Pankkien toiminnan ja taloudellisen aseman sääntely

Miksi ja miten pankkien toimintaa säännellään?

Pankkeja koskevan sääntelyn tavoitteena on parantaa niiden taloudellista asemaa. Sääntely määrittelee vähimmäisvaatimukset taloudelliselle asemalle, riskienhallinnalle, luotettavalle hallinnolle ja toiminnan muulle järjestämiselle. Tarkoituksena on vähentää pankkitoiminnalle luonteenomaisia riskejä, jotka voivat alkaa jopa yhdestä pankista ja levitä pahimmillaan koko finanssijärjestelmään.

Pankkisääntelyyn kuuluvat muun muassa vaatimukset, jotka koskevat

• pääomaa eli omien varojen vaatimukset, jotka määrittelevät pankin varainhankinnan laatua
• riskien arviointia ja mittaamista
• likviditeettiä eli vaatimukset, jotka määrittelevät pankin maksukykyä stressitilanteessa
• luotettavaa hallintoa ja organisaatiota, kuten johdon ja hallituksen kelpoisuusuutta
• sisäisten valvontatoimintojen (compliance, riskienhallinta ja sisäinen tarkastus) perustamista ja eriyttämistä
• eturistiriitojen välttämistä
• palkitsemista
• toimiluvan myöntämistä.

Luottolaitostoimintaan sisältyy erilaisia riskityyppejä, joiden hallintaan sääntelyllä tähdätään. Niitä ovat muun muassa:

• luotto- ja vastapuoliriski (riski siitä, että esimerkiksi myönnetyn luoton velallinen, joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskija tai johdannaissopimuksen vastapuoli ei kykene suorittamaan velvoitettaan sopimuksen mukaisesti)
• likviditeettiriski
• markkinariski (koron, valuuttakurssien tai muun markkina-arvon muutoksesta aiheutuvat riskit)
• operatiiviset riskit (esimerkiksi inhimillisiin virheisiin ja tietojärjestelmiin liittyvät riskit, kyberriskit).

Pankit kuuluvat määritelmällisesti luottolaitosten joukkoon. Luottolaitokset ovat yrityksiä, jotka hankkivat takaisinmaksettavia varoja yleisöltä ja harjoittavat luotonantoa omaan lukuun. Luottolaitostoiminta on luvanvaraista liiketoimintaa, ja luottolaitokset saavat harjoittaa ainoastaan finanssipalveluihin liittyvää liiketoimintaa.

Suomessa pankkeja ovat osakeyhtiömuotoiset liikepankit, osuuskuntamuotoiset osuuspankit, säästöpankit ja hypoteekkiyhdistys. Näistä säästöpankit ja hypoteekkiyhdistys ovat yksinomaan pankkitoimintaan liittyviä erityisiä yhteisömuotoja. Osuus- ja säästöpankit operoivat talletuspankkien yhteenliittymärakenteella, joka on pankkitoimintaan liittyvä erityinen taloudellinen yhteenliittymä.

Pankkitoiminta ja -sääntely kansainvälistynyt

Pankit toimivat laajalti kansainvälistyneillä rahoitusmarkkinoilla. Myös yhdessä valtiossa toimiva pankki on usein mukana maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla, kun se hankkii osake- ja velkapohjaista rahoitusta kansainvälisiltä sijoittajilta. Tämä on tyypillistä myös Suomessa, sillä suomalaiset pankit ovat euroalueen kärkeä markkinavarainhankinnassa.

Rahoitusmarkkinoiden globalisoituminen johti 1980-luvulla yhteisten pankkisääntelystandardien kehittämiseen Baselin pankkivalvontakomiteassa, joka toimii Kansainvälisen järjestelypankin yhteydessä. Komitean jäseninä tai tarkkailijajäseninä on keskuspankkien ja pankkivalvojien edustajia useista eri valtiosta, mukaan lukien EU:sta.

Kansainvälisellä tasolla luotujen standardien tarkoituksena on edistää rahoitusvakautta ja kilpailukentän tasaisuutta pankkisektorilla sekä estää haitallista sääntelykilpailua. Baselin standardeja uudistettiin merkittävästi vuosina 2010–2017, jotta saataisiin korjattua vuoden 2008 globaalissa finanssikriisissä havaittuja epäkohtia. Tätä uudistusta kutsutaan Basel III:ksi. 

Luottolaitoksia koskeva sääntely on monilta osin harmonisoitu EU:ssa. Unionin pankkisääntely pohjautuu keskeisiltä osin Baselin standardeihin. Luottolaitosdirektiivi (CRD IV) myöhempine muutoksineen (CRD V ja VI) kattaa vaatimukset, jotka koskevat liiketoiminnan aloittamista, toiminnan järjestämistä ja palvelujen tarjontaa sekä valvontaa, hallinnollisia seuraamuksia ja luotettavaa hallintoa. 

EU:n vakavaraisuusasetus (CRR) myöhempine muutoksineen (CRR II ja III) on Suomessa suoraan voimassa olevaa oikeutta. Asetus käsittää muun muassa säännökset omien varojen ja vähimmäisvakavaraisuusvaatimusten laskennasta, maksuvalmiudesta, vähimmäisomavaraisuusasteesta ja suurista asiakasriskeistä.

EU:n vakavaraisuusasetusta täydentävät tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit (toisen tason sääntely). Euroopan pankkiviranomaisen (EBA) valmistelee standardit, ja Euroopan komissio antaa ne päätöksinä tai asetuksina, ja ne ovat suoraan sovellettavaa oikeutta.

EBA ylläpitää yhteistä sääntökirjaa (Single Rulebook), joka sisältää luottolaitosdirektiivin ja EU:n vakavaraisuusasetuksen tulkintaohjeiden ohella sääntely- ja täytäntöönpanostandardit sekä EBA:n ohjeet. Lisäksi sääntökirja sisältää EBA:n kannanotot yksittäisten normien tulkintaan liittyvissä kysymyksissä.

Kansallinen pankkeja koskeva sääntely käsittää edellä mainittujen ohella seuraavat säädökset:

Laki liikepankeista ja muista osakeyhtiömuotoisista luottolaitoksistaLinkki toiselle sivustolle (Finlex)

SäästöpankkilakiLinkki toiselle sivustolle (Finlex)

Laki osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksistaLinkki toiselle sivustolle (Finlex)

Laki hypoteekkiyhdistyksistäLinkki toiselle sivustolle (Finlex)

Laki talletuspankkien yhteenliittymästäLinkki toiselle sivustolle (Finlex)

Laki kiinnitysluottopankeista ja katetuista joukkolainoistaLinkki toiselle sivustolle (Finlex)

Lisätietoa:

Työryhmä valmistelee pankkilainsäädännön uudistamista (tiedote 23.8.2024)

FinanssivalvontaLinkki toiselle sivustolle

EKP:n pankkivalvontasivutLinkki toiselle sivustolle

EBA Single RulebookLinkki toiselle sivustolle (englanniksi)

Baselin pankkivalvontakomiteaLinkki toiselle sivustolle (englanniksi)