Valtiontalouden kehykset
Hallitus päättää vaalikauden alussa vaalikauden kehyksestä eli valtion budjetin menojen katosta, sekä kehysmenettelyn säännöistä koko nelivuotiselle vaalikaudelle. Kehyksen hallinnonaloittainen jako tarkistetaan vaalikauden kehyksen sisällä vuosittain maalis-huhtikuussa osana julkisen talouden suunnitelmaa. Päätökset tehdään ministeriöiden hallinnonalojensa menoja koskevien kehysehdotusten pohjalta. Julkisen talouden suunnitelma on seuraavan vuoden talousarvioehdotuksen valmisteluohje hallinnonaloille.
Kehys- ja budjettivalmistelun aikataulut -sivu
Kehysmenettely
Noin 4/5 valtion budjetin määrärahoista mitoitetaan koko vaalikautta sitovan kehyksen mukaisesti.
Vuosittaisessa julkisen talouden suunnitelmassa tarkistetaan valtiontalouden kehyksen jako hallinnonaloittain sekä päivitetään kehys vastaamaan hinta- ja kustannustason sekä kehysmenojen rakenteen muutoksia. Vuosittaisissa päätöksissä ei muuteta vaalikauden kehyksen perusteena olevaa menolinjaa, joka on määritelty hallitusohjelmassa ja vaalikauden ensimmäisessä julkisen talouden suunnitelmassa.
Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelman mukaisesti kehystaso on vuonna 2023 1,4 miljardia euroa korkeampi kuin niin sanotussa teknisessä kehyksessä (4.4.2019) (vuoden 2020 hintatasossa), sisältäen 0,1 miljardin jakamattoman varauksen ja 0,1 miljardin euron lisätalousarviovarauksen, jotka eivät sisältyneet tekniseen kehykseen. Vuosina 2020–2022 kehystasossa varataan 300 miljoonaa euroa lisätalousarvioita varten. Hallitusohjelman mukaisia ja muita toimenpiteitä toteutetaan siinä määrin, kuin se on kehyksen puitteissa mahdollista.
Menosäännön tarkoitus on rajoittaa veronmaksajan maksettavaksi koituvien menojen kokonaismäärää. Kun talousarviossa tehdään tämän näkökulman kannalta neutraaleja muutoksia, vaalikauden kehykseen voidaan tehdä niitä vastaavat tarkistukset.
Jos menot lisätalousarvioiden jälkeen jäävät kehystason alle, voidaan erotus käyttää seuraavana vuonna kertaluonteisiin menoihin kehyksen estämättä.
Pääministeri Marinin hallitusohjelman mukaisesti otetaan käyttöön mekanismi poikkeuksellista suhdannetilannetta varten (”poikkeusolojen mekanismi”), jonka tarkoituksena on osaltaan turvata talouspolitiikan kykyä reagoida taloustilanteen edellyttämällä tavalla. Poikkeusolojen mekanismin käytön sekä työllisyys- ja julkisen talouden tasapainotavoitteen kannalta poikkeukselliset olot vallitsevat, jos maailmantalous ja etenkin euroalue joutuvat vakavaan suhdannetaantumaan, joka ajaa Suomen talouden samaan tilaan tai Suomen talous joutuu vakavaan suhdannetaantumaan hallituksen toimista riippumattoman tilapäisen häiriön takia. Poikkeusolojen mekanismia käyttämällä voidaan vuosina 2020–2022 kohdentaa kehyksen estämättä yhteensä enintään 1 miljardi euroa, kuitenkin enintään 500 miljoonaa euroa vuodessa, kertaluonteisiin menoihin.
Hallitusohjelman mukaiseen kehyssääntöön sisältyvä poikkeusolojen mekanismi otettiin käyttöön keväällä 2020. Se on käytössä vuosina 2021 ja 2022 mahdollistaen 500 miljoonaa euroa per vuosi kertaluonteisiin menoihin.
Poikkeukset vuosina 2020–2023
Hallitus totesi maaliskuussa 2020 yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa Suomen olevan poikkeusoloissa koronavirustilanteen vuoksi. Myös valmiuslaki otettiin käyttöön. Tässä tilanteessa valtiontalouden menokehys ei rajoittanut vuotta 2020, jolle kohdentui määräaikaisia ja kohdennettuja toimenpiteitä muun muassa koronaviruksen terveydellisten ja taloudellisten vaikutusten torjuntaan.
Koronavirustilanne on poikkeusolojen ja valmiuslain voimassaolon päättymisen jälkeenkin jatkunut vaikeana, mistä johtuen koronaan liittyvät välittömät kustannukset kuten testaukseen ja testauskapasiteetin nostamiseen, jäljittämiseen, karanteeneihin, potilaiden hoitoon, matkustamisen terveysturvallisuuteen sekä rokotteeseen liittyvät menot katetaan kehyksen ulkopuolisina menoina vuosina 2021–2023. Lisäksi koronavirustilanteesta johtuen jo kevään 2020 julkisen talouden suunnitelman yhteydessä kehyksen ulkopuolelle luokiteltiin poikkeuksellisesti yritysrahoituksen valtuuksien nostoon liittyviä menoja.
Vuodelle 2021 on otettu myös käyttöön ylimääräinen kehysvaraus käytettäväksi kertaluonteisiin ja finanssipoliittisesti pakollisiin koronavirustilanteesta aiheutuviin menotarpeisiin. Alun perin 500 miljoonan euron suuruista varausta korotettiin vuoden 2021 kolmannessa lisätalousarvioesityksessä 1 350 miljoonalla eurolla yhteensä 1 850 miljoonan euron tasolle. Tästä 1 350 miljoonan euron korotuksesta 650 miljoonaa euroa on varattu siirtoon valtiontakuurahastolle Finnvera Oyj:n vientitakuu- ja erityistakaustoiminnan pääomittamista varten eikä se ole käytettävissä muihin menoihin. Jos edellä mainittuja menoja aiheutuu vähemmän kuin mihin kehyksessä on varauduttu, erotusta ei käytetä muiden menojen lisäämiseen.
Keväällä 2021 Suomen talouden ja finanssipoliittisten tarpeiden kokonaiskuva poikkeaa muun muassa koronavirustilanteen myötä merkittävästi siitä, mikä tilanne oli syksyllä 2019 vaalikauden kehystä asetettaessa. Osana kevään puoliväliriihen ratkaisuja hallitus on päättänyt korottaa vaalikauden kehystä vuosille 2022–2023. Kehystä korotetaan 900 miljoonaa euroa vuodelle 2022 ja 500 miljoonaa euroa vuodelle 2023. Osana kokonaisuutta kehysmenoja kohdennetaan uudelleen pysyvästi 370 miljoonalla eurolla vuodesta 2023 alkaen.
Kehyksen ulkopuoliset menot
Kehyksen ulkopuolelle jäävät etenkin suhdanteiden ja rahoitusautomatiikan mukaisesti muuttuvat menot eli
- suhdanneluonteiset menot eli työttömyysturvamenot, toimeentulotukimenot, palkkaturva ja asumistuki. Mainitut menot luetaan kuitenkin kehykseen, jos niiden perusteisiin on tehty muutoksia, joilla on menovaikutuksia
- valtionvelan korkomenot
- valtion päättämien veromuutosten (mukaan lukien sosiaalivakuutusmaksujen) kompensaatiot muille veronsaajille
- teknisesti välitettyjä suorituksia ja ulkopuolisilta saatavia rahoitusosuuksia määrältään vastaavat menot (mm. EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen RRF:n rahoitusta vastaavat menot)
- rahapelitoiminnan voittovarojen tuottoa vastaavat menot.
- finanssisijoitusmenot
- arvonlisäveromenot
- Yleisradion rahoitus (”siirto valtion televisio- ja radiorahastoon”)
- koronaan liittyvät välittömät terveysturvallisuuden menot vuosina 2021–2023 (otettu käyttöön kesken vaalikauden).