusrakenne on muuttunut melko vähän Suomen itsenäistymisestä. Ylimmät valtioelimet ja niiden keskinäiset toimivaltasuhteet on määritelty nykyistä perustuslakia (731/1999) edeltäneessä hallitusmuodossa (94/1919). Ministeriörakenteissa muutokset ovat olleet vähäisiä.

Ministeriötasolla keskitytään strategiseen ohjaukseen ja operatiiviset tehtävät hoidetaan virastoissa. Ministeriöiden ja niiden hallinnonalojen rakenteellisissa muutoksissa joitakin tehtäviä ja yksittäisiä virastoja on siirretty hallinnonalalta toiselle. Kehittämistyössä on keskitytty valtioneuvostokokonaisuuden ja ministeriöiden tuloksellisen toiminnan kehittämiseen.

Keskushallinnon virastotasolla muutoksia on ollut enemmän. Keskushallinnon virastojen itsenäisyys ja toimivalta ovat siten vaihdelleet. Valtion keskushallinnon virastoja ja laitoksia on yhdistetty, lopetettu ja lisäksi on perustettu kokonaan uusia virastoja ja laitoksia. Virastoista on myös muodostettu liikelaitoksia, joista suuri osa on edelleen yhtiöitetty. Hallinnon toiminnan uudistamista on toteutettu kokoamalla hallinnon asiantuntija- ja tukipalveluja palvelukeskuksiin. Esimerkkinä vuonna 2014 toteutettu Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtorin perustaminen.

Edellisillä hallituskausilla on selvitetty valtion keskushallinnon uudistamistarpeita KEHU-hankkeessa sekä keskus- ja aluehallinnon uudistamistarpeita VIRSU-hankkeessa.

Keskushallinnon uudistushanke

Keskus- ja aluehallinnon virastoselvitys -hanke (VIRSU)

Pääministeri Juha Sipilän hallituskauden aikana toteutettiin keskushallinnon uudistamisen strateginen muutosohjelma, jossa pyrittiin varmistamaan valtioneuvoston ja valtionhallinnon tuloksellinen toiminta tulevaisuuden digitaalisen hallinnon ohjauksessa ja toteuttamisessa. Ohjelmalla luotiin edellytyksiä kestävälle uudistumiselle ja kärkihankkeiden ja reformien läpiviennille sekä kestävyysvajeen korjaantumiselle.

Keskushallinnon uudistamisen muutosohjelma

Osana muutosohjelmaa toteutettiin Virasto 2020 -selvitystyö, jossa laadittiin kehittämisehdotukset valtion virastojen ja laitosten toiminnallisen joustavuuden lisäämiseksi.

Valtion keskushallinnon uudistuksen muutosohjelman toinen vaihe; Virasto 2020 -luvulla työryhmä

Aluehallinnon kehittäminen

Valtion aluehallinnon laaja kokonaisuudistus toteutettiin vuoden 2010 alusta lukien (ns. ALKU-hanke). Valtion aiempien keskeisten aluehallintoviranomaisten tehtävät koottiin 1.1.2010 lukien kahteen monialaiseen viranomaiskokonaisuuteen, joita ovat aluehallintovirastot (6 virastoa) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (15 keskusta). Ahvenanmaalla aluehallintoviranomaisena toimii Ahvenanmaan valtionvirasto (Statens ämbetsverk på Åland).

Aluehallinnon kokonaisuudistuksessa vahvistettiin maakuntien liittojen roolia aluekehittämisviranomaisena kokoamalla liittoihin alueellisia kehittämistehtäviä ja niiden voimavaroihin liittyvää päätösvaltaa.

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa on linjattu aluehallinnon rakenteellista kehittämistä tällä hallituskaudella. Hallitusohjelmassa todetaan, että itsehallinnolliset alueet mahdollistavat vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin. Tämä valmistellaan parlamentaarisesti vuoden 2020 loppuun mennessä. Työssä selvitetään, mitä tehtäviä kunnilta, kuntayhtymiltä ja valtiolta siirretään maakunnille. Parlamentaarisen työn valmistuttua hallitus valmistelee lainsäädännön. Valviran ja aluehallintovirastojen sosiaali- ja terveyspalveluiden valvonta-, lupa- ja ohjaustehtävät sekä muiden valtion aluehallinnon tehtävien uudelleenjärjestelyt selvitetään parlamentaarisen selvitystyön yhteydessä.

Valtion paikallishallinto muuttaa muotoaan

Valtion paikallishallinnon virastojen toimialueet ovat viime vuosina laajentuneet ja ne ovat pääosin maakuntien laajuisia tai laajempia. Useiden nykyisten paikallishallintoviranomaisten virastorakenteeseen on tekeillä muutoksia siten, että niiden toimivalta muutetaan valtakunnalliseksi. Toimipisteitä näillä virastoilla tulee edelleen olemaan koko maan alueella.

Valtion paikallishallinnoksi voidaan nykyisin lukea poliisilaitokset, joita on 11, ulosottovirastot, joita on 22 ja työ- ja elinkeinotoimistot, joita on 15.

Syyttäjälaitos aloitti toimintansa yhtenä virastona 1.10.2019. Uusi Syyttäjälaitos-niminen virasto koostuu valtakunnansyyttäjän toimistosta ja viidestä syyttäjäalueesta. Maistraatit yhdistyivät valtakunnalliseksi Digi- ja väestötietovirastoksi Väestörekisterikeskuksen kanssa vuoden 2020 alusta. Myös ulosottotoimi organisoidaan vuoden 2020 lopulla yksiportaiseksi. Valtakunnanvoudinvirastosta ja 22 ulosottovirastosta muodostetaan yksi valtakunnallinen virasto, Ulosottolaitos.

Poliisi

Digi- ja väestötietovirasto

Syyttäjälaitos

Ulosottovirastot

TE-palvelut

Valtion toimintaa organisoitu myös muuhun kuin virastomuotoon

Valtion toimintaa on virastomuodon ohella organisoitu myös liikelaitoksiksi, valtion kokonaan tai osin omistamiksi osakeyhtiöiksi (ns. erityistehtäväyhtiöt), talousarvion ulkopuolisiksi rahastoiksi sekä julkisoikeudellisiksi laitoksiksi, säätiöiksi ja muiksi julkisoikeudellisiksi rahastoiksi.

Valtion liikelaitoksia ovat valtiovarainministeriön hallinnonalan Senaatti-kiinteistöt sekä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan Metsähallitus. Senaatti-kiinteistöt on valtion työympäristö- ja toimitila-asiantuntijaorganisaatio. Metsähallituksella on valtion maa- ja vesialueisiin liittyvää liiketoimintaa sekä julkisia hallintotehtäviä. Liikelaitosten talous on valtion talousarvion ulkopuolella, mutta ne eivät kuitenkaan muodosta erillisvarallisuutta, vaan valtio viime kädessä vastaa niiden sitoumuksista.

Valtion erityistehtäväyhtiöitä on 31 kappaletta. Valtion erityistehtäväyhtiöissä valtiolla on omistajana sääntelyyn tai viranomaistehtäviin liittyvä erityisintressi: yhtiöllä on valtion määrittelemä elinkeino-, yhteiskunta- tai muu poliittinen tehtävä, tai jokin muu erityisrooli. Lisätietoa valtion yhtiöomistuksesta löytyy valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston sivuilta.

Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosasto

Valtion talousarvion ulkopuolisia rahastoja on 11 kappaletta. Perustuslain 87 pykälän mukaan lailla voidaan säätää valtion rahaston jättämisestä talousarvion ulkopuolelle, jos valtion pysyvän tehtävän hoitaminen sitä välttämättä edellyttää. Talousarvion ulkopuolisen rahaston perustamista taikka tällaisen rahaston tai sen käyttötarkoituksen olennaista laajentamista tarkoittavan lakiehdotuksen hyväksymiseen vaaditaan eduskunnassa vähintään kahden kolmasosan enemmistö annetuista äänistä. Rahastot ovat talousarvion ulkopuolella, mutta niillä ei ole itsenäistä kassaa, vaan niiden kassavarat ovat osa valtion kassaa (pois lukien Valtion Eläkerahasto).

Tarkemmat rahastokohtaiset kuvaukset hallituksen vuosikertomuksessa

Valtion julkisoikeudellisia säätiöitä, laitoksia ja muita julkisoikeudellisia rahastoja ovat Kansallisgalleria, julkisoikeudelliset säätiöyliopistot, Kansaneläkelaitos, Suomen Pankki, Työterveyslaitos, Suomen Riistakeskus, Suomen Metsäkeskus, Eläketurvakeskus, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra ja Työttömyysvakuutusrahasto.

Yhteystiedot

Mikko Saarinen, neuvotteleva virkamies 
valtiovarainministeriö, Valtionhallinnon kehittämisosasto, Rakennepolitiikkayksikkö 0295530047