Päätös Helsingin hallinto-oikeus 9.12.2021 Kirjallinen varoitus nro H6271/2021 (diaarinumero 20436/03.04.04.04.03/2020)

 

Asia     
Valtion virkamiehelle annettua varoitusta koskeva valitus

Asiasanat 
Kirjallinen varoitus
Kohtuullinen aika
Luvaton poissaolo
Virkavelvollisuuden laiminlyönti

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Virasto oli antanut 17.2.2020 tekemällään päätöksellä tutkijan virassa toimineelle A:lle kirjallisen varoituksen valtion virkamieslain 24 §:n nojalla. Viraston saaman asiakirjaselvityksen perusteella A oli ollut luvatta poissa virantoimituspaikalta 29.4.2019, 4.6.2019 ja 10.6.2019 vastoin nimenomaisia työnjohdollisia määräyksiä. 

A vaati päätöksen kumoamista ja oikeudenkäyntimaksunsa korvaamista. Perusteluina valitukselleen A oli vedonnut siihen, että A:lle annettu etätyöskentelyä ja kalenterimerkintöjä koskeva ohjeistus oli ollut epäselvää ja että muilta ei olisi vaadittu sähköisen kalenterin käyttämistä etätyöpäivien osalta samalla tavoin kuin A:lta. Viimeksi mainitusta A oli viitannut kirjallisena selvityksenä toimittamiinsa muiden henkilöiden kalenterimerkintöihin. A vetosi myös siihen, että häntä oli jo suullisesti huomautettu kyseisistä poissaoloista. Edelleen A:n mukaan väitetyn moitittavan menettelyn ja A:lle annetun kirjallisen varoituksen välillä kulunutta aikaa oli pidettävä sekä varoituksen tarkoituksen että varoituksen saajan oikeusturvan kannalta selvästi liian pitkänä.

Hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että A:n tietoon saatetuista asiakirjoista oli ilmennyt, että etätyöpäivästä tuli sopia esimiehen kanssa. Vaikka työvuoroluettelo ei A:n mukaan ollut käytössä, selvityksessä ilmenneistä asiakirjoista oli yksiselitteisesti käynyt ilmi, että etätyöpäivän työtehtävistä tuli aina erikseen sopia esimiehen kanssa. Hallinto-oikeus katsoi myös tämän perusteella olleen selvää, että etätyöpäivästäkin oli tullut kommunikoida esimiehen kanssa. A:lle oli myös kerrottu, mistä ohjeistukseen sai epäselvyyksien osalta lisätietoja. Kun hallinto-oikeus otti huomioon kirjallisen ohjeistuksen, joka oli annettu A:n kertoman suullisen keskustelun jälkeen, A:n oli katsottu saaneen ennen varoituksen perusteena ollutta menettelyään tiedoksi työnjohdollisen määräyksen, jonka mukaan etätyöpäivistä tuli sopia etukäteen työnantajan kanssa. Lisäksi A oli saanut 29.4.2019 poissaolonsa perusteella sähköpostiviestin, jossa oli nimenomaisesti todettu, että etätyöpäivät tuli olla edeltä käsin sovittuja. Näissä olosuhteissa A:lla ei hallinto-oikeuden mukaan voinut olla perusteltua epäselvyyttä mainitun työnjohdollisen määräyksen sisällöstä ainakaan enää 29.4.2019 jälkeen.

Hallinto-oikeus totesi lisäksi, että A oli vastineessaan 11.6.2019 itsekin ilmoittanut kalenterimerkintöjen puuttumisen olleen häneltä huolimatonta, mikä viittasi A:n tietoisuuteen kalenterimerkintöjen tekemistä koskevasta ohjeistuksesta. Työnantajalla oli ollut oikeus direktio-oikeutensa perusteella edellyttää kalenterimerkintöjen tekemistä. A:n asiassa esittämillä muiden henkilöiden kalenterimerkinnöillä ei ollut hallinto-oikeuden mukaan merkitystä asian arvioinnissa, koska merkinnät eivät osoittaneet näiden henkilöiden pitäneen esitettyinä ajankohtina etätyöpäiviä, eivätkä ne toisaalta sulkeneet pois mahdollisuutta, että nämä henkilöt olivat sopineet etätyöpäivistään työnantajan kanssa muulla tavoin.

Hallinto-oikeus totesi tämän jälkeen suullisesta huomautuksesta, että kun toimenpiteellä oli kiinnitetty A:n huomiota poissaoloon liittyvään vastaavaan asiaan kuin sittemmin varoitusharkinnassa oli 4.6.2019 ja 10.6.2019 poissaolojen osalta ollut kyse, A:n menettely 29.4.2019 oli voitu ottaa huomioon varoituksen antamisen edellytyksiä kokonaisuutena arvioitaessa.

Johtopäätöksenä hallinto-oikeus katsoi, että työnantaja oli voinut katsoa A:n laiminlyöneen virkavelvollisuuksiaan jättämällä noudattamatta työnjohdollisia määräyksiä tilanteissa, joissa hän oli etukäteen sopimatta tai edes ilmoittamatta ollut luvatta poissa virantoimituspaikalta 4.6.2019 ja 10.6.2019. A:n laiminlyöntien laatu ja toistuvuus huomioon ottaen kirjallisen varoituksen antamisen edellytykset olivat täyttyneet. Hallinto-oikeudelle esitetyn selvityksen perusteella ei ollut myöskään osoitettu, että A:ta olisi kohdeltu epätasapuolisesti muihin hänen asemassaan oleviin henkilöihin nähden.

Hallinto-oikeus katsoi lopuksi myös, että työnantaja oli viipymättä ryhtynyt toimenpiteisiin A:n viimeisimmän kesäkuun poissaolon jälkeen. Kun otettiin huomioon kuulemistilaisuuden jälkeiset asian ratkaisemisen viipymisen syyt, hallinto-oikeus katsoi, että varoitus oli annettu asian laatu ja olosuhteet huomioon ottaen lisäksi kohtuullisessa ajassa siitä, kun valittajan menettelyn arvioimiseksi tarvittavat seikat olivat tulleet työnantajan tietoon.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti ja 24 §
Hallituksen esitys (HE 291/1993 vp)
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 §