Päätös Hämeenlinnan hallinto-oikeus 20.1.2022 Korvausvaatimus nro 22/0020/2 (diaarinumero 02115/20/1401)

 

Asia     
Valtion virkamieslain 56 §:n mukaista korvausta koskeva hallintoriita

Asiasanat     
Korvausvaatimus
Määräaikainen virkasuhde
Määräaikaisuuden peruste
Tehtävien pysyvyys
Työn luonteesta johtuva peruste

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

A oli nimitetty viraston 15 määräaikaiseen virkasuhteeseen 16 vuoden aikana aikavälillä 16.8.2004–4.6.2020, jonka jälkeen A:n virkasuhdetta ei enää jatkettu. Vuosina 2006–2007 ja 2009 A:n virkasuhteissa oli ollut perhevapaista johtuvia katkoksia, mutta 11.8.2009 alkaen hänen virkasuhteensa olivat toistuneet koulun toimintaan kuuluvin kesäkeskeytyksin katkeamatta. A oli nimitetty tuntiavustajan määräaikaiseen virkasuhteeseen tilapäisen työvoiman tarpeen perusteella ajoiksi 11.8.2009–13.6.2010 ja 13.8.2010–12.6.2011 sekä lähiohjaajan nimikkeellä ajaksi 8.8.2011–3.6.2012. Nimittämiskirjoihin oli lisätiedoksi merkitty, että A on nimittämiskirjassa mainitun oppilaan henkilökohtainen avustaja. Tämän jälkeen A oli nimitetty lähiohjaajan määräaikaiseen virkasuhteeseen ajaksi 10.8.2012–10.6.2013, jolloin nimittämiskirjassa ei oltu ilmoitettu määräaikaisuuden perustetta. A oli nimitetty vielä lähiohjaajan määräaikaisiin virkasuhteisiin ajoiksi 9.8.2013–10.6.2014, 8.8.2014–8.6.2015, 12.8.2015–7.6.2016, 9.8.2016–4.6.2017 ja 9.8.2017–6.6.2018. Kaikissa nimittämiskirjoissa määräaikaisuuden syyksi oli ilmoitettu tilapäinen työvoiman tarve, oppilaan henkilökohtainen avustaja. Nimittämiskirjoissa oli ensimmäistä lukuun ottamatta todettu lisäksi, että määräaikaisuus kestää kuitenkin enintään niin kauan kuin oppilas on kyseisenä lukuvuonna oppilaana A:n työpaikkana toimineessa koulussa.

A:n väitteen mukaan toistaiseksi voimassa olevalle virkasuhteelle oli tosiasiallisesti ollut perusteet jo A:n virkasuhteen alusta lukien, joten määräaikaisten virkasuhteiden käyttämiselle ei ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 tai 2 momentin mukaisia perusteita. Lisäksi A kertoi vastaselityksessään ja lisävastaselityksessään, että hänen työtehtävänsä eivät olleet muuttuneet virkasuhteiden vaihtuessa. Hänen hoitamansa työtehtävät olivat olleet pysyviä, jatkuvia ja viraston toiminnan kannalta välttämättömiä. A vaati, että virasto velvoitetaan maksamaan hänelle 18 kuukauden palkkaa vastaava korvaus laillisine viivästyskorkoineen sekä oikeudenkäyntikuluineen.

Virasto oli selityksessään vaatinut, että hakemus hylätään perusteettomana. Virastolla oli sen antaman selityksensä mukaan ollut valtion virkamieslain 9 §:n mukainen työn luonteesta johtuva peruste A:n määräaikaisiin virkasuhteisiin. Viraston mukaan henkilökohtaisten avustajien kulloinenkin tarve perustuu kunkin oppilaan yksilöityyn avustamisen tarpeeseen ja opetuksen järjestämisvastuussa olevan kunnan kanssa tehtävään, avustajan työaikaa ja kustannusten jakoa koskevaan sopimukseen. Muutokset henkilökohtaisten avustajien tarpeessa olivat olleet lukuvuosittain merkittäviä ja vaikeasti ennakoitavissa. Tämä johtui kulloisistakin kuntien oppilaspaikkatarpeista ja kuntien ratkaisuista henkilökohtaisten avustajien palkkaukseen. Myös toistaiseksi voimassa olevien virkojen perustaminen henkilökohtaisen avustajan tehtäviin ei ollut viraston antaman selityksen perusteella mahdollista, koska oppilasmäärä vaihteli ja rahoituksesta sovittiin oppilaskohtaisesti. Tästä syystä viraston mukaan määräaikaisten virkasuhteiden käyttämiselle oli ollut valtion virkamieslaissa tarkoitettu työn luonteeseen ja viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy.

Hallinto-oikeus totesi A:n virkasuhteista, että A on toiminut määräaikaisissa virkasuhteissa samassa koulussa 16.8.2004–5.6.2005, 12.8.2005–11.6.2006 ja 11.8.–11.10.2006 sekä 1.2.–1.6.2008. Tämän jälkeen A on toiminut kyseisessä koulussa määräaikaisissa virkasuhteissa 11.8.2009 alkaen 4.6.2020 saakka. A:n palvelussuhde on katkennut 11.10.2006 ja 1.6.2008 päättyneiden virkasuhteiden jälkeen yli vuodeksi. Nämä katkokset palvelussuhteessa olivat hallinto-oikeuden mukaan niin pitkiä, että A:n virkasuhteen oli katsottu päättyneen 11.10.2006 ja 1.6.2008. Valtion virkamieslain 56 §:n 2 momentin mukaan korvausvaatimus on esitettävä hallinto-oikeudelle kuuden kuukauden kuluessa virkasuhteen päättymisestä. A ei siten esittänyt korvausvaatimustaan säädetyssä kuuden kuukauden määräajassa mainittujen virkasuhteiden päättymisestä, minkä vuoksi hänen oikeutensa vaatia korvausta näiden virkasuhteidensa perusteella oli vanhentunut.

Sen sijaan hallinto-oikeus katsoi, että virastolla ei ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua perustetta nimittää A:ta määräaikaisiin virkasuhteisiin ajalla 11.8.2009–4.6.2020. Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että A:n tehtävänimikkeen muuttuminen henkilökohtaisesta avustajasta lähiohjaajaksi ja edelleen ohjaajaksi ei muuttanut hänen tehtäviensä sisältöä. A:n työtehtävät eivät olleet myöskään hänen virkasuhteidensa vaihtuessa olennaisesti muuttuneet. Koulun oppilailleen järjestämistä avustajapalveluista ja A:n virkasuhteista vuosina 2009–2020 esitetty selvitys osoitti myös, että työvoiman tarve A:n hoitamissa tehtävissä oli ollut jatkuva. A:n työn luonne ei siten edellyttänyt määräaikaisten virkasuhteiden käyttämistä siitäkään huolimatta, että yksittäisten oppilaiden tuen tarvetta oli tarkasteltu lukuvuosittain. Lisäksi määräajaksi nimittämiselle ei ollut viraston toimintaan liittyvää perusteltua syytä, sillä avustajapalveluiden tarve oli ollut nimenomaan pysyvää. Tuomioistuin katsoi, ettei oppilasmäärän vaihtelu tai avustajapalvelun järjestämiseen liittyvien kustannusten korvaamista koskevat järjestelyt olleet valtion virkamieslain mukaisia perusteita määräajaksi nimittämiselle. A:lla oli näin ollen virkasuhteensa päätyttyä viraston alaisuudessa oikeus valtion virkamieslain nojalla maksettavaan korvaukseen ajalla 11.8.2009–4.6.2020.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 9 § 1, 2 ja 3 momentti, 56 § 1 ja 2 momentti ja 63 a § 1 ja 2 momentti
Hallintolaki 59 § 2 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 § ja 100 §