Päätös Helsingin hallinto-oikeus 17.12.2021 Irtisanominen nro H6519/2021 (diaarinumero 20687/03.04.04.04.03/2020)

 

Asia     
Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus

Asiasanat 
Irtisanominen yksilöperusteella
Epäasiallinen käyttäytyminen
Käyttäytymisvelvollisuus
Sopimaton käytös
Virkavelvollisuuden laiminlyönti

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli päätöksellään 18.3.2020 irtisanonut osastosihteeri A:n palvelussuhteen. Päätöksessä esitetyn perusteella A oli muun muassa laiminlyönyt työvelvoitteitaan ja velvoitteitaan noudattaa työnantajan määräyksiä. A oli myös käyttäytynyt epäasiallisesti työnantajan edustajaa kohtaan. Lisäksi A:lle oli annettu kirjallinen huomautus vuonna 2017 (perusteena luvaton poissaolo ja epäasiallinen käyttäytyminen esimiestä kohtaan), kirjallinen varoitus kesäkuussa vuonna 2019 (perusteena epäasiallinen käyttäytyminen sekä työaikamääräysten noudattamatta jättäminen) ja toinen kirjallinen varoitus lokakuussa vuonna 2019 (perusteena työaika- ja työnjohtomääräysten noudattamatta jättäminen sekä epäasiallinen käyttäytyminen).

A kyseenalaisti valituksessaan hallinto-oikeudelle irtisanomispäätöksen perusteluiden oikeellisuuden, kiisti menetelleensä epäasiallisesti ja vaati päätöksen kumoamista.

Hallinto-oikeus arvioi A:n menettelyjä aluksi erillään toisistaan. Hallinto-oikeuden mukaan työnantaja oli voinut katsoa A:n poissaoloilmoitusten laiminlyönnin osalta, että A oli saamistaan varoituksista huolimatta menetellyt toistuvasti vastoin valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentissa säädettyjä virkavelvollisuuksiaan. A:lla ei myöskään ollut menettelylleen hyväksyttävää syytä. Hallinto-oikeus katsoi myös, että A oli menetellyt epäasiallisesti ja vastoin valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentissa edellytettyä käyttäytymisvelvoitetta, kun A oli kyseenalaistanut esimiehensä toiminnan oikeutuksen esimiehen selvittäessä poissaoloihin ja työnjohtomääräyksiin liittyvää asiaa.

Edelleen hallinto-oikeus katsoi A:n menetelleen valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentissa säädettyjen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Kyseiset menettelyt koskivat muun muassa tilannetta, jossa A oli ryhtynyt työtehtäviensä edellyttämiin toimenpiteisiin vasta työnantajansa kehotuksesta sekä tilannetta, jossa A oli jättänyt työtehtävän esimiehensä kehotuksesta huolimatta kokonaan tekemättä. A oli myös toisessa tilanteessa toiminut vastoin työnantajansa ohjeistusta, ja esimies oli myöhemmin erikseen joutunut määräämään A:n huolehtimaan tehtävän loppuun saattamisesta.

Hallinto-oikeus katsoi johtopäätöksenä asiassa, että A:n menettely oli muodostanut kokonaisuudessaan valtion virkamieslain 25 §:n mukaisen erityisen painavan syyn A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Syynä tähän oli viimeisimmän varoituksen jälkeen edelleen jatkunut A:n toistuva työnantajan määräysten noudattamatta jättäminen ja epäasiallinen käyttäytyminen virkamiehenä työnantajan edustajaa kohtaan, vaikka osa virkasuhteen irtisanomisen perusteena olleista tapahtumista olisi yksittäisinä laiminlyönteinä sinänsä ollut vähäisiä. Näin ollen A:n virkasuhde oli voitu irtisanoa.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti, 25 § 2 momentti ja 66 § 2 momentti
Hallintolaki 6 §