Päätös Helsingin hallinto-oikeus 2.7.2021 Irtisanominen nro 21/0201/2 (diaarinumero 05901/19/1401)

 

Asia     
Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus

Asiasanat     
Irtisanominen yksilöperusteella
Kirjallinen varoitus
Käyttäytymisvelvollisuus
Huomautus
Työtehtävien laiminlyönti
Työaikojen noudattaminen

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli päätöksellään 30.8.2019 irtisanonut A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaisen virkamiehestä johtuvan erityisen painavan syyn perusteella. Lisäksi virasto katsoi A:n moitittavan käyttäytymisen oletettavasti jatkuvan irtisanomisaikana, minkä seurauksena virasto oli vapauttanut A:n työtehtävien hoitamisesta irtisanomisajaksi välittömästi päätöksen tiedoksiannosta lukien. Päätöksen perusteluissa oli muun muassa mainittu A:n epäasiallinen käyttäytyminen, työtilojen siivoamatta jättäminen ja työpuhelimen vaihtamatta jättäminen huolimatta työnantajan määräyksistä, luvattomat poissaolot ja poissaolojen vaillinainen ilmoittaminen, työaikojen rikkominen ja kokonaisharkinnassa huomioon otettavat aiemmat huomautukset ja varoitukset.

A vaati päätöksen kumoamista ja virkasuhteen palauttamista. Vaihtoehtoisesti A vaati 12 kuukauden palkkaa vastaavaa määrää vahingonkorvauksena, mikäli virkaa ei olisi voitu palauttaa. Hallinto-oikeus ei tutkinut A:n vahingonkorvausvaatimusta viitaten tuomioistuinlain 4 luvun 1 §:ään hallinto-oikeuden toimivallasta. Perusteluksi päätöksen kumoamiselle A oli esittänyt, että irtisanomisessa oli kysymys kostosta ja vastatoimesta. Väite perustui siihen, että irtisanomismenettely oli käynnistetty A:n mukaan sen jälkeen, kun A oli vuonna 2017 tehnyt esimiehensä häneen kohdistuvasta pitkäaikaisesta työpaikkakiusaamisesta kantelun aluehallintovirastoon. Lisäksi A katsoi, ettei irtisanomiselle ollut muutoinkaan erityisen painavaa syytä.

Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että A:n oli vastatoimia koskevaa asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä esitettävä selvitystä seikoista, joihin hänen vaatimuksensa perustuivat. Jos esitettyjen selvitysten perusteella voitiin olettaa vastatoimien kieltoa rikotun, vastapuolen oli kumotakseen oletuksen osoitettava, että kieltoa ei ollut rikottu. A oli hallinto-oikeuden mukaan esittänyt tarkemmin perustelemattoman väitteen irtisanomismenettelyn käynnistämiseen johtaneista seikoista. Tähän nähden, ja kun otettiin huomioon A:n virkasuhteen irtisanomiseen johtaneista seikoista saatu selvitys, hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut A:n esittämän selvityksen perusteella eikä muutoinkaan ilmennyt, että vastatoimien kieltoa olisi voitu olettaa rikotun. A:n virkasuhteen irtisanomista ei siten pidetty vastatoimena sille, että A oli tehnyt kokemastaan epäasiallisesta kohtelusta kantelun.

Hallinto-oikeus katsoi irtisanomisperusteiden osalta, että A oli toistuvasti menetellyt vastoin valtion virkamieslain 14 §:ssä säädettyjä virkavelvollisuuksiaan noudattaa työnjohto- ja valvontamääräyksiä ja käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Tämä johtui hallinto-oikeuden mukaan siitä, että A oli jo aiemmin saamistaan varoituksista ja huomautuksista huolimatta menetellyt hänelle annettujen määräysten vastaisesti käyttäytymällä epäasiallisesti, jättämällä noudattamatta poissaolojen todentamisen ohjeita ollen siten luvattomasti poissa työstä, rikkomalla työaikamääräyksiä sekä laiminlyömällä työtilansa siivoamisen ja työpuhelimensa vaihtamisen.

A oli lisäksi välittömästi viimeisimmän määräyksen jälkeen muun muassa jättänyt ilmoittamatta poissaoloistaan, vastannut epäasiallisesti esimiehensä viesteihin ja jättänyt noudattamatta hänelle määrättyä päivittäistä työaikaa. A oli hallinto-oikeuden mukaan laiminlyönyt työaikaa koskevia määräyksiä vielä saatuaan tietää työnantajan harkitsevan hänen virkasuhteensa irtisanomista. A oli myös laiminlyönyt hänelle annetut työtehtävät, joiden tekemiseen hänelle oli nimenomaisesti järjestetty aikaa. Hallinto-oikeus totesi, että A:lla ei voitu katsoa olleen esittämistään syistä estettä työtilan järjestelytehtävän suorittamiselle ollessaan virantoimituksessa. Kun lisäksi otettiin huomioon A:lle vuosina 2012–2018 annetut huomautukset, varoitukset ja määräykset ja niiden sisältö, oli A:n pitkän ajan kuluessa samankaltaisena toistunut menettely osoittanut sellaista piittaamattomuutta työnantajan antamia määräyksiä sekä virkatehtävien hoitamista kohtaan, että virastolla oli ollut virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n virkasuhde. Hallinto-oikeuden mukaan A:n menettelyn ilmentämään piittaamattomuuteen nähden virkasuhteen irtisanomista ei A:n pitkä virkaura tai muut valituksessa esitetyt seikat huomioon ottaen voitu pitää kohtuuttomana seurauksena hänen menettelystään. Valituksenalaista päätöstä ei ollut syytä muuttaa. 

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §
Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti ja 25 § 1 ja 2 momentti
Valtion virkamieslakia ja valtion virkaehtosopimuslain muuttamista koskeva hallituksen esitys (HE 291/1993 vp)
Yhdenvertaisuuslaki 16 § ja 28 §
Tuomioistuinlaki 4 luku 1 §:n (842/2020)
Valtioneuvoston kanslian ministeriöiden työaikaohje (VNK/1049/31/2016)