Päätös Helsingin hallinto-oikeus 5.7.2021 Irtisanominen ja virantoimituksesta pidättäminen nro H3487/2021 (diaarinumero 21143/03.04.04.04.03/2020)

 

Asia     
Virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskeva valitus

Asiasanat     
Esteellisyys            

Luottamuspula
Poliisi          

Irtisanominen yksilöperusteella
Rikosepäily          

Kohtuullinen aika
Virantoimituksesta pidättäminen    

Kuulemisvirhe

Asian tausta ja käsittely hallinto-oikeudessa

Poliisilaitos oli päätöksellään 5.6.2020 irtisanonut rikosylikonstaapeli A:n valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin ja 14 §:n 2 momentin sekä poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n nojalla poliisilaitoksen rikosylikonstaapelin virasta kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. A oli myös katsottu siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. Tämän vuoksi A oli valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen irtisanomisajaksi. Poliisilaitoksen päätös perustui muun muassa siihen, että A oli ollut useiden vuosien ajan osallisena rikosprosesseissa, joissa hän oli ollut rikoksesta epäillyn asemassa. Lisäksi päätöksen arvioinnissa vaikutti A:n pitkä historia rikoksista tuomitun B:n alaisena ja hänen lähipiiriinsä kuuluvana poliisimiehenä. A oli muun muassa pitänyt tiiviisti yhteyttä B:hen osoittaen yhä lojaalisuutta B:tä kohtaan tämän taustastaan huolimatta ja vieraillut vuonna 2016 B:n kanssa ammattirikollisen luona A:n ollessa tuolloin aiemman rikosepäilyn vuoksi virantoimituksesta pidätettynä.

A vaati päätöksen kumoamista tai että kurinpitorangaistuksena irtisanomisen sijasta A:lle määrättäisiin varoitus taikka hänet erotettaisiin määräajaksi virantoimituksesta. A oli hallinto-oikeudessa esittänyt, että valituksenalaisen päätöksen toinen allekirjoittaja, apulaispoliisipäällikkö Y, oli ollut esteellinen osallistumaan A:n virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen.

Hallinto-oikeus totesi esteellisyydestä, että hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen keskeinen tehtävä on turvata asian käsittelyn objektiivista puolueettomuutta eli erityisesti yleistä luottamusta menettelyn objektiivisuuteen ja riippumattomuuteen. Pelkästään asianosaisen epäluottamus virkamieheen tai viranomaisen toimintaan ei vielä perustanut esteellisyyttä kyseisen lainkohdan perusteella, vaan luottamuksen vaarantumiselle oli oltava erityinen syy, jonka tuli merkitykseltään rinnastua hallintolain 28 §:n 1 momentin 1–6 kohdassa säädettyihin erityisiin esteellisyysperusteisiin. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Y oli työnantajan edustajana ja esimiesasemansa perusteella osallistunut A:n virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian käsittelyyn ja ratkaisemiseen. Arvioinnin kohteena ollut A:n menettely oli osaltaan liittynyt murhaa koskevaa asiaa kuuluvaan esitutkintaan. Y oli aiemmin ennen A:n nyt kysymyksessä olevaa irtisanomisasiaa osallistunut kyseisen esitutkinnan organisointiin poliisin päällikkötason toimijana.

Hallinto-oikeuden mukaan Y:n tehtävä poliisissa murhaa koskevan asian esitutkinnassa ei asiassa saadun selvityksen perusteella kuitenkaan katsottu olleen sen laatuinen, että luottamus hänen puolueettomuutensa olisi voitu katsoa vaarantuneen A:n virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevassa asiassa. Asiassa ei siten ollut tapahtunut menettelyvirhettä tältä osin.

A:n mukaan asiassa oli myös menetelty virheellisesti, kun hänelle ei ollut annettu tilaisuutta lausua murhaa koskevan asian esitutkinta-aineistoon liittyvistä seikoista, jotka oli otettu valituksenalaisen päätöksen perusteeksi. Kyseinen esitutkinta-aineisto olisi myös tullut toimittaa A:lle tai ilmoittaa, milloin ja missä A olisi voinut aineistoon tutustua. A:n käytössä oli ollut vain osa kyseisestä esitutkintamateriaalista, eikä poliisilaitos ollut missään vaiheessa ilmoittanut, mitkä olivat ne kohdat ja tarkemmin yksilöidyt kysymykset, joita se arvioi hallinnollisen päätöksenteon perusteena. Muun muassa tästä syystä valituksenalainen päätös tuli kumota kokonaisuudessaan. A:n mukaan myöskään irtisanomispäätöstä ei ollut tehty kohtuullisessa ajassa.

Hallinto-oikeus katsoi A:n väittämän osalta, että olosuhteet huomioon ottaen A:n virkasuhteen irtisanomisen perusteet olivat voineet jäädä A:lle, erityisesti esitutkintamateriaalin laajuus huomioon ottaen, kuulemismenettelyn puutteiden vuoksi hänen oikeusturvaansa vaarantavalla tavalla epäselviksi siltä osin kuin irtisanominen oli perustettu murhan tutkinnassa ilmenneisiin seikkoihin. Kun otettiin huomioon, että poliisilaitos oli perustanut A:n virkasuhteen irtisanomisen muihinkin seikkoihin kuin A:n menettelyyn murhatutkintaan liittyen, irtisanomispäätöstä ei ollut tämän menettelyvirheen vuoksi hallinto-oikeuden mukaan kumottava. Tätä irtisanomisen perustetta ei kuitenkaan otettu huomioon asian arvioinnissa. Lisäksi hallinto-oikeus katsoi, että valituksenalainen A:n virkasuhteen irtisanomispäätös oli tehty virkamieslain 25 §:n 3 momentissa tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa. 

Hallinto-oikeus totesi puolestaan irtisanomisperusteen arvioinnin osalta, ettei virkamiesoikeudellinen arviointi ollut suoraan sidoksissa rikosoikeudelliseen arviointiin eikä virkasuhteen irtisanominen edellyttänyt, että virkamiehen olisi todettu syyllistyneen rikokseen tai että hänet olisi tuomittu rangaistukseen. Kun harkittiin sitä, oliko A käyttäytynyt asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla, ei arvioitu pelkästään yksittäisten tekojen moitittavuutta tai useampien tekojen muodostaman kokonaisuuden moitittavuutta, vaan sitä, täyttikö A myös menettelynsä jälkeen tehdyn virkamiesoikeudellisen arvioinnin ajankohtana ne vaatimukset, joita häneltä poliisimiehenä vaadittiin.

Hallinto-oikeus katsoi johtopäätöksenä A:n irtisanomiseen johtaneen menettelyn arvioinnissa, että A:n menettely kokonaisuutena arvioiden oli ilmentänyt poliisivirkamiehelle, jonka omiinkin virkatehtäviin oli kuulunut rikostutkinta, täysin sopimatonta epäluotettavuutta. A oli tällä toiminnallaan menettänyt työnantajansa luottamuksen, ja hänen poliisin arvolle sopimaton menettelynsä oli vakavalla tavalla vaarantanut myös luottamuksen poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Poliisilaitoksella oli, A:n käyttäydyttyä vastoin virkamieslain 14 §:n 2 momentissa ja poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ssä säädettyä, ollut valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa A:n rikosylikonstaapelin virkasuhde. Koska irtisanomisen edellytykset olivat täyttyneet, hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei ollut tarpeen arvioida, olisiko A:lle tullut irtisanomisen sijasta määrätä jokin muu virkamiesoikeudellinen seuraamus. Lisäksi A:n virkasuhteen irtisanomisen perusteena ollut menettely huomioon ottaen poliisilaitos oli voinut myös arvioida A:n olevan siinä määrin soveltumaton tehtäväänsä, että hänet on voitu pidättää virantoimituksesta.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.

Lainvoimainen.

Sovelletut oikeusohjeet

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1 § 1 momentti ja 13 §
Tuomioistuinlaki 4 luku 1 §
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 13 § 1 momentti ja 81 § 2 momentti 1 kohta
Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti, 25 § 2 ja 3 momentti, 40 § 2 momentti 4 kohta 57 § 1 momentti ja 66 § 2 momentti
Laki poliisin hallinnosta 15 f §
Hallintolaki 6 §, 27 § 1 momentti, 28 § 1 momentti 7 kohta, 31 § 1 momentti, 34 § 1 momentti ja 36 §
Hallintolakia ja hallintolainkäyttölain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) yksityiskohtaisiset perustelut
Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa 8 §, 14 §, 18 §, 22 § 1 momentti ja 33 §