Korkein hallinto-oikeus 12.5.2021 nro H1634/2021 (Dnro 22361/03.04.04.04.03/2020)
Helsingin hallinto-oikeus 20.11.2020 nro 20/0950/2 (Dnro 03913/19/1401)

Asia: Virkamiehen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus

Asiasanat:

Irtisanominen yksilöperusteella
Käyttäytymisvelvollisuus
Poliisi
Rikosepäily
Sairaus
Vapaa-aika
Virantoimituksesta pidättäminen
Virkavelvollisuuden rikkominen
Yleinen luottamus viranomaiseen

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa 

Poliisilaitos oli irtisanonut A:n vanhemman konstaapelin virkasuhteen virkamiehestä johtuvasta erityisen painavasta syystä. Lisäksi poliisilaitos oli katsonut A:n siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että se oli pidättänyt A:n virantoimituksesta irtisanomisajaksi. 

Perusteena irtisanomiselle oli A:n vapaa-aikaan ajoittunut epäilty syyllistyminen erinäisiin rikoksiin. Lisäksi poliisilaitos katsoi A:n laiminlyöneen poliisin hallinnosta annetun lain 15 h §:ssä säädettyä velvollisuutta huolehtia kunnostaan sekä rikkoneen saman lain 15 f §:ssä ja valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentissa säädettyä käyttäytymisvelvollisuutta tavalla, joka oli vaarantanut luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon sekä poliisin toiminnan puolueettomuuteen. A:n toimintaa oli pidettävä poliisimiehelle niin sopimattomana, että se muodosti syyn irtisanoa A:n virkasuhde.  

A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatien sen kumoamista. Lisäksi A vaati poliisilaitoksen velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen.

Valituksessaan A kiisti poliisilaitoksen päätöksestä ilmenneet tiedot irtisanomisen perusteena olleista tapahtumista lähes kokonaan ja katsoi siten, ettei poliisilaitoksella ollut ollut valtion virka-mieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä virkasuhteen irtisanomiselle. Asiassa oli tehty syyttämättäjättämispäätös, mikä A:n mukaan osoitti, ettei hän ollut menetellyt moitittavasti eikä siten myöskään virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. A kiisti väitteen kunnostaan huolehtimisen laiminlyömisestä ja katsoi lisäksi, ettei velvoitteen laiminlyönti ylipäätään ollut laillinen irtisanomisperuste. Irtisanomista ei A:n mukaan ollut myöskään toimitettu kohtuullisessa ajassa, sillä irtisanomisperuste oli ollut tiedossa lähes kahdeksan kuukautta ennen irtisanomispäätöksen tekemistä. Irtisanomisperusteen puuttuessa ei A:n mukaan ollut perustetta myöskään viran-toimituksesta pidättämiselle.

Asiassa hallinto-oikeuden ratkaistavana oli, oliko A:n katsottava rikkoneen virkavelvollisuuksiaan tavalla, joka oikeutti poliisin irtisanomaan A:n virkasuhteen valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla. Kyseisen lainkohdan mukaan viranomainen ei saa irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava. Momentin 1 kohdan mukaan tällaisena syynä ei voida pitää ainakaan virkamiehen sairautta, vikaa tai vammaa, paitsi, jos siitä on ollut seurauksena virkamiehen työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen ja virkamiehellä on sen perusteella oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Poliisin hallinnosta annetun lain 15 h §:n mukaan poliisimiehen tulee ylläpitää työtehtäviensä edellyttämää kuntoa ja ammattitaitoa. Pykälää vastaa poliisilain 9 e §, jota koskevassa hallituksen esityksessä (HE 226/2004 vp) todetaan, että kunnostaan huolehtimista koskevan velvollisuutensa laiminlyönyt poliisimies tulee siirtää sellaiseen tehtävään, johon hänen kuntonsa ja ammattitaitonsa riittävät. Hallinto-oikeuden mukaan kunnon ylläpitämisen laiminlyöntiä ei siten voitu pitää virkavelvollisuuksien vastaisena menettelynä eikä sitä siten voitu myöskään ottaa huomioon irtisanomisharkinnassa. 

Valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n mukaan poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Arvioitaessa poliisimiehen käyttäytymistä otetaan huomioon hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa. Hallinto-oikeuden mukaan poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ssä poliisimiehen käyttäytymiselle asetetaan valtion virkamieslakia ankarammat edellytykset. Sopimaton käyttäytyminen vapaa-ajalla saattaa olla virkasuhteen irtisanomisperuste, mikäli teko osoittaa virkamiehen toimineen vastoin hänelle hänen asemastaan ja tehtävistään johtuvaa käyttäytymisvelvollisuutta. Hallinto-oikeuden mukaan käyttäytymisen arvioinnissa tulee ottaa huomioon teon laatu ja virkamiehiin kohdistuvat erilaiset vaatimukset. 

Hallinto-oikeus totesi, ettei A:n menettelyn virkamiesoikeudellinen arviointi ollut suoraan sidoksissa sen rikosoikeudelliseen arviointiin. Virkasuhteen irtisanominen ei siis edellytä, että virka-miehen on todettu syyllistyneen rikokseen tai tulleen tuomituksi rangaistukseen. Hallinto-oikeuden mukaan A:n menettelyä oli pidettävä poliisimiehelle sopimattomana jo pelkästään A:n myöntämiltä osin. A:n oli myös katsottava menetelleen tavalla, joka oli ollut omiaan vaarantamaan luotta-musta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. A oli siten toiminut virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Kuitenkin hallinto-oikeuden mukaan asiassa esitetyn perusteella A:n virka-velvollisuuksien vastainen käytös oli voinut olla seurausta hänen sairaudestaan. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei ollut ilmennyt, että A:n työkyky olisi heikentynyt valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti olennaisesti ja pysyvästi ja että A:lla olisi sairautensa perusteella oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen. Siten hallinto-oikeus katsoi, ettei poliisilaitoksella ollut ollut virkamieslain 25 §:n 2 momentin edellyttämää erityisen painavaa syytä A:n virkasuhteen irtisanomiselle. 

Valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdasta seuraa, että virkamies voidaan pidättää viran-toimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen, jos irtisanomisen perusteena oleva teko tai laiminlyönti osoittaa virkamiehen siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voida jatkaa tai jos virantoimituksen jatkuminen irtisanomisajan voi vaarantaa kansalaisen turvallisuuden. Koska asiassa esitetyn perusteella irtisanomisperustetta ei ollut, ei poliisilaitoksella hallinto-oikeuden mukaan ollut perustetta myöskään A:n virantoimituksesta pidättämiselle.  

Hallinto-oikeus kumosi poliisilaitoksen päätöksen. 

Hallinto-oikeus ei lausunut muista valitusperusteista.

Korkein hallinto-oikeus

Poliisilaitos pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. 

Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ollut valitusluvan myöntämisen perustetta. 

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituslupahakemuksen eikä siten antanut ratkaisua valitukseen. 

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallinto-oikeus

Valtion virkamieslaki 14 § 1 ja 2 momentti
Valtion virkamieslaki 25 § 1−3 momentti
Valtion virkamieslaki 40 § 1 ja 2 momentti

Poliisin hallinnosta annettu laki 15 f §
Poliisin hallinnosta annettu laki 15 h §

Hallituksen esitys poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 266/2004 vp) 9 c § 
Hallituksen esitys poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 266/2004 vp) 9 e § 

Korkein hallinto-oikeus

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 111 § 1 momentti