Päätös Turun hallinto-oikeus 6.5.2021 Kirjallinen varoitus nro 21/0065/1 (diaarinumero 02132/19/1401)

 

Asia     
Kirjallista varoitusta koskeva valitus

Asiasanat     
Huomautus
Kirjallinen varoitus
Työnjohdollinen ohjeistus
Virkavelvollisuuden vastainen toiminta

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Vankilan johtaja oli antanut apulaisjohtaja A:lle valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen virkamieslain 14 §:n vastaisesta toiminnasta. Varoitusta koskevan päätöksen taustalla olivat vartija B:n nimittämiseen liittyneet tapahtumat. B oli vastoin ohjeistusta nimitetty ja aloittanut työt 1.8.2019 alkaen ennen kuin turvallisuusselvitys oli 25.9.2019 valmistunut. Turvallisuusselvityksestä ja A:n B:n kanssa tämän jälkeen käymästä keskustelusta oli ilmennyt seikkoja, joilla oli saadun selvityksen mukaan ollut vaikutusta B:n mahdollisuuksiin virkatehtävien hoitoon. B oli ollut 2.10.2019 alkaen virasta pidätettynä, mutta kutsuttu myöhemmin määräajaksi takaisin töihin keskushallintoyksikön ohjeistuksen mukaisesti. Varoituksen antamista koskevan päätöksen mukaan A ei toiminut B:n työtehtävien rajauksessa keskushallinnon, aluekeskuksen ja esimiehen ohjauksen mukaisesti. A ei ollut ilmoittanut kaikille esimiehille B:n rajatuista tehtävistä, kuten hänet oli velvoitettu ilmoittamaan. Hän ei ollut myöskään informoinut B:tä keskushallinnon ohjauksen mukaisesti. Työnantaja oli katsonut, että A oli B:lle osoitettujen tehtävien osalta toiminut selvästi hänelle annetun ohjeistuksen vastaisesti. Työnantajan näkemyksen mukaan A ei ollut tilanteessa ottanut myöskään huomioon turvallisuuspäällikön työnjohdollista ohjeistusta vankilan turvallisuusasioissa.

A:n mukaan päätös oli kumottava, ja lisäksi A:n aiemmin saama kirjallinen työnjohdollinen huomautus oli poistettava. A:n mukaan hänen saama kirjallinen varoitus oli perusteeton ja sen ohella työnjohdollinen huomautus oli perustunut totuuden vastaisiin tietoihin. Kirjallista huomautusta koskevan vaatimuksen osalta hallinto-oikeus totesi, että kyseessä oli virkamieslaissa sääntelemätön työnjohdollinen, työnantajan direktio-oikeuden piiriin kuuluva asia, johon ei saanut hakea muutosta valittamalla. Huomautuksen poistamista koskeva vaatimus oli näin ollen jätettävä tutkimatta.

Ratkaisussaan hallinto-oikeus katsoi, että vartija B:lle tiedottamisen osalta ei tullut esille, että A olisi selvästi laiminlyönyt käydä tilanteeseen liittyvää tarvittavaa keskustelua B:n kanssa. Se, että B oli kokenut tilanteensa epäselvänä ja ollut tyytymätön tilanteeseen, ei osoittanut, etteikö A olisi käynyt toteamansa tavoin keskustelua niin hyvin kuin kyseisessä poikkeuksellisessa tilanteessa oli ollut mahdollista. B oli nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen, jolloin virkasuhde lähtökohtaisesti päättyi määräajan jälkeen. Hallinto-oikeuden mukaan A:n, jonka tehtäviin nimittäminen ei edes kuulunut, ei voitu katsoa laiminlyöneen ohjeistusta sillä perusteella, ettei hän ollut erikseen tuonut esiin, ettei B:n virkasuhde enää määräajan jälkeen jatkunut.

Hallinto-oikeus totesi, että kysymyksessä olevassa tilanteessa työnantajan esittämältä ohjeistukselta voitiin edellyttää selkeyttä ja yksiselitteisyyttä erityisesti sen keskeisen seikan suhteen, oliko B:lle lähtökohtaisesti voitu osoittaa lainkaan tehtäviä, joissa hän oli tekemisissä vankien kanssa. Hallinto-oikeus katsoi, että tilanteessa A:lle annettu ohjeistus ei ollut yksiselitteinen siten, että hänen olisi voitu katsoa laiminlyöneen saamaansa ohjeistusta tai toimineen sen vastaisesti. B:n palattua töihin tapahtumat, joihin varoituksessa oli vedottu, olivat tapahtuneet hyvin lyhyen ajan sisällä, ja ohjeistus oli täydentynyt vasta myöhemmin päätöksessä esille otettujen tapahtumien jälkeen. A oli myös reagoinut viipymättä saatuaan lisäohjeita. A oli muun muassa välittömästi kuulemistilaisuuden jälkeen tiedottanut kirjallisesti kaikille rikosseuraamusesimiehille B:n rajatuista tehtävistä. A oli siten ottanut tilanteen vakavasti, ja saadun selvityksen mukaan A oli myös tilanteessa pyrkinyt parhaan kykynsä mukaan noudattamaan saamiaan ohjeita, joissa hänelle oli jätetty harkintavaltaa. Hallinto-oikeus katsoi saatua selvitystä kokonaisuutena arvioidessaan myös, ettei A:lle annettu työnjohdollinen huomautus ohjeiden vastaisesta toiminnasta B:n nimittämisen valmistelumenettelyssä osoittanut, että kyseessä olisi ollut vakava virkatehtävien toistuva laiminlyönti, kun erityisesti otettiin huomioon varoituksen taustalla olevien tapahtumien ja huomautuksen ajallinen sijoittuminen. 

Hallinto-oikeuden mukaan A:n ei voitu katsoa jättäneen noudattamatta työnantajan ohjeistusta ja toimineen vastoin virkavelvollisuuksiaan siten, että kirjallinen varoitus olisi ollut kohtuullinen seuraamus tämän toiminnan moitittavuuteen nähden. Asiaa ei myöskään ollut aihetta arvioida toisin A:lle annetun kirjallisen huomautuksen perusteella. Varoituksen antamiselle ei siten ollut perusteita.

Hallinto-oikeus kumosi päätöksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 14 § 1 momentti ja 24 §
Hallintolaki 6 §
Tuomioistuinlaki 4 luku 1 § (673/2016) 
Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 51 § 2 momentti