Helsingin hallinto-oikeus 6.7.2021 nro H3536/2021 (diaarinumero 20825/03.04.04.04.03/2020)

Korkein hallinto-oikeus 25.1.2022 H203/2022 (diaarinumero 22804/03.04.04.04.03/2021)

 

Asia     
Virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus

Asiasanat 
Esteellisyys
Irtisanominen yksilöperusteella
Käyttäytymisvelvollisuus
Poliisi
Virantoimituksesta pidättäminen

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Poliisilaitos oli päätöksellään 21.4.2020 irtisanonut rikosylikonstaapeli A:n valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla virastaan kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Poliisilaitos oli myös katsonut A:n siinä määrin sopimattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. Tämän johdosta A oli valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen irtisanomisajaksi. Irtisanomisen perusteena oli ollut päätöksen mukaan A:n menettely siltä osin kuin hänen oli katsottu ryhtyneen tarkkailutoimenpiteisiin siviilihenkilö B:n pyynnöstä sekä A:n todistajana käräjä- ja hovioikeudessa antamat lausumat.

A:n suorittamien tarkkailutoimenpiteiden osalta oli päätöksen mukaan saatu uutta selvitystä, kun valtionsyyttäjä oli syyteharkinnan tehtyään nostanut A:ta vastaan syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytteen teonkuvauksen mukaan A oli sopinut poliisivirkansa menettäneen, rikoksista tuomitun sekä epäiltynä ja syytettynä olevan B:n kanssa siitä, että hän suorittaa B:n pyytämää tarkkailua. Tarkkailuun oli liittynyt se, että A kertoisi B:lle myös siitä, suorittaako jokin poliisiyksikkö salaista tiedonhankintaa B:hen liittyen ja kohdistuen. Tuomioistuimissa annettujen lausumien osalta A:ta puolestaan epäiltiin törkeästä perättömästä lausumasta tuomioistuimessa. A:ta oli kuultu todistajana B:hen liittyvässä oikeudenkäynnissä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Tutkinnanjohtajan mukaan oli syytä epäillä, että A oli todistajan roolissa käräjä- ja hovioikeudessa antanut tahallaan väärän tiedon tietolähdepuhelinten säilytyksestä ja niiden tarkastelusta sekä käynneistään eri sijainneissa.

A vaati päätöksen kumoamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen. A:n mukaan poliisilaitoksella ei ollut erityisen painavia syitä A:n irtisanomiselle, eikä päätöstä ollut myöskään tehty lain edellyttämin tavoin kohtuullisessa ajassa. Lisäksi A:n mukaan apulaispoliisipäällikön julkisuuteen antamat lausunnot olivat asiattomasti ohjanneet poliisilaitosta A:ta koskevassa päätöksenteossa. Apulaispoliisipäällikkö oli kommentoinut Helsingin Sanomien artikkeleissa poliisin toimintaa lausumalla ”ettei ainakaan mitään hyvää seuraa siitä, että hovioikeus toteaa poliisin valehdelleen” sekä ”meillä on hyvin yksioikoinen suhtautuminen valehteluun”.

Hallinto-oikeus arvioi ratkaisussaan aluksi A:n esittämän väittämän apulaispoliisipäällikön julkisuuteen antamista lausunnoista, joiden perusteella apulaispoliisipäällikkö olisi ollut esteellinen osallistumaan A:n virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen. Hallinto-oikeus totesi, että apulaispoliisipäällikkö oli työnantajan edustajana osallistunut A:n virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen. Kyseiset tehtävät olivat tuomioistuimen mukaan lähtökohtaisesti katsottu kuuluneeksi apulaispoliisipäällikön virkavelvollisuuksiin. Hallinto-oikeus katsoi olevan itsestään selvää, että työnantaja suhtautui vakavasti tilanteeseen, jossa oli aihetta epäillä virkamiehen toimineen epärehellisesti. Näin ollen apulaispoliisipäälliköllä ei voitu nähdä olevan poliisilaitoksen edustajana tiedotusvälineelle antamiensa lausumien vuoksi sellaista ennakkokäsitystä A:n virkasuhdetta koskevasta asiasta, että luottamuksen hänen puolueettomuuteensa olisi voitu katsoa vaarantuneen. Siten apulaispoliisipäällikkö ei ollut hallin-tolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla perusteella esteellinen käsittelemään ja ratkaisemaan A:n virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevaa asiaa.

Hallinto-oikeus katsoi lisäksi, että 21.4.2020 tehty valituksenalainen päätös irtisanomisesta oli tehty valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentissa tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa.

Irtisanomisperusteen osalta hallinto-oikeus totesi ensin A:n tuomioistuimessa antamista lausunnoista, että A oli ollut poliisimies, jonka oli voitu edellyttää toimivan paitsi omiin virkatehtäviinsä kuuluvissa tilanteissa myös muissa rooleissa, kuten tuomioistuimessa kuultaessa, esimerkillisesti ja luotettavasti. Tähän nähden, ja kun otettiin huomioon hovioikeuden tuomiossa todetut seikat hänen kertomuksensa epäluotettavuudesta, poliisilaitos oli voinut katsoa A:n tällä menettelyllään häntä todistajana tuomioistuimessa kuultaessa vaarantaneen luottamuksen poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.

Hallinto-oikeus totesi puolestaan toisen irtisanomisperusteen osalta, että jo pelkkä A:n viestittely B:n kanssa oli ollut luottamusta vaarantavaa. A oli toiminnallaan menetellyt poliisin käyttäytymisvelvoitteen ja siten virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Arvioinnissa otettiin huomioon se, että A oli kertonut ulkopuolisena pidettävälle henkilölle poliisin tekemisistä tai tekemättä jättämisistä sekä ainoastaan poliisin tietoon jääväksi tarkoitetuista toimenpiteistä tai havainnoista. Hallinto-oikeus katsoi, että poliisilaitos oli siten myös tämän menettelyn osalta voinut arvioida A:n vaarantaneen luottamuksen poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon sekä työnantajan ja työyhteisön luottamuksen. 

Johtopäätöksenä hallinto-oikeus totesi, että A:n valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin ja poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n vastainen menettely oli myös kokonaisuutena arvioiden ilmentänyt poliisivirkamiehelle, joka oli itsekin työskennellyt rikostutkinnan parissa, täysin sopimatonta epäluotettavuutta. A:n poliisin arvolle sopimaton menettely oli vakavalla tavalla vaarantanut luottamuksen poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon siten, että päätöksessä todettujen irtisanomisperusteiden oli katsottava täyttävän valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun virkasuhteen irtisanomisen erityisen painavan syyn edellytyksen. Kun lisäksi otettiin huomioon A:n virkasuhteen irtisanomisen perusteena ollut menettely, poliisilaitos oli voinut myös arvioida A:n olevan siinä määrin soveltumaton tehtäväänsä, että hänet oli voitu pidättää virantoimituksesta.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

KHO ei myöntänyt asiassa valituslupaa.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti, 25 § 2 ja 3 momentti, 40 § 2 momentti 4 kohta ja 57 § 1 momentti
Laki poliisin hallinnosta 15 f §
Hallintolaki 6, 27 § 1 momentti ja 28 § 1 momentti 7 kohta
Hallintolakia ja hallintolainkäyttölain muuttamista koskevan hallituksen
esityksen (HE 72/2002 vp) yksityiskohtaiset perustelut
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 13 § 1 momentti ja 97